Auttavatko kirjallisuuspalkinnot lukijoita löytämään vuoden parhaat teokset?

Vas­tauk­se­ni HS-raadille

1)      Kyl­lä

Tai jos ei par­haat, niin jou­kon hyviä nyt joka tapauk­ses­sa. Eri­tyi­sen hyö­dyl­li­siä voit­ta­jat ja ehdok­kaat ovat niil­le, jot­ka eivät seu­raa kir­jal­li­suut­ta ja ehdi luke­maan kaik­kia arvos­te­lu­ja. Tie­tys­ti käsi­tys hyväs­tä kau­no­kir­jal­li­suu­des­ta on makua­sia, mut­ta lajis­saan laa­duk­kai­ta kir­jo­ja kär­ki­si­joil­le yltä­vät aina ovat. Ehdok­kai­ta kos­ke­va kes­kus­te­lu valot­taa asi­aa lisää ker­toes­saan min­kä kir­jal­li­suu­den lajin edus­ta­jas­ta on kyse. Lai­la Hir­vi­saa­ren kir­jan luon­neh­din­ta prin­ses­sa­sa­duk­si toi­mii joil­le­kin varoi­tuk­se­na ja toi­sil­le mai­nok­se­na. Hyvä näin.

Toki nämä kil­pai­lut pel­käl­lä ole­mas­sao­lol­laan lisää­vät koti­mai­sen kir­jal­li­suu­den myyn­tiä. Tus­kin nii­tä ihan sat­tu­mal­ta jär­jes­te­tään juu­ri jou­lun alla.

Olen itse­kin voit­ta­nut aika­naan Pro Oeco­no­mia-pal­kin­non  kir­jas­ta­ni Hyvin­voin­ti­val­tion eloon­jää­mi­sop­pi. Ilman tuo­ta pal­kin­toa mai­nit­tu kir­ja oli­si jää­nyt vail­la huo­mat­ta­vaa osaa sii­tä huo­mios­ta, jon­ka se sai.

====

Hyvin­voin­ti­val­tion eloon­jää­mi­sop­pi on ollut pit­kään lop­puun­myy­ty, ja olen pois­ta­nut sen myyn­nis­tä sivuil­ta­ni. Sitä löy­tyi kui­ten­kin laa­ti­kol­li­nen, joten olen palaut­ta­nut sen myy­mie­ni kir­jo­jen jouk­koon. Kir­ja­kaup­paan pää­see koh­das­ta julkaisut

19 vastausta artikkeliin “Auttavatko kirjallisuuspalkinnot lukijoita löytämään vuoden parhaat teokset?”

  1. Fin­lan­dia-pal­kin­toa on jael­tu myös ihan potas­kal­le. Olen ollut vas­ta ker­ran samaa miel­tä kuin valit­si­ja, Hota­kai­sen koh­dal­la. Mel­kois­ta son­taa siel­lä muu­toin on valittu.

  2. Hyvä Osmo, seu­ra­sin vink­kiä­si jul­kai­sut-sivul­le, jos­ta vali­tet­ta­vas­ti löy­tyi kuol­lut link­ki mai­nit­se­ma­si kir­jan verkkoversioon.

    1. Kyl­lä kir­jan tilaa­mis­tie­dot löy­ty­vät siel­tä sivun ala­reu­nas­ta. Tuo­ta link­kiä en pys­ty nyt kor­jaa­maan, kos­ka olen maa­kun­ta­par­la­men­tin muka­na Tal­lin­nas­sa, eikä net­ti toi­mi­kaan lai­vas­sa. Kom­mu­kal­la se on haas­ta­vaa. En itsea­sias­sa ymmär­rä, min­ne lin­kin pitäi­si johtaa.

  3. Mul­la ei ole mitään kir­jal­li­suus­pal­kin­to­ja vas­taan kos­ka ne kan­nus­ta­vat kir­joit­ta­maan mah­dol­li­sim­man hyvin. Jos ei nii­tä oli­si niin kir­jat oli­si­vat tasol­taan kuin enti­ses­sä DDR:ssä.

