Arabianrannassa on tarjottu Hitas-asuntoja vuokralle jo ennen kohteen valmistumista. Mitä ilmeisimmin arvontaan on osallistunut onnekkaita sijoittajia, jotka keräävät näin helpon tuoton itselleen. Tämä ei ollut tarkoitus.
Helsingissä on harjoitettu asuntojen Hitas-sääntelyä noin kolmekymmentä vuotta. Ajatuksena on tarjota myös keskituloisille mahdollisuus asua Helsingissä. Muutoin Helsinkiin olisi pääsy vain köyhimmillä (sosiaalinen asuntotuotanto) ja rikkaimmilla (kovan rahan omistusasunnot). Tämä on kaupungin asukasjakaumaa ajatellen toiminut oikein hyvin, vaikka rikkoo kaikkia talousteorian tärkeimpiä oppeja. Ne opit ovatkin peräisin aika yksinkertaisesta maailmasta.
Ideaalinen Hitas-asukas olisi kaupungin kannalta vastavalmistunut opiskelijapariskunta, joka siinä vaiheessa ei ilman tukea pystyisi asettumaan Helsinkiin, vaan joutuisi aloittamaan asumisuransa jostain kehyskunnista. Heidän asettumistaan Helsinkiin kannattaa vähän panostaakin. Jonkunhan pitää maksaa veroja. Rikkaat eivät maksa kunnallisveroa eivätkä paljon köyhätkään.
Omistusasuntojen osalta järjestelmä on toiminut niin, että kaupunki vuokraa tontin alle markkinahintoja. Virallisesti alennus on 20 %, mutta sillä sadan prosentin vuokralla ei kyllä kukaan pysty tonttia saamaan. Hinta on hatusta vedetty ja vahvasti subventoitu ainakin hyvillä alueilla.
Jotta ei tulisi tavaksi jonottaa itselleen Hitas-asunto myydäkseen sen suurella voitolla seuraavana päivänä, myös asuntojen myyntihintaa säännöstellään. Käytettyä hintaindeksiä on jouduttu aika-ajoin korjaamaan. Nyt kai käytetään vapaiden markkinoiden asuntohintaindeksiä. Tämä myyntihinnan sääntely on aiheuttanut närää Hitas-omistajien keskuudessa. Mielellään pitäisi itsellään edun, jonka on kerran saanut. Poliittisessa paineessa kaupunki päättikin, että Hitas-talot vapautuvat säännöstelystä 30 vuoden kuluttua talon valmistumisesta. Kaikki eivät halua, koska tontinvuokra nousee, jos vapautusta anotaan.
Hitas-järjestelmässä on piirteitä, joita hintasäännöstelyssä aina on. Esimerkiksi Katajanokan asuntokanta on kovin epätarkoituksenmukaisessa käytössä. Vanhan lesken ei kannata myydä isoa perheasuntoaan, koska siitä saa vain sen säännöstellyn hinnan, jolloin pienempään muuttavalle ei jää välistä rahaa. Niinpä lapsiperheet asuvat kolmen lapsensa kanssa yhä siinä kaksiossa, jonka nuoripari ensiasunnokseen osti, koska isoja asuntoja ei saa rahallakaan. Kukaan ei varmasti myy mitään, kun se 30 vuoden rajapyykki lähenee.
Minäkin olen aloittanut asuntovelallisen urani Hitas-asunnosta, itse asiassa kolmesta sellaisesta peräkkäin. Olen kiltisti myynyt ne kaikki säädeltyyn hintaan, vaikka unessa kaveri hiilihanko kädessä kuistasikin korvaan, että älä myy, pane vuokralle. Moni muu on pannut vuokralle muuttaessaan itse pois. Siitä saa korkean ja varman reaalituoton. Jotkut ovat ostelleen Hitas-asuntoja oikein urakalla sijoitusasunnoiksi. Nykyisin se ei käy. Uutta Hitas-asuntoa ei saa, jos jo omistaa Hitas-asunnon.
Mutta nyt on siis keksitty, että kenen tahansa luottokelpoisen kannattaa osallistua Hitas-arpajaisiin. Jos voittaa, tienaa itselleen usean sadan euron kansalaispalkan kuussa. Asunnon voi ostaa kokonaan velaksi, koska vuokratuotto ylittää korkomenot selvästi.
Tietysti tämäkin voidaan kieltää. Asunto on otettava omaan käyttöön tai annettava kaupungin myytäväksi, jos muuttaa pois kovin pian. Poikkeuksen voi sallia, jos saa määräaikaisen työkomennuksen jonnekin kauas. Mutta mitä monimutkaisemmat säännöt, sitä enemmän rajatapauksia, sillä elämä on monimutkaista.
Sen 30 vuoden säännön tekisin aivan toisin. On ilmeisen selvää, ettei Hitas-etua pysty siirtämään seuraavalle ostajalle, koska aina keksitään jokin käytäntö välttää se. Pahinta on jäädä asumaan asuntoon, joka sijaitsee väärin ja on väärässä paikassa suhteessa työpaikkaan. Hintasäännöstelyn ongelmiin kuuluu, ettei asuntoa pysty vaihtamaan. Koska etua ei pysty siirtämään eteenpäin, otetaan se takaisin kaupungille. Tekisin edusta määräaikaisen, tukemaan asumista vaikkapa 20 vuotta talon valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen vuokra nousisi markkinahintaiseksi. En tarkoita, että se nousisi 80 prosentista 100 prosenttiin, vaan että se nousisi tasolle, joka painaisi asunnon vapaan hinnan sen säännellyn hinnan tasolle. Jos Hitas-hinta on tuhat euroa neliöltä alle markkinahinnan ja pidämme reaalikorkokantana kolmea prosenttia, vuokra nousisi 30 euroa neliöltä vuodessa eli 2,5 euroa kuussa.
Tarvitaanko Hitas-järjestelmää ylipäänsä enää, vai voimmeko ajatella, että aikana, jolloin korot ovat matalat ja laina-ajat pitkät, keskiluokka pystyy kyllä selviämään asumismenoistaan ilman subventiota? Eiväthän ne korkeammat maanmyyntitulot tai vuokratulot mitenkään haitaksi olisi myöskään kaupungin taloudelle. Itse kovan rahan asunnossa asuva voi aiheellisesti kysyä, miksi yhteistä omaisuutta käytetään joidenkin asumisen tukeen mutta ei kaikkien.
Alkuperäinen päämäärä oli hyvä ja on tarpeen edelleen. Raaka markkinamekanismi ei johda tasapainoiseen asukasvalikoimaan. Jos olisi mahdollista maksaa kunnallista asumistukea, asia olisi helppo järjestää paljon fiksummin, mutta kunnallinen asumistuki olisi verotettavaa tuloa, kun taas alehintainen tontti ei sitä ole.
Vantaa näyttää haalivan hyviä veronmaksajia antamalla suurituloisille puoli-ilmaisia omakotitontteja tiskin alta. Kaupungin kannalta hyvin kannattavaa toimintaa. Tämä on sitä kuntien välistä kilpailua.
Asiaa on käsitelty myös selkeästi akateemisessa talousblogissa: http://blog.hse-econ.fi/?p=4239
Osmo:
Olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että yhteiskunnassa solidaarinen tukeminen kannattaa hoitaa suoraan rahalla eikä yrittää miettiä, millainen keskiluokkainen (tai muunlainen) rahankäyttö olisi hyvää rahankäyttöä (haittaverot toki erikseen). Miettimisellä ja sen perusteella tukijärjestelmiä tekemällä saadaan vain aikaan vääristymiä (kuten nyt vaikka tämä HITAS-järjestelmä, jossa kuitenkin arpajaisilla siirretään etuja monilta harvojen käyttöön).
Perustulo olisi tuohon aika hyvä alku.
Aina kun jotakin hyödykettä myydään alle markkinahintojen, syntyy epäterveitä ilmiöitä: keplottelua, jonoja, epätasa-arvoa, ties mitä. AINA.
Kannatan Hitasista luopumista.
Verotuskin toimisi oikein mikäli tosta ylihalvan asunnon hintaedusta maksettaisiin vero, mikä olisi oikein. Eli jos kunta maksaisi tosta arpajaisvero tai sitten saaja tuloveron, poistuisi tuo verokikkailu syy.
Kepulandiassa maan hinta on pidetty aisoissa tonttien ylitarjonnalla.
Keskusta-ja rantatontteja ei sielläkään ole rajattomasti, mutta muuten kevollisai yli tarpeen.
Tontin saa muutamn kuukuden palkalla, monin paikoin riittää kuukauden palkka.
Tuntuu ihmeelliseltä ettei sama systeemiä voida toteuttaa pääkaupunkiseudulla
Nyt taloja rakennetaan 5–10 talon ryppäissä keskelle ei-mitään kärrypolkujen varrelle .
Aikaisemmin jossain ketjussa syntyi, jos nyt ei ihan avoin konsensus, niin ainakin näkymätön nyökyttely sille tosiasialle että 5–6k€/m2 myyntihinnat eivät vastaa rakennuskustanuksia + kohtuullista voittoa. Eli rakentajilla on Stadissa kartelli, hyvin jemmattu, mutta on.
Uusia kerrostalokämppiä myydään Suomessa 2000€/m2. Tontit ei maksa nii-in paljon enemmän Helsingissäkään. Jos kartellista päästään, HITASTA ei tarvita. Slummittumisen estoon sosiaalisen asuntotuotannon sekasijoittelu.
OS:
Niinpä. Näinhän ne kaikki poliitikot aina toteavat kun markkinoihin sekaatuminen pissii reisille ja pahimmillaan kääntyy tarkoitustaan vastaan. Mutta eipä hätää — aina löydetään syyllisiksi ahneet ja itsekkäät markkinat/yksilöt — ja ratkaisuksi tietysti lisää entistä monimutkaisempaa säätelyä ja markkinoiden sotkemista. Saavutetuista eduista tai “periaattessa täysin toimivista” mekanismeistahan ei tietenkään voida luopua.
