Tuomioistuinten jonot

Eduskun­nal­la aloit­taes­sa bud­jet­tikäsit­te­lyä tuomiois­tu­in­ten edus­ta­jat kävivät ker­tomas­sa, mitä kaikkea pahaa seu­raa siitä, että val­tion säästöt kohdis­tu­vat myös oikeuslaitok­seen. Jut­turu­uhkat pitenevät, esimerkik­si val­i­tuk­set hylä­ty­istä tur­va­paikka­hake­muk­sista venyvät, markki­natuomiois­tu­in­ten ratkaisut viipyvät ja kaik­ki tämä tulee mak­samaan paljon enem­män kuin rahaa säästyy.

Näin se var­maankin on, ceteris paribus, mut­ta olisiko asioi­ta mah­dol­lista tehdä toisin?
Kuulimme esimerkik­si, että ilmeisen perus­teet­tomien tur­va­paikka­hake­musten käsit­telyai­ka on saatu puris­te­tuk­si neljään kuukau­teen, mut­ta nyt ne taas venyvät. 

Ilmeisen perus­teet­toman val­i­tuk­sen käsit­te­ly neljä kuukautta!

Voisiko tuomiois­tuin­laitos hioa toim­intat­apo­jaan. Asi­at pitäisi aluk­si lajitel­la ilmi­selvi­in ja hark­in­taa vaa­tivi­in ja tehdä niistä ilmi­selvistä pikapäätök­set ja kohdis­taa resurssit niihin epä­selvi­in. Jos näin meneteltäisi­in, jut­tu­ja tulisi ehkä vähem­män. En tiedä, onko asi­as­sa perää, mut­ta kau­pan sisältä min­ulle on väitet­ty, että kau­pan keskus­li­ik­keet esimerkik­si valit­ta­vat bul­vaanin avul­la ruti­ini­no­mais­es­ti tois­t­en­sa kaavoista ei kumo­tak­seen niitä vaan lykätäk­seen eikä ilmi­selvis­sä tapauk­sis­sa kan­nat­taisi valit­taa myöskään siitä tur­va­paikan epäämis­es­tä. Tältä menisi moti­ivi, jos lykkäys­tä saisi vain viikon. Samas­ta syys­tä valite­taan markki­natuomiois­tu­imeen kil­pail­i­jan voitos­ta tarjouskilpailussa. 

Toim­intat­apo­ja pitää uut­taa ja jos se edel­lyt­tää lakien muu­tos­ta, muute­taan lakeja.

Toinen asia liit­tyy ilmaisi­in oikeu­denkäyn­tei­hin ja kovin herkkään halu­un valit­taa  hov­i­in jokaises­ta päätök­ses­tä. Pahat kielet ker­to­vat, että joskus on oikeustur­van sijas­ta kyse asiana­ja­jan tuloista, jot­ka siis val­tio mak­saa. En tiedö, onko panet­telus­sa perää, mut­ta pahat puheen lop­puisi­vat, jos asiana­ja­jien palkkio­raken­net­ta (ei siis palkkioiden tasoa) muutet­taisi­in niin, ettei valit­ta­mi­nen olisi niin kan­nat­tavaa asianajajalle.

64 vastausta artikkeliin “Tuomioistuinten jonot”

  1. Soin­in­vaaran kan­nat­taisi ver­tail­la val­tion varoista mak­set­tavien palkkioiden tasoa “vapail­la markki­noil­la” mak­set­tavi­in ennen kuin läh­tee puhu­maan pahoista kielistä. Sitä­pait­si yleen­sä se suurin työ tehdään alioikeudessa. 

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  2. Vas­tu­us­sa oikeuslaitosten ruuhk­ista ovat myös ne päät­täjät, jot­ka luo­vat uusia arvopo­h­jaisia lake­ja, mitä ei voi valvoa tai mil­lään todis­taa sat­apros­ent­tis­es­ti. Esim. seksin osto ja ihmis­ten kotona ja yksi­tyiselämässä tapah­tu­vat sana sanaa vas­taan kii­s­tat. Tuo­mareil­la, lakimiehillä ja poli­i­seil­la on var­masti oikei­ta rikok­sia selvitettävänä.

  3. Voisiko tuomiois­tuin­laitos hioa toim­intat­apo­jaan. Asi­at pitäisi aluk­si lajitel­la ilmi­selvi­in ja hark­in­taa vaa­tivi­in ja tehdä niistä ilmi­selvistä pikapäätök­set ja kohdis­taa resurssit niihin epäselviin

    Toim­intat­apo­ja pitää uut­taa ja jos se edel­lyt­tää lakien muu­tos­ta, muute­taan lakeja.

    Just täl­las­ta pitäis pohtia vakavasti kaikkien jut­tu­jen osalta. Yks pahim­mista ruuhk­ista on sosi­aal­i­tur­van muu­tok­sen­haku­lau­takun­nas­sa, jos­sa käsitel­lään val­i­tuk­sia Kelan etuuksista. 

    Täl het­kel­lä on esimerkiks niin, että kun Kelan asi­akas on hak­enut kor­vauk­sia 10 euron sairauteen liit­tyvistä matkakus­tan­nuk­sista, se voi hylkäävän päätök­seen saat­u­aan valit­taa ensin Kelaan, sit­ten Som­laan ja lop­ul­ta vielä Vaku­u­tu­soikeu­teen. Som­lan osalta keskimäärä­nen ratkaisu mak­saa noin 200 euroa. Tosin matkakus­tan­nuk­sis­sa luul­tavasti hie­man vähem­män, mut mit­talu­ok­ka on kuitenkin toi. Kelan ja Vaku­u­tu­soikeu­den kus­tan­nuk­sia en tiiä, mut jokainen osan­nee itse arvioi­da, kuin­ka järkevää on käsitel­lä kolmes­sa oikeusas­teessa lukuis­ten lakimi­esten ja jois­san tapauk­sis­sa myös lääkärei­den voimin val­i­tus­ta, joka kos­kee 10 euron kustannusta. 

    Ja kaik­ki val­i­tuk­set käsitel­lään täl­lä samal­la kolmi­por­taisel­la menet­te­lyl­lä, täysin riip­pumat­ta siitä, onko val­i­tuk­ses­sa mitään järkeä. Alus­ta alka­en voi olla täysin selvää, ettei valit­ta­jal­la ole lain mukaan oikeut­ta hake­maansa etu­u­teen. Silti sil­lä on oikeus kulut­taa val­ta­va määrä verora­ho­ja val­i­tus­pros­es­si­in­sa. Ja mon­et sitä oikeut­ta myös käyt­tää. Jonkin­laista pri­or­isoin­tia näi­den suh­teen voisi tehdä ja jakaa jut­tu­ja sen mukaan, onko a) kyseessä rel­e­vant­ti raha­sum­ma b) val­i­tuk­selle mitään todel­lisia perustei­ta. Lisäks vois miet­tiä, et pitäiskö valit­tamiselle säätää jokin kus­tan­nus, jot­ta kan­nustin turhaan valit­tamiseen vähentyis. 

    Vas­ta-argu­ment­ti lie­nee lähin­nä se, että “ihmis­ten oikeustur­vas­ta tulee pitää kiin­ni”. Tän argu­mentin esit­täjät ei yleen­sä ymmär­rä, et kyseessä on trade­off yksit­täis­ten jut­tu­jen pilkun­vi­ilaamisen ja käsit­telya­jan välil­lä. Kumpi on oleel­lisem­paa? Se, että ihmiset saa ratkaisun asioi­hin­sa kohtu­ullises­sa ajas­sa, vai se että jär­jet­tömimpi­enkin val­i­tusten käsit­te­lyyn käytetään val­ta­va määrä resursse­ja? Täl­lä het­kel­lä sosi­aal­i­tur­van muu­tok­sen­haku­lau­takun­nal­la keskimääräi­nen käsit­telyai­ka on noin yksi vuosi vähän etu­ud­es­ta riip­puen ja jut­tu­ja on jonos­sa joku 20 000. Har­va var­maan pitää tätä kohtuullisena.

  4. Val­tio­varain­min­is­ter­iön käsi­tys tehokku­ud­es­ta on erikoinen. Aliresurssoin­ti ei kas­va­ta tehokku­u­ta vaan las­kee siitä. Toim­intapo­jen eli lain­säädän­nön muu­tok­set tehokkaam­mik­si taas nos­ta­vat sitä.

    Minkä takia VVM ei kyt­tää lain­säädän­nön tehokkuutta?

  5. Ja samaan aikaan liiken­ne­m­i­nis­teri kan­nat­taa 0,2 promillen rajaa rat­ti­juop­umuk­seen. Tuo luon­nol­lis­es­ti moninker­tais­taa rat­ti­juop­po­jen määrän.

    Onko­han tässäkään ajat­telus­sa yhtään mitään järkeä? 

    (ymmärtääk­seni rajaa ei olla juuri nyt laske­mas­sa, mut­ta tämän päivän hai­hat­telu voi muut­tua huomen­na laiksi)

  6. NSP:

    Olisi hienoa jos joku pysty­isi kaiva­maan esille edes esimerkke­jä siitä mihin se aika noiden ilmi­selvien tapausten käsit­telyssä menee

    Voin antaa esimerkin Kelan etuuk­sia koske­vien val­i­tusten osalta:

    Asi­akas hak­enut asum­is­tukea Kelas­ta. Hake­mus hylät­ty vaik­ka nyt liian suurten tulo­jen takia. Asi­akas valit­taa aluk­si Kelaan. Asi­akkaan mielestä tukioikeut­ta arvioitaes­sa pitäisi huomioi­da net­to­tu­lot, joiden perus­teel­la hänelle tulisi oikeus tukeen. Kela vas­taa lausun­nos­saan, että lain mukaan asum­istues­sa huomioidaan brut­to­tu­lot ja asi­akkaan kohdal­la ne ylit­tävät tulorajan.

    Asia on siis päivän­selvä. Kela on ratkaissut asian täs­mälleen lain mukaises­ti. Kaiken jär­jen mukaan jutun päätepiste olisi tässä, ellei asi­akas esitä Kelalle mui­ta perusteita.

    Asi­akas ei kuitenkaan tyy­dy Kelan päätökseen.
    Seu­raavak­si asi­akas valit­taa sosi­aal­i­tur­van muu­tok­sen­haku­lau­takun­taan edelleen vaa­tien net­to­tu­lo­jen huomioimista. Kela lähet­tää kaik­ki asi­aa koske­vat paper­it Som­laan, jos­sa toimis­to tutkii asi­akir­jat ja lait­taa jutun vireille. Toimis­tos­ta jut­tu jae­taan notaar­ille, joka tekee asi­as­ta muis­tion, han­kkii mah­dol­lis­es­ti tarvit­tavia lisä­selvi­tyk­siä yms. Asian vireil­lä ollessa asi­akas saat­taa toimit­taa oma-aloit­teis­es­ti lisä­selvi­tys­tä Som­laan, jol­loin Som­lan on lähetet­tävä kyseinen lisä­selvi­tys Kelaan, joka taas lausuu näke­myk­sen­sä asi­as­ta. Kun Kela on esit­tänyt näkemyksensä(Kelan lausun­to lähetetään asi­akkaalle), on asi­akkaal­la kuukau­den vastineai­ka, jon­ka ajak­si asian käsit­te­ly keskey­tyy. Kun asi­akas on lop­ul­ta lopet­tanut lisä­selvi­tys­ten lähet­te­lyn ja notaari saa muis­tion­sa valmi­ik­si, siir­retään asia esit­televälle lakimiehelle, joka tutkii asi­akir­jat ja muo­toilee esi­tyk­sen­sä. Käsit­te­ly huipen­tuu kok­ouk­seen, jos­sa esit­telijä esit­tää ratkaisue­hdo­tuk­sen­sa 3–5 henkiselle kokoon­panolle, joka tekee lop­ullisen ratkaisun.

