Euroopan tulevaisuus ja solidaarisuuden rajat

Oikein mikään hyväksyt­tävä filosofia ei hyväksy ihmisen täy­del­listä itsekkyyt­tä. Ne joil­la on paljon, hei­dän on jotenkin autet­ta­va niitä joil­la on vähän. Mut­ta siis keitä?

Pohjo­is­mai­sis­sa hyv­in­voin­ti­val­tiois­sa lähde­tään itses­tään selvyytenä siitä, että tulo­ja tasa­taan saman val­tion sisäl­lä. Tämä ei ole kuitenkaan kaikille yhtä itses­tään selvää. Rooma­laiska­toliseen kult­tuuri­in ja hyvin mon­een muuhunkin kuu­luu sol­i­daarisu­us oman suvun jäsen­ten kesken. Se tuot­taa monia sel­l­aisia ilmiöitä, joi­ta mei­dän on vaikea ymmärtää. Suku­lais­ten suosimi­nen, nepo­tis­mi, on meil­lä pahek­sut­tavaa, mut­ta monis­sa kult­tuureis­sa men­estyneen ihmisen velvol­lisu­us. Tämä ilmiö paisut­taa mon­en maan hallintoa, kun serkkupo­jallekin pitää jokin vir­ka järkätä. Toisaal­ta vero­jen mak­suhalu ei ole kovin suuri, kos­ka ei miel­letä velvol­lisu­udek­si käyt­tää omia raho­ja heikko-osaisem­pi­en hyväk­si. Katoliseen eti­ikkaan kuu­luu kyl­lä hyvän­tekeväisyys, mut­ta lahjoit­ta­mi­nen on vapaae­htoista eikä avun kohteil­la ole sub­jek­ti­ivista oikeut­ta apuun.

Suomes­sa saisi öykkäri­oikeis­to­laisen maineen, jos ehdot­taisi, että rikkaat alueet Suomen sisäl­lä saisi­vat pitää rahansa, mitään vero­jen tasaus­ta ei kun­tien välil­lä olisi, Kela jaet­taisi­in maakun­nal­lisik­si kas­soik­si niin, että jokainen maakun­ta rahoit­taisi omat kansaneläk­keen­sä ja työt­tömyysko­r­vauk­sen­sa itse sekä kun­tien velko­jen takaami­nen yhteis­es­tä kun­tien takauskeskuk­ses­ta kiel­let­täisi­in perus­tus­lail­la, sil­lä eihän siitä mitään tulisi, että jotkut kun­nat voisi­vat elää velak­si ja mak­sat­taa lainansa muil­la. Joitain tien­pätk­iä voitaisi­in ehkä kun­nos­taa yhteis­es­tä kas­sas­ta kohee­sion nimis­sä, mut­ta muuten val­takun­nas­sa rahaa ei siir­ret­täisi mil­lään tavoin rikkail­ta alueil­ta köyhille.

Täl­laista esi­tys­tä ei hyväksy­isi Suomen sisäl­lä kukaan, mut­ta melkein kaik­ki kan­nat­ta­vat samo­ja sään­töjä EU-maid­en välil­lä. Sol­i­daarisu­us pysähtyy val­tion rajoille. Tämä näkyy muus­sakin. Vaa­timuk­set lähiru­uan suosimis­es­ta eivät tarkoi­ta, että helsinkiläis­ten pitäisi han­kkia maiton­sa Virosta.

Yht­enäis­val­tiot yhtei­sine raha- ja talous­poli­ti­ikkoi­neen ovat kaikkial­la johta­neet aluei­den eriy­tymiseen rikas­tu­vi­in ja taan­tu­vi­in, mikä on johtanut suureen maan sisäiseen muut­toli­ik­keeseen taan­tuvil­ta alueil­ta men­estyville samal­la, kun se on pakot­tanut merkit­tävi­in alue­poli­it­tisi­in tulon­si­ir­toi­hin. Suomes­sa muuten suurin alue­poli­it­ti­nen tulon­si­ir­to tapah­tuu Kelan kaut­ta. Kela kerää rahansa ihan muual­ta kuin minne se ne jakaa.

Olen tul­lut vaku­ut­tuneek­si, että sama lainalaisu­us kos­kee myös Euroop­paa, eri­tyis­es­ti, kos­ka kos­kee­han se myös Yhdys­val­to­ja. Tässä eurokri­i­sis­sä on kyse siitä, hajoaako Euroop­pa takaisin itsekkäik­si kansal­lis­val­tioik­si vai pyritäänkö vah­vaan Euroop­paan, joka pystyy puo­lus­ta­maan euroop­palaisia arvo­ja maail­man­talouden myller­ryk­sessä. Vah­vas­sa Euroopas­sa maid­en väliset tulon­si­ir­rot ovat yhtä vält­tämät­tömiä kuin ne ovat esimerkik­si Suomen sisällä.

Ennen kuin kiihkomieliset lähtevät liput­ta­maan itsekkäi­den kansal­lis­val­tioiden puoles­ta, kan­nat­taa muis­taa, että sel­l­ainen kehi­tys olisi tuhoisaa vien­nistä riip­pu­vaiselle Suomelle. Itsekkäät kansal­lis­val­tiot oli­si­vat myös tietysti pro­tek­tion­is­tisia. Mut­ta niin siinä voi silti käydä.

Pohjo­is­mainen hyv­in­voin­ti­val­tio on ollut mah­dolli­nen, kos­ka melkein kaik­ki ovat siitä hyö­tyneet. Kovin köy­hä olisi tämä maa, jos meil­lä ei olisi huole­hdit­tu esimerkik­si koko kansan koulut­tamis­es­ta, vaan koulu­un oli­si­vat päässeet vain ne, joiden van­hem­mil­la on siitä varaa mak­saa. Vähem­män sol­i­daarises­sa Ital­ias­sa noin 15 pros­ent­tia ikälu­okas­ta suorit­taa yliopis­tol­lisen tutkin­non. On jotenkin irvokas­ta, että Sak­sa ja Suo­mi siinä mukana vaa­ti­vat Ital­i­aa ”ter­ve­hdyt­tämään” yhteiskun­taansa esimerkik­si koulu­tuk­ses­ta tinkimällä.

Mitä vau­raat maat hyö­ty­i­sivät sol­i­daaris­es­ta Euroopas­ta? Vah­va Euroop­pa on myös vau­raiden euroop­palais­ten maid­en etu, sil­lä pien­ten pro­tek­tion­is­tis­ten kansal­lis­val­tioiden Euroop­pa olisi kovin heikko ulospäin.

Vau­rail­la mail­la tarkoite­taan mai­ta, jois­sa kulu­tus­ta­so on korkea, eikä mai­ta, joiden val­tion talous on hyvässä kun­nos­sa. Suo­mi ei ole Euroopan sisäl­lä eri­tyisen vauras Välimeren mai­hin ver­rat­tuna. Toki entiset sosial­is­tiset maat ovat tois­taisek­si kaukana takana elin­ta­sok­il­pailus­sa. Suo­mi olisi nykytiedoin net­tomak­sa­ja, mut­ta ei vält­tämät­tä kauan. Taloutemme tukip­i­lar­it ovat sor­tu­mas­sa yksi toisen­sa jäl­keen. Vah­vas­sa ja sol­i­daarises­sa Euroopas­sa mei­dänkin tule­vaisu­utemme olisi turvallisempi

Tulon­si­ir­to-Euroop­pa tietysti tarkoit­taisi, että kaikkien maid­en olisi osal­lis­tut­ta­va sen rahoituk­seen yht­enäisin perustein. On oikeutet­tua kan­taa kau­naa siitä, että maat, jois­sa ihmiset mak­sa­vat sän­til­lis­es­ti veron­sa, joutu­vat tuke­maan ehkä itseään vau­raampia mai­ta, vain kos­ka nois­sa mais­sa veron­mak­suhalukku­us on kovin vähäistä.

Jot­ta vah­va Euroop­pa tarkoit­taisi Pohjo­is­maid­en ja Sak­san kaltaisia hyv­in­voin­ti­val­tioi­ta, se edel­lyt­täisi, että eteläisen Euroopan mais­sa yhteiskun­tia alet­taisi­in uud­is­ta­maan vahvoin toimin. Juuri nyt aika voisi olla otolli­nen, kos­ka muu­tok­sen vält­tämät­tömyys ale­taan niis­sä taju­ta.  Vielä ker­ran: vahvo­ja toimia eivät olisi koulu­tuk­sen vähen­tämi­nen köy­hissä maissa.

Täl­laista suun­nitel­maa hah­mot­ta­maan toivoisin Suomes­sakin keskityttävän.

91 vastausta artikkeliin “Euroopan tulevaisuus ja solidaarisuuden rajat”

  1. Jo Suomes­sa tasa­taan aivan liian paljon tulo­ja yksilöi­den, per­hei­den ja aluei­den välil­lä. Ei hel­vetis­sä pidä lisätä samaan sop­paan vielä koko EU:n kokoinen moolok verotusoikeuksineen.

    EI EI EI JA VIELÄ KERRAN EI! 

    Kyl­lä kai EU:sta pitäisi mak­sa­jallekin hyö­tyä olla? On ihan höpöhöpöä pelotel­la kansal­lis­val­tioiden protektionismilla.

  2. Osmo Soin­in­vaara:
    Jos EU pro­jek­ti­na kaatuu

    Ei EU siihen kaadu, vaik­ka yksi-kak­si maa­ta heit­et­täisi­in eurosta tai vaik­ka koko union­ista tai jos koko euro hajoaisi. EU on ollut ole­mas­sa ennen euroa ja voi hel­posti olla ole­mas­sa sen jälkeenkin. 

    Nimeno­maan vapaakau­pan hyödyt ovat kaikkein helpoiten kaikkien nähtävissä.

  3. Vaa­ti­vatko Suo­mi ja Sak­sa tosi­aan Ital­i­aa ter­ve­hdyt­tämään talout­taan koulu­tuk­ses­ta tin­kimäl­lä? Enpä usko. En ainakaan muista tuol­laista vaa­timus­ta nähneeni.

    Mut­ta jos Ital­ialle ei anneta lisää ilmaista rahaa ja se joutuu leikkaa­maan bud­jet­ti­aan, bud­jet­tileikkauk­set on tietysti kätevä kohdis­taa juuri koulu­tuk­seen — tai vielä parem­paa, vähäo­sais­ten perus­tur­vaan — ja siten kiristää lisää tulon­si­ir­to­ja. Sama ilmiöhän toimii Suomen julkises­sa sek­toris­sa: jos jotain bud­jet­tia leikataan, hallinto lait­taa tulil­in­jalle suorit­ta­van por­taan, eikä niinkään esimerkik­si hallintoa. Keskus­sairaala toimisi ker­ras­saan main­iosti ja käyt­täisi kyl­lä koko bud­jet­tin­sa ilman ain­oatakaan poti­las­ta. Ja mitä suurem­pi sairaala tai ter­veyskeskus, ja mitä suurem­paa väestöaluet­ta se palvelee, sen voimakkaampi tämä ilmiö on. Tämän vuok­si­han kun­tali­itostouhukin on niin onneton­ta, kos­ka suu­ru­u­den ekono­mia toimii väärin päin.

  4. Eri­no­mainen avaus.

    Sol­i­daarisu­u­teen liit­tyy myös luot­ta­muk­sen edel­ly­tys. Niin kansal­lisel­la kuin maanosankin tasol­la mak­suhalukku­us kär­sii, jos mak­sa­ja alkaa epäil­lä, että autet­ta­va ei itse tee paras­taan ase­mansa eteen tai kät­kee omia tien­este­jään samal­la kuin nos­taa apua muilta.

    Luot­ta­mus­ta voi osin kor­va­ta fiskaaliset tehtävät tehokkaasti hoitaval­la keskus­val­lal­la, joka kuitenkin samal­la lisää byrokra­ti­aa ja hallintoku­lu­ja. Ja joka sit­ten taas joko on tai ei ole mak­sajien silmis­sä luotettava.

    Ver­tailus­sa Yhdys­val­toi­hin jään aina miet­timään, kuin­ka homogeeni­nen liit­to­val­tio se mah­taa väestöltään ja arvoil­taan olla ver­rat­tuna Eurooppaan.

  5. Pyrkimys tasa-arvoon esimerkik­si alueel­lis­es­ti on kansal­lis­val­tioiden omi­naisu­us. Tasa-arvon tavoit­telu kävi mah­dol­lisek­si, kun ensin raken­net­ti­in vaival­la kansalli­nen iden­ti­teet­ti, jos­sa kansalaiset oli­vat “meikäläisiä” ja joi­ta siten piti kohdel­la vähän kuin perheenjäseniä.

    Euroopas­sa ei ole ihan vielä päästy saman­laiseen iden­ti­teet­ti­in. Veikkail­isin, että se kuitenkin kehit­tyy noin tuhan­nes­sa vuodessa. Voisiko liit­to­val­tiopy­rkimys­ten kanssa odot­taa siihen asti?

    EU-par­la­mentinkin soisi ennen liit­to­val­tio­ta muis­tut­ta­van vähem­män hölmöläis­ten kun­nan­val­tu­us­toa, ennen kuin sille annetaan oikeus tuh­la­ta nyky­istä enem­män meikän rahaa pitkin Välimeren ranto­ja ja Ran­skan peltoja.

    Kiva­han sel­l­ainen rakkau­den ja voiman liit­to­val­tio olisi. Ikävää vain, että käytän­nössä lop­putu­los olisi katas­trofi. Eri­tyis­es­ti pikku­ruiselle ja per­iferiselle Suomelle. 

    Pien­tä toivoa Suomelle antaa, jos päätösten keskiössä on isän­maal­lisu­us ja suo­ma­lais­ten väli­nen sol­i­daarisu­us. Kun se katoaa esimerkik­si Brys­seli­in, voi tosis­saan alkaa Suo­mi nimisen kuverne­mentin lähtölaskennan.

  6. Osmo kos­ket­ti kuitenkin asi­aa, minkä takia tuol­lainen tulon­si­ir­tounioni olisi erit­täin ongel­malli­nen: kult­tuuri, arvot ja moraali ovat EUn eri puo­lil­la erit­täin eri­laiset. Jos nyky­isil­lä eroil­la men­täisi­in tuol­laiseen tulo­ja tasaavaan unioni­in, nuo erot tuhoaisi­vat sen hyväksyt­tävyy­den ja legit­imi­teetin erit­täin nopeasti kansalais­ten paris­sa. Ja olisi todel­la tuhoisaa tehdä ja ylläpitää sel­l­aista unio­nia, jol­la ei olisi legimi­teet­tiä kansalais­ten paris­sa. Se johtaisi nyky­is­ten toimivien union­in osien hajoamiseen lopulta.

    Tulon­si­ir­rot toimi­vat niin kauan, kun mak­sa­jat koke­vat edes jos­sain määrin, että ne tulot siir­retään oman ryh­män ihmisille ja että siir­rot ovat kutakuinkin reilu­ja. Ensim­mäi­nen ei täy­ty Euroopas­sa, kos­ka kuten päivän Hesaris­sakin todet­ti­in, kansalaisil­la ei ole mitään Euroop­palaista iden­ti­teet­tiä poli­itikko­jen toiveista huoli­mat­ta. Tämä on ensim­mäi­nen iso ero Yhdys­val­to­jen tilanteeseen. Tulon­si­ir­rot, jot­ka kansalaiset koke­vat menevän “noille ulkop­uolisille” eikä “noille toisille meistä” eivät koskaan saa hyväksyt­tävyyt­tä. Euroop­palainen iden­ti­teet­ti pitää olla ole­mas­sa ennen tulon­si­ir­to­ja, muuten seu­rauk­se­na on vain Euroopan sisäisen kyräi­lyn ja vihan­pidon kas­vami­nen, kun eri maid­en kansalaiset koke­vat, että muut rikas­tu­vat hei­dän kustannuksellaan.

    Toinen ongel­ma on eri­laisu­us moraaleis­sa ja arvois­sa. Tämä osuu taas siihen reilu­u­den tun­teeseen. Jos yritetään tulon­si­ir­to­ja nykyisen Etelä- ja Pohjois-Euroop­palait­en veron­mak­sukult­tuurien ja rahankäytön val­lites­sa, erit­täin nopeasti tämä koetaan täysin epäreiluk­si. Seu­rauk­se­na on var­masti pohjoisen vaa­timuk­set päästä hal­lit­se­maan enem­män etelän rahankäyt­töä, jota etelä taas pitää suo­ranaise­na loukkauk­se­na ja toden­näköis­es­ti veron­mak­sumoraalin rapis­tu­mi­nen pohjoises­sa. Jälleen ker­ran, molem­mat oli­si­vat tuhoisia tulonsiirtounionille.

    Jo nykyiset Italia ja Bel­gia on hyvä esimerk­ki siitä, mitä seu­raa, jos tulon­si­ir­tounio­nia ale­taan rak­en­taa ilman riit­tävää kult­turel­lista saman­laisu­ut­ta. Pohjois-Ital­ias­sa pide­tään Etelä-Ital­i­aa pitkälti loise­na ja vaa­di­taan voimakkaasti enem­män itsenäisyyt­tä ja vähem­män tulon­si­ir­to­ja. Bel­gias­sa on läh­es jatku­va hal­li­tuskri­isi flaamien ja val­lonien kiis­to­jen takia. Ja nämä ovat kuitenkin kohtu­ullisen yht­enäisiä aluei­ta ver­rat­tuna koko Euroop­paan. Euroopan laa­juinen tulon­si­ir­tounioni kär­sisi monia ker­talu­okkia pahem­mista, syvem­mistä ja katk­er­am­mista kiistoista.

    Ilman riit­tävän yht­enäistä kult­tuuria ja moraa­likäsi­tys­tä, tulon­si­ir­tounioni ei voi saa­da kansalais­ten käsi­tyk­sis­sä legit­imi­teet­tiä. Ja ilman sitä legit­imi­teet­tiä täl­lainen tulon­si­ir­tounioni on tuhoontuomit­tu. Täysin riip­pumat­ta siitä onko se kokon­aisuute­na tai jonkun maan kannal­ta järkevää.

  7. “Jos EU pro­jek­ti­na kaatuu, niin tot­ta kai se johtaa suurten val­tioiden protektionismiin.”

    Että WTO:n sopimuk­set menet­tävät merk­i­tyk­senä siinä kohdin?

    En usko, että EU on mihinkään kaa­tu­mas­sa. Hyvä kuitenkin olisi, jos sen päätös­val­taa alet­taisi­in hiukan vähen­tää lisäämisen sijaan.

    Euro sen sijaan voi hyvin hajo­ta, vaikka­pa siinä kohdas­sa, kun EKP:lle annetaan oikeus setelielvy­tyk­seen. Eikös sel­l­ainen ole Sak­san perus­tus­lain vas­taista? Jos Sak­sa siinä kohdin siir­ty­isi uuteen val­u­ut­taan, Suomen kan­nat­taisi ottaa takin­liepeestä kiin­ni eikä päästää irti.

