Itse esityslistaan pääsee tästä.
Lauttasaarenmäen alueen rakentamistapaohje
Tämä taitaa olla puhtaasti helsinkiläinen tapa. Ensin tehdään kaava ja sitten sitä huomattavasti tarkempi rakennustapaohje. Ohjeen vaikutus on huomattava, kun rakennetaan kaupungin omistamalle maalle, mutta yksityisten kohdalla se on siis ohje. Tätä on tehty hyvässä yhteisymmärryksessä maanomistajien kanssa, joten toteutunee. Olosuhteisiin nähden hyvännäköistä. Alue on siis Lauttasaarentien varressa.
Townhouse Jätkäsaari viitesuunnitelman silaaminen
Tämä päätös ei ole merkittävä. Tilataan muutamalla kymmenellä tonnilla kilpailun voittajalta jatkosuunnitelma (huom! ei tarvinnut sentään kilpailuttaa, kuka tekee työn loppuun halvimmalla.)
Itse townhouse-kilpailu on. Sen voitti kesällä Heikki Muntola ehdotuksellaan Tabula casa. Kukas Muntola? Ei juuri kukaan, silloin. Nyt hän on townhouse-kilpailun voittaja. Nuori oululainen arkkitehti, joka nimettömänä käydyssä kilpailussa peittosi monta nimekästä. Tästä voi tulla lähes rintamamiestalon kaltainen asia, koska townhouse –rakentamista suunnitellaan Helsinkiin paljon.
Asuntoja Lauttasaareen
Taas muutetaan Vattuniemessä teollisuustontti asuintontiksi. Liki sata uutta asukasta. Minua harmittaa tässä tämä tontti tontilta eteneminen. Kokonaissuunnitelman kanssa alueesta olisi varmaankin saanut paljon paremman näköisen. Teollisuusalue muutetaan teollisuusalueen näköiseksi asuinalueeksi.
Lausunto Sanna Hellströmin aloitteesta
Sanna Hellström haluaa Viikintielle alemman nopeusrajoituksen ja suojatien bussipysäkin kohdalle. Liikennesuunnitteluosasto ei oikein lämpene.
Onnea Sannalle tämänpäiväisestä väitöstilaisuudesta!
Townhouse-ideaa ei toivottavasti ihan ylenpalttisesti kuitenkaan aleta toteuttaa Helsingissä tai muissakaan taajamissa, vaikka yksi talorivi siellä tai täällä voi olla ihan hauska juttu. Ongelma on kaksinainen: kaupunkimaisessa ympäristössä toivoisi, että katutasossa olisi liiketiloja tms. (jotka tietysti vaativat tarpeeksi asiakkaita eli riittävää tehokkuutta…) ja toisaalta kytketyn yksittäistalon tapauksessa se, että ihmiset kävelevät olohuoneen ikkunan edestä on ehkä molemmin puolin häiritsevää. Mutta voihan niitä verhoja pitää kiinni…
Lisäyksenä edelliseen, että (betoni)lähiön korvaajana townhouse on aivan loistava ratkaisu. Ja niinpä keskusta-alueen ulkopuolella olevat townhouset ovatkin esim. Atlantin toisella puolen jo vanhaa perua. Mutta Jätkäsaari mieltyy — tai sen toivoisi mieltyvän — enemmän keskustaan kytkeytyväksi alueeksi. Esim. Katajanokan uuden puolen ja Ruoholahden tapaan ei enää pitäisi tehdä lähiötä kaupungin keskustan tuntumaan. Tästää saa olle eri mieltä, mutta Berliinin uudelleenrakentamisen tiukan vanhoilliset määräykset olivat itse asiassa ihan perusteltuja.
Aloitetaanko siitä, ettei tasakattojen tekeminen näissä ilmasto-olosuhteissa ole ihan täysjärkistä puuhaa. 😉 Jatkaa voisi sillä, että maailmassa on muitakin värejä kuin valkoinen. 😀
Oliko se Aurajoella missä kerrostalo seilasi proomun päällä ?
Jenkkileffoissa näkee rekanlavan sujutettavan omakotitalon
alta jahka talo on kytketty kaivoihin,viemäreihin,kaapeleihin monilajisiin. Verhot vain akkunoissa heilahtavat tervetuloksi
kun perhe astuu kotiinsa ja alkaa elää omansorttista eloaa. Jäi
näet fyrkaa jos mihin koska asuminen ei reijitä kukkaroa eikä sammuta elämäniloa.
On amerikoissa sellaiset insinöörit ja sellaiset ekonomit että
Tea Partyt käyvät mahdollisiksi jokamiehellekin. Se on semmosta kuritonta kun eivät konsistori-sertifikoidut
virkavaltiaat hoida asioitamme, kuten elämistä, puolestamme.
