Sektoritutkimusta ei pidä ajaa alas

TUTKAS jär­jesti eduskun­nas­sa sem­i­naarin sek­toritutkimuk­sen tule­vaisu­ud­es­ta. Oli hyvä sem­i­naari. Kuulimme paljon mie­lenki­in­toista Nor­jan ja Tan­skan päätök­sistä. En kuitenkaan ryhdy refer­oimaan niitä, vaan esitän lyhen­nelmän omas­ta kommenttipuheenvuorostani.

 Tutkimus­ta käytetään liian vähän

Aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä yllä­tyin siitä, kuin­ka heikosti tutkimus oli yhdis­tet­ty päätök­sen­tekoon, vaik­ka STM:n alaisu­udessa toi­mi neljä sek­toritutkimus­laitos­ta: STAKES, Kansan­ter­veyslaitos, Työter­veyslaitos ja STUK. Osit­tain kyse oli osaamis­es­ta. Tutkimus­ta ei voi käyt­tää, ellei itsel­lä ole tutkimu­sosaamista. Jouduin joskus opas­ta­maan valmis­teli­jaa asianomaisen STAKESin tutk­i­jan pakeille, jot­ta tämä osaisi laskea lak­i­u­ud­is­tusten talous­vaiku­tuk­set oikein. Tarvit­ti­in mikrosimulointia.

Yhtey­det kansan­ter­veyslaitok­seen oli­vat paljon eläväm­mät. Ehkä sik­si, että lääkäreil­lä on yleen­sä väitöskir­ja takanaan ja jonkin­lainen tun­tu­ma tutkimukseen.

Min­ulle tar­jou­tui tilaisu­us palkata Kansan­ter­veyslaitok­sen pääjo­hta­ja Jus­si Hut­tunen yli­jo­hta­jan sijaisek­si min­is­ter­iöön. Tuona aikana kaik­ki KTL:n tiedot oli­vat käytettävissämme.

Tutkimus lähem­mäs päätöksentekoa

Tulin vaku­ut­tuneek­si, että tutkimus­ta ei pidä vähen­tää, kos­ka hyvään tietoon poh­jau­tu­vat päätök­set ovat paljon parem­pia. Varsi­nainen ongel­ma on kuitenkin min­is­ter­iöi­den kyvyssä käyt­tää hyväk­si tutkimusti­etoa.  Tutk­i­jak­oulu­tuk­sen saanei­ta henkilöitä tarvi­taan min­is­ter­iöis­sä enem­män. Sekään ei riitä, vaan min­is­ter­iöi­den toim­intaa tulee kohen­taa niin, että tieto kul­kee organ­isaa­tioiden sisäl­lä, kos­ka ei kaikil­la voi olla tutkijakoulutusta.

VATT esimerk­ki onnistumisesta

VATT suh­teessa val­tio­varain­min­is­ter­iöön on mielestäni lois­ta­va esimerk­ki onnis­tu­mis­es­ta. Tähän on osoit­tain syynä se, että VM:ssä on run­saasti tutk­i­jak­oulu­tuk­sen saanei­ta, joten tutkimus­ta osa­taan käyttää.

Tosin kun min­ul­la oli vuosi sit­ten muu­ta­man kuukau­den ajan työhuone VATT:ssa opin tietämään, että VATT:ssa on paljon  enem­män hyvää tutkimus­ta, joka ei ole päässyt vaikut­ta­maan päätök­sen­tekoon. Yhtä siel­lä ei kuitenkaan osa­ta. Sosi­aalipoli­ti­ikan ymmär­rys on heikkoa. Mut­ta niin oli aikanaan STAKE­Sis­sa talouden ymmär­rys. Olisiko nämä kak­si pitänyt liit­tää toisi­in­sa sen sijaan, että STAKES yhdis­tet­ti­in KTL:N kanssa?

Höllem­pään tulosohjaukseen

Jos tutkimus saadaan lähem­mäs päätök­sen­tekoa, sitä ei tarvitse ohja­ta niin voimakkaasti kuin STM nyt ohjaa. Elävä kytken­tä päätök­sen­tekoon ohjaa itses­tään rel­e­vant­tei­hin kohteisiin.

Sek­toritutkimus­ta ei voi kor­va­ta tilaustutkimuksella

Yliopis­tot ovat esit­täneet, että sek­toritutkimus kor­vat­taisi­in tilaus­määrära­hoil­la, joil­la val­tio tilaisi tutkimus­ta yliopis­toil­ta. Ei hyvä.

Min­ulle esitelti­in joskus suun­nitelmia uud­es­ta roko­tu­so­hjel­mas­ta, jon­ka oli määrä tul­la voimaan vuosien päästä. (On nyt jo tul­lut.) Poimin siitä erilleen ikäih­mis­ten ilmaisen influ­enssaroko­tuk­sen. Jos se on kan­nat­tavaa vuon­na 2008, se on var­maankin kan­nat­tavaa jo vuon­na 2002. Halusin kuitenkin tätä ennen tark­istaa, kumpaa van­hus­ten influ­enssaroko­tus piden­tää, elämää vai kuole­maa. Soitin KTL:ään ja asia ratke­si vart­ti­tun­nis­sa. Influ­enssaroko­tus lisää ter­veitä elin­vu­osia. Mihin olisi soit­tanut, jos KTL:ää ei olisi, vaan olisi vain suuri määrä tilaus­tutkimuk­sia. Tutkimuk­ses­sa olen­naista ei  ole tutkimus­ra­port­ti vaan kumu­loitu­va osaami­nen. Sik­si Nokial­la on oma tutkimus­laitok­sen­sa ja sik­si val­tio tarvit­see sektoritutkimuslaitokset.

