Kirja tuli painosta

Kir­jani Vihreä poli­ti­ik­ka on lop­ul­ta tul­lut pain­os­ta. Viralli­nen julk­ist­a­mi­nen on Osmon päivänä 11.5., jol­loin aamu­virkku­jen ilok­si olen keskustele­mas­sa kir­jas­tani YLE1:n Aamu-TV:ssa kel­lo 06:48.

 

Kir­ja on tilat­tavis­sa oikean palkin ban­ner­ista kus­tan­ta­jan verkkokau­pas­ta. Kood­is­anal­la ”vihreä” saa kir­jan tar­joush­in­taan 27,50€, muu­toin 28,50€. Koo­di tulee ostosko­ris­sa kohtaan “kuponkikoo­di”.

Omis­tuskir­joi­tus­ta halavia varten tulen lait­ta­maan kir­jan myyn­ti­in van­haan tapaan myös tälle blogille, kun­han palaan koti­maa­han ensi maanan­taina alka­val­ta hallinto­valiokun­nan Yhdys­val­tain matkalta.

 

SISÄLLYS

  • Esipuhe 7
  • Alku­ju­uret 9
  • Liik­keestä puolueek­si 28
  • Vihreät ja muut puolueet 43
  • Parhaan argu­mentin peri­aate 57
  • Oikeal­la vai vasem­mal­la? 66
  • Onko maail­ma pelastet­tu? 77
  • Vihrei­den suhde ydin­voimaan tulee nor­mal­isoi­da 91
  • Ohjaa­vat verot 112
  • Rum­munpäristys­tä 133
  • Talouskasvu 147
  • Enem­män aikaa, vähem­män roinaa 162
  • Perus­tu­lo 171
  • Yhteisöl­lisyys 181
  • Kaupunkipoli­ti­ik­ka 187
  • Auton käyt­tö kaupungeis­sa 213
  • Tule­vaisu­ud­es­ta ei ole vielä sovit­tu 224

130 x 207 mm
208 sivua
Graafinen suun­nit­telu Markko Taina
ISBN 978–951-851–461‑2

25 vastausta artikkeliin “Kirja tuli painosta”

  1. Onnit­te­lut uud­es­ta kir­jas­ta ja antoisaa Amerikan matkaa!
    (Miten Hal­la-ahon reis­sulle käynee, kun hänel­lä on se rikos­tuomiokin, peräti uskon­rauhan rikkomis­es­ta? Vihrei­den tehtailemat rikosil­moituk­set sat­tuvat niin san­otusti omaan nilkkaan, jos valiokun­tanne mat­ka tämän takia tyssää turvallisuusministeriöön.)

  2. Onnit­te­lut työstä! Mie­lenki­in­nol­la jään odot­ta­maan sisältöä. Olisiko mah­dol­lista saa­da sivuille­si keskustelua esimerkik­si kap­paleit­tain kir­jan teemoista/ palaute osiota? 

    Toki näistä on keskustel­tu use­aan otteeseen mut­ta var­masti myös uusia näkökul­mia, ja vas­taväit­teitä, aukeaa kir­jan mukana.

  3. Kir­joi­tat monista asioista niin älykkäästi ja rehellis­es­ti, että lib­er­aaliper­suna ja prag­maatikkovihreänä tilaan ilman muu­ta tämänkin kirjasi. 🙂

  4. Joka tätä blo­gia on lukenut, kir­jas­sa ei liene mitään uut­ta auringon alla. Matkailus­ta sen ver­ran, että pres­i­dent­ti Lau­ri Kris­t­ian Relander kävi ker­ran Virossa ja Ker­ran Ruot­sis­sa ja sai reis­su­lassen nimen. Osmo kävi äsken Ital­ias­sa ja on koh­ta USA:ssa. Pär­jää hyvin reissulasselle.

  5. jouni lundqvist:
    Kati Lah­tisen vieraina 

    No pide­tään nyt kuitenkin fak­toista kiin­ni; kyl­lä se Relander tarvit­si Reis­su-Lassen arvon­imeen sen­tään myös reis­sut Nor­jaan, Tan­skaan ja Latviaan.

  6. Hyvä haas­tat­telu. Jos per­suil­la on Hakkaraisen­sa, on Vihreil­lä omat ‘hörhön­sä’ kuten Satu Has­si (vrt. tämä blo­gi ja Has­sin Iltale­hden sivuil­la ole­vat tuotokset).

  7. Ila I:
    kun hänel­lä on se rikos­tuomiokin, peräti uskon­rauhan rikkomisesta? 

    Oletet­tavasti hän ei ole hake­mas­sa tur­va­paikkaa vaik­ka hänel­lä onkin tosi­aan tuo (vielä jatkokäsit­te­lyn alainen) sikäläis­es­tä näkökul­mas­ta kansalaisen peru­soikeuk­sia räikeästi rikko­va jumalanpillkatuomio.

  8. Ostin ja luin kir­jan, palautet­ta kronologisesti:

    Siel­lä tääl­lä sivuil­la kum­mit­tel­ev­as­ta Rooman klu­bista. Hei­dän virhep­äätelmän­sä oli aika merkit­tävä. Se on yhä merkit­tävä, vaik­ka kas­vanut globaali kysyn­tä nyt nos­taisi hin­to­ja. Luon­non­va­ro­jen riit­tävyy­destä; oletko lukenut Julian Simonin The Ulti­mate Resource:n, joka oli aika määrit­tävä vas­ta-argu­men­toi­va teos käy­dyis­sä debateis­sa? Hänkin menee toden­näköis­es­ti liian pitkälle toiseen ääri­laitaan, mut­ta tuo rajo­jen eteen tulem­i­nen Rooman klu­bin tahol­ta on mm. johdon­mukaises­ti sekot­tanut spe­sifin taloudel­lisen merk­i­tyk­sen käsitet­tä “reserves” (tun­netut, nyky­isil­lä markki­nahin­noil­la hyö­dyn­net­tävät) siihen, kuin­ka paljon min­er­aale­ja määräl­lis­es­ti on maankuores­sa (tai val­tameris­sä), mikä on hyvin moninker­tainen luku.

    Esität vihreät his­to­ri­al­lises­sa kat­sauk­ses­sa anti­tais­to­laisi­na ja tais­to­laisu­u­den vas­taise­na voimana. Vihrei­den noustes­sa poli­it­tise­na voimana 1980-luvun lop­pupuolelle tais­to­laisu­u­den kaap­pausuh­ka oli jo ohitse. Kuin­ka merkit­tävän osan entiset tais­to­laiset ja/tai pet­tyneet sosial­is­tit muo­dos­ti­vat tuol­loin vihrei­den kan­natuk­ses­ta ja alem­man tason akti­iveista? (Entisen) SKDL:n kan­na­tushan las­ki samaan aikaan. Anna Kon­tu­lan vuon­na 2004 tekemän kyse­ly­tutkimuk­sen mukaan 45% 1970-luvun tais­to­lai­sista äänestää nykyään vihre­itä. Entisen tais­to­laisen Ilk­ka Kylä­vaaran Tais­to­laisu­u­den mus­tan kir­jan mukaan myös edes­men­nyt vihreä europar­la­men­taarikko, juristi Mat­ti Wuori vaikut­ti aikoinaan tais­to­lai­sis­sa. Monien nykypäivän näkyvi­in asemi­in nous­sei­den nuorten vihrei­den van­hem­mat tai toinen heistä on ollut aikanaan taistolainen. 

    Kuvaat 1980-luku­jen vihre­itä nos­tal­gis­es­ti korkeata­soisen argu­men­toin­nin puolueek­si ja kir­joi­tat kaipaavasi tuo­ta keskustel­e­van parhaan argu­mentin henkeä nykyvihreisi­in. Ketkä tekivät vihreän liiton vuo­den 1988 Yleiso­hjel­man? Se on lyhyt, mut­ta välit­tää vah­van sosial­istien, rauhan­puo­lus­ta­jien, fem­i­nistien ja mys­tikko­jen retorisen hen­gen, esim. ilmas­ton­muu­tos­ta ei maini­ta, lainaus: 

    Alis­te­tun työläisen rin­nalle ovat tulleet riis­tet­ty luon­to, oman yhteiskun­nan osat­tomat kansalaiset, alku­peräiskult­tuu­rit, kehi­tys­maid­en kansat ja tule­vat sukupol­vet. Maa­ta kohdel­laan kuin meitä ja meitä kuin maa­ta: etäältä, ylhäältä ja piit­taa­mat­tomasti. Revitään irti kaik­ki myyn­tikelpoinen ja hylätään lop­ut loju­maan. … Met­säkuolemien, myrkkyjok­ien, radioak­ti­ivis­ten laskeu­mien ja soti­lasli­it­to­jen Euroop­pa kut­suu meitä viimeiseen yhden­tymis­tanssi­in.

