Eilen klo 12:17 Helsingin Sanomat julkaisi nettilehtensä ykkösuutisena tiedon, että entinen demarikansanedustaja Susanna Rahkonen on blogissaan ilmoittanut siirtyvänsä vihreisiin.
Klo 13:30 uutinen oli kadonnut etusivulta kokonaan. Hakemalla se löytyi ja löytyy vieläkin, jos osaa etsiä. Tämän päivän paperiversiosta tieto puuttuu kokonaan. Mitä ihmettä? Eikö entisen kansanedustajan puoluevaihdos muka ylitä uutiskynnystä? Yleensä raportoidaan varavaltuutettujenkin loikat.
Olen hyvin ilahtunut Susanna Rahkosen tulosta vihreisiin. Olen oppinut tuntemaan hänet hyvin myönteisenä kansanedustajana.
Rahkosen blogikirjoitus kannattaa lukea loppuun saakka. Hän viittaa siinä kirjaani Vihreä politiikka tavalla, joka saa minut ihmettelemään, miten saisin korjatuksi kirjastani julkisuuteen tullutta kovin outoa kuvaa.
Kannattaa varmaan panostaa otsikoihin, kun nykytoimittajat tuntuvat näkevän vain ne ja kirjoittavan omista lähtökohdistaan loput ohjaillen sanomaa omiin suuntiinsa.
Kertonee tuokin keskustelun vähyydestä ja blokeista myös vihreiden sisällä, kun jo ennen kirjan ulostuloa kaikilla tuntui olevan vahva mielipide asiasta muutaman otsakkeen takia ja puolue oli jo monen mielestä myynyt sielunsa.
Ja kaikki yhden ihmisen kommenttejen takia, joka ei taida olla puolueessa missään virallisessa johtoasemassa. Näin siinä sitten käy, kun hierarkia ei toimi ja johto ei pidä rotia. Hiiret hyppii pöydillä ja kukaan ei tiedä kuka on kissa talossa, jolta kysyä virallista linjaa.
Tai sitten toimittajille on täysin vieras ajatus, että puolueen ei tarvitse olla rakenteeltaan perinteinen komppania, jossa yksi pitää kaikki narut käsissään ja juoksuttaa muita. Mihin varmaan Rahkonenkin osaltaan viittaa.
Hesarin uutiskriteerit sekoavat pohdittaessa miten moni blogisti nousee ehdolle Aatos Erkon perinnön jatkajana.
Kenen olkapäähän Erkki Tuomioja turvaa halutessaan tietää mitä suomenkielinen kansa todella ajattelee?
Kannuksen Kennedy on jo saanut virkavapautta Nokiasta.
Eihän Suomen suurimpana demarilehtenä Hesari voi demarikansanedustajan puolueloikkausta uutisoida. Joku rotihan siinä pitää olla. Hesari on vuosia väittänyt kertovansa mitä maassa tapahtuu. Mediaa seuranneet tietävät että Hesari osaa hyvin taitavasti valita myös aiheet joista se vaikenee. Perussuomalaisen kansanedusrajan loikkaus olisi varmasti pääuutinen vaikka kuinka pitkään.
Tosiaan:
“Siirryn siis vihreisiin, koska olen hieman hippeilevä akateeminen nainen pääkaupunkiseudulta.”
Ei taida tuoda uusia äänestäjiä.
Onko jollekin uutinen, että HS on SDP:n pää-äänenkannattaja — paitsi että nuorimmat toimittajat ovat muuten vaan yleisen punavihreitä.
Jos joku esittää hyvin harkittuja, rakentavia ehdotuksia yhteiskunnan parantamiseksi tai omien valintojensa tueksi, se tuntuu olevan liian vaikeaa uutisoitavaksi. Uutisarvoa tuntuu syntyvän sille joka haukkuu näitä mielipiteitä tai muiden tekemisiä.
Uutisten painopiste on liikaa ihmisten esittämien ennakkoluulojen ja rasististen kommenttien uutisoinnissa (tausta-ajatuksena — hui, eihän noin saa ajatella). Nämä uutiset ovat kuitenkin ilmaista näiden konservatiivisten ajatusten levittämistä ja mainosta (esim. persuille). Lisäksi ne karkottavat ajattelevia lukijoita hesarilta, mikä johtaa lukijoista kilpailuun yhä iltalehtimäisemmillä teemoilla ja otsikoilla.
Demokratien kivijalka on tasa-arvoinen ja yhteiskuntaan rakentavasti suhtautuva media. Medialla on vastuu yhteiskunnallisena toimijana, koska sillä on valtaa tuoda esiin, lähettää liikkeelle asioista vääriä tai oikeita mielikuvia, ja vaijeta tietyt teemat kokonaan. Hesarilla on syytä katsoa peiliin monessa kohdassa.
Muuten, oletteko huomanneet, että pienet paikallislehdet ovat joskus miellyttävämpää, informatiivisempaa ja uutisoinnin kohdetta kunnioittavampaa luettavaa, koska toimittajat eivät pyri niin paljon analysoimaan ja tuomaan esille omaa “jumalan” näkemystään.
HS antaa lähtökohtaisesti toimittajien tehdä journalistiset valinnat itse. Tämä on johtanut erikoiseen itsesensuuriin. Osa toimittajista saattaa olla demarien kannattajia, mutta kenties vihreiden kannattajat ovat vihreille julmimpia (dissaavat tai haukkuvat), koska heillä on niin suuri tarve olla “objektiivisia” — korjausliike menee vähän överiksi.
Sama ilmiö päti Aatos Erkon kohdalla: hän ei puuttunut journalistisiin valintoihin, mutta toimittajat saattoivat toimia sen mukaan, mitä kuvittelivat pääomistajan preferoivan. Mikä oli ehkä juuri se mitä tämä ei olisi tahtonut.
Valitettavasti täytyy kompata anonyymiä. Ei ole positiivinen uutinen vihreiden imagolle.
Nyt Hesarin netissä onkin sitten etusivun uutinen, että vihreät loistavat eduskunnan possaolotilaston kärjessä.
Yksittäisistä kansanedustajista eniten pois on ollut Pekka Haavisto. Ode on viidentenä.
Passiivisten äänestäjien kannattaa siis äänestää passiivisia vihreitä 🙂
Vihreiden kannatus on lakenut, koska S.H. jatkaa ääliömäistä politiikan tekoa , Miksei hän demonisoi laivojen rikkipäästöjen sijaan allergisoivia siitepölyjä ja ryhdy sotaan niitä vastaan, jos hän kerran haluaa vain ja ainoastaan ihmisille terveet keuhkot.
http://tinyurl.com/73m3va2
Heh
minun demariystäväni ovat kyllä tiukasti sitä mieltä että HS on nykyään keskustalainen lehti jonka päävastustaja ovat demarit. Ja muutkin uutiset ovat mystisesti kadonneet hyvin äkkiä.
Olin lukevinani uutisen tämän päivän — tai eilisen, en ole varma — paperilehdestä. Panin merkille. Netistä en voinut nähdä, kun en nettiä ole katsonut kahteen päivään.