Perus­tutkimus­ta ei pidä raja­ta kokon­aan ulos

Esi­tys perus­tutkimuk­sen siirtämis­es­tä korkeak­oului­hin on oikean suun­tainen mut­ta ylim­i­toitet­tu. Tiukkaa rajaa ei voi tehdä eikä pidäkään.

Tutkimus­laitosten tulee verkot­tua tehokkaam­min keskenään

Toimies­sani aikanaan sek­toritutkimuk­sen neu­vot­telukun­nas­sa havaitsin, että kovin samo­jen aihei­den piiris­sä toimi­vat laitok­set eivät tunne tois­t­en­sa toim­intaa. Päällekkäisyyk­siä ei pidä väki­val­tais­es­ti kar­sia, mut­ta vuorovaikut­tamista tulee lisätä.

Tulok­set julkisia

Val­tion tutkimus­laitosten tutkimuk­sen tulee olla pääsään­töis­es­ti avoin­ta ja rapor­tit on saata­va ilmaisek­si netistä.

Ulkop­uolelta saatu rahoi­tus pois tuottavuusohjelmasta

On jok­seenkin pöhköä, että ”tuot­tavu­u­den” nimis­sä KTL tai STUK eivät  voi ottaa vas­taan hyvinkin rahakkai­ta tehtäviä ulko­mail­ta, kos­ka henkilö­työvu­osien määrä kas­vaisi. Tämä onkin päätet­ty kor­ja­ta. Kos­ka asia on päätet­ty kor­ja­ta jo mon­een ker­taan, nyt se pitäisi myös korjata.

Raken­nusalaa tuke­vaa tutkimusta

Val­tion tutkimus­ra­hoista kovin suuri osa menee maa- ja met­sä­talouden hyväk­si, vaik­ka näi­den alo­jen kansan­tuo­teo­su­us on vaa­ti­ma­ton. Asi­aa voi perustel­la maat­alouden yri­tys­rak­en­teel­la, joka ei itse pysty tutkimus­ta rahoit­ta­maan toisin kuin teol­lisu­us. Sama yri­tys­raken­neon­gel­ma estää kehi­tystyötä raken­nusalal­la. Pitäisikö sitäkin siis tukea val­tion rahoit­ta­mal­la tutkimuksella?

24 vastausta artikkeliin “Sektoritutkimusta ei pidä ajaa alas”

  1. Erit­täin hyvä kir­joi­tus, Ode. Saman­ta­paiseen asi­aan kiin­nit­ti C.P.Snow huomio­ta kir­jas­saan “Kak­si kult­tuuria”, jos­ta muis­taak­seni jukaisti­in 70-luvul­la suomen­nos mikä sisäl­si myös suo­ma­lais­ten älykkö­jen puheen­vuoro­ja. Siinä huoli kohdis­tui ennen kaikkea viestin­nän ja vuorovaiku­tuk­sen mah­dot­to­muu­teen (luonnon)tiedemiesten ja human­is­tis-juridis­en halli­non välil­lä selkeästi eri­laisen sivistyk­sen ja siitä johtu­van kielel­lisen eriy­tyneisyy­den vuok­si. Sil­loin atom­iso­dan pelko oli todel­li­nen ja korosti lun­non­ti­etei­den ymmärtämisen merk­i­tys­tä. Nykyään myös jopa sosi­aalipuolel­la tun­nu­taan pyrit­tävän omaan muille vaikeaselkoiseen kieleen (KELA etunenässä) tietotekni­ikas­ta tai ter­veysasioista puhu­mat­takaan. Syynä taitaa olla oman val­ta-alueen ja työ­paikan tur­vaami­nen ja jonkin­lainen pätevyy­den osoit­ta­mi­nen, mikä ei perustelu­na ole kovin kun­nioitet­tavaa yhteis­ten asioiden hoi­dos­sa, vaikkakin inhimillistä.Tämä kaik­ki hallinnon sisällä. 

    Itseään päät­täjik­si kut­su­vat ovat rajoit­tuneisuuksi­neen sit­ten aivan oman mes­sun­sa väärt­ti koru­lau­sei­neen ja ver­tauksi­neen, joil­la peit­el­lään omaa vier­aan­tuneisu­ut­ta, sup­peaa todel­lisu­uskäsi­tys­tä ja vaikeuk­sia ymmärtää asi­a­sisäl­löltään vaikei­ta vieste­jä heikon sivistyk­sel­lisen valmi­u­den vuoksi.

    P.S. Esit­telyasi­akir­jois­sa pitäisi kieltää ns. sivistysano­jen ja vierasperäis­ten ilmaisu­jen ja sanon­tat­apo­jen käyt­tö. Saat­taisi jopa selkeyt­tää valmitelijoiden ajattelua.

