(Kirjoitus on julkaistu kolumnina Savon Sanomissa 28.7.2012)
Keskisuuret kaupungit tarjoavat asukkailleen sympaattisen ja ekologisesti terveen elinympäristön. Kolmekymmentätuhatta asukasta riittää takamaan kaupalliset palvelut ja tyydytystä kulttuurin nälkään. Kaupunki mahtuu pienelle alalle, joten kaikki on lähellä. Monille työpaikka, kaupat ja koulut ovat kävelymatkan sisällä. Ympäristö ja ilmakehä kiittävät. Eikä mökille järvenrannallekaan ole pitkä matka.
Tästä huolimatta muuttoliike suuntautuu suuriin kaupunkeihin. Kaupunkitutkija toisensa jälkeen julistaa, että tulevaisuus on suurissa kaupungeissa, ellei jopa miljoonien asukkaiden metropoleissa. Tietotyö on tulevaisuuden sana, ja informaatioalan ammatit keskittyvät isoin keskuksiin.
Tietotyö on pitkälle erikoistunutta ja vaatii monien ammattilaisten yhteistyötä. Väkeä on oltava paljon, jotta tarjolla olisi eri alojen erikoistunutta osaamista. Osaaminen ja uudet ajatukset leviävät henkilökohtaisten kontaktien kautta. Mitä enemmän väkeä, sitä hedelmällisempää on kanssakäyminen. Tällä se keskittyminen selitetään.
Mutta eikö Internet poista välimatkojen merkityksen ja tee kasvokkain tapaamisesta tarpeetonta? Kirjassaan Triumph of the Cities Edward Glaeser kertoo tilastoihin nojaten, että asian juuri päinvastoin. Tietoliikenneyhteydet lisäävät kasvokkain tapahtuvan yhteydenpidon hyötyjä.
====
Savupiipputeollisuus ei tarvitse menestyäkseen suuren kaupungin mahdollistamia verkostoja. Tehdas ei kärsi paikkakunnan pienuudesta vaan jopa hyötyy siitä. Ei tarvitse pelätä, että henkilökunta karkaa kilpailevaan yritykseen, jos sellaista ei paikkakunnalla ole. Henkilökunnan ja paikkakunnan kannalta riippuvuus yhdestä suuresta työnantajasta on ongelma, kuten on nähty valitettavan monta kertaa. Jos Nokia olisi aikanaan keskittänyt Salon toimintansa Turkuun, ei toiminnan alasajo olisi ollut samanlainen katastrofi, sillä Turun työmarkkinat olisivat vetäneet paremmin. Sellutehtaan perustaminen Kemijärvelle oli aikanaan edistyksellistä aluepolitiikkaa, mutta kalliiksi se tuli niille, jotka pysyvään työpaikkaan uskoen rakensivat omakotitalonsa paikkakunnalle.
Viimeaikaiset näyttävät irtisanomiset eivät ole horjuttaneet työllisyystilannetta koko maan tasolla, sillä uusia työpaikkoja on syntynyt tilalle. Irtisanomiset kuitenkin nopeuttavat muuttoa suuriin kaupunkeihin. Irtisanomisen takia muuttava muuttaa paljon todennäköisemmin aiempaa suuremmalle kuin aiempaa pienemmälle paikkakunnalle – varsinkin, kun työpaikka pitäisi löytyä myös puolisolle.
Kaikki suuret kaupungit eivät menesty. Erityisesti Yhdysvalloissa on paljon taantuvia suurkaupunkeja. Entisessä autoteollisuuden keskuksessa Detroitissa oli vielä 1950-luvulla 1,8 miljoonaa asukasta, nyt miljoona vähemmän. New Yorkin, Lontoon ja Pariisin kaltaiset hittipaikat vetävät parhaiten informaatioalojen ammattilaisia.
Moni ulkomaalainen pitää Suomea maana, jossa on yksi kaupunki. Jos näihin kaupunkitutkijoihin on uskomista, kolmenkymmenen vuoden kuluttua muu Suomi on taantunut ja melkein kaikki tapahtuu Helsingin seudulla. Helsinkiläisenkin mielestä tämä olisi perin onnetonta, sillä Suomen vahvuus on kauniissa luonnossa ja sen arvoissa. Jos kaikki kiinnostavat työpaikat ovat Helsingissä, eikö voisi saman tien muuttaa Frankfurtiin tai Lontooseen?
====
Tulevaisuutta ei voi tietää. Voi todella olla, että väen ja työpaikkojen keskittymiselle suuriin kaupunkeihin ei voi kerrassaan mitään, mutta päinvastainenkin on mahdollista.
Keskeistä on tuo Edward Glaeserin väite, että tietoliikenneyhteyksien paraneminen lisää keskittymisen etuja. Mistä hän sen voi tietää? Näin tapahtui viime vuosikymmenellä Yhdysvalloissa, mutta silloin kaikki internettiin liittyvä oli uutta. Teknologiset murrokset alkavat muovata yhteiskuntia yleensä vasta ajan myötä, kun uuden teknologian mahdollisuudet oivalletaan ja sisäistetään. Tilastojen perusteella emme voi vielä päätellä internetin vaikutuksista aluerakenteeseen oikeastaan mitään.
Nyt toivon 1980-luvun maakuntapoliitikoilta ymmärtävää mieltä. Vielä 25 vuotta sitten vähän kaikissa puolueissa helsinkiläiset poliitikot olivat muita paljon paremmin perillä asioista. Ohjelmatyöryhmissä tai puoluevaltuustoissa maakuntien poliitikot esittivät yleensä lähinnä reunahuomautuksia, mutta eivät olleet muovaamassa kokonaisstrategiaa. Poikkeuksia oli, mutta kaikesta näki, että, että helsinkiläiset elivät poliittisen keskustelun keskiössä ja maakuntien kyvyt seurasivat sivusta.
Jos alueelliset erot informaatioalojen osaamisessa vastasivat eroa poliittisessa osaamisessa, ei ollut ihme, että informaatioalan yritykset keskittyivät suuriin kaupunkeihin.
Politiikassa ilmiö on kadonnut tyystin. Internetin ja sähköpostikeskustelujen ansiota helsinkiläisillä poliitikoilla ei ole enää mainittavaa osaamisetumatkaa. Jos telekommunikaatio pystyy tasoittamaan helsinkiläisedun politiikassa, miksi se ei pystyisi tasoittamaan sitä muilla aloilla?
Keski-Euroopassa on havaittavissa osaamisammattien pakoa ahtaista, saastuneista ja turvattomista suurkaupungeista pienempiin kaupunkeihin. Muuttajat ovat valikoivia. Suosiossa ovat Välimeren rannikko ja esimerkiksi alppimaisemat. Vetovoimatekijöitä ovat luonto, miellyttävä ilmasto, ihmisen mittakaavaan sopiva kaunis kaupunki, jolla on elinvoimainen keskusta – usein vanha kaupunki – ja kulttuuritarjonta sekä avara henkinen ilmapiiri.
Aluekehitys ottaa uuden suunnan, jos käy kuten ennustan ja tietoliikenteen kehitys pysäyttää keskittymiskehityksen. Kaupunkien vahvuuksiksi muodostuvat kaikki ne tekijät, jotka saavat asukkaat viihtymään.
Mukavat kaupungit menestyvät!
Näin juuri.
Kaiken keskittäminen Helsinkiin on huono asia, mutta valitettavasti kaupungistumisesta puhuttaessa juuri se on kaupungistumisen vastustajien olkiukkona.
Helsinki on selkeästi Suomen ylivoimainen talouden ja kulttuurin veturi, mutta kyllä Suomeen mahtuu ja pitääkin mahtua muitakin kaupunkeja. Turku, Tampere, Jyväskylä, Kotka, Kuopio nyt muutamia itse kokemiani esimerkkejä esittääkseni ovat kaikki kaupunkeja joissa on paljon hyvää ja potentiaalia paljon parempaankin.
Kaupungistumista tukemalla ja tiiviimpään kaupunkirakenteeseen tähtäämällä saadaan Suomeen elinvoimaisten kaupunkien verkko, joiden välillä ja sisällä kilpailu toimii, talouden rakenteet tehostuvat, työmarkkinoiden rakennemuutoksesta selvitään ja ikääntyvälle väestölle saadaan tarjottua palveluita joita he tarvitsevat.
Aluepolitiikasta tulisi siirtyä kaupunkipolitiikkaan. Kaupungistuminen ja tiiviimpi yhteiskuntarakenne on ratkaisu lähes kaikkiin edessämme oleviin suuriin ongelmiin, sitä pitäisi tukea paljon nykyistä enemmän.
Turun kaupunginjohtaja esitti vähän aikaa sitten, että Etelä-Suomesta on tehtävä yksi työssäkäyntialue. Se edellyttää sitä, että Turusta ja Tampereelta pääsee junalla tunnissa Helsinkiin. Kannatan tätä ajatusta lämpimästi.
Ja siltikin, kansanedustajien työtä tehdään yhdessä talossa, ja tuskin tuottavuus ainakaan nousisi sillä että heidät hajautettaisiin pitkin Suomea. Mut kuitenkin, pikkukaupungeilla on etuna, mutta mistä niistä mukavia pikkukaupunkeja saisi tai edes nykyiset säilytettyä?
Sen pikkukaupungin keskusta on pääkatu, jonka varrella on sitten kauppoja, kirjasto, tori, jne. Tämä on keskeinen asia sen pikkukaupungin mukavuuden kannalta. Ja sen miljöön vaaliminen on kaupunginarkkitehtin homma.
Otetaan esimerkki, olen kuullut tämän kahdelta eri paikkakunnalta ja lähteestä. Eli kun kauppa kaavoittaa, niin ne on maailman pikkumaisimpia osaoptimoivia nillittäjiä. Arkkitehti haluaa siihen tietenkin jonkinlaisen nätin julkisivun, vähän se maksaa mutta kokonaisuuden kannalta aika mitätön kuluerä, jotain satasen pari julkisivuneliöltä. Ja joku hemmetin kauppasuunnittelija on saanut päähänsä että pysäköintipaikkojen pitää olla kaupan edessä siinä kadun varressa, eikä sen kaupan takana, jotta asiakas näkee että on vapaita paikkoja. Ikään kuin ne jossain pikkukaupungissa koskaan olisi loppu. Tuo tuottaa aivan karmean näköistä katukuvaa.
Ja sitten jos kauppa ei saa mitä he tänään sattuu tahtomaan, niin he ilmoittaa että me ei leikitä teidän kanssa. Jollain Helsingillä nyt on sen verran massaa, että ilmoittavat vaan ettei ole pakko tulla, mutta jollain kirkonkylällä ei ole. Ja tämänkin takia ne ovat juuri niin karmean näköisiä kuin ovat.
Minusta tämä pitäisi hoitaa niin että ympäristöministeriö ilmoittaa kummallekin kaupan toimijalla, että joko te nyt vaan opettelette tekemään kauppakiinteistöjä jotka näyttää taloilta kadunvarressa, tai sitten ympäristöministeriö tarkistaa ja tarvittaessa muuttaa jokaikisen kauppakiinteistön kaavan koko maassa, eli te itkette ja opettelette. Neuvotteluasema kaupan keskusliikke ja pikkukaupunki on muutenkin niin vinksallaan, että joko tapojen pitää siistiytyä tai valtion puutttua asiaan.
Viimeisten vuosikymmenten aikana esimerkiksi Ranskassa suurin voittaja ei ole ollut Pariisi. Ranskan tapauksessa “pienet” kaupungit ovat kuitenkin hieman eri asia. Nopeimmin on kasvanut Montpellier(1954:97 000 — 2008:253 000, joka on imenyt nimenomaan hich-tech-yrityksiä. Sama juttu Toulousella(439 000). Melkein kaikki nopeasti kasvaneet “pienet kaupungit” olisivat Suomen viiden suurimman kaupunkialueen joukossa.
Jotkut varsin pienetkin kaupungit ovat kasvaneet nopeasti, mutta nuo ovat käytännössä suuremman kaupunkialueen esikaupunkeja esim. Annemasse(Geneve)ja Arcachon(Bordeaux).
Menestyvät alueet vaativat erityisesti hyvää taloudenhoitoa, joka on paras houkutin väestölle. Jos moderni Singapore on rakennettu suomaalle, ja Dubain pilvenpiirtäjäkaupunki autiomaalle, niin kyllä Suomessakin voi rakentaa vaikka kuinka menestyviä alueita, kunhan osataan valita hyviä päättäjiä, ja huolehditaan yrityselämän mahdollisuuksista.
Ihmisille haastavimmalta tehtävältä näyttää olevan tuotteiden elinkaaren yli eläminen. Aika monet valittelevat kännykkätehtaiden sulkemisia, sen sijaan että miettisivät sähköautojen massatuotannon perustamista.
Kaikki suuret kaupungit eivät menesty. Erityisesti Yhdysvalloissa on paljon taantuvia suurkaupunkeja. Entisessä autoteollisuuden keskuksessa Detroitissa oli vielä 1950-luvulla 1,8 miljoonaa asukasta, nyt miljoona vähemmän.
Dteroitissa oli 50-luvulla 90% asukkaista valkoisia. Tällä hetkellä 10%. Poliisi ei valvo järjestystä 20%:ssa kaupunkia ja kaupungin edellinen pormestari valittiin jengiläisten tuella virkaansa, josta FBI hänet pidätti ja heitti vankilaan 10 vuodeksi. Lukutaidottomia on puolet väestöstä. Kaupungin asukasluku on tosiaan tippunut puoleen 50-luvulta, mutta koko metropolialueen asukasluku on kolminkertaistunut.
Detroit haluaisi liittää esikaupungit itseensä parantaakseen rahoitusasemaansa, mikä muistuttaa Helsingin tilannetta nykyisellään. Suurkaupungit keräävät ongelmaporukan, koska niissä sosiaalinen paine on pienempi kuin esikaupungeissa. Eläminen on myös kalliimpaa esikaupungeissa, koska asunnot ovat suurempia ja liikkuminen kallista, joten keskikaupunkiin jäävät vain ylempi keskiluokka ja ne köyhät, jotka työskentelevät palveluammateissa (tai eivät työskentele missään). Jos ongelma porukkaa halutaan ehdoin tahdoin kaikin tavoin vielä haalia kaupunkiin, niin toivotan hesalaisille voimia tulevaisuuden haasteisiin.
30 000 hengen kaupungissa harva tulee toimeen ilman omaa autoa, Helsingin kokoisessa kaupungissa se on ihan helppoa.
