Lehdistössä on vaadittu väljempää kaavoitusta ja kymmenen metrin välin jättämistä jalkakäytävän ja seinän väliin, ettei lumi putoaisi jalankulkijan niskaan. Meidän talossamme on peltikattoon laitettu kymmenen senttiä korkean seinämät jarruttamaan lumen putoamista, joten tämä osattiin sata vuotta sitten, mutta eivät nekään aina riitä.
Miksi katon reunalle ei tehdä metrin korkeata avattavaa veden läpäisevää teräsristikkoaitaa? Lumi pysyisi varmasti katolla, kunnes se päätetään pudottaa. Aita nostettaisiin ylös ja lumi tuupattaisi menemään.
Jos vielä halutaan säästää puolalaisten, virolaisten ja venäläisten palkoista, voisi peltikaton alle laittaa sähkövastukset, jotka pantaisiin päälle, kun lumen toivotaan putoavan. Veden liukastama lumi ja jää putoavat varmasti.
Ajatuksessa on varmasti jokin täysin pielessä, kun näin ei ole tehty?
=====
Lisäys klo 12:15
Naapuritalo on vähän samanlaisen jo laittanutkin. En tiedä, miksi lumiaita on vain osaleveydeltä. Alla on vielä “ryppy”, joka ohjaa vettä ränneihin ja riittää pidättelemään lumiaidan alapuolelle kertyvän lumen. Tuo tosin näyttää kiinteltä, kun minä esitin nostettavaa (siis kääntyy 90 astetta eteenpäin). Kuva suurenee klikkaamalla.
“Ajatuksessa on varmasti jokin täysin pielessä, kun näin ei ole tehty?”
Lumi ja jää kertyy aitaan ja putoaa siitä. Toisin sanoen aidan pitäisi olla lämmitetty.
Miksi hirviaitaa ei rakenneta sinne missä tiedetään hirvien kulkevan, miksi Kulosaaren sillalla ei hoideta kevyenliikennenväylää…
Olisiko mahdollista, että isäntä säästää talossaan ja ei pistä ketään tekemään asioille mitään? Jos insinöörille antaa tehtävän ja rajaa vanhat huonosti toimivat ratkaisut pois, niin tuloksena on toimiva uusi ratkaisu ongelmaan. Isännän pitäisi vain antaa tällainen määräys, rahat toteutukseen ja valvoa vielä, että tulosta tulee määräajassa. Tulisi oikeasti innovaatioita, eikä vain puhetta niistä.
Säästöt rakennus-/remonttivaiheessa?
Kyseessä on sähkölaite, jota käytetään vain kerran vuodessa.
Varmaan on myös paloturvallisuusasioita.
Rakennuskustannusten säästämiseksi kattorakenteet tehdään kestämään vain kohtuullinen lumikuorma. Lähes joka talvi romahtaa kattoja, kun lunta on tullut liikaa. Jääpuikko-ongelmaankaan lumieste ei auta.
Kaupunkimaisessa ympäristössä olisi hyvä rakentaa katutasoon perinteiset pylväskäytävät. Myös jalkakäytävien talvikunnossapito helpottuisi ja turvallisuus paranisi. Periaatteessa näin voitaisiin lisäksi rakentaa tiiviimpää kaupunkia, kun jalkakäytävät sijaitsisivat pääosin rakennusten alla.
Tuota kannattaa kysyä arkkitehdiltä eikä insinööriltä. Tämän toteuttaminen ei taida olla tekninen vaan julkisivun tyyliin liittyvä asia.
Entäs ekonomisti? Sovittaan että talo on 30m kadunvartta. 10m väli on täten 300 m² maata. Maltillisella tonttitehokkuudella 2,5 tuo on noin 750kem2, joka maltillisella 700€/kem2 oletuksella on noin puoli miljoonaa euroa. Minkähänlaisen lumenpudotusratkaisun tuolla saisi yhteen taloon?
Jotta ssa vähän kiukkua lepopäivään, niin mikä siinä on että jokaikiseen ongelmaan ehdotetaan aina oletusarvoisesti ratkaisuna että ei saa rakentaa? Ja sitten ihmetellään että kun ei ole asuntoja ja maa loppuu.