  2. - On fik­sua pitää yllä myös käytän­nön hallinto­työtä ja sys­temaat­tis­es­ta ei-kau­pal­lis­es­ta tutkimuk­ses­ta hyö­tyviä kau­pal­lisia alo­ja palvel­e­vaa tutkimus­ta. Perus­tutkimuk­sen ja kau­pal­lista kiin­nos­tus­ta herät­tävien alo­jen lisäk­si tarvi­taan myös täl­laista selvem­min käytän­nön tarpeisi­in tähtäävää tutkimusta.

    - Laitosten lukumäärä kuu­losti hie­man suurelta. Voisiko niitä yhdis­tää isom­mik­si (mut­ta edelleen samal­la filosofi­al­la toimiviksi)? Näin päällekkäisyyk­siäkin pois­tu­isi ja syn­er­giahyö­tyä ehkä syntyisi.

    - Tutkimus­tu­losten vapaa saatavu­us ja ahk­era lev­i­tys on täl­lä sek­to­ril­la oleel­lista. Voisi myös tietois­es­ti panos­taa siihen, että saavute­tut tulok­set ja tutkimuk­sen kohdealueetkin tehdään mah­dol­lisim­man ymmär­ret­täviksi kaikille (hallinnolle, yri­tyk­sille, kansalaisille).

  3. mihin tutkimuk­seen perus­tui Sipoon varas­t­a­mi­nen? Sitä muis­taak­seni perustelti­in vain sil­lä, että kun yhdyskun­tarakenne on lecähtänyt län­teen niin myös itään pitää saa­da lähiöitä.

    Aikaisem­min olti­in haukut­tu län­tisiä kun­tia vas­tu­un kan­tamis­es­ta ja ker­man kuorin­nas­ta ja sit­ten syytet­ti­in Sipoo­ta siitä kun se ei kan­na vas­tu­u­ta eikä kuori kermoja.

    Minä jut­telin sipooli­itok­sen aikoi­hin yhden ison kokoomus­vaikut­ta­jan kanssa ja hän tuumasi että kyse on vain ja ain­oas­taan vas­tave­dos­ta Espoolle hyvien veron­mak­sajien kalastelussa.

    Pieleen meni, sinne tulee metro ja saman­laista mat­toa kuin vuosaa­res­sa on. Hieno suoritus.

  4. Tuos­ta voi myös vetää johtopäätök­sen, että min­is­teri ilman tutk­i­jaoulu­tus­ta on hyödytön? Voi olla, että olet oikeassa.

    VATT tekee hyvin asen­teel­lista tutkimus­ta, joten en kyl­lä pitäisi sitä minään onnis­tu­misen mit­ta­pu­u­na. 😀 Sep­po Honkapo­h­jan kom­men­tit suo­ma­lais­ten kansan­talousti­eteil­i­jöi­den tasos­ta kan­nat­taa ottaa vakavasti. On muitakin tapo­ja tutkia talout­ta kuin marxilainen. 😉

  5. Stake­sia ja KTL:ää ei ainakaan olisi pitänyt yhdis­tää. Kyseisessä sekasik­iössä työsken­televänä voin ker­toa, että hallinnon määrä on fuu­sion jäl­keen moninker­tais­tunut ja varsi­naisen tutkimuk­sen tekem­i­nen vähen­tynyt, kun aika menee eri­lais­ten osavu­o­siseu­ran­to­jen ja toim­inta­su­un­nitelmien tekemiseen. Edelleen, vaik­ka fuu­sios­ta taitaa olla jo 3 vuot­ta, THL:ssä on kak­si eri porukkaa: sisäisiä suun­nitelmia väsäävät kehittämis“päälliköt” ja nyt jo vähem­mistönä ole­vat tutkijat.

    Jos sek­toritutkimus­laitok­sia ylläpi­de­tään, niiden pitäisi nimeno­maan olla kapealle sek­to­rille erkois­tunei­ta huip­puyk­siköitä, jos­sa olisi vain sen ver­ran henkilökun­taa, että kaik­ki tun­te­vat toisen­sa ja asi­at suju­vat jouhev­asti ilman turhaa byrokratiaa.

  6. -erit­täin hyvä kirjoitus

    tässä esimerk­ki taas säästämis­es­tä tule­vi­in eläkkeisi­in kun tätäkään alaa ei saa tule­vat leikkaus­li­s­tat koskea.…

    -no mis­tä me säästetään?

  7. Kau­ni­ita sano­ja sek­toritutkimuk­ses­ta, mut­ta tässä yhtey­dessä tutk­i­jakansalaisen mieltä edelleen kai­her­taa se tapa, jol­la Mer­en­tutkimus­laitos lakkautet­ti­in. Siinä oli vireä ja elin­voimainen sek­toritutkimus­laitos, joka haki ansioituneesti ulkop­uolista rahoi­tus­ta ja tuot­ti tieteel­lis­es­ti korkeata­soisia julka­isu­ja. Yhdis­tämi­nen Ilmati­eteen laitok­sen ja Suomen ympäristökeskuk­sen kanssa lobat­ti­in alun perin läpi nimeno­maan sel­l­aisille virkamiehille, joil­la ei ollut itsel­lään tutk­i­jak­oulu­tus­ta eikä minkään­laista kykyä arvioi­da laitok­ses­sa teh­dyn tutkimuk­sen tasoa. Sen sijaan tutk­i­joista koos­t­uneen kan­sain­välisen arvioin­tipa­neel­in huomiot jäivät vaille painoarvoa. 

