Terveyskeskuslääkärien työstä menee huomattavan paljon erilaiseen paperisotaan. Sen sijaan että jatketaan valittamista, tehdään asialle jotain.
Sairauksien hoito on Suomessa säädetty liki maksuttomaksi, mikä on ihan hyvä asia. Miksi ja miten tämä on laajentunut koskemaan erilaisia todistuksia? Sellainen käynti lääkärin luona, jonka tarkoituksena ei ole hoito vaan todistus, pitäisi säätää maksulliseksi niin, että maksu peittää aiheutuneet kulut kokonaan.
Helpointa on säätää maksulliseksi todistukset siitä, että on terve. Sillä nyt ainakaan ei ole mitään tekemistä sairaanhoidon kanssa. Näitä vaaditaan monissa työpaikoissa ja esimerkiksi ajokorttia anottaessa. Esimerkiksi Helsingin kaupunki vaatii sen kaikilta.
Hankalampi on tapaus, jossa potilas tarvitsee ihan oikeasti lääkärin apua ja tämän liitännäisenä kirjoitetaan sairauslomaa, mutta määrällisesti enemmistönä ovat käynnit, joissa lääkäriä ei tarvita. Siis esimerkiksi ihan tavallinen flunssa, johon ei ole hoitoa. Pelkkä todistus maksaisi tietysti vähemmän kuin laskutus koko käynnistä.
On aivan varmaa, että kun työnantaja joutuu maksamaan 50 euroa siitä, että lääkäri toteaa potilaalla olevan kuumetta, huomataan, ettei asiantilan toteamiseen tarvita 20 vuoden koulutusta. Niin kauan kuin tämä on ilmaishyödyke, sitä käytetään väärin.
Periaatteessa kannatetaan, mutta samalla olisi lainsäädännöllisesti pidettävä huoli, että paperinpyörityksen todellinen aiheuttaja vähintään osallistuu kuluihin. Toisin sanoen, jos työnantaja vaatii todistusta siitä flunssasta, kulut eivät saa langeta työntekijän maksettavaksi. Muutenhan ei synny mitään insentiiviä järkevään käytökseenkään.
En tiedä onko näin jo säädetty, sillä siitä kun olin viimeksi töissä sellaisessa talossa, jossa ei ollut minkäänlaista työterveyshuoltoa, on kulunut jo monta vuotta.
Ainakaan täällä meilläpäin kukaan muu kuin rutiköyhä tai julkimasokisti ei hae todistusta terveyskeskuksesta, vaikka se onkin rahassa mitattuna liki “ilmaista”. Vaikka palkkani olikin kehno, hain omat todistukseni kyllä yksityiseltä, ja nuukailin sitten muissa asioissa.
(Kyseessä oli naisvaltainen palvelualan työpaikka, kuinkas muutenkaan…)
Sellainen käynti lääkärin luona, jonka tarkoituksena ei ole hoito vaan todistus, pitäisi säätää maksulliseksi niin, että maksu peittää aiheutuneet kulut kokonaan.
No eiköhän se lääkäri voi aina määrätä hoidoksi vaikka purkin buranaa niin täyttyy tuokin pykälä. Palkataanko valtiolle tarkastajia syynäämään noita?
On aivan varmaa, että kun työnantaja joutuu maksamaan 50 euroa siitä
Miksi ihmeessä työnantaja, työntekijähän sitä todistusta tarvii?
Pitääkö työnantajan maksaa myös esimerkiksi hukattujen ajokorttien uusiminen, mikäli työssä niitä vaaditaan ja työntekijä niitä menee hukkailemaan?
Tästä voi olla montaa mieltä. Työntekijä on sairas ilman todistustakin. Työnantaja haluaa asiasta ‘ulkopuolisen’ varmennuksen.
Entäs jos hoito on vuodelepo tms., joka toteutetaan viemällä lääkärintodistus työnantajalle?
Olihan tuolla toki tuohonkin ratkaisu, mutta ehkä ajatusta kannattaisi vielä hioa ja tarkentaa.
