Lääketutkimuksen rahoitus uudistettava

55 vastausta artikkeliin “Lääketutkimuksen rahoitus uudistettava”

1. Paten­teista voi var­maankin tehdä tar­jouk­sen, kyl­lä ne ovat yri­tyk­selle kaup­patavaraa siinä mis­sä lopputuotteetkin.

   Yksit­täiset val­tiot, EU tai YK kään­teisenä patent­tipeikkona (patent­tikei­ju ?) olisi kieltämät­tä haus­ka ajatus.

   Vastaa

2. Lääke­te­ol­lisu­u­den tuoteke­hi­tyk­sen tuot­tavu­us on ollut laskus­sa jo kym­meniä vuosia, kun tarkastel­laan mon­tako uut­ta lääke­molekyyliä saadaan markki­noille mil­jardin tuoteke­hi­tys­panos­tuk­sel­la. (lähde: http://www.theatlantic.com/business/archive/2011/06/pharma-spending-less-on-finding-new-drugs/241161/ )
   Tältäkin kannal­ta olisi hyvä että käytet­tävis­sä ole­vat resurssit käytet­täisi­in fiksusti.

   Vastaa

3. Ihmis­ten ter­veyt­tä koske­vis­sa asiois­sa patent­tikäytän­töjä voisi tosi­aan hie­man ruka­ta. Kon­ste­ja on monia. Tuo patentin vapaak­si osto voisi toimia oikein hyvin ainakin tapauk­sis­sa, jois­sa poten­ti­aal­isia vapautet­tavia lääkkeitä on tar­joil­la use­ampi kuin yksi.

   Tietotekni­ikan alan kil­pail­i­joille kohtu­ullisin ehd­doin tar­jot­ta­vat paten­tit liit­tyvät käsit­tääk­seni yleen­sä vapaae­htoisi­in sopimuk­si­in, jot­ka on solmit­tu jonkin yhteisen stan­dard­in kehit­tämisen mah­dol­lis­tamisek­si, ja ne koske­vat tuo­ta stan­dard­i­ia kehit­tävän jär­jestön jäseniä. “Essen­tial patent” viit­taa yleen­sä patent­ti­in, jon­ka loukkaamista stan­dard­in mukaisen tuot­teen tek­i­jä ei voi kiertää.

   Vastaa

4. Tämä on niin selkeää ja yksiselit­teistä tek­stiä, että jos joku sanoisi sen esim. jos­sain Aka­teemises­sa talous­blo­gis­sa, siihen tuskin tulisi juurikaan kom­ment­te­ja ylipään­sä mihinkään suun­taan. Mut­ta nyt sen sanoo vihrei­den kansane­dus­ta­ja, joten eiköhän tähän saa­da taas nor­maalit seka­vat kateus — punav­i­her­stal­in­is­mi — kepar­di­hat­tu — veron­mak­sa­jat — keskustelukult­tuuri — Tui­ja Brax — olen yrit­täjä ja mitä tämä on ‑kom­men­tit.

   Vastaa

5. Onhan sel­l­aista boun­ty-sys­teemiä ehdotet­tu inno­vaa­tioiden rahoituk­sen turvaamiseksi.

   Eli esim. julki­nen val­ta tai yleishyödylli­nen säätiö pistää kehi­in raha­palkin­non, jon­ka joku voi voit­taa tuot­ta­mal­la uuden keksin­nön. Tämän jäl­keen keksin­tö on kaikkien saatavil­la ilman rajoituksia.

   Palkin­non suu­ru­us voisi riip­pua vaik­ka siitä kuin­ka laa­jasti uusi inno­vaa­tio ote­taan käyt­töön. Sitä varten pitäisi toki olla ylikansal­lista rahoitusta.

   Lääkeyri­tyk­sen ei siis tarvit­sisi valmis­taa ja myy­dä lääkkeitä vaan kek­siä niitä. Lääkkeitä voisi­vat valmis­taa ja jael­la eri yhtiöt, jot­ka saisi­vat vain nor­maalin tuo­ton pääo­ma­lleen eikä paten­tista johtu­vaa taloudel­lista vuokraa..

   Vastaa

6. Mik­si lääkete­htai­ta ei kansal­lis­te­ta vai johtaako liike­taloudelli­nen kil­pailu parem­pi­in lääkkeisi­in? No ainakin ehkä kalli­impi­in lääkkeisiin.

   Vastaa

7. Myön­nän että min­ul­la on tässä oma lehmä ojas­sa, mut­ta samaa päämäärää kohti veisi sekin, että aka­teemisil­la tutk­i­joil­la olisi aikaa tutkimuk­seen kaiken­moi­sen byrokra­t­ian sijaan. Saataisi­in lääke­tutkimuk­seenkin uusia näkökul­mia. Esimerkkinä mainit­takoon että läh­es kaik­ki lääkey­htiöi­den käyt­tämät metodolo­giat on idean tasolle kehitel­ty yliopis­tois­sa — ei teol­lisu­udessa. Kun­han vain jol­lakin olisi aikaa tutkia ainaisen taloidel­lisen epä­var­muu­den, vpj-menet­te­lyi­den, sole-TM-koheltamisen ja jumalat­toman apu­ra­hasirkuk­sen pyörit­tämisen sijaan.

   Vastaa

8. Uschanov on ilkeäl­lä mut­ta osu­val­la tuulel­la, Ode voisi joskus esitel­lä mitä kaikkea jät­tää julkaisematta. 🙂

   Asi­aan. Jos nyt uno­hde­taan tietyt reaalipoli­it­tiset haas­teet ja muut todel­lisu­us­pidik­keet, niin minus­ta tämä pitäisi tehdä niin että globaal­ista lääke­myyn­nistä tilitetään esim. 50% rahas­toon jos­ta sit­ten jae­taan patentin­halti­joille jol­lain laskukaaval­la kor­vauk­sia. Eli niitä patentin alaisia lääkkeitä saa sit­ten valmis­taa kuka tahansa niin kauan kun mak­saa tuo­hon rahas­toon puo­let myyntihinnasta.

   Vastaa

9. Tom­mi U: kuka tääl­lä nyt valit­ti punav­i­her­stal­in­is­mia? En huo­maa tuos­ta edeltä vielä yhtään.

   Mut­ta kun ker­ran otit gepar­di­hatut puheek­si, niin voitaisi­in kysyä, mik­si lääke­tutkimuk­sen rahoi­tus­ta eivät lai­ta kun­toon ne maat, joil­la on val­tio­jo­htoinen, esimerkil­lisen tehokas ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä, kuten vaikka­pa Kuuba?Tai tieteis­sä harp­pauk­sia otta­va Kiina? Mik­si paran­nus­ta kehi­tys­maid­en pul­mi­in mangutaan amerikkalaisil­ta ja län­sieu­roop­palaisil­ta, ja sit­ten vielä yksityisiltä?

   Mat­ti H:lle kom­men­toisin, että havain­to on ihan tot­ta: tarvi­taan yhtä enem­män yhä kalli­im­paa tutkimus­ta, jot­ta kek­sit­täisi­in uusia lääkkeitä. Tämä on mielestäni luon­nol­lista tai jopa luon­non­la­ki: “low hang­ing fruit has been picked”. Eli helpot ja hal­vat keksin­nöt on tehty, jäl­jel­lä on vain yhä vaikeampia.

   Vastaa

10. Tuo vai­h­toe­hto jos­sa yhteiskun­ta ostaisi essen­ti­aali­paten­tit kau­pal­lisil­ta toim­i­joil­ta on var­masti houkut­tel­e­va mut­ta itse ainakin epäilen että se johtaisi sel­l­aise­naan aika huimi­in väärinkäytök­si­in. On aika vaikea arvioi­da mikä on patentin kumu­lati­ivi­nen arvo seu­raa­van 22 vuo­den aikana.

    En tunne lääke­te­ol­lisu­ut­ta mut­ta mutu-fiilik­sen suo­ma­l­la var­muudel­la arvelisin että ero­ja tietokone­maail­maan on ainakin kak­si: tuoteke­hi­tyk­sen nopeus joka pakot­taa real­isoimaan tietotekni­ikan kehi­tyskus­tan­nuk­set mah­dol­lisim­man nopeasti (siis laa­jal­ta markkinal­ta) ja keksin­tö­jen mon­imutkaisu­us (siinä mielessä että lää­keessä on oleel­lista paten­toi­da se tiet­ty molekyyli mut­ta vaik­ka tietokoneessa tai kän­nykässä puhutaan tuhan­sista patent­tiper­heistä joiden omis­ta­jia on paljon. Ilman yhteistyötä ei kukaan saisi tehtyä mitään) Nuo kak­si tietysti riip­pu­vat toisistaan. 

    En ole var­ma halu­aisinko nähdä lääke­te­ol­lisu­udessa ihan saman­laista betaver­siokult­tuuria kuin vaikka­pa net­ti­maail­mas­sa on täl­lä het­kel­lä val­loil­laan. Toisaal­ta, design-huumeet ja dop­ing ovat ehkä osoituk­sia siitä että se on peri­aat­teessa mahdollista…

    Vastaa

11. Tom­mi Uschanov: 

    kateus – punav­i­her­stal­in­is­mi – kepar­di­hat­tu – veron­mak­sa­jat – keskustelukult­tuuri – Tui­ja Brax – olen yrit­täjä ja mitä tämä on ‑kom­men­tit.

    Työsken­telin aikoinaan yliopis­tossa tutk­i­jana molekyyli­bi­olo­giaan ja lääketi­eteeseen liit­tyvien asioiden paris­sa. Kun sit­ten tajusin kuin­ka lääkepaten­tit ohjaa­vat ja haaskaa­vat lääke­tutkimuk­sen raho­ja niin se oli mielestäni yksi maail­man suurim­mista vääryyk­sistä. Muis­taak­seni Osmo on kir­joit­tanut tästä ennenkin.

