Kaupunkisuunnittelulautakunnassa olisi ollut valmius päättää asiasta jo tänään, mutta pyysin sen pöydälle ihan siksi, että niillä, jotka ymmärrettävästi olettivat tämän jäävän pöydälle, olisi aikaa reagoida asiaan jo lautakuntatasolla. Tätä on kuitenkin pyydetty valtuuston päätettäväksi, mikä on pyyntönä kohtuullinen. Jos me emme tätä päästä eteenpäin, se ei koskaan tule valtuuston päätettäväksi.
Oma käsitykseni asiasta on, että kaupunki olisi kauniimpi ilman tornia, mutta asiaan liittyy merkittäviä elinkeinopoliittisia näkökohtia, joiden pohtiminen ei kuulu lautakunnalle vaan kaupunginhallitukselle. Meille näitä elinkeinopoliittisia näkökohtia ei edes esitelty, joten meillä ei ole edellytyksiä ratkaista asiaa. Kaupunginhallitus on oikea paikka tehdä asiasta tosiasiallinen päätös — olettaen tietysti, että valtuusto on mahdollisesta myönteisestä päätöksestä samaa mieltä. Valtuustolta ei kysytä mitään, jos kaupunginhallitus painaa peukalon alas.
Miksi niin iso?
Hotelliyrittäjä aikoo tuoda Helsinkiin suuren kongressihotellin, jollaista Helsingissä ei ole. Sen seurauksena Helsingissä voitaisiin järjestää suuria kongressitapahtumia, jotka hakeutuvat nyt muualle. Helsingin maine mielenkiintoisena kohteena on varsin hyvä, joten tulijoita voisi olla. Matkailutulojen tuojana kongressimatkailija on selvästi paras. Suomeen jää keskimäärin tonni päivää kohden, Niinpä oman arvioni mukaan hotelli toisi tuloja maahan ainakin sata miljoonaa euroa. Ne ovat ”vientituloja”, vaikkei niitä sellaisiksi kirjatakaan. Aika iso tehdas pitää olla, että pääsee samaan, varsinkin kun tuosta suurin osa on kotimaista arvonlisäystä. Kysymykseen, voisiko tehdä puolta pienemmän yrittäjä vastaa, että tekee hotellin sitten muualle. Sitä paitsi pieniä kongresseja Helsingissä voidaan jo järjestää. Juuri nyt Suomen taloustilanne näyttää sellaiselta, että rahaa pitää ottaa vastaan, jos sitä tyrkytetään.
Miksi niin korkea?
Voisi siitä tehdä paksumman ja lyhyemmän, mutta se ei olisi niin näyttävä. Itse asiassa se olisi aika pahan näköinen. Jos halutaan tehdä korkea torni, siro on nätimpi kuin pötkelö. Varmaankin on halua tehdä myös maamerkki. Miksi Hesari halusi sellaisen talon?
Miksi siihen paikkaan?
Yrittäjä ei halua viedä hotelliaan kantakaupungin ulkopuolelle. Jätkäsaariprojekti haluaa sen Jätkäsaareen, koska haluaa alueelle elämää. Muutoin on vaarana että Jätkäsaaresta tulee toiminnallisesti lähiö. Kaupungin painopiste siirtyisi merkittävästi. Tätä voi pitää myös huonona asiana.
Tuhoutuuko kansallismaisema?
Kansallismaisema, siis Suurkirkon tienoo, on tästä kahden kilometrin päässä. Samalle linjalle nämä kaksi osuvat katsottaessa Lauttasaaren eteläkärjestä. Meidän pitää tietysti itsetunnoltamme heikkona kansana ajatella enemmän mitä ulkomaiset risteilymatkustajat meistä ajattelevat, mutta mereltä katsoen tämä ei kilpaile kansallismaiseman kanssa.
Jos joku on toipunut kansallisesta alemmuudentunnosta ja ajattelee miltä se näyttää meistä itsestämme maalta, niin paikoin aika massiiviselta. Makuja on monenlaisia. Bulevardille se ei muodosta päätettä, mutta Mechelininkadulle muodostaa. Jonkun mielestä kolmion muoto on ihan hirveä, toisen mielestä mitä hienoin.
Tuulisuus
Torni tuottaa kovia tuulia joissakin olosuhteissa. Meille ainakin väitettiin, että 16-kerroksinen tuottaa yhtä paljon kuin 33-kerroksinen. Alla tuulee.
Varjostus
Aika pahasti rakennus varjostaa lähiseudun taloja, tosin lähinnä varhain aamulla. Lähellä olevia se varjostaisi, vaikka olisi matalampi ja jos olisi matala ja paksu, varjostaisi vielä enemmän. Lähitalojen osalta voimassa oleva kaava olisi varjostuksen osalta pahempi. Korkean tornin varjo ulottuu auringon ollessa matalalla hyvinkin kauas, mutta silloin se toisaalta menee ohi nopeasti.
Mitä me saamme?
Hotellin 33-kerrokseen tulee Sky-baari, josta on paljon paremmat näkymät kuin hotelli Tornista. Sen on luvattu olevan auki kaikelle kansalle. Niin luvattiin Vuosaaren Cirruksessakin, vaan eipä ollut. Tämä varmaankin pitää lupauksen, koska sen pitäminen tuo rahaa. Noin tuhat rahakasta turistia sesongin aikana tuo rahaa ravintoloihin myös hotellin ulkopuolella, joten tarjonta paranee. Hotellissa voi järjestää myös häät (hmmmh!).
Päällisin puolin myönteisiä asioita, mutta se kaupunkikuva. Käykää katsomassa kuvia esityslistalla sekä tornivideo!
Jätkäsaaren elävöittäminen yhdellä kongressihotellilla johtanee suurin piirtein yhtä onnistuneeseen lopputulokseen kuin ns. torikorttelien elävöittäminen. Kyllä pitäisi ymmärtää, ettei jonkun kaupunginosan eläväisyys ole yhdestä hotellista kiinni, suuntaan tai toiseen.
Olisi myös elinkeinoelämän näkökulmasta tärkeää saada “Pohjoismaiden korkein hotelli”, ja viedä sekin kunnia Ruotsin edestä. Superlatiivit myy yllättävän hyvin. Vain kaksi kerrosta lisää, ja se olisi hieman korkeampi kuin Tukholman Victoria Tower eikä ehkä niin tönäkän näköinen, kuin nykysuunnitelmassaan. Nykyisellään torni ilmeisesti jäisi Victorian Towerin 120 metristä noin viitisen metriä?
Mielestäni rakennus on sellaisenaan ihan ok-näköinen, siro, tosin kauniimmankin siitä saisi helposti.
Paikka on rakennukselle mitä mainioin. Toisi vähän elämää alueelle, ja kenties edistäisi eteläisen kantakaupungin ja Jätkäsaaren tulevina vuosina tulevien ravintoloiden selviytymismahdollisuuksia. Täten vähentäisi lähiömäisyysuhkia.
“Jos me emme tätä päästä eteenpäin, se ei koskaan tule valtuuston päätettäväksi.”
Eikö valtuusto voi viime kädessä päättää ihan mistä se haluaa? Sehän on delegoinut valtaansa lautakunnille ja voi tätä päätöstä muuttaa.
Valtuusto tekee päätöksen esittelystä. Jos lautakunta ei vie kaavaa eteenpäin, se ei tule valtuuston päätettäväksi. Toki kaupunginhallitus voi ottaa lautakunnan päätöksen itselleen, jos ei siitä pidä ja valtuusto voi 1/4 osan voimin vaatia asian valtuustossa käsiteltäväksi ja siis esiteltäväksi, mutta tällaista ei juuri tapahdu.
Kongressihotelli voisi houkutella Jätkäsaareen mm. muita ravintolayrittäjiä. Hotelli tuo mukanaan maksavia asiakkaita.
Mielestäni Helsigin edustan vielä rakentamattomat saaret ovat mitä parhaimpia tornien sijoituspaikkoja (sen sijaan eivät jo vakiintuneet kaupunginosat kuten Punavuori). Jätkäsaaren tai Hernesaaren kärkeen olisin aikanaan laittanut musiikkitalonkin aaltojen syleilyyn jakamaan musiikkia koko maailmalle, mutta se pitikin laittaa piiloon kilpailemaan raitiovaunujen jylinän kanssa. Jos torni rakennetaan, vedenjakajana ei ole sen korkeus vaan arkkitehtuuri. — VAATIKAA LAATUA JA MIELIKUVITUSTA yhdessä Suomen merkittävimmistä rakennettavista maa-alueilla eli Helsingin kantakaupungin jatkeella. Hyvän arkkitehtuurin kustannukset ovat promilletasoa hankkeiden kokonaispudjetissa heikkotasoiseen tönöön verrattuna. Lisäksi tornista pitää vaatia täysin energiaomavarainen ja siinä pitää voida kokeilla aurinko- ja tuulienergian sekä sedimenttilämmön hyödyntämisen kehitystyötä. Näkemykseni on, että kaikki alueet, jotka jatkavat kantakaupungin aitoa kaupunkielämää kestävät kovaa tehokkuutta. Muualla kova tehokkuus muuttuu lähiöksi tai jopa slummiksi.
Helsinkiläinen = yksi ääni kerran neljässä vuodessa
Norjalainen miljonääri = veto-oikeus
Kyllä tässä hälyyttävästi taas toteutetaan rahan tahtoa. Jos torni ei näytä hyvältä, tai on liian iso, sitä ei pidä rakentaa. Kongressiohjelman saa kaupunkiin sadalla muullakin mielenkiintoisella tavalla, tässä mennään nyt juuri sieltä, missä rima hipoo maata. Sääli.
Omaakin silmää tuo ärsyttää, mutta enemmän kuitenkin hyvällä tavalla. Olisi kuitenkin reilua antaa valtuuston päättää.
Taloudellisesti järjetöntä, jos kaupunki rakentaa taidehalleja eliitille, mutta kieltäytyy järjestään yksityisestä rahasta merkittävissä hankkeissa. Itseasiassa huvitusten rakentaminen julkisella rahalla tulisi lopettaa. Ei jokaiselle tarvitse rakentaa omaa taloa vapaa-ajan harrastuksiin. Kovin pitkään tätä suuntausta ei voi jatkaa, jos ei sitten aleta tekemään leikkauksia oikein tosissaan. Niukkuutta suosittelisinkin tarjoamaan, mutta en vain usko, että leikattaisiin turhuuksista. Nyt, lähinnä autoilun takia, kaavoitetaan kaupungilta miljarditulot pois ja samalla varmistetaan se, että muualle rakennetaan alueita autoilun varaan. Ylöspäin rakentaminen toisi tähän apua.
