Vastaukseni HS-Raadin kysymykseen, pitäisikö Syyriaan tehdä sotilaallinen väliintulo siviilienpelastamiseksi?
!) Kyllä
Humanitaarinen interventio Syyriaan olisi perusteltu. Ei ole oikein katsoa vierestä, kun valtiovalta, joka on menettänyt oikeutuksensa kansan silmissä, tappaa säälimättä omia kansalaisiaan. Tältä kannalta katsoen vastaukseni olisi empimättä kyllä.
Eri asia kokonaan on, olisiko se sotilaallisesti toteutettavissa ilman massiivista verenvuodatusta. Kaikki mikä on oikeutettua, ei ole järkevää. YK:n tapa tehdä päätöksiä tällaisissa asioissa on valitettavan tehoton. Täytyy toivoa, että Venäjä tarkistaa kantaansa Syyrian nykyhallintoon.
Tässä pitäisi olla joku linjaus jonka mukaan toimitaan. Jos interventio Syyriaan on perusteltu, niin sen mielipiteen pitäisi päteä myös Irakin, Afghanistanin, Libyan ja Pohjois-Korean suhteen.
Minusta vallankumous pitää olla jokaisessa maassa kansalaistensa itsensä tekemä. Mikäli vain hallituksella on aseita, niin sitten ulkovallat voivat tämän suhteen tasoittaa tilannetta, mutta pelkurit eivät ansaitse valtaa ulkomaiden tekemästä vallankumouksesta.
irakiin, libyaan ja !fganistaniin kai on rymisteltykim, vähän eri syistä tosin..
Se, joka kannattaa sotaa (interventio on vastenmielinen kiertoilmaisu), kannattaa sitä sotaa, joka tapahtuu, ei jotain hypoteettista sotaa, jossa ei olisi mitään tämän todellisen sodan ikäviä puolia.
Olen samaa mieltä. Sotilaallinen väliintulo Syyrian tilanteessa on monella tapaa varsin vaikea ratkaisu. On kuitenkin sietämätöntä katsella vierestä, kun tappaminen jatkuu viikosta toiseen. Poliittiset julkilausumat, paheksuvat kommentit eivät lämmitä, kun perheenjäseniä teurastetaan.
Nykytilanteesta tulee vahva deja vu Sarajevon piirityksestä 90-luvun alusta: viikosta toiseen sama tykki ampuu samaa sairaalaa, kun reaalipoliittiset edut invalidisoivat YK:n.
Olen tästä joskus aiemminkin kirjoittanut, mutta on helppoa vaatia jotakuta puuttumaan asiaan ja vielä helpompaa jälkikäteen haukkua asiaanpuuttujaa vääristä tarkoitusperistä, toimintatavoista tai asenteista.
Milloin on jälkikäteen kiitetty asiaan puuttujia? Jotenkin muistan paljon tapauksia joissa on haukuttu (Bosnia, Kosovo, Somalia, Afganistan, Irak, Libya,…), mutta vähän kiittelyitä. Kuwaitinkin kohdalla on yritetty keksiä syitä haukkua USA vapautusoperaatiosta.
YK ei ole mikään automaatti. Jonkun pitää ensin ajaa asiaa ja perustella se muille.
Puheet tehottomuudesta tulevat yleensä sellaisilta, jotka eivät suostu alistumaan epämieluisiin päätöksiin ja jotka haluaisivat joko hävittää YK:n kokonaan tai korvata sen jollain sotilasorganisaatiolla. Se, että YK ei (ainakaan ihan koko ajan) toimi pelkkänä kumileimasimena, kertoo nimenomaan sen toimivuudesta. Monet nimenomaan haluavat kumileimasimen ja se tarkoittaa, ettei sille ainakaan parempaa korvaajaa olisi tulossa.
Oletko tosiaankin sitä mieltä että päätöksen lopputuloksella ei pitäisi olla mitään merkitystä? Eli ihan idealistisesti pitäis mennä idioottimaisesti täysin katsomatta kokonaisuutta?
Ei mitään väliä sillä, onko kyseessä vaikkapa afrikassa heimojen välinen kahakka vai ydinpommein varustautunut läpeensä militarisoitunut hallito (P-Korea)?
Yleensä ulkovalloilla on näppinsä pelissä vallankumouksissa. Esimerkiksi Lenin päätyi takaisin Venäjälle saksalaisten avustuksella ja koko vallankumous oli ylipäätänsä mahdollinen maailmansodan takia.
Kun on kuukausien ajan lukenut Syyrian tilanteesta kaikista mahdollisista lähteistä, on kuva tilanteesta kovin erilainen mitä virallinen länsimainen media antaa.
