Joskus jokin onnistuukin. Hallituspuolueet sopivat jo viikko sitten, että Paavo Arhinmäen esitystä hyvitysmaksun ulottamisesta matkapuhelimiin ja muuhun sellaiseen ei toteuteta. Vuoden 2013 alusta koko hyvitysmaksu korvataan ”muulla järjestelyllä”. Ensi vuonna hyvitysmaksua yritetään periä vanhoista kohteista, jolloin vuoden ajaksi maksuja nostetaan maksutulon laskun estämiseksi. Se, että uuteen käytäntöön siirrytään vasta vuonna 2013 johtui siitä, että asia tuli esille niin myöhään, ettei uutta järjestelyä ehditty valmistella ja liittää ensi vuoden budjettiin.
Siitä, mikä tuo uusi järjestely on, ei ole sovittu, mutta vaihtoehtoja taitaa olla vain kaksi. Joko valtio maksaa hyvitysmaksun verotuloista (yksinkertaista) tai mediamaksu peritään tuon vuonna 2013 voimaan tuloevan YLE-veron yhteydessä. Tässä jälkimmäisessä vaihtoehdossa ei ole mitään muuta järkeä kuin se, että niin voidaan kiertää budjettikehyksiä.
Vihreiden ajama kanta meni läpi melkein sellaisenaan. Emme voineet hyväksyä hyvitysmaksun laajennusta emmekä oikein sen nykyistäkään olomuotoa, mutta halusimme turvata musiikintekijöiden tulot.
“valtio maksaa hyvitysmaksun verotuloista (yksinkertaista) tai mediamaksu peritään tuon vuonna 2013 voimaan tuloevan YLE-veron yhteydessä” — eli veronmaksajien pitää “turvata musiikintekijöiden tulot.” Eikö sillä, mitä pitää repiä veronmaksajien selkänahasta ole mitään rajaa? Luulisi valtiontalouden alijäämien sekä kestävyysvajeen paikkaamisessa olevan jo tarpeeksi tehtävää!
Vääntäkää nyt minulle rautalangasta miksi musiikintekijöiden tulot pitää turvata minun valokuvaharrastukseni kautta.
Nykyvalokuvaaminen vaatii melkoisesti tallennustilaa, joten maksan erilaisten tallennusvälineiden hinnassa aika paljon “hyvitysmaksua”.
Musiikkia kuuntelen Spotifyn kautta ja olen täysin tietämätön minne minun maksamani vaatimaton kuukausimaksu päätyy. Se on muusikoiden ja Spotifyn välinen asia. Minä en kopioi laitonta musiikkia, en myöskään laillista. Minä suoratoistan musiikkia tietokoneeni kautta. Tietokoneessani on erittäin runsaasti tallennustilaa, mutta ei ensimmäistäkään musiikkikappaletta tallennetuna.
Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että muusikoille pitäisi alkaa verotuksen kautta keräämään kolehtia. Kenties olen vaan kylmä ja kyyninen, mutta minusta se on voi voi ja kyynel, ellei kauppa käy.
Onpas erinomainen uutinen! Hienoa.
Ainoa korjaus kirjoitukseesi on se, että hyvitysmaksussa ei ole kyse vain muusikoiden tuloista.
Hyvitysmaksu-sivuilta saa helposti selville että suurimmat yksittäiset siivut hyvitysmaksutuotoista menevät itseasiassa Kopiostolle ja AVEK:lle, jotka jakavat rahaa “henkilökohtaisina korvauksina televisio-ohjelmien tekijöille” ja “audiovisuaalisen kulttuurin edistämiselle”. Tämän vuoksi minua on aina hiukan huvittanut “Teosto-vero” ‑termin käyttö.
AVEK:n tukien merkitys esim. kotimaisen lyhyt- ja dokumenttielokuvien tuotannossa on suuri.
Jakava järjestö
Kopiosto ry 1 264
Gramex ry 1 039
Teosto ry 968
Tuotos ry 186
Yhteensä: 3 457
Tilitykset tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin
Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus (AVEK) 1 195
Esittävän Säveltaiteen Edistämiskeskus (ESEK) 388
Luovan säveltaiteen edistämiskeskus (LUSES) 365
LUSES ja ESEK yhteisesti AV-varoja 256
Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus 150
Suomen Tekijänoikeudellinen Yhdistys 64,5
Kirjallisuuden edistämiskeskus 58
Kuvasto/Visuaalisen taiteen edistämiskeskus (VISEK) 17
Kuurojen Liitto 3,5
Yhteensä 2 497
Opetusministeriö päättää myöhemmin 146
Kaikki yhteensä 6 100
Yle maksua ei voi mitenkään hyväksyä. Ei ole perusteltua tehdä pakkoa asiasta, jonka asiakkaat ovat hylkäämässä
Paavo-poika se väläyttelikin jo blogissaan hyvitysmaksun siirtämistä nettiliittymiin. Tuota ei voi perustella millään muulla kuin helpolla tavalla kerätä rahaa. Nettiliittymänkään pääasiallinen käyttötarkoitus ei ole musiikin ja elokuvien yksityinen laillinen kopiointi.
Miten netissä voi kopioida laillisesti yhtään mitään, mikä menisi oikeasti hyvitysmaksun piiriin? Joko netistä ostetaan teoksia tai sitten niitä kopioidaan laittomasti.
Jos ostat nettikaupasta cd-levyn digitaalisena, niin se kopio, minkä netin yli levystä teet ei ole vielä yksityistä kopiointia vaan se ensimmäinen kopio, eli alkuperäinen ostamasi teoskappale. Jos ostat valmiin cd-levyn kaupasta, ei siinäkään tarvitse maksaa ensin musiikista ja sitten vielä hyvitysmaksua siitä cd-aihiosta, jolle levy-yhtiö on itse sen musiikin painanut. Streamauspalveluissakaan yksityistä kopiointia ei synny, sillä laillisen palvelun pitää jo muutenkin maksaa tekijöille lähettämästään musiikista, vähän niin kuin radion. Jotta olisi mitä hyvittää, pitäisi pystyä laillisesti kopioimaan esimerkiksi kaupallista musiikkia netistä ilmaiseksi, mikä on nykyisin mahdotonta.
