Luulin tietäväni kaikki Helsingin hyvät pyöräreitit, mutta elokuussa löysin uuden hyvän yhteyden Pasilasta Leppävaaraan. Aiemmin olen ajanut Leppävaaraan Munkkiniemen ja Tarvon saaren kautta, mutta se yhteys on muuttunut koko ajan huonommaksi. Erittäin joutuisa pyöräyhteys menee Pasilasta rantarataa noudattaen länteen. Tällä yhteydellä on varsin vähän käyttäjiä. Olisi varmaan enemmän, jos se olisi viitoitettu.
- Pasilassa pitää etelästä tultaessa kääntyä alamäessä aseman jälkeen vasemmalle aseman pohjoisen sisäänkäynnin käytävään. Tässä on erittäin vaarallinen risteys. Risteyksen tekee vaaralliseksi se, ettei sitä näe eikä ymmärrä risteykseksi, ellei tiedä. Kerran iltalenkillä ajoin mäkeä vauhdikkaasti alas ja ohitin hitaampaa pyöräilijää, joka minun kohdallani keksi kääntyä vasemmalle. Kovavauhtinen kolari oli senteistä kiinni. Siitä opin tuon yhteyden olemassaolon.
- Noin puolen kilometrin kohdalla pitää ymmärtää mennä Ilmalassa sillan yli radan toiselle puolelle. (Ei mitään viitoitusta). Alas johtavan luiskan jälkeen pitää kääntyä noin 180 astetta vasemman kautta takaisin päin ja jatkaa radan vartta aina Espoon rajalle. Toisin päin yhteyden hahmottaminen on vaikeata. Viitoituksesta olisi apua. Tästä eteenpäin on hyvä ja vauhdikas yhteys.
- Espoon rajalla reitin laatu romahtaa. Pitää vaihtaa toiselle puolelle joko liikennevaloissa tai alikulun kautta. (Ei viitoitusta tai oikeammin viitoitus johtaa pois reitiltä seikkailemaan sekavalle reitille pitkin sinne tänne johtavia pikkuteitä)
Enää puuttuu, että Espoo raivaisi rataa seuraavan reitin Leppävaarasta Kauniaisiin.
Löysin itsekin reitin sattumalta kesällä. Erittäin joutuisa ja mainio reitti, yhdyn mielipiteeseesi Ilmalan sillasta, mutta sanoisin että Espoossa huomattavasti helpompaa navigoida kuin Pasilassa.
Tuolle reitille muuten keväällä pääsi vielä kulkemalla Pasilan aseman länsipuoltakin, alittamalla radan heti aseman eteläpuolella. Tuon vaarallisen risteyksen lisäksi sillä voisi välttää yhden ylämäen, kiertolenkin ja pelottavasti ratikoihin sinkoilevat ihmiset.
Nyt tämä reitti on vallattu työmaalle, vaikka välillä aidoista ja viitoista on vaikea tulkitakin saisiko siitä kulkea. Varsinkin, kun oikeaa työmaakäyttöä itse tiellä ei näytä koskaan olleen. Toisesta suunnasta kieltomerkkejä ei ole, paitsi se yksi unohtuneen näköinen “yksityisalue”, joka siis kieltää kulkua veturitallien liiketiloillekin.
Jo hyväksytyt Veturitie-Postintaival parannukset muuten nopeuttavat tuota Ilmalan kohtaa aika kivasti.
Kilosta Kauniaisiin menee varsin joutuisa pyörätie radan eteläpuolella. Riippuen vähän minne päin on menossa, voi tosin Leppävaarasta olla järkevämäpi siirtyä suosiolla Vanhan Turuntie (110) varteen.
Et kertonut, minkä toiselle puolelle pitää Mäkkylän kohdalla vaihtaa. Liikennevaloista päätellen kuitenkin vaihdat tien toiselle puolelle. Vauhdikkaampi vaihtoehto kuitenkin on vaihtaa radan eteläpuolelle, josta pääsee Vermon raviradan ohi ilman valoja Selloon asti. Ainakin periaatteessa. En ole varma, onko reitin Leppävaaran-pään alikulku edelleen kiinni rakennustyömaan vuoksi. Lähempää rataa pääsee kuitenkin ali, mutta siellä joutuu valoihin. Näin siis parhaimmillaan: https://maps.google.fi/maps/ms?msid=214470576626461432790.0004cb7e57f5d9bea202f&msa=0&ll=60.218524,24.819918&spn=0.011212,0.036306
Koska lääkärit ovat ryhtyneet markkinahinnpittelemaan työvoimansa, siihen on vastattava koulutusmääriä lisäämällä.
