EKP:n Iso Sinko

EKP raot­ti kaapin ovea ja sieltä näkyi hirveän iso sinko.

EKP:n ilmoi­tus, että se tulee osta­maan kri­isi­maid­en velka­pa­pere­i­ta ilman ylära­jaa on juuri sitä, mitä olen odot­tanut kauan. Tähän liit­tyy kolme lisämäärettä. 

Velka­kir­jo­ja ei oste­ta suo­raan vaan jälki­markki­noil­ta. Sil­lä, ehti­ikö velka­kir­ja olla min­uutin jonkin muun tahon omis­tuk­ses­sa ei ole mitään käytän­nön merk­i­tys­tä, mut­ta juristien mieltä se rauhoit­taa. Perus­sopimus kieltää osta­mas­ta velka­pa­pere­i­ta suo­raan mut­ta ei jälki­markki­noil­ta. Sik­si se tehdään näin.

Toinen ehto kos­ki sitä, että kri­isi­maan on ensin haet­ta­va apua vakaus­ra­has­tol­ta. Mik­si? Jot­ta sen talous­poli­ti­ikalle voidaan aset­taa ehto­ja. Ilman tätä lisäe­htoa keskus­pankin rahoi­tus vuo­taisi kuin seula.

Käytän­nössä apua hak­enut maa joutuu hol­houk­seen. Sinän­sä toivoisin hol­houshallinnol­ta jotain järkeä kri­isi­maid­en kansan­talouk­sien alasajoi­hin. Mitä järkeä on itse­tarkoituk­sel­lises­sa laman ja työt­tömyy­den aiheut­tamises­sa? Rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia, mut­ta ei jär­jet­tömiä. Onko nyt esim­rkik­si järkeä vaa­tia iso­ja leikkauk­sia koulu­tus­menoi­hin mail­ta, joiden ongel­mana on työvoiman heikko koulutustaso?

Kol­mas lisämääre kos­ki sitä, että tätä ei tehdä setelira­hoituk­sel­la vaan sama määrä rahaa imetään pois muual­ta. Jos EKP ostaa velka­kir­jo­ja pankeil­ta, pankeil­la on enem­män rahaa. Sen jäl­keen EKP voi hyvin laina­ta näille pankeille vas­taavasti rahaa vähem­män. Tämä on kos­meti­ikkaa, kos­ka mis­sään ei san­o­ta, mikä on se nor­maali määrä rahaa, johon ei kos­ke­ta. Vastikää EKP lisäsi rahaa markki­noille biljoona euroa. Toiv­ot­tavasti jatkos­sakin liik­keel­lä ole­van rahan määrä on tarkoituk­sen­mukaisu­uskysymys eikä ide­ologi­nen kysymys. Varsin arvo­val­taiset tahot ovat esit­täneet, että EKP:n tulisi nos­taa inflaa­tio­tavoite neljään pros­ent­ti­in.  Se ei tai­da setelipain­ol­la onnis­tua, kos­ka koko Euroop­pa on liq­uid­i­ty trap –tilanteessa. Raha ei mene kau­pak­si edes negati­ivisel­la reaalikorolla.

Olisi vielä parem­pi, jos vakaus­ra­has­to voisi ostaa val­tion laina­pa­pere­i­ta suo­raan val­tioil­ta ja EKP rahoit­taisi vakaus­ra­has­toa. Vakaus­ra­has­to on soveli­aampi taho esit­tämään poli­it­tisia ehto­ja kuin keskus­pank­ki. Tämän kuitenkin perus­sopimus kieltää. Olisi jotenkin hauskem­paa, jos velka­kri­isin hoi­dos­sa saisi käyt­tää järkeä eikä juridiikkaa.

Juhana Var­ti­ainen sanoi poli­ti­ikkara­dios­sa, että kaapin oven raot­ta­mi­nen niin että sieltä näkyy jät­timäi­nen sinko, riit­tää, jos se sinko on tarpeek­si iso. Sin­gol­la ei tarvitse ampua laukaus­takaan, tai siis yhtään val­tion pape­ria ei tarvitse ostaa.  Espan­jan kymme­nen vuo­den lainako­rko aleni yli pros­en­til­la, vaik­ka mitään ei ole ostet­tu eikä ole edes voitu ostaa, kos­ka Espan­ja ei ole (vielä) pyytänyt apua.

48 vastausta artikkeliin “EKP:n Iso Sinko”

  1. Hei,

    Hyvä ana­lyysi. EKP:n päätös oli erit­täin hyvin valmis­tel­tu ja rahoi­tus­markki­nalogi­ikan näkökul­mas­ta hyvin toimiva.

    Lisäisin lis­taasi kri­it­ti­sista eduista sijoit­ta­jien tasa-arvoisu­u­den eli ns. pari pas­sun. Tämä on erit­täin tärkeää, kos­ka EKP kan­taa saman alaskir­jaus­riskin kuin sijoittajat. 

    Toiv­ot­tavasti kuitenkin EVM jätetään etuoikeutetuk­si, kuten EKP:n SMP.

  2. Eikös se EKP:n perus­sopimuk­sen juridi­ik­ka ole demokraat­tises­sa pros­es­sis­sa muotoutunut?

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  3. Suomen­nan­pa vapaasti pätkän Krug­manin blogikr­joi­tus­ta.

    ————————–
    Koko joukko luk­i­joi­ta on pyytänyt seli­tys­tä mitä IS-LM ‑malli oikein pitää sisäl­lään. [Päiv­i­tys: IS-LM tarkoit­taa Investoin­nit-Säästöt vs. Lik­vidi­teet­ti-Markat, mikä käy hyvin jär­keen kun luet eteenpäin].

    Oma suosikkiseli­tyk­seni on että IS-LM yhdis­tää kak­si ensisilmäyk­sel­lä yhteenso­vit­tam­a­ton­ta näke­mys­tä siitä mikä määrää korko­ta­son. Yksi näke­mys sanoo että korko­ta­son määrää kysyn­tä ja tar­jon­ta ihmis­ten säästöistä: “lainat­tavis­sa ole­vat varat” ‑näkökan­ta. Toinen näke­mys kat­soo että kyseessä on tas­apaino velka­kir­jo­jen — joista saa korkoa — ja käteis­varo­jen välil­lä — joista ei saa korkoa mut­ta joi­ta voi välit­tömästi käyt­tää kau­pankäyn­ti­in ; “lik­vidi­teetin suosimisen” näkökan­ta. (Kyl­lä, joillekin käteisenkaltaisille jutu­ille mak­se­taan korkoa, mut­ta taval­lis­es­ti paljon vähem­män kuin vähem­män likvideille varoille).

    Kuin­ka kum­mankin näke­myk­sen mukainen tas­apaino voi val­li­ta yht’aikaa? No sik­si että asi­aan vaikut­taa vähin­tään kak­si muut­tu­jaa, ei vain yksi — sekä brut­tokansan­tuote että korko­ta­so. BKT:n mukau­tu­mi­nen tekee mah­dol­lisek­si sen että molem­mat tas­apain­ot voivat olla voimas­sa yhtä aikaa.

    Aloite­taan “lainat­tavis­sa ole­vista varoista”. Olete­taan että säästämi­nen ja rahan­meno investoin­tei­hin ovat tas­apain­os­sa jol­lain ajan­hetkel­lä, ja sit­ten joku shok­ki saa korko­ta­son laske­maan. Onko korko­ta­son pakko pala­ta ennalleen? Ei vält­tämät­tä. Se että investoidaan enem­män kuin säästetään saat­taa johtaa talouskasvu­un, mikä tup­paa nos­ta­maan ihmis­ten tulota­soa. Kos­ka osa tulota­son kasvus­ta val­uu säästöik­si — olet­taen että investoin­ti­ra­han kysyn­tä ei kas­va yhtä paljoa — riit­tävän iso kasvu BKT:ssa voi palaut­taa tas­apain­on säästämisen ja investoin­tien välille uudel­la alem­mal­la korkotasolla.

    Tämä tarkoit­taa että lainat­tavis­sa ole­vien varo­jen määrä ei yksinään määrää korko­ta­soa, se määrää joukon mah­dol­lisia korko­ta­so-BKT yhdis­telmiä, jois­sa mata­lam­paan korko­ta­soon yhdis­tyy isom­pi BKT. Tämä on IS-suo­ra.

    Samaan aikaan ihmiset pähkäilevät mihin sijoit­taisi­vat omaisuuten­sa, ja pun­taroi­vat käteisen rahan ja velka­kir­jo­jen välil­lä. Mitä korkeampi korko­ta­so sen helpom­min ihmiset viit­taa­vat kin­taal­la lik­vidi­teetille, korko­tuo­ton houkut­telem­i­na. Olete­taan het­ken ajan että FED pitää kier­rossa ole­van rahamäärän muut­tumat­tomana; sil­loin korko­ta­son täy­tyy olla sel­l­ainen että rahan tar­jon­ta lain­oik­si vas­taa lain­o­jen kysyn­tää. Ja FED pystyy muut­ta­maan korko­ta­soa muut­ta­mal­la kier­rossa ole­van rahan määrää: kun sete­limäärää lisätään korko­jen on las­ket­ta­va jot­ta ihmiset suos­tu­isi­vat pitämään sen isom­man rahamäärän hyppysissään.

    Myös tässä BKT pitää ottaa huomioon: isom­pi BKT tarkoit­taa enem­män kau­pankäyn­ti­ta­pah­tu­mia, siis lisään­tynyt­tä käteisen kysyn­tää, sil­loin kun muut muut­tu­jat pysyvät ennal­laan. Siis isom­pi BKT merk­it­see että korko­ta­son on nous­ta­va jot­ta rahan kysyn­tä ja tar­jon­ta kohtaavat. 

    Ja siinäpä meil­lä on IS-LM (avatkaa kuva uuteen ikku­naan).

    Piste jos­sa suo­rat leikkaa­vat määrää sekä BKT:n että korko­ta­son, ja siinä pis­teessä sekä “lainat­tavis­sa ole­vat varat” ‑näke­mys että “lik­vidi­teetin suosimi­nen” ovat tasapainossa.

    Mitä iloa on täm­möis­es­tä mallista? Ensin­näkin se aut­taa vält­tämään älyl­lisiä sudenkuop­pia, kuten käsi­tyk­sen että verot­ta­mal­la mak­set­tu (julki­nen) kulu­tus ei voi johtaa kokon­aisku­lu­tuk­sen kasvu­un, kos­ka säästö­jen ja investoin­tien on olta­va tas­apain­os­sa. Tai käsi­tyk­sen että val­tion velka­an­tu­mi­nen johtaisi kokon­aistalouden kutis­tu­miseen kos­ka se nos­taa korkotasoa.

    Häikäi­sevin hyö­ty IS-LM mallista on sil­loin kun yritetään saa­da selkoa äärim­mäi­sistä tilanteista, kuten tämän­hetkises­tä, jos­sa yksi­tyi­nen kysyn­tä on pudon­nut niin alas että talous pysyy lamaan­tuneena vielä sil­loinkin kun korko­ta­so on nol­la. Sil­loin käyrät näyt­tävät täm­möisiltä (avatkaa uuteen ikku­naan).

    Mik­si LM-käp­pyrä on vaaka­suo­ra ja nol­lan tasol­la? Sik­si että jos korko­ta­so putoaisi alle nol­lan, ihmiset pitäi­sivät kynsin ham­pain kiin­ni käteis­es­tä eivätkä antaisi sitä lainaksi. Sil­loin, mar­gin­aalil­la kat­soen, rahaa käytet­täisi­in vain arvon säi­lyt­täjänä eikä kier­rossa ole­van rahan määräl­lä ole enää vaiku­tus­ta korko­ta­soon. Tätä kut­su­taan lik­vidi­teet­tiansak­si.

    Tästä syys­tä alku­vuodes­ta 2009, kun Wall Street Jour­nal, Itä­val­lan koulukun­ta ja muut tavanomaiset epäil­lyt kirkui­v­at korko­ta­son nousus­ta ja inflaa­tion räjähtämis­es­tä käsi­in, sil­loin ne jot­ka tun­te­vat IS-LM mallin ennus­ti­vat että korot pysy­i­sivät matali­na eikä edes liik­keel­lä ole­van rahamäärän kolminker­tais­t­a­mi­nen johtaisi inflaatioon.

