En lottoa

Vas­taus HS-Raadin kysymyk­seen lottoanko.

En lot­toa, tilas­toti­eteil­i­jä ei voi lotota.

Jos tiedät, että Kallel­la on puhe­lin­nu­mero Suomes­sa, mut­ta et tiedä mikä. Olisiko järkevää soitel­la sum­ma­mu­tikas­sa eri numeroi­hin ja kysyä, onko tämä Kallen numero. Onnis­tu­misen toden­näköisyys on kuitenkin suurem­pi kuin päävoit­to Lotossa.

Lot­to on toisaal­ta hyvän­tekeväisyyt­tä mut­ta toisaal­ta lasku­taidot­tomien ihmis­ten huijaamista,

74 vastausta artikkeliin “En lottoa”

  1. Tilas­toti­eteil­i­jöil­lä ei ilmeis­es­ti ole unelmia tai mieli­hyvän tunteita.

    Jos kaikesta tekee tulo­ana­lyysin, niin kyseessä ei edes ole tilas­toti­eteil­i­jä vaan ekon­o­misti tai vaku­u­tusvirkail­i­ja. Tai joku muu sosiopaatti.

  2. Lot­to on vero ihmisille jot­ka ei ymmär­rä todennäköisyyksiä.

    Joku tilas­toti­eteil­i­jä muis­taak­seni muuten lot­toaa yhden riv­in ker­ran vuodessa, toden­näköisyys on käytän­nössä sama eli häviävän pieni kuin jos lot­toaisi joka viikko tai use­am­malle rivillä.

  3. Hei Osmo,

    Matka­puhe­lin­nu­merois­sa on yleen­sä kymme­nen numeroa ja eri­laisia kymme­nen­nu­meroisia puhe­lin­nu­meroi­ta on siis 10 mil­jar­dia kun taas eri­laisia lot­torive­jä on noin 15 miljoonaa. 

    Itse tiedän hyvin, että Loto­ssa on huo­mat­tavasti pienem­pi palau­tus­pros­ent­ti kuin muis­sa rahapeleis­sä, mut­ta se on myös ain­oa rahapeli, jol­la Suomes­sa voi rikas­tua ja pelaan sitä sik­si. Käytän­nössä Loto­ssa mak­se­taan jän­ni­tyk­ses­tä ja mah­dol­lisu­ud­es­ta haaveil­la, eikä tuotto-odotuksista.

    1. Niis­sä kymme­nessä numerossa ei ole mah­dol­lista olla kaikkia kym­men­tä vai­h­toe­htoa. Ensim­mäi­nen esimerkik­si on aina nol­la. Eri­laisia puhe­lin­nu­meroi­ta on alle 15 miljoonaa.
      Kos­ka joil­laki­non vain nelinu­meroinen puhe­lin­nu­mer, se vie numeroavaru­ut­ta aika paljon.

  4. Mut­ta jos Kalle mak­saisi sin­ulle mijoo­nan, jos osut oikeaan :-).

    Lot­to on myös viihdet­tä, joka tar­joaa jän­ni­tys­tä elämään ja yhden ohjel­manu­meron arvontailtoihin.

  5. Tietenkin tilas­toti­eteil­i­jä voi lotota(rationaalisestikin siis), jos sen lot­toamis­es­ta saa­ma koet­tu hyö­ty on suurem­pi ku lot­tokuponki­in käyte­tyn rahan vai­h­toe­htoiskus­tan­nus. Tää voi hel­posti toteu­tuu, jos tilas­toti­eteil­i­jä sat­tuu tykkäämään riskistä pie­nil­lä panok­sil­la, niinku mon­et tykkää. 

    Lot­to on toisaal­ta hyvän­tekeväisyyt­tä mut­ta toisaal­ta lasku­taidot­tomien ihmis­ten huijaamista

    Ei se oikeestaan oo lasku­taidot­tomien ihmis­ten hui­jaamista. Useim­mat lasku­taidot­tomatkin tietää, ettei lot­toomi­nen odotusar­vom­ielessä kan­na­ta, vaik­ka ne ei varsi­nais­es­ti ymmär­räkään odotusar­voista mitään. Jos loto­ssa jotain hui­jataan, niin niitä riskin­rakas­ta­jia, jot­ka ei oo tietosia siitä, et on ole­mas­sa myös mie­lenki­in­tosem­pia ja palau­tuk­seltaan paljon reilumpia riskinottomuotoja.

  6. Kalle on sitä mieltä, että kyse ei ole tieteestä vaan tun­teesta. Jos lot­toamis­es­ta tekee päätök­sen pelkästään numeroiden perus­teel­la, on Osmo oike­as­sa. Loto­ssa on kuitenkin kyse unel­mas­ta. 🙂 Unel­mas­ta tehdä ihan mitä tahansa.

    Veikkauk­sen pelien ongel­ma onkin täl­lä het­kel­lä, etteivät ne täytä tuo­ta unel­man vaa­timus­ta. Päävoitot ovat aivan liian pieniä. Euromil­lions, ehkä Veikkauk­sen tärkein kil­pail­i­ja täl­lä het­kel­lä, jakaa päävoit­tona aina vähin­tään 15M€, jota voi pitää jonkin­laise­na verrokkina.

  7. Loto­ssa säväyt­tää se, että kun ker­ran lot­tomiljonääre­jä ker­ran on, mik­sen se voisi olla minä, vaik­ka tilastiede sanoisi mitä vaan. Vielä säväyt­täväm­pää ja tilas­tol­lis­es­ti helpom­min voiton (ja kyl­lä tap­pi­onkin) antavaa on pela­ta ns. urheiluve­donlyön­tiä. Shak­in­pelaa­jana min­ua kiehtoo esimerkik­si lyödä vetoa shakin huip­puot­telus­ta ja seu­ra­ta ottelua suo­rana. Nykytekni­ik­ka suo aika hel­posti täl­laisen ylel­lisyy­den. Valitet­tavasti koti­mainen Veikkaus Oy ei täl­laiseen totoamiseen annan mahdollisuutta.

  8. Eri­laisia puhe­lin­nu­meroi­ta on alle 15 miljoon­aa. Näin sanoo itseään tilas­toti­eteil­i­jäk­si nimit­tävä Osmo.

    Ehdotan tilas­toti­eteil­i­jä Osmolle seu­raavaa: Jos Osmo pystyy osoit­ta­maan, että “Eri­laisia puhe­lin­nu­meroi­ta on alle 15 miljoon­aa”, mak­san 100 euroa Osmon osoit­ta­maan hyvän­tekeväisyy­teen. Muus­sa tapauk­ses­sa Osmo myön­tää täl­lä foo­ru­mil­la kir­joit­ta­neen­sa taas soopaa fak­tana, mikä on hänen kohdal­laan valitet­ta­van yleistä?

    Mitä sanoo Osmo?

    1. Heikko Ahto
      Suomes­sa on viisi miljoon­aa ihmistä. Heil­lä on keskimäärin alle kolme numeroa.
      Teo­ri­as­sa mah­dol­lisia numeroi­ta on ole­mas­sa jokaisel­la melkein kymme­nen miljoon­aa, mut­ta ne eivät ole kaik­ki käytössä. Nuo neljän numeron puh­melin­nu­merot, joi­ta joil­lakin on kaap­paa­vat tuhat pois kerrallaan.

  9. Keskimääräis­es­ti tap­pi­olli­nen sijoi­tus ei ole aina väärin hyö­ty­te­o­ri­oiden mukaan. Jos menetet­ty raha on mitätön yksilölle, kuten lot­tokupon­gin hin­ta, mut­ta mah­dolli­nen hyö­ty hyvin huo­mat­ta­va, kuten loton päävoit­to, on mah­dol­lista että tämä on järkevä sijoi­tus joillekin yksilöille.

    Se mikä on toden­näköisyys voit­taa päävoit­to ei ole keskeis­in­tä vaan palau­tus­pros­ent­ti, mikä tosin on loto­ssa erit­täin huono. Kyl­lä minä ainakin lot­toaisin jos saisin päävoitol­la (mah­dol­lisu­us 1/15 miljon­aa) vaik­ka 50 miljoon­aa-ker­tais­es­ti rahani.

