Tämä budjetti on mennyt sekä hallituksessa että valiokunnassa rutiinilla, koska hallituspuolueet olivat paneutuneet asiaan pitkään, perusteellisesti ja varsin vaiherikkaasti touko-kesäkuussa. On toteutettu vain sitä, mitä Säätytalolla on sovittu.
Valiokunnan lisäykset budjettiin olivat maltillisia ja pääasiassa aivan oikeansuuntaisia. Vihreät ovat erityisen tyytyväisiä lisäyksiin ympäristönsuojeluun ja joukkoliikenteeseen. On todettava, että tämä kohtalainen yksimielisyys näyttää ulottuvan myös oppositioon. Jos keskustan mielestä 20 miljoonaa päivässä lainanottoa on aivan törkeän paljon, niin sitten kuitenkin 19 miljoonaa on ihan passeli..
Talouden näkymien synkentyessä on syytä varautua budjettikehysten uudelleenarviointiin. Vihreät ovat tähän valmiita. Kannatamme vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta emme halua tehdä sitä velaksi, mikä onkin luonnollista jo ajatellen vihreiden kannattajakunnan nuoriin painottuvaa ikäjakaumaa.
Yhä useammin on sanottu, ettei meillä enää olisi varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Asia on pikemminkin päinvastoin. Meillä ei ole varaa luopua hyvinvointiyhteiskunnasta. On nimittäin tullut suosituksi laittaa maita paremmuusjärjestykseen milloin minkäkin kriteerin perusteella. Oli kilpailu melkein mikä hyvänsä, hyvinvointivaltiot — ennen kaikkea Pohjoismaat, Hollanti, Saksa ja Kanada — löytyvät aina kärjestä. Vahva sosiaaliturva, kaikille avoin koulutus ja hyvät julkiset palvelut lisäävät maiden kilpailukykyä, eivät heikennä sitä.
Voidaan toki kysyä, että vaikka hyvinvointiyhteiskunta toimi erinomaisesti teollistumisen aikoihin, onko se tai ovatko jotkin sen piirteet vanhentuneita siirryttäessä osaamiseen perustuvaan jälkiteolliseen yhteiskuntaan.
Menestyksemme perustuu yhteiskunnan tasa-arvoisuuteen. Vain tasa-arvoisessa yhteiskunnassa koko ikäluokalla on tie kykyjensä mukaiseen menestykseen, jolloin koko lahjakkuusreservi on käytettävissä. Suomalaisen ihmeen synnyttäneissä yrityksissä on johtopaikoilla runsaasti vaatimattomista oloista peräisin olevia huippujohtajia, jotka toisenlaisissa oloissa olisivat nyt ehkäpä pizzeriayrittäjinä kirkonkylänsä pizzeriassa menestyen toki siinäkin tässä ammatissa varsin hyvin.
Periytyvä huono-osaisuus ja säätykierron hidastuminen ovat huolestuttavia merkkejä vahvuuksiemme rapautumisesta. Nämä merkit on otettava vakavasti. Ne eivät ole vain surullisia. Olemme menettämässä ainakin osan niistä vahvuuksista, jotka nostivat maamme köyhyydestä eturivin valtioiden joukkoon.
Toinen hälyttävä piirre on rakenteellisen työttömyyden kasvu. Jos työllisyysastettamme vertaa Ruotsiin, meiltä puuttuu työelämästä neljännesmiljoona ihmistä. Ero Ruotsiin selittyy kokonaan sillä, että Ruotsissa osatyökykyisten työllisyysaste on paljon parempi kuin meillä ja että osa-aikatyötä tehdään Ruotsissa paljon enemmän kuin meillä. Tällä on valtava merkitys julkiseen talouteen: neljännesmiljoona maksajaa enemmän ja neljännesmiljoona tulonsiirroilla elävää vähemmän. Mitään leikkauslistoja ei tarvita, jos tämä ero saadaan korjatuksi.
Työelämämme on kovin kaksivaihtoehtoista. Jos ei pysty tarjoamaan sataprosenttista työpanosta, joutuu kokonaan työelämän ulkopuolelle. Suljemme työmarkkinoiden ulkopuolelle osatyökykyiset ja myös ne, joiden osaaminen ei riitä tuottamaan elämiseen riittävää ansiotasoa koko ajan kiristyvillä työmarkkinoilla. On tehtävä ei vain puheissa vaan myös käytännössä mahdolliseksi yhdistää ansiotuloja ja tulonsiirtoja, jos ei pysty hankkimaan riittäviä ansiotuloja. Tältä osin Sata-komitea epäonnistui tehtävässään surkeasti.