    Kyl­lä, IS-LM malli yksinker­tais­taa paljon, eikä ole lop­ulli­nen viisaus. Mut­ta se on tehnyt minkä hyvän talosti­eteel­lisen mallin pitää: tehdä jär­keenkäyväk­si se mitä näemme ja tehdä käyt­tökelpoisia ennustei­ta siitä mitä tapah­tuu jos olo­suh­teet muut­tuvat poikkeuk­sel­lisik­si. Ekon­o­mistit jot­ka ymmärtävät IS-LM mallin ovat onnis­tuneet ennusteis­saan val­tavasti parem­min kuin ne jot­ka eivät tunne.
    ————————————————-

    Min­ul­la on omat epäi­lyk­seni em. mallia kohtaan, mut­ta kun blo­gisti kir­joitaa lik­vidi­teet­tiansas­ta on var­maan paras­ta että blogilla näkyy keskustelun poh­jak­si mil­lais­ten ole­tusten varas­sa liikutaan.

  4. Niille, jot­ka eivät tunne sin­gol­la pelot­telun ideaa, kan­nat­taa tutus­tua rahapoli­ti­ikan ns. Chuck Nor­ris-teo­ri­aan. Keskus­pankin pelote toimii vain jos se on ns. uskot­ta­va toim­i­ja, eli usko­taan, että se pitää lupauk­sen­sa. Yleen­sä uhkauk­sien uskot­tavu­us vaatii aiem­paa ainakin näytös­lu­on­teista voimankäyttöä.

    Itse epäilen, onko EKP:llä vielä Chuck Nor­risin maine. Joku voi alkaa epäil­lä, ja sil­loin kor­tit katsotaan.

    Mut­ta tois­taisek­si parem­pi esi­tys EKP:ltä kuin keneltäkään muulta.

    http://worthwhile.typepad.com/worthwhile_canadian_initi/2011/10/monetary-policy-as-a-threat-strategy.html

  5. Luot­ta­mus euroon palau­tuu ja kri­isi vaime­nee vas­ta sil­loin, kun kri­isi­val­tiot toteut­ta­vat talouten­sa tas­apain­ot­tamisen. Setelira­hoituk­sen jatkami­nen kiihdyt­tää inflaa­tio­ta. Inflaa­tios­sa varsinkin vähempio­saiset kär­sivät, sil­lä yhteiskun­nan tuet jäävät jäl­keen hin­to­jen nousus­ta. Ammat­tiy­hdis­tyk­set kyl­lä hoita­vat sen, että hin­nat kom­pen­soidaan palkois­sa, ehkä ylikin. Kierre kiihtyy kun muutkin voimakkaat toim­i­jat ylikom­pen­soi­vat tulon­sa. Eikä alku­peräisiä kri­isin syitä päästä edes hoita­maan. Luulisin sin­un Soin­in­vaara tietävän tämän, ehkä muis­tatkin jotain inflaa­tioa­joil­ta, mut­ta poli­itikkop­uoli sielus­tasi ei tai­da välittää. 

    Kri­isi­maille asetet­ta­vat uudet “ehdot” ovat silmän­lumet­ta, entisetkään eivät ole johta­neet todel­lisi­in toimi­in, seli­tyk­si­in kyl­läkin. Kreikas­sa esimerkik­si ei edes vero­ja ole alet­tu mak­saa, ketä se siel­lä kiin­nos­taisi, kun ei ole pakko. Tehdään kyl­lä mui­ta näen­näise­leitä, että saadaan kansa kaduille huu­ta­maan kur­jis­tu­mis­es­ta ja tuke­maan “ei-ehto­ja” lin­jaa. EKP:n päätös tiukko­jen ehto­jen osalta on siis ilman sub­stanssia, ain­oas­taan rajoit­tam­a­ton setelipaino-osa tul­laan toteuttamaan. 

    Sit­ten speku­lon­ti EVM-EKP-val­tiot-jälki­markki­nat ym ja tms on kos­meti­ikkaa. Kaik­ki nämä ovat kuitenkin enem­män tai vähem­män samaa näen­näis­ra­hoi­tus­ta seteleitä kylvämäl­lä, vain eri tekni­ikoil­la. Ja edelleen itse kri­isi jatkaa elämäänsä. 

    Olen sitä mieltä, että näke­myk­sesi setelira­hoituk­sen autu­ud­es­ta on tuhoisa toteutues­saan. “Jät­tiläis­mäi­nen sinko” on Var­ti­aisen kiva sanaleik­ki, mut­ta parkki­in­tuneet sijoit­ta­jat eivät usko täl­laisi­in kuvi­in, vaik­ka het­kel­lis­es­ti korois­sa saat­taa siltä näyt­tää. Vas­ta todel­lis­ten ja riit­tävien tas­apain­ot­tamis- toimen­pitei­den näkymi­nen oikeik­si todet­tavis­sa tilas­tois­sa alkaa vai­men­taa eurokri­isiä. Setelien painami­nen pitkit­tää ja raskaut­taa kri­isiä: “tehdään tai itketään ja tehdään”. 

    Kri­isi hoituu markki­navoimen toimes­ta: Jos maan talous on kural­la, korot nou­se­vat, kunnes talous on kun­nos­sa tai usko­taan, että se tulee kun­toon siedet­tävässä ajas­sa. Mikäli tilanne on ker­ras­saan toiv­o­ton, lain­o­ja joudu­taan leikkaa­maan ja uut­ta ei saa, kunnes koh­ta 1 on hoidet­tu. Joka tapauk­ses­sa markki­navoimat tule­vat hoita­maan asi­at lop­ul­ta, mut­ta inflaa­tio/setelipaino-vai­h­toe­hdos­sa on varat kadon­neet, eikä kär­siviä vähäo­saisia pystytä enää aut­ta­maan yli saneeraustoimien.

  6. > Perus­sopimus kieltää osta­mas­ta velka­pa­pere­i­ta suo­raan mut­ta ei jälki­markki­noil­ta. Sik­si se tehdään näin.

    Lukeeko­han sopimuk­ses­sa, että suo­raan ei saa ostaa, mut­ta epä­suo­rasti saa? Epäilen. Taitaa ennem­minkin olla kyse sopimuk­sen tahal­lis­es­ta rikkomis­es­ta ja hätäis­es­ti kek­si­tys­tä uud­es­ta tulkin­nas­ta. Vähän sama juoni kuin Sopimusten rikkomi­nen Luxemburgissa.

    Jos EKP ostaa val­tioiden velka­pa­pere­i­ta, se voisi ostaa niitä myös Suomelta, tietenkin markki­noiden määräämää kurssia edullisem­min. Nyt hom­ma mais­tuu vähän yksit­täisetn tuh­larei­den riskien siirtämiseltä kun­non kansalais­ten piikkiin.

    Kri­isi­maat on tosi­aan hyvä ottaa hol­houk­seen. Mut­ta meil­lä on tähän jo EU:n viritelmiä parem­pi ja toimi­vampi ja muille maille reilumpi mekanis­mi eli IMF.

    Euroalueen han­kkeis­sa on myös se ris­ki, että ison sinkon­sa turvin ja jaka­mal­la tuh­larei­den riskit ter­veem­millekin maille, euroalue ja yksit­täiset euro­maat jatka­vat yli varo­jen­sa elämistä, ja aikanaan kulut­ta­vat uskot­tavuuten­sa lop­pu­un ja markki­navoimat kään­tävät selkän­sä. Yhteiset riskit voivat siis olla keino nos­taa vel­ka ja riskit yksit­täis­ten val­tioiden riske­jä suuremmiksi.

  7. Tar­tun yhteen kohtaan, joka on vain sivuhuomio tässä tek­stis­sä. Mitä tässä tarkoite­taan sil­lä, että inflaa­tio­tavoit­teen nos­to ei onnis­tu­isi, kos­ka koko Euroop­pa on “lik­vidi­teet­tiansas­sa”? “Con­ven­tion­al wis­dom” (Krug­man 1998, Eggerts­son & Wood­ford 2003 jne.) on se, että “lik­vidi­teet­tiansas­ta” päästään nos­ta­mal­la inflaa­tio-odotuk­sia, mikä las­kee reaa­liko­rkoa. Ongel­mana tässä on pidet­ty sitä, että keskus­pankin on vaikea sitoutua tuot­ta­maan inflaa­tio­ta tule­vaisu­udessa (”cred­i­bly irre­spon­si­ble” jne.). Mitä tästä ongel­mas­ta jää jäl­jelle, jos kyseessä on inflaa­tio­tavoit­teen nos­to? Pelko siitä, että tavoit­teesta ei pide­tä kiin­ni tai että tavoitet­ta las­ke­taan tule­vaisu­udessa. Jos jotain tässä viime vuosi­na on opit­tu niin ehkä se, että EKP tykkää pitää kiin­ni tavoit­teis­taan eikä miet­tiä niiden muu­tok­sia. Minä en yksinker­tais­es­ti ymmär­rä sitä, miten inflaa­tio­tavoit­teen nos­to voisi jotenkin täl­lä taval­la epäon­nis­tua. Siitä voidaan toki puhua olisiko se hyvä tai poli­it­tis­es­ti mah­dolli­nen toimen­pide. Mut­ta ei siitä tarvitse huole­htia, etteikö keskus­pank­ki pysty­isi tuot­ta­maan korkeam­paa inflaa­tio­ta, jos se sitä haluaa.

    1. Kun ollaan lik­vidi­teet­tiansas­sa, keskus­pank­ki ei saa rahaa lainat5uksi edes nol­lako­rol­la., Sik­si se ei pysty nos­ta­maan inflaa­tio­ta löysäl­lä rahapoli­ti­ikalla. Sen sijaan rahjoit­ta­mal­la val­tion bud­jet­tia suo­raan rahal­la, jota ei tarvit­gse mak­saa takaisin, se voi tietysti lisätä inflaa­tio­ta. Tämä muuten olisi aika järkevää tier­tyis­sä olois­sa, ja sen myön­tävät kaik­ki, mut­ta kun se poli­itikko­jen selkäran­ka on niin huonoa tekoa…

  8. Juho Laatu:

    Perus­sopimus kieltää osta­mas­ta velka­pa­pere­i­ta suo­raan mut­ta ei jälki­markki­noil­ta. Sik­si se tehdään näin.

    Lukeeko­han sopimuk­ses­sa, että suo­raan ei saa ostaa, mut­ta epä­suo­rasti saa? Epäilen. Taitaa ennem­minkin olla kyse sopimuk­sen tahal­lis­es­ta rikkomisesta 

    Ihan niin kuin Ode yllä sanoi, perus­sopimus (Lis­bon treaty, arti­cle 123) kieltää suo­ran ostamisen (ns pri­ma­ry mar­kets), tois­si­jaisil­ta markki­noil­ta ostamis­es­ta ei ole vas­taavaa kieltoa.

    Lain­aus Draghil­ta EKP:n tiedo­tusti­laisu­ud­es­ta viime viikolla:
    “Sec­ond, no, we are sure that we are act­ing with­in our man­date, that we are not vio­lat­ing Arti­cle 123. It is pret­ty explic­it: it says for pur­chas­es on the pri­ma­ry mar­ket, this is a vio­la­tion, not for pur­chas­es on the sec­ondary mar­ket as I have stat­ed this pro­gramme will work. And inci­den­tal­ly, out­right pur­chas­es of bonds are iden­ti­fied, in Arti­cle 18 of the Statute of the ECB, as one of the var­i­ous pos­si­ble tools that our mon­e­tary pol­i­cy has and can use. So we are not cre­at­ing any­thing new here. ”

  9. Juho Laatu: Euroalueen han­kkeis­sa on myös se ris­ki, että ison sinkon­sa turvin ja jaka­mal­la tuh­larei­den riskit ter­veem­millekin maille, euroalue ja yksit­täiset euro­maat jatka­vat yli varo­jen­sa elämistä, ja aikanaan kulut­ta­vat uskot­tavuuten­sa lop­pu­un ja markki­navoimat kään­tävät selkänsä.

