Köyhäily on eri asia kuin köyhyys

Suh­teelli­nen köy­hyys­ra­ja – kuusikym­men­tä pros­ent­tia medi­aan­i­t­u­loista – on nyt noin 1100 euroa yksi­na­su­val­la. 1960-luvul­la hin­tain­dek­sil­lä kor­jat­tuna raja kul­ki jos­sain 380 euron tietämil­lä. Tuol­loin köy­hät oli­vat todel­la köy­hiä. Osit­tain luku­ja sot­kee omavaraistalouden osu­us, joka ei koskaan näy täl­lai­sis­sa luvuis­sa eikä pien­ti­lan pirtistä las­ket­tu asun­tomeno­ja. Hin­tain­dek­sistäkin voi esit­tää mielip­iteitä, kos­ka sitä painaa alas eri­laisen turhan rihka­man hal­ven­tu­mi­nen hal­patuon­ti­maid­en ansios­ta. Vält­tämät­tömyyshyödykkei­den osalta hin­take­hi­tys voi olla kovin eri­lainen. Oli miten oli, 1960-luvun elämän­ta­paan riit­ti hyvin vähän rahaa.

Jos ei piit­taa sosi­aal­i­sista suhteista eikä koe vält­tämät­tömäk­si elää kuten muut elävät, voi Suomes­sa yhä elää hyvin hal­val­la, kuten nim­imerk­ki Az:n kir­joi­tus osoit­ti. Kom­menteis­sa tapaus­ta tun­tem­at­tomat ovat pitäneet Az:taa hän­tä tun­tem­at­ta erakkolu­on­teena, joka sik­si tulee niin vähäl­lä toimeen; eihän se muuten olisi mah­dol­lista. Sanon taas, että huo­mat­ta­va osa opiske­li­joista tulee toimeeni­han yhtä vähäl­lä, mut­ta heitä ei pide­tä erakkolu­on­teina. Pienet menot eivät katko sosi­aal­isia suhtei­ta, kos­ka muutkin opiske­li­jat ovat yhtä köyhiä.

Jos hyp­pää yksin ora­van­pyörästä, joutuu syr­jään muista, mut­ta jos isom­pi joukko tekee sen yhdessä, voi elää sosi­aalis­es­ti tyy­dyt­tävää elämää hyvin pie­nil­lä tuloil­la. Vihreän liik­keen alkuaikoina liik­keen liepeil­lä oli joitain nuorten aikuis­ten asuinkom­muune­ja, jot­ka tuli­vat toimeen niin pie­nil­lä tuloil­la, ettei verot­ta­ja moi­seen uskonut, vaan lätkäisi arviovero­tuk­sen.  Ihmisen, joka on totut­tau­tunut suuri­in menoi­hin, on erit­täin vaikea siir­tyä elämään pie­nil­lä menoil­la. Asun­to on mikä on, on tul­lut riip­pu­vaisek­si autos­ta. Totun­naiset asi­at vievät paljon rahaa, eikä van­ho­ja sosi­aal­isia suhtei­ta voi vai­h­taa sel­l­aisik­si, jot­ka eivät vaa­di rahankäyttöä.

Jokin YK:n jär­jestö on tuot­tanut köy­hyys­määritelmän, jon­ka mukaan köy­hä on henkilö, joka ei rahan puut­teen vuok­si pysty elämään yleisen elämän­ta­van mukaista elämää. Koko kansan vaurastues­sa tämän määritelmän mukainen köy­hyys­ra­ja nousee. Toisaal­ta elämän­ta­van pirstaloi­tu­mi­nen tuot­taa alakult­tuure­ja, jois­sa tämän määritelmän mukainen köy­hyys­ra­ja voi olla hyvin eri­lainen. Maa­han­muut­ta­jista moni lähet­tää osan toimeen­tu­lotues­ta perheilleen. 

Oma käsi­tyk­seni on, että syr­jäseu­tu­jen rak­en­teel­liseen työt­tömyy­teen liit­tyy paljon vapaae­htoista köy­häi­lyä, jos­sa työtön on täysin tyy­tyväi­nen elämän­ta­paansa – ihan yhtä tyy­tyväi­nen kuin Az omaansa. Jos pidämme nim­imerk­ki Az:n tapaus­ta ongel­mana hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan taloudelle, miten voimme kat­soa tätä ilmiötä sormien läpi? Maa­pal­lon tilaa ajatellen mei­dän tulisi olla kiitol­lisia siitä, että moni val­it­see vapaae­htois­es­ti elämän­ta­van, joka ei juuri maa­pal­lon tilaa horjuta. 

Yhteen­ve­t­ona Suomes­sa on mah­dol­lista vali­ta vapaae­htoinen köy­häi­ly ja elää hyvin pie­nil­lä menoil­la. Mitä hyväo­saisem­pi on, sitä helpom­min tämä käy. Köy­hyys ja köy­häi­ly ovat aivan eri asioita. 

90 vastausta artikkeliin “Köyhäily on eri asia kuin köyhyys”

  1. Muuten olen asioista samaa mieltä, mut­ta tästä:

    Maa­pal­lon tilaa ajatellen mei­dän tulisi olla kiitol­lisia siitä, että moni val­it­see vapaae­htois­es­ti elämän­ta­van, joka ei juuri maa­pal­lon tilaa horjuta. 

    sanois­in sen, että tuo on ok, jos kyse on siitä, että rahoit­taa itse tuon elämän­ta­van. Jos se perus­tuu siihen, että muil­ta verote­taan hei­dän tuot­ta­mas­taan hyv­in­voin­nista ja annetaan vastik­keet­ta niille, jot­ka ovat tuon valin­nan tehneet, niin hom­ma tun­tuu ainakin jos­sain määrin epäreilulta.

    Ajatel­laan, että joku työssäkävi­jä on tyy­tyväi­nen, jos saa itselleen elin­ta­son X. Hän tekee työtä siihen asti, että X on koos­sa, mut­ta ei sitä enem­pää. Jos nyt häneltä ote­taan vaikka­pa 20% X:stä veroina, jot­ta voidaan rahoit­taa tuol­laisen vapaae­htois­es­ti mata­lan elin­ta­son valin­neen elämä, hän joutuu luon­nol­lis­es­ti tekemään 20% enem­män työtä, jot­ta hänelle jää se X käteen. 

    Nyt kysymys on, onko tämä siis parem­pi tilanne kuin se, että työssäkävi­jä voisi tehdä 20% vähem­män työtä, mut­ta se mata­lan elin­ta­son valin­nut jou­tu­isi itse han­kki­maan sen mata­lan elin­ta­son­sa tuot­ta­mal­la hyv­in­voin­tia eli työtä tekemällä? 

    Minus­ta tämä vapaae­htois­es­ti mata­lan elin­ta­son val­in­ta on oikeu­den­mukaisu­u­den kannal­ta erilli­nen kysymys siitä, miten pide­tään huol­ta niistä, jot­ka ovat kyvyt­tömiä (sairaus, työt­tömyys, jne.) han­kki­maan edes sitä mata­laa elin­ta­soa, vaik­ka käytän­nössä tuo­ta jälkim­mäistä ryh­mää aut­ta­maan raken­net­tu­jen tuk­i­jär­jestelmien vuok­si edel­lisel­lä ryh­mäl­lä on tuo val­in­tansa mah­dol­lista tehdä. 

    Minus­ta nyky­tuk­isys­teemin yksi peru­songel­ma on siinä, että kos­ka perus­tu­ki on suh­teel­lisen korkea ver­rat­tuna siihen, mitä käteen jää mata­las­ta palka­s­ta, tämä vain houkut­taa siihen, että rahoit­taa kokon­aan sen mata­lan elin­ta­son­sa tuil­la ja jos siihen jotain han­kkii päälle, niin tekee tämän täysin sys­teemin ulkop­uolel­la (pimeää työtä, pul­lo­jen keräi­lyä, jne.) 

    Rehelli­nen pieni­palkkaisel­la työl­lä (tai vaik­ka tun­tipalkkana ihan hyväl­lä pal­ka­lla, mut­ta tehden sitä osa-aikaises­ti) itsen­sä elät­tämi­nen mukaut­taen menon­sa siihen on tehty niin epähoukut­tel­e­vak­si, että ei ole ihme, että ihmiset val­it­se­vat joko täy­den tukien varaan heit­täy­tymisen a la az ja Lop­u­ton loma tai sit­ten pyrkivät tekemään kokopäiväistä suht hyvä­palkkaista duu­nia opiskelu­jen jäl­keen eläk­keeseen asti. Välimuodon val­it­sem­i­nen on käytän­nössä mah­do­ton­ta ja siihen pakos­ta joutuneet lienevät yhteiskun­nan tyy­tymät­tömin porukka.

  2. Down­siz­ing liik­keen ongel­mana on, että samal­la kun omaa elämää muute­taan vähem­män kulut­tavak­si köy­häi­lyk­si niin lisätään yhteiskun­nan tuot­ta­mi­nen mak­sut­tomien palvelu­iden käyttöä.

    Kun köy­häi­ly­hengessä vähen­netään omaa työaikaa, myös tulovero­tuk­ses­ta ker­tyvät verot pienenevät. Ostam­sien vähen­tämi­nen pienen­tään arvon­lisäveron kertymää. 

    Kutenkin samaan aikaan näil­lä verovaroil­la tuotet­tu­ja ter­vey­den­huol­lon, julkisen liiken­teen, tiev­erkos­ton ja vaik­ka kir­jas­to­jen palvelui­ta kysytään enem­män. Tun­te­mani down­siz­ing intoil­i­jat myös tun­tu­vat olet­ta­van muiden ksu­tan­ta­van hei­dän elämän­muo­ton­sa valin­nat — mikä tietysti on ihan ok johonkin kohtu­u­teen saakka.

    Lääkärien osalta down­siz­ing on tuot­tanut paradoksin, jos­sa palkko­jen nos­t­a­mi­nen vähen­tää tehtyä työtä. Elämän­ladun kannal­ta on hyvä, että voi työsken­nel­lä nelipäiväsitä viikkoa tai joka toinen viikko — samal­la tosin lääkäreistä on entsitä suurem­pi pula ja yhteiskun­nan pitäisi koulut­taa suurem­pi osa ihmi­sistä lääkäreiksi.

    Ter­veyspalve­lut ovat yleis­es­ti muutenkin alue, jos­sa kus­tan­nuk­silel ja tarpeille ei ole ole­mas­sa muu­ta kat­toa kuin yhteiskun­nan varakku­us ja verokertymä. 

    Dow­sisz­ing tarkoit­taa myös sitä, että julkisen sek­torin palkko­ja on alen­net­ta­va (sori SAK), kos­ka suurem­pi osa työvoiams­ta jät­tää tekemät­tä yhteiskun­nan rak­en­tamisek­si sen mihin pysty­i­sivät. Samal­la taval­la kuin työt­tömyys, se vähen­tää tuot­tavu­ut­ta mut­ta jyrkem­min, kos­ka juuri pätevä työvoima jät­tää työn­sä tekemättä.

    Kesän uuti­sista masen­tavin oli, että Suomes­sa varakkaiden ihmis­ten (määritelmä: oman asun­non lisäk­si miljoona euroa omaisu­ut­ta) on lsiään­tynyt vuodessa vain 400 henges­llä!!! Samaan aikaan talous on ollut nopeim­mas­sa kasvus­sa vuosikymme­neen. Veilä järkyt­täväm­pää on, että tämä varakkaiden asvu oli 15% — siis varakkai­ta ihmisiä Suomes­sa on vain muu­ta­ma tuhat.

    Kesän keven­nys: Hävyt­tömät (Shame­less) tv-sar­jan jak­so­jen alus­sa tode­taan: “End pow­er­ty, cheap­er drugs now” — Vähenisikö köy­hyys jos alko­ho­liv­ero­tus olisi Viron tasolla?

  3. Osmo: Hieno kirjoitus!

    Maa­pal­lon tilaa ajatellen mei­dän tulisi olla kiitol­lisia siitä, että moni val­it­see vapaae­htois­es­ti elämän­ta­van, joka ei juuri maa­pal­lon tilaa horjuta.

    Tämä voi olla tot­ta, mut­ta vielä parem­pi olis, että nekin jot­ka val­it­sis vapaae­htois­es­ti täl­laisen elämän­ta­van tekis elin­ta­son­sa eteen töitä.

    Tulee kyl­lä mieleen, että onko täl­lä köy­hyys­sanal­la enää mitään merk­i­tys­tä. Tai eiks voitas tehdä silleen, etät köy­hä tarkoit­taa pieniä kulu­tus­mah­dol­lisuuk­sia ja sit nää elämän­ta­pa ja ‑hallinta­ju­tut olis erikseen.

    Eli että moni joil­la menee huonos­ti ei oo köy­hiä ja moni joil­la menee hyvin on -> köy­hyys ei oo iso ongel­ma, mut­ta se ei tarkoi­ta etteikö iso­ja ongelmia olis ja niihin pitäis puuttua.

  4. Osmo: “Suh­teelli­nen köy­hyys­ra­ja – kymme­nen pros­ent­tia medi­aan­i­t­u­loista – on nyt noin 1100 euroa yksinasuvalla.”

    10%? Vai 50%?

    Wikipedia: “Suomes­sa köy­hyys­ra­jak­si määritel­lään koti­talouk­sien käytet­tävis­sä ole­vien tulo­jen perus­teel­la se tulomäärä, joka on puo­let yhteen­las­ket­tu­jen käytet­tävis­sä ole­vien tulo­jen medi­aanista. — - — Vuon­na 2008 köy­hyy­den raja oli yksi­na­su­val­la 1150€ kuussa.”

  5. “Oma käsi­tyk­seni on, että syr­jäseu­tu­jen rak­en­teel­liseen työt­tömyy­teen liit­tyy paljon vapaae­htoista köy­häi­lyä jos­sa työtön on täysin tyy­tyväi­nen elämäntapaansa”

    Toisaal­ta voi epäil­lä että kaupungeis­sa on enem­män köy­häi­lyä. Syr­jäseuduil­la “yleis­es­ti hyväksy­tyn tasoiseen” elämään tarvit­see nykyään sen­tään auton, joka nielee jonkin ver­ran rahaa. Kaupungis­sa (ja ehkä suurem­mis­sa taa­jamis­sakin) voi olla nykyään jo helpom­pi köy­häil­lä (pait­si jos halu­aa elää omavaraistaloudessa).

    En tiedä mikä tilanne todel­lisu­udessa on. Ehkä tilas­tot ker­to­vat. Tosin pakotet­tua ja vapaae­htoista köy­häi­lyä voi olla vaikea erotella.

  6. Oliko­han peräti Osmon Vau­raus ja aika ‑kir­jas­sa, jos­sa viitat­ti­in tutkimuk­seen, jon­ka mukaan tietyn rajan jäl­keen var­al­lisu­us suh­teessa mui­hin ihmisi­in alkaa olla merk­i­tyk­sel­lisem­pää onnel­lisu­u­den kannal­ta kuin absolu­ut­ti­nen vau­raus. Tältä poh­jal­ta myös Suomen pien­i­t­u­lois­t­en “köy­hyys” voidaan lukea jonkin­laisek­si ongelmaksi.

    Toisaal­ta itsekin (opiske­li­jana) YK:n köy­hyy­den määritelmän täyt­tävänä en kykene pitämään kovin vaka­vana asiana sitä, ettei ole varaa han­kkia jatku­vasti uut­ta krääsää ja lait­taa satas­ta baari­in joka viikon­lop­pu. Ruo­ka on hal­paa, asumiseen aina riitt­tää rahaa (ellei ole oikeutet­tu opiske­li­ja-asun­toi­hin, kan­nat­taa vilka­ista pienem­pi­en paikkakun­tien asun­to­tar­jon­taa) ja ilmaista viihdet­tä löy­tyy kir­jas­toista, netistä ja julk­isil­ta ulkoilu­paikoil­ta enem­män kuin kukaan ehtii elämän­sä aikana kuluttaa.

    Kan­nat­taa jät­tää huomiotta sosi­aa­li­nen paine, joka käs­kee kulut­ta­maan turhu­u­teen, ja naut­tia elämästä — se onnis­tuu nimit­täin läh­es ilmaisek­sikin kun vain osaa.

  7. Lääkärit ovat hyvä esimerk­ki lep­pois­tamis­es­ta sikäli, että heil­lä on teo­ri­as­sa mah­dol­lisu­us vähen­tää työaikaansa ja silti pär­jätä elämässä. Huono esimerk­ki taas sikäli, että suurin osa lääkäreistä tekee run­saasti yli 100% työvi­ikkoa (yli­työt sekä palkat­tomana julkisel­la puolel­la että pal­ka­llise­na privaatissa).

    Noin yleis­es­tikin ottaen taitaa työa­jan vapaae­htoinen vähen­tämi­nen olla vielä keskustelu­pal­sto­jen aihe enem­män kuin todel­lisu­ut­ta. Har­va osaa sanoa rahalle ei.