  4. Kir­jal­li­suus­pal­kin­not aut­ta­vat kus­tan­ta­jia kerää­mään lisää lant­te­ja kirs­tuun­sa. Pik­ku pal­kin­to­ra­hoil­la saa­daan huo­mat­ta­vaa ja suh­tees­sa hal­paa media­nä­ky­vyyt­tä. Koko pro­ses­si on vain kir­jo­jen mai­nos­ta­mis­ta varten. 

    Suo­men Kir­ja­sää­tiö on Suo­man Kus­tan­nusyh­dis­tyk­sen ja ope­tus­mi­nis­te­riön vuon­na 1983 perus­ta­ma sää­tiö, jon­ka teh­tä­vä­nä sään­tö­jen­sä mukaan on edis­tää koti­mais­ta kir­ja- ja sanataidetta. 

    Sää­tiö tun­ne­taan par­hai­ten sen jaka­mis­ta kir­jal­li­suus­pal­kin­nois­ta, jois­ta tun­ne­tuim­mat ovat vuo­sit­tain jaet­ta­vat Finlandia‑, Tie­to-Fin­lan­dia- ja Fin­lan­dia Junior ‑pal­kin­not. Nämä pal­kin­not ovat suu­ruu­del­taan 30 000 euroa. Mui­ta sää­tiön rahoit­ta­mia kir­jal­li­suus­pal­kin­to­ja ovat Pik­ku-Fin­lan­dia, Alvar Ren­qvist ‑pal­kin­to, Eino Lei­non pal­kin­to sekä Mikael Agrico­la ‑pal­kin­to.”

    http://www.kustantajat.fi/yhdistys/

  5. Tie­to-Fin­lan­dia nyt aina­kin meni oike­aan osoit­tee­seen — jäkä­lät eivät ennen tätä kir­jaa eri­tyi­sem­min kiin­nos­ta­neet, mut­ta kir­ja sai mie­len muut­tu­maan. Eikä mui­ta­kaan pal­kin­toeh­dok­kai­ta pas­saa kum­mem­min moit­tia, hyviä olivat.

  6. Olen samaa miel­tä Osmo S:n kans­sa. Kir­jal­li­suus­pal­kin­not tai nii­den ehdo­kas­a­set­te­lut nos­ta­vat jul­kis­ta kes­kus­te­lua kir­jal­li­suu­des­ta, sii­nä on nii­den suu­rin ansio. Pal­kin­non ei tar­vit­se olla edes rahal­li­ses­ti mer­kit­tä­vä: esim. taka­vuo­sien Kos­ken­kor­va-pal­kin­to sai run­saas­ti jul­kis­ta huo­mio­ta. Ilman pal­kin­to­ja kir­jal­li­suus­kes­kus­te­lua kävi­si­vät vain tut­ki­jat ja kir­jai­li­jat, valitettavasti.

  7. Olin omas­sa HS-raa­din vas­tauk­ses­sa­ni käy­tän­nös­sä täs­mäl­leen päin­vas­tais­ta miel­tä kuin Osmo. Kos­ka aina jos­kus minua syy­te­tään sii­tä, että olen muka aina kai­kes­ta hänen kans­saan samaa miel­tä — mikä ei pidä alkuun­kaan paik­kaan­sa — niin tul­koon tuo vas­taus lai­na­tuk­si tähän:

    2) Ei

    Laa­tu­kä­si­tyk­set vaih­te­le­vat. Eri luki­jat kehu­vat tai hauk­ku­vat usein samaa kir­jaa täy­sin eri syis­tä ja jopa kes­ke­nään ris­ti­rii­tai­sis­ta syistä.

