Kuntauudistuksen merkittävimmät päätökset koskevat kaupunkeja

(Vihreän eduskun­taryh­män ryh­mäpuheesta 28.9.2011, puhu­jana Soininvaara)

Mitä ongel­maa ratkaisemme, kun uud­is­tamme reip­paal­la kädel­lä kuntarakennetta? 

Ongelmia on kak­si. Niistä merkit­tävämpi kos­kee kas­vavia kaupunke­ja, jot­ka ovat pirstoutuneet keskenään kil­paile­viksi kun­tayk­siköik­si. Yleen­sä kil­pailu kirit­tää osal­lis­tu­jia parem­pi­in suorituk­si­in, mut­ta kaupunkiseu­tu­jen sisäi­nen kil­pailu on mii­nus­sum­mak­il­pailua, jos­sa ei toteudu reilu peli ja joka ei edis­tä vas­tu­ullista toimintaa. 

Kil­pailu kan­nus­taa valikoimaan kaavoituk­sen ja asun­topoli­ti­ikan keinoin asukkaik­si varakkai­ta ja ter­veitä ja sysimään sairaat ja köy­hät muualle.
Kil­pailu johtaa huonoon yhdyskun­tarak­en­teeseen. Kehyskun­nat rak­en­ta­vat lähiöitä mitä kum­mallisimpi­in paikkoi­hin, jot­ta ne oli­si­vat oikeal­la puolel­la kun­nan rajaa ja keskuskaupun­git kaavoit­ta­vat pien­talo­ja alueille, joille olisi luon­tev­in­ta rak­en­taa ker­rostalo­ja – tai kaavoit­ta­vat asumiseen arvokkai­ta ranto­ja, jot­ka pitäisi jät­tää kaikkien vapaasti käytettäviksi. 

Olisi vas­tu­ullista ja kokon­aistaloudel­lis­es­ti järkevää pyrk­iä vält­tämään eril­lisiä rikkaiden ja köy­hien aluei­ta. Vas­tu­ullisu­us tulee kun­nalle kalli­ik­si, jos naa­pu­rit kalastel­e­vat hyviä veron­mak­sajia kul­ta­ham­mas­ran­nikoil­laan. Kun­tien väli­nen kil­pailu kiihdyt­tää sosi­aal­ista seg­re­gaa­tio­ta, mis­tä joudumme vielä mak­samaan kalliisti.

Kaupunki­tutk­i­joiden Mari Vaat­to­vaaran ja Mat­ti Kort­teisen mukaan työt­tömyy­den vaivaamil­la alueil­la työt­tömyys pitkit­tyy niil­läkin, jot­ka muual­la työl­listy­i­sivät nopeam­min. Korkean työt­tömyysas­teen alueel­la asu­va sopeu­tuu ja siten juut­tuu helpom­min työt­tömyy­teen­sä kuin henkilö, jon­ka naa­pu­rit käyvät töissä.

Liikenne vie suo­ma­lai­sis­sa kaupungeis­sa kak­si ker­taa niin paljon ener­giaa kuin keskieu­roop­palai­sis­sa kaupungeis­sa. Kil­pailu tuot­taa hajanaista yhdyskun­taraken­net­ta. Kyse ei ole vain ympäristöar­voista. Pitkät matkat haaskaa­vat aikaa ja rahaa. 

Myös elinkeinot kär­sivät. Mon­et tuotan­non­alat vaa­ti­vat men­estyäk­seen suur­ta työ­markki­na-aluet­ta. Turun seudul­la esimerkik­si on 300 000 asukas­ta, mut­ta alue ei toi­mi hajanaisen rak­en­teen­sa ja pitkien etäisyyk­sien­sä vuok­si työssäkäyn­tialueena, jos­sa työ­paikan vai­h­t­a­mi­nen olisi help­poa. Yksi­tyiset palve­lut eivät men­esty hajanaises­sa rak­en­teessa, kos­ka riit­tävää väestöpo­h­jaa ei löy­dy riit­tävän läheltä. Raken­nemuu­tos teol­lisu­usy­hteiskun­nas­ta palveluy­hteiskun­naksi sujuu Suomes­sa kangerrellen. 

Suo­ma­lais­ten kas­vavien kaupunkien huono kehi­tys on surullista. Näi­den virhei­den kanssa joudu­taan elämään vuosisatoja. 

Toinen peruste kun­tau­ud­is­tuk­selle on huonot koke­muk­set PARAS-han­kkeen tuot­ta­mas­ta sekav­ista, epädemokraat­ti­sista ja kalli­ista hallinto­him­meleistä. Meneekö PARAS-han­kkeen eteen tehty työ hukkaan? Ei kokon­aan, mut­ta osa menee. On kuitenkin hyvä tun­nus­taa virheet ajoissa. 