    Jos palau­tus­pros­ent­ti on ain­oa mitä kat­so­taan niin samal­la logi­ikalla ei kan­na­ta ostaa vaku­u­tuk­sia kos­ka siinä häviää aina keskimäärin. Tosin toisille onnet­to­muu­den (kuten tuli­pa­lo) tai onnekku­u­den (kuten lot­tovoit­to) sattues­sa saatu iso “voit­to” on tärkeämpi kuin menetet­ty pieni hin­ta (vaku­u­tuk­sen hin­ta tai lot­tokupon­gin hinta).

    1. Aika erkoinen pitää olla hyö­ty­funk­tion, jos loton riskinot­to kan­nat­taa. Ensim­mäiset eurot ovat merk­i­tyk­set­tömämpiä kuin ne viimeiset.Rahan pit­säisi siis olla kas­vavien rajahyö­ty­jen mukaista.
      Kyse onkin siis haaveista? Eikö ihmisil­lä ole järkeväm­pää haaveilemista.

  10. Lot­to on ensisi­jais­es­ti unel­moin­tia, tuskin­pa kukaan meistä ei ole joskus miet­tinyt mitä moi­sel­la raha­sum­mal­la tekisi.

    Jokaisen ihmisen elämässä on sat­tumuk­sia joiden toden­näköisyys on matemaat­tis­es­ti ajatellen pienem­pi kuin lot­tovoiton toden­näköisyys. Kos­ka jos­sakin muo­dos­sa tapah­tu­van epä­to­den­näköisen tapah­tu­man toden­näköisyys on suuri, tekee ihmi­nen mielessään rin­nas­tuk­sen lot­tovoiton kaltaisen epä­to­den­näköisen tapah­tu­man kanssa. 

    Ts. Kos­ka epä­to­den­näköisiä tapah­tu­mia tapah­tuu kokee ihmi­nen lot­tovoitos­ta unel­moin­nin oikeutetuksi.

  11. Tilas­toti­eteil­i­jäkin voi loto­ta. Lef­falip­ul­la ostaa itselleen viihdyket­tä ja jän­nistys­tä. Vas­taavasti lot­toriv­in hin­nal­la tilas­toti­eteil­i­jäkin voi ostaa jän­ni­tys­tä arvon­nan ajak­si, vaik­ka tietääkin menet­tävän­sä (keskimäärin) rahaa.

    Lot­toamiseen liit­tyy sitä pait­si mie­lenki­in­toinen tilas­tolli­nen ongel­ma. Miten voi kas­vat­taa voit­to­jen­sa odotusar­voa? Kaikkien lot­toriv­ien toden­näköisyys on toki sama, mut­ta lot­toa­mal­la riv­iä, jota mah­dol­lisim­man har­vat lot­toa­vat, kas­vat­taa voit­to­sum­maansa, vaik­ka voiton toden­näköisyys onkin sama.

    Ei, en lottoa.

  12. Mitä se Osmo taas provoilee? 🙂

    Osmo, uno­h­dat muuten kokon­aan taikauskon. Osa lot­toa­jista tajuaa voiton tilas­tol­lisen mah­dot­to­muu­den, mut­ta ehkä he ovat taikauskoisia ja koke­vat että mah­dol­lis­es­ti jokin enke­li on päät­tänyt tänä lauan­taina muis­taa juuri heitä.

  13. Osmo:

    Aika erkoinen pitää olla hyö­ty­funk­tion, jos loton riskinot­to kan­nat­taa. Ensim­mäiset eurot ovat merk­i­tyk­set­tömämpiä kuin ne viimeiset.Rahan pit­säisi siis olla kas­vavien rajahyö­ty­jen mukaista

    Läh­estyt tota liian sup­peesta näkökul­mas­ta. Point­ti on, et siin hyö­ty­funk­tios­sa rahal­lisel­la odotusar­vol­la voi olla suht pieni paino ver­rat­tuna esim. jän­ni­tyk­seen ja vaik­ka siihen sun mainit­se­maan haaveiluun. 

    Itte en tietenkään lot­too ikinä, kos­ka tykkään gam­bla­ta mielu­um­min kiin­nos­tavem­mis­sa +EV peleis­sä kuten pörssis­sä ja net­tipok­eris­sa. Ja ‑EV peleistäkin pelaisin mielu­um­min suun­nilleen mitä tahansa muu­ta ku lot­toa. Esim. urheiluve­donlyöti tele­vi­sioitavista kohteista on tosi kivaa, vaik hävi­inkin siinä jatku­vasti pikkusum­mia enkä kuvit­tele biit­taa­vani kertoimenlaskijoita. 

    Joku voi tiet­ty kyseenalais­taa, et onks pörssi enää +EV ku taloudel­lista maail­man­lop­pua povataan ympäri­in­sä mut…

  14. Tuo lot­topelien viikot­tainen sum­ma esimerkik­si yhdelle riv­ille on niin mitätön, että se hukkuu arkipäivän rahankäytön kohi­naan. Sil­lä ei siis ole merk­i­tys­tä. Osmo tietenkin löytää sillekin vai­h­toe­htokus­tan­nuk­sen. Vaik­ka sijoit­ta­mal­la pätkis-patukkaan. Mut­ta kun pelaa ns. ikipeliä loto­ssa yhdel­lä riv­il­lä ja ei edes tiedä riv­iä, niin pelaamisen voi uno­htaa ja jos sieltä jotain isom­paa joskus tulee, niin se siir­tyy automaat­tis­es­ti pankki­tilille. Ja sil­loin hymy­i­lyt­tää. Ja tuon pelaamiseen käyte­tyn rahan voi han­kkia vaik­ka keräämäl­lä pul­lo­ja. Osmo­han opet­ti aikaisem­min, että se on oikein hyvä keino han­kkia rahaa.

    Vaik­ka voit­tamisen mah­dol­lisu­us on pieni, niin silti joku voit­taa sil­loin täl­löin päävoiton ja pikku­voit­to­ja­han on tuhansia.

  15. Entä osal­lis­tuuko tilas­toti­eteil­i­jä vakiove­don, monive­don tai ravive­to­jen bonuskier­roksille? Noil­la on aina sat­un­nais­es­ti enem­män rahaa jaos­sa voit­toina ulos mitä sil­lä kier­roksel­la kerätään veto­ja sisään. Odotusar­vo on siis posi­ti­ivi­nen, ja jokainen itseään kun­nioit­ta­va tilas­toti­eteil­i­jä on siis mukana?

  16. Osmo,

    Jo pelkästään 040-alkuisia mah­dol­lisia matka­puhe­lin­nu­meroi­ta on ainakin kymme­nen miljoon­aa. Tilas­toti­eteil­i­jänä var­masti ymmär­rät, että nelinu­meroiset ym. puhe­lin­nu­merot eivät rajaa mah­dol­lis­ten numeroiden joukkoa vaan laa­jen­ta­vat sitä. 

    “Kyse onkin siis haaveista? Eikö ihmisil­lä ole järkeväm­pää haaveilemista.”

    Mitä vikaa on haaveilus­sa siitä, että olisi rahaa toteut­taa haaveitaan? Jos minä voit­taisin loto­s­ta, lopet­taisin esimerkik­si kaiken muun työn kuin musi­ikin tekemisen. Tästä asi­as­ta haaveilu ei ole mis­tään pois. Haavei­den ohel­la kyse on toki jän­ni­tyk­ses­tä ja ajan­vi­et­teestä. Use­am­man riv­in tark­ist­a­mi­nen on jän­nit­täväm­pää ja siihen saa kulumaan enem­män aikaa — sik­si pelaan yleen­sä täy­den kupongin.

  17. Niin osal­lis­tua vai ei työ­porukan jär­jestelmään? Mitäs jos nuo muut saakin 1 Me/hlö ja itse ei mitään parin euron säästön takia. Se olisi kova kohtalo.