Tasakatto on ratkaisu.
Silloinkin on huolehdittava ettei katon reunalle kerry jäätä ja/tai jääpuikkoja esim sähkölämmityksellä.
Tasakatossa on muitaongelmia,mutta eiköhän nekin osata jo tehdä paremmin kuin 70-luvulla
Toinen ratkaisu on kattaa kulkutiet, sehän parantaa kaupungin jalankulkuakin.
Nythän jalankulku on lumen,jään veden,mudan , sateen etc vuoksi epämukavaa
Ja määrällistetään nyt vielä tyhmimmän, eli kalleimman mahdollisen vaihtoehdon kautta, ihan demomielessä. Yhden neliön ulkopintaa pitäminen sulana vaatii noin 100W tehon. Sulatusaika on noin tuhat tuntia vuodessa, eli 100kWh/m2 vuodessa. 30 metriä leveässä talossa on kattopinta-alaa ehkä 400 m², eli 40000kWh. KWh kotitaloussähköä maksaa noin 0,10€, eli 4 000 € vuodessa, sähkövastuksilla. Tuo on noin 0,8% sen yllä lasketun tonttimaan arvosta.
tpyyluoma
Ymmärsit väärin. Vastus kytkettäisi päälle pariksi tunniksi niin, että se liukastaa katon silloin, kun lumen toivotaan putoavan. Jos se olisi jatkuva, käytettäisiin tietysti kaukolämmön paluuvettä, mutta nyt ei voi, koska jäätyy.
Onko yksi kuollut ja hatusta heitetty 10 vakavaa loukkaantumista järkevä investointien kohde?
Jopa lööpin aineksena teema on heikko. Liikenneonnettomuudet ovat kertaluokkana jo paljon parempi, 200–300 kuollutta vuodessa ja esim. HS:n sivuilla kestotagattu trendi (yksi viidestä suosituimmasta aiheesta).
Jos sitten mennään oikein villiksi, niin lähdetään karsimaan 1200 vuotuista kuolemaa, jotka tulevat tavallisten ihmisten tavallisista liukastumisista.
Jos tämän perusteella esitetään kaavojen tehokkuuksien olennaista alentamista, asialla alkaa olla aika suurta merkitystä. Investointi voi olla kaannattava, koska pahimpina aikoina lumenpuidottajille pitää maksaa paljon.
Katolta putoava jää taitaa olla suurin onnettomuuksien aiheuttaja. Mikään lumiaita ei estä jäätä puikkoontumasta ja tippumasta suojasäällä kimpaleena kadulle. Vastuksien ja kattojen lumiritilöiden sijaan fiksuinta taitaakin olla perinteinen huoltomiehiin sijoittaminen ja lauhtuvien pakkasten aikaan kansalaisvalistus.
Joo. Arkadia on näissä ilmasto-olosuhteissa aika miellyttävä keksintö, niiden tulee vain olla tarpeeksi korkeita.
Minusta ihan huono ratkaisu vilkasliikenteisiiin paikkoihin ei ole myöskään, joissain toimistotaloissa käytetty, tien puolen jalankulkuväylän lasikate.
Yksi kokeilemisen arvoinen menetelmä voisi olla vesisulatus (ellei ole jo keksitty). Katon pintaan kiinni, lähelle harjaa, asennettaisiin vaakatasoon koko katon matkalle rei’itetty putki. Kun lumi haluttaisiin alas, ohjattaisiin putkeen kuuma vesi, joka (toivottavasti) tunkeutuu lumen ja katon väliin irrottaen lumen. Sitähän se kevätaurinkokin katoilla tekee.
Tällainen vesisulatussysteemi olisi varmaankin halvempi ja helpommin jälkiasennettavissa kuin koko katon peittävä sähkölämmitys.
Lumiesteet pitävät lumen katolla kunnes se sulaa pois.