    Kun Brasil­ia rikkoi tai uhkasi rikkoa aids-lääkepatent­tia pelas­taak­seen kansalais­ten­sa henkiä, se oli minus­ta eri­no­maisen asia. Lääkepaten­tit tulisi lakkauttaa:
    http://www.msnbc.msn.com/id/18490388/ns/health-aids/t/brazil-break-merck-aids-drug-patent/

    Vas­tus­tan myös kood­i­patent­te­ja ja nyky­muo­toista tek­i­jänoikeusmafi­aa. Mm. tästä syys­tä (+ydin­voima +per­suangsti) en voi enää kuvitel­la äänestäväni Vihrervasem­mis­toa. Olen pikkuhil­jaa huo­man­nut että vas­tus­tan suun­nilleen kaikkea mitä Tui­ja Brax ja Vihreät nyky­isyy­dessään ajavat. 

    Osmo on valitet­tavasti ain­oa val­op­ilkku vihreis­sä, valitet­tavasti se ei enää min­ulle riitä. Tiedemies kiteyt­ti omas­sa blo­gis­saan mik­sei enää kan­na­ta vihre­itä, ja olen täs­mälleen samaa mieltä. Suomen poli­ti­ik­ka kaipaa nyt tiukkaa asial­in­jaa eikä mitään rakkien haukkumiskilpailua.

    Vastaa

12. Tom­mi U: kuka tääl­lä nyt valit­ti punav­i­her­stal­in­is­mia? En huo­maa tuos­ta edeltä vielä yhtään.

    Se olikin kär­jistys. Onnek­si en ole Face­bookissa, erääseen perus­suo­ma­lais­ten kansane­dus­ta­jaan viitat­en. Sitä pait­si: ehkä onnis­tu­in oma­l­la kom­men­til­lani ehkäisemään nuo ennus­ta­mani kom­men­tit ja se olikin itsen­sä kumoa­va ennuste.

    Mut­ta kun ker­ran otit gepar­di­hatut puheek­si, niin voitaisi­in kysyä, mik­si lääke­tutkimuk­sen rahoi­tus­ta eivät lai­ta kun­toon ne maat, joil­la on val­tio­jo­htoinen, esimerkil­lisen tehokas ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä, kuten vaikka­pa Kuuba?Tai tieteis­sä harp­pauk­sia otta­va Kiina?

    Kuu­ba on ollut aika syvässä talous­su­os­sa jo aika pitkään ja Kiinaa taas riivaa voimakas merkan­tilisti­nen ide­olo­gia, joka vain estää käyt­tämästä rahaa tähän, vaik­ka sitä ns. tulisi ovista ja ikkunoista. Mitään varsi­naista estet­tä siihen ei Kiinan tapauk­ses­sa olisi.

    Vastaa

13. Toinen vai­h­toe­hto on yhteiskun­nal­lis­taa lääkete­htaat, jot­ka tekevät rahaa sairauk­sil­la — no eihän tämä tietenkään ole mahdollista.

    Mut­ta val­tio voi perus­taa oman lääkete­htaan. Tulisi yliopis­tol­liseen tutkimuk­seenkin uut­ta, puh­tia, kun tutk­i­jat saisi­vat lisä­palkkaa sen mukaan mitä saa­vat aikaan.

    Vastaa

14. “Johdin kymme­nen vuot­ta sit­ten puhet­ta UN-AIDS:in kok­ouk­ses­sa Rio de Janeirossa. Vier­essäni istunut Int­ian ter­veysmin­is­teri sanoi, että Inti­as­sa ter­veysti­lanne paranisi olen­nais­es­ti, jos kuusi keskeistä lääkepatent­tia saataisi­in mitätöidyksi”

    En tiedä kuin­ka pitk­istä ajoista näi­den patent­tien kohdal­la puhutaan, mut­ta ilmeis­es­ti use­am­mista kym­menistä vuo­sista, kos­ka ter­veysti­lanne ei liene paran­tunut Inti­as­sa huo­mat­tavasti. Tai sit­ten ter­veysmin­is­teri liioitteli.

    “Lasku ei mene poti­laalle vaan veron­mak­sajille, mei­dän tapauk­ses­samme KELA:lle.”
    Vähem­män sosial­is­ti­sis­sa teol­lisu­us­mais­sa lasku menee vain osit­tain veronmaksajille.

    “Teol­lisu­us­maid­en veron­mak­sa­jat joutu­vat rahoit­ta­maan lääkey­htiöi­den tuoteke­hi­tyk­sen. Sen voisi tehdä tapausko­htais­es­ti niinkin, että teol­lisu­us­maat osta­vat yhdessä patentin vapaak­si. … lääkey­htiö saisi saman voiton, teol­lisu­us­maid­en veron­mak­sa­jat mak­saisi­vat suun­nilleen yhtä paljon…”
    Saisi­vatko lääket­tä sit­ten käyt­tää muutkin kuin teol­lisu­us­maalaiset? Pitäisikö itseai­heutetet­tu­jen sairauk­sien lääkkei­den patent­te­ja ostaa yhteis­es­ti? (Tiedän että täl­lä het­kel­lä niidenkin hoito mak­se­taan yhteis­es­ti) Mik­si teol­lisu­us­maalaiset ostaisi­vat vapaak­si esimerkik­si malar­i­alääk­keen patentin kun tääl­lä ei ole malariaa?

    Vastaa

15. Boldrin & Levine. Taas ker­ran. Lukekaa se nyt hyvät ihmiset, se on ilmaisek­si ladat­tavis­sa verkosta.

    Vastaa

16. Onko se sit­ten lääke­tutkimuk­sel­la aiheutet­tua kun ihmiset nyky­isin van­hetes­saan muut­tuvat kasvon­pi­irteiltään täysin toisen­laisek­si kuin nuoremp­ina ollessaan. Esim. ras­vaimul­la operei­dut 70-vuo­ti­aat näyt­tävät kaukaa kat­sot­tuna omil­la silmäl­läni arvioitu­na n. 50-vuo­ti­ail­ta. Mut­ta kun lähem­min pääsee ras­vaimul­la muo­toil­tu­ja kasvo­ja kat­so­maan, niin käy pelon­sekainen väristys selässä, että eihän alku­peräi­nen ihmi­nen enää tunne omia uusia kasvo­jaankaan. Saati sit­ten omia men­neitä puheitaan

    Vastaa

17. Lääkkei­den kehit­tämi­nen on kallista ja riskialtista — sik­si lop­pu­vai­heen lääkkeitä pystyvät kehit­tämään vain riskiä kestävät suuryri­tyk­set. Esimerkik­si Ori­on­in oman men­estys­läk­keen patent­tisuo­ja on lop­pumas­sa ja mitään muu­ta ei ole tulos­sa kei­hi­tyshankeki­den epäon­nis­tut­tua, siis han­kkei­ta on ollut liian vähän.

    HPV-rokot­teen kehi­tystyö alkoi 80-luvun puo­livälis­sä, myyn­tilu­pa tuli 2006 Meckin rokot­teelle. Aikaa kuluin noin 20 vuot­ta hin­taa kaikki­aan noin mil­jar­di euroa — ennen siis ensim­mäisenkään rokot­teen myymistä.

    Yhteiskun­nan rahoi­tus­ta rokot­teen kehit­tämiseen on myös saatu — pääosin alku­vai­heen han­kkeisi­in, luul­tavasti alle 10% kuluista.

    Ilman yhteiskun­nan tutkimus­panos­ta alku­vai­heen riskit oli­si­vat liiaan suuret. Lisäk­si HPV rokot­ten tuo­toista sitä kehit­täneet yliopis­tot saa­vat lisenssi­t­u­lo­ja — joil­la taas rahoite­taan jotain muu­ta tutkimuksellista.

    Ensin­näkin papil­loomavirus on ihan kohtu­ulli­nen ongel­ma, eteenkin siel­lä mis­sä papa-seu­lon­to­ja ei tehdä systemaattisesti.

    Lääkeke­hi­tyspros­essin nopeut­ta­mi­nen luop­umal­la osas­ta tes­tauk­sista lie­nee hyvin huono idea. Sikain­flu­enssarokot­teen osalta näin tehtiin.

    Mila­jrdin kehi­tysku­lut läkkete­hdas ainakin halu­aa saa­da itselleen. Lisäk­si onnis­tuneen läk­keen tuo­toil­la on pidet­tävä hal­lit­ta­va epäon­nis­tunei­den han­kkei­den kulut ja sen lisäk­si muis­tet­ta­va osakkeenomistajia.

    Musi­ikin tek­i­jönoikeuk­sis­sa suo­ja-aiko­ja nos­tet­ti­in nyt 70 vuo­teen säveltäjän kuole­mas­ta! Syytä en ole keksinyt.

    Jos patent­tien suo­ja-aiko­ja piden­net­täisi­in, uusien lääkkei­den ajalli­nen tuot­to kas­vaisi ja niiden hin­ta markki­noille tul­lessa voisi olla alhaisempi.

    Suo­jaaikaa lyhen­tämäl­lä hin­nat var­masti nousisivat.

    Kuten kir­jan kus­tan­ta­mises­sa — kehi­tyshankeken ris­ki on katet­ta­va tuotoilla. 

    Suomel­la ei ole kansal­lis­es­ti varaa mak­saa läkeke­hit­te­lyn lop­pu­vai­hei­ta. Ain­oa lääke­fir­mamemkin on aivan liian pieni riskien kan­tamiseen itsenäisenä.

    Sijoit­ta­jan näkökul­mas­ta lääke­fir­mat eivät ole olleet mitään men­estys­tari­noi­ta, joten omis­ta­jien ahneuskaan tässä ei ole kovin hyvä selitys.