  18. tässä taan­noin leikit­telin työkaverin kanssa ajatuk­sel­la, että ihmis­ten lot­toamiskäyt­täy­tymi­nen ker­too pref­er­ens­seistä suuri­in tulo­eroi­hin. oman rikas­tu­misen odotusar­vo on noin nol­la, mut­ta hyvinkin moni on valmis mak­samaan pienen sum­man että joku lot­toavas­ta porukas­ta rikas­tuu. lot­to­jär­jestelmä siis kas­vat­taa tulo­ero­ja lot­toa­van porukan iloksi 🙂

  19. Lot­to on viihdet­tä, jän­ni­tys­tä, puheenai­he ja mah­dol­lisu­us haaveil­la jostain suures­ta. Köy­hänä opiske­li­jana oli kiva kuvitel­la voit­ta­vansa, vaik­ka tiesikin toden­näköisyy­den. En ole loton­nut ainakaan kymme­neen vuo­teen, kos­ka tilas­tol­liset arvon­nat eivät enää tuo min­ulle jän­ni­tys­tä ja lisä rahakaan ei lisää onnel­lisuuteni määrää. Pidän kuitenkin voit­tamis­es­ta, joten pelaan esim. pok­e­ria. En ole tavan­nut ikinä lot­toavaa henkilöä, joka ei tietäisi suun­nilleen kuin­ka epä­to­den­näköistä on voit­taa pääpotti.

    Osmon puhe­lin­nu­merokom­men­tista joku puhe­liny­htiö saa vielä älyt­tömän kil­pailu­idean, jos­sa luvataan palk­in­to sille, joka arvaa ja soit­taa juuri oikeaan numeroon. Sen taitaa onnek­si kieltää jokin koti­rauha­la­ki tms.

  20. Odotusar­vo­jen ja utili­teet­tien laskem­i­nen ei oikein toi­mi loton kaltais­ten pelien kohdalla.

    Kysymys on olen­nais­es­ti siitä, että mak­saa pari promil­lea tulois­taan johonkin, mis­tä saa promillen kymme­ne­sosien suu­ru­us­lu­okkaa ole­van mah­dol­lisu­u­den voit­taa joskus elämää muut­ta­van sum­man rahaa. Hin­ta on siis niin pieni, että se katoaa tulo­jen sat­un­nais­vai­htelun alle ja vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on sik­si mit­taus­tarkku­u­den rajois­sa 0. Toisaal­ta taas voiton toden­näköisyys käytet­täessä tarkastelu­jak­sona ihmisen elinikää on niin pieni, ettei sen mah­dol­lisu­u­den huomioimi­nen yleen­sä ole rationaalista.

    Lop­pu­jen lopuk­si pitäisi siis tehdä päätös tilanteessa, jos­sa sekä kus­tan­nuk­set että hyödyt ovat merk­i­tyk­set­tömiä. Val­in­ta lot­toamisen tai lot­toa­mat­to­muu­den välil­lä kan­nat­taakin tehdä lähin­nä sil­lä perus­teel­la, mikä tun­tuu kivalta.

  21. Loto­ssa mah­dol­lis­es­ti voite­tut ja hävi­tyt eurot ovat eri­ar­voisia, joten tilas­totiede ei ihan päde.

    Yksinker­tainen esimerk­ki, jos ihmisel­lä on 10€ käteistä ja kysytään että heit­etäänkö kolikkoa voiton jäl­keen on 20€ ja häviön jäl­keen 0€. Tässä hävit­ty 10€ on paljon tärkeämpi kuin voitet­tu 10€ joten kolikon­heit­toa ei kan­na­ta ottaa vastaan.

    Itse en lot­toa kos­ka en halua, että itsel­leni tapah­tuu jotain niin epä­to­den­näköistä, kuten että satel­li­it­ti rojah­taa niskaan.

  22. Osmol­la on ihan kun­ni­alli­nen peruste olla lottoamatta. 🙂

    Tuo­mas Enbuske ker­too, mik­si hän lot­toaa: “Onhan siemennes­teessäkin sato­ja miljoo­nia siit­tiöitä, ja silti juuri minä olen syn­tynyt!” Tämä on ihan paras! 😀

    Sen sijaan tätä perustelua lot­toa­mat­to­muudelle voi jo sanoa rimanal­i­tuk­sek­si omahyväisyy­den hal­pahy­pessä: “On muodikas­ta väl­tel­lä leimau­tu­mista eli­it­tikult­tuurin edus­ta­jak­si, mut­ta lot­toami­nen alit­taisi riman jo liian pahasti.” En viit­si edes maini­ta perusteli­jan nimeä tässä, tuo on niin hävet­tävä ja nolo lausunto.

  23. Per­jan­tain kun­ni­ak­si puu­tu­taan tärkeään aiheeseen.

    Toden­näköisyys osua puhe­lin­soitol­la sum­ma­mu­tikas­sa oikein riip­puu myös siitä soite­taanko lankali­it­tymästä vai matka­puhe­limes­ta. Matka­puhe­limel­la val­i­taan ensin koko numerosar­ja ja sit­ten paine­taan vihreää luuria, kun taas lankali­it­tymäl­lä valit­taes­sa pitkää numerosar­jaa pyrkii lin­ja kytkey­tymään kesken valin­nan ole­mas­sa ole­vaan lyhyem­pään puhe­lin­nu­meroon. Tämä anta­nee soit­ta­jalle vinkkiä siitä, kuin­ka numeroavaru­ut­ta kan­nat­taa rajoittaa.

    Ihmiset keskimäärin vähät­televät negati­ivisia riske­jä ja liioit­tel­e­vat posi­ti­ivisia mah­dol­lisuuk­sia. Ilman täl­laista inhimil­listä perusviret­tä elämä täl­lä pal­lol­la tun­tu­isi toiv­ot­ta­mal­ta. (Hiukan edel­liseen liit­tyen; muis­taak­seni psyki­a­trien vil­jelemän vitsin mukaan vain vakavasti masen­tuneil­la ihmisil­lä on real­isti­nen minäkuva.)

    Pal­stan isän­tä taitaa välil­lä leikkiä har­ras­tuk­sen vuok­si tosikko­maisem­paa kuin oikeasti onkaan?

  24. Yhden riv­in tekemäl­lä toden­näköisyys loton päävoit­toon kas­vaa äärettömästi!

  25. Lot­toon osal­lis­tu­misen ratio­naal­isu­udessa on kyse siitä klas­sis­es­ta ongel­mas­ta, että pitää ker­toa hyvin iso luku hyvin pienel­lä luvul­la. Ihmiset ovat hem­metin huono­ja tässä tekemään tätä intuitiivisesti. 

    Tämä näkyy ennen kaikkea sil­loin, kun ihmiset puhu­vat elämän riskeistä. Riskit, joiden toden­näköisyys on erit­täin pieni, mut­ta seu­raus hyvin vaka­va, tule­vat täysin yliar­voste­tuik­si ver­rat­tuna riskei­hin, joiden toden­näköisyys on suuri, mut­ta seu­raus pieni. Ter­ror­is­mi, ydi­non­net­to­muudet, luon­nonkatas­tro­fit jne. saa­vat medi­as­sa ihan liian suuren näkyvyy­den ver­rat­tuna siihen, mikä niiden tuot­ta­ma ris­ki taval­lis­ten ihmis­ten hen­gelle todel­lisu­udessa on. 

    En siis ihmettele lainkaan, että ihmis­ten arviokyky toimii ihan samal­la tavoin posi­ti­ivis­ten asioiden intu­iti­ivises­sa arvioin­nis­sa. En ihmettele sitä, että tuo intu­iti­ivi­nen arvio lyö jopa sen, että loton tapauk­ses­sa on ihan matemaat­tisen tarkasti las­ket­tavis­sa se, ettei siihen kan­na­ta osallistua. 

    Mitä hyö­ty­funk­tioi­hin tulee, niin eihän loton tapauk­ses­sa tarkastel­la mitään jatku­vaa hyö­ty­funk­tio­ta, vaan kah­ta ääripäätä. Toises­sa on toden­näköisyy­del­lä 1 menet­tää se riv­in hin­ta ja toises­sa päässä hyvin pienel­lä toden­näköisyy­del­lä voit­taa hyvin iso rahasumma.