Ratkaisu on jo yleisesti käytössä ainakin pientaloissa uloskäyntien kohdalla. Lumiesteen kiinnittäminen edellyttää katteen alapuolisen rakenteen vahvistamista koska lumi painaa melkoisella voimalla lumiesteitä vasten. Jos kiinnitys on huono, rikkoutuu katto ja lumieste tulee lumineen alas katolta.
Suuri, koko katon lappeen pituinen lumieste vaatii järeän kiinnityksen kestääkseen ajateltavissa olevat lumikuormat. Jälkikäteen näiden asentaminen tullee varsin kalliiksi.
Tpyyluoma kai vain halusi havainnollistaa, että jopa kattolämmitys olisi kustannuksiltaan pari kertaluokkaa alempi kuin tuon rakennusmaan menetys.
Luin tpyyluoman jutun huolimattomasti. Näin hän juuri sanoi.
Sinä ymmärsit väärin tai minä olin sekava. Hain kalleinta mahdollista vaihtoehtoa vertailukohdaksi maanhinnalle. Oikeasti tuollaiste tietenkin kannattaisi käyttää vain hetken pudottamiseen kuten kirjoitit, tai tehdä jotain ihan muuta.
Myönnän. Minä ymmärsin väärin. Huomasin itsekin ja 0lisin korjannut kommenttini, ellei siihen olisi jo tullut vastakommenttia.
Ymmärrän lainsäätäjien innostuksen talojen energiatehokkuuden tehostamiseksi. Mutta ja iso MUTTA, kun kyseessä on jonkin tasoinen nolla-summa käytettävissä olevista resursseista.
Asuntojen kohtuuhintaisena pitäminen ei mahdollista panostamista kaikkeen ilman, että tekniikka ensin laskee kustannukset kohtuulliseksi. Arvoina kilpailevat energiatehokkuus, ulkonäkö ja turvallisuus, jotka kilpailevat resursseista.
Lainsäädännössä energiantehokkuuden korostaminen on mennyt ihan yli äyräiden. Seinien paksuntamisen sijaan olisi panostettava vahvasti turvallisuuteen ja asumismukavuuteen. Katettavat jalkakäytävät, lämminvesiputkiin perustuviin sulatukseen, automaattiset sammutusjärjestelmät.
Lämminvesiputkiin perustuva lämmitysjärjestelmä on tehokas keino sulattaa lunta ja jäätä. Järjestelmään voidaan käyttää kiinteistön hukkalämpöä ja pieniä aurinkopaneeleita.
Jäähallien jäähdytys- ja jalkapallokenttien lämmitysputkistoissa käytetty komposiittiputkisto ei hajoa, eikä vuoda, siinä kun ei ole asennuksen jälkeen yhtään saumaa. Siitä voi tehdä Soininvaaran esittämän sulattavan lumiesteritilän.
Sitä “ryppyä” kutsutaan jalkaränniksi.
“voisi peltikaton alle laittaa sähkövastukset, jotka pantaisiin päälle, kun lumen toivotaan putoavan”
Jonkinmoista optimismia vaatii että uskoisi vastuksien pysyvän ehjinä ja käyttökuntoisina peltikaton iän, 40–50 v., entäs jos myrskytuuli sattuu repäisemään peltejä irti, riittääkö kantti kääntää sen jälkeen lämpöjä päälle?
Tämä ehdotus (talojen siirtäminen 4 — 10m kadusta irti) on tyypillinen sektoriajattelun tulos. ihan hyvin se voi läpi mennäkin, kuten menevät monet muutkin yhden kapean ongelmakohdan/vaaran ratkaisumallit. Suomessa koko mm. koko liikennesuunnittelu nojaa jonkinlaiseen täydellisen turvallisuuden tavoitteluun jota on vuosikymmeniä haettu väljentämällä liikennealueita, erottelemalla liikennemuotoja, kasvattamalla näkemäalueita ja siinä samalla tietysti tuuditettu kansa valheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Pelko ja varovaisuus on häivytetty.
Kustannukset näistä sektorikohtaisista neronleimauksista ovat valtavia. Ne voivat liittyä energiasäästöihin, esteettömyyteen, turvallisuuteen jne. jne. Yhteistä niille kaikille on kokonaisuuksien käsittämisen täydellinen puuttuminen.