    Kir­jas­sa, jos­sa on jon­kun mie­les­tä lii­an pal­jon toi­min­taa ja lii­an vähän filo­so­fis­ta poh­din­taa, voi toi­sen mie­les­tä olla edel­lis­tä lii­an vähän ja jäl­kim­mäis­tä lii­an paljon.

    Kir­jal­li­suus­pal­kin­to edus­taa myön­tä­jän­sä mie­li­pi­det­tä ja vain sitä. Mikään ei voi olla kir­jan laa­dun tae: ei pal­kit­tuus, ei myyn­ti­me­nes­tys eikä edes se, että kir­jaa on hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti suo­si­tel­lut meil­le joku, jon­ka arvos­te­lu­ky­kyyn olem­me oppi­neet luottamaan.

    Voi­si sanoa, että sel­lai­sel­la luki­jal­la, joka luot­taa johon­kin pal­kin­toon mit­ta­puu­na kir­jal­li­suu­den hyvyy­del­le, on niin omi­tui­nen käsi­tys hyvyy­den ja huo­nou­den luon­tees­ta kir­jal­li­suu­des­sa, että hän ei edes ansait­se löy­tää par­hai­ta kirjoja.

    Eilen tapa­sin erään hel­sin­ki­läi­sen suur­kus­tan­ta­jan kus­tan­nus­toi­mit­ta­jaa ja kes­kus­te­lun kään­tyes­sä tähän suun­taan ker­roin hänel­le, että tämän vii­kon kysy­myk­ses­sä tul­laan kysy­mään tätä ja itse vas­ta­sin näin ja näin. Hän puh­ke­si nau­ra­maan ja tote­si, että täs­mäl­leen näin­hän asia on — tar­koit­taen eri­tyi­ses­ti vii­meis­tä kappaletta.

    Kus­tan­nus­maa­il­man sisäl­lä nykyis­tä suo­ma­lais­ta kir­jal­li­suus­pal­kin­to­kult­tuu­ria pide­tään (ei tie­ten­kään yksi­mie­li­ses­ti, mut­ta) ylei­sem­min­kin jos­sain mää­rin epä­ter­vee­nä, irra­tio­naa­li­se­na jne. Tätä pide­tään vain epä­kor­rek­ti­na sanoa ääneen. Kan­nat­taa lukea mui­den­kin ei vas­tan­nei­den kuin minun perus­te­lut vas­tauk­sel­leen; hei­dän jou­kos­saan kun on pal­jon kir­jal­li­suusih­mi­siä, jopa itse­kin pal­kit­tu­ja sellaisia.

  8. Tom­mi U:
    vaik­ka näke­myk­se­si on pää­osin ymmär­ret­tä­vä, se sivuut­taa minus­ta yhden kir­jal­li­suus­pal­kin­to­jen ja aivan eri­tyi­ses­ti, ehdok­kuuk­sien, tär­keän puolen.

    Ihmi­sil­lä on san­gen rajal­li­nen mää­rä aikaa lukea kir­jo­ja. Juu­ri aika­ra­joit­teen vuok­si luen ehkä mak­si­mis­saan pari­kym­men­tä kir­jaa vuo­des­sa, ja esi­mer­kik­si tänä vuon­na luke­mis­ta­ni kir­jois­ta yli 10 pro­sent­tia on ollut tämän blo­gin kom­men­toi­jien tai kir­joit­ta­jien kir­joit­ta­mia. Tämä lie­nee vähän kes­kiar­voon suh­teu­tet­tu­na, mut­ta pal­jon medi­aa­niin suh­teu­tet­tu­na, suu­rin osa lukee vähän, mut­ta muu­ta­mat luke­vat todel­la paljon.

