Poliittisesta terrorismista ja aatesuuntien syyllisyydestä

Moni loukkaan­tui, kun kir­joitin, että Nor­jan ampu­ja oli perus­nor­jalainen, paikalli­nen ”hom­mafoo­ru­mi­lainen”. Moni luki sen syytök­senä hom­malaisia kohtaan, mut­ta ei sitä sel­l­aisek­si ollut tarkoitet­tu, kuten ei nor­jalaisia kohtaan sitäkään, että hän oli nor­jalainen tai ev.lut. kirkkoa kohtaan sitä, että hän sanoi puo­lus­ta­vansa kris­til­lisiä arvo­ja. Kos­ka min­ulle on selvää, ettei mikään poli­it­ti­nen aate­su­un­ta voi olla vas­tu­us­sa sen nimis­sä toimivista sekopäistä, en tul­lut edes ajatelleek­si, että asia voitaisi­in tulki­ta syytök­sek­si. On kuitenkin main­in­nan arvoinen asia, mitä aate­su­un­taan ter­ror­isti uskoo edistävänsä.
Moni asi­aan pere­htynyt osaa sanoa asian tarkem­min, mut­ta min­un amatöörin mielessäni ter­rori-iskun tai yhteiskun­nal­lis­es­ti suun­tau­tuneen väki­val­lan uhka liit­tyy seu­raavi­in tahoihin:
1) Sep­a­ratis­tiset liikkeet
2) Äärivasemmisto/anarkismi
3) Äärioikeisto
4) Uskonki­ihkoil­i­jat, joista viime aikoina eri­tyis­es­ti ovat olleet esil­lä islamistit, mut­ta jok­seenkin kaikil­la uskon­tokun­nil­la on tässä omat syntin­sä, jopa hinduilla.
5) Konkurssin tehneet yrit­täjät tai muuten vira­nomaisi­in ja maail­man henkilöko­htaisel­la tasol­la katkeroituneet
6) Aina muodis­sa ole­va poli­it­ti­nen suuntaus
Suomes­sa viimeisen sadan­vi­idenkymme­nen vuo­den aikana – jos kansalais­so­dan aikaiset tapah­tu­mat uno­hde­taan – organ­isoitu­un poli­it­tiseen väki­val­taan ovat tur­vau­tuneet sep­a­ratis­tit ja ääri­oikeis­to. Ääri­vasem­mis­tol­lakin on ollut joitain pienem­piä yritelmiä kansalais­so­dan ulkop­uolel­lakin. Sep­a­ratis­tit ovat siinä mielessä mie­lenki­in­toista joukkoa, että epäon­nistues­saan he ovat hylk­iöitä (Baskit/ETA) mut­ta itsenäisyy­den toteutues­sa sankare­i­ta. Eugen Schau­manil­la on oikein muis­to­laat­ta val­tioneu­vos­ton portaikossa.
Ter­ror­isti on aina vinksah­tanut. Nor­jas­sa puhumme yksit­täis­es­tä vinksah­ta­neesta, punaisen armei­jakun­nan piiris­sä vinksah­dus tapah­tui kollek­ti­ivis­es­ti toinen tois­taan yllyt­täen. Min­un käsi­tyk­seni mukaan tämä kollek­ti­ivisen vinksah­duk­sen mekanis­mi muis­tut­taa uskon­nol­lisen hur­mosli­ik­keen dynami­ikkaa. Sitä vähem­män vinksah­dus­ta tarvi­taan, mitä voimakkaampi tuki toimin­nalle on yleisen mielip­i­teen keskuudessa.
Usein poli­it­tisen ter­ror­in taustal­la vääryy­dek­si koet­tu asia, joka objek­ti­ivis­es­ti ottaen todel­la on vääryys. Jos meistä oli oikein, että run­sas sata vuot­ta sit­ten helsinkiläiset luki­o­laiset murha­si­vat venäläisiä virkamiehiä, mikä me olemme sanomaan, ettei kur­deil­la ole oikeut­ta itsenäisyy­teen? Ääri­oikeis­ton väki­val­taan liit­tyy usein alem­man keskilu­okan ase­man heikentyminen.
Koi­järvi-liik­keen aikana koin voimakkaasti, kuin­ka help­poa liik­keen olisi ollut liukua yhteiskun­nan vas­taisek­si ja siir­tyä yhä äärim­mäisem­pi­in keinoi­hin. Onnek­si tiedos­timme vinksah­tamisen uhan ja käy­timme paljon aikaa sen torjumiseen.