Siinä, missä suomalainen isä tai äiti jää kokonaan pois töistä hoitaakseen lastaan, ruotsalainen siirtyy osa-aikatyöhön. Ruotsin järjestelmässä yhtyvät päivähoidon ja kotihoidon vahvuudet. Osaaminen säilyy kohtalaisen hyvin osa-aikatyössäkin. Me olemme tehneet tämän vaihtoehdon kannattamattomaksi sillä, että näin menettelevä perhe menettää kotihoidon tuen kokonaan mutta joutuu maksamaan täysimääräisen päivähoito-maksun.
Edessä olevan julkisen talouden vakauttamisen ei tarvitse olla leikkauslistoja tai veronkorotuksia. Se voi olla myös parempaa ja fiksumpaa politiikkaa. Otan tästä yhden esimerkin.
Hallituspuolueiden budjettisovussa on pieni mutta merkittävä esimerkki siitä, miten julkisen talouden kestävyyttä voidaan parantaa menoja lisäämällä. Alkoholistiäitien hoitoon on suunnattu 2 miljoonaa euroa. Vaikka unohtaisimme kokonaan inhimilliset näkö-kohdat, jotka tässä asiassa sinänsä ovat hyvin merkittäviä, on kymmeniä kertoja halvempaa hoitaa ja tukea päihderiippuvaista äitiä kuin hoitaa alkoholin pahasti vammauttamaa lasta. Valiokunnan lisäämä 2 miljoonaa on hyvä asia, mutta asia ei ole tällä ratkaistu. Koska nykykäytäntö ei toimi, se on jollakin tavoin rakenteeltaan uudistettava niin, että tällainen ongelma, joka meillä on aivan käsittämättömän iso, saadaan jotenkin pois päiväjärjestyksestä.
Olemme budjetissa myös pettyneitä. Olemme pettyneitä rataverkon määrärahoihin. Jatkuvan määrärahataiston sijasta — valtiovarainministeriö vastaan muut — on ehkä hyvä kysyä, onko tämä asia ollenkaan organisoitu järkevällä tavalla. Jos Valtionrautatiet omistaisi rataverkon, se ei korjaisi esimerkiksi Pohjanmaan rataa hitaasti pätkä pätkältä vaan ottaisi kerralla lainan ja tekisi työn kerralla ja paljon paljon edullisemmin. Rataverkkoa ei pidä antaa VR:lle monesta muusta syystä, mutta eikö Liikennevirasto voisi toimia kuin yhtiö ja käydä normaalit liikeneuvottelut VR:n kanssa ja ajoittaa investointinsa taloudellisesti sillä tavalla, kuin järkevä yritys tekisi?
Hyvinvointiyhteiskunnan tehtäviä on pitää kansa terveenä ja työkykyisenä. Sosiaalisten terveyserojen kasvu ei kerro hyvää terveydenhuoltojärjestelmämme tilasta. Monikanavaisuus esimerkiksi vinouttaa toimintaa pahasti ja tulee meille hyvin kalliiksi. Tämä asia on nyt vaan yksinkertaisesti korjattava. Samassa yhteydessä on aika luopua yksityisen hoidon sairausvakuutuskorvauksista. Yksityislääkäreiden käyttö ei säästä julkisen terveydenhuollon menoja vaan lisää niitä, koska yksityislääkärit ovat kovin hanakoita lähettämään potilaita erikoissairaanhoitoon.
Vaikka terveyserot ovat kasvaneet, pääsääntöisesti suomalaiset ovat aiempaa terveitä ja elävät huomattavasti aiempaa pidempään. Tämä on rohkeasti otettava huomioon myös eläkepolitiikassa. Asian kanssa ei pidä aikailla ja ajatella, että nyt ei muka tarvitsisi tehdä mitään, koska seuraavat ikäluokat voivat sekä maksaa enemmän että olla itse töissä pidempään.
Onko Pohjanmaan radan korjaaminen yleensä järkevää tilanteessa, jossa rantarata ei ole kunnossa puhumattakaan Oulun moottoritiestä tai ratayhteydestä Pietariin? 😉 En aina ymmärrä näitä prioriteetteja.