    Entä vuo­den 1990 Vihreän liiton Puolueo­hjel­man? Lain­aus ohjel­man alun suuntaviivoista: 

    Mei­dät on totutet­tu pitämään län­si­maista ajat­telu- ja elämän­ta­paa ain­oana tai ainakin parhaana mah­dol­lise­na. Maa­pal­lol­la on kuitenkin aina ollut toisen­laisi­akin elämänkäsi­tyk­siä. Vielä keski­a­jan Euroopas­sa “Äiti Maa­ta” pidet­ti­in elävänä olen­tona, jota tuli kohdel­la kun­nioit­tavasti ja jon­ka hyväk­sikäyt­töä sääte­liv­ät ankarat rajoituk­set. Luon­non kun­nioi­tus on kuu­lunut myös suo­ma­laiseen per­in­teeseen: siitä ker­to­vat pyhät lehdot ja piha­pu­ut, luon­non­hal­ti­at ja luon­non­voimia edus­ta­neet jumaluudet.
    Palu­u­ta men­neisyy­teen ei ole.. Yhä ilmeisem­pää on myös, ettei tietä tule­vaisu­u­teenkaan ole, ellemme kykene yhdis­tämään nykyaikaisia tieto­jamme, taito­jamme ja voimavaro­jamme alku­peräiskult­tuurien viisauteen ja nöyryyteen.

    Alku­taipaleen vihrey­den kir­jal­lis­es­ta tuotan­nos­ta itsel­leni tulee mieleen seu­raa­va psykol­o­gises­sa kir­jal­lisu­udessa kuvat­tu ilmiö, Erik H. Erik­son: “[Neg­a­tive iden­ti­ty] can become a gen­er­al dis­like for every­thing [in imme­di­ate com­mu­ni­ty] and an irra­tional over­es­ti­ma­tion of every­thing for­eign, or the reverse. Life and strenght seem to exist only where one is not, while decay and dan­ger threat­en wher­ev­er one hap­pens to be.”
    Speku­loin kir­jal­lisen aineis­ton val­os­sa, että merkit­tävää osaa alkuaiko­jen vihreistä (mut­ta ole­tan ettei sin­ua esimerkik­si) olisi yhdis­tänyt ainakin jos­sain määrin negati­ivi­nen iden­ti­teet­ti suh­teessa län­si­maiseen yhteiskun­taan ja tämä olisi yhdis­tänyt myös vihre­itä ja tais­to­laisia ja selit­täisi Anna Kon­tu­lun kyse­ly­tutkimuk­sen tulok­set kuten esimerkik­si mainit­se­masi intialaisen mys­ti­ikan kan­natuk­sen 1980-luvun vihreis­sä, Jean-Jacques Rousseaun filosofi­an ten­hon tai tämän päivän monikult­tuurisu­ut­ta koske­vat mon­elle vihreälle ehdot­tomat linjaukset.

    Kuvaat useimpia vihrei­den vaal­i­t­u­lok­sista alka­en vuo­den 1976 kun­nal­lis­vaalien Helsin­ki-liik­keestä, mut­ta teet poikkeuk­sen vuo­den 2003 vaalien kohdal­la, sivu­ut­taen vaalit par­il­la riv­il­lä. Tämä hie­man yllät­ti, kos­ka olit tuol­loin puheen­jo­hta­jana ja vaalei­hin ja sen pet­tymyk­sen aiheut­ta­neeseen tulok­seen liit­tyi vihrei­den osalta paljon julk­ista ja sisäistä hälyä.
    Eri­tyis­es­ti Markus Drak­en ehdokku­u­den ja käyt­täy­tymisen osalta. Syytit tuol­loin Drakea osin vaal­i­t­u­lok­ses­ta, kuv­a­sit hän­tä yksit­täisek­si kahjok­si ja väi­tit anark­istien yrit­tävän solut­tau­tua puolueeseen.
    Teok­ses­sa et löy­dä Vinos­ta kuitenkaan kuin hyvää san­ot­tavaa ja pidät sitä suure­na voimavarana puolueelle. Vinos­sa on var­masti todel­la paljon maltil­lisu­udessaan fik­suakin porukkaa, mut­ta on myös paljon Drak­en lail­la maail­man näke­viä, vaik­ka eivät sitä suo­raan julk­isu­udessa toisikaan esille. Vinon/vanun poli­it­ti­nen koheesio ja poikkileikkaavu­us on hyvin vah­vaa. Hip­it ajau­tu­vat myös jom­paan kumpaan näistä aktivoitues­saan poli­it­tis­es­ti. Drake erosi kannabik­sen osalta kym­menistä muista lähin­nä siinä, että hän teki julkises­ti näkyväk­si sen, mitä todel­la oli.
    Toisaal­ta kaipaat vihreisi­in lisää insinööre­jä. Yhden täl­laisen ehdokkaan, jolle Helsin­gin Vihreät oli­vat jo eduskun­tavaaliehdokku­u­den luvan­neet vuo­den 2011 vaaleis­sa, Vino savusti vihreistä hyvin tais­to­lais­maisel­la ja rumal­la junt­tapoli­ti­ikalla. Ainakin jos tämän savuste­tun ehdokkaan omaan ver­sioon on luot­tamista, ja vai­h­toe­htoista ver­sio­ta ei ole julk­isu­udessa tarjottu.

    Parhaan argu­mentin peri­aatet­ta käsit­televään luku­un olisi voin­ut sisältää kri­it­tisem­pää otet­ta. Mainit­set ohi­men­nen vihrei­den (myöskin) ongel­mat argu­ment­tien kor­vaamises­sa “moraalisel­la paa­tok­sel­la”. Tämä hyvin keskeinen ja mie­lenki­in­toinen aihe olisi kaivan­nut avaamista ja aukikir­joit­tamista ja psykol­o­gista tutkailua. Väitän nimit­täin, että vihreis­sä tämä piirre on ehkä vahvem­pi kuin yhdessäkään toises­sa puolueessa. Puolue­si­h­teerinne on lin­jan­nut, ettei maa­han­muut­tokri­itikko kel­paa vihrei­den lis­toille ja use­ampi “insinööri-vihreä” on netis­sä ker­tonut koke­neen­sa itsen­sä ei-toiv­o­tuk­si ydin­voimakan­to­jen­sa joh­dos­ta. Heitä on kir­joit­tanut tällekin blogille.
    Olisi myös toivonut kri­ti­ik­istä ja argu­ment­tien arvos­ta puhut­taes­sa jonkin asteista intro­spek­tio­ta men­nei­den virhei­den ja vir­hearvioin­tien val­os­sa ja tätä vas­ten pohd­in­taa yleisem­mästä tietämisen ja oikei­den vas­tausten löytämisen vaikeud­es­ta. Esimerkke­jä voisi kaivaa lukuisia, mut­ta ote­taan seu­raa­va, eräästä tois­es­ta teok­ses­tasi vuodelta 2005: 

    Maaseudul­la kukois­tus energiantuotannossa
    Maaseudulle ener­giakasvien vil­je­ly ja puun ener­giakäyt­tö toi­vat uuden nousun. Ruoko­hel­ven vil­jelyala kasvoi kohis­ten. Osa vil­jeli­jöistä oli osa-vuosi­maalaisia. Syysku­ul­ta maalisku­uhun he asui­v­at ja työsken­te­liv­ät kaupungis­sa. Ruoko­hel­ven ener­giate­hokku­ut­ta paran­net­ti­in vil­jelemäl­lä pel­loil­la noin kymme­nen vuo­den välein api­laa. Näin säästet­ti­in typpilannoituksessa.
    Ruoko­helpi jalostet­ti­in kylis­sä helpom­min kul­jetet­taviksi pel­leteik­si. Jos­sain määrin ruoko­helvestä valmis­tet­ti­in myös nestemäistä biodieseliä liiken­nepolt­toaineek­si. Maakaa­suputk­iston var­rel­la Etelä-Suomes­ta jotkut jalosti­vat ruoko­helpeä biokaa­suk­si ja syöt­tivät sitä maakaa­su­verkos­toon. Näin sen ener­gia­sisäl­löstä menetet­ti­in huo­mat­ta­va osa, mut­ta kaa­sul­la oli omat käyt­töko­hteen­sa ja Riadn sopimuk­ses­sa Suomen saa­ma maakaa­suki­in­tiö oli perin vaa­ti­ma­ton. Suurem­mas­sa mit­takaavas­sa biokaa­sua valmis­tet­ti­in kuitenkin puhdis­ta­moli­et­teestä ja lannasta.
    Ener­gian hin­nan­nousu teki ener­giakasvien vil­jelystä erit­täin kan­nat­tavaa. Tämä toi vau­raut­ta maalaiskyli­in. Riadin sopimuk­sen solmimisen aikoina Demarin pääkir­joituk­ses­sa vaa­dit­ti­in ruoko­helpisheikkien pane­mista polvilleen öljysheikkien tapaan.