    Jos asi­akas ei tyy­dy tähänkään ratkaisu­un, hän voi valit­taa vielä Vaku­u­tu­soikeu­teen, jos­sa pros­es­si lie­nee saman­tyyp­pinen kuin Som­las­sa. Vaku­u­tu­soikeu­den toimin­nan tarkem­pia yksi­tyisko­htia en tiedä.

    Näin äärim­mäisen yksinker­tais­es­ta ja alun­perin selvästä tapauk­ses­takin saadaan kallis ja pitkä pros­es­si, johon uhrataan kasoit­tain veron­mak­sajien raho­ja. Kun jut­tu­ja tulee Som­laan vireille päälle 20 000 vuodessa, ei ole ihme että asi­at ruuhkautuvat.

    Ekana mieleen juo­lah­ta­vat ratkaisuehdotukset:

    1. Nos­te­taan valit­tamisen kyn­nys­tä aset­ta­mal­la sille jokin kustannus

    2. Muute­taan lakia siten, että selvis­sä tapauksissa/valituksissa pikkusum­mista ei ole val­i­tu­soikeut­ta kolmeen asteeseen

    3. Muute­taan lakia siten, että vira­nomaisil­ta vaa­dit­tua pilkun­vi­ilaamista kar­si­taan selvästi asiois­sa, jois­sa on kyse pienistä summista

    4. Kar­si­taan tukivi­idakkoa ylipäätään. Perus­tu­lo tms.? 

    5. Tarvi­taanko yksinker­taisi­in asioi­hin 3–5 hen­gen kokoon­pano paikalle ratkaise­maan asia? Ratkaisuoikeu­den voisi antaa yksit­täiselle asi­aan pere­htyneelle lakimiehelle.

  7. -nyt liiku­taan ns. har­maal­la alueella,joka menee pop­ulis­mis­min piikkiin.

    piti­hän tämäkin päivä(bloki)nähdä,että ollaan olev­inaan.…. jotain.

  8. On muis­tet­ta­va, että varsinkin käräjäoikeu­den tuomiot ovat sel­l­aista lot­toa, että val­i­tu­soikeus on säi­lytet­tävä toimi­vana ja sujuvana.

    Paras tapa vähen­tää oikeu­den kus­tan­nuk­sia olisi “ker­ral­la käräjil­lä oikein.” Mut­ta tämä on liikaa vaa­dit­tu. Usein käräjä­tuo­mari ei viit­si edes perustel­la päätöstäään. Ja jos viit­sii, niin perustei­den laatu ei aina ole kummoinen.

  9. Vaik­ka min­ul­la on tapana ajatel­la asi­at pikem­minkin rak­en­tei­den ja jär­jestelmien kaut­ta, niin oikeu­denkäyn­nin keston kohdal­la näen asian johtamiskysymyksenä.

    Ruot­sis­sa korkein hallinto-oikeus pur­ki jut­tusuman paris­sa vuodessa. Vuon­na 2007 jonos­sa oli 8000 jut­tua ja vuo­den 2010 lopus­sa enää 2500 juttua! 

    Suma puret­ti­in tekemäl­lä töitä.

    Olen itse joutunut asioimaan oikeu­den valmis­telun kanssa ja täy­tyy sanoa, että on ollut enem­män kuin vaivaan­tunut olo, kun pitänyt häir­itä hei­dän kahvit­telu­rauhaansa — jos asianomaista virkail­i­jaa yleen­sä lan­gan päähän saa. Puhe­linkeskus ei hei­dän menois­taan tiedä.

    Asioi­ta valmis­tel­e­va por­ras on toiv­ot­toman leipään­tynyt. Nyt kun puhutaan vielä joidenkin toimip­is­tei­den lakkaut­tamis­es­ta, niin ital­ialainen lakko sen kuin kiihtyy.

    Päätök­sistä vas­taa kuitenkin aina tuo­mari tai kol­le­gio. Asian valmis­teli­jal­la ei päätök­ses­tä ole vas­tu­u­ta. Valmis­telu voitaisi­in hyvin ulkois­taa ja saa­da laat­ua ja tehokku­ut­ta toimintaan.

    Täl­lä mallil­la päästäisi­in eroon virka­jäykkyy­destä ja voitaisi­in organ­isoi­da jut­tu­ja aivan uudel­la taval­la mm. siten kuin Osmo ehdottaa. 

    Nyt asi­at ovat kaik­ki saman arvoisia ja samas­sa jonos­sa las­ten huostaan­ot­toa­sioi­ta yms. luku­un otta­mat­ta joi­ta pide­tään kiireel­lis­inä mut­ta ei niitäkään tarvit­taval­la kiireel­lisyy­del­lä halu­ta käsitellä.

  10. Aikoinani kun olin vastikään lukios­ta päässyt, olin pari kuukaut­ta työl­lis­tet­tynä erääl­lä kun­nan­talol­la. Oikei­ta töitä ei heti järjestynyt, ja piti saa­da jostain edes jotain rahaa, kun äidiltä ei kehdan­nut pyytää. Muu­ta­mana päivänä mapitin ja ark­istoin edel­lisenä vuon­na ker­tyneitä asi­akir­jakokon­aisuuk­sia diaar­inu­meron mukaan.

    Eräässä riita-asi­as­sa oli kyse siitä, kuu­lu­vatko kun­nan anta­man, vesipump­pua koske­van määräyk­sen seu­rauk­se­na syn­tyneet kulut ton­tin asukkaan vai kun­nan pus­sista mak­set­taviksi. Sum­ma oli ehkä 1500 euroa. Paperinip­pu oli komea, sil­lä valitet­tu oli ensin kun­nan sisäl­lä ja lop­ul­ta oikein hallinto-oikeu­teen asti, mut­ta asukashan sen lop­ul­ta mak­soi. Kan­nat­ti kuitenkin var­maan kokeil­la, jos olisi vaik­ka tuuri käynyt.

    Työvoima­toimis­to lätkäisi muuten avop­uolisol­leni juuri kah­den kuukau­den karenssin, kos­ka hän suorit­ti sovi­tun “työvoimapoli­it­tisen toimen­piteen” eli net­tilo­mak­keen täyt­tämisen ere­hdyk­sessä neljä päivää myöhässä. Onnek­si hän oli jo saanut työtä toiselle näistä karenssikuukau­sista, sil­lä tämän vas­tavalmis­tuneen työhaluis­sa ole mitään puut­tei­ta. Ajat­te­limme silti valit­taa lop­pu­un asti, ihan piru­ut­tamme. Uskomme myös saavamme venytet­tyä val­i­tus­pros­essin noin kol­men kuukau­den mit­taisek­si ikään kuin vitsinä.

    Tämä nyt on jo asian sivus­ta, mut­ta myös paperieroa olemme ensi kesäk­si harkin­neet, sil­lä min­un kesä­työ­tu­loni leikkaa­vat avop­uolisoni työ­markki­natukea. Aikaisemp­ina vuosi­na olen voin­ut työsken­nel­lä kesäisin ja kerätä säästöjä talvea varten kuten useim­mat opiske­li­jat tekevät, mut­ta nyt joudun elät­tämään myös avop­uolisoani. Ongel­maa ei olisi, jos varsin vaa­tim­tatomat tuloni jakau­tu­isi­vat vuodelle tasaisem­min, tai jos työssäoloe­hto täyt­ty­isi avop­uolisoni osalta. Täl­laista on tämä tarve­hark­in­ta, ja kan­nus­timien suunnittelu.

    Taloudessamme perus­tu­lon kan­na­tus on 100%. Ei niinkään sik­si, että tarvit­sisimme tai halu­aisimme lisää vastik­kee­ton­ta fyrkkaa, vaan jot­ta elämä ei olisi niin kafka­maista koko ajan.

  11. Jonkin ver­ran helpot­taisi jos rat­ti­juopoille voitaisi­in antaa ran­gais­tus­vaa­timus samal­la taval­la kuin kuin ylinopeut­ta ajaneille eli vain törkeim­mät ja/kiistetyt tapauk­set meni­sivät oikeu­teen asti.

    Eli:
    — myön­net­ty 0,51 — 1,49 promil­lea –> ran­gais­tus­vaa­timus ja kort­ti pois paikan päällä
    — kiis­tet­ty 0,51 — 1,49 promil­lea –> oikeu­teen ja kort­ti pois paikan päällä
    — myön­net­ty 1,50 — 2,00 promil­lea –> kovem­pi ran­gais­tus­vaa­timus (aina vankeus) ja kort­ti pois paikan päällä
    — kiis­tet­ty 1,50 — 2,00 promil­lea –> oikeu­teen ja kort­ti pois paikan päällä
    — yli 2,00 promil­lea –> aina oikeu­teen ja kort­ti pois paikan päällä.

    Rikok­sen myön­tämisen kan­nus­teena voisi pitää jonkin­laista “alen­nus­ta” tun­nus­tamisen yhteydessä.

  12. Edel­lisen, vihreän oikeusmin­is­terin aikana säädet­ti­in val­ti­olle kor­vausvelvol­lisu­us oikeu­denkäyn­nin pitkit­tymis­es­tä. Tosin kor­vaus on aika mitätön ja sen hakem­i­nen on ris­ki, kos­ka sitä käsit­tääk­seni haetaan samal­ta tahol­ta joka tuomit­see eli tuomiois­tu­imelta. Jyr­ki Viro­lainen epäilee, että kyseessä onkin lähin­nä hal­li­tuk­sen yri­tys pado­ta noloa val­i­tus­tul­vaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle.

    Mut­ta eikö tämä olisi oikea tie ja kan­nustin, kun­han kor­vauk­set oli­si­vat niin kovat, että alkaa sat­tua? Tosin voi kysyä, minkä kokoiset kor­vauk­set sat­tuvat, kun ne mak­se­taan veroahoista.

  13. mikäli olen ymmärtänyt oikein niin käräjäoikeuk­sien aikaa menee tuhot­tomasti siihen että istu­taan istun­to­ja joi­hin haaste­tut ei tule. Pitäisi pystyä anta­maan yksipuo­li­nen tuomio näis­sä keis­seis­sä ainakin jos on kyse jostain rat­ti­juo­pos­ta tms selvästä jutusta.

  14. Mitä täl­laiseen kir­joituk­seen voi oikein kom­men­toi­da, kun iltapäivien lööp­pi­tar­i­natkin ovat parem­min lähteis­tet­tyjä. Pahat kielet ker­to­vat, min­ulle on väitet­ty ja kuten tiedetään.

  15. Soin­in­vaara luulee ilmeis­es­ti, että niitä ilmi­selviä ratkaisu­ja pohdiskel­laan käräjäoikeudessa yhtä kauan kuin kiper­iä ratkaisu­ja. Kant­taisi var­maan käy­dä pienel­lä kier­roksel­la joskus kat­so­mas­sa, kuin­ka kansalaisen oikeustur­va toteu­tuu nor­maalis­sa hake­musasi­as­sa, kun tehokas käsit­telijä tykit­tää päätök­siä 10 ratkaisun tuntivauhtia. 

    Ei kysymys ole toim­intatavoista, vaan aliresurssoin­nista. Siinä yksinker­taises­sa asi­as­sa kestää 4 kuukaut­ta siel­lä jonon peräl­lä, jos käsit­telijöitä ei yksinker­tais­es­ti ole tarpeek­si. Yksinker­taista, eikö?