  8. Pääa­sia Oden kir­joituk­ses­sa on mielestäni se, että hän nos­taa esi­in sen seikan, että maa­pal­lo ei kestä nykyisenkaltaista “rikkaut­ta” eli mate­ri­aal­is­ten asioiden tavoit­telua. Tämän Ode tekee esit­tämäl­lä, että mate­ri­aalis­es­ti vaa­ti­ma­ton — vähän kulut­ta­va — elämä on esimerkik­si mei­dän maas­samme mah­dol­lista. Toki täl­laisen elämän reunae­hdot ovat ehkä eri­laiset maal­la ja kaupungeis­sa — ja eri­laiset saat­ta­vat myös olla moti­iv­it elää täl­laista elämää. Ode val­ot­taa mielestäni hienos­ti sitä, että mate­ri­aal­is­ten asioiden tavoit­telu on ennen muu­ta sosi­aalis-psykologi­nen asia. 

    Itse liit­täisin tähän sen seikan, että niin kauan kuin yhteiskun­nis­sa on taloudel­lis­es­ti “hyv­in­voivia” ihmisiä, jot­ka anta­vat tämän “hyv­in­voin­nin” näkyä ja joiden elämän­ta­paa globaali markki­noin­tikoneis­to itsekkäistä syistään — mut­ta hyvin lyhyt­näköis­es­ti — tukee, myös muut ihmiset saadaan hel­posti tavoit­tele­maan täl­laisia arvoja. 

    Tästä seu­raa se, että val­is­tuneem­pi­en tulisi näyt­tää esimerkkiä kohtu­u­talouteen siir­tymisek­si. Täl­laista esimerkkiä kai­vataan esimerkik­si vihreiltä. Vihrei­den yhtey­dessä se tarkoit­taa sitä, että ympäristöa­sioi­ta pide­tään jatku­vasti poli­ti­ikas­sa voimallis­es­ti ja selkärankaises­ti esil­lä. Niistä ei saa luop­ua poli­it­tisen kau­pankäyn­nin tiimel­lyk­sessä, vaik­ka kau­pankäyn­ti poli­ti­ikas­sa vält­tämätön­täkin on. Vihrei­den tulisi myös jatku­vasti aset­taa nykyi­nen elämän­meno — mate­ri­aal­is­ten asioiden tavoit­telu — kyseenalaisek­si, vaik­ka se poli­it­tisen men­estyk­sen näkökul­mas­ta kat­soen han­kalaa onkin. Tässä asi­as­sa Ode onnis­tuu tässä kir­joituk­ses­saan hienos­ti. Linkolan pelot­te­lu­tyyliä ei vält­tämät­tä tarvi­ta, kun­han on asialli­nen, perustelee hyvin ja toimii asi­as­saan tinkimättömästi.

    Ode viit­taa siihen, että mamut lähet­tävät osan toimeen­tu­lotues­taan lähtö­mai­hin­sa. Tämä on tot­ta. Mamut toki lähet­tävät myös osan palka­s­taan lähtö­mai­hin­sa. Näil­lä rahoil­la aute­taan lähtö­mais­sa asu­via suku­laisia ja ylläpi­de­tään siten sikäläistä taloudel­lis-tuotan­nol­lista vireyt­tä. Näil­lä rahoil­la myös usein yritetään jär­jestää hajal­laan ole­va per­he tai suku, esimerkik­si ydin­per­he, yhteen eli lähtö­mais­sa vielä ole­vat tänne Suomeen. Hyvin pien­estäkin — toimeen­tu­lo­tu­ki — voidaan siis tarvit­taes­sa nip­istää (säästää) ja rahoit­taa elämän merkit­täviä asioi­ta. Tässä meil­lä val­taväestöl­lä on eit­tämät­tä opittavaa.

  9. Jotkut köy­häi­jät, jot­ka elävät yhteiskun­nan kus­tan­nuk­sel­la tekevät val­tavasti vapaae­htoistyötä. Työtön tai opiske­li­ja, joka val­men­taa, ohjaa par­ti­o­laisia tai tekee van­hus­työtä, toimii kansalaisjär­jestössä jne. voi olla mon­in­ver­roin arvokkaampi yhteiskun­nalle kuin palkkatyötä tekevä. Voisiko ajatel­la, että kansalais­palk­ka pitäisi sisäl­lään velvol­lisu­u­den tehdä vapaae­htoistyötä, joka tulisi ilmoit­taa ilman toteen­näyt­tömenet­te­lyä? Ihmi­nen tun­tisi ole­vansa tärkeä eikä vain pas­si­ivi­nen avunsaaja.

  10. Osmo

    Ker­rot (vapaasti mukaillen — saat toki ja mielel­lään kor­ja­ta), että voisi olla jotenkin toimi­vaa, että use­ampikin alka­isi elää kuten az. Joo, ja ehkä, ja johonkin rajaan asti. 

    Miten käy, jos moni tai läh­es kaik­ki tai ihan kaik­ki ryhty­isi samaan? Nykyisen kaltainen yhteiskun­tarakenne ainakin pitäisi arvioi­da ja rak­en­taa uudestaan. 

    No. Ei lähde­tä siitä että nykyisen kaltainen yhdyskun­tarakenne olisi sin­nepäinkään ideaali (välil­lähän se on aivan kamala!), mut­ta parem­pia ja ennenkaikkia toimivimpia vai­h­toe­hto­ja toteu­tustapoi­neen olisi hyvä tuo­da esiin.

    Voisi ajatel­la, että me kaik­ki voisimme elää toisin, kuten az. Minäkin halu­aisin sitä, jos uskoisin se toimi­van. muu­toinkin kuin asun­to­lainan yms kan­til­ta ajateltuna.

    Mut­ta.

    Miten se yhdyskun­tarakenne “rahoite­taan”? Miten eläisimme, ja miten yhteiskun­ta raken­net­taisi­in? Ei esim. kom­mu­nis­tiset yhteiskun­nat ole tois­taisek­si kovin hyvin pär­jän­neet, kos­ka ihmis­lu­onne tois­taisek­si on osoit­tau­tunut ole­van sitä mitä on. (Huom. kri­ti­ik­ki ei kohdis­tunut yhdyskun­tarak­en­teeseen vaan ennenkaikkea tyyp­il­liseen, keskimääräiseen ihmisluonteeseen). 

    Ennen­pitkää se ehkä johtaisi erit­täin epämiel­lyt­tävi­in ilmiöi­hin — vai miten ympäristöasi­at ja ihmisoikeusasi­at ovat enti­sis­sä ja nyky­i­sis­sä kom­mu­nis­ti­mais­sa hoidet­tu? (enkä täl­lä kom­men­til­la väitä, että mekään kul­tami­talia niistä asioista ansait­sisimme — mut­ta ei asi­at kuitenkaan huonom­min ole!).

    az muis­taak­seni korosti omas­sa elämän­tavas­saan, että hän käyt­tää omat resurssin­sa hyvin ja taitavasti kun taas ne, jot­ka eivät pär­jää perus­tur­val­la, eivät käytä resursse­jaan taidokkaasti. Heil­lä elämän­hallinta olisi pielessä eikä resurssit hanskassa. 

    Kyl­lä, az on ihail­ta­van taita­va elämään säästeliästä ja vihreää elämää. Ideaalimaailmassa.

    Mut­ta mitä tulee resurs­sei­hin, niin osin tot­ta, osin vinoutunut­ta. vinoutunut­ta siksi,että az käyt­tää pitkälti muiden resursse­ja, eikä omiaan!
    Hur­raisin hänelle, jos kyse olisi puh­taasti hänen omien resurssien käytöstä.
    Mikä tässä ylipäätään on esim. oikeu­den­mukaista tai jaloa tai peukutet­tavaa? etenkin, kos­ka az on osoit­tanut kir­joituk­sil­laan ole­van poikkeuk­sel­lisen älykäs ja taita­va henkilö ja silti kat­soo, ettei ole velvolli­nen anta­maan omia resursse­jaan muiden käyt­töön kun taas on valmis otta­maan muiden resurssit omaan käyt­töön­sä? Ei tietoakaan mis­tään yhteisöl­lis­es­tä ajattelusta! 

    Minä ottaisin az:n töi­hin samantien, ja kek­sisin hänelle eri­tyisen sopi­vaa työtä jos­sa hän olisi aivan guru. Ei epäilystäkään, etteikö tästä kaverista olisi huippuhommiin.

    Kyl­lä hän tek­isi hyviäkin töitä, jos hän halu­aisi. seu­raa­va kysymys onkin, mik­sei hän halua?

    az on saanut poikkeuk­sel­lisen paljon myötätuntoa.
    mik­sei myötä­tun­toa jae­ta työssäkäyville egol­o­gis­es­ti eläväille henkilöille, joiden elämän­työ on esim. jäte­huol­lon paran­t­a­mi­nen tai sairaiden hoit­a­mi­nen tai kehi­tysy­hteistyö, tai jot­ka lajit­tel­e­vat jät­teen­sä, matkus­ta­vat vain koti­maas­saan, syövät luo­mua. Lisäk­si lait­ta­vat palka­s­taan osan kehi­tys­vam­maisille (kos­ka yhteiskun­ta ei pysty enää tar­joa­maan palvelu­ja ja tukea) ja sen lisäk­si tuke­vat use­aa hyväntekeväisyysjärjestöä?

    tuo­honkin on tarvit­tu paljon uskoa vihreään ja oikeu­den­mukaiseen elämään, sekä run­saasti sat­saus­ta koulut­tau­tu­miseen, niukku­u­teen jne.

    Lop­pu­sanoik­si se, että lykkyä az:lle! en halua pahoit­taa hänen mieltään, että hän toi esille mie­lenki­in­toisia asioi­ta sekä kir­joit­ti niistä taitavasti. Lisäk­si hän elää oma­l­la taval­laan hyvin ideaalia elämää. az:n kan­nat­taisi kat­soa muitakin vai­h­toe­hto­ja ja pohtia elämää laajemmin.

  11. Täs­men­nys..

    AZ:
    ”Se, mis­tä olen pitänyt kiin­ni, ja minkä olen aina sanonut suo­raan, on, että mis­sään tilanteessa en aio hakea palkkatyötä, en osal­lis­tua ain­oallekaan kurssille enkä mil­lään muul­lakaan tapaa edis­tää omaa palkkatyöllistymistäni.”

    tämän kaverin kir­joituk­sis­sa ei varsi­nais­es­ti tökän­nyt juuri muu kuin tämä Osmonkin lainaa­ma sitaatti.

    tämä jopa heit­ti min­un sin­isilmäisen uskon perus­tur­van tarvit­si­joi­hin aivan päälaelleen.

    Muu­toin tek­sti olisi kyl­lä uponnut.

  12. Viral­lis­es­ti kyseisen ter­min (60% medi­aan­i­t­u­losta) nimi on köy­hyys­riski­ra­ja. Nämä suh­teel­liset määritelmäthän on sikäli pöhköjä, että vaik­ka köy­hyys­ra­jal­la ole­van kulu­tus­mah­dol­lisu­udet oli­si­vat samal­la tasol­la kuin iso­van­hempi­en nuoru­u­den ylem­män keskilu­okan per­hei­den, niin silti jos on alle sen 60% medi­aanista niin on köy­hä. Riip­pumat­ta absolu­ut­ti­sista kulutusmahdollisuuksista.

    Yleis­es­ti tun­tuu siltä että Euroopas­sa on väliä vain suh­teel­lisu­udel­la (jos muil­la on enem­män rahaa, niin minä olen köy­hempi!) ja jenkeis­sä pain­ote­taan omaa absolu­ut­tista kulu­tus­ta (jos on vähem­män rahaa kuin ennen, niin ei se yhtään lohdu­ta jos naa­puril­la menee vieläkin huonommin).

  13. Tämä keskustelu (ja edel­liset tähään aiheeseen liit­tyvät) on minus­ta todel­la mie­lenki­in­toinen, mut­ta osit­tain myös hämmästyttävä:

    Jois­sakin kom­menteis­sa näyt­tää val­lit­se­van käsi­tys, että ain­oas­taan työn­teko — ja työ on vain, mis­tä mak­se­taan palk­ka veroi­neen — on yhteiskun­nan hyväk­si. Eihän talouselämä toimisi ellei taustal­la olisi paljon palkat­to­mia aktivi­teet­te­jä alka­en las­ten kas­vatuk­ses­ta, sairaiden hoi­dos­ta ja kotona tapah­tu­vas­ta ruoan­laitos­ta aina eri yhdis­tys­ten toim­intaan ja vaikka­pa open source-ohjelmien paran­tamiseen. Kotikaupungis­sani on eräs mies, joka korjaa
    joka iltaa erästä mon­en ihmisen tal­lu­ta­maa, epävi­ral­lista uimaran­taa ja sil­lä taval­la pelas­taa siel­lä ole­vat puut (vira­nomaiset eivät tee sitä vaan mielu­um­min kieltäi­sivät uin­nin täl­lä kaupun­gin asukkaiden suosi­mal­la paikalla; jos tämä mies ei pelas­taisi ran­nan puut, heil­lä olisi oiva perustelu tälle kiel­lolle). Jos­sain toises­sa kaupungis­sa näin julis­tei­ta, jot­ka kehot­ta­vat kansalaisia poim­i­maan ker­ran päivässä yksi roska­pala kadulta.

    Nyky-yhteiskun­tamme perus­tuu hyvin laa­jasti erikois­tuneeseen työn­jakoon. Mikä on huonoa siinä, että toiset, jot­ka osaa­vat sitä hyvin ja ovat siitä kiinos­tunei­ta, paneu­tu­vat palkat­tuun työhön — ja toiset, joil­la on siinä kykyjä, huole­hti­vat avun tarpeessa ole­vista naa­pureis­taan. Toki jälkim­mäi­nen asia on nykyään aika lail­la alike­hit­tynyt. Jos jokaises­ta avu­nan­nos­ta huole­htii julki­nen taho, niin tarvi­taan kyl­lä erit­täin paljon veroja.

    Mitä kos­kee Az:in kir­joi­tus, niin min­un mielestäni hän aika erikoinen tai ei ainakaan kovin edus­ta­va tapaus. Eikö sel­l­aisen voi suvai­ta ja rahoit­taa? Min­un koti­maas­sani ei ole ollenkaan vieras sel­l­ainen tari­na, että joku julki­nen viran­halti­ja saa hyvän palkan, mut­ta käytän­nössä kieltäy­tyy työn­teosta (= tekee vain minim­i­työtä), kos­ka hän­tä ei voi irti­sanoa. Az voi kokeaa saa­mansa tukea ylim­i­toitet­tuna, mut­ta minus­ta kyl­lä mon­en työtä tekevän palk­ka on myöskin täysin ylim­i­toitet­tu. Kotikaupungis­sa asuu paljon varakkai­ta ihmisiä, joiden kohdal­ta voikin hyvin kysyä, minkä takia hei­dä työn­sä on niin arvokas, että he saa­vat tun­nis­sa vaik­ka sata ker­taa enem­män kuin esim. siivo­ja, joka huole­htii yleis­es­tä hygie­n­i­es­ta ja ter­vey­destä. Tämä on minus­ta ongelmista suurem­pi (vrt. esim. brit­tiläi­nen lasken­ta, mikä on eri ammat­tien yhteiskun­nalli­nen hyö­ty: http://www.neweconomics.org/press-releases/hospital-cleaners-worth-more-society-city-bankers-says-new-nef-research).

    Lopuk­si, mitä kos­kee opiske­li­joi­ta, niin tietysti moni osaa tul­la toimeen ver­rat­tain hyvin pienel­lä rahal­la. Tämä ansait­see kun­nioi­tus­ta. Mut­ta se onnis­tuu min­un mielestä vain sen takia melko hyvin, kos­ka heil­lä on suh­teel­lisen paljon aikaa huole­htia sosi­aal­i­sista suhteista ja kos­ka elämänku­lut ovat opiske­li­joille mon­es­sa kohdas­sa edullisem­mat. Juna­matkat mak­sa­vat Suomes­sa esim. vain puo­let taval­lis­es­ta hinnasta.

  14. Köy­häi­ly tarkoit­taa kyl­lä saito­jen suu­rit­u­lois­t­en kitkut­tamista pie­nil­lä menoil­la. Tämä on ihan vaki­in­tunut merkitys.

    Ääries­imerkkinä käy Roope Ankka.

    Mut­ta selviäähän tek­stistä, ettet tätä tarkoi­ta. Huo­mautin­pa­han nyt vain kielestä tarkkana ihmisenä.

  15. Keskeis­in­tä köy­häi­lyn mah­dol­lis­tamises­sa tai mah­dot­to­muudessa on kyl­lä finanssi­jär­jestelmä. Nyky­mallimme perus­tuu siihen, että inflaa­tion vaiku­tuk­ses­ta kaik­ki hin­nat (ja tulot) nou­se­vat lop­ut­tomi­in, kunnes tulee lama, hin­nat ja tulot rom­ah­ta­vat, ja nousukäyrä alkaa alusta. 

    Jos köy­häi­lyn tai pikem­minkin kohtu­ullis­tamisen val­it­see (tai siihen joutuu) kymme­ne­sosa kansas­ta, he jäävät koko ajan enem­män jäl­keen muiden elin­ta­sos­ta. Esim. vuokra-asun­to­jen hin­nat ovat muu­ta­mas­sa vuodessa nousseet usei­ta kym­meniä pros­ent­te­ja kaupunkiseuduil­la, enem­män kuin palkat ja tuet. Köy­häil­i­jä joutuu jatku­vasti alen­ta­maan elin­ta­soaan, jos tulot (pieni palk­ka ja/tai tuet) eivät nouse samaan tahti­in muun väen kanssa. 