  26. Lot­toami­nen on ihan jär­jetön­tä, totaalisen älytön­tä — jos ei satu voit­ta­maan, kuten joku melkein joka viikko tekee. En pysty kuvit­tele­maan tilas­toti­eteil­i­jää ilkku­mas­sa yhdek­sän miljoon­aa voit­ta­neelle, että on lasku­taido­ton tyh­myri, en vain jostain syys­tä pysty vaik­ka sen pitäisi ain­oa järkevä tulokul­ma olla.

    RAY:n peliri­ip­pu­vaisia eläkeläisiä kup­paa­vat automaatit sen sijaan voisi säätää lait­tomik­si … ai jaa, että ovat val­tion bisnestä.

  27. Tuskin­pa tämä ketään kiin­nos­taa, mut­ta osaan laskea toden­näköisyyk­siä. Kuten Jouni edel­lä kir­joit­taa tässä on yksi niistä har­voista tapauk­sista jois­sa ei kan­na­ta, kokon­aisu­us huomioiden, niitä laskea.

    Loto­ssa voit­tamises­sa ja häviämisessä on kyse puh­taas­ta sat­tumas­ta: “onnes­ta” ja siitä että mak­samal­la 0,80€ viikos­sa onni voi osua kohdalle. Ilman tätä hyvin pien­tä mak­sua voit­toa ei voi — mis­sään tapauk­ses­sa — tul­la. Sen mak­samal­la on mukana.

    Mak­san mielel­läni 0,8€ — tai mitä se ruudukko­mak­su nyt onkaan, ikilo­t­toa­jana en tiedä riv­iäni, enkä ruudukko­mak­sua — siitä mah­dol­lisu­ud­es­ta että onni ker­ran potkaisee.

    Sen sijaan en mil­loinkaan tee enem­pää kuin sen yhden riv­in. Koko kupon­gin lot­toami­nen — puhu­mat­ta use­am­mas­ta kupongista — olisi kokon­aisu­us huomioiden typerää 😉

  28. Onko tilas­toti­eteil­i­jäl­lä vaku­u­tuk­sia? Miten vaku­u­tus eroaa lotosta?

  29. Tilas­to­jen val­os­sa koko ihmiselämä on tyl­sä koet­tele­mus. Ei kai kukaan lot­toa sijoi­tus­mielessä? Lot­toami­nen on har­mi­ton­ta hyvän­tekeväisyysvi­ihdet­tä ja perisuo­ma­lainen tra­di­tio. Mum­moni oli hir­muinen lot­toa­ja ja onnen­nu­meroiden kalasteli­ja. Ikinä ei mitään voitet­tu, mut­ta sato­ja miljoo­nia me puheis­sa tuh­lat­ti­in ennen arvon­taa eri­laisi­in pro­jek­tei­hin. Ei voit­ta­mi­nen paljon mitään var­maan olisi oikeasti muut­tanut, mut­ta lunastet­tu kupon­ki kävi oikeu­tuk­se­na sijoit­taa voit­tora­hat jo etukäteen.

  30. Jos ei pelaa niin ei voi voit­taa. Joten 1 rivi lot­toa tulee pelatuk­si per viikko. Samal­la riv­il­lä olen veikan­nut loton alkua­joista läh­tien lisät­tynä 1 nuer­moral­la kun siir­ryt­ti­in 7:ään oikeaan numeroon.

    Jos lot­toamis­es­tani ei ole ollut itsel­leni rahal­lista hyö­tyä, niin onpa joku köy­hä kansalainen saanut avus­tus­ta esim. vesivärei­hin ja maalauskankaisiin.

  31. Seu­raan jalka­pal­loa joka jo itsessään on hauskaa. Lyömme kave­r­ien kanssa vetoa ja panok­se­na on aina olut­ta. Muu­ta­man euron mak­sami­nen tap­pi­oista ärsyt­täisi, eikä muu­ta­man euron voit­ta­mi­nen paljoa iloa toisi. Sen sijaan ilmasen kal­jan saami­nen tun­tuu aina mukaval­ta, eikä tuopin tar­joami­nen kaver­ille harmita.

  32. Tänne ei näytä kir­joit­ta­neen vielä kukaan, joka

    (a) on tyy­tyväi­nen tulota­soon­sa eikä kaipaa ansait­se­mat­to­mia raharuiskeita,

    (b) joka pos­ket­toman amerikan­perin­nön saadessaan tietäisi, minne sen lahjoittaisi,

    © jon­ka mielestä arpa­jaiset ja vedonlyön­nit ovat tyl­siä ja pörssipeli ällöttävää,

    (d) jol­la on elämä jo ennestään, ja

    (e) jon­ka mielestä Veikkaus Oy:n nimi pitäisi muut­taa Hömp­pä Oy:ksi ja siltä pitäisi kieltää sug­gesti­ivi­nen mainonta.

    No mä nyt kirjoitin.

  33. Suh­taudun lot­toamiseen samoin kuin Osmo. Auton alle jäämi­nen on suun­nat­toman paljon toden­näköisem­pää kuin edes suurehko voit­to loto­ssa. Hark­it­sen lot­toa vaikka­pa sata ker­taa yli­a­jon uhrik­si jäämisen jäl­keen, sieltä pil­ven reunal­ta siis…

    Parem­pi pistää lot­tora­hat vaik­ka säästöön pahan päivän var­alle ja keskit­tyä elämään mah­dol­lisim­man antoisaa elämää niil­lä vähillä rahoil­la mitä on.

  34. Lot­tokansan ikään­tymi­nen on kyl­lä ongel­ma tieteelle, taiteelle ja ennen muu­ta urheilulle.
    Veikkausvoit­to­varat on bud­je­toitu ja jostain nekin tulot on saatava.

    Veikkaus Oy sinän­sä on ihan ansiokkaasti hoi­tanut sarkansa ja pelien­sä kehit­tämistä. RAY sös­si net­tipok­eris­sa ja pela­jat mein­vät häviämään rahansa ulko­maisille yhtiöille.

    Jos Veikkaus, RAY, ja FIN­TO­TOy­hdis­tetään samak­si fir­mak­si, kohtu­ulli­nen määrä poli­itikko­jen vihre­itä oksia ainakin katoaa. Ehkä se johtaisi nopeastikin uhkapelien lisensoimiseen.

    Uhkapelien erikoisu­us on, että PAF toisaal­ta ei ole suo­ma­lainen ja toisaal­ta taas sit­ten on. Kum­malli­nen erikoisu­us ainakin.

  35. Kun on iso pot­ti jaos­sa, pistän muut­man euron lot­toon. Laskeske­lin, että joskus vuon­na 2252 olen loton­nut niin paljon, että sum­ma jotenkuten vas­taa sitä, mitä olen teat­teris­sa ja opperas­sa saanut muiden lot­toa­jien tukea. Korkoa en ole laskus­sa ottanut huomioon.

  36. Mut­ta kun melkein joka viikko joku suo­ma­lainen voit­taa paljon rahaa …ja meitä on vaan 5 miljoon­aa. Eli mah­dol­lisuuteni rin­nas­tuu siihen. joka iki­nen viikko kahdesti!! Mon­ta kym­men­tä ker­taa vuodessa.

  37. Ville Kom­si: “Tänne ei näytä kir­joit­ta­neen vielä kukaan, (d) jol­la on elämä jo ennestään”
    “No mä nyt kirjoitin.”

    - Niin­pä teit ja siinähän sitä olikin. Sitä isom­paa Elämää.

  38. En lot­toa, mut­ta mieleeni on jäänyt erään Oden kanssa samoil­la lin­joil­la olleen tut­tuni kom­ment­ti aiheesta: Jos vält­tämät­tä halu­aa loto­ta, kan­nat­taa loto­ta viikol­la mah­dol­lisim­man aikaisin, niin saa rahalleen mah­dol­lisim­man paljon vastinet­ta, eli mah­dol­lisim­man pitkäk­si aikaa oikeu­den haaveil­la lot­tovoitos­ta. Samal­la logi­ikalla kestolot­toami­nen ei kan­na­ta, kos­ka ei sitä aikaa kuitenkaan muista käyt­tää haaveiluun.