Osmo:
Mika muuten varsinaisesti on perusteena sille, et koyhimpien halutaan asuvan Helsingissa? Koyhimmathan lienee suurelta osin sellasia, jotka syysta tai toisesta on pysyvasti pois tyoelamasta. Eiks noin lahtokohtasesti olis parempi, et Helsingissa tyopaikkojen aarella asuis voittopuolisesti niita, jotka toita tekee?
Noh ei kai mikaan talousteoria vaita sellasta, ettei valtio pystyis pakotusvallallaan valitsemaan taloihinsa just niita tyyppeja, joita se haluu. Hitas-systeemi rikkoo kylla tiettyja tehokkuusperiaatteita ja oikeudenmukaisuusperiaatteita, mut ei niiden rikkominen oo mitenkaan ristiriidassa sen kanssa, et Hitas-kamppiin saadaan omistajiks keskitulosia ja rikkaita. Talousteorian “tarkeimpiin oppeihin” ei sisally sellasta tavotetta, jonka mukaan Helsingissa pitaa asua fiksatut osuudet koyhia, keskitulosia ja rikkaita.
Kaikki markkinahäiriöt maksaa lopulta asiakas. Järkevää on lopettaa niin HITAS, vuokra- kuin omistusasuntojen korkotuetkin. Samalla pitää kieltää kuntien maakeinottelu ja purkaa ylenmääräinen rakentamisen sääntely.
Tehokkain keino estää asuntokuplan synty on lsiätä omasäästöosuusvaatimus esim 20–30 % ja rajata laina-aikaa
Nyt löysä raha kapitalisoituu asuntojen hintoihin ja lisää kansakunnan yksityistä velkaantumista
Ja pitkä laina-aika maksaa pienelläkin korolla esim ero 300000 lainassa 15 vuoden ja 30 maksuajalla on n 50000 euroa vähän 2 % korollakin ja 4 % korolla ero on jo 80000 euroa
Akateemisen talousblogin empirian puutetta aikoinaan ihmettelin http://tolkku.blogspot.com/2010/06/miksi-sita-hitasia-jonotetaan.html
Kun kysymys on siitä että HITAS-asunnot ovat suuruusluokkaa kolmanneksen halvemmat myyntikustannukseltaan. Siis vaikka kyse olisi kahdesta kaupungin vuokratontilta olevasta talosta, joista toinen vaan on HITAS, niin ero on tonneja neliöltä. Tontin myyntihinnaksi muutettuna muutaman satasen ero neliöhinnassa selityksenä ei selityksenä ynnää, vaan pikemminkin näyttää siltä että rakennuskustannusten säätely toimii ja/tai rakennusyhtiöille on hurjat katteet.
Toisaalta jos on niin kuin Ode sanoo, eli kaupunki ylipäänsä luovuttaa tontteja alihintaan ja HITAS-tontit vain 20% vielä pienemmällä hinnalla, niin vapaasti hinnoiteltujen asuntojen kohdalla tuo alennus kapitalisoituu asunnon myyntihintaan ja hintasäädeltyjen kohdalla ei. Nelinumeroiset erot hinnoissa täten implikoisi suuruusluokkaa tuhat euroa neliö tappiota kaupungile eli kaupunkilaisille tonttialena, esimerkiksi Jätkäsaaressa tämä tekee noin miljardi euroa.
Minusta tämä pitäisi tehdä niin että kaupunki hakee tonteista markkinahinnan, jos se koetaan liian suureksi niin ratkaisu on lisätä tarjontaa eli kaavoittaa lisää kaupunkia. Ja jos rakennnuskustannuksiltaan säädeltyjä HITASeja ihmiset tahtoo niin tehdään niitä enemmän ilman mitään rajoituksia tai tontinvuoka-alennusta, kun ei se kaupungille mitään maksa.
Jos se ei kerran ole tarkoitus, miksi se on mahdollista?
Hesarissa sanottiin että vuokratuilla asunnoilla on “ökyvuokra”. Vaan miksi ihmeessä joku hölmö menee sitten maksamaan ökyhintaa ihan tavallisista helsinkiläisistä lähiöperheasunnoista…?
Vantaan tontinluovutustoiminta vaikuttaa kaikessa “eriarvoisuudessaan” jopa ihan viksulta Helsingin sijoitusarpajaisiin verrattuna.
Niin ja vielä: miksi sijoitustoiminta on uutisotsikoissa “keinottelua” silloin kun perustarpeiden ja yhteiskunnan sääntelyn ristiriidasta syntyy kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan myötä ansaintamahdollisuus ja asialla on yksittäinen ihminen.
Mutta silloin kun asialla on kaavoittaja ja isot rakennuttajat, se ei olekaan.
Niin tuollainen vastavalmistunut pariskunta ei juurikaan kuluta yhteiskunnan palveluja, kun ei vielä tarvitse neuvola-/päiväkotipalveluja. Todennäköisesti joku toinen kaupunki on vielä hoitanut heidän peruskoulutuksensa. Kermankuorintaa tuokin.
Kiitos hyvästä vinkistä ja kirjoituksesta. Nyt aion minäkin osallistua kyseisiin arpajaiseen. Jos voitan, laitan hitasasunnon vuokralle ja kerään voitot.
Veronmaksajana olen kuitenkin erittäin vihainen siitä, että poliitikot kehtaavat pitää yllä tällaista järjetöntä ilmaisen rahan jakoautomaattia.
Jos jonkun väestöryhmän asumista pitää tukea, niin siihen pitää löytää järkevämpi ratkaisu vaikkapa asumistuen kautta. Ei verotus voi olla ongelma, koska se voidaan kompensoida valtion ja kuntien välisessä rahaliikenteessä, joka muutenkin näyttää ihan mielivaltaiselta.
Nuo sijoittajien vuorka-asunnot ovat varmasti kokonaisuuden kannalta paljon tehokkaammassa käytössä kuin “oikein toimivat” HITAS-kämpät, joista pidetään kiinni kynsin hampain, elämäntilanteesta viis.
Ikävintä tässä touhussa on, että Hitas suorastaan opettaa korruptiota niille ensiasuntoa etsiville nuorille pareille. Muutama vuosi sitten tuttu pariskunta yritti ostaa Hitas-asuntoa ja voi sitä vedätyksen määrää. Kaupattiin kymmenien tuhansien huonekaluja ja peloteltiin asunnon lunastuksella jos asiasta hiiskuu kenellekään. Parin tällaisen jälkeen siirtyivät katselemaan kotia vapailta markkinoilta. Mutta joku nekin asunnot osti.
Suurennetaan Helsinki niin että Espoo ja Vantaa kuuluvat siihen. Silloin valkokaulusköyhälistölläkin on varaa asua Helsingissä.
Osmo:
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Vastavalmistuneella opiskelijapariskunnalla on kyllä pystyy asumaan Helsingissä. Voi tietysti olla, että ne asuvat mieluummin jossain muualla ottaen huomioon asumisen hinnan.
tpyyluoma:
Ja sinun mielestä ainoa mahdollinen selitys on kartelli!?!!? Saattasko olla mahdollista, että asuntojen laatutasossa olis jotain eroa ja että HITAS-asuntojen myyntihinnan rajoituksilla ja halvemmalla tonttivuokralla olis mitään tekemistä asian kanssa?
blockquote>Minusta tämä pitäisi tehdä niin että kaupunki hakee tonteista markkinahinnan, jos se koetaan liian suureksi niin ratkaisu on lisätä tarjontaa eli kaavoittaa lisää kaupunkia. Ja jos rakennnuskustannuksiltaan säädeltyjä HITASeja ihmiset tahtoo niin tehdään niitä enemmän ilman mitään rajoituksia tai tontinvuoka-alennusta, kun ei se kaupungille mitään maksa.
word.
‘Eiks noin lahtokohtasesti olis parempi, et Helsingissa tyopaikkojen aarella asuis voittopuolisesti niita, jotka toita tekee?’ (Rogue)
Helsingin hintatasolla huonopalkkaisemman palveluammatin työntekijä on köyhä.
Tästä on eräs poikkeus: pienissä kunnissa kunnan on mahdollista aktiivisella tonttipolitiikalla säännellä tonttimaan hintaa alueellaan. Jos laadukkaita, kunnallistekniikalla varustettuja tontteja on kaava-alueella niin paljon, ettei niistä ole niukkuutta, mahdolliset yksityiset kaupat kaava-alueen ulkopuolella tapahtuvat käytännössä kunnan määrittelemän hintatason puitteissa.
Tämä näkyy kiinteistöjen kauppahintatilastosta hyvin esim. Vihdin ja Mäntsälän kohdalla. Monissa muissa kunnissa asia ei näy, mutta tämä lienee selitettävissä sillä, että yksityiseltä ostetut rantatontit vääristävät näissä tapauksissa hintatilastoa.
[Sarkasmi]
Siis pöyristyttävää! Kunta antaa asuntoja myyntiin alihintaan ja joku hyödyntää tätä rahantekemiseen!? Miten tämä on mahdollista, ei kai kukaan voinut mitenkään ennakoida tätä!?
[/Sarkasmi]
Vakavoidutaan sitten. HITAS säännöstelee hintoja alaspäin. Tämä synnyttää kannustimen hyödyntää sitä alihintaa, eli tehdä arbitraasia. Arbitraasin estämiseksi hintoja vahditaan ja omaisuuden käyttöä säädellään. Tämänkin seurauksena sääntelyä todennäköisesti lisätään, tai ainakin niin Osmo tuntuu vihjaavan.