    Jos taas yli puo­let kansas­ta val­it­sisi vapaae­htois­es­ti köy­häi­lyn, se olisi tuhoisaa talouskasvulle, jolle puolestaan talousjär­jestelmämme perus­tuu. Herääkin kysymys, mitä järkeä on talous/finanssimallissa, joka ei sal­li elämän­ta­van kohtu­ullis­tamista, vaan vaatii toimi­ak­seen ja hyv­in­voin­tia tuot­taak­seen alati kas­vavaa lisäkulutusta? 

    Muis­tet­takoon vielä, että 1970-luvul­la työläisen reaalian­siot oli­vat tutk­i­tusti korkeam­mat kuin nyt. Var­al­lisu­us ja vau­raus eivät käytän­nössä kar­tu pitkässä juok­sus­sa ollenkaan* inflaa­tion vaiku­tuk­ses­ta, ja inflaa­tio taas on pakolli­nen omi­naisu­us, jot­ta finanssi­jär­jestelmä voi toimia.

    *vrt. esim. peruskun­toinen 70-luvun omakoti­ta­lo = arvo ei ole merkit­tävästi nous­sut han­k­in­tahin­taan ja senaikaisi­in reaalian­sioi­hin nähden.

  16. Yhdeltäkään oikeasti sosi­aal­i­tur­vaa tarvit­se­val­ta ei tule riistää tukea elämän­ta­painti­aanien takia. Kun työt­tömyy­den syyt ovat varsinkin täl­lä het­kel­lä suh­dan­nepe­rusteisia, on turhaa kiin­nit­tää huomio­ta mar­gin­aal­isakki­in. Sosi­aal­i­tur­van kon­trol­lion­gel­maa liioitel­laan kaike­na lisäk­si: kum­masti tun­tuu opiske­li­joil­la esimerkik­si kon­trol­li toimi­van opin­totues­sa. Pis­tokoelu­on­teiset tarkem­mat tarkas­tuk­set pistävät kyl­lä sanan kiertämään, varsinkin jos sank­tiot väärinkäytök­ses­tä ovat riit­tävät. Toimii vero­tuk­ses­sa, toimii sosiaaliturvassa.

  17. Oikeas­t­aan määritelmästäni voisi ottaa sanan “saito­jen” pois.

    Köy­häi­ly voi olla myös alle tulota­son­sa elämistä elämän­ta­paval­in­tana ilman nuukaa luon­net­ta. Mut­ta olen­naista on, että voisi elää var­al­lisuuten­sa puoles­ta toisinkin.

  18. Usein ajatel­laan, että työssä käyvät veron­mak­sa­jat ovat aina yhteiskun­nan rahoit­ta­jia työt­tömät, lapset ja van­huk­set ovat rahoitet­tavia. Onko tämä kuitenkaan ihan tot­ta? Ei kai kaik­ki työ ole kansan­taloudel­lis­es­ti tuot­tavaa? Muis­te­len ensim­m­mäistä työ­paikkaani — palk­ka oli hyvä, mut­ta koin, etten ollut tehtävieni tasal­la. Palkan mak­sus­ta huole­hti­vat val­tio, kun­ta ja Eu yhdessä ‑luu­len­pa, etteivät saa­neet rahoilleen vastinet­ta. Halvem­mak­si olisin tul­lut työt­tömänä. Nykyisessä työssäni koen ole­vani ihan hyvä, mut­ta epäilen, että kansan­taloudel­lis­es­ti olen silti taak­ka — palkkani mak­saa kun­ta, eikä lukio-opet­ta­jan työ kai suo­raan kas­va­ta yhteiskun­tamme var­al­lisu­ut­ta. Epä­suo­ria vaiku­tuk­sia epäilemät­tä on, mut­ta riit­tävätkö ne kat­ta­maan palkkani aiheut­ta­mat kulut? Olen kuitenkin ver­rat­en ylpeä työstäni, koen sen mielekkääk­si. En vain ajat­tele ole­vani mikään sankar­illi­nen yhteiskun­nan rahoit­ta­ja, vaik­ka käynkin töis­sä ja mak­san veroni.

  19. AnuT, jutus­sasi on niin mon­ta asi­aa pielessä, etten jak­sa niihin kaikki­in puut­tua, mut­ta voitko antaa viit­teen siihen tutkimuk­seen, johon tämän perustat:

    Muis­tet­takoon vielä, että 1970-luvul­la työläisen reaalian­siot oli­vat tutk­i­tusti korkeam­mat kuin nyt. 

    ja mihin tämä perustuu:

    Var­al­lisu­us ja vau­raus eivät käytän­nössä kar­tu pitkässä juok­sus­sa ollenkaan 

    Annoit tämän jäl­keen esimerkin maao­maisu­ud­es­ta (omakoti­ta­lo), joka on ehkä ain­oa poikkeus asioista, jot­ka pystyvät kumu­lati­ivis­es­ti kas­va­maan taloudel­lisen toimin­nan ansiosta. 

    Sen sijaan, jos olisit ver­ran­nut vaikka­pa sitä, kuin­ka monel­la vuo­den 2011 ihmisel­lä on tietokone käytet­tävis­sään ver­rat­tuna siihen, kuin­ka monel­la oli sel­l­ainen 1970-luvul­la, huo­maisit val­ta­van kasvun.

  20. Vesa, jos lukios­sa opet­ta­masi oppi­aine on jotain muu­ta kuin uskon­to, niin toden­näköis­es­ti työsi todel­lakin kas­vat­taa yhteiskun­nan varallisuutta 😉

    Minus­ta on nimit­täin päivän­selvää, että jos kun­ta ei mak­saisi palkkaasi, vaan koko lukio­jär­jestelmämme olisi yksi­ty­is­ra­hoit­teinen, hyvin iso osa ihmisiä menisi silti lukioon joko itse mak­samal­la (eli otta­mal­la opin­to­lainaa) tai sit­ten van­hempi­en­sa kus­tan­ta­mana, kos­ka tietäi­sivät, että lukio on tie korkeak­oulu­un ja korkeak­oulu taas tie keskimääräistä korkeampi­in ansioi­hin koko lop­pu elämän ajan. 

    Lukio on kuitenkin ehkä järkevää pitää julk­isra­hoit­teise­na sik­si, että val­tio sit­ten verot­taa takaisin niiltä korkeasti koulute­tu­il­ta korkea­t­u­loisil­ta sen kus­tan­nuk­set (minkä vuok­si touhu ei ole niin eri­tyisen epäreilua niille, jot­ka eivät lukioon mene) ja toisaal­ta opiskelu­un liit­tyy ris­ki, ettei hyvästä koulu­tuk­ses­ta huoli­mat­takaan saa hyvä­palkkaista duu­nia. Tämä voisi johtaa alik­oulut­tau­tu­miseen (koulu­tus­ta han­kit­taisi­in vähem­män kuin olisi järkevää kokon­aisu­u­den kannal­ta) ja sik­si val­tion on järkevää toimia jonkin­laise­na riskinkan­ta­jana. Toki tähän riskinkan­toon voisi olla muitakin keino­ja kuin se, että opet­ta­jat ovat kun­nan palkkalistal­la ja ope­tus on ilmaista lapsille. 

    Ja lopuk­si sanois­in, että lukio-opetuk­ses­ta on var­masti yhteiskun­nalle joitain hyö­tyjä, joi­ta ei voi edes rahas­sa mita­ta. Esim. pelkästään demokra­t­ian toim­imi­nen vaatii tietyn tason koulu­tuk­sen omaa­van väestön.

  21. Olen paljolti samaa mieltää Vesa Laineen kir­joituk­sen kanssa. Minus­ta yhteiskun­nalli­nen hyö­ty (ja kus­tan­nuk­set) kan­nat­taisi nähdä paljon laa­jem­min (vaik­ka minus­ta lukio-opet­ta­jan työn on kyl­lä hyvinkin tärkeä). Az:in kir­joi­tus on syn­nyt­tänyt täl­lä blogilla laa­jaa keskustelua (ehkä juuri tämän yhden lauseen takia, jon­ka “U” nos­ti esille). Tämänkaltaisia keskustelu­ja ja mielip­i­teen­vai­h­to­ja ovat demokra­tialle elin­tärkeitä (kiitos siis Osmo Soin­in­vaar­allekin). Eli siinä muo­dos­sa Az on tehnyt jotain yhteiskun­nan hyväk­si. Enkä oikein usko, että tämä oli sat­un­nainen ensim­mäi­nen ja ain­oa ker­ta että hän teki näin. En tiedä paljon filosofi­as­ta, mut­ta tuli mieleen ker­to­muk­set Dio­genes Sinopelais­es­ta, joka on vähän samoin tavoin provosoin­ut kreikkalaisia. Esim. englan­ninkielisessä Wikipedi­as­sa voi saa­da kuvan, miten laa­jasti hänen kieltäy­tyvä elämän­ta­pa on vaikut­tanut län­si­maises­sa kulttuurissa.

    En toki toi­vo, että kovin suuri joukko eläisi samal­la taval­la. Eikä Az:in elämä­malli olisi min­ulle mielekästä. Mut­ta ihmiset ovat eri­laisia ja anta­vat yhteiskun­nalle eri taval­la jotain. Joskus sil­lä taval­la, että he ovat kak­tuk­sen piik­ki (joka oli jos­sain vai­heessa Sak­san vihrei­den käyt­tämä omakuva).

    Olen puhunut ihmisen kanssa, jon­ka työ oli käy­dä jär­jestelmäl­lis­es­ti eri kaupungi­nosien asuin­talot katu kadul­ta läpi, etsien ne talot, joiden vuokrat saat­taisi­vat olla ulkonäön perus­teel­la liian alhaisia (sijoit­ta­jan silmin kat­sot­tuna). Toimek­sianta­ja osti sit­ten kaupungilta omis­ta­jatiedot, otti omis­ta­jaan yhteyt­tä ja ehdot­ti talon ostamista. Mikäli tämä onnis­tui, tehti­in kor­jauk­sia ja paran­nustöitä, nos­tet­ti­in vuokria ja mah­dol­lis­es­ti häädet­ti­in van­ho­ja asukkai­ta, mikäli he eivät enää pystyneet mak­samaan uut­ta vuokraa. — Mikäli Az:lla on varaa vali­ta sosi­aal­ituel­la elämisen ja täl­laisen työn välil­lä, niin minus­ta on parem­pi, että hän inspiroi julk­ista poli­it­tista keskustelua.

  22. Ei näiltä elämän­ta­painti­aaneil­ta ole kiel­let­ty tekemästä hyödyl­listä työtä. Jos työkkäri kieltää työn­teon voi aina olla mukana non­prof­it työssä. Mikähän se on se moraali jauhaa paskaa päivät pitkät ilkkuen samal­la niiden ihmis­ten älyä, joil­la ei ehkä kyvyt riitä kaik­keen hienoon pohd­in­taan, mut­ta joiden rahat kyl­lä tun­tu­vat kel­paa­van, tuli­vat ne sit­ten kuin­ka “paska­hom­m­mista” tahansa. Vesa Laineelle: opet­ta­jan työ on ehkä tärkein työ maail­mas­sa. Kyse on kuitenkin siitä, miten sen tekee.

  23. Vaik­ka en pidä AZ:in työstä, siis: palkkatyöstä, kieltäy­tymistä kovin vaka­vana asiana, kos­ka se min­un silmis­sä ei ole kovin yleinen tapaus, niin min­ua kyl­lä on jo jonkin aikaa askar­rut­tanut se kysymys, minkä takia vau­rais­sa län­si­mais­sa niin moni köy­hä näyt­tää lan­nis­tuneena ja pas­sivoituneena. Kun taas köy­hem­mistä maista kuulee paljon vasrsin sankar­il­lisia ker­to­muk­sia miten köy­hät pon­nista­vat saa­maan elämän­sä parem­malle tasolle (yksi esimerk­ki siitä on kir­ja “Porto­fo­lios of the Poor”, joka ker­too siitä, miten taitavasti köy­hät osaa­vat hoi­ta raha-asioi­ta — vaik­ka sitä kyl­lä inhoa­vat, että on pakko käsitel­lä niitä joka päivä). Ja ovathan Euroopan mais­sakin ihmiset pon­nis­telleet kovasti ja taitavasti sodan jälkeis­inä vuosina.

    En oikein halu­aa uskoa, että ongel­ma johtuu siitä, että sosi­aal­ituet oli­si­vat län­si­mais­sa liian korkeat. Tähän asti­nen ajatuk­seni on, että nämä ker­to­muk­set köy­hempi­en maid­en köy­histä eivät ker­ro aivan köy­him­mistä, vaan että ne edus­ta­vat kuitenkin jonkin­laista “köy­hien keskilu­okkaa”, jot­ka ovat enem­mänkin ver­rat­tavis­sa län­si­maid­en keskilu­okkaan, joka usein myöskin pon­nis­telee vas­tu­ullisen, kestävän elämän­ta­van puoles­ta (jota mm. nim­imerk­ki “U” mainit­si), sekä Osmon mainit­semi­in opiske­li­joi­hin. Ja että köy­hem­mis­sä mais­sa on myös näitä köy­hien köy­himpiä, jot­ka ovat yhtä lail­la lan­nis­tuneet ja pas­sivoituneet kuin meillä.

    Jää se kysymys, miten heitä voi aut­taa. (Ehkä nykya­jan työ­paikat ja ‑tehtävät ovat joillekin liian vaa­tivia ja vas­tu­ullisia, kun tehokku­us ja rahal­la mitat­tu tulos on työolois­sa niin eri­tyisen tärkeä?)

  24. Art­turi B ehkä jotkut muutkin ajat­tel­e­vat, että:
    ” Maa­pal­lon tilaa ajatellen mei­dän tulisi olla kiitol­lisia siitä, että moni val­it­see vapaae­htois­es­ti elämän­ta­van, joka ei juuri maa­pal­lon tilaa horjuta.

    Tämä voi olla tot­ta, mut­ta vielä parem­pi olis, että nekin jot­ka val­it­sis vapaae­htois­es­ti täl­laisen elämän­ta­van tekis elin­ta­son­sa eteen töitä.”

    On täy­delli­nen väärinkäsi­tys kuvitel­la, että nämä köy­häil­i­jät (ora­van­pyörästä ulos hypän­neet) eivät tee mitään elin­ta­son­sa hyväksi.

    Jos tekee tai kor­jaa omia vaat­teitaan, met­sästää, kalas­taa, poimii tai vil­jelee itselleen ruokaa tai hakkaa itselleen polt­topui­ta seu­raavak­si talvek­si, niin kyl­lä se on työtä oman elin­ta­son­sa hyväksi.

    Ero on vain siinä, miten köy­häil­i­jä suh­tau­tuu ihmis­ten väliseen työn­jakoon. Pitääkö ihmisen raataa muiden ihmis­ten hyväk­si ja elää sit­ten muiden ihmis­ten antamil­la vastapalveluk­sil­la. Vai onko parem­pi, että jokainen ihmi­nen (tai per­he) elää omil­laan. Ja nyt en tarkoi­ta omaa rahaa vaan omaa työtä.

  25. Lot­tosin. Eräs läheinen sanoi, turhaa hom­maa, et sinä suurel­lakaan voitol­la tee mitään. Oli oike­as­sa. En köy­häile, mut­ta en myöskään tuh­laile. Ostan sen mitä tarvit­sen enkä paljon matkustele. Autokin on vanha.

    Jos kaik­ki eläi­sivät kuten minä ja moni muu, markki­na­t­alous rom­ah­taisi. Jonkun on törsät­tävä, että hom­ma pelaa. Sähköy­htiön mies sanoo, että säästäkää, kun­han kulu­tat­te enem­män. Jos näin ei käy, sähköy­htiölle käy huonosti.

    Olemme tässä peruskysymys­ten äärel­lä; Voiko yhteiskun­ta ja maail­ma toimia,jos kulu­tus vähe­nee. Ainakin yhdys­val­loista kan­tau­tuu heti huono­ja talousuutisia, jos kulut­ta­mi­nen on alen­tunut. Sama se on var­maan muuallakin.

    Tosi­a­sia kuitenkin on, että äärel­lisel­lä alueel­la ei voi olla ääretön­tä kasvua. Kuten Rooman klu­bin ajoista läh­tien olemme ymmärtäneet.

  26. Yhteiskun­nan rahoit­ta­vat yri­tyk­set ja yksi­tys­ten yri­tys­ten työn­tek­i­jät. Pol­li­isit, soti­laat, tul­livirkail­i­jat, opet­ta­jat ja min­is­ter­iöi­den tarkas­ta­jat saa­vat tulon­sa kokon­aan verovaroista ja muista val­tion ja kun­tien tuloista. (Vero­tuk­sen muo­dos­sa vain osa palka­s­ta palaute­taan takaisin.)

    Islannis­sa tämä julkisen sek­torin sidos näkyi selvästi — kun puis­tossa nurmeikkoa leikkasi nori, iso soa ohikulk­i­joista teisi ken poika/tytär siinä oli hom­mis­sa ja myös tiesi, että hei­dän pienen porukan yhteisil­lä rahoil­la sitä hom­maa tehdään. Samoin siek­l­lä val­tion palkoil­la ole­vat enem­män kuin henkilöko­htais­es­ti tun­si­vat vas­tu­un­sa siitä, että käyt­tävät saa­mansa verora­hat fik­susti oma­l­ta osaltaan. Työ kun ei ollut vain työtä vaan nimeno­maan työtä yhteisek­si hyväk­si. “Olemme pieni yhetiskun­ta kaukana kaikeas­ta, meil­lä ei ole samo­ja mah­dol­lisukksia kuin isom­mil­la kansakun­nil­la, mut­ta me yritämme parhaamme…”

    Down­siz­ing keskustelus­sa muuten kan­nat­taa pohtia paljonko itse kukin käyt­tää julk­isia palvelui­ta eri elämän­sä vaiheissa.