  8. Hyvä pohd­in­taa.

    Onhan tilanne suo­raan sanoen:

    Siir­retäänkö pääkaupunkiseu­den ja muiden vau­raiden aluei­den raho­ja pohjoiseen vai etelään.

    Vielä ei olla siinä vai­heessa että todet­taisin ettei niitä raho­ja pidäkään noin paljon siirtää. Mik­si ei käytetä alueen paran­tamiseen. Olisiko se jopa Suomen etu. Tuot­taisiko se raha parem­min hyv­in­voin­tia koko Suomelle sijoitet­tuna alueisi­in jos­sa on jo koulute­tumpi väki valmiiksi. 

    Siinä olisi pohdit­tavaa jon­ka moni ampuu alas ennen kuin yhtään ajat­telee asiaa.

  9. 1) Osmo toteaa aivan oikein, että mis­tä tahansa ihmisjoukkios­ta ei ole onnis­tut­tu tekemään sol­i­daarista yhteisöä. Jos­sain se onnis­tuu suvun kanssa, jos­sain hei­mon, jos­sain seudun, jos­sain kansal­lis­val­tion. Mil­lä mekanis­mil­la tämä saadaan onnis­tu­maan kyynisyy­den ja rent-seekingin val­taa­mas­sa EU:ssa?

    2) Mitä suurem­pia ovat kokon­aisu­udet, sitä suurem­pia ovat vähem­mistöt jot­ka joutu­vat alis­tu­maan enem­mistön tah­toon. Pelkään että voimakkaasti demokraat­tisen Euroopan yhden­tymi­nen vain kiihdyt­tää sen rappeu­tu­mista, kun tulee yhä vaikeam­mak­si Euroopan sisäl­lä “vai­h­taa parempaan”.

    3) Mik­si pro­tek­tion­is­mi on niin itses­tään­selvä tule­vaisu­us jos Euro kar­i­u­tuu? Onhan vapaakaup­pa-aluei­ta, Euroopas­sa ja muual­la. Ampuisi­vatko vau­raat ja kau­pankäyn­nis­sä men­estyneet Euroopan maat todel­la itseään jalka­an täl­lä tavalla?

  10. Eikö kuitenkin ennen sol­i­daarista tulon­si­ir­toa euro­maid­en välil­lä pitäisi säätää kaikki­in euro­mai­hin saman­lainen vero­tus sekä vero­jen keräämi­nen yhtä tehokkaasti? Isokallio sanoi TV1:n aamu-tv:n jälkivi­i­sais­sa per­jan­taina 13.7.2012 viisaasti, että siitä ei tule mitään että ankarasti verot­ta­vat ja jämp­tisti veron­sa keräävät maat tuke­vat keveästi verot­tavia ja vero­jen keräämisessä lep­sumpia mai­ta, jot­ta jälkim­mäiset voivat verot­taa keveästi.

    Tähän asti ehdin kir­joit­taa kom­ment­tia, kun olin lukenut Osmon blogikir­joituk­sen puoleen­väli­in asti. Sit­ten jatkoin blogikir­joituk­sen lukemista, ja se jatkui näin:

    Tulon­si­ir­to-Euroop­pa tietysti tarkoit­taisi, että kaikkien maid­en olisi osal­lis­tut­ta­va sen rahoituk­seen yht­enäisin perustein. On oikeutet­tua kan­taa kau­naa siitä, että maat, jois­sa ihmiset mak­sa­vat sän­til­lis­es­ti veron­sa, joutu­vat tuke­maan ehkä itseään vau­raampia mai­ta, vain kos­ka nois­sa mais­sa veron­mak­suhalukku­us on kovin vähäistä.

    Jot­ta vah­va Euroop­pa tarkoit­taisi Pohjo­is­maid­en ja Sak­san kaltaisia hyv­in­voin­ti­val­tioi­ta, se edel­lyt­täisi, että eteläisen Euroopan mais­sa yhteiskun­tia alet­taisi­in uud­is­ta­maan vahvoin toimin.

    Juuri näin.

    Etelä-Euroopan yhteiskun­tien uud­is­t­a­mi­nen kovin nopeasti ei var­masti toteudu, jos hitaastikaan. Horisont­ti­in asti näkyvis­sa on vain se mikä nytkin on tässä ja läs­nä: mak­sa­ja­maat mak­sa­vat raskai­ta vero­ja ja run­sai­ta tukia ja saa­ja­maat verot­ta­vat kevyesti.

  11. Olen Osmo kanssasi täs­mälleen samaa mieltä. Koen huo­mat­tavasti suurem­paa yhteenku­u­lu­vu­ut­ta sak­salais­ten, hol­lan­ti­lais­ten ja tan­skalais­ten kanssa kuin Itä- tai Pohjois-Suo­ma­lais­ten. Kansal­lis­val­tiot ovat aikansa elänyt asia. Kun New Yorki­in matkaa nyt nopeam­min kuin 1917 matkasi Lap­pi­in, voidaan perustel­lusti kysyä onko maid­en rajoil­la enää mitään merkitystä.

  12. En usko että kukaan, ehkä hyvin har­va, vas­tus­taa lievää tai kohta­laista tulon­jakoa, JOS, se tapah­tuu varakkail­ta köy­hille. Nyt näyt­täisi siltä että pohjoisen euroopan keskilu­okalta siir­retään keski­ja etelä euroopan keinot­telijoille ja pankkiosakkei­den omis­ta­jille. Täl­laista tulon­si­ir­toa ei voi eikä pidä hyväksyä sekun­ti­akaan. Menköön mielum­min nurin koko ros­ka. Palaan eu:n vanku­mat­tomak­si kan­nat­ta­jak­si heti kun tehdään jotain eu kansalais­ten luot­ta­muk­sen palaut­tamisek­si sys­teemin reiluuteen.

  13. Taisi sat­tua copy-paste ‑virhe, iso osa tek­stistä on kah­teen kertaan.

    Mitä itse sisältöön tulee, niin me vs he ‑kysymyk­set ovat arvokysymyk­siä, jot­ka tosi­asi­as­sa palau­tu­vat psyko-sosi­aal­is­ten mekanis­mien takia iden­ti­fikaa­tioon: vero­tu­lot halu­taan jakaa niiden kanssa, joi­hin samaistutaan. 

    Yrität turhaan kek­siä ratio­naal­ista, kaikille hyödyl­listä perustet­ta EU-sol­i­daarisu­udelle. Toteutues­saan (muuten kuin pakkokeinoin) se voi perus­tua vain euroop­palaisen iden­ti­teetin muo­dos­tu­miseen — mikä taas on yhtä ratio­naal­ista ja irra­tionaal­ista kuin suo­ma­laisenkin iden­ti­teetin muodostuminen.

    Arvope­rus­tan osalta vaiku­tat minus­ta pelaa­van kak­sil­la kor­te­il­la, eli toisaal­ta näytät pahek­su­van nyky­istä suo­ma­laiskansal­lista iden­ti­fikaa­tio­ta, toisaal­ta perustelet EU-sol­i­daarisu­ut­ta sen näkökul­mas­ta: EU-sol­i­daarisu­us on *meille* (=suo­ma­laisille) hyödyllistä. 

    Itse väite taas on tosi­asi­aväite, johon itse veikkaan eri vas­taus­ta. Uskon, että suo­ma­lais­ten kannal­ta haju­raku köy­hi­in mai­hin olisi hyödyl­listä siinä mis­sä Espoolle olisi hyödyl­listä haju­rako Kajaani­in yms. Miten tähän tulee suh­tau­tua on tietenkin asia erikseen.

  14. En näe maail­maa niin, että vai­h­toe­htomme oli­si­vat vain joko eristäy­tymään pyrkivät kansal­lis­val­tiot tai koko maanosan laa­juinen Tulonsiirto-Eurooppa.

    Minus­ta on luon­te­vaa, että yhteiskun­nas­sa ja yhteistyössä on eri taso­ja. Min­ul­la on oma lom­pakkoni. Per­heel­lä on yhteinen jääkaap­pi. Helsin­ki ylläpitää Kaivopuis­toa vuosaare­lais­ten retkikeitaana. Suo­mi takaa kaikille kansalaisille samat perus­palve­lut. EU pyrkii yht­enäistämään kau­pan sään­töjä. Suo­mi har­ras­taa maail­man­laa­juista kehitysyhteistyötä.

    En näe syytä siir­tyä ker­rostalon rapun yhteiseen jääkaap­pi­in, enkä EU:n laa­juisi­in yhteisi­in kas­soi­hin aloil­la, joil­la EU:n toimin­nan voi olet­taa ole­van huonom­paa kuin Suomen oma toim­inta. Kullekin asialle on oma paras tason­sa. Ei ole mikään ihanne ajaa kaikkea toim­intaa laa­jim­malle mah­dol­liselle tasolle. Etsitään paras ja toimivin taso kaikelle. Jääkaap­pi toimii parhait­en per­hep­i­iris­sä, kos­ka keskenäistä luot­ta­mus­ta on sopivasti.

    Euroop­pa ei ole men­estynyt maail­man­his­to­ri­as­sa sik­si, että sil­lä olisi ollut yksi vah­va keskushallinto, vaan enem­mänkin sik­si, että sil­lä ei ole ollut yhtä ain­oaa oikeaa ratkaisua, vaan mon­ta keskenään kil­pail­e­vaa ja tois­taan kirit­tävää mallia.

    Pohjo­is­maista yhteiskun­ta­mallia ei olisi syn­tynyt, jos Pohjo­is­maat oli­si­vat olleet jonkin eteläisen suur­val­tion osa. Ei voi olet­taa, että yhden­tymisen surauk­se­na pohjo­is­mainen malli lev­iäisi muuallekin. Yhtä hyvin voi käy­dä toisin päin. Tai omak­su­taan kokon­aan uusi keskushallintove­toinen iso­jen maid­en vetämä malli. Paras tapa levit­tää pohjo­is­maista mallia olisi pitää tuo malli kun­nos­sa (eikä ajaa alas), ja antaa muiden nähdä tulok­set ja oppia niistä. Tämä tarkoit­taisi sitä, että keskusjo­htoisu­ut­ta ei mak­si­moitaisi näiltä osin.

    Min­un malli­ni ei siis olisi keskitet­ty Tulon­si­ir­to-Euroop­pa, vaan per­in­teisen euroop­palaisen mallin mukainen ja rikkaampi mon­imuo­toinen Euroop­pa (ja myös maail­ma), joka perus­tuu yhteistyölle ja monipuolis­ten luovien ratkaisu­jen kirjolle.

    Tulon­si­ir­toa olisi per­hei­den tasol­ta aina kehi­tys­a­pu­un saak­ka, sopi­vasti kul­lakin tasol­la, mut­ta ei yhtä yhteistä kas­saa, jos­ta jokin viisas päät­täjä jakaisi kaikille “oikeu­den­mukaises­ti” rahaa. En usko val­lan keskit­tämisen jalostavaan vaiku­tuk­seen. Ei näytä kovin hyvältä nytkään.

    > Suomes­sa saisi öykkäri­oikeis­to­laisen maineen, jos ehdot­taisi, että rikkaat alueet Suomen sisäl­lä saisi­vat pitää rahansa … …

    Tämä kuu­lostaa aika vah­vasti Helsingiltä.

    Hal­li­tus taas ehdot­telee, että pitäisi perus­taa suurkun­tia, jot­ka kus­tan­ta­isi­vat perus­palvelun­sa itse.

  15. Ei nois­sa eurokri­isin tuis­sa ole sol­i­daarisu­u­den häivääkään,eivät nuo rahat mene kansalaisil­ta kansalais­ten tukemiseen

    Esim Kreikalle anne­tu­il­la tuil­la on mak­set­tu vain Kreikan velko­ja ja sijoit­ta­jien roskalain­oik­si muut­tuneet saata­vat on muutet­tu muiden maid­en veron­mak­sajien tappioiksi.

    Espan­jan lain­oi­tus jae­taan pankeille vastikket­tomana tukena,ei siis cent­tiäkään kansalle

    Taval­lisille Kreikkalaisille on tar­jot­tu lähin­nä leikkauk­sia ‚kep­piä ja kurjuutta.

    Ain­oi­ta hyö­tyjiä ovat olleet sijoittajat,suurten pankkien johto ‚eli­it­ti yleensä

    Enpä kut­su­isi moista kan­so­jen välisek­si sol­i­daarisu­urek­si vaan hyvä-veli-ker­hon jäsen­ten etu­jen tukemiseksi

    Eli kysymys on selvästä korruptiosta.

  16. “Euroop­palaiset arvot”: ei niitä ole val­lan keskit­tämi­nen vaan val­lan hajaut­ta­mi­nen. Eri maid­en pitää kokeil­la eri malle­ja, ja parhaat voit­takoot, huonom­mat kopi­oikoot niitä. Tulon­si­ir­tounioni myös vesit­täisi vas­tui­ta omista toimista, kun niitä jo nyt vesitetään liikaa.

  17. Vihreä äänestäjä:
    Olen Osmo kanssasi täs­mälleen samaa mieltä. Koen huo­mat­tavasti suurem­paa yhteenku­u­lu­vu­ut­ta sak­salais­ten, hol­lan­ti­lais­ten ja tan­skalais­ten kanssa kuin Itä- tai Pohjois-Suo­ma­lais­ten. Kansal­lis­val­tiot ovat aikansa elänyt asia.

    Kenen mielestä on ja kenen mielestä ei. Itse koen suurem­paa yhteenku­u­lu­vu­ut­ta aus­tralialais­ten, kuin por­tu­galilais­ten kanssa. Se siitä euroop­palais­es­ta iden­ti­teetistä. Itä- ja pohjois-suo­ma­laiset taas ovat min­ulle “meitä”, suo­ma­laisia. Suo­ma­laisu­us on ensi­jainen maanti­eteelli­nen iden­ti­teet­ti­ni ylitse malmi­laisen, helsinkiläisen, uusi­maalaisen ja euroop­palaisen. Mut­ta en olekkaan “vihreä äänestäjä”.

  18. Muu­ta­maa aikaisem­paa kom­men­toi­jaa kom­pat­en en usko, että vai­h­toe­htoina olis ain­oas­taan tulon­si­ir­tounioni vs. pro­tek­tion­is­tiset kansal­lis­val­tiot. Kai järke­viä kaikkia osa­puo­lia hyödyt­täviä kaup­pa­sopimuk­sia on mah­dol­lista saa­da aikaan ilman tulonsiirtounioniakin?

    Visio euroopan­laa­juis­es­ta tulon­si­ir­tounion­ista ei yksinker­tais­es­ti vaiku­ta real­is­tiselta. Tulon­si­ir­rot kansal­lis­val­tioiden sisäl­lä siede­tään, kos­ka tuet­ta­vat koetaan edes etäis­es­ti oman sisäryh­män jäseniksi. Moral haz­ard ‑ongel­ma muo­dos­tu­is tulon­si­ir­tounionis­sa nyky­istäkin suurem­mak­si. Lisäks Euroopan sisäl­lä kult­tuurien kir­jo on niin laa­ja, että käsi­tyk­set moraalis­es­ta toimin­nas­ta eroa­vat val­tavasti. Tietyis­sä Etelä-Euroopan kult­tuureis­sa pohjo­is­maista luot­tavaisu­ut­ta pidet­täis yksinker­tais­es­ti type­r­yytenä. Luulen että sel­l­ai­sista kult­tuureista tulevil­la saat­tais olla vielä suo­ma­laisi­akin vähem­män halua jael­la raho­jaan muualle Euroop­paan, sikäli kun eivät itse sat­tuisi ole­maan kusises­sa tilanteessa. 

    Mitä vau­raat maat hyö­ty­i­sivät sol­i­daaris­es­ta Euroopas­ta? Vah­va Euroop­pa on myös vau­raiden euroop­palais­ten maid­en etu, sil­lä pien­ten pro­tek­tion­is­tis­ten kansal­lis­val­tioiden Euroop­pa olisi kovin heikko ulospäin

    Täysin mah­do­ton­ta tietää, mitä kaikkea seu­rais jos siir­ryt­täis tulon­si­ir­tounioni­in. Jos sel­l­ainen onnis­tut­tais run­no­maan väk­isin läpi kan­so­jen mielip­iteistä välit­tämät­tä, niin seu­rauk­set vois olla arvaa­mat­to­mia. Sys­tee­mi saat­tais kaat­ua heti alus­sa omaan mah­dot­to­muu­teen­sa. Veronkier­to vois lisään­tyä huikeesti. Ihmiset saat­tais ruve­ta vaik­ka äänestämään sel­l­aisia poli­itikko­ja, joiden ne luot­tais ole­van valmi­ita väären­tämään tilin­pitoa yms. Enkä tosi­aan usko, että pro­tek­tion­is­mi olis ain­oona vaihtoehtona. 

    Tulon­si­ir­tounioni toimii paper­il­la hyvin kun olet­taa ihmiset robot­eiks, joil­la ei oo bia­sia mihinkään suun­taan. Jos taas olet­taa ihmisille vah­van taipumuk­sen suosia sisäryh­mää, niin tilanne näyt­tää aivan toiselta. Jos tykkää tulon­si­ir­tounion­in ajatuk­ses­ta, niin järkeväm­pää vois olla ottaa se pidem­män aikavälin tavot­teeks ja sil­lä välin koit­taa taval­la tai toisel­la edis­tää kult­tuurien ja arvo­jen inte­graa­tio­ta Euroopan sisäl­lä. Jos vaik­ka aluks yrit­täis saa­da kaik­ki euroop­palaiset edes ymmärtämään jotain yhteistä kieltä.

  19. Koko EU:han on jo vuosikym­meniä ollut tulon­si­ir­tounioni rikkail­ta köy­hille, Välimeren mai­hin on upon­nut jo triljoona tänä aikana? Mis­sä tulokset?
    Ja nyt pitäis “sol­i­daarisu­u­den” nimis­sä tukea vielä näitä mai­ta rahoit­tanei­ta taho­ja, muu­toin ollaan itsekkäitä kansallisvaltioita…huoh.

    Oli­pa pöl­höfed­er­al­isti­nen kir­joi­tus, tulee kyl­lä ikävä kivo­ja pyörämatkaraporttejasi 🙁

  20. Vaik­ka tiedän omas­ta koke­muk­sista kuin­ka, vähän kokuk­sis­sa ja yheistyöpro­jek­teis­sa yleen­sä saadaan aikaan ja vaarana on jopa “tyh­myy­den tiivistymi­nen”, silti kan­natan yhteistyötä ja yhteistä val­u­ut­taa. Koulu­tus on demokra­t­ian ja yhteistyön kivi­jal­ka, jon­ka merk­i­tys­tä ei voi liikaa korostaa. Tässä on Osmon kir­joituk­senkin mukaan tärkein haaste 2000-luvun Euroopalle. Ei var­al­lisu­u­den vaan koulu­tus­ta­son tasaami­nen > mate­ri­aalis­es­ta Euroopas­ta henkisem­pään Euroop­paan > se on ain­oa keino ääri­oikeis­ton nousun pysäyttämiseen.