Mitä jos luopuisitten HITAS säännöstelystä ja vaikka teettäisitte enemmän asuntoja. Jos ja kun tonttimaata on tarpeeksi ja jos ja kun rakennusfirmat vetelevät vapaarahotteisista törkeitä kartellihintoja joita ei ilmeisesti mitenkään saada kuriin, niin tehdään sitten toisin: Palkataan espanjalaiset rakennusfirmat (ne ovat nyt halpoja) tekemään kaupungille asuntoja, jotka kaupunki sitten myy eniten tarjoavalle. Tätä jatketaan niin kauan, että kaupunki ei enää pysty asuntoja myymällä tekemään voittoa.
Asuntopula ratkeaa kertaheitolla.
Mutta ai niin, niin ei voi tehdä, koska mitä? Onko poliitikoilla kädet liian syvällä rakennusfirmojen taskussa vai?
Entäs sitten eläkeläiset? Vievät hyvät perheasunnot lapsiperheiltä, jotka joutuvat päivittäin ajamaan tänne työpaikka-alueelle jostain Nurmijärveltä/Kirkkonummelta. Eikö olisi ekologisempaa sijoittaa eläkeläiset tuonne landelle kirkonkyliin. Terveyskeskus ja S‑Market palveluiksi. Tarviiko ne paljon muuta?
Hitas-järjestelmä tarkoittaa käytännössä keskiluokkaisten Helsinkiläisten tukemista yhteiskunnan rahoilla. Huono-osaisten auttaminen on hyvinvointiyhteiskunnan perusasioita, mutta en ymmärrä miksi Hitas asuntojen kohderyhmää pitää tukea.
Helsingissä asuminen ei ole mikään subjektiivinen oikeus.
WORD.
No jos työttömyys on periytyvä ominaisuus niin noin.
Toisaalta voi olla niinkin että on pariskunta Pekka ja Irina, joilla on poika Jamppa ja tytär Alina. Pekka juo, Irina ei puhu suomea, Jampalla on paha lukihäiriö ja Alinalla syömishäiriö. Tämän takia vanhemmat ovat työttömiä ja lapset eivät pärjää koulussa. Mutta Pekka voi raitistua, Irina opetella suomea, Jamppa saada erityisopetusta ja Alina hoitoa. Lapset pääsevät opiskelemaan ja koko perhe saa aikanaan töitä, olettaen että töitä on tarjolla. Jossain korpien kätkössä harvemmin on.
Asumistuki on kolmannen polven syrjäytymisen kustannuksiin verrattuna halpaa kuin saippua.
Hitas järjestelmä hiejastelee vain yleistä kaupunkisuunnittelun surkeutta Helsingissä. Kun nyt kymmenen vuotta peräjälkeen on jääty kauas kaupungin itse itselleen asettamasta 5000 asunnon tavoitteesta, ja kun edes vuokra tai Hitas tuotannolle asetettuja tavoitteita ei ole haluttu täyttää, on asumisen hinta karannut käsistä.
Karanneet hinnat ja tolkuton asuntopula mahdollistavat niin gryndereille kuin sijoittajille huipputuotot, gryndereille jopa törkeän kermankuorinnan. Ja siellä missä huipputuottoa on tarjolla esiintyy myös kaikenlaista keinottelua. Ihminen on senverran kekseliäs.
Osmo pitäisikin yhtenä keskeisistä helsinkiläispoliitikoista katsoa peiliin ja koettaa löytää keinot jo syntyneen asuntovajeen kiinnikuromiseen ja sen jälkeen varmistamaan, että asetetuissa tuotanto tavoitteissa pysytään. Hitasin sääntöjen kanssa näpertely ei ongelmaa korjaa kun edes Hitastuotannolle asetettuja tavoitteita ei saavuteta.
Jos kapunki lopettaisi gryndereiden pillin mukaan tanssimisen ja huolehtisi siitä, että tonttitarjonta ja asuntotuotanto saavuttaa kysynnän, niin markkinat kyllä korjaa nämä puutteet. Nyt kun asuntomarkkinoilla on tulossa selkeä suvantovaihe, olisi helppoa vähän kurittaa gryndereitä ja saada hintatasoa kohtuullistettua. Onko Osmolla ja muilla päättäjillämme halua siihen, enpä usko. Marinaa Hitasin heikkouksista sen sijaan saamme kuulla
Kommentti katkesi kesken näppihäiriön vuoksi. Siis epäilen että pohjimmiltaan kysymys on siitä että rakennusliike institutiona on jotain mistä aika on ajanut ohi. Silloin joskus kun ruskeat kirjekuoret vaihtoi omistajaa rakennusliike lobbasi tontin, rakennutti omalla organisaatiolla, myi itse asunnot ja jopa lainoitti asukkaat. Nykyään korruptiota on vähemmän, rakennuttaminen on ulkoistettu, kiinteistövälittäjät myy ja pankit rahoittaa. Rakennusliike on täten lähinnä kustannuksia aiheuttava väliporras, ja tämän takia kaupungin voittoa tavoittelematon ATT tuottaa niin paljon halvempia asuntoja. Mutta tämä on ihan spekulaatiota, en tiedä miten tuon edes voisi osoittaa toteen.
Eli jos Hitas-asuntoja ei rakenneta, Jätkäsaari ja Kalasatama täyttyvät kymmenistä tuhansista pääomatuloilla elävistä rikkaista, jotka eivät maksa kunnallisveroa? Ei Suomessa ihan niin paljon taida kuitenkaan rikkaita olla. Puhumattakaan siitä, että ilman Hitasia koko Helsingissä ei olisi muita kuin rikkaita ja kaupungin vuokra-asunnoissa asuvia köyhiä.
Kun on niukkuutta jostain resurssista, kuten asunnoista järkevällä paikalla Helsingin seudulla, niin on valitettavan vähän tapoja jakaa se haluajille/tarvitsijoille:
1: Eniten maksaville.
2: Arpajaisten voittajille.
3: Kauimmin jonottaville.
4: Päättäjien kavereille.
5: Tarveharkinnalla (käytännössä muuttuu korruption tasosta riippuen joko 4:ksi, 3:ksi tai 2:ksi).
Onko jotain tapaa, joka ei aiheuttaisi yhteiskunnallisia tai taloudellisia ongelmia?
Helsingin kaupungin Hitas-tonttien vuokrien edullisuus ja niihin sisältyvä subventio on mitä suurimmassa määrin harhaa. Kun indeksiin sidottu tontinvuokra on 4,5 euroa/asuntoneliö, asunnon omistaja maksaa 25 vuodessa tontinvuokraa 100 m²:n asunnosta yhteensä 135.000 euroa eli asuntoneliötä kohden 1.350 euroa.
Tontin vuokra on määeitelty 4%:ksi tontin käyvästä arvosta. Näin ollen osakkaat maksavat kaupungille tontin hinnan 25 vuodessa. Tästä alkaen tontinvuokra on seuraavat 25 vuotta kaupungille pelkkää voittoa. 50 vuoden päästä “neuvotellaan” uusi vuokrasopimus, jolloin tontinvuokra määrätään taas uudesta markkinahinnasta.
Jos kysymys olisi rakennuksen vuokrasta, niin tämä olisi ihan ok, sillä rakennus tarvitsee jo 25 vuoden aikana mittavia peruskorjauksia ja 50 vuoden päästä se on jo käyttöikänsä lopussa. Tontin arvo sen sijaan on mm. vuokralaisen tekemien parannusten (mm. paalutus, maanvaihdot, salaojitus, viemäröinti ja istutukset) noussut.
Asun toisessa hitas-asunnossani aika keskeisellä paikalla Helsinkiä. Ostin ensimmäisen opintojeni loppuvaiheessa yksin eläessäni. Myöhemmin naimisiin mennessä muutimme isompaan hitasiin, johon vaimo otti lainan vielä väikkäriä tehdessään. Meillä on käynyt arpajaisonni. Ilman hitasia asuisimme varmaankin jossakin Vantaan tai Espoon perukoilla. Nyt ansaitsen hyvin mutta vaimo on kotona hoitamassa lapsia, joten yhteenlasketut tulomme ovat aika pienet, eikä meillä olisi mahdollisuutta kalliiseen asuntoon Helsingissä.
Henkilökohtaisesti olen todella kiitollinen Hitas-järjestelmästä ja toivoisin että hitas-tuotantoa tulisi paljon lisää. Mitä keinottelijoihin tulee, en pysty hyväksymään ollenkaan. Jokainen keinottelija tai asuntosijoittaja joka pitää hitasia vuokralla estää jonkin kaltaisemme perheen asumisen Helsingissä.
Eikö yksinkertaisesti voisi tehdä sääntöä, että hitas-asunto saa olla ainoa asunto jonka perhe voi omistaa? Eikö tämä estäisi keinottelun? Olisiko liian vaikea valvoa?
Hitas on ollut harvoja varastuvaa keskiluokkaa hyödyttäviä tukia.
Köyhille on olemassa sosiaalinen asuntotuotanto, jonne päästäkseen ei saa opiskella, pitää juopotella eikä ainakaan olla kokoaikatöissä tai kahden aikuisen perhe.
Rikaille on olemassa kovan rahan asunnot, jonne pääsee kun on rahaa — siis työelämässä pitkällä, molemmat puolisot keskipalkkaisissa (= yli 4 0000 eur/kk.
Muitakin tarvitaan asukkaiksi.
Pillaakon — San Josen ja ympäristön kokemusket USA:ssa kertoivat, että asuntiokuplan aikana alueesta kaikkosivat opettajat, sairaanhoitajat, postinkantajat… ihmiset, joita tarvitaan yhteiskunnassa.
Suomessa todellisten tuloerojen suuruusluokka on n. 15 kertaa, joka on maailman mittakaavassa vähän. Sosiaalisen asumisen tuloraja on vain kovin matala ja muodostaa yhden tulo kynnyksen lisää.