    Näin visioit vuo­den 2020 Suomes­ta, jos kir­jas­sasi esitet­tyjä ehdo­tuk­sia nou­datet­taisi­in ja kan­sain­vä­li­nen poli­ti­ik­ka olisi ilmastopoli­ti­ikalle suo­tu­isaa. Ei tul­lut ruoko­helpisheikke­jä. Ruoko­helpi, jota vaa­dit vil­jeltäväk­si 500,000 hehtaarin alal­la vielä vain joitakin vuosia sit­ten, on sit­tem­min osoit­tau­tunut täysin kelvot­tomak­si polt­toaineek­si, koneet tukki­vak­si, pöl­lyäväk­si lähikylään asti (ja lis­taa voisi jatkaa), ja sotkus­ta saata­va ener­gia on kaikkien tukienkin jäl­keen vielä kallista, ks. http://yle.fi/uutiset/energiakasvi_osoittautui_pettymykseksi_-_tuet_ihmetyttavat/5056445 . Silti vielä vuon­na 2011 ruoko­helvelle mak­set­ti­in ennä­tys­su­uria maat­alous­tuki­aisia. Täy­delli­nen taloudelli­nen ja ilmastopoli­it­ti­nen flop­pi. Vuon­na 2005 ilmestyi myös vihrei­den ilmastopoli­it­ti­nen ohjel­ma. Olen aiem­minkin yrit­tänyt kysyä sen syn­nys­tä use­am­mal­ta tahol­ta, mut­ta saa­mat­ta vas­tauk­sia. Vain sen, että se oli oletet­tavasti Oras Tynkky­sen käsialaa. Täysin parhaan argu­mentin peri­aat­teen vas­tais­es­ti tuo­hon ohjel­maan on kerät­ty äärim­mäisen vahvis­tusharhan ohjen­uo­ran mukaises­ti kaik­ki omaa ennal­ta päätet­tyä kan­taa parhait­en tuke­vat tutkimuk­set. Vaik­ka kuin­ka mar­gin­aaliset, diskred­i­toidut tai taloudel­lis­ten intressien syn­nyt­tämät kvasi-tutkimuk­set. Tuos­sa ohjel­mas­sa ydin­voiman hiil­i­jalan­jäl­ki on maakaa­sun luokkaa, kos­ka niin on todet­tu jos­sain kymme­neen ker­taan sit­tem­min kumo­tus­sa tutkimuk­ses­sa vuodelta 198x ja ruoko­helvestä, mer­itu­ulivoimaloista ja paljos­ta muus­ta on suun­nilleen kopi­oitu alan yrit­täjien korkeimpia hehku­tuk­sia objek­ti­ivisen tiedon muo­toon kir­joitet­tuna. Lop­pupäätelmänä, ettei ilmas­ton­suo­jelu edes mak­sa mitään (päin­vas­toin) ja keinot on jo ole­mas­sa kun vaan käy­dään käsik­si työhön. Oikoluitko itse tuo­ta ohjel­maa? Keitä mui­ta oli mukana kehi­tystyössä? Miten sen kehit­tymi­nen tuo­hon muo­toon tai julkaisem­i­nen oli mahdollista?
    Onko vain kir­jas­sa toistuen par­jat­tu­jen demarien jääräpäisyyt­tä, jos eivät aina läm­pene kaikille visioille “ruoko­helpisheikeistä”?

    Ohi­tat myös har­voin lau­sein fem­i­nis­min kysymyk­sen, vaik­ka fem­i­nis­mi lie­nee nyky­isin selkeästi suurin yksit­täi­nen syy äänestää vihre­itä. Olisi mie­lenki­in­toista kuul­la oma kan­tasi 6+6+6 malli­in, jota use­ampi lap­sip­sykolo­gi pitäisi lapsen henkisenä pahoin­pite­lynä ensisi­jais­es­ta hoivaa­jas­ta liian aikaises­ta erot­tamis­es­ta seu­raa­van sep­a­raa­tioahdis­tuk­sen joh­dos­ta, ja jol­la tästä johtuen voi olla koko elämän­mit­taisia negati­ivisia tunne-elämän seu­rauk­sia. Laa­jas­sa mitas­sa toteutues­saan laki voisi pahim­mil­laan olla kansalli­nen katas­trofi. Tässä asi­as­sa ViNa on kyl­lä tul­lut täysin Union­in lin­joille ja hukan­nut maini­tun fem­i­ni­inisem­män fem­i­nis­min­sä, jos sel­l­aista on joskus ollut. Tai mikä on kan­tasi mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvon ja lop­putule­man tasa-arvon prob­lemati­ikkaan koskien esim. yksi­ty­is­ten pörssiy­htiöi­den johtokun­tien paikko­ja. Nämä ovat nykyään keskeisiä kysymyk­siä hyvin mon­en suh­tau­tu­misen muo­dos­tu­mises­sa vihreisiin.
    Käsit­telemät­tä jää myös mm. geen­imuun­telu. Väestön kas­vaes­sa ekologi­nen vil­je­ly ja Afrikan ja Aasian ruokahuol­lon tur­vaami­nen voi hyvin edel­lyt­tää GM-lajikkei­ta. Samoin, jos bioen­er­giaa aio­taan tuot­taa, niin GM-tutkimus­ta pitäisi ehdot­tomasti ympäristösy­istä ja taloudel­li­sista syistä tukea. Myös maa­han­muut­tokysymys, yksi viime vuosien myös vihre­itä eniten puhutut­taneista aiheista, jää täysin käsit­telemät­tä, vaik­ka siihen alun lupaavas­sa eetok­ses­sa viitataan: 

    Kir­jan tarkoituk­se­na … herät­tää keskustelua liik­keen sisäl­lä … otan esille vaikeitakin asioi­ta. Mis­tä ei pidä puhua, siitä en voi vaieta!

    Kuin­ka paljon sisältöä tosi­asial­lis­es­ti kar­sit­ti­in tuon ihanteen anti­teesin ohjaa­mana, so. halu­a­mat­ta ilmaista sosi­aal­ista pain­o­las­tia kan­tavia näkemyksiä?