    Näin voi käy­dä, mut­ta tämän toden­näköisyyt­tä pienen­tää se, että euroalue on kovin suuri. Markki­navoimat voivat kään­tää selkän­sä, mut­ta mihin suun­taan ne kään­tävät nenän­sä? Yhdys­val­toi­hin, jos­sa on sama tilanne mut­ta paljon pahempi ali­jäämäon­gel­ma? Kiinaan, joka kamp­pailee kasvu­tavoit­teen­sa kanssa ja saa junalastil­lisen dol­lare­i­ta päivässä suo­raan yhdys­val­ta­lais­ten setelipainosta?

    Nykyiset nau­ret­ta­van alhaiset korot ker­to­vat nimeno­maan siitä, että sijoit­ta­jil­la ei ole vai­h­toe­hto­ja. Lisäk­si aika monel­la sijoit­ta­jal­la on kiusal­lisen iso­ja vas­tui­ta eurossa, jol­loin koko sys­teemin romaut­ta­mi­nen ei tun­nu siitäkään suun­nas­ta kovin mukaval­ta vaihtoehdolta.

    Tämä uusin käänne on toden­näköis­es­ti ain­oa jotenkin real­isti­nen tapa yrit­tää ratkaista tilan­net­ta. Olen kyl­lä vähän pes­simisti­nen siihen, riit­tääkö sin­gon vilaut­ta­mi­nen. Se sit­ten riit­tää, jos yhtä maa­ta ammu­taan sil­lä kun­nol­la. Siinä tosin tulee seu­raa­va “jos”; riit­tääkö EU:ssa kant­ti lait­taa vaikka­pa Ital­ian vero­lait ja veronkan­to järkevään kuntoon…

    Ja sekin pitää muis­taa, että jos tämä pain­okonei­den käyn­nistämi­nen pudot­taa euron arvoa, se ei vält­tämät­tä ole EU:n ulkop­uolelle vievässä maas­sa kovinkaan surulli­nen asia. Elin­ta­soke­hi­tys voi hidas­tua, mut­ta samal­la työl­lisyyske­hi­tys paranee.

    Aika moni asia voi vielä men­nä pieleen, mut­ta kauhuske­naar­i­oi­ta olisi helpom­pi arvioi­da, jos ne oli­si­vat konkreettisia.

  10. Ode:

    Olisi vielä parem­pi, jos vakaus­ra­has­to voisi ostaa val­tion laina­pa­pere­i­ta suo­raan val­tioil­ta ja EKP rahoit­taisi vakaus­ra­has­toa. Vakaus­ra­has­to on soveli­aampi taho esit­tämään poli­it­tisia ehto­ja kuin keskuspankki.

    EKP ei esitä poli­it­tisia ehto­ja, ne jäävät vaku­us­ra­has­to­jen (ESM, EFSF) määriteltäväk­si. EKP vain edel­lyt­tää, että ennen OMT-avus­tu­so­hjel­maan pääsyä val­tion pitää hakea apua kriisirahastoilta.

    EKP ei voi rahoit­taa pysyvää vakaus­ra­has­toa (ESM) suo­raan (EKP:n lakimiehet ovat kat­soneet sen sopimusten vas­taisek­si). Mutkan kaut­ta se voi kuitenkin tapah­tua. ESM las­kee liik­keelle velka­kir­jo­ja (ja myy ne raha­laitok­sille, jot­ka voivat käyt­tää niitä vakuute­na EKP:n rahoitukselle).

    ESM:n osu­ut­ta kri­isi­maid­en velka­kir­jo­jen ostossa­han ei ole vielä julk­istet­tu, mut­ta markki­naspeku­laa­tio on, että EKP ostaa lyhy­itä papere­i­ta (1–3 vuot­ta) jälki­markki­noil­ta ja ESM pitk­iä suo­raan kri­isi­val­tioil­ta (pri­ma­ry markets).

  11. Kale­vi Onnela: Olen sitä mieltä, että näke­myk­sesi setelira­hoituk­sen autu­ud­es­ta on tuhoisa toteutues­saan. “Jät­tiläis­mäi­nen sinko” on Var­ti­aisen kiva sanaleik­ki, mut­ta parkki­in­tuneet sijoit­ta­jat eivät usko täl­laisi­in kuvi­in, vaik­ka het­kel­lis­es­ti korois­sa saat­taa siltä näyt­tää. Vas­ta todel­lis­ten ja riit­tävien tas­apain­ot­tamis- toimen­pitei­den näkymi­nen oikeik­si todet­tavis­sati­las­tois­sa alkaa vai­men­taa eurokri­isiä. Setelien painami­nen pitkit­tää ja raskaut­taa kri­isiä: “tehdään tai itketään ja tehdään”.

    Kri­isin todel­li­nen lähtöko­h­ta on euroalueen sisäi­sis­sä tuot­tavu­userois­sa. Osa kri­i­sistä saadaan hoidet­tua lait­ta­mal­la valkosip­ulin­puri­jat mak­samaan vero­ja, mut­ta iso osa on ihan todel­lista tuot­tavu­uskuilua. Se hoituu, jos:

    1. etelässä muu­tu­taan tuottavammaksi
    2. etelässä alen­netaan palkkoja
    3. pohjoises­sa muu­tu­taan vähem­män tuottavaksi
    4. pohjoises­sa nos­te­taan palkkoja

    Ykkö­nen vaatii julk­isia investoin­te­ja mut­ta on ris­tiri­idas­sa lyhyen aikavälin tas­apain­o­tuk­sen kanssa. Kakko­nen ei ole poli­it­tis­es­ti mah­dolli­nen laa­jas­sa mitas­sa, eikä siihen ole hyviä mekanis­me­jakaan. Kol­mos­ta me emme halua, ja nelo­nen sel­l­aise­naan toteutues­saan söisi EU:n lop­unkin kilpailukyvyn.

    Sen sijaan val­u­u­tan arvon alen­tu­mi­nen yhdis­tet­tynä pohjoisen palkanko­ro­tuk­si­in voisi olla sekä poli­it­tis­es­ti mah­dolli­nen että toimi­va lääke. Tosin kyl­lä aika vaar­alli­nen ja paljon sivu­vaiku­tuk­sia omaa­va sellainen.

    Kri­isi hoituu markki­navoimen toimes­ta: Jos maan talous on kural­la, korot nou­se­vat, kunnes talous on kun­nos­sa tai usko­taan, että se tulee kun­toon siedet­tävässä ajas­sa. Mikäli tilanne on ker­ras­saan toiv­o­ton, lain­o­ja joudu­taan leikkaa­maan ja uut­ta ei saa, kunnes koh­ta 1 on hoidet­tu. Joka tapauk­ses­sa markki­navoimat tule­vat hoita­maan asi­at lop­ul­ta, mut­ta inflaa­tio/setelipaino-vai­h­toe­hdos­sa on varat kadon­neet, eikä kär­siviä vähäo­saisia pystytä enää aut­ta­maan yli saneeraustoimien.

    Devalvoitu­misen suurim­mat ongel­mat tule­vat sil­loin, jos val­u­ut­ta-alueel­la on suuri muus­sa val­u­u­tas­sa ole­va net­tovel­ka ulospäin. Tämähän se Suomes­sakin aiheut­ti 90-luvul­la sekä val­ti­olle että yksit­täisille ihmisille melkoista hätää ja kärsimystä.

    Euroalueel­la ei ole tätä ongel­maa. Suomen val­ti­ol­la ei tai­da olla val­u­ut­tamääräistä velkaa, ja taitaa olla paljolti sama tilanne muil­lakin euromailla.

    Emme myöskään ole ihan kohtu­ut­toman riip­pu­vaisia muis­sa val­u­u­tois­sa myytävistä hyödykkeistä. Toki öljy­tyn­nyri hin­noitel­laan dol­lareis­sa, mut­ta jos euro sukeltaa, öljy­tyn­nyrikin halpe­nee, kos­ka euroalue on niin suuri markkina-alue.

    Se ris­ki tässä tietysti on, että kaikkien taiteen sään­tö­jen vas­tais­es­ti pain­okonei­den käyt­tämi­nen ei alen­na val­u­u­tan arvoa. Näin on käynyt taalallekin. Pelis­sähän on yksi erit­täin suuri peluri (Kiina), joka ei pelaa ihan avoimil­la korteilla.

  12. Ode, pyy­dän tarkkaivaisu­ut­ta pros­ent­tien ja pros­ent­tiyk­siköi­den kanssa, olethan sen­tään tilas­toti­eteil­i­jä. Tarkoititko, että Espan­jal­ta vaa­dit­ta­va korko aleni pros­ent­tiyk­sikön vai pros­entin? Esim. 10 %:n koros­ta edelli­nen 1 % ja jälkim­mäi­nen 0,1 % eli ei mikään vähäpätöi­nen asia…

  13. Ilmeis­es­ti Euroopan puolel­la sinkover­taus ei ole vielä riit­tävän nau­runalainen, kun sitä käytetään näin laa­jasti. Amerikas­sa­han tuo nousi pin­nalle, kun Paul­son sil­loise­na Yhdys­val­tain val­tio­varain­min­is­ter­inä perusteli mik­si hän halu­aa niin isot oikeudet rahoit­taa Fred­die Macia ja Fan­nie Mae­ta tarvit­taes­sa. Kak­si kuukaut­ta myöhem­min Paul­son oli pait­si käyt­tänyt “sinkon­sa”, myös joutunut hake­maan lisää rahaa juuri siihen samaan tarkoituk­seen, johon ei pitänyt koskaan tarvi­ta oikeasti käyt­tää mitään sen sin­gon ansios­ta. Ennus­tan, että EKP:n sinko toimii kutakuinkin yhtä hyvin.

    Tuos­sa teo­ri­as­sa on nimit­täin yksi iso ongel­ma, jon­ka takia se ei toimin­ut USAs­sa ja toden­näköis­es­ti ei toi­mi tääl­läkään. EKP ja val­tiot ovat yksit­täisi­in markki­na­toim­i­joi­hin näh­den iso­ja toim­i­joi­ta, mut­ta koko markki­noi­hin ver­rat­tuna surkean pieniä. Täl­laisel­la sinko-läh­estymis­taval­la pystytään sen takia pitämään yksit­täiset speku­loi­jat kuris­sa, mut­ta jos markki­na­toim­i­joiden enem­mistö on menet­tänyt luot­ta­muk­sen­sa siihen, mitä täl­lä yritetään tukea, ne jyräävät mas­sal­la tämän sin­gon yli ihan hel­posti. Saman asian takia tähän men­nessä tehdyt “palo­muu­ritkin” ovat epäon­nis­tuneet. Vaik­ka ne ovat yksit­täisi­in toim­i­joi­hin ver­rat­tuna iso­ja, koko markki­noi­hin ver­rat­tuna ne ovat surkean pieniä. Jos siis markki­nat menet­tävät uskon­sa kohteenseen, nämä keinotekoiset toimet hidas­ta­vat seu­rauk­sia, mut­ta eivät voi mil­lään estää sitä.

    Toinen esimerk­ki on Fedin Quan­ti­ta­tive Eas­ing ‑ohjel­mat. Niil­lä on ollut kiin­toisa vaiku­tus korkoi­hin, joi­hin niil­lä on pyrit­ty vaikut­ta­maan: kun uut­ta QE-ohjel­maa on odotet­tu ja kun se on julk­istet­tu, korot laske­vat. Sit­ten kun se ohje­ma oikeasti alkaa, korot nou­se­vat pian takaisin sinne mis­sä ne oli­vatkin ennen uuden ohjel­man aloi­tus­ta — vielä kun ohjel­ma on käyn­nis­sä. Vähän yksinker­tais­taen, kun ohjel­maa odote­taan ja suun­nitel­laan, sijoit­ta­vat osta­vat velka­kir­jo­ja, kos­ka tietävät, että pian on tulos­sa markki­noille joku joka ostaa niitä mihin hin­taan tahansa. Sit­ten kun ohjel­ma alkaa, sijoit­ta­ja myyvät ne pois tämän lisään­tyneen kysyn­nän avus­ta­mana ja siir­tyvät jon­nekin muualle. Jälleen ker­ran, kos­ka yksi­tyiset sijoit­ta­jat ovat kokon­aisuute­na val­ta­van paljon isom­pi kuin jukiset toim­i­jat, näi­den ostoil­la ja myyn­neil­lä on isom­pi vaiku­tus kuin itse keskus­pankin osto-ohjel­mal­la, minkä takia korot lähtevät takaisin nousu­un, kun osto-ohjel­ma on käyn­nis­sä. Espan­jan lainako­rot ovat seu­ran­neet tätä esimerkkiä, joten ei ole mitään syytä olet­taa etteivätkö ne korot lähtisi takaisin nousu­un kohtu­ullisen pian osto-ohjel­man alet­tua — tai jos sijoit­ta­jat päät­televät, että tal­laista ohjel­maa ei olekaan tulossa.