Jos nimittäin kopioit musiikin jostain satunnaiselta nettisaitilta, niin se taitaa olla nykyisin laitonta. Jos nettisaitti on ns. laillinen, eli esimerkiksi levyfirman oma, niin se voidaan rinnastaa levyjen myymisen, eli levyfirma jakaisi ilmaisia singlejä, jolloin siinäkään tapahtuva kopiointi ei ole hyvitysmaksun alaista. Jotta hyvitettävää syntyisi, pitäisi siis tehdä netin kautta kopio kaverin levystä. Mutta laillisen lähteen vaatimus taas taitaa tarkoittaa, että jos kaverisi on tehnyt levystään kopion ja jakaa sitä netissä, niin sen kopion kopioiminen ei olekaan laillista. Eli hyvitysmaksu ei pätisi tähänkään. Loput teokset ovat joko DRM-suojattuja tai muuten vaan kopiosuojattuja, joista ei taaskaan saa tehdä laillisia kopioita.
Eli ei ole, mitä hyvittää.
Joku yleinen hyvitysmaksu/mediamaksu ‑kombinaatio voisi olla siinä mielessä hyvä ratkaisu, jos sen maksamalla saisi samalla oikeuden harrastaa ei-kaupallista kopiointia yksityiseen käyttöön, myös netissä. Tällöin nykyinen laiton kopiointi muuttuisi takaisin lailliseksi ja palaisi hyvitysmaksun piiriin. Tällöin päästäisiin kohtuullisuudessa takaisin 90-luvulle ja eroon näistä tiedostonjakoon liittyvistä lakijutuista sun muista yksityishenkilön oikeusmurhista.
Vielä yksi heitto:
Miksei sitä helvetin hyvitysmaksua voi periä niiden teosten hinnassa?
Jos ostat cd:n, ostat samalla oikeuden kopioida sitä yksityisesti lähi- ja kaveripiirissä ilman erillistä lisähyvitystä tallennusmedian ja laitteiden osalta. Kirjastolle cd-levyt taitavat jo nyt maksaa enemmän kuin yksityisille. Maksu jakautuisi tasaisesti niille, jotka teoksia ostavat ja samoin hyvitykset voitaisiin helpommin jyvittää niille muusikoille, joiden levyjäkin ostetaan.
Levy-yhtiöt ja tekijänoikeusmafia eivät tietenkään haluaisi tätä, kun se olisi omasta bisneksestä pois. Mutta omapahan on ongelmansakin: nyt se on jonkun muun bisneksestä pois.
Kiuru (sdp.) selittää omalla hassulla, totuutta muuntelevalla matematiikallaan sitä, miten 438 miljoonasta 480 miljoonaan nouseva maksu aiheuttaa sen, että keskimäärin maksut pienenevät.
Demarilogiikkaa parhaimmillaan.
Se pienenee niillä, jotka ovat maksaneet TV-luvan ja kasvaa niillä, jotka eivät ole.
Osmo siis väittää, että kahden tulonsaajan perheen tuleva maksu 2 x 140€ = 280€ on vähemmän kuin 244€ euroa, joka maksu on nyt.
Voisitko perustella millä laskentatavalla olet tuon tulkintasi tehnyt
Monella on telkkari myös kesämökillä.
Hienosti hoidettu, hyvä vihreät!
Yle-verosta onkin siis tulossa laajempi media- tai kulttuurivero? Ei välttämättä huono juttu, mutta laajempaa veroa maksavien tulisi saada jotain vastinetta maksuistaan, varsinkin kun entisen hyvitysmaksun osuus päätynee pitkälti normaalia elinkeinotoimintaa harjoittaville henkilöille.
Oikeus ostaa c‑kasetteja ilman hyvitysmaksua ei oikein riitä.
Kakkostelkkarista ei ole tarvinnut maksaa erikseen enää vuosikymmeniin.
Siis missä se maksun alenemisen pointti on?
Vai onko kyseessä taas tyypillinen poliitikon totuus?
Missä? En kyllä löytänyt moista kohtaa Arhinmäen blogista, tai sitten meni jotain ohi.
Politiikassa käy joskus niin, että velat on saatavia ja menot tuloja.
Kun veronmaksaja maksaa enemmän (tässä tapauksessa keskimäärin 14% enemmän) on se Suomalaiselle säästöä!
Täältä löytyy (http://www.paavoarhinmaki.fi/blogi/2011/tekijan-puolella-isoja-mediakorporaatioita-vastaan/):
“Hyvitysmaksuissa pitää seurata alati muuttuvaa maailmaa. Hyvitysmaksukertymän vähentyminen on saatava pysäytetyksi ja sen taso uudelleen nousuun. Nopeiden nettiyhteyksien – joita siis käytetään laajamittaisesti tekijänoikeussuojatun sisällön lataamiseen – liittäminen hyvitysmaksujärjestelmään saattaisi olla yksi osa ratkaisua.”
Eipä se ollutkaan nettiliittymiin, vaan näin:
“Nyt on tehty asetusluonnos, jossa hyvitysmaksu ulotetaan mediasoittimilla varustettuihin kännyköihin ja tietokoneisiin. Näitä laitteita käytetään paljon tallentamiseen”.
Tuo on suora lainaus Arhinmäen blogista. Kyse on siis laajemmasta otoksesta kuin vain nettiliittymien verottaminen. Useinhan yhden liittymän takana on useampia tietokoneita.
