Maailman valuuttajärjestelmät ovat ylipäänsä epäonnistuneet. Alun perin koko touhun runkona oli kultakantaan sidottu Yhdysvaltain dollari, jossa jokaisessa setelissä luki, että ne saa vaihtaa kultaan hintaan 35 $ unssilta. Tosin tätä oikeutta ei ollut yksityishenkilöillä, vaan pelkästään muilla valtioilla. Yhdysvallat ilmoitti vuonna 1971 yksipuolisesti, ettei lupaus enää päde. Asiaa edesauttoi Ranska, joka vaihtoi kultaan jokaisen dollarin, jonka se käsiinsä sai. Eilinen kullan unssihinta oli 1600 $.
Kiinteitten valuuttakurssien järjestelmä sortui spekulaatioon 1990-luvun alussa. Tämä seikkailu tuli myös Suomelle erittäin kalliiksi. Järjestelmä ei vain voinut toimia, joten piti siirtyä uuteen, kelluvien valuuttakurssien järjestelmään.
Yhteisvaluutta Euro näyttää myös epäonnistuneen, perustuneen kerrassaan väärään teoriaan.
Jos maalla on oma keskuspankki ja oma valuutta, se voi periaatteessa velkaantua kuinka paljon vain, koska velan voi kuitata rahaa painamalla. Valtio voi velkaantua, mutta sen ei kannata. Suistuminen hyperinflaatioon on aina vaarana ja kohtuullisempikin inflaatio tuo talouteen väärää allokaatiota ja siten tehottomuutta. Korot voivat omassa valuutassa nousta varsin korkeiksi, kun markkinat lisäävät niihin inflaatio-odotuksen tai toisin päin tarkasteltuna, valuuttakurssin heikkenemisoletuksen. Tämä toimii kuitenkin oikein päin. Jos maata kohtaa taloudellinen epäonni, sen valtio joutuu velkaantumaan ja tämä painaa ennen pitkää valuutan arvoa alas. Devalvoituminen jakaa säästämispaineen tasaisesti kaikille, ei pakota säästämään kotimaisten hyödykkeiden kulutusta ja parantaa maan kilpailukykyä. Kiinteillä valuuttakursseilla ja yhteisvaluutassa taloudellinen epäonni johtaa velkaantumisen kautta korkojen nousuun ja siten yhä pahempaan taloudelliseen kurimukseen.
Yhteisvaluutan osalta kansallisilla hallituksilla ei ole mahdollisuutta maksattaa velkojaan keskuspankillaan. Siksi sovittiin, etteivät euromaat yksinkertaisesti vain saa velkaantua liiaksi; julkisen talouden alijäämä ei saisi ylittää kolmea prosenttia vuodessa eikä julkinen velka 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Voidaan kysyä – ja kysyttiin jo silloin – ovatko tällaiset säännöt lainkaan järkeviä. Joskus on järkevää harjoittaa elvyttävää talouspolitiikkaa, vaikka nuo rajat rikotaankin. Saksojen yhdistyessä euron mahtimaa Saksa rikkoi alijäämärajan vedoten poikkeukselliseen tilanteeseen. Se oli järkevää, koska muuten Saksa ja Saksan mukana koko Eurooppa olisi ajautunut lamaan. Muilla ei ollut tähän nokan koputtamista, mutta eipä ollut sen jälkeen Saksallakaan muiden alijäämiin huomauttamista. Monissa maissa hallituksen heikkous oli merkittävä kansallinen syy rikkoa alijäämäkriteerit.
Taloustieteilijät huomauttivat, että vaikka Yhdysvalloissa on kaikilla osavaltioilla sama dollari, niillä ei ole vastaavia julkisen talouden tasapainovaatimuksia. Toisaalta viimeistä sanaa Kalifornian velkaongelmasta ei ole vielä sanottu.
Kriteeriin optimaalisesta valuutta-alueesta huomautin itse, että Euroopan maiden välillä on eroja, mutta nämä erot ovat paljon pienempiä kuin erot maiden sisällä. Artikkelissa ”Kelluva korpitaaleri” leikin ajatuksella, että olisiko Suomen alueellinen kehitys tasapainoisempaa, jos vaikkapa Kainuulla olisi oma valuutta tai muuten sallittaisiin alueelliset hinta- ja palkkaerot. Tosikoille huomautuksena: tämä korpitaaleri olisi siis teoreettinen ajatuskoe, jolla ei edes tavoiteltu realistista ehdotusta.
Maiden sisällä Yhdysvaltain osavaltioiden välillä on huomattavasti suurempaa muuttoliikettä kuin EU-maiden välillä. Mikään EU-maa ei ole menettämässä yhdessä sukupolvessa puolta väkiluvustaan, kuten monet alueet Suomen sisällä. Oma valuutta ja sen arvonmuutokset takaavat takaa sen, että jokaisella maalla on suhteellinen etu johonkin. Maan sisällä yhteinen valuutta ja valtakunnalliset palkkaratkaisut saavat aikaan sen, että alueet kilpailevat keskenään absoluuttisilla eduilla eivätkä suhteellisilla. Mikään ei takaa, että kaikilla alueilla olisi etua yhtään missään. Siksi kokonaiset alueet voivat tyhjentyä niin Suomen kuin USA:n sisällä.
Onneksi EU:ssa ei ole yhtenäisiä palkkasopimuksia vaan maiden palkkatasot saavat heijastaa tuottavuuseroja. Jos näin ei olisi, yhteinen valuutta merkitsisi vääjäämättä sitä, että jotkut maat tuomittaisiin pysyvästi taantuviksi kuten monet alueet Suomen sisällä. Yhteinen valuutta merkitsee kuitenkin askelta tähän suuntaan. Yhdysvalloissa on vakavasti taantuvia osavaltioita.
Se tuki, jota rikkaat maat EU:n sisällä antavat köyhille maille, on mitätöntä siihen verrattuna, mitä maiden sisällä rikkaat alueet antavat köyhille alueille. Silti alueellinen kehitys on maiden sisällä epätasapainoisempaa kuin maiden välillä.
Kansalliset valtiot ovat suuria sosiaaliturvayksiköitä. Julkinen sektori ja tulonsiirrot ovat liki puolet BKT:sta. Ehkäpä yhteinen sosiaaliturva-alue on parempi valuutta-alue kuin mikään muu. Niinpä taloudessa valtioiden rajoilla on väliä. Kun MTK vaatii suosimaan lähiruokaa, se ei tarkoita sillä sitä, että Helsinkiin pitäisi tuoda maito Kainuun sijaan Virosta. Kainuusta tuodulla maidolla rahoitetaan paitsi kainuulaisia tuottajia, koko Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa peruskouluineen ja sairaaloineen.
Suomi maksoi kalliisti omasta valuutastaan 1990-luvulla. Siksi oli syytä päästä siitä eroon. Me kärsimme ennen kaikkea yrityksistä ylläpitää kiinteää valuuttakurssia. Kelluvalla kurssilla hinta omasta valuutasta olisi ollut pienempi.
Yhteisvaluutan suuria etuja on, ettei matkailijan tarvitse vaihtaa rahaa raja-asemilla. Tai tämä oli merkittävä näkökohta silloin, kun vielä käytettiin käteistä rahaa. Muovikorttien aikakaudella asialla ei ole samaa merkitystä.
Mielenkiintoisempi kysymys kuin onko Euro pelastettavissa on se, kannattaako Euroa pelastaa. Talouden tervehdyttämistoimet saattavat ehkä parantaa julkisen talouden epätasapainoa, mutta eivät tervehdytä kansantalouksia. Kreikka nyt esimerkiksi ajetaan pitkäaikaiseen köyhyyteen ja jättimäiseen työttömyyteen. Haaskausta se on sekin.
Selkeä yhteenveto, kommenttini liittyy sivujuonteeseen, korpitaaleriin. Monin paikoin syrjäseuduilla on edelleen voimassa eräänlainen rinnakkainen talousjärjestelmä etenkin palveluiden osalta: ”kauppaa” käydään tuttavien ja naapureiden kesken joko huokealla, verottomalla rahakorvauksella tai suurpiirteisellä vastavuoroisuudella. En tiedä onko aihetta tutkittu, tai tällaisen puoliharmaan talouden määrää pyritty mittaamaan. Kuitenkin näyttäisi, että esim. kuljetus-, maansiirto-, korjausaloilla tai ehkäpä myös osittain kala-, marja- ja käsityötuotteiden vaihdannassa on olemassa seudullisia sisämarkkinoita, jotka suurelta osalta synnyttävät samantapaisia alueellisesti positiivisia vaikutuksia, kuin alueellinen valuutta voisi tuoda.
Aivan ongelmaton tämäkään tie ei ole.
Suomessahan 90-luvun alussa yksi isoista ongelmista oli nimenomaan valuuttavelka, niin julkisella sektorilla kuin yksityiselläkin. Yksityiset ajautuivat tietysti ongelmiin ottamiensa valuuttaluottojen takia mutta niin meinasi käydä valtiollekin, sillä valtion tulot olivat markoissa ja velat saksan markoissa.
Jos palataan sosiaaliturvayksilöiden rahoihin eli kansallisiin valuuttoihin, ongelmana köyhtyvälle maalle on se, että se ottaa ensin velkaa kun yrittää pelastaa taloutensa, sen jälkeen valuutta romahtaa ja velat pompsahtavat kun kukaan ulkomailta ei lainaa tällaiselle alueelle rahaa sen omassa valuutassa.
Lopputuloksena on helposti samantapainen julkisen velan kriisi, joka meillä nyt on Euroopassa. Se vain syntyy eri tavalla, mutta lopputuloksen kannalta ei ole suurta eroa siinä, onko maa ylivelkainen devalvoitumisen vai liian suuren absoluuttisen lainanoton takia.
Minä näen asian niin, että riippumatta siitä, mitä valuutta-alueille tehdään, on pakko trimmata julkisia sektoreita niin, että ne eivät enää äyskäröi rahaa sinne tänne vaan keskittyvät kovaan ytimeen ja tekevät noin kymmenen vuoden syklissä nollatulosta (=nyt voi lainata kun on lama mutta velat maksetaan lähivuosina pois).
Tämä ei vain ajatuksena poliitikkoja miellytä. Ei Suomessa eikä oikeastaan missään muuallakaan Länsi-Euroopassa paitsi ehkä Sveitsissä, jossa julkistalous on melko hyvissä kantimissa kun julkinen sektori ei pahemmin törsää.
Hieman asiaa liipaten: Onko yhteisvaluutta-alueella valtioiden kauppa- ja maksutaseella enää väliä? Olisiko teoriassa sama vaikka vientiä ei juuri olisikaan? Sen toki ymmärrän että vientiteollisuuden maksamilla palkoilla on merkitystä mutta onko itse vientituloilla, joista ei edes ALVia kilahda valtion kassaan. Eikö kotimarkkinat ole valtionkannalta tärkeämmät kuin vienti?
Nyt koko Euro-alue toimi kuten ennen markka-alueemme, eli euron kurssi heilahtelee ja delevalvoituu ja revalvoituu.
—
Miksi Ruotsi pärjää kruunullaan noinkin hyvin?
Kreikan ajaa köyhyyteen vasemmisto. Joka polttopulloin ja kettingein estää nimellisen sopeutumisen. Syystä, jota en ymmärrä, se kuitenkin ilmeisesti hyväksyisi reaalisen sopeutumisen viemällä ihmisten säästöt. Go figure.
Taloudellisella toiminnalla on taipumus keskittyä sinne, missä sille on parhaat edellytykset. Tämä ei riipu siitä, onko käytössä heikko vai vahva valuutta. Aluepoliittisilla toimilla voidaan jossakin määrin hidastaa keskittymistä.
Nykyiset talousarviot ovat aivan liian pessimistisiä sillä vuoden sisällä USA:n talous lähtee todella kovaan nousuun. Syynä on asuntorakentamisen kiihtyminen, ja sen voi todistaa seuraavilla numeroilla.
USA:ssa on reilu 2,5miljoonaa myytävää taloa, niitä ostetaan reilu miljoona vuodessa, mutta tällä hetkellä rakennetaan vain vähän yli puoli miljoonaa. Tämä tarkoittaa sitä, että monilla alueilla myytäviä taloja on enää muutamaksi kuukaudeksi, ja kun rakentaminen lähtee toden teolla käyntiin, niin talous elpyy hyvin pikaisesti. Ja USA:n mukana myös Eurooppa, ja sitä myötä korotkin romahtavat.
Jos oletetaan, että rakentamista pitää USA:ssa lisätä ainakin neljännesmiljoonalla talolla vuodessa, niin kyllä se työllistää pari miljoonaa ihmistä hyvinkin nopeasti (rakentajat+huonekalut+raaka-aineet+muut) . Ja tämä muuntaa maailmantalouden ihan uuteen uskoon, ja ihmisten näkemykset paljon positiivisemmiksi.
Eli mitään taloudellista ongelmaa ei ole, Euroopan pääkaupunkien talot ovat täynnä ihmisiä, eikä juuri mistään ole ylitarjontaa. Ainut mikä pitää ratkaista on rahoituskysymys joka on hyvin pieni kysymys siihen verrattuna mitä ihmiset pelkäävät.
Poliittisesti tämä tarkoittaa sitä, että Obaman uudelleenvalinta on lähes varmaa, ja Perussuomalaisten liito katkeaa kuin kananlento ennen kunnallisvaaleja.
Heh, Kreikan ei olisi kannattanut väärentää niitä tilastoja vaan jättäytyä euron ulkopuolelle suosiolla.
Kysymyshän nyt sitten kuuluu, että miten Kreikan talous voisi nousta. Luin lehdestä, että Kreikassa ei ole vientiteollisuutta joten maa on taloudessaan riippuvainen turismista ja palveluista.
Turismia voisi saada nousuun alentamalla hintoja, mutta tämähän ei ole hyvä bisnesidea. Parempi olisi erottautua kilpailijoista ja tarjota huomattavasti kilpailijoita parempaa turismia.