  14. Kale­vi Onnela:
    Inflaa­tios­sa varsinkin vähempio­saiset kär­sivät, sil­lä yhteiskun­nan tuet jäävät jäl­keen hin­to­jen noususta. 

    Ikään kuin deflaa­tios­sa vähempio­saiset muka eivät sit­ten kärsisi?

    Joskus vuo­den 2009 tienoil­la­han Suomes­sa oli lyhyt vai­he, jol­loin elinkus­tan­nusin­deksin kasvu oli lievästi negati­ivi­nen. Aika erikoinen ajat­te­lu­ta­pa pitää kyl­lä olla, jos pitää tätä saavu­tus­ta köy­hien kannal­ta niin hyvänä, että siitä kan­nat­ti mak­saa hin­tana BKT:n samanaikainen vuosimuu­tos ‑8,5 %. Min­ul­lakin on asun­non vuokras­sa indek­siehto, enkä todel­lakaan hur­ran­nut, kun vuokranko­ro­tus olikin sinä vuon­na poikkeuk­sel­lis­es­ti 0 %. Sydän­tä päin­vas­toin kylmäsi todel­la syvältä.

    Kri­isi hoituu markki­navoimen toimes­ta: Jos maan talous on kural­la, korot nou­se­vat, kunnes talous on kun­nos­sa tai usko­taan, että se tulee kun­toon siedet­tävässä ajas­sa. Mikäli tilanne on ker­ras­saan toiv­o­ton, lain­o­ja joudu­taan leikkaa­maan ja uut­ta ei saa, kunnes koh­ta 1 on hoidettu. 

    Nythän on vain niin has­susti, että nämä ere­htymät­tömik­si ylis­te­tyt markki­navoimat itse ovat omak­suneet yhä use­am­min uuskey­ne­siläisen ajat­te­lu­ta­van — jon­ka mukaan yliampu­vat leikkau­so­hjel­mat sun muut hevosku­u­rit eivät laskusuh­dan­teessa edesauta talouskasvua vaan päin­vas­toin juuri heiken­tävät sitä entisestään.

    Tääl­lä Suomes­sakin esim. Pert­ti Haa­paran­ta kir­joit­ti tästä jo viime helmiku­us­sa, ja terävästi kir­joit­tikin. Kuten hän huo­maut­taa, kaikkein orjal­lis­in­takin tot­tel­e­vaisu­ut­ta markki­navoimia kohtaan saar­naav­il­ta lop­puu tot­tel­e­vaisu­us heti, kun markki­navoimat välil­lä vaa­ti­vatkin vai­h­teek­si jotain muu­ta kuin leikkauksia.

  15. Osmon esit­tämässä diag­noosis­sa on toinen koh­ta vajavais­es­ti esitet­ty. Halu­an täy­den­tää Osmon esitystä.

    EKP vaatii suosi­tus­ta kri­isir­a­has­toil­ta ennen avun myön­tämistä. Puhutaan toimista, joil­la kri­isi­maan talous laite­taan kun­toon. Tämä takaa kri­isi­maan talouden ter­ve­htymisen, joten apua voidaan myöntää.

    Asi­aa mutk­istaa kuitenkin se, että kyseis­ten rahas­to­jen toimin­nas­ta vas­taa­vat ne poli­itikot, joiden mon­esti ilmoitet­tu tavoite on estää euron rom­ah­dus kaikil­la mah­dol­lisil­la keinoil­la. Kyse on samoista euro-usko­vai­sista, jot­ka hal­lit­se­vat sekä euro­mai­ta, komis­sio­ta ja useimpia euro­maid­en hallituksia. 

    Olete­taan jollekin kri­isi­maalle tilanne, jos­sa se ei kykene vas­taa­maan sitoumuk­sis­taan ja uhkaa kaat­ua ja viedä siinä sivus­sa euro­maat ja euron. Tässä tilanteessa se pyytää apua rahas­tol­ta. Rahas­to tutkii asian ja määrää tarvit­ta­vat talous­toimen­piteet tehtäviksi ennen EKP:n avun antamista. Kri­isi­maa kat­soo vaa­di­tut toimen­piteet liian raskaik­si ja kieltäy­tyy tekemästä näitä. 

    Rahas­to on pulas­sa. Ilman apua euro kaatuu. Avus­t­a­mi­nen ilman kri­isi­maan suos­tu­mus­ta, tuhoaa rahas­to­jen vaa­timusten uskot­tavu­u­den. Rahas­to­jen johto kat­soo, ettei euroa saa päästää kaa­tu­maan mis­sään tapauk­ses­sa. Täl­läiseen tilanteeseen ei rahas­toa saa päästää.

    Ain­oa ratkaisu ovat salaiset neu­vot­te­lut. Kri­isi­maa anoo apua. Rahas­tot tun­nustel­e­vat, löy­ty­isikö jotain, jon­ka kri­isi­maa suos­tu­isi tekemään talouten­sa hyväk­si. Kun täl­läi­nen asia löy­tyy, ilmoit­taa rahas­to sen vaa­timuk­se­naan ja kri­isi­maa suos­tuu niihin ehto­jen kovu­ut­ta valitellen. Käytän­nössä kri­isi­maa siis päät­tää mil­laisi­in toimi­in se on valmis. Kri­isi­maa tietää, että suos­tu­mus EKP:n avulle tulee aina, välit­tämät­ta talous­toimen­pitei­den asiallisuudesta.

    Talouden paran­tamista ratkaisu ei edis­tä mitenkään. Ratkaisul­la on kuitenkin kolme omi­naisu­ut­ta, mik­si se tehdään.
    1) KRIISIMAA TAI EURO EI TÄSSÄ TILANTEESSA ROMAHDA
    2) “LUJAN” RAHASTON ARVOVALTA SÄILYY
    3) VERONMAKSAJIEN SUMUTUS ANTAA AIKAA JOHDOLLE LIITTOVALTIOKEHITYKSEN LOPPUUNSAATTAMISEKSI.

  16. Mis­sähän niitä leikkauk­sia koulu­tuk­seen on oikein vaadittu? 

    Mitä tulee julkisen puolen leikkauk­si­in, niin ainakin Kreikalla näyt­täisi ole­van esimerkik­si armei­ja, jol­ta voisi hyvin leika­ta kalus­to­hank­in­noista ilman että kansan­talous siitä hirveästi kär­sii. Jotenkin min­un on hyvin vaikea­ta uskoa että sak­salais­ten sukel­lusvenei­den tai tankkien tilaami­nen tai amerikkalais­ten hävit­täjien hom­maami­nen tai lento­ben­si­inin polt­ta­mi­nen edesaut­taa Kreikan talouden elpymistä tai niistä luop­umi­nen johtaa talouden kutis­tavaan romahdukseen.

  17. Viherinssi: Kri­isin todel­li­nen lähtöko­h­ta on euroalueen sisäi­sis­sä tuot­tavu­userois­sa. Osa kri­i­sistä saadaan hoidet­tua lait­ta­mal­la valkosip­ulin­puri­jat mak­samaan vero­ja, mut­ta iso osa on ihan todel­lista tuot­tavu­uskuilua. Se hoituu, jos:

    1. etelässä muu­tu­taan tuottavammaksi
    2…

    Ykkö­nen vaatii julk­isia investoin­te­ja mut­ta on ris­tiri­idas­sa lyhyen aikavälin tas­apain­o­tuk­sen kanssa. 

    En nyt ole kyl­lä ihan vaku­ut­tunut julk­isten investoin­tien ehdot­tomas­ta edel­ly­tyk­ses­tä ykköselle.

    Moni etelän maan löy­tyy talouden avoim­muu­den, yri­tys­toimin­nan help­pouden yms. tek­i­jöi­den osalta jostain Kes­ki-Aasian ‑stanien ja keskinker­tais­ten afrikkalais­ten val­tioiden kanssa samas­ta kastista. Tämän tilanteen kor­jaamiseen tuskin tarvit­taisi­in suuri­akaan rahal­lisia panos­tuk­sia — pelkäl­lä kohtullisen tasoisel­la lain­säädän­tö­työl­lä markki­noiden vapaut­tamisek­si päästäisi­in jo aika pitkälle.

    Valitet­tavasti vain kyseiset maat näyt­tävät ole­van menos­sa täysin väärään suun­taan tuor­eim­mis­sa arvois­sa — Kreik­ka jopa “kun­nos­tau­tuu” vetämäl­lä pisim­män miinuk­sen kaikkien arvioitu­jen 179 maan joukos­ta (Index of Eco­nom­ic Free­dom 2012).

    Ei hyvältä näytä.

  18. Tom­mi Uschanov: Nythän on vain niin has­susti, että nämä ere­htymät­tömik­si ylis­te­tyt markki­navoimat itse ovat omak­suneet yhä use­am­min uuskey­ne­siläisen ajat­te­lu­ta­van – jon­ka mukaan yliampu­vat leikkau­so­hjel­mat sun muut hevosku­u­rit eivät laskusuh­dan­teessa edesauta talouskasvua vaan päin­vas­toin juuri heiken­tävät sitä entisestään.

    ????

    Eikös markki­navoimat nimeno­maan ole vaati­neet radikaale­ja leikkauk­sia nos­ta­mal­la kri­isi­maid­en val­ti­o­lain­o­jen korot taivaisi­in eli de fac­to sulke­mal­la raha­hanat (ja pakot­ta­mal­la EKP:n setelirahoitukseen)?

    Et kait vain ole men­nyt sekoit­ta­maan markki­navoimia yksit­täis­ten markki­noil­la toim­i­joiden mielipiteisiin?

  19. “Velka­kir­jo­ja ei oste­ta suo­raan vaan jälki­markki­noil­ta. Sil­lä, ehti­ikö velka­kir­ja olla min­uutin jonkin muun tahon omis­tuk­ses­sa ei ole mitään käytän­nön merk­i­tys­tä, mut­ta juristien mieltä se rauhoit­taa. Perus­sopimus kieltää osta­mas­ta velka­pa­pere­i­ta suo­raan mut­ta ei jälki­markki­noil­ta. Sik­si se tehdään näin.”
    “Olisi vielä parem­pi, jos vakaus­ra­has­to voisi ostaa val­tion laina­pa­pere­i­ta suo­raan val­tioil­ta ja EKP rahoit­taisi vakaus­ra­has­toa. Vakaus­ra­has­to on soveli­aampi taho esit­tämään poli­it­tisia ehto­ja kuin keskus­pank­ki. Tämän kuitenkin perus­sopimus kieltää. Olisi jotenkin hauskem­paa, jos velka­kri­isin hoi­dos­sa saisi käyt­tää järkeä eikä juridiikkaa.”

    Velka­kri­isiä ei olisi, jos muutkin euro­maat kuin malliop­pi­las Suo­mi oli­si­vat nou­dat­ta­neet tehtyjä sopimuk­sia. Kenenkähän jär­jenkäyt­töä Osmo pitää hauskem­pana kuin tehty­jen sopimusten noudattamista.

    EU:n tulisi har­joit­taa jär­jenkäyt­töä toim­i­mal­la kan­sain­väli­sis­sä yhteisöis­sä veroparati­isi­maid­en moraalit­toman toimin­nan lopet­tamisek­si. Keino­ja var­masti löy­ty­isi, mut­ta ei näköjään halu­ja. Kuten Juha Sip­ilä todis­teli, niin kri­isi­maid­en velka­on­gel­mat olisi ratkaistavis­sa jo sil­lä, jos veroparati­i­sisi­joituk­set saataisi­in lail­lisen vero­tuk­sen piiriin.