    Maail­man ongelmia ja tule­vaisu­ut­ta käsit­televässä kap­paleessa kuten kir­jan myöhempi­en luku­jan pain­o­tuk­sis­sa käy selvästi esille, että ilmas­ton­muu­tos on sin­ulle merkit­tävin arvo- ja näke­myspre­mis­si. Tämä oli kir­jan ehkä selkeyt­tävin anti, kos­ka nämä pre­mis­sit eivät ole esimerkik­si tältä blogilta aina erot­tuneet eikä niitä ole aiem­min kir­joitet­tu auki näin näkyvästi. Maail­man sosi­aaliset ongel­mat ja muut ympäristöon­gel­mat ja niiden haas­teet jäävät pain­o­tuk­seltaan lop­ul­ta hyvin vähälle huomi­olle suh­teessa ilmas­ton­muu­tok­sen saa­maan tilaan.
    Tämä on tietysti pri­or­isoin­nin ja foku­soin­nin ongel­ma, jos ja kun mitään suurem­man mit­talu­okan globaalia ilmastopoli­ti­ikkaa ei val­tapoli­it­ti­sista syistä ja hiip­ivästä skep­tisyy­destä johtuen ole tulos­sa, eikä toisaal­ta myöskään ilmas­tokatas­trofia. Kir­jan lop­pu­o­sioiden käsit­telem­i­nen olisi kuitenkin ilman tämän pre­missin hyväksymistä aika hedelmätön­tä, joten olete­taan uhka nyt argu­men­til­lisek­si poh­jak­si todel­lisek­si, vaik­ka siihen ei syytä olisi.
    Ilmas­ton­muu­tok­sen uhan osalta jää mainit­se­mat­ta, mil­laisin keinoin kat­soisit maail­man voivan selvitä co2-päästö­jen alasajos­ta? Tarkoi­tan konkreet­tisia keino­ja koskien ener­gialähteitä ja niiden kehit­tämistä. Maail­man vihrei­den ja repub­likaanien ja sademet­sien hävit­täjien visiot bioen­er­gias­ta ovat aika huonos­sa hapes­sa. Samoin on joudut­tu skaalaa­maan alaspäin arvioi­ta tuulivoiman ja aurinkoen­er­gian tuotan­nol­lis­es­ta ja taloudel­lis­es­ta poten­ti­aal­ista saadun käytän­nön koke­muk­sen val­os­sa. Tietosi esim. Kiinas­ta lie­nee van­hen­tunut­ta, kos­ka he ovat otta­neet skep­tisiä taka-aske­lia mm. aurinkoen­er­gian suh­teen. Aurinkoen­er­gias­ta tuskin koskaan (so. ainakaan pari­in sukupolveen) tulee lähellekään niin edullista kuin tun­tu­isit toivo­van. Eikä päästökaup­pa toden­näköis­es­ti tule syn­nyt­tämään lainkaan sel­l­aisia insen­ti­ive­jä kuin visioit. Syytät kurssin laskus­ta 8 euroon talouskri­isiä, mut­ta toisaal­ta luot­ta­muk­sesi val­u­viko­jen kor­jaamisen mah­dol­lisu­u­teen vaikut­taa aika uskon­va­raiselta. Ote­taan esimerkik­si Kiina, yksi val­u­viko­jen pääko­hde. Mil­lä toden­näköisyy­del­lä he suos­tu­isi­vat tarvit­tavaan yksi­tyisko­htaiseen ja laa­jamit­taiseen globaalin valvon­taan? Täl­laisia kysymyk­siä on kir­jaimel­lis­es­ti sato­ja, joiden käsit­te­lyyn tämä tila ei mil­lään riitä, mut­ta ei niitä kir­jas­sakaan juuri nos­te­ta esille. Oba­makin on tun­tunut kyl­men­neen päästökau­pan osalta. EU:n talous­poli­it­tiset voimakeinot ovat myös ymmär­ret­tävästi aika heikos­sa tilas­sa ja omatkin poli­it­tiset intres­sit toisaalla.
    Asia, mitä et myöskään mainitse, on liuskekaa­sun val­ta­van buumin rak­en­tu­mi­nen. Jos rahaa pitäisi seu­ra­ta, niin mil­jarde­ja ja mil­jarde­ja menee täl­lä het­kel­lä sijoituksi­na liuskekaa­sun taakse. Mah­dol­lis­es­ti Sak­san val­in­ta ydin­voiman kor­vaa­jak­si, samoin USA:ssa kiin­nos­tus rajusti lisään­tynyt­tä. Poten­ti­aaliset hyö­dyn­net­tävät globaalit varan­not ovat tekni­ikan kehit­tyessä erit­täin runsaita.

    Ydin­voimaluku on tämän val­os­sa pet­tymys, kos­ka kuten toteat, maail­man uraani­varan­not ovat käytän­nössä ehtymät­tömät ja tho­ri­u­mia voi käyt­tää vai­h­toe­htoise­na polt­toaineena. Sähköläm­mi­tys ja sähköau­tot ovat kalli­ita, mut­ta toisaal­ta maail­man on 30 tai 50 vuo­den päästä hyvin paljon vau­raampi kuin nyky­isin js hyvin hyvin eri­lainen. Yleisem­min teok­sen ske­naar­io­ana­lyy­seista puut­tuu teknolo­gian kehi­tyk­sen huomioimi­nen. 1900-luvun suurin ker­to­mus oli teknolo­gian kehi­tys. Vuon­na 1900 Wilbur ja Orville vas­ta matka­si­vat Kit­ty Hawki­in, Pohjois Car­oli­naan, tekemään koe­len­to­jaan; tiede­maail­man sil­loisen ilmas­tokon­sen­suk­sen paljolti nau­raes­sa heille. 1945 Eno­la Gay, Yhdys­val­tain armei­jan ilmavoimien B‑29 Super­fortress ‑pom­mikone tiput­ti ydin­pom­min Hiroshi­maan. Ihmiset tavanomaan aliarvioi­vat teknolo­gian kehi­tyk­sen merk­i­tyk­sen pidem­mäl­lä aikavälil­lä. Kuten tun­nut arvioivan ver­rates­sasi nyky­is­ten eläkeikäis­ten var­al­lisu­ut­ta nyky­is­ten nuorten tule­vaan var­al­lisu­u­teen hei­dän ikäis­inään n. 40 vuo­den päästä. Nykyn­uoret tule­vat ole­maan paljon vau­raampia ja ter­veem­piä van­huk­sia. Teknologi­nen kehi­tys syn­nyt­tää tämän vau­rau­den, ei tarvitse pelätä, että se varastet­taisi­in nyky­is­ten sukupolvien toimes­ta. 2000-luvun suuri ker­to­mus on geeni, roboti­ik­ka, tekoä­ly, infor­maa­tio, nano, neu­ro. Eikä nykypäivää tule tun­nista­maan vuo­den 2100 maail­mas­ta edes sitä vähää, mitä vuo­den 1900 maail­man (45 vuo­den keskimääräi­nen eli­na­jan­odote, 17 vuot­ta Lokaku­un val­lanku­mouk­seen…) tun­nistaa nykypäivästä.
    CO2-päästölähteistä var­maankin voidaan luop­ua vuo­sisadan mit­taan ihan muis­takin syistä kuin ilmas­tol­li­sista, mut­ta vielä välis­sä on ns. “tech­nol­o­gy-gap”, jon­ka yksi kuro­jista hyötöreak­torit voisi­vat olla, tai pienet kaukoläm­pöä tuot­ta­vat reak­torit. Väität ettei ydin­voimaan tarvitse täl­lä het­kel­lä ottaa kan­taa, mut­ta kyl­lä esimerkik­si ydin­te­knolo­gian kehit­tämiseen panos­t­a­mi­nen on merkit­tävä globaalin mit­takaa­van tieteelli­nen ja peri­aat­teelli­nen ja yhteiskun­nalli­nen kysymys, vaik­ka Suo­mi ei ihan heti olisikaan lisäy­d­in­voimaa rak­en­ta­mas­sa jo päätet­ty­jen ylitse.
    Teknolo­gian merk­i­tyk­sen sivu­ut­tavaan per­spek­ti­ivi­harhaan viit­taa­vat eri­tyis­es­ti ne kak­si sivua (s. 98–100), jois­sa pohdit tosis­sasi vas­tu­u­tamme 10,000 vuo­den päästä eläville ydin­voiman lop­pusi­joituk­sen ja jääkau­den yhdis­telmän aiheut­tamien mah­dol­lis­ten riskien joh­dos­ta. Get real. Joko ihmiskun­ta oppii tuhanteen ker­taan tekemään kehit­tyneel­lä teknolo­gial­la sen ydin­jät­teen täysin har­mit­tomak­si tai lähet­tämään Sat­ur­nuk­sen kuuhun tai Venuk­seen tai sit­ten tämän tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen katkaisee, ja voi ain­oas­taan katkaista, totaalisen tuhoa­va ja hävit­tävä eksis­ten­ti­aa­li­nen katas­trofi, jol­loin kalliop­erän mah­dol­liset tur­val­lisen rajat ylit­tävät säteily­luke­mat vuon­na Y ovat ihmiskun­nan viimeis­ten huolien joukos­sa. Koko huoli “vas­tu­umme 100,000 vuo­den päästä eläviä kohtaan”, jota argu­ment­tia vihreät ovat 30 vuot­ta käyt­täneet, on yksi type­r­impiä ja huonoim­man argu­mentin peri­aat­teen tuo­tok­sia, mitä kuvitel­la saat­taa. Se on niin älytön, niin kaikki­nen­sa jär­jetön, ja sen älyt­tömyy­den pitäisi olla välit­tömästi nähtävis­sä mit­ta­suhtei­den ja kon­tek­stin mielet­tömyy­destä. Se pitäisi nähdä 30 sekun­nis­sa, siihen ei ikinä pitäisi parhaan argu­mentin puolueessa men­nä 30+ vuot­ta. Eli kun kir­joi­tat ydin­jät­tei­den loppusijoitukesta… 

    On myös san­ot­tu, että mitä se meille kuu­luu, mitä tapah­tuu kym­me­nien tuhan­sien vuosien kulut­tua. Tämä asenne ei sen­tään mah­du vihreän sateen­var­jon alle.