Mitenkäs muuten nuo terveystodistukset? Jos niihin kuluu rahaa, eivätkö ne muodosta sitten tasaveroisuusongelman tai regressiivisen kuluerän? Niitähän tarvitaan ajokorttiin ja johonkin ammatinharjoittamiseen.
Jos katsotaan tätäkin ongelmaa vähän kauempaa, niin eikö taas ole kyse samasta asiasta kuin aikaisemminkin eli siitä, että verorahoilla subventoidaan yksityislääkäreitä, jotka sitten ottavat tästä kaiken irti? Asiakkaatkin tykkäävät koska subventio tekee tästä heille halpaa huvia, mutta kaikki eivät pääse osalliseksi kuin maksamisesta.
Itse asiassa monet ns. duunarityöpaikat vaativat lääkärintodistuksen jokaisesta poissaolosta ja myös maksavat siitä normaalin ajanmukaisen veloituksen työterveyshuollon tarjoajalle. Näin siitä huolimatta että työterveyshuoltoyritys ehdottaa halvempia vaihtoehtoja työnantajille. Kyttääminen on vaan niin kivaa. Tämä siis pääkaupunkiseudulla.
Mielestäni tuo ei ole mitenkään merkittävä epäkohta. Raaka kuormitus ja suolakaivostunnelma syntyvät aivan muualta. Päivässä on vaan kiva kohta, kun yksi potilaista onkin helppo ja tarvii vain jonkin paperin. Yhtäkkiä punaisilla päällekkäisajoilla jostain vain materialisoituvat yleistilanlaskumummot ovat se, mikä tk:ssa raastaa ehkä eniten.
Yksi ratkaisu olisi lisätä sairaanhoitajien valtuuksia, mutta tämähän ei lääkärikunnan ahneille edunvartijoille käy.
Monilla työterveysasemilla voi terveydenhoitaja kirjoittaa lausunnon kolmen päivän työkyvyttömyydestä kuumeiselle flunssapotilaalle.
Tuo on sinänsä tehotonta toimintaa, mutta sen järkeistäminen ei saa johtaa siihen, että pienituloinen osa-aikainen työntekijä — joka ei välttämättä pääse työterveyshuollon piiriin — joutuu maksamaan sairaslomatodistuksensa jo ennestään pienistä tuloistaan. Tämä johtaisi siihen, että pienituloinen ei voi olla sairaanakaan töistä pois. Jos osa-aikaisen päiväansio ei juurikaan ylitä tuota 50 euroa, niin sairaslomalle ei voi jäädä sairaustodistuksen hinnan takia.
Kustannussäästöä kai syntyisi jo sillä, että tavalliset flunssasta yms. johtuvat sairaustodistukset voisi kirjoittaa sairaanhoitaja lääkärin asemesta.
“On aivan varmaa, että kun työnantaja joutuu maksamaan 50 euroa siitä, että lääkäri toteaa potilaalla olevan kuumetta,”
Mutta työnanatjat ovat käteviä ja sälyttävät kulut työntekijälle.
Tänäpäivänä ei ay-liikkellä ole enää voimaa, että se saisi toditukset työnantajan piikkiin.
Eikä porvarijohtoinen hallitus työnantajia rasita millään uudella maksulla
Nykyaikana työehtoneuvottelutkin on ulkoistettu eivätkä ihmiset osallistu omien asioiden ajamiseen
Toisaalta Kela vaatii lääkekorvauksiin lääkärintodistukisa,samoin työtön,joka pyrkii työkyvyttömyyseläkkeelle hankkii todistukset terkkarin lääkäriltä .
Säästyypä lääkekulut ja eläkerahat ‚mutta hautausavustukset kasvavat.
Tosin terkkarilääkäri kertoi,kun kyselin eläköitymismahdollisuudesta, ettei työtön enää pääse kovinkaan helposti työkyvyttömyyseläkkeelle.