    Tässä tapauk­ses­sa olisi juurikin toivonut, että tieteel­listä asiantun­te­mus­ta olisi oikeasti arvostet­tu päätök­sen­teon tuke­na. Ja Vihreäthän äänes­tivät kaik­ki lakkaut­tamisen puoles­ta, Erk­ki Pul­li­aista luku­unot­ta­mat­ta. Sen jäl­keen ei ole tämä tutk­i­ja Vihre­itä äänestänyt. Toisi­naan kansa muistaa.

  8. “Tutk­i­jak­oulu­tuk­sen saanei­ta henkilöitä tarvi­taan min­is­ter­iöis­sä enem­män. Sekään ei riitä, vaan min­is­ter­iöi­den toim­intaa tulee kohen­taa niin, että tieto kul­kee organ­isaa­tioiden sisäl­lä, kos­ka ei kaikil­la voi olla tutkijakoulutusta.”

    Tutk­i­jak­oulu­tuk­sen saanut ei ole vält­tämät­tä hyvä päätäjä ‚koordi­noi­ja, junailija

    Olen tör­män­nyt ongel­maan, jos­sa tutk­i­jana toim­i­neesta on tehty junail­i­ja ja asioiden eten­e­m­i­nen on juut­tunut pilkun pyöri­tyk­seen tai henkilön näke­myk­sen kapea-alaisuuteen

    Tämä on tietysti riip­pu­vainen henkilöko­htai­sista omi­naisuuk­sista, mut­ta tutk­i­jak­si valikoitu­vat tiety­il­lä omi­naisuuk­sil­la varuste­tut ihmiset,

    Tutk­i­jatkin ova vain ihmisiä omine arvo­maail­moi­neen, joten ei etenkään yhteiskun­nalli­nen tutkimus ole arvoneutraalia.
    Tutkimuk­si­akin pitää arvoi­da sen tehnee henkilön ja hänen sidos­ryh­mien­sä valossa

    Sinän­sä on kan­natet­tavaa, että päätök­sen­teko perus­tu­isi edes jonkin ver­ran tutkimukseen.

  9. Tieteelli­nen tieto, mitä se onkaan, varsinkin yhteiskun­tati­eteis­sä? Hypo­teesit kor­vaa­vat kovaa aineis­toa, mikä sit­ten ver­ho­taan mon­imutkaisi­in kielik­oukeroi­hin. Samal­la arvot ujute­taan mukaan tosi­a­sioi­hin. Paras­ta on se, että “tieteel­lisen tutkimuk­sen” tek­i­jät eivät usein edes näe mitään suur­ta ongel­maa asi­as­sa. Ideaalein tilanne olisi se, että tärkeim­mistä han­kkeista saataisi­in use­am­man tahon toi­sis­taan riip­pumat­ta tekemää tutkimus­ta. Yliopis­tosek­tori­han ei täl­lä het­kel­lä kykene ajan puut­teesta, tieto­suo­jasy­istä ja kan­nustin­sy­istä johtuen “tarkas­ta­maan” tehtyjä sek­toritutkimuk­sia. On huvit­tavaa toisi­naan, kun tiedey­hteisön sisäi­sis­sä verkois­sa ale­taan perkaa­maan jotakin tutkimus­ta. Turhan usein teh­dyn tutkimuk­sen arvo ei ylitä ves­s­apa­perin arvoa.

  10. Tepa,

    Ehdotin liitok­sienkin mah­dol­lisu­u­den tutkimista, mut­ta jos näyt­tää toden­näköiseltä, että uud­is­tuk­si­in men­nään byrokra­t­ian ehdoil­la eikä tutkimuk­sen ehdoil­la, on tosi­aan järkevämpi uno­htaa kaik­ki uud­is­tuk­set. Kuvaile­masi byrokra­tia voi tosi­aan tap­paa tehokkaasti tulok­sen­teon. Jos aiem­pi­en muu­tosten ongelmia ei tun­nuste­ta, ris­ki voi olla liian suuri. Hajanaisu­u­den ja mah­dol­lisen nurkkakun­taisu­u­den ja päällekkäisyy­den aiheut­ta­mat ongel­mat pitää tietenkin ottaa myös vaakakuppiin.

  11. Tutkimus on help­po alue säästöille, kos­ka se ei koske välit­tömästi kuin pien­tä määrää ihmisiä. Sen lisäk­si asialli­nen tutkimus on idioot­ti­mainen säästöko­hde, kos­ka ulkois­tet­tu tutkimus ei vas­taa kootul­la asiantun­te­muk­sel­la tehtyä.

    Tässä voisi taas muis­tut­taa, että taloudel­lisen men­estyk­sen eväät löy­tyvät vai­h­dan­nas­ta ja erikois­tu­mis­es­ta. Sama pätee tutkimuk­seen. Ei ole sel­l­aista erikoisalaa kuin “tutkimus”, vaan tutk­i­joidenkin pitää erikois­tua johonkin.

    Suomes­sa tehdään kyl­lä paljon surkeaa höpöhöpö­tutkimus­ta. Jos sitä tehdään sek­toritutkimus­laitok­sis­sa, siitä pitää päästä eroon. Ratkaisu ei kuitenkaan ole höpöhöpön ulkois­t­a­mi­nen tohto­ri­opiske­li­joiden har­joi­tustyönä tehtäväk­si. Yliopis­tois­sa teetet­ty tutkimus on usein laadul­taan varsin vai­htel­e­vaa. Ammat­ti­taitoinen alaan erikois­tunut kokenut tutk­i­ja tekee nopeam­min ja parem­paa jälkeä vähem­mäl­lä byrokratialla.