Hyvinvointiyhteiskunnastakin voisi sanoa jotain. Minusta nyt pitää perata kokonaisuus ja katsoa ne osat, jotka yritämme pelastaa. Tässä muodossa rahamme eivät siihen riitä. 🙁 Suuruusluokat ovat kuitenkin sellaisia, että pienellä höyläyksellä sosiaaliturvasta saadaan kaikki edellä mainitut infrastruktuuri hankkeet kuntoon: Pohjanmaan ja Pietarin radat sekä Oulun moottoritie.
Ei nyt liity tuohon budjettiin, mutta MTV3 uutisoi, että Yleisradion rahoitus on sitten menossa mediamaksusuunnitelman mukaan. Mitähän tämä sisältää? Ei kai sitä runsaasti kritisoitua ja sosiaalisesti epäoikeudenmukaisena hylättyä vanhaa mediamaksuesitystä, jossa maksu olisi kotitalouskohtainen (talouden täysi-ikäiset jäsenet jollain mystisellä tavalla yhteisvastuullisesti maksuvelvollisia)?
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/12/1460413/ylen-rahoitusmalli-loytymassa—ratkaisua-puidaan-huomenna
Minä ehdotan, kun kerran parempaa ette saa aikaan, että leivotte sen mediamaksun sisään kiinteistöveroon. Silloin se on kotitalouskohtainen, tulee kaikkien maksettavaksi, ja on edes jossain määrin suuruudeltaan sidoksissa maksukykyyn. Tadaa!
Ihan asiallinen puheenvuoro.
Ei koulutusta kannata kuitenkaan ihan pyhänä pitää. Korkeakoulut syytävät väkeä yhä enemmän työttömiksi tai tehtäviin, joiden suorittaminen ei edellytä akateemista loppututkintoa. Se tutkintojen laatu — ei tutkintojen määrä.
Voi olla, että olet oikeassa. Lähtisin kuitenkin purkamaan haastetta toisesta päästä. Onko kaikkien valtion ja kuntien palkkalistoilla olevien opettajien, lääkärien ja juristien oltava maistereita? Eikö kandi riitä, kuten riittää pääosassa maailmaa? 😉
Toisaalta itse olen kyllä taipuvainen uskomaan koulutuksen voimaan. Kouluttamalla kaikki hieman yli, pääsemme tilanteeseen jossa on mahdollisuus valita. Ongelmiahan on syntynyt lähinnä rakennusalalla, jossa mestareita ei riittänyt.
Parasta Soininvaara, vaikka olisitkin tuota mieltä aina ollutkin, mitä olen ikinä lukenut:
“Yhä on useammin sanottu, ettei meillä enää olisi varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Asia on pikemminkin päinvastoin. Ei ole varaa luopua hyvinvointiyhteiskunnasta.”
Huippua!
Eihän siitä hyvinvointiyhteiskunnasta olisi varaa luopua. Eikä haluakaan… Vaan kun nämä Soininvaarat ovat rakentaneet tämän hyvinvointiyhteiskunnan varastamalla tulevilta sukupolvilta (kuulun itsekin näiden varkaiden joukkoon). Olemme säätäneet itsellemme palveluja ja tukia joita emme ole itse kyenneet maksamaan, olemme siis ottaneet julkista velkaa, valtiolle, kunnille ja muille julkisyhteisöille. Olemme siirtäneet hyvinvointimme lapsiemme maksettavaksi.
Jotenkin vielä ymmärrän jos lapset koettavat saada itselleen osan vanhempiensa tuloista epäreiluillakin keinoilla, mutta moraalittomaksi juttu muuttuu kun vanhemmat ryöstävät lapsensa. Osmo on yksi pahimmista esimerkeistä näistä lapsenryöstäjistä. Ja häntä pidetään vielä älykkönä!
Velanotto ei kuulu hyvinvointiyhteiskunnan keinovalikoimaan.
Osmo:
Hienoa, että pidettä tätä eläkujuttua esillä kaikista ihalaisista sun muista demareista välittämättä!
Ehkä vähän valikoivaa tilastojen lukua väittää, että hyvinvointivaltiot olis aina kärjessä. On ne aina siellä kärjen takana, mutta kärjessä on kyllä yleensä Sveitsi ja Singapore.