Ovatko NATO, USA ja Israel nyt varmasti aivan vilpittömästi tässä humanitäärisellä asialla?
Ovatko ainoat vaihtoehdot sotilaallinen hyökkäys ja se, ettei tehdä mitään? Asettaisin näiden edelle Syyrian painostamisen muutoksiin. Kannattaa aloittaa ja edetä tästä päästä, jos kaikki mahtavimmat pelurit ovat samaa mieltä muutoksen tarpeellisuudesta.
Oletko varma että olet muodostanut tämän mielipiteen oikean tiedon varassa? Ennen kuin kannattaa sotilasoperaatiota, pitäisi olla aika varma ettei pahenna asiaa.
En usko että tiedotusvälinissä annettu kuva Syyrian tilanteesta kuvaa täysin tarkasti sitä mitä Syyriassa todellisuudessa tapahtuu.
Syyriassa valtaa pitää Alawiitti vähemmistö < 10% väestöstä. Assad kuuluu tähän vähemmistöön. Sunni enemmistö on kärsinyt vuosikausia Assadin diktatuurissa, kun taas Alawiitit ovat päässet elämässään eteenpäin. Syyriassa on käynnissä verinen sisällissota jossa kummatkin puolet kärsivät. NATO maat ja Sunnienemmistöiset arabimaat kannattavat väliintuloa. Mutta itse pelkään että väliintulo johtaisi todelliseen etniseen puhdistukseen. Olisi parempi käyttää kaikki muut painostuskeinot ennen sotilaallista väliintulooa.
Sotilaallinen väliintulo olisi ehkä perusteltavissa, jos se tehtäisiin muiden kuin NATO joukkojen avulla. Ikävä kyllä USA:lla ja länsimailla on omat geopoliittiset intressinsä joita ne ajavat. Kysessä on kuitenkin ns. realpolitk (eihän sotilaallinen väliintulo esim Bahrainiin ole edes puheenaihe).
Lue esim: Surprise Video Changes Syria “Timeline”
http://mideastshuffle.com/2012/04/04/surprise-video-changes-syria-timeline/
Myth – the Syrian regime has been shooting only unarmed, peaceful protestors until very recently when opposition groups finally decided to arm themselves in self-defense.
On the contrary, there is clear evidence that armed groups have targeted and killed security forces and civilians from within weeks of the first small protests in March 2011. An earlier investigative piece I wrote on the Syrian casualty lists identifies the shooting deaths of nine Syrian soldiers in Banyas on April 10, 2011 as one important timeline marker for premeditated opposition violence.
Ignoring this vital piece of information about the security landscape has helped shape a fundamentally flawed narrative of events in Syria. Furthermore, this false storyline has directly contributed to the escalation of the crisis by inciting rage against the “one-sided” violence of the regime, and emboldening opponents with a misplaced “righteousness” that kills legitimate debate on Syria.
Tällainen periaatteessa pitäisi, mutta käytännössä ei pitäisi, on aika näppärä tapa hoitaa hankala kysymys. Tulee vastanneeksi kyllä ja ei ja on vieläpä oikeassa molemmissa vastauksissa 😉
Mikä on ”virallinen” länsimainen media? Virallisia, valtiollisia uutistoimistoja oli Neuvostoliitolla (TASS) ja on nykyäänkin esim. Iranilla ja Pohjois-Korealla (IRNA ja KCNA). Mutta ei yleensä länsimaissa.
BBC:tä ja YLEäkö tuossa tarkoitetaan? Vai Virallista Lehteä?
TL, mistä lähteistä puhut?
’vielä helpompaa jälkikäteen haukkua asiaanpuuttujaa vääristä tarkoitusperistä, toimintatavoista tai asenteista’ (i)
Ei tämäntasoinen vittuilu ole mitenkään helppoa: http://decentpedia.blogspot.com/2007/08/failures-in-reconstruction-process.html
Syyrian tilanteeseen pitää puuttua sotilaallisesti (esimerkiksi samalla tavalla kuin Libyassa), jos siten estetään kansanmurha tai poikkeuksellisen raa’at ihmisoikeusrikkomukset. Näinhän se menee virallisesti.
Jos sotatoimilla syöstään vallasta kansainvälisen yhteisön yleisesti tuomitsema hirmuhallinto, ollaan jo rajoilla, mutta menköön, jos homma voidaan hoitaa ilman yletöntä lisäkärsimystä.
Päämäärähän on pistää kaikki potentiaaliset hirmuhallitsijat pohtimaan hyväksyttävän käyttäytymisen rajoja. Eli idiaminien olisi hyvä tietää, että kansainvälisen yhteisön ”kosto” on vääjäämätön tai ainakin todennäköinen.