    Val­tion kannal­ta järkevä tutkimus voi olla aika hyvä sijoi­tus. Jos vaikka­pa sosi­aal­i­tuk­i­jär­jestelmää tutki­mal­la voidaan saavut­taa nykyi­nen taso promillen halvem­mal­la, siihen kan­nat­taa lait­taa aika mon­ta ihmistä tutki­maan asiaa.

    Tosin sil­lähän ei sinän­sä ole väliä, tehdäänkö tutkimus­ta suo­raan val­ti­ol­la vai jos­sain yliopis­tossa. Olen­naisem­paa on se, että tutkimuk­sen rahoituk­sen ja arvos­tuk­sen pitää olla sil­lä taval­la kun­nos­sa, että hyvät tutk­i­jat suos­tu­vat tekemään sitä. Voihan asian jär­jestää yliopis­ton yhtey­teenkin, mut­ta tilaustyönä se ei toimi.

    Val­tio voisi myös olla sil­lä taval­la poikki­ti­eteelli­nen, että asioi­ta laitet­taisi­in tutki­maan vähän eri alo­jen edus­ta­jat. Täl­lä pää­sisi vähän sotke­maan monil­la aloil­la val­lit­se­vaa koulukun­ti­in lin­noit­tau­tu­mista. Sosi­aalipoli­ti­ikan tutk­i­jalle voisi lait­taa kaverik­si matemaat­tisen mallinnuk­sen asiantuntijan.

    Tai entä jos val­tio perus­taisi oikein kun­non tutkimusin­sti­tuutin? Palk­ka ja resurssit sitä tasoa, että paikoista tapel­laan. Ja toisaal­ta myös vaa­timus­ta­so sitä tasoa, että tulosta tulee.

  12. “Sama yri­tys­raken­neon­gel­ma estää kehi­tystyötä raken­nusalal­la. Pitäisikö sitäkin siis tukea val­tion rahoit­ta­mal­la tutkimuksella?”

    Mikään yri­tys­raken­neon­gel­ma ei estä kehi­tystyötä rakennusalalla.

    Raken­nusalan ei yksinker­tais­es­ti tarvitse kil­pail­la tutki­mal­la ja kehit­tämäl­lä teol­lisu­ut­taan, kun se voi kääriä hir­muiset voitot tuot­ta­mal­la pelkkää bulkkia. Yri­tys­ten sat­sauk­set tuoteke­hi­tyk­seen olisi pelkkää rahan­hukkaa kun tekemäl­lä “sitä mitä on aina tehty” ja keskit­tymäl­lä pelkkään kat­teen mak­si­moin­ti­in pär­jää parem­min. Kat­ten mak­si­moin­ti sit­ten tapah­tuu hyvin mieliku­vi­tuk­sel­lisin keinoin, joista hyvä “yhteistyö” virkami­esten ja päät­täjien kanssa on yksi esimerkki. 

    Helsin­gin kaupun­ki tukee tuo­ta raken­nusalan jämähtäneisyyt­tä oma­l­la toimin­nal­laan erit­täin voimakkaasti, ja Osmo on tuos­sa tukemies­sa yksi näkyvimpiä poli­itikko­ja. Mikä lie syy, mene ja tiedä, voi olla jopa pelkkää “hyvän­tah­toista idiotismia”. 

    Täl­lä viikol­la uuti­soiti­in asun­to­hin­noil­taan maail­man 20 kallei­ta kaupunkia. Helsin­ki oli komeasti 13. sijal­la. Edel­lään sel­l­aisia pikkukaupunke­ja kuin Lon­too, Hong Kong, Pari­isi, Mosko­va, New York, Tokio, Rooma jne. Listalle ei mah­du yhtään pohjo­is­maista kaupunkia, eikä yhtään muutenkaan Helsinkiä vas­taavaa paikkaa. Ain­oa seli­tys Helsin­gin mukanaololle tuos­sa seuras­sa on raken­nus­li­ikkei­den räikeä yli­hin­noit­telu, jon­ka taas mah­dol­lis­taa ala-arvoinen kaavoitua- ja maankäyttöpolitiikka.

    Jos val­tiove­toista tutkimus­ta raken­nusalalle halu­taan, tulisi tutkimus kohdis­taa näi­hin rak­en­tamista ohjaavi­in (lue kil­pailua rajoit­tavi­in) virkakoneis­toi­hin ja poli­it­tiseen päätök­sen­teon mallei­hin, joiden seu­rauk­se­na alan tel­lisu­us voi lais­taa oman tutkimuk­sen ja tuoteke­hi­tyk­sen. Tutkimuk­sen voisi aloit­taa vaik­ka siitä, miten Helsin­ki ei pysty kaavoit­ta­maan edes itse itselleen aset­tamien tavoit­tei­den mukaisia määriä asuntotuotantoon

    1. KariS
      En ole kiim­n­teistölau­takun­nas­sa v aan kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa. Hark­itsin kyl­lä kiin­teistölau­takun­taakin, mut­ta totesin, että urak­ka olisi niin jät­timäi­nen, ettei siihen yksi­ty­isyrit­täjä voi lähteä run­saan satasen kok­oukspalkkioil­la. Ehkä sit­ten eläk­keel­lä. Jos sil­loin vielä jaksan.