Osmolta hyvä kirjoitus, mutta olen silti huolissani hallituksen toiminnasta.
Urpilainen puhui tänää eduskunnassa muistaakseni suurin piirtein niin, että hallitus tekee leikkauslistoja niin vähän kuin tarvitaan, koska niiden tekeminen on kovaa ja ikävää.
Urpilainen ajattelee kuin tyypillinen poliitikko. Ja juuri tämän ajattelutavan takia markkinat eivät usko, että poliitikot pystyvät hoitamaan nykyisen eurokriisin.
Urpilaisen linja juontaa juurensa äänestäjien lyhytnäköisestä miellyttämisestä sekä omasta mukavuudenhalusta ja vallanhimosta. Se johtaa siihen, että velkaannutaan siihen saakka kuin vain on mahdollista. Mutta se ei ole järkevää taloudenpitoa. Sitten kuin seuraava kriisi koittaa pelivara puuttuu ja tulevia sukupolvia ei todellakaan ole ajateltu.
Kannatan myös Osmon ajatusta, että julkista taloutta pitäisi enemmän vakauttaa paremmalla politiikalla. Parantamiskohteita löytyy vaikka kuinka paljon. Rahat voidaan aina käyttää järkevämmin. Ja uudistustoimien nopeuteen pitäisi kiinnittää huomiota.
Yritysmaailmassa yrityksen velka suhteutetaan aina yrityksen omaisuuteen ja tuotto-odotuksiin. Isokaan velka ei ole pahasta, jos yhtiöllä on paljon tuottavaa ja kasvavaa liiketoiminaa. Yritysjohdon päätehtävänä on etsiä uusia hyviä investointikohteita, joita sitten rahoitetaan lisävelalla.
Mutta julkisen talouden puolella jostain ihmeen syystä esimerkiksi hyvät ratainvestoinnit ymmärretään pääosin vain budjetin lisäkuluiksi, jotka aiheuttavat velkaantumista ja jotka vievät budjettiraamin sisällä tilaa muilta hankkeilta.
Hyvä kirjoitus! Oden osaaminen ei saisi valua hukkaan, miehen paikka on ministerinä! Perussuomalaisuudestani huolimatta soisin Osmolle luvan korjata yhteiskuntamme mädät ja jäykät rakenteet. Rakenteelliset uudistukset lisäisivät kummasti yhteiskuntamme dynamiikkaa ja eheyttä.
Olen vaikeatasoisen kroonisen tuskaisuuden takia määräaikeisella eläkkeellä. Välillä oli niin paha olla, että olin täysin läheisten hoidon varassa. Exäni kylvetti ja hoiti minua kaksi vuotta tuskieni ollessa infernaaliset ja totaalisen lamauttavat. Yhteiskunta ei välittänyt minusta, lääkärit eivät välittäneet. YTHS:n lääkäri ei uskonut tuskiini, joten en saanut sairaslomaa. Yliopistosta kertyi suorituksia vain yksi opintoviikko, mutta onnistuin juoksuttamaan opintotukea. Sosiaalitoimistosta sanottiin, että tukea ei tipu. Tilanne oli helvetillinen. Exän opinnot viivästyivät 2 vuotta, tajusi lopulta erota minusta.
Via Dolorosalla opin kaiken oleellisen yhteiskunnastamme, se ei ole rakennettu kaikkein heikoimpia varten. Kohtasin viranomaisissa silkkaa tietämättömyyttä, asennevammaisuutta ja ilkeyttä. Erilaisista tukimuodoista, kuten hoitotuesta on hyvin vaikeaa saada tietoa. Eron ja paikkakunnan vaihdon jälkeen onnekseni myös lääkäri vaihtui ja sain lääkityksen, joka mahdollistaa ajoittain työnteon isäni yrityksessä. Täysin tervettä minusta ei koskaan tule, mutta yritän tienata muutaman satasen kuussa eläkkeeni päälle. Kannustavassa järjestelmässä voisi tienata hieman enemmänkin, nyt asumistuki ja verotus leikkaa jopa 70 % rasitteella tienestiä alaspäin. Takuueläke on hyvä uudistus.
Olen katkera, katkeruuteni ehkä kanavoituu tuhansien nettiin kirjoittamieni kirjoituksien kautta. Koen kuitenkin olevani oikeassa monessa asiassa, ei ole kaikki paikallaan Pohjantähden alla.