Rakastettavaa ad hominemia nimimerkeiltä anonyymi ja tiedemies. Näin todistatte olevanne valmiit yhden virkkeen perusteella arvioimaan (ja tuomitsemaan) koko ihmisen ja hänen ajatustensa arvon, ette muuta. Se on merkki ennen kaikkea kapeakatseisuudesta, ei älyn säihkeestä.
Pojat, tai tytöt, jos minä tuomitsisin teidät noin kevyin perustein, teillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Muutenkin suhtaudun suurella varauksella ihmisen kykyjen arviointiin vaikka nyt hänen oletetun elämäntyylinsä perusteella.
Nämä ovat ad hominem ‑argumentaation perusongelmia, enkä aina jaksa ymmärtää, kuinka usein niihin täälläkin törmää. On kysyttävä, onko kyse piittaamattomasta ymmärtämättömyydestä vai tarkoituksellisesta pahansuopuudesta. Rasittavaa se joka tapauksessa on kenelle tahansa, joka haluaisi käydä asiallista poliittista keskustelua.
Mitä tulee itse asiaan, Susanna Rahkonen esittää jo tuossa yhdessä blogikirjoituksessaan kirkasta pohdintaa omasta identiteetistään ja arvoistaan. Jos sen vaivautuu lukemaan rakentavalla otteella, siitä saa kyllä huomattavasti parempiakin perusteita asian arviointiin, kuin mihin mainitut nimimerkit kykenivät.
Se, että henkilön julkikuva (“44-vuotias akateeminen nainen”, “hieman epäilyttävät elämäntavat”) ei sovi johonkin kommentoijan asettamaan ideaaliin, ei kerro vielä mitään siitä, mitä henkilö lopulta tuo tai ei tuo Vihreille tai niiden “imagolle”. Jotain tasoa kommentteihin, please.
Uteliaisuudesta, onko tiedemies sama henkilö kuin Tiedemies, vai onko kyseessä joku muu?
Ja kuinka moni anonyymiä peukuttanut muuten luki edes tuosta blogikirjoituksesta jotain muutakin kuin vain valitun lainauksen?
Kuinka kauan me suomalaiset jaksetaan haukkua toisiamme ja erityisesti niitä, jotka tekevät jotakin? (viittaan määritelmän hipahtava aiheuttamiin arvioihin yllä, mutta ilmiö on yleinen) — Ja osa mediasta pyörii tämän haukkumisen ruokkijoina.
Yhteiskunta ja maailma eivät kestä enää kauan tuollaista asennetta, eivätkä kestä nekään, jotka yrittävät tehdä jotakin. Se on niin turhauttavaa ja loukkaavaa.
Tiedän kyllä, että kyse on haukkujassa syntyvästä torjuntareaktiosta tai kateudesta tai sitten vain mukakriittisestä tavasta lähestyä asioita.
Meidän pitää arvostaa ja kannustaa niitä, jotka tekevät ja sonovat jotakin entistä parempiin tuloksiin. Meidän pitää miettiä miten jonkun sanomista voisi parantaa tai korjata, eikä etsiä kohtia joilla voi lyödä tai saivarrella.
Riitely ja toisten haukkuminen on vanhanaikaista! Puolueet ja ihmiset täydentävät toisiaan — onko kenellekään tullut mieleen?
Jos Osmo avaa keskustelun Suasanna Rahkosesta, niin kai sitten muutkin saavat keskustella Susanna Rahkosesta? Hesari ei olisi uutisoinut tänmänkään vertaa, eikä Osmo olisi olettanut heidän uutisoineen tapausta “Keski-ikäinen nainen siirtyi demareista vihreisiin”.
Kyseessä on sama henkilö (tiedemies ja Tiedemies).
Niinkauan kun politiikassa tärkeintä on tulla valituksi ja antaa itsestään tarkoituksenmukainen kuva, imago on aivan keskeisessä roolissa. Olen itsekin nuorempana ollut jonkinlainen “hippi”, ja henkeen ja vereen Vihreä. Kokemukseni perusteella valitettavasti on vaikea keksiä sulkeutuneempaa mentaliteettia älyllisesti kuin Rahkosen profiili noin yleensä näyttäisi ennustavan.
Rahkonen voi tietenkin itse olla poikkeus tästä, mutta kirjoituksen perusteella hän pyrkii signaloimaan juuri niitä asioita jotka Vihreistä minut saivat irtautumaan. Jos nyt saan arvata( ja näissäkin voin hyvin olla väärässä, imago on se mistä puhun ): Rahkonen vastustanee ydinvoimaa, argumentteina onnettomuudet ja ydinjäte. Hänen kantansa tekijänoikeuksiin lienee “taiteilijoiden edut turvattava paremmin”, feminismin koko paketti tai ainakin pääosat löytynevät, eli naisen euro 80 senttiä, jne, tasa-arvoa korostettaneen niin että kaikki kannustinvaikutukset sivuutetaan, lisää rahaa yksinhuoltajille ja köyhille lapsiperheille, tuloloukut sivuutetaan, jne. Maahanmuuton osalta melko todennäköisesti “liberaali” eli vastustaa kaikenlaista valikoimista ja seulontaa.
Nämä ovat arvauksia; ne perustuvat imagoon. En ole näistä kaikista itse kovin huolissani, kyllä niitä näkemyksiä politiikkaan mahtuu. Mutta niillä vain ei minun mielestäni ole mitään tekemistä vihreyden kanssa niinkuin itse sen ymmärrän. Rahkosen loikkaus tekee vihreiden profiilista taas hieman selkeämmin tällaisen. Se on minusta vahingollista.
Ei keskeinen ongelma näissä “hipahtavissa” tms. tyypeissä ole aktivismi tai se että yritetään tehdä jotain, vaan se mikä tämän aktivismin ajavana voimana on.
Meillä on ikäänkuin kokonaan väärä poliittisen toiminnan malli, malli jota en ollenkaan hyväksy, enkä ole ehkä koskaan hyväksynyt tai sitten en vain ole joskus nuorempana tajunnut mitä se tarkoittaa. Se ajaa ihmisiä jotka haluavat “muutosta” tai “positiivista voimaa” päätöksentekoon, mikä taas tarkoittaa että luottamustehtäviin päätyvät mitä enenevissä määrin ne, joilla on “poliittista tahtoa”. Ikäänkuin tahtotila olisi jotain positiivista ja hienoa.
Politiikassa ei pitäisi olla kyse tahdosta vaan päätöksenteosta epävarmuuden vallitessa. Tahto ja nämä arvoklusterit (oli sitten kyse konservatiiveista tai hipeistä) ajavat päätöksentekoon joka perustuu varmuuteen omasta oikeassaolosta ja siitä että politiikassa ja yhteisistä asioista päättämisessä on kyse jostain olennaisesti muusta kuin koordinaatio-ongelmien ratkaisemisesta ja julkisten resurssien tarkoituksenmukaisesta hallinnasta eli yhteismaan ongelman korjaamisesta.
Näiden sijaan esitellään imagomielessä arvoklustereiden signaaleja ja standardi-CV:n täytettä. Sensijaan että kyse olisi aidosta itsereflektiosta ja omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamisesta, kyse on jonkinlaisesta paistattelusta ja pakettiin liitetyistä signaaleista.