    Tuos­sa aiem­pi nim­imerk­ki Work­ing­Class­Nero kiin­nit­tikin huomio­ta tähän suo­ma­laiseen tapaan ratkaista jut­turu­uhkat. Kun Suo­mi on saanut 2000-luvul­la Euroopan ihmisoikeustuomiois­tu­imelta läh­es sata langet­tavaa tuomio­ta oikeu­denkäyn­tien kohtu­ut­tomas­ta pitkit­tymis­es­tä, yritetään kumo­ta oikeus valit­tamiseen tästä epäko­hdas­ta sil­lä, että sääde­tään joku ihmeelli­nen kor­vaus­la­ki, joka muka­mas kor­vaa tämän ihmisoikeusloukkauk­sen. Kod­i­fioidaan ikään kuin ihmisoikeussopimuk­sen loukkauk­set hyväksyt­täviksi. Se on vähän sama kuin hoito­takuu: aset­ta­mal­la 6 kuukau­den määräai­ka hoitoon pää­sylle, tul­laan samal­la hyväksyneek­si se, että 6 kuukaut­ta on ihan sopi­va aika jonot­taa hoitoon pääsyä.

    Soin­in­vaara lie­nee kon­sul­toin­ut blogikir­joi­tus­taan varten tämän nerokkaan keksin­nön “isää”, vai pitäiskö sanoa äitiä, eli Tui­ja Brax­ia. Lapin yliopis­ton pros­es­sioikeu­den pro­fes­sori Jyr­ki Viro­lainen on kom­men­toin­ut tätä Tui­jan luo­mus­ta use­asti ja viimek­si ihan vähän aikaan sit­ten blogissaan: 

    http://jyrkivirolainen.blogspot.com/search?updated-max=2011–10-13T23%3A30%3A00%2B03%3A00&max-results=2

    Tämä suo­ma­lainen tapa ratkaista aliresurssoin­tion­gel­mat ei toki pää­ty tähän. Uute­na keksin­tönä rapaute­taan myös tärkeää pros­es­sioikeudel­lista peri­aatet­ta, eli asiano­saisen oikeut­ta valit­taa. Nyky­isin jo hov­ioikeuk­si­in valit­ta­mi­nen edel­lyt­tää jonkin kum­mallisen seu­lon­nan läpäisyä. Yksi läpäisyssä aut­ta­va tek­i­jä on intressin taloudelli­nen koko. Näin taval­lis­ten ihmis­ten asi­at koetaan jotenkin vähäpätöisem­mik­si. Hei­dän kohdal­la väärä ratkaisu voi jäädä voimaan, kos­ka siinähän oli kyse pikku rahoista. 

    Huh huh.

  16. No onhan mukavaa että jokin taho ryhtyy viimein reagoimaan siihen, mihin esimerkik­si Pro­fes­sori Viro­lainen on jo vuosien ajan ottanut kantaa.

    Paren­pi pere­htyä tätä hiukan kat­soak­seen, kaut­ta kom­men­toimaan ja pala­ta sit­ten takaisin Osmon sivulle takaisin, kun on saanut jotain, minkä poh­jal­ta ehkä pon­nistaa ja ottaa kantaa.

  17. En itse rajoit­taisi val­i­tu­soikeuk­sia. Vira­nomais­ten päätök­set kun saat­ta­vat nykypäivänä olla melkoista lottoa. 

    Mut­ta val­ta­va kansalaisoikeusloukkaus ja oikeustur­vaon­gel­ma nykyiset käsit­telya­jat ovat. Ei voi olla oikein, että virheel­lisen vira­nomaisen päätök­sen oikaisu vaatii 2,5 vuo­den käsit­telya­jan. Varsinkaan kun kyseessä saat­taa olla päätös joka kos­kee kansalaisen toimeen­tu­loa tai työtä. Härskeim­mis­sä tapauk­sis­sa vira­nomainen jatkaa virheel­lis­ten päätösten tekoa koko käsit­telya­jan, jol­loin oikaistavia jut­tu­ja ehtii ker­tymään mukavasti oikeuslaitokseen…

    Yksi keino tehostamiseen voisi olla ryh­mäkan­neoikeu­den laa­jen­t­a­mi­nen koske­maan kansalais­ten ja vira­nomais­ten välisiä riitoja.

  18. Pakko lisätä oikeusti­eteil­i­jä Ahti Saaren­pään kom­ment­ti Helsin­gin kaupun­gin edun­valvon­ta­toimis­ton tehokku­ud­es­ta. Po. toimis­ton johto oli kehuskel­lut hänelle, kuin­ka hirveän mon­ta hol­houk­sen asi­akas­ta he pystyvätkään hoita­maan päivässä. En muista tarkkaan, mut­ta yhtä asi­akas­ta kohti edun­valvo­jalle ei paljoa aikaa jäänyt. 

    Kyl­läpä on tehokasta. 

    Eduskun­nan oikeusasi­amies on myös muis­ti­ni mukaan joutunut asi­aan kiin­nit­tämään huomio­ta tähän helsinkiläis­ten päät­täjien käsi­tyk­seen tehokkaista työ­tavoista. Esim: 

    http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip/?$%7Bbase%7D=ereoapaa&$%7Bhtml%7D=eoap5000&$%7Bccl%7D=define+reverse&$%7Bfreetext%7D=tunniste=1200/2004&$%7Bsnhtml%7D=nosyn

  19. Tuomiois­tu­in­ten ja mik­sei myös vira­nomais­ten ruuhkien takana on yri­tys varmis­taa asioiden oikeu­den­mukainen käsit­te­ly. Sik­si vaa­timuk­set päätösten yhä monipuolisem­mas­ta valmis­telus­ta ja niiden perustelemis­es­ta ovat syn­tyneet. Mitä kovem­mat vaa­timuk­set, sitä enem­män aikaa ja työ­panos­ta kuluu jokaisen yksit­täisen asian ratkaisemiseen. Mut­ta tässäkin pätee van­ha totu­us, jon­ka mukaan paras on hyvän pahin viholli­nen. Lisäämäl­lä asioiden käsit­te­lyn muo­to­vaa­timuk­sia ja yrit­tämäl­lä varmis­taa joka ikisen päätök­sen täy­delli­nen oikeu­den­mukaisu­us, hidaste­taan ja vaikeutetaan samal­la asioiden käsit­te­lyä. Ja vaik­ka kuin­ka yritet­täisi­in, niin täy­del­listä oikeu­den­mukaisu­ut­ta ei koskaan saavuteta. 

    Tuomiois­tu­in­ten lisäk­si vas­taa­vat ongel­mat koske­vat muu­takin vira­nomais­toim­intaan. Otet­takoon esimerkik­si vaikka­pa virko­jen täyt­tömenet­te­lyt. Siitäkin on tehty tavat­toman mon­imutkainen ja byrokraat­ti­nen jut­tu ilman, että lop­putu­los siitä mitenkään para­nee. Keven­tämäl­lä menet­te­lyä säästy­isi tavat­tomasti viran­täytöt valmis­tele­vien henkilöi­den työaikaa tähdel­lisem­pi­in asioihin. 

    Kysymys kuu­luukin, että pain­ote­taanko yksilöi­den oikeuk­sia liiak­si yleisen edun kus­tan­nuk­sel­la? Itse olen sitä mieltä, että nyky­isin näin on. Hallinto- ja tuomiois­tu­in­menet­te­lyjä voitaisi­in keven­tää merkit­tävästi sil­läkin uhal­la, että jois­sakin yksit­täistapauk­sis­sa 100 % oikeustur­va saat­taisi teo­reet­tis­es­ti vaarantua.

    Eduskun­ta kaiketi on ole­mas­sa mm. täl­lais­ten asioiden ratkaisemisek­si, sen­hän tulee päät­tää, miten näitä asioi­ta pain­ote­taan, halu­taanko yliko­ros­tunut­ta yksilön suo­jaa vai yhteiskun­nan (ja sitä kaut­ta myös kaikkien yksilöi­den) etua. Joten hal­li­tus­puolueen kansane­dus­ta­jana voisit Ode hyvin lähteä aja­maan tätä eteenpäin.

  20. Toiv­ot­tavasti Soin­in­vaara muis­taa ker­toa myös vihreille, kuin­ka älytön­tä ainainen valit­ta­mi­nen on. Ei ole ihan tava­ton­ta, että vihreiltä aina löy­tyy valit­ta­jia, kun on päätet­ty sata­mas­ta, kai­vok­ses­ta, (ydin)voimalasta, rak­en­tamis­es­ta tai purkamisesta.

  21. Jos meil­lä olisi edes ker­rankin joku jär­jis­sään ole­va oikeusmin­is­teri, niin se toteut­taisi mekanis­min, jol­la kaik­ki saman­laiset pikku­ju­tut voitaisi­in niput­taa yhteen ja ken­ties jopa voitaa. Siis ryhmäkanne.

    Jos siis työkkärin työosoi­tus myöhästyy, niin yhteys telkkaris­sa main­os­tavaan lakimieheen, eikä vaku­u­tu­soikeu­teen. Lakimies elää sil­lä, että kun valit­ta­jia on 10000, niin jokainen mak­saa kyn­pin siitä, ettei joudu karenssille.

  22. Oikeu­denkäyn­tien siirtämi­nen net­ti­in voisi olla hyvä idea, vähän tämänkin blo­gin tyyp­pisel­lä alustal­la syyt­täjä, syytet­ty ja tuo­mari saisi­vat esit­tää argumenttejaan.
    Nykyisel­lään käsit­tääk­seni jokaisen puolen pitäisi olla valmis­tau­tunut tietämään kaiken, mitä toinen puoli saat­taa tuo­da esi­in oikeu­denkäyn­nis­sä, kun sen sijaan saisi rauhas­sa kotona tutus­tua asi­aan, voisi ottaa selvää vaan niistä laeista/asioista joi­ta oikeasti tarvii.
    Tarve asiana­ja­jallekkin vähenisi kun lake­ja ei tarvit­sisi tietää etukä­teen. Ja mikäli asi­as­ta valitet­taisi­in, tarvit­sisi hov­ioikeu­den tuo­marin ain­oas­taan lukea läpi mitä on kir­joitet­tu. Bonuk­se­na ulkop­uoliset voisi­vat hel­posti seu­ra­ta oikeu­denkäyn­tiä, ja kalli­ita tilo­ja oikeuslaitok­sille ei tarvittaisi.

  23. Itse näen oikeustur­van kyl­lä niin tärkeänä asiana, etten “itses­tään­selvien” asioiden pikapäätök­si­in menisi. Itses­tään­selväk­si määrit­telem­i­nen olisi jo itsessään melkoinen savot­ta, ja sit­ten huudet­taisi­in (mah­dol­lis­es­ti aiheestakin) vääryyt­tä kun oma rakas asia ratkaistaisi­in pikapäätök­senä epämieluisal­la tavalla.

    Pis­temäis­inä paran­nuse­hdo­tuksi­na tähän aihep­i­iri­in voisi miet­tiä a) hallintop­uolel­la päällekkäis­ten ja perät­täis­ten val­i­tus­mah­dol­lisuuk­sien kar­simista edelleen esim. kaa­va- ja raken­nushankea­siois­sa (vuon­na 2007 maankäyt­tö- ja raken­nus­lakia vähän vieti­in tähän suun­taan mut­ta lisäti­laa ehkä olisi) ja b) sivi­ilipuolel­la käräjäoikeu­den anta­man ulosot­tope­rus­teen todel­lista tarvet­ta riidat­tomis­sa velko­musasiois­sa (täl­laisia on paljon, käsit­te­ly on tiedok­siantoi­neen työlästä, ja melko har­va ryhtyy asi­as­ta riitelemään — mah­dol­lisu­us ja oikeus siihen pitäisi tietenkin olla).