Roskakatoskin varjostaa, jos aurinko on matalalla, eikä merenrantakaupunki voi välttää tuultakaan. Ei muuten tuulisuuteen auta suunniteltu pientaloalue Jätkäsaaren kärjessäkään. En ymmärrä miksi varjosta ei pääsisi kävelemään pois. Ei tule myöskäään auringonvaloa jokaisesta ikkunasta varmaan kenellekkään koko aikaa ja silti on selvitty huomaamatta koko asiaa. Maapallo tosiaan kiertää aurinkoa, joten varjokin liikkuu. Kaupunkikoti on muutenkin enemmän tukikohta perustoiminnoille, olohuoneen tulisi olla koko kaupunki. Ainakin tätä voisi opettaa kaavoituksella.
Kenen kansallismaisema? Onko kirkon oltava vieläkin muuta yhteiskuntaa korkeammalla? Miksi tyhjät ja vain symboliset tornit saavat nousta muuta kaupunkia korkeammalle, mutta jos joku sattuisi asumaan tornissa, siihen suhtaannutaan kielteisesti. Ja joista olisi helpottamaan verojenmaksussa.
Mikä eniten ihmetyttää, on puheet kaupungin painopisteen siirtymisestä. Eikö 20 000 ihmisen alue jo muodosta luonnostaan uuden painopisteen omin asukkain, muuttamatta vanhan keskustan elävyyttä? Kenen etuja taas suojellaan?
Kannattaa huomata, että Aitokauppakin löysi itsensä Tehtaankadulle kauaksi suurkaupoista (Herkusta) ja paikkaan, jossa ei tarvitse pelätä kaupungin lähiöittämiskoneen kaavoittavan suurkauppoja viereen, kun ei mahdu. Siksi pitäisikin tehdä lisää perinteistä ruutukaavaa korkeammalla rakennuskorkeudella, eikä ostoskeskuksia pilaamaan koko kaupunkimaisen alueen laajenemista. Yksikään kongressivieras tai muukaan, ei jaksa katsella standardisoitua kaupunkia, mitä tämä kaupan keskittäminen ja ketjuttaminen tekee. Toinen toistaan yhtenäisempi lähiö nousee nyt näiden samojen puljujen täyttämien ostoskeskusten ympärille ja vieläpä aivan entisen kantakaupungin kylkeen. Mitä muuten lähiöistetään nyt esimerkiksi Kampin keskuksella. Kivijaloissa ollaan pulassa ja paikallistaloudesta vuotaa rahaa.
Jos Saarisen ja muut ennen sotia tehdyt kaupunkisuunnitelmat olisivat toteutuneet aikanaan, niin turisteille olisi nyt näyttää kaupunkia ja sitä kautta olisi syntynyt leimallisesti kaupunkiin liittyviä teollisuuden aloja. Unohdetaan tässä kohtaa mahdolliset pommitukset.
Nyt sitten perinteinen teollisuus poistuu asumisen tieltä ja ei ymmärretä kaupunkimaisen kaavoittamisen synnyttävän uutta palveluteollisuutta. Tehdään kuolleita asuinalueita insinööreille, jotka käyvät autolla muualla töissä ja käyvät sitten autolla hakemassa marketissa standardimössöt. Kuka rakentaisi kaupunkia, jotta syntyisi mahdollisuuksia muillekin, kuin ketjujen rengeille ja insinööreille? Kaikki eivät voi suunnitella kännyköitä ja niihin pelejä. Kuka käy kaupunkilomalla katsomassa Pariisin lähiöitä? Miksi valitetaan ruuan laadusta, kaupungin tylsyydestä, yrittäjyyden ja kilpailun puutteesta, mutta sitten tapetaan yrittämisen ja luonnollisen elävöittämisen mahdollisuudet niiltä, joilla olisi omia ideoita? Kesko on pörssifirma ja S‑ryhmän osuustoiminta ei riitä perusteeksi poliitikoiden varmistamalle oligopolille. S:n takia moni omaan puljuun investoinnut on jäänyt velkoihin. Maunulassa ainakin oli kova vääntö ja absit tyhjentävät kylät palveluista ympäri maata.
Jos olisi enemmän kaupunkia, olisi vähemmän tarvetta paeta tylsyyttä pois kaupungista. Nykyinen keskusta vanhoine kauniine taloineen on niin sanotusti nähty ja vuokrataso liian korkea uhkarohkeillekin yrittäjille. Lähiömäiseen ympäristöön ei kuitenkaan istu tietyt kaupunkikulttuuriin liittyvät palvelut. Tarvitaan lisää kaupunkia, jotta syntyy uusille yrittäjille kohtuu hintaista ympäristöä yrittää ja samalla syntyisi monipuolista kaupunkikuvaa nykyisen standardisoimisen sijaan.
Yksinään torni näyttää kyllä irralliselta ja hassulta. Vierelle vaikka 20-kerroksinen torni, niin näyttää heti tasapainoisemmalta.
“Matkailutulojen tuojana kongressimatkailija on selvästi paras. Suomeen jää keskimäärin tonni päivää kohden.”
Kuulostaa aika isolta summalta, mutta ilmeisesti perustuu johonkin dataan?
Laitetaan nyt tännekin kun mallin kerran tein. Eli siis Google Earthissa toimiva massamalli sekä tästä nyt puheena olevasta tornista sekä vanhempaan kaavaan kuuluvasta matalammasta tornista. Sielä näkee vähän minkälaisesta massasta on kyse.
http://www.2shared.com/file/DFxJBLVw/Jtkn_torni.html
Hyi helvetti että on ruma.
Minä en nyt ymmärrä miten juuri tämä torni herättää lautakunnan, se Kalasataman kompleksi on jotain jonka olisi voinut ehkä palauttaakin, enkä ole niistä Pasilan torneistakaan täysin vakuuttunut. Jos niitä torneja tehdään niin sitten näin, yksi siro torni ja selkeä maamerkki. Taidan kannattaa.
Ja tuo nyt muuten ihan puppua että kun norjalainen raha puhuu. Kalasatamassa puhui kotimainen grynderiraha, Pasilassa sopimus valtion kanssa. Jos täällä joku muukin gryndaa kuin nykyiset niin se on vaan plussaa, eikä varmasti pääse helpommalla.
Kiitokset erinomaisesta mallista! Tuon 16-kerroksisen tornin lisääminen “kuvaan” rauhoittaa kummasti kokonaisuutta — näyttää paljon paremmalta noin kun pienempi torni tarjoaa porrastusta. Mutta mutta. Tuo pienempi tornihan on ilmeisesti ns. Wood Cityn tontilla ja käsittääkseni puusta ei 8‑kerroksista taloa korkeampaa saa rakentaa. Osaako joku kommentoida tätä tarkemmin?
Itse olen muuttamassa aivan tuohon hotellitornin viereen ja kantani asiaan on aika lailla jakautunut. Toisaalta kunnon iso hotelli voisi elävöittää aluetta ja tuoda kysyntää lähikulmien runsaille kivijalkojen liiketiloille, mutta kyllähän tuo torni varsinkin yksinäisenä aika orvolta näyttää.
Ja onko rakennuttajilta muuten mahdollisuus ihan oikeasti vaatia sitä näköalaravintolaa ja ‑tasannetta, sekä rakentamisen laatua, vai onko tässä käytännössä pakko mennä toivotaan toivotaan linjalla?
SE viereinen torni on poistumassa ja korvautumassa puurakentamisella, mutta uutta tornia pukkaa muualla Jätkäsdaareen.
Tai sitten koko Jätkäsaareen räystäskorkeus 100 metriin ja katsotaan, vieläkö tonttipulasta valitetaan?
Järkevämpää tosin olisi tehdä tornitalot kehäteiden ja säteittäisten väylien risteyksiin. Tosiasiat on tunnustettava, ja isot autoliikenneväylät määrävät seudullisesti parhaiten saavutettavat paikat. Vai halutaanko oikeasti tuoda ne kaikki autot Helsingin keskustaan?
Ville
Hotellista halutaan lähteä kävelemään ja kaupunkia katselemaan. Kehäteiden risteyksissä ei ole mitään katseltavaa.
Niin, se kaupunkikuva.
Maamerkkityyppinen tönötin tuskin kovin luontevasti sulahtaa osaksi kaupunkia. Eihän se muuten mikään maamerkki olisikaan. Isot tornihotellit tuppaavat olemaan maamerkkejä. Kaupunkikuvan muuttuminen ymmärrettäneen muuallakin, mutta silti noita kummasti maailmalla rakennetaan. Tonni / päivä / vieras saattaa hiukan liennyttää muutosvastarintaa.
Kaupunkinkuvankin voi ymmärtää monella lailla. Mikä se semmoinen pääkaupunki on jolla ei ole yhtään kunnon tornihotellia? Jugend-keskusta on yksi näkökanta, uskottavuus vireänä metropolina toinen. Kunnon kaupungista nyt vaan pitää löytyä muutamia juttuja, kuten sievä vanhakaupunki baareinen ja ravintoloineen, moderni liikekeskus, lentokenttä, kauppahalli, jokunen komea hotelli ja tietenkin muutama kunnon museo.
Jotenkin tätä on vaikea olla vertaamatta Guggikseen. Molemmat ovat isoja ja näyttäviä maamerkkejä joiden sujuva sulautuminen maisemaansa lienee WOW-arkkitehtuurin määritelmän mukaisesti mahdotonta. Toisaalta puhutaan turistien tuomista rahavirroista ja kaupungin houkuttelevuudesta.
Ja rahasta.
Ihan m*kun näköinen. Anteeksi nyt vaan. Pitäisi tehdä vähän sirompaa, mutta ennenkaikkea sinne jätkänsaareen pitäisi sitten saada muutakin modernia ja korkeahkoa. Yksinään tuo ei tosiaan toimi.
Samaa mieltä siitä, että tuo ehdolla oleva hotellitorni ei ole mitenkään hieno tai kaunis. Tämä ongelma vielä korostuisi muutamasta eri syystä. Ensimmäinen on tuon kulmikkaan tornirakennuksen huikea korkeus, 120 metriä. Helsingin ylivoimaisesti korkeimpana rakennuksena se näkysi hyvinkin kauas, ja se muokkaisi väistämättä koko kaupunkikuvaa valitettavalla tavalla. Toinen syy on lähiympäristö – yksi hyvin korkea tornirakennus selvästi matalampien rakennusten ympäröimänä ei maisemallisesti olisi onnistunut ratkaisu. Se voisi jopa heikentää Jätkäsaaren vetovoimaa viihtyisänä ja kodikkaana uutena asuinalueena.