Kaiken tämän taakse tietysti kätkeytyy paljon positiivista. Mutta jos nyt katsotaan Rahkosen ohjelmanjulistusta, se on hyvin tavanomainen yhdessä asiassa: Siinä puhutaan vain positiivisista asioista, siis asioista, joihin julkisen sektorin Rahkosen ohjauksessa pitäisi laittaa lisää resursseja. Lisäksi on hyvä huomata, että ympäristöön ja varsinkaan elävään ympäristöön l. luontoon liittyviä aspekteja ei ole mitenkään muuten mukana kuin taikasanoina “kestävä kehitys” ja “kohtuullinen elämä”.
Jos ymmärrämme politiikan jotenkin sellaisena prosessina, jossa puolueet neuvottelevat edustajiensa välityksellä (ja näiden määrään suhteutetuin voimasuhtein) julkisen vallan käytöstä, niin Rahkosen tuleminen mukaan neuvottelupöytään ei paranna palettia. Semminkin jos ja kun hän tulollaan syrjäyttää jonkun muun.
Jos tarkastelen asiaa marginaalilla: Korvaamalla jonkun muun Rahkosella politiikassa niin, että hän on seuraavalla kierroksella Vihreiden edustajana, onko Vihreät tämän jälkeen enemmän vai vähemmän sellainen puolue jonka kannattaja haluan olla? Vastaus on, tämän mielikuvan perusteella, että vähemmän. Entä jos tarkastelemme ihmisiä isompana joukkona? Väittäisin, että marginaalinen vaikutus on mitätön, todennäköisesti enemmän negatiivinen kuin positiivinen.
Metatasolla tietysti voi olla hyvä, että Vihreisiin gravitoituu enemmän näitä kaikkea hyvää kaikille tahtovia hippejä. Minun mielestäni ei, koska silloin se, mitä pidän vihreytenä positiivisessa mielessä, hautautuu näiden hippien tahtotilan alle. Todettakoon nyt vielä, että mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että tahtoo hyvää kaikille. Ongelma on siinä, että kyse on muiden rahoista, joilla sitä hyvää halutaan, ja vieläpä niin, että tarkoituksenmukaisuus jätetään kokonaan sivuun. Ikäänkuin tahdonilmaisu resursseja tuhlaamalla olisi arvokkaampi kuin asioiden oikeasti korjaaminen.
Ja edelleen: Voin olla tietysti ihan väärässä. En ole esimerkiksi vielä ehtinyt lukea Oden kirjaa, johon Rahkonenkin viittaa. Lupaan kirjoittaa siitä pitkän ja harkitun, vailla vihreisiin kohdistuvaa asenteellisuutta laaditun referaatin, kunhan saan kirjan käsiini. Jätän avoimeksi mahdollisuuden, että Rahkonen yllättää positiivisesti. Toistaiseksi olen pessimisti.
Aika vähäisin havainoin Tiedemies vetää johtopäätöksiä. Minä tunnen Rahkosen vuosien ajalta eduskunnasta. Käsitykseni on aivan toinen.
Henkilökohtainen kontaktini Rahkoseen rajoittuu yhteen keskustelutilaisuuteen minne joskus vuosia sitten eksyin, eikä ensimmäinen sana joka tulee mieleen ole hippi. Minulle jäi vaikutelma ihan täyspäisestä ja keskustelukykyisestä vasemalle kallellaan olevasta sosiaalipoliitikosta.
Kysyi muistaakseni esitelmöivältä ekonomistilta, olisko ollut Sixten Korkman, asiasisällöllä mitä näyttöä siitä on että korkeat rajaaliveroasteet (hyvätuloisilla) laskevat työhaluja. Mikä on ihan hyvä kysymys, ekonomistin vastaus oli niin kuin yleensä teoriaa eikä empiriaa.
Jos nyt hieman rivien välistä lukee Rahkosen blogia, niin arvaan lihavoidun olevan olennainen asia, mutta en minä asiasta mitään tiedä.
Tosi “Tiedemies” tämä, tieteellinen metodi lienee nykyään lähestyä vierasta henkilöä täynnä ennakkoluuloja ja ‑käsityksiä…
Tämähän onkin oikeastaan se pääongelma: hieman hippeilevästä pääkaupunkiseutulaisesta naisesta tulee juuri tuollainen kuva, jonka Tiedemies yllä kuvaa.
Ehkä vihreiden pitäisi saada riveihinsä muutama Elina Lepomäki ‑tyyppinen pääkaupunkiseutulainen, niin kuva muuttuisi ehkä monipuolisemmaksi.
Luitteko kukaan kommenttejani? Minä en vetänyt johtopäätöksiäni Rahkosesta, vaan korostin sitä imagoa, jota hänen itseään kuvaileva kirjoituksensa tuo esiin.
Jos tämä syntynyt mielikuva on väärä — ja korostin useaan otteeseen, että näin voi hyvinkin olla — sitä suuremmasta PR-ongelmasta tässä Vihreät kärsivät. Olen enemmän kuin iloinen Vihreiden puolesta, jos olen väärässä.
Mutta mikä oli minun kommenttini ydin? Haluaisin tietää minkä poliittisten näkemysten kohdalta esittämieni arvausten osalta olin oikeastaan väärässä? Kannattaako Rahkonen ydinvoimaa? Kannattaako hän valikoivampaa maahanmuuttoa (kuten vaikka Osmo on väläytellyt)? Vastustaako hän vaikkapa solidaarista perhepolitiikkaa, eli lapsiperheiden efektiivisen progression kiristämistä? Onko Rahkosen mielestä naisen euro 80 senttiä vai 130 senttiä, vai mitä se on tältä väliltä? (Tämä on suunnilleen se vaihteluväli, johon päädytään laskutapoja murjomalla) Kannattaako Rahkonen tekijänoikeuksien kiristämistä vai höllentämistä?
Minun mielipiteeni mistään näistä (ydinvoimaa ja tekijänoikeusia lukuunottamatta) ei ole kovin vahva, mutta sillä ei ole kovin suurta merkitystä kommenttieni ytimen kannalta, eli onko Rahkosen loikkauksen vaikutus positiivinen vai negatiivinen, eli vahvistaako se vihreisiin liitettyä negatiivista imagoa vai tuoko se siihen jotain sellaista rikkautta, joka parantaa puolueen neuvotteluasemaa tulevaisuudessa? Ja edistääkö se vihreitä arvoja niiltä osin kun niitä ei ole (vielä) koplattu vasemmisto contra oikeisto tai liberaali contra konservatiivi-jaotteluihin?
Mikään edellä sanottu ei saa ainakaan vielä luulemaan voimakkaammin että vastaus olisi positiivinen, mutta kuten totesin, olen mielelläni väärässä. Haluaisin vain tietää, miksi ja miten olen väärässä, enkä vain toteamusta, että olen väärässä koska olen ennakkoluuloinen. Minä myönnän että käsitykseni on ennakkoluuloinen, mutta ennakkoluulon voi poistaa korvaamalla sen tiedolla, ei pelkästään sillä että toteaa sen ennakkoluuloksi. Jotkut ennakkoluulot kun osoittautuvat joskus myös tosiksi.