Itse ajan tuon kyllä mielummin Kehä I:n ja Länkkärin tai Kuusisaaren kautta. Riippuu toki siitä, mihin päin on keskustassa tulossa.
Ongelman kuvasit hyvin! 🙂 Liikennesuunnittelijat eivät osaa tehdä vetäviä kevyenliikenteenväyliä. Kai se on niin, että kun on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia.
Haluaisin nähdä sen vajakin, joka on suunitellut Leppävaaran uudet kevyenliikenteenväylät. Rahasta ei ole ollut pulaa, järjestä sitä enemmän. 😀
Siitä aseman käytävästä ei kai oikeastaan saisi ajaa pyörällä. Itse kuljen Kalliosta Lassilaan osin kyseistä reittiä, ja juuri tuo Ilmalan merkitsemätön ylikulku on kyllä hämmentävintä, mitä on tullut Helsingissä vastaan. Löysin sen ehkä neljännellä kerralla, vaikka Reittiopas näyttää luullakseni täsmälleen oikein kyseisen reitin. Se silta ei edes näytä sillalta, jos ei tiedä, mitä katsoa.
Kyllä Leppävaarasta pääsee Kauniaisiin ihan vauhdikkaasti, mutta ei se reitti kovin selkeä ole.. Parin kerran jälkeen reitti on jo senverta tuttu, että ei tarvi jäädä ihmettelemään risteyksiin.
Kevyen liikenteen reittiopaskin sen tuntee: http://pk.hsl.fi/#from(poi*Sello%2C Espoo)to(poi*Kauniainen%2C Kauniainen)
Reitti ei tarvitsisi kuin vähän tietöitä ja läjän kylttejä ollakseen oikeasti ihan toimiva.
Olen kyseisellä välillä todennut, että näemmä Keskuspuistoonkin voi eksyä. 🙂 Tuleva Pasilan ohitus itäpuolelta länsipuolelle muistaakseni menee niin että Aleksis Kiven kadun kohdalla mennään radan ali vanhaa satamaradan tunnelia ja siitä loivasti kaartaen raiteiden länsipuolelle. Otso Kivekäs tietää paremmin / on ollut sitä speksaamassa, varmaan kommentoi.
Espoon ja Helsingin rajalla puuttuu radanvarren pyörätieltä pyörätien merkki. Lisäksi mopoilijoita ajaa tuota radanvartta melko usein, mutta kun ei ole pyörätien merkkiä. Onhan tuosta rakennusvirastolle huomautettu muutama vuosi sitten, vastausta ei ole kuulunut.
Mä olen jo luopunut toivosta että tuo alikulku koskaan aukeaa. Aina matkalla Leppävaaran suuntaan joudun hortoilemaan ja etsimään mistä pääsee kehän I:n yli tai ali.
Pyöräily tuntemattomilla seuduilla PK-alueella on kyllä melkoista suunnistusta ja arvauspeliä.
Tuo reittien merkitsemisen puute on hyvä esimerkki siitä, miten Helsingin kaupunkisuunnittelu on pyöräilyssäkin unohtanut kokonaan keskustan ulkopuolisen kaupungin. Baanaan laitetaan kevyesti 5,5 miljoonaa, mutta perusasioita, kuten pyöräteiden viitoitusta, ei edes Pasilan korkeudella saati kauempana saada kuntoon.
Juuri näi, tarkkasilmäisimmät huomaavat seinässä kyltin “taluta pyörää”. Mikä on kyllä ihmeellinen ratkaisu yhdellä Helsingin pääväylistä keskusta länteen kuljettaessa pyörällä. Toivottavasti Keski-Pasilaa rakennettaessa tehdään toimivampi yhteys vaikka radan läsipuolelle. Varsininkin kun jalankulkijoiden olettaisi lisääntyvän aseman tunnelissa.