Miksi norjalainen Arthur Buchardt ei rakennuta vastaavaa tornihotellia keskelle Osloa tai Tukholmaa? Vai onko se niin, että täällä Suomessa rakennushankkeisiin liittyvät poliittiset päätöksentekoprosessit ovat paljon ”mutkattomampia” ja poliitikot ”joustavampia”? Kaikkien näiden maassamme ilmenneiden vaalirahasotkujen, jättimäisten ABC-elämyskeskusten ja epämääräisten Guggenheim-museohankkeiden perusteella voisi melkein luulla, että näin on.
On aivan selvää, että maltillisempi 16-kerroksinen hotelli nyt ehdolla olevan 33-kerroksisen sijasta kiinnostaisi hankkeen taustajoukkoja edelleen hyvinkin paljon. Arvokas rantatontti lähellä Helsingin ydinkeskustaa on harvinaista herkkua joka kiinnostaisi monia kansainvälisiä sijoittajia ja hotelliyrittäjiä. Helsingin kaupungin neuvotteluasema on siis erinomaisen hyvä, mikäli hotellitornirakennuksen suhteen on halua päätyä kompromissiratkaisuun. Ja vaikka koko Jätkäsaaren hotellihanke kaatuisi, niin Helsinkiin keskustaan jäisi kuitenkin yksi tyylikäs matalarakenteinen kongressihotelli – Katajanokan Marina Congress Center ja Scandic Grand Marina. Kilpaileva yritys tosin.
Kim
NUo kaksi hotellia sopivat pieniin kokouksiin, mutta kansainvälisiin kokouksiin tulee usein yli tuhat osallistujaa, eivätkä Marinan tilat riitä siihen alkuunkaan.
Näyttävä/korkea hotelli ja kongressihotelli ovat kaksi eri asiaa. Kongressihotellin valinnassa ratkaisevat yleensä tilat. Ulkonäkö ei ole vaatimus (ei toki haitaksikaan).
En haluaisi heitellä kapuloita rattaisiin, mutta onko tänne ihan pakko rakentaa tuollaisia suuruudenhulluja monumentteja, kun kaupunki muutenkin on säilyttynyt yleisilmeeltään viehättävän matalana. Oli suorastaan yllätys, kuinka paljon täällä on luontoa jäljellä, jäniseläimiä ja oraviakin näkee enemmän kuin maalla. Tämä meillä täällä on jäljellä, emme kai halua sitä ehdoin tahdoin tuhota. Tuollaisilla suurhankkeilla vaan pönkitetään jonkun egoa ja tietysti kotiutetaan sievoiset voitot rakennuttajille, mutta kuinka kannattavaa tuollaisen hotellin pyörittäminen on. Ettei vaan kävisi samoin kuin Lapin matkailun.
Jotenkin vierastan ajatusta, että kaupunki kaavoittaisi ja luovuttaisi tontin yksittäisen yrityksen/yrittäjän pyynnön mukaan. Eikö tämä pitäisi tehdä niin, että ensin kaavoitettaisiin tontti ja sitten se myytäisiin kansainvälisellä tarjouskilpailulla eniten tarjoavalle? Muuten on riski, että miljardiomaisuus(?) myydään taskurahoilla sijoittajalle.
Kaavamääräyksillä ja tontin luovutussopimuksella ohjattaisiin, että hotelliin tulee esim. riittävästi majoitushuoneita ja myös kaupunkilaisia hyödyttäviä palveluita, kuten hyvätasoisia viihde- ja ruokaravintoloita yli 90% korkeudelle. Tietty hotellista pitää saada myös Skandinavian korkein 🙂
Jokin koira hankkeessa täytyy olla haudattuna, jos se ei muka kiinnostaisi kuin yhtä hotelliyrittäjää. Veikkaisinpa, että tuollainen hotelli saattaisi houkutella asiakkaikseen jokusen venäläisen ja aasialaisenkin turistin, kongressivieraiden ohella.
Tarjouskilpailussa olisi vain yksi tarjoaja, joka saisi tontin paljon nyt esitettyä halvemmalla.
Tämä tässä juuri eniten mättää: kaupungia muokataan lopulta gryndereiden ehdoilla. Porttiaiheet ja muut kaupunkikuvalliset ideat heitetään romukoppaan siinä vaiheessa kun rahasta aletaan puhua. Ymmärtäähän sen toki näinä aikoina, mutta vähän masentavaa tämä on silti. Wood Cityssä on toki siinäkin todella paljon pontentiaalia, mutta sen arkkitehtuurinen yhteys tähän hotellitorniin jää ilmeisesti sitten täysin huomioimatta.
No joo, kunhan nyt ei vaan tulisi enää verkkokaupan tasoisia peltihökkeleitä jätkäsaarta elävöittämään…
IETF on varmaankin yksi suurimmista kokouksista. Pystyykö Helsinki tähän? http://www.ietf.org/meeting/hotel-logistics.html
Kehäteiden risteyksessä on sitten katseltavaa, kun sinne rakennetaan uusia kaupunkikeskuksia. Vaikka kanadalaiseen malliin, eli matalaa rakentamista korttelin reunalla ja korkeaa keskellä, niin saadaan miellyttävää mittakaavaa katujen varteen. Tarpeeksi kerrosalaa ja jokaiselle keskukselle tietyn alan keskittymä, niin taloudelliset edut keskittymisestä houkuttelevat niihin toimintaa.
Pahoittelen nyt kuvitelmasi rikkomista, mutta henkilöautoväylien välityskapasiteetti on murto-osa verrattuna junan, metron, ratikan ja bussiliikenteen välityskapasiteettiin. Valitettavasti tässä kaupungissa liikennesuunnittelussa häntä heiluttaa koiraa.
Ei se pelkkä v**rkkokauppa.com ja Tallinan laivojen terminaali tee Jätkäsaaresta käymisen arvoista. Pitää olla jokin muu vetonaula. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kokonaan uusi kaupunginosa Helsingin kantakaupungissa n 20 vuoteen ja niin lähellä keskustaa ettei sitä kannata pelkillä hitas-kuutioilla pilata.
Kannatettava suunnitelma, Osmolla oli perusteetkin hyvin listattu. Laatu vaan pitää varmistaa, onko siihen työkaluja?
Kaikille huolestujille: Helsingin merellinen vanha keskusta pitääkin ehdottomasti rauhoittaa korkeilta rakennuksilta mutta tämä on tarpeeksi kaukana ja uudisaluetta joka tapauksessa. Ei sinne tule uutta Eiraa / Krunikkaa vaikka kuinka haluaisimme. Mielestäni Kalasatama, Pasila ja tämä + joku muu korkea rakennus naapuriin toisivat yhdessä miellyttävän kerroksellisuuden / kontrastin ja jättäisivät kuitenkin arvokeskustan riittävän neitseelliseksi. Uutta toimeliaisuutta ja veronmaksajia tarvitaan jos me halutaan pitää nenä pinnalla. Siinä se keppi, jota ei parane unohtaa.
Vaikka tuo torni joidenkin mielestä “ei ole mitenkään hieno tai kaunis”, niin voitte lohduttautua sillä, että siihen tottuu nopeasti ja sille tulee “sokeaksi”. Vai voitteko väittää, että panette enää merkille Pasilan linkkitornia, Elisan hirvittävää vihreää häkkyrää tai stadionin tornia? Tai muutakaan, jonka ohitatte päivittäin?
Tonni päivässä kuulostaa aika isolta summalta, oliko tähän jokin lähde?
Tonni päivässä perustuu johonkin matkailualan tutkimukseen. Mukana on tietysti ne kulutus, jotka aiheutuvat itse kokouksen järjestämisestä.
Juho: on pohdittu joskus meidän alalla työskentelevien kanssa ja todettu että ei pysty nykyään. Nopealla vilkaisulla tuo tornihotelli joko täyttää nuo kriteerit tai sitten on ainakin lähellä. Pitäisi kaivaa nuo numerot, jotta voisi sanoa varmasti voitaisiinko IETF järjestää Helsingissä tuossa hotellissa.
Kongressivieraat polttavat paljon rahaa siksi, että esim. 3–4 päiväisen tapaamisen rekisteröitymismaksu on tyypillisesti noin 1000€ luokkaa, josta suuri osa kuluu paikallisesti. Tämän lisäksi ihmiset maksavat hotellinsa ja syömisensä — ja kuuluvat keskimäärin siihen varakkaampaan osaan väestöstä.
Vähän niitä pupuja ja orkkuja Jätkässä on joka tapauksesa. Tuon metsien säilyttämisen vastakohta ei ole tiivis rakentaminen, vaan päinvastoin, mitä tiiviimmin rakennetaan sen vähemmän maata tarvitsee rakentaa.
Eli rumaa saa rakentaa, koska sitä ei kuitenkaan katsota? Arvaa minkä vuoksi ei haluta katsoa?
Nuo esimerkit ovat pienempiä, siinä määrin funktionaalisia, että niistä ei kai edes saa kauniita, ja jossain määrin Pasilan epämääräiseen tyyliin sopivivia. Ennen kaikkea ne eivät ole paraatipaikalla eivätkä varjosta tai hallitse maisemaa ja ne ovat myös pitkälti katseen tason yläpuolella.
Ehdotettu kolossi taas päinvastoin sekä varjostaa että hallitsee maisemaa ja horisonttia. Tuo vaikuttaa jonkun päättäjän tyypilliseltä egoiluprojektilta vähän kuin se järjetön Guggenheim. Pitää saada vaikka väkisin kaupunkikuvaan jotain, minkä voi ajatella olevan omaa ansiota, — täysin riippumatta siitä, onko siitä mitään iloa tai ketkä kaikki sitä vastustavat.
Ja kuluttavat myös enemmän työantajansa kuin omaan piikkiinsä. Oikein tai väärin, hyöty kohdistuu suomalaisille.
Tätäkin kommenttiosastoa lukemalla on helppo huomata vastustajien ainoan argumentin keveys: hotellitorni ei miellytä omaa silmää.
Onneksi tornia ei olla rakentamassa Senaatintorille vaan entiseen tavarasatamaan.
Voi hyvin olla, että Marina Congress Center (kotisivuilta: ”Monipuolisia ja muunneltavia kokoustiloja on 11 ja niihin sopii 12 — 700 osallistujaa, tai jopa 2500 hengen tapahtuma.”) ei riitä, vaan Helsinkiin mahtuisi kyllä lisää kapasiteettia. Toisaalta, nuo yli 1000 osallistujan kongressit eivät vaadi 120 metriä korkeaa tornia, vaan lähellä katutasoa olevan kongressirakennuksen. Nythän sijoittajatahot viittaavat siihen, että iso kongressihotelli vaatii automaattisesti riittävän ison hotellin eli korkean tornirakennuksen, muuten hanke ei toimi. Vai onko iso kongressikeskus tosiasiassa lähinnä liitännäistuote, jota markkinoimalla sijoittajatahojen on mahdollista rakennuttaa Jätkäsaareen iso ja erinomaisen kannattava luksushotelli kaikkine elämyspalveluineen? Haittana toki syntyisi 120 metrin korkuinen tornihökötys käytännön ongelmineen, mutta sehän jäisi lähiasukkaiden sekä muiden kaupunkilaisten huoleksi.