    …niin liiku­taan jos­sakin home­opa­t­ian takaisen intellek­tu­aalisen rämeen pimeydessä.

    Ohjaavia hait­tavero­ja, tasavero­tus­ta, regres­si­ivista vero­tus­ta käsit­televää lukua olisi huo­mat­tavasti aut­tanut jos pohd­in­to­ja olisi tuet­tu konkreet­tisin esimerkki­laskelmin. Voin hyvin olla samaa mieltä peri­aat­teesta, että vero­ja voidaan oikeu­den­mukaises­ti kerätä monin eri tavoin, mut­ta varsinkin jos asian esit­tää itses­tään selvyytenä, ja haukkuu demar­it pop­ulis­teik­si, kos­ka eivät tätä tajua, niin konkreet­tisia luku­ja ja hyvin vah­vaa näyt­töä jotenkin odot­taisi, kos­ka asia ei kuitenkaan vält­tämät­tä ole aivan niin yksinkertainen.

    Luku­un talouskasvus­ta olisi myös toivonut paljon vahvem­paa tieteel­lisen ja tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen merk­i­tyk­sen arvioin­tia. Useis­sa aiem­mis­sakin kir­jois­sa tois­tet­tu argu­ment­ti tietyn elin­ta­son jälkeis­es­tä onnen lisään­tymät­tömyy­destä on näen­näis-argu­ment­ti. Hier­arkise­na ja uteliaana olen­tona ihmisen on juosta­va pysyäk­seen paikallaan. Ei ole tyy­tymistä, kos­ka ympäristössä niin moni kuitenkin ostaa uut­ta ja har­va halu­aa jäädä uud­es­ta osat­tomak­si. Tämän lisään­tyneen kulu­tuk­sen yleistämi­nen “roinaksi” (no, tässä yleistän kyl­lä itsekin hie­man) on aika rajoit­tunut näkökul­ma. Sukupol­ven tai kah­den päästä se kulu­tus voi suun­tau­tua full immer­sion ‑vir­tu­aal­i­todel­lisuuk­si­in ja eri­laisi­in brain-machine-inter­facei­hin. Sit­ten ollaan kateel­lisia, jos rikkaam­mal­la naa­puril­la on varaa uusim­paan inter­faceen ja itsel­lä ei. Tyy­tyväisyys lisään­tyy aika hitaasti pait­si hier­ark­isu­ud­es­ta myös tyy­tymisen suh­teel­lisu­ud­es­ta johtuen, so. psykologi­nen rima nousee jatku­vasti. Mut­ta real­is­tisek­si kulu­tuskri­it­tisek­si argu­men­tik­si siitä ei suurem­mas­sa mitas­sa ole, kos­ka tämä kehi­tys on itseään ruokki­va ja tuskin kovin merkit­tävästi ohjat­tavis­sa. Tule­vaisu­u­den talouskamp­pailun voit­ta­jia tule­vat ole­maan maat, jot­ka tuon uuden teknolo­gian ja sen sovel­lu­tusten kehit­telyssä onnis­tu­vat, joten tätä vas­ten olisi toivonut myös koulu­tus­poli­ti­ikan käsit­te­lyä tärkeänä vihreän poli­ti­ikan kysymyk­senä. Sen onnis­tu­mi­nen merk­it­see Suomen tule­vaisu­udelle äärim­mäisen paljon. Tämä olisi yksi kysymys, jos­sa vihreät voisi­vat pro­filoitua eduk­seen. Yliopis­to­jen pitäisi olla viimeisimpi­en leikkausko­htei­den joukossa.
    Talouskysymyk­sis­sä sivu­u­tat euron kri­isin analysoimisen. Syytät kyl­lä perus­suo­ma­laisia vas­tauk­set­to­muud­es­ta ja vihan­li­et­son­nas­ta. Oletko lukenut Timo Soinin (tai kuka ikinä sen kir­joit­ti) Opin­ion Piece:n Wall Street Journal:sta? Sehän on pitkälle samoil­la lin­joil­la monil­ta osil­taan kuin täl­lä blogilla hil­jat­tain keskustelus­sa esi­in nos­te­tut Fukuya­ma ja Krug­man; pääomite­taan pankke­ja, annetaan tämän jäl­keen Kreikan kaatua.
    Nos­tat esimerkik­si vihrei­den parhaim­man argu­mentin voimas­ta vihrei­den posi­ti­ivisek­si kään­tyneen kan­nan euro-jäsenyy­teen ja pidät sitä vakaasti oikeana tuon ajan tiedon val­os­sa. Eikö tietoa esimerkik­si kult­tuuri­sista dis­pari­teeteista ja koulu­tuk­sel­li­sista eroista olisi ollut jo tuol­loin ole­mas­sa ja täten syytä epäil­lä kovin eri­lais­ten val­tioiden ja yhteiskun­tien yhtäläistä taloudel­lista suori­tuskykyä, mitä yhteis­val­u­ut­ta pidem­män päälle tarvit­see? Oliko argu­ment­ti oikeasti paras?

    Perus­tu­lo-luvus­sa ei ole mitään uut­ta aikaisem­pi­in kir­joituk­si­in näh­den. Kau­na demare­i­ta ja AY-liiket­tä kohtaan ehkä entistä koros­tuneem­paa. Paljos­ta olen samaa mieltä, mut­ta ehdot­tomasti muut­taisin nimen vaik­ka sik­si negati­ivisek­si tuloveroksi ja uno­htaisin sen pilkun viilaamisen, kos­ka tuol­la nimel­lä tuo tärkeä poli­it­ti­nen tavoite ei ole pitkään aikaan läpi vietävis­sä, kos­ka useim­mil­la kansalaisil­la se asso­sioituu jonkin­laisek­si Markus Drak­en aikanaan vaa­ti­mak­si “1500 euron kansalais­palkak­si” protes­tantin kavah­ta­mas­sa moraalis­es­ti degen­eroituneessa “kos­ka meil­lä on oikeus ja kaveer­aa­mal­la tois­temme kanssa tuo­tamme yhteiskun­nalle sosi­aal­ista pääo­maa” ‑hengessä. Sama asia, eri nimi, niin mah­dol­lisu­udet viedä asi­aa eteen­päin koheni­si­vat merkit­tävästi pidem­mässä juoksussa.

    Onko yhteisöl­lisyys oikeasti merkit­tävästi vähen­tynyt, vai muut­tanut pikem­min muo­toaan? Yhteisöl­lisyys ei ole vain myöskään hyvä asia, jos­ta sisään­päin lämpiävät uskony­hteisöt yht­enä esimerkkinä. Aja­tus yhteisöl­lis­es­tä ker­rostaloa­sumis­es­ta on mie­lenki­in­toinen, mut­ta toisaal­ta herkästi entis­es­tään lisäisi vihrei­den vas­tus­ta­maa seg­re­gaa­tio­ta. Masen­nuk­sen määräl­lisen lisään­tymisen arvioimi­nen lie­nee vaikea erot­taa diag­nosoin­nin lisään­tymis­es­tä. Toisaal­ta välil­lä tulee vas­taa tutkimuk­sia, joiden mukaan suurin osa ihmi­sistä voi parem­min kuin koskaan aiem­min. Huonos­ti voivan vähem­mistön ongelmia ei ehkä tule tarkkail­la koko yhteiskun­nan “yhteisöl­lisyy­den tasol­la”. Yhteiskun­ta ei voi kuitenkaan olla todel­li­nen kaveri eikä lähimmäinen.