    Toinen merkit­tävä asia olisi transak­tiovero, jota ei jois­takin esi­tyk­sistä huoli­mat­ta saa­da sovi­tuk­si. Se toisi vakaut­ta maail­mat­alouteen ja val­tioille vero­tu­lo­ja. Ei ole mitään mieltä siinä että suurin osa pörssikau­pas­ta tehdään robot­eil­la (jopa tuhan­sia kaup­po­ja samal­la osak­keel­la min­uutis­sa). Per­itään­hän varain­si­ir­toveroa myös kiin­teistö­jen ja asun­to-osakkei­den kaupoista. Vaikea käsit­tää, että pörssiosak­keet oli­si­vat sijoi­tusko­hteina niin erikoises­sa ase­mas­sa, että niiden kau­pat täy­tyy olla verottomia. 

    Speku­lati­ivi­sista markki­navoimista ei saa­da Kataisen main­os­ta­maa niskalenkkiä ilman, että veroparati­isit saadaan kiel­letyik­si ja maail­man­laa­juinen transak­tiovero voimaan.

    Valitet­tavasti näyt­tää kuitenkin siltä, että nyt käytävää maail­man talous­so­taa halu­taan käy­dä iki­van­hoin sodankäyn­nin sään­nöin, jos­sa kan­sain­välisel­lä lain­säädän­nöl­lä, sopimuk­sil­la ja moraalil­la ei ole mitään merk­i­tys­tä. Voima on se, joka ratkaisee.

  20. Euroalueen sopimusten nou­dat­ta­mi­nen on aika mie­lenki­in­toista seurattavaa.Kaikki vaa­ti­vat että niitä nou­date­taan, mut­ta kaik­ki pää­sopimuk­set on rikottu.Mitä mieltä Osmo olet pitäisikö niitä edes noudattaa?Vai olisiko paras käytän­tö ns luo­va tulk­in­ta mitä nyt noudatetaan?Toinen kiin­nos­ta­va kysymys koskisi käsi­tys­täsi demokratiasta.Nythän val­taa on siir­tynyt kri­isin mukana eun syöverei­hin pikkuhil­jaa ilman mitään varsi­naista demokraat­tista päätöstä liittovaltiokehityksestä.Näkisitkö kansanäänestyk­sen lin­jas­ta mahdollisena,vai jatke­taanko val­u­mista kri­isin mukana kohti liit­to­val­tio­ta? Kiitos etukä­teen jo vastauksistasi!

  21. Poth1ue1: En nyt ole kyl­lä ihan vaku­ut­tunut julk­isten investoin­tien ehdot­tomas­ta edel­ly­tyk­ses­tä ykköselle.

    Olen kanssasi samaa mieltä, että osan asioista saa pelastet­tua, kun päästään sieltä ‑stan ‑tasol­ta jon­nekin sivistys­maail­man pari­in. Esimerkik­si Ital­ias­tanis­sa on erit­täin paljon osaamista ja pääo­mia, kun­han raha saadaan kiertämään läpinäkyvän ja real­is­tisen vero­jär­jestelmän kautta.

    Ratkaisut voivat olla tuos­sa tapauk­ses­sa sel­l­aisia, että ne toimi­vat paris­sa vuodessa hyvinkin tehokkaasti. Tässä voi hyvin uhkail­la, että sak­salaiset tule­vat muuten ker­tomaan, miten vero­jär­jestelmä rakennetaan.

    Kuitenkin esimerkik­si Kreikkas­tanin kohdal­la tilanne on paljon apeampi. Vaik­ka yhteiskun­ta olisi avoin ja taloudel­lis­es­ti toimi­va, niin mitä ihmettä kreikkalaisil­la on myy­dä? Tai mitä bis­nistä sinne voisi kansakun­nan koulu­tus­ta­son huomioiden tuo­da? Mis­tä koulut­ta­mat­toma­lle kansakun­nalle löytäisi hyvin tuot­tavaa työtä?

    (Jos tuo­hon joku kek­sii hyvän ratkaisun, niin älkää ker­toko sitä kreikkalaisille, kos­ka tieto olisi hyvin arvokas mei­dän maaseu­tumme kannalta…)

  22. OS kom­men­toi aivan oikein, että eurokri­i­sis­sä poli­itikko­jen selkäran­ka on osit­tau­tunut huonotekoiseksi. 

    Selvem­min san­ot­tuna: Ryhdit­tömät pop­ulisti-europoli­itikot ovat perus­teel­lis­es­ti muni­neet tämän savotan. Ovat näin menet­täneet lop­utkin vähäis­es­tä uskottavuudestaan.

    Kun muu­takaan keinoa ei enään ole, koet­ta­vat men­nä hädis­sään EKPn selän taakse, äänestäjiltä piiloon.

    Koti­maas­saan suo­ma­laiset poli­tikot ovat yhtä selkäran­gat­to­mia: Eivät uskalla puut­tua luu­tuneisi­in, kivikaudelta peräisin ole­vi­in rak­en­teisi­in, jot­ka jäytävät yri­tys­temme tule­vaisu­u­de­nuskoa ja kasvuhaluja. 

    Nämä poli­itikot tietenkin laske­vat sen varaan, että kansa ei tätä bluffia huo­maa. Valitet­tavasti taita­vat olla oikeassa…

    Samal­la jää sit­ten muutkin tärkeät asi­at hoita­mat­ta: Talouskasvun aikaansaami­nen alen­ta­mal­la työl­listämiskyn­nys­tä, stim­u­loimal­la PK-sek­to­ria, innos­ta­mal­la työn­tekoon van­hem­mal­lakin iäl­lä, pois­ta­mal­la työt­tömyys­loukku­ja, jne.

    Äsket­täisessä kyselyssä 10 % suo­ma­lai­sista PK-yri­tyk­sistä ilmoit­ti meko var­masti muut­ta­vansa pois Suomes­ta lähim­män 3 vuo­den kuluessa.

    Nämä taita­vatkin olla juuri niitä yri­tyk­siä, joi­ta Suo­mi eniten juuri nyt tarvitsisi.

    Sep­po Korppoo
    Poli­itikkoi­hin syvästi pet­tynyt yrittäjä

  23. pekka:
    Ihan niin kuin Ode yllä sanoi, perus­sopimus (Lis­bon treaty, arti­cle 123) kieltää suo­ran ostamisen (ns pri­ma­ry mar­kets), tois­si­jaisil­ta markki­noil­ta ostamis­es­ta ei ole vas­taavaa kieltoa. 

    Artik­la 123:n alkupuoli sanoo näköjään: “Tilinyl­i­tysoikeudet ja muut sel­l­aiset luot­to­jär­jeste­lyt Euroopan keskus­pankissa tai jäsen­val­tioiden keskus­pankeis­sa, jäl­jem­pänä ’kansal­liset keskus­pankit’, union­in toimielin­ten, elin­ten tai laitosten, jäsen­val­tioiden keskushallinto­jen, alueel­lis­ten, paikallis­ten tai muiden vira­nomais­ten, muiden julkis­oikeudellisten laitosten tai julk­isten yri­tys­ten hyväk­si ovat kiel­let­tyjä samoin kuin se, että Euroopan keskus­pank­ki tai kansal­liset keskus­pankit han­kki­vat suo­raan niiltä velkasitoumuksia.”

    Minus­ta aja­tus valikoitu­jen jäsen­maid­en suo­ras­ta tukemis­es­ta kar­i­u­tuu jo kohtaan: “luot­to­jär­jeste­lyt Euroopan keskus­pankissa … jäsen­val­tioiden keskushallinto­jen … hyväk­si ovat kiellettyjä”.

    En osaa sanoa mikä artik­lan lop­pu­un lisä­tyssä osas­sa (“samoin kuin …”) sanan “suo­raan” alku­peräi­nen tarkoi­tus on tarkkaan ottaen ollut. Tuskin kuitenkaan se, että saman asian voisi tehdä, kun­han lait­taa vähän eris­tet­tä väli­in. Minus­ta tilanne näyt­tää edelleen siltä, että sopimuk­sen pääsään­töä halu­taan rikkoa, ja sitä selitel­lään ylen virite­ty­il­lä ja kaukaa hae­tu­il­la tek­stin (yhden valikoidun osan) tulkinnalla.

  24. Jäin miet­timään, mitä EKP oikeas­t­aan lupasi. Siis oste­taan kri­isi­maid­en velka­kir­jo­ja sen jäl­keen, kun ne ovat hak­e­neet ja saa­neet apua, eli eivät enää väl­itä markki­noiden noteer­aamista koroista… No, onhan se kiva niille, joil­la noi­ta velka­kir­jo­ja on hallussa.

  25. Viherinssi: Näin voi käy­dä, mut­ta tämän toden­näköisyyt­tä pienen­tää se, että euroalue on kovin suuri. 

    Suuren yksikön uskot­tavu­us kestää tosi­aan kauem­min, mut­ta eikö toisaal­ta euroalueen uskot­tavu­us ole jo ker­taalleen men­nyt, ja nyt sitä vain viritetään yhteis­vas­tu­il­la kestämään vielä vähän pidem­pään. Kaipaisin euroalueen talouden ter­ve­hdyt­tämistä enkä riskien kas­vat­tamista. Nykyi­nen ehdotet­tu kuvio, jos­sa yksit­täiset val­tiot voivat ottaa velkaa tois­t­en maid­en takuil­la on kestämätön, ja voi johtaa hel­postikin isoon kuperkeikkaan.

    Tämä uusin käänne on toden­näköis­es­ti ain­oa jotenkin real­isti­nen tapa yrit­tää ratkaista tilannetta. 

    Olen sen ver­ran kon­ser­vati­ivi, että pidän euron alkueräisiä sään­töjä huo­mat­tavasti nyky­istä jonglööraus­ta uskot­tavam­pana tapana hoitaa kri­isiä. Rikkoes­saan omia sään­töjään ja tekemäl­lä uusia viritelmiä poli­it­tis­ten tuul­ten mukaan, sotkien mukaan myös lisäin­te­graa­tiomaustet­ta, euro­maid­en johta­jat ovat osoit­tau­tuneet itse pahim­mak­si uhak­si euroalueen stabi­il­i­udelle. Jos saisin päät­tää (mieluiten jo pari vuot­ta sit­ten), kri­isiä ratkot­taisi­in aivan per­in­teisin toimiviksi tode­tu­in keinoin (= IMF-tyylisesti).

    riit­tääkö EU:ssa kant­ti lait­taa vaikka­pa Ital­ian vero­lait ja veronkan­to järkevään kuntoon… 

    Italia on tois­taisek­si itsenäi­nen val­tio, ja se on EU:ssa varsin suuri, joten EU voi vain antaa vinkke­jä Ital­ian johdolle. Toden­näköis­es­ti Ital­ian kehi­tyspolku on pitkähkö.

    Aika moni asia voi vielä men­nä pieleen, mut­ta kauhuske­naar­i­oi­ta olisi helpom­pi arvioi­da, jos ne oli­si­vat konkreettisia. 

    Min­ulle suurin ja aika konkreet­ti­nenkin riskiske­naario on se, että euro­maat jatka­vat nykyisel­lä lin­jal­la (lisää velkaa) yhteis­vas­tu­iden tuo­man lisäselkäno­jan turvin. Jos enti­nen tyyli jatkuu, tien päässä on koko pop­poon yhteis­ten takuiden kulut­ta­mi­nen lop­pu­un ja uusi kri­isi, joka on nyky­istä paljon suurem­pi ja ehkä rajumpikin, sil­lä siinä vai­heessa uusia takaa­jia ei enää ilmoit­taudu vapaae­htoisik­si. Tätä lin­jaa voi perustel­la kau­ni­isti esim. elvyt­tävänä poli­ti­ikkana (jon­ka olete­taan toiveikkaasti lop­pu­van sit­ten, kun seu­raa­va nousukausi kuit­taa velat). Ja niin­hän nyt moni tekee. Lop­putu­los voi vain olla toinenkin kuin mitä toivottiin.