    Miten poli­itikko toimii, kun yhteiskun­nan rahoil­la onkin ostet­tu se huonopi lääkepatent­ti? Sil­loin vain tämäkin ris­ki on siir­tynyt osta­jan maksettavaksi.

    Malia ja muut ei niin kiin­nos­ta­vat mut­ta tarpeel­liset lääk­keet ovat kehi­tystyön kohteena nyky­isin. Syynä on Bill ja Melis­sa Gatesin säätiö, joka mak­saa kehi­tystyön kulut.

    Jos poli­it­tis­es­ti tarvi­taan kehi­tystyötä mille ei ole kau­pal­lista tilaus­ta, poli­itikko­jen on ihan itse löy­det­tävä siihen rahoi­tus jol­lakin muul­la tavalla.

    Yliopis­toil­ta OPM:n min­is­teri Juk­ka Gustafs­son odota­ta lisään­tyvää tulo­rahoi­tus­ta sekä tutkimus­sopimusil­la että lisenssi­tuo­toil­la. Sil­loin tutkimuk­selli­nen työ ohjau­tuu halu­tul­la taval­la, lääkkei­den ja muunkin kehit­tämiseen maksukykyisille.

    Mak­sukykyi­nen tarkoit­taa paisti yksi­ty­isiä yhtiöitä myös säätiöitä, val­tioi­ta ja YK järjestöjä.

    Vastaa

18. Asial­lista tek­stiä. Peruskysymyshän on po. asi­as­sa melko selvä. Annamme jollekin lain nojal­la monop­o­liase­man, jota siis yleen­sä vas­tus­tamme, sitä vas­taan, että olisi kan­nus­timet keksin­töi­hin. Monop­o­liase­mas­ta tule­val­la kus­tan­nuk­sel­la tulisi siis saa­da jotain vasti­neek­si. Siinä vai­heessa, kun tulok­sia ei tule, ei ole syytä jatkaa enää monop­o­li­akaan. Lääkkei­den osalta näin taitaa alkaa olla asian lai­ta. Lisäk­si on niin, että paten­tit vaikut­ta­vat kor­rup­toivan alan (ter­vey­den­huolto, tutkimusyk­siköt yms.) toimijat.

    Vastaa

19. > Miten poli­itikko toimii, kun yhteiskun­nan rahoil­la onkin ostet­tu se huonopi lääkepatent­ti? Sil­loin vain tämäkin ris­ki on siir­tynyt osta­jan maksettavaksi.

    EI ole kovin suuri vahinko, jos yhteiskun­ta ostaa kahdes­ta lääke­vai­h­toe­hdos­ta sen jonkin ver­ran huonom­man vapaak­si. Näin sik­si, että ilmainen kiplail­e­va lääke pudot­taa myös sen parem­man hintaa.

    > Malia ja muut ei niin kiin­nos­ta­vat mut­ta tarpeel­liset lääk­keet ovat kehi­tystyön kohteena nyky­isin. Syynä on Bill ja Melis­sa Gatesin säätiö, joka mak­saa kehi­tystyön kulut.

    Miljonääri­ra­hoi­tus tun­tuu ole­van nnykyään yksi keskeinen rahoi­tuskana­va yleishyödyl­liselle työlle. Kiitos Gate­seille ja muu­tamille muille miljonääreille. Val­tiot voisi­vat kat­soa peiliin.

    > Jos poli­it­tis­es­ti tarvi­taan kehi­tystyötä mille ei ole kau­pal­lista tilaus­ta, poli­itikko­jen on ihan itse löy­det­tävä siihen rahoi­tus jol­lakin muul­la tavalla.

    Pois­taisin sanan “poli­it­tis­es­ti”, kos­ka kyse voi olla ihan todel­lis­es­takin (poli­tikoin­nista, seu­raav­ista vaaleista ja julkiku­vas­ta riip­pumat­tomas­ta) tarpeesta:-). Poli­itikko­jen luon­te­va rahoi­tuskana­va on vero­tus. Toinen tyyli on tukea tutkimustyötä varmis­ta­mal­la, että lait ovat niin hyvässä kun­nos­sa, että muut voivat har­joit­taa luon­tev­asti tutkimustyötä.

    > Yliopis­toil­ta OPM:n min­is­teri Juk­ka Gustafs­son odota­ta lisään­tyvää tulo­rahoi­tus­ta sekä tutkimus­sopimusil­la että lisenssi­tuo­toil­la. Sil­loin tutkimuk­selli­nen työ ohjau­tuu halu­tul­la taval­la, lääkkei­den ja muunkin kehit­tämiseen maksukykyisille.

    Ehkä tämäkin on kol­mas kelvolli­nen tie, mut­ta oman teol­lisu­uen (ja yliopis­to­työn) buus­taami­nen ei saisi olla ihan pääasialli­nen tapa toimia ihmis­ten ter­veyt­tä koske­vis­sa kysymyksissä.

    Vastaa

20. TL:

    Vas­tus­tan myös kood­i­patent­te­ja ja nyky­muo­toista tek­i­jänoikeusmafi­aa. Mm. tästä syys­tä (+ydin­voima +per­suangsti) en voi enää kuvitel­la äänestäväni Vihrervasemmistoa.

    Toiv­ot­tavasti et myöskään äänestä oikeis­toa. Hei­dänkin agen­das­saan on nimit­täin patent­ti- ja tek­i­jänoikeusjär­jestelmien jär­jetön puo­lus­telu osit­tain jopa samal­la val­heel­lisel­la retoriiikalla.
    Mielestäni erona vain on se, että vasem­mis­to ei ole suuryri­tys­ten kelka­s­sa ja voidaan fanaat­tisia uskon­so­ture­i­ta luku­unot­ta­mat­ta saa­da järkipuheen avul­la ymmärtämään yhteiskun­nan kokonaisetu.

    JTS:

    Lääkkei­den markki­noimi­nen on kallista ja voit­to-osu­us suuri – sik­si lop­pu­vai­heen lääkkeitä pystyvät kehit­tämään vain suuryritykset.

    FTFY

    Vastaa

21. “Musi­ikin tek­i­jönoikeuk­sis­sa suo­ja-aiko­ja nos­tet­ti­in nyt 70 vuo­teen säveltäjän kuole­mas­ta! Syytä en ole keksinyt.”

    Syy on hyvin selkeä. EU:n tek­i­jänoikeu­lake­ja har­mon­isoitaes­sa oli hel­poin­ta ottaa yhteisek­si stan­dard­ik­si kaikkein pisin jäsen­maas­sa käytössäol­e­va suo­ja-aika. Näin ollen monis­sa mais­sa piden­net­ti­in suo­ja-aikaa, mut­ta kukaan ei joutunut lyhen­tämään. Aika laa­jalti val­lit­see näke­mys, että 70 v on turhan pitkä.

    “Jos patent­tien suo­ja-aiko­ja piden­net­täisi­in, uusien lääkkei­den ajalli­nen tuot­to kas­vaisi ja niiden hin­ta markki­noille tul­lessa voisi olla alhaisempi.”

    Voi olla. Voimme myös ajatel­la, että lääkkei­den hin­ta olisi silti kehi­tys­maille liian kova. Sen sijaa, jos patentin suo­ja aikaa lyhen­net­tää (tai patentin ajan kulu­misen funk­tiona kas­vavia kus­tan­nuk­sia kohote­taan), paten­toitu lääke vapau­tuu nopeam­min vapaaseen käyttöön.

    Tämä ei kuitenkaan ratkaise kysymys­tä, suun­tau­tu­vatko tutkimus­resurssit koko ihmiskun­nan kannal­ta parhaal­la mah­dol­lisel­la taval­la. Nykyti­lanteessa lääkete­htaal­la on vah­va insen­ti­ivi kehit­tää lääkkeitä nimeno­maan elin­ta­so­sairauk­si­in (ts. kaikkein mak­sukyky­isim­mille poti­laille). Malar­i­apoti­laat saa­vat turhaan odottaa.

    Vastaa

22. Eikö tätä voisi hoitaa samoin kuin vaik­ka musi­ikki­te­ol­lisu­udessa eli mak­samal­la kek­si­jälle rojal­te­ja vaik­ka 50 v ajan. Pieni roy­alti pitkältä ajalta.

    Vastaa

23. kukas val­it­sisi ne paten­tit jot­ka pitää ostaa? Eiköhän yhteiskun­nal­la ole jo tarpeek­si velvol­lisuuk­sia. Perus­rokot­teil­la ja antibiooteil­la elinikä saadaan keskimäärin kahdek­saankymp­pi­in jos yhteiskun­ta muu­toin on ter­ve. Eiköhän se riitä. Ilmaisek­si ikävu­osia saataisi­in lisää eimerkik­si kieltämäl­lä tupakoin­ti. Lääkepatent­tien osto taasen mak­saisi hel­vetisti eikä sil­lä edes enää saataisi lisävu­osia kus­tan­nuk­sia vas­taavaa määrää mitenkään.

    Vastaa

24. Voi olla. Voimme myös ajatel­la, että lääkkei­den hin­ta olisi silti kehi­tys­maille liian kova. Sen sijaa, jos patentin suo­ja aikaa lyhen­net­tää (tai patentin ajan kulu­misen funk­tiona kas­vavia kus­tan­nuk­sia kohote­taan), paten­toitu lääke vapau­tuu nopeam­min vapaaseen käyttöön.

    Tässä kokon­aan uuden lääkeaineen (uusi molekyyli, ei mod­i­fioitu van­has­ta) elinkaari. Numerot vas­taa­vat vuosia:

    0: patent­ti­hake­mus jätetään
    0–5: lääkeke­hi­tys (eläinko­keet, syn­teesike­hi­tys, jne.)
    5–11: kolme vai­het­ta ihmiskokeita
    11–12: hyväksyntäprosessi
    12–20: rahastus

    Vain hyvin pieni osa molekyyleistä pääsee ihmiskokeisi­in asti. Niistä noin 20 % pääsee markki­noille. Pros­essin hin­ta per markki­noille päässyt lääkeaine on noin 500‑1000 miljoon­aa euroa.