Lisäksi, jos yhdelle taholle myönnetään lupa rakentaa iso 380 huoneen kongressihotelli, lienee todennäköistä että tämä sulkisi samalla pois kaikki muut potentiaaliset hotelli‑, kongressi- ja tilayrittäjät koko Jätkäsaaren alueelta. Kilpailu heikkenisi ja tarjonta vähenisi todennäköisesti myös Jätkäsaaren alueen ravintoloiden ja baarien suhteen, jos kaikki nyt suunnitellut elämyspalvelut saataisiin keskitettyä kyseiseen tornihotelliin.
Korkeana tornirakennuksena toteutettavan ison kongressihotellin voisi hyvin rakennuttaa Pasilaan. Se olisi logistisesti ja tyypillisten kongressivieraiden kannalta yhtä toimiva ratkaisu, ja samalla estyisi Helsingin keskustan kaupunkikuvan pilaaminen. Vielä vertailun vuoksi: Stadionin tornin korkeus on ”vain” 72 metriä ja Viru Hotellin ”vain” 74 metriä, ja silti molemmat näkyvät hyvin kauas vaikka eivät edes sijaitse lähellä merenrantaa.
“Hotellin 33-kerrokseen tulee Sky-baari, josta on paljon paremmat näkymät kuin hotelli Tornista. Sen on luvattu olevan auki kaikelle kansalle. Niin luvattiin Vuosaaren Cirruksessakin, vaan eipä ollut.”
Osmo, eikö rakennuslupiin, vuokrasopimuksiin tai tontinluovutuksiin voi laittaa ehtoja, joilla tälläiset lupaukset lunastetaan?
Mistä tämä tiedetään? Jos iso hotelli tuollaisella paikalla on kannattava bisnes, niin luulisi sen kiinnostavan useampaakin kv-tason hotelliketjua. Toki ainutlaatuista tilaisuutta pitäisi merkkinoida aikansa näkyvästi.
Toisaalta, jos hanke kaiken kaikkiaan perustuu pahoihin virhearvioihin, on riski, että näyttävän tornihotellin sijasta Helsinki saa oman keskeneräisen tornitalotyömaan.
Millaista summaa nyt on esitetty?
Jos laittaa ympyränmuotoisen pihan, niin kaupunki saa kätevästi jättimäisen aurinkokellon samalla.
Mereltä, veneen kannen tasolta katsottuna, Helsingin keskusta sijaitsee Keilalahdessa. Mielestäni tuo sopii hyvin Jätkäsaareen, siellä kun ei ole merkittäviä luontoarvojakaan tuhottavaksi (vaikka vanhojen satama-alueiden rikkaruohokasvusto on kyllä joskus aika mielenkiintoista). Mitä hotellin ulkonäköön tulee, en olisi huolissani — kaikkeen tottuu, eihän kukaan jaksa enää marista Makkaratalostakaan.
Kyllä meitä pitkävihaisia on.
Muutema kommentti jätkäsaaren tornista käytävään keskusteluus. Moni hehkuttaa sen puolesta, että elitistinen megahotelli/ kongressikeskus tuottaisi eloa ympäristöönsä. Kaupat, ravintolat ym. saisivat muka enemmän asiakkaita. Eiköhän tässä käy juuri päinvastoin. Hotellissa on omat kaupat, spat ja ravintola 33.kerroksessa. Siellä on kultakauppa ja matkamuistomyymälä kuksineen. Miksi ihmeessä kongressivieras kävisi naapurikorttelin “räkälässä” tai alepassa. Megaluokan torni toimii kuten Itäkeskus, se syö laadukkaat palvelut kilometrin säteellä.
Jätkäsaari ei nyt eikä tulevaisuudessa herätä mitään mielenkiintoa kansainvälisissä vieraissa. He tutustuvat Helsingissä korkeintaan empire- ja jugendkortteleihin, katsovat Saarisen Rautatieaseman ja Aallon Finlandiatalon. Bisnesvieraat saattavat sentään käydä Alcazarin bordellissa tai Vaasankadulla.
99% kansainvälisistä kongressivieraista saapuu Helsinkiin lentäen, senkään takia Jätkähotellin sijoittaminen sataman yhteyteen ei ole perusteltua.
Jätkäsaaren asemakaavan muuttaminen näyttää olevan kovin helppoa. Ehdotankin tornin sijoittamista Jätkäsaaren uloimpaan kärkeen, siellä se toimisi Faroksen majakkana. Muutenkin merenpuoleinen frotti on suunniteltu hölmösti. Sinne pitäisi rakentaa 6–8‑kerroksisia kortteleita, jotka suojaisivat pihoja lounaistuulelta. Näin myös suuremmalla osalla asukkaista olisi merinäköala.
Tornin visuaalisesta laadusta en amatöörien kanssa viitsi väitellä. Havainnekuvien perusteella torni edustaa korkeatasoista suomalais-kansainvälistä arkkitehtuuria. Miten se sitten toteutetaan, on luku sikseen.
Arkkitehti puki selkeiksi sanoiksi juuri sen, mitä minäkin yritin sanoa.
Ei minulla sinänsä ole mitään tornihotellia vastaan. Mutta hanketta ei pidä perustella epätotuuksilla.
Ode:
Maailma muuttuu, Makkaratalohan on Museoviraston vaatimuksesta suojelukohde (tai ainakin sen makkara ja rampit, joiden purkamisen museovirasto esti).
Tuntuu että ei voi olla niin rumaa tai huonosti ympäristöön istuvaa rakennusta, että siitä ei vuosien edetessä tulisi arkkitehtimafian ja museoviraston puolustama suojelukohde. Toinen hyvä esimerkki on Espoon kaupungintalo.
Onneksi joku pitää ammattikunnan mainetta yllä.
Lähikorttelien elävöitymisestä olin jo ennen ammattilaisen ilmoituksen lukemistakin samaa mieltä, näin amatöörinä. Sopii mennä katsomaan hyvin toimiviin vilkkaisiin kaupunkinympäristöihin hotelleja, joiden asukit käyskentelevät kaduilla ja käyvät naapurikortteleiden ravintoloissa. Ne hotellit harvemmin ovat kolossaalisia kongressikeskuksia ja siinä kadulla on yleensä miellyttävä ja mielenkiintoinen jalankulkuympäristö.
Et ymmärtänyt pistettä. Noita ei, kuten ei kammottavaa Merihakaakaan, katsota sen takia, että ei haluttaisi katsoa, vaan ne ovat muuttuuneet osaksi anonyymiä ympäristöä. Arkipäiväistyneet. Kun esimierkiksi asuu korkealla missä on upea näköala, niin ei sitä kohta enää huomaa.
Ja rumia kohteita rakennetaan vaikka ns. suuri yleisö ei haluaisikaan. Siis ne joita varten ympäristöä pitäisi luoda.
Joo. Jotkut sijainnit ovat kuin luotuja hotellille. Toisaalta, kun toimitilakulut tulevat budjetista eikä vaihtoehtoista tuottoa lasketa, asialla ei kai ole niin väliä.
Mihinkäs muualle Jätkäsaareen on tulossa tornia? Tähänastisissa (julkisissa) suunnitelmissa torneja on kaavailtu juuri tuohon Hietalahden kainaloon, ei kai muualle?
Muuten olen sitä mieltä, että kaupungin voisi velvoittaa julkaisemaan kaavoitustyössä syntyvät mallit uusista rakennuksista jossain avoimessa formaatissa, jotta kansa pääsisi niitä tarkastelemaan esimerkiksi Google Earthin ympäristössä. Nykyrakennuksia sieltä jo löytyykin jonkin verran, mutta Jätkäsaaresta vain vanhoja sataman parakkeja. Kiitokset teekkarille Jätkäntornin mallista!
Nopealla googletuksella tuo tonni vaikuttaa varsin optimistiselta. Tietenkin voi olla, että keskitytään vain kalliisiin konferensseihin — kuinka paljon ja usein niitä saadaan on tietenkin eri asia…
Tämän(kin) hankkeen kohdalla tulee mieleen, että tiukan MRL:n tulkinnan mukaan kaavoitusta ohjaavat sopimukset tarkoista kerrosaloista tai rakennuskorkeuksista tms. ovat laittomia. Kaavoituksen kun tulisi tapahtua viranomaistoimintana laissa määriteltyjen tavoitteiden täyttämiseksi. Se, että on maan tapa sopia etukäteen mitä kaavoitetaan, ei muuta sitä, että laissa lukee toisin 😉
Kävin pitkästä aikaa Tallinnassa. Olin tyrmistynyt keskustan korkeista hotelleista. Sellaisiako Helsinkikin hamuaa. Tallinnan keskusta on pilattu.
IETF vierailisi ehkä vain kovin harvoin Suomessa, mutta toisaalta paikkoja näin isoille kokouksille on vähän, joten hyvä paikka voisi saadakin niitä.
Helsingin lisäksi myös Finnair voisi hyötyä suurista kokouksista. Finnairin hyvä reitistö kaukoitään parantaa Helsingin asemaa maailmanlaajuisisten kokousten pitopaikkana. (Helsingin vihreät tietenkin vastustavat kaikkia lentoliikennettä lisääviä tai niiden varaan rakentuvia hankkeita.)
Ja jälleen Ruotsiin ja Tukholmaan. Siellä on vasta valmistunut Viktoria Tower, joka sattumoisin on myös 33-kerroksinen.
Kaikissa meren rannalla sijaitsevissa kaupungeissa, on alitajuinen mielle tehdä maamerkkejä. Minun mielestäni Helsinkiin sopii pilvenpiirtäjät.
Victoria Towerin kuten myös Helsingin korkeat rakennukset voi nähdä täältä:
http://skyscraperpage.com/cities/?buildingID=67009
Sehän se yllättäen on, kun vastustuksen sisältö nimenomaan on vain se, että tuo on pirun ruma eikä tuohon sovi.
Minun puolestani siihen saa yksityisellä rahalla* laittaa vaikka rekkaparkin kunhan se ei tuki keskustaa liikenteellä, melua tai haise liikaa eikä ole ruma tai kaupungin yleisilmeeseen muutenkaan epäsopiva.
* +riittävästi kilpailutettuna ja ilman mitään yhteiskunnan tukia
Puolustajien argumentti on vieläkin kevyempi: se ei ole ruma ja siihen tottuu. (Molemmat väitteet selvästi totuudenvastaisia ja epärakentavia argumentteja.)
