Tour de Helsinki 2012

Vieti­in 61-vuo­tispäivääni polke­mal­la Tour de Helsin­gin 140 kilo­metrin lenkin. Osan­ot­ta­jia oli ilmoit­tau­tunut yli 2500. Uhkaaval­ta näyt­tänyt sää saat­toi kar­sia joitakin pois, vaik­ka lop­ul­ta sää oli mitä parhain. Jos olisi voin­ut toivoa, niin vähän vähem­män tuul­ta, mut­ta ei tuu­likaan mikään tolku­ton ollut. Maali­in asti pol­ki ymmärtääk­seni 2221 henkeä, 2049 miestä ja 172 naista.

Pääos­al­la tämä oli kun­totem­paus, mut­ta kyl­lä siel­lä myös kil­pailti­in sekä yksilöinä että joukkueina. Kil­pailus­ta ei muu­ta kuin, että parhaat naiset eivät hävin­neet kuin pari min­u­ut­tia parhaille miehille.

Meille kun­toil­i­joille oli varat­tu jänikset, jot­ka ajoi­vat sovit­tua nopeut­ta. Hei­dän perässään pol­jet­ti­in enem­män tai vähem­män tiivi­inä ryh­mänä. Taukopaikko­ja oli neljä, joista ryh­mät pysähtyivät kah­teen tai kolmeen. Meistä hän­täpään polk­i­joista moni valit­ti, että jänikset oli­vat liian kovakun­toisia. Sik­si he vetivät huo­maa­mat­taan ylämäet liian lujaa suh­teessa tasaiseen maas­toon, jos­sa olisi voin­ut ajaa kovempaakin.

Jär­jestäjät voisi­vat myös tukea osal­lis­tu­jien itse­tun­toa ilmoit­ta­mal­la nopeusryh­mien nopeudet matkanopeu­den mukaan. Nyt keskinopeu­teen vaikut­ta­vat myös tauot ja alku­matkan köröt­te­ly poli­isi­au­ton perässä. Todel­lisu­udessa ryh­mä 24 km/h ajoi noin 26 km/h.

Min­un hiilikuidul­la paran­nel­tu sydä­meni ei oikein pidä kovista nousu­ista. Niin­pä lyöt­täy­dyin aluk­si ryh­mään 28 km/h pudot­tau­tu­ak­seni Veiskolan nousu­is­sa alem­mas. Päädyin lop­ul­ta 60 kilo­metrin kohdal­la ryh­mään 24 km/h, niin kuin olin suun­nitel­lutkin ja ajoin sen kanssa ajoin yli puo­let matkas­ta. Jäl­keen­päin ajatellen olisi pitänyt odotel­la ryh­mää ensim­mäisel­lä taukopaikalla tai ajaa ne Veiskolan mäet vielä hitaam­min. Ajoin aivan turhaan pitkän matkan yksin tuul­ta halkoen ja voimia tuhlaten.

Ryh­mässä ajo on tavat­toman help­poa. Ylämäessä siitä ei ole juuri apua, mut­ta tasaisel­la menee todel­la hel­posti ja alamäessä pitää jar­rutel­la. Tarkkaavaisu­ut­ta se vaatii. Yksi use­an fil­lar­in kolarikin mei­dän ryh­mässämme sat­tui. Ei siinä näyt­tänyt pahem­min käyvän. En voin­ut pysähtyä kat­so­maan, kos­ka olisin aiheut­tanut uuden kolarin.

Pienen aav­is­tuk­sen sain pyörä­tak­ti­ikas­ta. Ajoin kohti Kuninkaan­mäkeä tiukasti edessä ole­vien selkää kat­sellen. Yhtäkkiä mäen pääl­lä näin, että joukkomme oli katken­nut kah­tia ja olin jälkipäässä, joka oli jäänyt kym­meniä metre­jä pääjoukos­ta. Jokainen ratkaisi asian taval­laan, minkä seu­rauk­se­na jälk­i­joukko hajaan­tui ja kukin pus­ki omaa tah­ti­aan tuul­ta vas­ten ja jäi min­u­ut­te­ja jäl­keen. Yhteistyöl­lä karku­laiset olisi kyl­lä pol­jet­tu kiin­ni. Tulin viimeiselle taukopaikalle, kun ryh­mä teki jo lähtöä.