  39. Muis­tan nuore­na opiske­li­ja­jolp­pina pilkan­neeni Turun Han­kki­jal­la vakkar­i­työn­tek­i­jöitä, jot­ka arpoi­vat joka per­jan­tai kos­supul­lon. Muis­taak­seni hin­ta oli tuol­loin 16 markkaa ja arvon­taan osal­lis­tunei­ta oli 16. Panos oli yksi mark­ka. Ehdotin, että nos­te­taan panos­ta 16:een markaan, jot­ta saisimme kaik­ki palkin­non. Muu­ta­ma kannatti. 

    Samaisel­la Han­kki­jal­la oli mies, joka odot­ti kah­ta asi­aa: eläk­keelle pääsyä ja loton päävoit­toa. Päävoitos­ta hän toki asiantun­tev­asti sanoikin, että huonothan ne mah­dol­lisu­udet on — hyvä jos yksi kymmen­estä tuhannesta. 

    Hyviä kesiä ja hieno­ja ihmisiä. Joo ja lot­toan itsekin. Ja otan osaa työ­paikan viiniarvontaan.

    Touko Met­ti­nen
    pokerihai

  40. “.….lasku­taidot­tomien ihmis­ten huijaamista,”

    Eikö kreation­is­min kan­nat­ta­jil­la ole aika saman­lainen argu­ment­ti evo­lu­tio­teo­ri­aan kumoamiseen?? Ja tääl­lä me silti ollaan. Aina joku voit­taa, samoin kuin elämä maan päällä.

    Jos se olen minä, tar­joan vihreä teetä kaikille!

  41. Kom­si, minus­ta Veikkaus Oy:n nimi pitäisi muut­taa Viekkaus Oy:ksi tai Feikkaus Oy:ksi.

    7‑vuotiaana tuli lotot­tua muu­ta­ma ker­ta viikko­ra­hoil­la, mut­ta sit­ten van­hem­mat sai­vat usko­maan että ei siinä mitään voita. Sen jäl­keen en ole lotonnut.

    En ymmär­rä mik­si ihmi­sistä on niin mukavaa jän­nit­tää epä­to­den­näköistä voit­toa ja pet­tyä viikko toisen­sa jälkeen.

  42. Olen odot­tanut sitä lot­tovoit­toa. Odotan vieläkin.
    Ei vain ole vielä tul­lut sel­l­aista sum­maa, että
    jälkeläis­ten kesken tarvisi jälkikä­teen pape­ria laa­tia yhteis­es­ti pela­tus­ta lottorivistä.

  43. Oli­si­vat kysyneet “Keräätkö bonus­pis­teitä?” Olisi intel­li­gen­tit päässeet opet­ta­maan miten lasku­taidot­tomil­ta viedään rahat.

  44. Ihmisil­lä on kaiken­laisia vaku­u­tuk­sia huono­jen sat­tumuk­sien var­alle. Kun raken­nat pankin rahoituk­sel­la talon, pank­ki vaatii palo­vaku­u­tuk­sen. Kun olet mak­sanut lainasi, jatkat silti edelleen palo­vaku­u­tuk­sen mak­samista, vaik­ka tuli­palon sat­tumi­nen kohdalle­si on loton päävoiton toden­näköisyy­den luokkaa.

    Palo, varkaus, hirviko­lari ym vaku­u­tuk­sen otta­mi­nen perus­tuu pelkoon, lot­toami­nen unelmi­in. Tilas­toti­eteil­i­jä Soin­in­vaara on tietysti tietysti vaku­u­tuk­sien­sa kohdal­la toden­näköisyyk­siä onnet­to­muuk­sien suhteen.

    Sivu­men­nen sanoen kasko­vaku­u­tus autoon on aika turha sijoi­tus. Sekin perus­tuu pelkoon.

  45. Kalle:

    Veikkauk­sen pelien ongel­ma onkin täl­lä het­kel­lä, etteivät ne täytä tuo­ta unel­man vaa­timus­ta. Päävoitot ovat aivan liian pieniä.

    Päävoit­to­jen suh­teen kyl­lä juuri näin.
    Sivu­voitot ovat myöskin Veikkauk­sel­la nyt hävit­täneet päävoiton kas­vat­tamisek­si ja ilmeis­es­ti oman voiton kas­vat­tamisek­si. Aikaisem­min sen­tään oli jotain saumaa saa­da edes kuponki­in käyte­tyt rahat takaisin. Nyt kaik­ki on sitä salamaniskutodennäköisyyttä.
    Ilmankos joutu­vat jatku­vasti mainostamaan.

    antti:

    Oli­si­vat kysyneet “Keräätkö bonuspisteitä?”

    Bonus­pis­teis­sä kyse on yksit­täisen toim­i­jan vs. globaalin voiton saamis­es­ta. Yksit­täi­nen kulut­ta­ja hyö­tyy pis­tei­den keräämis­es­tä ver­rat­tuna tilanteeseen, jos­sa hän ei niitä keräisi, riip­pumat­ta siitä, että tilanne, jos­sa jär­jestelmää ei olisi, olisi hänelle vieläkin edullisem­pi rahallisesti.

    Tämä yksit­täi­nen toim­i­ja vs. kokon­aisu­us ‑ajat­telu kan­nat­taa pitää mielessä sil­loin, kun joku oikeis­to­lainen alkaa meuhkaa­maan miten yksi­ty­istämi­nen on aina hyvä asia ja miten markki­na tuot­taa aina tehokkaim­man lop­putu­lok­sen. Yleen­sä tuotan­toketjun osien voiton­haku vuo­taa jon­nekin muualle kokon­aisu­ut­ta pilaamaan.

  46. En lot­toa, mut­ta joku voi loto­ta ihan ratio­naal­isin perustein ainakin seu­raav­ista syistä:
    — par­il­la pikku kolikol­la saa ostet­tua itselleen jän­ni­tyk­sen tunteen,
    — joka tapauk­ses­sa tulee tuke­neek­si kult­tuuria ja liikun­taa ja saa hyvän kansalaisu­u­den tunteen.

    Moni lot­toa­ja ei näitä mieti, mut­ta yhtä kaikki.

    Pelaan sat­un­nais­es­ti tulosve­toa muu­ta­mal­la eurol­la. Välil­lä osuu ja voit­toa voi tul­la esimerkik­si jopa hur­jat viisi­toista euroa, mut­ta se on lop­ul­ta tois­si­jaista, hauskin­ta on analysoi­da joukkuei­den sen het­k­istä tilaa ja mui­ta tek­i­jöitä jot­ka lop­punumeroi­hin vaikut­ta­vat. Oivaa älyl­listä hupia arjen keskellä!

  47. Lap­su­u­denys­tävieni kilt­ti isä, maati­lalli­nen, voit­ti 70-luvul­la loton­jät­tipotin. Vel­jek­set alkoi­vat busi­ness­miehik­si isän­sä rahoilla.

    Kaik­ki meni ja van­ha isä kuoli yksinään min­un isoisäni van­has­sa kotil­talos­sa, jos­ta jo sähkötkin oli katkaistu…

    Nuoret busi­ness­miehet läh­tivät velko­ji­aan pakoon ulkomaille.

    Ei ole tul­lut lotottua…

  48. Osmo Soin­in­vaara kir­joit­ti 23.9.2011 kel­lo 14:39

    Aika erikoinen pitää olla hyö­ty­funk­tion, jos loton riskinot­to kan­nat­taa. Ensim­mäiset eurot ovat merk­i­tyk­set­tömämpiä kuin ne viimeiset. Rahan pitäisi siis olla kas­vavien rajahyö­ty­jen mukaista.

    Vään­netään nyt rauta­lankaa, kun Soin­in­vaara sitä tilasi (ei ehkä itseään varten…). 😉

    Raha­han on kas­vavien rajahyö­ty­jen mukaista — jol­lain välil­lä. (Ja, kuten tääl­lä on todet­tu, ensi sijas­sa loto­ssa ei silti ole kyse riskino­ton mielekkyy­destä.) Papukai­jamerk­ki sille, joka pal­jas­taa (jonkin) tähän sisäl­tyvän perusoletuksen.