Ja kyllä, kaikki tietokoneet on varustettu mediasoittimella. Ja nykyään myös lähes kaikki puhelimet.
Niinpä, miksi pitäisi? Olisiko ihan kohtuutonta, että musiikkitulot pitäisikin saada tallennemyynnistä, keikkailusta, radio- ja nettisoitosta yms. eikä veronmaksajilta verotuksena?
Jouni Martikainen.
Luepa aiempi kommenttini ja yritä ymmärtää että kyse ei ole vain “muusikoiden” tuloista/menoista. Erityisesti AV-puolella hyvitysmaksu on merkittävä.
Tämä keskustelu on täysin mahdotonta kun jengi on niin pihalla perusasioista.
Kyllä. Keskimäärin maksut pienenevät, koska maksajien määrä lisääntyy. Ei siinä mitään ihmeellistä logiikkaa ole, pelkkää kertolaskua.
Aivan yhtä vähän kuin verotusta musiikkitulojen tuottamiseksi hyväksyn korvamerkittyä verotusta (joka itse asiassa hyvitysmaksukin on) “henkilökohtaisiksi korvauksiksi televisio-ohjelmien tekijöille ja rahoitukseksi audiovisuaalisen kulttuurin edistämiselle”.
Olisiko ihan kohtuutonta, että TV-väen tulojen pitäisikin kertyä TV-yhtiöiltä (mm. YLE-maksun kautta), TV-esityksistä yms. eikä veronmaksajilta verotuksena? Ja olisiko kohtuutonta, että valtion päätöksellä tapahtuva audiovisualisen kulttuurin edistäminen olisi ihan samalla viivalla muiden budjettimenojen kanssa niitä priorisoitaessa?
Tulevaisuudessa kun kaikki sitten rahoittaa kotimaista musiikkiteollisuutta niin ei liene kohtuuton vaatimus että me kansalaiset saadaan käyttää tuotettua materiaalia vapaasti ilman kopioinninesto tekniikoita. Jotain ehtoja lienee kohtuullista tuen maksajan esittää jos tällaista järjestelmää pitää pyörittää.
Järjestelmää voisi myös tehostaa niin että tuen jakoperusteena olevat asiat rekisteröityis automaattisesti VM:n tietokoneelle, josta veroeurot sitten jakaantuisivat niitä vailla oleville muusikoille. Jätetään tehottomat yhdistykset pois välistä ja päästetään niiden työvoima tekemään tuottavaa työtä.
Vähintä mitä voidaan yhdistyksille tehdä on sulauttaa ne valtioon kuten krinaalihuoltoyhdistykselle tehtiin.
Tai olisko sittenkin mahdollista että muusikot vois vaan tulla toimeen ihan omillaan?
Järjestelyn toimivuus kansalaisen kannalta selviää vasta joskus 2018. Nykyinen hyvitysmaksu on harmillinen, mutta menona varsin pieni — jos se nyt siirretään veroksi (huonompi vaihtoehto) maksutaso pomppaa muutamassa vuodessa todennäköisesti moninkertaiseksi.
Yle-veroon tuota maksua ei voine siirtää, koska asioilla ei ole tosiasiallista yhteyttä. Vähän sama kuin jos kasettimaksu siirrettäisiin koiraveroon
Esitän myös, että Yle-veron suhteen toimitaan kuten autoverotuksessa, eli jos ei käytä — ei myöskään maksa. Ratkaisu on teknisesti helppo nykyisellä Digi-TV ‑aikakaudella eli perintä tapahtuu maksukortilla ja ohjelmat salataan.
Radio-toiminnan kulut voisi kattaa julkisista varoista koska Yle:n vastuulla lienee kriisiajan tiedotus ja tekniikka maksujen perimiseksi puuttuu. Käytännössä tarvittaneen vain pari julkista radiokanavaa, kummallekin viralliselle kielelle omansa.
Vapautuneet taajuudet voisi laittaa vaikka huutokauppaan, ja taajuus myydään esim. viideksi vuodeksi kerrallaan kaupallisille toimijoille. Näiden menestymisen voisi sitten kansa päättää kanavavalinnallaan, varsin demokraattista eikö vaan?
Ei nyt sitten puhuta mihin se raha päätyy. Puhutaan vaikka siitä, että miksi minulta pitäisi ottaa rahaa pois sen takia, että minulla on tietokone ja puhelin, joissa kummassakin on mediasoitin?
Aiemmassa viestissäni kerroin jo, että tietokoneessani on isot kiintolevyt, mutta ei kappaleen kappaletta musiikkia. Ei siellä ole kuin itse kuvaamiani videotallenteitakaan. Ei siellä ole mistään kirjasta tai muustakaan taideteoksesta jäljennöksiä. Puhelinta koskevat ihan samat jutut. Puhelimessa on jokunen Nokian soittoääni, toivottavasti niistä ovat säveltäjät saaneet kymmenyksensä.
Tietokoneen muistissa on hetken aikaa Spotifyn suoratoistona tulevaa musiikkia, mutta sekin häipyy sieltä ihan itsekseen kunhan bittivirta on muutettu ääniaalloiksi kaiuttimissani.
Nykyisen tietokoneeni levyjen hinnassa olen jo hyvitysmaksuni maksanut, mutta seuraavan tietokoneeni levyistä en vielä. Siksi tämä puhututtaa.
Hmmm… Tuossa voi tilastotieteilijäkin ruveta jo vähän miettimään, saako kahta eri populaatiota verrata. Vertailukelpoisuus tässä vaatisi kyllä sitä, että käytetään samaa populaatiota. Ja silloin voidaan sanoa, että “nykyisen tv-maksun maksajien maksurasite pienenee”.
Esimerkiksi omassa taloudessani maksu nousee 280 euroa/vuosi. Prosentteina ei voi nousua laskea, kun sitten joutuisi jakamaan nollalla. Ja ei, en ole lintsari. En ole vain keksinyt, millä ajalla televisiota tuijottelisin.