Ja sen Makkaratalon saa kyllä minunkin puolestani purkaa. Siitä viereisestä Ateneumista tai Rautatieasemasta sitten mallia miltä uuden talon pitää ulkopuolelta näyttää..
Ei ihme, että pilvenpiirtäjiä on keksitty verrata falloksiin, kubistisesta otteesta huolimatta varsin ilmeinen yhdennäköisyys jälleen;) Ja hämmästyttävä yhdennäköisyys Jätkäsaaren suunnitelmaan…
Välityskapasiteetti on ihan eri asia kuin se, mitkä ovat kulkutapaosuudet Helsingin työssäkäyntialueella. Mikä lienee jalankulku- ja pyöräväylien välityskapasiteetti ja miten se suhtautuu siihen, kuinka paljon näitä kulkumuotoja käytetään liikkumiseen?
(jatkoa) ja pointti oli oikeastaan se, että uudisrakentaminen kannattaisi keskittää maantieteellisesti enemmän sisämaahan eikä ahtaaseen niemennokkaan. Yhden keskuksen kaupunkimalli ei ole välttämättä enää ainoa oikea totuus. Sitten kun alakeskuksissa on tarpeeksi massaa, niihin kannattaa tietenkin rakentaa myös raideyhteys — sitä ennen autoliikennettäkin tarvitaan.
Eräässä KSV:n vastineessa 33-kerroksista tornihotellia vastustavaan kommenttiin todettiin: “Uuteen kaupunginosaan tarvitaan monipuolista toimintaa ja elämää, jotta siitä ei syntyisi nukkumalähiötä. Monimuotoinen hallintomuoto rikastuttaa kaupunkia. Hotellihanke on tervetullut, koska kongressihotelleista on Suomessa pulaa, ja uuden hotellin myötä Helsinki pystyy kilpailemaan Euroopan muitten samankokoisten kaupunkien kanssa…” Aika yleisluonteisella ja ylimielisellä jargonilla yritetään nyt isoa asiaa ajaa. Mikä näistä argumenteista edellyttää juuri 33-kerroksista tornia? Eikö vai 16-kerroksinen vaihtoehto niin hyvällä paikalla todellakaan kiinnostaisi yhtään hotellialan yritystä tai kyvykästä arkkitehtia? Konkreettiselle hankkeelle konkreettisia perusteluja, kiitos.
Entä matkailuargumentti? Ovatko 33-kerroksen kongressikeskus 800 paikkaisine saleineen (vain!) ja 365 hotellihuoneen lisäys kapasiteettiin niin merkittäviä verrattuna 16-kerroksiseen, kun vielä asemakaava sallii toisenkin hotellin? Suurimpiin konferensseihin, joita Helsingissä on järjestetty useita, on jo ennenkin tullut toista tuhatta osallistujaa ellei enemmänkin. Heistä vain osa mahtuisi Jätkäsaaren tornin saleihin ja majoittuminen 365 huoneeseen veisi osan porukasta siskonpeteihin. Nykyisissä matalissa hotelleissa, esim. Hotelli Presidentissä on 494 huonetta ja Scandic Continentalissa 513 huonetta, jne. Elon laskuopilla 33 vs. 16 kerroksen hotellin tuoma kapasiteetin lisäys ei olisi kovin suuri.
Näköalaravintola yleisölle, todellako? Cirruksen ylimpään kerrokseen piti tulla yleisölle avoin näköalaravintola, mutta kaupunkia ja kaupunkilaisia huijattiin. Toivottavasti tämän täkyn toteutuminen on pitävästi varma. Jos ei, peukalo alas. Jos kyllä, sitten ehkä?
Hotelli Jätkäsaareen kyllä sopii, mutta onko tehtävä juuri se 33-kerroksinen torni? Epäilen sitä hieman. Kun päätös tehdään, se toivottavasti perustuu pitäviin argumentteihin ja laskelmiin. Tällä kierroksella ovat monet tornihotellin puolesta esitetyt argumentit olleet aika puolivillaisia, ikään kuin koko homman olisi pitänyt olla läpihuutojuttu pienellä avainsanahelinällä. Parempia perusteluja hotellin puolesta kuin KSV:n liirumlaarum, oli Juhani Salovaaran muutenkin osuvassa kirjoituksessa 5.3.
Evert T NR,
Tuo Victoria Tower on kyllä hyvä verrokki Jätkäsaaren tornihotellille. Sen toiminta (konferenssihotelli) sekä rakennuksen muoto ja korkeus ovat samat, kuten myös rakennuttaja eli norjalainen Arthur Buchardt… Sijainti sen sijaan on aivan eri – Kistan kaupunginosa – jonka vastine Helsingissä olisi Pitäjänmäki tai Pasila. Siis toimistorakennusalue muutamia kilometrejä kaupungin keskustasta. Ehkä Tukholman päättäjät eivät uskaltaneet/halunneet myöntää rakennuslupaa lähemmäs keskustaa, kuka tietää. Eli Pitäjänmäkeen tai Pasilaan tuo Jätkäsaaren tornihotelli voisi kyllä sopia.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Victoria_Tower
Kyllä sä nyt erehdyt, Ville. MRL 91b jossa kielletään sitova sopiminen kaavojen sisällöstä, koskee maankäyttösopimuksia. Tontin haltijalla, kuten tässä tontin varanneella AB Invest AS:llä on aina oikeus hakea asemakaavaan muutosta, jos haluaa rakentaa tontille jotain, johon olemassa oleva kaava ei taivu. Tavoitteet asettaa silloin hakija, kaavoittajahan ei voi niitä mistään arvata.
Hakemus menee normaaliin kaavakäsittelyyn ja demokraattiseen päätöksentekoon ilman mitään ennakkosopimuksia mistään. Kun kysymyksessä on mm. taloudellisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävä asia, ei mikään viranomainen voi torpata hakemusta suoralta kädeltä, vaan asia valmistellaan valtuuston päätettäväksi kuten oikein onkin. Kaavamuutos sitten hyväksytään tai hylätään ja tontin haltija voi vain tyytyä päätökseen. Jos tulee hylkäävä päätös ja yhtiö haluaa välttämättä tornin rakentaa, niin silloin se joutuu etsimään tontin muualta. Menettelytapa tässä on ihan pilkulleen lain mukaista, tulkitiinpa miten tiukasti tahansa.
Tuossakin esimerkissä jäi vielä kaksi tai kolme tonnia Osmon esittämään “tonniin per päivä” täytettäväksi. Suhteellisen tyyris saa hotelli olla (ja jos se on liian tyyris, niin osallistujat alkavat miettiä toisia majotusvaihtoehtoja). Niissä, missä itse olen ollut, kuvittelisin, että miltei aina 400€/päivä olisi kattanut sekä konferenssimaksun, että hotellin.
Ehkä toisilla on muunlaisia konferensseja, mutta omissani on useimmiten lounas mukana hinnassa ja edes aikaa vapaamuotiseen turisteeraamiseen saati ostoksilla käymiseen ei niin kauheasti ole (edes paikoissa, joiden voisin kuvitella olevan ostosmatkailulle Helsinkiä otollisempia).
Jollen perustellumpia lukuja näe, niin epäilen, että tuossa tonnissa on ainakin puolet ilmaa yksin matkustavien osalta; toki osalla on puoliso mukana.
Risto: riippunee aika voimakkaasti onko kyseessä tieteellinen konferenssi jossa on paljon jatko-opiskelijoita (ehkä n. 500€/päivä) vai ietf-tyylinen konferenssi jossa illalla työt jatkuvat kalliissa ravintoloissa pidetyissä kokouksissa työnantajan laskuun.
Ja joo, tonni kuulostaa mustakin paljolta, mutta kyllä joka tapauksessa ollaan sitä aika lähellä. Ja isoja rahamääriä tuossa liikkuu.
Eikös se Guggenheimin museo sopisi hyvin tämän gongressitornin viereen? Siinähän olisi synergiaa ja syntyisi toiminnallista jatketta kantakaupungille. Lisäksi Kaapelitehdas ja Nosturi ovat lähietäisyydellä.
Kuvan perusteella torni vaikuttaa aika tylyltä palikalta. (Todellisuudessa taivas tuskin tekee sille yhtä näyttävästi oikeutta kuin kuvassa.) Löytyisikö rohkeutta vähän mielenkiintoisempaan muotoon näin olennaisella paikalla? Löytyisikö esimerkkiä vaikka Lontoonta, jossa rakennettiin “käpy” historialliseen miljööseen.
Miten niin ei sovi? Hankkeen rahoittajan mielestä se sopii esitettyyn paikkaan. Paikka on liikenteellisesti hyvin tavoitettavissa, myös julkisilla. Sen alta tai vierestä ei jouduttaisi mitään purkamaan, koska tontti sijaitsee vanhalla teollisuusalueella.
Edelleen ainoa vastustava argumentti tuntuu olevan subjektiivinen “mä en tykkää”.
Eiköhän sitä ole lähinnä perusteltu taloudellisilla hyödyillä.
Jos joku on valmis tuomaan kaupunkiin investointeja, työpaikkoja ja verotuloja, niin minusta perustelut vaaditaan kyllä hankkeen kaatamiseen eikä sen hyväksymiseen. Kapunkikuvalliset seikat pitää toki ottaa huomioon, mutta tulee muistaa että puhutaan satama-alueesta eikä mistään kansallismaisemasta.
Asuin muutaman vuoden Kanadassa Vancouverissa, merenrantakaupungissa, joka uudisti aikoinaan vanhan rapistuneen tehdasalueen pilvenpiirtäjillä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Yaletown
Vancouver on kooltaan Helsingin luokkaa (metro Vancouver on toki sitten paljon isompi n. 2.8 miljoonaa). Keskusniemen ympärillä on paljon omakotiasumista (vrt. Espoo)
Rakentamiselle asetettiin tarkat rajat ja minusta tuossa on onnistuttu hyvin. Tornien väliin on rakennettu town house rivareita ja jokaiselle tornille oli jätettävä näkökäytävät merelle ja vuorille. Erittäin mukava asuinalue kahviloineen ja kauppoineen. Hintataso ihan sitä samaa kuin Helsingissäkin.
Nyt kun olen katsonut noita Jätkäsaareen nousevia kuutioita niin hirvittää kuinka tylsä ja ahdistavan matala tuostakin alueesta on tulossa. Ei niitä torneja tarvitse pelätä :-).