Ps. Joskus aikoinaan ajattelin kuten vihreät. Keskustellessani punavihertävien naisten kanssa tietyistä heille aroista aihepiireistä saan vihan ylleni. Miksi monet punavihertävät “vihaavat” meitä päähän potkittuja suomalaisia? Kuka toiseuttaa ja ketä? Perussuomalaiset on poliittinen liike neljännenkin maailman kansalaisten puolesta, jotka asuvat ehkä samassa kaupungissa. Maahanmuuttokritiikkiä ja känniurpojen rasistisia heittoja monta kertaluokkaa pahempi ongelma on rakenteellinen viha maamme syrjäytyviä kohtaan. Suhteellisuudentajua, kiitos!
Hyvinvointiyhteiskuntaa mitataan turhan usein siihen käytettävällä rahalla: — sitä korkeampi muka on hyvinvointi mitä enemmän saadaan yhteisiä rahoja tuhlattua. Saavutuksilla ei niin väilä.
Nyt olisi viimein aika katsoa sitä mitä rahalla saadaan, vaikka sitten omista saavutetuista eduista kiinni pitävät tahot leimaisivatkin kaiken järkeistämisen hiostavaksi uusliberalismiksi…
Todella hyvä kirjoitus sosiaalipolitiikasta. Et sinä Osmo taida niin äärioikealla ollakaan kuin HS muinoin uskotteli. Pohjoismaat ovat vauraita, koska ilmaiset ja yhdenmukaiset terveys, koulutus ja sosiaalipalvelut takaavat niissä työkyvyn, viihtyvyyden, osaamisen ja pitävät mahdollisuuksia yllä kurjina aikoina.
Politiikkaan pitää juuri nostaa hyvinvointiyhteiskunnan rooli tuottavana tekijänä eikä pelkästään inhimillisenä toimijana. Mitä enemmän näihin satasaan, sitä suurempi on yhteiskunnallinen voitto, kuten 60-luvulta lähtien pohjoismaissa on nähty.
Hesari puhuu verosta. Ei tämän budjetista tarvitse tulla, mutta jos nyt edes normaalisti valtionverotuksessa kerättäisiin ja sidottaisiin indeksiin, ettei eduskunnan koko ajan tarvitse olla räpläämässä..?
Mitä tässä nyt ollaan hakemassa? Voisiko Osmo kertoa?
“Toinen hälyttävä piirre on rakenteellisen työttömyyden kasvu. Jos työllisyysastettamme vertaa Ruotsiin, meiltä puuttuu työelämästä neljännesmiljoona ihmistä.
Ero Ruotsiin selittyy kokonaan sillä, että Ruotsissa osatyökykyisten työllisyysaste on paljon parempi kuin meillä ja että osa-aikatyötä tehdään Ruotsissa paljon enemmän kuin meillä”
Onko ikä vamma , Ruotsissa ikääntyneiden työllisyys on huomattavasti korkeampi ??
Osa-aikaa Ruotsissa tekevät pääasiassa naiset,lähes 50 % työtätekevistä naiista on osa-aikaisia.Suomessa vain 18 %
http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/selvitykset_ja_raportit/bof_online/Documents/BoF_Online_08_2008.pdf
Eikä Ruotsissakaan pienipalkkaisella yksinäisellä ole varaa jäädä osa-aikatyöhön ilman tukiaisia
Suomen heikommat tukiatasot estävät osa-aikatyön
Osa-aikatyö vaatii elättäjän tai tarpeeksi suuren palkat, jota voi vähän tiputtaakin
Osmo on oikeastaan aika konservatiivinen ihaillessaan Ruotsin mallia.
Ruotsin osa-aikaisuus perustuu naisten osa-aikaiseen työhön eli edelleen on voimissaan asenne, että nainen kuuluu hellan ääreen ja mies on perheen pää ja pääasiallinen elättäjä.Nainen ansaitse vain kynsilakka-ja kauneushoitolarahat
Lopetetaan yksityisten terveyspalveluiden Kela-korvaukset ja yritysten tuki työterveyshuollosta, jos yksityisellä. Varmaan onnistuu periaatteessa, mutta mielenkiinnolla odotan sitä hetkeä ja tilannetta. Isorikkaita ei hetkauta, mutta joitakin kyllä ja seuraukset voivat olla muuta kuin tarkoitus. Laittakaa kansanäänestykseen.
