Uudellamaalla tehdään maakuntakaavaa, sitä, jossa näytetään, mihin ne 435 000 uutta asukasta ahdetaan. Kaavatyö on edennyt niin, että pohjaksi on otettu ”lyhyet radat” eli mitään uusia ratalinjauksia ei avat,a vaan vanhoja jatketaan vähän.
Maakuntakaavan ohjaustyöryhmä kokoontuu maanantaina 10.10.2011.
Varsinaiset asiat esityslistalla ovat seuraavat:
3. Maakuntakaavan kipupisteiden esittely − Taajamakysymykset − Tilannekatsaus liikenteelliseen arviointiin 4. Itäradan linjausTarkoitus on hidastaa kaupunkirakenteen yhdyskuntarakenteen hajoamista. Tähän liittyen haja-asutusta pyritään keskittämään kyliin. Purnausta on tullut siitä, että moni kolkka haluaisi itsensä nimettäväksi kyläksi. Kuntien lausunnoissa tämä ei kuitenkaan tule esille.
Noiden ratojen suhteen haluaisin menetellä aivan toisin, ”markkinaehtoisesti”. Kun valtiolta ei kuitenkaan tule rahaa, radat pitäisi rahoittaa maan arvonnousulla. Jos rata ei nosta maan arvoa, se on hyödytön. Jos maanomistaja ei halua rahoittaa rataa, jatkakoon peltoviljelyä.
Itseäni tässä kaavassa huolestuttaa se, että se ei pyri korjaamaan yhdyskuntarakennetta vaan vain hidastamaan sen hajoamista. Tämä johtuu siitä, että maakuntaliitto on kuntien omistama eikä se voi kohdella omistajiaan epätasapuolisesti. Jos yhdyskuntarakennetta tiivistettäisiin, pitäisi valita, minne rakennetaan ja minne ei, mutta nyt halutaan tasapuolisesti ”kehittää” kaikkia alueita.
Mari Vaattovaara ja Matti Kortteinen kertoivat ulkolaisten kollegojensa ihmettelevän Helsingin seudun rakentamista. Miksi rannikkoa käytetään niin vähän? Rakentaminen tulisi keskittää Kirkkonummi – Porvoo –akselille ja jättää sisämaan haja-asutusalueet maatalousmaaksi.
Mikä on vikana, kun kaikkien alueiden pitää “kehittyä”. Ovatko nämä irralliset kaikkialle tunkevat pientalolämpäreet “kehitystä”. Voisiko ajatella, että jokin kunta on hyvä sellaisena kuin se on? “Kehitys” tuo investointeja ja menoja, edullisin kunta on sellainen, jonka väkiluku on vakaa. Huono yhdyskuntarakenne on kallis kaikkien kannalta. Onko oman kunnan “kehitys” vain kunnallispoliitikkojen pakkomielle?