Näin saadan kaunisteltua tilastoja ja on halvempaa elättää työtön sossun luukulta kuin maksaa eläkettä
Saako tänä päivänä jostakin kunnasta tk-lääkärin kirjoittaman todistuksen flunssasta?
Ainakin täällä meilläpäin jos työnantaja haluaa lääkärin kirjoittaman todistuksen, niin se saa sen yksityiseltä kun maksaa. Julkisella on tarjolla sh:n kirjoittama todistus. Ja jos on selkäkipua, niin silloin vastaanottaa ft eikä lääkäri.
“Helpointa on säätää maksulliseksi todistukset siitä, että on terve. Sillä nyt ainakaan ei ole mitään tekemistä sairaanhoidon kanssa. Näitä vaaditaan monissa työpaikoissa ja esimerkiksi ajokorttia anottaessa. Esimerkiksi Helsingin kaupunki vaatii sen kaikilta.”
Ilmeisesti Helsingin kaupunki syrjii sairaita tyhönotossa,jos rekrytoinnin kriteerinä on terveys?
Ja ikääntyneitäkin,sillä ikääntymisen myötä krempatkin lisääntyvät
Työterveydessä työnantaja maksaa käynneistä.
Todistuksia tarvitaan Kelan jne tarpeisiin, jolloin lienee kohtuullista, että niistä ei sen kummempia karhuta.
En ole varma, ymmärsinkö ehdotuksen oikein. Siis pitäisikö sairauslomatodistuksen kirjoittamisesta terveyskeskuksessa periä työntekijältä vielä enemmän rahaa, kuin mitä se muutenkin poliklinikkamaksuna maksaa?
Olen itse ollut useammassakin sellaissa työpaikassa, joissa 1) jokaiseen sairauspäivään vaadittiin lääkärintodistus ja 2) työterveyshuoltoa ei ollut työpaikan puolesta järjestetty. Kohta 2) on voinut toteutua laillisesti (vuokratyövoima) tai laittomasti (työnantaja ei järjestänyt työterveyshuoltoa, vaikka se olisi ollut hänen lakisääteinen velvollisuutensa).
Näissä työpaikoissa ollessani, jos olin sairaana, jouduin käymään terveyskeskuksessa hakemassa sairauslomatodistuksen, jo siitä ensimmäisestäkin flunssa- / kuumepäivästä. Ja todistus oli jo silloinkin minulle itselleni maksullinen, koska jouduin maksamaan poliklinikkamaksua terveyskeskuksessa käymisestä.
En oikein ymmärrä, mitä tällä ehdotuksella ajetaan takaa — olisiko se ollut oikeudenmukaista, että minun olisi tullut maksaa todistuksesta vieläkin enemmän? Työnantajastahan se oli kiinni, että sairauslomatodistuksia jouduttiin hakemaan myös ns. turhan takia, esimerkiksi lyhytaikaisen viruksen ja kuumeilun vuoksi.
Tämän on hyvä pointti. Kommentoijien olisi kuitenkin hyvä muistaa, että se, kuka maksaa paperilla voi olla eri henkilö kuin se, kuka maksaa käytännössä: jos työntekijä joutuu maksamaan sairaslomatodistukset vs. työnantaja, lopputulos on aivan sama — se siirtyykö tämä palkanalennukseksi vai hintoihin ei riipu siitä, kummalle maksu on virallisesti sälytetty. Olivat nämä työnantajan tai työntekijän kontolla, joka tapauksessa saadun ja maksetun palkan välinen ero kasvaa terveyskeskuskäyntien verran.
Astuessamme teoriasta poispäin, voi toki olla, että työnantaja huomioi nopeammin suorat kulut kuin muuttuneen työn tarjontakäyrän.
Mitäs jos eduskunta säätäisi sellaisia lakeja, että lääkärintodistuksia ei tarvitsisi niin paljon? Voisi jopa säätää sellaisia lakeja, joissa kielletään tietyissä tapauksissa lääkärintodistuksen vaatiminen.
