Kansanedustajat Osmo Soininvaara, Vesa-Matti Saarakkala (ps.) ja Petteri Orpo (kok.) keskustelevat teemanaan Vaarantaako kuntauudistus perusterveydenhuollon?
Tallenne Ylen Areenassa. (minuutit 05:15–20:10).
Kansanedustajat Osmo Soininvaara, Vesa-Matti Saarakkala (ps.) ja Petteri Orpo (kok.) keskustelevat teemanaan Vaarantaako kuntauudistus perusterveydenhuollon?
Tallenne Ylen Areenassa. (minuutit 05:15–20:10).
Oli ihan mielenkiintoinen keskustelu. Valitettavasti vaan mukana ei ollut yhtään (järkisyillä) uudistusehdotusta vastustavaa (kuten THL tai Lääkäriliitto).
Selitäpä Ode, miksi olet ajamassa uudistusta jossa ei vieläkään korjata terveydenhuollon järjestämisvastuun riittävää väestöpohjaa ja yritetään väkisin jatkaa kuntapohjaisella järjestelmällä. Euroopassa julkisen terveydenhuollon rahoitusvastuun väestöpohjat ovat yleensä miljoonissa. Suomen kuntapohjaista järjestelmää lähinnä on Kreikka, jossa pienin yksikkö on 400000.
Vaikka kuntauudistus onnistuisi hallituksen tavoitteiden mukaisesti, syntyvistä kunnista valtaosa on edelleen aivan liian pieniä itsenäiseen vastuuseen terveydenhoidon kokonaisuudesta.
Mitä tapahtuu uudistuksessa Ei-yliopistollisille keskussairaaloille? Miten hoidetaan terveydenhoito kunnissa joissa on vain aluesairaala, joka ei kykene antamaan kaikkia erikoissairaanhoidon palveluita? Kuka siis antaa palvelut joita aiemmin saatiin sairaanhoitopiirin keskussairaalasta?
Edelleenkään ei korjata monen maksajan ongelmaa (Kela/Kunta/Erva)
Sotkulta näyttää tämä hallituksen esitys.
Minä ajan järjestelmää, jossa maakuntien keskuskaupungit järjestävät terveydenhuollon paitsi itselleen, myös maakunnan muille kunnille vastuukuntamallin mukaisesti. Silloin yksiköitä on suunnilleen yyhtä paljon kuin THL:n mallissa, mutta terveydenhuollossakin joudutaan noudattamaan jotain budjettikuria.
Mukava kuulla, että maakunnallinen sairaanhoidon järjestämismalli on kuin onkin myös Osmon ajatuksissa. Yksityiskohtien osalta kiinnostaisi kuitenkin tietää, että miksi nimenomaan tällainen “vastuukuntamalli”, jossa kaikki kunnat eivät ilmeisesti olisi tasaveroisia. Eikö ole suuri vaara, että tällaisessa mallissa esim. pienen Karkkilan kaupungin asukkaan vaikutusmahdollisuudet eivät ole yhtä hyvät kuin helsinkiläisen, vaikka molemmat maksaisivat saman määrän kunnallisveroa? Miksei tehtäisi kerralla valmista, ja mentäisi Ruotsin mallin mukaiseen järjestelmään, jossa maakunnan vaaleilla valittu valtuusto on vastuussa terveydenhuollon järjestämisestä ja rahoittamisesta?
Maakunnallisen mallin etuja on kuvattu tarkemmin muun muassa seuraavassa kuusamolaisen ylilääkärin kirjoituksessa:
http://www.kaleva.fi/mielipide/vieras/milta-maistuisi-maakuntavero-ja-maakuntamalli/573821/
Maakuntamalli tarkoittaa sitä, että sairaanhoitopiiriä kutsutaan maakunnaksi. Siinä on sama valuvika kuin sairaanhoitopiireissä nytkin. Lääkärikunnan rahankäyttöhaaveita ei ole kahlitsemsssa kuin luottamushenkilöhallitus, joka kokoontuu kerran kuussa luottamaan. Vastuukuntamallissa kunnan ammattimainen virkamiesjohto voi tarkastaa myös terveydenhuollon rahankäyttöä.
Vastuukuntamallilla hoidetaan Päijät-Hämeen länsipuolen terveydenhoito Oiva ‑yhtymässä, joka toimii Hollolan kuntaorganisaatiossa.
Vastuukuntamallissa Karkkilakin voi lähettää edustajansa luottamuselimeen (jos sattuu saamaan, ei taida olla HUS:n hallituksessakaan nyt) Ero on virfkamieshallinnon puolella.
Muutama huomio keskustelusta.
- Jos erikoissairaanhoitoa saadaan samasta pisteestä kuin perussairaanhoitoa, tarkoittaa tämä helposti myös sitä, että perussairaanhoitoa saa vain sieltä, missä on myös erikoisssairaanhoitoa. Keskitetty hallinto johtaa yleensä myös keskitetymmän toteutuksen suuntaan.