Ilman aseman seutu oli ennen Hakamäentien parannusta paljon parempi ja turvallisempi. Hakamäentien uudistuksessa onnistuttiin mokaamaan lähes kaikissa kevyenliikenteen ratkaisuissa. Ennen tuosta Ilmalan kohdasta pääsi läpi niin, ettei pyörällä pitänyt ylittää ajorataa. Se olisi ollut helppo suunnitella nytkin niin. Luiskaa olisi pitänyt jatkaa niin, että se olisi jatkunut siltana ajoradan yli. Ajorata kulkee siinä kohdassa melko syvällä. Olisi samalla päästy sitä 180 asteen käännöksestä.
Toinen valittamisen aihe on pyörätien kapeus Postintaipaleen kohdalla. Väylää kavennettiin huomattavasti ajoradan valmistumisen yhteydessä. Nyt siinä saa olla kieli keskellä suuta vastaantulevan pyöräliikenteen kassa. Jos on itse liikkeellä länteen päin, niin pahimmassa tapauksessa pienikin horjahdus pudottaa pyöräilijän vastaantulevan bussi alle.
Tuopmas,
Ei taideta puhua samasta reitistä.
Luiskan jälkeiseen sekavuuteen on luvassa parannus. Kaupunkisuunnittelulautakunnassa 4.10.2011 esitellystä Pohjois-Pasilan liikennesuunnitelmasta löytyy silta Ilmalanrinteen yli, ja 24.4.2012 lautakunnan hyväksymässä investointiohjelmassa sillan rakentamiseen on varattu rahaa vuodelle 2014.
Paikka on siis Ratapihantien ja Rautatieläisenkadun risteys, josta käännytään länteen radan ali.
Kuten nimimerkki kake jo huomautti, käytävän läpi ei oikeastaan saisi ajaa pyörällä, sillä siellä on tekstillinen “Pyörää talutettava” ‑liikennemerkki. Mutta tämä merkki on monella tapaa asiaton ja laiton.
Ensinnäkin, alikulku on merkitty pyörätieksi. Tieliikenneasetuksen mukaan pyöräilijällä on oikeus, jopa velvollisuus, ajaa pyörätietä pitkin. Ei pyörätiellä pyöräilyä voi kieltää. Jos jossain paikassa pyöräilyä ei voida sallia, sitä ei pidä merkitä pyörätieksi.
Toisekseen, tieliikenneasetus sallii tekstillisen kilven käytön vain jos asetuksessa ei ole vahvistettu tarvittavaa merkkiä. Asetuksessa on vahvistettu pyöräilyn kieltävä merkki (322. Polkupyörällä ja mopolla ajo kielletty).
Kolmannekseen, liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista vaatii, että “Liikenteen ohjauslaitteet on … sijoitettava siten, että ne ovat riittävän etäältä ja mahdollisimman hyvin havaittavissa”. Kyseinen merkki ei ole riittävän hyvin havaittavissa.
Ja viimeisenä, merkin voimassaoloaluetta ei ole mitenkään määritelty. Pitääkö pyörää taluttaa Leppävaaraan asti? On myös epäloogista, että pyöräily tunnelin läpi idästä länteen on kielletty, mutta toiseen suuntaan pyöräily on sallittu.
Ja silläkin uhalla että olen aivan turhan pedantti, huomautan vielä että “pyörää talutettava” on epätäsmällinen määräys. Mitä pyörää? Polkupyörää, potkupyörää, moottoripyörää, invalidipyörää, kevyttä nelipyörää? Tieliikennelaki ei tunne ajoneuvoa nimeltä “pyörä”, eikä ajoneuvolakikaan.
Hauskaa. Olen ajanut tuon paikan läpi vaikka kuinka monta kertaa, enkä ole koskaan moista merkkiä havainnut. Mihin se on piilotettu.
Todettakoon, että lisäkilvellä voidaan kieltoa ja käskyä vain lieventää, ei koskaan jyrkentää. Lisäkilpiä ei ole pakko lukea. Niin minulle ainakin opetetttiin autokoulussa.