Mutta ei silti, pidän tätä esitystä erittäin onnistuneena kompromissina. Pelissä oli kaksi reunaehtoa, poliittinen ja käytännöllinen Poliittinen reunaehto sanoo, että Yleisradion toiminnasta ei tingitä. Käytännön reunaehto taas sanoo, että tv-maksu on dinosaurusten ajalta ja joutuu lähtemään niiden tietä.
Suora budjettirahoitus olisi tehnyt kustannusvaikutusten tulonjakoarvioinnin kovin hankalaksi. Tv-maksu on ollut harvinainen tasavero, vieläpä talouskohtainen. Nyt uudistus korjaa tuon talouskohtaisuuden henkilökohtaiseksi, ja tasaveroa kohtuullistetaan kaikkein pienituloisimmille. Lisäksi tämän veron kohdalla pääomatuloja ja ansiotuloja kohdellaan samalla tavalla.
Minun täytyy sanoa, että olen suorastaan ällistynyt ratkaisun järkevyydestä, vaikka itse kuulunkin suurimpiin häviäjiin. On vaikea kuvitella parempaa ratkaisua, joka olisi ollut poliittisesti mahdollinen. Nyt pitää vain toivoa, että YLE osaisi keskittyä nettitoimintansa kehittämiseen, täällä se tulevaisuus on.
Tuossa on yksi ongelma. Jos yksityinen kopiointi on sallittua, tallennemyynnistä ei kovin paljon tuloja tule digitallenteiden aikana. Ensimmäisen voi myydä, ja sen jälkeen tallenne onkin jo jaossa.
Sama koskee sitä, että jos tallenteiden hinta nousee, niiden ostaminen vähenee, vaikka käyttö pysyy ennallaan. Tästä syystä maksujen upottaminen tallenteiden hintoihin ei oikein toimi.
Ja jos yksityinen kopiointi on kiellettyä, maksulta häipyy peruste. Jollakin tavalla kuitenkin paras lähestymistapa olisi kieltää yksityinen kopiointi oman talouden ulkopuolella. Tämä antaisi luonnollisen rajauksen kopiointiin estämättä oikeustajun vastaisia kopiointikieltoja (varmuuskopiointi, CD:n kopiointi kovalevylle, jne.)
Hyvitysmaksun reiluun perimiseen ei ole mitään järkevää konstia, ja oikeasti kyse on yhteisesti sovitusta kulttuurirahoituksesta, johon on kuitenkin otettu tusinan verran erilaisia yhteenkietoutuneita yhdistyksiä mukaan. Parasta olisi rahoittaa asiat yhteisistä rahoista ja kammata tuo tekijänoikeusjärjestöviidakko tehokkaaseen kuntoon.
Päinvastoin kuin Osmo, en pidä maksun leipomista YLE-veroon mitenkään huonona ajatuksena. Kyse on hyvin samantyyppisestä asiasta, eikä rahasumma ole kuin prosentin luokkaa YLE-verosta.
KariS:
Veron suuruudeksi on ilmoitettu 50–140€ Sen kahden tulonsaajan perheen jossa maksetaan 2x50€=100€ maksu pienenee huomattavasti.
Jos kuuluu siihen (korkeimpaan)tuloluokkaan jossa molemmat joutuvat maksamaan 140€ niin ei luulisi olevan vaikeaa kerätä kahteen pekkaan vuodessa 36€ euroa jonka korotus on. Sille toiselle perheelle säästyvät 144€ saattaa tulla tarpeeseen.
Suurimmalla osalla erotus menee johonkin tuohon väliin. Keskimäärin uudistuksesta kuitenkin hyödytään kun saadaan pinnarit mukaan maksamaan.
Mm. parahin nimimerkki “Opa”, minä en jaksaisi jankata tätä samaa keskustelua sadatta kertaa läpi.
Kuten missään muussakaan päätöksenteossa, ratkaisuja ei pidä tehdä anekdoottiaineiston ja mutu-tuntuman pohjalta. Etenkin kun sitä tutkittuakin tietoa on tarjolla. Otetaas muutama esimerkki:
Taloustutkimuksen 3/2010 mukaan yli miljoona suomalaista on tallentanut puhelimeensa musiikkia, keskimäärin 97 kappaleen verran – yhteensä valtakunnan luureissa soi siis yli 90 miljoonaa kappaletta. Ja ulkoisten kovalevyjen käyttäjistä 54% on tallentanut niille musiikki- tai videotiedostoja.
Eli vaikka just sulla ei siellä olisikaan mitään, niin suurimmalla osalla kuluttajista tutkitun tiedon mukaan on. Ergo hyvitysmaksulle on yhä perusteensa.
Mielestäni hyvitysmaksua voi hyvällä syyllä verrata esim. maatalousyrittäjille maksettaviin peto- ja hirvieläinten aiheuttamien tuhojen vahingonkorvauksiin. Siteraanpa valtion talousarvioesitystä vuodelle 2012:
(Hävyttömästi linkkaan kirjoitukseeni aiheesta viime vuodelta.
http://hannuoskala.fi/2010/12/22/hyvitysmaksuista-osa‑3/ )
Jos ajatellaan kahden työssäkäyvän aikuisen taloutta, niin voiko sanoa maksujen pienentyneen, jos aiemmin talous joutui maksamaan yhden ison laskun uuden systeemin kahden pienemmän, mutta yhteensä aiempaa isomman laskun sijaan?
Spotify jättää ne biisit levylle, jotta seuraavalla kuuntelukerralla niitä ei tarvitse hakea muilta käyttäjiltä ja/tai spotifyn palvelimilta. Huomasin tämän kun kännykän puhelimesta loppui yhtäkkiä levytila.