    Mitä kri­isi­val­tioiden velka­an ja avun ker­jäämiseen tulee, ihmette­len eikö euro­maid­en rikkail­la kansalaisil­la ole ollenkaan kansal­li­sylpeyt­tä: uskoak­seni Krekan ja Espan­jan rikkain 10% voisi hoitaa val­tion velka­on­gel­man ilman, että tarvit­sisi lähet­tää oma maa ker­ju­ulle ja ilman että oma toimeen­tu­lo siitä mitenkään vaaran­tu­isi. Näen euron kri­isin ennem­min rikkaiden ja tavis­ten välisen kuilun syven­e­misenä Euroopas­sa enem­min kuin val­tioiden välisenä sol­i­daarisu­u­songel­mana. Tämän kuilun kas­vami­nen on huolestut­tavaa, kos­ka se johtaa aina ylim­ielisyy­teen ja katkeru­u­teen, joiden pääl­lä järkevä poli­ti­ik­ka niin maid­en sisäl­lä kuin välil­lä tulee heikken­emään. Olen huolissani!

  21. Ei tas­apäis­tet­ty ja yhden­mukaistet­tu Euroop­pa ole vahva. 

    Päin­vas­toin mon­imuo­toisu­us, kult­tuurien rikkaus ja val­tioiden kir­jo on aina ollut Euroopan vahvuus.

    Minä en käsitä tätä suu­ru­u­den ekono­mi­aa, jota tar­jo­taan ratkaisuk­si niin kun­tarak­en­teeseen kuin valtiorakenteeseenkin. 

    Pitänee ker­ra­ta Karl Marx­in ajatuk­set ylärak­en­teista. EU:ssa ylärak­en­teet ovat irrot­tau­tuneet reali­teeteista omak­si maailmakseen. 

    Mitä muu­ta nämä yli­pa­pis­ton tois­tu­vat euro-huip­pukok­ouk­set ovat olleet kuin rit­u­al­is­tia uskon­va­hvis­timia, palvontamenoja.

  22. Vodaa tulee ihan vitusti. Ran­s­ka on men­nyt­tä kalua. Sak­san ja Ran­skan välisessä akselis­sa ei ole enää jär­kee. Sol­i­daarisu­u­den raja kul­kee Rät­ti-Sitikas­sa. Isokissa DS 21 (1955) oli sekin omaperäi­nen, mut­ta on ihan jär­jetön­tä että euroveron­mak­sajien pitäisi tukea tylsien ran­skalaisauto­jen kilpailukyvyttömyyttä

  23. kuhlmey:
    Koko EU:han on jo vuosikym­meniä ollut tulon­si­ir­tounioni rikkail­ta köy­hille, Välimeren mai­hin on upon­nut jo triljoona tänä aikana? Mis­sä tulokset? 

    Näin­hän se on. Itse olisin peri­aat­teessa edelleen valmis tulon­si­ir­toi­hin ainakin raken­netukien muo­dos­sa — jos vain olisi ensim­mäistäkään todis­tet­ta siitä, että niistä olisi oikeasti ollut hyö­tyä vas­taan­ot­ta­jien ja/tai koko EUn kil­pailukyvyn suh­teen. Todel­lisu­udessa nämä tuet ovat lähin­nä onnis­tuneet luo­maan kokon­aan uuden rikol­lisu­u­den muodon Euroop­paan, jos­sa jär­jestäy­tynyt rikol­lisu­us yhdessä val­taapitävien puoluei­den kanssa pistää suurim­man osan rahoista taskuunsa.

    Kun jopa meil­lä Suomes­sa on ollut selkeitä ongelmia EU:n alue­tukien tehot­tomas­sa ja rikol­lisu­ut­ta hipo­vas­sa jaos­sa (pääo­sis­sa mm. eräs tupeep­äi­nen ex-min­is­teri…), niin on aika päivän selvää mikä hom­man nimi on etelämpänä.

    Kokon­aisu­udessakin voisi kysyä, että mikä se yht­enäisen Euroopan pro­jek­ti oikein on koskaan edes ollutkaan? Sehän on ollut jo pitkään tun­net­tua, että mm. PIGS-maat ja Ran­s­ka ovat jaku­vasti pää punaise­na miet­ti­neet miten kiertää vapaakaup­pasään­nök­siä, julk­isten han­k­in­to­jen sään­töjä ja val­tion tukien rajoituk­sia. Samoin joku Liss­abonin sopimus — johon itse halusin aikoinaan naiv­ina uskoa — oli pelkkä ves­s­apa­perik­si tarkoitet­tu vale, jol­la etelän vetelät ilmeis­es­ti ajat­te­liv­at lunas­taa itselleen muu­ta­man vuo­den rauhan pohjoisen protes­tant­tien uudistusvaatimuksita.

    Samoin kaik­ki euro-alueen vakaus­sopimuk­set, EKP:n sään­nöt ja yleen­säkin mitkä tahansa jonkin­laista rotia vaa­ti­vat sopimuk­set on laa­dit­tu eräi­den tahol­ta suo­raan siten, ettei niitä ole ikinä ollut aiko­muskaan noudattaa.

    Tässä ilmapi­iris­sä kun sit­ten ollaan vaa­ti­mas­sa lisää rahaa tyhji­in syö­dyn val­tion kas­san ja tyhjien pankki­holvien täyt­teek­si, niin luulisi, että ilmas­sa olisi edes hiv­en nöyryyt­tä. Mut­ta mitä vielä — edelleen kopeaa ylpeyt­tä — “tehän mak­sat­te, kun ette muu­ta voi” — eikä minkään laista halua lisätä luot­ta­mus­ta suos­tu­mal­la vält­tämät­tömi­in uud­is­tuk­si­in ja valvontaan.

    Joten min­un puolestani voidaan lähteä vaik­ka siitä, että ei pelkästään lopete­ta nyky­istä avus­tamista vaan per­itään takaisin kaik­ki parin viime vuosikymme­nen alue‑, rakenne- yms. tuet korko­jen kera. Tuskin­pa per­in­tä edes tuot­taa suur­ta ongel­maa — eiköhän merkit­tävimpi­en poli­it­tikko­suku­jen, tun­net­tu­jen rikol­lisper­hei­den (usein ilmeis­es­ti sama kuin 1. ryh­mä), näi­den rahali­iken­teeseen keskit­tynei­den pankkien ja tuki­a­sista hyö­tynei­den teol­lisu­uskon­glom­er­aat­tien ulko­maille piilote­tun omaisu­u­den takavarikoin­ti riitä ihan hyvin.

  24. Onko niin että me ajat­telemme, että muut Euroopan maat alka­vat toim­i­maan kuten me, vai onko se niin, että mei­dän pitäisi alkaa toim­i­maan kuten Kes­ki- tai Etelä-Euroopas­sa toimitaan.

    Olen seu­ran­nut katolises­sa Euroopas­sa läheltä iäkkään pariskun­na pyhän­päivän viet­toa. Rou­va ajoi autoa, jät­ti miehen­sä huo­rakadulle. Mies meni nuoren naisen vier­aak­si sil­lä aikaa, kun vaimo meni läheiseen kirkkoon. Rou­va tuli takaisin ja poi­mi miehen kyytiinsä.

    Kumpikin oli­vat tyydytettyjä.

    Meil­lä Suomes­sa voisi olla paljon opit­tavaa ja omak­sut­tavaa tästä. Tuskin seksin ostok­iel­to menee läpi EU:ssa, niin kauan kuin se nos­taa maid­en brut­tokansan­tuotet­ta samas­sa määrin kuin kuin Helsin­gin­seudun bkt on riipu­vainen lähin­nä val­tion tuel­la tapah­tu­vas­ta metro/eduskuntatalo/kehärata yms. rak­en­tamis­es­ta ja kiin­teistökeinot­telus­ta ja asun­to­jen arvot­tomas­ta hin­nan noususta.

  25. USA:ssa “tulon­tasaus” osaval­tioiden välil­lä tapah­tuu lähin­nä tulon­si­ir­to­jen muo­dos­sa, kun eläkeläiset muut­ta­vat Flori­daan ja eläk­keet mak­se­taan sinne koti­maan sijaan.

    Tämä olisi aivan mah­dol­lista Euroopas­sa, mut­ta vaatisi maid­en sisäl­lä selvästi vähem­män tulon­tasaus­ta. Minusa olisi ihan OK, jos lähdet­täisi­in siitä, että tulon­tasauk­sen kokon­ais­määrää ei muutet­taisi, mut­ta sen levit­tymi­nen Euroop­palaisit­tain tapah­tu­isi reiluil­la mekanis­meil­la. Tarkoi­tan reilul­la sitä, että yksilöl­lä olisi oikeus käyt­tää ne tulon­si­ir­rot, jot­ka hänelle mak­se­taan, mis­sä tahansa Euroopassa.

    Samal­la voitaisi­in kohtu­ullis­taa noiden tulon­si­ir­to­jen määrää. Jos eläke ei riitä Suomes­sa elämiseen, niin taku­ueläk­keen sijaan voisi muut­taa vaik­ka Espan­jaan tai Kreikkaan, tai vaik­ka Etelä-Ital­i­aan. Ilmas­tokin on miel­lyt­tävämpi. Kos­ka tulon­si­ir­roil­la on tiet­ty ker­ran­nais­vaiku­tus (jon­ka väitän ole­van ykköstä pienem­pi), eli tulon­si­ir­rot palaa­vat talouteen, niin säätöte­htävänä tämä ei ole ihan helppo.

  26. …Art, sci­ence, tech­nol­o­gy, and human work in gen­er­al, are divid­ed up into spe­cial­i­ties, each con­sid­ered to be sep­a­rate in essence from the oth­ers. Then, soci­ety as a whole has devel­oped in such a way that it is bro­ken up into sep­a­rate nations and dif­fer­ent reli­gious, polit­i­cal, eco­nom­ic, racial groups, etc. 

    Indeed, the attempt to live accord­ing to the notion that the frag­ments are real­ly sep­a­rate is, in essence, what has led to the grow­ing series of extreme­ly urgent crises that is con­fronting us today

    In essence, the process of divi­sion is a way of think­ing about things that is con­ve­nient and use­ful main­ly in the domain of prac­ti­cal, tech­ni­cal and func­tion­al activities.

    Fag­men­ta­tion is con­tin­u­al­ly being brought about by the almost uni­ver­sal habit of tak­ing the con­tent of our thought for ‘a descrip­tion of the world as it is’. Or we could say that, in this habit, our thought is regard­ed as in direct cor­re­spon­dence with objec­tive reality.

    When we look at the world through our the­o­ret­i­cal insights, the fac­tu­al knowl­edge that we obtain will evi­dent­ly be shaped and formed by our the­o­ries. Our the­o­ret­i­cal insights pro­vide the main source of orga­ni­za­tion of our fac­tu­al knowl­edge. Clar­i­ty of per­cep­tion and thought evi­dent­ly requires that we be gen­er­al­ly aware of how our expe­ri­ence is shaped by the insight (clear or con­fused) pro­vid­ed by the the­o­ries that are implic­it or explic­it in our gen­er­al ways of thinking. 

    What pre­vents the­o­ret­i­cal insights from going beyond exist­ing lim­i­ta­tions and chang­ing to meet new facts is just the belief that the­o­ries give true knowl­edge of real­i­ty (which implies, of course, that they need nev­er change). This con­fu­sion is of cru­cial sig­nif­i­cance, since it leads us to approach nature, soci­ety, and the indi­vid­ual in terms of more or less fixed and lim­it­ed forms of thought, and thus, appar­ent­ly, to keep on con­firm­ing the lim­i­ta­tions of these forms of thought in expe­ri­ence, forms and shapes induced in our per­cep­tions by the­o­ret­i­cal insight with a real­i­ty inde­pen­dent of our thought and our way of looking.

    On the oth­er hand, if we regard our the­o­ries as ‘direct descrip­tions of real­i­ty as it is’, then we will inevitably treat these dif­fer­ences and dis­tinc­tions as divi­sions, imply­ing sep­a­rate exis­tence of the var­i­ous ele­men­tary terms appear­ing in the the­o­ry. We will thus be led to the illu­sion that the world is actu­al­ly con­sti­tut­ed of sep­a­rate frag­ments and, as has already been indi­cat­ed, this will cause us to act in such a way that we do in fact pro­duce the very frag­men­ta­tion implied in our atti­tude to the theory. 

    whole­ness is what is real, and that frag­men­ta­tion is the response of this whole to an’s action, guid­ed by illu­so­ry per­cep­tion, which is shaped by
    frag­men­tary thought. In oth­er words, it is just because real­i­ty is whole that man, with his frag­men­tary approach, will inevitably be answered with a cor­re­spond­ing­ly frag­men­tary response.

    All our dif­fer­ent ways of think­ing are to be con­sid­ered as dif­fer­ent ways of look­ing at the one real­i­ty, each with some domain in which it is clear and ade­quate. The whole object is not per­ceived in any one view but, rather, it is grasped only implic­it­ly as that sin­gle real­i­ty which is shown in all these views.

    …peo­ple are led to feel that frag­men­ta­tion is noth­ing but an expres­sion of ‘the way every­thing real­ly is’ and that any­thing else is impos­si­ble. in the present state of soci­ety, and in the present gen­er­al mode of teach­ing sci­ence, which is a man­i­fes­ta­tion of this state of soci­ety, a kind of prej­u­dice in favour of a frag­men­tary self­world view is fos­tered and trans­mit­ted (to some extent explic­it­ly and con­scious­ly but main­ly in an implic­it and uncon­scious manner).

    The very act of form­ing group (polit­i­cal, eco­nom­ic, reli­gious, etc.) to cre­ate a sense of divi­sion and sep­a­ra­tion of the mem­bers from the rest of the world but, because the mem­bers are real­ly con­nect­ed with the whole, this can­not work. When­ev­er men divide them­selves from the whole of soci­ety and attempt to unite by iden­ti­fi­ca­tion with­in a group, it is clear that the group must even­tu­al­ly devel­op inter­nal strife, which leads to a breakdown
    of its uni­ty. True uni­ty in the indi­vid­ual and between man and nature, as well as between man and man, can arise only in a form of action that does not attempt to frag­ment the whole of reality.

    Frag­men­ta­tion seems to be the one thing in our way of life which is uni­ver­sal, which works through the whole with­out bound­ary or lim­it. So frag­men­ta­tion is in essence a con­fu­sion around the ques­tion of dif­fer­ence and same­ness (or one-ness), but the clear per­cep­tion of these cat­e­gories is nec­es­sary in every phase of life. To be con­fused about what is dif­fer­ent and what is not, is to be con­fused about every­thing. Such a mode of thought implies unend­ing devel­op­ment of chaot­ic and mean­ing­less con­flict, in which the ener­gies of all tend to be lost by move­ments that are antag­o­nis­tic or else at cross-purposes. 

    David Bohm

  27. Vihreä äänestäjä: Koen huo­mat­tavasti suurem­paa yhteenku­u­lu­vu­ut­ta sak­salais­ten, hol­lan­ti­lais­ten ja tan­skalais­ten kanssa kuin Itä- tai Pohjois-Suomalaisten.

    Kysymys kuu­luukin, koke­vatko sak­salaiset, hol­lan­ti­laiset ja tan­skalaiset samoin suh­teessa omi­in periferioihinsa?

  28. Ongel­mana ei ole sol­i­daarisu­u­den puute euroop­palais­ten välil­lä vaan etelän val­tioiden ja kansalais­ten osoit­ta­ma vas­tu­ut­to­muus talouden­pidos­sa ja poli­it­tises­sa päätök­sen­teossa. Kuten Osmo kir­joit­ti “On oikeutet­tua kan­taa kau­naa siitä, että maat, jois­sa ihmiset mak­sa­vat sän­til­lis­es­ti veron­sa, joutu­vat tuke­maan ehkä itseään vau­raampia mai­ta, vain kos­ka nois­sa mais­sa veron­mak­suhalukku­us on kovin vähäistä.”

    Suo­ma­laiset tun­te­vat laa­jalti myötä­tun­toa ja sol­i­daarisu­ut­ta aidosti huono-osaisia kan­so­ja kohtaan. Kehi­tys­a­pu ja katas­trofi­a­pu ovat laa­jalti hyväksyt­tyjä. Eteläeu­roop­paalaista vas­tu­u­ton­ta velan­ot­toa seu­rauk­sista piit­taa­mat­ta on mah­do­ton hyväksyä protes­tant­tisen moraalin maissa. 

    Euroop­palaista sol­i­daarisu­ut­ta taitaa olla mah­do­ton saa­da hyväksy­tyk­si, ennen kuin vas­tu­ullisen talouden­pidon kult­tuuri saadaan levitet­tyä myös etelään. Se ei tai­da onnis­tua muu­toin kuin vah­van keskusjo­hdon ja ylikansal­lisen bud­jet­tikurin avul­la, jos sil­läkään. Toinen kysymys on miten siinä jär­jestelmässä huole­hdi­taan päätök­sen­teon demokraattisuudesta.

  29. Juani­to: …peo­ple are led to feel that frag­men­ta­tion is noth­ing but an expres­sion of ‘the way every­thing real­ly is’ and that any­thing else is impossible

    Kaik­ki kun­nia David Bohmille, joka oli yksi kaikkien aikoi­jen parhai­ta fyysikoi­ta. Hänen kir­jansa “Quan­tum the­o­ry” opet­ti min­ulle (kir­jaimel­lis­es­ti) melkein kaiken mitä tiedä kvant­timekani­ikas­ta, kos­ka se on ain­oa oppikir­ja jon­ka olen aiheesta lukenut. 

    Mut­ta, Bohmin jutus­sa nyt ei lop­ul­ta ole kovin paljon järkeä jos sitä ajatel­laan tässä yhtey­dessä. Kyl­lä, kokon­aisku­va on tärkeä, mut­ta kokon­aisku­va kaikesta on aina abstrak­tio, ja abstrak­tiot todel­lis­es­ta maail­mas­ta ovat aina kovin epätarkkoja. 

    Holis­tisen käsi­tyk­sen rum­mut­ta­mi­nen on melkein aina merk­ki siitä että ihmi­nen on joko hul­lu, tyh­mä, tai laiska. Ei aina, tietenkään, mut­ta melkein aina. 