    Joten siis lääkete­htaan on pakko saa­da katet­ta tuol­lainen sata miljoon­aa vuodessa jokaises­ta uud­es­ta myyn­nis­sä olev­as­ta lääk­keestä. Lisäk­si toinen sata miljoon­aa vuodessa menee markki­noin­ti­in. Patentin kus­tan­nuk­set voidaan nos­taa mihin vain, sil­lä ei ole merk­i­tys­tä (nykyään puhutaan tuhan­sista euroista vuodessa patentin elinkaaren lopussa).

    Vuosit­tain hyväksytään maail­man­laa­juis­es­ti noin 20–30 uut­ta lääkeainet­ta. Van­ho­jen johdan­naisia tulee ehkä 200 vuodessa.

    Mihin tämä johtaa. Loogisesti:

    1. Uusia lääkkeitä kan­nat­taa kehit­tää vain sairauk­si­in, jot­ka ovat yleisiä, ja joiden sairas­ta­jat ovat mak­sukyky­isiä. Krooniset sairaudet ovat parem­pi kohde kuin akuutit.

    2. Lääket­tä kan­nat­taa markki­noi­da hyvin aggres­si­ivis­es­ti, jot­ta myyn­tiä saataisi­in ylös.

    3. Pelisään­tö­jen muu­tok­sis­sa on kyse mil­jardeista, joten lob­bariarmei­jaa pitää ruokkia.

    Patent­tisuo­jan pitu­us ei vaiku­ta lääkkei­den hin­taan, kos­ka lääkkei­den hin­ta vede­tään monop­o­li­ti­lanteessa tap­pi­in asti. Sen sijaan se vaikut­taa olen­nais­es­ti kan­nat­tavu­u­teen; patent­tisuo­jan lyhen­tämi­nen vähen­tää uusien lääkkei­den määrää, piden­tämi­nen lisää.

    Malar­i­apoti­laat saa­vat turhaan odottaa.

    Niin­pä. Mut­ta kun puhutaan kol­man­nen maail­man lääkeon­gelmista, niin kak­si asi­aa on syytä pitää vis­usti eril­lään. Yksi on Veli-Markus Tapi­on yllä mainit­se­ma insen­ti­ivin puute kehit­tää köy­hille lääkkeitä. Toinen on se, että paten­tit vain hidas­ta­vat keskimäärin kahdek­sal­la vuodel­la uusien lääkkei­den tulemista hal­pavalmis­tuk­sen piiriin.

    Viive ei ole kohtu­ut­toman pitkä ainakaan ver­rat­tuna siihen, että muuten ter­vey­den­huol­lon jäl­keen­jääneisyys kol­man­nen maail­man piiris­sä on pikem­min kahdek­sankym­men­tä kuin kahdek­san vuot­ta. Eli paten­tit ovat lähin­nä PR-ongel­ma luku­unot­ta­mat­ta joitain aivan poikkeustapauk­sia (HIV/AIDS).

    Sen sijaan se malar­i­alääke tulee vain, jos joko tuoteke­hi­tyspros­es­sista tulee nyky­istä halvem­pi (vähen­netään tes­ti­vaa­timuk­sia) tai joku (län­ti­nen maail­ma) mak­saa sen. Muuten niitä ei tule, oli sys­tee­mi mikä hyvänsä.

    Vastaa

25. Melkein samat argu­men­tithan käyvät myös kaikkia muitakin patent­te­ja ja imma­te­ri­aalioikeuk­sia vastaan. 

    Lääkepaten­tit ovat tietysti siitä help­po kohde vas­tus­tuk­selle, että niiden vuok­si ihmisiä kuolee. Tämä raja lääkepatent­tien ja muiden imma­te­ri­aalioikeuk­sien välil­lä kuitenkin häl­ve­nee kun miet­tii esimerkik­si kuin­ka paljon lääketi­eteel­lis­ten lait­tei­den hin­taa mah­taa nos­taa niistä löy­tyvien osien tai ohjelmis­to­jen patentit.

    Vastaa

26. vts kir­joit­ti 23.9.2011 kel­lo 21:51

    Mik­si teol­lisu­us­maalaiset ostaisi­vat vapaak­si esimerkik­si malar­i­alääk­keen patentin kun tääl­lä ei ole malariaa?

    Itsekkäistä epäit­sekkäistä syistä, tun­teak­seen itsen­sä ihmisiksi?

    Itsekkäistä itsekkäistä syistä, jot­ta kehi­tys­maalais­ten (sic) voimavaroista kohtu­ut­toman suuri osa ei kuluisi heikon ter­vey­den seu­rausten kanssa kamp­pailu­un, vaan heil­lä riit­täisi voimavaro­ja kehit­tää omaa aineel­lista hyv­in­voin­ti­aan, heistä tulisi kehit­tyvä (poli­it­ti­nen ja) kaup­pakump­pani, jos­ta voisimme (saa­da molem­min­puolista) hyö­tyä, ja sivu­tuot­teena maail­man ihmis­ten keskimääräi­nen hyv­in­voin­ti paranisi?

    Kenen etu on, että köy­hillä kehi­tys­maalaisil­la (sic) on heikko ter­veys, ja suurelta osin sen sivu­tuot­teena heikko talous? Hyödym­mekö me rikkaat teol­lisu­us­maalaiset (sic) siitä jol­lain suo­ral­la tai epä­suo­ral­la taval­la merkit­tävästi niin, että mei­dän kan­nat­taa kollek­ti­ivis­es­ti ylläpitää nyky­istä tilan­net­ta, vai voisiko olla joitain mui­ta vaihtoehtoja?

    Vastaa

27. Entäs täl­lainen: kaik­ki län­si­maat alka­vat mak­saa kehi­tysy­hteistyöra­hansa yhteiseen rahas­toon. Rahas­toon ker­tyy näin lisää rahaa joka vuosi. Fir­ma, joka ensim­mäisenä kehit­tää toimi­van lääk­keen malar­i­aan, saa palkkiok­si koko ker­tyneen rahaston.

    Vastaa

28. Puh­das­ta asiaa. 

    Pitää huomioi­da myös että suuri osa uuden lääk­keen markki­noille tuomisen kus­tan­nuk­sista tulee byrokra­ti­as­ta. Jos uuden molekyylin pääsyä markki­noille yksinker­tais­tet­taisi­in ja samaan aikaan toteutet­taisi­in Osmon kuvaa­ma lisenssoin­ti, saat­taisi toteu­tua sekä hin­to­jen lasku että tutkimuk­sen tehostuminen.

    Varsinkin vakavien tau­tien uudet lää­keet pitäisi saa­da tuo­da markki­noille heti nykyisen phase‑1 jäl­keen, jonkin­laisel­la “Exper­i­men­tal drug” leimal­la varustettuna.

    Kolikon kol­mas puoli on että lääkey­htiöil­lä on, talouden pakot­ta­mana, heikom­mat intres­sit kehit­tää ja tutkia molekyyle­jä joiden paten­toitavu­us on han­kalampi. Näitä voivat olla esim. van­hat tun­netut lääkeaineet joiden havaitaan tehoa­van johonkin toiseen, vakavam­paan sairauteen. Taik­ka tra­di­tion­aal­i­sista “roh­doslääkkeistä” eris­te­tyt yhdisteet.

    Vastaa

29. Viherinssi: “Sen sijaan se malar­i­alääke tulee vain, jos joko tuoteke­hi­tyspros­es­sista tulee nyky­istä halvem­pi (vähen­netään tes­ti­vaa­timuk­sia) tai joku (län­ti­nen maail­ma) mak­saa sen. Muuten niitä ei tule, oli sys­tee­mi mikä hyvänsä.”

    Näin on käymässä — mut­ta ei sen vuok­si, että lääk­keen kehit­tämi­nen on liian kallista (kallista se tietenkin on) vaan sik­si, että tarpeek­si suur­ta voit­toa ei ole odotet­tavis­sa riit­tävän nopeasti — ja voiton suu­ru­u­den ja riit­tävän nopeu­den arvioi­vat fir­mat itse. Ja nyky­isin mak­set­ta­vat voitot ovat kyl­lä suuret.

    Vastaa

30. Lääkepaten­tit eivät ole sieltä pahim­mas­ta päästä mitä patent­ti­jär­jestelmään tulee, mut­ta tilanne on kaikkea muu­ta kuin hyvä.

    Uuden lääk­keen kehit­tämisen kus­tan­nuk­set ovat tun­netusti val­ta­vat, keskiar­vo ~50 M$ ja medi­aani ~40 M$. Kuitenkin yhden lääk­keen kehit­tämis­es­tä _maksetaan_ läh­es puoli mil­jar­dia. Ero­tus menee yhtiöi­den taskui­hin. Valitet­tavasti tästä oper­aa­tios­ta 4/5 mak­se­taan verora­hoista EU-maat(ka).

    Mik­si yhden lääk­keen kehit­tämiseen annetaan verora­ho­ja sato­ja miljoo­nia, kun kus­tan­nuk­set ovat luokkaa 50 M$. Help­po vas­taus olisi paten­tit. Parem­pi vas­taus on kor­rup­tio. Ilman kor­rup­tio­ta ja teol­lisu­u­den kitkanpoistajaa(rahaa) ei nykyisenkaltaista monop­o­li­jär­jestelmää olisi lainkaan.

    Tämä lääkete­htailu on ker­talu­okkaa pöl­jem­pää touhua, kun maat­aloustuet. EU on iso yksikkö, sen kan­nat­taisi lakkaut­taa lääkepaten­tit ja joko perus­taa oma tutkimusyk­sikkön­sä tai ostaa palve­lut ulkop­uolisil­ta. Täl­lä toimen­piteel­lä säästet­täisi­in mieletön sum­ma verorahoja.