Kreikan siis nähdäkseni pitää nykyoloissa parantaa liiketoimintaosaamistaan, koska devalvaatiota ei ole näkyvissä, ja ”sisäinen devalvaatio” eli palkkojen ja hintojen alentaminen on kurjuuden tie. Ongelma on se, että liikeotimintaosaamista ei voi parantaa valtion käskyillä.
Kaikissa valuuttajärjestelmissä, kultakannasta euroalueeseen, on ongelmansa. Tekstissä jäi hieman epäselväksi mikä olisi euron vaihtoehto, mutta kai ajatus oli, että palattaisiin kansallisvaltioiden (tai sosiaaliturvayksiköiden) omiin valuuttoihin.
On selvää, että yhtenäiset alueet toimivat näissä asioissa kitkattomimmin. Myös Euroopan liittovaltio / sosiaaliturvayksikkö olisi yksi ratkaisu (jota en kuitenkaan ehdota ratkaisuksi). Euroalueen perusongelma on se, että osa talouteen vaikuttavista päätöksistä tehdään yksittäisten maiden tasolla ja osa euroalueen ja EU:n tasolla.
Kaikissa järjestelmissä tiukka talouskuri on ehdoton edellytys valuutan pitämiseksi terveenä (ks. artikkelin esimerkit). Useampien itsenäisten valtioiden yhteinen valuutta on uusi kokeilu. Siinä vaaditaan valtiokohtaisiakin valuuttoja selkeämmät säännöt ja kuri. Tässä euromaat ovat epäonnistuneet.
Voi olla, että virheistä opitaan, ja jatkossa taloutta ja maakohtaisia vastuita hoidetaan paremmin. Tai sitten ei. Nyt kun perustettiin myös EVM, jossa jäsenmaat sitoutuvat pysyvästi (aiemmista periaatteista poiketen) yhdessä takaamaan tuhlareiden lainat, kurin pitäisi olla vielä aiempaakin tiukempi, jotta yksittäiset itsenäiset maat eivät käyttäisi tilannetta väärällä tavalla hyväkseen.
EVM siis sitoo euromaat entistä tiiviimmin yhteen samaan aikaan kun puhutaan myös mahdollisesta euroalueen purkamisesta. EVM ei tässä mielessä puolla paluta takaisin omiin valuuttoihin, vaan enemmänkin ohjaa entistä tiiviimpään integraatioon. Toisaalta, jos EVM:ään ei luoteta ja sen tuomia vastuita pelätään, voi se myös murentaa euroaluetta. EVM on vain yksi pala pelissä, mutta ehkä sen epämääräisyys kuvaa hyvin nykytilannetta, jossa yhteisvaluutan säntillisen hoidon periaatteista on siirrytty enemmän ad hoc -malliseen toimintaan.
Mutta oli suunta mikä tahansa, euromaiden käytännössä jo lähes romuttama tiukka talouskuri voisi olla hyvä lääke mille tahansa valuuttajärjestelmälle (paikkaisi EVM:nkin riskejä).
Periaatteessa valuuttajärjestelmissä pätee sama kuin yhteiskuntien kehityksessä yleensäkin. Alueet jotka luottavat toisiinsa ja kykenevät voitamaan sosiaaliturvan ja monet muut asiat yhdessä (Kainuu ja Helsinki jakavat vastuut myös koulutuksesta, verotuksta, luonnonvaroista), voivat myös ylläpitää yhteistä valuuttaa. Euro on ollut yksi tällainen yhteistyökokeilu, jossa ei mielestäni ole mitään periaatteellisia ongelmia, mutta käytännön ongelmia selvästi jonkin verran.
Matkailijoiden rahanvaihto on näpertelyä verrattuna yritysten rajat ylittävään kaupankäyntiin. Kun ollaan samassa valuutassa ei tarvitse lisätä kurssimuutosten riskiä kauppahintoihin.
Euro on erinomainen keksintö, mutta kriteereistä olisi pitänyt pitää kiinni. Enkä tarkoita tällä sitä, saako Saksan vuotuinen budjettivaje nousta kolmeen ja puoleen prosenttiin, vaan sitä ettei jotain Kreikkaa jolla on velkaa 120% BKT:stä olisi pitänyt ottaa mukaan lainkaan.
Taloutensa hoitaneet euromaat ovat menestyneet hyvin yhteisvaluutan aikana. En kaipaa takaisin markkaa ja kymmenen prosentin korkoja.
Eikä sovi unohtaa, että eurossa on kysymys myös muusta kuin taloudesta. Euro on keskeinen osatekijä eurooppalaista federalisoitumiskehitystä, jonka moottorina on osaltaan talous, mutta vain osaltaan. Pelkällä taloudellisella argumentaatiolla voitaisiin esittää, että Kainuu tulee erottaa muusta Suomesta.
Eräs oikeusteoreetikko on sanonut, että EU on fragmentoitunut postmoderni valtio. Joku toinen on todennut sen oleva maailman pisimmälle kehittynyt kansainvälinen organisaatio, jolla on jopa oma raha ja oma tuomioistuinlaitos! Oli se mitä tahansa, se on toistaiseksi ainoa lajissaan. Tienraivaaja joutuu kohtaamaan monia yllättäviä esteitä. En usko, että paluu kansallisvaltioden aikaan (sanan perinteisessä merkityksessä) on Euroopassa enää mahdollinen.
Heikki,
tuo kommenttisi Yhdysvaltain talouden kehityksestä sisältää yhden pohjaoletuksen: asuntojen kysyntä on USA:ssa vakio. Tarvetta varmaan olisi miljoonalle omakotitalolle vuodessa, mutta näitä ei välttämättä silti rakenneta. Ongelmana on se, että maassa on suurtyöttömyys ja väestön reaaliansiot ovat olleet laskussa parinkymmenen vuoden ajan. Rakennuksia tehdään vain, jos niille on näköpiirissä ostajia. Nykyisellään asuntolainojen maksamatta jäämisen vuoksi ulosmitattujen rakennusten myynti voi olla ihan riittävä tekijä täyttämään maksukykyisen kysynnän.
Lainaan itseäni vuodelta 2005, vapaa suomennos
Ketju: Koska euro hajoaa
Baari-illan jälkeen rannalla minulta kysyttiin, koska uskon euron hajoavani ja vastasin 10 vuotta, mutta kännissä viisi (yritin kompensoida humalatilan aiheuttamaa yliluottamusta analyysiin). Vakavasti, euro ei ole optimaalinen valuutta-alue. Se vähä poliittinen hyväntahtoisuus, mikä johti euroon alunperin on pääasiassa kadonnut, kiitos taantuman hiljaisten merkkien. Järjestelmää pidetään pystyssä kolmesta syystä: poliitikkojen kyvyttömyydestä tunnustaa virhettä virheeksi, pelosta tuntematonta tulevaisuutta kohtaan ja eurosta eroamisen käytännön vaikeudesta. Mitään Maastrichtin sopimuksessa sovittua kriteeriä ei ole noudatettu käytännössä missään maassa tai missään vaiheessa (Kreikka ja Italia todella väärensivät ja Suomi kaunisteli lukujaan). Euro on yksi tour de force muiden joukossa sellaisilta vanhoilta pieruilta kuten Kohl ja Mitterand.
Mielenkiintoista on, miten euron hajoaminen lähtee käyntiin. Paras arvaukseni on, että mennään samalla tavalla kuin 1992 – kun markkinat lopulta hermostuvat riskeistä ja alkavat rangaista luottojen hintaeroja, ainoita instrumentteja, mitkä markkinavoimille on jätetty.
En usko tämän tapahtuvan ennekuin työttömyys/globalisaatio/mikä vaan toimii laukaisevana tekijänä ja synnyttää poliittista levottomuutta. Siinä on signaali, mitä markkinat odottavat. Tämän jälkeen heikot osapuolet, esim. eurokandit 2007 poimitaan yksitellen markkinoiden toimesta samalla kun ClubMed eli Portugali, Italia alkavat puhua eurosta eroamisen eduilla. Sitten seuraa samanlainen kierre kuin 1992.
Viimeiset maat eurossa ovat ne, joissa on itsepäisimmät ja komittoituneimmat poliitikot – ja tietenkin pienimmät finanssiuskottavuusongelmat – ehkä juuri Suomi.
Täytyy sanoa, että olen aika ylpeä tästä kuusi vuotta sitten finanssiammattilaisten nettifoorumilla kirjoittamastani entrystä. Lisää kärkevää läppää ja päivän oleelliset analyysilinkit löytyy usarin blogistani.
Osmo, jos passini ei olisi epähuomiossa vanhentunut, olisin äänestänyt sinua. Pysyhän ehdolla!
a_l, ja Ruotsissa ja Englannissako on sitten nähty kymmenen prosentin korkoja? Puurot ja vellit sekaisin?
TM, reaalinen hintojen sopeutuminen on paljon kivuttomampaa kuin nimellinen. Näin esimerkiksi siksi että vakuusarvot asuntolainoissa on nimellisiä.
Aiheesta, sen kultakannankin taustalla oli 30-luvun kilpadevalvaatiot. Keynesin, joka yli pääarkkitehdeistä, ajatus oli että olisi sellainen kansainvälinen reservivaluutta kuin bancor, jos maalla olisi alijäämä se voisi nostaa bancoreita ja toisinpäin, mikä käytännössä kannustaisi maat pitämään vaihtotaseensa tasapainossa. Tämä ei käynyt Yhdysvalloille joilla oli silloin mittava yljiäämä, tilanne on analoginen Saksan ja euroalueen suhteen. Reaalipolitiikka.
Siitä nyt ei vaan oikein pääse mihinkään että kansainvälinen talous implikoi kansainvälistä talouspolitiikkaa. Esimerkiksi että niiden kelluvien valuuttojen antaisi vaikkapa Kiinakin kellua. Jos se järjestelmä millä sitä toteututaan ei ole EU ja EMU niin se on jotain muuta, tai sitten mennään protektionismiin. Euro ei ole välttämätön, mutta ei ne taustasyyt sen mukana mihinkään häviä.
Jaa että nousukausi romahduttaa korot, heh. Ihan vaan tiedoksi, jos investointikysyntä lähtee nousuun, niin korko nousee, ei suinkaan laske, koska lainan kysyntä nousee. USA:n asuntorakentaminen ei kauheasti täkäläistä kulutuskysyntää notkauta, pieni vaikutus voi tulla kun työttömät amerikkalaiset raksamiehet alkavat ostella taas bemareita, joten saksalaiset ostavat lisää suomalaista vessapaperia.
Jos Suomessa siirrytään omaan rahaan, niin valuuttaluotot ovat liki välttämättömiä. Suomalainen kotimarkkina on rahamarkkinoiden osalta niin pieni suhteessa vientiteollisuuden pääomaintensiivisyyteen, että suhdanteet paiskovat markkakorkoja miten sattuu, jos ei ole pääomakontrollia tai mahdollisuutta lainata ulkomailta.
Toinen vaihtoehto on, että teollisuus lähtee lopullisesti. Toisin kuin ”kansallismieliset” markkaromantikot esittävät, ei oma valuutta missään nimessä ainakaan saisi teollisuutta pysymään täällä, ainakaan ilman devalvaatio-inflaatiopumpulla alas painettuja reaalipalkkoja 70-luvun tyyliin.
Oletuksella että USA:ssa tarvitaan miljoona uutta asuntoa vuodessa on vuosikymmenten tilastot tukenaan. Eli esimerkiksi tässä rakennetuista taloista näkee että pudotusta on kahden miljoonan tahdista noin puoleen.
http://www.census.gov/const/startssa.pdf
Kun USA:ssa täytetään 21 tai mennään naimisiin niin tarvitaan taloja, joten kysyntä on yli 300-miljoonan ihmisen valtiossa aina olemassa, erityisesti kun väkiluku on jatkuvasti kasvanut.
Loppuun vielä hölmönjärkevästi, että talous ei ole erilaisia valuuttoja vaan kysynnän ja tarjonnan lakia.
Kiitos Osmo ajankohtaisesta analyysistä. Viimeistään nyt on aika avata kriisin ongelmaa.
Kaikki kirjoittajat ovat yhtä mieltä, että nykyinen euron tilanne ei voi jatkua. Perusongelma on yksinkertainen. Kriisimaa kuluttaa elämiseensä enemmän kuin tienaa. Ratkaisu on yhtä yksinkertaionen. Maan tulee pienentää kulutustaan ja/tai lisätä vientiään, kunnes tasapaino saavutetaan.
Nykyisin markkinat hinnoittelevat maa kerrallaan kyseisen kriisimaan korot sellaiseksi, ettei kyseisellä maalla ole kykyä maksaa niin paljon velkarahastaan. Tätä tilannetta pyritään sitten helpottamaan erilaisilla avustustoimenpiteillä. Avustaminen ei millään tavoilla tasapainota maan taloudellista tasapainoa. Tarvittava elintason alennus tehdään muilla keinoilla lainan antajien vaatimusten ja hallituksen päätösten mukaisesti. Seurauksena on poliittinen kärhämä luotottajamaissa ja kansan mellakat toimenpiteitä kohtaan sekä luotottaja- että velallismaassa.
Vaihtoehtona Osmokin ehdottaa kyseenalaistamaan maan pysymisen eurokannassa. Ja samalla siirtymistä omaan valuuttaan. Tämän voisi devalvoida sopivasti ja alentaa siten maan kulutuskysyntää ulkomaisista tarvikkeista. Samalla paranisi maan vientikyky ja kotarvetuotanto muuttuisiksi kilpailukykyiseksi. Devalvaation voisi tehdä toistuvasti ja sen suuruus (elintason alentaminen)olisi riittävä, kun maan vienti ja tuonti alkaisi olla tasapainossa.
