Nollalinja vai isot palkankorotukset?

Raimo Sailas esit­ti kahdek­si vuodek­si nol­lal­in­jaa palkkoi­hin. Se tarkoit­taisi elin­ta­son laskua, mut­ta parem­paa työl­lisyyt­tä. Vien­ti­te­ol­lisu­utemme on todel­la palkkata­son kanssa vaikeuk­sis­sa. Ei vain suurten palkanko­ro­tusten vaan ennen kaikkea euron korkean arvon kanssa. Paho­ja kil­pail­i­joi­ta ei ole vain Aasi­as­sa vaan konepa­ja­te­ol­lisu­u­den osalta ennen kaikkea Kes­ki-Euroopas­sa. Elin­ta­somme olisi kah­den vuo­den kulut­tua toden­näköis­es­ti korkeampi, jos palkanko­ro­tuk­set oli­si­vat pienempiä.

Jos laa­jen­namme kuvaa päädymme päin­vas­taiseen kan­taan. Sak­sas­sa Hol­lan­nis­sa ja Suomes­sa pitäisi palkko­ja nos­taa reip­paasti. Lukekaa vain mitä Krug­man sanoo. Eikö tämä alen­taisi näi­den maid­en kil­pailukykyä? Ei alen­taisi, kos­ka se heiken­täisi euroa. Se heiken­täisi euroa jopa enem­män kuin palkanko­ro­tusten ver­ran, kos­ka se tuot­taisi sekä inflaa­tio­ta että inflaatio-odotuksia.

(Käy­dään­pä tämä argu­ment­ti läpi: Jos inflaa­tio nousee nol­las­ta kah­teen ja sen odote­taan pysyvän kahdessa pros­en­tis­sa “tois­taisek­si”, viiden vuo­den päähän katso­van kan­nat­taa mak­saa eurosta kymme­nen pros­ent­tia vähem­män. Inflaa­tio lisää kil­pailukykyä kahdek­sal­la pros­en­til­la. Siis enem­män kuin vähän yksinkertaistaen.)

Etelä-Euroopan kannal­ta eri­tyis­es­ti Sak­san pieni palkkain­flaa­tio olisi todel­la ter­ve­tul­lut­ta, kos­ka nämä maat tarvit­se­vat kiihkeästi euron kurssin alen­e­mista. Kreikan  asia on mei­dänkin asi­amme, sil­lä kun Kreikalla menee huonos­ti, pääsemme mekin siitä kärsimään.

Euro­maid­en deflaa­tiok­il­pailu ajaa koko maanosan taan­tu­maan. Eikä lisää kil­pailukykyä, vaan pikem­minkin las­kee sitä, kos­ka euron kurssi ylireagoi inflaa­tio­vauhti­in juuri noiden inflaa­tio-odotusten takia.

Sailas on oike­as­sa, jos otamme Sak­san poli­ti­ikan annet­tuna. Ammat­ti­jär­jestöt oli­si­vat oike­as­sa, jos ne saisi­vat Sak­san ammat­ti­jär­jestöt kannalleen.