Minusta osut nyt tärkeisiin ydinasioihin. Keskittymiskehitys on vahva trendi, mutta sen syynä ei ole kaikkien ihmisten into ja halu asua kyynärpäätuntumassa miljoonien muiden kanssa, vaan pääasiassa talouden ja elinkeinotoiminnan ratkaisupaikoilla toimivien ihmisten varsin yksipuoliset toimintatavat ja “vaatimukset”, jotka perustuvat pitkälti konservatiiviseen, trendimäiseen ajatteluun. Innovatiivisuus syntyy, kun hetkeen ja kehitystilanteeseen sopivat ihmiset osuvat yhteen — fyysisesti tai verkkojen välityksellä ja saavat aikaan uudenlaisia ajatus- ja toimintamalleja. Siihen miljoonakaupungit ovat aivan liian hidas ja kallis keino. 2–30 000 asukasta muodostaa erinomaisen fyysisen yksikön ihmisarvoiselle ja luonnon kanssa sopusoinnussa olevalle elämälle. Mahdollistamalla niissä ja niiden välillä ihmisten vapaa liikkuvuus ja monipuoliset kohtaamiset, ollaan uskoakseni innovaatioiden edellytysten luomisessa ja tuotantoon saattamisessa hyvin lähellä ideaalitilannetta.
Olipa mukava kirjoitus, minun mieleeni.
Olen tietotyöläinen joka tekee etätöitä Itä-Helsingistä Otaniemeen ja olen yksi harvoista firman työntekijöistä jotka asuvat Helsingissä.
Sähköposti, Skype ja Google docs/drive mahdollistavat suhteellisen hyvän ja reaaliaikaisen kommunikoinnin. Skypellä voi näyttää naamansa tai jakaa tietokoneen näytön tai dokumentteja toisten kanssa. Googlessa voi useampi ihminen editoida samaa dokumenttia. Siitä huolimatta n. kerran viikossa tulee käytyä toimistolla kun pitää porukassa suunnitella jotakin haastavaa.
Etätyö modernein välinen voi korvata hyvin suuren osan tietotyöstä, mutta ei kaikkea. Etätyöskentely on kankeampaa ja se leikkaa pois epävirallisen kommunikoinnin. On aika uskomatonta kuinka paljosta tietoa jää paitsi jos jutusteluun tarvitsee ottaa yhteys. Ainakaan me aikuiset suomalaiset emme soita, sähköpostaa, tweettaa toisillemme tyhmiä ideoita, tiedon muruja, juoruja ja arveluita joita saamme. Näin etätyö katkaisee epäviralliset keskustelut ja tiedon vaihdot. Ideapalaveri etäyhteyksinä ei juuri toimi. Etätyössä törmää jatkuvasti tilanteisiin joissa sanotaan “Ai, niin, enkö minä kertonut sinulle tästä.” En edes maininnut palavereita asiakkaiden kanssa, jossa ei-verbaalinen kommunikointi on avainasemassa.
Yksi etätyön eduista, ja valtava ongelma Suomelle pitkällä aikavälillä, on se että ei ole väliä ollaanko Suomessa vai Intiassa, Pakistanissa, Afrikassa tai Etelä-Amerikassa. Intian tietotyöläisillä on huono maine koska intialaiset myyvät osaamista aika härskisti liioitellen, mutta se ei tarkoita sitä etteikö sieltä lyötysi osaavia ja jämptejä firmoja joiden osaamistaso on vain hieman alle tai jopa huomattavasti yli suomalaisten tason. Jos löytää Intialaisen joka tekee 90% siitä mitä suomalainen 500 eurolla kuussa on päätös aika selvä. Tällä hetkellä suurin ongelma on luotettavan kumppanin etsiminen. Kun sen löytää, ne tekevät mitä vaan kun lähettää speksin.
Itse näen että suomalaisen suorittavan tason koodiapinan päivät ovat luetut samaan tapaan kuin tekstiilityöläiset ovat hävinneet. Ylemmän tason suunnittelijat ja IT-arkkitehdit joiden tarvitsee tavata asiakasta tiheään paikan päällä jäävät. Pitkällä aikavälillä (seuraavat 10–20 vuotta) se mikä voidaan siirtää etätyöksi siirtyy halvemman työn maihin.
ps. Yhdysvalloissa on jo keksitty että röntgenlääkäri voi tehdä diagnoosinsa yhtä hyvin Intiasta. Röntgenkuvat lähetetään internetissä ja diagnoosi tulee sähköpostissa.
Tietoliikennetekniikan kehityksen lisäksi sen käytön on myös kehityttävä. Monissa korkean teknologian yrityksissä lähdetään siitä että sähköpostiin ei tarvitse vastata ja lähettäjän on soiteltava perään siinäkin tapauksessa että toinen osapuoli sijaitsee huomattavan aikaeron päässä. Sitten on niitä paikkoja joissa otetaan käyttöön hyvinkin monimuotoisia sosiaalisen median alustoja, eikä kukaan ehdi käyttää niitä kaikkia.
Etäyhteistyötä tekevän ryhmän pitää pystyä sopimaan mitä mediaa se käyttää ja kuinka siinä käyttäydytään. Ihan yksinkertainen esimerkki: jos lähetän sähköpostilla jollekin jotain tehtävää, niin voidaanko lähteä siitä että saan kuittauksen jollain vasteajalla? Jos mitään ei kuulu, voinko olettaa että homma on työn alla ja etenee ilman yllätyksiä tai viiveitä? Jos joudun parin päivän päästä mailaamaan uudestaan ja kysymään että saitko aikaisemman mailin ja voitko nyt reagoida siihen, niin työnteko ei voi olla tehokasta.
Olemassa olevan tietoliikennetekniikan potentiaalista ei ole mielestäni hyödynnetty kovinkaan monta prosenttia. Erot työyhteisöjen välillä ovat suuret. Kasvokkain tapaamista tarvitaan joka tapauksessa luottamuksen muodostamiseksi. Etäyhteistyön laiminlyönti on liian helppoa kun asiantuntijaorganisaatioissa ihmisillä on aina tekemättömiä töitä.
Jos etäyhteistyötä aletaan johtaa paremmin, niin esimerkiksi keski- ja itä-Suomessa on paljon mukavia ja sopivan kokoisia kaupunkeja, joissa Helsingin asumiskustannuksiin tottunut saavuttaisi hulppean elintason. Asiantuntijatyötä tekevän on kuitenkin välillä liikuttava ja tavattava ihmisiä kasvokkain, jolloin matka-ajat ovat ratkaisevia työpaikkojen sijoittumisen kannalta. Ei ole näköpiirissä sellaista teknistä läpimurtoa, jonka ansiosta moottoritiellä voisi ajaa nykyistä kovempaa. Sen sijaan yksi tapa fokusoida liikenne ja aluerahoja olisi rakentaa luotijunaverkosto, joka yhdistäisi keskisuuret kaupungit. Junassa voi kaiken lisäksi läppärillä käyttää aikansa tuottavasti. Eikö tämä olisi parempi kuin nykyinen aluepolitiikka, jonka tahattomana lopputuloksena työpaikat ja työvoima valuu kiihtyvällä tahdilla pääkaupunkiin?
Kiteyttäen: näkisin potentiaalia senkokoisissa kaupungeissa, joihin saadaan luotijuna-asema. Jos maakuntatasolla olisi valmiuksia keskittää yhdyskuntarakennetta ja investointeja, niin jokaiseen maakuntaan saisi vähintään yhden tällaisen kaupungin.
Kyllä, pienessä kaupungissa asumisessa on paljon hyviä puolia.
Itsekin tiedän muutaman kuvaamasi kaltaisen henkilön keski-euroopassa jotka ovat muuttaneet suurkaupungista asumaan pienempään kaupunkiin. He käyvät kuitenkin edelleen töissä siinä viereissä suurkaupungissa. Tapaus “Nurmijärvi” siis.
Taitaa valitettavasti mennä aika kauan, ennen kuin voin tehdä marras-tammikuun ajan etätöitä suomalaiselle työnantajalleni jostain aurinkoisemmasta paikasta käsin.
Olen itsekin miettinyt moneen kertaan tätä työn paikkariippumattomuutta ja sitä, vaikuttaako se joskus aluerakenteeseen vai ei.
Yksi aivan oleellinen asia huomata on tosiaan se, että reppuun mahtuva toimisto on monella tietoalalla ollut kilpailukykyinen perinteiseen toimistoon verrattuna vasta pari vuotta. Ei esimerkiksi tiedetoimittaja voi tehdä mitään ilman pariakymmentä merkittävintä lehteä. Ne on tilattu Hesarin ja Tiede-lehden toimituksiin vuosikaudet, ja niitä löytää parhaista yliopistokirjastoista. Kun ryhdyin freeksi, olin huolissani siitä, missä pääsen lukemaan nämä kaikki pakolliset lehdet, joiden tilaaminen kotiin tuntui kalliilta idealta.
Sitten tuli iPad, ja yhtäkkiä kaikki lehdet olivatkin siellä ja kohtuulliseen hintaan. Kaikki mitä tarvitsin olikin saatavilla 680 grammaa painavassa laitteessa. Ennen muutaman viikon rästiin jääneet lehdet olivat monen kilon taakka repussa.
Uusi juttu on toimivien ja edullisten videokonferenssilaitteiden yleistyminen. Muutaman vuoden päästä etäläsnäolo on yhä arkisempaa eikä siinä ole mitään kummallista että osa palaveriväestä on muualla.
Mukavilla pikkukaupungeilla voi olla mahdollisuutensa. Hangosta saisi nyt vielä edullisia kämppiä…
Onko todellakin niin, että elintaso redusoituu asuinneiliöhin?
Ainakin minun elintason romahtaisi, jos muuttaisin keski- tai itä-Suomeen. Vaikka sitten saisinkin siivotakseni tuplasti neliöitä.
Kävin kesälomalla sekä Oulussa että Porissa. Hämmentävää, kuinka paljon niissä näkyy polkupyöräilijöitä — paljon enemmän kuin Helsingissä. Mukavia kaupunkeja molemmat, paljon kaupunkitapahtumia, viihtyisiä puistoalueita ja hintatasokin on sopiva ravintoloissa.
Mukavat kaupungit menestyvät jatkossa toivottavasti hyvin. Suoraa linkkausta mukavuuden ja kasvun välille ei voi tehdä, sillä keskustaajamien systemaattisen kasvun takana on monia tekijöitä.
Brysseliin ei muuteta välttämättä siksi, että siellä lapsilla ja puolisolla ja itse työn perässä muuttavalla olisi mukavaa, vaan ehkä siksi, että palkka nousee ja Bryssel tajoaa mahdollisuuksia urakehitykseen.
Maalta on muutettu taajamiin paljon työpaikan perässä, ei siksi että olisi haluttu ruukki- tai kaupunkiympäristöön.
Työnantaja perustaa osaavaa työvoimaa vaativan yrityksen yliopistokaupunkiin varmistaakseen pätevän työvoiman saannin, ei siksi, että kaupunki olisi viihtyisä.
Internetin vuoksi pörssisijoittajalle on kai jo melko samantekevää asuuko Helsingissä, pikkukaupungissa vai maaseudulla. Monet keskittymistä aiheuttavat tekijät ovat toki yhä jäljellä, mutta Internet mahdollistaa ainakin pykälän verran paremmin asuin- ja työskentelypaikan valinnan viihtyvyyden perusteella.
Tuli muutama käytännön pointti mieleen.
Ensimmäinen oli se, että jos meillä on täysin netin varassa olevaa tietotyötä, sitä voi tehdä yhtä hyvin toisella mantereella kuin toisessa kaupungissa. Tämän Tapio hyvin selittikin. Mikä on silloin suomalaisen työntekijän kilpailuetu? Kieli on ainoa, joka tulee äkkiä mieleen, eikä sekään toimi kuin muutamilla aloilla.
Ja tähän liittyy se toinen pointti, jonka Seppo toi esiin: Kaikkein korkeimmin palkattujen asiantuntijoiden työpäivä on mitä suurimmassa määrin kollaboratiivinen, eikä sitä ihan helposti korvata millään lähiaikoina mahdollisella etäläsnäololla. Ongelmana ei ole neuvottelujen järjestäminen, se kyllä onnistuu. Ongelmana on se muu työaika. Työn täytyy olla selvärajaisesti rajattua, jotta sen voi etäistää suuressa määrin. Ja sitten taas, kts. kohta yksi.
Kolmas pointti on se, että Osmo totesi asiantuntijoiden muuttavan pois ahtaista, saastuneista ja turvattomista suurkaupungeista. Pitää varmasti paikkansa, mutta nuo ovat poistyöntäviä tekijöitä (ja sitä kautta kokonaiskilpailukykyä heikentäviä). Helsinki on aika hyvin selvinnyt kaikista näistä, mutta jos se mokaa asiat, voittajia on aika vähän. Pikemmin asia pitäisi ottaa niin päin, että nämä voisivat olla Suomen vetovoimatekijöitä laajemmassa kilpailussa.
Kansainvälisesti katsottuna Helsinki on niin pieni kaupunkiseutu, että kyllä me kaikki suomalaiset mahtuisimme samalle seudulle. Se ei kuitenkaan tunnu ajatuksena sellaiselta, että siinä olisi kovin paljon järkeä; kotimainen alueiden välinen kilpailu on lähtökohtaisesti tervettä kilpailua, jos se käydään ilman dopingia ja suunnilleen tasavahvasti.
Tästä taas päästään siihen, että Suomessa ongelmana on se, että Helsingin seutu on liian kaukana edellä, että mikään muu kaupunkiseutu voisi kilpailla sen kanssa kaikessa. Jos Suomen muut yliopistopaikkakunnat sijoitettaisiin vaikkapa Vammalaan, voitaisiin saada hyvinkin iloista ja hyödyllistä kilpailua aikaan.
Aluepolitiikan haasteena on se, että nyt yritetään ylläpitää liian monta kakkosryhmässä olevaa kaupunkiseutua. Tarkoitus on hyvä, mutta oikeasti se vain huolehtii siitä, ettei kilpailua pääse kunnolla syntymään. Jonkinlaista metropolipolitiikkaa olisi sekin, että esimerkiksi Tampereen kasvuun satsattaisiin kunnolla.
Myyntityö ei onnistu etänä. Ja nykyäänhän varsin suuri osa työstä on myyntityötä tai sisältää ainakin joitain asiakaskontakteja.