Miten se muuttaa asiaa, että muusikojen lisäksi myös AV-puoli saa hyvitysmaksutuloja? Ja miten se muuttaa asiaa, että yksityisten taitelijoiden lisäksi hyvitysmaksutuloja saavat myös erilaiset taiteentekemistä tukevat yhdistykset. Mitä tuloja ne ovat menettäneet siitä hyvästä, että kansalaisilla on digibokseja ja muita tallennusvälineitä?
Perusasiat, toki, mutta myös peruslogiikat on hallittava pihalta pääsemiseksi.
Sanovat, että hyvä kompromissi on sellainen, johon kaikki ovat yhtä tyytymättömiä…
Nyt kun Yle-vero taitaa tosiaan olla tulossa, täytyy sanoa, että olisi jo korkea aika käydä vakava keskustelu erityisesti Ylen roolista, mutta myös valtion roolista kulttuurin tukijana yleensä.
Nykyisin Yleisradion tarjonta on ainakin Hesarin takasivun perusteella niin ylitsepursuavaa, että tv-ohjelmien pakkomyynti kansalaisille tässä mitassa ei ole 2000-luvulla enää mitenkään perusteltua. On yksinkertaisesti väärin, että verovaroin tuetaan sellaista harrastustoimintaa, joka olisi yhtä lailla saatavilla mainosrahoitteisenakin. En puhu nyt siis mistään uutislähetyksistä tai vaalitenteistä, vaan sarjafilmeistä ja vastaavista. Laadukkaita elokuvia saa marketista seitsemällä eurolla kappale.
Sama koskee kulttuuria yleensä, siis myös pop-musiikkia. Valtion tulisi tukea ensisijaisesti sellaisia kulttuurin muotoja, jotka jäisivät syntymättä ilman valtion apua. Yksikään minun bänditoimintaa harrastavista kavereistani ei julkaise eikä keikkaile siksi, että toivoisi siitä täysipäiväistä ammattia itselleen. Huipputuloiset suosikkimuusikot eivät valtion tukea tarvitse, ja marginaalinen musiikki ei jää tekemättä, vaikka tukirahoja ei tulekaan.
Ymmärrän kyllä, että tilanne on poliittisesti vaikea, sillä kauhea rummutus “kulttuurivihamielisyydestä” alkaa välittömästi, jos näitä saavutettuja etuuksia alkaa kritisoimaan. Monet ihmiset eivät miellä näitä asioita tulonsiirroiksi vaan joksikin abstraktiksi kansalliseksi projektiksi.
Opiskelijana tulee muuten olemaan mielenkiintoista nähdä kumman vaikutus opiskelijatalouteen on lopulta suurempi, yliopistolla käsittämättömän paljon porua aiheuttaneen opintotuen indeksisidonnaisuuden vaiko tulevan Yle-veron. Kaikkihan tietävät, että tuskin yksikään opiskelija maksaa tv-luvasta. Herra antaa, Herra ottaa, näin siis myös Arkadianmäellä… 🙂
Ja toisaalta ihmisiä ei voi pakottaa ostamaan. Jos juuri kukaan ei osta jotain cd-levyä, niin ei osta, vaikka olisi mitkä laissa säädetyt tai tekniset pakotteet kieltämässä yksityistä kopiointia. Ja sitten taas toisaalta moni ostaa, kun ostaja nimenomaan haluaa omistaa sen alkuperäisen, jos levy on hyvä.
Ostomotivaatio on pääosin jokin ihmisen sisäsyntyinen tarve haluta ostaa tuote. Ostamista tapahtuu erityisen paljon silloin, kun myynnissä on jotain, mitä ihmiset haluavat ostaa.
Olen useamman kerran tämänkin vuoden aikana löytänyt jonkun hyvän levyn, jonka olisin ollut valmis ostamaan. Ei vaan ole ollut joko myynnissä tai ei ole ollut myynnissä sellaisessa formaatissa, josta olisin ollut valmis maksamaan (häviötön cd-tasoinen muoto, kuten FLAC, suoraan netistä ilman muovikuoria ja ‑kiekkoja). Kovin huonosti kala nappaa pilkkiin näillä vaatimuksilla.
Helpointa olisi, jos voisi vaan mennä artistin sivulle ja maksaa jokin levynkannatusmaksu suoraan bändille, ja hankkia ne bitit omatoimisesti sieltä, mistä ne helpoiten irtoavat. Postissa tulisi myöhemmin kuitti, että NN on hankkinut “lisenssin” tähän levyyn yksityistä käyttöä varten sitä varten, jos tekijänoikeusmafia tulee sattumanvaraisesta syystä tai toisesta joskus nillittämään asiasta.
Ja toisaalta en ole yhtään levyä ostanut varmaan tällä vuosituhannella ilman, että olisin sitä etukäteen kuunnellut kertaan rauhassa kotona. Käytännössä levyn on aika mahdoton päästä meikäläisen ostoslistalle, jos en tarkkaan tiedä mitä olen ostamassa. Silti olisi kiva, jos jonkun kympin voisin aina silloin tällöin sijoittaa uusiin levyihin.
‘Eli vaikka just sulla ei siellä olisikaan mitään, niin suurimmalla osalla kuluttajista tutkitun tiedon mukaan on.’ (Hannu Oskala)
1) Yli miljoona ei ole enemmistö suomalaisista kuluttajista.
2) Kuulun siihen 54%:iin, jolla on ulkoisella levyllä videotiedostoja. Omia, itse kuvattuja ovat. Miksi niistä pitäisi maksaa veroa jollekin yksityiselle taholle?
Minusta maailmassa on musiikkia haitaksi asti. Jos sitä tehdään jatkossa vähemmän, niin ei tuo minua haittaa. Ne joita haittaa, ovat epäilemättä valmiita maksamaan siitä.