  24. Jos halu­taan vähen­tää eri oikeuslaitosten ruuhkaa, niin ottakaa oppia men­neistä ja vält­täkää tekemästä seu­raavia katas­tro­fe­ja uudestaan:

    - Tullin ja val­tion­va­rain­min­is­ter­iön vuosia jatkunut tuon­ti­au­to­jen laiton verotus.

    - Tek­i­jänoikeusla­ki (aka lex Karpela)
    mm. vah­van salauk­sen kierot ‑pykälä oli niin epämääräi­nen että se tarkoi­tus haet­ti­in oikeudesta

    - Net­tisen­su­uri­la­ki (aka lap­si­pornon esto)
    Toimii lap­si­pornoa edis­tävästi, pyr­ki anta­maan työkalun hal­li­ta hallinnolle epämieluisien mieleip­itei­den levit­tämistä. Val­i­tus työl­listi eri oikeusastei­ta vuosia.

    - Täy­del­lisen epäon­nis­tunut ase­lak­i­u­ud­is­tus (Joka vähen­tää ase­tur­val­lisu­ut­ta) ja sitä edeltänyt laiton yht­enäistämiso­hje, joka mah­dol­listi Kauha­joen tapah­tu­mat ja ruuhkaut­ti hallinto-oikeudet, kun lait­tomasti poli­it­tisi­ta syistä hylät­tyjä aselu­pa­hake­muk­sia hyväksytet­ti­in niissä. 

    - Haikailut ‘viha­puheen’ kriminalisoimisesta.
    Ter­mi itsessään on sen­ver­ran epämääräi­nen että se mah­dol­lis­taa minkä tahansa puheen tuomit­semisen vihapuheeksi.

  25. Oikeustur­van tur­vaami­nen on men­nyt liian pitkälle. On tietysti tärkeää, että vira­nomais­ten päätök­sistä voi valit­taa, mut­ta oikeustur­van vaal­im­i­nen ei saisi estää kokon­aisku­van hah­mot­tamista esim. ajan- ja rahankäytön suh­teen, kos­ka tämä voi pahim­mas­sa tapauk­ses­sa kään­tyä koko sys­teemiä vas­taan. Val­i­tuk­set Euroopan ihmisoikeustuomiois­tu­imelle eivät vält­tämät­tä ker­ro oikeusval­tiope­ri­aat­teen heikos­ta tasos­ta, vaan siitä että hom­ma on saat­tanut men­nä liian pitkälle. 

    Uskoisin, että sys­teemiä voisi uud­is­taa rak­en­teel­lisil­la ja organ­isatorisil­la muu­tok­sil­la. Ensin maini­t­ul­la tarkoi­tan sitä, että val­i­tus­rum­baa pitäisi muut­taa niin, että ensim­mäi­nen val­i­tusaste olisi automaat­tis­es­ti tur­vat­tu, mut­ta asian eteen­päin viem­i­nen vaatisi jo valituslupaa. 

    Tästä hyvänä esimerkkinä aikaisem­min mainit­tu Kelan päätök­sistä valit­ta­mi­nen. On täysin absur­dia, että jokaisel­la on automaat­tis­es­ti kah­den val­i­tusas­teen val­i­tu­soikeus, jostain mität­tömän pien­estä raha­sum­mas­ta. Tähän liit­tyviä ongelmia on jo edel­lä tuo­tu ansiokkaasti esille, eikä niistä sen enempää.

    Organ­isatorisil­la muu­tok­sil­la tarkoi­tan toimin­nan ratio­naal­is­tamista ja tehostamista. Kyl­lä, toim­intaa voi aina tehostaa ja järkeistää, tärkeää on kuin­ka se toteutetaan. Min­ul­la on työkoke­mus­ta val­tion­hallinnos­ta kahdes­ta eri paikas­ta ja silmi­in­pistävää on ollut se, että molem­mis­sa paikois­sa on ollut niitä, jot­ka tekevät hom­mansa tehokkaasti ja taitavasti ja sit­ten on niitä, jot­ka eivät tee mitään ja työn laatu on sitä ja tätä. 

    Ihmeel­listä val­ti­ol­la on se, että nämä suo­jatyö­paikko­jen työn­tek­i­jät saa­vat olla toimis­saan vuodes­ta toiseen! Yksi­tyisel­lä puolel­la vas­taa­van­laisia tapauk­sia tuskin kat­sot­tai­isi­in kovinkaan pitkään. Enkä täl­lä nyt tarkoi­ta sitä, että duu­ni pitäisi puris­taa duu­nar­in selkä­na­has­ta viimeistä tiristys­tä myöten, vaan peru­sosaamista ja perusahkeru­ut­ta. Siis nor­mitekemistä ja jos tästä ei suo­ri­udu voisi harki­ta alan vai­h­toa. Täl­lainen kun ei palvele työn­tek­i­jän, eikä työ­nan­ta­jan asiaa.

    Organ­isatorise­na ongel­mana voidaan pitää myös val­tion tapaa ratkaista edel­lä mainit­tua haastet­ta. Val­tio palkkaa ulkop­uolisia kon­sult­te­ja ratko­maan työhyv­in­voin­tia ja toimin­nan tehostamista, vaik­ka ongel­ma on siis ihan muual­la. Nämä ulkop­uoliset asiantun­ti­jat mak­sa­vat kym­meniä tuhan­sia euro­ja, kun sama sum­ma voitaisi­in vaik­ka jakaa ko. työy­hteisön jäse­nille, jos­sa var­masti voisi löytää paukku­ja toimin­nan tehostamisen ja/tai työhyv­in­voin­nin lisäämise­ki. Mik­si ongel­mat työ­paikalla pitää automaat­tis­es­ti ulkois­taa? Mik­sei niitä hoide­ta itse? Ulkop­uo­li­nen kon­sult­ti seu­raa työn­tekoa pari päivää ja sen jäl­keen pistää fläp­pi­taul­ulle isku­lauseen: “Me olemme hyviä, te olette hyviä!” ja kaik­ki ovat tyy­tyväisiä het­ken aikaa ja raport­ti min­is­ter­iössä tun­tuu uskot­taval­ta. Ongel­ma on havait­tu ja asialle on tehty jotain.

    Täl­lä het­kel­lä Val­tio ei kan­nus­ta mil­lään taval­la tehokku­ut­ta ja idearikkaut­ta. Tai ainakin se on todel­la min­i­maal­ista. Uud­is­tet­tua palkkio­jär­jestelmää käytetään aivan liian varovais­es­ti, kos­ka aina on vaarana että joku valit­taa tasa-arvo­val­tu­ute­tulle epä­suh­tais­es­ta palka­n­mak­sus­ta, vaik­ka todel­lisu­udessa olisikin kyse laadullis­es­ti aivan eri tason työn­tek­i­jöistä ja työn jäljestä.

    Meni vähän yleisem­män tason pur­naamisek­si, mut­ta uskon ja tiedän että ongel­ma on ole­mas­sa myös laa­jem­mal­la tasol­la kuin vain tuomiois­tu­in­toimin­nas­sa. Legal­isti kor­jaisi asian muut­ta­mal­la lakia. Minä olen tästä eri mieltä. Ratkaisu ongelmi­in saat­taa olla lop­pu­jen lopuk­si hyvinkin yksinkertainen.

    Keep it sim­ple stupid.

  26. Sha­keem:

    Yksi läpäisyssä aut­ta­va tek­i­jä on intressin taloudelli­nen koko. Näin taval­lis­ten ihmis­ten asi­at koetaan jotenkin vähäpätöisemmiksi

    Ei sen intressin koon huomioimisen tartte liit­tyä mihinkään vähäpätöseks kokemiseen. On yksinker­tases­ti hirveetä resurssien haaskaus­ta käyt­tää pahim­mil­laan tuhan­sia euro­ja sel­l­asen asian käsit­te­lyyn, mis­sä on kyse muu­ta­mas­ta kympistä.

    Pet­ja:

    Oikeu­denkäyn­tien siirtämi­nen net­ti­in voisi olla hyvä idea, vähän tämänkin blo­gin tyyp­pisel­lä alustal­la syyt­täjä, syytet­ty ja tuo­mari saisi­vat esit­tää argumenttejaan

    Ehkä hamas­sa tule­vaisu­udessa joo, sit­ten kun ei oo enää suur­ta määrää ihmisiä, jot­ka ei osaa käyt­tää tietokonetta/nettiä.

    Schwa:

    Itse näen oikeustur­van kyl­lä niin tärkeänä asiana, etten “itses­tään­selvien” asioiden pikapäätök­si­in menisi

    Niin no, aina voi vaa­tia parem­paa oikeustur­vaa ja lop­ut­tomam­paa pilkun­vi­ilaamista. Ja aina siinä on trade­off käsit­telyaiko­jen kanssa. Mun mielestä täl het­kel­lä pain­ote­taan reip­paasti liikaa yksit­täis­ten tyyp­pi­en oikeut­ta perus­teet­tomaan valit­tamiseen ja liian vähän muiden tyyp­pi­en oikeut­ta siedet­tävi­in käsit­telyaikoi­hin ja omi­in veroeuroihinsa.

  27. Epäilen että kun ollaan tähän net­tikir­joi­tus-krim­i­nal­isoin­ti­in menos­sa niin jut­tumäärä lev­iää käsi­in. Veikkaan että vas­tavoimana tyh­mille laeille EFFI tai muut akti­iv­it tekai­se­vat joitakin kym­meniä tuhan­sia blo­ge­ja / sivus­to­ja joiden rikos­tutk­in­ta ja käräjöin­ti kulut­taa aivan kohtu­ut­tomasti henkilötyövuosia.

    “- Tek­i­jänoikeusla­ki (aka lex Karpela)
    mm. vah­van salauk­sen kierot ‑pykälä oli niin epämääräi­nen että se tarkoi­tus haet­ti­in oikeudesta”

    No kom­men­toin­pa tätäkin epämääräisyyk­sien suota.

    Käsit­tääk­seni tek­i­jänoikeuskysymyk­sis­sä “vah­va” salaus tarkoit­taa salaus­ta jon­ka täysi amatööri voi purkaa ilmaisohjelmalla. 

    http://www.turre.com/2008/05/css-muuttui-tehokkaaksi-hovissa/

    (Vahvis­tet­tu vah­vak­si myöhem­min korkeim­mas­sa oikeudessa, linkkiä en jak­sanut kaivaa)

    Suomes­sa on mm. Val­ti­olle määritel­ty tieto­tur­va­s­tan­dard­e­ja, esim. Vahti 3/2001.

    http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/05_valtionhallinnon_tietoturvallisuus/3369/name.jsp

    Lyhyesti ja ytimekkäästi:

    Salauk­sen sään­nöt (3/2001)
    • Sym­metrisen salauk­sen avain­pitu­us väh. 128 bittiä
    • Asym­metrisen salauk­sen avain­pitu­us väh. 1024 bittiä
    • Tiivis­teen pitu­us tiivis­te­funk­tios­sa väh. 128 bit­tiä [huom: kiinalaiset!]

    Tämä paljon par­jat­tu, mut­ta kovan luokan ammat­ti­lais­ten vah­vak­si määrit­telemä css on:

    “CSS uti­lizes a pro­pri­etary 40-bit stream cipher algo­rithm. The sys­tem was intro­duced around 1996 and was first com­pro­mised in 1999”

    Näin IT-amatöörin silmis­sä css *EI* täytä vah­van salauk­sen kri­teere­jä val­tion antamien suun­tavi­ivo­jen mukaan.

    Ker­tokaa nyt lain­op­pi­neet, mis­tä te olette keksi­neet että css on vah­va salaus, ja mis­tä nämä tupla­s­tan­dard­it kumpua­vat? Ja miten ne aina menee kansalaisen tap­piok­si, eikö val­tion ja oikeuslaitok­sen pitäisi ajaa kansalaisen etu­ja ja tehdä oikei­ta päätök­siä — eikä määritel­lä mus­taa valkoiseksi?