Eli samaa seriffimeinikiä kuin oikeusvaltioissa.
Tällaisen ”ihmisoikeuspolitiikan” rajat tosin nähtiin hyvin Irakin miehityksen yhteydessä. Uuskonservatiivien maailmankuvasta löytyi isoja aukkoja. Ei esimerkiksi ymmärretty, kuinka paljon jenkkejä islamilaisessa maailmassa vihataan. USA käytti likaisia keinoja houkutellessaan kansainvälisiä yhteisö hyökkäyksen kannalle.
Toivottiin, että diktaattorit kaatuisivat muissakin muslimimaissa … hetkinen, mitä tästä pitäisi ajatelle nyt arabikevään jälkeen.
No mistä pitäisi kiittää? Libyan ”siviilejä suojelevassa operaatiossa” kuoli wikipedian mukaan 25000-30000, 4000 on kateissa, 50000 haavoittui, ja Libya on tälläkin hetkellä sisällissotaa muistuttavassa kaaoksessa.
Libyan väkiluku on n. 6.7 miljoonaa. Syyrian väkiluku on n. 22.5 miljoonaa. Eli ”humanitäärinen interventio” Syyriaan johtaisi todennäköisesti ainakin 100000 kuolleeseen, 200000 haavoittuneeseen siviiliin, sisällissotaan ja Lähi-Idän kriisiytymiseen.
Kova on hinta siviilien pelastamiselle.
Mitähän lähteitä TL on seurannut? Täytyy huomata, että Syyria on hyvin rankasti estänyt toimittajien työtä maassa. Yksikään al Jazeeran ei toimittaja ei taida vieläkään saada raportoida maan sisältä. Ihan hyvin asioista saa kuitenkin selvää, kun lukee vaikka sivuja http://www.aljazeera.com/indepth/spotlight/syria/ ja http://english.alarabiya.net/index/contents/en_archive?lang=en&name=en_cov_syria&type=articles&source=category
Ei ole näiden takana Nato, USA tai Israel.
Ymmärrän mielipiteesi NATO tai USA:n joukkoja vastaan Syyrian väliintulossa. Lienet samalla tavalla myös Israelin väliintuloa vastaan – mikä olisikin epärealistinen ratkaisumalli. Kenet sitten kutsuisit väliintulijaksi (kenen, jolla resurssit tähän riittäisivät): Venäjän, Kiinan vai kenties Intian? Entäpä jos kyseiset muut tahot vain eivät viitsi korvaansa lotkauttaa väliintulopyynnölle?
Ovatko nuo ”siviilejä suojelevassa operaatiossa kuolleet” miten suurelta osalta NATO:n ja muiden ilmasotaan osallistuneiden tekosia? Wikipedian tappiolistojen (toki varmaan epävarmoja) mukaan tuhotut kohteet pääasiassa sotilaskohteita, siviilejä jokunen kymmen. Jopa Libyan vanhan hallinnon väitteen mukaan siviilejä olisi kuollut ”vain” 1100, joka olisi tuosta luvustasi vain 4% luokkaa. Eli näillä (epävarmoilla) tiedoilla NATO:n osuus ainakin siviilien tappamisesta on ollut varsin pieni.
Näkisinpä kuitenkin mieluusti vertailukohdaksi etukäteen tehtyjä ehdotuksia, miten tulla väliin valtion sisäisessä väkivallan kierteessä Bosnian, Serbian, Libyan tai Syyrian tapaisessa tilanteessa.
Irak 2003 on sitäpaitsi hieman huono lähtökohta, koska ei ollut kansainvälistä painetta mennä auttamaan ihmisiä vaan USA:n johdon paine hyökätä Irakiin koska (lisää tähän sopiva syy).
Sotilaallisen väliintulon ongelma on että se pitää tehdä kunnolla ja perusteellisesti, tasi sitten on parempi olla tekemättä sitä ollenkaan.
Pahinta miä voi tehdä on puuttua tipoitellen ja rajoitetusti, sellainen vain venyttää konfliktia.
Tehokas sotilasoperaatio tuottaa kuolemaa ja hävitystä. Se täytyy hyväksyä, muuten ei leikkiin kannata lähteä mukaan.
Ai että kaikki kuolleet ovat Naton vastuulla?