Ja taas vastavuoroon vahtireviirinsä ulkopuolella hae riemumielin tuoreinta ohjeistuspäivitystä kaupunki-netti-
infosta omaan askellukseensa. Rumaa jälkeä.
Oikeasti asumistilan rakentaminen ei maksaisi juuri mitään,
jos ojentautuisimme harakoitten,kettujen ja muiden pesänrakentajien mukaan. Emmenkä robotoituvien nautojen
kaltaisuutta hakien.
Jukka Sjöstedt
Tasakatto on ehkä vaikea tehdä hyvin, mutta ei siinä sinänsä mitään järjetöntä ole. Meillä on 40 vuotta vanha tasakatto, ei ole koskaan ollut minkäänlaisia ongelmia.
Ville: “…se, että ihmiset kävelevät olohuoneen ikkunan edestä on ehkä molemmin puolin häiritsevää…”
Vain, jos rakennukset piirretään väärään koroon. 😉
Mikäs ton Tabula Casan tonttitehokkuus onkaan? En löytänyt ksv:n materiaaleista nopeasti vastausta.
Mitä mieltä olet Ode Länsibulevardista Lauttasaareen?
Olen kanssasi erimieltä kaupunkisuunnittelulautakunnan asioiden tärkeysjärjestyksestä. Minusta korttelitasoiset rakennustapaohjeet, varsinkaan Lauttasaaressa, eivät kuuluisi lautakuntaan, eivätkä oikeastaan koko kaupunkisuunnitteluvirastoonkaan. Meillä on edelleen älytöntä päällekkäisyyttä rakentamisen virastoissa. KSV:n tulisi keskittyä puhtaasti yleis- ja osayleiskaavoihin, sekä tietenkin kannustaa typologioiden kehittymistä. Townhouse-kilpailu oli lajissaan ihan kannatettava.
Kaavottajien tulisi jättää rakennustason asiat rakennusvalvonnalle ja rakennusten suunnittelijoille sekä ymmärtää, miten haastellista ja tärkeää kaupunkisuunnittelu on vähän suuremmalla tasolla. Ei yrittää toimia talon B‑arkkitehtina. Minusta, jos Helsinki pääsee nipin napin puoleen uusien asuntojen rakentamistavoitteestaan, on se hälyyttävä merkki siitä, että koneisto ei toimi riittävällä tehokkuudella. Saa etsiä aika kauan maailmasta toista kaupunkia, jossa olisi postimerkkikaavoja rakennussuunnitelmien pohjalta piirtävä turha välivaihe.
Liikennesuunnitteluosasto voisi estää läpiajon Viikintiellä jossain kohti muilta kun busseilta. Vieressä on moottoritie ihan samaan suuntaan, tuo on ihan turhaa asukkaiden häiritsemistä.
Tiedemies, yksi tuttu arkkitehti kertoi samaa minulle. Tasakatto on mahdollista tehdä toimivaksi. Jenkeillä on systeemi, joka pitää varmasti 20 tai oliko 25 vuotta. Huono puoli on, että noita on tehty Suomeen tiettävästi yksi! 😀 Suomessa tasakatot tehdään bitumihuovalla tai peltisenä, jotka eivät toimi tuossa käytössä.
KISS -> tehdään vain harjakattoja, koska sen me osaamme, vai osaammeko? 😉
Rakennusliikkeet pitävät tasakatoista, koska heidän prosessinsa on optimoitu sille. Yleensä ongelmat tulevat esille vasta takuuajan (10vv) jälkeen, joten siitä ei ole huolta rakentajalle. Kuntie tapa rakentaa 25vv rahoituksellakaan, eti takaa laadukasta jälkeä. Pitää käyttää vähintään 50vv aikajännettä, jotta suunnittelussa otetaan huomioon edes ensimmäinen peruskorjauskierros.
J puhuu asiaa. Kaupunki sotekutuu sellaisiin asioihin, jotka eivät kuulu sille ja samalla kokonaisuus jää hahmottamatta. Kaupungille kuuluu kaupunginosat, kadut ja korttelit sekä kenties räystäskorkeuden määrittäminen. Sitäkään ei kannata tehdä metreissä vaan kerroksissa. Tontin omistajalle taas kuuluu mitä tontille rakennetaan.
PS. Mihin on tulossa uusi kallio? Uusi suuri kaupunginosa raideliikenteen varrella, johon on tulossa vain pieniä asuntoja ja kivijalkaliikeitä?
Tykkäsin enemmän Carlos Lamuelan suunnitelmasta jossa multiway ‑bulevardi rajataan selkeämmin suorilla korttelinpätkillä, autoliikenne tuntuisi vievän vähemmän tilaakin kuin tässä Lauttasaarenmäen alueen kaavassa.
Rakennustapaohje on sinänsä hyvä asia mutta kaava ei ole kaupunki- vaan lähiörakentamista.