    Hul­lut kuvit­tel­e­vat että on ole­mas­sa jokin salat­tu todel­lisu­us jota salali­it­to yrit­tää piilotel­la. Pirstaloituneen maail­manku­van kokoon­raapimi­nen on tavat­toman vaikeaa, ja se on jonkun muun syy. Sama pätee niille, joiden on vaikeaa ymmärtää asioi­ta, kun maail­ma nyt vaan oikeasti on mon­imutkainen. Teknolo­gia esimerkik­si on kehitet­ty niin monel­la eri tahol­la, että mitään “kokon­aisku­vaa” on mah­do­ton­ta muo­dostaa niin että se vieläpä selit­täisi kaikkien lait­tei­den toimin­nan. Sama pätee ihmis­ten insti­tuu­tioi­hin ja jopa kieleen. Ihmisiä ja sitä mitä ihmiset tekevät, on niin paljon, että ihmi­nen ei edes kykene mitenkään ymmärtämään niin suuria luku­ja muuten kuin abstrak­tioina; Miten ihmi­nen edes voisi ymmärtää edes oman kult­tuurin­sa kaikkia piirteitä.

    Laiska ihmi­nen taas tykkää ajatuk­ses­ta, että asi­at on hal­lus­sa kun min­ul­la on täl­lainen kokon­aisku­va. Olen tun­tenut monia sel­l­aisia ihmisiä, jot­ka usko­vat että hei­dän “kokon­aisku­vansa” on niin hyvä että he var­masti pär­jäi­sivät mis­sä tahansa älyä vaa­tivis­sa hom­mis­sa. Oikeasti se on vaan tekosyy sille, ettei viit­sitä (tai oikeasti pystytä; myös itse­hillintä on kyky) oikeasti erikois­tua mihinkään että voisi han­kkia ns mar­ketable skillse­jä. Sit­ten ollaan mäkkärin kas­sal­la tai työt­töminä ja valite­taan kun sys­tee­mi sor­taa eikä mun eri­ty­is­laat­ua ja kokon­aisku­vaani arvosteta. 

    Maail­maa ei voi ymmärtää kokon­aisuute­na, kos­ka maail­ma nyt vaan oikeasti on mon­imutkaisem­pi kuin mitä me kyken­emme hah­mot­ta­maan. Jo sik­si että mui­ta ihmisiä nyt vaan on niin paljon enem­män ja kaik­ki ovat vähän eri­laisia. Ei tästä ole syytä ottaa mitään painei­ta. Sen kieltämi­nen on kuitenkin keskiössä kaikil­la niil­lä, jot­ka vaa­ti­vat keskitet­tyjä poli­it­tisia ratkaisu­ja joil­la tuu­pataan jotain yhtä oikeaop­pista elämän­ta­paa kaikille.

  30. Osmo, jos Espan­jan pankkien rahoi­tus­varat ovat suo­raa velkaa EKP:lle, niin se on vähän ongel­mallista, etenkin kun Espan­jan pankit ovat ne, joil­la on Espan­jan val­tion vel­ka kontollaan. 

    Tässä herää kysymys, että mik­si vakavaraisem­mil­ta euro­mail­ta ylipäätään kerätään sitoumuk­sia etelän “aut­tamisek­si” jos ker­ran EKP painaa niille rahaa, jos­ta niiden ongel­mainen pankkisek­tori saa sit­ten siivun itselleen? 

    Siis jär­jestelmä on nyt täl­lainen: Espan­jan pankeil­la on Espan­jan val­tion velka­kir­jo­ja, jot­ka eivät ole enää likvide­jä Espan­jan ulkop­uolel­la. EKP ei niitä saa ostaa, joten se lainaa (käytän­nössä nol­lako­rol­la) rahaa Espan­jan pankeille, jot­ka lainaa­vat sen eteen­päin (“markki­nako­rol­la”) Espan­jan val­ti­olle. Espan­jan val­tio taas tarvit­see rahaa, kos­ka sen syli­in on kaa­tu­mas­sa pankke­ja pahoine luot­toi­neen, ja kos­ka sen pitää mak­saa työt­tömyysko­r­vauk­sia jne. 

    Eikö tässä nyt voitaisi edes lopet­taa se pankki­ir­ileik­ki välistä, jot­tei tarvit­seisi lihot­taa niiden pankki­irien bonuk­sia (joi­ta tänäkin vuon­na mak­set­ta­neen mil­jarde­ja Espan­jalaisille pankki­ireille). Ei se iso siivu tiet­ty siitä potista ole, mut­ta kyl­lä se kansalais­ten oikeusta­jun päälle käy. 

    Ja mitä järkeä tähän peli­in on sotkea enää kym­meniä tai sato­ja mil­jarde­ja muiden maid­en euromääräistä velkaa? Eikö reilumpaa olisi nyt vaan sanoa, että sori, mut­ta pankit nips naps EKP:n syli­in, vaku­udel­lis­ten luot­to­jen vaku­udet takavarikkoon ja kato­taan mitä jää jäl­jelle. Kos­ka pain­okoneet laulaa jo, niin sitä rahaa saman ver­ran kaikille. Inflaa­tio­tar­get­ti ylös muu­ta­maan pros­ent­ti­in vuosi­ta­sol­la nimeno­maan pohjoisessa. 

    Pohjoinen mak­saa jo nyt negati­ivista nimel­lisko­rkoa. Talous menee nyt rytis­ten kivikon läpi, ja inflaa­tion pitämi­nen plus­sal­la kohtu­ullisen määrän voisi edes vähän helpot­taa karikkoa. Jos Eurosys­tee­mi halu­taan pelas­taa, niin tämä pitää saa­da kansalais­ten ymmär­ret­tävään muo­toon: Hom­ma hoide­taan inflaa­ti­ol­la, mikä tarkoit­taa että val­tioille lainan­neet otta­vat jonkin ver­ran takki­in. Etelän nimel­lispalkat jäi­hin, ja pohjoises­sa tai ainakin Sak­sas­sa nousu­un. Se paran­taisi etelän kil­pailukykyä ja olisi Suomenkin etu. 

    Tämä on ihan yhtäpitävä ratkaisu sille, että Euro pure­taan. Jos Suomen pank­ki alka­isi man­ageroi­da markkaa, sen devalvoitu­mi­nen olisi myös edessä. Tämä EVM-pelleily alkaa näyt­tää jo nap­pikau­pal­ta tämän edessä.

  31. Muuten hyvä kir­joi­tus, mut­ta tämä menee minus­ta pieleen:

    Mitä vau­raat maat hyö­ty­i­sivät sol­i­daaris­es­ta Euroopas­ta? Vah­va Euroop­pa on myös vau­raiden euroop­palais­ten maid­en etu, sil­lä pien­ten pro­tek­tion­is­tis­ten kansal­lis­val­tioiden Euroop­pa olisi kovin heikko ulospäin. 

    Minus­ta pro­tek­tion­is­mi ei liity sol­i­daarisu­u­teen. Pro­tek­tion­is­mi on tyh­mää jopa siinä tapauk­ses­sa, että ei tun­neta minkään­laista sol­i­daarisu­ut­ta ulkop­uolisia kohtaan, kos­ka se rap­paa omaa hyv­in­voin­tia vapaakaup­paan ver­rat­tuna. Ja vähim­mil­läänkin pro­tek­tion­is­mista vapaakaup­paan siir­tymi­nen on vas­tavuoroista (sinä et pane tulle­ja, kos­ka minäkään en pane), kun taas sol­i­daarisu­ud­es­ta tois­t­en aut­ta­mi­nen on yksipuolista, vahvem­pi aut­taa heikompaa. 

    Vaik­ka siis kir­joituk­sesi oli hyvää pohd­in­taa sol­i­daarisu­u­den rajoista, niin tähän on minus­ta ihan turha sotkea keskus­teua vapaakau­pas­ta, joka on jopa globaalil­la tasol­la järkevää, vaikkei tun­net­taisi mitään sol­i­daarisu­ut­ta ulkop­uolisia kohtaan. Ennem­minkin sanois­in, että sol­i­daarisu­us on ehkä ain­oa syy, mik­si pro­tek­tion­is­mia voi ylipäätään har­joit­taa. EU:ssa hyväksytään maat­alouden sub­ven­tio (joka on pro­tek­tion­is­min muo­to) sik­si, että tun­netaan sol­i­daris­mia maanvil­jeli­jöitä kohtaan. Ilman tätä sol­i­daris­mia kan­nat­taisi ei-maanvil­veli­jöi­den suosia vapaakaup­paa, kos­ka se nos­taisi hei­dän henkilöko­htaista elintasoaan.

    1. Vapaakaup­pa on teo­ri­anb mukaan hyödyl­listä jokaiselle siihen osal­lis­tu­valle maalle kokon­aisuute­na, mut­ta ei kaikille osa­puo­lille maid­en sisäl­lä. Ne tahot, jot­ka ovat kär­simässä, vetoa­vat mielelään päät­täjhi­in. Syyt­ti­hän täl­lä pal­stas­sa aivan äsken joku poli­itikko­ja siitä, että ulko­maisetr tar­joa­jat oli­vat voit­ta­neet tar­jouskil­pailu­ja rautatiekalus­ton suh­teen. Pupolis­tises­sa paineessa suuret maat alka­vat herkästi suo­jel­la omaa tuotan­toaan ja työ­paikko­jaan. Siitä kär­sivät pienet maat.

  32. Kyl­läpäs taas jae­taan innokkaasti tois­t­en ansait­semia rahoja.

    Kir­joit­ta­jat ovat hyvin sisäistäneet hegelin ja marx­in ajatukset.

    Ikäänkuin immanuel kant­tia ei olisikaan ja ihmiset oli­si­vat vielä van­git­tuina kansal­lis­val­tioiden rajo­jen sisälle.

    Ikäänkuin suo­ma­laisyri­tys­ten exo­dus­ta ulko­maille ei olisikaan!

    Sep­po korppoo
    Yrit­täjä, joka uskoo kanttiin

  33. “Toki entiset sosial­is­tiset maat ovat tois­taisek­si kaukana takana elin­ta­sok­il­pailus­sa. ” <- aika kaukana sosial­is­mista oli Neu­vos­toli­iton meinin­ki (rikkaan eli­itin johta­ma dik­tatu­uri) ja luulen Soin­in­vaarankin sen tietävän, eli onko pakko leimata…

  34. Osmo Soin­in­vaara: Vapaakaup­pa on teo­ri­anb mukaan hyödyl­listä jokaiselle siihen osal­lis­tu­valle maalle kokon­aisuute­na, mut­ta ei kaikille osa­puo­lille maid­en sisäl­lä. Ne tahot, jot­ka ovat kär­simässä, vetoa­vat mielelään päät­täjhi­in. Syyt­ti­hän täl­lä pal­stas­sa aivan äsken joku poli­itikko­ja siitä, että ulko­maisetr tar­joa­jat oli­vat voit­ta­neet tar­jouskil­pailu­ja rautatiekalus­ton suh­teen. Pupolis­tises­sa paineessa suuret maat alka­vat herkästi suo­jel­la omaa tuotan­toaan ja työ­paikko­jaan. Siitä kär­sivät pienet maat.

    Tota täs­mälleen samaa argu­ment­tia voi soveltaa siihen, että miks tulon­si­ir­tounioni on epäre­al­isti­nen. Teo­ri­as­sa tulon­si­ir­tounioni on kokon­aisu­u­den kannal­ta hyödylli­nen, mut­ta käytän­nössä häviäjiä on paljon ja ne pistää poli­ti­ikas­sa hant­ti­in. Lisäks ihmiset suh­tau­tuu peri­aat­teel­lis­es­ti muukalaisille annet­tavi­in tulon­si­ir­toi­hin paljon negati­ivisem­min ku mitä ne suh­tau­tuu vapaakaup­paan. Vapaakaup­paa kan­nate­taan ainakin puhei­den tasol­la läh­es kaikkialla(myös muukalais­ten kanssa), kun tulon­si­ir­rot hyväksytään pitkin ham­pain edes oman kansal­lis­val­tion sisäl­lä. Väit­täisin, että toimi­va vapaakaup­pa on selvästi real­is­tisem­pi tavote ku toimi­va tulon­si­ir­tounioni, vaik­ka molem­mat var­maan kohtaakin tota “pop­ulis­tista painetta”.

    Suh­teel­lisen toimivista kaup­pa­sopimuk­sista ja vapaakaup­pa-alueista on myös paljon empi­iristä näyt­töä. Sen sijaan isos­ta, hyvin eri­lais­ten kult­tuurien muo­dosta­mas­ta toimi­vas­ta tulon­si­ir­tounion­ista ei näyt­töä tai­da kauheesti olla. Edelleen korostaisin, että syvem­pi inte­graa­tio, jon­ka lähtöko­htana olis kohta­laisen suuri maid­en väli­nen sol­i­daarisu­us, edel­lyt­täis luul­tavasti sitä, että kansalaiset kokis ensin ole­vansa jol­lain taval­la kult­tuuris­es­ti inte­groitunei­ta. Niin kauan kun ei ole edes yhteistä kieltä, niin voimakkai­ta yhteenku­u­lu­vu­u­den ja sol­i­daarisu­u­den tun­tei­ta tuskin syn­tyy kan­so­jen syvien riv­ien välille. .

  35. Osmo Soin­in­vaara: Suomen pitäisi siis ero­ta EU:sta ja pyrk­iä solmi­maan sen kanssa sopimus vapaakau­pas­ta? ETA?

    En mä tiiä mikä on järkevin tapa ede­tä. Yritin vaan perustel­la, että miks vai­h­toe­hdot ei oo mus­tavalkos­es­ti tulon­si­ir­tounioni tai tiuk­ka pro­tek­tion­is­mi. Ja kun tun­nu­it ole­van sitä mieltä, että poli­it­ti­nen paine estää vapaakau­pan, niin esitin että miks se sama poli­it­ti­nen paine vielä varmem­min estänee tol­lasen eksplisi­it­tis­es­ti ilmote­tun tulonsiirtounionin.

    Tulon­si­ir­to­ja­han on ilmeis­es­ti har­rastet­tu maid­en välil­lä jos­sain määrin koko ajan EU:n sisäl­lä. Ne tulon­si­ir­rot on kuitenkin hoidet­tu enem­män tai vähem­män silleen, ettei tavikset oikeestaan oo tien­ny mis­sä men­nään. Paljon vaikeem­pi olis saa­da läpi jonkin­lainen avoin tulon­si­ir­tosys­tee­mi, jos­sa mak­sa­jat sel­keesti tietäis ole­vansa mak­sajia ja jos­sa val­tioille syn­tyis selkeitä kan­nus­timia moral hazardiin.

  36. Jos alueen A tuot­tavu­us on heikom­pi kuin alueen B, niin sil­loin on val­u­u­tas­ta riip­pumat­ta kak­si vaihtoehtoa:

    1. Alueen A elin­ta­so on heikompi.
    2. Alue B siirtää rahaa alueelle A.

    Poli­it­tis­es­ti vai­h­toe­hto 1 ei ole alueelle A kovasti mieleen. Vai­h­toe­hto 2 taas ei ole alueel­la B kovasti mieleen. A:n tilalle voi kir­joit­taa “Espan­ja”, “Pohjois-Kar­jala”, “Jakomä­ki” tai “Möt­tö­nen”, B:n tilalle “Sak­sa”, “Uusi­maa”, “Kuu­sisaari” tai “von Fyffenberg”.

    Sol­i­daarisu­ud­es­ta en viit­si puhua. Se kun yleen­sä on voimas­sa vain, jos omaan kukka­roon ei tarvitse koskea. Se ei kuitenkaan ole ihan ain­oa syy joskus jelp­piä köy­hempää. Rauhan säi­lyt­tämi­nen on yksi (täysi vat­sa pitää mie­lenosoituk­set Face­bookissa), kau­pal­liset syyt toinen (keskilu­ok­ka ostaa enem­män kuin köyhät).

    Tähän asti Euroopas­sa asia on lakaistu maton alle; annet­tu tukea, jota on kut­sut­tu lainaksi. Valvon­taa ei täl­lä tuel­la ole ollut, ja se on men­nyt saa­jienkin kannal­ta huonoi­hin kohteisiin.

    Kek­si­ikö joku, miten muuten kuin ylläolevil­la vai­h­toe­hdoil­la selvitään eteen­päin? Ja sit­ten pitäisi vielä kek­siä, miten demokraat­tis­es­ti val­i­tut hal­li­tuk­set saadaan tekemään päätök­siä asioiden saat­tamis­es­ta eteenpäin.

    Euron purkamis­es­ta ja EU:sta eroamis­es­ta voidaan toki keskustel­la, mut­ta nekään eivät ratkaise tuot­tavu­usero­jen aiheut­tamia ongelmia. Ymmär­rän, että prim­i­ti­ivireak­tio on jät­tää etelän köy­hät heit­teille, mut­ta sit­ten olisi hyvä ker­toa, mik­sei maan sisäl­lä tehdä samaa vaikka­pa Pohjois-Karjalalle.

  37. Tahti:
    “Jos EU pro­jek­ti­na kaatuu, niin tot­ta kai se johtaa suurten val­tioiden protektionismiin.”

    Että WTO:n sopimuk­set menet­tävät merk­i­tyk­senä siinä kohdin?

    Pro­tek­tion­is­mia voi har­joit­taa monel­la muul­lakin taval­la. Julkiset investoin­nit voidaan kohden­taa koti­maiseen tuotan­toon, paikallisil­la teknisil­lä vaa­timuk­sil­la voidaan huo­mat­tavasti vaikeut­taa ulko­mais­ten toim­i­joiden toim­intaa. Ei siinä tulle­ja tarvita.

    Euro sen sijaan voi hyvin hajo­ta, vaikka­pa siinä kohdas­sa, kun EKP:lle annetaan oikeus setelielvy­tyk­seen. Eikös sel­l­ainen ole Sak­san perus­tus­lain vas­taista? Jos Sak­sa siinä kohdin siir­ty­isi uuteen val­u­ut­taan, Suomen kan­nat­taisi ottaa takin­liepeestä kiin­ni eikä päästää irti.

    Kum­man liepeestä? Suomen talout­ta pitää täl­lä het­kel­lä pin­nal­la juuri ja juuri se, että euro on heikko. Jos menisimme johonkin Sak­san vetämään supereu­roon, pulip­uli vaan vientiteollisuudelle…

  38. Viherinssi: Ymmär­rän, että prim­i­ti­ivireak­tio on jät­tää etelän köy­hät heit­teille, mut­ta sit­ten olisi hyvä ker­toa, mik­sei maan sisäl­lä tehdä samaa vaikka­pa Pohjois-Karjalalle.

    Sik­si kun Suomes­sas ylin­tä val­taa käyt­tää eduskun­ta, jos­ta äänestävät Suomes­sa asu­vat, joista merk­itävä osa kan­nat­taa kepua. Ei liene yllä­tys että kepu­laiset kan­nat­ta­vat enem­män tulon­si­ir­to­ja suo­ma­laisille kuin kreikkalaisille.