Pitäisko muuten kaikki merenrannat ja järvien rannat aidata kun joku sinne veteen on joskus horjahtanut ikävin seurauksin?
Monissa uusissa taloissa on loiva katto, joka on kokonaan yhtä pintaa. Näin katto laskee ainoastaan pihan puolelle ja lumen putoamisen vaara kadulle on paljon pienempi.
Epäilemättä katon sähköinen lämmittäminen olisi teknisesti mahdollista. Ulkoalueiden sulanapitoon käytettävää tekniikkaa voisi kuvitella sovellettavan lähes sellaisenaan. Hintaluokka on yli 50 euroa / m2. Kun kerrostalossa kattopinta-alaa on satoja neliöitä, maksaa eestiläinen lumenpudottaja varmasti vähemmän kuin sähköisen järjestelyn pääömakustannukset.
Sähkötehoa sulanapito käyttää runsaasti, 2–300 W/m2. Talonyhtiön liittymän pääsulakkeen kokoa pitäisi kasvattaa, mikä on kallista sekin.
Minusta tässä kannattaa suosia täysin saasteetonta aurinkoenergiaa. Se tulee automaattisesti päälle maaliskuussa.
Ennen hallittiin rakennusfysiikka. Nyt pitää tehdä nollaenergiataloja. Siinä se.
Vanhoissa taloissa lumi muodosti talvella lisäeristeen katolle. Rakennuksesta vuotanut lämpö sulatti lunta pikkuhiljaa alapinnasta, räystäällä oli lumiesteet estämässä sulamattoman lumen tippumisen kadulle.
Nyt talo ei saa vuotaa lämpöä. Katolla oleva lumi sulaa vasta kun ulkolämpötila nousee plussalle. Sitten se jysähtääkin kerralla alas.
Olemme menneet muutoinkin energiansäästössä älyttömyyksiin. Uusista nollaenergiataloista saamme 20 vuoden kuluttua todelliset homepommit. Tiiviit rakenteet eivät hengitä, mutta fysiikan lait eivät muutu. Katepiste on ja pysyy. Siis sen lisäksi, että asuinrakennusten hinta on jo nyt uutena älytön, asukkaat joutuvat tulevaisuudessa maksamaan mielkoiset korjauskustannukset, jos niitä ylipäätään pystytään korjaamaa.
Rakennusfysiikka hallittiin satojaa vuosia ihan perinnetiedon varassa, meilläkin on tehty satoja vuosia ketäneitä puutaloja. Nyt ei kyetä tekemään edes betonista viittäkymmentä vuotta kestävää taloa.
Kaksi kuollutta tänä talvena, jota pidetään poikkeuksellisen lumisena. Mitä maksaa lumien pudottaminen ja kaiken maailman keksinnöt tuhojen estämiseksi? Mikä on kustannus vs. hyöty tässä tapauksessa?
Tasakatoille näytti tänä vuonna kinostuvan erityisen paljon lunta. Miten olisi jyrkkä harjakatto ilman lumiaitoja niin, että lumi tulee välittömästi alas pienempinä paakkuina.
Muualla maailmassa, kuten Italiassa ja Ranskassa muuten näkee usein sisään vedettyjä jalkakäytäviä. Siellä tosin onkin paljon enemmän lunta ja muutenkin huonoja kelejä, joten tuolaisen suojauksen ymmärtää.
Kiitoksia vaan kysymyksestä valtitieteilijältä insinööreille. Täytyy yrittää vatata kun insinööri satun olemaan.
Ensiksi täytyy tässäkin asiassa muistaa, että Suomen talot on lähes kaikki jo rakennettu. Uudisrakentamisen osuus on mitätön olemassa olevaan kiinteistökantaan nähden. Ratkaisun täytyisi siis sopia olemassa oleviin kaupunkirakenteisiin ja rakennuksiin. Tämä sulkee talojen vierustojen suojakaistat ja arkadit pois.