    Ensim­mäisen euron merk­i­tys ei ole suuri, suun­taan tai toiseen. Voin käyt­tää sen tee­hen, kirp­puto­ril­la “tarpeet­tomaan” tavaraan, tai lot­toon, tai antaa sen parem­min tarvit­se­valle, tai saa­da mitä tahansa näistä vas­taa­van ilon sen säästämis­es­tä, aivan riip­puen tilanteesta ja mielentilastani.

    Jos 0,80 euron huvil­la saan satatuhat­ta euroa takaisin, tai parisa­taatuhat­ta, olen tyy­tyväi­nen. Sen jäl­keen rajahyö­ty las­kee. En tarvitse yhdek­sää miljoon­aa, enkä viit­tä­toista, jos puoli miljoon­aa on real­is­tis­ten käyt­töko­htei­deni enimmäissumma.

    Tältä poh­jal­ta olen täysin eri mieltä siitä, että loto­ssa “tarvit­taisi­in” isom­pia pot­te­ja. Minus­ta pot­tien tarkoituk­selli­nen kas­vat­ta­mi­nen on väärä suun­ta, ja mau­ton­ta, mut­ta ker­too kyl­läkin jotain siitä, mihin suun­taan yhteiskun­tamme ovat menossa.

    Mik­si sit­ten yhdek­sän miljoo­nan pot­tia pelataan enem­män kuin pienem­pää pot­tia? Se on pako­re­ak­tio. Ihmiset halu­a­vat “jotain muu­ta”, ja suurem­pi pot­ti herät­tää hei­dät havait­se­maan mah­dol­lisu­u­den. Se on myös tääl­lä mainit­tu aja­tus “joku sen kuitenkin voit­taa, mik­si se en voisi olla minä”. Se on kateut­ta ja pelkoa, “entä jos työkaveri voit­taa, ja minä jään jumi­in tähän har­maaseen arkeen”.

    Se on myös suurten numeroiden harhaa. Ihmiset eivät arvioi suuria rahamääriä kovinkaan selkeästi. (Toisin sanoen emme ole kovinkaan hyviä arvioimaan suurten rahamäärien mah­dol­lis­es­ti laske­vaa rajahyö­tyä.) Val­taos­alle on koko lail­la yhden­tekevää, voit­taako kak­si miljoon­aa vai yhdek­sän. Real­is­tiset haaveet ovat useim­miten miljoon­al­la hyvin pitkälle toteutetut, yhdek­sästä seu­raa lähin­nä pään­särky siitä, mihin minä nämä lop­ut käytän. 😉 Toki ne saa sijoitet­tua ja jälkikasvun olot tur­vat­tua, mut­ta tähänkin tarkoituk­seen kak­si miljoon­aa ajaa läh­es saman asian kuin yhdek­sän, vähem­mäl­lä päänsäryllä.

  49. Ei hyö­ty­funk­tion tarvitse olla erikoisen muo­toinen. Kahvikup­pi mak­saa paikas­ta riip­puen 1–3 euroa. Totea­mal­la, että “aika erikoinen täy­tyy olla hyö­ty­funk­tion, jot­ta joku juo kahvin Robert’s Cof­feessa kun sen saa huoltik­selta kol­ma­sosahin­nal­la” voi ymmärtää mis­tä tässä on kyse.

    Eli, että ihmi­nen ei osta lot­tokuponkia sik­si, että sil­lä saisi paljon rahaa, vaan sik­si että lauan­tai-iltana on haus­ka jän­nit­tää arvontaa.

  50. Itse lot­toan ehkä viidesti vuodessa, lähin­nä huvin vuok­si. Ja onhan se kiin­nos­ta­va pöytäkeskustelu­navaus, aina voi sanoa: “Mitähän sil­läkin rahal­la tek­isi, osaisiko­han sitä edes elää enää…” Haaveilu olkoon sallittua.

    PS: Yksit­täisel­lä siit­tiöl­lä on häviävän pieni toden­näköisyys voit­taa muut miljoonat siit­tiöt emät­timessä matkalla kohtu­un. Silti meistä jokainen on syntynyt.

  51. Käykääpä seu­raa­mas­sa kau­pan tai kioskin kas­sal­la, mil­lä sum­mil­la ihmiset lot­toa­vat. 10€ on aivan nor­maali sijoi­tus. Kyl­lä minus­ta yli 500€ vuodessa on jo tyh­mien hui­jaamista. Varsinkin kun lot­toa yms main­os­te­taan telkus­sa ja lehdis­sä todel­la näkyvästi.

  52. Vaku­u­tuk­sis­sa odotusar­vo on negati­ivi­nen, pitkän päälle vaku­u­tusy­htiö jää voitolle. Ei siis kan­na­ta ottaa matkatavar­avaku­u­tus­ta lomavaat­teille, kän­nykälle ja kam­er­alle vaan ottaa onnet­to­muus vas­taan kun se tulee. Sen sijaan jos talon palami­nen on isku jos­ta et selviä, on palo­vaku­u­tus syytä ottaa, vaik­ka siinäkin voiton­mah­dol­lisu­udet ovat huonot.

  53. Eikös var­muu­den vuok­si kirkkoon kuu­lu­mi­nen ole vähän saman­lainen tapaus: pienel­lä panok­sel­la voit saa­da jät­tivoiton jos taivas on ole­mas­sa. Kirkol­lisvero lie­nee NOIN 10 viikos­sa. Jos sitä ei olekaan ole­mas­sa, et ole menet­tänyt kovinkaan paljon.

  54. Nyt tääl­lä on käsit­teet niin sekaisin, että on pakko puuttua.

    Rahal­la on laske­va, ei nou­se­va, rajahyö­ty. Euro on arvokkaampi nälki­in­tyneelle kodit­toma­lle kuin mil­jardöörille. Rajahyö­ty tarkoit­taa hyö­dyn ekaa derivaat­taa, ääret­tömän pienen rahan­määrän muu­tok­sen vaiku­tus­ta koet­tuun hyötyyn. 

    Amatööri, pien­estä rahamäärästä luop­umis­es­ta koke­masi absolu­ut­ti­nen hait­ta ei skaalaudu suureen, jos koh­ta epä­to­den­näköiseen, voit­toon. Se ei imp­likoi nou­se­vaa rajahyö­tyä, vaan tap­pioaver­sio­ta http://en.wikipedia.org/wiki/Loss_aversion — siitä, etä ihmiset arvot­ta­vat tap­pi­oista ja voitoista koke­mansa hyödyt epäsymmetrisesti.

    Itse ajate­len loton vetoa­van ennen kaikkea ihmisi­in, joil­la on hyvin vähän muitakaan keino­ja kun­nol­la paran­taa taloudel­lista hyv­in­voin­ti­aan. Monel­la ei ole vai­h­toe­hto­ja: koulut käymät­tä, ammatil­l­lis­es­ti kat­to vas­tas­sa. Lot­to ja rahapelit antaa lohtua: edes teo­reet­tisen lupauk­sen parem­mas­ta. Kyl­lä jen­gi tajuaa, ettei lot­toamises­sa ole odotusar­vois­es­ti järkeä, mut­ta aika moni tajuu myös sen, ettei niitä vai­h­toe­hto­jakaan ole. Se toden­näköisyyk­sien perus­teel­la uskot­ta­va vai­h­toe­hto on laka­ta yrittämästä.

    On kohtu­ullisen ilkeää puhua hölmö­jen tai lasku­taidot­tomien lisäveros­ta, tai edes toden­näköisyyk­si­in vedoten kehot­taa jengiä tyy­tymään siihen mitä on. Mil­lä nat­soil­la voi tol­laisia neu­vo­ja antaa? Entä jos se nykyti­lanne on karmein­ta koiran­paskaa, kan­nataako silti olla lot­toa­mat­ta? Nä näk­isin loton nyky­palau­tuk­sel­laan ole­van pikem­minkin lisävero huono-osaisu­ud­es­ta tai näköalattomuudesta.