Lumi/pimeys/tuuli argumentit eivät tässä minusta päde. Mm. Torontossa on melkoisen kylmää ja tuulista talvella ja sinnekkin on otettu mallia tuosta länsirannikon onnistuneesta kaupunkirakenteesta:
http://www.concordpacific.com/
Sorry, niinhän tuo onkin. Tampellan alueen muuttaminenkin Tampereella olisi mennyt by the book, kun olisi tehty se poikkarilla, eikä sotkettu kaavoitusta ja maankäyttösopimusta.
Maankäyttösopimukset ovat kyllä täysin sallittuja, mutta valtuuiston yli ei voi mennä. Ei siis saa tehdä sitovaa sopimusta siitä, että näin kaavoitetaan, mutta voi tehdä sopimuksen, jonka valtuusto hyväksyy tai hylkää.
tosin on siellä RML:ssä sanottu, että kunnalla ei ole valtaa tehdä poikkeusta, kun on kkyse
“vähäistä suuremmasta poikkeamisesta asemakaavassa osoitetusta tontti- tai rakennuspaikkakohtaisesta kokonaisrakennusoikeudesta”
Lisäksi:
“Poikkeusta ei saa myöntää, jos se johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.”
Mutta näitähän voi tulkita kaupungin juristi niin, että aina voidaan poiketa;)
Mihin tämä poikkeamislupien rajaus liittyi? helsingissä niitä ei käytetä juuri lainkaan. Erityisesti ei tätä tornia.
Se liittyi siihen, voidaanko ennen kaavan tekoa sitovasti sopia esim kerrosalasta. Maankäyttösopimuksen yhteydessä se on kielletty. Sinänsä Helsingissä on huhun mukaan suunniteltu siirtymistä poikkeamismenettelyjen laajamittaiseen käyttöön, koska kaavoitus on niin hidasta.
Mutta siis kaavanmuutoksesta saa ilmeisesti käydä kauppaa ihan vapaasti.
Kyse on siis kaupungin omistamasta maasta.
Eli siis poikkeaminen ei liittynyt asiaan mitenkään muuten kuin että laissa on niiden kohdalla ilmaistu huoli siitä, millaisia muutoksia voidaan tehdä. Normaalin kaavan vaikutusten arvioinnit on sitten erikseen.
Pitäisi ehkä lopettaa enempi läpien puhuminen päähänsä, mutta voisikohan tulkita niin, että isompi kaavahanke samoin kuin pieni muutos on tarkasti säädelty, mutta kaavamuutoksella on helpompi tehdä mitä huvittaa (poliittisen vastuun rajoissa)?
Voiko yhdessä hotellissa järjestää mitään isompaa konferenssia? Eikö niihin tarvita kompleksi, jossa on convention center jonka lähellä (mieluiten kuivin jaloin ‑kävely-yhteyksillä) on pari kolme isoa hotellia.
Vancouver on paitsi hieno asuin‑, myös mainio konferenssikaupunki.
http://www.vancouverconventioncentre.com/
http://www.canadaplace.ca/
Nuo olivat ihan wau. Kun meren äärellä ollaan, niin otetaan siitä sitten kaikki irti. Noin valoisassa ja merellisessä konferenssikeskuksessa en ole ollut.
No, vaikka sinä et väittelekään amatöörin kanssa, niin amatööri voi kuitenkin väitellä sinun kanssasi. 😉
Miksi suomalaiset arkkitehdit pääosin yhä vain alistuvat tuohon jo kuluneeksi käyneeseen insinöörirooliinsa, sen sijaan että rohkaistuisivat joskus taiteilijoiksi?
Minun mielestäni hyvä suunnittelu ei ole sitä, että ensisijaisesti pyritään vain välttämään kaikkia mahdollisia “virheitä” ja tarttumakohtia, jotka voisivat herättää ihmisissä tunteita. Jos katsoo vaikkapa Reykjavikin uutta konserttitaloa, niin vaikka se on kenties kokonaisuutena amatöörimäisempi ja epätäydellisempi kuin tämä sieluttomuuteen saakka hiottu lasipytinki, niin parempaa arkkitehtuuria se kuitenkin on. Harpan ainutlaatuinen ja oivaltava pintastruktuuri mielleyhtymineen, jotka liittyvät voimakkaasti mm. Islannin pääelinkeinoon sekä sen luonnon erityispiirteisiin ja pohjoiseen sijaintiin, nostaa koko hankkeen tasolle, jossa voidaan alkaa jo aika kirjaimellisesti puhua rakennustaiteesta. Tuhat kertaa nähty, sileä New York ‑henkinen lasijulkisivu ja fallistinen, pelkistetty muoto puolestaan eivät herätä juuri muita ajatuksia kuin täälläkin jo mainitun eläkeikää lähestyvien miesten egoistisen tarpeen jättää itsestään ja vaikutusvallastaan jokin mahdollisimman suuruudenhullu merkki.
Tarvitseeko edes alkaa eritellä, miten huima ero siinä on yhteiskunnan kannalta, rakennetaanko jonkin arvoalueen keskukseksi kopioarkkitehtuuria vai rakennustaidetta?
Sydneyn oopperatalo on rakennustaidetta. Gaudín fantasmagoriset, pulppuavat leikittelyt ovat rakennustaidetta. Pietilän Kalevan kirkko on rakennustaidetta! Nyky-Suomessa vuodesta toiseen samankaltaisina toistuvat suuret rakennushankkeet (Musiikkitalo, Eduskunnan lisärakennus, Sanomatalo, Pasilan tulevat tornit ja nyt tämä) taas ovat kuin jäyhä, suomalainen, keski-ikäinen, tekniikasta kiinnostunut mies, joka kätkee tunne-elämänsä visusti eleettömän ja ilmeettömän julkisivun taakse, jotta kukaan ei vain missään tapauksessa häntä kritisoisi.
En lainkaan vastusta tämän keski-ikäisen suomalaismiehen arkkityypin ylistystä ja jalustalle nostamista, mutta eläähän täällä hitto soikoon muunkinlaista porukkaa! Tehtäköön siis joskus muunlaista arkkitehtuuriakin. En takuuvarmasti ole ainoa, joka kaipaa kaupunkikuvaan elämyksellisyyttä ja aitoutta tuon kaikenkattavan kylmyyden, kolkkouden, pihtarimaisuuden ja mekanistisuuden keskelle, jota joissakin yhteyksissä ihailevasti minimalismiksi nimitetään (älköön käsitettäkö väärin: minä pidän minimalismista — myös siitä — mutta sitäkin on hyvin mahdollista tehdä myös huonosti).
Temppeliaukion kirkko on aitoa kulttuuria tukevan taideilmaisun näkökulmasta kenties onnistuneinta, mitä tähän mennessä on Helsinkiin rakennettu. Kyllä kai tänne joku kongressikeskuskin saataisiin tehtyä tavalla, joka elävöittää ympäristöään ja vie samalla eteenpäin suurta kertomusta suomalaisuudesta ja helsinkiläisyydestä tuoreella tavalla.
Saara kirjoitti naulan kantaan.
Rakennustaiteen listaan pitää lisätä kolme suomalaista: Tampereen Metso, Kotkan Vellamo ja Gaudi-henkinen Turun Life on a Leaf. Viimemainittu on tehty taiteilijan ja arkkitehdin yhteistyönä, mikä olisi hyvä ratkaisu haettaessa jotakin muuta kuin vakiolasilaatikoita (olivatpa ne pystyssä tai pitkällä sivullaan).
Saara: Ei se ole arkkitehdeistä kiinni. Kyllä ne taiteilee mielellään mutta tässä maassa faktisesti toteutusmahdollisuudet on ainoastaan “insinöörimeiningillä”. Oletko seurannut mikä valtava loanheittovyöry tulvii ovista ja ikkunoista jos täällä julkisesti esittää mitään vähänkään boxin ulkopuolelta. Itse uskon että nykyarkkitehtuuri itse asiassa peilaa aika tarkasti kulttuurimme tilaa 🙂
‑ja sehän tarkoittaa että se on jollain mittarilla onnistunutta :))
Kokonaan toinen puoli on että säännönmukaisesti suuremmat projektit näyttää minimibudjetillakin olevan kaukana kustannusten kipurajan väärällä puolella, joten siinä on vaikea perustella lisäkustannuksia tuovia ratkaisuja.
Sen kun joku vielä kertoisi että miten rutiköyhä Suomi aikoinaan rakensi vanhan keskustan, olympiastadionin, eduskuntatalon, rautatieaseman jne., mutta meille oli lähes ylivoimaista taivuttaa alumiinipellistä yks Kiasma…
Saara:
“Tarvitseeko edes alkaa eritellä, miten huima ero siinä on yhteiskunnan kannalta, rakennetaanko jonkin arvoalueen keskukseksi kopioarkkitehtuuria vai rakennustaidetta?”
Parhaiten ero konkretisoituu hinnassa. Kun päätös rakennustaiteesta on tehty, tarvitaan “sopivan hullu”, taidemaailman ylistämä, ja omia korviaan siipaloiva pensselisetä roiskimaan eritteitään kanvaasille. Kaikesta tästä pitäisi sitten saada jonkinnäköinen pytinki kasaan. Eikä maksa mitään.
Olennainen kysymys asiassa ei ole, tarvitaanko kongressihotellia vai ei, tai minkälainen design olisi hyvä, vaan yksinkertaisesti se, pitääkö Jätkäsaareen sallia yli kaksi kertaa korkeampi rakennus kuin alueelle on aiemmin määritelty.
Kongressihotellin tarvitseman (ja suuremmankin) kerrosalan saa mahdutettua kyllä 16-kerroksiseenkin rakennukseen. Tuonkin korkuisena hotelli olisi silti yhä näyttävä ja ympäristön rakennuskantaa korkeampi.
Hotellin korotuksen tarpeellisuuteen tulee suhtautua kriittisesti, kun vaakakupissa on uuden kaupunginosan tulevaisuus. Jätkäsaari tulee rakentaa tehokkaasti, mutta siitä ei tule sumputtaa pilvenpiirtäjillä uutta Itä-Pasilaa tai Merihakaa.
Minä kun kuvittelin että tässä kaupungissa asuu muitakin kuin hankkeen rahoittaja ja että näitä ihmisiä ihmisiä pitäisi demokratiassa kuunnella (vaikka päivittäin toki kantautuu sekä kotimaasta että muualta maailmalta esimerkkejä päinvastaisesta).
Jos asukkaiden mielipide on ongelma, rakennuttaja pystyttäköön ruman kolossinsa jonnekin korpeen, jossa kukaan muu ei sitä joudu katselemaan.
Täällä vain on hanketta kovasti perusteltu sillä, että a) se ei ole ruma ja b) rumuus ei haittaa. Eli siis sinun kieltäsi käyttäen a) minä tykkään ja b) muiden mielipiteillä ei ole merkitystä.