Hitaksen tilalla voisi olla tulorajoiltaan keskituloisille korotettu, mutta määräaikainen (max 5 vuotinen) vuokra-asuminen hyvä ratkaisu.
Mielestäni kyllä tarvitaan, sillä se, että korot ovat matalat ja laina-ajat pitkät ei tarkoita, että siitä välttämättä seuraa järkevä varakkuuden allokaatio noin kollektiivisella tasolla. Ihmiset vain kilpailevat asunnoista entistä suuremmin lainoin, koska kaikki muutkin saavat suurempia ja suurempia luottoja.
Ongelma on, että tämä kaikki asumiseen ohjautuva raha on pois nykyhetken kierrosta, joka muuten näkyisi paremmin Helsingin alueen ja viimeistään Suomen sisäisessä paikallistaloudessa. Se, että raha jää Suomen Asuntovarallisuuteen™ „kasvamaan“ ei sinällään tuota suoraan mitään: kiinteä omaisuus yleensä mielletäänkin kulueräksi. Asuntovarallisuus voi „tuottaa“ välillisesti asuntojen hintaspekulaation kautta ja vaihtoehtoisesti siten, että kun lainat on maksettu, niin välittömistä asumiskustannuksista jää enemmän käteen sijoitettavaksi kuin vuokralla asuessa.
* * *
Tässä kohtaa vapaan markkinatalouden kannattajat voivat nillittää siitä, että ulkopuolinen taho ei voi muiden puolesta päättää, mikä on järkevin varallisuuden allokaatio vaan että markkinat lopulta konvergoituvat johonkin optimiin. Tämä heille sallittakoon, olkaa hyvät: ______________________.
Joskin sen verran sanon, että kyseinen optimi voi olla myös paikallinen optimi ja asuntomarkkinat ovat samalla tavoin irrationaalisia kuin osakemarkkinatkin—ehkä jopa vieläkin syvemmin, sillä kyse on useimmiten omasta kodista.
Toistuvat asuntojen hintakuplat ympäri maailmaa osoittavat, että ei se homma ihan hanskassa ole. Muutama vuosikymmen sitten saattoi yhden palkansaajan perhe ostaa riittävän ison asunnon itselleen ja maksaa sen pois kohtuullisessa ajassa. Nyt niihin tismalleen samoihin elementtilaatikoihin samassa osoitteessa ei välttämättä pääse kahdenkaan työssä käyvän perhe.
* * *
Kohtuuhintainen asuminen mahdollisimman suurelle joukolle ihmisiä on sikäli tärkeä prioriteetti, että sen vuoksi voidaan vähän säännelläkin. Järkevin säätelykohde on hintaspekulaatio, joka nostaa asumisen hintaa sellaisenaan, ilman reaalista pohjaa.
Hitasin ja asumisoikeussysteemin voisi jotenkin yhdistää, että asuntoihin voisi ostaa vain asumisoikeuden, mutta asunnosta voisi maksaa 1/6—6/6 sen oikeasta hinnasta ja mitä suuremman osan ostaa, sitä enemmän kuukausittainen vastike alenisi. Jos maksaisi koko asunnon, jäljelle jäisi pelkkä hoitovastike niin kuin omistusasunnossakin. Vuokraamisehdot olisivat samanlaiset kuin asossa, joten sijoittajille jäisivät vapaarahoitteisten asuntojen markkinat.
Asunnosta voisi luopua ja siitä saisi siihen sijoittamansa rahan jollain sopivalla indeksillä tarkistettuna. Mutta hintakeinottelua ei voisi olla, sillä asunnot kuuluisivat kaupungille ja toimintaa pyöritettäisiin omakustannusperiaatteella vähän samaan tapaan kuin HASO:n aso-asuntoja. Se olisi vähän niin kuin osaomistusasunto, mutta yleishyödyllisen kaupungin asuntoyhtiön muotin mukaan mekanisoituna.
Vaikka asunnon hinta itsessään ei voisikaan nousta, asunto olisi edelleen sijoitus asuinkustannusten osalta. Mitä pienempi vastike, sitä enemmän rahaa jää jäljelle vaihtoehtoisiin sijoituksiin. Pitkällä tähtäimellä edulliset asuinkustannukset kun lienevät monelle se syy hankkia omistusasunto. Samoin edullisiin asuinkustannuksiin pääsisi kiinni samassa suhteessa, miten paljon rahaa niihin on mahdollista sijoittaa, ei vain joko—tai kuten vuokra- vs. omistusasunnoissa.
Markkinatalouden puristeille vielä muistutukseksi, että tuollainen systeemi, kuten Hitaskaan, ei vielä vapaarahoitteisia asuntoja mihinkään. Jos nimittäin markkinat haluavat juuri niitä sääntelemättömiä, niin kyllä niistä maksetaan suuria summia, vaikka säänneltyjä asuntojakin on. Ja jos ei makseta, niin sittenhän sääntely on ilmeisesti tuottanut hinta—laatu ‑suhteeltaan riittävän hyviä asuntoja ja kaikki voittavat taas, eikös vain?
Eiköhän Helsingin kaupungkin kannattaisi palkata muutama kpl jonkinsotin tarkastajia syynäämään HITAS-kauppoja ja miettimään säännöstelyn lisäämistä. Kokonaiskustannukset per virkamies 50 000e / vuosi ja tulee varmasti hyvään tarkoitukseen!
Rahat tähän voisi ottaa vaikka kouluruokailusta.
Soininvaara:
Ideaalinen Hitas-asukas olisi kaupungin kannalta vastavalmistunut opiskelijapariskunta, joka siinä vaiheessa ei ilman tukea pystyisi asettumaan Helsinkiin, vaan joutuisi aloittamaan asumisuransa jostain kehyskunnista.
Vastavalmistunut opiskelijapariskunta pystyy varmasti ostamaan Helsingistä asunnon. Lähikunnista saa toki halvemmalla isomman asunnon. Ainakin minulla ja jo valmistuneella puolisollani on ollut varaa asua vuokralla kantakaupungissa, vaikka minä olen vielä opiskelija. Kun olemme vertailleet asunnon hankintaan ja vuokraan meneviä kuluja, olemme tulleet siihen tulokseen, että kuukausittaiset asumismenomme eivät olisi paljoa nykyistä vuokraa suuremmat. Minun tuloillani se on silti liikaa. Valmistuttuani meille ei olisi mikään ongelma hankkia asuntoa vapailta markkinoilta Helsingistä, mikäli päätämme Helsinkiin jäädä.
Siirtymällä nykyistä enemmän vuokra-asumista suosivaan verotukseen mahdollistaa keskiluokan asumisen Helsinkissä ilman keinotekoista ja epäoikeudenmukaista HITAS ‑järjestelmää. Eli vuokratulon verotusta pitää laskea.
Korjaustoimeksi on ehdotettu jotain rajoituksia montako HITAS asuntoa saa omistaa. Sitten menee pari vuotta ja taas huomataan että HITAS asuntoja omistetaan erilaisten bulvaanien ja pöytälaatikkoyhtiöiden kautta. Mutta mikäs siinä kun on niin vahva idealismi HITAksen takana, hyödyllisiksi idiooteiksi noita voi myös joku määritellä.
tpyyluoma:
Niin toi toimii argumenttina koyhien Helsinkiin asuttamisen puolesta siina tapauksessa, et Helsinkiin asuttaminen on paras ja kustannustehokkain tapa ehkaista syrjaytymista. En oo yhtaan varma missa maarin asia on niin. Syrjaytyyks muualla kuin paljon helpommin ku Helsingissa(kaikki muu ei oo syrjakorpee)? Mitka on kustannukset siita, et duunissa kayvaa porukkaa potkitaan asumaan Helsingin ulkopuolelle? Sita paitsi kaupungin vuokrakampissa asuu hirvee maara myos muuta jengia ku perheita: vanhuksia, yksinaisia alkoholisteja yms. Niihin toi kolmannen polven argumentti ei pade.
lurkki:
Kelan mielesta ei oo, ellei se oo yyhoo. Ennen oli myos aika tiukat tulorajat stadin kamppiin eika niita alittais tavallisen palveluammatin liksalla. Nyt tulorajat on poistettu(niiden sijaan on varallisuusraja ja tukku muita kriteereita), mut kaytannossa lapsettomalla kuukausipalkkasella duunarilla ei oo mitaan jakoo saada sellasta uutena hakijana. Jos sen sijaan joskus on sattunu stadin kampan saamaan tai asunu sellasessa penskasta lahtien, niin pois ei lenna vaik olis Wahlroos.
Ei mitenkään: rakennusliikkeet ne ATT:n kohteetkin rakentavat. ATT:n kohteissa on yksi väliporras enemmän kuin grynderien omissa kohteissa
Jos ja kun asunnoista on pulaa, se tarkoittaa että asuntoja on halvempaa rakentaa kuin mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan. Rakentamiselle on jotain esteitä, ja ainoastaan näiden esteiden purkaminen voi korjata ongelmaa. Sensijaan korjaukset veroihin, sääntöihin, jne, jotka liittyvät asuntojen tuottoon, omistussuhteisiin, hintoihin, jne, eivät ratkaise itse ongelmaa. Vuokrien verovapaus ei auta, HITAS-sääntöjen rukaaminen ei auta, jne, koska ne eivät synnytä lisää asuntoja.
Sääntelyn purkaminenkaan ei kyllä tee lisää asuntoja. Markkinoiden toiminta todistaa, että ne, joilla on koneet ja työvoima, eivät rakennuksia rakenna elleivät saa nyhdettyä törkyisiä rahoja. Liekö kyse siitä, että tätä halutaan käyttää suhdannepuskurina, vai onko kyse oikeasta korruptiosta, mutta ei väliä. Ainakaan se ei korjaannu nopeasti.
Säännöstely, erityisesti hinta-sellainen, tuottaa taas arbitraasia, kuten tässä. Se synnyttää lisää sääntelyä, lisää resursseja menee valvontaan jne. Täysin turhaan.