  28. Ei kysymys ole toim­intatavoista, vaan aliresurssoinnista.

    Viro­lainen näyt­täisi ole­van sitä mieltä, että asia on juuri päin­vas­toin. Ruot­sis­sa selviävät huo­mat­tavasti parem­min pienem­mil­lä resursseilla.

    Yksi tapa vähen­tää resurs­sion­gel­maa olisi saa­da tuomiot ns. ker­ral­la oikein ja kun­nol­la perustel­tuna käräjäoikeuk­sis­sa, jol­loin resursse­ja vapau­tu­isi val­i­tusten vähen­tyessä. Toisaal­ta tuomioiden peruste­lut ontu­vat korkein­ta oikeut­ta myöten, joten syy lie­nee yleisessä toim­intakult­tuuris­sa. Sieltä kai se hidastelukin tulee.

  29. “Toinen asia liit­tyy ilmaisi­in oikeu­denkäyn­tei­hin ja kovin herkkään halu­un valit­taa hov­i­in jokaises­ta päätöksestä.”

    Olisiko tähän syynä se, että syyt­täjä menee usein sali­in umpi­paskasti valmis­tau­tuneena? Käräjille voidaan viedä jut­tu mil­laise­na tahansa kun siel­lä ei ole edes ajatuk­se­na saa­da mitään aikaiseksi. 

    Jos oikeuslaitos­ta halu­taan paran­taa niin syyt­täjän val­i­tu­soikeu­den pois­t­a­mi­nen olisi hiton hyvä lähtöko­h­ta. Se tarkot­taisi sitä, että esi­tutk­in­ta ja valmis­te­lut oikeut­ta varten pitäisi tehdä ihan oikeasti.

  30. Fiat iusti­tia, pereat mundus. 

    Löy­tyypä näem­mä tästäkin ketjus­ta niitä jot­ka peri­aat­teen vuok­si kieltäy­tyvät näkemästä eroa ison ja pienen (esim. ison vääryy­den ja pienen vääryy­den tai ison sum­man ja pienen sum­man) välil­lä. Niitä jot­ka etsivät kadon­nut­ta pen­niä koko päivän. Niitä, jot­ka yrit­tävät mita­ta alkeishiukkasen paikkaa ja nopeut­ta tajua­mat­ta, mitä se mit­taus mak­saa ja kuin­ka se vaikut­taa kohteeseen. Niitä joil­ta yksinker­tais­es­ti puut­tuu suhteellisuudentaju.

    Äiti­ni — rauha hänen mah­dol­liselle sielulleen — oli sitä tyyp­piä vaik­ka muuten muka­va. Tun­nen ilmiön.

    Joskus myös kat­son peili­in hyvin epäluuloisesti.

  31. Jos ihmi­nen ei voi ratkaista riito­jaan ja koke­maansa vääryyt­täo ikeudessa niin hän tur­vau­tuu usein oman käden oikeuteen.

    Ongel­mak­si muo­dos­tu­isi hutkiminen,sillä jos asia luokitel­laan ns selväk­si ja vähäpätöisek­si niin sitä ei enää todel­lisu­udessa tutkita.

    Sama kos­kee jutun vähäisyy­den arviointia,nythän köy­hään kohdis­tunei­ta omaisu­us­rikok­sia ei tutki­ta vedoten omaisu­u­den vähäarvoisuuteen,
    Eli köy­hän omaisu­udel­la ei ole enää käytän­nössä omaisu­u­den suojaa.

    Nyt halu­taan lopet­taa lop­pukin köy­hän oikeusturvasta

    Mitä jää jäl­jelle? Onko oman käden oikeus parempi ??
    Halvem­pi se ainakin on

  32. Voisitte siel­lä eduskun­nas­sa laa­jen­taa ryh­mäkan­teen käytön mah­dol­lisu­ut­ta. Saataisi­in lukuisat eril­liset tapauk­set koot­tua saman jutun sisään.

    Met­sähal­li­tus, lukuisat kun­nat ja seu­rakun­nat isoina met­sän­o­mis­ta­ji­na ovat jo esit­täneet omia vaa­timuk­si­aan met­säy­htiöille puukartellin vahin­gonko­r­vauk­sista. Vaa­timuk­set käsitel­lään kukin erilisenä jut­tuna oikeudessa. Mut­ta kos­ka lop­putu­lok­ses­ta ei ole var­muut­ta, moni tavalli­nen met­sän­o­mis­ta­ja jät­tää vaa­timuk­sen­sa tekemättä.

    Tilanne tietää sitä, että keskimäärin kil­pailu­oikeu­den rikkomni­nen on nyky­isin erit­täin tuot­toisaa puuhaa. Rikko­jat saa­vat hyö­tyjä, joi­ta eivät joudu koskaan mak­samaan takaisin. USA:ssa vahion­gonko­r­vauk­set sen sijaan joutuu mak­samaan kolminker­taisi­na. Ker­toimel­la kom­pen­soidaan pienen kiin­ni­jäämis­riskin vaikutusta.

    Laa­jen­ta­mal­la mah­dol­lisuuk­sia käyt­tää ryh­mäkan­tei­ta voidaan saa­da aikaan säästöjä oikeu­denkäyn­neis­sä, lisätään kansalais­ten oikeustur­vaa ja monis­sa tapauk­sis­sa tehoste­taan kansan­talouden toimintaa.

  33. on muuten myös niin että Suomes­sa on nykyään todel­la luoka­ton­ta lain­sääd­ntöä joka aiheut­taa sen että asioi­ta pitää viedä käräjille tai hallinto-oikeu­teen ja siel­läkin usein lop­pu­un asti ja vielä pitää kysel­lä eu-tuomiois­tu­imen kan­to­jakin ris­tiri­itaisen lain­säädän­nön vuoksi.

    Ihan esimerkin vuok­si ker­ran hain verot­ta­jal­ta palau­tus­ta eräästä mielestäni liikaa mak­samas­tani veros­ta. Verot­ta­ja teki kiel­teisen päätök­sen mut­ta sit­ten puhe­limes­sa verot­ta­jan juristi tuumasi että hän ei uskaltanut tehdä posi­ti­ivista päätöstä mut­ta kan­nat­taa valit­taa hallinto-oikeu­teen, sieltä tulee toden­näköis­es­ti palau­tus­päätös. No val­itin ja käsit­te­ly kesti puoli­toista vuot­ta ja rahat tuli viivästysko­rkoi­neen, ihan hyvä tuot­to. Mut­ta asian käsit­te­ly mak­soi yhteiskun­nalle var­masti enem­män kuin ko palau­tus oli ihan vaan sik­si ettei verot­ta­ja uskaltanut tehdä alun perin ratkaisua itse.

  34. Tuo jut­tu­jen läpi­menoai­ka ei ole riip­pu­vainen vain reusrsseista
    Oikeuspros­essin tehokku­ut­ta voidaan paran­taa työnohjausjärjestelmällä,joka pal­jas­taa pullonkaulat .
    Kun asioi­ta voidaan seu­ra­ta niin ongelmi­in voidaan puut­tua nopeasti ja työvaiheita/prosesseja voidaan kehit­tää aktiiviseti.

    Oikeuslaitok­sen ongel­ma on jämähtämi­nen van­hoi­hin tuotantotapoihin.

    Muu­tok­sil­la voidaan pros­es­sista saa­da moninker­tainenkin teho ilman,että lop­putule­ma olisi erilainen

  35. Miten tiede­tään, mikä on ilmi­selvä jut­tu ja mikä hark­in­taa vaa­ti­va — kenenkään oikeustur­vaa ker­taakaan vaarantamatta…?

  36. “Kel­lokallet” selvit­tämään julk­isten porukoiden (ei “duunare­it­ten”) työtä. Tulok­set esi­in ja turhat pois. Laki kun­tien yhdis­tymisessä suo­jaa­va vuosien irti­sanomis­suo­ja heti pois.

  37. ‘eikö val­tion ja oikeuslaitok­sen pitäisi ajaa kansalaisen etu­ja ja tehdä oikei­ta päätök­siä’ (Mika)
    Ilmiö tun­netaan nimel­lä markki­na­t­alous. Laki on kuin se lue­taan ja silleen.

  38. OS: “Pahat kielet ker­to­vat, että joskus on oikeustur­van sijas­ta kyse asiana­ja­jan tuloista, jot­ka siis val­tio maksaa. ”

    Pitää paikkansa. Tiedän hyvin tapauk­sen, jos­sa vara­ton asi­akas päät­ti viedä sopimus­ri­itansa käräjille tehtyään asi­as­ta diilin juristin kanssa.

    Tiedän myös sen, että asiana­ja­jat ovat anta­neet jut­tu­jen vuok­si vankilo­is­sa käy­dessään rahaa asi­akkailleen, jot­ta hyvä asi­akku­us ja val­tion tulot säilyvät.

    Tämä otta­mat­ta kan­taa muuhun.

  39. On yksinker­tases­ti hirveetä resurssien haaskaus­ta käyt­tää pahim­mil­laan tuhan­sia euro­ja sel­l­asen asian käsit­te­lyyn, mis­sä on kyse muu­ta­mas­ta kympistä.

    Tämän argu­mentin voin ymmärtää, kun puhutaan sivi­il­i­ju­tu­ista. Kun puhutaan sosi­aal­i­tur­vas­ta, tuo “muu­ta­ma kymp­pi” on äkkiä erit­täin merkit­tävä osa henkilön toimeentulosta.

    Voitaisi­inko tässäkin suh­teessa säätää asioi­ta päiväsakkope­ri­aat­teel­la: Vähäisel­lä intres­sil­lä tarkoite­taan tapaus­ta, jos­sa asi­as­sa käsiteltävänä ole­van asian rahalli­nen arvo ei ylitä kenenkään asiano­saisen kolmeakym­men­tä päiväsakkoa tai kuukausit­tainen, tois­tu­va suori­tus kenenkään asiano­saisen kolmea päiväsakkoa.

    Täl­löin miljonäärille muu­ta­man tuhan­nen euron jut­tu olisi “vähäi­nen”, mut­ta tyhjä­taskul­la 200 euroa olisi jo merkityksellinen.

  40. B.J kir­joit­ti:
    “Olisiko tähän syynä se, että syyt­täjä menee usein sali­in umpi­paskasti valmis­tau­tuneena? Käräjille voidaan viedä jut­tu mil­laise­na tahansa kun siel­lä ei ole edes ajatuk­se­na saa­da mitään aikaiseksi.”

    Ei syyt­täjän tarvitse valmis­tau­tua käräjille, käräjäoikeus on käytän­nössä kumileimasin joka antaa muodol­lisen lain­voiman syyt­täjän päätök­selle. Mah­dolli­nen syyte­tyn kuulem­i­nen ja syyt­täjän todis­ta­jien (poli­isien) kri­it­ti­nen kuulem­i­nen tapah­tuu käytän­nössä hovioikeudessa.

  41. Vai­tan, etta suo­ma­lainen viras­tokult­tuuri hidas­taa kaikkien mah­dol­lis­ten paatosten syn­tymista. Itsel­lani ei ole koke­mus­ta oikeuslaitok­ses­ta, mut­ta heit­e­taan esimerk­it Vero­hallinnos­ta, Kev­as­ta ja eraas­ta val­tion­hallinnon konttorista. 