Kalle kirjoitti: “Aloitetaanko siitä, ettei tasakattojen tekeminen näissä ilmasto-olosuhteissa ole ihan täysjärkistä puuhaa. 😉 Jatkaa voisi sillä, että maailmassa on muitakin värejä kuin valkoinen. :D”
Kuinka paljon miellyttävämpiä ovatkaan monet vanhat kaupunginosat jo pelkästään sen takia, että jokainen talo on eri värinen. Kuvitelkaapa vaikkapa Puu-Vallilaa ja ‑Käpylää tai Jugend-alueita Katajanokalla ja Ullanlinnassa, missä olisi vieri vieressä valkoisia taloja.
J kirjoitti: “Minusta, jos Helsinki pääsee nipin napin puoleen uusien asuntojen rakentamistavoitteestaan, on se hälyyttävä merkki siitä, että koneisto ei toimi riittävällä tehokkuudella.”
Minusta ei kannattaisi rakentaa yhtään minnekään ennen kuin nykyinen rakentamisen laatu on saatu edes siedettävälle tasolla. Vuotavia kattoja, kosteusvaurioita, homeongelmia, pienemmistä vioista puhumattakaan — ja aivan uusissa taloissa. Tämä on ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Ala-arvoinen rakentamisen laatu on merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Huonosta rakentamisesta kärsivät asukkaat: alkaen nenän tukkoisuudesta, jatkuvan tulehduskierteen kautta lukuisiin muihin kosteusvauriomikrobien aiheuttamiin vaivoihin — aina kuolemaan johtaviin sairauksiin.
Jo kansantaloudellisessakin mielessä rakentamisen laatua tulisi parantaa. On täysin turhaa haaskata rahaa idioottimaisten rakennusvirheiden korjaamiseen, kohonneisiin terveydenhuoltokuluihin tai sairauspoissaoloihin.
Ja tämä liikenne siirtyisi minne, Kehä I:nen Itäkeskuksen alikäytössä olevaan risteykseen?
Mielenkiintoinen juttu tuo rakentamistapaohje. Täällä maakunnassa on paikallisten kaupunkien kaavoittajilla tapana merkitä kaavakarttaan, että rakentamistapaohje on osa kaavaa ja sitova.
Ongelmana tässä on oikeusturvakysymyksistä seuraava joustamattomuus. Oikeuskäytännön mukaan rakennusvalvonnan on pakko hyväksyä mikä tahansa kaavan ja rakentamismääräyskokoelman mukainen ratkaisu, olipa se miten ruma tahansa. Lopputuloksena on valinta: joko tehdään pikkutarkka kaava tai sitten sallitaan kaikenlaiset hirvitykset, joita ei ole voitu edes kuvitella kenenkään täysjärkisen rakentavan.
Kyllä minusta silti joskus kaavoissa mennään vähän liian suureen tarkkuuteen. Esimerkiksi erään maaseutukaupungin kaavoitus kirjoitti sitovaan rakentamistapaohjeeseen määräyksen siitä, että julkisivussa saa olla vain pysty- tai vaakalaudoitusta, ei näiden yhdistelmiä. Myös ikkunapuitteiden koristelistoitus kiellettiin. Ymmärrettävää tämä olisi, jos tehtäisiin suojelukaavaa rintamamiestaloalueelle. Nyt kaavoitusarkkitehti käytännössä sanelee omaa arkkitehtonista ideologiaansa (funktionalismi) uuden alueen rakentajille.
Kun tuota kuvaa katsoo, niin pakko sanoa että onhan tuo nyt karmean näköinen. Mitä tässä oikein tapahtui?
Kimmo, hyvä huomio. En tarkoittanut sitä osaa Viikintiestä vaan Lahdentien suuntaista pätkää Koskelantien ja Viikin välillä.
Ruman näköistä.En pidä ollenkaan. Valkoisessa rakentamisessa ei ole mitään vikaa.
Menee samaan kastiin kuin eiranranta , jossa hyvälle alueelle pistetään rumaa sekundaa.Ehkäpä eiranranta oli niin haluttua , että ulkonäöllä ei ollut niin väliä. Erityisesti Vattuniemessä on jo vuosikymmeniä ollut rumaa rakentamista. Joten ei mitään uutta auringon alla
Olisko tuo huono juttu? En menisi sanomaan, että nykyisenkään systeemin lopputuloksetkaan ovat kovin silmiä hiveleviä, eikä niissä kovin usein näy täysjärkisen kädenjälkeä nytkään. Karseimmat kuutiot ovat juuri useinkin niitä nykyisen prosessin läpikäyneitä “taideteoksia”, jonka lopputuloksena niille on saatu siunaus istuttaa ne kaupunkiympäristöön.