- Oliko tarkoitus sanoa, että epäammattimainen johtaminen koskisi nimenomaan pienten kuntien terveyskeskuksia? AInakin meillä päin niistä useimpia hoidetaan varsin taloudellisesti, ja kuntalaiset ovat tyytyväisiä (myös erikoissairaanhoitoon). Ei tarvitse korjata sellaista, mikä ei ole rikki.
- Myös kahden maksajan malli voi toimia hyvin. Valtiolle annettaisiin oikeus päättää mitkä kulut hyväksytään. Jos kunta lähettää kaikki asukkaansa erikoissairaanhoitoon, valtio maksaa kuluista vain osan, ja lähettää lopuista laskun kunnalle. Eikö valtio maksajana olisi luonnollinen siksi, että tuollainen malli tasaisi erikoissairaanhoidon kulut oikeudenmukaisesti? (pieniltä poistuisi yksittäisten kalliiden sairaustapausten aiheuttama taloudellinen riski)
- Miten kuntauudistuksen kesken jääminen olisi onnetonta? Toki aina on parannettavaa, mutta mitään kovaa kiirettä ei ole. Saarakkalan ehdottama parlamentaarinen rauhallinen valmistelu kuulostaa aivan järkevältä. Tämä uudistus on jo sen verran solmussa, että uusi lähtö voisi olla paikallaan.
- Kovin aktiivisesti ei kiistetty sitä, että tämä uusin keksintö on tarkoitettu myös peukaloruuviksi, jolla pakotetaan kuntia liitoksiin, jotka eivät kuulemma ole pakkoliitoksia.
Tietenkään erikoissairaanhoitoa ja perusterveydenhoitoa ei jatkossakaan saa samasta “pisteestä”. Keskussairaalat eivät muutu terveyskeskuksiksi eivätkä terveyskeskukset muutu sairaaloiksi. Mutta hallinto muuttuu… toivottavasti vastuukuntamalliksi.
Oletan että ehdotettu malli vie palveluiden keskittämisen suuntaan. Tavitteena on kai poistaaa pienimpiä hallinnolisia yksiköitä. Kun pienet kunnat eivät enää päätä itse asioistaan, isommat keskukset vievät helposti suurimman osan resursseista.
Oletan myös, että hallintomallin muutos ei tuo merkittäviä säästöjä. Nythän tutkimusten mukaan Suomessa kaikkein edullisimmat terveyskeskukset ovat pieniä, ja suurten kaupunkien terveydenhoitokulut ovat suurehkoja (esim. Helsinki oli 2009 Suomen yhdeksänneksi tehottomin).
Kyse lienee enemmän ideologisista tavoitteista ja uskon asioista (ja kuntauudistuksen ajamiskeinoista) kuin todellisesta palveluiden parantumisesta tai kuluen alentumisesta. Jos valtio ei aio edes maksaa kuluja, voisi antaa kuntien toteuttaa palvelut niin kuin niille on parasta.
Osmo hyvä, tarkoitamme nyt ilmeisesti eri asioita termillä “maakuntamalli”. Viittasin kommentissani hyvin selkeästi ruotsalaiseen maakuntamalliin, joka on toimiva ja jossa on vahva maakunnan virkamieshallinto. Ymmärtääkseni myös edellä mainitussa kirjoituksessa Kuusamon ylilääkäri puhuu Ruotsin mallia mukailevasta järjestelmästä, joka olisi aivan muuta kuin nykyiset sairaanhoitopiirit. Vastaväitteesi ei siis osu maaliin, vaan kritisoit jotain muuta kuin mitä tässä esitettiin. Mikset ota suoraan kantaa Ruotsin malliin, jotta puhutaan samasta asiasta?
Ymmärrän kyllä, että Ruotsin maakuntamallin käyttöönotto olisi valtava muutos ja vaatisi valtavan hallintoremontin, päällekkäinen hallinto kun pitäisi purkaa kunnista ja yksi veronkeruuporras tulisi lisää. Siitä huolimatta siitä pitäisi aidosti keskustella edes periaatteellisella tasolla, vaikka rohkeus mallin käyttöönottoon Suomessa ei riittäisikään.
Mitään muita tehtäviä maakunnille ei ole esitetty kuin sosiaali- ja terveystointa. Siksi se on puhdas sairaanhoitopiirimalli. Ruotsissa on toisin.
Juurihan ehdotin maakunnille niitä tehtäviä Ruotsin mallin mukaan, ja olen kyllä joissain aiemmissakin blogisi kommenteissa näin tehnyt. Eli Ruotsin malli lähes sellaisenaan voisi soveltua Suomeenkin hyvin, mutta maakuntien tehtäviin voisi Ruotsin “landstingien” tehtävien lisäksi sisällyttää tosiaan myös mainitsemasi sosiaalitoimen (lasten päivähoitoa lukuunottamatta), vaikka Ruotsissa tämä ymmärtääkseni kuuluukin kunnille.