    Tilanne muut­tuisi aivan var­masti mikäli kreikkalaisillekin annet­taisi­in ääni­val­ta Suomen eduskuntavaaleissa.

  39. Tässä yhtey­dessä tuli mieleen, että yks type­r­im­mistä val­lit­se­vista kon­sen­suk­sista on “mitä suurem­pi kiel­ten sekamel­s­ka, sitä rikkaampia ollaan”. Näke­mys­tä perustel­laan hatarasti jotenkin niin, että jokainen kieli on osa sitä ympäröivää kult­tuuria ja jos kieli häviää, häviää myös iso pala­nen kulttuurista. 

    Voi olla, että kie­len vaipues­sa unho­laan tosi­aan menetetään jotain. Mut­ta se mene­tys pitäisi lait­taa sitä val­tavaa voit­toa vas­taan, jon­ka kaik­ki saisi­vat jos ymmärtäi­sivät samaa kieltä. Siks mun mielestä pitkän aikavälin tavoite pitäis ilman muu­ta olla globaali kaikkien ymmärtämä yleiskieli sen sijaan, että tuh­lataan käsit­tämätön määrä resursse­ja mar­gin­aal­is­ten kiel­ten teko­hen­git­tämiseen. Sel­l­aset ihmiset, jot­ka saa äidinkielek­seen jonkin laa­jalle levin­neen kie­len, saa val­ta­van kil­pailue­dun suh­teessa mar­gin­aa­likieltä puhu­vi­in. Suomes­sa tilan­net­ta vielä pahen­netaan merkit­tävästi pakkoruotsituksella.

  40. Minä äänestin EU:n puoles­ta sil­loin 1994 kos­ka min­ulle se tarkoit­ti kau­pan estei­den purkamista — neljää vapaut­ta ja eurokin kuu­losti järkevältä, vaik­ka lop­pu­jen lopuk­si val­u­ut­takurssiriskit, hin­to­jen ver­tailun vaikeus ja käteisen rahan kanssa säh­läämi­nen nyt eivät niin suuria kau­pan esteitä olleetkaan.

    En ymmär­rä, mik­si emme voisi pala­ta siihen järkevään itsenäis­ten kansal­lis­val­tioiden väliseen vapaakaup­paan, jos ja kun tulon­si­ir­tounioni, eli suomek­si san­ot­tuna eurokom­mu­nis­mi, jotenkin yllä­tyk­sel­lis­es­ti vas­toin kaikkia talousti­eteen teo­ri­oi­ta ei toimisikaan.

  41. Lähin­nä tuos­sa aikaisem­min ihmettelin sitä, että Ylen uutisen perus­teel­la Espan­jan val­tio on jo jonkin aikaa ollut täysin EKP:n ja nyt muiden jäsen­maid­en rahoituk­sen varas­sa (joko suo­raan tai välil­lis­es­ti). Tilanne on siis tuon uutisen perus­teel­la huo­mat­tavasti pahempi Espan­jan osalta kuin val­ta­me­di­as­sa on annet­tu ymmärtää, mut­ta ehkä tämä on asiantun­ti­japi­ireis­sä ollut esillä.

  42. Euroopas­sa lev­iävästä pro­tek­tion­is­mista on puhut­tu jo pitkään, ennen kuin oli mitään merkke­jä Euroopan union­in talouskri­i­sistä. Työt ovat siir­tyneet Euroopas­ta muualle. Kor­vaavia työ­paikko­ja ei syn­ny siinä tahdis­sa, kuin työ­paikko­ja läh­tee. Tämä jo sinäl­lään on syn­nyt­tänyt tarvet­ta markki­noiden suojaamiselle.

    Eikö se ole ollut virhe, kun on Suomes­ta tehty liian riip­pu­vainen vien­nistä? Eikö tämä virhe olisi aika korjata?

  43. Tuo kun­taver­tailu vähän ontuu, jos vaikka­pa Suomes­sa on köy­hiä kun­tia — niin ensim­mäi­nen tasaus­mekanis­mi on veroäyri, eli kun­nan veron­mak­sa­jat mak­sa­vat siitä että kun­nan talous on kural­la. Luulen että se val­tiono­suuk­si­inkin voisi tul­la kitkaa jos kun­ta päät­täisi pitää veroäyrin huo­mat­ta­van alhaalla.

    EU:n sisäl­lä hom­ma on paljon han­kalampi, kos­ka tosi­aan näyt­tää siltä että pulas­sa olevil­la on alem­pi veroaste kuin meil­lä “rikkail­la” tääl­lä Suomes­sa — puhu­mat­takaan siitä että vero­jen keräämi­nen on vähän niin ja näin..

    Ja Osmol­la on mielestäni sekin aja­tu­songel­ma, että vaik­ka julki­nen talous on tääl­lä juurikin korkean veroas­t­een takia suht mallil­laan ainakin tois­taisek­si, se ei tarkoi­ta että suo­ma­laisen ostovoima olisi mitenkään eri­no­mainen — totu­us on että tääl­lä on kallista, veroaste korkea ja perus­du­u­nar­in tulot matalat. 

    Mielestäni mil­lään itsekkyysar­gu­menteil­la ei voi­da antaa hil­jaista hyväksyn­tää ongel­maval­tioiden vale­htelulle, type­r­yy­delle ja pankkien ahneudelle — muuten sama vilun­ki jatkuu vielä vuosia ja mil­jardit vai­h­ta­vat omistajaa.

    Kos­ka olemme menos­sa jo kovaa vauh­tia setelira­hoituk­seen, tehdään niin että setelitukko annetaan julkiseen talouteen eikä anneta pankeille. Näin saataisi­in ker­rankin julki­nen talous tas­apain­oon, Kreik­ka mak­sakoon virkamiehilleen, Espan­ja pankeilleen ja Italia Berlusconille. 

    Vaik­ka en ole talousvi­isas, luulen että hal­van velka­ra­han tuput­ta­mi­nen kas­vat­taa vain velka­an­tuneit­ten ongel­maa entis­es­tään, ja aiheut­taa vielä lisää asun­tokupru­ja ja ylivelka­an­tunei­ta _kansalaisia_.

  44. Tahti:
    Pyrkimys tasa-arvoon esimerkik­si alueel­lis­es­ti on kansal­lis­val­tioiden omi­naisu­us. Tasa-arvon tavoit­telu kävi mah­dol­lisek­si, kun ensin raken­net­ti­in vaival­la kansalli­nen iden­ti­teet­ti, jos­sa kansalaiset oli­vat “meikäläisiä” ja joi­ta siten piti kohdel­la vähän kuin perheenjäseniä.

    Euroopas­sa ei ole ihan vielä päästy saman­laiseen iden­ti­teet­ti­in. Veikkail­isin, että se kuitenkin kehit­tyy noin tuhan­nes­sa vuodessa. Voisiko liit­to­val­tiopy­rkimys­ten kanssa odot­taa siihen asti?

    Orgaanisel­la kehi­tyk­sel­lä euroop­palainen kansalli­nen iden­ti­teet­ti syn­tyy tuhan­nes­sa vuodessa, mut­ta jos aloite­taan eurona­tion­al­isti­nen kult­tuuripro­jek­ti, ja omelet­tia tehdessä vähän riko­taan munia ja esimerkik­si kiel­letään kansal­lis­ten kielien puhumi­nen, voidaan päästä per­ille sadas­sa vuodessa.

    http://www.tiede.fi/blog/2011/12/19/romanus-sum/

  45. Alue­poli­it­tiset tuet ovat sikäli ymmär­ret­täviä, että kus­sakin kansal­lis­val­tios­sa yliopis­tokaupun­git imevät luo­van luokan (ÄO > 120) syr­jäseuduil­ta, jois­sa he ovat 20 vuot­ta olleet vain elätettävinä.

    Kansal­lis­val­tioiden välil­lä ei ole yhtä suur­ta työvoiman liikku­vu­ut­ta, jol­la perustel­la tulon­si­ir­to­ja. Rikkaat kansakun­nat ovat euroopas­sa köy­hiä rikkaampia lähin­nä sik­si, että ne har­joit­ta­vat järkevää talous­poli­ti­ikkaa. Paras tapa aut­taa köy­hiä mai­ta on siirtää pohjois­es­ta etelään hyvää hallintoa ja protes­tant­tista eti­ikkaa kuin rahaa tai takauksia.

    Jokainen kansal­lis­val­tio huole­htii sit­ten itse siitä kohtu­ullis­es­ta tulon­tasauk­ses­ta kel­lokäyrän oikean ja vasem­man hän­nän välillä.

  46. Minus­ta näyt­tää siltä, että mitä enem­män rahaa kier­rätetään Brys­selin, Frank­furtin ja Lux­em­bour­gin kaut­ta, sitä enem­män kansal­lis­val­tiot pyrkivät itsekkäästi otta­maan sinne yhteiseen kekoon kasa­t­us­ta rahas­ta omansa pois.

    Vapaakaup­pa-Euroopas­sa näin ei tarvin­nut toimia. Kaik­ki taju­si­vat, että kau­pan vapaut­ta­mi­nen hyödyt­tää isos­sa kuvas­sa pitem­män päälle kaikkia, vaik­ka lyhyel­lä aikavälil­lä jotkin toimi­alat saat­ta­vat het­ken kär­siä, ja itkeä ja loba­ta koval­la äänellä.

  47. Osmo Soin­in­vaara:
    Suomen pitäisi siis ero­ta EU:sta ja pyrk­iä solmi­maan sen kanssa sopimus vapaakau­pas­ta? ETA? 

    En tiedä, pitäisikö, mut­ta ETA on joka tapauk­ses­sa hyvä esimerk­ki siitä, että vapaakaup­paa voidaan ihan hyvin har­joit­taa ilman poli­it­tista unio­nia (ja sitä kaut­ta sol­i­daarisu­ut­ta union­in jäsen­ten välillä). 

    Olen samaa mieltä Roguen kanssa siitä, että valin­nat eivät ole sen välil­lä, että käy­dään vapaakaup­paa ja ollaan sol­i­daarisia Euroopan vaikeuk­sis­sa oleville val­tioille, ja sen, että har­raste­taan pro­tek­tion­is­mia ja ollaan aut­ta­mat­ta vaikeuk­sis­sa olevia. 

    Mitä taas suuri­in ja pieni­in mai­hin tulee, niin pro­tek­tion­is­mi hait­taa kyl­lä suurienkin val­tioiden kansalaisia. Se on perustel­tua vain jois­sain shokki­ti­lanteis­sa. Pitkäl­lä tähtäimel­lä se johtaa huonoon lop­putu­lok­seen, oli kyseessä sit­ten iso tai pieni maa. Peri­aat­teessa on kyseessä sama kuin sin­un itsesi vas­tus­ta­mas­sa sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmässä, jos­sa tuki sido­taan siihen, että ei tee mitään taloudel­lis­es­ti hyödyl­listä. Vapaakau­pan sisäl­lä tapah­tu­va sol­i­daarisu­u­teen perus­tu­va tulon­si­ir­to rikkail­ta köy­hille taas rin­nas­tuu kan­nat­ta­maasi kansalaispalkkaan.

    1. Samuli Saarel­ma
      Tiedäthän kuienkin, että hin­tana vapaakau­pas­ta Nor­ja joutuu osal­lis­tu­maan EU:n alue­poli­ti­ikan rahoituk­seen. Se joutuu nou­dat­ta­maan suur­ta osaa EU:n direk­ti­iveistä, mut­ta niiden sisältöön se ei pääse vaikuttamaan.

  48. “Pro­tek­tion­is­mia voi har­joit­taa monel­la muul­lakin taval­la. Julkiset investoin­nit voidaan kohden­taa koti­maiseen tuotan­toon, paikallisil­la teknisil­lä vaa­timuk­sil­la voidaan huo­mat­tavasti vaikeut­taa ulko­mais­ten toim­i­joiden toim­intaa. Ei siinä tulle­ja tarvita.”

    Nykyään stan­dar­d­oin­tikin on kansainvälistä,joten omat sovel­luk­setkin kat­so­taan niin stan­dar­d­oin­nin kuin kau­pan näkökul­mista sopimusten vastaiseksi.

    Byrokra­ti­aa voidaan toki käyt­tää esteenä,mutta se on marginaalista.

  49. “Kyl­läpäs taas jae­taan innokkaasti tois­t­en ansait­semia rahoja.

    Kir­joit­ta­jat ovat hyvin sisäistäneet hegelin ja marx­in ajatukset.”

    Suomen Yrit­täjät ja Ek kan­nat­ta­vat lämpimästi satojen,jopa tuhan­sien mil­jar­di­en jakamista vastikkeetta

  50. Viherinssi:
    Jos alueen A tuot­tavu­us on heikom­pi kuin alueen B, niin sil­loin on val­u­u­tas­ta riip­pumat­ta kak­si vaihtoehtoa:

    1. Alueen A elin­ta­so on heikompi.
    2. Alue B siirtää rahaa alueelle A.

    Kysymys/asetelma on väärin esitet­ty. Kreik­ka, Italia ja Espan­ja eivät ole köy­hiä mai­ta. Var­al­lisu­ut­ta on val­lan per­hanas­ti, mut­ta mm. vero­jen mak­su ei ole kiin­nos­tanut pätkänkään ver­taa törsäämiseen ver­rat­tuna. Tääl­lä pohjoises­sa elää onnek­si kuu­li­aista porukkaa, joka mielel­lään kaivaa kuvet­taan vaik­ka vähistäänkin etelän­maid­en riemuksi.
    Ver­taus suo­ma­laisi­in taan­tu­vi­in taik­ka muuten vähä­varaisi­in paikkakun­ti­in on sikäli huono.

  51. Viherinssi: Pro­tek­tion­is­mia voi har­joit­taa monel­la muul­lakin taval­la. Julkiset investoin­nit voidaan kohden­taa koti­maiseen tuotan­toon, paikallisil­la teknisil­lä vaa­timuk­sil­la voidaan huo­mat­tavasti vaikeut­taa ulko­mais­ten toim­i­joiden toim­intaa. Ei siinä tulle­ja tarvita. 

    Niin? Ei se pro­tek­tion­is­mi muu­tu fik­suk­si touhuk­si sen har­joit­ta­jan kannal­ta sil­lä, että kehitetään jotain mon­imutkaisia keino­ja har­ras­taa sitä niin, ettei siitä voi käyt­tää nimeä “tul­li”.

  52. Osmo Soin­in­vaara:
    Samuli Saarelma
    Tiedäthän kuienkin, että hin­tana vapaakau­pas­ta Nor­f­ja joutuu osal­lis­tu­maan EU:n alue­poli­ti­ikan rahoituk­seen. Se joutu­u­nou­dat­ta­maan suur­ta osaa EU:n direk­ti­iveistä, mut­ta niiden sisältöön se ei pääse vaikuttamaan. 

    Ero Suomeen on ehkä tosi­asi­as­sa aika pieni.

  53. Suurim­mal­la osal­la näyt­tää ole­van virhekäsi­tys siitä,mihin rahat päätyvät

    Noista EU:n mak­samista kri­isi­tuki­ai­sista cent­tiäkään ole pää­tynyt taval­lisell kreikkalaiselle, por­tu­galilaiselle, espan­jalaiselle, italialaiselleetc

    Kaik­ki ovat pää­tyneet tai pää­tymässä yksi­ty­is­ten sijoittajien/ pankkien / pankki­irien taskuihin.

    Näil­lä tuil­la pelaste­taan yksi­ty­is­ten sijoit­ta­jien omaisu­ut­ta ja sosial­isoidaan sijoit­ta­jien tappioita

    1. Ilman Kreikan laina-apua Kreikas­sa oli­si­vat jääneet muun muas­sa eläkkkeet mak­samat­ta, kos­ka val­ti­ol­ta olisi lppunut raha. Liian Van­ha puhuu taas omia totuuksiaan.

  54. Jos seu­raa kes­ki-Euroop­palaisia lehtiä noin laa­jem­malti niin siel­lä ei näe vält­tämät­tä nähdä Euro-ongel­maa suo­ma­lais­ten silmin.

    Asi­aa tahal­lis­es­ti yksinker­tais­taen nim­itän suo­ma­laisen näkökul­man euroepälu­u­lok­si jos­sa ‘meitä nyt taku­ul­la kusete­taan taval­la tai toisel­la’ ja paras tapa han­kki­u­tua eroon koko hom­mas­ta on ero­ta EU:sta ja Eurosta ja kär­siä eron varsin kalli­it ja kivu­li­aat seu­rauk­set sekä elel­lä jatkos­sa ihan omis­sa olois­saan muista maista sen kum­mem­min välit­tämät­tä. Äkkipäätään tämä näke­mys muuten saat­taisi olla ihan vihrei­den perus­tavoit­tei­den mukaista. En ole ilkeä, kun­han totean. Olen var­ma siitä, että Soinin värikäs poruk­ka ei tätä ‘viher­poli­it­tista’ iro­ni­aa edes havaitse. 

    Sak­salainen tai ran­skalainen näkee asian toisel­la taval­la. Heil­lä ei käy juuri koskaan mielessä, että heille voisi kansakun­tana käy­dä huonos­ti kävi Euron lop­pu­peleis­sä sit­ten miten tahansa. Etenkin sak­salaisille Kreikan, Por­tu­galin ja Espan­jan finanssipoli­ti­ikan heikkous on vain mah­dol­lisu­us ujut­taa omaa raha- ja finanssipoli­it­tista poli­ti­ikkaansa etelä-Euroopan maihin. 

    Josch­ka Fis­ch­er taisi jos­sain tode­takin, että ‘jälleen ker­ran Sak­sa ajaa omaa poli­ti­ikkaansa väkipakol­la naa­puri­mai­hin’ tai jotain sen tapaista. 

    On tärkeää muis­taa, että eteläis­ten EU-val­tioiden velka­on­gel­mat eivät johtuneet (Kreikkaa luku­unot­ta­mat­ta!) niiden löperöstä raha- tai finanssipoli­ti­ikas­ta vaan siitä, että yksi­tyi­nen pankkisek­tori sai — ja saa edelleen — ottaa huimia speku­laa­tioriske­jä val­tioiden kustannuksella. 

    Sak­sa käyt­tää tätä yksi­tyisen pankkisek­torin kaut­ta tapah­tunut­ta val­tioiden velka­an­tu­mista työkalu­naan pakot­ta­mal­la eteläisiä kansan­talouk­sia tiukem­paan rahapoli­ti­ikkaan. Tämä lie­nee Suomen kansal­lis­ten etu­jen mukaista. Vai onko mui­ta mielipiteitä? 

