Euro on liian kallis

Tiedot Suomen kaup­pataseen vajauk­ses­ta ovat huolestut­tavia. Vaikeuk­si­in joutuneil­la euro­mail­la ensin vai­h­to­tase on men­nyt vah­vasti miinuk­selle ja muu­ta­ma vuosi tämän jäl­keen julki­nen talous on sukeltanut. Kun yhteis­val­u­ut­taa siir­ryt­ti­in, ajatelti­in, ettei kansal­lisil­la vai­h­to­ta­seil­la olisi enää merk­i­tys­tä. Jokainen koti­talous ja yri­tys on vas­tu­us­sa omas­ta taloud­estaan eikä kansan­talouden aggre­gaat­tisu­ureil­la ei ole merk­i­tys­tä. Jäl­keen­päin ajatellen aja­tus oli ihan hölmö, mut­ta jäl­keen­päin on aina help­po olla viisas.

Vai­h­to­taseen ali­jäämä tarkoit­taa, että kansan­talous velka­an­tuu net­tomääräis­es­ti. Jos kansan­taloudessa kovin moni yksikkö velka­an­tuu, ennen pitkään velka­an­tu­jat alka­vat rajoit­taa velka­an­tu­mis­taan eli säästää meno­jaan. Ne säästyvät menot ovat – tai siis oli­vat – tois­t­en tulo­ja. Velat eivät kansan­taloud­es­ta katoa, vaan se siir­tyvät toiselta toiselle. Var­ma häviäjä tässä on julki­nen talous, sil­lä kun taloudelli­nen akti­ivi­su­us las­kee, vero­tu­lot vähenevät ja työt­tömyysko­r­vauk­set kasvavat.

Joil­lakin nyt korvi­aan myöten suos­sa olevil­la mail­la julki­nen talous meni 2000-luvun alus­sa ihan mukavasti. Yksi­tyisen talouden kupla tuot­ti myös paljon vero­tu­lo­ja, jot­ka kuplan puhkeami­nen vei.

Jos mei­dän vai­h­to­taseemme pysyy ali­jäämäisenä, taloutemme joutuu ennen pitkää kysyn­täla­maan. Sil­loin on val­tio­taloudessa tas­apain­ot­tamista – varsinkin kun nois­sa olois­sa vero­jen korot­ta­mi­nen ja meno­jen kar­simi­nen ei tas­apain­o­ta julk­ista talout­ta vaan syven­tää lamaa.

Mekin kär­simme siitä, että euro on dol­lari­in näh­den yliar­vostet­tu. Voidaan sanoa, että syksyn tupo­ratkaisun palkanko­ro­tuk­set oli­vat liian suuria.  Mut­ta jos Euroopas­sa kaik­ki ryhtyvät har­joit­ta­maan kil­paa defla­torista poli­ti­ikkaa, se vie Euroopan var­maan taan­tu­maan. Mei­dän palkanko­ro­tuk­semme eivät olleet liian suuria vaan Sak­san liian pieniä. Ja keskus­pank­ki pönkit­tää jär­jet­tömästi Euron yliarvostusta.