  13. Viherinssi:
    Tai entä jos val­tio perus­taisi oikein kun­non tutkimusin­sti­tuutin? Palk­ka ja resurssit sitä tasoa, että paikoista tapel­laan. Ja toisaal­ta myös vaa­timus­ta­so sitä tasoa, että tulosta tulee. 

    Kan­natan aja­tus­ta val­tion korkean profi­ilin tutkimusin­sti­tuutista. Tuo poikki­ti­eteel­lisyys oikein toteutet­tuna on jotain, mihin kau­pal­liset laitok­set har­voin kykenevät. Samoin val­tion rahoi­tus mah­dol­lis­taa hypo­teesien tes­taamisen eri taval­la kuin kau­pal­lisel­la puolel­la: hypo­teesit voivat olla vil­limpiä, ja liit­tyä epäsek­sikkäisi­in aloi­hin kuten vaik­ka pitkäaikaisten mie­len­ter­veyshäir­iöi­den kuntoutukseen.

    Paljon on kuul­tu poli­it­tista hyminää siitä, kuin­ka inno­vaa­tiot, koulu­tus ja tutkimus ovat tärkeitä — ja toisel­la kädel­lä leikataan samaan aikaan resursse­ja. Empi­irisen koke­muk­seni mukaan val­tion tutk­i­joiden palkat pysyvät kuopas­sa vuodes­ta toiseen; lisäriemua tuot­ta­vat eri­lais­ten tuot­tavu­u­den seu­ran­ta­jär­jestelmien ja muiden ö‑luokan reis­taile­vien tietokonesovel­luk­sien käyt­tö (kun sih­teer­it on ulkois­tet­tu), jatku­vat organ­isaa­tiou­ud­is­tuk­set, ikuinen epä­var­muus oman työn jatku­mis­es­ta jne jne, kiihtyväl­lä tahdilla. 

    Ei ihme, ettei tutk­i­jan ura nykyisel­lään saa jokaista nuor­ta hoosian­naa huu­ta­maan. Korkean profi­ilin tutkimus­laitos toisi tutk­i­ju­u­teen sär­mää, ja kai­vatun lisäpotkun aidosti uusille inno­vaa­tioille, joil­la voisi olla myös kan­sain­välistä arvoa. Yksinker­tais­taen poli­ti­ikan anteek­si talouden kielelle: täl­lä melko kohtu­ullisel­la sijoituk­sel­la olisi varsin korkea odotusar­vo, ja saavutet­tu­ja tulok­sia kel­paisi retostel­la puolueen kuin puolueen saunail­lois­sa omi­na ansioina.

  14. Moro Osmo!

    Tutkimuk­set voi olla tosi hyviä, mut kun ne ei näy päätök­sen­teossa. Joten voimme aivan hyvin lopet­taa turhat ja rahaa vievät tukimus­laitok­set kuten: STAKES, Kansan­ter­veyslaitos, Työter­veyslaitos ja mitä niitä nyt onkaan.

    Päällekkäisyyt­tä on myös paljon ja usein Tutkimus­laitok­set on vain suo­jatyö­paikko­ja ja veron­mak­sajien rasit­tei­ta. (Lume­tutkimus)

    Tutkimuk­set jos mitkä voitaisi­in ulkois­taa ja tehdä ns. täs­mä­tukimus­ta jot­ka myös vaikut­taisi­vat päätöken­tekoon , näin säästet­täisi­in miljoo­nia euroja.

  15. Todel­lista tieteel­listä tutkimusti­etoa hyö­dyn­netään yleen­sä nopeasti. Sit­ten on kaiken­laista muu­ta tutkimus­ta, joka on tek­i­jän­sä näköistä.

    Luu­len­pa, että tutkimusti­etoa ei niin paljon “hyö­dyn­netä”, kos­ka nimeno­maan ymmär­retään miten tutkimus­ta tehdään. Taju­taan, että sosi­aali- ja talousti­eteel­liset tutkimuk­set eivät edus­ta mitään objek­ti­ivista tietoa edes siinä määrin, että niiden varaan voisi mitään rak­en­taa. Näistä tutkimuk­sista intoil­e­vat juuri ne, jot­ka eivät ymmär­rä, että tutkimus­tu­lok­sista saadaan juuri sel­l­aisia kuin tarve vaatii.

    On vielä erik­seen ihan nol­latutkimuk­set, joista maikkari sit­ten uuti­soi: Nyrkinisku kasvoihin tuot­taa kipua.

  16. Ihan vaan omana ajatuk­se­na noin läh­es 40 vuo­den taval­lise­na ihmisenä (TKK/Otaniemi) olen ollut mon­ta ker­taa ihmeis­säni lukies­sani eri­lai­sista tutkimuk­sista kir­joitet­tu­ja artikkelei­ta. Toki pitää olla aka­teem­i­nen vapaus ja kaik­ki saa tutkia, mitä halu­a­vat, mut­ta olisiko ainakin sil­loin, kun niihin menee yhteisiä raho­ja, jotenkin jol­lakin oikeus pikkasen edes ohja­ta kohtei­ta. On vaan joskus tun­tunut, että on tutkit­tu oikein hienos­ti jut­tua, jon­ka joku olisi ker­tonut ihan noin lonkalta. Eli vahti­iko kukaan, miten verovaro­ja käytetään tutkimuk­seen? Olisiko edes tarpeellista?.

