Päästöoikeuksille tulee säätää minimihinta

Päästöoikeuk­sien hin­ta on nyt jotain 12 – 14 euroa hiilid­iok­sidi­ton­nil­ta riip­puen minkä vuo­den oikeud­es­ta on kyse. Hin­nat oletet­ti­in nou­se­van asteit­tain selvästi korkeam­paa uraa, kos­ka liik­keel­lä ole­vien oikeuk­sien määrää alen­netaan lin­eaaris­es­ti. Yleinen taloudel­lisen toimeli­aisu­u­den alen­e­m­i­nen on kuitenkin vähen­tänyt päästöjä sinän­sä ja sik­si päästöoikeuk­sien hin­ta on alentunut.

Moni on tästä tyy­tyväi­nen, Joku voi nähdä tässä myös automaat­tisen sta­bi­laat­torin piirteitä; päästöoikeuk­sien halpu­us kiihdyt­täisi toimeli­aisu­ut­ta siinä mis­sä hal­pa raakaöljy.

Niiden kannal­ta, jot­ka ovat investoi­neet säästävään teknolo­gian kehit­tämiseen tämä on perin huono jut­tu.  Kaup­pa ei oikein käy. Hei­dän kannal­taan olisi oikein, että liik­keelle las­ket­tavien päästöoikeuk­sien määrää alen­net­taisi­in hin­nan pitämisek­si riittävänä.

Tässä päästöoikeuk­sien alen­nus­myyn­nis­sä ei ole mitään järkeä myöskään ilmas­ton kannal­ta. Melko suurel­la var­muudel­la voidaan sanoa, että päästö­jen haitta­funk­tio on melko tarkkaan lin­eaari­nen alueel­la, jos­sa EU:n päästöt oli­si­vat muu­ta­man pros­entin suurem­mat tai pienem­mät. Ympäristö hyö­tyy yhtä paljon poäästö­jen alen­tamis­es­ta sata miljoon­aa ton­nia EU:n tavoit­teen ala­puolelle kuin se hyö­tyy sata miljoon­aa ton­nia liian suurten päästö­jen laskemis­es­ta EU:n tavoitteeseen.

Kun päästöoikeudet nyt ovat halpo­ja, toimia päästö­jen vähen­tämisek­si lykätään. Jos nousu joskus alkaa, oikeuk­sien hin­ta nousee pil­vi­in laimin­lyö­ty­jen säästö­toimien vuoksi.

Todet­takoon, että autoil­i­joi­ta kan­nuste­taan han­kki­maan vähäpäästöi­nen auto verokan­nus­timil­la, jois­sa hiilid­iok­sidi­ton­nin hin­ta on automerk­istä ja ajok­ilo­me­treistä riip­puen jotain 600 euron luokkaa.