    Tarkoit­taisiko sit­tenkin down­siz­ing sitä, että lääkäri tek­isi nelipäiväistä työvi­ikkoa palkkatyössään mut­ta olisi yhden päivän palkat­ta lääkärinä van­hus­ten koti­hoi­dos­sa? Tarkot­taisiko se sitä, että ohjelmis­toin­si­jnööri pitäisi virkava­paansa ajan sof­t­ak­er­hoa ja ylläpitäisi nuorisotilo­jen verkkoy­hteyk­siä? Samal­la he vähen­täi­sivät tarvet­ta teet­tää samo­ja hom­mia palkkatyönä ja hyö­dyn­täi­sivät osaamistaan.

    Suomes­sa down­siszin kun tarkoit­ta lonkan vetämistä ja minä-ajan lisäämistä — ei yhteiskun­nan kannal­ta tarpeel­lis­ten asioiden tekemistä.

    Mik­si useim­mat asi­at on organ­isoita­va kun­nan tai val­tion kaut­ta — verora­hoil­la? Eikö mitään urheilukero­ha voi pitää toimin­nas­sa ilman kun­nan avus­tuk­sia ja ilmaisia tiloja?

    Itse käyn yksi­tyisel­lä ham­maslääkäril­lä, kos­ka käsit­tääk­seni siten vähen­nän julkisen puolen ham­maslääkärip­u­laa. Onko se downsizingia?

  27. Köy­hyyt­tä on, mut­ta ei sen­tään ryysyköyhälistöä.
    Työt­tömyyt­tä on, muu­ta sen ei tavitse merk­itä toimet­to­muut­ta tai toiv­ot­to­muut­ta. Työtönkin saa sen­tään opiskel­la ja muutenkin kehit­tää itseään ja aut­taa mui­ta, jos halu­aa. Mut­ta kun köy­hyyt­tä yritetään tasoit­taa tai helpot­taa sys­teemin keinoin esim toimeen­tu­lo­tukea jaka­mal­la, nousee huoli siitä, että joku saa jotain ansait­se­mat­taan tai kepu­likon­stein. Yksi oleelli­nen näköko­h­ta tukien jakamises­sa on, että ne eivät kovin usein jää “sukan­var­teen” eli niil­lä ei luo­da omaisuuk­sia tuleville sukupolville jaet­tavak­si. Toimeen­tu­lo­tu­ki menee usein lähikau­pan kaut­ta välit­tömästi takaisin kier­toon ja hyödyt­tää näin myös elinkeinoelämää.
    Suu­rit­u­loinen voi lait­taa osan tulois­taa kokoa­jan vaikka­pa kiin­teeseen omaisu­u­teen ja luo­da näin var­al­lisu­ut­ta, jos­ta vähitellen muo­dos­tuu varsi­nainen eri­ar­voisu­u­den mittapuu.

  28. Vesa Laine, olet pahasti väärässä. Koulu­tus kas­vat­taa yhteiskun­nan var­al­lisu­ut­ta pitkäl­lä aikavälil­lä. Ahnain kap­i­tal­isti­nen ajat­telu ei tätä ehkä näe, mut­ta jokainen ajat­tel­e­va ihmi­nen ymmärtää, että koulu­tus on (marx­i­laiselta teo­ri­al­ta lainatak­seni) työvoiman uus­in­tamista. Ilman koulu­tus­ta ei ole tule­via sukupolvia, jot­ka osaa­vat tehdä työtä ja joi­ta yhteiskun­ta voi sik­si verot­taa. Tee siis ylpeänä lukion opet­ta­jan töitäsi, et ole kenellekään taak­ka (jos et sit­ten ole filosofi­an opet­ta­ja, mikä on ihan toinen juttu).

  29. Eikun joo, onhan filosofi­akin hyödyl­listä. Jos oppii ajat­tele­maan loogisem­min. Vede­tään siis takaisin, sor­ry, filosofi­an opet­ta­jat, huono tsoukki.

  30. Velak­si­han tässä eletään. 90-luvun alku­un saak­ka val­ti­ol­la ei ollut juuri velkaa, lamas­ta läh­tien sitä on alet­tu ottaa, eikä edes lyhen­net­ty 2000-luvun hyvin vuosi­na. Samal­la uutiset ker­to­vat, että vero­tus on nyt yhtä vähäistä kuin 80-luvun lopussa. 

    Minus­ta ei tarvitse olla köy­häil­i­jä inho­tak­seen nyky­istä velak­si elämistä. Nuoret velka­an­tu­vat vipeistä sata­sia, vähän van­hem­mat yli­hin­tai­sista asun­nois­taan sato­ja tuhan­sia. Rahaa vain saa liian helposti.

    Mon­en itse­tun­to on kadon­nut jon­nekin hiirenkoloon. Pitää olla oikeat vaat­teet, puhe­limet, auto, osoite, matkat. Omaa roinaa ver­rataan tois­t­en roinaan. Mitään ajatuk­sia ei enää ole. Ide­olo­gia on kuol­lut. Sero­toni­inia juo­maveteen. Suo­mi kiinni. 

    Kat­sokaa Kiinaan. Siel­lä usko­taan huomiseen ja visioidaan. Poruk­ka koulut­tau­tuu ihan tosis­saan ja jak­saa tehdä töitäkin. Omis­ta­vat pian muut maat, USA:sta jo puo­let, ehkä osta­vat pienem­mät kriisi-EMU-maatkin.

    Yksi tsuna­mi Uudelle­maalle kiitos, vähän tuhoa peli­in. Jo alka­isi tapah­tua. Ton­tit kaavoitet­taisi­in tehokkaam­min ja hömp­pä jäisi vähem­mälle. Ei olisi aikaa kat­soa “totu­ut­ta” tele­vi­sios­ta ja kir­joit­taa net­tipäiv­i­tyk­seen kir­joit­ta­vansa nettipäivitystä.

  31. Mies
    Toki on tot­ta, että koulu­tus­ta­soltaan kehit­tyneet yhteiskun­nat pär­jäävät taloudel­lis­es­ti mui­ta parem­min. Osa koulu­tuk­ses­ta tuot­taa ver­rat­en suo­raa taloudel­lista hyö­tyä (luon­non­ti­eteet, matem­ati­ik­ka?). Osa koulu­tuk­ses­ta on silkkaa sivistys­tä eikä muu­tu euroik­si kuin jol­lakin mon­imutkaisel­la ja vaikeasti arvioitaval­la taval­la. Koitin sanoa, että tuo sivistyk­senkin tuot­ta­mi­nen on arvokas­ta. Samoin moni sel­l­ainen palkaton puuhailu ja akti­ivi­su­us, jos­ta ei veroeu­ro­ja ker­ry. Sik­si tun­tuu has­sul­ta lukea kom­ment­te­ja, jois­sa san­o­taan, että köy­häi­ly on ok, jos sen kus­tan­taa itse. Moni meistä palkkatyötä teke­vistäkin on enem­män meno- kuin tulo­erä, jos asi­aa tarkastel­laan pelkästään talouden näkökulmasta.

  32. “Yhteiskun­nan rahoit­ta­vat yri­tyk­set ja yksi­tys­ten yri­tys­ten työn­tek­i­jät. Pol­li­isit, soti­laat, tul­livirkail­i­jat, opet­ta­jat ja min­is­ter­iöi­den tarkas­ta­jat saa­vat tulon­sa kokon­aan verovaroista ja muista val­tion ja kun­tien tuloista. (Vero­tuk­sen muo­dos­sa vain osa palka­s­ta palaute­taan takaisin.)”

    Yri­tyk­set (ja työn­tek­i­jät) hyö­tyvät taloudel­lis­es­ti julk­i­sista palveluista. Näin niiden ei esimerkik­si itse tarvitse koulut­taa työn­tek­i­jöitään, ylläpitää järjestys­tä tai rahoit­taa työn­tek­i­jöi­den per­hei­den terveydenhuoltoa. 

    Itse asi­as­sa koko yksi­tyi­nen sek­tori on täysin riip­pu­vainen val­tios­ta, joka takaa sopimusy­hteiskun­nan olemassaolon. 

    Väit­teesi on siten tältä osin väärä, vaik­ka muuten kir­jo­tuk­sesi oli hyvä.

  33. minkä takia vau­rais­sa län­si­mais­sa niin moni köy­hä näyt­tää lan­nis­tuneena ja passivoituneena. 

    Kos­ka län­si­mainen köy­hyys ei ole mate­ri­aal­ista köy­hyyt­tä samal­la taval­la kuin Saha­ran eteläpuolises­sa Afrikas­sa, vaan vai­h­toe­hdot­to­muut­ta ja toiv­ot­to­muut­ta oman elämän­sä muut­tamisen mah­dol­lisuuk­sien suhteen.

    Köy­hän maan köy­hä voi paran­taa elämään­sä tekemäl­lä enem­män töitä, han­kki­mal­la parem­man työ­paikan tai vaik­ka ryhtymäl­lä yrit­täjäk­si. Län­si­mainen köy­hä on lyö­ty byrokra­t­ian toimes­ta maan rakoon eikä tämä län­si­mainen köy­hä pysty näkemään minkään­laista mah­dol­lisu­ut­ta elämän­sä paran­tu­miseen, ei omin avuin, eikä byrokra­t­ian avul­la. Pas­sivoisi tuo kenet tahansa.

  34. Erk­ki M:

    Vai onko parem­pi, että jokainen ihmi­nen (tai per­he) elää omil­laan. Ja nyt en tarkoi­ta omaa rahaa vaan omaa työtä.

    Niin ehdot­tomasti on parem­pi, että ne ihmiset jot­ka halu­a­vat elää omavarais­es­ti niin tekevät ja ne jot­ka ei halua elää omavarais­es­ti vai­h­ta­vat muiden kanssa.

    Minä tarkoitin kuitenkin tilan­net­ta, jos­sa ei elä omavarais­es­ti, mut­ta ei myöskään vai­h­da muiden kanssa, vaan saa resurssin­sa val­ti­ol­ta, joka on ottanut ne muil­ta väki­val­lan uhalla.

    Tähän vai­h­toe­htoon ver­rat­tuna on parem­pi, että elää omavarais­es­ti tai vai­h­taa muiden kanssa.

    jouni lundqvist:

    Jos kaik­ki eläi­sivät kuten minä ja moni muu, markki­na­t­alous rom­ah­taisi. Jonkun on törsät­tävä, että hom­ma pelaa. 

    Ei tietenkään. Säästämi­nen on täysin yhteen­sopi­vaa markki­na­t­alouden kanssa. Yhteiskun­nis­sa, mis­sä säästämisas­teet on paljon Suomea korkeam­mat markki­na­t­alous ei oo mis­sään kriisissä.

  35. Samuli: Onhan tuo — että yksi joutuu tekemään X+20% töitä, vaik­ka halu­aisi vain X, elät­tääk­seen sil­lä 20%:lla jonkun joka voisi (toisen­laises­sa sys­tee­mis­sä) itsekin ansai­ta sen 20%:nsa — erään­laista taloudel­lista tehot­to­muut­ta. Ja eikö pääsään­töis­es­ti yleinen taloudelli­nen tehot­to­muus ole ympäristöä säästävä asia?

    (Tietysti yhteiskun­taa voidaan myös pyörit­tää sekä taloudel­lis­es­ti tehot­tomasti, että ympäristö­suo­jelus­ta piit­taa­mat­ta, kuten kai Neu­vos­toli­itossa meni. Mut­ta jos vain yhteiskun­nan talout­ta vain hie­man hai­tataan erinäisil­lä tehot­to­muuk­sil­la, kai sitä olet­taa että se hie­man vähen­tää luon­non resurssien käytön nopeutta.)

    Tämä on tietysti vaikea ja moni­ta­hoinen kysymys, sil­lä toisaal­ta yhteiskun­nan kehi­tys, korkeampi teknolo­gia ja tehokas toim­inta voi myös aut­taa ympäristön­suo­jelus­sa, kun resurssit voidaan (jos halu­taan) käyt­tää tehokkaam­min ja pienem­mäl­lä hävikillä.

  36. Art­turi Beelle, ymmär­rän mitä tarkoi­tat. Mut­ta jos minä säästän pankki­in rahaa, pank­in­jo­hta­ja voi laina­ta sen mer­sun osta­jalle tai etelän matkaa­jalle. Eli jos minä halu­an elää tuh­laa­mat­ta, niin pank­ki pistää rahani kuitenkin men­emään johonkin. Myös tapaus az raha kiertää, sil­lä az ei elä luontaistaloudessa.

    1. jouni
      Jos me suo­ma­laiset panemme sukan­var­teen ‑tai siis pankki­tilille — pank­in­jo­hta­ja lainaa sen mutkien kaut­ta amerikkalais­ten velkaiseen ylellisyyselämään.

  37. Kuten moni tääl­lä on main­in­nut, “köy­häilyssä” on kyse tietois­es­ta ja tahal­lis­es­ta omien elinkus­tan­nusten siirtämis­es­tä yhteiskun­nan vas­tu­ulle. Siten “köy­häi­ly” väistämät­tä kiristää muiden veror­a­sitet­ta ja heiken­tää julk­isia palveluja/tulonsiirtoja — usein sieltä, mis­sä näitä niukko­ja resursse­ja eniten tarvittaisiin. 

    Vaik­ka täl­laiseen toim­intaan voidaan liit­tää linko­la­mais­es­ti ekologi­nen argu­ment­ti, en pitäisi köy­häil­i­jöitä kestävän kehi­tyk­sen esi­tais­telijoina. Hei­dän toim­intaansa motivoi ennen muu­ta mukavu­u­den­halu ja laisku­us, jot­ka tuskin ovat ratkaisu pla­nee­tan kantokykyyn. 

    Myös mak­sa­jan näkökul­ma tulisi ottaa näis­sä keskusteluis­sa huomioon. Suo­ma­laisen hyv­in­voin­ti­val­tion oikeu­tus perus­tuu hyvin pitkälti siihen, että veron­mak­sa­jat koke­vat saa­vansa rahoilleen vastinet­ta. Jos tämä luot­ta­mus katoaa, on hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan legit­imi­teet­ti kriisissä. 

    Azin toim­inta on tässä val­os­sa jyrkästi tuomittavaa. 

    Hänen aiheut­ta­mansa kus­tan­nuk­set eivöt rajoitu ain­oas­taan tulon­si­ir­toi­hin. Az myös naut­tii (nyt ja tule­vaisu­udessa) kaik­ista julk­i­sista palveluista osal­lis­tu­mat­ta niiden kus­tan­nuk­si­in. Yksin Azin lap­su­us ja nuoru­us on koulu­jen, ter­veu­den­huol­lon ja päiväko­tien muo­dos­sa mak­sanut yhteiskun­nalle vähin­tään satatuhat­ta euroa. 

    Epäilen, että Azin ymmärtäjät eivät pääsään­töis­es­ti itse ole kokopäivätöis­sä. Vero­tusasioi­ta ja sosi­aalipum­me­ja kat­soo hie­man eri vinkke­listä sil­loin, kun itse uhraa vapaa-ajas­taan 50–60h/vko jär­jestelmän rahoit­tamiseen. Mielel­läni minäkin viet­täisin sen ajan vai­moni ja las­teni kanssa seurustellen.

  38. Hei!

    Ker­tokaa miten raken­netaan sys­tee­mi, joka sal­lii az:n kaltaisen elämän­tyylin laa­jem­maltikin? ja miten tämä raken­netaan oikeu­den­mukaisek­si niillekin, jot­ka eivät oikeasti pysty pitämään huol­ta itsestään? 

    se vaan ei toi­mi niin, että kaik­ki läh­tee ajatuk­ses­ta, että yhteiskunnal­ta saa rahaa joka syn­tyy itsestään. 

    kysyn, kos­ka kukaan ei kir­joi­ta tästä, enkä itse tiedä.

    köy­hyys tai köy­häi­ly ei ole sama asia kuin vihreä egologi­nen elämän tapa. varakku­us ei ole sama asia kuin ympäristöä likaa­va ja heiken­tävä elämäntapa.

    esimerk­ki: liian pie­nil­lä tuloil­la joudut osta­maan lap­si­työvoimal­la tehdyt vaat­teet, asti­at ja kalus­teet, sekä kaik­ista epämääräisim­mil­lä tuotan­to­tavoil­la tuote­tut ruoat. varakkaam­pana pystyt val­it­se­maan kalli­im­mat luo­mut ja reilun kau­pan tuoteet.

  39. Sam­po Smolander:

    Onhan tuo — että yksi joutuu tekemään X+20% töitä, vaik­ka halu­aisi vain X, elät­tääk­seen sil­lä 20%:lla jonkun joka voisi (toisen­laises­sa sys­tee­mis­sä) itsekin ansai­ta sen 20%:nsa — erään­laista taloudel­lista tehot­to­muut­ta. Ja eikö pääsään­töis­es­ti yleinen taloudelli­nen tehot­to­muus ole ympäristöä säästävä asia?