Osmon edellinen kommentti taisi mennä väärään keskusteluun…
Eikös muuten olisi kivaa, jos kaikilla kevyen liikenteen väylilläkin olisi nimet? Tarkoitan siis erillään kadusta olevilla. Samalla ratkeaisi nätisti sekin ongelma onko väylä katuun liittyvä, vai erillinen. Olisi erillinen jos on eri nimi.
Reiteistä olisi mahdollista puhua ilman karttaohjelmaa, ja jos joskus tapahtuisi onnettomuus, tai vain yksinkertaisesti huomaisi rikkonaisen lampun, niin paikan määritys onnistuisi myös iman GPSää.
Ongelma kevyen liikenteen reiteistä koko maassa on onneton viitoitus ja erittäin helpot mahdollisuudet eksyä siltä viitoitetulta reitiltä vieraalla paikkakunnalla. Esim itse ajoin Helsingissä päärautatieasema — Puistolan asema väliä viikon verran, enkä varmaan kertaakaan osunut ihan samaa reittiä. Onneksi pyöräni on varustettu kompassilla ja pohjois-etelä suuntainen junarata on muutenkin helppo seurattava.
Kyltti on betonitolpassa alikulkutunnelin itäpäässä, katso kuva.
Niin, näinhän asia lisäkilpien kohdalla on. Tuolla tunnelissa ei kuitenkaan ole toista liikennemerkkiä selventävää lisäkilpeä, vaan ihan itsenäinen tekstillinen merkki.
Kyseinen merkki on muistaakseni Ratapihantieltä alikulkuun johtavan rampin varressa. Tarkemmin ottaen siihen junaradan perustuksena toimivaan muuriin kiinnitettynä, noin 90 asteen kulmassa pyöräilijän kulkusuuntaan nähden.
Ulkoasultaan määräysmerkin lisäkilpi, eli valkoista tekstiä sinisellä pohjalla.
Ollakseenpätevä, merkin pitäisi olla pyörälle
Ajo kielletty ‑merkki.
Itse ajelen noita teitä päivittäin, ja minusta reitti ei ole Espoon puolella mitenkään erityisen huono. Helsingin puolella on radan varressa toki pitkä pätkä hyvää, suoraa ja avaraa pyörätietä, mutta on sitten myös Pitäjänmäen asema, jonka lähellä vaarallisia risteyksiä ja kurapolkua.
Hankalinta omassa pendelöintimatkassani on Leppävaaran seutu: alikulkuja, joissa huono näkyvyys, sekä jakeluliikennettä ja sinne tänne poukkoilevia jalankulkijoita, kun pyörätie purkautuu torimaiselle esplanadille. Sen jälkeen on vain muutamat liikennevalot, joissa pyöräilijöitä odotutetaan urakalla, mutta vaikea niitä risteyksiä (Rastaala, Karanristi, Viherlaakso) on muutenkaan järjestää.
Joku kommentoi että Kehä I:n viereisissä pyöräteissä ei ole rahaa säästetty. No eipä todellakaan. Silti niistä näkee, että reitin suunnittelijat eivät itse liiku pyörällä. Masentavinta on se, että sinänsä ihan hyvät reitit pilataan kelvottomilla opasteilla. Kun ei tiedä, mistä pitää kääntyä minnekin, matkanteko muuttuu harhailuksi. Sama tietysti pätee pyöräreitteihin kaikkialla. Ja aivan erityisen kelvotonta opastus on silloin, kun tehdään jotain tietöitä ja yksi reitti tukitaan. Kiertotie täytyy vain tietää.
Mäkkylässä ei muuten ole tarpeen mennä liikennevaloista Turuntien yli, vaan aseman kohdalla on tunneli tien ali. Tosin liikennevalonapin painaminen ja autoliikenteen pysäyttäminen on silti pyöräilijälle yleensä nopeampi vaihtoehto, koska alikuluissa pitää olemattoman näkyvyyden takia kulkea hyvin hiljaa.
Minä ainakin kuvittelin puhuvani reitistä joka menee radan virustaa pitkin Pasilasta Leppävaraaraan Ilmalan, Huopalahden ja Pitäjänmäen kautta.
Missä siinä voi bussin alle jäädä?