  26. Se, että EKP:n osta­mat velka­kir­jat ovat vaik­ka vain min­uutinkin jonkin muun hal­lus­sa, ei ole pelkkää juridi­ikkaa. Tämä varmis­taa, että keskus­pank­ki mak­saa velka­kir­joista markki­nako­ron, eikä siis ala myön­tämään tuk­ilu­ot­to­ja aseveli­hin­taan. Jos nämä ostot vaikut­ta­vat merkit­tävästi velka­kir­jo­jen arvoon, ker­tonee se siitä, että markki­nat eivät pysty hin­noit­tele­maan takaisin­mak­sun riskiä oikein.

    Voivatko markki­nat muka olla väärässä? En osaa sanoa, ovatko ne väärässä Espan­jan tapauk­ses­sa, mut­ta se on mah­dol­lista. Naivisti­nen malli velka­kir­jan hin­nan­muo­dos­tuk­ses­ta olisi se, että korko­ero riskit­tömään korkoon ker­too suo­raan odotusar­von takaisin saatavalle pääo­ma­lle. Näin­hän se ei tietenkään mene, kos­ka jos odotusar­vo olisi sama, kan­nat­taisi pitää hal­lus­sa vain mah­dol­lisim­man pieni riskisiä papere­i­ta, kos­ka niiden tuo­tol­la on sama odotusar­vo, mut­ta lisäk­si niil­lä on pienem­pi ris­ki aiheut­taa ongelmia. Riskistä siis vaa­di­taan jonkin­lainen ylimääräi­nen kor­vaus, joka kuu­luu markki­noiden “oikeaan hin­taan”. Nyt jos jotakin riskipa­pe­ria on tar­jol­la val­ta­vat määrät, alka­vat markki­nat käyt­täy­tyä eri taval­la. Vaik­ka ran­skalaisen pankin salkun hoita­ja arvioisikin, että tuo­ton odotusar­vo Espan­jan velka­kir­joil­la on parem­pi, kuin muil­la saman suu­ruisen riskin sisältävil­lä papereil­la, ei pank­ki voi kuitenkaan sijoit­taa määrät­tömästi varo­jaan niihin, kos­ka pari ylimääräistä pros­ent­tia voiton odotusar­vos­sa ei kor­vaa sitä, että huonos­sa tapauk­ses­sa koko pank­ki menee nurin. On mah­dol­lista, että Espan­jal­la on liik­keel­lä niin paljon velka­kir­jo­ja, että nämä velko­jien hajau­tus­vaa­timuk­set astu­vat mukaan hin­nan­muo­dos­tuk­seen ja että Espan­jan velka­kir­jat ovat sen vuok­si ali­hin­noitel­tu­ja (eli korko on liian korkea). Siis­pä niiden ost­a­mi­nen olisi vedonlyön­tiä hyvil­lä kertoimilla.

    Jos Espan­jan velka­pa­pereis­sa on edel­lä kuvat­tu liias­ta tar­jon­nas­ta johtu­va ali­hin­noit­telu, näemme var­maankin hin­to­jen nousua (eli korko­jen laskua), kun espan­jalaisia pankke­ja ale­taan pääomit­taa. Pankeil­la kun ei tai­da olla mui­ta vai­h­toe­hto­ja kuin lait­taa uudet pääo­mat joko keskus­pankkivelko­jen takaisin mak­su­un tai Espan­jan val­tion velka­kir­joi­hin. Niiden kannal­ta­han ulko­maalaiset velka­kir­jat muo­dosta­vat jonkin­laisen riskin.

  27. Setelira­hoituk­sen ongel­mana on, että sil­lä ei voi rahoit­taa vajei­ta. Jos sil­lä rahoite­taan vajei­ta, jot­ka johtu­vat reaal­i­sista sitoumuk­sista, niin vajeet kas­va­vat. Jos taas kyse on nom­i­naal­i­sista sitoumuk­sista, niin setelira­hoituk­sel­la voidaan “kor­ja­ta” tilan­net­ta. Tai tarkem­min sanoen, nom­i­naal­isille sitoumuk­sille ikäänkuin pakote­taan keskus­pankin toimes­ta uudet ehdot. 

    Nyt ei ole Romerin kir­jaa tässä, mut­ta siinä oli hyvä malli siitä, miten setelira­hoituk­sen tämä puoli toimii. En muista mallin yksi­tyisko­htia, mut­ta jotenkin se meni niin, että kun val­tio paikkaa reaal­ista vajet­ta keskus­pankki­ra­hal­la, niin inflaa­tio-odotuk­set nou­se­vat ja reaalisen sitoumuk­sen hin­ta “karkaa” alta pois. 

    Euroalueel­la tilanne on eri­lainen, kos­ka setelira­hoi­tus­ta aio­taan soveltaa vain etelän maille. Tämä on kuitenkin syvästi epäoikeu­den­mukaista, sil­lä ne maat joi­ta ei setelira­hoite­ta, kär­sivät inflaa­tios­ta mut­teivät saa edes niitä vähäisiä hyö­tyjä joi­ta itse setelira­has­ta on. 

    Reilumpi tapa olisi että olisi jonkin­lainen pooli johon oste­taan kaikkien euro­maid­en velka­kir­jo­ja, ja että EKP rahoit­taisi tätä. Ai niin, mut­ta niitähän san­ot­taisi­in eurobon­deik­si, ja se nyt ei käy, eikös niin? Idea siis ei ole, että näitä hoidet­taisi­in yhteis­vas­tu­ullis­es­ti, vaan että olisi jonkin­lainen kom­posi­it­ti, jota EKP saisi rahoit­taa, ja joka imuroisi kaikkien Euro­maid­en velka­kir­jo­ja samas­sa suh­teessa. En usko, että Suo­mi esimerkik­si alka­isi tämän innoit­ta­mana kas­vat­ta­maan vajeitaan.

  28. EKP:n päätös velka­kir­jo­jen osto-ohjel­mas­ta oli ehkä tarpeelli­nen, mut­ta asialle ei pitäisi hur­ra­ta uno­hta­mat­ta teh­dyn päätök­sen negati­ivisia puolia.

    Nythän demokraat­tisen päätök­sen­teon ulkop­uo­li­nen taho ilmoit­ti ole­vansa valmis otta­maan vas­tui­ta veron­mak­sajien piikki­in rajat­tomasti ilman, että suo­ma­laiset kansane­dus­ta­jat voivat tehdä asialle yhtään mitään. Mielestäni kansane­dus­ta­jien pitäisi olla murheel­lisia ja huolestunei­ta demokra­t­ian ja juridi­ikan tilasta.

    Ei tätä kri­isiä sin­gol­la ratkaista. EKP:n velka­kir­jaos­tot helpot­ta­vat kri­isi­maid­en elämää, mut­ta ne eivät ratkaise val­u­ut­ta-alueen per­im­mäisiä ongelmia. Kos­ka kri­isi­maat eivät pysty enää devalvoimaan omaa val­u­ut­taansa, sopeu­tu­miskeinona on nyt sisäi­nen deval­vaa­tio, mikä johtaa ainakin alus­sa kurjistumiskierteeseen.

    Mitä, jos kri­isi­val­tio ei nou­da­ta ehto­ja? Vetäy­tyykö EKP sit­ten kyseisen maan velka­kir­jo­jen ostoista? Vai jatkaako se sin­gol­la ampumista, kos­ka on ilmoit­tau­tunut puo­lus­ta­vansa euroa lop­ut­tomasti? Kumpi tapah­tuu? Tuliko sin­gol­la pullis­telus­ta sit­tenkin taka­port­ti kri­isi­maille jatkaa tuh­lailua loputtomiin?

    Eli ilmaan jää edelleen se mah­dol­lisu­us, että euroalue voi hajo­ta ja sil­loin osa EKP:n mega­su­urista vas­tu­ista voi tul­la suo­ma­lais­ten veron­mak­sajien niskaan.

    Ja onko se EKP:n tehtävä päät­tää, että euroalue on ikuinen? Halu­a­vatko kansane­dus­ta­jat myös sen asian luovut­taa demokraat­tisen päätök­sen­teon ulkopuolelle?

  29. Poth1ue1: ????

    Eikös markki­navoimat nimeno­maan ole vaati­neet radikaale­ja leikkauk­sia nos­ta­mal­la kri­isi­maid­en val­ti­o­lain­o­jen korot taivaisi­in eli de fac­to sulke­mal­la raha­hanat (ja pakot­ta­mal­la EKP:n setelirahoitukseen)? 

    Markki­nako­rot ovat nousseet seu­rat­en voimis­tunei­ta käsi­tyk­siä kyseis­ten maid­en var­men­tuneesta mak­sukyvyt­tömyy­destä. Kovil­la leikkauk­sil­la lamat­aloudessa (samal­la kun euro estää devalvoitu­misen ja EKP:n tiuk­ka rahapoli­ti­ik­ka veilä varmis­taa tuhon) talous kur­jis­tuu entis­es­tään ja val­tion tulot tip­pu­vat kil­paa niiden meno­jen kanssa. Seu­rauk­se­na entistä huonom­pi mak­sukyky ja korkeam­mat korot.

    EKP:n ja Kataisen mielestä leikkuri-Irlan­ti on men­estys­ta­ri­na. Markki­noiden mielestä kak­si ensin­mainit­tua ovat edesvas­tu­ut­to­mia tomppeleita.

  30. Kun ollaan lik­vidi­teet­tiansas­sa, keskus­pank­ki ei saa rahaa lainat5uksi edes nol­lako­rol­la., Sik­si se ei pysty nos­ta­maan inflaa­tio­ta löysäl­lä rahapolitiikalla. 

    Ainakin Krug­mann ja mon­e­taris­tikin tun­tu­vat usko­van, että vaiku­tuk­sia voisi saa­da aikaan nos­ta­mal­la tule­vaisu­u­den inflaa­tio-odotuk­sia (eli vaku­ut­ta­mal­la markki­nat siitä, että inflaa­tion annetaan olla hyvän tovin vähän korkeam­mal­la tahol­la myös talouden jo toinnuttua).

    Tätä taus­taa vas­taan allaol­e­va ei pidä paikkansa

    Kol­mas lisämääre kos­ki sitä, että tätä ei tehdä setelira­hoituk­sel­la vaan sama määrä rahaa imetään pois muualta.

    Tämä on kos­meti­ikkaa, kos­ka mis­sään ei san­o­ta, mikä on se nor­maali määrä rahaa, johon ei kosketa.

    Se ei ole kos­meti­ikkaa, jos EKP halu­aa yhä julis­taa vah­van euron ja polte­tun Euroopan tak­ti­ikkansa jatkuvan.

  31. Antero:
    Tuos­sa teo­ri­as­sa on nimit­täin yksi iso ongel­ma, jon­ka takia se ei toimin­ut USAs­sa ja toden­näköis­es­ti ei toi­mi tääl­läkään. EKP ja val­tiot ovat yksit­täisi­in markki­na­toim­i­joi­hin näh­den iso­ja toim­i­joi­ta, mut­ta koko markki­noi­hin ver­rat­tuna surkean pieniä.

    Kun kyseessä on kyky (halutes­saan) laskea omaa val­u­ut­taansa liik­keelle, keskus­pankit suinkaan eivät ole surkean pieniä vaan rajat­toman iso­ja toim­i­joi­ta. Tämän näkee mm siitä kuin­ka val­tiot, jot­ka kykenevät lainaa­maan tarvit­se­mansa rahat omas­sa val­u­u­tas­saan, saa­vat ne nyt his­to­ri­al­lisen hal­paan (inl­faa­tio huomioiden, jois­sakin tapauk­sis­sa jopa ennen inflaa­tion huomioimista, peräti negati­iviseen hin­taan). Ris­ki, että val­tio ei kykenisi maks­maan takaisin itse laske­mal­laan rahal­la on käytän­nössä nol­la. Inflaa­tioriskikin on nykyisel­lään niitä pien­impiä talouden uhkakuvia.

    Huonos­sa tilanteessa ovat kehi­tys­maat ja euro­maat, joiden pitää laina­ta vier­aas­sa val­u­u­tas­sa. Jälkim­mäiset eivät ole ehkä kehi­tys­mai­ta, mut­ta banaan­i­tasaval­lan arvoinen johto niil­lä kyl­lä alkaa olla.