Välikysymyk­sessä kysytään kun­ta­lais­ten vaiku­tus­mah­dol­lisuuk­sien perään, mut­ta mitä demokra­ti­aa se on, että val­taosa kun­tien päätös­val­las­ta on siir­ret­ty etäisi­in ylikun­nal­lisi­in organ­isaa­tioi­hin? Niistä uhkaa tul­la sairaan­hoitopi­irien kaltaisia menon­lisäysautomaat­te­ja, virkami­esten bud­jet­ti­toivei­ta kun ei ole valvo­mas­sa kuin har­vak­seltaan kokoon­tu­va luottamusmieshallinto. 

Jotkut haja-asu­tusaluei­den kun­nista eivät kuu­lu oikein mihinkään työssäkäyn­tialueeseen. Niiden liit­tämi­nen maakun­nan keskuskaupunki­in ei tuo­ta säätöjä. Näi­den sys­mien ja padasjok­ien hallinto on kevyt­tä ja ket­terää. Jos ne halu­a­vat selvitä omin nokki­nen­sa, ei se ole muil­ta pois. Ne ovat kuitenkin liian pieniä vas­taa­maan ter­vey­den­huol­losta ja osas­ta sosiaalipalveluja.

Voisiko Suomes­sa olla taas kah­den­ta­soisia kun­tia? Pienet syr­jäiset maalaiskun­nat voisi­vat jatkaa itsenäis­inä, jos ter­vey­den­huolto otet­taisi­in pois niiden vas­tu­ul­ta. Maakun­nan keskuskun­ta tuot­takoon ter­vey­den­huoltopalve­lut, mut­ta ei minkään hallinto­him­melin takana vaan kun­nan omana toim­intana kun­nan­jo­hta­jan alaisuudessa. 

Vihreät vaa­ti­vat kun­takoon kas­vaes­sa toimi­vaa lähidemokra­ti­aa. Kyse ei ole myön­ny­tyk­ses­tä keskit­tymistä vas­tus­taville vaan aidos­ta voimavaras­ta. Suurkun­tien ei kan­na­ta luop­ua paikallis­ten asukkaiden asiantun­te­muk­ses­ta. Kun­ta toimii parem­min, kun sil­lä on omien asukkaiden­sa luottamus.
Toimi­van lähidemokra­tia­mallin luomi­nen on han­kalaa. Onkin sal­lit­ta­va eri­laisia ratkaisu­ja. Käytän­tö seu­loo aikanaan parhaat.

Käyt­täjädemokra­tia voi olla merkit­tävä lähidemokra­t­ian muo­to. Täl­laisia ovat esimerkik­si koulu­jen johtokun­nat. Se ei kuitenkaan riitä, vaan tarvi­taan myös alue­po­h­jaista lähidemokratiaa.
Mikä on oikea alue­jako? Kylä vai enti­nen kun­ta? Vai kuten Salos­sa, jos­sa lähidemokra­t­ian yksikök­si otet­ti­in tiesu­un­ta tarkoituk­se­na nimeno­mais­es­ti rikkoa van­hat kuntarajat.

Päätet­täköön tästä paikallisesti. 

Olkoon ratkaisu mikä hyvän­sä, neljä vaa­timus­ta tulee täyttää:
• kun­nal­lis­laki­in tarvi­taan mah­dol­lisu­us vali­ta kun­nanosaval­tu­us­to­ja suo­ril­la vaaleilla;
• lähidemokra­tial­la tulee olla merkit­tävä rooli myös maankäytössä, vaik­ka kun­nan­val­tu­us­to sa-nois­ikin asi­as­ta viimeisen sanan;
• lähidemokra­tial­la on olta­va rahaa käytettävissään;
• tarvi­taan alueel­lisia virkamiehiä, joiden tehtävänä on koordi­noi­da kun­nan toim­intaa alueel­laan ja pitää yhteyt­tä asukkaiden ja kun­nan hallintoelin­ten välillä 

Pääkaupunkiseu­tu muo­dostaa oman eri­tyiskysymyk­sen­sä. Alueel­la tarvi­taan erik­seen seudulli­nen taso ja erik­seen kun­tata­so. Tarvi­taan myös kun­tali­itok­sia, mut­ta yhtä kun­taa ei Uud­esta­maas­ta voi tehdä.

Eri­tyis­es­ti Helsin­gin seudul­la on syytä hillitä kun­tien välistä kil­pailua. Kerät­täköön siis kun­nal­lisverot seudul­la yhteen kas­saan ja jaet­takoon vaik­ka asukaslu­vun suh­teessa kun­nille ja mak­set­takoon ter­vey­den­huolto ja eräät kalli­it sosi­aal­i­toimen menot suo­raan tästä yhteis­es­tä kas­sas­ta. Sil­loin ei kan­na­ta valikoi­da asukkai­ta, ja vas­ta sil­loin on toimi­valle yhteistyölle edellytyksiä. 

Jotkut kun­nat myös hyö­tyvät kun­tien välis­es­tä eri­ar­voisu­ud­es­ta. Ne tuskin halu­a­vat tilanteeseen muu­tos­ta. On kuitenkin tärkeätä uut­ta kun­taa perustet­taes­sa, että enem­mistö sen tule­vista asukkaista tukee han­ket­ta. Tämä voidaan ratkaista kansanäänestyksellä.