    For the record: en lot­toa, mut­ta tiedän eläväni etuoikeutet­tua elämää.

  55. VHem­mi­la: “Rajahyö­ty tarkoit­taa hyö­dyn ekaa derivaat­taa, ääret­tömän pienen rahan­määrän muu­tok­sen vaiku­tus­ta koet­tuun hyötyyn.”

    Mut­ta kun lot­toa­mal­la pääsen osal­lisek­si epä­jatku­vas­ta hyö­ty­funk­tios­ta kohdas­sa “ei ole/on toivoa parem­mas­ta” rahamääräl­lä jon­ka merk­i­tys lähe­nee nol­laa eli ensim­mäi­nen derivaat­ta (rajahyö­ty) lähe­nee ääretöntä.

    Voiko parem­paa investoin­tia ollakaan ?

  56. Ymmär­rän tilas­toti­eteitä ja toden­näköisyys­lasken­taa vähin­täänkin vält­tävästi. Mut­ta. Vaik­ka loto­ssa lasken­nal­lis­es­ti häviää, ajat­te­len seu­raavasti: 1. rivi lot­toa mak­saa viikos­sa sen ver­ran, että se ei merk­itse mitään, 2. lot­toa­mal­la se rivi/vko on pienen pieni mah­dol­lisu­us rikas­tua. Johtopäätös: lot­toa­mal­la rivi viikos­sa ei häviä mitään, mut­ta voi voittaa.

  57. “Eikös var­muu­den vuok­si kirkkoon kuu­lu­mi­nen ole vähän saman­lainen tapaus: pienel­lä panok­sel­la voit saa­da jät­tivoiton jos taivas on ole­mas­sa. Kirkol­lisvero lie­nee NOIN 10 viikos­sa. Jos sitä ei olekaan ole­mas­sa, et ole menet­tänyt kovinkaan paljon.”

    Mut­ta mihin tuhan­sista kris­til­li­sistä kirkoista tulisi kuu­lua, jos se taivas nyt ylipäätään on kris­till­i­nen taivas? Kirkothan ovat kiron­neet toisi­aan, joten eivät ne kaik­ki tai­da oike­as­sa olla. Eli jos olet valin­nut väärin, olet sekä mak­sanut paljon että lisäk­si joudut ikuiseen kidutustuomioon. 🙂

    Eipä vaan, mielestäni kuvaa­masi ilmiö on eräs moraalit­tomim­mista syistä kuu­lua kirkkoon. Mitähän kaikki­ti­etävä Jumala täl­lais­es­ta pelaamis­es­ta ajat­telee? Silti vuosikymmen­estä toiseen jopa kirkon­miehet tois­tel­e­vat tätä Pas­calin vaa’ak­si kut­sut­tua pelurin todis­tus­ta. Vielä 1600-luvul­la Pas­calin vaa­ka saat­toi kuu­lostaa järkevältä, mut­ta tänään se lähin­nä nau­rat­taa. Loto­ssa sen­tään todis­tet­tavasti joku voit­taa läh­es joka viikko pääpotin ja pienem­piä pot­te­ja tulee aina.

    Itse lahjoi­tan omat 10 euroani viikos­sa Veikkauselle ja RAY:lle, sil­lä sieltä ne menevät suo­raan hyvän­tekeväisyy­teen eikä niiden avul­la rajoite­ta jumalan­palvelukia, jois­sa käy pääasi­as­sa homo­jen vas­tus­ta­jia ja mui­ta taantumuksellisia.

  58. VHem­mi­la, kiitos. Tiesin käyt­täväni käsit­teitä mah­dol­lis­es­ti epä­tarkasti tai vähin­täänkin epä­s­tan­dard­isti (ks. nim­imerkki­ni 😉 ), mut­ta luotin siihen, että joku täs­men­tää tarvittaessa.

    En silti ole eri­tyisen var­ma, että tap­pioaver­sio on tässä vält­tämät­tä se olen­naisin käsite (totesin­han, että euron mene­tys on melko saman­tekevää, ellei jopa merk­i­tyk­setön­tä, samoin kuin toisaal­ta sen saami­nen), mut­ta prospect the­o­ry vaikut­taa pikaisen vilka­isun perus­teel­la jo hyödyllisemmältä.

    Olen tietysti tietoinen siitä, että “laa­jas­sa kuvas­sa” rahan rajahyö­ty on laske­va, juurikin siitä ilmeis­es­tä syys­tä, jon­ka toteat, eli että “euro on arvokkaampi nälki­in­tyneelle kodit­toma­lle kuin mil­jardöörille”. Jos kuitenkin val­i­taan jokin todel­li­nen ref­er­enssip­iste, ja tarkastel­laan muu­tok­sia siitä kumpaankin suun­taan, ajat­te­len, että voidaan (ainakin epä­s­tan­dard­ein käsit­tein) pää­tyä eri­laiseenkin näke­myk­seen. Selostan vähän.

    Olete­taan, että kuu­lun toimeen­tule­vaan keskilu­okkaan, ja palkkani on suo­ma­laisen keskipalkan paikkeil­la, san­o­taan vaik­ka 30000 e vuodessa. Tämä on ref­er­enssip­iste. Kos­ka kuu­lun myös siihen osaan kansas­ta, jol­la kaik­ki raha, joka tulee sisään, ei päädy kulu­tuk­seen, ovat pienet muu­tok­set tulois­sani min­ulle oikeas­t­aan saman­teke­viä. Jos saan tuhat euroa lisää vuodessa, ei se muu­ta elämääni mil­lään taval­la. Ja sama päin vas­toin, voin silmää räpäyt­tämät­tä lahjoit­taa vuosi­t­u­lostani pois tuhat euroa — jos haluan.

    Mie­lenki­in­toinen osu­us on tässä: jos san­ot­tu pitää paikkansa, tuhan­nen euron min­ulle tuo­ma lisähyö­ty on 0, ja myös rajahyö­ty on sil­loin ymmärtääk­seni 0. (Vas­taavasti ei ole ihmeel­listä, jos tutkimus­tu­lok­sek­si saadaan, että palkanko­ro­tus läm­mit­tää mieltä ehkä het­ken, mut­ta ei tuo­ta pitkäaikaista muu­tos­ta koet­tuun hyvinvointiin.)

    (Samoin pienen rahan mene­tyk­sen aiheut­ta­ma hyö­dyn mene­tys on merk­i­tyk­setön, eli 0. Tähän perus­tui myös aiem­pi totea­muk­seni, että euron käyt­tämi­nen tai käyt­tämät­tä jät­tämi­nen johonkin tarkoituk­seen on käytän­nössä merk­i­tyk­setön val­in­ta: yhdel­lä eurol­la ei (val­i­tus­sa, toimeen­tule­van ihmisen ref­er­enssip­is­teessä) ole min­ulle todel­lista (so. merk­i­tyk­sel­listä) vai­h­toe­htoiskus­tan­nus­ta. Jos oletet­taisi­in, että olisin niin köy­hä, että lot­toon käytet­tävis­sä ole­va euro olisi ain­oa, jol­la voisin vai­h­toe­htois­es­ti han­kkia sinä päivänä ruokaa, asia olisi tietysti eri.)

    Toisaal­ta, tämän keskustelun kon­tek­stis­sa, kun kyse on loto­s­ta, puhutaan “elämää muut­tavista sum­mista”. Jo kyseinen ilmaus ker­too olen­naisen eron: jos saan tuhan­nen euron sijaan satatuhat­ta lisää, sen min­ulle tuo­ma hyö­ty on merk­i­tyk­selli­nen, ja posi­ti­ivi­nen. Myös rajahyö­ty lie­nee näin posi­ti­ivi­nen. (Ja vas­taavasti, jos tuhan­nen euron sijaan menetän satatuhatta.)

    Yhteen­ve­t­ona, jos siis tuhan­nen euron muu­tok­sen rajahyö­ty oli nol­la, mut­ta sitä suurem­man muu­tok­sen rajahyö­ty onkin posi­ti­ivi­nen, rajahyö­dyn voinee tässä tarkastelus­sa sanoa ole­van täl­lä välil­lä kas­va­va (so. “elämää muut­tavien sum­mien” ollessa kyseessä) — vaik­ka ole­timme, että se yleis­es­ti olisi laskeva.