Oma valuutta olisi kova lääke velkaiselle maalle ja sen kansalle. Elintason alentamista ei kuitenkaan määräisi maan hallitus vaan se jakautuisi markkinavoimien määräämällä tavoin. Yhteiskunnallinen mellakointi olisi pienempää lainaa vastaanottavassa maassa ja sitä tuskin esiintyisi ollenkaan luotottavassa maassa.
Lienee selvää, että avustusmenetelmässä pitäisi määritellä uusia sääntöjä sekä avustettaville, että muille jäsenille. Kuten keskustelussa on esitetty, pitäisi kaikkien maiden talouspolitiikkaa yhtenäistää, jotta vältyttäisiin tilanteen uusiutumiselta. Pitäisi antaa talouden määräysvalta ylikansallisille elimille ja luottaa tämän ylikansallisen elimen kykyyn huomioida kaikkien maiden talous.
Mahdollisuuksia on siis kaksi.
– Luopua eurosta ja palata entiseen koeteltuun erillisten valuuttojen järjestelmään.
– Luopua itsenäisistä valtioista (ml Suomi) ja siirtyä uuteen kokeilemattomaan Euroopan liittovaltioon, sekä toivoa, että myös suomalaisten eduttulisivat huomioiduiksi.
Vastakkain olisivat siis Suomi vai euro?
Osmo: ”Kreikka nyt esimerkiksi ajetaan pitkäaikaiseen köyhyyteen ja jättimäiseen työttömyyteen. Haaskausta se on sekin.”
Ajetaan? Kukahan ne velat on ottanut Kreikalle? Joku muu?
Ja TV:ssä suht.koht. mukavan näköinen ja koulutettu naisihminen huutaa suoraa huutoa, että ”me ei makseta!”
Vaikea kuvitella, että velkaantuminen johtuisi eurosta ja että jossakin muussa valuutassa velat häipyisivät. Ja velat on jollakin tavoin maksettava, ilmeisesti tässä tapauksessa velkasaneerauksen avulla.
Ja saas kattoo, miten USAn käy – ja ehdotetaanko luopumista dollarista?
USA on hoitanut asiat antamalla dollarin arvon vajota. Kymmenen vuotta sitten eurolla sai 0,8 dollaria.
Euroa on verrattu dollariin. Tämä osoittaa, miten historiatonta taloustiede on puhuttaessa valuutoista.
Dollari syntyi Yhdysvaltoihin ja korvasi sitä edeltävän patruunan, jonka mittayksikkö oli kaliiberi.
Euroopassa oli ennen euroa yhtä monta valuuttaa kuin on euro-maitakin ja tästä historiasta ei pääse eroon ei sitten millään – ei edes patruunoilla.
Petri Sirviö, kuvaamasi käytäntö lähentelee veronkiertoa. Se ei luo mitään alueellisia positiivisia vaikutuksia, paitsi jos se lasketaan, että se lisää maakuntiin syydettäviä tulonsiirtoja, kun maakunnan talous on laskennallisesti pienemmän näköinen, ja tukieurot kasvavat. Eikä veronkierron kannalta ole mitään väliä, millä valuutalla sitä tehdään. Ihan sama jätetäänkö verottajalle ilmoittamatta euroja, drakmoja vai oravannahkoja. Jos seudulliset sisämarkkinat tarvitsevat hengissä pysyäkseen halvempia veroja, en sanoisi vaikutusta yksinomaan positiiviseksi. Jostakin ne valuutta x:llä kerättävät verot on kuitenkin tultava.
Tietysti jos korpitaalerin myötä luovutaan alueellisista tulonsiirroista, se luo positiivisia vaikutuksia, kun hyvin menestyvien alueiden ei tarvitse enää tekohengittää kuolevia, ja nälkämaan asukkaat vievät veronkierrollaankin vain omia rahojaan (en toki väitä, etteikö Etelän Median vaikutuspiirissäkin veroja kierrettäisi).
Mutta on vähintäänkin hassua sanoa harmaan talouden vaikutuksia samalla tavoin positiiviseksi kuin halvemman valuutan. Ei niillä ole mitään tekemistä keskenään.
A_I ”Kun ollaan samassa valuutassa ei tarvitse lisätä kurssimuutosten riskiä kauppahintoihin”.
Euroa ei siihen tarvita. Kauppahintojen kurssiriskit suojataan pankissa eikä maksa paljon. Ja jos tulee kurssihyötyä niin sitä parempi.
Euro kannattaa pelastaa. Mutta Kreikan voisi ulosliputtaa porukasta. Siellä on poliittinen kriisi. Onko EU:n tehtävänä tukea tuon maan poliittista eliittiä? Hyvä pojat, jatkakaa samaan malliin -tyyliin.
Joskus muinoin hoettiin mantraa ”Markkinat ratkaisevat/hoitavat asian”. Eli talous kääntyy ennen pitkää kohden tasapainotilaa, syöksyäkseen taas vaikeuksiin. Markkinat ratkaisevat hyvässä ja pahassa. Meillä vaan tuntuu olevan käsitys, että tämän talouskriisin jälkeen kaikki on taas ikuisesti ja aina kunnossa, on ikäänkuin opittu hoitamaan asiat.
Mitä vielä on edessä? Jokaisella EU -maalla on pian omaisuudenhoitoyhtiö, joiden osakkeita vastaan saa lainaa.
Korpitaalereista sen verran, että mie hoidan naapurini terveysasioita ja hän tietokonefirman vetäjänä avustaa tarvittaessa oman alansa tietämyksellä. Voisimme painaa leikkiseteleitä ja käyttää niitä, ostaa toisiltamme palveluita.
Raimo K.
”Ja saas kattoo, miten USAn käy – ja ehdotetaanko luopumista dollarista?”
Pari osavaltiota on jo harkinnut oma valuutan painamista.
Muistan kun keväällä 1998 eräs poliitikko pauhasi että hän on valmis lyömään vetoa kenen kanssa tahansa, mistä summasta tahansa, että Ruotsi on muutaman vuoden kuluttua kinuamassa mukaan yhteisvaluuttaan.
No, tarkoitus ei ole ilkkua. On ihan kunnioitettavaa että joku uskaltaa lyödä vetoa näkemyksistään. Toivottavasti takkiin ei tullut kovin paljoa.
Toisin kuin moni luulee, tässä kriisissä ei ole kyse eurosta. Eurolla ei ole mitään tekemistä Irlannin ja Espanjan asuntokriisin tai Kreikan ylivelkaantumisen kanssa.
Vaikka euroa ei olisi olemassa, olisivat Saksan ja muiden maiden pankit lainanneet rahaa näihin maihin, sillä niistä odotettiin suuria voittoja. Historiassa on nähty lukemattomia vastaavia talouskriisejä, vaikka yhteistä valuuttaa ei ollut niissä vaikuttimena.
Toiseksi on huomattava, että EKP on toiminut maltillisesti eikä se ole syytänyt halpaa rahaa markkinoille kuten Yhdysvalloissa Bush juniorin aikana tehtiin.
Euron onnistumista pitääkin mitata toteutuneen inflaation kautta. Se on pyörinyt 2 prosentin paikkeilla, joten katsoisin että yhteisvaluutta on ollut menestys.
Olisiko?
Nyt saksdalaiset pankit ovat löainanneen EK:ltä rahaa prosentiun korolla ja kiikuttaneet sen Kreikkaan moninkertaisella korolla ja antaneet vakuudeksi niitä Kreikan valtion papereita. Olisivatko ne tehneet niin, jos Kreikan valuuttana olisi ollut kelluiva drakma, johon olisi sisältynyt ilmeinen kurssiriski?
EK:n roolia pidän tässä moitittavana. Sen säännöt kieltävät lainaamasta suoraan valtioille. Mitä tämä pankkien käyttäminen siinä välissä muuttaa?
Rakentamisen ja sen rahoittamisen sääntely joka nostaa asuntojen hinnat pilviin ja ylivelkaannuttaa kansalaiset on tämänkin laman taustalla ainakin amerikassa, espanjassa, irlannissa. Vihreä kaava- ja normipolitiikka joka tappaa omatoimisen rakentamisen nurmijärvellä ja kerrostalorakentamisen ydinkeskustassa rakentaa sellaisen finanssikorttitalon joka vääjäämättä kaatuu työtätekevien palkan pienuuteen suhteessa asuntojen hintoihin. Omalla korkopolitiikalla voisi tätäkin korttitaloa vakauttaa.
”Suomi maksoi kalliisti omasta valuutastaan 1990-luvulla. Siksi oli syytä päästä siitä eroon. Me kärsimme ennen kaikkea yrityksistä ylläpitää kiinteää valuuttakurssia. Kelluvalla kurssilla hinta omasta valuutasta olisi ollut pienempi.”
Markkahan laskettiin kellumaan v 1992, jonka jälkeen Suomi alkoi toipua lamasta. Koska kiinteä kurssi oli noinkin tuhoisa, niin silloin pitää päästä eroon niistä kiinteän kurssin poliitikoista eikä itse valuutasta.
En tiedä mitä olen ajatuksesta sinänsä mieltä, mutta yksi mielenkiintoinen idea on että ei mikään estä kahden valuutan yhteiskäyttöä. Käytännön kokemusta on Etelä-Amerikasta ja Euroon siirtymisestä.
Euron pelastamisessa on kaksi muutakin avointa kysymystä: Se, millaiseksi se pelastetaan ja se, miltä se pelastetaan.
Halutaanko Euro pelastaa yleiseurooppalaiseksi valuutaksi vai vain Saksan ”laajennetun talousalueen” valuutaksi.
Siis, vedetäänkö rajat niin, että romaanisia kieliä puhuvat maat (+ Irlanti, mahdollisesti poislukien Ranska) potkitaan Euron ulkopuolelle, vai yritetäänkö euroaluetta edelleen pikemminkin laajentaa kuin karsia? Näillä kahdella on hyvin erilaiset implikaatiot sen suhteen, mihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä. Ilmeisesti karsittua versiota ei yleisesti pidetä ”euron pelastamisena”. Talouspoliittisesti se olisi kuitenkin järkevämpää, koska Alppien pohjoispuolella on tyypillisemmin pidetty budjettikuria ja matalaa inflaatiota edes jossain määrin tärkeänä. Lisäksi näiden maiden taloudet ovat kytkeytyneitä paljon tehokkaammin kuin PIGSI:t.
En usko, että Eurolla kokonaisuutena on nykyisellään pitkää tulevaisuutta. Vakausmekanismin luomisessa pitäisi luoda samalla jonkinlainen tehokas ja tarkoituksenmukainen skeema, jolla yksittäisiä maita voi irrottaa Eurosta.
Osmo: Yhdysvaltain keskuspankki ei ole ohjannut dollarin ulkoista arvoa. Tämä johtuu osittain siitä, että kansainvälistä kauppaa (mm. raaka-aineiden kuten öljyn osalta) käydään dollareilla. Lisäksi Yhdysvaltain ulkomaan velat on sidottu dollariin.
Valuutan arvon vaihtelut eivät siten ole niin merkittäviä Yhdysvaltain taloudelle kuin muille maille.
Dollarin heikkeneminen on johtunut lähinnä matalista ohjauskoroista ja jatkuvasta alijäämäisestä kauppataseesta.
Heikin kirjoitus lähtee siitä, että USA tarvitsee pari miljoonaa uutta asuntoa vuodessa. perusteluna hän käyttää pitkäaikaisia tilastoja sekä amerikkalaista elämän tapaa.
Heikki ei näytä sisäistäneen tosiasiaa, että USA on maailman velkaantunein maa. Jopa USA:n kongressi haluaa velkaantum,isen kuriin. USA tarvitsee täydellisen muutoksen maan talouteen selvitäkseen. Tämä muutos on kulutuksen ja tuoton tasapainottaminen. Eli juuri USA:n pitää pudottaa selkeästi väestönsä elintasoa. Tästä syystä ovat kaikki vanhat tilastot entisestä kulutuksesta merkityksettömiä.
Osmo: ”USA on hoitanut asiat antamalla dollarin arvon vajota. Kymmenen vuotta sitten eurolla sai 0,8 dollaria.”
Ja USAllako menee nyt hyvin? Ja USAhan yrittää nyt saada Kiinaa nostamaan juanin arvoa.
Totta se toki on, että silloin kun euro otettiin käyttöön tavoiteltiin suhdetta 1:1 dollariin – ja kun euro aluksi laski, itkettiin sen heikkoutta. Nyt itketään… siis mitä. Euro on liian vahva, vaikka onkin heikko.
Koskahan nämä ns. markkinat oppivat, että euro on vain valuutta, ongelmat johtuvat ihan muusta.
Koko valuuttajärjestelmän roisto on Kiina, joka ei anna valututansa revalvoitua huolimtta rajusta vaihtotaseen ylijäämästä. Siitähän nämä muiden maiden alijäämät ovat peräisin.
Populistisesti on helppo sotkea erilaisia asioita, jotta saa haluamansa lopputuloksen.
Suomessa muistamme vielä sen kurjuuden ja edullisen 10%:n korkotason, jonka jatkuva devalvaaltiokierre synnytti. Toki devalvaatiolla tuettiin metsäteollisuutta, mutta silloin Suomi olikin yhden teollisuudenalan raaka-aineviejä.
Suomelle euro on ollut loistava asia, se on mahdollistanut pääomien saamisen maahan, josta teollisuus on hyötynyt, ja kohtuullisen ja vakaan korkotason kaikile.
Vakavissakaan talousvaikeuksissa Unkari ei ole devalvoinut, Ruotsi kkruunun laskut ja nousut eivät ole siellä taas aiheuttaneet suurtakaan riemua.
Euroopan sisällä eruoalue on ollut vakaampi kuin maat erikseen.
EKP:n riippumaton toiminta on ollut vain hintavakauden ylläpitämiseen, kun muutakin olisi pitänyt tehdä.