Helsingissä on paljon äänestäjiä ja lobbausvoimaa, joiden etujen mukaista on, että asuntojen hinnat ovat ja pysyvät kovina. Tämä on se todellinen syy sille, että hinnat ovat ja pysyvät kovina. Keinot löytyvät, ja niitä on kokonainen kavalkaadi. HITAS järjestelmä on tässä pisara meressä.
Olen itsekin kiinteistönomista, tosin eri paikkakunnalla. Ammun itseäni jalkaan tällä, mutta siis, kunta voi reagoida asuntopulaan kahdella tavalla, ja kummallakin se tienaa. Ensimmäinen on, että nostetaan kiinteistöveroa ja todetaan, että ei voi mitään. Toinen on, että rakennutetaan asuntoja ja kaavoitetaan pientalotontteja ja myydään ne. Tontit velvoitteella, että jos ei rakenneta n. vuoden sisään m. neliömetriä, niin kiinteistövero kymmenkertaistetaan tai kaupunki lunastaa tontin. (Jälkimmäinen siksi, että avioero voi joskus tulla jo ennen kuin talo on valmis)
Miksei kaupunki perusta omaa rakennusyritystään?
Sillä murtaisi kartellin tai ainakin pääsisi osalliseksi kartellihinnoittelusta.
Asuntomarkkinoiden ideahan on se, että tyhjiin taloihin saadaan ihmisiä sisään. Eikä Helsingin kokoisessa kaupungissa ole ongelmaa, jos muutama rikas ostaa 10 asuntoa, mutta mitä jos pari kiinteistöfirmaa romuttaa kapitalismia muodostamalla oligopolin kaappaamalla kymmeniä prosentteja kaupungin kiinteistömarkkinoista?
Kilpailuviranomaiset voisivat säätää, että mikäli jokin kiinteistöfirma/taho saa 10% kaupungin asunnoista, niin se menettää oikeuden lisäostoksiin, kunnes omistus laskee alle 10%.
Hölmöintä on se, että taloja pidetään tyhjillään joka poistaa tarjontaa, ja täten entisestään nostaa hintoja. Jos on tarpeeksi rahaa, voi ostaa vaikka 30% markkinoista, ja alkaa hinnoittelemaan markkinoita kurittamalla tarjontaa.
Rakennuttaja rakennuttaa, rakennusliike rakentaa.
ATT on rakennuttaja siinä missä mikä tahansa grynderi, sillä ei ole rakennusmiehiä ja työkaluja vaan tontti, rahoitus, suunnitelmat ja vastuu.
Monet tosiaan haikailevat vanhoja hyviä aikoja jolloin raha oli säännösteltyä ja lainan sai ainoastaan niihin uudiskohteisiin joiden kanssa sillä pankilla oli diili. Silloin saattoi jopa käydä niin että vuokraisäntä pisti keskustassa vanhan jugendtalon myyntiin osakkeiksi täysin pilahintaan koska ostajen ei ollut helppo saada rahoitusta. Pankki ei yksinkertaisesti antanut lainaa kohteeseen joka kilpaili niiden tarjoamien hienojen asuntosäästöelementtilähiöiden kanssa.
Vuokrakielto ja asumisvelvoite on ongelmallinen — joillakin kun on hyvä syy asua vuosi kaksi jossain muualla aikomuksella palata sitten takaisin tai ei.
Mahdollinen mutta hieman byrokratiaa lisääväsä mallissa valvotaan, että hitas on ainoa asunto, ja että vuokraaminen saa menä vain kaupungin hyväksymän tahon kautta 0‑tuotto periaatteella.
Omituinen periaate on, että jos joskus on saanut sosiaalisen vuokra-asunnon, sen jälkeen tulot saavat olla ihan mitä tahansa. Pikemminkin niin, että jos tulot jonain vuonna ylittävät xx xxx rajan niin asiasta muistutetaan (satunnasiakin tuloja voi olla), mutta jos ylittää kahtena vuonna peräkkäin niin sosiaalinen asumisoikeus jatkuu enää kaksi vuotta.
Mutta samalla mahdollistaa toisaalta yhden vuokra-asuntoa etsivän perheen asumisen Helsingissä. Vuokra-asunnoistakin kun on kuulemma pulaa…
Vaan kun kielletään hitas-asuntojen vuokraaminen kokonaan, päästään mielenkiintoiseen tilanteeseen jossa ulkomailla töissä oleva pitää asuntonsa omistuksessaan kotiinpaluun varalta — mutta tyhjänä.
Tähän voisi taas olla ratkaisuna että kiellettäisiin hitas-asuntojen vuokraaminen omatoimisesti mutta pakotettaisiin antamaan reserviasunto kaupungin sosiaalitoimiston vuokrattavaksi tämän asiakkaille. Siitä naapuritkin epäilemättä pitäisivät.
HITAS-järjestelmä on tarpeen, jotta tavalliselle palkansaajalle saadaan asuntoja myös halutuille asuinalueille. Valitun asuntopolitiikan mukaan Helsingissä harjoitetaan sosiaalista sekoittamista. Miksi sekoitettaisiin vain ara-asuntoja (lue köyhiä ja pienipalkkaisia) ja vapaarahoitteisia (lue rikkaita). Keskituloiset jätettäisiin pendelöimään lähikunnista.
HITAS-asuntojen suurin merkitys on minun mielestäni uudistuotannon hintasääntelyssä. Oikeasti asuntotuotannon hinta määräytyy sen mukaan mikä on tuotteen paikallinen markkina-arvo. Rakennuskustannuksien kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä. Näin kun menetellään ainoastaan sääntelemällä saadaan halutuille paikoille kohtuuhintasta tuotantoa. Kaupungin tulisikin tehdä HITASta ihan sikana, ja määritellä tontinluovutuksiin hintakattoja mahdollisimman paljon. Saataisiin ko. hintaa vastaava mahdollisimman korkea laatu huolimatta huonosta kilpailutilanteesta.
Ja jotta etu pysyisi jatkossakin, tarvitaan jälleenmyyntihinnan sääntelyä. Hankala juttu, sillä uudistusten myötä joskus kalliina ostetuista hitaksista on tullut halpoja ja päinvastoin. VTT:n aikoinaan uudistusten perusteluksi tekemissä selvityksissä yritettiin löytää oikeudenmukaisia tapoja jälleenmyyntihintojen korjauksiin ja kun niitä ei löydetty keksittiin tämä 30 vuoden jälkeinen vapautuminen. Minusta olisi ollut parempi jos olisi jätetty vapauttamatta. HITAS-järjestelmän tulisi muodostaa niin laaja kanta että sen sisällä olisi mahdollista vaihtaa asunnosta toiseen, eikä tarvitisisi kenenkään jäädä kököttämään itselle väärän kokoiseen asuntoon. Nythän käy niin että kanta pienenee jos ei rakenneta yhtä paljon lisää kuin alkupäästä vapautuu.
Toisaalta itse en usko esim. Katajanokan asuntojen vapautumiseen. Aina löytyy talosta joku joka vain haluaa asua, eikä hänen etunsa mukaista ole silloin hakea tontinvuokran nostoa.
On myös hyvä muistaa että kyseessä on yleensä omaisuus, joka on monen tapauksessa hankittu rehellisellä pankkilainalla. Kaikki ne jotka vielä muistavat 90-luvun laman ovat varmaankin kuulleet tilanteista joissa asunnon vakuusaarvot eivät ole kattaneet niitä varten otettuja lainoja. Aika kestämätön olisi sellainen järjestelmä, jossa ei voisi hankkia omaisuuttaan vasten tuloja jälleenvuokrauksella.
Oikeudenmukaisuuden nimissä järjestelmässä voisi olla vuokrasäännöstely. Ehkä tällaisella mekanismilla saataisiin asunto-omaisuus mahdollisimman laajasti yhteiskuntaa hyödyttävään käyttöön. Ja kohtuuhintainen tuotanto olisi joko omistajallaan kohtuuhintaisessa käytössä tai kohtuuhinnalla vuokralla, elämäntilanteen sitä edellyttessä.
Yhteiskunnalliset ja taloudelliset ongelmat poistuu kun poistetaan niukkuus siitä tärkeimmästä resurssista: tonteista!
Tontit ovat kaavoituksen kautta poliitikkojen käsissä oleva monopoli. Halutessaan he voisivat poistaa nuikkuuden myymällä tontteja enemmän kuin on kysyntää. Keinottelun myydyillä tonteilla voi poistaa myymällä ne rakentamispakolla esim. 2 vuoden kuluessa ostohetkestä.
Kärjisttty esimerkki: Leikitään, että Helsinki myy ensi viikolla sekä Kalasataman että Jätkäsaaren KAIKKI tontit (yksittäin) eniten tarjoavalle ehdolla, että talot ovat lopputarkastettu ja myynnissä tammikuussa 2014. Myyntitapana olisi huutokauppa (sovitaan, että hinta ei voisi painua negatiiviseksi eli ei yhteiskunnan tukea). Samaan aikaan Helsinki nostaisi kaiken rakentamattoman mutta kaavoitetun maan kiinteistöveron satakertaiseksi.
Voisiko käydä niin, ettei Hitas-tukea tarvittaisi? Voisiko opettaja-sairanhoitajapariskunnalla olla varaa omaan asuntoon? Olisiko tarjonnasta pulaa? Voisiko syntyä kilpailua asuntojen laadulla, energian kulutuksella, …
Eikös HITAS-ehdoissa lue jotain sellaista, että asunnot tulee myydä “ensisijaisesti lapsiperheille, jotka muuttavat itse siihen asumaan?” Joskus aikoinaan tätä taidettiin valvoakin?