Kukaan ei vastusta taloudellista hyötyä tai suunnitelmaa muuten. Vetäjä ottakoon riskinsä. Hanketta vastustetaan koska talo on ruma eikä sovi tuonne.
Korjatkaa suunnitelmat niin kaikki on hyvin. Oltuksena siis on, ettei kaupunki ei ole taas guggenheimmaisesti lahjoittamassa asukkaiden rahoja pois.
Mikä tässä on niin vaikeata ymmärtää?
Jos kerran ainoa argumentti vastustukselle on se, että talo on ruma kolossi, niin silloin hieman hitaammankin luulisi ymmärtävän, että tämä on myös vastustuksen sisältö.
Ilmeinen ratkaisu? Muuttakaa suunnitelmia niin, ettei se enää ole ruma kolossi!
Tuosta Vancouver Convention Centrestä sen verran, että suurta kokoa lukuunottamatta se on perus- tai kenties vähän normaalia tyylikkäämmän ruotsinlaivan ja ruotsinlaivaterminaalin näköinen eli sopii tuonne satama-alueelle kuin nenä päähän. Toki tätä masentavaa teräs- ja lasirakentamista, mutta kerrankin ei huonoimmasta päästä. Tai ei tuolla kyllä näyttänyt olevan kuvia siitä, miltä se sieltä maan suunnasta näyttää..
Ymmärrän tuon varsin hyvin, mutta minä en ymmärrä miten hemmetissä tämä voi jonkun mielestä olla hyvä argumentti ruman talon rakentamisen puolesta. Se, että mieli kapinoi rumuuden edessä tai että kaikkeen tottuu, ei oikein kuulosta mielekkäältä syyltä tehdä ympäristöä entistä rumemmaksi.
En myöskään ymmärrä miksi kukaan noin rumaan konferenssihotelliin tapahtumaansa buukkaisi — ainakaan enää toista kertaa. Tarkoitus on kai myös edustaa järjestävää tahoa.
Ottamatta kantaa puolesta tai vastaan tässä hankkeessa, muistutan mieliin että mm. Pariisin Eiffel-tornia vastustettiin kiivaasti, koska se oli ruma kolossi eikä sopinut kaupungin mittakaavaan. Vastustajien joukossa oli useita eturivin kulttuuri-ihmisiä, joiden arvostelukykyä on vaikea asettaa kokonaan kyseenalaiseksi. Ja tässä on asian vaikeus: kun jotkut pitävät ja jotkut eivät, niin mikä on oikeudenmukainen ratkaisu? Ulkonäkö on vaikeasti mitattavissa oleva asia, ja tuskin kukaan voi sanoa olevansa absoluuttisen totuuden omistaja.
Makuasioita on toki usein vaikea arvioida objektiivisesti, mutta ei tässä tapauksessa. Rumista kolosseista kannattaa aivan ensimmäiseksi unohtaa ne, joiden kaltaisia mahtuu jo muutenkin kolmetoista tusinaan. Tämä Jätkän torni näyttää ainakin muistikuvieni perusteella siltä kuin se olisi käyty poimimassa sen tulevan Pasilan ryppään joukosta (sivumennen sanoen Pasila on minusta juuri oikea konteksti tuon tyyppiselle rakentamiselle — Kalasatama puolestaan olisi pitänyt ratkaista kantakaupunkimaisemmin).
Eiffelin tornihan on edelleen varsin ainutlaatuinen ilmestys koko maailmankin mittakaavassa.
Viittasin siihen, kuinka ketjun arkkitehti päätyi kehumaan tämän tornisuunnitelman arkkitehtuuria, huomioiden että anonyymisti on mahdollista sanoa ihan rehellinen mielipiteensä. Mielestäni tällaisen sinänsä hyvin suunnitellun kopion kehuminen kertoo kyllä aika insinöörimäisestä ajattelutavasta. No “kopio” nyt on kohtuutonta kärjistämistä, mutta kuvaa hyvin sitä, mitä tarkoitan. Anonyymin mainitsema Eiffel-torni ei ole kopio — tämä ja melkein kaikki muut rakennukset ovat.
Sanopa muuta! Mietin, mainitako Kiasma esimerkkinä onnistuneesta arkkitehtuurista, koska pidän siitä itse kovasti. Se ei ehkä kuitenkaan ole mitenkään erityisen täydellisesti kulttuuriamme tukeva. Toisaalta, koska se on taidemuseo, tämä on minusta ok. Sitä voi ajatella veistoksena, jonka kuuluukin olla irrallisen oloinen ympäristössään ja kiinnittää huomiota.
Ehkä kaavoitusjärjestelmä ei ole kehittynyt ihan sattumalta, vaan koska sille on tarvetta. Nykypäivän sana on markkinavetoinen kehitys, ja kaavoituksen pitää taipua sille. Ongelmana on vain, että eivät kaikki hankkeet ole Eiffel-torneja — toki toisaalta hyvä etteivät ole 😉 Mutta toisaalta taas esim. Makkaratalo oli oman aikansa Buchardt-projekti — piti vielä tulla koko kortteli samanlaista, ja ihan hyvä ettei tullut. Yksityiset innovaatiot vievät kehitystä eteenpäin, mutta se tuntuu tapahtuvan sattumanvaraisen valikoinnin kautta. Kun rakennetaan kaupunkia sadoiksi vuosiksi, pitäytyminen turvallisessa tylsyydessä on parempi strategia. Ellei sitten haluta rakentaa kaupunkia uusiksi 50 vuoden välein, mikä sekin on tietenkin aivan mahdollinen valinta, mutta ei ehkä ihan kauhean ekologista.
Tarkemmin ajatellen 50 vuoden käyttöikä kaupungille voisi nykymaailmassa olla hyvä ajatus. Saataisiin rakennettua lisää tehokkuutta sinne missä tarvitaan, ja luultavasti myös edullisia asuntoja niissä taloissa, joita purku odottaa 😉 Rakennusmääräyksiin vain vaatimus rakennusmateriaalien helposta uudelleenkäytettävyydestä tai kierrätyksestä.
Jätkäsaaren hotelli kuvastaa tätä kehitystä hyvin: jos se tehdään, alle 50 vuoden se tullaan purkamaan ja tehdään isompi tilalle. Jos ei saada lupaa tehdä isompaa, siirretään business sellaiseen kaupunkiin, joka on suosiollisempi…
Pitää kyllä edelleen paikkansa, eikä torniin nyttemmin viritetyt joulukuusenvalot ainakaan auta asiaa. Väliaikaiseksihan rakennelma olikin tarkoitettu. Eiffel-tornin ympärillä on kylläkin maan pinnalla aika reilusti rakennuksista vapaata tilaa muotopuutarhoineen, mikä auttaa asiaa verrattuna esim. keskellä korttelirakennetta töröttävään Tour Montparnasseen.
Las Vegasista on Guggenheim lähtenyt, mutta 1:2 kopio Eiffel-tornista edelleen on. Siitä olisi luemma tehty 1:1 alkuperäisen kokoinen, mutta lentokentän lähestymisreitit liippasivat liian läheltä. Suht hirviä on puolikastornikin, mutta tuo se tietysti kaupunkikuvallisesti väriä oksennukseen ja varmaan houkuttelee hotellivieraita.
Ei ehkä kannata jättäytyä muistikuvien varaan. Pasilan voi kaivaa vaikka Cino Zucchi Architettin sivuilta kohdasta “Urban Design” ja verrata sitä KSV:n Kämp Tower- kuviin. Mielestäni molemmilla suunnitelmilla on aivan omat lähtökohtansa ja oma luonteensa. En ole varma sotketko kuitenkin Kalasatamaan? Sen torneissa ja Kämp Towerissa on edes jostain kuvakulmasta jotain samankaltaista, vaikka nekin suunnitelmat ovat kokonaisuutena täysin erilaiset.
Tuo Eiffel on nyt otettu aika konkreettisesti — tarkoitus oli vain kertoa, että voimakaskaan vastustus ei ole tae siitä, että hanke olisi huono. En oikeastaan edes usko, että ulkonäkö on avainkriteeri — luulen, että normista poikkeaminen sinänsä herättää osan ihmisistä vastustamaan. Jos tuohon olisi rakentumassa 16- kerroksinen hotelli nykykaavan mukaan, niin en usko, että sen ulkonäkö kiinnostaisi ketään. En ainakaan muista, että Sitran 16- kerroksinen talo lähistöllä olisi aikoinaan herättänyt mitään ambitioita.
Juuri normista poikkeamisen pelko helposti johtaa siihen insinöörimäiseen ympäristöön, jota arvostelet, Saara. Suomessa on vallalla eräänlainen arkkitehtuurin suvaitsemattomuus: jos en pidä jostain, pyrin estämään sen rakentamisen. Moniarvoisemmassa kulttuurissa (Hollanti, USA) syntyisi erilaisia ratkaisuja — minä pidän joistakin, joku muu joistakin toisista. Tasapaksuus ja elämyksettömyys lähtee siitä, että ei poiketa normista. Tehdään keskiharmaata, joka ei miellytä ketään, mutta ei sanottavasti ärsytäkään. Eli eiköhän se 16 kerrosta tossa olis hyvä, ja ihan perustalo, ei ruma.
Suomessa on vallalla täysi mielikuvituksettomuus. Jopa nämä “rohkeat” ehdotukset ovat mielikuvituksettomia ja liittyvät enimmäkseen siihen, että joko tehdään betonielementtilaatikko tai sitten väännetään mahdollisimman ruma hirvitys teräksestä ja lasista. Arkkitehtoninen rohkeus tarkoittaa poikkeuksetta tässä maassa jonkinlaista tarkoituksellista rumuutta.
Kenties noilla haetaan jotain nykytaiteen arkkitehtonista vastinetta? Kuitenkin väittäisin, että ylivoimainen enemmistö suuresta yleisöstä nimenomaan haluaa vähintäänkin arkielämässään katsella asioita, joiden tajuaminen ei riipu esoteeristen yksityiskohtien abstraktista pohdiskelusta ja vertauskohtien hakemisesta jonkin satunnaisen taiteilijan pamfletista tunteen voimattomuudesta sovellettuna teräsvillatuppoon myrkynvihreällä pohjalla tms.
Miksei voida huomioida, että Helsinki ei ole mikään city eikä semmoiseksi tule?
Tänne sopivat poikkeuksellisen hyvin ihmismittakaavaiset kivirakennukset, jotka mielellään ovat joko jugend-tyylisiä tai kansallisromanttisiä. Ja juuri näitä Helsingissä turistitkin tykkäävät katsoa, koska niissä on kivoja yksityiskohtia ja ne vetoavat johonkin ihmisen perusluonteeseen: Ne tekevät kaupungista ihmisläheisen toisin kuin vieraannuttavat lasi- ja teräsviritelmät.
