Vastajytky vai jytkyn jatko?

Minus­ta Haav­is­ton vaal­imen­estys ei ole osoi­tus vas­ta­jytkys­tä vaan pikem­minkin jytkyn jatkos­ta. Haav­is­to olet­ti saa­neen­sa paljon ääniä perus­suo­ma­laisil­ta. Uskon, että tarkem­pi ana­lyysi tulee osoit­ta­maan ole­tuk­sen oikeak­si. (Tilas­tol­lisin menetelmin pystytään äänestysalueko­htai­sista tulok­sista päät­telemään paljon.)

Haav­is­to on monista muista vihreistä poiketen ymmärtänyt, että perus­suo­ma­lais­ten jytkyn takana on vakavasti otet­ta­va asia, jon­ka syi­hin myös vihrei­den pitäisi tart­tua. Sil­taa on tois­es­ta päästä ollut rak­en­ta­mas­sa Timo Soi­ni, joka minus­ta varsin suo­raan kehot­ti äänestämään mielu­um­min Haav­is­toa kuin Niin­istöä. Soi­ni kor­jatkoon, jos olen tulkin­nut väärin. Se on Soinil­ta viisautta.

Haav­is­ton vei toiselle kier­rokselle se, että hän voit­ti Helsingis­sä vaalipäivän äänis­sä Niin­istön. Sitä on todel­la vaikea tulki­ta vasta­lauseek­si perus­suo­ma­laisille. Se on vasta­lause sel­l­aiselle kehi­tyk­selle, jota Niin­istö edus­taa ja jota vas­taan jytky nousi.

Suo­mi on menos­sa nopeasti pilalle. Eri­ar­voisu­us on kas­va­mas­sa ja ennen niin yht­enäi­nen kansa jakau­tu­mas­sa. Ei vain Suomes­sa vaan koko teol­lises­sa maail­mas­sa. Kiel­teinen kehi­tys ei ole vält­tämät­tömyys. Tätä vas­taan ovat nousseet val­latkaa Wall Street ‑liik­keet, mut­ta myös hyvin eri­laisil­ta näyt­tävät, mut­ta samaa ahdis­tus­ta purka­vat pop­ulis­tiset liik­keet. Per­in­teinen vasem­mis­to on tämän kehi­tyk­sen kanssa aivan pihal­la – aika huono oli myös vasem­mis­ton vaal­i­t­u­los – mut­ta on tämä uusi ja outo asia vihreillekin.

Ei hyv­in­voi­va keskilu­okkakaan tästä kehi­tyk­ses­tä pidä, sil­lä oikeu­den­tun­to on suo­ma­laisil­la vah­vas­sa. Haav­is­to voit­ti Niin­istön monil­la kokoomuk­sen vahvoil­la äänestysalueil­la; ei siel­lä, mis­sä asuu äkkirikas­tunei­ta, vaan mis­sä asuu hyvin koulutet­tua sivistyneistöä.

Olen ollut hyvin ahdis­tunut siitä vas­takkainaset­telus­ta, jota perus­suo­ma­lais­ten nousu on poli­ti­ikkaan tuonut. Olen perus­suo­ma­lais­ten kanssa jyrkästi eri mieltä monista arvolib­er­al­is­mi­in liit­tyvistä asioista, enkä mielip­i­teestäni luovu. Mut­ta min­un on myön­net­tävä, että hei­dän aset­ta­mansa haaste on vaka­va ja kysymyk­set tärkeitä. Tämä yhdis­tävä asia on tärkeämpi kuin nämä sinän­sä mieliä kuo­hut­ta­vat erot­ta­vat asiat.

Jos Haav­is­to val­i­taan pres­i­den­tik­si, paras­ta mitä hän voi tehdä on rak­en­taa sil­ta yli sen kuilun, joka suo­ma­laiseen yhteiskun­taan ja poli­ti­ikkaa on nous­sut. Tähän ei tarvi­ta val­taoikeuk­sia. Siihen tarvi­taan sovit­teli­jan mieltä.