Yksinkertaisin ratkaisu korvata laillisesta lähteestä kopioinnin aiheuttama tulonmenetys on lisätä tämä tulonmenetys tuotteen hintaan.
Oskala:
Ja siis olet vakavissasi sitä mieltä että nämä kaikki — tai edes suurin osa — ovat sellaista aineistoa jotka todella oikeuttavat hyvityksen suomalaiselle artistille? Eli ei esim. ulkomailta ostettua tai itse tuotettua? Siis ei pelkästään lain mukaan, vaan sinun mielestäsi (koska ilmeisesti myös ulkomailta ostettu tai itse tuotettu lain mukaan lasketaan tähän yksityiseen kopiointiin minkä perusteella hyvitysmaksua peritään). Ihanko tosissasi et näe, minkä takia ihmisten mielestä ei ole ok, että suomalainen artisti saa rahaa ulkomailta ostetun kappaleen latauksesta puhelimelle tai itse tuotetun sisällön tallentamisesta levylle?
Joo mutta toimeentulotuen perusosa yksinelävälle nousi n. 50 e per kk. Mutta Kiurun tulevalla tv-verolla tuosta em. korotuksesta syödään pois heti kättelyssä n. 1/12 osaa.
Että vielä on viisikymmppisestä kuukautta kohden syömättä veronluontoisilla maksuilla 11/12 osaa.
No ei kyllä mennyt mitään.
Toimeentulontuen perusosa lasketaan niin, että normista vähennetään nettotulot verotuksen jälkeen. Koska Ylevero on osa vähennettävää veroa, se otetaan huomioon toimeentulotuessa.
Ministeri Kiuru sanoo lehdistötiedotteessaan:
— On erittäin merkittävää, että eduskunnan kaikki poliittiset ryhmät antoivat tukensa Yle-uudistukselle. Tämä korostaa sitä, että Yleisradio toimii eduskunnan valvonnassa.
Miksi valtio haluaa sekoilla ja sekoittaa lainsäädäntöä ja ‑valvontaa täysin anarkististen immateriaalioikeuksiin ja asioihin. Vaaditaan valtava vakoilukoneisto, jotta tällaisia lakeja voitaisiin valvoa. Valvontapalvelun voisi ulkoistaa Kiinaan.
Minulla on kuusi ulkoista kovalevyä. Niistä yhdellä on musiikkia. Ergo, noin 9 % ulkoisista kovalevyistä käytetään musiikin tallentamiseen.
Minulla on myös puhelin, jonka työnantaja on ystävällisesti lahjoittanut. Olen tallentanut siihen musiikkia, jonka oikeudet työnantaja omistaa, esim. viileä Nokia-tune.
Nämä sun perusteet ei oikein vakuuta.
Kuvittelisin että kaltaisilleni kulttuurintekijöille ja myös meitä edustaville tekijänoikeusjärjestöille on ihan sama mistä vuotuinen 10 miljoonan euron hyvityspotti saadaan kasaan kunhan se saadaan kasaan. Kuten Hannu Oskala kommentissaan esittää kyse on suomalaisia musiikintekijöitä, dokkarintekijöitä ja mediataiteilijoita ajatellen todella olennaisesta rahasta. On myös huomattavaa, että tästä rahasta merkittävä osa käytetään uuden ja marginaalisen kulttuurin tuottamiseen.
Kritisoisin torstaina tehtyä päätöstä aika kosmeettiseksi. 20% korotus tuskin miellyttää sen enempää tekijöitä kuin EFFI-kampanjaa rahoittaneita tahojakaan. Nythän hyvitysmaksu itse asiassa vääristää kauppaa entisestään, mikä ajaa yhä useamman suomalaisen ostamaan kovalevynsä ulkomaisista verkkokaupoista. Tavallaan kaikki häviävät: 1) kuluttuja joka joutuu maksamaan Suomesta ostaessaan koviksista kovempaa hintaa, 2) kauppias joka joutuu korottamaan hintojaan ja menettää näin asiakkaat ulkomaille, 3) valtio, joka jää edellämainitusta syystä vaille verotuloja, 4) tekijä, joka jää vaille paljon puhuttua 20% hyvitysmaksukorotusta.
Kulttuuriministeri Arhinmäki esitti, että älypuhelimet ja tietokoneet olisi lisätty laitekantaan siksi aikaa, että korvaava järjestely ja lainmuutos saadaan voimaan. Siirtymäajaksi vanhan laitekannan hyvitysmaksuprosenttia olisi laskettu tuntuvasti, jolloin tuntuvaa vääristymää ei olisi päässyt tapahtumaan.
Julinen narina tästä asiasta on ollut mielestäni täysin kohtuutonta, jos vertaa vaikka YLE-maksukeskusteluun ja tämän järjestelyn hintaan yhtä kansalaista kohti. Rahasummana Arhinmäen esittämän siitymäajan hyvitysmaksumallin vuotuinen hinta eli 2,70€ per kansalainen ei olisi mielestäni millään mittarilla kohtuuton.
(Pekka Pessille: Hannu Oskala on kyllä oikeassa siinä, että anekdotaalisella aineistolla ei ole mitään arvoa.)
Ylevero siis kasvattaa tuloloukkuja?
YLE-veroa hehkutetaan aivan turhaan. Se on malliesimerkki, miten kansanedustajat (pl. Ode) kyllä osaavat asettaa veroja, mutta eivät osaa mitoittaa toimintaa tai johtaa organisaatiota.
YLE:n toiminnassa on hyvinkin 50% ilmaa ja kaupallisuutta. Yleisradion johtamisesta mitään käsittämätön poliittinen hallintoneuvosto, osuuskaupasta tuotu hallituksen puheenjohtaja (KOK), puhelintehtaalta tuotu toimitusjohtaja (KOK), viestintäministerin paikalta disponibiliteettiin pantu julkaisujohtaja?(KOK) ja koko joukko muita johtajia avainpaikoilla uutisia myöten eivät ole ammattijohtajia.