Kuten yllä on hyvin oivallettu ei suurin ongelma ole katoille kertyvä lumi vaan räystäille kertyvä jää. Sitä kertyy jääpatjoina räystäslinjan yläpuolelle katolle ja jääpuikkoina räystäille ja syksytorvien yläpäiden tienoille.
Jos lunta sulatettaisiin katojen alapuolella olevilla lämmityssysteemeillä voisi se jopa edistää jään muodostusta. Lämmitysjärjestelmä pitäisi ulottaa aivan räystään reunaan. Tämmöinen viritys tulisi kalliiksi ja olisi kovin herkkä vikaantumaan, mutta tehtävissä se toki on. Mikäpä ei olisi insinööreille mahdollista.
Joten vanhat konstit taitavat olla tässä(kin) parhaita; lumiesteitä kattojen reunoille erityisesti porttikäytävien kohdille ja pahojen lumi- ja jäätalvien sattuessa eestiläiset töihin.
Tänään oli muuten Hesarissa Juhana Vartiaiselta raikkaita ajatuksia miten lumenpudotus- ym. töihin saataisiin myös kausityöttömiä suomalaisia eestiläisten lisäksi. Olisi mukava kuulla Osmon kommentteja Vartiaisen ehdotuksista.
Jos lumi ja jää tippuu autojen ja autoilijoiden päälle, ei sekään ole ihan ongelmatonta. Jos siis jalankulkijat kulkisivat holvikäytävissä ja kattojen reunat yltäisivät ajotielle. Peltivaurioita tulisi ja mahdollisesti ruumiitakin joko kolarien takia tai sitten lumen tippuessa autosta nousevan päälle.
Jos nyt pitäisi keksiä idioottivarma ja halpa systeemi, hmm, rakennetaan talojen ullakoille penthouse-asuntoja tai parvekkeellinen kakkoskerros esimerkiksi saunaosastoa varten ylimmän kerroksen asunnoille. Niiden parvekkeet (tai siis terassit vai miksi niitä kutsuisi) keräisivät lumen, josta asukkaat pääsisivät eroon sulamista odotellen tai alas kadulle varovasti lapioimalla. Jos hyvin kävisi, nämä asunnot/huoneet maksaisivat itse itsensä taloyhtiölle ja saattaisivat jopa lieventää asuntopulaa. Ainoa este nerokkaan idean tiellä on se mahdollisuus, että vain harvojen harjakattojen alle mahtuu — uudemmissa taloissa — huoneita plus parvekkeita.
Komppaan. 😉
Vartiainen (SDP) puhuu sellaisista asioista, joista Suomessa ei saisi puhua. Kun yhteiskunnan menoista yli 70% menee sosiaali- ja terveysaloille, on vähitellen pakko herätä. Vain rajut leikkaukset noilla aloilla pelastavat Suomen. — Ai niin. Tuota ei saa sanoa Suomessa ääneen.
Tunnen Vartiaisen hyvin. Hänhän aina silloin tällöin kirjoittaa tällä blogilla. Vartiainen ei sano sellaista, mitä Kalle väittää hänen sanovan. Hän kannattaa korkeampaa työllisyysastetta, mutta ei esimerkiksi terveysmenojen karsintaa.
Lumiongelma on pahimmillaan kantakaupungin vanhoissa taloissa. Museovirasto tms. pillastuu, jos niiden räystäille yrittää jotakin järkevää laittaa. Vaarallismmasta — jäästä — pääsee julkisivuun kajoamattakin eroon määräämällä yläpohjan kunnollisen eristyksen pakolliseksi myös vanhoihin taloihin. Siis turpeet ja sahajauhot ulos, ja tilalle vaikka selluvillaa, jollon paloturvallisuuskin paranee roimasti. Samalla voisi määrätä pakollisiksi kunnolliset kattopollarit, jolloin sitä luntakin voi käydä pudottamassa kohtuullisen turvallisesti.