PIGS-maiden talousvaikeudet taas ovat laskeneet euron arvoa, mikä oikeastaan ei ole ollut kovinkaan huono asia. Jos euro nousee sinne kahteen dollariin, jäljelle Eurooppaan jää vain museo- ja matkailuala.
USA.n valuuttapolitiikka on maksattaa käymänsä sodat muilla laskemalla dollarin arvoa. Näin toimittiin Vietnamin sodan jälkeen 70-luvulla, Persianlahden sodan maksoivat öljynviejät.
Poliitikoille Kreikasta on selkeä viesti: verovaroilla on pidettävä huolta kansallisesta infrastruktuurista, teistä, rautatiestä, yliopistoista ja muista yritystoiminnan edellytyksistä!! Suomessa tämä on hieman huonosti ymmärretty.
Suosiota voi ostaa ylläpitämällä verotuloihin nähden liian suurta sosiaaliturvaa ja eläkkeitä. Silloin tulee valituksi uudelleen, mutta…
Suomessa edellinen hallitus teki vastuullista sosiaalipolitiikkaa velkaannuttamalla Suomea rajusti. Pitkäaikainen ratkaisu se ei ole, valuutasta riippumatta. Pienellä omalla valuutalla siinäkin rajat ovat vielä tiukemmat.
Jos Kreikan annetaan irtautua eurosta ja devalvoida valuuttansa, turistit iloitsisivat. Naapurialueille se johtaisi dominimaiseen devalvointiin, koska muuten liikkuvampi teollisuus hakeutuisi keinotekoisen valuuttaedun perässä Kreikkaan. Siksikin yhteisvaluutta on tarpeen.
Onneksi viimeinkin on alettu Perusjen pölhöprogandasta huolimatta uskaltaa kertoa, että Suomelle seuraa ikäviä asioita, jos palataan menneeseen suunnitelmatalouteen.
Kreikalla on mahdollisuus saavuttaa vakaa talous muutamassa vuodessa, jos vain haluavat. Euromaiden lainatakauksilla Kreikalle on annettu mahdollisuus järjestää asianasa, mikä on oikein.
Ai niin, mitähän se Urpilainen aikoo tehdä vkuudeksi saatavilla oliivipuilla? Mitä Suomi antaa aikanaan vakuudeksi velkatakauksista?
Niin, tämä on käynyt myös mielessä. Vaihtoehdot tuntuvat olevan joko euroalueen täydellinen hajoaminen tai alueen pysyminen sellaisenaan. Entä tosiaan jos euroalueeksi jäisi sellainen turboahdettu Hansaliitto?
Yksi hyvä asia eurosta on syytä mainita:
Se sai Suomen devaltaatio-putken poikki. Ilman tätä oikaisua, Suomen markka olisi devalvoitu niin monta kertaa, jotta paperiteollisuus olisi pysytetty pystyssä.
Kuvaava on, että Ruotsi ei ole omalla valuutallaan tukenut Volvon ja Saabin tuotantoa Ruotsissa. Vuonnan 2006 autoteollisuus työllisti vielä peräti 140.000 ruotsalaista. Suomen paperi- ja massateollisuus työllisti samaan aikaan vain 30.000 ihmistä. Ruotsilla menee lähes kaikilla mittareilla paremmin kuin Suomella.
Suomessa harjoitettiin siis vuosikymmeniä vahingollista, devalvaatiopolitiikkaa, mikä näkyy edelleen suomalaisten heikkona ostovoimana ja siihen ei edes vahva euro ole ollut lääke.
totta ihmeessä euro kannattaisi pelastaa mutta jostain syystä siihen ei ole haluja. Pankkien vastuiden siirtäminen veronmaksajille on nyt agendalla ja sitten euro romahtaa kun siirto on tehty.
Yhtään askelta euron pelastamiseksi ei ole vielä otettu vaikka kreikan kupla puhkei jo reilu vuosi sitten. Aikaa on ollut.
Euro kannattaisi pelastaa mutta ei ole tahtoa. Suomaliset hölmöläiset maksaa ja kantaa vastuuta.
Euro on mutkikas juttu!
Osmo kirjoittaa: ”Kiinteillä valuuttakursseilla ja yhteisvaluutassa taloudellinen epäonni johtaa velkaantumisen kautta korkojen nousuun ja siten yhä pahempaan taloudelliseen kurimukseen.”
Hauska käsite ”taloudellinen epäonni” en oikein ymmärrä mitä se on?
Euro on ollut pääpiirtein hyvä , mutta se pitää ANSAITA, eli sellaiset maat kuin Kreikka Italia Espanja yms.Ulos vaan Eurosta, sillä kapitalismi on sellaista.
Vapaamatkustaminen Eurojunassa on loputtava ja kaikkien on lunastettava lippunsa, myös Kreikan.
Markkaa ei todellakaan ole ikävä niin monta kertaa sitä devalvoitiin ja korot oli parhaimmillaan 15 prosenttia
Se että Euron arvo maltillisesti laskee on Suomelle hyvä juttu,
eli vienti mahdollisuudet paranevat.
Taloudellinen epäonni kohtasi Suomea 1990-luvun alussa Neuvostoviennin romahdettua. Silloin olisi pitänyt velkaantua rohkeammin, jolloin lama olisi ollut lyhempi ja olisi velkaannuttu vähemmän. Huonosti olisi käynyt, jos tuolloin alijäämä olisi pitänyt pitää kiinni kolmen prosentin alijäämästä. Samoin Japni tänä vuonna varmaankin ottaa perustellusti velkaa.
Onko EKP lainannut rahaa pankeille ennen 2008-2010 pankkikriisiä? Vai onko raha jälkikäteen tullut EKP:lta likviditeetin pelastamiseksi ja sen vakuudeksi on annettu ne kreikkalaiset paperit? Kysyn tätä aidosti epätietoisena, koska en löydä tietoa mistään.
Tuolla Osmon tavalla kuvailtuna nimittäin näyttäisi jotenkin siltä, että EKP todella on mokannut isosti. Jos taas kyse on siitä, että QE-raha on löytänyt tiensä pankkien taseisiin jälkikäteen, niin mokaa voi pitää jotenkin pienempänä.
jotenkin muistuu mieleen Suomi 90luvun alussa:
vahva markka(rahapolitiikka) jota ei devalvoida.
eli nykypäivänä:vahva euro johon ei saa koskea.
luojan kiitos asuntovelkaa on enää vähän,koska oikeasti ei tiedä mitä tässä tapahtuu lähitulevaisuudessa.
Sitten kun Kiina antaa valuuttansa revalvoitua, maailmassa tapahtuu aika jännittäviä asioita.
Kun kiinalaisen ostovoimaa nykäistään länkkäriin verrattuna ylös 20-30%, se näkyy melkein kaiken hinnassa Euroopassakin, sillä kiinalaisia on niin hirvittävän paljon.
Raaka-aineiden hinnat tietysti nousevat (kuten myös nousee saasteiden jne. määrä, sillä Kiinassa poltettu tynnyri taitaa tupruttaa kaikenlaista tuplaten verrattuna siihen, mitä Euroopassa poltettu), mutta niin nousee tavarankin hinta ja ehkä jopa palvelujen.
Reipas revalvaatio nostaa helposti 42 miljoonaa uutta kiinalaista siihen tuloluokkaan, jolla on varaa tehdä lomamatka vuodessa ulkomaille. Tuo joukko voi Pariisista innostuessaan buukata vuodeksi jokaisen hotellihuoneen ja lentolipun.
Tässä kehityksessä ei tietysti ole mitään erityisen vastenmielistä vaan näinhän maailman kuuluisi toimia. Veikkaan kuitenkin, että valtaosa Kiinan valuutan revalvoimista vaativista poliitikoista ei ole juuri pysähtynyt miettimään kokonaiskuvaa.
Kiina ei ehkä koskaan revalvoi vaan antavat sisäisen revalvaation – palkkainflaation – jatkua. Se ajaa tietysti saman asian.
Eli Kiina on roisto, kun ei elä yli varojensa kuten kaikki muut, vaan on kiltisti suostunut rahoittamaan ainakin USA:n ja kai jossain määrin Euroopan kulutusjuhlaa halvoilla tuotteillaan.
Kiinalaiset firmat ovat ottaneet vastaan amerikkalaisten painamaa vessapaperia käypänä valuuttana ja vaihtaneet sen sitten omassa keskuspankissaan yuaneiksi, joita keskuspankki on painanut sitä tahtia, kun vientiyritykset ovat lappaneet sille dollareita. Keskuspankki on sitten antanut ne vessapaperit takaisin USA:n valtiolle sen velkakirjoja vastaan.
Käytännössä siis amerikkalaiset ovat saaneet ylläpitää korkeampaa kulutustasoa rahoittaen sen ensin painamalla dollareita ja sitten ottamalla ne dollarit takaisin valtion velkakirjoja vastaan.
Kiinalaiset ovat antaneet amerikkalaisille ne kaikki tuottamansa tuotteet ja vastalahjaksi heidän holveihinsa on kertynyt USA:n valtion velkakirjoja. Hirveää roistomaisuutta.
Ai niin ja kaiken lisäksi yuan on revalvoitunut. Se oli 2005 n. 0.12 dollaria. Nyt se on jotain 0.155. Muutos on ollut melko tarkkaan sama kuin dollarin muutos euroa vastaan.
Kiina siis riistää länsimaita lähettämällä tänne puoli-ilmaiseksi tavaraa?
Olisi hyvä, että valuuttakurssit saisivat asettua tasolle, joka suurin piirtein tasaa maailmankaupan.
Pahat kiinalaiset riistävät julmasti Valkoista Miestä tekemällä hinnaltaan miellyttäviä kulutustuotteita joita on vain aivan pakko ostaa.
Koska kaikki rahat menivät Pokémoneihin, oli Valkoisen Miehen aivan ehdoton pakko äänestää itselleen toisten rahoja, joita julkinen sektori iloisesti siirtää – provikkaa vastaan. Pakon sanelemana Valkoinen Mies ei voinut muuta kuin äänestää itselleen enemmän toisten rahaa kuin sitä oli olemassakaan jolloin julkinen sektori lainasi Pokémoneilla rikastuneilta kiinalaisilta.
Huomaamme koko yhtälön julmimman, häikäilemättömimmän roiston olevan Kiina. Vaihtoehtoiset analyysit saattaisivat kritisoida Sosiaalidemokratiaa eli totuutta ja ovat siten epävalideja.
ai että Kiina on se roisto:)))
voi elämän kevät sentään. Sinä lentelet kiinalaisten piikkiin vähän väliä lomille nizzaan ym ja se on jotenkin kiinalaisten vika:)))
eikö ole koskaan kukaan opettanut ymmärtämään kausaalisuhteita?
Vihreät ovat tukipaketteja vastaan vaikka äänestäisivät niiden puolesta.
jeesjees
Mihin väitteesi perustuu? Siis, että vihreät ovat tukipaketteja vastaan?
Euron tilanne näyttää huonolta ja hajoaminen on selvästi käynnissä myös USAssa.
Huolestuttavaa on, että Kataista kuunnellessa ei tiedä, mihin hänen eurolausuntonsa perustuvat; VM:ltä saatuihin vai Kokoomuksen mainostoimistolta saatuihin.
Tänäänkin Katainen jälleen pelottelee ja maalaa piruja seinille vaikka nimenomaan tänään kriisimaiden valtionvelkojen korot ovat laskeneet.
Euro kelluu ja velloo ilman minkäälaista talousopillista otetta – onkohan eurosta olemassa mitään oppijärjestelmää edes eli onko euro lähinnsä uskonto. Siltä vaikuttaa.
Osmon aloituksessa esittämät ajatukset palauttavat valuutat historiaansa ja sosioekonomisiin alustoihinsa ja jopa valtioiden sisällä oleviin eroihin, mutta tajuavatko kapean taloustieteellisen koulutuksen saaneet asiantuntijat ja poliitikot asiasta mitään. Tämä huolettaa ainakin minua.
Vaikea on Kiinaa roistona pitää – IMO juanin kurssi ei ole keinotekoisesti alhainen, tuotantokustannukset Kiinassa vain ovat alhaiset. Tämä on markkinataloutta!
Raimo K
Häh? Sitähän valuutan aliarvostus on, että maassa palkat ovat luonnottoman matalia suhteessa tuottavuuteen.
[quote=”Osmo”]Olisiko?
Nyt saksdalaiset pankit ovat löainanneen EK:ltä rahaa prosentiun korolla ja kiikuttaneet sen Kreikkaan moninkertaisella korolla ja antaneet vakuudeksi niitä Kreikan valtion papereita. Olisivatko ne tehneet niin, jos Kreikan valuuttana olisi ollut kelluiva drakma, johon olisi sisältynyt ilmeinen kurssiriski?[/quote]
Uskoisin, että kyllä olisivat. Jos lainat olisi sidottu drakmaan (inflaatiosuojauksella), niiden korkotaso olisi ollut vielä korkeampi. Pidän tosin todennäköisempänä sitä, että Kreikka olisi matalamman korkotason perässä sitonut joukkovelkakirjansa euroon, jolloin tilanne ei olisi käytännössä lainkaan muuttunut nykyisestä.
Nykyinen kriisi ei ole valuuttakriisi vaan pankkikriisi. Syntipukki ei siten ole euro vaan riskiä kaihtamattomat pankit ja työssään epäonnistuneet luottoluokittajat, jotka antoivat esimerkiksi Kreikalle liian hyvät suositukset.
Euron todellinen ongelma on lähinnä se, että EKP:n säätämä korkotaso voi olla joko liian alhainen tai liian korkea joillekin euromaille. Itse rahapolitiikassaan EKP on onnistunut loistavasti, sillä se ei ole seurannut poliitikkojen toiveita vaan keskittynyt pitämään inflaation kurissa.
Yhdysvaltain nykyinen pankkikriisihän johtui nimenomaan liian alhaisista ohjauskoroista 2000-luvulla.