Kahdek­sankym­men­tälu­vul­la, kun vihreät oli­vat emo­tion­aalisel­la tasol­la aal­lon har­jal­la, liik­keen ympärille ker­tyi myös jonkin ver­ran kajah­tanut­ta väkeä. Olin sil­loin huolis­sani siitä, että näi­hin hul­lui­hin, ennen kaikkea väärin ymmär­ret­tyyn linko­lalaiseen syväekol­o­gisu­u­teen yhdis­tet­tynä liit­tyi väki­val­lan uhka – ja niin olti­in myös suo­jelupoli­i­sis­sa. Ker­ran min­ulle jopa soit­ti ”mies Kirkkon­um­melta”, joka ker­toi, että hänel­lä on koton­aan sata kiloa dynami­it­tia ja tiedusteli, tietäisinkö jotain hyviä, luon­non­suo­jelua edis­täviä kohtei­ta sille. Epäilen kyl­lä vah­vasti, että soit­ta­ja oli suo­jelupoli­i­sista. On kaukaa haet­tu, mut­ta ei tyystin vail­la perustei­ta sanoa, että ris­ki toteu­tui Jokelassa.
En ollut odot­tanut ulko­maalais­vas­taisu­u­teen liit­tyvää ter­ro­r­ia, mut­ta jälkivi­isaasti ajatellen sen ei olisi pitänyt yllät­tää. Pelkästään se ryöp­py sairas­mielisiä kir­joituk­sia, joka tälle blogille tulee aina, kun maini­taan sana maa­han­muut­to, osoit­taa, että nyt on ulko­maalais­vas­taisu­u­den vuoro saa­da riesak­seen kaiken maail­man hul­lut. Kos­ka noi­ta pal­sto­ja luke­vien joukos­sa on mie­len­ter­vey­deltään vinksah­tanei­ta, kir­joit­ta­jien pitäisi vähän ajatel­la vas­tu­u­taan. Viha­puhei­den tarkoituk­sen on kiihot­taa ihmisiä vihaan. Joidenkin kohdal­la se voi johtaa ikävi­in tulok­si­in. Nyt kun ris­ki tiede­tään, kir­joit­ta­jien vas­tuu on ilmeisempi.
On selvä, että suomenkielisel­lä hom­mafoo­ru­mil­la ei ole mitään osu­ut­ta tapah­tuneeseen, sen englan­nin ja nor­jankielisil­lä voi ollakin. Vaik­ka en pidä Jus­si Hal­la-ahon tavas­ta kir­joit­taa, pidän aivan asi­at­tomana uuti­soin­tia siitä, että Breivikin tekeleessä mainit­ti­in myös Jus­si Hal­la-aho. Täl­lainen uuti­soin­ti on jopa vaar­al­lista, sil­lä on sitä hul­lu­ja rin­ta­ma­l­in­jan toisel­lakin puolella.
En kan­na­ta netin sen­suroin­tia. Sen sijaan lehtien net­ti­pal­stat voisi­vat raja­ta kie­lenkäyt­töä, ei asi­a­sisältöä. Jos asi­aa ei voi sanoa sivistynein sanakään­tein ilman solvaavia ilmaisu­ja, ei ehkä asi­a­sisältöä olekaan. Jos Hom­mafoo­ru­mi halu­aa muo­dos­tua var­teenotet­ta­van keskustelun paikak­si, sieltä pitäisi kar­sia pois tarkoituk­sel­lisen hal­ven­taviksi tarkoite­tut ilmaisut alka­en rauhanuskon­nos­ta, rikas­tut­ta­jista ja moniosaa­jista. Siis jos.
Asial­lista kieltä voisi­vat kyl­lä käyt­tää myös maa­han­muu­ton puo­lus­ta­jat. Minus­ta hei­dän käyt­tämän­sä kukkaiskieli on ollut asioista kiin­nos­tunei­ta loukkaavaa, kos­ka eiväthän ne peit­eil­maisut tarkoi­ta mitään. Ihmisil­lä on kuitenkin oikeus saa­da vas­taus kysymyk­si­in­sä. Maa­han­muu­ton vas­tus­ta­jat eivät ole ain­oi­ta, jot­ka tahal­laan sotke­vat työperäisen ja human­i­taarisen maa­han­muu­ton. Työperäi­nen vahvis­taa Suomen talout­ta, human­i­taari­nen mak­saa, mut­ta se on mei­dän kansalli­nen velvol­lisu­utemme niin kuin kehi­tys­a­pukin. Onko sitä niin vaikea sanoa?