— - -
Viime viikolla kävin Jätkäsaaressa olevan UUDEN toimitalon katolla olevalla näköalaterassilla. Terassin vieressä 13 miestä lapioi lunta jassikkaan, jonka autonosturi nosti alas ja tyhjensi kuorma-auton lavalle. Alhaalla oli kaksi miestä pysäyttämässä liikenteen noston ajaksi. Siis yhteensä 15 miestä ynnä autonosturi ja kuorma-auto kuljettajineen.
Kun Suomessa osataan uutta rakennusta suunnitellessa noin hyvin huomioida paikalliset olosuhteet, niin varmaankin samoilla älynlahjoilla myös se vanhojen kattojen putoavan lumen ongelma saadaan ratkeamaan ihan tuota pikaa.
Miksei lehdistö ehdota tätä: Sallitaan talojen rakentaminen _lähemmäksi_ katua sillä ehdolla että samalla rakennetaan katettu jalkakäytävä?
Näitä voisi vähentää ainakin “moderneissa” paikoissa sillä, että laitetaan lattiaan/katuun kunnon laatoitus eikä nykymuodin mukaista sileäksi hiottua, järjettömän liukasta kivetystä.
Ratkaisu on eristää yläpohja niin hyvin, että jäätä ei synny lumikerroksen alle. Suurin ongelma on se, että vanhojen talojen hatara yläpohja huokuu lämpöä jatkuvasti katolle, jossa oleva lumi pikkuhiljaa sulaa. Sitten pakkasella tuo sulanut vesi jäätyy isoiksi jääkerroksiksi, jotka ovat hengenvaarallisia pudotessaan — toisin kuin pelkkä lumi ainakaan pieninä määrinä.
Tämä pitäisi ottaa huomioon aina kun noita vanhoja taloja korjataan.
Käsittääkseni vähäisessä käytössä olevat vesiputket jäätyvät talvisin.
Olisikohan helpointa pingottaa katon reunaan räystään suuntainen teräsvaijeri, joka lunta pudotettaessa vedettäisiin lumen läpi katon harjalle? Riittävän jyrkällä katolla saattaisi riittää.
Ei mene noin. Vanhoissa taloissa oli kylmät vinttitilat siksi, että katto pysyi samassa lämpötilassa ulkoilman kanssa. Katolla oleva lumi pysyi lumena eikä sulanut jääpuikoiksi räystäille. Nykyään ullakoille on tehty asuntoja joista lämpö pääsee karkaamaan katolle sulattaen lunta. Myös jälkikäteen rakennetut ja huonosti eristetyt iv-konehuoneet ja ilmastointiputket vuotavat lämpöä ulos. Lämpövuoto on siis se pahin asia ja siitä pitää pyrkiä eroon. Lämpövuoto tekee jääpuikkoja räystäille ja saa aikaan kapillari-ilmiön katolla. Jos sulamisvesi ei pääse vapaasti valumaan räystäälle ja rännille alkaa se kulkemaan katolla ylöspäin etsien tiensä talon rakenteisiin.
Kattoja olisi kyllä vaikea pitää puhtaana ja sulana lämmittämällä. Sulamisjärjestys pitäisi suunnitella tarkaan. Ensin rännit ja räystäät sen jälkeen katon reunoilta keskelle edeten. Jos sulaminen tapahtuisi ensin keskellä kattoa, niin vesivahiko olisi melko varma.
anonyymi: Käsittääkseni vähäisessä käytössä olevat vesiputket jäätyvät talvisin.Olisikohan helpointa pingottaa katon reunaan räystään suuntainen teräsvaijeri, joka lunta pudotettaessa vedettäisiin lumen läpi katon harjalle? Riittävän jyrkällä katolla saattaisi riittää.
Ei tyhjä putki jäädy. Putken paineliitännän pitäisi sijaita lämmitetyssä tilassa ja tämä pää pitäisi liittää venttiilin kautta myös viemäriputkeen. Tällöin putken molemmat päät saataisiin valuttamaan vesi pois vain avaamalla viemäriin johtava hana ja sulkemalla paineliitäntä.