Ei se saksalaisten sisäinen devalvaatiokaan syytön ole, varsinkaan euroalueella.
tpyyluoma:
Tästäpä tuli mieleen…
90-luvulla Brasilian cruzeiroa riivasi rankasti laukkaava inflaatio. Joka päivä kauppa-apulaiset kiersivät liimaamassa uusia hintoja tuotehyllyihin ja heidän edellään juoksi asiakkaita jotka olivat juuri saaneet palkkansa tai rahaa jostain muualta, ostaakseen tavaroita ennen kuin hinnat nousivat. Hallitukset yrittivät vuodesta toiseen sitä sun tätä, mutta inflaatio sen kun eteni.
Sitten Edmar Bachan aloitteesta tuotteiden hinnat alettiin kirjata hyllyihin myös reaalisina yksiköinä, joka pyrki mittaamaan tuotteen ’reaaliarvoa’ s.o. kuinka paljon vaivaa, raaka-aineita j.n.e tuotteen valmistaminen vaatii. Hintalapuissa oli siis rinnan hinta cruzeiroina ja reaalihinta-arvioina. Maksaminen oli tietenkin mahdollista vain cruzeiroilla. Useita kuukausia cruzeiromääräiset hinnat jatkoivat raksuttamistaan ylöspäin mutta reaalihinnat pysyivät suht’ vakiona.
Sitten eräänä päivänä Real’ista tehtiin yht’äkkiä Brasilian virallinen valuutta. Inflaatio loppui sillä erää siihen.
No, oli asiassa mukana muitakin tekijöitä, mutta massapsykologian vaikutusta talouteen ei pidä aliarvioida.
Miten olisi paluu kultaan tai hopeaan valuuttana:
http://www.tavex.fi
http://www.ikihopea.fi
http://www.hopea.fi
http://www.silverbank.net
http://www.hopeatili.com/
Kiina pelaa omaa peliään varsin järkevästi. USA:n ja EU:n setelipainot ovat laulaneet täyttä häkää, mutta suhde yaniin ei muutu. Tämä on Kiinan edun mukaista toistaiseksi. Kiina on maailman ykkösviejä ja se haluaa pysyä sellaisena. Merkantilistisesta näkökulmasta on myös hyvä, ettei tuonti kasva paitsi tuottavien tuotteiden ja hyödykkeiden osalta.
Holtittomasta talouspolitiikasta ei tule syyttää rationaalisesti toimivia talouksia. USA saa maansa kuntoon nostamalla reilusti veroja ja pitämällä monta laihaa vuotta. Voi tietenkin olla, että se jättää velkansa maksamatta Kiinalle vedoten tulevaisuudessa järjestämäänsä Taiwanin kriisiin tai naiivisti ihmisoikeuksiin. Heikin USA profetiaan en usko, elleivät sitten rakenna talkootyönä. Vapaassa markkinataloudessa ei rakenneta, jos pääomaa ei ole ja valuuttakurssi ei laske. Velaksi tietty, mutta siinäkin on jo katto vastassa.
Euron hoitaminen on ollut jo vitsi sinänsä. Kannatin tosiaan siihen liittymistä, mutta säätelyä ja valuvikaa ei koskaan korjattu, vain pahennettiin. Siitä tehtiin virhe. Nykymuodossaan se kaatuu varmasti ajanpeluusta huolimatta aika pian.
Yanin kurssi kyllä realisoituu lähivuosina käytännössä. Revalvoimattomuus ei muuta totuutta, kuten ei devalvoimattomuuskaan. Valuutan todellinen arvo tulee vääjäämättä näkymään jossain muodossa ennemmin tai myöhemmin. Valuuttarintamalla sijoittaisin yaniin ja Norjan kruunuun.
Spiegelissä oli hiljattain hyvä artikkeli eurosta:
http://www.spiegel.de/international/europe/0,1518,769329-3,00.html
Merkel, Sarkozy ja Trichet istuivat pitkään
eilisiltana,kuusi tuntia. Kai valtionvelan koroista
vastaaavat äänestäjät ja verovelvolliset kuten tähänkin asti ? Ja eikö Suomen kansalaisuus kata
Euroopankin ? Eli että kai me olemme vakuutena
sille, että Kreikka toimittaa korkorahaa lainottajilleen?
Tähän astinen euron pelastaminen on ollut rahattomien suoritusvastuun siirtämistä syvempitaskuisten euromaiden (ja Ruotsin ja Englannin ja IMF:än) huoleksi. Eiköhän valitulla
polulla pysyttäne, sehän vie US malliseen Liittovaltioon ja ylikongressiin alieduskuntineen,mitä
Suomi jo edellä kulkijana marssii-tanssahteleekin.
Vaihtoehtona olisi bonusten ja osinkojen päälle käyvät tappiokirjaukset pankeissa. Bryssel näet
teetti rahaa kuin (nykygynegologit pesueita)
sotaopeilla. Ns.Basel II pankkilainsäädäntö (!) ,
salli pankkien kirjoittaa uutta rahaa matalalla korolla
eurovaltioille kustannuksitta ko.pankeille. Korko jäi
pieneksi,mutta koko määrä vastalahjaksi olikin sitten osinko- ja bonuskelpoista. Alkoi tapahtua,liike-toimintaa kirsikkapuutarh -eikun oliivilehdoissa.
Nykykatastrofi on sitä että tällainen taseen pidennys
kyllä käy, mutta jos se Kreikka ei maksa tätä vähäistäkään korkoa,vaan toteaa rahan huvenneen
loistopursiin ja luxusasuntoihin niin alkaa taseen
lyhennys. Silloin tasetaikuus sanoo, että ilmasta
loihdittu raha onkin, ähäkutti ehtaa, nyt vähennettävä voittopurosta -vuosia solisseesta. Ja kun pankki sijaitsee Ranskassa ja Saksassa,alkaa eurosolidaarisuus.
Eiköhän se jatku. Trichet veti varmastikin eilen
pisimmän korren eikä tyhjää lainanneita
finanssipiirejä panna kohtaamaan asian ”muttaa”.
Mikä olisi tosiraha -tässä miinusmerkkinen
pankkiirin vahinko siitä että velkadynamiikka sittenkin
pääsi pettämään. Toki asia kiepsautetaan rikkaiden
lukumäärää kasvattavaksi uudeksi finanssikojeeksi
ja enemmiksi managereiksi -meidän muiden kauniita katsoa.
Jukka Sjöstedt
Juhani Huopainen kirjoitti 19.7.2011 kello 17:35:
Puurot ja vellit? Et sitten Islantia ottanut esimerkiksi?
Faktahan on, että euroaikana olemme saaneet nauttia ennätyksellisen alhaisesta inflaatiosta ja matalasta korkotasosta ja kaikesta siitä hyvästä mitä nämä mukanaan tuovat. Voit toki väittää itsellesi, että tämä on vain sattumaa eikä valuutalla ole ollut mitään merkitystä.
Markka toisi takaisin valuuttaspekulaatioiden uhat, korkeammat korot ja kansalaisten ostovoiman tuhoavat devalvaatiot. Markka-aikaa haikailevat talouspatriootit jostain syystä aina unohtavat nämä pikkuvaluutan haittapuolet.
Kiinasta ja ylipäänsä vaihtotaseista: Jos maalla on vaihtotaseen alijäämä siitä seuraa kirjanpidollisena väistämättömyytenä joko julkista tai yksityistä velkaantumista, ja ylijäämän kanssa toisinpäin. Jos alijäämämaassa velkaantuminen ei voi jatkua niin kulutus alenee, eli sen ylijäämämaan vienti laskee. Ylijäämämaa voi rimpuilla sitä vastaan devalvoimalla tavalla tai toisella (palkkamaltti, valuuttainterventiot, tullit…) mutta se vaan johtaa sen velkaantumiseen jatkumiseen.
Se että tästä tehdään joku rosvot ja poliisit leikki jossa ahkerat germaanit ja kiinalaiset väkertää Oikeissa Töissä tehtaassa Teollisuustuotteita ja laiskat amerikkalaiset ja etelänmaalaiset vaan myy palveluita toisilleen on kohteliaasti sanottuna naurettavaa moralisointia. Vaikea siinä on vaikkapa italialaisen tehtaan kilpailla kun vierasvalmistaja toimii de facto valtiontuella.
Vaihtotaseen epätasapaino on huonoksi kaikille. Ylijäämämaa köyhäilee turhaan, alijäämämaassa taas ajaudutaan helposti velkaongelmiin. Se että jollain nopeasti kasvavalla kehitysmaalla on alijäämä on vielä ymmärrettävää, se tarvitsee sijoituksia ja rahaa virtaa rikkaammista maista niiden rahoittamiseen. Kiina sijoittaa pari tonnia per nuppi amerikkalaisiin (ja eurooppalaisiin) joukkovelkakirjoihin joidenka oletettu reaalituotto (ironista kyllä sen valuuttamanipulaation vuoksi mitä niillä toteutetaan) on reippaasti negativiinen, maassa joka on edelleenkin käytännössä kehitysmaa luulisi olevan järkevämpiäkin investointikohteita.
Siinä on vaan sellainen poliittinen ongelma että Saarelman kuvailema kasvava keskiluokka saattaisi ruveta vaatimaan esimerkiksi demokratiaa. Ylipäänsä kelluvat valuutat ja vapaat maailmanmarkkinat kyllä toimisi paremminn, mutta kun ei niitä poliittisesti juuri kukaan halua, niin sitten on pakko kehittää jotain järjestelmiä jolla sitä maailmantaloutta hallitaan. Tai sitten mennään takaisin valuuttasotiin, protektionismiin, jne.
Dollarin pyörteissä USA:ssa jo 16 osavaltiota harkitsee oman valuutan painamista.
Mutta vieläkin pidemmälle mennään. Yhdysvalloissa painetaan paikallista, täysin laillista valuuttaa (local currency). Tämä tosivihreä valuutta on ruohonjuuritason rahaa ja se pyörittää mainiosti paikallista taloutta.
Taludenlli epävarmuus synnyttää yhä uusia paikallisia valuuttoja. Ithaca Hours rinnakkaisvaluutan perustaja Paul Gloverin puhelin soi jatkuvasti. Avunpyyntöjä paikallisvaluutan tekoon satelee ympäri maata.
http://www.ithacahours.com/finnish.html
Artikkelin mukaan samanlaista rinnakkaisvaluuttaa käytettiin Yhdysvalloissa 1930-luvun suuren laman aikana. Euroopan rahajärjestelmän suunnittelija Bernard Lietaer sanoo, että maailmassa on ainakin 2500 täydentävää valuuttajärjestelmää.
CNN:n artikkeli tässä:
http://www-cgi.cnn.com/2009/LIVING/wayoflife/04/22/printing.own.currency/index.html#cnnSTCVideo
P.s. On se vaan kumma kun ruohonjuuritasolla pätkäistään tuosta vain maksuvälineitä samaan aikaan kun euron kanssa ollaan sormi suussa ja markkaa pidetään mahdottomana. Markka Suomessa ja drakma Kreikassa ja muut ”korpitaalerit” voisivat hyvin olla rinnakkaisvaluuttoja ja ratkaisu euron kriisiin. Ties vaikka seuraava ”Nokia” olisi taskussa kulkeva multivaluuttakortti.
Tässä on taustalla laajakantoinen kysymys siitä, pitäisikö euroalueen olla myös sosiaaliturvayksikkö, jossa katsotaan hyväksi ja oikeaksi, että Saksa ja muut vauraammat alueet rahoittavat vähävaraisempien elämää. ”Transferunion” ei tarkoita Saksassa pelkästään sitä, että euroalue käsittelee jäsenmaiden velkoja tavalla tai toisella yhteisinä esim. keskinäisten takausten kautta, vaan myös tulonsiirtoaluetta. Pankit – erityisesti Euroopan keskuspankki – aloittivat kehityksen lainaamalla periferioihin suuria summia, ja nyt tämä velka on poikinut aiemmin hyljeksityn poliittisen ajatuksen.
Osmo: ”Raimo K
Häh? Sitähän valuutan aliarvostus on, että maassa palkat ovat luonnottoman matalia suhteessa tuottavuuteen.”
Ja mikähän se ”luonnollinen” palkkataso olisi? Ja mikä luonnontieteistä sen määrittelisi?
Käsitykseni mukaan valuuttojen arvo määräytyy viime kädessä markkinoilla ja yritykset vaikuttaa siihen ovat lopulta tuhoon tuomittuja.
Osmo: ”Kiina ei ehkä koskaan revalvoi vaan antavat sisäisen revalvaation – palkkainflaation – jatkua.”
Kustannustaso Kiinassa (palkat mukaan lukien) nousee koko ajan, mutta se tuskin on virallista politiikkaa.
Kiina on ”roisto” sanan siinä merkityksessä, että se ei anna valuuttansa kellua, vaan polkumyy kiinalaista työvoimaa. Se, mitä Kiinan keskuspankki RMB:n arvoa painamalla tekee on, että Kiinasta rajan yli Euroissa ja dollareissa myytävät tavarat ovat halpoja, ja toiseen suuntaan yuaneissa kalliita. So, Kiinan politiikka on merkantilistista.
Kiina ei tee tällä hallaa olennaisilta osin suoraan länsimaille, vaan omille työläisilleen, jotka myyvät työnsä halvalla. Pointtina tässä on tietysti se, että ihmiset sijoittaisivat reaalista pääomaa (tehtaita jne) Kiinaan pikemmin kuin muualle, koska siellä työvoima on suhteessa halpaa. Samalla se tietty haittaa myös työn kysyntää länsimaissa.
Kiinalaiset tekevät enemmän työtä länsimaiden asukkaiden elintason nostamiseksi kuin toisinpäin. Siinä mielessä Kiina on hyväntekijä. Näin tekemällä se kuitenkin imuroi dollareita ja euroja keskuspankin varantoihin. Maaliskuussa 2011 Kiinan valuuttavaranto oli 3.2 biljoonaa dollaria.