Isoimpana ongelmana kuvatunlaisessa järkevässä aluepolitiikassa on se, että se vaatisi laajojen alueiden systemaattista alasajoa. Kukaan ei halua laatia kuntien tappolistaa, jollainen käytännössä olisi välttämätöntä jotta keskisuuria kaupunkeja olisi rahaa kehittää, vaan mieluummin kärsitään kaikki yhdessä ja tasapuolisesti. Lopputulos on toki sama: elinkelvottomat kunnat kuolevat väkisinkin viimeistään sitten, kun valtiolta kokonaisuudessaan loppuu rahat.
Suomen kokoisen maan asuttuna pitäminen nykyisen kokoisella kansalla on typerää, mutta vaivan vaatimat lääkkeet maistuvat liian pahoilta.
Mutta kyseessä ei ole niinkään kaupungin koko vaan rakenne ja joukkoliikenteen toimivuus. Monet pienet “kaupungit” ovat oikeasti löyhästi pienen taajamakeskustan ympärille jakautunutta haja-asutusaluetta.
Englannissa asiasta on jonkun verran enemmän kokemusta.
Täällä varsin moni kynnelle kykenevä muuttaa Lontoosta johonkin kauemmaksi. Tätä tukee pari seikkaa. Ensimmäinen on se, että kehitys alkoi ennen lamaa. On aivan tavallista, että töitä tehdään kotoa pari päivää viikossa jos on siinä asemassa, että ns. osaa jotakin.
Toinen on se, että ihmiset ovat kuitenkin tottuneet työmatkustamaan. Silloin kun pitää tulla toimistolle, tullaan toimistolle, vaikka se tarkoittaakin sietämättömän pitkää työpäivää ja useampien tuntien työmatkustamista.
Kolmas on se, että Lontoon ulkopuolella on runsaasti kauniita ja toimivia kaupunkeja, jotka ovat olleet siellä tuhat vuotta, ja jotka ovat niin isoja, että kykenevät tarjoamaan vaativammankin kuluttajan tarvitsemista palveluista valtaosan.
Suomi ei pärjää tässä kovin hyvin.
Työmarkkinoilla elää edelleen käskytyskulttuuri, jossa työtä tehdään toimistolla kun on aina ennenkin tehty ja mitä talvisodastakin olisi tullut jos sotilaat olisivat olleet Sysmässä etätöissä. Tämä kulttuuri tuskin muuttuu, ennen kuin huutava työvoimapula on taas luonamme ja työntekijöillä todellista neuvotteluvaltaa, ja siihen voi mennä aikaa.
Ihmiset puolestaan ovat tottuneet vaatimaan kaiken tai ei mitään. Valituksen määrä on melkoinen jos kaksi päivää viikossa pitää herätä viideltä ja körötellä autossa tai junassa kaksi tuntia suuntaansa. Se syö aika montaa aivan liian paljon tehden kauempana asumisesta piinaa eikä nautintoa.
Suomessa on jonkunnäköisen pitkän työmatkan päässä vain jokunen sellainen paikka, jossa ihmiset saavat nuo tarvitsemansa palvelut. Turku ja Tampere. Porvoo ja Lahti voisivat olla niitä myös. Pienemmät paikat ovat lohduttoman rumia parakkiosuuspankkikyliä, joihin harva tuntee suurta kaipuuta siksi, että niissä on niin viihtyisää. No ruma on kyllä Lahtikin.
Mistä tulee neljäs seikka: maalle haluaa Suomessa vain se sakki, joka joko joutuu sinne pakolla kun ei ole rahaa muuhun tai se sakki, joka ei viihdy urbaanissa elämässä ollenkaan, on kaupungin koko mikä vain. Vaihtoehtona on joko urbaani ympäristö tai täydellinen haja-asutus. Minkäänlaisia vireitä kyliä tai viihtyisiä pikkukaupunkeja ei kauheasti sielultaan kaupunkilaisille ihmisille ole.
Tämä taitaa olla asia, jossa Suomessa ei ole niitä moottoreita, jotka maailmalla tiheämmin asutuissa ja vanhemmissa maissa saavat aikaan äveriäiden kaupunkilaisten muuton maaseutukyliin.
Helsinki on mukava kaupunki ja riittävän suuri. Monet pikkukaupungitkin ovat kodikkaita ja kauniita, ja niissä on mukava käydä. Välttämättömät palvelut löytyvät, tosin ei juuri valinnanvaraa, ja ravintolat ovat surkeita. Työpaikkoja on mitä on. Jonkun tietotyön tai vastaavan tekeminen voi teknisesti juuri ehkä onnistua pikkukaupungista käsin etänä, mutta ei kai moinen erakon työtapa sovi useimmille normaaleille ihmisille?
Suurin ongelma pikkukaupungissa elämisessä kuitenkin lienee ihmisten vähyys. Kuka jaksaa katsella samoja naamoja ja pyöriä samoissa pienissä ympyröissä jatkuvasti? Edes mahdollisuus tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin pitäisi olla. Välillä on mukava piiloutua joukkoon, mutta sitä ei voi tehdä jos joukkoa ei ole. Naapurit kyttäävät ja juoruavat. Ahdistaa… Kyllähän rehellisyyden nimissä on todettava, että pikkukaupunkiin asumaan joutuminen olisi pahempaa kuin kuolema, vai mitä Osmo?
Ihan hyviä kommentteja etätyön realiteeteista (mm. Tapio, Seppo). Itse lisäisin mukaan vielä sattuman merkityksen verkostojen luonnissa — useimmiten parhaat yhteistyökuviot (ainakin tutkimusmaailmassa) syntyvät täysin sattumalta ilman mitään etukäteissuunnittelua. Tämä tietysti edellyttää, että lähiympäristössä on runsaasti kaiken maailman kissanristiäisiä (työpajoja, projektiesittelyitä jne.), joihin voi poiketa käytännössä ilman mitään etukäteissuunnittelua.
Pienellä paikkakunnalla oman alan osaajia tuskin pyörii kovinkaan monta eikä etätyöläinen varmaankaan kovin helposti lähde kymmenien tai satojen kilometrien päähän katsomaan olisiko joku satunnainen tilaisuus mahdollisesti kiinnostava. Virtuaaliyhteyksistäkään ei tähän (ainakaan vielä) ole mitään apua ja etäosallistujat jäävät tilaisuuksissa aina sivussa katsojiksi.
Helsingin seudulla on monella alalla riittävä kriittinen massa mahdollistamassa hyödylliset satunaiskontaktit — niin yhden alan sisällä kuin ristiin naapurialojenkin kanssa. Pienemmissä kaupungeissa vaikuttaa monasti siltä, että vaikka jollain yksittäisellä alalla voisikin osaamista löytyä, niin naapurialojen tuki puuttuu (mikä johtaa helposti putkinäköisyyteen).
“hdysvalloissa on jo keksitty että röntgenlääkäri voi tehdä diagnoosinsa yhtä hyvin Intiasta. Röntgenkuvat lähetetään internetissä ja diagnoosi tulee sähköpostissa.”
Suomessa tämä otetiin käyttöön jo 80-luvulla , tosin ei Intiaan mutta välillä Rovaniemi ‑Oulu.
Intiakin olisi ollut toinen osapuoli,jos vain toinen osapuoli olisi löytynyt.
Etätyön ongelma on asenteet ja hiljaisen tiedon välittymisenongelmat
Suurkaupungin vetovoimatekijät perustuvat väestömäärään, ‑tiheyteen ja taloudelliseen tehokkuuteen, eivätkä nämä ole mihinkään häviämässä. Detroitin ahdinkokin johtuu elinkeinorakenteen muutoksesta eikä kaupungin koosta.
Euroopan todelliset suurkaupungit Istanbul, Moskova ja Lontoo, ovat erittäin dynaamisia ja vetovoimaisia. Muutenkin vanha manner on ollut jo pitkään erittäin pitkälle kaupungistunut.
Niissä osissa maailmaa joissa sekä väestö että etenkin kansantuote kasvavat, toimivat suurkaupungit kehityksen moottoreina. Yleensä vielä ne kaikkein suurimmat.
Pikkukaupunkien maailmanvalloitusta todennäköisempi kehitys saattaakin olla kohti kaupunkivaltion piirteitä omaavia keskenään verkottuneita jättikaupunkeja.
Ylempänä on jo tullut pariin kertaan, mutta lisätään nyt vielä jonon jatkoksi.
Digitaalisten teknologioiden kykyä auttaa etätyössä on kyllä raskaasti ylihypetetty ja menestystarinat on jäänyt hyvin yksittäistapauksiksi tai kontekstisidonnaisiksi tietynlaisiin töihin tai toimenkuviin. Joihinkin töihin se sopii todella hyvin, kuten nyt vaikka freelancerit, vapaat tutkijat ja ehkä “kaavamaista” insinöörityötä tekevät, mutta monissa organisaatioita on huomattu että se ei-verbaalinen, huomaamaton ja “fyysinen” viestintä on yllättävänkin tärkeässä roolissa ihmisten johtamisessa ja ennen kaikkea luottamuksen ja ryhmähengen ylläpitämisessä. Näillä ryhmäkoheesion hallinnan käytännöille, jotka on niin itsestäänselviä että ne melkein unohtuvat, ei ole vielä kehittynyt digitaalisia vastaavia. Ja voi olla ettei koskaan kehitykään. Luovalle työlle varsinkin samassa tilassa istuminen on hyvin tärkeää.
Tuo että “digiteknologiat hyödyttävät maantieteellistä keskittymistä” ei yllätä yhtään. Varsinkin GPS-kykyiset kännykät muuttaa kaupunkien henkistä maantiedettä merkittävästi kun omasta kaupungistaan voi käytännössä koko ajan löytää uusia juttuja vaikka erilaisilla paikka-applikaatioilla tai tiettyjä uutisvirtoja seuraamalla.
Kaverini kotiutui juuri Silicon Valleystä ja tiesi kertoa, että hän huomasi melko nopeasti että paikan lumo ja “meininki” syntyy siitä, että käytännössä joka päivä on jotain networking- tai ideointitapahtumia jossain päin, isossa tai pienessä mittakaavassa. Näitä tapahtumia mainostetaan juuri sosiaalisessa mediassa tai puskaradion kautta, ja näissä tapahtumissa luodaan niitä uusia kontakteja tai ideoita, joista ne startupit syntyvät. Ja tämä kierto on siellä aika kovaa, ei ole ennenkuulumatonta että joku kova osaaja vaihtaa duunia kolme kertaa kuukauden sisään.
Helsingissä pyöräilijöiden määrä on kasvanut huomattavasti parin vuoden aikana. Kulosaaren sillallakin ihan jonoksi asti pyöräilijöitä. Samoin Baanalla, Keskuspuistossa, Vantaanjoen varrella. Kalliossa (laajasti ymmärrettynä) suorastaan vilisee pyöräilijöitä).
Kun vielä oppisimme ajamaan rauhallisesti, vaappumatta ja kilpailematta jonossa, niin hyvä olisi.
(Helsingissä on hyvät pyöräilyolot, kun vaan ymmärtää, että aivan ydinkeskusta on varattu henkilöautoille ja busseille. Pitkänsillan eteläpuolella ei ole sijaa pyöräilijöille, mikä on harmi)
Höpönlöpön sentään. Itse olen nyt maistanut tätä etätyön herkkua ja voin sanoa että vaikeata on. Ei tätä saa millään yhtä tehokkaaksi kuin konttorissa puurtamistaa, ei vaikka on skypet ja kaikki käytössä. Kaiken kukkuraksi itsensä motivoiminen siihen että saisi jotain tehtyä on paljon vaikeampaa silloin, kun kyhjöttää itse yksin jossain kammiossa ja muut ovat 200km päässä kuin jos olisi samassa toimistossa muiden kanssa.
Täältä puuttuu kaikenlainen tuki mitä konttorissa on. Jos yhteydet pätkivät, ei pysty kysymään kaverilta että toimiiko sillä netti tai kännykkä. Jos kone simahtaa, ei täällä loju yhtä tai kahta vanhaa konetta samalla tavalla kuin konttorilla. It-tuki ei ole lähellä, työtiedostojen siirto palvelimelle ja takaisin kestää 10x sen mitä konttorilla ja niin edelleen.
Se, että muutama työtään rakastava nörtti jaksaa tehdä täyttä häkää yksin omassa kammiossaan ei muuta sitä, että suurin osa ihmisistä ei sitä halua, ei pysty eikä kynene tekemään tehokkaasti.
Siinä mielessä tämä on kyllä tehokasta kun nuoremmat työntekijät eivät ole niin helposti kyselemässä minulta neuvoa vaan joutuvat pärjäämään omin nokkinensa. Epäilen kuitenkin kokonaistehokkuuden nousua.
Eli omasta mielestäni etätyö on kuolleena syntynyt idea ja se sopii vain harvoille ja valituille.
Etätyön ongelma on lyhykäisyydessään se ettei siitä ole juuri mitään hyötyä, ja aika paljon vaivaa. OK, Jani-Petteri voi tehdä duuniaan 100 eikä 10 kilometrin päässä työpaikastaan. Jos hän käy toimistolla edes kerran kahdessa viikossa, niin työmatkojen pituus on ihan sama, eli mikä esim. se ympäristöhyöty on? Yritys, aika pitkälle teoriassa, ehkä säästää jotain toimitilakuluissa mutta sitten se kaikki työn organisointi, järjestelmät, jne. Jonka seurauksena Jani-Petteri ei edelleenkään pysty tekemään yhtään mitään mitä ei olisi voinut tehdä ihan paikan päällä.
Jos asunto Helsingissä maksaa kaksin verroin sen mitä Riihimäellä, on jotain pahasti pielessä.
Sitäkin porukkaa on joka viihtyisi Savonlinnan tai Joensuun järvimaisemissa ja kokisi kulttuuritarjonnan riittäväksi. Hyvällä paikalla Helsingissä riittävän kokoisessa asunnossa elävä tuskin miettii muuttoa. Mutta entä jos rahat riittää vain ahtaaseen asuntoon sosialisesti levottomassa lähiössä, joka on huonojen liikenneyhteyksien päässä ja kaukana virkistysalueista? Entä jos juuret, suku ja tuttavat ovat itä-Suomessa?
Liittyisiköhän tämä siihen kuuluisaan kylä- ja kaupunkikeskustojen pilaamiseen?