    Niil­le, jot­ka luke­vat mel­ko vähän, mut­ta joil­le yksi motii­vi täs­sä luke­mi­ses­sa on aja­tuk­sia herät­tä­vän ja “ajan­koh­tai­sen” kir­jal­li­suu­den luke­mi­nen, kir­jal­li­suus­pal­kin­not ja myyn­ti­lu­vut aut­ta­vat pal­jon. Kuten Tom­mi, minä­kin olen sno­bi sii­nä mie­les­sä, että kar­tan Fin­lan­dia­pal­kin­toeh­dok­kai­ta. Olen tämän sano­nut ääneen­kin moneen ker­taan, ja myön­nän täs­sä­kin että syy on sno­bis­mi, kos­ka minus­ta on haus­kaa olla luke­nut kir­jo­ja, joi­ta muut eivät vält­tä­mät­tä tun­ne; tun­ne­tuis­ta kir­jois­ta voi sit­ten lukea vaik­ka taka­kan­net tai Wiki­pe­dian seli­tyk­sen juo­nes­ta, jos halu­aa pysyä kär­ryil­lä mui­den keskusteluissa. 

    Mut­ta osa ihmi­sis­tä ihan oikeas­ti arvos­taa sitä, että muut­kin ovat luke­neet samat kir­jat. Tätä kut­su­taan ver­kos­to­vai­ku­tuk­sek­si. On toki jok­seen­kin epä­rei­lua, että kir­jai­li­jat jaka­vat näi­tä ehdok­kuuk­sia ja pal­kin­to­ja toi­sil­leen, yleen­sä vie­lä­pä sen perus­teel­le, kuka nyt on kenen­kä­kin kave­ri. Eten­kin, kun tämä syn­nyt­tää ver­kos­to­vai­ku­tuk­sia ja siten täy­sin ansiot­to­mia tulo­ja näil­le kirjailijoille. 

    Itse en pahek­su sitä, että koor­di­noi­daan ihmis­ten luku­tot­tu­muk­sia. Mut­ta rehel­li­syy­den nimis­sä, teki­jä­noi­keu­del­li­set asiat nois­sa kyl­lä teke­vät tou­hus­ta liki puh­das­ta rent-see­kin­giä. Verot­ta­ja voi­si val­lan hyvin lät­käis­tä vaik­kap 40 pro­sen­tin yli­mää­räi­sen ALV:n fin­lan­diaeh­dok­kail­le, ja vie­lä 20 pros­saa lisää voit­ta­jal­le. Hin­ta ei sii­tä nousi­si, mut­ta tämä rent-see­king voit­to meni­si sen­tään jol­le­kin muul­le kuin pelaa­jal­le. Vie­lä parem­pi tiet­ty oli­si peruut­taa teki­jä­noi­keu­det koko­naan noil­ta kir­joil­ta. Sil­loin ver­kos­to­vai­ku­tus oli­si suu­rem­pi. Hyvää kan­nat­taa subventoida.

  9. Oli­si­ko­han kir­jal­li­suu­den, kus­tan­ta­jien, kir­jai­li­joi­den ja luki­joi­den kan­nal­ta parem­pi että näi­tä kil­pai­lu­ja ei enää järjestettäisi. 

    Täl­löin ne tyh­mät luki­jat jät­täi­si­vät vail­le mai­nos­tus­ta jää­neet kir­jat luke­mat­ta ja lai­naa­mat­ta, joka epäi­le­mät­tä oli­si vähem­män mai­nos­tet­tu­jen ja vähem­män media­sek­sik­käi­den kir­jai­li­joi­den kan­nal­ta oikeudenmukaista. 

    Myös­kään ilkeät kau­pal­li­set kus­tan­ta­jat eivät kir­ja­myyn­nin vähen­tyes­sä enää sai­si öky­voit­to­jaan vaan ajau­tui­si­vat vähi­tel­len tur­mioon ja val­tion rahoi­tet­ta­vak­si, joka mah­dol­lis­tai­si jat­kos­sa pal­jon oikeu­den­mu­kai­sem­man ja demo­kraat­ti­sem­man poliit­ti­sen kulttuuriohjauksen.