Yli 500 miljoonan euron mitoitus YLE:lle on saavutus sinänsä. Tällaiseen löysyyteen ei yksikään suomalainen kunta edes yllä.
Oikea mitoitus on vajaa 200 miljoonaa euroa, millä ammattitaitoisesti johdettu Yleisradio suoriutuu kevyesti ja paremmin tehtävästään, kuin ylimitoitetulla rahoiteuksella, joka tekee yhtiön toiminnasta kaikkea muuta kuin mitä yleisradiotoiminnalla käsitetään.
Minusta olisi tärkeää, ettei muodosteta taas yhtä uutta maksuautomaattia kansalta pienelle edunsaajaryhmälle, vaan säilytetään jonkinlainen markkinaohjaavuus. Minusta YLE-vero on tästä syystä huono (ja pitkälti myös TV-lupa), koska sitä kautta kertyvä rahasumma ei riipu oikeastaan lainkaan ihmisten maksuhalusta, ihmisten halusta saada kyseistä tarjontaa yms. Ja pahoin pelkään, että jatkossa TV-vero tulee kasvamaan inflaatiota nopeammin. Hyvitysmaksun kerääminen musiikkia sisältävien CD-levyjen ja DRM-suojaamattomien musiikkikappaleiden yhteydessä sen sijaan olisi markkinaohjautuva mekanismi, mutta se tuskin kelpaa tekijänoikeusmafialle juuri siitä syystä.
Kuinka pitkäksi ne muusikon tulot pitää turvata? Koko elämäksikö veronmaksajien rahalla, jos on ollut suosittu artisti vaikka kymmenen vuotta? Miksei sitten pitäisi turvataa heidän tuloja, jotka joutuvat työttömäksi globalisaation tai rationalisoinnin takia?
Markus Nordenstreng:
No tuskin tän maksun vastustajat yleensä kiistää, etteikö tämä raha olis tärkee niille, jotka sitä saa ja varmasti sitä käytetään myös sellasen kulttuurin tuottamiseen mitä yleisö ei halua.
Maksun vastustajien mielestä ongelmana on se, että maksu ei kohdistu tarpeeks hyvin niille jotka aiheuttaa tulonmenetyksiä niille kulttuurintekijöille joille hyvitysmaksu menee.
Jotenkin aika usein teidän maksun puollustajien perustelut haiskahtaa siltä, että te ootte sitä mieltä, että näille kulttuurintekijöille kuuluu vaan maksaa siitä kulttuurin tekemisestä ihan riippumatta siitä onko se kulttuuri arvokasta yleisön mielestä ja että teitä ei hirveesti kiinnosta, että kuka maksaa kunhan joku maksaa.
Hyvitysmaksu on yksinkertaisesti mahdoton ja vanhentunut ajatus. Mielestäni on ihan hyvä jos se korvataan esim verovaroista tapahtuvalla rahoituksella. Tällöin ainakin maksun järjettömyys ja epäloogisuus tulee paremmin esille.
Sisällön käyttö on muuttunut totaalisesti 15 vuoden aikana, ja jos “kopion valmistaminen omaan käyttöön” oli 80 luvulla poikkeustapaus niin nykyään se on täysin normaalia käyttöä, eikä musiikkiteoksella ole enää samanlaista fyysistä sidosta tallennusvälineeseen kuin c‑kasettiaikana. Tästä syystä omaan käyttöön tapahtuva kopiointi tulisi huomioida jo teoksen myyntihinnassa.
Esimerkki nykyisen maksukäytännön järjettömyydestä: ostin ulkoisen USB-levyn tallentaakseni sinne varmuuskopioita CAD piirrustuksista yms dokumenteista. Maksoin laitteen hinnassa 10 euroa pakkotukea Teostolle koska kovalevyn ovat maksun piirissä. Huvittava yksityiskohta on, että pelikonsoleista ja puhelimesta ei peritä maksua, vaikka nämä sattuvat meidän perheessä olemaan juuri ne laitteet joihin tallennamme omistamamme musiikkitallenteet ja joiden kautta etupäässä musiikkia kulutamme.
Pointti on siinä, että digitaalisen median käyttötapojen ja siihen soveltuvien laitteiden kirjo on niin suuri ja nopeasti muuttuva, että nykyisenkaltaisella järjestelmällä ei ole mahdollisuuksia periä kopipmaksua oikeudenmukaisesti.
Lisäksi datan määrä maailmassa ja kotitalouksissa kasvaa koko ajan ja tallennuskapasiteettia tarvitaan paljon muuhunkin kuin musiikin tallentamiseen.
Voi esimerkiksi lähettää sähköpostilla tiedoston jollekin kaverille. Tämän kai pitäisi mennä laillisen yksityisen kopioinnin puolelle. Nettiä kuitenkaan tuskin käytetään merkittävässä määrin tähän tarkoitukseen.
Markus Nordenstreng: “20% korotus tuskin miellyttää sen enempää tekijöitä kuin EFFI-kampanjaa rahoittaneita tahojakaan”
Ketä nämä EFFi:n kampanjaa rahoittaneet tahot ovat?
Olen luullut effin toimivan vapaaehtoisvoimin ja jäsenmaksutuloilla?
Kas, tuollahan se kamppanjasivulla sanotaankin että kampanjaa tuki verkkokauppa.com
Tuo YLE-vero ei ole mikään pikkujuttu. Se on yli kaksi kertaa niin paljon kuin kaikkien Kainuun kuntien yheenlasketut verotulot. Vasta Etelä-Pohjanmaa pääsee suuremmille luvuille kuin Yleisradio:
Kuntien verotulot v. 2010 euroa.