Kamalan näköisiä hirvityksiä ei viime kädessä voi myydä yhtä hyvällä hinnalla kuin hyvän näköisiä taloja; sopiva hakuammunta löytänee markkinoilla tarpeeksi hyvän tyylin, josta kannattaa monistaa useammanlaisia variaatioita. Huono puoli nykyisessä on se, että ei tule sitten poikkeuksellisen hyviäkään rakennuksia, kun liikaa määrätään valmiiksi sopivan silmäänpistämättömälle tasolle.
Muutenkin on parempi, mitä enemmän kaavat toimivat blacklisting ‑periaatteella, eli rajoitetaan mieluummin tiettyjä tunnettuja (negatiivisia) asioita sen sijaan, että tarkkaan määrätään, minkälainen lopputuloksesta pitää tulla. Sitten on parempi mahdollisuus saada jotain erilaista.
Itse rakensin hiljattain omakotitalon alueelle, jonka kaavassa ei ole mitään muita määräyksiä kuin kerrospinta-ala, vaatimus kerroskorkeudesta ja vaatimus etäisyydestä tontin rajoihin. Talon olisi voinut rakentaa tontille vaikka kulmittain ja käyttää mielivaltaista kattokulmaa. Vähän sydäntä kylmäsi, kun mietti, millaisia taloja naapuriin voisi rakentua noilla rajoituksilla.
Lopputulos on kuitenkin aika nätti. Ihmiset ovat rakentaneet puisia yksi- tai puolitoistakerroksisia taloja. Jossain näkyy katkaistu harja. Jossain on pintamateriaalina höylätty hirsi. Jollakulla on musta konesaumattu peltikatto, toisella punatiiltä. Kuitenkin yleisvaikutelma on aika rauhallinen. Selityskin on selvä; rakentajat ovat tavallisia köyhiä työssäkäyviä ihmisiä. (Täällä maalla on mahdollista rakentaa omakotitalo, jos olisi varaa ostaa kaksio Helsingistä.) Yli puolet taloista on itse tehtyjä. Arkkitehtia ei ole kovin monella ollut vaan on rakennettu pakettitalo tai jostain lainatuilla piirustuksilla. Lopputuloksena on jotain, mitä voisi kutsua suomalaiseksi kansankulttuuriksi: puurakentamista, joka toistaa enemmän tai vähemmän tiedostamattomasti suomalaisia rakennusperinteitä ja tyylisuuntia 1800- ja 1900-luvuilta. Jossain korostuu funkkis, toisaalla kustavilaisuus.
Ja ennen kuin kukaan alkaa moittimaan kehyskuntasyndrooman pahentamisesta, huomauttaisin: sekä vaimoni että minä voimme käydä kotoamme julkisilla töissä. Meillä on vain yksi auto.
Ottaen huomioon Lauttasaaren hintatason en oikein käsitä, kuka tuolta paikalta haluaisi asunnon ostaa, kun huomattavasti parempiakin alueita on tarjolla.
Esim. Vattuniemessä on paljon myymättömiä asuntoja ja sijainti on huomattavasti parempi, ellei sitten sukkuloi metrolla tai bussilla töihin joka aamu (ei ihan tyypillisin profiili henkilölle joka ostaa Lauttasaaresta uuden asunnon?)
Lisäksi nuo rivitalo/paritalo/omakotitalo? hässäkät tuossa reunassa. Oma käsitykseni siitä, millaista tonttia ja sijaintia tuon tyyppistä taloa ostavat hakevat heittää kyllä täyttä häränpyllyä jos noista tulee suosittuja kohteita. Olisivat rakentaneet samantien kerrostaloiksi kaikki.
Ei ole pelkästään Helsinkiläinen tapa, että ensin tehdään (tarkoituksella löperö) kaava ja sitten perään tiukat rakentamistapasäännökset.
Tuota harrastetaan nykyään ympäri Suomen vähän joka kaupungissa. Ideana on kiertää asemakaavalainsäädäntöä niin, ettei lain henki toteudu eli kansalaiset pääse vaikuttamaan kaavoihin.
Kun rakentamisen muotovalta siirretään kaavasta rakentamistapaohjeisiin, niin asioista päättävien virkamiesten valta kasvaa. Kaupuginarkkitehti määrää diktaattorin tavoin.
Townhouse-tyyppisessä rakentamisessa, ainakin niissä sovelluksissa, jotka tunnen pk-seudulla: Talinrannassa, Vuorenjuuressa ja Ylästössä sekä ilmeisesti Honkasuon projektialueella on ainakin yksi ongelma: pihakadut. Niissä ei ole erillisiä pyöräkaistoja tai jalkakäytäviä, ja en osaa kuvitella, että uskaltaisin laskea esimerkiksi lapsen sinne opettelemaan pyöräilemistä.