Kuninkaan­mäen nousus­sa jäi meistä taas monia jäl­keen ryh­mästä. Eroa ei ollut kuin sata metriä. Olisi pitänyt polkea heti kiin­ni, mut­ta kun jäin polke­maan muiden tipah­tanei­den perässä, pääjoukko ehti liian pitkälle, eikä moti­vaa­tio­ta kiin­ni polkemisen enää ollut, jos ei ehkä voimi­akaan. Kahdessakymme­nessä kilo­metris­sä tuli seit­semän min­uutin rako.

Aikani oli miesten sar­jas­sa peräpäästä lask­ien noin sadankah­denkymme­nen paikkeil­la. Siis aika huono. Mut­ta hauskaa oli. Ehkä ensi ker­taa varten pitäisi har­joitel­la kovaa ajamista. Min­un lenkki­ni ovat olleet yleen­sä sel­l­aisia 120 syk­keel­lä käy­tyjä. Nyt keskisyke oli 144. Paino putosi kilon. Tasku­laskin väit­tää, ettei siitä jää kuin puoli kiloa pysyväk­si, kun neste­tas­apaino palau­tuu. Jalat ovat aika kipeät.

Pieni kil­pailu ja kil­voit­telu kuu­luu täl­laiseen tem­pauk­seen, mut­ta pienel­lä leikkimielel­lä siitä saa hauskem­man kuin ham­paat irvessä puurtaen.

= = = =

Matkan aikana uusi Rid­leyni täyt­ti tuhat kilo­metriä. Bianchi on jäänyt van­hu­u­den lep­oon. Fil­lar­in valin­nas­sa tärkeätä oli mah­dol­lisu­us triplavai­h­teeseen edessä, min­un kun on ter­veel­lis­in­tä ottaa mäet hitaasti. Ajoasen­to on nyt paljon parem­pi. Uudel­la fil­lar­il­la matkanopeus on noin kilo­metrin tai kak­si tun­nis­sa parem­pi kuin van­hal­la ja väsyneel­lä. Tour de Helsin­gin mäis­sä huo­masin, että min­ul­la rul­lasi paljon parem­min kuin muil­la. Osasyynä tähän saat­toi olla yhdek­sän ilmake­hän paineet renkaissa.

Vähän on kyl­lä Niz­zan matkakump­pa­nia ikävä, mut­ta aika aikaansa kutakin.

8 vastausta artikkeliin “Tour de Helsinki 2012”

  1. Onnea synt­täristä jälkikä­teen ja maali­in­pääsys­tä. Olin ensik­er­ta­laise­na mukana ja täy­tyy sanoa, että osin viime vuo­tisen blo­gisi ansios­ta, ker­roinkin sen sin­ulle tais­tel­lessamme noi­ta Veiskolan mäk­iä vas­taan. Itsekin lähdin 28 ryh­män mukaan, mut­ta liput kato­si­vat johonkin ja 26 km/h tuli perästä, siihen siten liimauduin Malmin hau­tu­umaalle saak­ka. Ryh­mässä oli hyvä ajel­la, eikä tuuli hai­tan­nut. Omas­ta työ­porukas­ta taisi­vat muut ilman ryh­mää väsähtää kukin vuorol­laan, itsel­lä oli vielä voimia lop­pukiri­inkin, vaikkei ollut kil­pailukaan, muuten kuin itseään vastaan.
    Hieno tapah­tu­ma ja var­masti ensi vuon­na pol­jen mukana! Tsemp­piä Osmo ja muut osal­lis­tu­jat ja muille kan­nus­tuk­se­na: Mukaan kan­nat­taa lähteä!