    Se mis­tä nyt ei liiem­mälti puhuta on se seik­ka, että yksi­ty­is­ten pankkien ja val­tioiden velka­an­tu­miskytkös on jatkos­sa taval­la tai toisel­la katkaista­va jot­ta samankaltaisia vel­ka- ja rahoi­tu­songelmia ei jatkos­sa syn­ny. Min­ul­la ei siihen valmista vas­taus­ta ole mut­ta haas­tan­pa Oden ja muut luk­i­jat esit­tämään omia ratkaisujaan. 

    Jos hyviä ratkaisu­ja ei löy­dy niin sil­loin her­ra Soi­ni on oike­as­sa. Tähän en heti usko.

  55. Osmo Soin­in­vaara:
    Samuli Saarelma
    Tiedäthän kuienkin, että hin­tana vapaakau­pas­ta Nor­ja joutuu osal­lis­tu­maan EU:n alue­poli­ti­ikan rahoituk­seen. Se joutu­u­nou­dat­ta­maan suur­ta osaa EU:n direk­ti­iveistä, mut­ta niiden sisältöön se ei pääse vaikuttamaan. 

    Siis, mak­saako Nor­ja tosi­aan EU-jäsen­mak­su­ja? Uskon kyl­lä, että se joutuu direk­ti­ive­jä nou­dat­ta­maan, mut­ta tämä on kyl­lä aika lail­la eri asia kuin se, että rahoit­ta­maan touhua. Direk­ti­ivithän ovat vain lakien har­mon­isoin­tia maid­en välil­lä, ei mitään rahansiirtoa.

  56. Täl­lainen sol­i­daarisu­us pitäisi kyl­lä perus­tua vahvem­malle yhteiselle poh­jalle kuin mitä nyt on tar­jol­la. Lyhyesti: jos me nyt takaamme lainat, tul­laanko myös mei­dän lainamme takaa­maan? Kreikalta sol­i­daarista olisi ollut elää niin, ettei tarvitse muiden almu­ja. Kreik­ka ei ole esimerk­ki sol­i­daarisu­ud­es­ta. Emme voi luot­taa Kreikkalaisiin.

    Voi tietysti olla, että euroop­pa käytän­nössä kul­kee kohti euroopan yhdys­val­to­ja ilman selkeää suun­nitel­maa, ain­oas­taan kri­i­seis­sa tehty­jen hätäratkaisu­jen pohjalta. 

    KÄytän­nössä var­maan sak­san päätök­set ovat ratkai­se­via. Suomel­la lie­nee vai­h­toe­htoina roikkua mukana tai jäädä pois.

  57. Samuli Saarel­ma:
    Pro­tek­tion­is­mi on tyh­mää jopa siinä tapauk­ses­sa, että ei tun­neta minkään­laista sol­i­daarisu­ut­ta ulkop­uolisia kohtaan, kos­ka se rap­paa omaa hyv­in­voin­tia vapaakaup­paan verrattuna.

    Pro­tek­tion­is­mi on toinen ääripää sil­lä akselil­la, jos­sa toinen on nykyisenkaltainen rajoit­tam­a­ton ja ihmisiä huomioonot­tam­a­ton glob­al­isaa­tio. Siinä mis­sä pro­tek­tion­is­mi ei ole opti­mal­ista, ei nykyi­nen hölmö glob­al­isaa­tiokaan ole juuri kenenkään edun mukaista. Totu­us löy­tyy jostain siitä väliltä, kos­ka sil­loin veroil­la ja tulleil­la voidaan kehi­tys­tä ohja­ta poli­it­tis­es­ti ilman, että menetetään kau­pan hyötyjä.

    Mat­ti:
    Sak­sa käyt­tää tätä yksi­tyisen pankkisek­torin kaut­ta tapah­tunut­ta val­tioiden velka­an­tu­mista työkalu­naan pakot­ta­mal­la eteläisiä kansan­talouk­sia tiukem­paan rahapoli­ti­ikkaan. Tämä lie­nee Suomen kansal­lis­ten etu­jen mukaista. Vai onko mui­ta mielipiteitä?

    On. Tässä kri­i­sis­sä on täl­lä het­kel­lä vahvin osa­puoli finanssipelu­rit eli häikäilemät­tömät pankki­ir­it, jot­ka otta­vat mak­si­maalisen voiton lyhyel­lä tähtäimel­lä kaikesta toimin­nas­ta. Tämä on asianti­la niin kauan, kunnes ale­taan vih­doinkin käyt­tää poli­it­tista val­taa ja pis­tetään ala kuri­in ja nuh­teeseen. Se tarkoit­taa monia asioi­ta, mut­ta ainakin sitä, että jätetään velat mak­samat­ta, annetaan pankkien kaat­ua ja pis­tetään kaik­ki, jot­ka suinkin vain saadaan syvään ja pitkäaikaiseen henkilöko­htaiseen kuseen toimis­taan. Se sat­tuu, mut­ta kurimus tait­tuu ja luot­ta­mus palau­tuu näil­lä toimilla.

  58. Euron kaa­tu­mi­nen ei tietenkään tarkoi­ta kan­sain­välisen kau­pan lop­pumista, vaan pikem­minkin päin vas­toin. Euro­han estää täl­lä het­kel­lä kri­isi­mai­ta nouse­mas­ta kil­pailukyky­isik­si, mitä rak­en­teel­lista ongel­maa pahen­netaan kur­jis­tus­tak­ti­ikalla. Jos mail­la olisi oma val­u­ut­ta, Suo­mi ei mak­saisi pankki­tukia, vaan ostaisi hyödykkeitä kri­isi­maista, mikä käsit­tääk­seni on kan­sain­välistä kaup­paa. Toinen jut­tu on sit­ten koko kan­sain­välisen kau­pan hehku­tus. Kaik­ki perus­tuu johonkin suh­teel­lisen edun teo­ri­aan, joka toden­näköis­es­ti ei päde suun­nilleen kuin jois­sain maat­alous­tuot­teis­sa oike­as­sa elämässä (oike­as­sa elämässä yri­tyk­set vievät tuotan­non absolu­ut­tis­es­ti tuotan­tokus­tan­nuk­sil­taan halvim­paan paikkaan). Kun tuotan­tokus­tan­nusten alhaisu­us tehdään usein ehdoil­la, joista Suomes­sa jou­tu­isi putkaan, niin hiukan tämä koko raken­nel­ma vaikut­taa nojatuo­li­te­o­reetikko­porukan luo­muk­selta. Sol­i­daarisu­ut­ta siskot ja veljet.

  59. Samuli Saarel­ma: Siis, mak­saako Nor­ja tosi­aan EU-jäsen­mak­su­ja? Uskon kyl­lä, että se joutuu direk­ti­ive­jä nou­dat­ta­maan, mut­ta tämä on kyl­lä aika lail­la eri asia kuin se, että rahoit­ta­maan touhua. Direk­ti­ivithän ovat vain lakien har­mon­isoin­tia maid­en välil­lä, ei mitään rahansiirtoa.

    Ainakin Nor­jan hal­li­tuk­sen lähtei­den mukaan (sivu 11) vuodelle 2013 bud­je­toitu sum­ma Nor­jan EU-kon­tribuu­tioon on 290 MEUR.

    http://www.regjeringen.no/upload/UD/Vedlegg/eu/Norway%20and%20the%20EU.pdf

    Vuon­na 2010 Suomen net­tomak­su oli 300,2 MEUR, eli käytän­nössä mak­su­o­su­udessa ei juuri ole eroa. 

    http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?nodeid=37961&contentlan=1&culture=fi-FI

  60. Liian van­ha:
    “Pro­tek­tion­is­mia voi har­joit­taa monel­la muul­lakin taval­la. Julkiset investoin­nit voidaan kohden­taa koti­maiseen tuotan­toon, paikallisil­la teknisil­lä vaa­timuk­sil­la voidaan huo­mat­tavasti vaikeut­taa ulko­mais­ten toim­i­joiden toim­intaa. Ei siinä tulle­ja tarvita.”

    Nykyään stan­dar­d­oin­tikin on kansainvälistä,joten omat sovel­luk­setkin kat­so­taan niin stan­dar­d­oin­nin kuin kau­pan näkökul­mista sopimusten vastaiseksi.

    Byrokra­ti­aa voidaan­to­ki käyt­tää esteenä,mutta se on marginaalista.

    En tiedä, kuin­ka mar­gin­aal­ista se on. Asi­aa voi kysyä vaikka­pa teol­lisu­u­teen tai eri­tyis­es­ti lääk­in­tälaitepuolelle asioi­ta tekeviltä fir­moil­ta. Täl­lä het­kel­lä Euroop­paan voi tehdä tuot­tei­ta yksil­lä hyväksyn­nöil­lä ja tarkas­tuk­sil­la, mut­ta Yhdys­val­lois­sa on omansa, Kanadas­sa voi olla eri tulk­in­ta ran­skankielisel­lä ja englan­ninkielisel­lä alueel­la, Venäjäl­lä on GOST-normin­sa, Kiinan kiemu­rat ovat vielä ihan oma tari­nansa. Ja tässä ei sit­ten riitä se, että hyväksyn­nät haetaan, vaan kohde­maan val­tu­ut­ta­mas­ta tarkas­tus­laitok­ses­ta voi ram­pa­ta tarkas­ta­ja kat­se­le­mas­sa papere­i­ta neljä ker­taa vuodessa.

    Näi­den asioiden vaiku­tus kau­pan vapau­teen on kovin toimi­alako­htainen, mut­ta niil­lä voidaan aika tehokkaasti pitää niche-alueil­la kil­pailua kuris­sa. Tietyn alueen markki­nat voivat olla sen ver­ran pienet, että teknis­ten hyväksyn­tö­jen hakemisen ja ylläpitämisen kus­tan­nuk­set voivat olla suurem­mat kuin markki­noille men­e­misen odote­tut tuotot.

    Suuren volyymin kulut­ta­jatuot­tei­den kohdal­la tästä ei tule ongel­maa, mut­ta suo­ma­laiset tekevät hyvinkin paljon erikois­tuot­tei­ta, jois­sa maa- ja asi­akassek­toriko­htaiset volyymit ovat pieniä. Peri­aat­teessa nämä ovat mei­dän kansan­taloudellemme oikein mukavia puti­ikke­ja, kos­ka ne seiso­vat monel­la tuk­i­jalal­la, mut­ta samal­la bis­nis nojaa voimakkaasti siihen, että markki­noil­letu­lokyn­nys on paikallis­es­ti matala.

    Senkin olen use­am­paan ker­taan omin silmin näh­nyt, kun samo­ja IEC-stan­dard­e­ja eri man­tereil­la luke­vat tahot tulk­it­se­vat niitä eri taval­la. Tuote hyväksytään stan­dard­il­la IEC 65432.1 — 2010:llä euroop­palaises­sa hyväksyn­tälaitok­ses­sa EU-direk­ti­ivien mukaisek­si (jot­ka siis mainit­se­vat tuon stan­dard­in), mut­ta Yhdys­val­lois­sa vaikka­pa UL (joka mainit­see saman stan­dard­in) ei kelpu­u­ta tuotetta.

    Sel­l­aisia kan­sain­välisiä sopimuk­sia on vähän, jot­ka pakot­ta­vat jonkin maan hyväksymään esimerkik­si kan­sain­väliset IEC-stan­dard­it siten, että valvon­nan hoitaa IEC:n hyväksymä taho. Onko täl­laisia itse asi­as­sa lainkaan? WTO:ta asia ei kiin­nos­ta, mut­ta kyse on kuitenkin mon­es­sa tapauk­ses­sa kau­pan esteestä — ei aina tahal­lis­es­ta, mut­ta joskus sitäkin.

  61. Älyt­tömiä nämä puheet työteliäästä protes­tant­tis­es­ta pohjois­es­ta ja laiskas­ta katolis­es­ta etelästä. Ihan kuin me oltaisi­in jotenkin syn­tyjämme taloudel­lis­es­ti ylivertaisia.

    Oikeastiko monien mielestä var­al­lisu­userot johtu­vat ensisi­jais­es­ti uskon­nos­ta? Parikym­men­tä vuot­ta sit­ten olti­in aivan saman­laises­sa pank­ki- ja velka­kri­i­sis­sä kuin etelän maat nyt. Eikä todel­lakaan oltu sil­loin katolisia vaan nyky­istä protestanttisempia. 

    Jotenkin vaan Sak­san vauras kato­li­nen etelä men­estyy saam­a­ton­ta protes­tant­tista pohjoista parem­min. Alanko­maat on puo­lik­si kato­li­nen, Itä­val­ta täysin. Umpika­to­li­nen Pohjois-Italia pär­jää ver­tailus­sa oikeas­t­aan minä tahansa P‑Euroopan alueen kanssa. 

    En väitä etteikö kult­tuurieroil­la olisi minkään­laista merk­i­tys­tä, mut­ta kan­nat­taisi keskit­tyä johonkin rak­en­tavam­paan kuin tois­t­en uskon­non arvostelu­un ja oman eri­no­maisu­u­den ihmettelyyn.

  62. Samuli Saarel­ma: Niin? Ei se pro­tek­tion­is­mi muu­tu fik­suk­si touhuk­si sen har­joit­ta­jan kannal­ta sil­lä, että kehitetään jotain mon­imutkaisia keino­ja har­ras­taa sitä niin, ettei siitä voi käyt­tää nimeä “tul­li”.

    Ei muu­tu ei. Reak­tioni oli siihen väit­teeseen, että pro­tek­tion­is­min har­joit­ta­mi­nen olisi esimerkik­si WTO:n sopimuk­sen takia teknis­es­ti jotenkin han­kalaa tai mah­do­ton­ta. Pro­tek­tion­is­min lisäämi­nen on ihan vain poli­it­ti­nen kysymys, ja poli­itikoil­ta en lähtisi odot­ta­maan pitkän aikavälin kannal­ta fik­suimpia ratkaisu­ja, jos se aikaväli on vaa­likaut­ta pidempi…

    Pro­tek­tion­is­mia ei siis pidät­tele sen enem­pää kan­sain­väliset sopimuk­set kuin pro­tek­tion­is­min poh­ja­ton tyhmyyskään.

  63. AH: Kysymys/asetelma on väärin esitet­ty. Kreik­ka, Italia ja Espan­ja eivät ole köy­hiä mai­ta. Var­al­lisu­ut­ta on val­lan per­hanas­ti, mut­ta mm. vero­jen mak­su ei ole kiin­nos­tanut pätkänkään ver­taa törsäämiseen ver­rat­tuna. Tääl­lä pohjoises­sa elää onnek­si kuu­li­aista porukkaa, joka mielel­lään kaivaa kuvet­taan vaik­ka vähistäänkin etelän­maid­en riemuksi.
    Ver­taus suo­ma­laisi­in taan­tu­vi­in taik­ka muuten vähä­varaisi­in paikkakun­ti­in on sikäli huono.

    Sitä tuskin kukaan kiistää, että vero­jen keräämi­nen on valkosip­ulivyöhyk­keel­lä heikom­paa kuin tääl­lä pohjoises­sa. Mut­ta en minä ihan pure­mat­ta sitä niele, että esimerkik­si Kreikas­sa olisi niin kovin paljon vau­raam­paa kuin vaikka­pa Sak­sas­sa. Mil­lä mittareil­la? BKT on alem­pi, palkkata­so on alempi.

    Koti­talouk­sien var­al­lisu­usar­vot voivat jois­sain tilas­tois­sa olla korkeampia, mut­ta kun niistä siiv­otaan koti­mainen kiin­teistö­var­al­lisu­us pois, niin mitä jää?

    Sen uskon, että Pohjois-Italia on osin vau­raam­paa kuin Suo­mi keskimäärin. Koko maan kohdal­la tilanne on sit­ten toinen.

    Veronkeru­un tehost­a­mi­nen on ilman muu­ta moraa­li­nen edel­ly­tys lisätuen antamiselle. Se ei kuitenkaan ole mikään ihmelääke, jol­la tuot­tavu­userot tasaantuvat.

  64. Marko Hami­lo:
    Alue­poli­it­tiset tuet ovat sikäli ymmär­ret­täviä, että kus­sakin kansal­lis­val­tios­sa yliopis­tokaupun­git imevät luo­van luokan (ÄO > 120) syr­jäseuduil­ta, jois­sa he ovat 20 vuot­ta olleet vain elätettävinä.

    Tämä on jo toinen niistä kahdes­ta argu­men­tista, jot­ka selvästi puolta­vat kansal­lisia alue­tukia mut­ta eivät EU:n sisäisiä. Tässä siis ne kak­si argumenttia:

    1. Maalaiset jalostu­vat tyh­mem­mik­si, kos­ka fik­sut muut­ta­vat pois.

    2. Elin­ta­so­ero­jen yhteiskun­taa heilut­ta­va vaiku­tus on sidot­tu ver­tail­uryh­mään ja sitä kaut­ta maanti­eteel­liseen etäisyy­teen. Kaupungi­nosien jyrkät erot ovat han­kalampia kuin man­tereen eri osien erot.

    Odotan jän­ni­tyk­sel­lä, kuin­ka argu­ment­tia 1 käytetään sisäpoli­ti­ikas­sa. Alue­tukien vas­tus­ta­jille se voisi jopa kel­va­ta, kan­nat­ta­jille var­masti ei. Lisäk­si argu­men­tis­sa on se pieni heikkous, että kri­isi­mais­sa käy samaa.

    Aikaisem­min pois muut­ti­vat ne, jot­ka oli­vat kuole­mas­sa nälkään. Nykyään pois muut­ta­vat ne, joil­la on parhaat ansain­tamah­dol­lisu­udet, ja jot­ka omaa­vat kielil­läpuhu­misen lahjo­ja. Siis fik­sut, aloit­teel­liset ja koulute­tut. Tämä johtaa myös kansal­lis­val­tioiden kohdal­la argu­mentin 1 validi­teet­ti­in, vaik­ka pois­muu­ton kyn­nys onkin korkeampi.

    Kakkosar­gu­mentin ongel­ma on se, että nykyisel­lä naa­makir­ja-aikakaudel­la ver­tail­uryh­mä ei ole naa­puri eikä oma kylä, vaan jotain paljon laa­jem­paa. Nurkkakun­taisu­us ja naa­purika­teus pelas­taa vielä paljon, mut­ta suun­ta on isom­pi­in ympyröihin.

  65. On Angela Merke­lin syn­tymäpäivä! Yhtykäämme onnitteluihin:

    „Grat­ulieren zum
    Geburt­stag aus Finnland!
    Kläuschen
    hat geschrieben „Die Deutschen soll­ten sich von Frankre­ich als Part­ner lösen
    und sich tat­säch­lich den USA, Großbri­tan­nien, Skan­di­navien, Nieder­lan­den, dem
    Baltikum, Polen usw zuwenden.“
    Das ist zu hoffen.