Joo, ja nykyiset lämmitysjärjestelmät kovin epäluotettavia. Näinköhän jos syöksytorvet yhdistäisi viemäriin, ylöspäin nouseva lämmin ilma jaksaisi pitää syöksytorven ylös asti sulana ? Olisi yksi ongelma ratkaistu jos vesi pääsisi poistumaan suunniteltua reittiä.
Insinöörinä sanon suoraan ei missään tapauksessa lämmitystä. Tullee todella surmanloukku lämmitys sulattaa lunta ja sen jälkeen jäätyy uudestaan tulee isoja jääpuikkoja ne on paljon tappavampi kuin lumi. Sulava vesi jäätyy uudestaan puikoiksi ja niistä tulee todella isoja. Paras on olla riittävä suojaetäisyys seinästä.
Entä silloin, jos kevät on myöhässä ja lämpeneminen on todella nopeaa, mistään ai löydy niin paljoa lumenpudottajia silloin raatoja tulee todella paljon tämä vuosi on vasta esimakua.
Aajatyus oli kertalämmitys katon täydellisen puhdistuksen yhteydessä sen sijaan, että katto hakataan täyteen reikiä. Ullakkorakentamisessahan on siirrytty tahattomasti katon jatkuvaan lämmittämiseen, mikä on todella vaarallista. Vanhoissa taloissa vintti on kylmä juuri sen takia, ettei jäätä muodostuisi.
Toihan oli yhden kiinteistöalan ammattilaisen ehdotus, se oli muistaakseeni Hesarin yleisönosastokirjoitus.
Asuintalooni (rakennettu ‑24) ollaan suunnittelemassa rännikourujen ja ‑putkien lämmitystä sähköjohdolla, ettei niihin pääse kertymään jäätä vaan se valuu vetenä alas läpi talven ja suoraan viemäriin. Maksaa putkiremontin yhteydessä tehtynä jotain kymppitoeja rakentaa ja vuosikulu satasissa. Säästö rappauskorjauksissa ja jääpuikkojen katkonnassa kuittaa tuon helposti, puhumattakaan mahdollisista vastuista jos joku jää alle.
Ei tämä kokonaan ratkaise lumenpudotustarvetta, mutta rännien lämmitys ja kunnolliset lumiesteet auttavat kyllä jo suurimpaan osaan ongelmasta. Aina ei kannata hakea 100% ratkaisua kun 80% saa halvalla.
Tässä on kaksi ongelmaa. Ensinnäkään viemäreistä tuleva hukkalämpö tuskin riittäisi pitämään syöksytorvia sulana kerrostalojen katoille saakka.
Toisekseen sulamis- ym. hulevesien johtaminen jätevesiviemäreihin on kielletty, koska ne kuormittaisivat turhaan jätevesien puhdistuslaitoksia. Uusissa kaupunginosissa on erillisviemäröinti jätevesille ja sadevesille. Joissakin Helsingin vanhoissa osissa nämä molemmat taitavat vielä mennä samoihin putkiin.
Parempi ratkaisu on Otso Kivekkään ehdottama syöksytorvien ja räystäskourujen sähkösulatus, joka ratkaisee ainakin osan ongelmasta.
Lämminvesisulatuksessa uudelleen jäätyminen riippuu puhtaasti siitä kuinka paljon ja kuinka kuumaa vettä käytetään. Tätä voi kokeilla pakkasilmalla, jos jostain sattuu löytämään suuren jääpuikon. Varovasti puikon pintaa pitkin valutettu viileä vesi lisää sen pituutta, vuolaampi lämpimämpi vesi sulattaa puikon pois.
Ajatuksena siis oli sulattaa lumi katon harjalta valuvan lämpimän veden avulla räytäskouroihin ja edelleen rännejä myöten viemäriin ja/tai liu’uttaa lumimassat alas lämpimän veden (katon ja lumen väliin) muodostaman liukasteen avulla. Näin voisi tehdä muutaman kerran talvessa, kun pakkanen ei ole liian kireä.