    Luki­jat­kin voi­si­vat sijoit­taa rahan­sa johon­kin haus­kem­paan ja kohot­ta­vam­paan jol­loin hei­dän elä­män­sä para­ni­si. Tosin sit­ten kult­tuu­rie­lii­tin pitäi­si kek­siä koko­naan uusia kei­no­ja tuu­li­pu­ku­väen halveksumiseen.

  10. Minä kadeh­din ihmi­siä, jot­ka hal­tioi­tu­vat tai­teen äärel­lä. Käsit­tääk­se­ni jot­kut jopa sekoa­vat tai­de­museois­sa, alka­vat kyy­ne­leh­tiä, menet­tä­vät ajan­ta­jun tai jopa pyörtyvät.

    Minä­kin tyk­kään tai­de­näyt­te­lyis­tä, mut­ta nau­tin­to on enem­pi tyy­liä: “mitä­hän se tol­la yrit­tää sanoa?”

    Ehkä lähim­mäs hal­tioi­tu­mis­ta pää­sin tei­ni­nä musiik­kia kuun­nel­les­sa­ni. Joku Wilcon Jesus etc saa kyl­mät väreet van­hal­la­kin selkäpiihin.

    Hyvä kir­jal­li­suus on teh­nyt myös vai­ku­tuk­sen. Pak­ko on mai­ni­ta banaa­lis­ti Lin­na ja Wal­ta­ri. Mut­ta ei hal­tioi­tu­mis­ta täl­lä­kään rintamalla.

    Olen siis joten­kin vajaa, kun en syty kuin ehkä puoliksi.

    Oli­si­ko kui­ten­kin niin, että hal­tioi­tu­vat ihmi­set ovat oma rotun­sa. Siis nämä jot­ka saa­vat valit­se­vat Finlandia-ehdokkaita.

  11. Tie­de­mies:
    Kuten Tom­mi, minä­kin olen sno­bi sii­nä mie­les­sä, että kar­tan Finlandiapalkintoehdokkaita.

    Minä en kar­ta fin­lan­dia­pal­kin­toeh­dok­kai­ta. Ja sno­bi on joku, joka antaa mui­den ihmis­ten miel­ty­mys­ten muo­ka­ta esteet­tis­tä maku­aan — päin­vas­tai­seen suun­taan, mut­ta täs­mäl­leen samal­la taval­la kuin antis­no­bi, joka lukee vain pal­kit­tu­ja ja menes­ty­nei­tä kir­jo­ja. Täl­lais­ta itsen­sä mukaut­ta­mis­ta mui­den ihmis­ten miel­ty­myk­siin tar­koi­tuk­se­ni oli nime­no­maan kri­ti­soi­da. Se on minul­le yhtä vas­ten­mie­lis­tä näis­sä molem­mis­sa tapauksissa.

    Eikä kir­jal­li­suus­maa­il­man ja kus­tan­nusa­lan sisäi­nen epä­mu­ka­vuu­den tun­ne kir­jal­li­suus­pal­kin­to­kult­tuu­rin suh­teen yli­pään­sä sijoi­tu miten­kään mil­le­kään sno­bis­mi/ei-sno­bis­mi-akse­lil­le tai menes­tys­kir­ja/ei-menes­tys­kir­ja-akse­lil­le. Esi­mer­kik­si kus­tan­nus­toi­mit­ta­ja, jon­ka ker­roin olleen samaa miel­tä kans­sa­ni, on itse toi­mit­ta­nut kir­jo­ja, jot­ka ovat voit­ta­neet usei­ta mer­kit­tä­viä pal­kin­to­ja, myös Fin­lan­dian. Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti yksi­tyis­hen­ki­lö­nä hän pitää näi­tä pal­kit­tu­ja kir­jo­ja nime­no­maan hyvi­nä kir­joi­na, ei huo­noi­na. Hän on sil­ti samaa miel­tä kans­sa­ni, kos­ka näkee asian ole­van niin kuin sanon, halusi­pa hän tai kuka tahan­sa muu sen ole­van niin tai ei.