TM, kaikennäköistä voi ja pitää tehdä. Olennaisinta lienee kuitenkin tuore tutkimus, mistä täälläkin jauhettiin, jonka mukaan kerrostalotuotanto Helsingissä seuraa kaavavarannon kanssa. Kun se pienenee, niin rakennetaan vähemmän, kun se kasvaa niin rakennetaan enemmän. Huomionarvoista on se että tuolla ei tunnu olevan mitään tekemistä talouskehityksen, hintojen, tms. kanssa. Pientalojen tuotanto kyllä reagoi taloudellisiin muutoksiin, mutta kerrostalojen ei.
Pitää kaavoittaa enemmän. Ja se miksi ei kaavoiteia ei ole niin yksinkertaista etteikö poliitikot tahtoisi, varsinkaan Ode, vaan aika monimutkainen vyyhti. Lyhyesti sanottuna, kaavoituksesta on tehty aivan liian monimutkaista ja säädeltyä.
Esimerkiksi Saarinen teki aikanaan nykynäkökulmasta fiilispohjalta tehtyä liikennesuunnittelua, joka on parempaa kuin mitään mitä tehdään nyt. Näin luultavasti siksi että kukaan ei ollut kuullutkaan kadun välityskyvystä, näkymäalueista, päästö- ja melurajoituksista, ja muista huonon kaupunkiympäristön aakkosista. Se nyt vaan menee niin että liikenne ja varsinkin autot saa luvan sopeutua kaupunkiin eikä toisinpäin.
Pääkaupunkiseudun asuntojen hintatasoa pidetään tarkoituksella niin kalliina, että niitä ostaneet ihmiset ovat lähes loppuiäkseen sidottuja betonielementteihin aivan samoin kuin torpparit aikoinaan turpeeseen. Mikäpä on sen nöyrempää työvoimaa ja vaalikarjaa kuin kymmenien vuosien asuntolainalla elementtikotiaan maksava, osamaksuautolla ajava, kulutusluotoilla etelänmatkoja tekevä keskiluokkainen pääkaupunkilaisperhe.
Tämä saadaan aikaan kuntien poliittisten kummisetien, kartellisoituneiden rakennusliikkeiden, rakennusteollisuuden ja pankkien yhteistoiminnalla.
Koko Suomen väestö mahtuisi asumaan Espoon kaupunkiin eikä se vielä olisi asukastiheydeltään ja asukasluvultaan maailman metropolien joukossa kuin pikkukaupunki.
Perustetaan SUOMEN KAAVOITTAJA: Suomen pankin kaltainen elin, jonka tehtävänä on pitää huolta, että asuntojen hinta nousee alle 2 % vuodessa tms.
Elin jakaa Suomen palasiin ja antaa niille lisärakennusoikeustavoitteet tätä silmällä pitäen.
Kunnalle valtionosuussanktioita, jos se ei kaavoita rakennusoikeutta vaadittuun tahtiin, ja lievempi sanktio, jos kaavoittaa mutta hinta silti nousee liian nopeasti. Johan alkaisivat poliitikot kaavoittaa.
Parannusehdotuksia otetaan vastaan. En ole kuullut mistään muusta instituutiosta, joka oikeasti saisi sen aikaan, että isommissa kaupungeissa kaavoitettaisiin tarpeeksi rakennusoikeutta. Toiseksi paras kannustin olisi jokaiseen kaavaan liitettävä laskelma kunnalle ja muulle yhteiskunnalle koituvasta tappiosta verrattuna siihen, että tehokkuusluku olisi 0,5:n verran korkeampi. Lasketaan suoraan rakennuskustannuksista ja neliöhinnoista.
Kuntien kaavoitusmonopoli nykymuodossaan mahdollistaa tilanteen. Kyse ei välttämättä ole edes kartellista, vaan kaikki bisneksessä mukanaolevat käyttävät hyväkseen vallitsevaa tilannetta. Kuntien vaikutusmahdollisuuksien oleellinen supistaminen vaikuttaa tervehdyttävästi asuntojen hintoihin juuri pääkaupunkiseudulla. Kaikenlaisen kuntien ja valtion sekaantumisen asuntobisnekseen maksaa lopulta kuluttaja.
Kaavoitusmonopolin lisäksi rakennuslainsäädännössä on ongelmia, perintövero vaikuttaa vuokria nostavasti ja kaikki tuet nostavat sekä vuokria että omistusasuntojen hintoja. Olemme ihan itse aiheuttaneet tilanteen typerillä, hyvää tarkoittavilla säädöksillä. 😀
“Yhteiskunnalliset ja taloudelliset ongelmat poistuu kun poistetaan niukkuus siitä tärkeimmästä resurssista: tonteista!”
Näinhän on suurimmassa osassa maata, Kepulandiassa kunnan tarjoamia tontteja on aina saatavilla
Ja kun hintataso on raakamaan hinta+ kaavoitus+kunnalistekiniikka niin hintakin on kohtuullinen
Mutta ei Kepulandiassakaan keskustan tai rantatontteja ole kuin se rajallinen määrä , mutta niide hintakaan ei nouse taivaisiin kun vaihtoehtoja on saatavilla
Ongelma on pääkaupunkiseudun ja liittyy paikalliseen korruptioon
Mutta palataan tähän akuuttiin asiaan, eli mitä pitäisi tehdä tuolle vuokraamalla keinottelulle. No, jos haluaa pistää HITASinsa vuokralle niin kaupunki vuokreaa sen enimmäishintaan ja vastikkeeseen sidotulla vuokralla. Kaupunki sitten edelleen vuokraa markkinahinnalla.
tpyyluoman ehdotus on mahdollista vain ihanneyhteiskunnassa, jossa ei ole juristeja.
Maaliskuussa tulee renkaille EU:n laatuluokitus. Renkaat arvotetaan silloin kolmen kriteerin mukaan: 1. vierintävastus 2. pysähtymisnopeus sateella ja 3. ulkoinen melu. Ts. rengasmelun haittoja ympäristöön halutaan vähentää. Rengasmelu on yksi osa kokonaisuudesta. Potentiaali kokonaisuudella (teiden pinnoitteet etc.) on muistaakseni noin ‑10 dB, mikä on todella huomattava.
Ts. kun EU:ssa tehdään näitä fiksuja päätöksiä ja insinöörit kehittävät uusia innovaatioita voidaan ehkä Helsinkiäkin tulevaisuudessa paremmin täydennysrakentaa. Sääli ettemme ole pystyneet itse esim. kaavoituksella ratkomaan näitä ongelmia.
Viestiketjuissa toistuu jatkuvasti väite, että Helsingin korkeat asuntojen hinnat johtuvat kartellista. Voisiko joku selittää seuraavat asiat:
1. Ketkä tässä kartellissa ovat mukana? Jotta näin laajamittainen kartelli toimisi, mukana on pakko olla kaikki alan merkittävät toimijat.
2. Jos kerran uusien asuntojen hinnan määrää kartelli, miksi vanhojenkin asuntojen hinnat ovat niin korkeat?
3. Miksi rakennusliikkeet väitetystä kartellista huolimatta tekevät niin vaatimatonta tulosta tai menevät jopa nurin niin kuin Rakennusliike Henry Kataja Oy vuonna 2009?
Kartelliepäilyt ovat kohdistuneet toisaalta HITAS-kohteiden kilpauluun ja toisaalta tonttien kilpailutustilanteisiin. Kartelleista ei ole mitään näyttöä, mutta siitä on, että kilpailu toimii puutteellisesti.
No ei tuollaista ehtoa varmaan takautuvasti voi laittaa, mutta uusiin HITASeihin?
Onko muuten tietoa/arvioita siitä kuinka paljon HITAS-asuntoja edelleenvuokrataan? Suurin osa lienee (?!?) kuitenkin asuntojen vuokraamista, kun muutetaan ulkomaille tai toiselle paikkakunnalle määräajaksi. Ymmärrän sen ärsyttävän, kun joku ostaa HITAS-kohteen vain vuokratakseen sen eteenpäin, mutta jos tämä ei ole yleistä, ehkä asiaa ei kannata säädellä vielä enemmän. Jos taas se on melko yleistä, voisi harkita jotain tpyyluoman ehdottamaa ratkaisua (vuokraus tapahtuu kaupungin kautta). Jos se on todella yleistä, on tässä jälleen yksi syy harkita vielä koko järjestelmän alasajoa.
Keskustatonttien lisäämiseksi esitetään usein Helsingissä ratkaisuna kaavoitusta: tehdään lisää “keskustaa” tai ainakin kantakaupunkia joka tuntuu olevan halutuinta. Mutta kun sellaistaei enää saa kaavoittaa.
Jotain on pielessä kun Helsingistäkin löytyy “liian pieniä” lähiöitä joissa on asukkaita enemmän kuin pienissä kunnissa mutta silti alueelta ei löydy kuin minimipalvelut.
Naapurilähiön lisäpalvelut tuntuvat ehkä olevan lähellä mutta kun välillä on sekä todellisena että mentaalisena esteenä moottoritietä ja metroväylää, tulee saman tien mentyä ostoksille sinne hieman kauemmaksi megamarkettiin tai keskustaan.
Kantakaupunkia ei arvosteta välttämättä keskeisen sijainnin vuoksi sinänsä. Vaan sitä että sen sijainnin myötä alueela liikkuu (kävellen) paljon ihmisiä jotka mahdollistavat palvelut.
Helsingissä riittäisi kyllä väkeä saamaan aikaan “keskustatunnelmaa” muuallekin kuin niihin mutamaan ydinkortteliin.
Mitä hyötyä on byrokraattisesta (=kalliista) järjestelmästä, jonka puitteissa kaupunki arpoo rahaa yhden asukkaan taskusta toisen asukkaan taskuun?