Olisi (ainakin) Keskustalla tässä tuhannen taalan paikka saada kannatus takaisin nousuun, kun tuota lähtisi aktiivisesti ja suurin suunnitelmin korjaamaan. Vastustajiakaan ei varmasti löytyisi kuin RKP:sta ja Kokoomuksesta.
Tässä on se sama ongelma kuin tehdassektorin ulkoistamisessa:
Kun suorittava taso siirtyy pois, vähitellen myös yhä korkeamman tason ammattitaito lakastuu ja siirtyy ulkoistettuun maahan. Se nimittäin rakentuu aina alemman tason toiminnan päälle.
Aikanaan jäljelle jää vain ulkokuori ja yhä tehottomampi johto ja sitten kuvitellaan, että suomalainen tekee tuottavaa työtä ja että kansantalous on jotenkin vahvalla pohjalla.
Lopulta tietotaitovuodon avulla perustettu ulkomainen kilpailija menee ohi, koska ajan mittaan sieltä löytyy alalla kokemusta saanut asiantunteva ja ajantasalla oleva johtokin. Suomalainen toiminta on tällöin ajettu kokonaan alas, eikä kilpailulle tai kasvulle löydy enää mitään edellytyksiä ellei sitä lähdetä rakentamaan uudelleen pohjalta asti ja se jos mikä tulee kalliiksi.
Etätyön ei tarvitse tarkoittaa yksinäistä työtä kammiossa päivästä ja vuodesta toiseen.
Tein keväällä Hesariin jutun firmasta, jolla on kolme toimipistettä, kaksi Itä-Suomen pikkukaupungeissa ja yksi Helsingissä. Näiden paikkojen välillä on toimivat videoneukkariyhteydet. Asiakkaat ja asiakkaiden koulutus sekä myynti on etupäässä Helsingissä, tuotanto siellä järvillä. Lisäksi osa tekee enemmän ja osa vähemmän etätöitä.
Pikkukaupungin etäisyys yliopistokaupungista lienee aika ratkaiseva tekijä, koska kerran viikossa pitää siellä konttorillakin käydä. Jos sen voi tehdä junalla työskennellen, ei siinä mene edes aikaa hukkaan.
Hämeenlinna voisi menestyä logistiikkansa puolesta aivan mahtavasti tässä kilpailussa, jos siellä olisi Porvoon tai Tammisaaren tunnelma. Pari viikkoa kävin siellä etsimässä paikkakunnan keskustaa parkkipaikalta, jolla oli kaksi hotsipuljua. Kiertelin ympäriinsä kunnes tajusin että keskusta oli juuri se parkkipaikka jolla oli kaksi hotsipuljua (snägäri hämeenlinnaksi). Ehkä siellä voi joku perhe viihtyä rantatontilla, mutta kaupunkikulttuurin puute pitää luovan luokan enemmistön poissa.
Keskikokoisilla kaupungeilla on mennyt aika hyvin viime vuosikymmen, keskikoinen tarkoittaa sellaista miljoona tai kahta asukasta. Tuo on siinä mielessä hyvä kokoluokka että vähän huonomallakin kaavoituksella pinta-ala eli etäisyydet pysyvät sellaisina että tuo on vielä yksi kaupunki ja talousalue, ja toisaalta massaa on kuitenkin sen verran että saavutetaan jo merkittäviä kasaantumishyötyjä.
Jos niiden pikkukaupunkien, tyyliin Jyväskylä, on tarkoitus pärjätä ilman isompaa naapuria niin niiden pitäisi sitten verkoistua ihan maantieteellisesti keskenään. Suomessa vaan ongelma on se että niidenkin keskinäiset etäisyydet ovat aika pitkiä, kyllä tuo jollain nopeilla junilla voisi onnistua, mutta se taas edellyttäisi sitä että se pikkukaupunki on tiiviisti sen aseman ympärillä.
Vielä yksi pieni huomio.
Korsossa on 30 000 asukasta.
Olen itse sekä tehnyt että teettänyt etätyötä. Etätyössä on monta loistavan hienoa puolta. Tosin asiat voivat näyttää vähän erilaisilta eri tahojen kannalta.
Tässä asiaa työntekijän kannalta:
+ työmatka-aika säästyy
+ töitä voi tehdä vaikka mökillä tai Karibialla
+ keskittymisrauha voi olla parempi kuin toimistolla, kaverin huono maku ruuan ja musiikin suhteen ei häiritse
+ työn ja perheen yhteensovittaminen voi olla helpompaa
+ siirtymiskynnys freelanceriksi tai yrittäjäksi madaltuu
— työrauha voi olla huonompi (“kun kerran olet siinä, katsoisitko lasten perään”)
— työnantajan on helpompi ulkoistaa töitä tai työntää freelanceriksi/yrittäjäksi
— sosiaalinen verkosto kaventuu usein merkittävästi
— tiedonkulku on huonompaa, käytaväkeskustelut eivät kantaudu korviin
— kotona täytyy järjestää työtila
— työajan ja vapaa-ajan raja hämärtyy
Sama työnantajan kannalta:
+ työnteko voi olla tehokkaampaa
+ toimitilakustannukset pienenevät
+ työn joustava ulkoistaminen on helpompaa
+ jos kommunikaatioprosessit saadaan tehokkaan etätyön mahdollistaviksi, myös kommunikaatio työpisteiden välillä paranee
— informaatiota hukkuu enemmän
— työntekijöiden sitoutuminen vähenee
— informaalit innovatiiviset keskustelut vähenevät
— kollaboratiivinen työskentely vähenee
— osa työntekijöistä rupeaa lintsareiksi töissä, joissa tulosta ei voida mitata helposti
— osa työntekijöistä vetää itsensä burnouttiin töissä, joissa tunteja ei mitata
— koko homma on työaikalainsäädännön ulkopuolella (kotona tehtävä etätyö ei ole työaikaa)
— koska eri ihmisten mahdollisuudet ja kyky tehdä etätyötä on erilainen samoissakin tehtävissä, rationaaliset etätyöpäätökset (Maija saa tehdä, Pekka ei) aiheuttavat ristivetoa henkilöstön kesken
Etätyö sopii parhaiten tietokoneella tehtäviin rutiiniasioihin. Iso osa viranomaistoiminnasta on tällaista (Kela, verottaja, jne), joskin näissä voivat tietosuojakysymykset tulla vastaan.
Etätyö sopii myös niihin hommiin, joita voisi tehdä myös freelancerina (monet kirjoitustyöt, graafiset työt). Sama koskee vaikkapa mitattavilla tuloksilla varustettuja hyvin spesifioituja suunnittelutehtäviä (ohjelmistot, CAD/CAM).
Sen sijaan etätyöt eivät pääsääntöisesti sovi johtamiseen eivätkä esimiestyöskentelyyn. Ne eivät myöskään sovi ryhmän tukea tai painetta vaativiin töihin, eivätkä erityistyökaluja vaativiin töihin.
Aika moni voisi tehdä ihan hyödyllisesti etäpäivän silloin tällöin, harva kuitenkaan kovin suurta osaa työajastaan. Syyt eivät ole pääosin teknologisia, vaan kyse on ihmisten toiminnasta ja työkulttuurin muutoksesta. Reilujen etätyösääntöjen tekeminen on työnantajan kannalta äärimmäisen haastavaa.
Ja ihan mielenkiintoinen kontrasti on siinä, että kun nykyään suunnitellaan työskentely-ymäristöjä, pyritään tekemään yhteistyöhön kannustavia ympäristöjä. Näkökulmasta riippuen etätyö joko täydentää tätä tai on sen vastakohta.
Minä olen tehnyt viime aikoina paljon etätyötä kotoani. Teen työtä enemmän kotona kuin virallisessa työhuoneessani. Tämä on mahdollista, koska työmatka on niin lyhyt, että voin päivän aikana piipahtaa myös työpaikalla.
Aika monessa 30 000 asukkaan kaupungissakin pärjäisi ilman autoa, jos asuisi keskustassa. Mutta auton hankinnan syy on yleensä se, ettei kaupungista pääsekään sitten juuri muualle sellaisiin paikkoihin joihin haluaisi päästä, ilman autoa. Auton hankintaan voi liittyä myös imagosyitä.
Autotilastojen mukaan autoja on selvästi vähiten asukasta kohti Ahvenanmaalla (rekisteröityjen autojen määrä jaettuna asukasmäärällä 0,14). Helsingissä vastaava luku on 0,45 ja Uudellamaalla yhteensä noin 0,47. Suurin se on Etelä-Pohjanmaalla, eli 0,62. Jostain syystä Pohjois-Pohjanmaa on aika lähellä pääkaupunkiseudun lukemia 0,51 autolla. Pirkanmaa on myös suhteellisen lähellä 0,52 autolla asukasmäärää kohti.
Nuo siis olivat henkilöautolukuja.
Onko tilastoissa jokin bias? Toki saaristossa, jossa asuu muutama tuhat ahvenanmaalaista, tarvitaan enemmän venettä kuin autoa, ja Maarianhaminan, jossa puolet maakuntalaisista asuu, kävelee läpi varttitunnissa, mutta silti aika pieni luku kun kyse on rikkaimmasta maakunnastamme.
Jos työmatka on nin lyhyt, että päivän aikana voi piipahtaa myös työpaikalla, niin onko se oikeastaan “etätyötä”? Ehkä pikemminkin lähityötä.
Noin muutoin viherinssi onnistui summaamaan hyviä ja huonoja puolia molemmilta puolilta varsin kattavasti.
Otsikon alle kirjoittavat ovat ilmeisesti sunnittelijoita ja johtajia, kosmopoliitteja. Millaisissa kaupungeissa tehdään se varsinainen työ,joiden tuotteet myydään kaupoissa ja marketeissa.
Kun ajatellaan suomalaista hyvää kaupunkia, on syytä miettiä, mitä siellä tehdään. Ohi on ajat, jolloin oli Salo, Valkeakoski, Kuusankoski ynnä muut kymmenet pikkukaupungit.
On lässyn lässyn ajattelua, että on olemassa joku pikkukaupunki, joka elää Helsingin etätyön varassa. Pikkukaupungeille tarvitaan omaa työtä ja toimeentuloa, mikä ei vielä ole siirtynyt kiinaan.
Eikö Ahvenmaalla ole ha-luku lähes 1 /asukas? (n. 20.000 h‑autoa)Selityksenä on, että monet pitävät kulkemista varten eri autoa eri saarilla, niin ei tarvitse kuljettaa autoa lautassa.
Tapio Seppo Aexis ja Syltty ja erityisesti Viherinssi listauksessaan etätyön eduista ja haitoista kommentoivatkin jo ansiokkaasti koko etätyön ja teknologisten välineiden ihanuuden. Oden omakin kommentti tuo esiin sen että etätyö voi parhammillaan täydentää lähityötä, ei kokonaan korvata.
Teknologian kehityksestä ja sen mukanaan tuomien työkalujen autuudesta olen itsekin päässyt kokemaan kuinka vaikeaa on useiden eri työvälineiden ja erilaisten työkulttuurien ja työntekotapojen sekamelskassa luovia jotakuinkin tehokkaasti. 2000-luvun alussa osa työyhteistöstä ei osannut käyttää edes wordia. Sittemmin tietoteknistä välineistöä ja ohjelmistoa on tullut hurjasti lisää. Rajapinnassa jossa on paljon kontakteja huomaa kuinka erilaisia käyttökulttuureja erilaisilla kokemuksilla varustautuneilla ihmisillä on. Osa tietoyhteyksin toteututuista viesteistä on turhaa kuormitusta toiselle, mutta pyrkii toiselle vähemmän kuormitetulle korvaamaan sosiaalisia epävirallisempia viestejä.
Luulen että yhdessä nämä eri välineet kehittyvät ja lisäävät osaajien välistä kilpailuia, ihan kuten Ode asiaa arvioi: Enemmän kontakteja takasi takavuosina Helsinkiläisille poliitikoille osaamisen etulyöntialustan. Sama ilmiö kannustaa osaajia kehittämään ajatuksiaan eri verkostojen avulla. Lärvikirjojen lähes moderoidut keskusteluyhteydet tarjoavat tähän oman osansa ja luulen että vähitellen nämä kyttäytymiskooditkin kehittyvät tehokkaammiksi.
Eri välineellä eri tasoisia viestejä eri verkoistoissa vastaaanotettavaksi.
Oma muksukin sukkuloi maiden välillä eikä tada hirveästi haitata edes kaveripiirin rientoihin osallistumista kun verkon välityksellä voi pelata kimppapelejä riippumatta maasta jossa kulloinkin on…
Hyöty voi tulla esim. siitä, että J‑P:llä ei ole kotonaan ketään työpöydän nurkalla aikaa kuluttamassa. Ja jos tämä on vaikkapa tehokkaimmillaan keskellä yötä, työpäivän voi ajoittaa helpommin miten tahtoo — ilman että kukaan kummastelee.
Etätyö sopii mielestäni parhaiten sellaiseen työhön, jossa pitää saada aikaan selkeitä tuloksia. Jos pitää kirjoittaa vaikkapa jokin lehtijuttu, kirja, laatia joku ohjelma tms., etätyö on oivallinen vaihtoehto. Ei tilaajaa näissä tapauksissa kiinnosta se, paljonko asian tekemiseen oikeasti meni aikaa, vaan lopputulos.
Sen sijaan esim. tuntityön tekemisen onnistuminen etänä (jossa tulokset eivät ole niin konkreettisia, vaan esim. osia laajempiin suunnitelmiin) on etätyön hyödyt ja haitat enemmän työntekijän moraalista kiinni.
Huoh, Richar Floridaa kannattaisi myös lukea. Kouluvola voi olla kiva kaupunki, mutta…
Pohjoismaisittain Suomi on jäljessä kaupungistumisessa, joten ihan fiksut ihmiset äänestävät kyllä jaloillaan aivan omatoimisesti kohti suuria kaupunkeja aivan kuten kaikkialla muuaalla maailmassa.
Hallitus taas on ajanut idiottimaista ja turhaa sekä kallista hajauttamispolitiikkaa väen väkisin. Tulokset ovat nolla, paitsi joku pääministeripuoleen paikkakunta on saanut syyn äänestää ministeriään seuraavissakin vaaleissa.
Syrjäseudulla elinkustannusten ja palkkatason pitäisi laksea. Onko Joensuu halvempi paikka mestäntutkimukselle kuin pääkaupunkiseutu? Ei ole.