    Eiköhän tossa esimerkissä ollu ideana, että kokon­ais­tuo­tos on X+Y ja sen voi tuot­taa joko henkilö A yksin tai sit­ten A tuot­taa X ja B tuot­taa Y. Jos kokon­ais­tuo­tos on X+Y, niin ceteris paribus on ympäristön kannal­ta ihan sama kuka tai ketkä sen tuot­ti. Ainakin useimpi­en tuo­tok­sien suhteen.

    Sul on ilmeis­es­ti ole­tuk­se­na, et kos­ka rajatuot­tavu­us on laske­va, niin x tun­tia työsken­te­lyä yheltä tyyp­iltä tuot­taa (ja siis saas­tut­taa) vähem­män ku jos kaks tyyp­piä työsken­telee yhteen­sä x tun­tia. Näin­hän se menee, mut ei kai tossa siitä ollu kyse. Kyse oli siitä, et A haluu tietyn elin­ta­son ja B jonkun toisen elin­ta­son ja kokon­ais­tuo­tos on vakio.

  40. Sam­po Smolander:

    Ja eikö pääsään­töis­es­ti yleinen taloudelli­nen tehot­to­muus ole ympäristöä säästävä asia?

    Tarkoi­tatko, että on parem­pi polt­taa ton­ni hiiltä saadak­seen sähköä kuin 500 kg? Luulen, että mitä tehokkaam­min ener­gia saadaan hiilestä tal­teen sitä ympäristöys­täväl­lisem­pää se on.

  41. Sam­po, minus­ta ei ole kyse taloudel­lis­es­ta tehot­to­muud­es­ta. Työtä tehdään kokon­aisu­udessaan kum­mas­sakin tapauk­ses­sa täs­mälleen saman ver­ran. Kyse on ain­oas­taan työn tulosten jakamisesta.

  42. tcrown
    Län­si­mainen köy­hä on lyö­ty byrokra­t­ian toimes­ta maan rakoon eikä tämä län­si­mainen köy­hä pysty näkemään minkään­laista mah­dol­lisu­ut­ta elämän­sä paran­tu­miseen, ei omin avuin, eikä byrokra­t­ian avulla. 

    Niin, kun ei ole tarvista, ei jak­sa eikä ennenkaikeea huvita.

    Meil­lä on ilmainen koulu­jär­jestelmä. Jokainen joka väit­tää, ettei peruster­veel­lä ja nor­maalil­la jär­jel­lä varuste­tul­la köy­häl­lä ole Suomes­sa mitään mah­dol­lisu­ut­ta paran­taa omaa elin­ta­soaan, puhuu muun­nel­tua totuutta.

    Jos on sairas ja tyh­mä, niin tilanne on tänäpäivänä täysin eri. 

    jouni lun­qvist
    Olemme tässä peruskysymys­ten äärel­lä; Voiko yhteiskun­ta ja maail­ma toimia,jos kulu­tus vähenee

    Tietenkin voi, mut­ta eihän kukaan halua kar­sia kulu­tus­ta. Nekin jot­ka paasaa­vat kulu­tuk­sen laskemis­es­ta, ovat tyyp­il­lis­es­ti heti seu­raavis­sa vaaleis­sa äänestämässä sitä porukkaa joka lupaa paisut­taa eniten julk­ista kulutusta. 

    Julkisen kulu­tuk­sen jatku­va laa­jen­t­a­mi­nen siten, että julkisen sek­torin talous pysyy kestäväl­lä poh­jal­la vaatii talouskasvua.

  43. Osmo S saat­taa olla oike­as­sa, että pane­mal­la ylimääräiset rahansa pankki­in, meistä kukaan ei voi silti neu­voa tai toivoa, miten niitä raho­ja pitäisi käyt­tää eli hoitaa siihen men­nessä kunnes tulemme hake­maan ne rahat taas itsellemme tai kunnes omat jälkeläisemme ryhtyvät niitä kuole­mamme jäl­keen jakamaan.
    Onko siis parem­pi ostaa sel­l­aisen yhtiön osakkei­ta, joka toimii mielestämme eet­tis­es­ti oikein, ja jon­ka men­estys­tä toivomme — syys­tä tai toisesta.
    Vai onko niin, että säästäjät toivo­vat aina paras­ta mah­dol­lista korkoa, piit­taa­mat­ta siitä, miten se pääo­man tuot­to saavutetaan?
    Mihin ja mil­loin on kuol­lut se suo­ma­lainen säästö­pank­ki, joka lainasi asun­tosäästäjän tal­letuk­set saman kylän tai kaupun­gin toiselle asun­non­rak­en­ta­jalle tai ostajalle.

    Mitä eroa on säästäjäl­lä ja sijoittajalla?

  44. 90-luvun alku­un saak­ka val­ti­ol­la ei ollut juuri velkaa, lamas­ta läh­tien sitä on alet­tu ottaa, eikä edes lyhen­net­ty 2000-luvun hyvin vuosina.

    Val­tion­vel­ka oli vuon­na 1996 66,7 % BKT:sta ja vuon­na 2008 enää 29,5 %.

    Eikun joo, onhan filosofi­akin hyödyl­listä. Jos oppii ajat­tele­maan loogisem­min. Vede­tään siis takaisin, sor­ry, filosofi­an opet­ta­jat, huono tsoukki.

    Melkein kaik­ki ansio­työni, joi­ta olen koskaan tehnyt, olen saanut henkilö­suhteil­la, jot­ka syn­tyivät opiskel­lessani filosofi­aa Helsin­gin yliopis­tossa. Omien kir­jo­jeni kus­tan­nus­toimit­ta­jaankin tutus­tu­in alun perin siel­lä. Ja suomen­nan nytkin parhail­laan kir­jaa eräälle suurkus­tan­ta­molle välil­lis­es­ti sen ansios­ta, että tämän kus­tan­ta­mon nykyi­nen yleisen kir­jal­lisu­u­den kus­tan­nusjo­hta­ja oli oppi­laanani, kun pidin käytän­nöl­lisen filosofi­an prak­tiku­mia vuon­na 1996.

  45. U kir­joit­ti: “Ker­tokaa miten raken­netaan sys­tee­mi, joka sal­lii az:n kaltaisen elämän­tyylin laajemmaltikin?”

    Ole­tan että tämä tarkoit­taa sitä, että kulut­taa yhteisiä varo­ja ja resursse­ja enem­män kuin mak­saa vero­ja yhteiseen kas­saan tai tuot­taa muu­ta hyö­tyä yhteiskunnalle.

    “ja miten tämä raken­netaan oikeu­den­mukaisek­si niillekin, jot­ka eivät oikeasti pysty pitämään huol­ta itsestään?”

    Vira­nomaiset voivat arvioi­da mil­loin joku henkilö on oikeutet­tu suurem­pi­in etuuk­si­in sairau­den, van­hu­u­den tai muun vas­taa­van syyn joh­dos­ta. Peruster­veet kansalaiset joil­la ei ole muitakaan rajoit­tei­ta saa­vat siis min­imi­paketin. Muut voivat saa­da enemmän.

    Avain tässä on kai se, että tuo (yhteiskun­na mittareil­la mitat­en työkyky­is­ten ja työikäis­ten) min­imi­paket­ti pitää mitoit­taa niin, että yhteiskun­nan tas­apaino ja toimivu­us ei kär­si. Rikas yhteiskun­ta voi tar­jo­ta yhteiskun­nan kannal­ta ei-tuot­tavaa elämän­ta­paa myös ter­veille kansalaisille, kun­han tas­apaino säi­lyy. Jokaisel­la kansalaisel­la on kuitenkin aina jonkin­lainen, ainakin itselle pätevä syy sille, mik­si yksi elämän­ta­pa käy ja toinen ei. Ja myös ympäristö ja itse asete­tut tavoit­teet ohjaa­vat aina jos­sain määrin toisi­akin palvel­e­vaan toimintaan.

    Sopi­va tas­apaino on mielestäni peri­aat­teessa help­po saavut­taa oikeal­la para­metrisoin­nil­la (ja ter­veen yhteiskun­nan ter­vei­den arvo­jen avul­la). Poli­ti­ikan koukerot on toinen kysymys. Yksi nyky-Suomen ongel­ma on kan­nustin­loukut, jot­ka voivat ajaa ihmisiä väärään suun­taan myös sil­loin, kun se ei ole edes ko. henkilön tarpei­den ja toivei­den mukaista.

    “esimerk­ki: liian pie­nil­lä tuloil­la joudut osta­maan lap­si­työvoimal­la tehdyt vaat­teet, asti­at ja kalus­teet, sekä kaik­ista epämääräisim­mil­lä tuotan­to­tavoil­la tuote­tut ruoat. varakkaam­pana pystyt val­it­se­maan kalli­im­mat luo­mut ja reilun kau­pan tuoteet.”

    Ehkä pitää ottaa käyt­töön uusi käsite “vihreä ja yhteiskun­tavas­tu­ulli­nen köy­häi­ly”. Siinä kai köy­hä ja rikas käyt­tävät käytet­tyjä tava­toi­ta, tekevät ne itse, kas­vat­ta­vat ja tekevät ruokansa itse, tai osta­vat nuo kaik­ki kalli­il­la naa­purin ekol­o­giselta käsi­työläiseltä tai maanviljelijältä/puutarhurilta (tai mik­sei globaalin ketjun kau­pas­takin, jos tun­te­vat teon sivu­vaiku­tuk­set hyvin).

    Käyte­tyt ja itse tehdyt tai kas­vate­tut tavarat sopi­vat köy­hällekin. EI köy­hän tarvitse toista köy­hää mapal­lon toisel­la puolel­la vai­va­ta, jollei ole sekä köy­hä että pakot­ta­van mukavu­u­den­haluinen tai laiska, eikä yhteiskun­nan paine joidenkin vain huonol­la taval­la tuotet­tu­jen tarvikkei­den han­kkimiseen ei ole liian suuri.

    Sekin pitää muis­taa, että usein hyvä ja kallis tavara tulee halvem­mak­si kuin jatku­va huono­jen tuot­tei­den kulutus.

    Epäilen myös että rikkaiden kallis kau­palli­nen “eko- ja yhteiskun­tavas­tu­ulli­nen kulu­tus” voi olla usein haitallisem­paa kuin köy­hempi­en pakotet­tu tyy­tymi­nen vähempään, tai ainakin halvempaan.

  46. Kir­joitin jo aiem­mas­sa sosi­aal­i­tur­vaa käsit­televässä Osmon kir­joituk­ses­sa että oikeus elää tois­t­en kus­tan­nuk­sel­la ei voi olla yleis­maail­malli­nen oikeus kan­ti­laiselta kannal­ta katsottuna.

    Ongel­ma tulee siinä että kaik­ki eivät voi yhtäaikaa esit­tää sel­l­aista vaa­timus­ta toisilleen — ei jäisi enää ketään tuot­ta­maan niitä palvelui­ta ja hyödykkeitä joi­ta pas­si­iviväestö kuluttaa.

    Lopuk­si:

    “Hyödykkei­den kysyn­tä ei ole työvoiman kysyntää”

    JS Mill: Prin­ci­ples of Polit­i­cal Economy.

  47. Kyl­lä kai ihmiskun­nan kohta­lo ratkeaa seu­raa­van neljän vuosikymme­nen kulues­sa rikas­tu­mal­la ei köyhäilemällä.

  48. Hyvin kir­joitet­tu OS.

    Köy­hyys ja köy­häi­ly ovat eri asioita. 

    Köy­hältä puut­tuu: koti, ruokaa, omas­ta työstä saatu toimeen­tu­lo, työ ylipäätään, ase­ma työelämässä (sosi­aaliset suh­teet), mah­dol­lisu­us kehit­tyä ja oppia yhdessä muiden kanssa, mah­dol­lisu­us liit­tyä toisi­in ja olla mukana yhteiskun­nas­sa ja yhteisöissä …

    Halu­an kiin­nit­tää huomion siihen, että työ­paik­ka on muu­takin kuin tilipäivä, se tuo tul­lessaan paljon muu­takin. Kun sen menet­tää, menet­tää muu­takin kuin tulot. On eri­a­sia jäädä työelämän ulkop­uolelle nuore­na kuin myöhäisel­lä aikuisiällä.

    Uus-Köy­häil­i­jöitäkin on kiit­tämi­nen, he eivät kulu­ta liikaa » ts. kulut­ta­mal­la tuhoa ympäristöämme, maa­pal­lomme yhä niuken­tu­via resursseja. 

    Pien­i­t­u­loiset osaa­vat ekol­o­giset elämän­ta­vat. Se osaami­nen ja ne luo­vat inno­vaa­tiot olisi myös hyvä jakaa.

  49. Tom­mi Uschanov:
    >Val­tion­vel­ka oli vuon­na 1996 66,7 % BKT:sta
    >ja vuon­na 2008 enää 29,5 %.

    Mut­ta julkisen sek­torin vel­ka onkin sit­ten ihan eri juttu.
    1990 14.1 %
    1996 57,7 %
    2008 34,1 %
    2010 48,4 %

    Eli siis lyhyesti san­ot­tuna Tom­mi edellä:
    — val­it­see vuodet huolel­lis­es­ti niin, että lähtö­ta­sok­si ote­taan 1990-luvun laman jälkeinen poh­ja ja lop­pu­vuodek­si 2000-luvun paras vuosi ennen lamaa
    — tarkastelee *val­tion* velkaa, mikä on tietysti lähin­nä hämäys­tä, kos­ka val­tion päätök­sil­lä julki­nen velka­an­tu­mi­nen on pääasi­as­sa sälytet­ty muiden (eri­tyis­es­ti kun­tien) niskaan, kos­ka kestotemp­pu on säätää kun­nille uusi hyv­in­voin­tipalvelu­velvoite, ja ilmoit­taa että samaan aikaan vero­tus­ta keven­netään nos­ta­mal­la kun­nal­lisvero­jen perusvähen­nys­tä. Tulok­se­na on saatu kun­nal­lisveros­ta pro­gres­si­ivi­nen, mut­ta kaal­i­hui­jat­tu kansa puhuu siitä edelleen “tasaverona” (siis suh­teel­lise­na verona).

    Ehkä tämä on vain demon­straa­tio siitä, miten kaal­i­hui­jat­tavia ovat kaik­ki, eivät vain republikaanit?

  50. Jus­si:
    90-luvun alku­un saak­ka val­ti­ol­la ei ollut juuri velkaa, lamas­ta läh­tien sitä on alet­tu ottaa, eikä edes lyhen­net­ty 2000-luvun hyvin vuosina.

    Tom­mi U:
    Val­tion­vel­ka oli vuon­na 1996 66,7 % BKT:sta ja vuon­na 2008 enää 29,5 %.

    - — -

    Tom­mi,
    ihmette­len juuri tätä, mik­si velkataak­ka halu­taan kätkeä tuot­tavu­u­den kasvun taakse. Euromääräis­es­ti vel­ka on enem­män kuin kaksinker­tais­tunut kir­joit­tamiesi vuosien välil­lä (36:sta 75 mil­jardi­in euroon). Luvut voi tark­istaa vaik­ka val­tiokont­torin sivul­ta: http://treasuryfinland.fi/public/default.aspx?contentid=8481&nodeid=18401

    Kun tuot­tavu­u­den (eli paljolti bkt:n) kasvu on saavutet­tu työn­tek­i­jöi­den henkisen ter­vey­den ja tuotan­non ulkois­tamisen kus­tan­nuk­sel­la, voidaan vain miet­tiä kuin­ka kauan bkt:lla on varaa kas­vaa. Ei se ole ter­ve vel­ka jota ei lyhen­netä koskaan. 

    Mik­si meil­lä vasem­mis­to halu­aa elää velak­si? Yhdys­val­lois­sa kon­ser­vati­iv­it han­kaa­vat vas­taan kun demaripres­i­dent­ti yrit­tää vähen­tää lainanottoa…

  51. Osmo

    “jouni
    Jos me suo­ma­laiset panemme sukan­var­teen ‑tai siis pankki­tilille – pank­in­jo­hta­ja lainaa sen mutkien kaut­ta amerikkalais­ten velkaiseen ylellisyyselämään.”

    Kollek­ti­ivis­es­ti tietyl­lä taval­la ajatellen suo­ma­laiset tekevät vielä pöl­jem­min. Vai­h­to­taseemme keikahti ali­jäämäisek­si ja suurin syy on ulko­maille mak­se­tut osin­got hyvin hoide­tu­ista yhtiöistämme. Suo­ma­laiset mak­sa­vat kiukul­la asun­to­lain­o­jaan pois, vaik­ka kan­nat­taisi ostaa hyvin hoidet­tu­jen suo­ma­laisy­htiöi­den osakkeita. 

    Tuos­sa mielessä asun­to­lain­o­jen korkovähen­nyk­sen pois­to on huono asia. Se pitäisi ehkä pois­tamisen sijaan muut­taa yleisek­si lain­o­jen korkovähen­nyk­sek­si, jos koti­talouk­sien talouden­pidon reaa­liko­rkoa halu­taan alen­taa maltil­lisen velka­an­tu­misen osalta.

    Maltil­lisel­la velka­vivul­la saa kaikkien sijoi­tusten tuot­toa parannettua. 