Olen samaa mieltä. HS kirjoittaa Urpilaisesta niin ällöttävän positiivisesti, että se ei voi jkohtaa muuhun kuin demarien kannatuksen laskuun.
Vihreillä todellakin on todella paha PR-ongelma ainakin itseni kannalta. Itse en missään tapauksessa hyväksy tahallista luonnon pilaamista ja ympäristöä on pyrittävä suojelemaan.
Oma käsitykseni on, että Vihreät suojelevat luontoa lentämällä pitkin poikin kokouksiin, tekemällä kotimaisen kilpailukyvyn kadottamiseksi kaiken voitavan, jotta teollisuus siirtyy kehitysmaihin saastuttamaan ilman mitään rajoituksia.
Kun Vihreä kuulee tällaisesta kritiikistä, niin hän korkeintaan tuhahtaa ylimielisesti tai haukkuu epäilijän jollakin Vihreän puolueen leimakirveellä.
Mikään asia ei ole muuttunut siitä kun vaalitappion jälkeen tässä blogissa kirjoitettiin syistä tappioon.
Eli Tiedemiehelle sopii Rahkonen, joka olisi hänen kanssaan samaa mieltä, mutta ei Rahkonen, joka olisi hänen kanssaan eri mieltä. News at 11.
Rahkosesta en juuri tiedä, mutta HS:n pääoman ja kaverinkaveri ‑ohjauksessa oleva lööpitys on jo pitkään ollut niin läpinäkyvää, että mikään ei yllätä. Jos haluaa jotenkin alustavasti neutraaleja uutisia HS:a voi käyttää lähinnä viide- ja urheiluutisiin.
Voi olla, että Vihreiden imago parantuisi siitä, että puolueeseen liittyy lisää kyynisiä maalla asuvia miehiä, mutta kannattaako tällä perusteella kuitenkaan vastustaa lievästi hippeilevien kaupunkilaisnaisten pääsyä puolueeseen?
Ei kyse ole siitä mikä minulle “sopii”, vaan siitä minkä uskon tai en usko olevan ns vihreälle politiikalle hyväksi. Uskomuksessani voi tietysti olla jotain puutteita tai virheitä. Rahkosen esittämä omakuva esimerkiksi voi antaa minulle väärän käsityksen hänen vaikutuksestaan tai saatan vaikka yliarvioida sen missä määrin tällaisen poliitikkokuvan houkuttelemat äänestäjät ovat jo vihreiden kannattajia. Tai saatan yliarvioida niiden määrää jotka muutoin kannattavat vihreitä mutta kokevat tämän kuvan negatiivisena. Saatan yliarvioida loikkauksen merkitystä demarien ja vihreiden neuvotteluasemille ja sitä missä määrin “hippiviha” lisääntyy ja vaikeuttaa yleensäkin neuvotteluja. Jne.
Omilla mielipiteilläni on kovin vähän merkitystä muuten, kuin että niiden kanssa on vaikea olla vihreiden kannattaja, vaikka kuinka perusteluna olisi jotain mikä on viimekädessä ns vihreä arvo. Ja että se on edelleen minulle kovin ikävää, vaikka olen tämän suhteen jo oman “surutyöni” tehnyt.
Minä olen saanut tarpeekseni vihreistä feministinaisista.
Esimerkki:
Taannoin vihreällä feministi(oikeus)ministeri Tuija Braxilla oli mielenkiintoinen näkökulma mm. poikien ympärileikkaukseen:
“Oikeusministeri Tuija Brax korosti, että tyttöjen ja poikien ympärileikkaukset ovat eri asioita. Siinä missä tyttöjen ympärileikkaus on pahoinpitelyä, poikien osalta asia on vaikeampi.
“Onko se hoidettavissa niin, ettei aiheuteta turhaa kipua”, ministeri pohti.”
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Vihreiltä+ei+selvää+kantaa+poikien+ympärileikkaukseen/1135250420416
- totta mooses se on hoidettavissa niin, ettei aiheudu turhaa kipua! Turhaa kipua aiheuttamatta voidaan suorittaa tyttöjenkin ympärileikkaus…
Jokaisella lehdellä on kriteerinsä. Aikaisemmin nuo kriteerit olivat suomalaisen vaikuttajan Aatos Erkon kriteerit. HS:lla oli kasvot.
Nyt HS:n omistus jouduttiin sairaiden perintöverojen takia säätiöimään. Säätiö on yhtä kuin ei kukaan, jolloin mm. ulkomainen omistus saa lisää painoarvoa. Onko ihan varma, että typerä perintövero oli tässäkään tapauksessa maan etu?
Minua tämä jäi nyt hieman vaivaamaan. Jos minä tulkitsen Osmon kommentin kirjaimellisesti, vihreisiin on juuri liittynyt itseään hipahtavaksi kuvaava naishenkilö, joka kannattaa ydinvoimaa, on sitä mieltä, että naiset ovat Suomessa kaikin puolin tasa-arvoisessa asemassa, vastustaa yksinhuoltajien ja lapsiperheiden aseman parantamista, on tekijänoikeusasioissa piraattipuolueen linjoilla ja maahanmuuttoasioissa kaveeraa Halla-ahon kanssa.
Anteeksi nyt vain, mutta tämä kyllä kuulostaa joulupukin ja hammaskeijun kavereilta.
Ymmärrän kyllä, että vihreät ovat pahasti ristitulessa. Toisaalta huudetaan, että kannattajat häviävät koska ei olla tarpeeksi idealistisen vihreitä ja toisaalta, että nykyinen liiallinen idealistinen vihreys karkottaa äänestäjiä.
Myönnän, että kuulun jälkimmäiseen porukkaan, ja ehkäpä juuri siksi Tiedemiehen huomiot ansaitsisivat mielestäni hieman paremman vastineen kuin ad hominemiksi haukkumisen tai vain toteamuksen, että on väärässä.
Joko Tiedemies on siis oikeassa, ja pitäisi olla mahdollista keskustella tuon imagon haitoista ja hyvistä puolista. Tai Tiedemies on väärässä, ja Osmon pitäisi rummuttaa “oman” vihreän puolueen “osastonsa” vahvistumisesta.
En tunne Susanna Rahkosen kaikkia mielipiteitä. Ihmettelin vain Tiedemiehen tieteellistä metodia vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä varsin pienestä empiirisestä aineistosta.
Mielestäni jokaisen sellaisen demarin, jonka missiona ei ole tiettyjen ryhmien saavutettujen etuoikeuksien puolustaminen, pitäisi loikata vihreisiin. Tämäkin tapaus on siksi siis sinänsä positiivinen, mutta toivoisin että loikkaukset alkaisivat muusta laidasta kuin siitä, joka kirjoittelee tällaisia:
“Lisäksi Ruotsissa on kaikenlaisia feministisiä puoluevirityksiä. Nytkin siellä on vaaleissa feministinen lista Fi, jonka iskulauseet ovat tasoa: “Miehet on sikoja”. Vaikken olekaan lauseesta 100 prosenttisesti samaa mieltä, sloganeissa on kieltämättä munaa. En silti ajatellut perustaa Suomeen vastaavaa. Jos me vaikka ennen sitä yrittäisimme Eero Heinäluoman kanssa fiksata asioita kuntoon.”
http://susannarahkosenvanhablogi.blogspot.fi/2009/09/poliittiseksi-pakolaiseksi-ruotsiin.html
En äänestäisi ihmistä, joka on edes 30%:stikin sitä mieltä, että olen sika sukupuoleni tähden. Sen verran on korskeaa miehistä ylpeyttä minussakin, saakeli ja himpskatti!