Eli purettaisiin vain rohkeasti tätä holhousyhteiskuntaa ja sälytettäisiin vain sitä vastuuta ihmisille itselleen tai ihan vain maallikoille. Ei joka asiaan tarvitse lääkärintodistusta.
Olen siinä käsityksessä, että 90% kaikenmaailman todistuksista on täysin turhia ja määrätty vain siksi, koska jonkun byrokraatin mielestä on niin mukava sellaista vaatia.
Yhdistetään tähän se, että ensimmäinen sairauspoissaolopäivä on palkaton, jolloin työnantajan kulut eivät välttämättä lisäänny, jos hän vaatii — ja maksaa — jokaikisestä (palkallisesta) poissaolopäivästä ulkopuolisen todistuksen.
Tai voi ensimmäisenä päivänä vähentää vaikka ‑30% palkasta, ja vähennys koskee vain joka kuukauden ensimmäistä sairauspoissaolopäivää.
Ensimmäinen sairaslomapäivä työntekijän itsensä maksettavaksi niin jo vähenee A‑todistusten pyytäjät.
B‑todistuksista laskutetaan jo nyt se parikymppiä terveyskeskuksessa. Ne ovat usein tarpeellisia, esimerkiksi pitkittyneessä työkyvyttömyydessä. Tarpeettomista voi syyttää Kelaa, esim lääkekorvaukset.
C‑todistukset voi nyt jo täyttää suurelta osin hoitaja, sen lopunkin voisi siirtää hoitajien tehtäväksi.
Kaikki sosiaalitoimiston “todistus pesukoneen tarpeesta” ja “todistus koulukyydin tarpeesta karhuvaara-alueella” ‑tyyppiset todistukset voisi kieltää.
Kyllä toimivin ratkaisu olisi säätää ensimmäinen sairauspäivä palkattomaksi. Lupaan, etten enää vaadi todistuksia siitä päivästä.
Toiseksi toimivin ratkaisu olisi, että yhteiskunta maksaa työntekijöiden sairastelut. On aika 70-lukuista, että työnantaja maksaa ne.
Minulla on heittää toinen säästökohde. Kroonisesti sairaiden pitkäaikaislääkityksessä lääkereseptien vanhenemisajaksi kolme, tai viisi vuotta yhden vuoden sijaan. Lääkärien ei turhaan tarvitsisi kuluttaa aikaa rutiinilääkkeiden reseptien uusimiseen. Esimerkkitapauksina mainitakoon diabetes-potilaiden insulini, kilpirauhasen vajaatoiminnan thyroksini-lääkitys ja kroonisten suolistosairauksien rutiinilääkkeetä. Näitä käytetään vuosikausia ja potilas voi hakeutua sitten lääkäriin, on jotain poikkeavaa. Potilashan sen parhaiten tietää, milloin on lääkäriin mentävä.
Käyn sen verran harvoin hakemassa näitä todistuksia, että en oikein tiedä miten homma menee. Sen kuitenkin teidän, että joskus kirjoittaja on ollut sairaanhoitaja vaikka, kumma kyllä, useammin lääkäri.
Ode:
Oisko tuossa ajokorttiheitossasi vähän mennyt taas överiksi sinua yleisesti vaivaava “autosaatanasyndrooma” 🙂
Noita todistuksiahan terveyskeskuksesta hakevat 18-vuotiaat vähätuloiset teinit (ensimmäinen ajokortti) ja ajokorttia uusivat vähätuloiset yli 70-vuotiaat eläkeläiset.
Jo nyt tuo todistus maksaa normaalin lääkärin käyntimaksun (n. 14 euroa) ja erillisen korvauksen todistuksesta n. 40 euroa.
Pelastuuko julkinen talous tai loppuvatko terveyskeskusten jonot, jos noilta vähävaraisilta veloitetaan ajokorttitodistuksesta vielä enemmän?
(lääkärintodistuksista sairauslomaa varten toki pitäisi veloittaa todelliset kustannukset työnantajalta).