    EKP on sit­ten se uusi Unit­ed Fruit, joka on jo ilmoit­tanut käyt­tävän­sä “sinkoaan” demokraat­tis­es­ti valit­tu­jen hal­li­tusten kaatamiseen, jos sen määräyk­siä ei totel­la. (“Anoth­er pro­pos­al is for the ECB to sell the bonds it has bought if a coun­try doesn’t com­ply with the con­di­tions, two of the offi­cials said.”)

  32. Talous ei ole demokra­ti­aa, vaik­ka kuin­ka halut­taisi­in. Talous on kokon­aisu­us joka muo­dos­tuu yksit­täis­ten ihmis­ten päätök­sistä näi­den käytössä ole­vien resurssien muo­dostaes­sa reunae­hdot. Raha ei ole resurssi, vaan ain­oas­taan erään­lainen lipuke, joi­ta käytetään merk­it­semään sitoumuk­sia joi­ta ihmiset näi­den resurssien jakamis­es­ta, käyt­tämis­es­tä jne, tekevät.

    Sik­si on hai­hat­telua kuvitel­la, että val­tio voisi itsenäis­es­ti noin ylipäätään päät­tää omas­ta taloud­estaan sil­lä tasol­la että se voisi luo­da noi­ta resursse­ja jotenkin tyhjästä. Demokra­tia on sitä, että val­tio ja muut lake­ja säätävät ja toimeen­panevat insti­tuu­tiot ovat kansalais­ten valvon­nas­sa, hallinnas­sa jne, eivätkä esimerkik­si yksin­val­ti­aan, oli­garkin tms hallinnassa.

    Eurosopimuk­sen ideana on nimeno­maan se, että val­tiot eivät ala manip­u­loi­da rahaa omak­si eduk­seen, vaan että rahan luomi­nen ja sen hin­ta määräy­ty­isi markki­noil­la, tiet­ty­jen sovit­tu­jen rajoit­tei­den puit­teis­sa. EKP:n man­daatik­si tuli pitää inflaa­tio 2 pros­entin tun­tu­mas­sa, hie­man sen alla. Tästä man­daatista käy­dään nyt keskustelua. 

    Eurosopimuk­sen puit­teis­sa “demokra­ti­aa” on siis todel­lakin kaven­net­tu. Vakaus­sopimus oli var­masti virheelli­nen, so. sen perusidea ei vält­tämät­tä ollut kovin toimi­va tai ainakaan tapa jol­la se alun­perin toteutet­ti­in ei taan­nut sitä mitä piti. Se, mitä sen piti taa­ta oli, että val­tiot toimi­si­vat niiden taloudel­lis­ten reunae­hto­jen puit­teis­sa, jot­ka euro­jär­jestelmän ylläpitämi­nen vaatii. Tämä on epäon­nis­tunut joil­tain osin, kos­ka ne reunae­hdot prop­pa­si­vat Etelän kohdal­la kun rahamarkki­nat kriisiytyivät. 

    Se, mik­si demokra­t­ian perään itkem­i­nen on hurskastelua, on, että rahaa ja muu­takin var­al­lisu­ut­ta on vir­ran­nut etelään, kun on tehty sitoumuk­sia sil­lä ole­tuk­sel­la, että nämä sitoumuk­set pitävät ja että euro­jär­jestelmä toimii. Mis­tä syn­tyy sel­l­ainen “demokra­t­ian” man­daat­ti, joka sanoo, että täl­lainen puhal­lus on demokraat­tis­es­ti päätettävissä. 

    Kun Hal­la-aho puhui panssari­vaunuista Ateenan kadul­la, min­ulle tuli ensim­mäisenä mieleen, että ei siel­lä kreikkalaisia panssari­vaunu­ja tarvit­taisi, vaan sak­salaisia panssari­vaunu­ja. Kyl­lähän nytkin hom­ma toimii mikro­ta­sol­la niin, että jos minä menen väären­nety­il­lä palkka­todis­tuk­sil­la ja vakuuk­sil­la hake­maan lainan pankista, ostan sil­lä talon, ja jätän sit­ten lainat mak­samat­ta, niin kyl­lä se talo min­ul­ta takavarikoidaan. Ja niin kuuluukin. 

    Mis­tä sel­l­ainen demokraat­ti­nen man­daat­ti syn­tyy, joka oikeut­taa itsenäisen val­tion anta­maan siu­nauk­sen täl­laiselle puhal­luk­selle? Jos minä menen ja käyn Lon­toos­sa varas­ta­mas­sa kru­u­nun­jalokivet ja tuon ne Helsinki­in mis­sä myyn ne eteen­päin, niin kyl­lä siitä aikamoinen diplo­maat­ti­nen selkkaus tulee jos val­tio ilmoit­taa ole­vansa suvereeni val­tio ja demokraat­tis­es­ti päät­tää pitää ne jalokivet itsellään.

  33. Juho Laatu: > Perus­sopimus kieltää osta­mas­ta velka­pa­pere­i­ta suo­raan mut­ta ei jälki­markki­noil­ta. Sik­si se tehdään näin. 

    pekka: Juho Laatu:Ihan niin kuin Ode yllä sanoi, perus­sopimus (Lis­bon treaty, arti­cle 123) kieltää suo­ran ostamisen (ns pri­ma­ry mar­kets), tois­si­jaisil­ta markki­noil­ta ostamis­es­ta ei ole vas­taavaa kieltoa.Lainaus Draghil­ta EKP:n tiedo­tusti­laisu­ud­es­ta viime viikolla:“Second, no, we are sure that we are act­ing with­in our man­date, that we are not vio­lat­ing Arti­cle 123. It is pret­ty explic­it: it says for pur­chas­es on the pri­ma­ry mar­ket, this is a vio­la­tion, not for pur­chas­es on the sec­ondary mar­ket as I have stat­ed this pro­gramme will work. And inci­den­tal­ly, out­right pur­chas­es of bonds are iden­ti­fied, in Arti­cle 18 of the Statute of the ECB, as one of the var­i­ous pos­si­ble tools that our mon­e­tary pol­i­cy has and can use. So we are not cre­at­ing any­thing new here. ”

    Läh­es kaikkien val­tioiden lain­säädän­tö kieltää tuon tapaiset kikkailut. Muuten­han rahan­pe­sem­i­nen ja mafi­an elämä olisi turhan lokoisaa. Lain­säädän­nössä ei erik­seen tarvitse kieltää asi­aa, jon­ka tarkoi­tus tulee selväk­si (esimerkik­si tap­pamista ei erik­seen tarvitse kieltää kir­vestä käyt­täen. Talous­rikok­sia selvit­tävä osas­to voi tutkia, onko kysymyk­sessä ollut tarkoi­tus ostaa välikä­den kaut­ta kiel­let­tyjä velkapapereita.

    Onko laki kaikille var­masti sama; sal­li­taanko tämän tapainen lainkiertämi­nen vas­taisu­udessa myös Ital­ian mafi­al­ta. Varsin huolestut­tavaa, että euroby­rokraatit näyt­tävät taas esimerkil­lään kuin­ka lakia voi rikkoa. Kei­denköhän laari­in tämäkin sataa seu­raavis­sa vaaleissa?

  34. Tuo­mas: Varsin huolestut­tavaa, että euroby­rokraatit näyt­tävät taas esimerkil­lään kuin­ka lakia voi rikkoa. 

    Kau­pankäyn­ti val­tioiden velka­pa­pereil­la kuu­luu tuon artik­la 18 mukaan EKP:n tehtävi­in. Miten ihmeessä EKP voisi “rikkoa lakia” jos se suorit­taa sille sopimuk­ses­sa määrät­tyä tehtävää? Syyl­listyykö poli­isi virkaval­lan anas­tuk­seen, jos se lait­taa poli­isimiehet pukeu­tu­maan virkapukuun?

  35. Juhani Huopainen: “Niille, jot­ka eivät tunne sin­gol­la pelot­telun ideaa, kan­nat­taa tutus­tua rahapoli­ti­ikan ns. Chuck Nor­ris-teo­ri­aan. Keskus­pankin pelote toimii vain jos se on ns. uskot­ta­va toim­i­ja, eli usko­taan, että se pitää lupauksensa.”

    Chuck Nor­ris on hyvä ver­taus. Hänen tiede­tään mm. laske­neen ääret­tömään — vieläpä kahdesti! 

    Siinä pelotet­ta säästäjille.

  36. “Kol­mas lisämääre kos­ki sitä, että tätä ei tehdä setelira­hoituk­sel­la vaan sama määrä rahaa imetään pois muualta.”

    Mis­tä imetään — Suomesta?

    Marx­in ennuste kap­i­tal­is­min kyp­symis­es­tä toteu­tunee Euroopas­sa. Raha menet­tää merk­i­tyk­sen­sä ja palaamme kivikauteen.

    Ei liene sat­tuma, että EKP:n johta­ja on ital­ialainen. Ital­i­a­han tästä hyö­tyy. Siel­lä kek­sit­ti­in aikoinaan kaksinker­tainen kir­jan­pito KP 2.0 nyt siel­lä on käytössä var­maan ver­sio KP 20.0. tai vas­taa­va. Meil­lä on Suomes­sa KP 2.0

  37. Ris­to: Kun kyseessä on kyky (halutes­saan) laskea omaa val­u­ut­taansa liik­keelle, keskus­pankit suinkaan eivät ole surkean pieniä vaan rajat­toman iso­ja toim­i­joi­ta. Tämän näkee mm siitä kuin­ka val­tiot, jot­ka kykenevät lainaa­maan tarvit­se­mansa rahat omas­sa val­u­u­tas­saan, saa­vat ne nyt his­to­ri­al­lisen hal­paan (inl­faa­tio huomioiden, jois­sakin tapauk­sis­sa jopa ennen inflaa­tion huomioimista, peräti negati­iviseen hin­taan). Ris­ki, että val­tio ei kykenisi maks­maan takaisin itse laske­mal­laan rahal­la on käytän­nössä nol­la. Inflaa­tioriskikin on nykyisel­lään niitä pien­impiä talouden uhkakuvia. 

    Mitenkäs tähän tulk­in­taan sopi­vat sel­l­aiset maat kuten Sak­sa ja Suo­mi, joiden reaa­liko­rko (ja välil­lä nimelli­nenkin korko) ovat negati­ivisia? Markki­nat lainaa­vat täl­lä het­kel­lä rahaa erit­täin pienel­lä korol­la sel­l­aisille maille, jot­ka ne mieltävät luotet­taviksi, se rahan painamiskyky on täysin toissijainen.

    Itse asi­as­sa, raha­paino voi olla negati­ivi­nen asia, jos markki­nat ovat sitä mieltä, että sitä käytetään tuot­ta­maan enem­män val­u­ut­taa kuin markki­nat ovat valmi­ita otta­maan vas­taan. Tästä seu­raisi se inflaa­tio, joka on sijoit­ta­jalle ihan yhtä tuhoisa kuin viralli­nen mak­sukyvyt­tömyys. On lainaa­jan kannal­ta täysin sama saako 100 euron lainas­ta takaisin 20 euroa tilanteessa, jos­sa euro on säi­lyt­tänyt arvon­sa, vai 100 euroa tilanteessa, jos­sa euro on menet­tänyt 80% arvostaan. Se mak­se­taanko nimel­lis­ar­vo takaisin ei ole väliä — väliä on sil­lä mikä takaisin­mak­se­tun rahamäärän arvo on. Aasian “tiik­erei­den” rom­ah­duk­sis­sa on hyviä esimerkke­jä siitä, miten markki­nat saat­ta­vat rankaista oman setelipain­on käytön mahdollisuudesta.

    Noin käytän­nössä markki­nat määrit­televät keskus­pankin toim­intara­jat myös raha­pain­on kanssa. Markki­nat kykenevät otta­maan vas­taan vain tietyn määrän rahaa ja jos tämä ylitetään seu­raa jyrkkä val­u­u­tan arvon alen­e­m­i­nen ja inflaa­tiok­ierre. Rahan painami­nen enem­män kuin markki­nat ovat valmi­ita otta­maan vas­taan on todel­la tuhoisaa. Ja keskus­pankit myös ymmärtävät tämän, minkä takia ne ovat niin halut­to­mia setelira­hoituk­seen pait­si aivan äärim­mäisessä hädässä.

  38. Mielum­min käytetään vakaus­ra­has­toa, jot­ta edes demokra­t­ian rippeistä olisi mah­dol­lista pitää kiin­ni. Ja parem­pi tosi­aan, jos EKP sit­ten rahoit­taisi vakausrahastoa.