Asunto on halvempi, mutta kun verovaroilla koulutettu puoliso jää vaille työpaikkaa ja asiantuntijan palkaa tulos on negatiivinen.
Ode vosi toki vaihtaa perheensä kanssa Katajanokalta vaikkapa Joensuuhun asumaan. Kiva paikkakunta ja palveluita on. Mutat ei tietenkään muuta. Sen sijaan joukko joensuulaisia muuttaa vuositatin Ouluun, Tampefreelle ja pääkaupunkiseudulle etsimään parempaa elämää. Helsingistä ihmisiä muttaa Tukholmaan ja New Yorkiin.
Onneksi tähän muttamiseen on vapaus ellet ole epäonneksesi pakolla hajasijoitettavassa virastossa tai armeijassa töissä.
Etätyö ei ole ratakaisu luovassa työssä tarvittavaan vuorvaikutukseen ja työyhteisön antamaan tukeen. On tavattu unohdettuja kovin onnettomia etätyöläisiä…
Veteraanipoliitikko Osmo (ja miten tuollaisen konnotaation saa ajettua medioihin läpi? Onhan meillä muitakin “veteraaneja”, vaikka Sasi, Oinonen, Backman, Pekkarinen ja Kääriäinen ihan vain muutamia mainitakseni, mutta ei heitä paapota samalla tavalla) nuoleskelee nyt maakuntien median lukijoita aika makealla kielellä. Ei ole mitään näyttöä yleisestä kaupunkien vetovoiman hiipumisesta tietotekniikan myötä, ja joka tapauksessa monet ilmiöt toimivat tuota utopiaa vastaan.
Olisi mielestäni keskeistä analysoida talouden kehitystä ja vaurauden virtoja. “Follow the money!” Huomataan, että kaupunkien hallinnolliset rajat löystyvät, kun tarpeet muuttuvat. Kaupunkiseudut enenevässä määrin ottavat kehityksessä huomioon ympäröivän maaseudun ja haja-asutusalueen entistä tasavertaisemmin, koska se on taloudellisesti järkevää ja kestävän kehityksen mukaista. Katsokaa Saksaa! Berliini-Brandenburg tai Hampurin ympärille kehittyvä kahdeksan miljoonan asukkaan Rurban Hansa (rural-urban), joka tavoittelee jo Tanskaakin mukaan yhteistyöhön, ovat eurooppalaisittain menestyjiä nyt ja tulevaisuudessa.
Tietotekniikka on entistä enemmän ubiikkia, ei sillä ole mitään vaikutusta, koska sitä on kaikkialla tarjolla — kuin ilmaa. Muut tekijät ne ratkaisevat muuttoliikkeen suunnan; niin väestön kuin yritysten osalta.
Etätyöstä on jo sanottu tässä keskustelussa paljon viisasta. Työhön liittyvä yksinäisyyden tunne voisi vähetä, jos etäkaupungissa olisi tarjolla yhteisöllisiä työpisteitä, kuten hyvin suunniteltuja toimistohotelleja. Tällöin parhaimmillaan syntyisi myös sattumanvaraisia kontakteja herättelemään uusia ajatuksia.
Osmo herätteli taas keskusteltavaksi hyvin aiheen, joka on tärkeä. Valtakunnasta puuttuu pirteä ja luova kaupunkipolitiikka. Miten synnyttää mukavia kaupunkeja ? Varsinkin kulttuuritarjonnan monipuolisuus ja elävyys on haaste. Teatteri ei riitä.
Ainakin Ahvenanmaan osalta lukema on väärä. Henkilöautoja oli viime vuoden lopussa 20 161, asukkaita 28 354, joten suhdeluku näyttäisi olevan noin 0,71. Lukema on koko Suomen korkein, samoin ajoneuvokannan kasvu edellisestä vuodesta. Näin on ollut jo pitkään.
Asiaa tuntematta tuo kuitenkin haisee hiukan siltä, että tähän olisi jokin muu syy kuin se, että kaikki ahvenanmaalaiset ajaisivat autolla kovin paljon. Onko Ahvenanmaalle rekisteröinnissä jotain etuja manner-Suomeen verrattuna? Ainakin c00lit rekisterikilvet.
Kansanedustajan tai kirjailijan työ eivät ole ihan skaalattavissa koskemaan suuria massoja.
Onhan sekä keskustan että perussuomalaisten puoluetoimistokin Helsingissä. Jos sijainnilla ei ole merkitystä ja etätyö on niin kätsyä, mikseivät ne ole keskellä vankimpia tukialueita?
Ja mitä tulee siihen että etätyötä voi tehdä missä vain, niin ei sekään kyllä ihan aina toteudu mitenkään järkevästi. Sitä työtä voi kyllä tehdä hetken missä vain, mutta jos koko työpäivä menee päätteen ääressä, niin kyllä mennään ergonomiassa ja työsuojelussa valovuosia taaksepäin jos työntekijät alkavat istumaan kunnollisten työpisteiden sijasta omilla mökeillään läppäri edessään. Eikä kukaan kyllä mukanaan kantele kahta 24 tuuman näyttöä ja näppäimistöä “mihin vain”.
Itselläni ainakin kaksi iltaa läppärin edessä keittiön pöydällä sai kädet niin kipeiksi, että oli iltatyöskentelyn sijasta pakko vain venyttää päivää konttorilla.
(toki käsien kipeytyminen riippuu olennaisesti työn laadusta)
Viherinssillä oli hyviä pointteja. Etätyö toimii parhaiten silloin kun työ on urakkaluonteista ja siitä maksetaan suoritteiden määrän perusteella tai vaihtoehtoisesti suoritteiden määrää voi helposti muuten seurata.
Niin. Mukavat kaupungit menestyvät, ja juuri siksi hommasimmekin vaimon kanssa kakkoskämppämme Berliinistä vaikkapa Lahden sijaan. Tai siis saahan sitä kukin kuvitella pikku- tai ylipäätään suomalaisten kaupunkien autuudesta mitä huvittaa, mutta oma valintamme oli kyllä tässä kohtaa aivan selvä. Kas kun Suomessahan ei kuitenkaan ole yhtäkään kaupunkia, joka olisi kyseiseen kivikylään verrattuna OIKEASTI liberaali!
Niin ja miksi ihmeessä muutenkaan keskittyä enää Suomeen, koska emmekös me nyt kuitenkin kaikki ole yhtä suurta, onnellista ja edelleen ikuisesti integroituvaa eurooppalaista kansojen perhettä… häh?
PS. Berliini on suurkaupunki, mutta sen väkivaltarikollisuusluvut per capita ovat pikkukaupunki Helsinkiä pienemmät. Niin että…
On olemassa myöäs unohdettuja ja kovin onnettomia lähityöläisiä.
“Suuri kaupunki., suuri yksinäisyys.”
Tuon kokoisessa kaupungissa ihmiset haluavat asua melko “maaseutumaisesti” omakotitalossa muutaman kilometrin päässä keskustasta, koska se on mahdollista. Mutta 2–3 km keskustaan ilman joukkoliikennettä, jota pienelle porukalle ei kannata järjestää, tarkoittaa suurimmalle osalle ihmisistä auton tai kahden omistamista.
Lähiöpolitiikka, yhden keskustan periaate, automarketit => maksimoidut liikenteen haitat (ts. epäterveellinen elinympäristö). Tuossa resepti kaupungin turmioon. Kannattaisi ehkä tutkia miksi varakas väki muuttaa, eikä ottaa sitä luonnonvakiona.
Kysyn taas vaikkei asia tunnu ketään kiinnostavan: Tuonnistamme noin 20% on polttoaineita ja rahalla mitaten siitä valtaosa öljyä. Mitäs tehdään kun reilussa 10 vuodessa öljyn hinta nousee 5 kertaiseksi? Ihmiset ovat kyllä valmiit senkin hinnan maksamaan muttei sitä kestä kansantalous eikä vaihtotase.
Eikö olisi syytä ottaa tämä huomioon yhdyskuntarakennetta kehitettäessä?
Täällä Jyväskylässä muuten evättiin rakennuslupa haja-asutusalueelle liikenteellisesti hankalaan paikkaan 60-vuotiaalle hakijalle. Kuulemma kaupunki ei halua tilannetta että talo myydään jatkossa lapsiperheelle jonka koulukuljetukset maksavat maltaita. Nousi hirveä meteli. Varsinkin eräs “joka niemeen notkoon ja saarelmaan”-puolue älähti.
PS. Jos ette usko että öljy maksaa 2025 viisi kertaa enemmän kuin nyt niin muistelkaa menneitä. 1999 öljy maksoi alle 10 dollaria barreli. Ja Kiina autoistuu 20 miljoonan auton vuotuisella lisäyksellä. Ja sähkö tehdään kehitysmaissa öljyllä.
Kuka noin tekee? Siis joku saaristolainen pitää Långnäsissä tai Vårdössä autoa, jotta ei Kökarissa tai Brändössä tarvitse kuin mennä satamaan ja jättää auto nr 2 sinne? Ei se auto paikallisille kyllä niin paljoa lautassa maksa että tässä olisi järkeä.
Huomaa kuitenkin se että saaristolaisia on vain muutama prosentti ahvenanmaalaisista.
Autoja on paljon, koska niihin on varaa.
Minusta tässä keskustelussa painottui liikaa etätyö. Kyllä siellä mukavassa 30 000 asukkaan kaupungissa voi olla myös yritys tai yrityksen toimipiste, joka ei olisi vielä 1990-luvulla ennen netin maailmaa kutistavaa vaikutusta voinut sijoittautua niin kauas kaikesta muusta.
Helsinki pärjää kilpailussa hyvin, koska se on mukava kaupunki. Ei vain siksi, että se on Suomen skaalassa iso.
Tällaiset immateriaaliset viihtymistekijät vaikuttavat myös firmojen sijoittumiseen Helsingin alueella. Jonnekin ikävään betonilähiöön on vaikea houkutella osaavaa väkeä. Säästäminen toimitiloissa voi tulla kalliiksi. Yksi syy, miksi itse lähdin Tiede-lehdestä freeksi oli Sanoma Magazinesin järkyttävän ruma bunkkeri keskellä metsää Munkkivuoren järkyttävän ruman lähiöostarin nurkilla.
->Detroitin historia on niin omanlaisensa ja melko poikkeuksellinen 1900-luvulla, ettei se kelpaa yleistettäväksi esimerkiksi mistään. Kaupungin väkiluku viisinkertaistui 1900-luvun alun parina ensimmäisenä vuosikymmenenä, kiitos autoteollisuuden. Autoteollisuus työllisti huippuaikoinaan arvioiden mukaan joka kuudennen amerikkalaisen ja suurimmat tehtaan kymmeniä tuhansia ihmisiä. Detroit oli autoteollisuuden keskus ja suurin osa amerikkalaisista autoista valmistettiin siellä tai lähipitäjissä.
Niin mahtava kuin oli nousu, syöksy oli samaa luokkaa. Automaatio ja amer. autoteollisuuden kilpailukyvyttömyys johti 1900-luvun loppuvuosikymmeninä tehtaiden alasajoihin ja massiiviseen työttömyyteen. Kun työttömäksi jääneet eivät olleet mitään moniosaajia ja seudun elinkeinorakenne oli yhtä yksipuolinen kuin Kemijärvellä, niin seuraukset ovat olleet surulliset.
Silti, hieno kaupunki ja näkee, että raha ei aina ole ollut tiukassa. Paljon hienoa rakennuksia on jo turmeltunut, mutta jotain säilynyt ja paljon olisi yhä säilöttävissä. Suosittelen kaikille seikkailuhenkisille! Mikään perhelomakohde Detroit ei ole.
Totta. Poimin näköjään väärän luvun.
On yksi asia, jossa olen mielessäni myöntämässä nyt että olin väärässä, ja se on öljyvarantojen hupeneminen. Länsimaissa öljynkulutus on laskussa, ja tuotantokapasiteettia voidaan kasvattaa nykyisestä vielä huimasti. Öljyn hinta tulee todennäköisesti laskemaan.
Mikä tietty tarkoittaa, että joudun Tcrownille sen jallupullon todennäköisesti ostamaan. Mutta ostan sen mielelläni. En silti kyllä shorttaisi öljyä juuri nyt. Ei se kovin paljon ole laskemassa.
Öljyn kulutus kasvaa, koska Aasiassa auton omistus yleistyy.
Oljyn hinta ei kuitenkaan viisinkertaistu, koska nestemäistä polttoainetta voi tehdä kivihiilestä.
Lassi Hietanen:
Jätät kokonaan huomioimatta, että suuri osa maahan tuodusta raakaöljystä jalostetaan ja viedään ulkomaille. Kuukausitilastossa öljyjalosteiden vienti aina silloin tällöin jopa ylittää raakaöljyn tuonnin.
(ja luonnollisesti taas kerran unohdat, että vaikka öljyn hinta nousisikin ennustuksesi mukaissesti, se vaan aikaansaisi siirtymän vaihtoehtoisiin polttoaineisiin ja sähköautoihin)
Poistetaan/alennetaan polttoaineveroa. Esim. 95E;n hinnasta on n. 60% polttoaineveroa.
Jos polttoainen nyt maksaa ~1.5 €/litra ja öljyn hinta viisinkertaistuu, polttoaine maksaa veron poistamisen jälkeen alle $3 €/litra. Kallistahan tuo on ja vaikuttaa kulutukseen, mutta varmaankin rupeamme tuottamaan etanolia kaikilla pelloilla joita ei tarvitse ruuan tuotantoon. Linja-autolla matkustaminen kokee renesanssin. Osmo myöhästyy täysistunnosta suomen ensimmäisen polkupyöräruuhkan takia.
En usko että polttoaineen hinta nousee ilman rajaa edes. ns. Peak Oilin jälkeisenä ajanjaksona, koska öljyn hinta romahduttaa globaalin talouskasvun ja täten vähentää öljyn kysyntää. Kehittyvät taloudet yksinkertaisesti tippuvat pois öljyn kuluttajien joukosta, koska rahaa ei vain ole. Meillä kehittyneillä mailla on varaa maksaa. Kun hiilivetyjen hinta moninkertaistuu, myös ruuan hinta lähtee voimakkaaseen kasvuun (kuljetus ja lannoitteet). Kehittyvissä maissa alkaa kuolla ihmisiä nälkään kuin kärpäsiä.