    Empfehlen (2) Melden vor 28 Minute „

    (Die Welt, 17.07.12)

  66. Mielestäni ain­oat vai­h­toe­hdot eivät ole liit­to­val­tio ja toisaal­ta pro­tek­tion­is­tiset eril­liset pikku­val­tiot. EU on monel­la tapaa hyvä (joskin paljon val­u­viko­ja sisältävä) jär­jestelmä, jos­ta euro on vain osa. Eikä eurokaan ideana vält­tämät­tä ole huono, mut­ta euro­jär­jestelmä raken­net­ti­in ehkä turhan kri­ti­ikit­tömän ide­ol­o­gisen innos­tuk­sen lumoissa, jol­loin siihen jäi iso­ja vikoja. 

    Ei ain­oa vai­h­toe­hto EU:n hajoamiselle ole juuri nyky­muo­toisen euron säi­lytämi­nen, vaan on voita­va kysyä voitaisi­inko euro toteut­taa parem­min ja onko jotain rikot­ta­va ennenkuin voidaan rak­en­taa uut­ta. Viime kädessä EU voi val­ti­oli­it­tona ja talousalueena toimia ilman yht­enäistä val­u­ut­takin (jos­ta toki voidaan saa­da monia etu­ja, jos se hyvin raken­net­tu). Nyky­muo­toisen euro­jär­jestelmän syven­tämi­nen ja pysyvien yhteis­vas­tu­u­jär­jestelmien rak­en­t­a­mi­nen ovat mielestäni jatkoa sille, että euro­jär­jestelmässä ei alun­perinkään luo­tu tarpeek­si vahvo­ja pelisään­töjä. Teo­ri­as­sa yhteis­vas­tu­useen voitaisi­in nykyeu­rossakin toki selkeät pelisään­nöt yhdis­tää, mut­ta käytän­nössä on selvää ettei sel­l­aisia saataisi, vaan niihin jäisi aukko­ja joi­ta edelleen käytettäisiin.

    Lyhy­taikainen sol­i­daarisu­us ja toisen val­tion aut­ta­mi­nen on yhden­tyneessä Euroopas­sa pait­si moraa­li­nen “velvol­lisu­us” myös jokaisen maan etu. Sen sijaan pitkäaikaisil­la tai pysyvil­lä val­tioiden välisil­lä tulon­si­ir­to­jär­jeste­ly­il­lä luo­daan vain kiero­ja kan­nus­timia, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat nykyti­lanteeseen johtanei­den toim­intat­apo­jen jatkamisen. Ja ei, Euro-maat eivät ikinä saa sovit­tua niin ehdot­to­mia ja selkeitä pelisään­töjä, että ne riit­täi­sivät kumoa­maan näit­ten kiero­jen kan­nus­timien vaiku­tuk­sen. Mon­et toim­intata­vat ovat niin syvään juur­tunei­ta, etteivät ne muu­tu ihan lyhyessä ajas­sa. Ei ole mitään taikakeinoa, jol­la Kreikas­ta saataisi­in äkkiä kitket­tyä kor­rup­tio tai helleen­it saataisi­in mak­samaan veron­sa. Nuo muu­tok­set tapah­tu­vat ajan kulues­sa. Ja eivät edes ajan kulkues­sa, jos niistä ei aiheudu Kreikkalaisille itselleen tarpeek­si harmia (sel­l­aisia ihmiset nyt aika uni­ver­saal­isti vaan ovat). Sik­si pysyvät tai pitkäaikaiset tulon­sir­to­jär­jestelmät uskoak­seni pikem­minkin heiken­tävät kuin tehosta­vat kri­i­sis­sä ole­vien euro­maid­en kehitystä.

  67. “mut­ta Yhdys­val­lois­sa on omansa, Kanadas­sa voi olla eri tulk­in­ta ran­skankielisel­lä ja englan­ninkielisel­lä alueel­la, Venäjäl­lä on GOST-norminsa”

    Erot ovat kuitenkin vähen­tyneet­sitä muaakun kau­pan esteitä on poistettu.

    Vira­nomais­toimin­nas­sa kuin oikeuskäytän­nöis­säkin on hajon­taa Suomessakin,eikaikkea voi­da tarkasti yhtenäistää.

    Stan­dar­d­oin­ti on siir­tymässä yhä enem­män ns teol­lisu­us­stan­dar­d­i­en piiri­in eli vira­nomais­ten osu­us vähenee.
    Esim tietoli­iken­teessä stan­dar­d­oin­ti oli kansal­lista ja omaa teol­lisu­ut­ta suo­jel­e­vaa aina 90-luvun alkuun.
    Nyt on siir­ryt­ty teollisuusstandardeihin,joidne tarkoi­tus on sopia eri laitei­den ja verkko­je yht­en­sopivu­ud­es­ta ja veto­vas­tuu on valmis­ta­jil­la ja operatttoreilla.

    Niin­pä kansal­lista tuotan­toa suo­jel­e­vat stan­dard­it ovat väistyneet.

    Mut­ta on haet­tu uusia alan hallintaan tähtääviäkeinoja

  68. Tiedemies: Kiitos komen­tista. Suosit­te­len Bohm mui­ta kir­jal­lisu­u­den tarkastelua, on avar­ta­va koke­mus. Quant­timekani­ikan mukaan kaik­ki mitä mielemme tulk­it­see on abstrak­tio, Joten kokon­aisu­us on abstrak­tio, mitä muu­ta se voisi olla? Kokon­aisu­us on tulk­it­se­ma­ton, vail­la kokon­aisym­mär­rystä, mit­tausten ulkop­uolel­la, ole­va “käsite”, eli abstrak­tio. Mut­ta kun kaik­ki mielessämme, pääsämme ovat pelkkiä abstraktioita.

    Jos seisot ison puun alla, et näe kokon­ais­pu­u­ta, et juuria, jne. Kuvit­telet miten olisi. Mut­ta paljon vaikeam­paa on kuvitel­la puun kokon­aisu­ut­ta näkemät­tä sen, rap­su­tat pienen palasen pien­estä puu­palases­ta, niin kuin mei­dän tapauk­ses­sa. Kyl­lä, abstrak­tiot ovat epä­tarkko­ja, sik­si meil­lä on aina vaan samat ja samat ongel­mat sukupuoles­ta toiseen, lop­u­ton kierre mikä ei katkea samas­tu­mal­la mihinkään dog­maan, Kris­tit­tyyn, Bud­dha­laisu­u­teen, vihreisi­in, koko­mus tai sosi­aal­is­ti­in, rikkau­teen tai köy­hyy­teen, USA:nn tai Suomeen, Israel tai Palestina. 

    Hul­lu­ud­es­ta: Meil­läpäin hul­lu on ihmi­nen joka ei pysty tule­maan toimeen “nor­maal­isti” yhteiskun­nas­samme. Miten sen voisi mita­ta tarkasti, se on pelkkä abstrak­tio jon­ka poh­jal­ta psyke­nam­mat­ti­laiset sen arvio­vat. Quan­tum psykolo­gian, tai trassendent­taa­li­nen psykolo­gian mukaan ver­tausko­hde olisi ihmisen mak­si­maa­li­nen psyykki­nen poten­ti­aali. Se tarkoit­taisi että kaik­ki ollaan hul­lu­ja, kysymys on asteerossa. 

    Ihmiset jot­ka samas­tu­vat frag­ment­ti­in, usko­vaiset, poli­ti­ikas­sa mukana, nation­al­is­tit, ymmärtämät­ta kokon­aisu­ut­ta ovat hyvin akti­ivisia, ener­gisia. Samas­tu­mal­la johonkin ulkop­uoliseen dog­maan näyt­tää anta­van ihmisille paljon ener­giaa, joten holis­tiset, älykkääm­mät, voivat tun­tua laisko­ja. Bohm ope-ohjaa­ja (Ein­stein) sen sanoi aikon­aan, idea suurem­pi­irtein seu­raa­va: Voisiko aidosti, oikeasti, älykäs ihmi­nen olla kor­rupoitunut, oman egon kas­vat­ta­ja, muiden hyväk­sikäyt­tä­ja. Älykkyys tuo mukana myötä­tun­toa ja rakkaut­ta. Voisi sit­ten ihme­tel­lä minkälaisia tyyppe­jä maail­man päät­täjät on, poli­ti­ikot, pankki­ir­it, finanssi, jne. 

    Kokon­aisu­us ei ole mikään salali­it­to, salali­itot ovat poli­ti­ikas­sa uskonos­sa, nation­al­is­mis­sa kun jokainen ajaa omaa etua. Ja samat kuviot ja ongel­mat tois­tu­vat edelleen je edelleen. Yksinker­tais­es­ti, mielemme ja aja­tus kuu­luu quant­ti alueelle (domain) ja sen pelisään­nöil­lä on pelat­ta­va, eli kokon­aisu­us toimii yht­enä eikä sitä voi pilkkoa mie­len mukaan. 

    Frag­men­taa­ti­ol­la on käytön­sä, teknolo­gian kehi­tyk­sessä, kaik­ki pidämme hyvästä, mukavas­ta eämästä, mut­ta kun men­nään sen soveltamiseen, ihmis­ten, kirkko­jen, maid­en, insti­tu­ut­tien välisi­in suhteisi­in, pirstou­tu­mi­nen on tuhoavaa. Siinä domeinis­sä ollaan quat­ti­maail­mas­sa ja olisi otet­ta­va huomioon kokon­aisku­va, mikä ei todel­lakaan ole niin vaikea hah­mot­taa, pait­si niille jot­ka ovat jonkun ulkop­uolisen dog­man orjia, Tämä dog­man uskomi­nen estää heitä näkemät­tä mitään muu­ta kuin oma abstrak­tio kokon­aisu­ud­es­ta. jos sin­ul­la on jo valmis oma mielipi­de, käsi­tys, lop­putu­los, on mah­do­ton­ta páästä etenpäin.

  69. OSn muo­toile­ma teema kuu­luu: “Euroopan tule­vaisu­us ja sol­i­daarisu­u­den rajat
    15.7.2012 · Aihe: Talous­poli­ti­ik­ka, _
    Oikein mikään hyväksyt­tävä filosofia ei hyväksy ihmisen täy­del­listä itsekkyyt­tä. Ne joil­la on paljon, hei­dän on jotenkin autet­ta­va niitä joil­la on vähän.”

    Tässä pohdin­nas­sa OS yrit­tää ohja­ta ajatuk­si­amme melko alkeel­lisel­la ja poleemisel­lakin taval­la: Täy­del­lis­es­ti itsekkäät ovat pahik­sia ja toisaal­ta täy­del­lisen epäit­sekkäät (altru­is­tit) ovat niitä hyviä. Johtopäätös: Ote­taan niiden pahik­sien rahat, sil­lä se on oikeu­den­mukaista ja Hegelin sekä Marx­in filosi­fi­an mukaan hyväksyttävää.

    Voisi tämän toisinkin muo­toil­la, Kant­tia mukaellen: Vap­paa suo­ma­lainen mies ja nainen ansait­se­vat rahansa oma­l­la työl­lään ja riskino­tol­laan. Tämä on hyväksyt­tävää ja oikeudenmukaista.

    Tästä rahas­ta voi hyvinkin mak­saa kohtu­ullisen määrän vero­ja, joil­la mak­se­taan yhteiskun­nan perus­toimin­not ja heikom­pio­sais­ten auttaminen.

    Vero­ja mak­sa­va on kuitenkin oikeutet­tu odot­ta­maan sitä, että verot ovat tasoltaan kil­pailukyky­isiä ja niitä käytetään tehokkaasti ja oikeisi­in (=hyväksyt­tävi­in) tarkoituksiin.

    Veron määrän kohtu­ullisu­us määräy­tyy maail­mal­la (ei pelkästään Euroopas­sa) val­lit­se­vien markki­noiden, eli verokil­pailun kautta.

    Koska­pa ideat, teknolo­giat, ihmiset ja rahat liikku­vat nyky­isin vapaasti ja ket­terästi rajo­jen yli, kohtu­u­ton vero­tus aiheut­taa exo­duk­sen pois kyseis­es­tä, kil­pailukyvyt­tömästä maasta.

    Tässä kohdin kuulen jo joidenkin huu­ta­van, että minne ne niin kut­sut­tu Pohjo­is­mainen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta ja luon­non­suo­jelu oikein unohtuivat!

    Tässä se ongel­man ydin juuri onkin: Suomes­sa val­lit­see ytimi­inkäyvän, todel­lisen keskustelun huu­ta­va hil­jaisu­us näistä asioista. Sen sijaan pop­ulis­tista dem­a­gogiaa kyl­lä kuullaan.

    Siis­pä olisi kiin­nos­tavaa pohtia sitä, että
    1) mitenkä määritelään tuo epämääräi­nen käsite Pohjo­is­mais­es­ta hyv­in­voin­tiy­h­teuskun­nas­ta. Sen spe­si­fikaa­tio­ta ei löy­dy nimit­täin mistään?
    2) mitenkä pitäisi määritel­lä epämääräiset käsit­teet bio­di­ver­si­teetistä ja kestävästä kehityksestä?
    3) miten kerätä koh­tien 1+2 aiheut­ta­mat kulut niin, että niiden mak­sa­jat eivät lähde maasta.

    Pitää jo tun­nus­taa se tosi­a­sia, että Euroopa, ja Suo­mi siinä mukana, ovat nyt traagis­es­ti ajau­tuneet kil­pailukyvyt­tömyy­den, inve­ston­til­a­man ja poli­itikko­jen kyvyt­tömyy­den aiheut­ta­maan velka-syöveriin.

    Suomen tilanne näyt­täkin nyt samal­ta kuin Nokian kym­menkun­ta vuot­ta sit­ten: Ollaan aro­gan­tin omahyväisiä, tui­jote­taan omaan napaan ja kieltäy­dytään usko­mas­ta (=total denial) ympäril­lä tapah­tunut­ta muutosta. 

    Kesäter­veisin,

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka lep­pois­taa Hämeessä, 7‑päiväisellä lomallaan

  70. Nos­te­taan­pa taas esi­in urheil­i­jat. Van­hat kun­non veron­mak­sa­jat kus­tan­ta­vat urheil­i­joille sta­dion­it verovaroista, joi­ta ilman urheilu­bisnestä ei voitaisi tehdä. Jos veron­mak­sa­jat on pakotet­tu mak­samaan urheil­i­joiden miljoonat­u­lot, en ymmär­rä, mik­semme voisi myös mak­saa myös tukea pankeille. Yhtä sairas­ta hom­maa. Itse tuen ennem­min pankke­ja kuin miljonääriurheilijoita.

  71. ‘Kansal­lis­val­tiot ovat aikansa elänyt asia.’ (vihreä äänestäjä)
    Tässä ei ole muu­ta ongel­maa kuin se, että mon­et kivat insti­tuu­tiot, joi­ta meil­lä on, esim. vaik­ka oikeusva­tio, demokra­tia ja hyv­in­voin­ti­val­tio, ovat kansal­lis­val­tio­hin perus­tu­via. Mitään muu­ta poh­jaa ei ole, eikä näytä tulevan.
    Jos minark­isti­nen yövar­ti­javal­tio ilman san­ot­tavaa demokra­ti­aa kel­paa, niin sit­ten voidaan ilman muu­ta luop­ua kansal­lis­val­tios­ta, kansal­lisu­ud­es­ta ja rajoista.

  72. ‘Ihmiset jot­ka samas­tu­vat frag­ment­ti­in, usko­vaiset, poli­ti­ikas­sa mukana, nation­al­is­tit, ymmärtämät­ta kokon­aisu­ut­ta ovat hyvin akti­ivisia, ener­gisia.’ (Juani­to)
    Fra­gent­ti­in? Uskon­to ja kansal­lisu­us ovat olleet ensisi­jais­es­ti yhdis­täviä tek­i­jöitä, eivät erot­tavia. Nor­mi­ti­la on se, että oma suku/klaani tai sää­ty on varsi­nais­es­ti ihmisiä, kaik­ki muut ovat jotain muu­ta, eikä niitä koske mikään moraali. Tämän toteu­tu­mista voi käy­dä kat­so­mas­sa erinäi­sis­säkin Kol­man­nen maail­man maas­sa, jos­sa ei todel­lakaan ole mitään kansal­lis­tun­toa, joka aut­taisi vaikka­pa toimi­van hallinnon luomisessa.

  73. Lurk­ki.

    Uskon­to yhdis­tävä tek­i­jä?? Jos maail­mas­sa on sama teknolo­gia, tiede, teknolo­gia, lääk­i­tys jne, kaikille, toimii yhtä hyvin kaikkien yhmis­ten kesku­udessa, henkisyy­den tarve olisi myös sama kaikille, mut­ta rip­puu mis­sä syn­nyt, mihin yhteisöön, olet kris­tit­ty, mus­li­i­mi, hin­du, Bud­dhisti tai mitä vaan, sit­ten tapel­laan oman dog­man puoles­ta eikä muus­ta olla kiinnostuneita.

    Nation­al­is­mis­sa tapah­tuu aivan samoin. Nykyään asuste­len Nepalis­sa, 5 vuo­den aikana eivä ole kyke­neet samaan perus­tus­lakia aikaan kos­ka noin 200 eri etni­aa tap­pel­e­vat keskenään, jokainen vetää omaan puoleen, lisäk­si kiinal­la ja Intial­la omat vaa­timuk­set, sekaan­tu­vat mie­len määrin maan sisäiseen menoon, hal­li­tus ei toi­mi tai ei ole ole­mas­sa, kor­rup­tio on käsit­tämätön, vähäiset tiet rappeu­tunei­ta, 6–8 tun­tien sähkökatko­ja päivit­täin. Sama Inti­as­sa, pak­istanis­sa, Bangladesh, jopa kiinassa. 

    kukaan ei väl­itä mis­tään muus­ta kon omas­ta pihas­ta. Frag­men­taa­tio mie­lenkuku parhaimil­laan. Sama tapah­tuu Europas­sa, hyvin sen nyt huo­maa (frag­men­taa­tion suhteen).

    Ollaan samas­sa laivas­sa, samal­la matkalla, se olisi ymmär­ret­tävä. Samas­tu­mi­nen pieni­in ryh­mi­in ja käsi­tys että jokaisel­lä on parem­pi tai ain­oa totu­us on jo liian prim­i­ti­ivistä ajat­te­lu­ta­paa ja tuhoavaa.

  74. onko vihreil­lä solidaarisuus-rajaa?

    siis jos(kun) tämänkin tukipaketin jäl­keen tulee uusi tukipaket­ti ‚vaikka­pa Italiaan,niin onko mitään rahal­lista rajaa jol­loin sanotte,että ei enää,nyt riitti:
    Suo­mi ei osal­lis­tu enää tukipaketteihin

    -siis takaat­teko vielä lisää 1Mrd E vai 100Mrd euroa lisää?
    onko kattoa?