    Lisäsäästämiseen kan­nus­t­a­mi­nen on turhaa, olemme osa ankkuri­val­u­ut­ta euroa ja muut luot­ta­vat velka­kir­joi­himme enem­män kuin omi­in­sa. Tässä tilanteessa mei­dän kan­nat­taa sijoit­taa ja investoi­da. Jos joku on sel­l­aises­sa elämän­ti­lanteessa, että kulut­ta­mi­nen on paikallaan, sitä ei pidä tuomi­ta, vaan täyt­tää kulu­tuk­ses­ta kerä­ty­il­lä veroil­la val­tion kassaa.

  52. vielä…kun nyt tähän hom­maan tuli ryhdyttyä.

    mikä logi­ik­ka on kun jotkut kir­joituk­set menee vihreäl­lä poh­jal­la ja toiset valkoisella?

    en ole havain­nut niis­sä yhtään mitään aat­teel­lis­es­ti yhdis­tävää tai muu­ta logi­ikkaa tähän asti.

  53. Olen kyl­lä Eli­nan kanssa eri mieltä tuon “köyhäillä”-verbin merkityksestä.

    Oma määritelmäni: Henkilö on tietois­es­ti valin­nut alhaisem­man tulo- ja meno­ta­son kuin mihin hänen kykyn­sä riittäisivät.

    Eli siis rahaa ei tarvitse olla eikä suuria tulo­ja — mut­ta mah­dol­lisu­us niihin on ja se päätetään jät­tää käyttämättä.

    Huo­mautin­pa­han nyt vain kielestä tarkkana ihmisenä.

    Touko Met­ti­nen
    frekven­tati­ivi­jo­hdok­sia diggaileva

  54. Lisään­pä vielä muu­ta­man sanan:
    — oikeus elää tois­t­en kus­tan­nuk­sel­la ‑lause on puut­telli­nen ja fokuskoituu vain ja ain­oas­taan toimeen­tu­lo­tukea tarvit­se­vi­in, ei hei­hin joiden elämään kohden­tuu eniten yhteiskuntamme/valtion kohden­tamia tukia (mm vero­tuk­sel­lis­es­ti tms) — hmmm — eikö se ole tois­t­en kus­tan­nuk­sel­la elämistä, ja toisi­naan jopa rikas­tu­mista? eikö se ole aika pas­sivoivaa kun sohval­la istuen, mitään tekemät­tä, osinko­tu­lot tai muu tuo tilille rahaa?
    — jos­ta johdan seu­raa­van lauseen: me elämme tois­temme varas­sa, aivan jokainen, ja sen ver­ran kät­tä pitää antaa lähim­mäisille ettei tämä huku (viinaan, yksinäisyy­teen, tor­jun­toi­hin, hylkäämiseen, syr­jin­tään, pudotuspeleihin)
    — jon­ka vuok­si en vain lipu­ta, vaan pidän erit­täin myön­teisenä sitä, että saisimme selkeäm­män sosi­aal­i­tur­vasys­teemin, esimerkik­si perus­tu­lo­ma­llin, täy­den­net­tynä muil­la sosi­aal­i­työn ja kansalaisjär­jestö­jen yksilöä vahvis­tavil­la toimin­noil­la (espoos­sa on menos­sa erit­täin mie­lenki­in­toinen sosi­aal­i­työn malli: sosi­aal­i­foo­ru­mi, jos­sa palvelun tuot­ta­jat ja palvelun­saa­jat kehit­tävät yhdessä uusia toim­intat­apo­ja ja ‑kult­tuuria).

    Tämä kysymys lie­nee hyvin tärkeä: mikä on se sum­ma mil­lä ihmi­nen tulee toimeen? Pääsemme hyvin nop­saan asumisku­luhin joka on kallista näil­lä pitu­us- ja lev­eysasteil­la. Siinä suo­ma­laiset eroa­vat toi­sis­taan, ja hyvin paljon. 

    Siel­lä ja tääl­lä kaupun­git ja kun­nat ovat jopa luop­umas­sa vuokra-asun­nois­taan, tai sel­l­aisia äänen­pain­o­ja on ainakin ilmais­tu julkises­ti. Jois­sain kun­nis­sa on tyhjiä vuokra-asun­to­ja ja jois­sain kaupungeis­sa (esim Hki) tyhjil­lään ole­via omis­tu­a­sun­to­ja ja samaan aikaan vail­la vak­i­tu­ista asun­toa (kotia) olevia.

    Asun­to­tuotan­toa tulisi ohjail­la hie­man toisin, sanon näin täysin maal­likkona, ja luo­da eri­laisia vai­h­toe­hto­ja enem­män. Kos­ka. Asum­i­nen on suurin kuluerä toimeentulossa.

    1. Helsingis­sä ei ole tyhjil­lään ole­via omis­tusasun­to­ja vaan omis­tusasun­to­ja, jois­sa kukaan ei ole kir­joil­la. Kyse voi olla muual­la asu­vien kakkosasun­noista tai siitä, että on kir­joil­la Tallinnas­sa, vaik­ka sat­tuukin omis­ta­maan tyhjän­o­mis­tusasun­non Helsingis­sä. Monel­la yri­tyk­sel­lä on Hel­sngis­sä asun­to­ja hotel­li­tiloina fir­man työn­tek­i­jöi­den työ­matko­ja varten. Jol­lakin voi olla työkeik­ka ulko­mail­la, mut­ta käy kuitenkin Suomes­sa niin taa­jaan, ettei asun­toa kan­na­ta vuokra­ta ulos.

  55. Juho Laatu pohti esit­tämiäni ajatuksia.

    “Vira­nomaiset voivat arvioi­da mil­loin joku henkilö on oikeutet­tu suurem­pi­in etuuk­si­in sairau­den, van­hu­u­den tai muun vas­taa­van syyn joh­dos­ta. Peruster­veet kansalaiset joil­la ei ole muitakaan rajoit­tei­ta saa­vat siis min­imi­paketin. Muut voivat saa­da enemmän.”

    Vas­taan:

    Ei se noin yksinker­tais­es­ti mene.

    Nykyään­hän men­nään täl­lä vira­nomais­ten tarve­harkin­nal­la. Se ei ole käsit­tääk­seni osoit­tau­tunut ole­van oikeu­den­mukainen van­huk­sien, kehi­tys­vam­mais­ten tai lus­mu­jen suh­teen. Joka ei itse, tai suku­laisen tai ystävän avul­la, pysty pitämään puo­li­aan, jää kaik­ista eniten jalkoihin.

    Anteek­si, että olen jyrkkä mielip­iteis­säni, mut­ta olen hyvin kri­it­ti­nen täl­laisen ide­al­is­tisen herkku­mielip­itei­den suh­teen. Ei val­tion tai kun­nan vir­ka tee ihmis­es­tä pätevää arvioimaan toisen elämän­ti­lan­net­ta ja avuntarvetta. 

    Nor­maalia parem­man avun saamises­sa on kyse tai­dos­ta esitää sairaam­paa tai kyvyt­tömäm­pää kuin pitäisi, ja jär­jestää kun­non draa­ma siitä “kuin­ka mum­mo kuolee ja setä sekosi” kun luukul­ta hakee rahaa — ei vira­nomainen todel­lakaan pysty arvioimaan todel­lista tai val­heel­lista avun­tarvet­ta (en puhu henkilöko­htais­es­ta koke­muk­ses­ta, vaan siitä mitä tiedän tun­temil­tani ihmisiltä — eikä he ole edes ulko­maalaisia, joten ette pääse edes sanomaan min­ua rasistiksi!). 

    Eikä tämä ole kri­ti­ikkiä oikan avun tarvit­si­joi­ta kohtaa.. Vaan kri­ti­ikkiä sitä kohtaan, että oikeat avun­tarvit­si­jat jäävät mas­san sekaan huo­maa­mat­tomak­si. Noil­la aputiskeil­lä taitavim­mat sanase­pot ja lorp­päli­isat pär­jää, todel­liset hädänkär­si­jät ei.

    “Avain tässä on kai se, että tuo (yhteiskun­na mittareil­la mitat­en työkyky­is­ten ja työikäis­ten) min­imi­paket­ti pitää mitoit­taa niin, että yhteiskun­nan tas­apaino ja toimivu­us ei kär­si. Rikas yhteiskun­ta voi tar­jo­ta yhteiskun­nan kannal­ta ei-tuot­tavaa elämän­ta­paa myös ter­veille kansalaisille, kun­han tas­apaino säi­lyy. Jokaisel­la kansalaisel­la on kuitenkin aina jonkin­lainen, ainakin itselle pätevä syy sille, mik­si yksi elämän­ta­pa käy ja toinen ei. Ja myös ympäristö ja itse asete­tut tavoit­teet ohjaa­vat aina jos­sain määrin toisi­akin palvel­e­vaan toimintaan”.

    Vas­taan:

    Pitkästi voi kir­joit­taa sanomat­ta mitään. 

    Hieno ja suuria joukko­ja kosiskel­e­va mielip­i­tee­nil­maus. Ja sit­ten seu­raavak­si kaipaisin sitä konkre­ti­aa kosiskelun sijaan.

    “Sopi­va tas­apaino on mielestäni peri­aat­teessa help­po saavut­taa oikeal­la para­metrisoin­nil­la (ja ter­veen yhteiskun­nan ter­vei­den arvo­jen avul­la). Poli­ti­ikan koukerot on toinen kysymys. Yksi nyky-Suomen ongel­ma on kan­nustin­loukut, jot­ka voivat ajaa ihmisiä väärään suun­taan myös sil­loin, kun se ei ole edes ko. henkilön tarpei­den ja toivei­den mukaista.”

    Vas­tauk­seni:

    Edelleen…

    kosiskelun sijaan konkre­ti­aa, kiitos!

    “Käyte­tyt ja itse tehdyt tai kas­vate­tut tavarat sopi­vat köy­hällekin. EI köy­hän tarvitse toista köy­hää mapal­lon toisel­la puolel­la vai­va­ta, jollei ole sekä köy­hä että pakot­ta­van mukavu­u­den­haluinen tai laiska, eikä yhteiskun­nan paine joidenkin vain huonol­la taval­la tuotet­tu­jen tarvikkei­den han­kkimiseen ei ole liian suuri”

    Vas­taus:

    Juu, ja nyt men­ti­in jo aivan toisille ulapoille keskenämme.

    ihmiset eri puo­lil­la maa­pal­loa ns.vaivaavat toisi­aan, halusit tai et.

    Ekol­o­giset ja reilun kau­pan tuot­teet ovat hin­noitel­tu eri taval­la kuin halpiskau­pan halpis­tuot­teet. Mik­siköhän, olisiko ne tuotet­tu eri tavalla?

    Se on nimeno­maan syy, mik­si vähä­varaisem­pi joutuu val­it­se­maan ei-niin-ekol­o­gisia tuot­tei­ta tai ei-niin-óikeu­den­mukaises­ti tuotet­tu­ja tuot­tei­ta. Vaik­ka hän halu­aisi tehdä toisin, hän ei voi.

    Ihmi­nen pitää ensisi­jais­es­ti huol­ta itses­tään ja per­heestään halusimme sitä tai emme — tai halusit sitä tai et. Ja hin­nal­la mil­lä hyvän­sä, keinol­la mil­lä hyvänsä.

    “Epäilen myös että rikkaiden kallis kau­palli­nen “eko- ja yhteiskun­tavas­tu­ulli­nen kulu­tus” voi olla usein haitallisem­paa kuin köy­hempi­en pakotet­tu tyy­tymi­nen vähempään, tai ainakin halvempaan.”

    Vas­taus:

    Epäil­lä voi mitä vaan.

    pistäthän konkre­ti­aa, niin tästäkin voi irro­ta jotain.

  56. Sylt­ty:

    Niin, kun ei ole tarvista, ei jak­sa eikä ennenkaikeea huvita.

    Ei kan­na­ta. Se on se olennainen.

    Tom­mi Uschanov:

    Val­tion­vel­ka oli vuon­na 1996 66,7 % BKT:sta ja vuon­na 2008 enää 29,5 %.

    Olispa kiva uskoo, että Tom­mi ei oo cher­ryp­ick­an­nu näitä vuosia tai tätä mit­taria, mut­ta valitet­tavasti aikaisem­pi­en näyt­tö­jen perus­teel­la ei pysty.

    Fool me once shame on you, fool me twice shame on me.

  57. U kir­joit­ti: “Nykyään­hän men­nään täl­lä vira­nomais­ten tarveharkinnalla. ”

    En viitan­nut eri­tyis­es­ti tarve­hark­in­taan, vaan myös automaat­tisi­in päätök­si­in kuten eläk­keeseen tietyssä iässä, tai vaikka­pa lääkärin anta­maan todis­tuk­seen inva­lidi­teetista. Nykyi­nen jär­jestelmä ei tosi­aankaan toi­mi täy­del­lis­es­ti. Puhuin siitä,miten jär­jestelmä pitäisi rak­en­taa, jot­ta se toimisi paremmin.

    “kaipaisin sitä konkre­ti­aa kosiskelun sijaan”

    Ker­ro mitä puut­tui tai mikä oli väärin, niin osaan paran­taa edo­tus­ta. En saanut oikein kiin­ni siitä, mikä ehdo­tuk­ses­sa oli huonoa. Mihin kaipaisit konkreet­tisem­pia kuvauksia?

    “Se on nimeno­maan syy, mik­si vähä­varaisem­pi joutuu val­it­se­maan ei-niin-ekol­o­gisia tuot­tei­ta tai ei-niin-óikeu­den­mukaises­ti tuotet­tu­ja tuot­tei­ta. Vaik­ka hän halu­aisi tehdä toisin, hän ei voi.”

    Mikä on sel­l­ainen vält­tämätön tuote, jon­ka kohdal­la köy­häl­lä on vain epäeet­tisiä kalli­ita ratkaisu­ja valit­ta­vanaan? Jos ajat­telit ruokaa, niin luo­mu­ruo­ka on taval­lista ruokaa kalli­im­paa, mut­ta omat perunat, porkkanat, mar­jat ja sienet tule­vat aika hal­vak­si. Ja kai luo­mu­jauhot sopi­vat vielä useimpi­en bud­jet­ti­in. Eivätkä tavanomaiset koti­maiset jauhotkaan tai­da mon­elle miköön iso eet­ti­nen rike olla.

    En tiedä tarkkaan, mikä se elämän­tyyli on, jon­ka halu­aisit mah­dol­lis­taa. Oletin että tämä eet­ti­nen köy­hä köy­häil­i­jä on valmis vaikka­pa keräämään puolukoi­ta tal­ven var­alle, eikä vaa­di vaikka­pa ekol­o­gis­es­ti ja eet­tis­es­ti tuotet­tu­ja man­go­ja kaupasta.

    “ihmiset eri puo­lil­la maa­pal­loa ns.vaivaavat toisi­aan, halusit tai et.”

    Aika usein elämän vält­tämät­tömyy­det saa han­ki­tuk­si myös lähempää. Tosin perus­vaat­tei­ta tai edes sopivia kankai­ta vaat­tei­ta varten ei Suomes­sa nykyään taide­ta juuri valmis­taa, joten tuol­la sek­to­ril­la voi joutua jotain hel­posti vaivaamaankin.

    “pistäthän konkre­ti­aa, niin tästäkin voi irro­ta jotain.”

    Heitä joku konkreet­ti­nen lisäkysymys tai pyyn­tö. En tiedä muuten mihin kohtaan konkre­ti­aa pitäisi lisätä. Mikä asia ei onnis­tu köy­häil­i­jälle? Vas­taan kyllä.

  58. Touko,

    Eihän ei-tieteel­lisil­lä käsit­teil­lä ole täysin lukkoon­lyö­tyjä merkityksiä.

    Per­in­teis­es­ti köy­häi­ly kuitenkin on tarkoit­tanut varo­jen­sa alle elämistä — rikas hakee kamppeen­sa kirp­par­il­ta jne. Ter­mi lie­nee hyvinkin van­ha, kos­ka olen kuul­lut sen jo lap­su­udessa, kun van­hempani puhui­v­at naa­pureista, jot­ka oli­vat erit­täin varakkai­ta maan­omis­ta­jia, mut­ta kulki­vat nukkavieruis­sa vaat­teis­sa ja aje­li­v­at Vol­vo Ama­zonil­la. Sit­tem­min olen köy­häilystä kuul­lut nimeno­maan tässä merkityksessä. 

    Kieli­toimis­tosta­han tuon voi tark­istaa, kos­ka muu­takaan auk­tori­teet­tia ei ole olemassa. 

    Jotkut sanat laa­jenevat tietysti alku­peräis­es­tä merk­i­tyk­ses­tään aiko­jen kulues­sa. Puhu­vathan mon­et nykyään kelistäkin, vaik­ka tarkoit­ta­vat säätä. Ehkä näin on huo­maa­mat­tani käynyt köy­häi­lyn kohdal­la. Mut­ta vielä pidän sen, että Osmo käyt­tää (ja muutkin keskusteli­jat tässä ketjus­sa) sanaa “väärin”.

    Eli köy­häi­ly ei ole vapaae­htoista köy­hyyt­tä ja sen mukaisen elin­ta­son toteut­tamista, vaan vapaae­htoista niukkaa elin­ta­soa sil­loin, kun tulota­so ja var­al­lisu­us antaisi­vat ihan muuhun myöten. 

    Mut­ta ehkä tämä nyt ei ole keskustelun kannal­ta rel­e­vant­tia, kos­ka kaik­ki tietävät mis­tä on kyse aloituk­sen pohjalta. 