Puolustusvoimat haki vuosia sitten johonkin tehtävään noin kymmentä hakijaa. Hakemuksia tuli tuhansia. Niihin piti liittää lääkärintopdistus. Tuhansia lääkärissäköytejä, että saatiin täytetyksi kymmenen tehtävää.
Minusta toi Soininvaaran esitys on hyvin epäoikeudenmukainen silloin, kun toinen viranomainen vaatii lääkärintodistusta. Esim. työvoimaviranomainen. Myös jos KELA vaatii, tai oppilaitos, niin on väärin periä maksua. Nythän joutuu jo lääkärikäynnistä maksamaan. Harvoin tulee se määrä vuodessa täyteen, ettei enää tarvi käynnistä maksaa. Varsinkin, kun toisella luukulla pitääkuitenkin maksaa, kun on eri luukku.
Ajatus onkin, että viranomainen joka vaatii läkärintodistusta myös maksaa sen. Maksu pitää aina sälyttää sille, joka päättää toimenpiteen tarpeellisuudesta.
Tiettyihin työpaikkoihin haettaessa joutuu esittämään terveystietoja. Näiden todistuksien maksut menisivät työttömien työnhakijoiden maksettavaksi.
Työterveyshuollossa valtaosa lääkärikäynneistä lienee niitä, joissa haetaan todistusta työnantajalle siitä muutaman päivän kuumeesta/flunssasta. Useat työnantajat edellyttävät todistusta työkyvyttömyydestä jo ensimmäistä sairauspäivästä alkaen — ja nimenomaan lääkärintodistusta. Tämä jos mikä on tuhlausta.
Tehdään kompromissi: vilppiä epäilevillä työnantajilla olkoon oikeus edellyttää todistusta työkyvyttömyydestä heti ensimmäisestä päivästä lukien, mutta työnantajien tulisi hyväksyä hoitohenkilökunnan kirjoittama todistus ensimmäiseltä kolmelta päivältä. Työkyvyttömyyden jatkuessa tarvittaisiin lääkärintodistus.
Olen eri mieltä molemmista.
Ensimmäistä sairauspäivää ei pidä lailla säätää palkattomaksi. Asiasta voidaan jo nyt sopia työsopimuslain nojalla työehtosopimuksissa. Jos alalla lyhyet poissaolot ovat ongelma, osapuolet sopikoot ensimmäisen päivän palkattomaksi. Olisi naurettavaa lainsäädännöllä pakottaa kaikkien perusterveiden ihmisten vuotuisen sairausloman määrästä merkittävä prosenttiosuus palkattomaksi.
Yritykset ovat nykyisin hyvin luovilla franchising‑, vuokratyö- tms. järjestelyillä siirtäneet jo siinä määrin riskiä työntekijöiden kannettavaksi, että jos nyt nämä sairausloman välilliset kustannukset kuuluisivat työnantajalle.
Käsitykseni mukaan KELA maksaa sairauspäivärahan määrän työnantajalle, jos työnantaja on maksanut työntekijälle sairausloman ajalta palkkaa.
Lakisääteiseen työterveyshuoltoon ei kuulu sairaanhoitoa.
“Monilla työterveysasemilla voi terveydenhoitaja kirjoittaa lausunnon kolmen päivän työkyvyttömyydestä kuumeiselle flunssapotilaalle.”
Kaikille työnantajille tämä ei kelpaa vaan he vaativat nimenomaan lääkärin kirjoittaman todistuksen
Taitaa jäädä haaveeksi: viulut maksaa kuitenkin kansalainen, joko veronmaksajana tai sitten asiakkaana lupamaksujen tms. muodossa. Vaikka viranomainen olisi lähin omainen, ei se lopulta mitään maksa, vaan vain välittää kustannuksia.
Joo, ja työnantajalle on edullisempaa maksaa todistukset itse, koska työnantaja ei joudu maksamaan maksuista veroja ja työntekijä taas joutuisi maksamaan todistukset nettopalkastaan (ja työnantaja maksaisi silloin sen palkan sivukulutkin).