    Niil­le, jot­ka luke­vat mel­ko vähän, mut­ta joil­le yksi motii­vi täs­sä luke­mi­ses­sa on aja­tuk­sia herät­tä­vän ja “ajan­koh­tai­sen” kir­jal­li­suu­den luke­mi­nen, kir­jal­li­suus­pal­kin­not ja myyn­ti­lu­vut aut­ta­vat pal­jon. […] Mut­ta osa ihmi­sis­tä ihan oikeas­ti arvos­taa sitä, että muut­kin ovat luke­neet samat kirjat.

    No, jos palaam­me tähän alku­pe­räi­seen kysyt­tyyn kysy­myk­seen, niin se kuu­lui sanas­ta sanaan: “Aut­ta­vat­ko kir­jal­li­suus­pal­kin­not luki­joi­ta löy­tä­mään vuo­den par­haat teok­set?” On tie­ten­kin mah­dol­lis­ta mää­ri­tel­lä “par­haat teok­set” niin, että se tar­koit­taa ‘teok­sia, jot­ka ajan­puut­tees­ta kär­si­vän luki­jan on tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sin­ta lukea, jot­ta hän oli­si luke­nut mah­dol­li­sim­man mon­ta juu­ri niis­tä kir­jois­ta, joi­den luke­mis­ta hänen sosi­aa­li­sis­sa ympy­röis­sään eni­ten arvos­te­taan’. Mut­ta täl­lai­nen mää­ri­tel­mä täl­le arki­sel­le luon­nol­li­sen kie­len ilmauk­sel­le on kyl­lä mel­koi­sen… eksentrinen.

    Sanoin, että luki­ja, joka luot­taa pal­kin­toi­hin hyvien kir­jo­jen toi­vos­sa, ei ansait­se löy­tää hyviä kir­jo­ja. Sen sijaan en sano­nut yhtään mitään sii­tä, ansait­see­ko luki­ja, joka luot­taa pal­kin­toi­hin tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ten kir­jo­jen toi­vos­sa, löy­tää tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sia kir­jo­ja. En sano sii­tä mitään nyt­kään. Pait­si totean, että jos joku luu­lee vas­tauk­se­ni myös tähän jäl­kim­mäi­seen kysy­myk­seen ole­van yhtä yksi­se­lit­tei­ses­ti kiel­tei­nen, hän on väärässä.

    Pyö­räi­li­jä­au­toi­li­ja­ja­lan­kul­ki­ja:
    Myös­kään ilkeät kau­pal­li­set kus­tan­ta­jat eivät kir­ja­myyn­nin vähen­tyes­sä enää sai­si öky­voit­to­jaan vaan ajau­tui­si­vat vähi­tel­len tur­mioon ja val­tion rahoi­tet­ta­vak­si, joka mah­dol­lis­tai­si jat­kos­sa pal­jon oikeu­den­mu­kai­sem­man ja demo­kraat­ti­sem­man poliit­ti­sen kulttuuriohjauksen.

    Jok­seen­kin has­su ehdo­tus, kos­ka se ehdot­taa siir­ty­mis­tä sys­tee­miin, jos­sa me Suo­mes­sa eläm­me jo nyt valmiiksi.