    Kaupunkisu­un­nit­telua koske­vis­sa luvuis­sa teet kak­si perus­tee­ton­ta ja virheel­listä johtopäätöstä.
    Asun­to­jen hin­nat eivät suo­raan ker­ro niihin kohdis­tu­van kysyn­nän kokon­ais­määrästä. Jos tar­jon­ta on hyvin niukkaa, niin ei tarvi­ta kovin suur­ta kysyn­tää, että hin­nat kohoa­vat. Pel­toa toisaal­ta riit­tää, joten kaupunkialueen ulkop­uolis­ten omakoti­talo­jen hin­nat eivät voi koho­ta samal­la tapaa, ellei sitä itsepäis­es­ti ja pitkään toimien aiheuteta kieltäy­tymäl­lä näitä tont­te­ja kaavoit­ta­mas­ta ja siten rajoit­ta­mal­la tar­jon­taa. Olisi siten ollut perustel­tua ottaa ver­tailuko­hdak­si esimerkik­si Turun seu­tu ja arvioi­da Turun seudun työssäkäyn­tialueen työssäkäyvien ihmis­ten asum­is­pref­er­ensse­jä. Ne ovat enem­män sen suun­taisia, kuin mitä mon­et kyse­ly­tutkimuk­set (joi­hin et tun­nu halu­a­van luot­taa) antaisi­vat ymmärtää. Vaik­ka Turus­ta on suh­teessa helpom­pi saa­da toivo­mansa asun­to kuin Helsingistä.
    Myös nim­by­i­ly on kvasi-argu­ment­ti siinä muo­dos­sa kuin sitä käytät. Mikä on se “yhteinen hyvä” johon viit­taat, jos huo­maat, että jokaises­sa kaupungi­nosas­sa paikalliset halu­aisi­vat säi­lyt­tää väl­jem­män kaupunki­rak­en­teen? Tästähän johtopäätös on, että ihmiset ylipään­sä halu­a­vat asua väl­jem­mässä kaupungissa.
    Voidaan toki esit­tää, että ihmiset eivät ymmär­rä, että on hei­dän omak­si parhaak­seen, että syn­nytetään puo­len­tois­tamiljoo­nan ihmisen metropoli Suomen talousve­turik­si, tai että on hei­dän omak­si parhaak­seen tor­jua ilmas­ton­muu­tos­ta, mut­ta kaavoitus­ratkaisu­jen ja ihmis­ten toivei­den selkeä ris­tiri­ita on demokraat­tis­es­ti ongel­mallista. Tämä ris­tiri­ita tulisi myön­tää avoimem­min, eikä yrit­tää luik­er­rel­la siitä irti vain viit­taa­mal­la johonkin abstrak­ti­in “yhteiseen hyvään” ja nimby-korttiin.

    Kir­jan lop­un (ja alkupuolen) pohdin­nat ehdot­to­muu­den vält­tämis­es­tä ja kri­ti­ikin tärkey­destä ja omien virhei­den myön­tämisen tärkey­destä ovat kir­jan paras­ta intellek­tu­aal­ista antia. Sitä olisi toivonut enem­män myös varsi­nais­ten asi­akysymys­ten käsit­telyssä ja näi­den asi­akysymys­ten valikoimises­sa. Pidän edelleen Vau­raut­ta ja Aikaa selvästi onnis­tuneim­pana ja syväl­lisim­pänä teok­se­nasi; siinä kai­vat­tua kyseenalais­tamisen ja pohdin­nan henkeä oli vahvem­min. Blo­gin luk­i­joille kat­son aiheel­lisek­si infor­moi­da, että sisäl­löl­lis­es­ti kir­ja ei juuri tar­joa uut­ta, enkä juurikaan ole blo­gia lukenut edel­lis­ten 10 kuukau­den aikana, joten paljon van­haa ja tut­tua maaperää. Ei nyt aivan huonokaan, mut­ta enem­män olisi toivonut. Toisaal­ta, jos pidät Osmos­ta ajat­teli­jana, niin tuskin petyt hänen aja­tusten­sa ker­taamiseen siis­tis­sä ja tiivis­te­tyssä, merk­i­tyk­siltään pain­ote­tus­sa formaatissa.

    1. az
      Tuos­sa pitkässä kir­joituk­ses­sa kri­ti­soit asioi­ta, joi­ta kir­jas­sa ei lainkaan san­o­ta vaan olet lukenut jostain muual­ta jonkun toisen sanomana.

  9. Osmo Soin­in­vaara:
    az
    Tuos­sa pitkässä kir­joituk­ses­sa kri­ti­soit asioi­ta, joi­ta kir­jas­sa ei lainkaan san­o­ta vaan olet lukenut jostain muual­ta jonkun toisen sanomana.

    Kaik­ki kri­ti­ik­ki on kir­jan kon­tek­stis­sa. Kuten vuosien 1988 ja 1990 ohjelmien lainaami­nen sitä vas­ten, mitä kir­joi­tat (ylistäen) tuon ajan vihreistä. Lain­aus sivul­ta 232: “Keskustele­vu­us ja parhaan argu­mentin peri­aate oli­vat sen keskeisiä peri­aat­tei­ta.” Toinen kon­tek­sti on vihrei­den nousun ja SKDL:n kan­na­tus- ja jäsenkadon väli­nen suhde. Tältä osin esim. vuo­den 1990 Puolueo­hjel­man aika sosial­isti­nen retori­nen ulkoa­su herät­tää kysymyksiä.

    Taisit vilka­ista vain lain­auk­sia? Jos ehdit luke­maan jos­sain välis­sä pidem­min, niin ne ovat kaik­ki kon­tek­stis­sa. Esimerkik­si aiem­mat ruoko­helpikan­tasi kos­ket­ta­vat parhaan argu­mentin peri­aat­teen intro­spek­ti­ivista pohtimista ja niin edelleen. Osa lain­auk­sista on myös suo­raan kirjasta.

  10. Olisi mie­lenki­in­toista kuul­la oma kan­tasi 6+6+6 malli­in, jota use­ampi lap­sip­sykolo­gi pitäisi lapsen henkisenä pahoin­pite­lynä ensisi­jais­es­ta hoivaa­jas­ta liian aikaises­ta erot­tamis­es­ta seu­raa­van sep­a­raa­tioahdis­tuk­sen joh­dos­ta, ja jol­la tästä johtuen voi olla koko elämän­mit­taisia negati­ivisia tunne-elämän seu­rauk­sia. Laa­jas­sa mitas­sa toteutues­saan laki voisi pahim­mil­laan olla kansalli­nen katastrofi. 

    Eikö tämä ole vähän pak­sua? Vaikea kuvitel­la, että 6+6+6 ‑mallil­la olisi vaiku­tuk­sia las­ten mie­len­ter­vey­teen. Perustei­ta on kaksi.

    Ensin­näkin Suomes­sa äiti voi halutes­saan hoitaa lap­si­aan koti­hoidon tuel­la kolme­vuo­ti­aak­si asti. Toisek­si meil­lä on empi­iristä näyt­töä varhaisen päivähoidon todel­li­sista vaiku­tuk­sista. Tiivisti sanoen varhaisel­la päivähoidol­la näyt­täisi ole­van posi­ti­ivisia vaiku­tuk­sia kog­ni­ti­iviseen kehi­tyk­seen(kohort­ti­tutkimus ja meta-analyysi(pdf)). Toisaal­ta päivähoidon vaiku­tuk­set stres­si­in, käytök­seen ja aggres­sioon näyt­täi­sivät ole­van hyvin pieniä ( kohort­ti­tutkimus Nor­jas­ta ks. myös meta-ana­lyysi edeltä). 

    Jälkim­mäi­nen lähde on Nor­jas­sa toteutet­tu kohort­ti­tutkimus, jos­sa on seu­rat­tu 25 000 las­ta. Sen mukaan yli kak­si kol­mas osaa lap­sista on päivähoi­dos­sa 18 kk:n iässä, joten jos varhainen päivähoito olisi katas­trofi niin Nor­jas­sa pitäisi men­nä huonos­ti? Vas­taavasi huonos­ti pitäisi men­nä myös mon­es­sa muus­sakin paikas­sa tai tähän ainakin näyt­täisi viit­taa­van eri maid­en hyvin vai­htel­e­vat van­hempainlo­makäytän­nöt(Wikipedia).

    Yhteen­ve­t­ona voisi tode­ta, että mah­dol­lista 6+6+6‑mallin käyt­töön ottoa huolestut­tavam­paa on se, että Nor­jalaisen kohort­ti­tutkimuk­sen mukaan lapsen varhaista päivähoitoa ennus­taa parhait­en äidin korkeak­oulu­tus ja korkeat tulot. Sinän­sä hyvä, että tuot­tavim­mat van­hem­mat ovat töis­sä, mut­ta toisaal­ta edel­lä viitatun meta-ana­lyysin mukaan keskimäärin eniten päivähoi­dos­ta hyö­ty­i­sivät mata­lan sosioekonomisen ase­man van­hempi­en lapset…

    1. Teok­sen kir­jakau­pan puoles­ta en voi vas­ta­ta, mut­ta kun joskus Suomeen palöaut­tuani aloi­tan kir­jan myyn­nin itse, ulko­maille toimit­ta­mins­des­ta ei tule lisäkus­tan­nuk­sia. Se kun on arvolisäverotonta.