Jos ihminen itse kutsuu itseään “hippeileväksi” tai vaikka “lihaa syöväksi heteromieheksi”, hänen mielipiteistään voi kyllä melko luotettavasti päätellä yhtä sun toista, koska tällaiset identiteettikysymykset ovat pinnan alla monimutkaisia ja kantavat paljon informaatiota. Kyllä minäkin olen mies, hetero ja syön joskus lihaa, mutta en minä mikään “lihaa syövä heteromies” ole. Tarkistakaa vain blogista huviksenne, monessako asiassa nimimerkki Tiedemies osui oikeaan, koska aika monessa osui.
Sitä en kyllä ymmärrä, miksi vihreisiin ei muka mahtuisi vähän kaikenlaista hiihtäjää. Niin kauan kuin Ruotsin mikropuolueita ihailevia tyyppejä ei ole liikaa, ei heidän hupsutuksistaan mitään haittakaan ole. Jos olen heidän kanssaan samaa mieltä vaikka joukkoliikenteestä ja rakennuspolitiikasta, yhteistä pohjaa on aivan tarpeeksi.
Imago-ongelma on tietenkin todellinen, tarvitaan enemmän liberalismia ja vähemmän paternalismia. Äänekäs feministi on yleensä niin varma omasta moraalisesta ylivertaisuudestaan, että ei edes tunnista paternalismia itsessään. Tämän vuoksi pidän vastarannankiiski Anna Kontulasta, vaikka vikansa toki hänessäkin.
Jäitä hattuun: Minä en missään kohtaa väittänyt että johtopäätökseni olisivat mitenkään tukevalla pohjalla. Sanoin että epäilen että Rahkosen loikkaus on imagon kannalta negatiivinen juttu.
Esitin kyllä arvauksen siitä, mitä Rahkosen mielipiteet mielestäni todennäköisemmin ovat; jos nyt täytyy tarkentaa, niin se mitä halusin väittää on, että keskimääräisestä suomalaisesta Rahkosen mielipide poikkeaa todennäköisemmin siihen suuntaan kuin omassa arviossani esitin. Tämä menetelmä ei ole “tieteellinen”, vaan puhdas arvaus, jonka teen intuitiivisesti. Se voi olla väärä, ja olen sanonut koko ajan että se voi olla väärä. Mutta jos se on väärä, niin ei sen väärässäolemisen perustelu voi olla että se on pelkkä arvaus.
Itseasiassa se, kuinka totuudenmukainen tuo arvaukseni on, ja se kuinka totuudenmukaiseksi sen itse koen, on kuitenkin täysin epäolennaista, kuten sanoin yllä, koska tarkoituksenani ei ollut muodostaa mahdollisimman informoitua mielipidettä tai käsitystä Rahkosen linjauksista, vaan esittää arvio siitä, minkälainen kuva Rahkosesta muodostuu keskivertoäänestäjälle. En usko että Osmo, tai kukaan muukaan tämän lukija oikeasti kuvittelee, että tavanomainen äänestäjä esimerkiksi perehtyy poliitikkojen käsityksiin syvällisemmin kuin mitä tässä esitin, elleivät sitten jo valmiiksi vakavissaan harkitse ko. henkilön äänestämistä.
Väittäisin, että harkittujakin äänestyspäätöksiä tekevätkään eivät perehdy jokaiseen ehdokkaaseen kovin tarkkaan. Sensijaan he muodostavat käsityksensä puolueesta melko pinnallisen tarkastelun pohjalta. Rahkosen käsityksiin perehtyvät tarkemmin todennäköisesti a) vihreiden äänestäjät, joita kiinnostaa tämä uusi henkilö ja b) demarien äänestäjät jotka ovat äänestäneet tai harkinneet äänestävänsä Rahkosta jo aiemmin. Lisäksi tietty vielä ne, jotka hakevat ehdokasta ja joita Rahkosen yleisimago sattuu kiinostamaan.
Liikkuva äänestäjä liikkuu yleensä parhaan tietoni mukaan (ja tämä voi olla väärä tieto: tätä vastaan esitetty argumentti olisi mielestäni ihan arvokas vastaväite analyysiini) katsoo puolueita ensin aika pinnallisesti ja jos imago ei ole liian luotaantyöntävä, perehtyy muutamiin ehdokkaisiin, mahdollisesti parista kilpailevasta puolueesta. Jos ajatellaan ihan kyynisesti Vihreiden näkökulmasta että saavatko ne näitä liikkuvia äänestäjiä lisää vai vähemmän kun Rahkonen on loikannut, niin epäilen että vaikutus on vähäinen. Voi olla että jotkut vanhat Rahkosen äänestäjät äänestävät uskollisina häntä, mutten olisi tästä kovin vakuuttunut. Veikkaisin, että melko samalla profiililla varustettuja ehdokkaita on Vihreissä jo muutenkin.
Marginaalilla tietysti tämä voi olla signaali, että Demareista voi nyt siirtyä Vihreisiin ja että se onnistuu. Kysymys on, että jos vasen laita vuotaa sisään, vuotaako oikea ulos vähemmän vai enemmän? Voi olla, ettei vuoda enää paljoa, koska puolue on ajautunut vasemmalle viime vuodet. Aika moni 90- ja 2000-luvulla vihreitä äänestänyt on ajautunut kokoomuksen äänestäjäksi, osoittain ehkä liittyen mielipiteiden muuttumiseen iän myötä.
Näyttää siltä, että kukaan (muu kuin tcrown, mikä ei yllätä) ei ilmeisesti halua keskustella tästä asiasta sen enempää. Hyvä, en jankuta enempää, arvaukseni ja ehdottamani keskustelunaiheet löytyvät kyllä kommenteistani.
Voidaanko edes sopia, että katsotaan kunnallisvaalien jälkeen tilastoja? Paljonko Rahkonen saa ääniä, mikä on balanssi ja ero edellisiin vaaleihin, paljonko demarit saavat ääniä. Nämä ovat erittäin kohinaisia lukuja, tietenkin. Siksi pitää varmaan ottaa jotain kontrollimuuttujia, Osmo tilastotieteilijänä osaisi varmaan suunnitella sopivan etukäteisen kysymyksen, jolla voitaisiin edes jotenkin arvioida Rahkosen loikkauksen vaikutusta Vihreiden ja Demarien valtasuhteisiin. Vaikka niin, että verrataan koko maan voimasuhdemuutoksia, ja verrataan muutosta siellä missä Rahkonen on ehdolla, ja verrataan Rahkosen saamiin ääniin. Ja palataan sitten asiaan.