Enimmäkseeen järkeenkäypää kamaa, mutta tämä: (Ode:) “Talouden näkymien synkentyessä on syytä varautua budjettikehysten uudelleenarviointiin. Vihreät ovat tähän valmiita.”
Siis tarkoitatko, Ode, että jos taloudessa menee ennakoitua synkemmin ja jos työttömyyttä on ennakoitua enemmän, vihreät suostuvat leikkaamaan valtion menoja ennakoitua enemmän, lähettämään lisää nuoria työttömyyskortistoon ja näin osaltaan synkentämään näkymiä entisestään.
Mitähän Keynes sanoisi tästä? Tai Paul Krugman? Tai Jukka Pekkarinen, joka on muistaakseni kirjoittanut kirjankin siitä, miten typerän kamreerimaisesti Suomen valtiovarainministeriö on vuosikymmenien varrella pahentanut suhdannenotkahduksia leikkaamalla menoja juuri silloin kun kysyntää on muutenkin liian vähän? Entä mitä sanoisi se Osmo Soininvaara, joka joskus kirjoitti fiksusti siitä, miten nuoruutta ei voi säästää mutta sen voi tuhlata?
JaSa on tuossa kritiikissä aivan oikeassa. Hallitusohjelmassa on tuollainen väärin päin toimiva automaatti, jota kritisoin jo neuvottelujen aikana. Jos taloudessa menee huonosti, ei pidä jarrutta lisää, mutta pitää tehdä toimia, jotka parantavat julkista taloutta pitkällä aikavälillä. Nykyjargonialla pitää korjata kestävyysvajetta. Käytin esimerkkinä päihdeäitien hoidon rahoitusta, joka lisää menoja nyt, mutta pienentää niitä seuraavan 50 vuoden aikana, kun vältytään FAS-lasten laitoshoidolta.
Pitkäaikaisia hyötyjä tulee myös eläkeiän nostamisesta. Esitys uudenlaisista pelisäännöistä ratojen rakentamisessa ja peruskorjaamisessa tuottaa myös työtä nyt, mutta vähemmän menoja tulevaisuudessa.
Mielenkiintoinen on myös havainto, että kun tehtyjen työtuntien määrä jaetaan täysiaikaisiksi työpaikoiksi niin Suomen työllisysaste on on yhtä korkea kuin Ruotsin.
Eli merkittävin ero Ruotsin ja Suomen välillä on työn jakamisessa.Ruotsissa työtä jaetaan osa-aikaisuuden kautta, Suomessa työttömyyden
Julkisen vajeen yksi keskeisistä aiheuttajista on julkisen sektorin heikko tuottavuuden kehitys
Valtionhallinnossa se on on ollut n nolla 2000–2007, mutta kuntasektorilla miinusmerkkinen
Kun Osmokin haluaa sitoa yksityisen sektorin palkat henkilön tuottavuuteen ja tuottavuuden kasvuun niin Osmon omienkin teesien mukaan julkisen sektorin palkkojen pitäisi laskea ???
Tilastokeskuksen tavassa laskea julkisen sektorin tuottavuutta ei ole mitään järkeä. Jos ohitusleikkauksesta (kaksi viikkoa sairaalassa) siirrytään pallolaajennukseen (yksi yö sairaalassa) tuottavuus laskee, koska sairaalaPÄIVÄN hinta nousee.
Tuossa vielä linkki tuottavuuden kehittymisestä Tilastokeskuksen artikkeliin
http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-12–19_001.html?s=6
Kun puhutaan julkisen sektorin leikkaamisesta tai kestävyysvajeen korjaamisesta, ei ole kuulemma olemassakaan semmoista toimintoa, joka ei maksaisi itseään takaisin. Se on ihan yksi ja sama mihin sitä rahaa laitetaan, aina kuulemma pitkällä aikavälillä hyödyt korjaa haitat.
Ihmettelen vain, milloin nämä säästöt alkavat realisoitumaan kun julkisella sektorilla pyörii vuodesta toiseen enemmän ja enemmän rahaa, joten itseasiassa säästöjäkin pitäisi syntyä kokoajan lisää.
(jos joku ei tajunnut niin edellinen oli puhdasta sarkasmia)
Ja näköjään eduskunta suuressa viisauksissaan paiskaa meidänkin yritystä yli 300 eyron YLE-verolla, vaikka meillä ei ole ainuttakaan TV:tä eikä ainuttakaan radiota (jos olisi, niin ei varmasti kuunneltaisi YLEn kanavia.)