Googlella tietysti löytää vaikka mitä, Telegraph ja Russia Today taitavat olla jossain määrin virallisia.
http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/middleeast/syria/9122749/Thirteen-French-officers-captured-by-Syrian-Army.html
http://rt.com/news/syria-us-arms-conflict-479/
Kymmenistä eri lähteistä olen saanut sen kuvan, että NATO (USA, Ranska, Britannia, Turkki) ovat jo kuukausia kouluttaneet Turkin puolella ”Vapaan Syyrian Armeijaa”, johon kuuluu mm. Libyassa taistelleita islamisteja ja palkkasotureita, ja ruokkivat näin osaltaan konfliktia, jopa ohjaten sitä erikoisjoukkojen avulla Syyrian sisältä. Ja YK:lta halutaan vain valtuutus laittaa Iranin liittolainen kyykkyyn.
http://rt.com/news/turkey-nato-syria-912/
Turkin pääministeri yrittää vedota NATOn 5. artiklaan, kun ei ole saanut YK:lta lupaa hyökkäykseen. Tuollaiseen sotilasliittoonko Suomi haluaa? Ihan oikeasti?
Ottamatta juuri tähän asiaan muuten kantaa, niin onko jotenkin pahempi asia tappaa oman maansa kansalaisia, kuin toisen maan kansalaisia? Jos on, niin kuulisin mielellään jotain perusteluja tälle usein käytetylle retoriselle heitolle.
Mutta silti Suomi ei saa liittyä Natoon ettei meidän poikia kuole näissä hyökkäyksissä vieraisiin valtioihin. Silti muiden pitäisi se hoitaa.
Sotilaallisen väliintulon pitäisi olla se viimeinen vaihtoehto ja joskus se on tarpeellinen. Näkisin, että toimenpiteitä pitäisi kohdistaa Syyrian tapauksessa Venäjään, joka on Syyrian pitkäaikainen kumppani.
Niin kauan kuin Syyrian johto tietää, että Venäjä tukee sitä YK:ssa ja torppaa päätöslauselmia, niin mitään muutosta ei tule tapahtumaan. Eikö tulitaukokin ole lähinnä sen seurausta, että Venäjä saatiin jollain ilveellä siihen mukaan?
Ei sinne ole mitään järkeä mennä. Tappakoot toisiaan niin kauan kun sisua riittää. Mennään sitten kun osapuolista tuntuu siltä, että nyt saattaisi alkaa riittää.
Jos konfliktin loppua halutaan nopeuttaa niin myydään alueelle lisää aseita. Niillä se Suomikin sai omat sotansa loppumaan.
Niinpä, mutta jos sotilaallisen intervention jälkeen maa downgraidautuu keskiaikaan kuten kävi Iranille.
Ei ole sekään hyvä, jos raiskattuja naisia tässä uudessa valtiossa kivitetään kuoliaaksi huorinteosta.
Tai jos maan imaamit alkavat tekemään ydintuhoaseita…
Olisi syytä tehdä ideologista aikamatkailua Natsi-Saksan vuosista 2000 luvun islamilaisiin vallankumousvaltioihin mukaanlukien Egypti ja Libya. Mitkä ovat ihmisoikeudet ja erityisesti naisten oikeudet siellä nyt muslimiveljeskuntien rynnistäessä.
Vuonna 2020 olemme kaikki viisaampia, mutta paras on olla etukäteen viisas näissä asioissa.
Ensimmäiseksi tulee mieleen Saksa ja II maailmansota. Mutta onko sen jälkeen?
Osmo,
ketkä ovat aseistaneet ja rahoittaneet Syyrian kapinallisia?
Ketkä aseistivat ja rahoittivat Libyan kansannousua?
Kertoika valtamedia meille, että Libyassa oli Suomen tasoinen terveydenhoito ja Afrikan korkein lukutaito? Ja asteikolla 1-10: kuinka paha diktaattori Gaddafi itse asiassa oli kansaansa kohtaan?
Libyaankin hyökkäsi ensin länsimainen media ja lopulta Nato. Nyt tahti on sama Syyriassa.
Todellisia motiiveja kehiin, kiitos.
Käsittääkseni Kosovossa väestön enemmistö kiittelee välintuloa.
Länsimaat ovat kyllä yleisesti sokeita aiheuttamilleen vahingoille, ja tätä pitää varoa. Toivottavasti Suomi ei ”kansainvälisty” tässä asiassa.
Haloo?! Syytät muita siitä, että nämä kuuntelevat ”Naton, USAn ja Israelin” tiedotusvälineita, mutta oma lähteesi on RT? Ilman muuta Venäläinen media on Syyrian asiassa neutraali, onhan Venäjän lehdistönvapaus sijalla 142, kun vertaillaan 179 maata: http://en.wikipedia.org/wiki/Worldwide_Press_Freedom_Index
http://en.wikipedia.org/wiki/Russia%E2%80%93Syria_relations
Onko tuo muka joku esimerkki humanitäärisillä syillä sotaan lähtemisestä? Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan siksi, että se hyökkäsi toiseen suvereeniin valtioon, Puolaan. USA:lle Saksa julisti sodan. Samoin NL joutui sotaan Saksaa vastaan Saksan aloitteesta (alkuvaiheessahan NL oli Saksan liittolainen!). Suomi oli suurimman osan sodasta Saksan liittolainen (tai kanssasotija tai millä nimellä tätä nyt sitten halutaankin kutsua).