Olen ihan mielelläni väärässä. Haluaisin vain että se perustellaan jotenkin.
Minusta HS ei niinkään ole keskustalainen kuin kokoomuslainen, joka hyökkää muita puolueita vastaan (demarit, persut, vasurit, vihreät) keskustalaisen julkisivun takaa.
No, Erkon johtamistapa oli kyllä sen verran sfinksimäinen, että hänen “kriteereitään” täyttämään joutuneiden ihmisten parissa vallitsi kaikesta päätellen usein melkoinen epäselvyys siitä, mitä nämä kriteerit tarkkaan ottaen ylipäänsä ovat. Kaikki taisivat arvailla vähän eri suuntiin, osa varmasti paremmin ja osa huonommin.
Sanoman koko ulkomaalaisomistus yhteensä on vaihdellut siinä 10 prosentin molemmin puolin. HEX25-yhtiöistä se on aivan pienimpiä ellei jopa kaikkein pienin. Ne jyrää meitin!
Suurena empirian ja tilastojen ystävänä kannatan tätä lämpimästi. Erittäin hyvä idea.
Mielestäni taas demarien ei ns. kuulu olla etuoikeuksien puolustajia vaan olla yleisesti ja oikeasti (keskusta)vasemmistolainen puolue. Jos siis näin ajattelevat pakenevat siitä puolueesta, todellinen vasemmistopolitiikka siirtyy taka-alalle etenkin kun siis vihreät eivät ota kantaa oikeisto-vasemmisto ‑akselilla. Se taas ei ole hyvä asia. Vain selkeästi oikeistolaisen, hyvätuloisen henkilön tai elitismin kannattajan tulisi iloita tästä kehityksestä.
ympäristönsuojelu
On hyvä kiinnittää matkustamisen ympäristövaikutuksiin huomiota. Onko kuitenkaan ihan rehellistä ottaa silmätikuksi se yksi matka, jonka aikana päästöille pyritään sentään tekemään jotakin eikä kaikkia niitä, joilla meininki on että hälläväliä? Miten kävisit kansainvälisiä ympäristöneuvotteluja, ircissä? Tekstareilla? Skypellä? Sähköpostitse? Vai eikö kansainvälisiä ympäristöneuvotteluita mielestäsi tarvita?
Suomen teollisuustuotanto on kaksinkertaistunut 20 vuodessa: aika hyvin jos kilpailukyvyn kadottamiseksi on tehty kaikki voitava. Toki tehtaanomistajat, ainakin ne jotka ajattelevat pelkkää rahaa, haluaisivat kaikista rajoituksista eroon niin meillä kuin Kiinassa.
Toivottavaa on, että kehitysmaissa aloitetaan suoraan puhtaista teknologioista hypäten kokonaan yli esimerkiksi freonijääkaappien ja katalysaattorittomien autojen.
Kehitysmaiden teollistumista emme voi estää, vai voiko sinun mielestäsi heille sanoa: ette saa kehittyä koska me (länsimaat) ehdimme jo tuhota planeetan?
(sarkasmi) Taidat ollakin natsi! (/sarkasmi)
Ei kai puolueen tavoitteena pidä olla kannatuksen maksimointi hintaan mihin hyvänsä. Vihreiden jäsenmäärä on tappiovaalien jälkeen kasvanut paljon. Mutta toki puolue on ihmisten muodostama minkä seurauksena siinä on paljon virheitä ja puutteita. Toisin on tietenkin muiden puolueiden kanssa.
Vihreät ovat tärkeä puolue ja oikealla asialla, monet kokevät näin vaikka muuta väittävätkin. Juuri tästä syystä — vihreät tavoitteet ovat niin merkittäviä — puolueeseen kohdistuu suuria odotuksia, ja silloin kun niihin ei kyetä vastaamaan, tulee myös suuria pettymyksiä.
Valitettavasti tämä tuntuu olevan lähes jokaisen puolueen tavoite. Aina ne puhuvat kannatuksensa kasvattamisesta eikä vaikka jostain tärkeästä tavoitteesta, jonka he toteuttavat jos pääsevät valtaan.
Minä puhuin nimenomaan, että mikä on se Vihreän puolueen imago, en että onko se todella totuus. Mikäli halutaan lisää kannattajia, niin imago pitäisi saada muutettua. Eikä se tosiaan onnistu nykyisellä porukalla, joka lähinnä vain vahvistaa tuota huonoa imagoa.
En iloitse tästä kehityksestä, mutta alle kolmekymppisen kannalta SDP on jo menetetty.
Kyllä minulle kelpaisi SDP, jonka käyttövoimana vaaleissa ei olisi eläkeikäpopulismi. SDP hirtti itsensä pitämällä “epätyypillisinä” sellaisia työsuhteita, jotka ovat minun ikäisilläni oikeastaan tyypillisiä. Kaikki ikäluokalleni merkitykselliset aloitteet tulevat muualta kuin SDP:ltä.
Nyt sitten tilannetta paikataan valitsemalla varapuheenjohtajiksi nuoria julleja, jotka vertaavat poliittisia valintoja baaritappeluun yrittäen olla yliopisto-opinnoistaan huolimatta työväenluokkaisempia kuin työväenluokka itse. Voihan se tietysti olla, että tämäkin menee läpi, kun kerran Soinikin on tempussa onnistunut.
Olen aina naureskellut, kun oikeistolaiset kutsuvat Hesaria demarilehdeksi. Demaripiireissä ja ns. luokkatietoisessa työväenliikkeessä sitä kutsutaan porvarilehdeksi.
Itse pidän Hesaria hyvänä lehtenä, Suomen parhaana. Jos olet oikeistolaisille vasemmistolainen ja vasemmistolaisille oikeistolainen, olet todennäköisesti tehnyt hyvää journalismia.
Näinhän se menee, jos lehti on edes etäisesti tasapuolinen, saa se tuollaista niskaansa.
Mutta liberaali kaupunkilaislehti se on, eikä kai voi oikein muuta vaatiakaan kun kyseessä on kuitenkin Helsingin sanomat, ei mikään Maaseudun tulevaisuus.
Mikael M
Nyt sitten tilannetta paikataan valitsemalla varapuheenjohtajiksi nuoria julleja
Olettaisin että sukupolvenvaihdos saattaa muuttaa demareiden tilannetta.
Tiedemies, arvostan, että vaivauduit perustelemaan, löytyy perustelujesi takaa osin ihan asiaakin. tcrown, olet oikeassa siitä, mitä keskustelu ansaitsisi. Kyse ei ollut haukkumisesta, mielestäni oli vain aiheellista toivoa esitettävän vähän parempia (tai ylipäätään jotain) perusteluja.
Mielestäni Andyn pointti 3.6. klo 22:56 on olennainen ja inhimillisesti osuva.
Imago
Puhutaan mielikuvatasolla.
Tiedemies, ja muut: en tiedä, mitä te luette, kun luette ilmaisun “hieman hippeilevä”. Minulle se tuo kontekstissaan mieleen lähinnä henkilön, joka ehkä ostaa lähiruokaa, suosii silloin tällöin reilun kaupan tuotteita, kierrättää, ehkä viljelee omalla pihallaan kesäisin yrttejä.