    Kuinka­han mon­ta lääket­tä voitaisi­in vuodessa kehit­tää sil­lä sum­mal­la joka menee markkinointiin?
    Com­pa­ny Mar­ket­ing costs / R&D
    Pfiz­er $16.9 / $7.7 billion 

    Glax­o­SmithK­line $12.9 / $5.2 billion 

    John­son & John­son $15.7 / $5.2 billion
    …

    Lääkey­htiöi­den markki­noin­ti kuluista >80%(ka) mak­se­taan EU:ssa verorahoista[lähe:EFPIA].

    Kuten Viherinssi yllä kir­joit­ti patent­tisuo­jan pitu­us ei toden tot­ta vaiku­ta hin­toi­hin, jos kestoa lyhen­netään –>hin­nat nou­se­vat. Järkevin tapa laskea kus­tan­nuk­sia ja nos­taa laat­ua on pois­taa paten­tit kokon­aan, täten hin­nat lask­i­si­vat keskimäärin 70% ja tuoteke­hi­tyk­sen määrära­hat voitaisi­in moninkertaistaa.

    Usa:ssa lob­barei­den sidon­naisuuk­sista on kat­ta­vat tilas­tot, toisin on “avoimes­sa” EU:ssa. Lääke­te­ol­lisu­us on ollut ykkö­nen voitelussa[lähde:opensecrects.org] ainankin vuodes­ta 1988 lask­ien. Tästä syys­tä jär­jestelmään ei ole saatu mitään muu­tos­ta, eikä saa­da jatkossakaan.

    ps. lisää Osmo esikat­selu, näkee miten viestit tulee kap­pale­jakoi­neen jne.

    Vastaa

31. Joo, ja mainit­se­mat­ta on vielä se, että jos vahvis­tet­tu hin­ta ei tyy­dytä lääke­fir­maa, lääke vede­tään pois markki­noil­ta, vaik­ka tarvit­si­joi­ta olisi — ja nämä lääk­keet on kaik­ki jo kehitet­ty ja kus­tan­nuk­set kuo­letet­tu, kehi­tyk­sen kalleud­es­ta on turha puhua.
    Sit­ten on vielä lääk­keet harv­inaisi­in sairauk­si­in, esim. tiet­tyjä lap­sisyöpäpoti­lai­ta USAs­sa noin 20 — volyy­mi liian pieni, valmis­tus lopete­taan, lapset kuol­e­vat — ja nämäkin lääk­keet on kaik­ki jo kehitet­ty ja kus­tan­nuk­set kuo­letet­tu, kehi­tyk­sen kalleud­es­ta turha puhua.

    Kat­so­ja: “ps. lisää Osmo esikat­selu, näkee miten viestit tulee kap­pale­jakoi­neen jne.”
    pps: ja mah­dol­lisu­us kor­ja­ta virheitä!

    Vastaa

32. Uuden lääk­keen kehit­tämisen kus­tan­nuk­set ovat tun­netusti val­ta­vat, keskiar­vo ~50 M$ ja medi­aani ~40 M$.

    Yleis­es­ti käytetään luku­ja, jot­ka ovat suurem­pia. DiMasin (2003) tutkimus lie­nee yleisim­min siteer­at­tu, vaik­ka siinä on ilmeis­es­ti paljonkin kri­ti­ikin varaa. Lop­putu­los oli $800M/NME (uusi lääke, vuo­den 2003 USD). Isom­piakin luku­ja on nähty, jois­sakin lääkkeis­sä luke­ma voi olla jopa pari mil­jar­dia taalaa.

    Light & War­bur­ton esit­tivät viime vuon­na, että kus­tan­nus olisikin vain $55M. Arvio on saanut paljon julk­isu­ut­ta, mut­ta tiedey­hteisön paris­sa sitä ei ilmeis­es­ti ole kovin paljon arvostet­tu. Näyt­täisi siltä, että se ei mene yksinker­tais­es­ta san­i­ty check­istä läpi (big phar­man R&D ‑kus­tan­nuk­set jaet­tuna uusien lääkkei­den määräl­lä), vaik­ka ilman muu­ta big phar­man itsen­sä anta­mat luke­mat ovat paljon suurem­pia (ehkä 2x) kuin todellisuus.

    Asi­aa on arvioitu mon­es­sakin paikas­sa, kos­ka sil­lä on iso merk­i­tys mm. val­tioiden ter­vey­den­hoito­bud­jet­tei­hin. Yhdys­val­lois­sa vuon­na 2006 hal­li­tus arvioi kus­tan­nuk­sia bud­jetääri­sistä syistä, ja tulos oli kuitenkin noin $800M.

    Kuten Viherinssi yllä kir­joit­ti patent­tisuo­jan pitu­us ei toden tot­ta vaiku­ta hin­toi­hin, jos kestoa lyhen­netään –>hin­nat nousevat. 

    Eivät nouse. Olen­nais­es­ti monop­o­liase­mas­sa ole­va myyjä repii tuot­teestaan juuri niin paljon hin­taa kuin siitä saa. Mak­sajien oletet­tu mak­suhalukku­us ker­rot­tuna patent­tisuo­jan ajal­la sit­ten määrää sen, kan­nat­taa koko tuotet­ta kehittää.

    Järkevin tapa laskea kus­tan­nuk­sia ja nos­taa laat­ua on pois­taa paten­tit kokon­aan, täten hin­nat lask­i­si­vat keskimäärin 70% ja tuoteke­hi­tyk­sen määrära­hat voitaisi­in moninkertaistaa.

    Jos patent­tisuo­ja pois­tet­taisi­in, kukaan ei kehit­täisi lääkkeitä kau­pal­lis­es­ti. Lääk­keen kopi­oimi­nen on help­poa, eivätkä lääk­keen valmis­tuskus­tan­nuk­set ole kuin hyvin pieni osa hinnasta.

    Vastaa

33. Näin on käymässä – mut­ta ei sen vuok­si, että lääk­keen kehit­tämi­nen on liian kallista (kallista se tietenkin on) vaan sik­si, että tarpeek­si suur­ta voit­toa ei ole odotet­tavis­sa riit­tävän nopeasti – ja voiton suu­ru­u­den ja riit­tävän nopeu­den arvioi­vat fir­mat itse. Ja nyky­isin mak­set­ta­vat voitot ovat kyl­lä suuret.

    Lääke­te­ol­lisu­us on mie­lenki­in­toinen ala. Ihan ensim­mäisenä se pitää jakaa kah­teen palaan:

    1. Lääkkei­den kehittäjät.
    2. Lääkkei­den valmistajat.

    Maail­mas­sa on iso määrä lääke­valmis­ta­jia, jot­ka eivät kehitä. Kehit­täjätkin voivat lisen­soi­da lääk­keen jollekulle toiselle valmis­tet­tavak­si. Valmis­tus­puo­likin on tiukas­tu reg­u­loitua, mut­ta siel­lä on paljon kil­pailua. Kyse on kuitenkin vain vähän erikois­es­ta kemianteollisuudesta.

    Myös kehit­täviä fir­mo­ja on mon­ta, ja ne todel­la kil­pail­e­vat keskenään. Mitään salali­it­toa tuskin on siihen, etteikö liike­taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavia tuot­tei­ta tehtäisi.

    Valitet­tavasti on niin, että lääkeke­hi­tys on sijoituk­se­na hyvin korkean riskin sijoi­tus. Kymmen­estä­tuhannes­ta molekyylistä ehkä viisi pääsee kli­in­isi­in testei­hin, ja niistä viidestä pääsee yksi markki­noille. Ja jos kel­lään muul­la ei tul­lut parem­paa markki­noille, ja jos asi­akkai­ta on riit­tävästi, ja jos hin­ta saadaan hilat­tua tarpeek­si ylös, niin sit­ten siitä tulee rahaa taloon. Investoin­nit tehdään nyt, tuot­to tulee — jos tulee — kymme­nen vuo­den kuluttua.

    Kaik­ki tuo on arvioitavis­sa halu­tul­la tuo­tol­la diskon­tat­tuna ja riskik­er­toimia käyt­tämäl­lä. Jos sen lasku­toim­i­tuk­sen mukaan lääke tuo enem­män kuin vie, sitä lähde­tään kehit­tämään. Lääkey­htiöhän olisi hölmö, jos se jät­täisi tuot­ta­van lääk­keen kehittämättä.

    Vastaa

34. Yhden arvan hin­ta ensi­vai­heessa on 100 000 euroa,
    näitä on ostet­ta­va vähin­tään kymme­nen. Jos halu­at pää­palkin­non mah­dol­lis­es­ti voit­ta­van arvan on mak­set­ta­va 900 000 euroa lisää. Voit­to mak­se­taan sin­ulle 10 vuo­den aikana.

    Uusien tehokkaiden lääkkei­den hin­nan halpen­e­miseen ei ole oikotietä.

    “Mak­sajien oletet­tu mak­suhalukku­us ker­rot­tuna patent­tisuo­jan ajal­la sit­ten määrää sen, kan­nat­taa koko tuotet­ta kehittää.”

    Loogiselta tun­tu­isi, että lääkkei­den suo­ja-aikaa piden­net­täisi­in, jos halu­taan enem­män uusia lääkkeitä.

    Big phar­man demon­isoimi­nen on silti hie­man pop­ulis­tista, kun asia on mon­imutkainen. Toki isot lääke­fir­mat ovat hyvä viholli­nen, kun niistä kukaan ei varsi­nais­es­ti pidä.