    Tai­teen ja kult­tuu­rin rahoi­tus val­tion ensi vuo­den bud­je­tis­sa on 429 122 000 euroa. Pel­kät val­tion tai­tei­li­ja-apu­ra­hat, jot­ka mene­vät suo­raan teki­jöil­le kon­kreet­ti­seen koko­päi­vä­työ­hön ja ovat kadeh­dit­tu­ja har­vi­nai­suuk­sia, ovat yksis­tään 13 391 000 euroa. Ilman tämän­kal­tais­ta tukea ei esi­mer­kik­si koti­mais­ta kau­no­kir­jal­li­suut­ta vält­tä­mät­tä kovin pal­joa jul­kais­tai­si. Koko koti­mai­sen kau­no­kir­jal­li­suu­den arvon­li­sä­ve­ro­ton net­to­myyn­ti kai­kil­ta kus­tan­ta­jil­ta yhteen­sä on Suo­mes­sa ollut vii­me vuo­si­na vain noin 20 000 000 euroa. Vaik­ka bud­je­tin kult­tuu­ri­mo­men­tis­ta vain vii­si­kin pro­sent­tia meni­si suo­raan tai välil­li­ses­ti (esim. kir­jas­to­jen ostot) nime­no­maan koti­mai­sen kau­no­kir­jal­li­suu­den tuke­mi­seen — en läh­te­nyt täs­sä las­ke­maan tar­kem­paa arvio­ta — niin se oli­si sil­loin jo enem­män kuin koko tämän kir­jal­li­suu­den myyn­nin arvo.

    (Fin­lan­dia-pal­kin­to­sum­ma on 30 000. Sil­lä voi­si siis halu­tes­saan ostaa noin joka seit­se­män­nen­sa­dan­nen niis­tä koti­mai­sis­ta kau­no­kir­jois­ta, joi­den oman myyn­nin edis­tä­mi­sek­si se jae­taan. Aika kal­lis mark­ki­noin­ti­kei­no! Tätä miet­ties­sä alkaa jo mel­kein ymmär­tää Tie­de­mie­hen äärim­mäi­siä tekijänoikeuskantoja.)

  12. On ihan kiva huo­ma­ta, että Soi­nin­vaa­ra ja Tom­mi Uscha­nov ovat jos­ta­kin asias­ta eri miel­tä­kin, vaik­ka en ole esit­tä­nyt­kään kri­tiik­kiä Soi­nin­vaa­ran nuo­les­ke­li­joi­ta koh­taan ennenkään.

    Kir­jal­li­suus­pal­kin­not ovat käsit­tääk­se­ni vali­koi­tu­ja teok­sia, joi­den valin­taan vai­kut­taa suu­res­ti hyvin epä­mää­räi­set kri­tee­rit. Jos käsi­kir­joi­tus on ensin­nä­kin miel­lyt­tä­nyt kus­tan­nus­toi­mit­ta­jaa, voi jo onni­tel­la itse­ään. Se että kus­tan­net­tu kir­ja sit­ten vie­lä miel­lyt­tää Fin­lan­dia-pal­kin­to­raa­tia, voi ehkä jo taput­taa itsel­leen, kos­ka suu­rin osa kir­ja­li­jois­ta elää itse asias­sa jul­ki­suu­des­ta ja rahas­ta eikä niin­kään kir­jan sisäl­tä­väs­tä sanomasta. 

    Kir­jal­li­suus on mie­les­tä­ni maku­la­ji. Eni­ten myy­vät kir­jai­li­jat tavoit­ta­vat rah­vaan maun taval­la tai toi­sel­la, joka ei mie­les­tä­ni sai­si olla ensi­si­jai­nen kri­tee­ri kir­jo­jen parem­muut­ta arvioi­taes­sa. Sik­si voi­si olla hyvä, että kir­jal­li­suus­pal­kin­not nos­tai­si­vat esil­le myös hie­man pimen­toon jää­viä pien­ten pii­rien kir­jo­ja, kuten eten­kin Tie­to-Fin­lan­dia pal­kin­to mie­les­tä­ni tekeekin.

  13. Minä väi­tän, että jos esim. John Irvin­gin oli­si suo­ma­lai­nen, hänen tuo­tan­ton­sa ei voi­si kos­kaan nous­ta Suo­mes­sa Fin­lan­dia­pal­kin­non arvoi­sek­si, kos­ka se on niin suo­sit­tua, mut­ta Kurt Von­ne­gu­tin esi­tyk­set voisivat.