  17. Min­un mielestäni nykyis­es­tä sek­toritutkimuk­ses­ta pitää luop­ua. Tilalle pitää saa­da riip­puma­ton­ta sektoritutkimusta.

    Peruste­len asian huomen­na lauan­taina, jol­loin todis­tan, että sek­toritutkimus tuot­taa tutkimus­tu­lok­sia, jot­ka sopi­vat halli­non­alan, ao. min­is­ter­iön, etu­jär­jestön ja toimi­alan poli­it­tisi­in intresseihin

  18. Usein, kun tilanne on stabi­ili, sek­torin eri­ty­isosaami­nen tuot­taa hyvää syväl­listä tietoa. Mut­ta muu­tos­ti­lanteessa rajoit­tuneisu­us sek­torin val­lit­se­vi­in dok­tri­inei­hin saat­taa olla vaka­va haitta.

    Kävin kuun­tele­mas­sa erään val­tion­va­rain­min­is­ter­iön virkamiehen esi­tys­tä eurokri­i­sistä. Esi­tys oli ensi­tun­tu­mal­ta eri­no­mainen. Mut­ta silti jäi kalva­maan tunne, että jotain jäi puuttumaan.

    Vas­ta jäl­keen­päin tajusin, että hän ei esimerkik­si esit­tänyt näke­myk­siä opti­maal­i­sista val­u­ut­ta-alueista eikä ver­tailu­ja Japanin ja USA:n tilanteisiin.

    Virkamies oli juos­sut EU:n kok­ouk­sis­sa vuosikau­sia ja var­maankin eri euro­maid­en vas­taa­vat huip­pu­virkamiehet ajat­tel­e­vat suurin piirtein samal­la taval­la. Tilanne pitkit­tää eurokri­isin voittamista.

  19. “Tutkimuk­set jos mitkä voitaisi­in ulkois­taa ja tehdä ns. täs­mä­tukimus­ta jot­ka myös vaikut­taisi­vat päätöken­tekoon , näin säästet­täisi­in miljoo­nia euroja.”

    Tilaus­tutkimusten ongel­ma on varsinkin taloudel­li­sis­sa ja yhteiskun­nal­li­sis­sa asiois­sa, että niil­lä pyritään vahvis­ta­maan tilaa­jan jo esit­tämää mielipidettä.

    Tilaus­tutkimus ei ole riip­puma­ton­ta tutkimusta

  20. “Min­un mielestäni nykyis­es­tä sek­toritutkimuk­ses­ta pitää luop­ua. Tilalle pitää saa­da riip­puma­ton­ta sektoritutkimusta.”

    Peruste­len tämän seu­raaval­la esimerkil­lä. Siteer­aan Etelä-Suomen Sanomia 16.3.2009:

    “Maa- ja met­sä­talous­min­is­teri Sirk­ka-Liisa Antti­la ei suos­tu ker­tomaan, mikä taho on hyö­tynyt ruuan hin­nan rajus­ta nousus­ta. Antti­lan viime vuon­na perus­ta­ma työryh­mä tut­ki, onko ruuan hin­nan nousu siir­tynyt tuot­ta­jalle, teol­lisu­udelle, kau­palle vai kul­jet­ta­jalle. Sen sijaan työryh­mä ryhtyy nyt pohti­maan, miten kulut­ta­jat saadaan hyväksymään hin­nan nousu.
    — Emme hae syyl­lisiä, mitä kenenkin tasku­un on men­nyt. Tiedän kyl­lä vas­tauk­sen, mut­ta en suos­tu vas­taa­maan, kos­ka se ei vie han­ket­tani eteen­päin, min­is­teri Antti­la sanoi Radio Voiman haas­tat­telus­sa vierail­lessaan Lahdessa.”

    Radio Voiman lähetyk­sessä esi­in­tyi myös MTK:n enti­nen puheen­jo­hta­ja Esa Här­mälä. He oli­vat saa­puneet Lah­teen yhteisel­lä kuljetuksella.

    Seu­raa­va esimerk­ki valais­see, mik­si min­is­teri kieltäy­tyi ker­tomas­ta tutk­i­tut­ta­maansa tietoa ruuan hinnanmuodostuksesta.

    10.11.2011 Maa- ja Met­sä­talous­min­is­ter­iön sek­toritutkimus­laitos MTT julka­isi reikäleivän hin­nan koos­t­u­muk­sen. Tutkimuk­sen mukaan kau­pan ase­ma vahvis­tunut ruokaketjus­sa ja tuot­ta­jan ase­ma on heikentynyt.

    Tutkimuk­ses­sa on esimerkkinä suo­ma­laisen ruuan ikoni ruis­reikäleipä. Tutkimuk­sen esit­te­lykalvos­sa kuvataan, miten vuon­na 2000 tuot­ta­jan osu­us ruis­reikäleivän hin­nas­ta oli 4,9 ja vuon­na 2011 se oli enää 4,0 prosenttia.

    Osoit­tiko tämä siis, että “alku­tuotan­non osu­us kulut­ta­jahin­nas­ta on pienen­tynyt”, kuten kyseistä asi­aa tulk­i­taan esittelykalvossa.