    Vastaa

35. OS:

    Tietotekni­ikan alal­la keskeisimpi­in keksin­töi­hin myön­netään rajoitet­tu patent­tisuo­ja (essen­tial patent)

    Toisaal­ta alal­la ei tarvit­taisi mitään patent­te­ja. Ala voitaisi­in jät­tää paten­toitavu­u­den ulkop­uolelle. Sitä se olikin pitkään. Sit­tem­min on vain heit­et­ty rahaa tuleen.

    Viherinssi:

    Kymmen­estä­tuhannes­ta molekyylistä ehkä viisi pääsee kli­in­isi­in testei­hin, ja niistä viidestä pääsee yksi markkinoille.

    Luu­len­pa, että koko pros­es­sia rajoit­taa pitkälti uusien lääkkei­den markki­noitavu­us. Kun­non markki­nao­su­ut­ta kaap­paavaa hypetys­tä ei saa aikaisek­si, jos tulee jatku­vasti uusia lääkkeitä.

    Vastaa

36. anonyy­mi: “Jos sen lasku­toim­i­tuk­sen mukaan lääke tuo enem­män kuin vie, sitä lähde­tään kehit­tämään. Lääkey­htiöhän olisi hölmö, jos se jät­täisi tuot­ta­van lääk­keen kehittämättä.”

    Ja lääkete­hdas tietää etukä­teen, mikä molekyyli on se tuot­ta­va? Muuten­han ei voi laskea.

    Vastaa

37. Vilka­isin myös parin lääke­fir­man tilannetta.
    Glax­o­SmithK­line kehit­ti viime vuon­na 28.4 mil­jardin pun­nan liike­vai­h­dol­la 1.85 mil­jardin pun­nan voiton.
    Pfiz­er sai 67.8 mil­jardin dol­lar­in liike­vai­h­dol­la 8.257 mil­jardin voiton. Velka­sa­neer­aus ei näyt­täisi uhkaavan.
    Pfiz­erin vuosikat­sauk­sen mukaan kuvio näyt­täisi ole­van se, että kun jokin pienem­pi fir­ma onnis­tuu kehit­tämään sopi­van lääk­keen, suurem­pi fir­ma ostaa sen fir­moi­neen päivi­neen — näin saadaan voit­tokin näyt­tämään pienemmältä.

    Vastaa

38. Lääk­keet, kuten jotkut muutkin inno­vaa­tiot ovat siitä ongel­mallisia että tuot­to­jen jakau­ma voi olla hyvin “epänor­maali”.

    Jos jol­lain jakau­mal­la ei ole ole­mas­sa äärel­lisiä moment­te­ja niin miten hoi­dat riskien hallinnan?

    Ongel­ma tulee siitä että yhden onnis­tuneen pitää kat­taa kaik­ki epäon­nis­tuneet tulok­set plus kerätä vielä riit­tävä tulovir­ta sijoite­tulle pääomalle.

    Yleisen keskustelun virhe tulee siitä että tutk­i­taan ex-post jakau­mia tuot­tovir­rois­sa eikä ex-ante jakau­mia. Paha kyl­lä ex-ante jakau­mat ovat havaitsemattomia.…

    Taleb sanoi hyvin että todis­tei­den puute ei ole puut­teen todiste… 🙂

    Vastaa

39. Joo, ja mainit­se­mat­ta on vielä se, että jos vahvis­tet­tu hin­ta ei tyy­dytä lääke­fir­maa, lääke vede­tään pois markki­noil­ta, vaik­ka tarvit­si­joi­ta olisi – ja nämä lääk­keet on kaik­ki jo kehitet­ty ja kus­tan­nuk­set kuo­letet­tu, kehi­tyk­sen kalleud­es­ta on turha puhua.

    Logi­ik­ka tämän toimin­nan takana on ilmi­selvä. Kysyn­nän ja tar­jon­nan lain mukaan osta­ja määrit­tää hin­nalle ylära­jan ja myyjä alara­jan. Jos nämä eivät kohtaa, ei syn­ny kauppoja.

    Yksinker­tais­es­ta ajatel­tuna on tietysti niin, että valmi­ik­si kehitet­tyä tuotet­ta kan­nat­taa myy­dä niin kauan kuin mak­set­tu hin­ta ylit­tää tuot­teen muut­tuvat kus­tan­nuk­set. Tämä malli ei kuitenkaan sovel­lu lääkkei­den tapauk­seen, kos­ka jos myyjä suos­tuu yksit­täisen lääk­keen kohdal­la odotuk­sia alem­paan hin­noit­telu­un, sama tulee vas­taan seu­raa­van lääk­keen kohdal­la, kos­ka osta­ja on sama.

    Tästä per­spek­ti­ivistä kat­sot­tuna on ihan luon­nol­lista, että lääkeke­hit­täjä käyt­tää myyjän oikeut­ta olla myymät­tä. Kan­nat­taa myös huo­ma­ta, että muu­ta­man vuo­den kulut­tua sitä lääket­tä voi sit­ten patent­tisuo­jan lop­pumisen jäl­keen tehdä kuka vain — ja tekeekin, jos kyse on hyödyl­lis­es­tä lääkkeestä.

    Sit­ten on vielä lääk­keet harv­inaisi­in sairauk­si­in, esim. tiet­tyjä lap­sisyöpäpoti­lai­ta USAs­sa noin 20 – volyy­mi liian pieni, valmis­tus lopete­taan, lapset kuol­e­vat – ja nämäkin lääk­keet on kaik­ki jo kehitet­ty ja kus­tan­nuk­set kuo­letet­tu, kehi­tyk­sen kalleud­es­ta turha puhua.

    Tapaus­ta tun­tem­at­ta väit­täisin, että tuos­sa on toinen jut­tu takana. Vaik­ka lääkkei­den valmis­t­a­mi­nen on varsin edullista ver­rat­tuna niiden kehit­tämiseen, se ei ole ilmaista. Yksit­täisen tuot­teen valmis­tamiseen liit­tyy erit­täin paljon byrokra­ti­aa ja laadun­varmis­tustyötä. Jos tuotet­ta pitäisi valmis­taa hyvin vähän, se on erit­täin kallista per annos.

    En minäkään ole big phar­man ystävä. Niil­lä yri­tyk­sil­lä on etenkin takavu­osi­na ollut aika mie­lenki­in­toisia liikkeitä ja tem­pauk­sia. Eniten inhoan tapah­tunut­ta tutkimus­tu­losten vääris­te­lyä. Peru­songel­mat eivät kuitenkaan lähde näistä väärinkäytök­sistä, vaan alan luonteesta.

    Kumpikin ylläol­e­va esimerk­ki ker­too minus­ta kuitenkin vain sen, että lääkeke­hit­täjät ja ‑tehtaat toimi­vat omas­sa toim­intaym­päristössään taval­la, joka on liike­taloudel­lis­es­ti järkevä. Aina se toim­intat­a­pa ei ole kokon­aisu­u­den kannal­ta paras mahdollinen.

    Vastaa

40. Luu­len­pa, että koko pros­es­sia rajoit­taa pitkälti uusien lääkkei­den markki­noitavu­us. Kun­non markki­nao­su­ut­ta kaap­paavaa hypetys­tä ei saa aikaisek­si, jos tulee jatku­vasti uusia lääkkeitä.

    Koko pros­es­sia rajoit­taa voimakkaasti lääkkei­den kehit­tämisen vaikeus. Uusi veren­painelääke voi pudot­taa keskimääräistä ylä­painet­ta vaikka­pa 2 mmHg ver­rat­tuna van­hempi­in lääkkeisi­in. Minkä arvoinen täl­lainen lääke on? Ehkä se säästää jonkun käyt­täjän­sä verenkier­to­ta­pah­tu­mal­ta. Tai ehkä sil­lä on vähäisem­piä sivu­vaiku­tuk­sia kuin edeltäjältään. Tai ehkä se toimii jol­lain käyt­täjäryh­mäl­lä eri­tyisen hyvin.

    Joka tapauk­ses­sa tilanne on se, että paran­nus aikaisem­paan on aika pieni. Oikeasti merkit­täviä lääkekeksin­töjä tulee markki­noille hyvin vähän.

    Tarpeel­lisia lääkekeksin­töjä on help­po kek­siä. Jos joku kek­sisi hyvän lääk­keen rhi­novirus­in­fek­tioi­hin (suom. räkä­tau­ti), siitä saisi aika mukavasti rahaa. Tai vaik­ka HSV-per­heen viruk­sia vas­taan toimi­va lääkekin olisi aika hyvä. Entäpä HIV:n häätävä lääke? Tehokas lääke II-tyypin dia­betek­seen? Toimi­va ja riit­tävän sivu­vaiku­tuk­se­ton laihdutuslääke?

    Vaikeam­paa on kuitenkin kehit­tää lääkkeitä näi­hin tarpeisi­in. Vaik­ka teknolo­giaih­misenä vihaankin aja­tus­ta siitä, että helpot keksin­nöt on jo kek­sit­ty, lääke­te­ol­lisu­us näyt­täisi inno­vaa­tioiden vaikut­tavu­us­ta­sol­la arvioiden ole­van jos­sain määrin siinä tilanteessa.

    En esimerkik­si ihan allekir­joi­ta tuo­ta malar­i­a­jut­tua, jos­ta usein puhutaan. Todel­lisu­udessa malar­ia-alueil­la asuu niin paljon ihmisiä, että jos jokaiselta saisi pari euroa — mikä on vielä mah­dol­lisuuk­sien rajois­sa — sil­lä kyl­lä rahoit­taisi vähän kalli­im­mankin tuotekehityksen.

    Ja kun tilanne on tämä, lääke­te­ol­lisu­us tekee uusi­nakin lääkkeinä lähin­nä pien­tä inkre­men­taal­ista kehi­tystyötä. Siitä tehdään sit­ten markki­noin­nin menetelmil­lä mah­dol­lisim­man tärkeän ja suuren näköistä. Jos kakun laa­jen­t­a­mi­nen tuoteke­hi­tyk­sen menetelmil­lä on vaikeaa, yri­tyk­sen pitää panos­taa markkinointiin.