Käsityksesi on väärä. Kela maksaa n. 2 viikon omavastuuajan jälkeen max. 70 % palkasta. Jos uusi sairasloma on eri aiheesta, lähtee 2 viikon laskuri nollasta. Bonuksena jos työnantaja tarjoaa työterveydenhuollon yhteydessä yleislääkärin (mitä ei ole siis pakko tarjota, ja josta Kela korvaa max. 60 %), haetaan todistukset vielä työnantajan piikkiin.
Pienyrittäjälle ihan vähän hankala tilanne.
Ja varmasti ihan aiheesta. Duunarityöpaikoissa on asiantuntijahommia enemmän ammattisaikuttajia.
Itsekin olen antanut yhdet potkut aiheettomista poissaoloista ja tämä on sentään alle 10 hengen asiantuntijafirma, joka henkilöityy omistajiin ja jossa työnantajan kusettaminen ja aiheettomat poissaolot ovat sen takia duunarivaltaisia suuryrityksiä harvinaisempia.
Ei kukaan täysijärkinen voi väittää, että saikku-ongelmaa ei olisi olenkaan tai se olisi kokoluokaltaan täysin mitätön. Kumma kyllä nettipalstoilla kukaan ei tunnu koskaan tietävän ainuttakaan turhaa saikkua ottavaa, vaikka omassa ja vaimon ja tuttavien työelämässä niitä on kohdalle kuitenkin sattunut. Ilmeisesti muut elävät jossain toisessa ulottuvuudessa, semmoisessa jossa on vain kirkasotsaisia työn sankareita.
PS lakisääteinen työterveys sisältää lähinnä työhontulotarkastuksen sekä työolojen tarkastukset, ei mitään muuta. Kaikki muu työterveys on työnantajan vapaaehtoisesti tarjoamaa etua.
Kukahan ne viulut sitten nykytilanteessa mahtaa viime kädessä maksaa?
Ehdotuksen lähtökohtana lienee kuitenkin ollut vähentää “turhien” lääkärintodistusten määrää ja sitä kautta aiheuttaa säästöjä (eikä vain siirtää rahaa taskusta toiseen.)
Ihan sama taho. “Turhien” lääkärintodistusten karsiminen on toki jalo tavoite jota voin mielihyvin kannattaa, mutta yhteiskuntamme kulkee pikemminkin päinvastaiseen suuntaan. Erilaisia todistuksia ja papereita halutaan lisää.
Esimerkiksi monissa ammateissa ja vapaaehtoistehtävissä toimiville puuhataan pakollisia todistuksia, joilla selvitetään heidän taustojaan siltä varalta, että he ovat pedofiilejä jotka etsivät hyväksikäytettäviä.
Esim http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip?${APPL}=utpkk&${BASE}=faktautpKK&${THWIDS}=0.32/1331123072_310672&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
johon totean että “olkoon vapaaehtoistyö, saatte järjestää virkatyönä”.
En kiistä sairauslomien väärinkäyttöilmiötä. Itse asiassa osaisin tarvittaessa helposti nimetä omasta työpaikastani ne ihmiset, jotka “sairastavat” joko kolme-neljä kertaa enemmän kuin muut, tai sitten kipeytyvät erityisesti strategisina ajankohtina kuten koulujen lomien aikaan.
Estääkö lääkärintodistusten vaatiminen jokaista flunssaa varten näitä ammattisaikuttajia? Vastaus on, että ei estä, sillä jos estäisi, tuskin asiasta tarvitsisi tässä puhua. Oikeasti koko sairaslomajärjestelmä perustuu jo nyt työntekijän ja työnantajan väliselle luottamukselle, mutta se on kuitenkin jossakin katsottu tarpeelliseksi turhaan byrokratisoida. Paljon järkevämpää olisi esimerkiksi hyväksyä ainakin tietty määrä flunssapoissaoloja oman ilmoituksen perusteella ja lisätä todistamisvaatimuksia poissaolojen määrän kasvaessa.