    Miten siis kuvaisit talousti­eteen käsit­tein, tarpeel­lisek­si kat­so­maasi määrää rauta­lankaa apuna käyt­täen, täl­laista “por­tait­taista” hyö­tykäsi­tys­tä, joka tekee eron arkipäiväis­ten min­i­maal­is­ten & merk­i­tyk­set­tömien rahamäärän muu­tosten ja “elämää muut­tavien” suurem­pi­en rahamäärän muu­tosten välillä?

    (Samaa logi­ikkaa voinee soveltaa omakoti­talon palo­vaku­u­tuk­sen ja matkatavar­avaku­u­tuk­sen ottamisen eri­laisen mielekkyy­den havain­nol­lis­tamiseen nor­maal­i­t­u­loisel­la, kuten Mais­terin kom­ment­ti 25.9.2011 kel­lo 13:12 osoittaa.)

    Asetel­ma on lähel­lä binääristä hyö­tykäsi­tys­tä: jos­sain pis­teessä merk­i­tyk­setön muu­tos taloudel­lises­sa tilanteessa muut­tuukin merk­i­tyk­sel­lisek­si (on sit­ten kyse lot­tovoitos­ta tai talon palamis­es­ta). Se, mil­loin tämä tapah­tuu, riip­punee muun muas­sa tulo- ja meno­ta­sos­ta. Jollekin kymme­nen sent­tiä on merk­i­tyk­setön, mut­ta kymme­nen euroa jo järkevästi hyödylli­nen raha. Joku toinen taas voi huo­let­ta huka­ta kymp­pi­ton­nin, mut­ta satatuhat­ta tun­tuu jo liial­liselta. Tässä käsi­tyk­sessä rahan hyö­ty ei vält­tämät­tä ole jatku­va funk­tio, tai määri­ty absolu­ut­tis­es­ti kiin­nitetyl­lä asteikolla.

  59. Jahas, spot­tu sanoikin jo olen­naisen huo­mat­ta­van tiivi­isti, kom­ment­ti vain ei ollut vielä näkyvis­sä. Kiitos.

  60. Spot­tu: “Mut­ta kun lot­toa­mal­la pääsen osal­lisek­si epä­jatku­vas­ta hyö­ty­funk­tios­ta kohdas­sa “ei ole/on toivoa parem­mas­ta” rahamääräl­lä jon­ka merk­i­tys lähe­nee nol­laa eli ensim­mäi­nen derivaat­ta (rajahyö­ty) lähe­nee ääretön­tä. Voiko parem­paa investoin­tia ollakaan?”

    Funk­tio ei ole epä­jatku­vu­us­pis­teessään (kuin puolit­tain) derivoitu­va. Rajahyö­ty on laske­va kaikkial­la mis­sä se on määritel­ty. Nou­se­val­la rajahyödyl­lä ei lot­toamista voi selit­tää, vaan hyö­dyn epä­jatku­val­la kasvulla.

    Mut­ta täs­mäl­lisyys sik­seen… osut viestil­läsi asian ytimeen.

  61. Tilas­toti­eteil­i­jä ei ole ymmärtänyt, että lot­to ei ole toden­näköisyyspeli vaan kus­tan­nus-hyö­ty ‑peli. Pienel­lä kus­tan­nuk­sel­la, muu­ta­mal­la eurol­la, on mah­dol­lista (vaikkakin äärim­mäisen epä­to­den­näköistä, mut­ta silti mah­dol­lista) saavut­taa sel­l­ainen hyö­ty, että koko lop­puelämä muut­tuu ker­ral­la. Toisaal­ta jos ei voita, ei se parin euron mene­tys tun­nu missään.

  62. “Pienel­lä kustannuksella…jne”
    Entäs sit­ten kun lai­tan rahaa viikot­tain lot­toon, jok­eri­in, viking lot­toon ja hedelmäpeli­in jol­loin sum­ma alka­akin olla merkit­tävä vuosi­ta­sol­la pien­i­t­u­loisen pussissa.
    Mil­lä het­kel­lä se ensim­mäi­nen 80 sentin sijoi­tus muut­tuu huonok­si investoinniksi?

  63. Mil­lä het­kel­lä se ensim­mäi­nen 80 sentin sijoi­tus muut­tuu huonok­si investoinniksi?

    Muna ja kana. Hölmöläiset tukkimet­sässä. Kamelin selkä.
    Ihmiset pyrkivät rajaa­maan kaiken alka­misen käsit­teen avul­la. Myös sel­l­aiset ilmiöt, joille ei voi­da määrit­tää selkeätä alkupistettä.

    Vas­tauk­se­na kysymyk­seen: Siinä vai­heessa kun a) tuo­ta rahaa ei enää käytet­täisi muuhun kulu­tuk­seen ja b) pelaamisen vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on siitä saat­ua hyö­tyä suurempi.

  64. Tuo puhe­lin­nu­mero­jut­tu jäi vaivaamaan..

    Suomes­sa on 13 lankaverkon telealu­enu­meroa ja 10 mobi­iliv­erkon “suunta“numeroa. Josko arvios­sa kar­si­taan numeroavaru­ut­ta radikaal­isti ja arvioidaan, että kaikil­la olisi kuus­inu­meroinen puhe­lin­nu­mero saadaan 23 miljoon­aa vaihtoehtoa.

    Matka­puhe­limis­sa on yleen­sä seit­semästä kymme­neen numeroa tuon “suunta“numeron lisäk­si, joten yhdel­läkin oper­aat­to­ril­la voi olla hel­posti kymme­nen miljoon­aa numeroa käytettävissä.

    Kaik­ista numeroista vain pieni osa on käytössä, mut­ta sat­un­nainen näp­päil­i­jä, joka yrit­tää soit­taa Kallelle ei voi tietää mitkä numerot ovat käytössä. Joka tapauk­ses­sa lot­tovoit­to yhdel­lä riv­il­lä on huo­mat­tavasti toden­näköisem­pi, kuin onnis­tua sat­un­nais­es­ti soit­ta­maan Kallelle.

    Lot­toamiseen ja kaikki­in rahapelei­hin on joku muu syy kuin rahal­lisen hyö­dyn saami­nen, muuten­han kukaan ei pelaisi.

  65. Olisi muuten­mi­han hyödtyl­listä teitää Loton vuo­tu­inen liike­vai­h­to. Ja palautusprosentti.

    Laiskana en viit­si lähteä etsimään.

    Kuin­ka paljon se tekee lot­toa­jaa kohti?

  66. Lot­tosin.
    Ruokakau­pas­sa kas­sajono oli pitkä. Ihmiset lot­to­si­vat. Edel­lä ole­va mies lot­tosi yhden kupon­gin. Ajat­teli loto­ta saman­laisen. Otin automaat­ti- eli satunnaiskupngin.

    Olin viimek­si loton­nut, kun rivi mak­soi 50 cent­tiä. Nyt se mak­soi 80 cent­tiä. Ihmettelin hin­nan nousua. Edel­läni ole­va mies kuuli ja sanoi, että tämä on riistoa.

    Lot­tosin koko kupon­gin eli kahdek­san euroa. Tark­istin riv­it ja tulos on seuraava.

    Rivi A. 0 oikein
    Rivi B 1 oikein (10)
    Rivi C 0 oikein
    Rivi D 0 oikein
    Rivi E 0 oikein
    Rivi F 0 oikein
    Rivi G 0 oikein
    Rivi H 1 oikein (8)
    Rivi I 0 oikein
    Rivi J 1 oikein (8)

    Kupongis­sa on siis 70 sat­un­nais­nu­meroa ja niistä vain kak­si, 8 ja 10, oli oikein!

    En lot­toa enää koskaan, mut­ta moni lot­toaa. Lot­to on huumekaup­paan ver­rat­tavaa, riipu­vaisu­ut­ta aiheut­tavaa rikollisuutta.

Vastaa käyttäjälle Maisteri Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.