OS kirjoitti ”Olisi hyvä, että valuuttakurssit saisivat asettua tasolle, joka suurin piirtein tasaa maailmankaupan”.
Mahtaako tuossakin olettamassa olla ”valuvika” tai voisitko kertoa miten nykysysteemistä/ tilanteesta, jossa USA ”painaa ja levittää” käsittämättömästi taaloja. Koko Finanssi-järjestelmä perustuu sekin vahvimman oikeuteen.
Maailmassa on runsaasti muitakin ”suljettuja talouksia ja valuutta-alueita” kuin Kiina, EU ja Venäjä ym.. joissa talouselämä ”manipuloi ja jallittaa politikkoja”, joiden talousosaaminen on ohutta ja johdonmukaisuus riippuu siitä ollaanko
hallituksessa vai oppositiossa.
Raaka-ainevaratkin jakautuvat kovin epätasaisesti aiheuttaen osaltaan öljy- tai ruokakriisejä.
Ps. Markan ongelmatkin 1985 – 1995 johtuivat pääosin tyhmästä Koivistolaisesta ”vahvan markan politiikasta” ja muutenkin taitamattomista talouspolitiikan valinnoista ja ajoituksista – toki Venäjän kaupan ongelmat tuskaa lisäsivät.
Kiistaton osoitus Pohjolan oloihin sopivasta oman valuutan polittiikasta löytyy Ruotsista v. 1995 -> 2010 ja entistäkin selkeämmäksi ja vertailu tulee seuraavien 4-5 vuoden aikana.
Sitä ei voi enää v. 2015 kiistää edes Sokea Reetta ystävänsä Paavon kanssa.
Toivottavasti siihen mennessä on jo saatu rakennettua toimiva ”Pohjoisen liiton valuuttaunioni”
TM,
jos haluaa tietää ketkä omistavat kesällä 2011 Kreikan valtion velkaa niin tietoa löytyy oheisesta linkistä (blogin mukaan lähde on Barclays Capital):
Kreikan velan omistajat
Joukossa on erittäin paljon kreikkalaisia pankkeja ja kreikkalaisia eläkerahastoja, mutta myös erilaisia instituutioita (IMF, EMU-valtioiden perustamat organisaatiot) sekä ulkomaisia pankkeja.
Tuskinpa pankkien velkakirjojen ostot ovat tapahtuneet yhdessä yössä joiltain aiemmin niiltä ostaneilta, nyt exitin tehneiltä tahoilta.
Kreikkaa on luotettu kyseenalaisilla perusteilla jo vuosia. Heinäluomankin aikaan 2005 oli selvillä että näissä eteläisissä maissa on isoja ongelmia, mutta koska nykyistä kriisiä ei ollut pakottamassa niin mitään ei tarvinnut tehdä. Eurooppalaiset politikot välttyivät silloin nöyryytykseltä..
Osmo kirjoitti: ”Taloudellinen epäonni kohtasi Suomea 1990-luvun alussa Neuvostoviennin romahdettua. Silloin olisi pitänyt velkaantua rohkeammin, jolloin lama olisi ollut lyhempi ja olisi velkaannuttu vähemmän. Huonosti olisi käynyt, jos tuolloin alijäämä olisi pitänyt pitää kiinni kolmen prosentin alijäämästä. Samoin Japni tänä vuonna varmaankin ottaa perustellusti velkaa.”
Tätä mieltä minäkin olen tuosta edellisestä lamasta. Ihmettelin pitkään aikanaan, kun työttömyyden annettiin kasvaa ja pankkien kaataa terveitä yrityksiä. Nyt tätä samaa virhettä, eli liian heikkoa elvytystä, tai peräti täysin väärin ajoitettua vyönkiristystä toistetaan sitten paljon suuremmassa mittakaavassa, erityisesti Yhdysvalloissa, mutta myös Britanniassa, Irlannissa, Kreikassa…
Sen kyllä ymmärrän, että muut maat eivät ota opikseen Suomen virheestä (tai eivät kuuntele Nobel-tason taloustieteilijöitä) mutta sitä minun on hankala ymmärtää, ettei Suomi opi omasta virheestään.
Senkin jotenkin ymmärrän (vaikka en moraalisesti hyväksykään) että Kreikkaa kyykytetään
työttömyydellä, elintason laskulla ja suvereniteetin heikentämisellä, ikäänkuin varoittavana esimerkkinä ylivelkaantumisen vaaroista, varsinkin kun se nyt kuitenkin on menossa konkurssiin … ellei sitten kokonaisia saaria vuokrata kymmeniksi vuosiksi muille EU-maille matkailutuloineen päivineen. (Ottaisin mielelläni Pythagoraan Samoksen tai Johanneksen Patmoksen Suomelle)
Laajemmassa mittakaavassa tuo yllämainittu on kuitenkin huonoa talouspolitiikkaa ja johtaa vain
kurjistumiskierteen jatkumiseen.
En ymmärrä väitettäisi. Menihän tämän viimeisimmän laman torjuminen paljon tyylikkäämmin, ikä työttömyyskään noussut lähellekään ennustettuja tasoja tai lähelläkään 1990-luvun laman tasoa.
Osmo: ”En ymmärrä väitettäisi. Menihän tämän viimeisimmän laman torjuminen paljon tyylikkäämmin, ikä työttömyyskään noussut lähellekään ennustettuja tasoja tai lähelläkään 1990-luvun laman tasoa.”
No, kieltämättä tämä meni jonkin verran paremmin tällä kerralla, mutta toisaalta edellisen laman jälkeen olemme tottuneet pitämään nykyistä työttömyyden tasoa hyväksyttävänä, vaikka se ei sitä mielestäni ole.
Lähinnä tarkoitan edellisestä lamasta oppimattomuudella sitä, että nyt on jo suuri poru ns. kestävyysvajeesta, vaikka se on pitemmän tähtäimen ongelma, kun taas edelleen kärsimme
vuoden 2008 romahduksen jälkeisistä ongelmista, joiden hoito edelleen edellyttäisi rohkeampaa lisävelanottoa, ehkä vuoteen 2012 tai 2013 asti, työskentelemällä samanaikaisesti kuitenkin
pitkän tähtäimen ongelmien kanssa.
Tätä samaa Krugman ehdottaa USA:ssa, jonka talous on nyt uudelleen notkahtanut työttömyyden jatkuessa korkeana, kun vyötä on kiristetty ennenaikaisesti (tai ei alunperinkään elvytetty riittävästi). USAlla tosin on tällä hetkellä suuremmat maailmankuvalliset haasteet järkevään toimintaan kuin suomella. Toisaalta USA voi keikuttaa meitä, mutta me emme juurikaan USAta, joten ikävää, että asia on juuri näin päin, että me täällä Suomessa olemme himpun verran järkevämpiä.
STT uutisoi, että Suomi sai vaatimuksensa vakuuksista läpi. Olenko tyhmä vai sokea, mutta en löydä kuin seuraavan viitauksen sopimuksessa vakuuksiin:
” 9. Where appropriate, a collateral arrangement will be put in place so as to cover the risk arising to euro area Member States from their guarantees to the EFSF.”
Mitä tarkoittaa käytännössä ”Where appropriate” eli ”Milloin sopivaa”. Tarkoittaako se, että vakuudet ovat olemassa oikeasti vai tarkoittaako se, että vakuudet ovat olemaas sanallisesti?
Kiinasta puheen ollen…
Ei kannata aliarvioida sitä, että valtiolla on käytössään valtavat käteisvarat investointeja varten. Nykyään näitä valtioita ovat esim. Kiina ja Saudi-Arabia. Ei esim. usa ja länsi-eurooppa, jotka rahoittavat toimintaansa velaksi…
Tällä asialla voi vielä olla seurauksia. Kiinahan voisi rahoittaa pientä Kreikkaa helposti samalla tavalla kuin se on rahoittanut Usa:ta. Jonain päivänä, varsinkin jos euro romahtaa, iso joukko eurooppalaisia poliitikkoja saattaa pyytää tapaamista kiinan johtajien kanssa.
Raimo K:
Siltäosin kun käsityksesi koskee Kiinan valuutan arvoa, se nyt on varsin yksikäsitteisesti väärä.
Katsoin noita lukuja ja nyt ihmetykseni kasvoi entisestään. Suurimpiin kuuluva velkoja on kreikan omat julkisen sektorin rahastot, 30 miljardia euroa. Eli kyse on polttopullonheittelijöiden omista eläkerahoista.
Austrian: ”Kreikkaa on luotettu kyseenalaisilla perusteilla jo vuosia. Heinäluomankin aikaan 2005 oli selvillä että näissä eteläisissä maissa on isoja ongelmia, mutta koska nykyistä kriisiä ei ollut pakottamassa niin mitään ei tarvinnut tehdä.”
Ei tietenkään tarvinnut tehdä, kun luottoluokitukset olivat korkealla. Luottoluokituslaitokset heräsivät vasta kun ”shit hit the fan”. Ja hupaisaa on se, että nyt kun euromaat ovat palastamassa Kreikkaa, luokitus laskee. Sii takuut laskevat luokitusta!
Raimo K: ”Käsitykseni mukaan valuuttojen arvo määräytyy viime kädessä markkinoilla.”
Risto: Siltäosin kun käsityksesi koskee Kiinan valuutan arvoa, se nyt on varsin yksikäsitteisesti väärä.
Kaikkea voi väittää – ja väitetäänkin – mutta USAn kanta ei liene ehdoton totuus.
Kreikkaa ”pelastetaan” uusimalla lainoja pitkäaikaisiksi. Ensimmäinen luottoluokittaja ehti jo luokitella nämä ”uudet” lainat korkean riskin luokkaan. Eli ojasta allikkoon mennään.
Jos Suomen valtio saisi Akropoliksen lainojen vakuudeksi ja kävisi köpelösti niin me panemme sen? Arkadianmäki on sekin rakennettu täyteen.
Juu Tiedemies, kreikkalaisten raportoiduissa negatiivisissa reaktioissa on ylipäätään se omituinen piirre, että ilman asiallista velanmaksua heikäläisten tilanne saattaa vaikeutua entisestään. Ei yksinkertaisesti ole rahaa maksaa palkkoja yms. Mutta toisaalta kapina voi vauhdittaa liikettä kohti yhteistä velanhoitoaluetta, siis esim. keskinäisiä takauksia tai yhteisön velkakirjoja, EU:n virallinen linja on ollut tähän suuntaan kaikista paikallisia äänestäjiä rauhoittavista vakuutteluista huolimatta.
Evert The NeveRest oli huolissaan vakuuksista, joita tuskin saadaan lunastettua, jos niitä ylipäänsä on.
Itse olen vielä enemmän huolissani tästä Kataisen ”hyvästä busineksesta”. Kannattaako Suomen lainata yhteensä n. 4 miljardia Portugaliin, Irlantiin ja Kreikkaan 3,5 % korolla. Käsittääkseni Suomi on itse saanut halvimmillaan 4,14 % korolla. Lainaamme lisäksi vähintään 15 vuodeksi riskikohteisiin. Otamme siis lainaa kalliilla ja lainaamme eteenpäin halvalla. Aika vastuutonta.
Aivan oikein Tuomas, bisneksen tekee hulluksi vielä tieto, että Suomi velkaantuu tällä hetkellä melkein 10 miljardia vuodessa. Velkaa on nyt 73 miljardia euroa eli n. 13.500 eruoa asukasta kohti.
Suomi on kimpassa Saksan kanssa ja voi käydä hassusti meille. Ruotsi ehkä tulee Suomen avuksi, jos oikein pahaksi menee. Vaikka velkojemme takaajaksi, jollei suoraan ylijäämistään lahjoita. Auttoihan Ruotsi meitä kun viimeksi olimme Saksan rinnalla sotimassa. Finlands sak är vår!
Evert The NeveRest :
Hauskoja ovat myös talousanarkistien suunnitelmat semmoiseksi vaihdon välineeksi jotka eivät tarvitse keskuspankkeja liikkeelle laskijoiksi tai arvon takaajiksi (s.o. sen takaajaksi että joku roisto ei paina maksuvälinettä suurissa määrin oman taskunsa tilkkeeksi). Kultahan on tietty semmoinen luonnostaan, ja tietysti olisi mikä hyvänsä rajallisesti löytyvä hyödyke joka ihmisten luottamuksen voittaa.
Esimerkiksi Bitcoins on tietokonepohjaiseen salakirjoitukseen ja peer-to-peer verkkoihin perustuva maksujen välitysjärjetelmä joka perustuu julkiseen lähdekoodiin ja jossa ei ole mitään keskitettyä ydinhallinta.
Raha syötetään systeemiin ratkomalla vaikeita kryprografisia ongelmia. Onnistuneen ratkaisun löytäjä saa generoiduksi itselleen bittikolikon. Ei ole siis mitään nopeaa ja vaivatonta tapaa generoida itselleen rahaa (paitsi tietysti tekemällä muille bittirahan omistajille palveluksia joiden vuoksi he ovat halukkaita siirtämään omia bittirahojaan sinulle), eikä ole mitään keskusrahapainoa joka voisi jaella bittirahoja kavereilleen. Rahan generoiminen vaatii aina paljon (tietokoneella tapahtuvaa) vaivaa, ja sitä verrataankin systeemissä kullan louhimiseen.
Järjestely antaa vähän lisävalaistusta kysymykseen mitä raha itse asiassa on.
Käytännössä systeemin voi olla vaikea saavuttaa ihmisten luottamusta, se kun vaatisi sen (avoimen) lähdekoodin luku- ja ymmärtämistaitoa. Systeemi tarvii myös ison infrastruktuurin internetteineen kaikkineen. Kultapalasten siirtely pussista toiseen on paljon katastrofisietoisempaa ja helpommin ymmärrettävää.