Saksan ihmisoikeisloukkauksilla ennen vuotta 1939 ei ollut oikeastaan mitään merktitystä sotimiseen ryhtymisen suhteen. Myöhempienkin merkitys sotaponnisteluihin oli aika marginaalinen. Esim. Auschwitzin kaasukammioita ei juutalaisten pyytelyistä huolimatta pommitettu.
Kysymyksen asettelu on väärä. Pitäisi kysyä halutaanko seurata agendaa ja syrjäyttää Assad vallasta heikentäen näin Iranin liittolaisen asemaa. Vähemmällä siviiliuhrien määrällä oltaisiin päästy, jos kapinallisia ei oltaisi tuettu aseellisesti ja peiteoperaatioilla. Jos puhutaan siviilien pelastamisesta niin sota aiheuttaa varmasti yli 100 000 ihmisen kuoleman.
Tilannetta ei tule verrata Libyaan missä kyseessä oli terroristin syrjäyttäminen, kauppapolitiikan ollessa vahvasti seuraavana. Syyriassa kysymys on paljon suuremmasta asiasta.
Yleisesti ottaen länsimainen media on hieman pimennossa ja kirjoitukset ovat kiihtyneet pro military suuntaan, jonka syöttiin Osmokin on langennut. En kuitenkaan sano, etteikö väliintulo olisi väärin, päinvastoin kannatan nykyisen valtapolitiikan edistämistä.
Kyllä Soini oli siinä oikeassa, että suurimmat sodanlietsojat löytyvät nykyään Vihreistä eikä Kokoomuksesta. Ei kannata Osmo kuvitella, että NATO:n pommiin kuollut syyrialainen olisi yhtään onnellisempi kuin Syyrian hallituksen tai kapinallisten luotiin päivänsä päättänyt.
Syyrialaiset ratkaisevat ongelmansa itse. Jos johdon vastustus on riittävää, johto kaatuu, jos ei valta pysyy. Kumpikaan puoli tuskin on toistaan parempi hallitsemaan. Tilanteeseen puuttujilla taitaa olla itsellään niin synkät siviilimurhatilastot, ettei tuo siviilien suojelu mene läpi edes loimaalaiselle mummolle.
’Milloin on jälkikäteen kiitetty asiaan puuttujia?’ (i)
’Ensimmäiseksi tulee mieleen Saksa ja II maailmansota.’ (Riitta)
Toisessa maailmansodassa Saksa oli se asioihin puuttuja, ja sen kiinni saadut johtajat hirtettiin juurikin siitä, eli hyökkäyssodan aloittamisesta.
Vuonna 1993 Kosovon Srebrenica oli YK:n suoja-alue, jota Serbit uhkasivat. Hollantilaiset YK-joukot pyysivät sotilaallista apua siviilien suojelemiseen mutteivät saaneet. YK-sotilaat väistyivät ja Serbit aloittivat siviilien etnisen puhdistuksen.
NATO aloitti ilmahyökkäykset Serbejä vastaan vasta 1995. Kosovo on minusta kyllä yksi räikeimmistä häpeätahroista YK:n ja kansainvälisen rauhanturvaamisen historiassa. Vaikka humanitäärinen kriisi oli erittäin todellinen ja tunnustettu, mitään ei tehty vuosiin vaan annettiin tilanteen jatkua.
Ongelma tässä väliintulossa on vain se, että taas kerran käytännössä asetutaan toisen osapuolen puolelle toista vastaan. Syyrian oppositio saa tukea myös Iranilta, ollaanko valmiit tukemaan sitä ? Pitäisi tarkemmin tietää ketä oppositio edustaa, lienee melko sekava ja hajanainen. Sitä paitsi Assadin tuki on edelleenkin melko suuri, kenties suurempi kuin opposition. Media helposti vääristää ja yksinkertaistaa tilannetta. Vallankuomousromantiikka voi edelleen hyvin !
Minustakin Srebrenica on hyvä esimerkki siitä, miten länsimaat voivat pitkälti hyvää tarkoittaen myös sotkea asiat ja saattaa ihmiset vaaraan.
Mutta Srebrenican ongelmat liittyvät Bosniaan eikä Kosovoon. Kosovon sota oli myöhäisempi ja erillinen, vaikkakin myös entisen Jugoslavian alueeseen liittyvä konflikti.