    1) Min­ul­la oli viela vuosi sit­ten mah­dol­lis­ten lis­apro­jek­tien var­alle toi­min­i­mi ja samal­la alv-mak­su- ja ilmoi­tusvelvol­lisu­us. Tein kuitenkin pelka­s­taan palkka­toi­ta enka tien­an­nut tmi:n kaut­ta ollenkaan. Ilmoitin vero­toimis­ton net­ti­sivu­jen kaut­ta asian­mukaises­ti nel­jan­nesvu­osit­tain, etta liike­toim­inta ja alv-mak­sut 0 e. KAKSI ker­taa sain ilmoituk­seni jal­keen karhukir­jeen, etta olen laimin­ly­onyt ilmoi­tusvelvol­lisuuteni ja joudun mak­samaan ennakkoveroa 1000 e. Kun soitin asi­as­ta, vero­hallinnos­ta infot­ti­in, etta he eivat vain ole saaneet/rekisteroineet ilmoituk­siani, kos­ka kukaan ei lue jar­jestel­man ulos print­taamia tieto­ja. Miten hyo­dy­ton jar­jestel­ma onkaan voitu saa­da aikaan, jos kansalainen ilmoit­taa tiedot vaa­di­tus­sa sahkoises­sa muo­dos­sa, mut­ta kukaan ei seu­raa jar­jestel­maa, vaan mielu­um­min lahet­taa ole­tus­lu­on­toisen karhukirjeen?

    2) Suku­laiseni lahet­ti sairase­lake­hake­muk­sen Kevalle, kasit­te­lyn tavoiteai­ka oli 3kk. Tuon ajan kulut­tua suku­lainen soit­ti Kevaan, toimis­toas­sis­tent­ti vas­tasi, etta asia ei ole eden­nyt lainkaan, kos­ka kasit­teli­ja ei ole ehtinyt hoitaa sita. Annet­ti­in toinen 3kk maaraai­ka. Jalleen 3kk kulut­tua suku­laiseni soit­ti ja toimis­toas­sis­tent­ti vas­tasi, etta kasit­teli­ja on ollut loma­l­la ja sen jal­keen ilmeis­es­ti uno­htanut kasitel­la juuri suku­laiseni hake­muk­sen. Lop­ul­ta hylka­a­va paatos sairase­lak­keesta tuli 7–8kk hake­muk­sen jaton jalkeen. 

    3) Olen itse ollut tois­sa eraas­sa val­tion­hallinnon kont­toris­sa ja takaisin en mene koskaan. Vas­taavaa byrokra­t­ian, autori­taarisu­u­den, tsaari­na­jan saan­toi­hin nojaamisen ja tehot­to­muu­den pesaa on vaikea kuvitel­la. Yksinker­taisinkin asia vei 3–4 ker­taa sen ajan, mita hoita­miseen olisi todel­lisu­udessa men­nyt, jos olisi saanut itse teh­da paa­tok­sia ja/tai kayt­taa omaa jarkea. Jokainen tieto ja paatos pitaa kul­jet­taa use­an por­taan kaut­ta, ja jos yksi por­ras on loma­l­la, kukaan ei paikkaa, ja sil­loin tiedonkulku katkeaa vahin­taan sik­si aikaa, kun henki­lo on pois­sa. Huonol­la tuuril­la kukaan ei tie­da, mis­sa kohtaa tietoketjua paatos tai vas­taa­va on jumit­ta­mas­sa, eli sita ei osa­ta edes jaljittaa. 

    Vai­tan, etta Suomes­sa ei saa­da aikaan, kos­ka a) resurssit epailemat­ta on min­i­moitu ja henkilo­sto ei vain ehdi kaikkea ja b) tyot on jar­jestet­ty type­r­asti ja tehot­tomasti, esimerkik­si ei ole tehokas­ta aikataulu­tussys­teemia tai muis­tu­tus­jar­jestelmia, mil­loin minkakin paper­i­ty­on vai­heen tulee olla tehty­na; eika ole tehokas­ta tyon­jakoa eika sijais­tussys­teemia, jos­sa joku muu ottaa vas­tu­un, jos ensisi­jainen henki­lo on poissa.

  42. Kom­ment­ti Aasi­na­ja­jalle 17.10.2011 kel­lo 1:09

    Minkähän­lainen tuo diili varat­toman sopimus­ri­idas­ta oli? Varat­tomath­an nimit­täin joutu­vat tur­vau­tu­maan val­tion oikeusa­pu­un (jon­ka tak­sat ovat aivan eri luokkaa kuin vapail­la markki­noil­la). Ja asiana­jo­toimek­siantoa voidaan yleiskielisem­min nimit­tää vaikka­pa diil­inä. Harvem­min tässä maail­mas­sa sopi­japuo­let ilman diil­iä tekevätkään mitään (hallintop­uolel­la tämä toki on tavallista). 

    Tuo voitelu­ra­ha kyl­lä on jois­sakin tapauk­sis­sa voitu näyt­tää toteen. Sekään ei tosin jut­tu­jen määrään vaikut­tane vaan siihen, kuka jut­tu­ja hoitaa.

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  43. Oikeuslaitok­sen jär­jeste­lyis­sä on var­masti järkeis­tet­tävää ja tehostet­tavaa, mut­ta juuri täl­lä “hallinnon­alal­la” olisi pidet­tävä tietyt peri­aat­teet tinkimättöminä.
    Val­tion (ainakin län­si­maisen) ehkäpä tärkein tehtävä on tas­a­puolisen oikeu­denkäytön varmis­t­a­mi­nen, melkein kaik­ki muu on sille alisteista.
    Oikeu­den päätök­set eivät saa olla vain yhden instanssin ratkot­tavis­sa, oikeu­den päätök­sistä on voita­va valit­taa, edes kerran.
    Jos min­un pitää vali­ta oikeusvar­muu­den ja tehokku­u­den välil­lä, val­it­sen oikeusvarmuuden.

  44. Tein vaku­u­tus­sopimus­ta hil­jakkoin. Palvelu oli mitä parhain­ta. Palaveris­sa vaku­u­tus­laitok­sen tilois­sa ilmeni, että vaku­u­tus­neu­vo­ja oli enti­nen ko. vaku­u­tus­laitok­sen työn­tek­i­jä. Nyt hän oli ammatinharjoittaja. 

    Hänel­lä oli vaku­u­tus­laitok­sen työpiste sekä puhe­lin- ja tieto­jär­jestelmät käytössä. Vaku­u­tus­laitos huole­hti koulu­tuk­ses­ta jne. 

    Vaku­u­tus­neu­vo­ja oli erit­täin tyy­tyväi­nen. Hänen ansion­sa ja moti­vaa­tion­sa oli­vat parem­mat kuin koskaan viras­sa toimies­saan. Mikä paras­ta, omat vaku­u­tus­mak­suni lask­i­vat huo­mat­tavasti ja sain parem­man vakuutusturvankin.

    Suomes­sa asioiden valmis­telua pitäisi samal­la taval­la ulkois­taa. Saataisi­in var­masti parem­paa ammat­taitoa ja laat­ua sekä ripeyt­tä toim­intaan. Valmis­teli­jat ryhty­i­sivät ammat­in­har­joit­ta­jik­si ja saisi­vat palkkansa teh­dyn työn mukaan. 

    p.s. vaku­u­tusy­htiöi­den käyt­tämä meklarikana­va on sekin erit­täin mie­lenki­in­toinen toim­inta­malli. If on toden­nut, että sen käyt­tämä meklarikana­va on vai­h­toe­htoinen kana­va, joka kil­pailee yhtiön oman organ­isaa­tion kanssa. Meklarikanavas­ta lisää esim tästä http://tinyurl.com/65v67l3

  45. Sauli:

    Miten tiede­tään, mikä on ilmi­selvä jut­tu ja mikä hark­in­taa vaa­ti­va — kenenkään oikeustur­vaa ker­taakaan vaarantamatta…?

    Ensin­näkin, jos kenenkään oikeustur­vaa ei vaaran­neta yhtään, ollaan men­ty liian pitkälle. Yksit­täis­ten ihmis­ten oikeustur­vaa kan­nat­taa vaaran­taa just siihen pis­teeseen asti, mis­sä vaaran­tamisen rajahyö­ty ja rajakus­tan­nus on yhtä suuret. 

    Käytän­nössä sitä pis­tet­tä on tietysti aika vaikee havai­ta ja näke­myk­set voi poike­ta paljonkin. Jotain selkeitä suun­tavi­ivo­ja kuitenkin voi kek­siä. Esim. nois­sa Kelan etuuk­sia koske­vis­sa val­i­tuk­sis­sa vaa­di­taan tosi usein lain muut­tamista, vaik­ka lain­säädän­töpuoli ei kuu­lu ollenkaan Kelalle tai sosi­aal­i­tur­van muu­tok­sen­haku­lau­takun­nalle. Vois olla mah­dol­lista erotel­la suo­raan joukos­ta ne val­i­tuk­set, jois­sa vaa­di­taan lain muut­tamista niistä val­i­tuk­sista, jois­sa yritetään perustel­la, mik­si Kela ei ole toimin­ut val­lit­se­van lain mukaises­ti. Edel­liset vois hel­posti kui­tata pikakäsit­te­lyl­lä ja jälkim­mäisiä sit­ten tutkia tarkemmin.

  46. Eras­totenes:

    Kun puhutaan sosi­aal­i­tur­vas­ta, tuo “muu­ta­ma kymp­pi” on äkkiä erit­täin merkit­tävä osa henkilön toimeentulosta

    Niin joskus on, joskus ei ole. Point­ti oli kuitenkin lähin­nä se, että jos val­i­tus kos­kee 20 euroa ja sen käsit­te­lyyn menisi 150 euroa, olis tiet­ty tehokkaam­paa antaa valit­ta­jalle suo­raan se 20 € käteen ilman mitään käsit­te­lyä. Jos siis ei huomioitais ilmeisen ongel­mallista kan­nustin­vaiku­tus­ta. Jokin keino pitäisi kuitenkin kek­siä näi­den älyt­tömien rahan­tuh­lau­sop­er­aa­tioiden kar­simisek­si minimiin.

  47. Tuomiois­tu­imia ja niis­sä käsiteltäviä asioi­ta on mon­en­laisia, eikä sama lääke sovi jokaiseen tautiin.

    Sosi­aal­i­tur­van puolel­la­han tilanne on yleen­sä se, että asia tulee tuomiois­tu­imen käsiteltäväk­si yleen­sä vas­ta valit­ta­mal­la tai valit­ta­mal­la kahdesti: vira­nomainen -> lau­takun­ta -> tuomiois­tu­in. Tässä ymmär­rän ajatuk­sen valit­tamis­es­ta oikeustur­van takeena. 

    Rikosten ja riito­jen kohdal­la taas jo ensim­mäi­nen käsit­te­ly tapah­tuu riip­pumat­tomas­sa tuomiois­tu­imes­sa. Eikö sil­loin voisi lähteä siitä, että ker­ran-mut­ta-kun­nol­la-käsit­te­ly on parem­pi oikeustur­van tae kuin saman asian vatvom­i­nen kahdessa tai kolmes­sa oikeusas­teessa peräkkäin. Kiin­nos­tuneet voivat arvioi­da tätä kysymys­tä esim. Helsin­gin hov­ioikeudessa meneil­lään ole­van Ruan­da-oikeu­denkäyn­nin kohdal­la. Tuos­sa asi­as­sa hov­ioikeus läh­tee afrikkaan kuule­maan uudelleen käräjäoikeu­den jo ker­taalleen kuulemia todis­ta­jia. Mik­si näin? Kos­ka laki sanoo, että näin on tehtävä. Sama tois­tuu tuhan­sis­sa asiois­sa vuosit­tain, vaik­ka yleen­sä se onkin todis­ta­ja, joka matkus­taa ja matkatkin ovat lyhyempiä. 