    Vakaus­mekanis­mien sys­tee­mi ei liene kuitenkaan ihan lop­pu­un asti hiot­tu. Europar­la­men­taarikko Farage ker­toi par­la­men­tis­sa pitämässään puheessaan, että 20 pros­ent­tia tästä sum­mas­ta Espan­jan pankeille on jär­jestelmän mukaan tul­ta­va Ital­ial­ta. Ital­ian on siis lainat­ta­va markki­noil­ta jopa yli kuu­den pros­entin korol­la voidak­seen osal­lis­tua Espan­jan rahoit­tamiseen huo­mat­tavasti alhaisem­mal­la korolla.

  39. tpyy­lu­o­ma: TM, niin mikä inflaatio?

    No tämä inflaatio:
    http://www.ecb.europa.eu/stats/prices/hicp/html/inflation.en.html

    HICP:n euroalueen kom­posi­it­ti ei ole ker­taakaan vuo­den 2011 alun jäl­keen pudon­nut alle 2.2 pros­entin, eli EKP on jo luop­unut alku­peräis­es­tä tavoit­teestaan. Suomen kansalli­nen inflaa­tio on ylit­tänyt 3% vuosi­ta­sol­la joka kuukausi vuo­den 2010 jouluku­un jälkeen. 

    Ja siis, tämän pitäisi olla vas­ta alkua, kos­ka setelira­hoi­tus­ta ollaan vas­ta aloit­tele­mas­sa. Tähän asti EKP on pitkälti neu­traloin­ut lik­vidi­teet­ti­op­er­aa­tioitaan imuroimal­la rahaa sisään toisel­la kädellä. 

    Minus­ta ei olisi kauheasti hait­taa, jos nom­i­naal­i­tar­get­tia kokeil­taisi­in het­ken aikaa, ja inflaa­tion annet­taisi­in nous­ta vaik­ka neljään pros­ent­ti­in. EKP:n tilas­to­jen mukaan tilanne on oikeas­t­aan inflaa­tion osalta ihan kohtu­ullis­es­ti toimin­ut, tosin Ital­ian inflaa­ti­olu­vut ovat vähän out­o­ja, mut­ta se johtunee siitä, että tuo­hon las­ke­taan verot mukaan, mikä on jotenkin hullua. 

    (Vero­ja nos­ta­mal­la saadaan aikaan inflaa­tio­ta, mikä tarkoit­taa että EKP:n pitäisi kiristää korkoa jos verot nou­se­vat, mikä on täysin nurinkurista)

    Siis, jos sopeu­tu­mi­nen on käyn­nis­sä, niin mei­dän pitäisi nähdä sel­l­aisia luku­ja, että inflaa­tio on korkeampi mais­sa, jois­sa on hyvä kil­pailukyky ja mata­lampi velkataak­ka. Luvuista näky­isi siis jonkin­lainen Euroalueen sisäi­nen deval­vaa­tio. Kos­ka nuo luvut sisältävät verot, ne ovat vino­ja, mut­ta epäilen että Osmon tulk­in­ta Sak­san tiukas­ta lin­jas­ta on oikea. Sak­san inflaa­tio on alle 2 pros­ent­tia. Tämä ei ole hyvä juttu. 

    Ja juuri sik­si ne velka­kir­jat pitäisi pistää yhteen kasaan ja jakaa raha tasaisem­min Euroalueelle. Jos yksi­ty­istä velkaa mak­se­taan pois ja saama­puoli on pohjoises­sa, niin rahan (ja inflaa­tion) pitäisi vir­ra­ta pohjoiseen.

  40. Tiedemies: (Vero­ja nos­ta­mal­la saadaan aikaan inflaa­tio­ta, mikä tarkoit­taa että EKP:n pitäisi kiristää korkoa jos verot nou­se­vat, mikä on täysin nurinkurista) 

    EKP:n pitäisi käyt­tää vero­har­mon­isoitua inflaa­tio­ta, toisin sanoen veroerot eri maid­en välil­lä kom­pen­soidaan eikä veronko­ro­tuk­sien pitäisi vaikut­taa inflaa­tioon. Tuo ECIB on nyt tois­taisek­si paras mitä on saatavil­la, mut­ta EKP ja eri maid­en tilas­tovi­ra­nomaiset yrit­tävät kehit­tää EKP:n käyt­töön parem­min sopi­vaa inflaa­tioin­dek­siä. EKP:ssa on toden­näköis­es­ti jonkin­lainen näp­pitun­tu­ma siihen, miten paljon veronko­ro­tuk­set ovat inflaa­tioon vaikut­ta­neet. Esimerkik­si Suomes­sa kiin­teäveroinen inflaa­tio oli heinäku­us­sa 2,2 % mut­ta veronko­ro­tusten kanssa 3,1 %.

  41. Sha­keem:

    Mielum­min käytetään vakaus­ra­has­toa, jot­ta edes demokra­t­ian rippeistä olisi mah­dol­lista pitää kiin­ni. Ja parem­pi tosi­aan, jos EKP sit­ten rahoit­taisi vakausrahastoa.

    Kuten edel­lä sanoin EKP ei voi suo­raan rahoit­taa vakaus­ra­has­toa (ESM). Pis­tetään nyt tähän vielä asian vahvis­tuk­sek­si lähteet.
    Lain­aus Dragh­in eloku­un lehdis­töti­laisu­ud­es­ta elokuulta:
    “What is up to us to decide is whether the ESM – even with a bank­ing licence – can actu­al­ly be a suit­able coun­ter­par­ty that is eli­gi­ble for cen­tral bank financ­ing. And I have said at least twice – at a press con­fer­ence, and on oth­er occa­sions – that the cur­rent design of the ESM does not allow it to be recog­nised as a suit­able coun­ter­par­ty. And we have a legal opin­ion of the ECB on this, which was issued the way back in March 2011 ( http://www.ecb.europa.eu/ecb/legal/pdf/c_14020110511en00080011.pdf)

  42. Tiedemies:

    Ja siis, tämän pitäisi olla vas­ta alkua, kos­ka setelira­hoi­tus­ta ollaan vas­ta aloit­tele­mas­sa. Tähän asti EKP on pitkälti neu­traloin­ut lik­vidi­teet­ti­op­er­aa­tioitaan imuroimal­la rahaa sisään toisel­la kädellä. 

    EKP on ilmoit­tanut neu­tral­isoivansa myös nämä uudet val­tioiden velka­kir­jo­jen ostot. Kyseessä ei ole per­in­teinen setelira­hoi­tus (ei toki Fedin QE1-QE2 myöskään, mut­ta Fed ei neu­traloin­ut osto­jaan). Fedin quan­ti­tave eas­ing ei myöskään ollut rajoit­tunut vain lyhy­isi­in lain­oi­hin (1–3 vuotta).

  43. Pekka Pes­si: Kau­pankäyn­ti val­tioiden velka­pa­pereil­la kuu­luu tuon artik­la 18 mukaan EKP:n tehtävi­in. Miten ihmeessä EKP voisi “rikkoa lakia” jos se suorit­taa sille sopimuk­ses­sa määrät­tyä tehtävää? Syyl­listyykö poli­isi virkaval­lan anas­tuk­seen, jos se lait­taa poli­isimiehet pukeu­tu­maan virkapukuun?

    Perus­sopimus kieltää osta­mas­ta velka­pa­pere­i­ta suo­raan mut­ta ei jälki­markki­noil­ta. Jos jälki­markki­noil­ta oston tarkoi­tus on kiertää lakia, kuten Ode esit­tää, on kysymyk­sessä klassi­nen petos.

    En kek­si kuin­ka poli­isien virka­pu­vut liit­tyvät tähän. Velal­lisen epäre­hellisyys­tuomioista löy­tyy sen sijaan vil­jalti esimerkke­jä Suomenkin oikeu­den­päätök­sistä. Velalli­nen on ihan “lail­lis­es­ti” siirtänyt omaisu­ut­taa yhtiöstään, jon­ka tietää menevän konkurssi­in. Oikeus kat­soo kuitenkin velal­lisen toim­i­neen siten, että tarkoi­tus on kiertää lakia ja tuomit­see epäre­hellisyy­destä tai petoksesta.

  44. Antero: Mitenkäs tähän tulk­in­taan sopi­vat sel­l­aiset maat kuten Sak­sa ja Suo­mi, joiden reaa­liko­rko (ja välil­lä nimelli­nenkin korko) ovat negati­ivisia? Markki­nat lainaa­vat täl­lä het­kel­lä rahaa erit­täin pienel­lä korol­la sel­l­aisille maille, jot­ka ne mieltävät luotet­taviksi, se rahan painamiskyky on täysin toissijainen.

    Sanoin, että ei-euro teol­lisu­us­maat saa­vat rahaa erit­täin hal­val­la, en että mikään euro­maista ei saisi. Joka tapauk­ses­sa Sak­saa nyt oikein joukkoon voi laskea, kun on selvää, että jos EKP on jonkun maan intresse­jä ajanut se on Sak­san (eli Sak­sal­la oikeas­t­aan on yhä kansalli­nen val­u­ut­ta). Suomen korot ovat alhaiset, mut­ta Tan­skan vielä alhaisem­mat (Ruotsin myös, mut­ta Tan­s­ka nähdäk­seni on parem­pi vertailukohta).

  45. Noista inflaa­ti­olu­vuista pitäisi pystyä päät­telemään, että onko etelässä menos­sa ns. sisäi­nen deval­vaa­tio. Jos on, niin inflaa­ti­oluku­jen pitäisi olla siel­lä tun­tu­vasti alhaisem­mat kuin pohjoises­sa. Kreikan kohdal­la tämä pätee, mut­tei Ital­ias­sa, ja eri­tyis­es­ti Sak­san inflaa­tio on aivan liian alhainen. Suomen ja Hol­lan­nin ovat keskiar­von yläpuolel­la. En pidä inflaa­tio­ta hyvänä ratkaisuna, mut­ta nom­i­naalien sopeut­ta­mi­nen alaspäin on kivu­lias­ta, ja kri­isi on nyt ollut pääl­lä jo muu­ta­man vuo­den. Euroalue on muut­tumas­sa Japaniksi. 

    Kun ei voi­da tehdä ulkoista deval­vaa­tio­ta, niin sisäisen deval­vaa­tion toteut­tamiseen ei ole maako­htaisia rahapoli­it­tisia keino­ja. Muu­ta­ma vauhdi­tuskeino on kuitenkin. EKP voisi pyrk­iä lisäämään Euroalueen inflaa­tio­ta, ja tämä rahoi­tu­sop­er­aa­tio mah­dol­lis­taa sen. Niis­sä mais­sa jois­sa tarvi­taan sisäistä deval­vaa­tio­ta, pitäisi vero­tuk­sen pain­opis­tet­tä siirtää ALV:n suun­taan ja palkkavero­tus­ta peräti laskea, kos­ka tämä paran­taa koti­maisen työvoiman suh­teel­lista kil­pailukykyä. Tätä Katainen yrit­ti val­tion­va­rain­min­is­ter­inä ollessaan köm­pelösti selit­tää, mut­ta hän selit­ti asian huonos­ti ja sai osak­seen vain irvailu­ja, lähin­nä vasem­mal­ta ja persuilta. 

    Ja mitä tulee tähän inflaa­tiokysymyk­seen, jos rahoi­tu­sop­er­aa­tioi­ta ei kokon­aan neu­traloi­da, saadaan aikaan inflaa­tio­ta. Ja kyl­lä neu­traloimisel­lakin on oma hin­tansa, TANSTAAFL pätee ihan myös siihen mitä EKP tekee. Sik­si olisi reilumpaa, että EKP tek­isi rahaa tas­a­puolis­es­ti, eikä vain etelälle. Tämä on inflaa­tion kannal­ta huonom­pi, mut­ta reaal­isopeu­tu­misen kannal­ta vähem­män vääristävä. Jos etelälle vain paine­taan rahaa, niin se on efek­ti­ivis­es­ti velko­jen anteek­siantoa ja mak­sat­tamista pohjoisella.

Vastaa käyttäjälle Kalevi Onnela Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.