    Jät­täkäämme siis tämä aihe.

  59. Tämän artikke­lin mukaan aidosti tyhjil­lään ole­via asun­to­ja olisi Helsingis­sä runsaastikin. 

    Itsekin tiedän tyhjänä ole­van asun­non omis­tavia per­heitä, jois­sa odotel­laan vain, että lapset kas­va­vat sen ver­ran, että muut­ta­vat kotoa. 

    Näille per­heille vuokrat­u­lo on niin merk­i­tyk­setön sum­ma, ettei viit­sitä nähdä vuokraamisen vaivaa.

    http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2010/11/01/asunto-tyhjillaan-pyyda-se-itsellesi/201015171/139

  60. U:lle,

    Kun peuku­tuk­sia tulee kymme­nen kap­palet­ta, muut­tuu poh­ja vihreäksi. 

    Osmon kom­menteis­sa on aina automaat­tis­es­ti väritys.

  61. ” U ” opet­taa pitkään ja har­taasti Juho L:lle:
    “ei se noin yksinker­tais­es­ti mene ” ja sit­ten hän itse käyt­tää sanaa “lus­mu” . Mitähän se tarkem­min tarkoit­taa ? U jatkaa : ” Ei val­tion tai kun­nan vir­ka tee ihmis­es­tä pätevää arvioimaan toisen elämän­ti­lan­net­ta ja avun­tarvet­ta “. Jos tästä ollaan samaa mieltä, niin lap­sil­isää pitäisi jatkaa jaet­tavak­si vielä vaikka­pa kymme­nen vuot­ta. Siis kaikille — ja ehkä vähän korotet­tuna — niin nuoret lus­mut sais leipära­hansa ja ei todel­la tarvit­tasikaan niin paljon tarveharkintaa.

  62. Se että köy­häi­ly ylipäätään määritelmäl­lis­es­ti tarkoit­taa mitään imp­likoi että asioiden arvo ja hin­ta miel­letään sub­jek­ti­ivis­es­ti suun­nilleen samak­si asiaksi.

    Hyväo­saisu­us on henkistä riip­pumat­to­muut­ta tästä kytken­nästä. Yliopis­tot, korkeak­oulut ja sairaalat ovat pul­lol­laan köy­häil­i­jöitä jot­ka vai­h­ta­vat korkean mate­ri­aalisen elin­ta­son ren­nom­paan elämään. Az:n häikäilemät­tömän hyväo­sainen elämän­tyyli on vain saman ilmiön ääripää.

    Siitä että “kaik­ki” val­it­si­si­vat äärim­mäisen lep­pois­tamisen ei kan­na­ta huolestua. Tuot­tavu­u­den kasvu ei yleis­es­ti ottaen näytä real­isoitu­van ylimääräisek­si vapaa-ajak­si. Sama ris­ki on peri­aat­teessa mis­sä tahansa työn­jaoltaan erikois­tuneen yhteiskun­nan roolis­sa, eikä se näytä realisoituvan.

    Mutu­na tun­tu­isi siltä että kun hyväo­sainen lep­pois­taa, tarvi­taan lisää kir­jas­to­ja, uima­halle­ja, puis­to­ja yms. kohtu­ullisen edullisia julk­isia palvelu­ja, mut­ta huono-osaisen ei-vapaae­htoisen lep­pois­tu­misen lop­putu­lok­se­na on vain heikko elämän­laatu ja kohtu­u­ton ter­veyspalvelu­jen kulu­tus eli kenel­läkään ei ole kivaa.

    Ehkä hyväo­saisu­ut­ta on se että osaa olla uhri­u­tu­mat­ta vaik­ka siihen olisi syytäkin kun taas huono-osainen hyväksyy helpom­min uhrin roolin kos­ka se on helpoin ja kon­ven­tion­aal­isin vaihtoehto.

    Hyvä- ja huono-osaisu­udessa luul­tavasti myös menee kor­re­laa­tio ja kausali­teet­ti sekaisin. Jos vai­h­teek­si hyväo­saisu­us määriteltäisi­in niin että se on seu­raus­ta tyy­dyt­tävästä elämän­tavas­ta eikä sel­l­aisen syy, keski­tyt­täisi­in var­maankin ihmis­ten onnel­lisu­ut­ta lisäävien puit­tei­den rakentamiseen.

    Konkreet­tis­es­ti näitä puit­tei­ta ovat sel­l­aiset asi­at kuten koulu­jen iltapäiväk­er­hot, har­ras­tus­pi­ir­it, työväenopis­tot, leir­it, käyt­tökelpoiset katu­ti­lat, urheiluhal­lit, uima­hal­lit, kir­jas­tot jne. Jos asum­i­nen on ahdas­ta ja epä­tyy­dyt­tävää, kom­pen­soidaan sitä run­sail­la julk­isil­la tiloil­la ja helpol­la liikku­vu­udel­la isom­man asun­non sijaan. Jos raha ja elämän­hallinta ei oikein riitä ruokaan, tar­jo­taan väli­palaa kouluis­sa iltapäiväk­er­hon jäl­keen jnpp.

    Puit­tei­den rak­en­tamises­sa on hyvää se että tehokkaasti toteutet­tuna ne koitu­vat sekä net­tomak­sa­jan että ‑saa­jan hyödyk­si eikä isom­paa ide­ol­o­gista ongel­maa pitäisi olla. Oleel­lista on että tietois­es­ti väl­tetään pas­sivoivia tukimuotoja.

  63. Ei-köy­häilystä:

    Nykyköy­hyy­dessä on kipeitä kohtia, kuten yksin­huolta­japer­hei­den ja niis­sä asu­vien las­ten ase­ma eri­tyis­es­ti sil­loin kun yksin­huolta­ja­van­hempi on työtön tai tekee työtä mata­la­palk­ka-alal­la. Tai jos per­heessä on sairaut­ta (masen­nus, päi­h­teet ym.), työkyvyttömyyttä.
    Siis kyse on ei-vapaae­htois­es­ta köyhyydestä.

    Uskallan väit­tää, että uljaan yhteiskun­tamme koneis­to ei ole heitä varten. En tarkoi­ta, että hei­dän ovelleen pitäisi yhteiskun­nan tuo­da han­hen­mak­sapalleroi­ta ja kavi­aaria, vaan konkreet­tista huolen kan­tamista ja huolenpitoa.

    (Toki on hienoa, että on ole­mas­sa las­ten­suo­jelu, on päivähoito­jär­jestelmä, ilmainen koulu­ruo­ka jne. mutta …)

    Ja onko tässä se todel­li­nen “köy­häily­sukupolvi”, joka kat­soo ohi taulutelkkarien, ohi äly­puhe­lin­ten, ohi merkki­vaat­tei­den. Niuk­ka perus­tarpei­den tyy­dy­tys riit­tää. He eivät ainakaan jak­sa kuun­nel­la päämin­is­te­rien, val­tio­varain­min­is­te­rien, kaiken maail­man sailas­ten jatku­vaa jupinaa: “Me tarvit­semme kasvua”.

    Ennen muinoin köy­hätkin per­heet oli­vat ylpeitä itses­tään. Las­ten koulu­tus oli tärkeää. Mata­las­ta tor­pas­ta lähtöisin ole­via saati­in sin­nitellen koulutet­tua sairaan­hoita­jik­si, opet­ta­jik­si, tuo­mareik­si, lääkäreiksi.

    Miten nykyään? Jak­saako köy­hän per­heen yksin­huoltae­mo kan­nus­taa las­taan elämässä eteenpäin?

    Täl­laisia ajatuk­sia sana köy­häi­ly minus­sa herät­ti. Siis täysin asian vierestä.

  64. Mut­ta julkisen sek­torin vel­ka onkin sit­ten ihan eri juttu.

    Niin — kuten nuo lainatut luvut osoit­ta­vat, siitä lähti samaan aikaan pois “vain” noin 40 %, ei noin 65 % kuten valtionvelasta.

    Ehkä tämä on vain demon­straa­tio siitä, miten kaal­i­hui­jat­tavia ovat kaik­ki, eivät vain republikaanit?

    Kom­men­toin täysin paikkansapitämätön­tä väitet­tä, että laman aikana otet­tua velkaa ei mak­set­tu pois sitä seu­ran­neina hyv­inä vuosi­na. Kuten kuka tahansa noina vuosi­na Suomes­sa uutisia seu­ran­nut tietää, sitä mak­set­ti­in jatku­vasti pois mil­jardikau­pal­la joka ain­oa vuosi. Aikavälin 1996–2008 perustelee yksinker­tais­es­ti se, että nuo kom­men­toimas­sani väit­teessä puheena olleet laman jälkeiset hyvät vuodet oli­vat juuri nuo vuodet 1996–2008; sitä ennen oli lama ja sen jäl­keen oli taas lama. (Tosin joku voi tähän sanoa, että laman päät­tymi­nen alkoi jo vuot­ta-paria aiem­min. Pitää paikkansa, mut­ta tämän huomioimi­nen ei muu­ta kokon­aisku­vaa lainkaan dramaattisesti.)

    Eli: joku on itse väit­tänyt jostain aikavälistä jotain, ja sit­ten kun tuo aikaväli ei tarkem­min kat­soen puhukaan tuon väit­teen puoles­ta vaan sitä vas­taan, niin ale­taan syyt­tää vas­taväit­täjää siitä, että aikaväli onkin muka hänen tarkoi­tushakuis­es­ti val­it­se­mansa. Tämä sama on nähty suo­ma­laises­sa velka­an­tu­miskeskustelus­sa ennenkin; ks. esim. tätä Otso Kivekkään blogikir­joi­tus­ta kom­ment­tei­neen. (Itse asi­as­sa se sanoo niin saman asian, että olisin voin­ut yhtä hyvin linkit­tää siihen sanomat­ta itse mitään.)

    ihmette­len juuri tätä, mik­si velkataak­ka halu­taan kätkeä tuot­tavu­u­den kasvun taakse.

    Kos­ka ain­oas­taan tämä “kätkem­i­nen” tekee luvuista edes jol­lakin tapaa ver­tailukelpoisia. Vaik­ka vel­ka olisi kuin­ka suuri tahansa, se ei ole mikään ongel­ma, jos tämän velan hoit­a­mi­nen ei tuo­ta ongel­maa. Jos meil­lä on vaikka­pa kak­si yksi­ty­ishenkilöä, joista toisel­la on velkaa 100 000 euroa ja kuukausi­t­u­lot 10 000 euroa, ja toisel­la on velkaa 30 000 euroa ja kuukausi­t­u­lot 1 000 euroa, niin onhan toki mielipuolista tui­jot­taa pelkästään velan euromäärään ja sen perus­teel­la esit­tää, että edelli­nen on jotenkin muka yli kolme ker­taa vaikeam­mas­sa ahdin­gos­sa kuin jälkim­mäi­nen. Sama kos­kee valtioita.

    1. Hyv­inä aikoina mak­set­ti­in velkaa pois itse asi­as­sa enem­män kuin luvut osoiut­ti­vat. Val­tion yli­jäämää piilotet­ti­in eduskunnal­ta aivan jär­jet­tömi­in eläke­mak­sui­hin. Muis­taak­seni joskus jopa yli 40 pros­ent­tia palkka­sum­mas­ta. Sinän­sä ihan hyvä, kos­ka val­tio oli laimin­lyön­nyt eläkkei­den rahas­toin­nin, mut­ta tämä on silti vewlanmaksua.

  65. Alla ole­van olen joskus kir­joit­tanut. Sopii ketju­un ‚ainakin hyväl­lä tah­dol­la. Niin­pä pastesin sen silmäiltäväksenne.

    “Brut­tokansan­tuote?
    Kir­joit­tanut Tsaimai (9. heinäkuu 2009, 18:30)

    Brut­tokansan­tuote.
    Min­ua on aina hiukan häirin­nyt tuo ilmaus. Parem­min ja selkeäm­min asi­aa kuvaisi sanon­ta kansan­tuot­teen bruttomäärä.
    Jospa kyse oikeasti olisikin brut­tokansas­ta? Jos on, niin siihen oletet­tavasti kuu­lu­vat aivan kaik­ki Suomes­sa elävät ihmiset.

    Net­tokansaa ovat tietenkin ne, jot­ka tuo­vat uusia euro­ja talouteen valmis­ta­mal­la hyödykkeitä tai tar­joa­mal­la jotakin elämää helpot­tavaa palvelua.
    Taar­aväkeä ovatkin sit­ten kaik­ki muut. Ne,jotka ain­oas­taan kulut­ta­vat net­tokansan luo­maa omaisuutta.
    Net­tokansaan on luet­ta­va myös ne henkilöt, jot­ka eivät enää tuo­ta lisää var­al­lisu­ut­ta tekemisel­lään, mut­ta kulut­ta­vat aiem­mal­la toimin­nal­laan keräämään­sä var­al­lisu­ut­ta ja vapaut­ta­vat siten keräämän­sä lisäar­von yhteiskun­nan käyt­töön. (Elävät säästöillään)

    Lapset, eläkeläiset (pois lukien säästöil­lään elävät), ja kaik­ki työkyvyt­tömät ovat ilman muu­ta taarakansaa. Myös työt­tömät työt­tömyyten­sä aikana ovat taarakansaa.

    Siir­tymi­nen taara- ja net­tokansaan kuu­lu­misen välil­lä on mah­dol­lista ja suurin osa ihmi­sistä elämän­sä aikana kuu­luukin kumpaankin vuorollaan.

    On myös iso joukko (aivan liian iso) kansalaisia, jot­ka eivät työsken­telystään huoli­mat­ta ole net­tokansaa. He tekevät asioi­ta, joista ei ole mitään hyö­tyä, tai tekevät vahinkoa kulut­ta­mal­la net­tokansalais­ten aikaa joutavuuk­si­in. Myös yhteiskun­taan han­ki­tun vau­rau­den has­saami­nen kohteisi­in, jois­sa siitä ei ole hyö­tyä ‚tekee heistä ilmi­selviä taarakansalaisia. (Näitä vei­jare­i­ta san­o­taan virkamiehik­si ja poli­itikoik­si. On tietenkin myön­net­tävä, että ryh­mään kuu­luu myös yksilöitä, jot­ka paran­ta­vat toimil­laan elintasoamme.)

    Jos nuo ter­mit vaikut­ta­vat oudoil­ta, niin asia on kuitenkin tut­tu. Aivan samas­ta asi­as­ta puhutaan, kun maini­taan yhteiskun­nan huolto­suhde. Se on vain hiukan kau­ni­impi tapa sanoa sama tosi­a­sia: Toiset pyörit­tää sys­teemiä ja toiset roikkuu vapaa­matkus­ta­ji­na mukana.
    Kuu­lostaa rumal­ta, mut­ta kaipa se noin on?

    Te, jot­ka kiukkuise­na aiotte kir­joit­taa ”Kaik­ki ihmiset ovat sama­nar­voisia eikä kaikkea voi mita­ta rahas­sa! Ihmis­ar­vo on plaa, plaa, plaa. Kyl­lä kotiäid­itkin tekee tär­keetä työtä. Ei se oo kenenkään oma vika, jos on sairas,!”olette aivan oikeassa.
    Se ei siltikään muu­ta asianti­laa mik­sikään. Me ihmiset nyt vaan olemme luoneet tuol­laisen systeemin.

    Onko asi­as­sa mielestäni jotakin vikaa?
    Ei oikeastaan.”

  66. Tuol­loin kun iso lama vuon­na 1990 iski päälle, niin pal­jas­tui, että HOAS piti kir­joil­laan haa­mua­su­jia, kun “säätiön” asukkaiden vuokra­sopimuk­sia ryhdyt­ti­in tutkimaan.

    Eli näin on ainais­es­ti joka tapauk­ses­sa, että kun jotain toim­intaa tue­taan, niin väärinkäyt­töä tuen suh­teen tul­laan tekemään. Sama jut­tu työt­tömien tukemises­sa, että iäisyy­teen asti voidaan työt­tömiä morka­ta mil­lä asial­la tahansa — kun eivät halua hakeu­tua omae­htois­es­ti palkat­tomaan työhän (eläkek­er­tymät­tömään työhön).

    Tosin itse löysin Osmon sivuil­ta fil­laroin­nin ter­vey­del­lisen tärkey­den. Että voihan täysin pas­ka työtön olla itselleen jol­lakin tapaa hyödylli­nenkin. Nyt 200 euron fil­lar­il­la olen polkenut kilo­me­tre­jä pinoon n. 40 vuorokaudessa.

  67. Tom­mi Uschanov:
    >Kom­men­toin täysin paikkansapitämätön­tä väitettä,
    >että laman aikana otet­tua velkaa ei mak­set­tu pois
    >sitä seu­ran­neina hyv­inä vuosina.

    Täysin paikkansapitämätön­tä ja itse keksimääsi. 

    Kukaan ei tietenkään ole yrit­tänytkään väit­tää, että velkaa ei olisi ollenkaan lyhen­net­ty. Kyse on siitä, että *osa* velas­ta on mak­set­tu pois laman jäl­keen, mut­ta Suomelle kuitenkin jäi nousukau­den jäl­keenkin merkit­tävä julki­nen velkataak­ka. Ja tämä on se ongel­ma: julkisen sek­torin rahoituk­ses­sa on rak­en­teel­lisia ongelmia. Niin merkit­täviä, että nousukaudel­la ei saa­da mak­set­tua kuin osa siitä, mikä laskukaudel­la velkaannutaan.