    Asiana­ja­jien ammat­ti­eti­ikkaa enem­mälti arvioimat­ta täy­tyy tode­ta, että jotain kum­mallista on siinä, että samas­sa tuomiois­tu­imes­sa toimii saman­lai­sis­sa asiois­sa rin­nakkain asiana­ja­jia, joista toisen asi­akkaat saa­vat vääriä tuomioi­ta jatku­val­la syötöl­lä niin, että joutu­vat peräämään oikeustur­vaansa val­i­tuksin kahdek­sas­sa tapauk­ses­ta kymmen­estä ja toisen advokaatin asi­akkaat taas saa­vat ainakin yhdek­sässä tapauk­ses­sa kymmen­estä tuomion, jos­ta ei tarvitse valittaa.

  48. Uus­van­ha:

    “Oikeu­den päätök­set eivät saa olla vain yhden instanssin ratkot­tavis­sa, oikeu­den päätök­sistä on voita­va valit­taa, edes kerran.”

    Samaa mieltä. Mut­ta mites jos se val­i­tus­pros­es­si hoidet­taisi­inkin ker­ral­la lop­pu­un saak­ka? Vain tietyis­sä tapauk­sis­sa ja tietyin ehdoin saisi valit­taa eteen­päin. Nythän val­i­tusastei­ta on melkois­es­ti ja mikään­hän ei estä valit­ta­mas­ta normi­astei­den lisäk­si oikeusasi­amiehelle, oikeuskans­ler­ille, Boutros­Boutros Ghalille YK:hon jne. Lista on melkein loputon. 

    “Val­tion (ainakin län­si­maisen) ehkäpä tärkein tehtävä on tas­a­puolisen oikeu­denkäytön varmis­t­a­mi­nen, melkein kaik­ki muu on sille alisteista.”

    Mä en ole ihan var­ma mitä meinaat tas­a­puolisel­la oikeu­denkäytöl­lä tässä yhtey­dessä (onko joku ehdot­tanut mieli­v­al­taan siir­tymistä?), mut­ta oikeu­den­mukaisu­u­den peri­aat­teen kannal­ta (mitä vis­si­in tarkoitit?) nykyi­nen sys­tee­mi on myös ongelmallinen. 

    Pysytään nyt edelleen Kela-lin­jal­la. Mon­et Kelan etuuk­sista on sel­l­aisia, että suurin osa ei niitä tajua tai tiedä hakea, vaik­ka voisi­vat olla niihin oikeutet­tu­ja. Kehotin tässä hil­jat­tain vai­moni mum­min asioi­ta hoitavia omaisia hake­maan ko. tukea ja mum­mi saikin ylim­män eläket­tä saa­van hoitotuen, eli siis yli 300 e/kk! Oma mum­mi­ni sai aikanaan perushoitotuen. 

    Onko oikein, että “ammat­ti­valit­ta­jat” ja “turhaan valit­ta­jat” syövät yhteistä kakkua louskut­ta­mal­la leuko­jaan perus­teet­tomasti? Oikeu­den­mukaisem­paa voisi olla pistää turhat val­i­tus­ra­hat jakoon koko kansan mum­moille. Mites se mökin mum­mo, joka elää erä­maas­sa yksin, hakkaa ite halkon­sa läm­mi­tys­tä varten ja hakee veden jää­tyneestä kaivos­ta pää kainalos­sa, ei saa mitään pelkästään tiedon tai oikean­laisen sosi­aalisen verkos­ton puut­teen takia? 

    “Jos min­un pitää vali­ta oikeusvar­muu­den ja tehokku­u­den välil­lä, val­it­sen oikeusvarmuuden.”

    Onnek­si tilanne ei ole näin yksioikoinen. Mä uskon, että on mah­dol­lista saa­da aikaan sekä oikeu­den­mukainen että tehokas sys­tee­mi. Nyky­malli, ainakaan tiety­iltä osin, ei tun­nu oikeu­den­mukaiselta, eikä tehokkaal­ta. Jotain tart­tis tehrä.

  49. Kämäräi­nen: “Minkähän­lainen tuo diili varat­toman sopimus­ri­idas­ta oli?”

    No senkähän­lainen, että sopimus­ri­ita, jos­ta eräästä syys­tä halut­ti­in vas­ta­ta oikeudessa, oli saanut alkun­sa lähi­men­neisyy­dessä, jol­loin varo­ja oli. 

    Vara­ton myös tiesi häviävän­sä jut­tun­sa ja myön­si saman tien kaik­ki vaa­timuk­set. Johon tuo­mari kysymään, että no jo, mitä ihmettä tämä jut­tu tääl­lä salis­sa tekee?

    Luulen oman­neen joitakin arvauk­sia tästä ihmesyystä.

  50. Voisi luul­la että näis­sä “selvis­sä” Kela asiois­sa asian käsit­te­lyn työmäärä on vähäi­nen ver­rat­tuna jol­lain taval­la epä­selvi­in tapauk­si­in. Siis niin että jos samas­ta selvästä asi­as­ta valite­taan usein niin käsit­telijät osaa­vat kopi­oi­da edel­lisen ker­ran vas­tauk­set tai jopa niin että käytössä ole­vat työka­lut tuke­vat tätä. Toki tuokin on turhaa työtä. Ongel­mak­si muo­dos­tu­vat lähin­nä sel­l­aiset “selvät” tapauk­set jois­sa päätös on valit­ta­jalle myönteinen. 

    Sel­l­aiset val­i­tusten käsit­telijät jot­ka ovat kovin kiin­teässä yhtey­dessä ao. vira­nomaiseen lienevät melko turhia oikeu­den­mukaisu­us koke­muk­sen kannal­ta, vain valit­ta­jalle myön­teinen ratkaisu koetaan oikeu­den­mukaisek­si. Jatko­val­i­tuk­sen vähen­tämisek­si voisi olla hyvä jos perustelu­na olisi muu­takin kuin viit­taus pykäli­in, voisi esimerkik­si selit­tää mik­si se pykälä on sel­l­ainen kuin se on. Jos ei pysty niin pykälässä on vikaa.

    Vaikea kek­siä mitään kovin uusia lääkkeitä tähänkään ongel­maan. Yksinker­tainen sys­tee­mi var­maan vähen­täisi val­i­tusten määrää, ainakin jos se on niin yksinker­tainen ettei yleen­sä tarvitse hakea mitään. Perus­tu­lo, taitaa kaiku vastata. 

    Jotain sel­l­aista voisi ajatel­la että jos on tilinu­meron Kelalle antanut ja mah­dol­lis­es­ti luvan urkkia omia rahan­si­ir­to­ja, lääkäris­sä käyn­te­jä ym. niin Kelan tietokone voisi kilaut­taa tilille automaat­tis­es­ti ne rahat joi­hin henkilö on oikeutet­tu. Tässä ongel­ma on, että se mah­dol­lis­taisi todel­la kom­plek­sisen systeemin.

  51. Kom­ment­ti Aasi­na­ja­jalle 18.10.2011 kel­lo 0:48

    Kaik­ki fak­tathan eivät tässä tule esi­in, mut­ta mieleen tulee kuitenkin vas­taa­jan riit­tävä oikeudelli­nen intres­si tur­vau­tua avustajaan. 

    Jut­tuhan on voin­ut olla mon­imutkainen, mut­ta avus­ta­ja on asi­aan pere­hdyt­tyään neu­vonut ettei kan­na­ta jatkaa, kos­ka kyseessä on häviöjut­tu ja täy­delli­nen oikeu­denkäyn­ti vain mak­saisi lisää (mut­ta toisi kyl­lä juris­tille lisää palkkiota). 

    Sekään ei ole ennenkoke­ma­ton ilmiö, että tuo­mar­itkin joskus pitävät omaa työ­mukavu­ut­taan tärkeäm­pänä kuin oikeudenjakoa.

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  52. Ruuhkat sosi­aal­i­tur­van muu­tok­sen­haku­lau­takun­nas­sa eivät johdu siitä että oikeustur­vas­ta pidet­täisi­in liikaa kiinni:

    “Val­i­tuk­sia käsit­tele­vien lakimiesesit­telijöi­den työmäärä on sitä luokkaa, että viikos­sa esit­telijän on ehdit­tävä käsitel­lä 21 val­i­tus­ta. Aikaa jut­tua kohti jää tun­ti ja kolme vart­tia. Val­i­tusasi­akir­jat ovat usei­den sent­tien paksuisia.

    Osa esit­telijöistä kokee jatku­van kiireen heiken­tävän ratkai­sev­asti valit­ta­jien oikeusturvaa.

    Kun aikaa kun­nol­liseen pere­htymiseen ei ole, hylkäävä päätös on aina helpom­pi perustel­la kuin löytää val­i­tuk­ses­ta muuttamisperuste.”

    http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Valituksen+k%C3%A4sittely+kest%C3%A4%C3%A4+Kelassa+jopa+vuosia/1135233894658

    Paljon löy­tyy myös netistä sel­l­aisia koke­muk­sia, että erikois­lääkärit ovat tutkimuksin toden­neet poti­laan työkyvyt­tömäk­si, mut­ta etu­ut­ta ei silti tipu.

  53. Radio­farmer­ille,

    Se, että esit­telijät käyt­tävät keskimäärin aikaa 1h45min per jut­tu ei ker­ro yhtään mitään siitä, pide­täänkö oikeustur­vas­ta liikaa vai liian vähän kiin­ni. Toi käytet­ty aika voi olla joko ylim­i­toitet­tu tai alim­i­toitet­tu, riip­puen siitä, mil­la­sia jutut on ja mil­laset stan­dard­it niiden käsit­te­lylle on. Sitä pait­si yhden jutun kokon­aiskäsit­telyai­ka on PALJON suurem­pi kuin toi 1h45min. Asi­aa on käsitel­ty aluk­si Kelas­sa ja Som­las­sa se on käynyt ensin toimis­to­työn­tek­i­jäl­lä ja sen jäl­keen notaar­il­la ennen esit­telijän käsi­in pää­tymistä. Suuri osa perustyöstä on siis tehty jo ennen asian siir­tymistä esit­telijälle. Ja esit­telijän osu­u­den jäl­keen asi­aa puidaan vielä use­am­man hen­gen voimin kok­ouk­ses­sa, jos­sa asia lop­ul­ta ratkaistaan.

    Oikeustur­van yli­pain­o­tus on voin­ut tapah­tua myös jo ennen kuin asia on tul­lut vireille Som­laan. Lake­ja säätämäl­lä voidaan vaikut­taa huo­mat­tavasti siihen, minkä ver­ran jut­tu­ja som­las­sa ylipäätään joudu­taan käsit­telemään. Mitä sokkeloisem­pi ja mon­imutkaisem­pi tukivi­idakko, sitä enem­män tuista valite­taan ja sitä raskaam­paa on val­i­tusten ratkaiseminen. 

    Ja aina pitää muis­taa, että kyseessä on trade­off. Mis­sä määrin pitää pain­ot­taa yksit­täisen valit­ta­jan oikeustur­vaa ja mis­sä määrin muiden valit­ta­jien oikeut­ta kohtu­ullisi­in käsit­telyaikoi­hin ja veron­mak­sajien oikeut­ta omi­in veroeuroihinsa?

    Paljon löy­tyy myös netistä sel­l­aisia koke­muk­sia, että erikois­lääkärit ovat tutkimuksin toden­neet poti­laan työkyvyt­tömäk­si, mut­ta etu­ut­ta ei silti tipu

    Tyyp­il­lis­es­ti nois­sa on kyse väärinymmär­ryk­ses­tä. Lääkärit saat­taa usein lausun­nois­saan suositel­la valit­ta­jalle jotain etu­ut­ta esim. toim­intakyvy­nalen­e­man ja avun­tarpeen perus­teel­la. Perus­lääkärit ei kuitenkaan tunne etu­us­lain­säädän­töä eikä tiedä, mil­lä perusteil­la mikin etu­us myön­netään. Sit­ten kun Kelan asiantun­ti­jalääkäri ei kat­so toim­intakyvyn alen­tuneen lain edel­lyt­tämäl­lä taval­la tai avun­tarvet­ta ole­van riit­tävästi, valit­ta­ja kokee tulleen­sa kaltoin kohdel­luk­si ja nos­taa älämölön. Toki asiantun­ti­jalääkäritkin ovat ere­htyväisiä, mut­ta useim­miten on toimit­tu lain mukaisesti.