Tähän lottoon osallistuvat kaikki helsinkiläiset – joko maksajan tai saajan roolissa. Nollasummapeli se ei kuitenkaan ole, vaan keskimäärin helsinkiläinen häviää, koska lottokoneen pyörittäminen on kallista puuhaa. Hitasissa kiistatta ei ole enää kysymys asumisen tukemisesta, jos on koskaan ollutkaan (viitaten Soininvaaran alkuperäiseen tekstiin asuntojen vuokraamisesta jo ennen niiden valmistumista).
Samaan aikaan Helsingissä…
http://www.hel.fi/hki/elinkeinopalvelu/fi/Helsinki+avainlukuina/Helsinki+ja+Helsingin+seutu
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/toimitilaa_ammottaa_tyhjillaan/
Asun hitas-asunnossa tyytyväisenä. Naapurini keräilee hitas-asuntoja ja vuokraa niitä. Meidän rapussa 30% asunnoista on vuokralla. Ihmettelen suuresti miten lepsusti kaupunki on hoitanut hitas-asiat kun tällainen bisnes on tehty mahdolliseksi. Tämähän ei ollut tarkoitus.
Vanhan hitas-asunnon saa myydä kelle tahansa ja ostaa kuka tahansa, vain enimmäishinta on säännöstelty.
Olen jaksanut ihmetellä porukan intoa rutista joistain ihmisten lain mukaisista toimista. Mikäli homma on pielessä, lakia pitää muuttaa. Eihän ihminen, joka pyrkii tienaamaan lain mukaisilla keinoilla ole nuija, vaan hän, joka niin ei edes yritä. OS ei lottoa, koska tietää sen älyttömyyden. Minä lottoan yhden rivin/vko tietäen myös tilanteen. Eikös se HITAS-juttu ole arvontaa?
1) Nopein tapa laskea asumisen hintaa on poistaa perintövero. 2) Toiseksi nopein tapa on kieltää kunnilta raakamaan ja asuntojen omistaminen pl. työsuhdeasunnot. 3) Kolmanneksi nopein tapa on poistaa tarpeeton kuntien ja valtion sääntely asuntorakentamisessa.
Osmo, kilpailu on puutteellista, koska kunnilla määräävä markkina-asema rakentamisessa, mitä ne haluavat käyttää väärin.
OS:
Eikös se opiskelijapariskunta tule tuetuksi silläkin että he tienaavat Hitas-asuntonsa vuokra-arbitraasilla sen verran ylimääräistä että rahat riittävät kovan rahan asuntoon muualla Helsingissä? Siis sen sijaan että asuisivat vaikka Keravalla?
Sama kai se on tuleeko Hitas-tuki kaupungilta siinä muodossa että asumiskustannuksissa säästyy (opiskelijaparin rahat riittävät juuri ja juuri Hgissä asumiseen, mutta keskituloisen parin tulosta jää Hitas-lainanlyhennysten jälkeen leveään elämäänkin), tai siinä muodossa että vuokra-arbitraasilla saa lisätuloja (opiskelijaparilla raha riittää kovan rahan asuntoon, keskituloinen pari käyttää vuokratulon leveään elämään)? Pääasia on kai että nämä arpajaisvoitot kohdistuisivat niihin ihmisiin joita halutaan tukea, siis vaikka opiskelijapareihin eikä keskituloisiin perheisiin?
Jos tukea halutaan antaa, niin joku sen tuen saa. Pitäisi vain saajina olla ne toivotut henkilöt.
Keinot 1 ja 2 eivät auta mitään. Itseasiassa, perintöveron poistaminen nostaa asuntojen hintoja. Asunto on yleensä perikunnan isoin omaisuuserä, ja siitä syntyvien juoksevien kulujen (hoitokulut/vastikkeet) vuoksi asunto realisoidaan yleensä ensimmäisenä. Perintöveron vuoksi asunnon hinnasta joudutaan lisäksi maksamaan vero myytiin se tai ei.
Jos perintövero poistettaisiin, asunto olisi pidempään tyhjillään ja perikunnalla olisi aikaa riidellä siitä, kuka saa mitäkin. Väitän siis, että on täysin harhaista esittää, että perintövero muka jotenkin nostaa asumisen hintaa.
Häh? Ansioton omaisuuden siirto jälkipolvillehan vain vähentää kiinnostusta pistää omaisuutta myyntiin ja eteenpäin. Paremmin: perintöveroon korotus, mikä vähentää mahdollisuutta pitää perittyä asuntoa hallussa ja asuntokauppaan liittyvä varainsiirtovero pois.
Sellainenkin nyanssi vielä että joku aika sitten Osmo mietti jos hänellä olisi muutama miljoona ylimääräistä niin hän sijoittaisi vuokra-asuntoihin. Nyt kun jotkut tekevät juuri niin, niin suunnilleen ollaan lynkkauspossea kokoamassa. Toisekseen, kaikille erilaisille hienoille rajoitussysteemeille; miten noita oikeasti valvottaisiin? Entä mitkä olisi sanktiot? Kuka touhun maksaa? Omille ja muidenkin verorahoille näen huomattavasti parempia käyttökohteita.
Ja eikös Kokoomuksestakin säännönmukaisesti kuulu että sosiaaliturvaa pitäisi rukata niin että ilmaista rahaa ei tipu, laiskistaa kuulemma liikaa. Perintövero sataan prosenttiin niin johan notkeutuu!
Korjaan; toki perintövero nostaa asumisen hintaa sellaisella, joka sattuu yksin perimään asunnon. Väittäisin, että tällaiset tapaukset ovat kyllä pieni vähemmistö.
“Tiedemies” ja “Rolle” melkein ymmärtävät asumisen hinnanmuodostuksen perusteita. 😉 Juuri tuollaiset asiaa ymmärtämättömät ja hyvää tarkoittavat sekä vähän kateelliset ovat suurena osasyynä tähän sotkuun. 😀 😀 😀 No sitä saadaan, mitä tilataan. Korkeat asumiskustannukset ovat ihan itse aiheutettuja väärällä politiikalla.
Noin usein käy kun ensin huseerataan ja pidetään palopuheita jonkun asian puolesta. Sitten asia lopulta pulpahtaa lainlaatijoilta ulos, ja huomataan huseeraajien taholta, että eihän tätä tarkoitettu näin noudatettavaksi.
Tarttis varmaan viedä asiat loppuun asti ja valvoa mitä lainlaatijat lakiin kirjaavat.
Itse olet asumisen hintojen muodostumisesta pihalla kuin lumiukko. Olisin kirjoittanut samaa mitä em kirjoittajat, mutta arvelin että hölmöt sekä talousteorioiden että kokeilujen vastaiset ajatuksesi tyrmätään viisaampien kirjoittajien taholta hyvin vikkelään.
Miksi ihmeessä perintöveron poisto laskisi asuntojen hintoja? Mistä asuntojen hintojen nousu johtuu? Asuntojen puutteesta,. No montako asuntoa ja asuinneliötä perintöveron poistuminen toisi lisää markkinoille? Ei yhtään, koska asuntojen lulkumäärä ei nouse siitä, että niitä siirrellään sukupolvelta toiselle.
Yritä nyt edes perustella omaa kantaasi kun kerran tiedät paremmin.
Korkeat asumiskustannukset ovat ihan itse aiheutettuja väärällä politiikalla.
Totta, mutta siihen ovat syynä sinun kaltaisesi politiikanlaatijat, jotka eivät ymmärrä markkinoista mitään, mutta kuvittelevat omaavansa jonkin viisasten kiven ja näkemyksen, jolla hommat fiksataan helposti. Siksipä nämä tietämättömän kehittelevät asuntojen hintojen laskemiseksi kaikenlaisia höpöhöpötoimenpiteitä, joiden merkitys on +-0 (esim HITAS ja perintöveron lasku) mutta jotka aiheuttavat ei-toivottuja sivuvaikutuksia.
Veromuutokset eivät muuta jäykän resurssin hintaa, vaan siirtävät vain rahaa taskusta toiseen. Erityisen vähän veromuutokset vaikuttavat silloin, kun kyse on toisen käden jälkimarkkinoista, kuten perityn asunnon kaupasta. Perintövero asunnolle, jossa perijä ei jo valmiiksi asu, on varmaan kaikista mahdollisista veromuodoista kiistattomasti tehokkain. a) se ei vaikuta kysyntään mitenkään, b) se lisää tarjontaa: kukaan ei jätä kuolematta siksi, että asunnosta menee vero, ja vero pakottaa myymään joko ennen tai jälkeen kuoleman. Pakkomyynti alentaa hintaa c) se ei koskaan lankea sellaiselle, jolla ei ole maksukykyä.
Uskomusta, jonka mukaan perintöveron poistaminen alentaisi asumiskustannuksia, pitäisi ehkä hoitaa lääkkeillä, ei argumenteilla.
Perintäveron poistaminen nostaisi asuntojen hintaan, kun Helsinkiin muuttavat perijät voisivat maksaa asunnoista enemmän.
Seuraavassa KSL:n kokouksessa on esillä KSV:n toimintasuunnitelma, ja siinä on kirjattu SITOVAKSI tavoitteeksi virastolle kaavoittaa 5000 asunnon määrää vastaava määrä tontteja.
Pitäkää nyt hyvät päättäjät huoli, että hyväksyessänne tuon tavoitteen, teette myös selväksi ettei siitä ole mahdollista lipsua ilman seuraamuksia. Sama tavoite on ollut jo useana vuonna, aina siitä on jääty, ja aina päättäjät ovat vaienneet asian.