Ihan täysipäisiä ja suhteellisen normaaleja asioita, siis. Ja, olennaisemmin tässä, sellaisia asioita, joita 80% suomalaisista tuskin erityisesti kavahtaa, vaikka eivät itse harrastaisikaan. Ne 20%, jotka kavahtavat, tuskin juuri äänestäisivät Vihreitä muutenkaan, vaikka puolue olisi mitä. Lyhyesti, en antaisi ainakaan tuolle seikalle kauheasti painoarvoa.
Se, onko Rahkosen profiili sitten muuten “paras mahdollinen”, on toinen kysymys. Ja se, onko se Vihreille parannus vai ei, kolmas.
Laventaako Rahkonen Vihreiden profiilia vai ei? Tai tiivistääkö jotain tiettyä mielipidesegmenttiä? Syksyllähän se nähtäneen, kun vaalikonevastaukset taas sijoitetaan kartalle. Molemmilla on oma arvonsa.
Minusta on kuitenkin aika paksua heittää jotain “vaikea keksiä sulkeutuneempaa mentaliteettia älyllisesti” ‑ennustetta tuntematta henkilöä yhtään.
(Jos nyt kuitenkin sille linjalle lähdetään, niin minusta akateeminen, pari kautta kansanedustajankin kokemusta saanut ihminen, vaikka “hippeileväkin”, todennäköisemmin osaa kokemuksensa perusteella arvioida asioita ja tavoitteita myös niiden todennäköisten seurausten kautta (päätöksenteko epävarmuuden vallitessa), kuin ei-akateeminen jostain toisesta todennäköisestä taustasta oleva ihminen, vaikka nyt sitten “ei-hippeilevänkin arvoklusterin” edustaja. — Huomaa korostettu sana todennäköisemmin, siitähän tässä kai oli puhe, kun oltiin edelleen sillä mielikuvatasolla.
Löytäisin myös Rahkosesta puolueen vaihtajana ennemmin “itsereflektiota” kuin välttämättä mitään automaattista “tahtotilaan” perustuvaa “varmuutta omasta oikeassaolosta” — mutta mistäs minä sen tietäisin, joten olkoon. Kauheasti spekulaatiota, mutta minun on vaikea nähdä sen kaiken hyötyä.)
Kyllä se siis kommenttiesi perusteella minusta näyttää siltä, että sitä mainitsemaasi surutyötä on vielä tehtävänä, ennen kuin asiaa vähän neutraalimmin maltat arvioida. Leimojen lyönti ei ainakaan auta niitä poliittisia neuvotteluja, enkä näe kovin mielekkäänä perustaa politiikkaa tai poliittista analyysiä ennakkoluulojen vahvistamiselle.
Olet luullakseni ihan oikeassa siinä, että yhden Rahkosen vaikutus (kannatukselle — ja muutenkin) on vähäinen. Mitä se nyt muutakaan voisi olla, eivät puolueet Espoon kokoisessa kaupungissa yleensä yhden ihmisen vaikutuksella nouse tai kaadu.
Liikkuvien äänestäjien puoluevalinnasta käsitykseni on samansuuntainen (ja vaalikoneetkin antanevat jotain osviittaa siitä, minkälaisia valintoja kukin voisi harkita). Käsittääkseni tässä suhteessa Vihreiden tilanne on verrattain hyväkin — ts. jos kysytään useampaa puoluetta, joiden äänestämistä “pitäisi mahdollisena”, tai joita voisi “harkita äänestävänsä”, Vihreät ovat suhteellisen suosittu vaihtoehto, eli imago ei ole erityisen “luotaantyöntävä”. (Kuten Erotuomari toteaa, vihreitä — ja Vihreiden — tavoitteita pidetään tärkeinä.) Koetin lyhyesti etsiä tästä oikeita lukujakin, mutta en juuri nyt löytänyt. Olisiko Uschanovilla?
No, kuten sanottua, en pidä vaikutusta isona, mutta kallistun (omine luuloineni) myös sille päinvastaiselle kannalle, että enemmistölle Rahkosen tuottama “karkoitevaikutus” Vihreistä tuskin on olennainen. Joka tapauksessa, minulle Rahkosen kirjoituksesta välittyvä imago on eri kuin Tiedemiehelle samasta kirjoituksesta välittyvä imago.
Oma veikkaukseni on, että kahden kauden entinen demarikansanedustaja tuo Vihreisiin jotain uutta. Sitä paitsi, pakkohan hänen on olla fiksumpi kuin keskimääräinen demari tai vihreä. Keskimääräistä demaria fiksumpi sen perusteella, että siirtyy Vihreisiin, ja keskimääräistä vihreää fiksumpi siksi, että on nähnyt vähän jotain muutakin. 😉
Politiikka
Tiedemies, löysit Rahkoselta “ympäristöön ja varsinkaan elävään ympäristöön l. luontoon” liittyvinä aspekteina lähinnä “taikasanat” kestävä kehitys ja kohtuullinen elämä.
(Minä löysin lisäksi mehiläistarhauksen, harrastusmielessä.)
Taustoitapa tuota “kohtuullisen elämän ja talouden ympäristön kantokyvyn rajoihin sovittamisen” tavoitetta Vihreiden periaateohjelman näitä koskevilla ajatuksilla, joihin Rahkonen kirjoituksessaan suoraan viittaa, ja arvioi myös sen pohjalta, löytyykö niitä eväitä informoituun päätöksentekoon. Mielestäni se antaisi Rahkosen esittämien ajatusten arvioinnille osaltaan tasapuolisemman perustan.
Rahkonen on muutakin kuin “hippeilevä nainen”, hän on myös muun muassa “44-vuotias juristi kahden kauden kansanedustajakokemuksella”, joka lisäksi tuskin on kovin kevein perustein päätynyt tekemäänsä päätökseen vaihtaa puoluetta — ja mielestäni olisi kohtuullista, että sikäli kuin asiaa ylipäätään ryhdytään arvioimaan, myös tämä arvioissa näkyisi.
En usko, että Rahkosen loikalla on vaikutusta Vihreiden imagoon. Käytännössä puolueen imago on joko negatiivinen tai positiivinen, ihmismieli kun tuppaa jakamaan asioita hyviin ja pahoihin. Tässä suhteessa Vihreiden imago on jo tietyiltä osin rahkosmainen, joten Rahkosen mukaantulo ei muuta sitä miksikään.
Eikä pidäkään. Lähtökohtaisesti puolueen imago ei saisi olla niin heikko, että yhden henkilön mukaantulo muuttaisi sitä jotenkin olennaisesti suuntaan tai toiseen. Puolueen imago on rakennettava sisältäpäin ja siihen on jokaisen puolueen kannattajan sitouduttava.
Tämä tarkoittaa sitä, että Rahkosen vaikutus Vihreiden imagolle muuttuisi vasta siinä vaiheessa negatiiviseksi, mikäli hän ei kykenisi asettumaan Vihreiden rakenteilla (?) olevaan uuteen ilmeeseen. Tästähän meillä ei käsittääkseni ole vielä mitään dataa olemassa?