Kun öljyn hinta nousee, polttoaineveroja ei saa alentaa missään tapauksessa, koska alennus menee myyjän, ei ostajan hyväksi. Markkinat tasaantuvat tasolla, jossa kysytntä vastaa pienentynyttä tarjontaa. Tuo tasapainohinta on jokseenkin riippumaton siitä, paljonko se siusltää veroja. Teollisuusmaiden tulee nimenomaisesti sopia, ettei yksikään vedä välistä ja alenna omaa verotustaan. Tällainen sopimus tehtiin eurooan tasolla viimeksi, kun öljyn hinta hipoi ennätyksiä.
Öljyhiekkaa riittää. Hiilinieluista tulee pula ennen hiilivetypulaa.
Hyvä pointti. Toisaalta jos hinta menee yli kipukynnyksen jonka jälkeen maan talous romahtaa, veroja on alennettava tai on keksittävä muita keinoja subventoida hintoja. Jos polttoaine suomessa olisi 7.5 euroa/litra, pystyisiköhän suomi olemaan alentamatta veroja taloudellisista tai poliittisista syistä työttömyyden kasvaessa kuukausi kuukaudelta.
Öljyn kulutus (miljoonaa barrelia päivässä):
1 United States: 18,690,000
2 EU: 13,680,000
2 China 8,200,000
3 Japan 4,363,000
4 India 2,980,000
5 Russia 2,740,000
6 Brazil 2,460,000
Monet kehittyvät maat kuten Kiina ja Intia subventoivat polttonesteiden hintoja. Iso hyppäys polttonesteen hintaan romahduttaa helposti näiden maiden talouden. Kulutuksen kasvu on näissä kehittyvissä maissa.
Jos bensa maksaa kolme euroa litra, niin sen hinnasta on polttoaineveroa noin viidennes, eli jotain 60 senttiä litralta.
Yksi asiaan vaikuttava seikka on yhteydet “mukaviin” kaupunkeihin. Silläkin saralla olisi parantamisen varaa.
http://www.rautatiematkustajat.fi/ESAIMAA31072012.pdf
Terveisin Kalevi Kämäräinen
http://www.facebook.com/pages/Rautatiematkustajat/158345494253217
Hienoa että sivut toimivat taas 🙂
Googlen välimuistista löytyy vielä bittiavaruuteen hukkuneita kommentteja:
http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:aRNgSL4soHoJ:www.soininvaara.fi/2012/07/29/mukavat-kaupungit-menestyvat/comment-page‑2/+&cd=1&hl=fi&ct=clnk&gl=fi&client=firefox‑a
Mun mielestäni kannattaa unohtaa se dogmi että Suomen vahvuus on luonnossa.
Maailmassa on vaikka kuinka paljon maita joissa luonto on rikkaampi, koskemattomampi ja kiinnostavampi kuin Suomessa.
Suomessa ja sen kaupungeissa parasta ovat mukavat ja rehelliset ihmiset. Toki löytyy jöröjäkin mutta reilun kokoisessa kaupungissa voi itse valita seuransa.
Palvelinrikon takia osa kommenteista on tuhoutunut, sillä palveluntarjoajan varmuuskopio ei ole ollut tuorein mahdollinen. Ohessa Googlen välimuistista noudettuja kommentteja:
____________________________________________
tcrown kirjoitti 1.8.2012 kello 23:41
tiedemies: Mikä tietty tarkoittaa, että joudun Tcrownille sen jallupullon todennäköisesti ostamaan. Mutta ostan sen mielelläni. En silti kyllä shorttaisi öljyä juuri nyt. Ei se kovin paljon ole laskemassa.
Päivän kauppalehdessä väitettiin, että Venäjältä on löytynyt öljykenttä, joka kattaa maailman öljyn kulutuksen yli 60 (!) vuodeksi. Tuossa uutisessa oli kuitenkin toisaalla tökeröitä suuruusluokkavirheitä, ja luulisin, että tuollainen öljykenttä olisi sen verran suuri uutinen, että se löytyisi muualtakin kuin kauppalehdestä, joten aivan vielä en tuohon usko. Mutta minun nähdäkseni öljyn hintaa määrää tällä hetkellä enemmän tuotantokapasiteetti kuin varannot. Teknologian kehittyessä vaikeammin ja vaikeammin saavuttettavat lähteet tulevat taloudellisesti kannattavaksi. Öljyn hinnan viisinkertaistuminen mahdollisia hetkittäisiä kriisejä lukuunottamatta on täyttä utopiaa.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 5
■ tiedemies kirjoitti 2.8.2012 kello 1:04
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2012/jul/02/peak-oil-we-we-wrong
Öljyä on vielä seuraavalle sukupolvelle, ja sen kulutus on länsimaissa laskussa. Öljy ei kylläkään halpene ainakaan paljoa koska köyhien maiden kulutus vielä kasvaa. Substituutiovaikutus tulee vastaan ehkä sitten joskus 30 vuoden aikajänteellä.
Ilmastolle tämä ei tiedä hyvää, tosin se nesteytetty kivihiili on vielä huonompi idea.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 9
■ Tapio kirjoitti 2.8.2012 kello 8:26
tiedemies:
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2012/jul/02/peak-oil-we-we-wrong
Öljyä on vielä seuraavalle sukupolvelle, ja sen kulutus on länsimaissa laskussa. Öljy ei kylläkään halpene ainakaan paljoa koska köyhien maiden kulutus vielä kasvaa. Substituutiovaikutus tulee vastaan ehkä sitten joskus 30 vuoden aikajänteellä.
ompi idea.
Tuota Harwardissa tehtyä tutkimusta johon the Guardian viittaa on jo kovasti ehditty kritisoida, esim: http://odac-info.org/sites/default/files/Maugeris-decline-rate-assumptions_commentary.pdf
Peak Oil ei tarkoita öljyn loppumista. Kysessä on tuotantovolyymin huippu
Jos esim. kaadat kahvinporoja lattialle, aluksi voit kaapia hyvällä volyymilla suurimmista kasoista, saavutat tuotantovolyymin huipun kun olet kerännyt noin 1/3 kahvista, loput murut ovatkin sitten jakautuneet tasaisesti ja vaikka pyydät naapuritkin apuun murujen noukkiminen ei enää ikinä ole yhtä nopeaa kuin alussa vaikka kahvista olisi suurin osa vielä lattialla. Tarvitaan imuria.
Kun Saudi Arabian jättimäiset öljylähteet alkavat hiipua, öljyn etsintään kyllä satsataan huomattavasti, mutta on hyvin epätodennäköistä että ikinä päästään samoihin volyymeihin. Ja kun tuotantovolyymit hidastuvat, hinnat karkaavat taivaisiin ja lopettavat talouskasvun (talouskasvu ja energian kulutus kulutus kulkevat käsi kädessä). Öljyvarannot eivät ikinä lopu, mutta niitä vain ei saada tarpeeksi nopeasti ylös maaperästä. Öljyhiekasta tai kilometrien syvyydestä veden alta ei vain saada öljyä tarpeeksi nopeasti jotta tuotannon lasku voitaisiin korvata.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 4
■ Erotuomari kirjoitti 2.8.2012 kello 9:54
Ei ole etätyön vika, jos työvälineet ja tekniikka ei toimi, ja työpäivästä merkittävä osuus kuluu it-supportin ja välineiden kanssa asioidessa, ja tämä aiheuttaa paikallaolon tarpeen toimistolla. Tällöin pitää korjata järjestelmät ja tukipalvelut toimiviksi. Tietenkin.
Kuulun itse niihin, joille etätyö sopii kuin nenä päähän. Ollessani poissa toimiston hälinästä ja katkoksista saan valtavasti enemmän tuottavaa työtä aikaiseksi. Lisäksi stressaavat, aikaavievät ja pidemmän päälle tylsät siirtymät toimiston ja kodin väliltä jäävät pois. Monen tietotyöläisen tuottavuutta parantaisi huomattavasti, jos 1–4 päivää viikosta etänä. Toki kuulun entisenä yrittäjänä niihin, jotka osaavat itse organisoida työtehtävänsä ja motivoida itsensä ilman että joku hiostaa olan takana.
Etätyön tärkeimpiä tuottavuutta lisääviä piirteitä on, että asiantuntija vapautuu tekemään oikeaa työtä kokouksissa istuskelun sijaan. Kokouksista on tullut työmaailman syöpä. Monet korkeakoulutetut kallispalkkaiset ihmiset viettävät työpäivinsä joutavissa kokouksissa, joissa energiaa kuluu ja näennäisesti tehdään asioita kun väännetään yhdestä ja toisesta asisata, mutta todellisuudessa mikään ei etene eli kyseessä on näennäistyöskentely ja itsepetos.
Kokoukset tulee minimoida siten, että niiden sisältö suunnitellaan tarkasti etukäteen. Tarvitaan kunnolliset esityslistat, joissa listataan päätettävät asiat, puheenjohtajan roolin määritys. Paikalle tulee kutsua oikeat – vain ja juuri he – osallistujat. Päätöskokoukset, joissa siis tehdään päätöksiä, voidaan pitää 15 minuutissa puhelimitse kun tarpeelliset tiedot on toimitettu johtoryhmälle etukäteen.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 10
■ Seppo Hyttinen kirjoitti 2.8.2012 kello 10:09
Osmo skribas: “Moni ulkomaalainen pitää Suomea maana, jossa on vain yksi kaupunki.”
Niinpä varmaan…Ja lisäksi näin ajattelee jokainen stadilainen;-))
tuumaa nimimerkki “wanha Stadin kundi”
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 4
■ Lassi Hietanen kirjoitti 2.8.2012 kello 10:20
Osmo tarjoaa kalliin öljyn tilalle nesteytettyä kivihiiltä. Auttaa toki tarjontaan muttei hintaan. Tämä asia on kokeiltu täydessä mittakaavassa. Etelä-Afrikan rotuerottelukauppasaarron aikana siellä tehtiin teollisuusmaan kaikki nestemäinen polttoaine FT-prosessilla jollaista nyt yritellään Suomessa puuraaka-aineelle. Osa laitoksista pyörii edelleen, koska sisämaassa olevan kivihiilikaivoksen vieressä sellaista kannattaa ajaa, kun ei ole pääomakuluja enää.
Mutta vaatii kivihiilen nykyhinnoilla reilusti yli 200 dollarin barrelihinnan ennen kuin homma kannattaa. Vaikkakin prosessi on simppeli ja helppo puuhun verrattuna.
Mutta kun öljyn hinta nousee, niin kivihiilen hinta nousee mukana. Jos kivihiilen hinta tuplaantuisi ja jos sillä olisi edes jonkinlainen päästömaksu edes Euroopassa, niin ollaankin jo tuossa öljyn hinnan viisinkertaistumisessa seuraavan 15 vuoden aikana myös kivihiiliöljyn kohdalla. Kivihiilen hinnan nousua ennustetaan sillä julkisesta keskustelusta visusti sivussa pidetyllä faktalla, että kivihiilen louhintakustannukset nousevat koko ajan. Nykyhinta perustuu avolouhoksiin ja kokonaisten vuorten räjayttämistekniikkaan, jota esim. USAssa käytetään Kalliovuorilla ja käytettiin Appalakeilla kunnes varat alkoivat ehtyä.
Kivihiiltä kyllä piisaa, mutta kustannukset nousevat. Maailman kivihiilivaroista lähes 40% on Yhdysvalloissa mutta valtaosa parin kilometrin syvyydessä. Vaatii rajua hinnan nousua jotta ne otetaan käyttöön.Koko maailman suurista kivihiilivaroista suurin osa on hankalassa paikassa. Syvällä maan alla, kaukana satamista ja poliittisesti epävakaissa paikoissa, jonne ei kukaan uskalla investoida miljardeja infraan. Riski on niin iso että vaatii jättimäiset voitot. Eli korkean hinnan.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 4
■ Rolling Heurlin kirjoitti 2.8.2012 kello 10:40
Osmo Soininvaara: Kun öljyn hinta nousee, polttoaineveroja ei saa alentaa missään tapauksessa, koska alennus menee myyjän, ei ostajan hyväksi. Markkinat tasaantuvat tasolla, jossa kysytntä vastaa pienentynyttä tarjontaa. Tuo tasapainohinta on jokseenkin riippumaton siitä, paljonko se siusltää veroja. Teollisuusmaiden tulee nimenomaisesti sopia, ettei yksikään vedä välistä ja alenna omaa verotustaan. Tällainen sopimus tehtiin eurooan tasolla viimeksi, kun öljyn hinta hipoi ennätyksiä.
Kun bensa maksoi 1.50 , niin miksi sitten bensa-asemat eivät nostaneet hintaa 1.60 tasolle, kun kerran markkinat sen kestävät?
Jos Soininvaara saa pudotettua polttoaineenverotuksen, niin minä lupaan ruveta bensa-aseman hoitajaksi ja alentaa hintaa vastaavasti. En kuitenkaan voi ihan kaikkea etua antaa kuluttajalle, koska nyt bensaa myydään niin pienellä katteella, ettei sillä elä. Tämän takia huoltoasemilla myydään hodareita ja hampurilaisia. Suurimman osan lupaan kuitenkin.
Aika hauskaa sanoa, että “vedetään välistä”, jos kansalainen saisi pitää vähän isomman osan tuloistaan. Ja, että valtioden pitää oikein keskenään sopia, ettei vaan vahingossa veronmaksajalla jäisi rahoista, jotka oikeasti tietenkin kuuluvat valtiovallalle. Älkää te alamaiset siellä valittako.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 1
■Osmo Soininvaara kirjoitti 2.8.2012 kello 10:43
Jos Suomessa olisi lakisääteinen monopoli jollakin yksittäisellä bensa-asemaketjulla, bensan hinta o0lisi varmaankin yli kaksi euroa. Kilpailu pitää hinnan kurissa.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
■Osmo Soininvaara kirjoitti 2.8.2012 kello 10:45
Polttoaineen tekeminen kivihiilestä on kallista (ja ekologisesti vastuutonta) mutta tämä mahdollisuus estää öljyn hintaa nousemasta viisinkertaiseksi, siis 500 dollarin tynnyriltä.
Kiinassa kivihiilestä jo tehdään polttoainetta.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
■ anonymix kirjoitti 2.8.2012 kello 11:23
Osmo Soininvaara:
Polttoaineen tekeminen kivihiilestä on kallista (ja ekologisesti vastuutonta) mutta tämä mahdollisuus estää öljyn hintaa nousemasta viisinkertaiseksi, siis 500 dollarin tynnyriltä.
Kiinassa kivihiilestä jo tehdään polttoainetta.