Arto Tukiainen
Jos siellä vastuuntunnottomuus on johtanut tilastojenkin väärentelyyn eurokelpoisuuden aikaanaamiseksi, niin eikös seuraava askel ole ryhtyä painamaan euroseteleitä suurissa määrin velkojen maksamiseksi? Kai nyt viissatasten painolaatat Kreikan keskuspankista löytyvät?
Sitten kun nimittäin kansalaiset alkavat kunnolla kärsiä nälästä ja taudeista, hätä tuppaa keinot keksimään.
(En esitä vakavissani että noin kävisi, mutta ajatusleikkinä sen ymmärtämiseksi mitä keinoja suvereeneilla valtioilla on toistensa painostamieen. Jokohan tuommoisesta sota seuraisi?)
Mielenkiintoista huomata, että henkilöt, joiden indentiteetti perustuu oman analyyttisyyden imagon ympärille, haluavat kuitenkin rankaista tavallisia ihmisiä kelvottomasta rahajärjestelmästä. Nousiko kaikkein suomalaisten elintaso 80-luvun lopulla, kun alettiin imeä rahaa ulkomailta. Ilmeisesti sitten meidänkin työttömät saivat sen, mitä tilasivat. Ilmeisesti meilläkin selvittiin lamasta ihan vain sankarillisella palkkojen nimellisalennuksella sekä brutaalilla julkisen sektorin alas ajamisella.
Raimo K, se että Kiina ei anna valuttaansa kellua on ihan yksinkertaisesti yleisesti tunnustettu tosiasia, ei kiinalaiset itsekään tätä kiistä. Ei tämmöisestä ole mitään järkeä väitellä.
Ode, tulkitsen Karimäen tarkoittavan että kun Suomessa oman talouden hoidossa on, aivan oikein, omaksuttu elvyttävä linja hengiltä säästämisen sijasta niin miksi ihmeessä me sitten kuitenkin ajamme sitä Euroopan tasolla? Vartiainen piruili tästä vaaliväittelyjen aikaan parikin kertaa, Suomessa elvytetään, haetaan kasvua, ja sen takia leikataan alijäämiä maltillisesti mutta samojen ihmisten puheissa Portugaliin tarjotaan säästöjä ja sopeutusta.
Tukiainen, voi sitä kutsua sosiaaliturva-alueeksikin, mutta jos kysytään että pitäisikö vaikka Etelä-Euroopan ongelmien olla meidänkin ongelma niin se implikoi että on olemassa joku tapa eristäytyä niistä. Empiirinen kysymys joka tuosta periaatteellisesta kysymyksestä seuraa on että onko noin. Ja minun rajallisen tietämykseni mukaan tuo ei pidä paikkaansa, kyseiset maat ovat osa samaa taloudellista aluetta kuin Suomikin ja tavalla tai toisella ne talousongelmat heijastuvat tännekin, esimerkiksi vientikysynnän tai korkojen kautta. Ja tämä on se mikä minua talousnationalisteissa tökkii.
’Parempi olisi erottautua kilpailijoista ja tarjota huomattavasti kilpailijoita parempaa turismia.’
Omien ja kaverien kokemuksen mukaan naapurit ja kilpailijat Turkki ja Bulgaria ovat vielä kaukana kreikkalaisesta turismiosaamisesta, vaikka ovatkin halvepia maita.
Kreekkujen kulttuurissa valtiolta varastaminen (veronkierto) on OK, mutta maksavia asiakkaita kohdellaan korrektisti.
mikko kiviranta
”Esimerkiksi Bitcoin..”
on raha, jonka arvo kun voi muuttua 30% PÄIVÄSSÄ!
Euro toki kannattaisi rakentaa toimivaksi, mutta näillä vakausjärjestelmillä se ei sellaiseksi muutu.
Euro pitäisi hajottaa ainakin kahdeksi alueeksi jotka voivat jossain vaiheessa yhdistyä. Nyt ei ole vielä aika kypsä eurolle.
Korkotaso on aina väärä jollekin alueelle, joka taasen aiheuttaa isoja ongelmia, pitkäkestoisia ongelmia.
Euro-ongelmien ratkaisijana voi olla vain EKP, ei jäsenmaat. EKP:ltä puuttuu kuitenkin mahdaatti ratkaista euron ongelmia. Sen ainoa tehtävä on pitää inflaatio aisoissa!!!
Media muuten ehti kertomaan että Suomi sai haluamansa vakuudet. Ei muuten saanut. Lukekaa se kokouksen päätöspöytäkirja.
Suomi ei saanut vakuuksia eikä tule niitä saamaan. Korkeintaan tulee joku PIIGSin itselleen myöntämän 2000-vuotisen lainan paperi vakuudeksi tms höpö-höpö-juttu.
Vakuusjutut on pelkästään Suomen sisäpoliittista keskustelua, jolla ei ole mitään merkitystä itse asian kannalta.
Vakausjärjestelmä on vain mekanismi, jolla siirretään PIIGSien lainoja muiden maksettavaksi. Kukaan ei varmaan enää väitä, että nuo joskus maksettaisiin Suomelle tai kenellekään muullekaan takaisin. Jopa EKP puhuu jo velkasaneerauksesta kaunistellusti. Noiden maiden ei pitäisi olla samassa valuutassa vastuullisten maiden kanssa. Jos PIIGSit hyväksyvät yhteiskunnan jossa ei veroja makseta, ok, mutta sen ei pitäisi olla SUomen ongelma.
”Yhteisvaluutan suuria etuja on, ettei matkailijan tarvitse vaihtaa rahaa raja-asemilla. Tai tämä oli merkittävä näkökohta silloin, kun vielä käytettiin käteistä rahaa. Muovikorttien aikakaudella asialla ei ole samaa merkitystä.”
On siitä vieläkin iloa kun voi vertailla hintoja suoraan. On se mukavampi terassilla istuskellessa katsoa, että olut on 2 euroa kuin 280 pesetaa tai 5 DM tai mitä ikinä.
Samaten verkkokaupoista tilatessa pääsee huomattavasti helpommalla kun hinnat näkee suoraan. Käytännössä ainoastaan brittien kanssa tarvitsee murehtia valuuttamuunnoksista ”turhaan”; jenkkilästä tilatessa taas tullit ja ALV ovat paljon suurempi murhe.
… lopussa oli suokuokka, Jyrki ja Jutta.
tpyyluoma
”Vartiainen piruili tästä vaaliväittelyjen aikaan parikin kertaa, Suomessa elvytetään, haetaan kasvua, ja sen takia leikataan alijäämiä maltillisesti mutta samojen ihmisten puheissa Portugaliin tarjotaan säästöjä ja sopeutusta.”
Valtio, jonka reittaus on AAA-luokkaa, voi elvyttää vähän eri lopputuloksella kuin valtio, joka on konkurssissa. Sitäpaitsi jos velkaa on jo 100+ % bruttokansantuotteesta ja velkaantumisvauhti 10%, niin mitä siellä huithapelimaissa on viimeaikoina tehty, paitsi elvytetty?
Kaikenlisäksi elvytttäminen toimii vain lyhytaikaiseen shokkiin, jos sitä yritetään käyttää ylläpitämään vanhentuneita, kestämättömiä rakenteita, homma menee perseelleen niin että tärähtää. Se kun vaan ei toimi.
nos:
No meillä selvittiin lamasta devalvaatiolla. Jos devalvaatio ei oo mahdollinen, niin sitten on pakko brutaalisti alentaa nimellispalkkoja ja pienentää julkista sektoria samaa tahtia kuin muitakin sektoreita.
Tietysti olis huomattavasti parempi, jos EKP ei olis niin idioottimainen ja antas euroalueen bruttokansantuotteen laskee alle trendin, mutta tässä tilanteessa mikä nyt on niin maiden on pakko sopeuttaa laskemalla palkkojaan kautta linjan.
Osmo,
”Mihin väitteesi perustuu? Siis, että vihreät ovat tukipaketteja vastaan?”
Millä tavoin perustelet itsellesi tukien järkevyyden: todennäköisyyksiä, numeroita, faktoja, tilastoja, historiaa, skenaarioita tulevat sukupolvet huomioiden (vai onko jossain julkaistu hallituksen virallisia perusteluita toiminnalle)?
Kannattaako euro pelastaa? Kysymys kulminoituu siihen halutaanko luoda Euroopan liittovaltio. Jos kyllä, niin se vaatii yhteisen valuutan lisäksi ainakin yhteisen vero- ja finanssipolitiikan. Ymmärtääkseni olemme menossa kohden liittovaltiota, vaikka suurin osa kansalaisista on sitä vastaan. Jos taas Eurooppa halutaan pitää löyhänä kansallisvaltioiden liittona, niin yhteisen rahan haitat taitavat olla hyötyjä mittavammat. Olisiko liittovaltio sitten hyvä rakenne Euroopalle, onkin jo aika haastava kysymys.
Raimo K:
Etkö usko edes kiinalaisten omaa kantaa asiaan: http://www.pbc.gov.cn:8080/publish/english/955/2020/20204/20204_.html
Heippa Osmo !
Luottoluokittajat ovat Sijoittajan asialla ja siksi EU – rahaliitto kaatuu sitä varmemmin mitä
enemmän Suomi ja muut Valtiot ovat vaatimassa ”takuita”. Koska niillä on Korkoja nostava vaikutus ovat lisää Lainaa ns. maksukyvyttömalle ja Lisäjakajia mahdolliselle Konkurssipesälle.
Apu on Apua ja suotavaa EU:n Velkaantuneille Valtioille.
Sijoittajien Globaalina Vastavoimana on YK:n Agenda 21 ja etenkin sen ohjelman Non Govermental
Organisations osuus on tutustumisen arvoinen.
Sillä YK kehoittaa siihen suuntaan Hallituksia.
Huntingtonin Teos Kulttuurien Kamppailusta taas (jos olen oikein ymmärtänyt)päätyy huomioon jossa Kriisitilanteissa Valtioiden perustusten pohjavirtaukset voimistuvat ja muodostuvat hallitsevammiksi verrattuna vakaisiin oloihin.
Kulta on Kultaa vaikka sen arvo tietenkin muuttuu sitä maksuvälineenä käytettäessä. Niin kai se on kaiken ”kannan” kanssa ; Arvot vaihtelevat mutta Myynti on parasta tehdä parhaaseen Hintaan.Hiukan hämmentävää on ajatella ”Velkavetoista Globaalia Taloutta ” , jossa yksittäisillä Ihmisillä ei ole oikeastaan mahdollista enää palata Säästämään tai
Vaurastua sillä Sosiaaliturva ja Yhteishyvä tuotetaan yhä enemmän Hallitusten päättämillä Verotusohjelmilla
muutenkin Velkaisten Ansaitsijoiden voimatta käyttää Säästö-optiota jollainen olisi mahdollista jos Kulutusta Verotettaisiin. ( Kun olisi mahdollisuus olla Ostamatta) Tarkoitukseni ei tietenkään ole loukata Tunteitasi tai muutenkaan ärsyttää. Kiitos blogistasi (Peruskoulutukselleni se on oiva lisä) Terveisin juha
Euron arvo jos putoaa niin se on lorun loppu.
Siinä menee Kreikan, Portugalin, Espanjan, Italian, Kreetan, Irlannin ym. taloudet kerralla selvitystilaan, kun dollaripohjaiset velat nouset uusille lukemille.
Euroopan keskuspankin korkopäätöksillä tuskin voidaan euron arvoa merkittävästi enää ohjailla, jos yleensä on voitukaan ohjailla.
Missä muuten on Erkki ja Sixten viisauksineen?
Katsokaapas Kataisen kommentteja tältä päivältä. Eivätkö tosiaan kuulosta siltä kuin yllä uumoilin: yhteinen velanhoitoalue. ”Suomen pitää varautua myös epämieluisiin ehdotuksiin esimerkiksi euroalueen yhteisistä valtionlainoista.” Tässä on nyt persujen turha valitella parista eurosta Kreikka-lainoihin. Kyse on suuremmasta.
Sanoma ratsastanut eurolla ja ostanut Euroopasta. Nyt pohjii. Hesarin äänesävy on alkanut muuttua kriittisemmäksi. Olisiko syy rahassa eli tässä:
http://www.nasdaqomxnordic.com/aktier/shareinformation?Instrument=HEX24366
Liittovaltiossa olisi opeteltava suhtautumaan koko Eurooppaan kuten Suomen valtiossa Suomen sisäisiin alueisiin: on köyhiä maakuntia, joita rikkaat avustavat. Liittovaltiossa on valtioita, joita muut avustavat.
Suomen sisäiset köyhät alueet ovat köyhiä resurssien puutteen ja siitä seuraavien työpaikkojen ja ihmisten vähäisyyden takia. Uutta liittovaltioasennetta opeteltaessa vaikeutena on se, että Euroopan avuntarvitsijaosavaltioista ei oikein voi sanoa samaa. Suomi olisi rahanantaja, ei rahansaaja – mitä resursseja Suomella on, mitä EU:n avunpyytäjillä ei ole?
Koko euron käyttöönotto on perustunut poliittisissa piireissä joko tietämättömyyteen tai suunnitelmaan, että liittovaltio ajetaan myöhemmin läpi halusivat ihmiset sitä tai ei. Poliitikot ja niin sanotut asiantuntijat ovat jälleen kerran ikävän valinnan edessä: ollako idiootti vai epärehellinen?
Ihan yksinkertainen kysymys. Ylivelkaantumista on Irlannissa, Portugalissa, Kreikassa, Espanjassa, Italiassa, Kyproksella, Unkarissa, Yhdysvalloissa ja Japanissa, Ranskan valtion maksukykyä epäillään, Belgia on jonossa, Briteissä kasvu on aneemista… Suomella tai Saksalla menee verrattaen oikein hyvin, ja täälläkin luetaan madonlukuja. Miten tähän auttaa se että luovutaan eurosta?
