Kaunas – Panevezys

En ollutkaan pienen hotel­limme ain­oa pyöräil­i­jä. Siel­lä yöpyi myös kak­si van­hempaa Itä­val­las­sa asu­vaa amerikkalaista (?), jot­ka oli­vat matkalla Nord­kapi­in. Eikä ollut edes hei­dän ensim­mäi­nen pitkä matkansa, vaan ymmärtääk­seni neljäs, jos alle viiden tuhan­nen kilo­metrin matko­ja ei las­ke­ta. Istan­bu­li­in pää­tyneen matkan pitu­udek­si nyt esimerkik­si oli tul­lut 7500 km. Jotenkin oma­nar­von­tun­toni las­ki, enkä main­in­nut vaa­ti­mat­tomas­ta Niz­zan matkas­tani mitään. 

Yöl­lä oli raju ukonil­ma ja satoi äänestä päätellen aivan kaata­mal­la. Kau­nasin tieto­ja min­ul­la ei ole, mut­ta lähel­lä Birzais­sa satoi yöl­lä 50 mm. Pohdin sitäkin, kan­nat­taako lähteä ollenkaan. Kaatosateessa ei voi ajaa, mut­ta hel­teel­lä pieni sade on parem­pi vai­h­toe­hto kuin kuuma auringonpaiste.

Fore­ca oli paran­tanut tar­jous­taan luvat­en ker­toimel­la sata, että välil­lä 6–18 sataa (p=99%). Vaik­ka aamul­la näyt­ti siltä, että ovat täl­lä ker­taa oike­as­sa, olisin tuol­la ker­toimel­la kyl­lä lyönyt vetoa – ja olisin taas voit­tanut. Ei pisaraakaan.

Aamul­la ilma tun­tui jopa kylmältä. (Oikeasti 23 astet­ta!) . Niin sitä keho sopeutuu.

Reit­tiä suun­nitel­lessa kan­nat­taa selvit­tää, mis­sä menee van­ha tie. Tärkeimpi­en kaupunkien välille on yleen­sä raken­net­tu uusi nopea ja suo­ra tie, jota on tyl­sä ajaa, mut­ta van­ha tie, joka kiertelee kyläkeskusten kaut­ta men­nen silti melko suo­raan, on jätet­ty jäl­jelle. Val­itsin nytkin sel­l­aisen, eikä se ollut kuin kilo­metrin pidem­pi. Jok­seenkin samaa reit­tiä olin polkenut kovaan vas­tatu­uleen toiseen suun­taan vuon­na 2007 matkalle Nizzaan.

Alku­matkas­ta yölli­nen myrsky oli kaatanut pui­ta tielle. Palokun­ta oli niitä paraikaa raivaa­mas­sa. Paik­ka paikoin tul­vi­va vesi oli tuonut tielle soraa ja paris­sa paikas­sa piti ajaa tien yli vir­taa­van kymme­nen sentin tul­vavir­ran läpi. Aamuyöstä tämä mat­ka olisi ollut paljon vaikeampi.

Päivän etap­pi oli aivan ihana. Tie oli hyvässä kun­nos­sa, ei juuri mäk­iä, maise­ma hienoa. Pyörä kul­ki kuin unel­ma. Ajoin mata­lal­la syk­keel­lä, mut­ta jou­tu­isas­ti. Paljon ei tarvin­nut pysähdel­lä, vaik­ka läm­pöti­la nousi taas jon­nekin hel­lelukemi­in. Keho sopeu­tuu. 114 kilo­metriä meni kuin tyhjää vain. Kovin ovat kilo­metrit pyöräil­i­jälle eripituisia.

Urheilu­juo­mani lop­pui, eikä sitä täältä sun­nun­taina saa mistään.

Pan­evezys on Liet­tuan viiden­nek­si suurin kaupun­ki, jos­sa on asukkai­ta noin 119  000. Keskus­ta on hyvin väljä ja siel­lä on paljon avaria puis­to­ja. Ydinkeskus­tak­si kut­sut­tu torikin on selvä ei-kau­palli­nen puis­to. Kuitenkin kaupun­gin halkaisee aivan bru­taali keskeltä aidat­tu liikenneväylä.

 

 

Ajaes­sani sisään kaupunki­in bon­gasin mie­lenki­in­toisen näköisen van­han puisen omako­tialueen. Kävin ruokail­tuani kat­so­mas­sa. Paljon tuli kuvia.