Eiköhän tuotantokustannus laske kun saadaan tarpeeksi jalostamoja. Kivihiiltä on varannoissa useiksi sadoiksi vuosiksi ja kun kh loppuu, voidaan käyttää ruskohiiltä ja sitten turvetta.
Ei taida polttomoottorin käyttö loppua ihan heti.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 2
■ Rolling Heurlin kirjoitti 2.8.2012 kello 13:35
Niille, jotka ovat huolissaan öljynporauksen kustannuksista, kun porataan syvemmälle ja samalla “sivummalle”. Vähän yli 150 vuotta sitten Pennsylvaniassa öljyä pumpattiin 20 metrin syvydestä. Nyt kustannus per litra on sama, kun mennään kilometritolkulla suoraan ja vinoon ja taas suoraan. Joskus öljystä saatiin ehkä 20%, nyt ehkä 35%, loput jää myöhempien aikojen pyhille poraajille. Eli jäljellä on paljon odottamassa parempia menetelmiä ja/tai hinnan nousua.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 4
■ Ex-stadilainen kirjoitti 2.8.2012 kello 14:37
Kyllähän tilanne on jo nyt ‚että ne joilla vaan mahdollisuus on, muuttavat Helsingistä muihin kaupunkeihin,koska asumisen ja elämisen taso on paljon parempi.Varsikin kun perhettä perustetaan ovat asumisen kustannuset ratkaiseva tekijä.
Helsinkiin jäävät ne, jotka eivät muualle pääse ..:)
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 3
■ aexis kirjoitti 2.8.2012 kello 16:07
Erotuomari:
Kokoukset tulee minimoida siten, että niiden sisältö suunnitellaan tarkasti etukäteen. Tarvitaan kunnolliset esityslistat, joissa listataan päätettävät asiat, puheenjohtajan roolin määritys. Paikalle tulee kutsua oikeat – vain ja juuri he – osallistujat. Päätöskokoukset, joissa siis tehdään päätöksiä, voidaan pitää 15 minuutissa puhelimitse kun tarpeelliset tiedot on toimitettu johtoryhmälle etukäteen.
Juu ei. Hallinnolliset kokoukset toki kannattaa toki nuijia mahdollisimman nopeasti läpi, mutta muuten rönsyily on erittäin hyödyllistä.
Itse olen varannut omille projekteilleni yhden iltapäivän “palaverointiin” – ihan ilman mitään valmisteluja, esityslistoja tai edes määriteltyä puheenjohtajaa. Jos asiaa ei ole, niin homma on ohi kun kahvikupilliset on juotu – mutta usein aikaa vierähtää kuitenkin 2–3h.
Tällainen tilaisuus on aivan oiva heittää koepalloja muiden arvioitaviksi, kysyä kaikenlaisia pikkuasioita, joita ei muuten ole tullut kysyneeksi, synkronoida töiden eteneminen – ja luoda sosiaalista painetta aikatauluissa pysymiseen.
Ilman vakiokokousaikaa tällaista vuorovaikutusta ei kuitenkaan pääse automaattisesti syntymään, koska ihmiset kuitenkin käyvät eri porukoissa lounastamassa, kahvittelemassa jne. Tietysti tarpeen vaatiessa tämän rinnalla pidetään tehtäväkohtaisia 2–3 hengen palavereita, mutta ne keskittyvät aina yhteen tiettyyn asiaan ja vapaa ideoiden pallottelu yms. jäävät pois.
Omalla mutu-arviolla väittäisin, että parin tunnin viikoittainen (x 3–6 hlö) “turinointi” tekee projektien läpiviennistä selkästi tehokkaamman kuin jos kokousten määrä yrittettäisiin minimoida. Voi tietysti olla, että tämä riippuu porukasta ja tehtävien luonteesta…
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 5
■ Tapio Peltonen kirjoitti 2.8.2012 kello 16:12
Osmo Soininvaara:
Polttoaineen tekeminen kivihiilestä on kallista (ja ekologisesti vastuutonta) mutta tämä mahdollisuus estää öljyn hintaa nousemasta viisinkertaiseksi, siis 500 dollarin tynnyriltä.
Kiinassa kivihiilestä jo tehdään polttoainetta.
CTL:n (Coal-to-Liquids) ongelma (jos sivuutetaan ympäristöseikat) on huomattavan suuret pääomakustannukset tuotantokapasiteettiin nähden, joten näitä laitoksia tuskin syntyy suurempia määriä ennen kuin alkaa vallita yksimielisyys siitä, ettei raakaöljyn hinta enää laske alle 150 taalan, tms.
En tiedä Kiinasta, pitkään oli niin, että ainoa kaupallinen CTL-laitos oli Etelä-Afrikassa. Senkin laajentamista kait suunniteltiin useaan otteeseen mutta sitten peruttiin kustannussyistä.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 2
■ Kohto kirjoitti 2.8.2012 kello 16:17
Heh, kuinka ollakaan Savonlinna on juurikin noin 30000 asukkaan kaupunki.
Olisi mukava tietää Osmo Soininvaaran mielipide erilaisten virastojen alueellistamisesta. Nykyisellään moni virasto seisoo Helsingin keskustassa vain, koska sitä yksi kappale Suomessa ja 60-luvun tietoliikkeyhteyksillä kyseinen virasto oli järkevää perustaa lähelle eduskuntataloa, jotta viraston johtajat pääsivät käymään poliitikkojen luona kätevästi.
Väitän myös, että iso osa näissä virastoissa tehtävistä töistä on kyllä kenties vaativaa työtä, mutta ei kuitenkaan mitään varsinaista huippuosaamista vaativaa. Varmaan suurin osa Helsingin keskustan virastoväestä tekee töitä 3000 – 5000 euron kuukausipalkalla. Siis akateemisesti katsoen keskipalkalla.
Otan esimerkiksi Poliisin tietohallintakeskuksen siirron Rovaniemelle Helsingista. Muistan kuinka asiaa aikanaan vastustettiin henkeen ja vereen. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että homma on Rovaniemellä pienten alkuvaikeuksien jälkeen lähtenyt käyntiin hyvin. Siitä kertoo tämä valtiontalouden tarkastusviraston raportti:
http://www.vtv.fi/files/141/1782008Poliisin_tietohallkeskuksen_alueellistaminen_NETTI.pdf
Suora lainaus raportista: “Siirrolla oli vaikutusta toimintaan mutta ei merkittävästi tai pitkäkestoisesti, mikä käy ilmi viraston toiminnallisista tuloksista sekä asiakas- ja sidosryhmäkyselyjen vastauksista. Toiminnallisia etuja tarkasteltaessa on positiivisena seikkana mainittava työmarkkinoiden rauhallisuus.”
Mielestäni tämä on selkeä osoitus siitä, että oikeanlainen alueellistaminen voi onnistua ja vielä hyvinkin.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 5
■ Liian vanha kirjoitti 2.8.2012 kello 22:37
“Ei ole etätyön vika, jos työvälineet ja tekniikka ei toimi, ja työpäivästä merkittävä osuus kuluu it-supportin ja välineiden kanssa asioidessa, ja tämä aiheuttaa paikallaolon tarpeen toimistolla. Tällöin pitää korjata järjestelmät ja tukipalvelut toimiviksi. Tietenkin.”
Ei etätyö ole mikään ongelma,sitähän on tehty jo yli 15 vuotta.Vaimoni tekee 2 päivää viikossa etänä eikä ongelmia ole
Tukipalvelutkin ovat siirtyneet kauas joten ei tukihenkilöä ole työpaikallakaan vaan tuen kanssa asioidaan puhelimella/sähköisesti.
Nykyään työntekijältä edellytetään,että hän hallitsee perusfunktiot,tuki pääsee räpelöimään konetta etänä niin kotona kuin työpaikalla
Tai voi hakea noutopisteestä varakoneen ja jättää pääkoneen huoltoon
Yhteydelle on mobiilidata varana.’
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 0
■ Kalle kirjoitti 2.8.2012 kello 22:42
JPK:
…Jotkut varsin pienetkin kaupungit ovat kasvaneet nopeasti, mutta nuo ovat käytännössä suuremman kaupunkialueen esikaupunkeja esim. Annemasse(Geneve)ja Arcachon(Bordeaux).
Vahvat maakuntakeskukset ovat elinehto. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla, Varsinais Suomessa ja Hämeessä asia on selvä. Sen sijaan esimerkiksi Pohjanmaalla kahden keskuksen politiikka, jossa mm. valtio on hajasijoittanut rautateiden risteykseen Seinäjoelle, ei ole ihan täysjärkistä puuhaa.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 1
■ aexis kirjoitti 2.8.2012 kello 23:24
Tapio: Linja-autolla matkustaminen kokee renesanssin.
Miksi ihmeessä? Muutaman vuoden takaisen tiedon mukaan Helsingin bussiliikenteessä kului dieseliä 3,5 l per 100 matkustajakilometriä. Vaikka viimeiseen asti kehitetyillä moottori- ja hybriditekniikoilla tuosta saadaan varmaankin nyppäistyä jonkun verran pois, niin tuskinpa poltoainekustannukset tulevat ajamaan ihmisiä henkilöauton ratista bussien matkustajiksi. (Vrt. esim. uusi Volvo S80 kulkenee 4,3 l/100 km kulutuksella ja saman valmistajan V60 ladatava hybridi 1,9 l/100 km – jälkimmäisessä on vielä kaikenlisäksi yhteensä 300 hv – pör,pör!).
Lienee aika epärealistista olettaa, että linja-autoliikenteen käyttöastetta pystytään enää nykyisestä nostamaan pk-seudulla (ellei sitten keskussuunnitteluvirasto ala määräämään missä ihmiset saavat asua ja milloin liikkua). Ainoaksi keinoksi siis jäisi tässä tapauksessa nostaa verovaroista kustannettua osuutta lippujen hinnasta, mutta mikä riitäisi? Nykyisestä 50% -> 80%? 90%? Miten kävisi kunnallisveroasteelle – varsinkin, kun Helsingin Energia muuttunee ilmastonmuutoshölmöilyn takia lypsylehmästä tappiopesäksi?
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 3
■ Erno kirjoitti 3.8.2012 kello 11:19
aexis: Miksi ihmeessä? Muutaman vuoden takaisen tiedon mukaan Helsingin bussiliikenteessä kului dieseliä 3,5 l per 100 matkustajakilometriä.
Vain koska polttoaine on puoli-ilmaista joten voidaan ajella enimmäkseen tyhjillä polttoainetta haaskaavilla busseilla.
Tulevaisuudessa bussi voi olla pysäkeillä superkondensaattoreilla virtaa imaisevat “plug-in-hybridi”: http://en.wikipedia.org/wiki/Capa_vehicle
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 1
■ Countryboy kirjoitti 3.8.2012 kello 11:49
Eivät ihmiset muuta maalle kirkonkylien ja niiden vähäisten palvelujen vuoksi, vaan yleensä luonnonläheisyyden, maisemien ja ennenkaikkea halvempien asuntojen sekä työtilojen vuoksi. Helsinkiläisen yksiön/kaksion hinnalla saa helposti omakotitalon jota voi muokata mieleisekseen, mikäli byrokraatit ja poliitikot eivät tätä estä.
Esimerkiksi Brändön kunta (500 asukasta) näyttää hakevan etätyöntekijöitä alueelleen. Kunnasta pääsee Kustavin kautta vain alle 2 tunnissa Turkuun ja lentokentälle. Itse muistan, että Helsingissä aikanaan työmatkani kesti noin tunnin Vuosaaresta Pitäjänmäelle ja lentokentälle vielä enemmän julkisilla kulkuneuvoilla. Minua kyllä saaristolaiselämä kiinnostaa enemmän kuin lähiöelämä.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 1
■ E.L. kirjoitti 3.8.2012 kello 14:14
Monet täällä pitävät etätyön suurimpana esteenä nykyaikana vapaamuotoisen jutustelun ja satunnaisten kohtaamisten mahdottomuutta. Huomauttaisin että myös tähän välineitä löytyy tietotekniikan maailmasta, mutta varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät niitä ole löytäneet. Monille nuorille irkissä, messengerissä tai facebookissa jutustelu kaverin kanssa on yhtä luontevaa kuin satunnainen lounasrupattelu. Noin 30–40 vuoden rajaa vanhemmat ihmiset taas ajattelevat nämä uudet viestintävälineet lähinnä lasten juttuina tai vähintään pitävät niitä epäluontevina.
Varsinkin opiskeluaikana tuli sekä osa sosiaalisesta elämästä että erilaisten kurssiprojektien suunnittelu (mukaanlukien vapaamuotoinen ideoiden heittely ja oheisrupattelu) hoidettua netitse pikaviestimien välityksellä. Sitten siirryin työelämään ja yhtäkkiä samat asiat pitääkin hoitaa kankeasti joko naamatusten tai sähköpostilla.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 4
■ Tapio kirjoitti 3.8.2012 kello 16:13
aexis: Miksi ihmeessä? Muutaman vuoden takaisen tiedon mukaan Helsingin bussiliikenteessä kului dieseliä 3,5 l per 100 matkustajakilometriä.
Oletus oli että öljyn hinta nousee viisinkertaiseksi. Jos bensan hinta menee yli kipukynnyksen, bussit alkavat täyttyä.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 1
■Osmo Soininvaara kirjoitti 3.8.2012 kello 16:22
Tuo HSL:n 3,5 litraa on aika paljon, mutta sitä pitää verrata henkilöautojen osalta kaupunkiajon kulutukseen.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
■ ei-neofobi kirjoitti 3.8.2012 kello 19:14
E.L.:
Monet täällä pitävät etätyön suurimpana esteenä nykyaikana vapaamuotoisen jutustelun ja satunnaisten kohtaamisten mahdottomuutta.
…
Sitten siirryin työelämään ja yhtäkkiä samat asiat pitääkin hoitaa kankeasti joko naamatusten tai sähköpostilla.
Näinpä. Itse totesin että aikoinaan osa jengistä ei osannut käyttää tietoteknisiä välineitä edes kirjoituskoneeksi, kun vaihdoin kunnalliseen työpaikkaanreilut kymmenen vuotta takaperin. Itse tulin ympäristöstä jossa tehtiin työtä koko työyhteisön kanssa samoihin asiakirjoihin ja oli hyvin sovittu käyttösäännöt tiedostojen tallettamisesta ja jakamisesta.