Lääkärintodistusten vaatiminen ja maksattaminen työntekijällä johtaa tilanteeseen, jossa rehellisenkin työntekijän kannattaa lääkärillä käydessään pyytää heti kunnolla saikkua, jotta ei ainakaan tarvitsisi toista kertaa käydä (ja maksaa). Lisäksi maksavana asiakkaana lääkärintodistuksen sisältöön voi vaikuttaa paljon enemmän kuin vaikka työnantajan järjestämän työterveyslääkärin kanssa asioidessa. Myös lääkärit tietävät tämän. Minulle avulias lääkäri kirjoitti hammaskirurgian jälkeen aivan ylimitoitetun sairasloman, jota en saanut vakuutussyistä keskeyttää, vaikka kysyin asiasta työnantajaltani.
Kyseisen ahneen ammattikunnan jäsenenä totean, että turhien ja mahdottomien asoiden todistelu on ahneiden lääkäreiden erityisessä intressissä. Pidämme erityisessä arvossa työnantajia, jotka vaativat päivänkin sairaspoissaolosta todistuksen. Lisäksi lääkärikunnassa riemuitaan suuresti jokaisesta uudesta todistuksesta — kuten vaikkapa lääkärintodistuksen vaatimisesta aseenkantolupaa varten. Ammattikunnassamme suurta katkeruutta on herättänyt, se, että koulut ovat luopuneet vaatimasta lappuja kasvisruokavaliosta ja suurena menetyksenä pidämme, että kaikissa ammattikouluissa ei vaadita lääkärintodistuksia, että saisi tilapäisen vapautuksen liikuntatunneista ja tämä tehtävä on saatettu siirtää kouluterveydenhoitajille. (Ja — ymmärtämättömille tiedoksi — tämä teksti oli ironiaa)
Mielestäni ongelma olisi ratkaistavissa työmarkkinaosapuolten kesken seuraavasti: Seuraavassa työehtosopimuksessa sovittaisiin, että vuosiloma lyhenee muutamalla päivällä, mutta jokaiselle työntekijälle annettaisiin sairaslomavara.
Sairaslomavara tarkoittaisi sopivaa jaksoa — esimerkiksi seitsemää päivää vuodessa — jonka työntekijä saisi olla poissa omalla ilmoituksellaan ja ilman lääkärintodistusta. Yli menevältä osalta sitten sovitun kaltainen
Valtaosa työntekijöistä on poissa pari kertaa vuodessa pari-kolme päivää kerrallaan pikkuflunssien vuoksi.
Laskentakauden (esim lomakausi huhtikuusta huhtikuuhun) päätteeksi katsottaisiin, kuinka monta päivää joku on ollut seitsemästä päivästään sairaslomalla ja päivistä jäljelle jääneet lisätään seuraavan vuoden lomakertymään.
Jos on varaa autokouluun (1000 eur +++), polttoaineeseen (50–100 euroa/tankillinen viikon-parin välein), autoon (usein tuolla nuorellakin oma…), ei kyllä ole enää maksaa kertaluontoisesti kahdeksantoistavuotiaana tuota 50–100 euroa ja iäkkäänä viiden vuoden välein…
Myös käyttämällä yksityislääkäriä voisi säästää heti 37% todellisista kuluista…
Helsingissä lääkärin päivystysvastaanottokäynti maksaa OIKEASTI 86 e vs. esim. Terveystalo yleislääkäri 62,50 e. (sis. toimistomaksun).
Turhia sairalomia ei ole, aina taustalla on jokin henkilökohtainen ongelma.Onko se sitten tarkasti,minkä vuoksi sairaslomaa haetaan on sitten eri asia.
Työyhteisöjen sisällä vallitsee puuttumattomuus vaikeisiin ongelmiin ja niinpä toiminta saa jatkua ja lopulta sille ei voi enää mitään.
Ennätys lyhyissä sairalomissa oli kun eräässä työpaikassa henkilö oli ollut 10 vuotta tilassa,jossa hän oli keskimäärin 140 päivää sairaslomilla joka vuosi.Siinäpä ei paljon työaikaa jäänyt.