    Vastaa

41. Luet­telit kyl­lä nykyisen markki­nae­htoisen mallin huonouksia.

    Mut­ta kuin­ka kova usko sin­ul­la on, että siirtämäl­lä lääkeke­hi­tyk­sen suuren riskin ja korkean epäon­nis­tu­mis­to­den­näköisyy­den peli fir­moil­ta val­tioille, kuvio sit­ten paranisi, eikä entis­es­tään huononisi?

    Ehkä voitaisi­in kek­siä moni­akin syitä, että val­tio­jo­htois­es­ti (keskusjo­htois­es­ti) hom­ma pyörisi vielä nyky­istäkin huonommin.

    Vastaa

42. Sam­po Smolander:

    Ehkä voitaisi­in kek­siä moni­akin syitä, että val­tio­jo­htois­es­ti (keskusjo­htois­es­ti) hom­ma pyörisi vielä nyky­istäkin huonommin. 

    Olisin melkein minkä tahansa tuotan­non suh­teen täs­mälleen samaa mieltä kanssasi, mut­ta minus­ta lääkkei­den kohdal­la on se merkit­tävä ero mon­een muuhun asi­aan (ainakin Euroopas­sa), että val­tiot pitkälti jo mak­sa­vat touhun. 

    Ne siis joko joutu­vat keskusjo­htois­es­ti päät­tämään, mitä lääkkeitä kor­vataan ja mitä ei (jos ovat fik­su­ja) tai sit­ten anta­maan tämän val­lan yksit­täisille lääkäreille ja mak­saa tämän suht umpimähkäisen pri­or­isaa­tion kus­tan­nuk­set (jos eivät ole kovin fik­su­ja). Jos ne siis jo nyt päät­tävät, mitä lääkkeitä kor­vataan ja mitä ei, eli niil­lä on jo kri­teer­it sille, kuin­ka hyviä uusien lääkkei­den pitää olla, jot­ta ne kor­vataan, olisiko se eri­tyisen vaikeaa, että nämä kri­teer­it ohjaisi­vat sit­ten sitä lääkeke­hi­tys­tä val­ti­ol­lises­sa tutkimuskeskuksessa? 

    Oleelli­nen säästöhän tässä touhus­sa tulisi ainakin niiden markki­noin­tikus­tan­nusten jäädessä pois. Nythän lääkkeitä markki­noidaan lääkäreille, jot­ta nämä kir­joit­taisi­vat uusia ja kalli­ita lääkkeitä. Ei ole mitään syytä olet­taa, että tässä touhus­sa lääkete­htaat koit­taisi­vat antaa mitenkään objek­ti­ivista tietoa. Jos 9 tutkimus­ta 10:stä ei löytänyt mitään hyö­tyä lääk­keen käytöstä, mut­ta yksi löysi, niin mihinkähän noista tutkimuk­sista tehtaan esit­telijä vetoaa lääket­tä esitel­lessään lääkäreille? 

    Nykysys­tee­mi voisi toimia jotenkin, jos lääkkei­den markki­noin­ti suo­raan lääkäreille kiel­let­täisi­in kat­e­goris­es­ti. Lääkete­htaiden annet­taisi­in rahoit­taa sitä, että joku keskusjo­htoinen laitos käy läpi lääkkeistä tehtyjä tutkimuk­sia ja jär­jestää sit­ten lääkäreille objek­ti­ivisem­pia koulu­tusti­laisuuk­sia uusista lääkkeistä.

    Vastaa

43. Samuli: Kun kaiketi murskaen­em­mistö tutkit­tavista lääke­molekyy­likan­di­daateista pitää tutkimusten edetessä hylätä, niin jos sekä lääkeke­hi­tys­tä tek­isi val­tio että lääk­keet hyväksy­isi val­tio, niin eikö olisi vaara että sato­jen miljoonien bud­jetil­la lääkeke­hi­tys­tä tehneel­lä val­tion viras­tol­la olisi kaiken tämän rahanku­lun jäl­keen kiusaus julis­taa edes muu­ta­ma tutkimis­taan lääkkeistä toimiviksi ja tur­val­lisik­si? (Riip­pumat­ta oli­si­vatko ne oikeasti sitä.)

    Nyt kun lääkeke­hi­tys­tä tekevät fir­mat, ja lääk­keet hyväksyy val­tion viras­to, viras­tol­la ei ole omaa lehmää ojas­sa vaan se voi — näin kuvit­te­len — objek­ti­ivisem­min hylätä lääk­keet jot­ka eivät täytä vaatimuksia.

    Vastaa

44. Sam­po, kuten kir­joitin, nykysys­tee­mi voisi toimia, jos koko touhu kiertäisi val­tion viras­ton kaut­ta niin, että lääkkei­den käytöstä käytän­nössä päätök­siä tekevät lääkärit oli­si­vat tuon viras­ton ohjeis­tamia siitä, mitä lääk­keet oikeasti aut­ta­vat, eikä mitään lääkete­htaiden suo­raa “esit­te­lyä” (=markki­noin­tia) tapahtuisi. 

    Kuten joku tääl­lä jo ker­toi, lääkete­htaiden markki­noin­tibud­jetit ovat val­tavia. Tämä ker­too juuri siitä, että ne usko­vat pystyvät vaikut­ta­maan siihen, mitä lääkkeitä lääkärit määräävät tai miten paljon ylipäätän­sä määräävät lääke­hoito­ja ver­rat­tuna siihen, mitä he puolueet­toman tiedon val­lites­sa tekisivät. 

    Mitä tuo­hon sin­un esit­tämääsi tulee, niin ei kai mikään pakko olisi siinä, että sama val­tion viras­to tutk­isi lääkkeitä ja päät­täisi niiden hyödyl­lisyy­destä ja tur­val­lisu­ud­es­ta. Esimerkin voi ottaa vaikka­pa ydin­voimas­ta. Suomen ensim­mäi­nen ydin­voimala oli val­ti­ol­lisen Ima­tran Voiman rak­en­ta­ma, mut­ta sen toim­intaa valvoi val­ti­olli­nen STUK.

    Vastaa

45. Samuli: No joo, mut­ta ydin­voima on käytän­nössä täysin riskitön tapa tehdä voit­toa. Riit­täisikö pienel­lä maal­la resursse­ja pyörit­tää lääke­tutkimus­ta joka olisi tarpeek­si laa­jaa että tilas­tol­lis­es­ti osum­ia (onnis­tunei­ta lääkelöytöjä) tapah­tu­isi tarpeek­si usein? (En osaa itse arvioida.)

    Miten alas­ta vas­taa­va min­is­teri perustelisi puuhaa, “joo, me on nyt 3 vuot­ta pyöritet­ty tätä tutkimus­ta nnn miljoon­al­la eurol­la, mut­tei tois­taisek­si olla löy­det­ty mitään hyödyllistä”.

    Vastaa

46. Sam­po, aja­tus olisi kai se, että lääkeke­hi­tys­tä tehtäisi­in vähin­tään EU:n, mah­dol­lis­es­ti jopa laa­jem­man piirin sisäl­lä. Tämä sik­si, että kaik­ki EU-maat ovat ihan samas­sa junas­sa sen suh­teen, että älyt­tömän korkeat lääkkei­den hin­nat mak­se­taan val­tion kas­sas­ta (tai vai­h­toe­htois­es­ti pakol­li­sista vaku­u­tuk­sista, joka on kyl­lä ihan sama asia). 

    Juuri täl­lainen asia on niitä parhai­ta mah­dol­lisia kan­sain­väliseen yhteistyöhön, kos­ka siitä saata­va hyö­ty, infor­maa­tio, on triv­i­aalia monistaa aivan riip­pumat­ta siitä, paljonko mai­ta on yhdessä. Tässä mielessä nykysys­tee­mi jopa poten­ti­aalis­es­ti hukkaa val­tavasti resursse­ja. Jos kak­si lääke­fir­maa kehit­telee lääket­tä ja toinen ehtii sit­ten paten­toi­da sen vähän ennen kuin toinen, niin ensin ehtivä saa itselleen kaiken voiton ja toisek­si tul­lut menet­tää kaiken panostamansa. 

    Juuri tämä “win­ner takes all” ‑asetel­ma on minus­ta muutenkin ongel­mana IP-asiois­sa. Sen lisäk­si, että se johtaa yllä kuvatun kaltaisi­in epäoikeu­den­mukaisuuk­si­in, niin se johtaa myös siihen, että var­muu­den vuok­si paten­toidaan kaik­ki mah­dolli­nen, vaikkei edes olisi tarkoi­tus niitä kaikkia asioi­ta toteut­ta­maan todellisuudessa. 

    Olet ihan oike­as­sa siinä, että julk­isin varoin tehtävässä tutkimuk­ses­sa on omat ongel­mansa sen suh­teen, miten touhun edis­tymis­es­tä palk­i­taan ja edis­tymät­tömyy­destä ran­gais­taan. Itse en tähän oikein kek­si muu­ta yleis­lääket­tä kuin sen, että luo­tamme siihen, että lääkkeitä kehit­tävien tutk­i­joiden tieteelli­nen ambi­tio ajaa heitä tekemään mah­dol­lisim­man korkeata­soista tutkimus­ta siinä, mis­sä kaikessa muus­sakin julk­isin varoin tehtävässä tieteel­lisessä tutkimuksessa.

    Vastaa

47. Jos kak­si lääke­fir­maa kehit­telee lääket­tä ja toinen ehtii sit­ten paten­toi­da sen vähän ennen kuin toinen, niin ensin ehtivä saa itselleen kaiken voiton ja toisek­si tul­lut menet­tää kaiken panostamansa.

