Mitä euroalueella tulisi tehdä?

Seu­raa­va hah­motel­ma on kesämökin teras­sil­la kir­joitet­tu hyvin alus­ta­va hah­motel­ma, jota var­maankin joudun palaut­teen jäl­keen paljonkin muut­ta­maan. Julkaisen raak­ileen, kos­ka olen tuskas­tunut siitä, ettei euroalueen tule­vaisu­ud­es­ta käy­dä Suomes­sa mitään keskustelua, vaan kaik­ki keskustelu tyre­htyy omaan napaan tui­jot­tamiseen. Jonkun on se aloite­ta­va, vaik­ka raakileella.

1) Kreikan tulisi ero­ta euroalueesta. Se on kallis oper­aa­tio. Se mak­saa jotain myös meille, se mak­saa sak­salaisille pankeille paljon ja se pudot­taa kreikkalais­ten elin­ta­soa entis­es­tään, mut­ta se on minus­ta ain­oa tapa Kreikan päästä jaloilleen edes pitkäl­lä aikavälil­lä. Tässä ei ole mitään uut­ta, tämän olen sanonut kauan sit­ten. Rank­ka sisäi­nen deval­vaa­tio kym­me­nien pros­ent­tien palkan alen­nuksi­neen olisi toinen mah­dol­lisu­us, mut­ta pidän sitä huonom­pana vai­h­toe­htona, ellei eril­lis­lail­la leika­ta myös taval­lis­ten kreikkalais­ten velko­ja. Muuten pitäisin euroalueen koos­sa, tosin Por­tu­gal­ista en ole ihan varma.

2) Pankki­toim­intaa on ryhdyt­tävä valvo­maan ja suit­se­maan aivan toisel­la taval­la. Pohjim­mil­taan­han velka­kri­isi johtuu pait­si holtit­tomista velka­an­tu­jista, myös vas­tu­ut­tomista pankeista, jot­ka ovat lain­ot­ta­neet ylivelka­isia koti­talouk­sia, mai­ta ja maakun­tia. Kiin­teistöjä ei koskaan tulisi hyväksyä vaku­udek­si kuin arvol­la, joka niil­lä on ollut viisi vuot­ta aiem­min, jot­ta kupla ei ruokkisi kuplaa.

3) Euro­maid­en on ryhdyt­tävä koordi­noimaan finanssipoli­ti­ikkaansa – ei vain niin, että joidenkin maid­en velan­ot­toa rajoite­taan vaan myös niin, että joidenkin maid­en velvol­lisu­us on elvyt­tää, jot­ta koko maanosa ei säästäisi itseään lamaan.

4) Taloudeltaan heikko­jen maid­en tulee ryhtyä talouden rak­en­tei­ta uud­is­tavi­in toimi­in. Turhaa hallintoa on kar­sit­ta­va, säädel­tyjä elinkeino­ja on vapautet­ta­va kil­pailulle,  eläkeikää on nos­tet­ta­va, veropo­h­jaa on laa­jen­net­ta­va ja veronkier­toa tor­jut­ta­va, pääomien vuo­to veroparati­i­sei­hin on tukit­ta­va, mut­ta ei pidä toteut­taa lamaa syven­täviä säästöjä.

5) Euro­maid­en kil­pailukykyero­ja tulee voi­da tasoit­taa palkkapoli­ti­ikalla. Jos maal­la on euroalueen sisäl­lä suh­teelli­nen kil­pailukyky­heikkous, sen tulee nos­taa palkko­ja mui­ta mai­ta hitaam­min ja päinvastoin.

6) EKP:n toimi­val­tuuk­sia tulee lisätä lähelle sitä, mitä on FED:llä. EKP:n inflaa­tio­tavoitet­ta tulee nos­taa selvästi ja inflaa­tio­tavoit­teen rin­nalle on otet­ta­va työl­lisyys­tavoite kuten FED:lläkin on. EKP:n on poli­ti­ikallaan pyrit­tävä purka­maan euron revalvoitu­mi­nen palaut­ta­maan euron ja dol­lar­in vai­h­to­suhde tasolle, jol­la se oli vuosi­tuhan­nen vaihteessa.

7) Jos Euroop­pa pystyy sopi­maan uud­es­ta alus­ta ja parem­mista pelisään­nöistä, pitäisi samas­sa yhtey­dessä van­ho­ja velko­ja joil­takin osin mitätöidä – siis EKP:n tulisi ne ostaa pois ehkä vähän alen­net­tuun hin­taan. Tämä mak­saa meille vähän inflaa­tio­ta, mut­ta inflaa­tio on Euroopan murheista pien­impiä. Näin olisi järkevää tehdä ainakin niiden Kreikan velko­jen kanssa, sil­lä maa ei selviä velois­taan mitenkään. Ako­r­di on myös velko­jan etu.