Valvonta, esim niin, että tavoitteiden toteumast araportoidaan lautakunnalle joka toinen kuukausi. Sanktiot niin, että päälliköitä vaihdetaan jos tavoitteista jäädään. Osmo raportoinee täällä minkälaiset ponnet tuon tavoitteen varmistamiseksi lautakunta sai aikaan
Menee Hitas-keskustelun ulkopuolelle, mutta yritä nyt melkein selittää, miten muka perintöveron poistaminen alentaisi asumisen kustannuksia? Asumisen kustannukset määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan. Perintöveron poisto nähdäkseni hidastaa perintönä saatavan asunto-omaisuuden reaalisointia tai tarvetta saada vuokratuloa asunnosta, ja siten vähentäisi tarjontaa. Ymmärrän pointtisi jos katsot tilannetta asuntoon jäävien yksittäisten perinnönsaajien kapeasta näkökulmasta ja näet asuntomarkkinan staattisena.
Sellainen kytkentä perintöveron ja asuntojen hinnan välillä kyllä on, että uskottavampia selityksiä nuorten parien hurjan suuruisille asuntolainoille on se että ne aiotaan maksaa perintörahoilla.
Minusta tämä on kyllä aika halpamaista. Tiedemies ja Rolle esittivät hyvät perusteet, miksi heistä perintöveron poistaminen ei laskisi asuntojen hintoja. Sinä taas et ole esittänyt mitään perusteluja alkuperäisen väitteesi tueksi, mutta ryhdyt silti solvaamaan toisia ymmärtämättömiksi ja kateellisiksi.
Jospa nyt meidän iloksi esittäisit sen talousteoreettisen perusteen, miksi perintöveron poistaminen aiheuttaisi asuntojen hinnan alenemisen.
Omasta mielestäni kiinteistöveron korotus (ja saman verran tuloveron alennus) kaikenlaisten HITAS-kikkailujen sijaan olisi se selkein tapa saada asuntojen hinnat alas sille tasolle, että keskituloisella töissä käyvällä on varaa hankkia omistusasunto. Muistelen OS:n sitä täällä joskus ehdottaneenkin.
Suuri(n) osa perinnöistä on sekin kiinni asunnoissa. Miten käy asuntojen arvolle, kun suuret ikäluokat kuolla kupsahtavat. Hirveästi neliöitä vapautuu. Osa toki kuolevilla paikkakunnilla, mutta osa myös kaupunkiseuduilla.
Mietin tässä nyt toista päivää, enkä kyllä vieläkään ymmärrä mitä tarkoitat. Tuo kuulostaa kovin siltä, että jos minä perin sadan tonnin auton ja naapuri sata tonnia, jolla ostaa auton, niin perintöveron korotus nostaa minun autoiluni hintaa(?), mutta ei naapurini?
Pyytäisin kyllä myös Kallea selittämään niitä asuntojen hinnanmuodostuksen perusteita, etenkin perintöverotukseen liittyen.
Harvoinpa minulta mitään kysytään, mutta jos kysyttäisiin, niin minä kyllä maksaisin veroni mieluummin vasta kuoltuani.
Jos mummoni jättää minulle asuntonsa, niin joudun maksamaan asunnosta perintöveroa. Jos ei jätä, niin en joudu.
Oletetaan, että maksan vuokraa 500, johon minulla on juuri ja juuri varaa, enempää en voi maksaa. Oletetaan, että mummon asunnosta maksaisin hoitovastiketta 300. Mummon asunnon hinta on kuitenkin miljoonan. Oletetaan koroksi nyt vaikka prosentti, ja että ei ole perintöveroa. Taloustieteilijä tietty laskee, että vaihtoehtoiskustannus tässä asumisessa on 2 prosentin korolla 20 000 euroa vuodessa, mutta sivuutan sen nyt. Moni asuu perityssä asunnossa tunnesyistä miettimättä vaihtoehtoiskustannusta.
Asumalla mummon kämpässä, “säästän” 200.
Jos perintövero on vaikka 12 prosenttia, joudun oikeasti ottamaan asuntolainaa 120 000 että voin maksaa sen. Tässä tilanteessa korko+vastike on 500 euroa kuussa. Eli “asumiskustannus” on noussut.
Tiedän ainakin pari tapausta, jossa on näin. Marginaalilla en tosin tiedä, jos tässä perintövero pudotettaisiin 10 prosenttiin, niin miten esimerkiksi markkinahinnat reagoisivat. Jos kämppiä tulisi tämän vuoksi vähemmän myyntiin, niiden hinnat nousisivat, mutta vetämällä nollaan, perintövero kuitenkin menee nolliin, joten veikkaisin että tämä kustannus putoaa kun perintövero putoaa.
Miksi tuo sivuutus? Minun mielestäni kun miljoonan kämpässä asuminen maksaa saman verran riippumatta siitä olenko voittanut lotossa, perinyt rikkaan amerikantädin vai raavinko rahat kasaan töitä tekemällä. Kaikki muu on itselleen valehtelemista (jota moni tietysti harrastaa). Ei nyt vain voi ajatella niin, että ostan perintörahoillani hienon mersun, ja jos perintöveroa kiristetään, joudun ottamaan mersuun enemmän velkaa, joten autoilun kustannukset nousevat jos perintövero kiristyy.
En ole eri mieltä, tämä argumentti perustuu ajatteluun, josta Yoran Bauman toteaa that kind of sloppy thinking will not get you a tenure track position.
Mutta ihmiset nyt vaan ovat tyhmiä, ja ajattelevat tavoilla, joilla ei vaan voin ajatella. Naapurin lakimies vaihtaa naapurin sähkömiehen kanssa palveluksia tunti tunnista. Tai parempaa, moni muurari tekee kavereilleen tonnin urakan viidellä sadalla, jos saa viinapullon päälle.
Samaan tapaan, ihmiset eivät aina laske perimänsä kiinteistön pääomakustannuksia kustannuksiksi, jos ei ole velkaa. Minä lasken, mutta minä olenkin opiskellut taloustiedettä.
Lisään vielä edelliseen tilanteen ns. tosielämästä, jonka olen nähnyt. Vanhus ja tämän aikuinen tytär asuvat vanhuksen omistamassa velattomassa omakotitalossa. Tytär (itsekin jo eläkeiässä) on hoitanut vanhusta omaishoitajana 15 vuotta, tulot ovat hyvin alhaiset (=takuueläke). Vanhus kuolee, ja tytär joutuu maksamaan talosta perintöveron.
Tietenkin voidaan syyllistää huonosta verosuunnittelusta jne, mutta kyllä se perintövero sellaisessa tilanteessa tuntuu kovalta menolta ja vaikuttaa myös asumispäätökseen ihan takuulla.
Tietenkään en tällä perustele mitään yleisempää ilmiötä tai sitä, että perintövero nostaisi yleisestiottaen asumisen hintaa. Tapauksia, joissa se muuttaa asumispäätöksiä ja aiheuttaa asumiseen liittyviä kustannusongelmia, kuitenkin on.
HITAS:eja on muuallakin kuin Katajannokalla.
Osmo kirjoitti: “Poliittisessa paineessa kaupunki päättikin, että Hitas-talot vapautuvat säännöstelystä 30 vuoden kuluttua talon valmistumisesta. Kaikki eivät halua, koska tontinvuokra nousee, jos vapautusta anotaan.”
Mutta ei hän se noin mene kuin kalleimmilla paikoilla eli vain niissä taloissa, joiden HITAS-rajahinta on edelleen alle ko. postinumeroalueen markkinahinnan. Eli nouseeko tontinvuokra HITAS-säännöstelyn päättyessä, riippuu siitä, missä talo sijaitsee ja oliko siinä olevat asunnot uutena kalliita vai halpoja. Ja se riippuu siitä valmistuiko ko. talo korkeasuhdanteen vai laman aikana. Esimerkiksi oma kotini Pitäjänmäellä vapautui viime kesänä HITAS:ista ilman, että sitä käsiteltiin asunto-osakeyhtiömme hallituksessa ja ilman että se vaikutti tontinvuokraan yhtään mitään.
Osmo kirjoitti myös: “Sen 30 vuoden säännön tekisin aivan toisin. On ilmeisen selvää, ettei Hitas-etua pysty siirtämään seuraavalle ostajalle, koska aina keksitään jokin käytäntö välttää se. Pahinta on jäädä asumaan asuntoon, joka sijaitsee väärin ja on väärässä paikassa suhteessa työpaikkaan. Hintasäännöstelyn ongelmiin kuuluu, ettei asuntoa pysty vaihtamaan. Koska etua ei pysty siirtämään eteenpäin, otetaan se takaisin kaupungille. Tekisin edusta määräaikaisen, tukemaan asumista vaikkapa 20 vuotta talon valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen vuokra nousisi markkinahintaiseksi”
Mutta jos työpaikka sijaitsee hyvin (eli asunto ostettiin oikeasta paikasta) eikä työpaikkaa vaihdeta sen takia, että sinne on niin lyhyt työmatka, niin mikäs sitä on asuessa pitkänkin aikaa. Kun vaimoni ja minä muutimme tähän, meillä oli yksi 2‑vuotias lapsi. Nyt meillä on 3 lasta, joista nuorin 27 vuotias. Ja kun ollaan eläkkeellä, niin ei ole työmatkaakaan. Mutta asunto on edelleen yhtä hyvä kuin se on ollut koko ajan. Ja tuntuu kodilta.
Itse muuttaisin systeemiä niin, että
— 30 vuoden määräaika lyhennettäisiin vaikkapa 10, 15 tai 20 vuoteen. Ja määräaika koskisi sitä, kauanko asunto on ollut samalla omistajalla. Säännöstely päättyisi siis eri aikaan eri asunnoissa riippuen siitä, montako omistajaa niillä on ollut
— jos asunto vuokrataan ulkopuoliselle, vuokra saisi olla enintään yhtiövastikkeen suuruinen (mukaanlukien rahoitusvastike)
— säännöstelyn päättyminen ei vaikuttaisi tontinvuokraan
— jälleenmyynnin hintasäännöstelyssä pohjahinnaksi otettaisiin se, hinta, jolla asunto edellisen kerran myytiin, eikä sitä hintaa, joka siitä maksettiin kauan sitten uutena.