  54. NSP:

    Voisi luul­la että näis­sä “selvis­sä” Kela asiois­sa asian käsit­te­lyn työmäärä on vähäi­nen ver­rat­tuna jol­lain taval­la epä­selvi­in tapauksiin

    Ongel­mana on, että selvis­säkin tapauk­sis­sa riit­tävän innokas valit­ta­ja voi työl­listää lau­takun­tien työn­tek­i­jöitä ihan älyt­tömästi lähet­telemäl­lä jatku­vasti erinäistä paper­i­lap­pua lisä­selvi­tyk­senä Som­laan. Jokainen uusi lap­pu joudu­taan tutki­maan, kir­jaa­maan ylös ja usein myös lähet­tämään Kelaan tai muille asiano­saisille kuul­tavak­si. Ja tämän jäl­keen odotel­laan taas kuukau­den ver­ran valit­ta­jan mah­dol­lista vastinet­ta Kelan lisä­selvi­tyk­ses­tä anta­maan uuteen lausuntoon(vaikka lausun­nos­sa ei edes san­ot­taisi mitään rel­e­vant­tia) Valit­ta­jal­la on käytän­nössä mah­dol­lisu­us lähet­tää lisä­selvi­tyk­siä lop­ut­tomasti ja aiheut­taa lau­takun­nalle suun­na­ton määrä paperiso­taa ja vastinei­den odot­telua, vaik­ka hänel­lä ei olisi val­i­tuk­selleen ain­ut­takaan todel­lista perustet­ta. Tämä paperiso­ta on yksi huo­mat­ta­va aikasyöp­pö sel­l­ai­sis­sakin asiois­sa, jois­sa mitään mah­dol­lisu­ut­ta val­i­tuk­sen hyväksymiselle ei ole.

    Jotain sel­l­aista voisi ajatel­la että jos on tilinu­meron Kelalle antanut ja mah­dol­lis­es­ti luvan urkkia omia rahan­si­ir­to­ja, lääkäris­sä käyn­te­jä ym. niin Kelan tietokone voisi kilaut­taa tilille automaat­tis­es­ti ne rahat joi­hin henkilö on oikeutet­tu. Tässä ongel­ma on, että se mah­dol­lis­taisi todel­la kom­plek­sisen systeemin

    Toi olis teo­ri­as­sa hyvä, jos ei tun­nustet­tais sitä tosi­asi­aa, et sosi­aal­i­tur­va tulis vielä nyky­istäkin reip­paasti kalli­im­maks, jos jokainen ihmi­nen osais hakea aina niitä tukia joi­hin niil­lä on oikeus. Osit­tain­han kat­ta­va sosi­aal­i­tur­va on mah­dolli­nen just siks, et kaik­ki tuki­in oikeutetut ei tukia käytä ainakaan 100%.

  55. Sekään ei ole ennenkoke­ma­ton ilmiö, että tuo­mar­itkin joskus pitävät omaa työ­mukavu­ut­taan tärkeäm­pänä kuin oikeudenjakoa.

    “Joskus”? Perustelui­ta eivät ainakaan viit­si tuomioilleen kir­joit­taa. Tämä puute ja tuhot­toman pitkät kestot aiheut­ta­vat tulkin­nan, että töitä ei tosi­aankaan edes viit­sitä oikeasti tehdä. Muuten kai tuomion logi­ikan ja todis­tei­den pun­nit­semisen ja lain­säädän­nön selvit­tämisen voisi suo­raan tehdä paperille.

  56. Sosi­aali­vaku­u­tus­puolel­la (Kela-asi­at) on omien havain­to­jenikin mukaan niin, että päätösten perusteluina on sivu­tolkul­la fraase­ja, jot­ka sopi­vat yhtä huonos­ti ja hyvin jokaiseen mah­dol­liseen tapauk­seen. Asi­at ratkaistaan myös ilman suullista käsit­te­lyä kir­jal­lises­sa menet­telyssä, joten oikeuk­si­aan peräävä koskaan näe tuo­mari­aan silmästä silmään. Täl­laiseen menet­te­lyyn on tietysti syyn­tä (= suuret asi­amäärät), mut­ta päätösten peruste­lut jäävät var­masti mon­ta ker­taa epä­selviksi ja etuuk­sia vaille jäänyt luulee joutuneen­sa ainakin pienen oikeusmurhan kohteeksi.

    Yleis­ten tuomiois­tu­imien kohdal­la tilanne on kokon­aan toinen. Tuomioiden perustelemisen tärkeyt­tä on jankut­ta­mas­ta päästyä jankutet­tu ainakin 1990-luvul­ta alka­en ja nyt tuomioi­ta myös perustel­laan varsin seikkaperäis­es­ti. Epä­selvät ja riitaiset asi­at käsitel­lään aina per­in­po­h­jais­es­ti suullises­sa istun­nos­sa. Usein tuomio julis­te­taan heti istun­non päät­teek­si ja sil­loin asiano­saisille yritetään ymmär­ret­täväl­lä taval­la ker­toa, mik­si tuomion lop­putu­los on se mikä se on. Tiedustel­laan­pa joskus vielä erik­seen, että jäikö joku asia epä­selväk­si ja onko asiano­saisil­la kysyt­tävää tuomios­ta. Mik­si kaiken tämän jäl­keen ajatel­laan, että oikeustur­va eri­tyis­es­ti kohe­nee sil­lä, että sama tehdään toiseen ker­taan hov­ioikeudessa. Oli­pa muu­tok­sen­haku­por­tai­ta 0 tai 3, niin joku instanssi on aina se viimeinen. Jos taas ajatel­laan, että jonkun luon­non­lain joh­dos­ta hov­ioikeudessa on sään­nön­mukaises­ti käräjäoikeut­ta osaavam­mat tuo­mar­it ja muu­tok­sen­hakuoikeus on sik­si vält­tämätön, niin eikö olisi parem­pi lakkaut­taa käräjäoikeudet ja aloit­taa suo­raan hovioikeudesta?

    Vai voisiko ajatel­la, että asi­at käsitel­lään ker­taalleen ja sen jäl­keen puli­nat pois. Muu­tos­ta voisi hakea vain sil­lä perus­teel­la, että tuomios­sa on selvästi jotain pielessä. Ei sil­lä perus­teel­la, että asian voisi ehkä arvioi­da toisinkin.

  57. Yleis­ten tuomiois­tu­imien kohdal­la tilanne on kokon­aan toinen. Tuomioiden perustelemisen tärkeyt­tä on jankut­ta­mas­ta päästyä jankutet­tu ainakin 1990-luvul­ta alka­en ja nyt tuomioi­ta myös perustel­laan varsin seikkaperäis­es­ti. Epä­selvät ja riitaiset asi­at käsitel­lään aina per­in­po­h­jais­es­ti suullises­sa istun­nos­sa. Usein tuomio julis­te­taan heti istun­non päät­teek­si ja sil­loin asiano­saisille yritetään ymmär­ret­täväl­lä taval­la ker­toa, mik­si tuomion lop­putu­los on se mikä se on.

    Viro­lainen näkee asian toisin ja todis­taa sitä esit­telemien­sä tuomioiden avul­la. Luotan ennem­min arvon pro­fes­sori­in kuin “Pasi­in”.
    Maal­likkokin nimit­täin näkee Viro­laisen tar­joa­man rauta­lan­gan avul­la, että ainakin osa hänen blo­gis­saan esitel­ly­istä WTF-tuomioista on sem­moisia, että tuo­mar­it voisi potkia suo­raan pel­lolle. Jostain syys­tä näin ei kuitenkaan tehdä eikä tilan­nekaan jostain syys­tä parane.

  58. Tässä asi­as­sa ei tarvitse onnek­si luot­taa sen enem­pää “Pasi­in” kuin “arvon pro­fes­sori­in”. Ei tarvitse olla kum­moinen taa­ja­ma, niin sieltä löy­tyy käräjäoikeus, jos­sa voi omin silmin käy­dä totea­mas­sa, miten hyvin tai huonos­ti ne asi­at oikein ovat.

    Emer­i­tus­pro­fes­sori Viro­laisen blogilla on monia ansioi­ta, mut­ta sen perus­teel­la saa suo­ma­lais­es­ta oikeu­denkäytöstä suun­nilleen yhtä oikean kuvan kuin islamista hom­ma-foru­mia luke­mal­la: Paljon ihan oikeaa asi­aa, mut­ta kokon­aisku­va on vinossa. 

    Sem­moinenkin on hyvä pitää mielessä, että tuomiois­tu­imen toimenku­van ei ole omi­aan luo­maan eri­tyisen laa­jaa asi­akastyy­tyväisyyt­tä. Esim. riita­ju­tus­sa vain toinen osa­puoli voi voit­taa, vaik­ka molem­mat ovat mielestään oikeassa.

  59. Kom­ment­ti Pasille 20.10.2011 kel­lo 23:07

    Niitä käräjäoikeuk­sia ei enää ihan joka paikkakun­nal­la ole, vaik­ka sivu­toimip­is­teetkin otet­taisi­in huomioon. 

    http://www.oikeus.fi/4323.htm

    Oikeusmin­is­teri Brax­han edusti näkökan­taa, että sen ker­ran kun hallintoala­maiset oikeuslaitok­sen palvelui­ta käyt­tävät, saa­vat juos­ta niiden perässä vähän kauem­mak­sikin (ei sanatark­ka lain­aus min­is­terin puheesta tai kirjoituksesta).

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  60. Min­ul­lakin oli vuokralainen joka ei mak­sanut vuokri­aan. Han­kin siis häädön käräjäoikeud­es­ta. Vara­ton vuokralainen palkkasi juristin ja valit­ti häädöstä hov­i­in, häätö keskeytet­ti­in ja vuokralainen asui val­i­tuk­sen käsit­te­lyn ajan edelleen mak­samat­ta. Puolen vuo­den vuokrat ikuis­es­ti saa­mat­ta. Kenen oikeustur­vaa tämä val­i­tus mah­toi edesauttaa?

  61. Calvinille: Ei se muu­tok­sen­haku palvel­lut kenenkään oikeustur­vaa. Mut­ta valit­ta­mi­nen — aiheesta tai aiheet­ta — se on peru­soikeus se.

    Kämäräiselle: Käräjäoikeuk­sia on enää (?) 27, mut­ta useil­la käräjäoikeuk­sil­la on istun­to­ja use­am­mil­la paikkakun­nil­la. Istun­topaikko­ja taitaa olla edelleen yhteen­sä yli 70. 

    Tur­von­neen val­i­tusas­teen lisäk­si voimavaro­jen väärä maanti­eteelli­nen sijain­ti onkin toinen peru­songel­ma oikeuslaitok­ses­sa. Pitkin maakun­tia on väkeä pil­vin pimein, vaik­ka käsiteltävät asi­at keskit­tyvät aina vain selvem­min muu­ta­maan kaupunki­in. Asiana­ja­jat ovat siir­tyneet leivän perässä Helsinki­in ja Suomen asiana­ja­jista jo puo­let toimi­in pääkaupungis­sa. Tuomiois­tu­imil­la poli­itikot sen sijaan tekevät edelleen siltarumpupolitiikkaa.

Vastaa käyttäjälle Mika Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.