Jälkimmäiset kuulemma mukamas viestivät avoimmuutta. Minulle ainakin ne viestivät ainoastaan kylmää ehdottomuutta ja kasvotonta vallankäyttöä ja kaiken muun tarkoituksellista huomiotta jättämistä. Jos niitä johonkin pitäisi verrata niin ensimmäisenä tulee mieleen sydämetön ja ilmeetön liikemies harmaassa puvussa terässankasilmälaseineen tai taipumaton univormupukuinen viranomainen peiliaurinkolaseissaan.
Ehkäpä tämä aiheuttaa havaitun suvaitsemattomuuden tunteen? Viesti ympäristölle vastaa harmittavan usein keskisormea, joten sille ei luonnollisestikaan tahdo löytyä ymmärrystä. Rakennuksen pitää mukautua ympäristöön eikä toisinpäin. Tätä eivät arkkitehdit tunnu sulattavan. Kaupunkikuva ei ole taulu, jonka voi ottaa pois seinältä tai jota voi olla katsomatta. Se ei katoa näkyvistä sillä, että kävelee metrin verran johonkin suuntaan. Hölmöstä rakennuksesta Helsingissä kärsii puoli miljoonaa asukasta vähintään puolen vuosisadan ajan. Jos tälle halutaan lähteä laskemaan rahallista hintaa, se muodostuu aika korkeaksi.
Toivotan tornin tervetulleeksi. Se sopii uuden alueen maamerkiksi hyvin. Kun nyt näitä tornitaloja on ruvettu haluamaan joka puolelle, niin minusta tämmöiset yksittäiset kauniit tornit ovat parempi vaihtoehto kuin valtavat usean rakennuksen kompelksit.
En ymmärrä, miksi Kalasataman ja Pasilan tapaiset tornitalojen ryppäät ovat monien mielestä jotenkin parempi kuin yksittäinen torni. Varsinkin Kalasatama tuntuu menneen läpi jotenkin salakavalasti, vaikka sijainti suhteessa kantakaupunkiin on aika samaa luokkaa. Sellaiset mini-Manhattanit eivät mielestäni sovi kaupungin luonteeseen, ja tottahan on sekin että yksittäinen torni varjostaa näillä leveyksillä vain hetken mutta viisi taloa vierekkäin jo pidempään.
Tornin arkkitehtuurin pitäisi kyllä olla ihan a‑luokkaa, ja olisi kyllä hienoa jos torni olisi jotenkin superekologinen kuten joku täällä kirjoitti. Jos kaupunki antaa paraatipaikan rakennukselle, pitäisi kaupungin saada siitä myös riittävästi hyvää kansainvälistä huomiota.
Anonyymi,
Tosiaan muistikuvani oli, että niin Pasilaan kuin Kalasatamaankin on suunniteltu sileäpintaisia lasitorneja, joissa ainoa fiilistä tuova parametri on tornin muodossa, joka sekään ei ole mitenkään erityisen puhutteleva. Mutta kävin nyt uudelleen katsomassa tuon Pasilan, ja onhan se muoto puhutteleva — hienompi kuin muistinkaan! Tuosta suunnitelmasta voi olla jopa oikein ylpeä (toivottavasti pystytään myös toteuttamaan tuollaisena). Ensinnäkin siinä on tämän tyyppiset rakennukset (= sileäpintainen lasipytinki) sijoitettu ympäristöön, johon ne sopivat, ja toiseksi muotokieli on onnistuttu viemään tasolle, joka antaa kokonaisuudelle aidon identiteetin. Ts. kyseessä ei ole enää silkka kopio, tai jos onkin, niin ainakaan minunlaiseni arkkitehtuuriin perehtymätön maallikko ei sitä huomaa.
Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi siitä, että normista tulisi uskaltaa poiketa, että normista poikkeaminen kuitenkin herättää ihmisissä lähtökohtaista halua vastustaa, ja että vastustusta ei siksi tule aina niin kovasti huomioida. Minä vain en näe tuota Jätkäsaaren suunnitelmaa riittävän poikkeavana, ja siinä syy miksi itse vastustan sitä. Taannoista Herzog & Meuronin hotellisuunnitelmaa taas vastustin siitä huolimatta, että se poikkesi aidosti normista. Suurimpana syynä oli väärä konteksti (hanketta ei siis mielestäni voi automaattisesti pitää onnistuneena, jos siinä poiketaan normista, vaan on muitakin vaatimuksia joiden olisi täytyttävä). Jos jotakin vastaavanlaista ehdotettaisiin nyt Jätkäsaareen, saattaisin innostua kannattamaan! Siellä tuo puoliksi sulanutta jäämöhkälettä muistuttava tekele voisi hyvinkin luoda juuri oikeanlaista jännitettä ja variaatiota, ja sen turhankin kirjaimellinen ja alleviivaava “keskustelu” Enson pääkonttorin kanssa jäisi sinänsä ihan kiinnostavalle käsitteelliselle tasolle, kun rakennukset sijatsisivat eri puolilla keskustaa.
Lasia julkisivumateriaalina en mitenkään ehdottomasti vastusta — enemmän on kysymys siitä, mitä sillä tehdään. Reykjavikin Harpassa siitä on tehty kalansuomumainen, kolmiuloitteinen ja hyvin elävä jukisivu. Herzog ja Meuron olisivat tehneet siitä tuon hyvin oudon, pinnanmuodoiltaan pehmeän, vaippamaisen kuoren (jäin tosin miettimään, miltä se olisi näyttänyt niiden uskoakseni pakollisten saumojen kanssa, joita ei ollut piirretty havainnekuviin ollenkaan). Tylsin tapa tehdä julkisivu lasista on juuri tuo sileä New York ‑henkinen ikkunalasiautiomaa, jota yksinkertaisuutensa vuoksi paljon käytetään.
Mutta joo, kyllä niitä muitakin materiaaleja voisi välillä ottaa palettiin.
Zucchin torneille löytyy kyllä esikuvia helpostikin. Itselleni tulee niistä mieleen
nämä Daniel Libeskindin tornit Singaporessa. Itse en ole noiden häkkyröiden siunauksellisuudesta vakuuttunut, tai Libeskindin tekeleistä ylipäätään. Libeskindiltä tilattiin taannoin suurisuuntainen hahmotelma urheiluareenasta ja tornikokoelmasta Tampereen rautatieaseman viereen kiskojen päälle rakennettavaksi. Vastaavia kaarteita ja särmiä oli siinä.
Jotain käsitystä Herzog & de Meuronin kurvilaseista voi saada rakenteilla olevasta Hampurin Elbphilharmoniesta.
ArchDailyn juttu
kuva
kuva
kuva
kuva
Ko. konserttitalohanke on muuten ollut pysähdyksissä useaan otteeseen milloin mistäkin syystä ja hintalappu saa Musiikkitalon näyttämään puoli-ilmaiselta. Elbphilharmonien akustiikan suunnittelija on ei niinkään yllättävästi Yasuhisa Toyota, joka on nyt sitten Pohjois-Euroopan-kiertueellaan tehnyt salin Köpikseen, Pietariin, Helsinkiin ja Hampuriin.
Ennenkuin hehkuttaa Vancouverin torneilla ja manhattan — siluetilla, kannattaa kysyä, missä siellä sijaitsevat kantakaupungin jugedkorttelit tai empirekeskusta? Tai Tallinnan vanhakaupunki?
Jos Helsingistä haaveillaan New Yorkia tai esimerkiksi Vancouveria, ollaan täysin hakoteillä. Helsingistä ei koskaan tule näiden veroista kaupunkia sillä kaupunki on aivan eri lähtökohdista rakennettu. Helsingin pitäisi korostaa pienuuttaan ja pitäytyä matalassa rakentamisessa, sillä se on ainutlaatuista maailman pääkaupunkien joukossa, eivät pilvenpiirtäjät. Niitä on jo kaikkialla muualla, mutta matala silhuetti on harvinaista herkkua.
Matala Helsinki on parasta Helsinkiä ja se voidaan pilata vain kerran!
En näe mitään syytä miksi Helsingin pitäisi korostaa pienuuttaan rakentamalla vajansa puunlatvojen tasalle. Yleensä ulkomaalaiset toteavat kaupungin olevan vain pieni, ei kukaan ole fiilistellyt “matalaa räystäskorkeutta” 🙂
On aika kasvaa. Suomi kuuluu Eurooppaan kehittänyt. Helsinki on pääkaupunki, ja se on myös kehitettävä . Riittää taantumukselliset ideologiat, jotka estävät kehitystä. On aika aikaistaa Helsinkiin.
Ihan hyviä näkökantoja. Luulen, että helsinkiläiset turhaan vieroksuvat korkeita rakennuksia Helsingin kaupunkikuvaan. Hieman yksinäiseksi tuo torni tietysti jää, mutta kantakaupungissa rakentamisen luonnollinen suunta alkaa olla ylöspäin. Ehkäpä siihen ympärille olisi mahdollista saada muitakin korkeampia rakennuksia? Olisiko mitenkään mahdollista saada norjalaista muuttamaan rakennuksen yläosan arkkitehtuuria? Tornista saisi pienillä muutoksilla todella upean.
Perustelut ontuvat
Hotellia mainostetaan kongressihotellina ja maamerkkinä. Jotkut katsovat sen olevan näköalaravintola. Mielestäni kyse on vain mahdollisimman suuresta tonttitehokkuudesta. Tehokas rakentaminen tuo rakentajalle isomman tulon. Kaupunki on tällä hetkellä täynnä esimerkkejä ahtaasta rakentamisesta. Ihmisille ja heidän rakkaille kulkuvälineilleen kuten pyörille, mopoille ja autoille ei jätetä tilaa. Erityisen turmiollinen tämä ajattelu on paikassa, jossa Jätkäsaari yhdistyy kantakaupunkiin. Miten saadaan myöhemmin raitiovaunukiskot, autotiet, pyörätie ja jalkakäytävät mahtumaan, kun koko alueen liikenne täytyy varata hotellin ajorampeille, taksitolpille ja turistibussien seisakkeille. Luvassa on järjetön ahtaminen.
En pidä tornirakentamista tarpeellisena. Tuntuisi pahanteolta työntää se muualle. Jos sen nimenä olisi ahtaajan hammas, se sopisi nimensä puolesta Jätkäsaaren perukoille. Hyvä paikka olisi myös Koivusaari, jos se vaikka värjättäisiin vielä koivun värein. Jättäisin silti rakentamatta näihinkin paikkoihin. Kuvakin joka on oheisena on kaunisteltu. Siitä ei näy, että rakennus on ainakin neljä kertaa korkeampi kuin muu rakennuskanta.