Asuntoluento, osa 11: Missä ihmiset haluavat asua?

Eri ihmiset halu­a­vat asua vähän eri­lai­sis­sa paikois­sa, onnek­si, kos­ka kaik­ki eivät voi asua samas­sa paikassa.

Hyvässä kaupungis­sa on eri­laisia asuinaluei­ta. Helsin­gin sosi­aalisen sekoit­tamisen peri­aate peit­tää aika-ajoin alleen mon­imuo­toisu­u­den hyveen. Erik Allardt sanoi joskus, että erään­lainen ghet­tois­tu­mi­nen on hyväk­si, kun­han ei tule eril­lisiä kur­jal­is­ton slum­me­ja. Asukkaiden yhteiselämästä tulee paljon parem­paa, kun henkises­ti saman­laiset asu­vat tois­t­en­sa naa­pureina. Helsingis­sä on suurin piirtein samal­la sosi­aalisel­la statuk­sel­la aluei­ta, jois­sa äänestetään kokoomus­ta ja aluei­ta, jois­sa äänestetään vihre­itä. Näi­den pakot­ta­mi­nen tois­t­en­sa sekaan ei tuot­taisi mitään hyvää.

Hin­nat ker­to­vat siitä, minkälaista asum­ista halu­taan enem­män. Kaik­ki eivät halua asua Töölössä, mut­ta mitä ilmeisim­min nyky­istä use­ampi halu­aisi. Sel­l­aista, mis­tä mak­se­taan hyvin, kan­nat­taa tehdä lisää. Tämä ei tarkoi­ta, että Töölö kan­nat­taisi pila­ta rak­en­ta­mal­la se täysin umpeen vaan, että kan­takaupunki­maista ker­rostaloa­sum­ista ratikkalin­jan äärel­lä kan­nat­taa tehdä lisää. Yritetäänkin tehdä esimerkik­si Jätkäsaa­reen, mut­ta töölömäisen asuinympäristön rak­en­t­a­mi­nen on siis kiellettyä.

Ker­rostalolähiöt kaukana eivät ole kovin suosit­tu­ja. Kun lähiöitä alet­ti­in tehdä insinööri­ti­eteen keinoin inhimil­lisik­si ja ter­veel­lisik­si, niistä tuli huonom­pia. Pih­la­jamä­ki on suo­jel­tu arkkite­htorise­na mes­tar­inäyt­teenä, mut­ta Elien Saarisen hengessä edes vähän raken­net­tu Munkkinie­mi on lähiönä toimi­vampi, vaik­ka siinä nykynormien mukaan onkin hirveitä virheitä. Sik­si sitä kut­su­taankin esikaupunkialueek­si. Munkkiniemeen on raken­net­tu myös uut­ta ja se uusi näyt­tää lähiöltä.

Hin­nan käyt­tämistä mit­ta­ri­na tietysti häir­it­see vähän se, että ihmiset ovat halukkai­ta mak­samaan myös hyvistä naa­pureista, mut­tas usein se ker­too samas­ta asi­as­ta. Tulota­so on Munkkiniemessä nyt hyvin korkea, mut­ta ei ollut 50 vuot­ta sit­ten. Vapail­la markki­noil­la rikkaat osta­vat itselleen kaiken hyvän.

Omako­tialuei­ta tarvi­taan. Niis­säkin ollaan valmi­it mak­samaan keskeis­es­tä sijain­nista. Pitäisi tehdä kun­nol­lista puu­tarhakaupunkia radan var­teen. Yhden ase­man ympäristöön mah­tuu 0,3:n aluete­hokku­udel­la jopa miljoona ker­rosneliötä eli 20 000 asukas­ta, käytän­nössä 10 000 – 15 000. Mik­si Espoo ei tee täl­laista vaik­ka Ker­an ase­man ympäristöön tai Van­taa Mar­jaradan var­relle? Ker­rostalot Mar­jaradan maas­tossa eivät tule ole­maan mikään suuri menestystarina.

(Lop­pu häämöt­tää, enää kak­si osaa luen­toa tulossa)