M21 Ahvenanmaa 86 100 000 €
M16 Keski-Pohjanmaa 205 881 000 €
M18 Kainuu 245 419 000 €
M20 Itä-Uusimaa 351 850 000 €
M09 Etelä-Karjala 424 336 000 €
M10 Etelä-Savo 457 134 000 €
M12 Pohjois-Karjala 461 355 000 €
M14 Etelä-Pohjanmaa 541 456 000 €
M05 Kanta-Häme 553 930 000 €
M15 Pohjanmaa 573 722 000 €
M19 Lappi 580 153 000 €
M08 Kymenlaakso 595 955 000 €
M07 Päijät-Häme 629 535 000 €
M04 Satakunta 721 628 000 €
M11 Pohjois-Savo 734 502 000 €
M13 Keski-Suomi 829 597 000 €
M17 Pohjois-Pohjanmaa 1 214 793 000 €
M02 Varsinais-Suomi 1 554 253 000 €
M06 Pirkanmaa 1 613 669 000 €
M01 Uusimaa 5 977 126 000 €
Lähde: Tilastokeskuksen tilastotietokanta
Järkevin muoto ‘kopiomaksulle’ on kerätä se reilu euro/kansalainen Yle maksun yhteydessä. Ne jakaa ne kultuuriministeriön apurahoina.
Tekijönoiekussuojaa jo on pidennetty 70 vuoteen tekijän kuolemasta, jolloin Sibeliuksen ja Juicen perikunnat ihan mukavasti saavat merkittävää marginaalista kultuuritoimintaa tukevia korvauksia jatkossakin.
Yle-maksu on enenmmän kuin tervetullut, koska se poistaa vapaamatkustajat ja tarpeen lupatarkastuksiin. Menetyspuolella on monimuotoinen perinne, jolla lupamaksuja ja lupatarkastajia on vältelty. Jokin valtiollinen isntituutti saisi alkaa jo kerätä tätäperionnettä kokoelmiinsa.
Markus Nordenstreng kirjoitti:
“Arhinmäki esitti, että älypuhelimet ja tietokoneet olisi lisätty laitekantaan siksi aikaa, että korvaava järjestely ja lainmuutos saadaan voimaan.”
Markus, ymmärtänet varmaan että juuri kukaan ei jaksa uskoa kun poliitikko ehdottaa väliaikaista veroa. Yleensä tässä kohtaa vedetään esiin kortti vuonna 1958 aloitetusta “tilapäisestä” autoverosta (joka on edelleen voimassa). Siksi näitä asioita on tapana vastustaa täydellä höyryllä nimenomaan syntyvaiheessa, kun asiaan on vielä mahdollista vaikuttaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_autovero#Autoveron_historia
Tämä tunnetusti kannustaa perikuntaa luomaan uutta kulttuuria.
Tuli muuten mieleen: Eikös Sibelius ollut veloissa? Maksoiko perikunta velat pois vai onko tässä nyt ansiotonta tuloa?
Vuoden kannattaa vielä odottaa. Saavat parempia vastauksia.
Jep. Ottavat toki myös vastaan lahjoituksia.
Olen ehkä taiteentekijävastainen henkilö siinä mielessä, että en yöuniani menetä sen takia, että joku taiteilija ei pysty elämään taiteellaan. Menisi oikeisiin töihin ja taiteilisi vapaa ajalla, niin kuin me muut. Jos muutama kappale jää sen takia tekemättä, niin menetys ei ole kovin suuri.
Ja vaikka laiton musiikin kopiointi on muka hirvittävä ongelma, niin aika hyvin tuntuvat monet muusikot pärjäävän. Niin hyvin, että on varaa pitää lomaa pidemmän aikaa ja käydä Intiassa seestymässä tai ostaa melkoisen hintavia kämppiä WestEndistä.
Jos oikeasti koen, että jotain muusikkoa/taiteilijaa tms. pitäisi tukea, niin luovun mielelläni pienestä määrästä rahaa ostaessani teoksen. On mielestäni myös kohtuullista, että julkishallinto osaltaan tukee taiteen/musiikin tekemistä jossain määrin verotuksen, museoiden, musiikitalojen, koulujen, YLE:n tms. muodossa.
On mielestäni myös käsittämättömän epäoikeudenmukaista, että joudun maksamaan tallennustilasta hyvitysmaksua, jota käytän omien valokuvien, videoiden, työtiedostojen, dokumenttien tallennukseen. Ja tämä raha jaetaan epämääräisin perustein, johon minulla ei ole ollut valtaa vaikuttaa.
Lisäksi teostosuoja on käsittämättömän pitkä ja käsittämättömän laaja ja rajoittaa ihmisten ilmaisunvapautta sekä teosten kehittämistä edelleen.
Siksi mielestäni hyvitysmaksun muuttaminen veromuotoiseksi on kannatettavaa ja miksei Yle:n rooliakin voisi laajentaa tähänkin.
Ei enää huolta Yleisradiosta. Rocklaulaja Kikka on nimitetty YLE:n hallitukseen kertovat tuoreet uutiset.
Kansa saa mitä kansa äänestää.
Mikäs vika Kikassa, pilaako rockalaulajan leima kaiken muun osaamisen?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kikka_Laitinen
Kyse on siis hallitustyöskentelystä, ei mistään poliitikkojen keskustelukerhosta. Pitäisi olla hallitustyöskentelyn osaamista. Yleensä sellaisen harjoittelu aloitetaan vähän pienemmästä yrityksestä.
Hän on sanonut edustavansa YLE:n hallituksessa tekijänoikeuksien saajia eli hän varmaan neuvottelee siellä kavereilleen hyviä sopimusehtoja.
Kyllä YLE:n hallinto pitää laittaa kokonaa uusiksi. Katselijoiden ja kuuntelijoiden pitäisi demokraattisella vaalilla valita edustajansa konklaaviin, joka valitsisi ylimmän johdon jäsenet.