  2. Lämpimät onnit­te­lut hienosat suorituksesta!!!

  3. Hyvä, Osmo! Kun pääsee kol­hi­in­tu­mat­ta maali­in ja hyvil­lä mielin, voi aina olla tyy­tyväi­nen. Itsekin kir­joitin ajon jälk­i­tun­nelmista, ja lisäsin tek­stin lop­pu­un linkit löytämi­i­ni TdH-kuva­gal­le­ri­oi­hin, http://fillari.blogspot.com

  4. Ihmettelinkin, mihin Bianchi oli jäänyt 😉 Hieno veto. Itse olin kesäl­lä fil­laroidessa jo tehokkaasti pois­tanut ylimääräiset nes­teet elim­istöstä ja huoli­mat­ta melko kovasykkeis­es­tä 140km:sta 28-ryh­mässä paino oli seu­raa­vana aamu­na korkeampi kuin ennen TdH:ta o.O (tankkaus oli siis onnistunut 😉

  5. Onnit­te­lut myös täältä 61v synt­täreistä ja hienos­ta suorituk­ses­ta! Toim­it malli esimerkkinä täm­möiselle nuorukaiselle (46v).

    Olti­in yhdessä Vel­skolan mäis­sä 26 ryh­mässä, tein itse virheen kun en ollut sijoit­tunut lähtö­paikalla riit­tävän lähelle jäniksiä. Vel­sko­las­sa poruk­ka hajoo ja jänikset katoaa horisont­ti­in, ajos­ta tulee epä­ta­saista ja joutuu ole­maan tarkkana väsyneimpi­en kanssa. 

    Hyviä syyspäiviä ja lenkkejä! 

    T. Toinen Rid­ley kuski.

  6. Hionoa Osmo!

    Kehot­taisin tutus­tu­maan kyseiseen artikke­li­in ettei tarvitse ajaa kivikovil­la renkail­la: http://www.bikequarterly.com/images/TireDrop.pdf

    Itse tykkäsin ajaa kisaa 23mm vit­to­ri­al­la, joka käytän­nössä on 25 milli­nen. Nyky­isin alla on aina 25 mil­liset renkaat (pain­onkin vuok­si), rul­laa­vat parem­min kuin 23 mil­liset ja ovat muutenkin miel­lyt­täväm­mät. Van­ha usko­mus kapean renkaan ja järkyt­tävän ilman­paineen parem­muud­es­ta elää toki edelleen, mut­ta har­va maantie on meil­lä sel­l­aises­sa kun­nos­sa kuin (kun­nos­sa ole­va, siis ei Helsin­gin) velo­drom, jol­la kovia painei­ta yleen­sä käytetään.

  7. Hieno suori­tus. Itse olin tänäkin vuon­na mukana, ryh­mässä ajo on kieltämät­tä koukut­ta­van hienoa. Liian paljon kuitenkin näkyi kolare­i­ta ja läheltä piti tilantei­ta. Mietin saako ajan­ot­to kun­toil­i­jat aja­maan yli voimien­sa jol­loin tarkkaavaisu­us pettää. 

    Kevääl­lä ajoin itse ensim­mäisen yli 200 km lenkki­ni Pirkan Pyöräilyssä ja kir­joitin siitä blo­gis­sa http://viestitin.blogspot.fi/2012/06/ensimmaista-kertaa-yli-200-km-pyoralla.html

  8. Itsekin tein hyvin samankaltaisi havain­to­ja 24 ryh­mässä aja­neena. Mäistä olen kyl­lä täysin eri mieltä; ne olisi pitänyt jänis­ten vetää päin­vas­toin kovem­paa. Nyt tuli aina hirveä haitariefek­ti mäen alus­sa ja taaem­paa tule­vat jou­tu­i­v­at läh­es pysähtymään.
    Sipoon tienoil­la huo­masin kanssa että lip­pumiehet meni jo sadan metrin päässä kun ryh­mä oli reven­nyt kah­tia… tuli kiire kir­iä ryh­mä taas kiinni.

Vastaa käyttäjälle Aron Viestitin Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.