Pörssikurssien laskun sanotaan olevan paniikkireaktiota. Sitä se ei välttämättä ole. Sijoittajat siirtävät rahaa korkomarkkinoille, mistä saa varman ja korkean (ja nousevan) tuoton.
Surullista eurokriisissä on se, että Suomen pitäisi tukea investointeja ja talouden kasvua Suomessa. Nyt julkista rahaa menee suhteettomia summia konkurssimaiden julkisen talouden tukemiseen ja sitä kautta koron kiskojille.
Nyt ollaan euroalueella yhä lähempänä sosialistista yhteiskuntajärjestystä. Minä en käsitä, miten tämä pelastaisi Suomen talouden, kuten kansalle uskotellaan.
Eurosta luopuminen antaa maille oman korkopolitiikan ja oman valuuttapolitiikan, joita voi käyttää omassa talouspolitiikassaan (hyvin tai huonosti luonnollisesti). Euro otti mainitut välineet pois jättäen finanssipolitiikan ja nimellispalkkojen alentamisen maille välineiksi shokkien hoitoon. Euron ongelmat eivät olisi ehkäpä niin suuria, jos meillä olisi keskuspankki, joka olisi kiinnostunut jostain muustakin kuin pankkien ja varakkaiden hyvinvoinnista. Toisaalta epädemokraattisten instituutioiden ongelma yleensä on, että ne saattavat ajaa vaikutusvaltaisten vähemmistöjen etuja.
tpyyluoma:
Voitas tehdä yhtä hyvää (tai jopa parempaa!) rahapolitiikkaa kuin Ruotsin keskuspankki.
Niin kauan ku ollaan eurossa, niin joudutaan tyytymään vaan ihan himpun verran parempaan rahapolitiikkaan kuin Japanissa.
Helsingin pörssi on tällä hetkellä prosentin miinuksella ja Tukholman pörssi prosentin plussalla. Oireellista.
Artturi, nos, tarkoitan sitä että varmaan joo rahapoliittikka voi auttaa yksittäistä maata. Mutta kun tässä on kysymys käytännössä OECD-maat ja osittain kehittyvätkin taloudet kattavasta velkaantumisesta ja hitaasta talouskasvusta; kärjistäen, devalvoituuko kaikki valuutat 20%? 🙂
Niin ja en mä nyt tiedä onko rahapoliittinen tunarointi valuutta-alueen koosta kiinni. Economist kirjoittaa:
http://www.economist.com/blogs/freeexchange/2011/08/european-crisis
Auts. 🙂
1) Kaiken järjen mukaan saamisia maailmassa on saman verran kuin velkoja. 2)Osin velkaprobleemi on numerologiaan perustuvaa: on määritelty jokin kriisiraja, jota tuijottaen aiheutetaan kriisi. 3) Velallismaat eivät pysty maksamaan velkojaan, jos niiden vaihtotase on kroonisen alijäämäinen. Valuutan arvon lasku on tehokas keino saada kilpailukykyä takaisin ainakin pahemman vaiheen yli. 4) Kyse on myös korkopolitiikasta: eri maissa on erilainen inflaatiovauhti johtuen jo erilaisista talouksista. EKP:n politiikka saattaa palvella Saksaa, mutta on tuskin ainakaan kriisimaiden kannalta järkevää. 5) EKP:n kaltainen organisaatio on erinomainen rakenteeltaan ilmeisesti ajamaan tuloerojen kasvattamispolitiikkaa (inflaation kurissa pitäminen työllisyyden edistämisen sijasta), jolla saattaa olla osuutensa näiden velkaepätasapainojen ja varallisuuskuplien syntyyn.
Evert the Neverest:
Ei sijoittaminen ole ihan noin yksinkertaista. Jos sijoittaa nyt korkomarkkinoille ja jos tulevaisuudessa korkotaso nousee, sijoituksen arvo laskee (nouseva korkotaso tarkoittaa aina vanhojen korkosijoitusten arvon laskua).
Tällä hetkellä ei ole mitään sijoituskohdetta, josta sinua lainaten ”saa varman ja korkean (ja nousevan) tuoton”.
tpyyluoma:
Ja se voi auttaa koko maailman taloutta. Talous ei oo nollasummapeliä. Jos maailmassa on liian vähän nominaalista bkt:n kasvua, niin sitä saadaan enemmän kun rahan arvo laskee kautta linjan. Ei tää oo mikään merkantilistinen politiikkasuositus.
No ei tietenkään oo, mutta se nyt on ihan selvää, että EKP on heti Japanin keskuspankin jälkeen näistä tunareista pahimpia. Ei se oo mikään ison valuutta-alueen ominaisuus, koska esim. Jenkeissä on tehty huomattavasti parempaa rahapolitiikkaa. Tosin silti merkittävästi huonompaa kuin Ruotsissa, Briteissä ja Australiassa.
Mut siis joo ehkä se nyt ei oo realistista odottaa, että jos Suomi erois eurosta, niin tänne saatas jotain fiksui tyyppejä keskuspankkiireiks tai että me ulkoistettas rahapolitiikka Ruotsalaisille. On ihan mahdollista, että me tunaroitas vielä pahemmin ku EKP. Vahvan markan politiikka jne.
Toi economistin blogaaja R.A. (Ryan Avent) kirjottaa hyvin rahapolitiikasta.
Ranska putoaako pian AAA-kerhosta? Talous on mennyt jyrkempää alamäkeä kuin Italian:
While France’s debt of 84.7 percent of gross domestic product is less than Italy’s 120.3 percent, as a percentage of economic output it has risen twice as fast as Italy’s since 2007. French government debt totaled 1.59 trillion euros ($2.3 trillion) at the end of 2010, according to the European Union; Italy’s was about 1.8 trillion euros. France has had a larger budget deficit than Italy every year since 2006. S&P rates Italy A+, four levels below France.
Lähde:
http://www.bloomberg.com/news/2011-08-07/aaa-rated-france-may-be-vulnerable-to-downgrade-following-cut-to-the-u-s-.html
Tilanne näyttää nyt kehittyvän selvemmin setelirahoituksen suuntaan. Vai miten tämä EKP:n velkakirjaoperaatio pitäisi ymmärtää?
Voisihan niillä Suomen pelastusmiljardeilla tehdä jotain muutakin. Esimerkiksi pelastaa valtausuhan alla oleva Nokia, jonka markkina-arvo on viimeaikaisilla kursseilla mitaten noin 14 miljardia euroa. Se on alle Nokian tasearvon!
Merkel ja Sarkozy aikovat ehdottaa perjantaina EU:n päämiesten kokouksesta, että yli kolmen prosentin valtion alijäämästä seuraa rangaistus.
Onko tällä mitään merkitystä taloudenpidon kannalta, kun valtiot jo nyt kiertävät ja keinottelevat budjettejaan alue- ja kuntatasojen avulla.
Suomen valtio on siirtänyt kustannuksia kuntatasolle ja kunnat velkaantuvat miljardiluokkaa per vuosi.
Tässä on esimerkki Espanjasta viime kesältä, jolloin Espanjanlainen Ramon Tremosa teki kirjallisen kysymyksen EU:n komissiolle. Toivottavasti jaksatte lukea:
Suomessa valtio on jatkuvasti siirtänyt kustannuksia kunnille, jotka velkaantuvat vauhdilla. Valtiot siirtävät alijäämät alemman tason ongelmiksi.
Tässä esimerkki Espanjasta, jonka edustaja teki EU: parlamentissa seuraavan välikysymyksen:
Useissa lehdissä kuten El País ‑lehdessä julkaistiin uutinen, jonka mukaan Euroopan komissio vaatii Espanjalta enemmän valvontaa alijäämään liittyvien tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. Tavoitteisiin kuuluu, että velan ja alijäämän valvontamekanismeja sovelletaan tiukasti itsehallintoalueilla (http://politica.elpais.com/politica/2011/06/07/actualidad/1307454675_500741.html). Katalonian aluehallitus on kuvannut talousministeri Andreu Mas Colellin kautta Espanjan hallituksen itsehallintoalueiden alijäämää koskevia puheita ”manipuloiviksi”, sillä sen mukaan Espanja on merkinnyt velan vähennyksen ”omaksi edukseen” voidakseen todeta täyttävänsä vaatimukset tunnontarkasti ja vierittää syyn itsehallintoalueiden niskaan. Katalonian aluehallinnon ministeri ilmoitti, että alijäämän pienentämiseksi on vaadittava kohtuullisia ponnistuksia hallinnoilta ja että Katalonian tapauksessa aluehallitus ei pysty pienentämään kuluja toisin kuin Espanjan hallitus, jolla ”on siihen mahdollisuuksia ja jonka on se tehtävä”. On muistutettava, että Espanjan hallitus on sopinut hiljattain suurista infrastruktuuriin liittyvistä töistä, joita voitaisiin lykätä Espanjan alijäämän vähentämiseksi (http://www.elperiodicoextremadura.com/noticias/noticia.asp?pkid=585829). Katalonian aluehallitus on esittänyt vuodelle 2011 talousarvioita, joissa on tehty 10 prosentin säästöjä edelliseen vuoteen verrattuna. Katalonian aluehallituksen puheenjohtaja Artu Mas puolustautui hiljattain Brysselissä Van Rompuylle, että jos Espanja maksaisi Katalonialle velkansa, se täyttäisi vuoden 2011 lopuksi sovitun alijäämän eli 1,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Hän kuitenkin varoitti, ettei aluehallitus voisi ”jatkaa pidemmälle”, koska se vaikuttaisi ”hyvinvointivaltioon ja talouden elvytykseen”. On muistettava, että marraskuussa vuonna 2010 José Montillan toimiessa puheenjohtajana Katalonian aluehallitus esitti itsehallintoalueen alijäämän olevan 2,4 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja Espanjan ministeri Elena Salgado piti lukua hyvänä Espanjan parlamentin alahuoneessa 24. marraskuuta 2010, neljä päivää ennen itsehallintoalueiden vaaleja. Luku osoittautui vääräksi, sillä joulukuun lopussa vuonna 2010 Katalonian alijäämä oli 3,86 prosenttia bruttokansatuotteesta.
Edellä esitetyn perusteella kysyn seuraavaa:
1. Eikö komissio ole sitä mieltä, että Espanjan olisi pitänyt valvoa tiukemmin itsehallintoalueiden alijäämää jo vuosia aiemmin?
2. Katsooko komissio, että on erittäin suuri virhe, että Espanja uskoi Katalonian alijäämän olevan 2,4 prosenttia, vaikka se todellisuudessa oli 3,86 prosenttia bruttokansantuotteesta?
3. Eikö komissio katso, että Espanjan on mahdollista täyttää vuodeksi 2011 sovittu alijäämä ilman, että sen täytyy painostaa enemmän itsehallintoalueita?
Evert The NeveRest:
Mistä olet keksinyt, että he tulisivat ehdottamaan kriteeriä valtion alijäämälle?
Kysehän on koko julkisen talouden alijäämäkriteeri (joka on jo voimassa nykyisessä vakaus- ja kasvusopimuksessa) ja menojen siirtäminen kunnille tai alueille ei muuta alijäämää suuntaan tai toiseen.
Julkiseen talouteen lasketaan valtion lisäksi paikallishallinto ja sosiaaliturvarahastot.
Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen alijäämän laskemiselle on tarkat EU-ohjeet. Lisää tietoa löytyy tilastokeskuksen sivuilta:
http://www.stat.fi/til/jali/2010/jali_2010_2011-09-30_tie_001_fi.html
En malta olla postaamatta tänne eurooviisuista. Saksassa ollaan nimittäin sitä mieltä, että historiallisen vaatimaton sijoitus johtuu Saksan europoliitikasta ja sen tuomasta jopa saksavihasta. Saksa sai vain 18 pistettä.
Onkohan sama kyseessä myös Suomen kohdalla. Suomi loisti vedolyönneissä mutta romahti äänestyksessä 13 pisteeseen. Ensimmäistä kertaa jopa naapurimaat jättivät äänensä antamatta Suomelle.
Alla oleva sijoituslista kertoo paljon. Voittaja on Tanska. Kärjessä on ei-euromaita ja lopussa on euro-pahiksia.
1. Tanska: Emmelie de Forest, Only Teardrops – 281 pistettä
2. Azerbaidzhan: Farid Mammadov, Hold Me – 234
3. Ukraina: Zlata Ognevich, Gravity – 214
4. Norja: Margaret Berger, I Feed You My Love – 191
5. Venäjä: Dina Garipova, What If – 174
6. Kreikka: Koza Mostra feat. Agathon Iakovidis, Alcohol Is Free – 152
7. Italia: Marco Mengoni, L’Essenziale – 126
8. Malta: Gianluca, Tomorrow – 120
9. Alankomaat: Anouk, Birds – 114
10. Unkari: ByeAlex, Kedvesem – 84
11. Moldova: Aliona Moon, O mie – 71
12. Belgia: Roberto Bellarosa, Love Kills – 71
13. Romania: Cezar, It’s My Life – 65
14. Ruotsi: Robin Stjernberg, You – 62
15. Georgia: Nodi Tatishvili ja Sophie Gelovani, Waterfall – 50
16. Valko-Venäjä: Alyona Lanskaya, Solayoh – 48
17. Islanti: Eythor Ingi, Eg a lif – 47
18. Armenia: Dorians, Lonely Planet – 41
19. Britannia: Bonnie Tyler, Believe In Me – 23
20. Viro: Birgit, Et uus saaks alguse – 19
21. Saksa: Cascada, Glorious – 18
22. Liettua: Andrius Pojavis, Something – 17
23. Ranska: Amandine Bourgeois, L’enfer et moi – 14
24. Suomi: Krista Siegfrids, Marry Me – 13
25. Espanja: ESDM, Contigo hasta el final – 8
26. Irlanti: Ryan Dolan, Only Love Survives – 5
Yle on tehnyt asiasta hyvän uutisen:
http://yle.fi/uutiset/eurokriisi_-_syy_surkeaan_viisumenestykseen/6649110