  75. @Juanito,
    Kyl­lä, uskon­to on yhdis­tävä tek­i­jä. Se yhdis­tää toisi­in­sa ihmisiä, joil­la ei ole mitään muu­ta yhteistä, syytä toimia yhteistyössä keskenään tai luot­taa toisiinsa.
    Bene­dict Ander­son­in käsite ‘kuvitel­tu yhteisö’ on oival­ta­va: yhteisöt, joiden jäsenet eivät oikeasti tunne toisi­aan, ovat kuvitel­tu­ja yhteisöjä. Toiset eivät vain tun­nu usko­van, että ‘ihmiskun­ta’ on aivan yhtä kuvitel­tu kuin ‘suo­ma­laiset’ tai ‘kris­tikun­ta’, ja toimii tois­taisek­si paljon, paljon huonommin.
    Jos perus­nepalilainen ei kuvit­tele kuu­lu­vansa kansakun­taan ‘nepalilaiset’, ja toi­mi sen mukaises­ti, ongel­mana on nepalilaisen nation­al­is­min puute. Ei ole koko val­tion kat­tavaa kuvitel­tua yhteisöä, jon­ka puit­teis­sa oltaisi­in sol­i­daarisia ja isänmaallisia.

  76. Lurk­ki
    Kiitos vinkistä. Aikanaan ihmiset yhdis­tyivät tur­val­lisu­u­den merkissä, sekä fyysi­nen tur­val­lisu­us, nation­al­is­mi, että henk­i­nen tur­val­lisu­us, uskon­to. Sil­loin se toi­mi hyvin hei­dän maail­mas­sa. Samal­la taval­la toi­mi heille käsi­tys että maa­pal­lo on lit­teä ja aurinko kiertää maa­pal­loa. Mut­ta nykyään se ei enään toimi.

    Maail­ma on pieni, kaik­ki on tiivisti yhtey­dessä kaikki­in taval­la jol­la aikaisem­min oli käsit­tämätön, talous, poli­ti­ik­ka, markki­nat, kom­mu­nikaa­tio jne. Sik­si noin “prim­i­ti­ivi­nen” aset­telu, ajat­telu ei toi­mi. Ei nepalis­sa eikä europas­sa, niin kuin kym­me­nien vuosien aikana ollaan nähty. 

    Mik­si ihmiskun­ta käsi­tys toimii paljon huonom­min, eihän meil­lä ole mis­sään oikeaa koke­mus­ta siitä. Ihmiskun­ta on tämä planeetamme.

    Nepal, kuten mon­et muut maat, ovat poli­it­ti­nen, muiden, kek­simä johon samas­tu­taa rajal­lis­es­ti, sik­si oman yhteisöön luot­ta­mi­nen on suurem­pi, tur­val­lisu­u­den takia. Tur­val­lisu­u­den käsi­tys on kas­vanut maail­man laajaiseksi.

  77. Kävin juuri osta­mas­sa 18-voltin, 2‑akkuisen, kiinalaisen käsiporakoneen.

    Mukana on myös set­ti poran­ter­iä ja ruuvinväännin-paloja.

    Kaik­ki pakat­tuna nät­ti­in muovilaatikkoon.

    Mak­soin 26,80 euroa.

    Tun­tuu toimi­van OK.

    Lehti­ti­eto­jen mukaan OS on sitä mieltä, että ongel­mamme ovat ratkaistavis­sa siten, että Sak­sa nos­taa epäreilun matalia palkojansa…

    Tämä kom­ment­ti on niin syvätä hanurista, että melkein olen kiihdyksissäni.

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka ei ole hanurista

  78. nos:
    Euron kaa­tu­mi­nen ei tietenkään tarkoi­ta kan­sain­välisen kau­pan lop­pumista, vaan pikem­minkin päin vas­toin. Euro­han estää täl­lä het­kel­lä kri­isi­mai­ta nouse­mas­ta kil­pailukyky­isik­si, mitä rak­en­teel­lista ongel­maa pahen­netaan kur­jis­tus­tak­ti­ikalla. Jos mail­la olisi oma val­u­ut­ta, Suo­mi ei mak­saisi pankki­tukia, vaan ostaisi hyödykkeitä kri­isi­maista, mikä käsit­tääk­seni on kan­sain­välistä kaup­paa. Toinen jut­tu on sit­ten koko kan­sain­välisen kau­pan hehku­tus. Kaik­ki perus­tuu johonkin suh­teel­lisen edun teo­ri­aan, joka toden­näköis­es­ti ei päde suun­nilleen kuin jois­sain maat­alous­tuot­teis­sa oike­as­sa elämässä (oike­as­sa elämässä yri­tyk­set vievät tuotan­non absolu­ut­tis­es­ti tuotan­tokus­tan­nuk­sil­taan halvim­paan paikkaan). Kun tuotan­tokus­tan­nusten alhaisu­us tehdään usein ehdoil­la, joista Suomes­sa jou­tu­isi putkaan, niin hiukan tämä koko raken­nel­ma vaikut­taa nojatuo­li­te­o­reetikko­porukan luo­muk­selta. Sol­i­daarisu­ut­ta siskot ja veljet.

    Aivan: Jälleen ker­ran kuvitel­laan, että todel­lisu­u­den voi pakot­taa seu­raa­maan teo­ri­aa — mikä käytän­nössä AINA johtaa ihmis­ten jol­lakin oppi­raken­nel­mal­la pyhitet­tyyn alis­tamiseen dik­ta­toriselle vallankäyttölle.

    Osmon kir­joi­tus ja tämä ketju, jota luen myöhässä, on itsel­leni järisyt­tävän valai­se­va: saat­taa Suomen vihreät omis­sa silmis­säni aivan uuteen val­oon anta­mal­la aiem­min vihre­itä hyvässä uskos­sa äänestäneelle ratkai­se­vaa uut­ta tietoa.

    Edel­liset dik­tatu­u­rit itse kokenei­den uhrien lapsen­lapset ovat valmi­ita pystyt­tämään seu­raa­van …Tai ainakin sal­li­maan sen pystyt­tämisen. Siltä tämä näyttää.

  79. Veroast­ei­den ver­tailu ei ole koko­to­tu­us. Korkean veroas­t­een mais­sa veroil­la saadaan kansalaisille ali­hin­noitel­tu­ja palvelui­ta, joi­ta alhaisem­man veroas­t­een mais­sa pitää ostaa täy­teen hintaan. 

    Vero­tuk­sen täytän­töön­panon tehokku­us olisi sen sijaan ehdot­tomasti pystyt­tävä edes osa­puilleen saa­maan samalle tasolle ennen tulonsiirtounionia.

  80. lurk­ki:
    ‘Kansal­lis­val­tiot ovat aikansa elänyt asia.’ (vihreä äänestäjä)
    Tässä ei ole muu­ta ongel­maa kuin se, että mon­et kivat insti­tuu­tiot, joi­ta meil­lä on, esim. vaik­ka oikeusva­tio, demokra­tia ja hyv­in­voin­ti­val­tio, ovat kansal­lis­val­tio­hin perus­tu­via. Mitään muu­ta poh­jaa ei ole, eikä näytä tulevan.
    Jos minark­isti­nen yövar­ti­javal­tio ilman san­ot­tavaa demokra­ti­aa kel­paa, niin sit­ten voidaan ilman muu­ta luop­ua kansal­lis­val­tios­ta, kansal­lisu­ud­es­ta ja rajoista.

    Mainio kitey­tys. Tämän­päiväi­nen (22.7.) Guardian­in atikke­li “Glob­al banks are the finan­cial ser­vices wing of the drug cartells” ker­too, mil­laista olisi val­lankäyt­tö siinä yövartijavaltiossa.
    Kiitok­set myös Marko H:n Tiede-lehden artikke­li-viit­teestä. Artikke­lis­sa hän ansiokkaasti osoit­taa, että minkään­laista empi­iristä aineis­toa, joka puoltaisi inte­graa­tion syven­tämistä, ei ole. 

    Fed­er­al­is­tit tar­joa­vat asut­tavak­semme pelkkää oman mieliku­vi­tuk­sen­sa luo­maa tuulentupaa. 

    Se kuulem­ma toteu­tuu, kos­ka “päät­täjät Euroopas­sa ovat investoi­neet siihen niin paljon poli­it­tista pääo­maa” (Draghi YLE:n net­ti­sivun uutises­sa tänään). Siltähän tämä näyt­tää: Päät­täjien kasvo­jen säi­lyt­tämisen takia Euro-Titan­ic saa mak­saa Euroopan kan­soille mitä tahansa. 

    Hallintorak­en­teeltaan ja demokraat­tisu­udeltaan EU:sta johdet­tu liit­to­val­tio-tuu­len­tu­pa muis­tut­taa kaikkein läheisim­min entistä Neu­vos­toli­it­toa — tietenkin sen sosi­aal­i­tur­va ja työl­lisyysaste pois­lukien, kun yövar­ti­javer­sios­ta on puhe.

  81. Hyviä point­te­ja. Mut­ta en ole var­ma kuitenkaan oletko kuitenkaan oikeassa. 

    Ote­taan esimerkik­si mainit­se­masi Italia. Kun olen Put­namia lukenut ja saanut sen kuvan että Etelä-Italia on viimeiset melkein 1000 vuot­ta ollut epälu­ot­ta­muk­sen yhteiskun­ta joka tuot­taa lähin­nä kor­rup­tio­ta ja jär­jestet­tyä rikol­lisu­ut­ta, koko Italia toimisi ehkä parem­min jos Pohjois-Italia ja Kol­mas Italia (Toskana jne.) pää­si­sivät eroon Etelä-Italiasta.

    Sol­i­daarisu­us voi olla hyvä asia kun kohde ja anta­ja omaa­vat saman perusar­vo-maail­man mut­ta ei ehkä muuten. Muuten peli muut­tuu nopeasti Van­gin Dilem­mak­si, jos­sa anta­jaa kut­su­taan kansanomais­es­ti kusetet­tavak­si ja saa­jaa kusettajaksi.

  82. Pekka Vaara
    Suo­ma­laiset tun­te­vat laa­jalti myötä­tun­toa ja sol­i­daarisu­ut­ta aidosti huono-osaisia kan­so­ja kohtaan. Kehi­tys­a­pu ja katas­trofi­a­pu ovat laa­jalti hyväksyt­tyjä. Eteläeu­roop­paalaista vas­tu­u­ton­ta velan­ot­toa seu­rauk­sista piit­taa­mat­ta on mah­do­ton hyväksyä protes­tant­tisen moraalin maissa. 

    Annan itsekin muu­ta­man euron yhteen intialaiseen koulupro­jek­ti­in, mut­ta en silti välit­täisi että Intia liit­ty­isi EU:hun. Kehi­tys­a­pu on jol­lain lail­la hal­lit­tua, mut­ta Kreikan aut­ta­mi­nen näköjään ei.

  83. Mainio avaus ja hyvää keskustelua.

    Aihe on äärim­mäisen mon­imutkainen ja siis­pä en naulaa omia kan­to­jani vielä, vaan läh­estyn asi­aa hypo­teesin kaut­ta. Muur­in­rak­en­tamis­es­ta ker­to­van albu­min sanoin “Togeth­er we stand, divid­ed we fall”.

    Kuten pitkä keskustelu osoit­taa, on “Euroopan idean” toteu­tus äärim­mäisen vaikeaa. Haastei­ta, ongelmia ja kaiken­laisia epäideaal­isuuk­sia on tul­lut lis­tatuk­si melkoinen joukko.

    Mut­ta pitäisikö vielä ker­ra­ta koko hom­man moti­vaa­tio? Varsinkin kun tässäkin keskustelus­sa on jo ainakin epä­suo­rasti kyseenalais­tet­tu keskeisiä moti­vaa­tiotek­i­jöitä. Ja jos kansanäänestyk­si­in joskus men­nään, niin äänestäjäkun­nal­la olisi hyvä olla mielessä myös posi­ti­iviset moti­vaa­tiotek­i­jät pelkkien ongelmien lisäksi.

    Jostain syys­tä julkises­ta medi­as­ta puut­tuu geopoli­it­ti­nen ja strate­gi­nen aspek­ti läh­es kokon­aan — 99% keskustelus­ta keskit­tyy pöy­himään Euroopan sisäisiä asioita.

    Vas­taavasti Kiinan san­o­taan toimi­van johdon­mukaises­ti strate­gis­es­ti ja pitkän aikavälin tarpeet huomioiden (sat­sauk­set uusi­u­tu­vaan ener­giaan ja maanvil­jelysti­lan han­k­in­nat Itä-Afrikas­ta). Amerikkalainen käytän­tö on ehkä tutun­paa ennakoivan iskun dok­tri­inei­neen ja super-yliäänipom­mikone ‑pro­jek­tei­neen.

    Mikä on Euroopan vas­taa­va Mas­ter Plan?

    Taloudel­lis­ten intressien varmis­t­a­mi­nen lie­nee tavoit­teena annet­tu, mut­ta Euroopan globaalin vaiku­tus­val­lan varmis­tamisen moti­vaatitek­i­jät ovat laa­jem­mat ja poh­jaa­vat osaltaan Val­is­tuk­sen aikaan (seku­laarisu­us, nat­u­ral­isti­nen maail­mankat­so­mus, ratio­naal­isu­us, tasa-arvo, jne.), mut­ta sisältävät myös tuoreem­pia arvo­ja. Vai miltä vaikut­ta­vat kiinalainen käsi­tys ihmisoikeuk­sista, amerikkalainen käsi­tys ilmastopoli­ti­ikas­ta taik­ka venäläi­nen käsi­tys demokra­ti­as­ta? Kaikissa tapauk­sis­sa ja kaikil­la kom­bi­naa­tioil­la val­it­sen mielu­um­min euroop­palaisen vaihtoehdon.

    Näi­den euroop­palais­ten arvo­jen ja ideoiden viem­i­nen maail­malle riip­puu hyvin paljon Euroopan taloudel­lis­es­ta merk­i­tyk­ses­tä globaalis­sa kon­tek­stis­sa (ketä tarvii tai kan­nat­taa kuun­nel­la). Taloudelli­nen merk­i­tys taas riip­puu ennen muu­ta pitkän aikavälin kil­pailukyvys­tä. Min­ulle on (hypo­teesina) selvää, että Euroopan inte­graa­tio edis­tää sekä tätä kil­pailukykyä että varsinkin euroop­palais­ten ideoiden viemistä.

    Suu­ru­u­den ekono­mia valitet­tavasti pätee vielä tänäkin päivänä. Sak­salaiset pk-yri­tyk­set (joiden osu­us Sak­san vien­nistä on läh­es 70%) ovat kil­pailukyky­isiä maail­man­markki­noil­la ennen muu­ta suuren koti­markki­nan tuo­man “start­tiedun” myötä. Suuri ja mah­dol­lisim­man hyvin toimi­va euroop­palainen sisä­markki­na on myös suo­ma­lais­ten start-up:ien ja pk-yri­tys­ten etu — ja tämän sek­torin men­estys on Suomellekin kri­it­tistä juuri nyt. Hyvin toimi­va sisä­markki­na edel­lyt­tää tai vähin­täinkin merkit­tävästi hyö­tyy asioista kuten vapaa liikku­vu­us ja Euro.

    Mon­imuo­toisu­us eli kult­tuurilli­nen ja kielelli­nen diver­si­teet­ti on osa euroop­palaisia arvo­ja, mut­ta viit­taus parem­paan pär­jäämiseen hajaan­tuneena ei päde. Impe­ri­al­is­min lähtölaukauk­ses­sa Euroop­pa eit­tämät­tä hyö­tyi kil­paile­vista kaupunki­val­tioista, mut­ta globaali kil­pailu­ti­lanne on tänään tyystin toinen.

    EU:n ja varsinkin Euron his­to­ria todel­lakin perustelee asioiden kri­it­tisen tarkastelun, mut­ta pitäisikö pain­opis­tet­ta kuitenkin siirtää ongel­makeskeisyy­destä ratkaisukeskeisyyteen?!

    Näyt­tää vah­vasti siltä, että seu­raavien 2–3 vuo­den aikana tehtävät ratkaisut tule­vat vaikut­ta­maan Euroopan geopoli­it­tiseen ase­maan strate­gis­es­ti — vaiku­tusten ollessa moni­ta­hoisia, dra­maat­tisia ja ulottuen 50 tai 100 vuo­den päähän.

    Antti Pikkusaari
    liik­keen­jo­hdon konsultti

  84. Antti Pikkusaari: Näyt­tää vah­vasti siltä, että seu­raavien 2–3 vuo­den aikana tehtävät ratkaisut tule­vat vaikut­ta­maan Euroopan geopoli­it­tiseen ase­maan strate­gis­es­ti – vaiku­tusten ollessa moni­ta­hoisia, dra­maat­tisia ja ulottuen 50 tai 100 vuo­den päähän.

    Tärkeäm­pää on kysyä mitä tapah­tuu mainit­semille­si arvoille, jos kri­isin pani­ikki­ratkais­us­sa aje­taan maanosa velka­kier­teeseen ja pysyvään poli­it­tiseen kor­rup­tioon sekä tapetaan samal­la demokraat­ti­nen päätök­sen­teko. EU toimii jo muutenkin liikaa suuryri­tys­ten ja muiden suurten taloudel­lis­ten toim­i­joiden ehdoil­la uhat­en näitä arvoja.

    Ana­ly­y­sistäsi puut­tuu toinen puoli. Kiina joutunee vaurastues­saan avaa­maan myös poli­it­tista kent­tään­sä, sil­lä taloudel­lis­ten toim­i­joiden val­lan kaut­ta tapah­tuu väistämät­tä jonkin­laista demokrati­soi­tu­mista, ellei siel­lä siir­ry­tä suo­raan fasis­mi­in, mikä taas saat­taa hyvinkin näyt­tää sel­l­aiselta poli­it­tiselta täyskään­nök­seltä, jol­la hallinto menet­tää kansan hil­jaisen kan­natuk­sen. Samat­en, ellei muu­tos­ta tapah­du, Yhdys­val­lois­sa taloudel­lis­ten etu­ryh­mien suh­muroin­ti ja pro­pa­gan­dakoneis­to saa koh­ta hei­dän poli­it­tisen katas­trofin­sa heit­tämään koko maan lop­ullis­es­ti alas jyrkänteeltä.

    Euroop­palais­ten arvo­jen vahvu­us tulee eri­laisu­ud­es­ta ja ikävienkin tosi­seikko­jen tun­nus­tamis­es­ta ja vahvu­us mitataan sil­lä, uskalletaanko arvo­ja toteut­taa tältä poh­jal­ta. Kun ker­ran talousunioni ei näytä toimi­van, tehdään yhteistyötä sel­l­aisel­la tasol­la, jol­la se toimii. Taloudelli­nen pain­oar­vo on tärkeätä euroop­palais­ten arvo­jen edis­tämisek­si, mut­ta näitä arvo­ja ei saa uhra­ta sen alttarille.

Vastaa käyttäjälle Peter Skogberg Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.