Iran tukee nykyistä hallintoa ja Alawiitti vähemmistöä (< 10%) joka on halltisevassa asemassa. Alawiitit lasketaan Shiia muslimeihin kutn Iranilaist. Kapinalliset edustavat Sunni enemmistöä. Assadin puolella taistelee myös Sunneja jotka ovat päässeet asemiin suhteilla ja joilla on paljon hävittävää.
Missään tapauksessa ei ole totta että Assad olisi yksinäinen diktaattori ja Syyria rauhoittuisi jos hänestä päästäisiin eroon.
Reutersin mukaan USA:n senaattorit John McCain ja Joseph Lieberman vierailivat juuri Turkissa tapaamassa Syyrian kapinallisia, ja vaativat että Syyrian vapautusarmeijalle vallataan Syyriasta USA:n tuella suoja-alueita, jossa ”Vapaan Syyrian armeija” voi harjoitella sotatoimia. Melkoista sodanlietsontaa. Eikä mitään uutta, USAlla on vuosikymmenien kokemus tuollaisista hallitusten kaatamisista ympäri maailmaa.
Perusteluna tuolle invaasiolle on se, että Syyriassa on vuoden aikana kuollut n. 10000 ihmistä väkivaltaisuuksissa. Mutta Syyrian väkiluvulla ihan normaalikin kuolleisuus on 200000 ihmistä vuodessa.
Päivän Helsingin Sanomissa oli juttu Kilisin pakolaisleiriltä, jonne ei jostain syystä saa mennä haastattelemaan pakolaisia. Paikallisten turkkilaisten mukaan leiri houkuttelee ”elintasopakolaisia” Syyriasta, kun siellä saa kolme lämmintä ateriaa + 10 euroa päivässä, ja lisäksi koulutuksen lapsille.
En nyt ole vakuuttunut siitä, että Syyriassa on käynnissä oikea kansanmurha. Sensijaan alan olla vakuuttunut, että Syyrian levottomuudet ovat pitkälti ulkoisten tahojen tahallisesti ylläpitämiä. Ja Syyrian armeija sotii lähinnä aseellisia kapinallisjoukkoja vastaan omassa maassaan.
Syyrian tilanteeseen tulisi puuttua toistaiseksi ainoastaan YK:n tarkkailijoita lisäämällä, kuten nyt tehdään.
TL
Kymmenen tuhatta on ihan pikkujuttu?
Norja meni sekaisin 80 kuolleesta. Sehän se vasta pikkujuttu olikin?
Irakissa on kuollut n. 600000 siviiliä 2003 jälkeen USA:n miehityksen aikana. Irakin ja Syyrian väestö on suunnilleen saman kokoinen.
Onko tämä n. 10000 epäselvä uhrimäärä jollain ideologisella perusteella sellainen, että se perustelee massiiviset sotatoimet, joiden seurauksena todennäköisesti kymmenkertainen määrä ihmisiä kuolee, ja pitkällä aikavälillä ylitettäneen puolen miljoonan kuolleen raja?
Eikö samoin perustein voisi sitten hyökätä Syyrian kokoiseen Pohjois-Koreaan, jossa kuolee ihmisiä nälkään ja keskitysleireillä varmasti enemmän kuin Syyriassa? Tai Darfuriin?
Tai jos kysymys on arabikevään mielenosoitusten sallimisesta, miksi Saudi Arabian annettin vaientaa väkivaltaisesti Bahrainin kapinalliset?
Ei voisi, vaan pitäisi.
Naisena ehdotan vienosti, että miehistä tehtäisiin rauhanturvaajia, jotka huolehtisivat sotilaina voimaperäisesti maailman muonituspuolen. Jos se olisi sittetn hohdokkaampaa. Naisilla menee aivan liian paljon aikaa esim. lastenhoitoon yms. että he ehtisivät ajaa traktoria salaojitetuilla pelloilla all over the world, in Africa and so on. Paljon puhutaan, mutta mitään ei tehdä. Missä vika???
Libyassa oli ennen NATO:n iskuja n. 30000 Kiinalaista öljytyöntekijää. Ja Gaddafi oli aikeissa myydä öljyä kultaa vastaan Kiinalle, Intialle ja Venäjälle. (mm. Financial Times)
YK:n päätös Libyan ilmaiskuista ei ollut yksimielinen, moni maa vastusti. Mm. Afrikan Unioni, Etelä-afrikan Presidentti Jacob Zuma sekä Intian ulkoministeri kritisoivat voimakkaasti yhdysvaltoja YK:n valtuuksien ylittämisestä.
Suomalaisesta intelligenziasta löytyi tuolloin runsain mitoin Kosovon väliinpuuttumisen vastustajia. Hesarilla oli kokonainen sivu haastatteluja aiheesta. Samoin vastaus väliintulon aiheellisuuteen on erilainen, jos kysyy Venäjän tiedotusvälineiltä – varmaan myös Serbian.