Lisäys edelliseen. Se kapea kohdan vieressä menevä tie ei näköjään olekaan Postintaival ja joku muu mille Google maps ei tiedä nimeä. Mutta tarkoitan pätkää joka on ilmalan aseman parkkipaikan ja kiertoliittymän välissä.
Linkissä vasemmalla aidan vieressä menevä pyörätie. Leveyttä on reilu 1 m. Kuvittele ajavasi Huopalahden suuntaan kun vastaan tulee sekä kevyttä liikennettä pyörätiellä, että raskasta liikennettä ajoradalla.
http://goo.gl/maps/zo5b6
Reitin olennainen osa on Tampereen moottoritien ylittävä radan pohjoispuolella kulkeva jalankulku- ja pyöräilysilta, joka rakennetiin vajaat parikymmentä vuotta sitten samassa yhteydessä kun rakennettiin lisäraiteita yms.
Asiasta kuuluu suuri kunnia kunnia Antero Naskilalle, joka ensimmäisenä alkoi puhua asian puolesta havaitessaan, että ratasillan rakentamisen yhteydessä saadaan kohtuullisin kustannuksin hyvä yhteys myös pyörille. Ja myös jatkoi sitkeästi asian ajamista, kunnes sai sen mukaan talousarviolistalle.
Nyt jälkikäteen on helppo todeta, että yhteys on loistava. Valitettavasti sen opastus ja Ilmalan aseman kohta vaativat vielä ponnisteluja. Uusille anteroille on siis yhä tarvetta.
Todettakoon, että tuo 110 ei ole Vanha Turuntie, vaan Turuntie. Vanha Turuntie on vanhempi tielinjaus joka on jäljellä tämännimisenä katuna Granin pohjoisrajalla. “Uusi Turuntie” eli VT1 on nimeltään Turunväylä.
Noin laajemmin Osmon valituksen aihe (pyöräreitti radanvartta Kauniaisiin) on kyllä olemassa ja jokseenkin hyvä. Ongelma pitkää matkaa pyöräilevälle on lähinnä siinä, että reittejä ei löydä. Polkupyörä ajatellaan lähistöllä lyhyitä matkoja tekevän kulkuvälineeksi — mitä se aika usein onkin — ja siksi reittien kokonaissuunnittelu samoin kuin opastukset tehdään lähistöllä liikkumista avittamaan, eikä kertomaan, miten päästä Pasilasta Kauniaisiin tai Otaniemestä Vuosaareen.
Jossain määrin tämä onkin järkevää: jos joku tosiaan kulkee Pasilasta Kauniaisiin, hän luultavammin valitsee junan kuin haluaa ehdottomasti ajaa radanviertä fillarilla.
Olisi toki silti kiva, jos myös makrotason viitoitukset (“tästä tuonenpäin, jos haluat fillarilla Turkuun”) olisivat olemassa, eikä vain viitoitus “Pysäkille”.
Reitti toimii edelleen. Poljen sitä pitkin töihin joka aamu. Se oli ilmeisesti poikki lätkän mm-kisojen ajan, etteivät turistit eksy sinne. Mikään virallinen tie tuo ei (vielä) ole ja mennee taas poikki kun keski pasilan rakennus etenee.
Onkos sinne Pyyölinmäkeen saatu jo joku ihan oikea kevyenliikenteenväylä? Pari vuotta sitten Kilon ja Sellon välinen reitti radan eteläpuolella oli varsinainen off-road-fillaristin unelma saviliejua, juurakoita ja pururataa…
Sinänsä muuten hassua, että kertoilin juuri tästä reitistä asuntoluento9:n kommenteissa 15.9…
Voi vain ihmetellä miksi pyörätietä ei ole jatkettu radan vierustaa pitkin Ilmalan läpi.
Tämänkin sekoilun korjausta saa sitten odottaa yli 5 vuotta.
Ja kyllä ne Keran kallioreitit on taas sellaista hikijumppaa, jota työmatkalainen harvemmin hakee ja junaradan piennarta pääsis suoraan, nopeasti ja kevyesti.
Ehkä sekä Hakamäen että kehä2:n kevyen liikenteen suunnittelijat ovat pedanneet sähköfillareiden varaan jo hyvissä ajoin…