    Pidän kum­man­kin kir­jai­li­jan tavas­ta esit­tää maailmaa. 

    Jos­kus tun­tuu sil­tä, että Fin­lan­dia­pal­kin­nos­sa on kysy­mys jos­ta­kin ihan muus­ta kuin kir­jal­li­suu­des­ta. Ehkä enem­män jos­ta­kin kir­jal­li­suus­pii­rien tais­te­lus­ta tai poli­tii­kas­ta eikä kir­jal­li­sis­ta arvois­ta? Tai sit­ten en vain tajua aina, sekin on hyvin mahdollista:)

  14. Her­miit­ti:

    Eni­ten myy­vät kir­jai­li­jat tavoit­ta­vat rah­vaan maun taval­la tai toi­sel­la, joka ei mie­les­tä­ni sai­si olla ensi­si­jai­nen kri­tee­ri kir­jo­jen parem­muut­ta arvioitaessa.”

    Aja­tus sii­tä, että rah­vaan maku­nys­ty­röi­tä käy­tet­täi­siin edes tois­si­jai­se­na kri­tee­ri­nä kir­jo­jen parem­muut­ta arvioi­taes­sa, on luo­taan­työn­tä­vä. Tun­net­tu tosia­sia­han on, että rah­vaan ja (miten tämän nyt kir­joit­tai­si kau­niis­ti) hie­man sofis­ti­koi­tu­nee­mal­la tun­ne­herk­kyy­del­lä ei ole, eikä tule ole­maan mitään yhte­näis­tä. Ja hyvä niin. 

    On täy­sin mau­ton­ta, että se James Hir­vi­saa­ri nos­tet­tiin Finlandia-ehdokkaaksi.

    Kaik­ki teks­tis­sä­ni esiin­ty­vät kir­joi­tus- ja aja­tus­vir­heet ovat pal­ve­li­ja­ni tekemiä.

  15. Wor­kingClass­Ne­rol­le. Mie­les­tä­ni kyky hal­tioi­tua musii­kis­ta, kir­jas­ta tms. ei ole kenel­lä­kään vakio. Hyvän lukue­lä­myk­sen voi pila­ta luke­mal­la kir­jan vää­rään aikaan: lii­an nuo­re­na, lii­an van­ha­na, lii­an väsy­nee­nä, lii­an onnel­li­se­na… Minul­la on aina­kin aiko­ja, jol­loin vain tie­to­kir­jat mais­tu­vat ja toi­sia aiko­ja jol­loin halu­aa lukea tie­tyn­lai­sia novel­le­ja tai romaaneja.

  16. Sivu­huo­mau­tuk­se­na: Minus­ta oli­si ihan ter­veel­lis­tä jos Suo­mes­sa Fin­lan­dia-pal­kin­to oli­si vähän enem­män yksi pal­kin­to mui­den jou­kos­sa. Tie­tys­ti se voi­si olla tär­kein, mut­ta kui­ten­kin niin, että hyväk­sy­tään sen ole­van vaan yhden tyy­pin suo­si­tus. Toki täl­lä suo­si­sutk­sel­la on kus­tan­nusyh­dis­tyk­sen 30 000 euroa ja arvo­val­ta taus­tal­la, mut­ta sil­tä kysees­sä on vain yksi ouheen­vuo­ro kir­jal­li­suu­des­ta. Minus­ta on ihan mie­len­kiin­tois­ta tie­tää mitä joku meri­toi­tus­nut kult­tuu­ri­toi­mit­ta­ja on miel­tä tämän vuo­den jul­kai­suis­ta. Jos ennak­ko­kä­si­tyk­se­ni pal­ki­tus­ta teok­ses­ta ei vas­taa sitä, mitä pal­kin­to­pe­rus­te­luis­sa ker­ro­taan, saa­tan ottaa kir­jan käsiini.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.