Pitää täyttää muutama virtuaalinen km-korvauslappu että saa laskennallisesti kolmesataa euroa hyötyä. Onneki meillä on asiakkaita pitkin Suomea, joten on aivan luonnollista että niiden luona käydään neuvottelemassa. Lupaan, että kokonaisuutta katsoen verottaja jää nuolemaan näppejään vaikka YLE tietenkin rahansa saa.
Vammainen lapsi, joka vaatii koko ikänsä laitoshoitoa, on aika helppo laskea veronmaksajien kannalta kalliimmaksi kuin äidin kuusi kuukautta kestävä hoito.
En viitannut juuri tuohon, vaan puhuin yleisesti. Esimerkiksi uimahalleja perustellaan melko yleisesti niiden sairaanhoitokustannuksia vähentävällä vaikutuksella.
Sitäpaitsi mutta eihän tuota hoitoa voi antaa jos äiti ei halua eikä lasta voi missään nimessä ottaa huostaan synnärillä, jos äiti on sattunut olemaan vikonkin selvin päin. Samaten huostaanotettu lapsi pitää heti ensimmäisen kuivan kauden jälkeen takaisin vaikka taudinkuvaan kuuluu peräkkäiset retkahdukset.
Aina kyseessä ei todellakaan ole mikään resurssipula, vaan järkevä toiminta. Adoptiojono on pitkä eikä maksaisi kyllä yhtään mitään, jos juopoilta otettaisiin lapset synnytyslaitoksella pois ja annettaisiin adoptioon. Mutta ei käy, tämähän olisi kauheata fasismia.
Samaten siltä narkomaanipariskunnalta, joka on tappanut jo kaksi vastasyntynyttä nukkumalla niiden päällä (ja sai toisesta juuri tuomion), ei varmasti voi huostaanottaa lasta, mikäli he nyt vain päättävät pyöräyttää kolmannen mukulan tapettavaksi. Pitää vain antaa evoluution toimia omalla painollaan…?
“Jos ohitusleikkauksesta (kaksi viikkoa sairaalassa) siirrytään pallolaajennukseen (yksi yö sairaalassa) tuottavuus laskee, koska sairaalaPÄIVÄN hinta nousee.”
Periaatteessa yksityisen ja julkisen sektorin kustannus/tuottolaskelmat ovat yhteneväisiä esim Posti-Telessä siirryttiin yrityskirjanpitoon ja jo 70-luvulla.Rinnalla pyöri myös hallinnollinen kirjanpito
Eivät yksityisen ja julkisen sektorin laskenta välttämättä eroa ‚jos halutaan vertailtavuutta
Elleivät laskelmat ole yhdevertaisia niin julkisen sektorin ulkoistukset tapahtuvat pelkän mutun varassa ???
Ode:
Minulle ei ihan selvinnyt oletko valmis poistamaan vain yksityisen terveydenhuollon kelakorvaukset vai lopetetaanko myös valtion subventio yksityiselle työterveyshuollolle?
Jos vain kelakorvaukset ovat tulilinjalla, niin eikö se ole vähän epätasa-arvoista? Eläkeläiset pysykööt vain arvauskeskuksissa, mutta työikäisille kuuluu valtion subventoima yksityinen lääkäriasema?
Serkkuni on töissä hoitokodissa, jossa on kaksi äitinsä alkoholismi-sairauden vammauttamaa FAS-lasta. Kummatkin ovat syvästi kehitysvammaisia ja varsin vaikeahoitoisia. Siis kummatkin samalta äidiltä! Heidän hoitonsa maksaa elinikänään miljoonia inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Pakkohoito, joka olisi satavarmasti turvannut ainakin myöhemmin syntyneen lapsen terveyden olisi maksanut sadasosia.
En ole havainnut mitään oleellista säätykierron heikentymistä. Missä tällaista on?
Työllisyyden rajamailla olevat ongelmat ovat sen sijaan ehkä merkittävin yksittäinen kohde, jossa systeemin järkevöittämisellä voisi saavuttaa suuria säästöjä+voittoja. Nykyisessä talouden tilanteessa soisi muidenkin puolueiden heräävän tähän mahdollisuuteen.