Toiseksi, myös esimerkiksi tuoreessa Keskustan kuntavaaliohjelman luonnoksessa (http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Kuntavaalit_2012/Vaikuta_vaaliohjelmaan.iw3) todetaan seuraavasti:
”
Keskustan vaihtoehdossa maakunnat vastaavat aluekehityksestä entistä vahvemmin. Maakuntien roolia
tulee kasvattaa kokoamalla yhteen ylikunnallinen suunnittelu ja laajaa järjestämispohjaa vaativien
palvelujen järjestämisvastuu sekä kytkemällä maakunnallinen päätöksenteko aidosti kuntien äänestäjien
vaaleissa ilmaisemaan tahtoon. Maakuntavaltuuston valinta suoralla vaalilla on perusteltua, mikäli yhä
merkittävämpi osa palveluista siirtyy maakuntien hoidettavaksi.
”
Minusta yllä oleva kuulostaa jo hyvin paljon Ruotsin mallin kaltaiselta ajatukselta. Ohjelmassa mainitaan myös, että toisen asteen koulutus voisi olla eräs maakunnalle osoitettavista tehtävistä.
Tasapuolisuuden nimissä on kuitenkin todettava, että myöskään em. Keskustan ohjelmaluonnos ei ole kaikilta osin kovin selkeä tai riittävän yksityiskohtainen.
Kuten hallitus, niin myös Keskusta näyttäisi paikoin jumiutuneen tähän ajatukseen, että kaikenlaisten palvelujen ensisijainen järjestämisvastuu olisi pienimmillä paikallishallinnon yksiköillä eli kunnilla. Minusta tähän ei pitäisi takertua, vaikka se olisi perustuslaissa mainittukin, vaan tarvittaessa jopa perustuslakia pitäisi muuttaa. Mielestäni on ilmeistä, että tarvitaan sekä paikallinen (=kunnallinen) että maakunnallinen hallinnon ja palvelujen järjestämisen taso paljolti samaan tapaan kuin Ruotsissa on jo toiminnassa. On sitten sivuseikka, että mitä termejä käytetään (eli aletaanko kutsua maakuntaa kunnaksi ja nykykuntia lähikunniksi vai pidetäänkö termit ennallaan).
Ode:
Toisaalta se osa terveydenhoitoa, joka on kuntien ammattimaisen virkamiesjohdon alaisuudessa (=terveyskeskukset) ei toimi ollenkaan.
Sairaanhoitopiirien johtajien (jotka toki myös ovat virkamiehiä) alaisuudessa olevat sairaalat (eli erikoissairaanhoito) toimivat erinomaisesti.
Olen tästä todennäköisesti täälläkin jo hoilottanut, mutta palvelurakenneuudistuksen yhteydessä terveydenhuoltoon liittyvien matkakustannuksien korvaamisvelvollisuus tulisi siirtää Kelalta kunnille. Jos Kelalla on tähän jo olemassa hyvä järjestelmä niin, Kela voisi alkaa laskuttaa kunnilta matkakorvaukset.
Palveluiden keskittämisen suunnittelussa ja toteuttamisessa tulisi ottaa huomioon kaikki keskittämisen kustannukset. Näin tapahtuu vain, jos kaikki kustannukset tulevat päätöksen tekijöiden maksettavaksi. Nykyisessä järjestelmässä kunnat eivät huomioi matkakustannuksia.
Matkakustannuksien huomioiminen on erityisen tärkeä, kun mietitään haja-asutusalueella asuvan ikääntyvän väestön lähipalveluita. Näillä alueilla joukkoliikennettä ei juuri ole, joten matkoja kuljetaan taksilla. Matkakustannusten huomiointi voisi järkevöittää palveluiden järjestämistä ja kannustaa kuntia esim. tilausmatkaliikenteen tai kotisairaanhoidon palveluiden kehittämiseen.
Tämä asia on todennäköisesti euromääräisesti aika pieni. Toisaalta, Osmo, se sopii aika hyvin yhteen sinun näkemystesi kanssa (vrt. erikoissairaanhoito valtion maksettavaksi ‑keskustelu). Toisaalta matkakustannuksien huomiointi voi merkittävästi vaikuttaa siihen, mitä palveluita haja-asutusalueella tarijotaan lähipalveluina.
Miksi otsikko oli näin: Vaarantaako kuntauudistus perusterveydenhuollon?
Vastaus on lyhyesti ei.
Se vaarantaa erikoissairaanhoidon ja saumattoman ja helpon hoidon potilaille, siis ihan jokaiselle.
Järjestämisvastuu koko terveydenhuollosta ja sairaanhoidosta pitäisi olla yhdellä taholla. Muutoin syntyy taas sitä asioiden pallottelua rajapinnalla. Juuri sitä mihinkä kaikki ovat kyllästyneitä ja joka nostaa kokonaiskustannuksia.
Keinotekoinen jako on selvästi strateginen veto kuntauudistuksen eteenpäin viemiseksi. Se joudutaan taas korjaamaan tulevaisuudessa. Mitä myöhemmin sitä kalliimmaksi ja hankalammaksi se tulee.
Toivottavasti asia on korjattu ennen lopullista kuntauudistusta.