Disclaimer: en itse vastustanut, enkä vastusta Kosovon väliintuloa.
Nyt on kyllä sekaisin paitsi puurot ja vellit myös muutkin viljatuotteet.
Srebrenickan joukkomurha tapahtui heinäkuussa 1995, ja osoitti karulla tavalla miten YK ei kyennyt suojaamaan takaamaansa suoja-aluetta. Sinänsä on totta, että NATO ei tehnyt merkittäviä ilmaiskuja (muutama tosin tehtiin) heti, osittain huonoista keliolosuhteista johtuen (toisin kuin luullaan, niin etenkään tuolloin ei ollut niin vain mahdollista tulittaa ilman näkyvyyttä) mutta ennen kaikkea koska Serbijoukot uhkasivat surmata ne 400 YK sotilasta ja aloittaa tykistötulen lähellä olevaan Potocarin YK-tukikohtaan, johon oli paennut yli 20.000 siviiliä. Tämä on nyt helppo tuomita, mutta toisaalta tuolloin ei kyllä ollut mitään varmuutta että 8.000 siviiliä murhattaisiin, eikä ”vain” pakkosiirettäisi.
Nato aloitti pommitukset 30.8.1995, kun serbiarmeija oli vielä tulittanut tykistöllä keskelle Sarajevoa, soittaen että neuvottelutulos ei ollut tulossa, siinä ei siis odotettu vuosia vaan reilussa kuukaudessa aloitettiin pommitus joka osaltaan johti Daytonin rauhansopimukseen.
Kosovon ilmakampanja alkoi 24.3.1999, kun rauhanneuvottelut Serbian kanssa olivat kariutuneet ja 23.3. ja Jugoslavian valtiontelevisiossa oli julistettu hätätila ja joukkomobilisointi. Yhtenä isona syynä tähän oli juurikin se, että haluttiin välttää Bosnian tilanteen uusiutuminen, eli ettei taas odoteta että väkivalta Kosovossa (joka oli siis jo alkanut aiemmin) saavuttaisi Bosnian kaltaisen massamurhan tason. Ja ainakin valtaenemmistö kosovolaisista kyllä kiittää tätä pommituspäätöstä.
NATO:a on syytä arvostellakin, esim. sen maalittamisprosessissa oli selviä virheitä, ja siviilitappioita tuli mitä ilmeisimmin enemmän kuin olisi ollut välttämätöntä. Mutta ei tässä kyllä aikailusta kannata alkaa syyttää, ja Kosovosta ei tullut toista Bosniaa.
Niin sivihuomautuksena vielä, Irak ei ole NATO:n operaatio (Afganistan on), koska USA ei saanut NATO:lta hyväksyntää hyökkäykselleen, useiden jäsenmaiden vastustaessa sitä. Esim. Saksa oli erittäin kriittinen. Niinpä USA perusti oman liittouman ”Coalition of the Willing” jossa on toki mukana myös NATO:on kuuluvia maita, mutta puolet NATO-maista ei ole mukana ja enemmistö valtioista on ihan muualta. NATO:n kritisoiminen kaikesta USA:n hölmöilystä on yleinen perspektiiviharha.
Eikö meidän nyt vaan kannattaisi lopettaa kaikki kehitys- ja kriisiapu, koska emme esimerkiksi voi taata avun perillemenoa pohjois-korean epäluotetavaksi leimaamalle väestönosalle? Eikö ole epäoikeudenmukaista että jotain nälkäänkuolevaa autetaan ja toista ei?
Eikö samoilla perusteilla pitäisi auttaa kaikkia?
Irakissa 74 % väestöstä kiitteli USA:n hyökkäystä vielä 3 vuotta myöhemmin. Lienevät lähinnä shiioja ja kurdeja. http://news.bbc.co.uk/2/shared/bsp/hi/pdfs/27_02_06world_poll.pdf
USA:n arvostelijan mukaan tuohon mennessä kuolleita oli 67 000. Tietysti kaikenlaisia lukuja esitellään. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Hadithan+siviiliuhrit+j%C3%A4iv%C3%A4t+sovittamatta/a1305554790302
Monissa muissakin tapauksissa vapauttajaa on kiitelty, vaikkapa Hollanti Englantiin 1688, Vietnam Kambodzhaan 1979 tai Tansania Ugandaan 1979. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ugandan%E2%80%93Tansanian_sota
Vaikka nainen tai lapsi tai mies pelkäisi hakkaajaansa, kyllä ulkopuoliset saavat auttaa pelkureita. Valtion ollessa kyseessä puuttuminen on harvoin järkevää mutta joskus se on. Vaikka puuttujan motiivit olisivat itsekkäät, puuttuminen voi silti olla kannatettavaa.