    Tässä on vaikea nähdä ongel­maa, kos­ka paten­toin­ti tapah­tuu varhaises­sa vai­heessa, ennen kuin fir­ma on ehtinyt panos­taa siihen kovinkaan paljon. Häviäjä toki jää nuole­maan näppe­jään, mut­ta niin se vain on. Tilanne olisi toinen, jos kyse olisi inno­vaa­tios­ta, johon kumpikin on panos­tanut sato­ja miljoonia.

    Aikainen paten­toin­ti on monel­la taval­la hyödyl­listäkin. Se pakot­taa kehit­tämään nopeasti, ja se toisaal­ta myös jakaa kehi­tys­su­un­nista tietoa nopeasti. Patent­ti­jär­jestelmähän on tietyl­lä taval­la palkkio­jär­jestelmä: “Jos ker­rot, mitä teet, saat siihen vähäk­si aikaa yksinoikeuden.”

    Jär­jestelmä siis kan­nus­taa avoimuu­teen ja nopeaan kehit­tämiseen. Lisäk­si se mah­dol­lis­taa suuren panos­tuk­sen tuoteke­hi­tyk­seen takaa­mal­la yksi­noikeu­den. IPR-klep­tokra­ti­as­sa ei juuri kan­nat­taisi kehit­tää, tai kehi­tys kan­nat­taisi ainakin suun­na­ta mah­dol­lisim­man huonos­ti monis­tet­tavi­in inno­vaa­tioi­hin. Tämä ei olisi mitenkään tan­gen­tis­sa teknolo­gian tehokkaan kehit­tämisen kanssa.

    Vastaa

48. Viherinssi, jos se pätee, että on hal­paa kehit­tää lääke sille patentin asteelle, mut­ta siitä eteen­päin meno on kallista, niin minus­ta tämä kan­nus­taa siihen, että lääkete­htaiden kan­nat­taa paten­toi­da hirvit­tävä määrä vähänkin sel­l­aiselta lääkkeiltä vaikut­tavia molekyyle­jä, jot­ka voisi­vat kil­pail­la hei­dän jo markki­noil­la ole­vien tuot­tei­den kanssa ja jät­tää kehi­tystyö siihen. 

    Suurin uhka­han lääk­keestä patentin tuo­man monop­o­lin ansios­ta rahan nyhtämiselle on se, että joku toinen kehit­tää vas­taa­van tai hitusen parem­man lääk­keen. Siihen, ettei näin käy, kan­nat­taa siis patentin omis­ta­van lääkete­htaan uhra­ta paljonkin resursse­ja. Ja tämä on kaik­ki täysin turhaa ja vain hidas­taa kehi­tys­tä, kos­ka sehän ei itse ryhdy siihen kehi­tystyön kalli­iseen vai­heeseen niiden suo­jap­aten­toitu­jen molekyylien suh­teen, kos­ka se ei ole sille itselleen taloudel­lis­es­ti kannattavaa.

    Vastaa

49. Suurin käytän­nön este ja kus­tan­nustek­i­jä aiheutuu tur­val­lisu­us­narko­ma­ni­as­ta ja halus­ta rahas­taa ryh­mäkan­teil­la. Jos asperi­i­ni, kek­sit­täisi­in tänään, se ei koskaan saisi myyn­tilu­paa kipu- ja kuumelääk­keenä. Sama pätee digok­si­ini­in, parase­ta­moli­in ym. ym.

    Vastaa

50. Viherinssi, jos se pätee, että on hal­paa kehit­tää lääke sille patentin asteelle, mut­ta siitä eteen­päin meno on kallista, niin minus­ta tämä kan­nus­taa siihen, että lääkete­htaiden kan­nat­taa paten­toi­da hirvit­tävä määrä vähänkin sel­l­aiselta lääkkeiltä vaikut­tavia molekyyle­jä, jot­ka voisi­vat kil­pail­la hei­dän jo markki­noil­la ole­vien tuot­tei­den kanssa ja jät­tää kehi­tystyö siihen.

    Jos lääkete­htaal­la on johonkin vaivaan lääke X markki­noil­la, sen ei kan­na­ta pro­tek­ti­ivis­es­ti paten­toi­da mitään suo­jatak­seen kyseistä lääket­tä. Kil­pail­i­jal­la menisi kuitenkin niin kauan saa­da oma lääk­keen­sä markki­noille, että lääk­keen X patent­tisuo­ja on jo rauen­nut. Pitkä tuoteke­hi­tyssyk­li ja lyhyt hyö­dyn­tämi­sai­ka tekee perässäjuok­semis­es­ta kuitenkin vaikeaa.

    Toinen jut­tu on se, että ei ole ihan help­po kek­siä uusia lääkeainei­ta. Paten­toin­nin taustal­la on ihan merkit­tävä määrä alus­tavaa työtä, jol­la har­avoidaan sopivia kan­di­daat­te­ja. Ihan pelkästään paper­itöil­lä tuskin päästään juuri mihinkään.

    Ei silti, ihan var­masti joskus käy niinkin, että lääkete­hdas paten­toi jotain melko lupaavaa ja jät­tää sen hyö­dyn­tämät­tä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään merkit­tävä kehi­tyk­sen hidastaja.

    Ja tietysti niinkin, että jos jol­lakul­la on esit­tää jokin inno­vati­ivi­su­udel­la ja yleiselle kehi­tyk­selle hyödyl­lisem­pi sys­tee­mi kuin patent­ti­jär­jestelmä, niin kan­nat­taa ava­ta suu.

    Vastaa

51. Catili­na: “Jos asperi­i­ni, kek­sit­täisi­in tänään, se ei koskaan saisi myyn­tilu­paa kipu- ja kuumelääk­keenä. Sama pätee digok­si­ini­in, parase­ta­moli­in ym. ym.”

    Niin var­maan. Olet ilmeis­es­ti itse keksinyt tämän.

    Vastaa

52. Ja tietysti niinkin, että jos jol­lakul­la on esit­tää jokin inno­vati­ivi­su­udel­la ja yleiselle kehi­tyk­selle hyödyl­lisem­pi sys­tee­mi kuin patent­ti­jär­jestelmä, niin kan­nat­taa ava­ta suu. 

    Olisin tästä itsekin kiin­nos­tunut noin yleisel­lä tasol­la, mut­ta eri­tyis­es­ti juuri näi­den lääkkei­den kohdal­la tilanne on minus­ta eri­lainen kuin muil­la aloil­la. Syynä tähän on se, että lääkkei­den käytön mak­saa ennen kaikkea veron­mak­sa­jat, eivät “markki­nat”.

    Täl­löin minus­ta keskite­t­ym­mät julkises­ti pyörite­tyt ratkaisut voivat oikeasti tul­la järke­vim­mik­si kuin yksi­tyiset patent­tei­hin perus­tu­vat. Lääkete­htaalle on kan­nat­tavam­paa kehit­tää lääke, joka aut­taa sairau­den X oireisi­in, mut­ta sitä pitää sit­ten käyt­tää vuosikau­sia, kuin lääke, joka estää X:n syn­tymisen, kos­ka täl­lä jälkim­mäisel­lä ei pysty rahas­ta­maan yhtä hyvin. Etenkään patentin lop­pumisen jäl­keen ei jälkim­mäisel­lä pysty rahas­ta­maan enää juuri lainkaan, mut­ta edel­lisel­lä voi hyvinkin jatkaa rahan tahkoamista. Ter­vey­den­huolto­jär­jestelmille taas jälkim­mäiset lääk­keet oli­si­vat paljon ter­ve­tulleem­pia, kos­ka säästäi­sivät val­tavasti X:n muuhun hoitoon meneviä resursseja.

    Vastaa

53. Kuten huo­maamme, todel­la uusia, inno­vati­ivisia ideoita on hyvin vähän. Kuitenkin pyörä on edelleenkin vaan hyvä väline.

    Vastaa

54. Yksi asia, jota tässäkään keskustelus­sa eivät muut kuin Catili­na ole tuoneet esille, ja hänkin vain hie­man sivukaut­ta: Noista lääkkei­den kehi­tyskus­tan­nuk­sista on 50–90 pros­ent­tia asiana­ja­jien palkkioi­ta ja eri­laisia oikeusturvavakuutuksia. 

    Molekyylien kehit­tämi­nen on suh­teel­lisen hal­paa ja help­poa nykypäivänä. Lisäk­si uuden molekyylin omi­naisuuk­sien tutkimi­nen sim­u­laa­tioil­la on jo nykyään ihan arkipäivää niin, että ennen kuin sitä on edes syn­teti­soitu, tiede­tään aika paljon sen omi­naisuuk­sista. Kus­tan­nuk­sia ker­tyy siinä vai­heessa kun ihmiskokei­ta ale­taan tehdä, ja sil­loin alka­vat asiana­ja­jien kel­lot tikit­tää. Siinä vai­heessa kun ensim­mäiset pil­ler­it on saatu ulos, kus­tan­nuk­sista on ker­tynyt vas­ta muu­ta­ma pros­ent­ti. Puhutaan siis miljoon­ista, toki, mut­tei miljardeista.

    Ja ne lop­ut kus­tan­nuk­set ovat ihan puh­taasti oikeusjär­jestelmän ja maini­tun “tur­val­lisu­us­narko­man­ian” tuot­tei­ta. Sitä sit­ten kor­jataan paten­teil­la, eli yksi­noikeuk­sil­la? Minus­ta tämä sys­tee­mi on täysin kiero.

    Vastaa

55. Täl­lä TED-vide­ol­la Ben Goldacre ensin heit­tää vähän vit­siä puoskareista, mut­ta lop­pupuolel­la selit­tää miten isot fir­mat ovat hui­jan­neet lääke­tutkimuk­sis­sa: http://www.youtube.com/watch?v=h4MhbkWJzKk

    Vastaa