Tuntuu oudolta,ettei lääkäri eikä organisaatio ollut reagoinut ongelmaan .
Lääkäri oli vain kirjoitellut rutiininomaisesti saikkuja ja esimiehet olivat antaneet ongelman rauhassa muhia ?
Tuntuu oudolta lääkärin etiikalta ettei todellista syytä sairaslomiin selvitetä, työterveyslääkärinhän pitäisi olla työhön liittyvien terveysongelmien asiantuntija ? Ja sairaushistorian perustellaongelma pitäisi olla nähtävissä?
Huomasin,ettei nuoremmilla lääkäreillä,esimiehillä ja HR-henkilöillä ollut mitään hajua miten tällaisia tapauksia hoidetaan ‚ilmiesesti näitäasioita ei enää opeteta missään.
Työlämäkoulutus on nykyään aika höttöä eikä tarjoa tukea esimieheksijoutuvalle
Ongelma oli jo kehittynyt asteelle,jossa esimiehen pakissa jäljellä oli enää hallinnollinen ratkaisu.
Ei tällaiisa tapauksia paljoa ole,mutta varmaan 100–200 työntekijästä yksi.
Toinen ongelman aiheuttaja on työantajan joustamattomuus ‚ne vapaat otetaan sitten saikuilla ja aiheutetaan tuplavahinko kun lomapäivät eivät kulu.
On parempi joustaa kohtuulliset ikuin aiheuttaa paineita turhiin sairaslomiin
Viisas esimies/työnantaja tunnistaa todennäköiset poissaolopaineet ja järjestelee tuotantoa sen mukaan.
Työnantajathan vaativat joustoja ja niitä on saanut iän päivän ‚jos joustot ovat molemmmin puolisia
Ratkaisuna voisi olla ruotsinmalli. Eka sairauspäiivä omaan piikkiin ja tai ainakin että sairaspäiviltä maksetaan n.70 % palkka.
Jos mistään ei luovuta niin mitään ei saada.
Kertauksen vuoksi, hieman yksinkertaistaen homma pyörii näin:
1. Terv.asemilla hoitajat kirjoittavat flunssavapaat, harvoin lääkärit. Lenssurallin osuus hoitajien työpanoksesta on joka tapauksessa pöyristyttävä. Lääkäreitä kuormittaa jatkon kirjoittaminen hoitajan aloittamalle vapaalle ja jonkin, usein epäolennaisen löydöksen selittäminen flunssa-asiakkaalle. Medikalisaatio siis pahentaa tätäkin ongelmaa: flunssa-asiakasta tutkitaan potilaana, jolla saattaa olla tappava tauti, ja hoitaja ei voi jatkaa aloittamaansa sairausvapaata, koska banaali, itsestään parantuva kiusa on “saattanut pahentua”. Huomattava ongelma on myös opiskelijat ja erilaiset työelämän harjoittelijat, joilta julkinen laitos vaatii lääkärintodistusta yhdenkin tunnin poissaolosta — muuten ei pääse kurssista läpi. Ymmärtääkseni laki velvoittaa terv.keskuksia laatimaan nämäkin todistukset.
2. Työantajan kustantamassa vapaaehtoisessa työterveyshuollossa “yksityisen” lääkäriaseman lääkäri tutkii flunssa-asiakasta eilen alkaneen nuhan vuoksi. Työnantaja maksaa korkeaa ja Kela pientä hintaa tästä nuharallista, koska työnantaja ilmeisesti kuvittelee siitä jotenkin hyötyvänsä ja Kela pitää itseään muuten vain välttämättömänä. Osalla työterveyshuollon potilaista herää epäily muusta vaivasta, jonka vuoksi tehdään ohituskaistalähete julkiseen erikoissairaanhoitoon, koska vaadittavat tutkimukset eivät sisälly työnantajan ja lääkäriaseman väliseen sopimukseen. Niin laajaa tämäkin puuhastelu on, että se on vinouttanut lääkäreiden sijoittumisen terveyskeskusten “lääkäripulaksi”.