Syyriassa tullaan todennäköisesti näkemään paljon verenvuodatusta, mikä ei loppune, ennen kuin enemmistö saa vallan. Ulkovaltojen älykäs puuttuminen voi nopeuttaa tätä veristä vaihetta ja siten vähentää uhreja. Kovin vähäiseksi heidän lukuaan tuskin saadaan.
On muistettava, että Syyrian kansasta osa tukee nykyistä hallitusta. On mahdollista, että se on enemmistö. Se on varmaa, että suurimmalle osalle vain rauha on tärkeintä. Suuri osa ei ymmärrä eikä seuraa politiikkaa. Jokaisen interventiota haikailevan on mietittävä, miten pitäisi toimia, jos Suomessa tuhatkunat militanttia maakunnista hyökkäisi Helsinkiin, aktivoisi milenosoituksia, ampuisi poliiseja ja lopulta ryhtyisi valtaamaan kerrostaloja ampuen hallitusta kannattavia. Veikkaanpa, että Osmokin tukisi samoja menetelmiä joita Syyrian johto nyt käyttää, eikä haluaisi ulkovaltojen tukevan maakunnan miehiä.
Syyrian tilanne on kompleksi ja on naurettavaa käydä keskustelua Osmon alustamilla taustoilla ja argumenteilla.
1. Syyrian kriisissä ei ole kyse demokratiasta eikä vastavuoroisesti tyranniasta.
2. Syyriassa on kriisi, jossa kaksi aseistettua osapuolta taistelevat aivan muusta kuin oman maan oloista, ja väkivaltaisuuksien lopettamista vaativien ulkovaltojen suoralla tuella.
3. Yhdysvaltalaisen yksityisen tiedusteluorganisaatio Stratforin mukaan konfliktin keskeiset vaikuttimet löytyvät Iranin kasvavasta vaikutusvallasta Lähi-idässä sekä Turkin toiveesta Syyrian vallan luisumisesta Syyrian Sunni-enemmistölle.
4. Syyrian aseistettua oppositiota tukevat ja rahoittavat etupäässä Assadin hallintoa vastustavat Saudi-Arabia, Qatar ja Yhdistyneet Arabiemiraatit. Myös Yhdysvallat on ilmoittanut kapinallisten suorasta tuesta tämän kuun alussa.
5. Assadin hallinnon keskeisimmät poliittiset liittolaiset löytyvät Venäjältä ja Kiinasta, jotka molemmat vastustavat mahdollista Yhdysvaltojen kasvavaa vaikutusvaltaa alueella nykyhallinnon kaatumisen myötä.
Kysyn siis mitä ihmeen hyvää saavutetaan ”länsiliittoutuman” sotilaallisella interventiolla? Kyllä sillä saavutetaan lyhyellä tähtäimellä ja kovaan hintaan länsimielinen hallinto, mutta mitä sen jälkeen?
Kriisissä on kyse niin paljon isommista geopoliittisista intresseistä, että 10.000 tai 100.000 kuollutta syyrialaista ei liikuta ketään osallista (paitsi tietysti syyrialaisia uhreja ja niiden omaisiaan itseään).
On tosi kakkamainen juttu, että Syyrian hallitus tappaa omia kansalaisiaan. Olen samaa mieltä, ettei sellaista pitäisi saada tapahtua. Olen sen sijaan täysin eri mieltä siitä, saadaanko tilanteeseen kestävää muutosta länsivaltojen sotilaallisin toimin.
Katsokaa vaikka Libyaa tai Egyptiä. Siellä on kalifit vaihdettu ja uusia on tulossa tilalle. Mikään ei näytä siltä, että uudet kalifit olisivat jotenkin humaanimpeja demokraattisempia kuin vanhat. He ovat vain uusia. Anna mennä muutama vuosi, niin he ampuvat puolestaan omia mielenosoittajiaan.
Ongelma on systeeminen. Nyt vain vaihdetaan regiimejä. Yksi klaani vaihdetaan toiseen, yksi heimopäällikkö toiseen.
Vaikka Kataista en kummoisesskaan arvossa pidä, hänen poistamiseksi virastaan on sentään muitakin keinoja kuin ampuminen. Mielenosoittaminenkin on ihan laillista.
Juuri näin ja tähän skenaarioon voisi lisätä, että maakuntien miehiä aseistaisi ja rahoittaisi vaikkapa Venäjän turvallisuuspalvelu, joka toisella suulla taivastelisi Suomen valtion ihmisoikeusrikkomuksia.