(1) Pollarit sekä lahoamattomat tikkaat ja kulkusillat kyllä kiitos. Yksi omista pojistani painaa välillä 12-tuntista päivää lumia pudottamassa. Sanoo, että kyllä turvaliivien köydet aina johonkin lopulta saadaan kiinni, vaikkapa isoon savupiippuun, mutta että ne kulkutiet joskus hirvittävät. Mikäli ilmasto muuttuukin täälläpäin siihen suuntaan, että aivan arvaamattomia lumikuormia kertyy nopeasti, se on tunnelmallista mutta myös vaarallista. Poikani on sentään kokenut ja pätevä kaveri ja saa liksaa työstä … mutta mitä enemmän tilapäistyövoimaa katoille kiipeää, sitä todennäköisempää on että sieltä putoaa muutakin kuin lunta ja jäätä.
(2) Tasakatot ovat jees, jos ne osataan tehdä siten, että bitumit varmasti pitävät ja ränninsuu voidaan pitää sulana ja puhtaana. Vielä parempi, jos tasakattoja hyödynnettäisiin vaikkapa terasseina, viljelypalstoina (siirrettävät kaukalot) tai optimaalisesti suunnattujen aurinkokeräimien alustoina. Varmaankin olisi parasta tehdä kaiken tuollaisen alustaksi sadevettä läpäisevät ja palasittain irroitettavat kestopuulaatat niin, että alle jää ilmarako eikä mikään nojaa kevytsorapatjaan. Helpottaisi tarkastuksia ja korjauksia ja torjuisi hometta. Tasakaton reunat voitaisiin korottaa ja varustaa kaiteilla niin että varmasti ei putoaisi lunta eikä ihmisiä. En siis ehdota mitään sellaista joka maksaa kauheasti, vaan sen tutkimista, voiko kattotilaa hyödyntää.
(3) Ajatus arkadeista ei ole mitenkään huono. Ei myöskään ajatus suojaetäisyyksistä (puita, pensaita ja muita istutuksia? … sisäänkäyntien kohdalla lujat katokset). Eikä se, että lumelle jätetään tilaa kasautua johonkin ja sulaa itsekseen.
Kantakaupungissa on kuitenkin se rakennuskanta mikä on, ja se on yleensä joka puolelta kiinni jalkakäytävissä tai muissa kulkuteissä (sisäpihat). Jos lunta tosiaan tulee lähivuosina yhä enemmän ja ennustamattomasti, pitää tehdä jotain muuta. Luja valokate tai tiheä teräsverkko (hissikuilutyyppiä) joka erkanisi julkisivusta pohjakerroksen yläreunan kieppeillä on silloin yksi mahdollisuus. Ei museovirasto siitä tykkää enkä minäkään väitä sellaista suorastaan koristeeksi, mutta jos on pakko niin on pakko. Ja kyllä teknisenkin rakenteen voi yrittää tehdä siistiksi. Viidenkymmenen vuoden kuluttua museovirasto haluaisi varmaan säilyttää nuo turvahyllyt vaikka lunta ei olisi nähty vuosiin.
Ja siis jos on pakko, vinotangoilla ylhäältäpäin ripustettu rakenne kolmen metrin korkeudessa (vinotankojen kiinnikkeet seinään kuudessa metrissä) saattaa olla halvempi, turvallisempi ja hulluvarmempi juttu kuin jokin muu viritys jyrkän katon reunalla 20–30 metrissä.
Vaikka pieni jääpuikko mahtuisi verkonsilmästä läpi, se tuskin kuitenkaan vastaisi kiväärinluotia (ilmanvastus ehtinee vaikuttaa, kun lähtönopeus on 0). Ja jos iso jääpuikko rikkoisi poimulevy-valokatteen, sen iskuvoima ainakin jonkin verran vähenisi.
Ollaan kaikin mokomin suhteellisuudentajuisia. Ehkä mitään tällaista ei tarvita, ja toivotaan ettei. Mutta kaikkea kandee jonkin verran ajatella etukäteen. Luovutan mikin meteorologeille ja insinööreille.
Onko Suomessa koskaan romahtanut rintamamiestalon katto lumikuorman vuoksi? Kun lumiesteet pultataan saumapeltikaton taitteisiin, ne myös pysyvät siellä.