  11. En ehtinyt vielä koko kir­jaa lukea, mut­ta kat­soin nopeasti läpi itseäni eniten kiin­nos­ta­van kohdan — ydin­voiman. Palaan myöhem­min tarkem­man kri­ti­ikin kera, mut­ta maini­taan nyt tässä, että olet ehkä ymmärtänyt hie­man väärin nyky­istä ydin­jätet­tä syövien hyötöreak­tor­ei­den suurim­man hyö­dyn jät­teen käsit­telyssä: hyötöreak­tor­ei­den tuot­ta­man jät­teen radioak­ti­ivi­su­us laan­tuu paljon nopeam­min kuin nyky­is­ten kevytvesireak­tor­ei­den. Yleis­es­ti on esitet­ty, että hyötöreak­torin läpi kulkenut jäte olisi käytän­nössä vaara­ton­ta jo 300 vuodessa.

    Ydin­jäte on muutenkin argu­ment­ti­na varsin huono eikä oikein mitenkään parhaaseen argu­ment­ti­in perus­tu­va. Olen täl­läkin blogilla ennen main­in­nut, että ydin­jät­teen vaar­al­lisu­us on kak­sois­stan­dard­in käyt­töön perus­tu­va tarkoi­tushakuinen väite, jol­la nimeno­maan ydin­voima pyritään esit­tämään käytän­nössä (eikä vain teo­ri­as­sa) eri­tyisen vaar­al­lisia jät­teitä tuot­ta­vana toimi­alana. Kak­sois­stan­dard­in ole­mas­sao­lo ilme­nee vas­taansanomat­tomasti mis­tä tahansa säteily­suo­jelumääräyk­ses­tä: esimerkik­si koti­talouk­si­in menevän raken­nus­ma­te­ri­aalin sal­li­taan säteilevän ker­talu­okkia enem­män kuin ydin­jäte­hau­dan arvioitu pahin mah­dolli­nen lisäan­nos olisi.

  12. Jatku­va az:mainen huutelu “vihreät ovat entisiä stallere­i­ta” on enem­pi koomista. Jok­seenkin samoil­la perusteil­la sama huutelu voisi koskea täysin RKP:tä… Whal­rooskin on stal­lari, jos silleen ajatel­laan ja var­maan hänen kir­jansa on Kom­mu­nis­tista man­i­fes­ti­akin punaisem­paa julistusta.

    Noista min­u­akin vahem­mista tyypeistä olen ymmätänyt suun­nilleen 1968 — 78 välisenä aikana poli­ti­ikas­sa mukanaollei­den sil­lois­t­en nuorten enepi tai vähempi jos­sain tekemi­sis­sä olleen vasem­mis­tovir­tausten kanssa. Mut­ta aika van­ho­ja jo ovat.

    Oden todis­tuk­sen voin lisätä, että Vihreät oli­vat juuri niille vir­tauk­sille iso vai­h­tope­hto ja ennen muu­ta Vasem­mis­ton (kuten nyt­tem­min Anna Kon­tu­lakin) suunnal­ta tuli ja tulee niskaan kuraa oikein reippaasti.

    Silti, aval­laan ihan hyvä, että kaik­il­ta suun­nil­ta huudel­laan. Pelkäävät, raukat.

  13. az: Toinen kon­tek­sti on vihrei­den nousun ja SKDL:n kan­na­tus- ja jäsenkadon väli­nen suhde.

    Olen enti­nen SKDL:n Pio­neeri, van­hempani oli­vat 80-luvul­la SKDL:n toimin­nas­sa mukana ja vietin mon­ta kesää lapse­na Pio­neer­ileireil­lä. Hom­ma hiipui Neu­vos­toli­iton rom­ah­duk­seen ja 90-luvun lamaan, mut­ta kyl­lä noi­ta entisiä tovere­i­ta vielä Vihreis­sä ja Vasem­mis­toli­itossa näkyy vaikuttavan.

  14. az: Anna Kon­tu­lan vuon­na 2004 tekemän kyse­ly­tutkimuk­sen mukaan 45% 1970-luvun tais­to­lai­sista äänestää nykyään vihreitä. 

    1) 70-luvus­ta on jo niin pitkä aika, että kaikkein nuorim­mis­takin äänestäjäikälu­ok­ista, jot­ka sil­loin ovat äänestäneet tais­to­laisia, on kuol­lut merkit­tävä osa. Niin kut­su­tu­ista suurista ikälu­ok­ista, jot­ka oli­vat 70-luvun alkupuolel­la 20–30-vuotiaita, on kuol­lut noin yksi neljä­sosa. Heistä ylöspäin ikäpyra­mi­di suip­pe­nee niin nopeasti, että niistä, jot­ka oli­vat tuol­loin vas­ta noin viisikymp­pisiä, kes­ki-ikäisiä äänestäjiä — kuten Tais­to Sin­isa­lo itse — on kuol­lut jo selvästi yli puo­let. Kaik­ista niistä, jot­ka oli­vat äänioikeutet­tu­ja esimerkik­si vuosien 1970 tai 1972 eduskun­tavaaleis­sa, kun tais­to­laisu­us oli suo­sion­sa huip­ul­la, on tänä päivänä kuol­lut jo ainakin puolet.

    2) Tais­to­lais­ten val­takun­nalli­nen kan­na­tus eduskun­ta- ja kun­nal­lis­vaaleis­sa oli 70-luvul­la noin 5–6 % — siis lask­ien SKDL:n lis­toil­ta vain vähem­mistön ehdokkaiden saa­mat äänet — mut­ta vihrei­den kan­na­tus on ollut niis­sä jo pitkään noin 7–8 % ja viime kun­nal­lis­vaaleis­sa läh­es 9 %.

    3) Niistä, jot­ka kyse­ly­tutkimuk­sis­sa ilmoit­tau­tu­vat puolueen X äänestäjik­si, noin 15–20 % kuu­luu todel­lisu­udessa aina nukku­vien puolueeseen ja vain väit­tää äänestävän­sä puoluet­ta X, kos­ka ei kehtaa kyse­lyn tek­i­jälle ker­toa totu­u­den­mukaises­ti jät­tävän­sä kokon­aan äänestämät­tä. Tämä on mielipi­demit­tausten tek­i­jöi­den hyvin tun­tema yleis­pätevä säännönmukaisuus.

    4) Nämä näköko­h­dat tarkoit­ta­vat yhdessä, että vihrei­den nykyis­es­tä vaa­likan­natuk­ses­ta voi tul­la entisiltä tais­to­laisil­ta vain korkein­taan joitakin kym­meniä pros­ent­te­ja. Täysin tarkko­ja arvioi­ta on vaikeaa laskea, mut­ta toden­näköis­es­ti ollaan lähempänä kym­men­tä pros­ent­tia kuin kahtakymmentä.

    Jokainen voi arvioi­da, onko se paljon vai vähän. Minus­ta se on vähän, varsinkin kun huomioidaan, että puolueen val­takun­nal­liset kärk­i­hah­mot ovat läh­es jär­jestään aivan liian nuo­ria, jot­ta heil­lä olisi voin­ut olla mitään henkilöko­htaista kos­ke­tus­ta tais­to­laisu­u­teen. Nykyis­es­tä kymme­nen hen­gen eduskun­taryh­mästä ain­oat kak­si poikkeusta ovat Haav­is­to ja Soin­in­vaara. Kaik­ki muut ovat olleet 70-luvun alun tais­to­laisvu­osi­na vas­ta pieniä lap­sia, osa ei ollut vielä edes syn­tynytkään. Sama kos­kee myös puolueen puheen­jo­hta­jaa ja puoluesihteeriä.

    Entisen tais­to­laisen Ilk­ka Kylä­vaaran Tais­to­laisu­u­den mus­tan kir­jan mukaan myös edes­men­nyt vihreä europar­la­men­taarikko, juristi Mat­ti Wuori vaikut­ti aikoinaan taistolaisissa. 