Loppuun sanon vielä sen, että jos minä olisin Vihreissä päättämässä, niin pitäisin näppini visusti erossa sekä Halla-ahon tuomion kommentoinnista että Soinin sanojensa syömisestä. Tällaisissa tilanteissa rakennetaan sitä todellista imagopolitiikkaa eikä tilanteissa, joissa puolueeseen tulee uusi jäsen, ellei se nyt satu olemaan Gandhi tai vastaava.
Vihreitä vaivaa minusta pelkuruus. Jos vihreät olisivat liberaaleja kuten Osmo (ainakin isolta osin), he kommentoisivat Halla-ahon tuomiota rohkeasti. Eriävät mielipiteet pitää kumota jotenkin muuten kuin kriminalisoimalla. Minusta tässä monet vihreät ovat kyllä kiitettävän hyvin olleet esillä.
Halla-ahon sananvapauden pitäisi olla tärkeä arvo vihreille. Ylipäätään juuri vastustettavien mielipiteiden rohkea kohtaaminen asia-argumentein on ollut monien vihreiden suurin vahvuus. Valitettavasti tämäkin on jäänyt sen sulkeutuneen imagon taakse, josta yllä puhuin. Älyllistä sulkeutuneisuutta edustaa juurikin se, että eriäviä mielipiteitä demonisoidaan. Tähän on välillä Osmokin syyllistynyt. Haaviston esimerkkiä pitäisi seurata tiukemmin. Valitettavasti esimerkiksi hipahtavat nelikymppiset naiset tuppaavat olemaan tässä usein huonoja. Toivottavasti Rahkonen on poikkeus.
Lisään edelliseen: kansanedustajat eivät tietenkään voi arvostella tuomioistuimen toimintaa. Sensijaan he voivat todeta, että lakia pitää muuttaa.
Itse kommentoin kyllä tuomioistuimen toimintaa: se on häpeällistä. Yhden ihmisryhmän kutsuminen tappajiksi on Ok, mutta toisen kutsuminen rosvoiksi satiirisesti edellistä kommentoiden on rikos!
Halla-ahon teksti oli mauton ja vastenmielinen. Ainoastaan konservatiivit tekevät politiikkaa sen perusteella mitä pitävät vastenmielisenä.
Jos minä olisin Vihreiden merkkipoliitikko, niin sanoisit etten kannata yhtään asiaa mitä Halla-aho ajaa enkä pidä mistään asiasta mitä hän sanoo, mutta Suomessa on sananvapaus ja oikeus ajaa itselleen tärkeiksi katsomiaan asioita. Myös Halla-aholla pitää olla nämä oikeudet.
Johan nousisi Vihreiden pisteet mun silmissä, mutta eipä taida olla tuosta pelkoa.
Rahkonen taitaa olla kovan sarjan feministi joka varmasti sulautuu vihreisiin vaikeuksitta.
Kun täällä on kovasti spekuloitu rahkosen vaikutuksesta vihreiden kannatukseen, niin minäkin esitän arvioni:
Rahkosen toisen kauden jälkeen demarien kannatus romahti, minkä seurauksena Rahkonenkin putosi eduskunnasta. Toistaako historia itseään nyt vihreiden osalta? Kaksi kautta ja koko puolueen kannatus romahtaa??
“Ylipäätään juuri vastustettavien mielipiteiden rohkea kohtaaminen asia-argumentein on ollut monien vihreiden suurin vahvuus.”
Siis, myös Halla-ahon suhteen vai? Meikäläisellä on kyllä aikalailla erilainen käsitys, etenkin kun puhutaan ajasta ennen Haavistoa.
Mun mielestä Vihreiden omaa taustaa vasten on nyt erityinen syy olla nyt hissun kissun, vaikka joku keksisikin tuomiosta jotain fiksua kommentoitavaa. Tämä tulkittaisiin vain (aiheellisesti) poliittisena opportunismina.
Missä olivat Vihreiden rohkeat asia-argumentit ko. blogin julkaisemisen aikana? Kuinka moni Vihreä on julkisesti tukenut Jussin sananvapautta tai kritisoinut vallitsevaa kaksoisstandardia prosessin aikana? Mielessäni pyörii luku nolla.
Sitten taas kaikenlainen reposteleminen tuomiolla tai Soinin palturin puhumisella söisi sen uskottavuuden mitä viime vaalien jälkeen on saatu rakennettua (joka muuten perustuu osittain siihen, että on osattu olla oikeissa kohdin hiljaa).
Olen siis edelleen sitä mieltä, että ei kannata ajaa miinaan.
Ai Halla-ahostako tässä olikin kyse, eikä “päätöksenteosta epävarmuuden vallitessa”?
Kysyn vilpittömästi:
Kun Vihreät ovat osin ansaitustikin eduskuntavaalien aikaan saaneet kuraa niskaan ennakkoluuloisesta “älyllisestä sulkeutuneisuudesta”, niin silläkö se korjaantuu, että sen sijaan kehitetään ja levitetään ennakkoluuloja “hippeilevistä naisista”?
Oletko katsonut peiliin viime aikoina?
…
Tiedemies, tässä on yksi ongelma.
Jos latelet pitkät litaniat ennakkoluuloja, jotka sitten vaadit kumoamaan, kenellä luulet olevan aikaa siihen? Kenen luulet ehtivän poistaa kaikki ennakkoluulosi korvaamalla ne tiedolla?
Ennakkoluulosi voit poistaa vain sinä itse, ei kukaan muu.
Se tosin edellyttää, että keskityt sillä aikaa johonkin muuhun kuin uusien ennakkoluulojen kehittämiseen.
Harrasta nyt vähän sitä peräänkuuluttamaasi itsereflektiota. Mieti, edistääkö leimojen heittely saati jonkinlainen “hippivihan” lietsonta päätöksentekoa epävarmuuden vallitessa, vai edistääkö se aivan jotain muunlaista, vastakkainasetteluun juuttuvaa poliittista kulttuuria. Edelleen korostaisin Andyn pointtia 3.6. klo 22:56.
Oman ahdistuksen purkaminen kommentteihin, eräänlainen “surutyö”, niin kuin kirjoitat, voi tietysti olla ihmisen itsensä kannalta ihan terapeuttista. Voin avoimesti myöntää, että olen sitä itsekin joinain huonoina hetkinä harjoittanut. Mielestäni ihminen on poliittisena olentona kuitenkin vastuussa myös siitä, miten hänen panoksensa vaikuttaa muihin.
Olet vastuussa omista ennakkoluuloistasi.
Alkuperäinen pointtini pysyy: Ennakkoluulojen levittäminen intuitiivisesti ad hominem tuhlaa kanssakeskustelijoiden aikaa ja kärsivällisyyttä antamatta keskusteluun juurikaan rakentavia aineksia. Ainakin minua se häiritsee, enkä usko olevani ainoa. Pidän sitä kumuloituessaan kohtuuttoman rasittavana ilmiönä poliittisessa keskustelussamme, ja usein myös suoraan vahingollisena poliittisen päätöksenteon sisällölle ja laadulle.