Oli hirveä kulttuurishokki, mutta uskon että näin tulee aina olemaan suuremmissa työyhteisöissä. Vanhemmilla työntekijöillä voi olla muuta osaamista, joka ei vanhene vaikka teknisesti ei olisikaan huippu. Sitä kutsutaan toisinaan substanssiosaamiseksi.
(Puolustin itseäni vanhempien osaamista, siis substanssiosaamista teknisten taitojen osaamattomuutta vasten, ja sain ympäristöni epäilemään omia teknisiä taitojani, kykyjäni käyttää ja haluani oppia käyttämään uusia välineitä.)
Ongelmaksi muodostuu aina yhteisössä se, että yhteisön heikoin lenkki määrittää ne tekniset menetelmät, joita voidaan tehokkaasti käyttää. Näin tietysti vain silloin kun tarvitaan kaikkien osallistuminen ja panos. Jos heikommat käyttäjät voidaan ohittaa, ei siinä mitäään sitten.
Paljon joutuu opettamaan ympäristölle erilaisia taitoja, luomaan yhteisiä käytäntöjä.
Jäinkin miettimään edellisen kommenttini jälkeen, että välineillä voidaan tehokkaasti rajata toiminnan ulkopuolelle osa toimijoista. Tahtoen tai tahtomattaan.
—
Mutta tämä kommentti on jo vähän kaukana tuosta pienempien kaupunkien menestymisestä. Toivottavasti osaavat ottaa strategiakseen tällaiset joustavaan elämäntapaan kykenevien palvelemisen. Pikkukaupungin etuja on lyhyet välimatkat ja kylämäinen yhteisöllisyys.
Toisaalta joku aiemmissa kommenteissa totesi myös tämän kääntöpuolen. Isommassa kaupungissa voi halutessaan sulautua anonyymiyteen, hävitä joukkoon. Tämä voi olla erityisen arvostettu mahdollisuus.
Omasta lapsuudestani muistan maaseudulla sukulaisten maatiloilla kesälomista, kuinka huolella vältettiin käyttämästä jokamiehen oikeuksia. Omiin metsiin ei vahingossakaan oikaistu naapurin metsien kautta. Tai marjastettu naapurin mailla. Sosiaalinen kontrolli harvaan asutussa paikassa oli tiukkaa.
Isäni luona kyläillessäni naapuri tuli peltojen takaa, ueamman kilometrin päästä tarkistamaan kuka nuori naisen siellä tällä kertaa oli kylässä. Kun vähän tapahtuu, uteliaisuus kukkii ja kaikki naapurin tapahtumat tiedetään tarkkaan.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 2
■ Kohto kirjoitti 3.8.2012 kello 19:34
Osmo Soininvaara: n osalta kaupunkiajon kulutukseen.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Niin ehkä pitää, mutta henkilöautossakin voi olla monta matkustajaa. Bussien uusimista kannattaisi ehkä miettiä.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 0
■ Pekka Taipale kirjoitti 3.8.2012 kello 23:15
Osmo Soininvaara: Tuo HSL:n 3,5 litraa on aika paljon, mutta sitä pitää verrata henkilöautojen osalta kaupunkiajon kulutukseen.
Toisaalta sitten pitää huomata, että kilometritkin ovat eri – auto menee sieltä mistä kuski haluaa eli yleensä suorinta tai kätevintä tietä, bussi taas sieltä missä on bussireitti ja pysäkit.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 3
■ aexis kirjoitti 4.8.2012 kello 0:22
Erno: Tulevaisuudessa bussi voi olla pysäkeillä superkondensaattoreilla virtaa imaisevat “plug-in-hybridi”: http://en.wikipedia.org/wiki/Capa_vehicle
Ihan vastaavasti tulevaisuuden henkilöauto on ladattava hybridi, jolla normaalit arkipäivät (työmatka + asiointi) hoituu täysin sähkön varassa. Itseasiassa ei tarvitse enää edes odotella tulevaisuutta, koska ensimmäiset mallit ovat jo kaupoissa.
Tapio: Oletus oli että öljyn hinta nousee viisinkertaiseksi. Jos bensan hinta menee yli kipukynnyksen, bussit alkavat täyttyä.
Ööö…? Tietääkseni se bussien käyttämä polttoaine maksaa ihan saman verran kuin henkilöautojen polttama diesel – ja joku sen bussien polttoaineen joutuu yleensä maksamaan. Ellei öljyn hinnan viisinkertaistumista tms. nousua siirretä suoraan lipunhintoihin, niin sitten pitää käydä veronmaksajien taskuilla – nekään eivät kuitenkaan ole pohjattomat, joten aika vaikea nähdä miksi öljynhinnan nousu ei haittaisi bussiliikennettäkin.
Lisäksi, kun henkilöauton ja bussin kulutuksissa per matkustajakilometri ei ole mitään dekadin eroa vaan päinvastoin kulutukset ovat nykyään aika samoissa, niin tuntuisi aika kaukaa haetulta, että mikään realistinen polttoaineen hinnannousu pystyisi syömään oman auton houkuttelevuutta.
Osmo Soininvaara:
Tuo HSL:n 3,5 litraa on aika paljon, mutta sitä pitää verrata henkilöautojen osalta kaupunkiajon kulutukseen.
Ehkä näinkin, mutta toisaalta esim. omassa matkassani kodin työnpaikan välillä luokkaa puolet on Länsiväylää, jolloin yhdistettykulutus lienee lähimpänä totuutta – varsinkin kun voi ajoittaa matkansa ruuhkahuipun ulkopuolelle (so. ajaa tasanopeutta). Lisäksi reittiopas väittää, että matka julkisilla olisi 20% pidempi kuin suorin reitti omalla autolla.
Tietysti keskimääräisiä kulutuksia arvioitaessa pitäisi myös huomioida, että henkilöautoissa on keskimäärin 1,3 kulkijaa.
Tästä kaikesta voikin äkkiä laskea, että olisi oikea ilmastoteko hylätä bussilla kulkeminen ja ostaa lähes viisimetrinen paritonninen polttoainepihi premium sedan.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 2
■ B.J kirjoitti 4.8.2012 kello 10:36
” etäläsnäolo on yhä arkisempaa eikä siinä ole mitään kummallista että osa palaveriväestä on muualla.”
Videon välityksellä kokoustaminen on aika paljon raskaampaa ja kuormittavampaa, mitä fyysisesti läsnä oleminen. Siksi pidempiin tilaisuuksiin kannattaa edelleen kohtuullisesti matkustaa.
Oma kokemukseni asiasta.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 0
■ juha kirjoitti 4.8.2012 kello 10:56
Pikkukaupunkeihin tai ympäryskaupunkeihin muutolle on aivan selvä syy: halvemmat ja tilavammat asunnot ja siten lyhyempi velkavankeus pankille.
Koska Helsinkikin kärsii tästä ongelmasta, voikin tehdä johtopäätöksen, että Helsinki on jo kasvanut liian isoksi. Keskusta ja sen lähialueet on edelleen halutuinta aluetta mutta keskustaan muutto on mahdollista vain tosirikkaille tai sitten niille, joilla kunta maksaa.
Tästä sitten voimmekin päätellä, että Helsinkiin ei kannata liittää vantaata tai espoota vaan ennemminkin kaikki kaupungit täytyy jakaa täysin itsenäisiin 150 000 asukkaan kokonaisuuksiin. Helsinki siis pitää jakaa kolmeen ja espoo kahteen osaan.
Miksi 150 000? Itse asun nykyään 140 000 asukkaan linköpingissä ruattissa ja täällä näkee selvästi, että tämä on aika optimi koko kaupungille. Kaupunkin riittävän suuri joten kaikki palvelut ja ostosmahdollisuudet löytyvät. Mutta riittävän pieni, jotta “kaikkialle” voi kävellä tai ajaa pyörällä. Sekä – mikä tärkeintä – asuntojen hinnat eivät ole karanneet millekään Helsinki-tasolle.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 0
■ JTS kirjoitti 4.8.2012 kello 11:00
HS (4.8) esitteli aluejakoehdotuksen poliisilaitokselle ja syyttäjälaitokselle. Aluehallinnon pakka on aika sekava.
Voitaisiinko mitenkään tehdä yhtenäinen aluejako eri sektoreille?
Poliisi ja syyttäjälaitokselle ovat itsenäisiä mutta yhteistyö lienee tarpeen. Aluepelastuslaitokset kuuluvat samaan kimppaan. Lisäksi ovat yliopistosairaalat, ELY keskukset ja riistapiirit muiden ohessa.
Lopputulos voisi olla vaikka ‘lääni’.
Nykyisellään joku kansanedustaja virittää jonkin sektorin rajoja omien etujensa mukaan. Hätäkeskuksen sijoitteluun oli syynä suhmurointi ja monen muunkin.
Historiallisesti ja edelleen vaikeinta on Keski-Suomen sijoittaminen. Lisäksi Helsinki erotetaan muusta ydinpäälaupunkiseudusta.
Asiallinen aluehallintomalli voisi helpottaa kansalaisten elämää. Määrä lienee suurempi kuin viisi mutta selvästi pienempi kuin maakuntien lukumäärä.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 0
■tpyyluoma kirjoitti 4.8.2012 kello 15:02
3,5l dieseliä per sata matkustajakilometriä bussissa voi hyvinkin pitää paikkansa. Ulkomuistista bussi syö jotain 40 litraa satasella, riippuu bussista ja siitä missä ja miten ajetaan, matkustajia on bussissa keskimäärin varmaan jotain toistakymmentä HSL-alueella. Tuo on noin 15–20% käyttösaste, bussiin mahtuu 50 – 70 matkustajaa
Kyse on käyttöasteista. Henkilöauto jossa on viisi matkustajaa on ihan energiatehokas kulkuneuvo, mutta kun se on henkilökohtainen kulkuneuvo niin oikeasti matkustajia on noin 1,3. Samoin lähes tyhjä joukkoliikenneväline on hyvin energiatehoton, puoliksikin täysi taas erittäin tehokas.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 0
■Marko Hamilo kirjoitti 4.8.2012 kello 18:07
“Pikkukaupunkeihin tai ympäryskaupunkeihin muutolle on aivan selvä syy: halvemmat ja tilavammat asunnot ja siten lyhyempi velkavankeus pankille.
Koska Helsinkikin kärsii tästä ongelmasta, voikin tehdä johtopäätöksen, että Helsinki on jo kasvanut liian isoksi. Keskusta ja sen lähialueet on edelleen halutuinta aluetta mutta keskustaan muutto on mahdollista vain tosirikkaille tai sitten niille, joilla kunta maksaa.”
Helsinki kärsii siitä “ongelmasta”, että se on niin mukava kaupunki, että useampi haluaa asua siellä kuin mitä sinne mahtuu. Mukavat kaupungit tosiaan menestyvät.
“Tästä sitten voimmekin päätellä, että Helsinkiin ei kannata liittää vantaata tai espoota vaan ennemminkin kaikki kaupungit täytyy jakaa täysin itsenäisiin 150 000 asukkaan kokonaisuuksiin. Helsinki siis pitää jakaa kolmeen ja espoo kahteen osaan.
Miksi 150 000? Itse asun nykyään 140 000 asukkaan linköpingissä ruattissa ja täällä näkee selvästi, että tämä on aika optimi koko kaupungille. Kaupunkin riittävän suuri joten kaikki palvelut ja ostosmahdollisuudet löytyvät. Mutta riittävän pieni, jotta “kaikkialle” voi kävellä tai ajaa pyörällä. Sekä – mikä tärkeintä – asuntojen hinnat eivät ole karanneet millekään Helsinki-tasolle.”
Kaupungin optimaalinen koko ja hallintoyksikön optimaalinen koko ovat kaksi eri asiaa. Pääkaupunkiseutu on miljoonakaupunki, eikä se muutu isommaksi tai pienemmäksi pilkkomalla tai yhdistämällä espoita ja vantaita. Mikä on järkevin miljoonakaupungin hallintorakenne, on se kysymys mihin pitäisi nyt saada vastaus.
(lainaa tätä viestiä vastaukseesi)
Suosittele: 1
Eurooppalaisittain Helsinki on mukava kaupunki, Joensuu ei niin kovin mukava.
Mukavuudelle on myös mittareitta — jotenkin kaikki ne painottavat monipuolisuutta ja vaihtoehtoja. On korkeaa, matalaa ja työväebnkultuuria, on erilaisia ruokapaikkoja, on niin laestadiolaisia kuin ortodokseja ja fundamentalisti islamilaisia… On mahdollisuus valita ystävät, asuinpaikka, opiskelupaikka ja työpaikka niin itsellä kuin puolisolla ja lapsilla.
Suomalaisittain paikkakunnat missä persut menestyvät ovat lähestulkoon tuhoon tuomittuja.
Nimittäin yritykset äänestävät sen paikan puolesta minne tekijät haluavat tulla.
Suomessa mukavia paikkakuntai pääkaupunkisedun lisäksi on Turku, Tampere ja niukasti Oulu. Itä-Suomessa lappenranta on kirinyt jo aika pitkälle.
Kuapungistuminen on Suomessa vasta alussa. Siksi hallituksen tekemät hajasijoituspäätökset ovat tuloksettomia ja typerä.
Eurooppalaisittain Tukholma ja Kööpenhamina ovat Helsinkiä mukavampia. Suunta monella on myös kilvoitella kohti lontoota, berliiniä ja Pariisia.
Tekstisi on joko ristiriitainen tai yliyksinkertaistava. Esim. Berliini on todella kiva kaupunki, mutta ei silti mikään yritysmagneetti. Saksan talousveturit puksuttavat jossain ihan muualla kuin pääkaupungissa. Samoin Suomessa on muitakin mukavia paikkoja kuin mainitsemasi 3–4, eli kaikki ei varmaankaan jaa sinun mukavuuden määritelmääsi.
Kivuus — Berliini on liittotasavallanhallintokeskus ja joka osatasavallassa on omat keskittymänsä. Saksassa muuten itäiset osavaltiot ovat sitkeästi pysyneet huonossa hapessa alueellisista tuista huolimatta.
Yritysten sijoittumisesta on koko joukko malleja. Suomessa puu- ja paperiteollisuus sijaitsi lähellä raaka-aineita ja nyt suunta on lähemmäs kasvavia markkinoita Aasiaan.
Vetovoimatekijöissä ja kivuudessa pääkaupunkiseudulle ei Suomessa ole vertaa. Kepu haikailee johonkin Vennamo-henkiseen pakkoasutustoimintaan verrattavaan pakkomalliin.