    Varhaisia vihre­itä lähel­lä olleen Suo­mi-aikakausle­hden numerossa 1/1991 on Juk­ka-Pekka Heiskasen artikke­li “Mikko Pau­nion 50 virhet­tä”, joka käsit­telee Mikko Pau­nion kir­jaan Vihreä val­he sisäl­tyviä asi­avirheitä. Yksi virheistä on Heiskasen mukaan väite, että Mat­ti Wuori on enti­nen tais­to­lainen. Hän­tä on siis väitet­ty entisek­si tais­to­laisek­si jo ainakin yli 20 vuot­ta, mut­ta ainakaan tämän mukaan hän ei ollut enti­nen tais­to­lainen. Mitä Kylä­vaara mainit­see kir­jas­saan läh­teek­si oma­lle päin­vas­taiselle väitteelleen?

    Monien nykypäivän näkyvi­in asemi­in nous­sei­den nuorten vihrei­den van­hem­mat tai toinen heistä on ollut aikanaan taistolainen. 

    Ja näi­den aikoinaan-tais­to­lais­ten van­hem­mista puolestaan huomio­ta­herät­tävän mon­et oli­vat entisiä IKL:läisiä, AKS:läisiä ja niin edelleen. Jotenkin heistä silti pääsi tule­maan niitä tais­to­laisia eikä esimerkik­si perus­tus­lail­lisen oikeistop­uolueen akti­ive­ja, mikä riv­ien välisel­lä logi­ikallasi olisi ollut enem­män odotettavissa.

    Koko ajat­te­lu­ta­pa, että lap­sia ovat jotenkin koko ajan vaar­al­lis­es­ti myrkyt­tämässä hei­dän van­hempi­en­sa väärät poli­it­tiset näke­myk­set, tuo varsin iro­nis­es­ti mieleen… Stal­in­in ajan Neu­vos­toli­iton. Juuri siel­lähän lap­sia otet­ti­in ruti­ini­no­mais­es­ti väkipakol­la van­hem­mil­ta, jot­ka arvioiti­in poli­it­tis­es­ti kelvot­tomik­si, ja annet­ti­in adop­toitaviksi ide­ol­o­gis­es­ti kor­rek­tei­hin per­heisi­in. Sivistyneis­sä län­si­mais­sa sen sijaan on per­in­teis­es­ti kat­sot­tu, että van­hem­mat ovat van­hempia ja lapset lapsia.

  15. “Esität vihreät his­to­ri­al­lises­sa kat­sauk­ses­sa anti­tais­to­laisi­na ja tais­to­laisu­u­den vas­taise­na voimana. Vihrei­den noustes­sa poli­it­tise­na voimana 1980-luvun lop­pupuolelle tais­to­laisu­u­den kaap­pausuh­ka oli jo ohitse.”

    Näin oli, tais­to­laiset oli­vat 60–70-luvun ilmiö.Ei se vielä 80-luvul­la hävinnyt,mutta ajau­tui kyl­läkin mar­gin­aali­in 70-luvulla .
    tais­to­laisil­la oli vas­tas­sa kom­mu­nistien enem­mistö: SKP:n johta­jan toi­mi Aarne Saarinen,sotaveteraani , joka kun­nos­tau­tui Talvi-ja Jatkoso­das­sa. SKDL:n pääsi­h­teer­inä taas oli Ele Ale­nius , hänkin jatkoso­dan upseeri.

    Äänekkäim­mäyt ja tun­ne­tu­im­mat tais­to­laiset oli­vat lähin­nä kult­tuurin edus­ta­jia: Kaj Chy­de­nius, Aulik­ki Oksa­nen, Kaisa Korho­nen, Kris­ti­ina Halko­la, Heik­ki Kin­nunen, Pirkko Saisio etc

    Poli­ti­ikas­sa tais­to­laiset men­estyivät 1970 vaaleis­sa ja sai­vat 12 paikkaa ja 25 % SKDL:n äänistä .

    Har­va enää muis­taa pol­li­itista siipeä:Markus Kain­u­laista, Tais­to Sinisaloa,Marjatta Ste­nius ‑Kaukos­ta, Heik­ki Liedestä,Seppo Toivi­aista etc

    Ja oli­han joukois­sa Nallekin.

    Viimeiset mohikaan­it jäivät Eduskun­nas­ta 2011 Vasem­mis­toli­iton riveistä :Esko-Juhani Ten­nilä, Jaakko Laakso,Pentti Tiusanen,Mikko Kuoppa,Veijo Puhjo

    Työ­paikoil­la sotaa käyti­in niin,että sos­demit hal­lit­si­vat useimpia liit­to­ja, SKP/SKDL oli vähem­mistönä ja Tais­to­laiset pieni ryhmä.
    Ensim­mäisiä tehtäviä esimiehenä oli selvittää,kuka seisoo mis­säkin joukossa.Niinpä 200 alais­es­tani n 140 äänesti sos­de­mei­ta, 50 skdl:n enem­mistöä ja lop­ut 20 taistolaisia.

    Sos­demien ja SKDL:n enem­mistön välil­lä toi­mi aseveliy­hteistyö, viisi vuot­ta samas­sa mon­tus­sa pelkäämässä kas­vat­ti porukan yhteen loppuelämäksi.
    Vuosi armei­jaa riit­tää muu­ta­mak­si vuodek­si, nykyn­uorten on sik­si vaikea ymmärtää mik­si sos­demit ja kom­mu­nis­tit kuitenkin toimi­vat mon­esti yhteistyössä.Mutta ei tuo asevelisol­i­daarisu­us vain vasem­mis­toon ulot­tunut, se toi­mi myös kom­mu­nistien ja kokoomuk­senkin välillä.

    Tais­to­laiset poikke­si­vat joukos­ta monel­la tavalla,vanhemmat oli­vat käpykaar­ti­laisia ja nuorem­mat aseistakieltäytyjiä.

    Sen jäl­keen asetel­mat oli­vat selvät ja tais­to­laiset sai­vat kyl­lä pitää ääntä,mutta mitään­hän he eivät voineet tehdä, siitä suuri enem­mistö piti huolen.
    Eikä tuol­la pikku porukalla,jokasekin oli sekalainen seu­rakun­ta, muutenkaan mitään kaap­paus­ta olisi saatu aikaiseksi 

    SKDL:n enem­mistön ja sos­de­mei­den tais­telu oli oma lukunsa,mutta ensin lyöti­in yhdessä taistolaisia

  16. Tom­mi Uschanov:

    az: Anna Kon­tu­lan vuon­na 2004 tekemän kyse­ly­tutkimuk­sen mukaan 45% 1970-luvun tais­to­lai­sista äänestää nykyään vihreitä. 

    1) 70-luvus­ta on jo niin pitkä aika, että kaikkein nuorim­mis­takin äänestäjäikälu­ok­ista, jot­ka sil­loin ovat äänestäneet tais­to­laisia, on kuol­lut merkit­tävä osa. 

    Kon­tu­lan tutkimus ei kohdis­tunut tais­to­lais­ten äänestäjäkun­taan yleis­es­ti, vaan tais­to­laisen opiske­li­jali­ik­keen ytimeen. Kyse­ly­tutkimuk­sen kohderyh­mä oli SOL:in tam­pere­laisen jäsen­jär­jestön TYM­Rin jäs­en­inä vuon­na 1974 olleet.

    Ei Kon­tu­la sano, että vihrei­den kan­natuk­ses­ta merkit­tävä osa tulisi entisiltä tais­to­laisil­ta vaan, että val­taosa tais­to­laisen opiske­li­jali­ik­keen kul­ta-ajan akti­iveista oli siir­tynyt kan­nat­ta­maan vihre­itä (45%) ja vasem­mis­toli­it­toa (32%).

    Kyl­lä nykyisen vihreän liik­keen äärim­ielip­iteis­sä ja 1970-luvun tais­to­laises­sa opiske­li­jali­ik­keessä on hyvin paljon samankaltaista hurmahenkisyyttä.

  17. Jokos sitä omis­tuskir­joituk­sel­la varustet­tua ver­sio­ta saa? Ja miten?

  18. Eppu Nor­maalin kap­pale, johon viit­taat sivul­la 96, ei ole nimeltään “Uraani halkeaa”, vaik­ka ker­tosä­keessä tätä tois­te­taankin, vaan “Suo­mi-ilmiö”.

Vastaa käyttäjälle TL Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.