    Tutkimuk­ses­sa alku­tuotan­to tarkoit­taa koti­maista alku­tuotan­toa ja vil­jeli­jää. Ei ole kovin pitkä aika, kun esimerkik­si Faz­er leipoi kaiken ruisleipän­sä tuon­tiruki­iseen, kos­ka koti­maista myl­ly­laadun ruista ei ollut saatavis­sa. Nyt on ollut hyvälaa­tu­inen ruis­sato, ja koti­maisen ruki­in osu­us ruisleivässä on hui­pus­sa eli 60 prosentissa.

    Jos min­is­teri Sirk­ka-Liisa Antti­la olisi selostanut ruisleivän hin­taraken­net­ta, se olisi ollut hie­man noloa, kun juuri sinä vuon­na oli 0‑vuosi. Samaan aikaan min­is­ter­iä ja MTK yhdestä suus­ta julis­ti­vat, miten maat­alous työl­listää suo­raan ja välil­lis­es­ti 300.000 suomalaista.

    MTT:n tutkimuk­ses­sa koti­maisen alku­tuot­ta­jan osu­us on nelisen pros­ent­tia. Suures­ta osas­ta reikäleivästä vas­taa ulko­mainen alku­tuot­ta­ja, jon­ka panos näkyy kalvosar­jan “myl­lyn osu­us” ‑siivus­sa.

    Maa- ja met­sä­talous­min­is­ter­iö on esimerk­ki härskeim­mästä päästä. Siel­lä poli­it­ti­nen ja jopa kor­po­ra­tivisti­nen johto määrit­tää mitä tutkimus­ta tehdään ja mitä EI tehdä ja jos tehdään niin esitetään vain ne tulok­set, jot­ka sopi­vat omi­in tarkoitusperiin.

    Ei täl­lainen maaperä voi olla hedelmäl­listä laadukkaan ja riip­pumat­toman tutkimuk­sen kannalta. 

    Olen var­ma että joka sek­to­ril­la on omat Galilein­sa jopa Val­tion­va­rain­min­is­ter­iöl­lä. Vai mik­si siel­lä puhut­taes­sa eurokri­i­sistä käytetään ter­veystutkimuk­sen ter­me­jä: tar­tun­tavaara, infek­toitua, saas­tua jne.

    Tästä syys­tä sek­toritutkimuk­sen napan­uo­rat pitäisi katkaista ja perus­taa riip­puma­ton sek­toritutkimusten organ­isaa­tiot vaik­ka alan opinahjo­jen yhteyteen.

  21. Hyvä ja tärkä kommentti.

    Työn­jako tutkimus­laitosten ja tiedeyliopis­to­jen palveluyk­siköi­den on kehitet­tävä. Samal­la on huole­hdit­ta­va, etteivät sek­toritutkimus­laitok­sen nuukah­da suojatyöpaikoiksi.

    His­to­ri­al­lis­es­ti eril­lisiä tutkimus­laitok­sia on ollut aika paljon. Rak­en­teelli­nen kehit­tämi­nen on sik­si tarpeen.

    Tutkimusti­etoon per­su­tu­va päätök­sen­teko poli­ti­ikas­sa on hyödyl­lisem­pää kansalaisille kuin sat­un­nais­ten ideoiden toteut­ta­mi­nen. Tiedon lsiäk­si poli­ti­ikalle jää silti roolin­sa päätöksenteossa.

  22. Suomes­sa sek­toritutkimus­laitok­set ovat suuria ja työl­listävät paljon ihmisiä. Esimerkik­si Työter­veyslaitos työl­listää Suomes­sa ihmisiä läh­es yhtä paljon kuin vas­taa­va laitos USA:ssa, puhu­mat­takaan Tan­skass­ta tai Ruot­sista, jos­sa vas­taa­va laitos lopeteti­in osin poli­it­ti­sista syistä.Varmasti on paljon hyvää tutkimus­ta, mut­ta ehkä jonkin sek­torin tutkimuk­sen aika on ajanut ohi. Toivoisi, että VATT:n tutkimus­ta kun­tien tehokku­ud­es­ta palvelu­jen tuot­ta­jana käytet­täisi­in parem­min hyväk­si mm. kun­tau­ud­is­tuk­ses­sa. Nythän se on akti­ivis­es­ti uno­hdet­tu, kos­ka tulok­set näyt­tävät vähän “vääriltä” hal­li­tuk­sen ideoiden suh­teen (tutkimuk­sen mukaan tehokkaimpia palvelun tuot­ta­jia ovat 5000–20000 asukkaan kunnat).

    Entisenä sek­toritutk­i­jana kan­natan kyl­lä perus­tutkimuk­sen siirtämistä yliopis­toi­hin. Myöskin voisi ehkä joitakin laitok­sia lakkaut­taa ja liit­tää niitä yhteen. No, näin­hän on tehtykin.
    Julk­isoikeudelli­nen yhteisö voisi olla parem­pi kuin suo­raan bud­jet­ti­laitos. Bud­jet­ti­ra­hoi­tus jäyk­istää ja laiskistaa tutk­i­joi­ta tyyli­in ” ei voi­da mitään tehdä kun ei ole virkoja”.

Vastaa käyttäjälle valtion tutkija Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.