    Osmo kir­joit­taa, että val­tio piilot­ti velan­ly­hen­nys­tä. Hyvä niin, mut­ta keskustelun kannal­ta olisi antoisam­paa, jos todel­li­nen tilanne olisi jos­sain tilas­tossa nähtävil­lä. Niin kauan kuin ei ole, ei oikein voi keskustel­la muil­la kuin niil­lä numeroil­la, jot­ka viral­lis­es­ti löy­tyvät. Ja ne eivät ole kovin kauniita.

  68. Tyhjil­lään ole­vista asunnoista:

    Lähi- ja tut­tava­pi­iris­säni olen tör­män­nyt ilmiöön, jos­sa van­hus siir­tyy van­hainkoti­in, ja omis­tusasun­to jää tyhjilleen odot­ta­maan ehkä kymme­nenkin vuo­den päässä siin­tävää perinnönjakoa.

    Julkises­sa van­hainkodis­sa palvelumak­su las­ke­taan van­huk­sen tuloista (muis­taak­sani 82 % tuloista), joi­hin lue­taan myös pääo­mat­u­lot. Jos asun­non vuokraisi, vuokratuo­to­s­ta 82 % tilitet­täisi­in kunnalle.

    Vuokraamisen riskit (räs­tivuokrat, asun­non kulu­mi­nen, jopa vahin­goit­tumi­nen) sekä halli­noin­nin vai­va ovat liian suuret ver­rat­tuna van­huk­selle jäävään hyö­tyyn, eikä asun­toa sik­si anneta vuokralle.

    Köy­häi­ly-käsit­teestä:

    Olen Eli­nan kanssa samaa mieltä, että köy­häi­ly tarkoit­taa tyy­tymistä niukem­paan elin­ta­soon kuin oma ansio­ta­so mah­dol­lis­taisi. Ansio­ta­son vapaae­htoinenkin laskem­i­nen sen sijaan johtaa ihan oikeaan köy­hyy­teen ja valin­nan­mah­dol­lisuuk­sien kaventumiseen.

  69. Eipä nyt noinkaan hyvistä vuo­sista. Val­tio myi omaisu­ut­taan enem­män kuin velkaa lyhen­net­ti­in. Jos hyv­inäkään vuosi­na ei pystytä lyhen­tämään velkaa tuloil­la, niin miten sit­ten koskaan. Omaisu­ut­ta­han ei riitä jatku­vasti myytäväk­si. Jos For­tu­mista vielä myy­dään pienikin osu­us, val­tio menet­tää enem­mistön­sä. Velan mak­su omaisu­u­den myyn­neil­lä on tul­lut kalli­ik­si, kos­ka sähkön, autokat­sas­tuk­sen, lan­noit­tei­den, kaivos­rikkauk­sien, digiverkon jne hin­nas­sa saaduista voitoista suuri osa menee ulko­maille ja pahen­taa tämän päivän taloutta.

  70. Paju:

    Lähi- ja tut­tava­pi­iris­säni olen tör­män­nyt ilmiöön, jos­sa van­hus siir­tyy van­hainkoti­in, ja omis­tusasun­to jää tyhjilleen odot­ta­maan ehkä kymme­nenkin vuo­den päässä siin­tävää perinnönjakoa.

    Jep. Tiedän suo­ras­ta koke­muk­ses­ta. Mainit­se­masi perustei­den lisäk­si vapaa “huoneis­to­hotel­li” voi olla hyvinkin jonkin arvoinen toisel­la paikkakun­nal­la vak­i­tuis­es­ti asu­valle jälkikasvulle. Sama voi päteä jopa sijoi­tusasun­toi­hin, ainakin jos vastike ei ole kovin korkea.

    Kek­sitkö ter­min vielä köy­häilevälle köy­hälle — eli sille pien­i­t­u­loiselle, jolle vuosikym­me­nien mukana ker­tyy pienistä tuloista huoli­mat­ta ainakin jonkin­laisen main­in­nan arvoinen omaisuus?

  71. Kiitos Pauli Vahter­alle val­tion omaisu­u­den myyn­nistä muis­tut­tamis­es­ta. Onko­han jos­sain tilastotietoa?

    Ide­ol­o­gis­ten syi­den lisäk­si poli­itikoille omaisu­u­den myyn­ti voi olla aina houkut­tel­e­va vai­h­toe­hto, kos­ka sil­lä voi viivästyt­tää järkevämpi­in ja äänestäjille mah­dol­lis­es­ti epämieluisi­in talouden kor­jaus­toimi­in ryhtymistä.

    (Tosin äänestäjät eivät tai­da pelätä säästöpoli­ti­ikkaa yhtä paljon kuin poli­itikot pelkäävät äänestäjien sitä pelkäävän.)

  72. Oliko val­tio sit­ten niin hyvä omis­ta­ja? Kun aikoinaan kävi auton kat­sas­ta­mas­sa, niin jou­tui odot­ta­maan, kohdelti­in ala­maise­na jne. Tuskin kat­sas­tus­toim­intaan tarvit­si pumpa­ta verora­ho­ja, mut­ta ei se myöskään ollut kovin hyvä tulolähde. Jos olisi ollut, myyn­ti­hin­ta olisi ollut ihan toinen. Nyt kat­sas­tuk­seen pääsee paljon helpom­min, palvelu ei ole tylyä, vaan opastavaa.
    On tot­ta, että sen hin­ta on nous­sut, mut­ta myös kat­sas­tus­vaa­timuk­set ovat muut­tuneet, palkat nousseet jne. Lisäk­si, nyt monil­ta voi vara­ta netin kaut­ta hil­jaisemp­ina aikoina hap­py hour-hintaan.
    Kaiken tuon olisi val­tiokin omis­ta­ja voin­ut tehdä ja sit­ten myy­dä korkeam­paan hin­taan tai saa­da jatku­van tulon. En tiedä, minkä min­is­terin asia tämä olisi ollut, mut­ta muis­tan erään liike­nen­min­is­terin, joka valit­ti aikoinaan halo­geni­val­oista ongel­mana, kun toisil­la on ja toisil­la ei. Ihan kuin kaik­ki ajaisi­vat samoissa olosuhteissa.
    Sil­loin, kun rahaa tulee, kek­sitään sille uusia kohtei­ta äänestäjien lahjomisek­si. Hyviä asioi­ta on maail­mas­sa rajat­tomasti, mut­ta rahaa rajallisesti.

  73. Rolling Heurlin: “Oliko val­tio sit­ten niin hyvä omistaja?”

    Luon­nol­lisille monopoleille val­tio tai kun­nat ovat yleen­sä ihan hyviä omis­ta­jia. Kat­sas­tus ei ole mikään luon­nolli­nen monop­o­li, ja sai men­näkin, mut­ta nuo muut Vahter­an esimerk­it ovat valitet­ta­van osuvia.

  74. Tavalli­nen kansalainen ja rivikansane­dus­ta­ja ei var­masti ymmär­rä val­tion tilin­päätök­siä ja osaa kaivaa niistä olen­naisia tieto­ja. Sama kos­kee myös kun­tien tietoja.

    Kan­nat­taa tutus­tua eri tiedoista val­tion rahoi­tu­so­maisu­u­den määrään kun on yhdis­tet­ty bud­jet­ti­talous, rahas­tot, Solid­i­um ja erinäiset pienet sijoitusyhtiöt. 

    Brut­tove­lan määrä ei siis ole ain­oa asia, mut­ta kyl­lä sekin kiin­nos­taa markki­noi­ta jos val­tion täy­tyy jatku­vasti uusia iso­ja lainamääriä. Rahoi­tuskus­tan­nuk­set voivat nopeasti nous­ta jos on epä­var­muut­ta ilmassa.

  75. Juho Laadulle: Kir­joitin vuosi sit­ten 10.4.2010 Iltale­hden blogissani:

    Suomen val­tion­vel­ka 1995 oli 60 mil­jar­dia euroa. Sen jäl­keen elimme noususuh­dan­teessa ja vuosi­tuhan­nen alun huip­pusuh­dan­teessa. Velkaa pystyt­ti­in lyhen­tämään vain kuusi mil­jar­dia euroa, vaik­ka hyvän vero­tu­lon kehi­tyk­sen lisäk­si val­tion omaisu­ut­ta myyti­in 16 mil­jardil­la eurol­la. Velan määrä ylit­ti viime vuon­na 64 mil­jar­dia ja tänä vuon­na uut­ta velkaa ote­taan 13 mil­jar­dia euroa. Koron­hoitokus­tan­nuk­set 2 mrd euroa ovat jo nyt puo­lus­tusvoimien meno­jen tasol­la. Velan lisään­tymi­nen ja korko­jen nousu tulee viemään pelkästään korkomenoina lähivu­osi­na joka kuu­den­nen vero­tu­loina kerä­tyn euron.

  76. Ope­tu­so­hjel­maan köy­häi­ly­val­is­tus­ta ja raatamisen ihan­noin­tia! Urhool­liset lapsemme mak­saa velka­mme kiinalaisille — työl­lään mei­dät tästä pelastaa…

  77. Pauli, kuten moni kir­joit­ta­ja on main­in­nut, velan euromäärien sijaan on paljon järkeväm­pää puhua sen BKT-suh­teesta. Suomen nimelli­nen BKT oli 2010 läh­es tuplas­ti se, mitä se oli 1995. 60 mrd:n euron vel­ka 1995 oli siis paljon raskaampi taak­ka kuin 64 mrd:n euron vel­ka 2011. 

    Toinen vai­h­toe­hto on velan suh­teut­ta­mi­nen val­tion tuloi­hin, eli kokon­aisveropot­ti­in. Täl­lä tavoin USA:n n. 100%:n val­tion­vel­ka BKT:sta näyt­tää vielä hirvit­tämäm­mältä, kos­ka siel­lä val­tion vero­tu­lot ovat pienem­mät suh­teessa BKT:hen kuin Suomessa.

  78. Kukaan ei tietenkään ole yrit­tänytkään väit­tää, että velkaa ei olisi ollenkaan lyhen­net­ty. Kyse on siitä, että *osa* velas­ta on mak­set­tu pois laman jäl­keen, mut­ta Suomelle kuitenkin jäi nousukau­den jäl­keenkin merkit­tävä julki­nen velkataakka.

    Tarkan sana­muodon voi tark­istaa suo­raan tuos­ta ylempää:

    90-luvun alku­un saak­ka val­ti­ol­la ei ollut juuri velkaa, lamas­ta läh­tien sitä on alet­tu ottaa, eikä edes lyhen­net­ty 2000-luvun hyvin vuosina.

    Näin ammat­ti­maise­na kie­len­tark­ista­jana sanois­in, että “eikä edes lyhen­net­ty” ei nyt kyl­lä ole ihan sama kuin “lyhen­net­ti­in vain osaksi”.

  79. Okei, min­un olisi pitänyt kir­joit­taa tuo oikein: “ei lyhen­net­ty merkit­tävästi niin että tilanne olisi tasapainossa.” 

    Lisäk­si velko­jen osit­tainen lyhen­tämi­nen on rahoitet­tu paljolti omaisu­ut­ta myymäl­lä, kuten Pauli Vahtera vielä huo­maut­ti. Tämä jatku­va meno­jen ja tulo­jen epä­tas­apaino on oikea ongel­ma, enkä oikein ymmär­rä, mik­si sitä pitäisi olla olev­inaan näkemättä.

    Vero­ja on koko ajan kerät­ty niin paljon kuin vain kyetään. Sopeu­tu­mi­nen tulee vas­taan menop­uolel­la. Mitä pitem­mälle sopeu­tu­mista lykätään, sitä ankeam­paa siitä tulee, eri­tyis­es­ti niille jot­ka ovat riip­pu­vaisimpia tulon­si­ir­roista ja julk­i­sista palveluista.

  80. ” että köy­häi­ly tarkoit­taa tyy­tymistä niukem­paan elin­ta­soon kuin oma ansio­ta­so mahdollistaisi.”

    Mikäli siis pankissa on palkkapäivää edeltävänä päivänä rahaa, tili­n­o­mis­ta­ja köyhäilee. 

    Merkilli­nen määritelmä.

  81. Velan määrän suh­teut­ta­mi­nen bkt:n määrään on näitä kansal­lisia itsepetok­sia. Vel­ka on velkaa, vaik­ka olisi kuin­ka rikkaan talon poika.

    Kun val­tio on velka­an­tunut, on rahan käyt­tö johtanut BKT:n kasvu­un. Näin on voitu ottaa lisää velkaa. Ikili­ikku­ja on siis keksitty.

    Se on vähän sama kuin per­he olisi suuris­sa velan­hoito­vaikeuk­sis­sa ja isä/äiti sen takia menisi illak­si toiseen työhön. Kun per­heen tulot kas­va­vat, voidaankin siis ottaa lisää velkaa ja ostaa vaik­ka isom­pi asun­to. Näin­hän meille perustellaan.

    Velka­a­han ei mak­se­ta bkt-kasvul­la, vaan val­tion vero- ja muil­la tuloil­la. Jos ker­ran velka­an­nu­taan koko ajan lisää, niin se tarkoit­taa että otamme syömävelkaa, mikä on kaikkein hul­luin­ta. Koskas sitä velkaa oikein aio­taan mak­saa takaisin. Ei koskaan, kos­ka BKT muka­mas kas­vaa ikuisesti.

  82. Val­tion vel­ka suh­teessa val­tion omaisu­u­teen. Eikö se olisi oikeampi tapa mita­ta ja arvioi­da sitä onko maal­la liikaa vai turhankin vähän velkaa.

    Liikeyri­tys­ten velka­isu­ut­ta arvioidaan sil­lä mon­tako pros­ent­tia taseen “vastattavaa”-puolella on velkaa. Eli mikä on osakepääo­man (=riskipääo­man) ja velka­määrän suhde. Val­tioil­la ei kuitenkaan ole omaa pääo­maa. Mut­ta niil­lä on omaisu­ut­ta, jon­ka ne voivat myy­dä, mikäli maan hal­li­tus ja kansane­dus­tus­laitos antaa siihen luvan.
    Toki paljon suurem­paan omaisu­u­den arvoon päästään, jos puhutaan “kansal­li­so­maisu­ud­es­ta”. Siihen kuu­luu sekä val­tion että kun­tien omaisu­u­den lisäk­si myös kansalais­ten omaisu­us. Mut­ta sitähän val­tio ei saa myy­dä ennen lain­muu­tos­ta, jol­la se sosial­isoi kansalais­ten­sa omaisuuden.

    Val­tion velan ver­taami­nen BKT:hen ei ole mielestäni oikein, kos­ka en luo­ta BKT-laskelmi­in. Toki suuri BKT osoit­taa, että val­ti­ol­la on mah­dol­lisu­us per­iä myös run­saasti vero­ja (joil­la voi mak­saa velko­jaan). Mut­ta mik­si val­tio ei sit­ten peri (enem­män) vero­ja, vaan ottaa mielu­um­min lisää velkaa?

    Eräs (ehkä hyväkin) tapa arvioi­da val­tion velka­isu­ut­ta ja kykyä suo­ri­u­tua nyky­istä suurem­mis­takin veloista olisi kat­soa, mon­tako pros­ent­tia val­tion bud­jetista on velanhoitokuluja.
    Tämä mit­tari toimii niin kauan kuin val­tio hoitaa velka­nsa sovi­tusti ja ilman maksuhäiriöitä.

    Ja mielestäni voi hyvin kysyä, mik­si mil­lään val­ti­ol­la tarvit­see olla lainkaan velkaa ja velanhoitokuluja.

  83. Ja mielestäni voi hyvin kysyä, mik­si mil­lään val­ti­ol­la tarvit­see olla lainkaan velkaa ja velanhoitokuluja.

    Mik­si ihmeessä rajoit­tua tämän kysymyk­sen esit­tämisessä pelkästään val­tioi­hin? Mik­si myös esimerkik­si täysin vakavaraisille osakey­htiöille on aivan nor­maalia, jopa ruti­ini­no­maista, pitää vuodes­ta toiseen velkaa taseessaan sen sijaan että se mak­set­taisi­in pois?

    No yksinker­tais­es­ti sik­si, että vai­h­toe­htoiskus­tan­nuk­set arvioidaan sel­l­aisik­si, että velan pitämi­nen siel­lä taseessa on niiden val­os­sa kan­nat­tavin vaihtoehto.

    Tämä jatku­va meno­jen ja tulo­jen epä­tas­apaino on oikea ongel­ma, enkä oikein ymmär­rä, mik­si sitä pitäisi olla olev­inaan näkemättä.

    IMF:n luku­jen mukaan esimerkik­si Venäjän julki­nen vel­ka oli viime vuon­na 11,1 % BKT:stä, Uzbek­istanin 10,4 % ja Päivän­tasaa­jan Guinean 7,5 %. Näi­den pitäisi ilmeis­es­ti siis olla jonkin­laisia men­estyk­sekkäitä maan­pääl­lisiä parati­ise­ja ver­rat­tuna vaikka­pa Sak­saan (74,3 %), Kanadaan (81,7 %) tai Ran­skaan (84,2 %). Useimpi­en ihmis­ten ielestä asia lie­nee kuitenkin täs­mälleen päinvastoin.

    En tietenkään väitä, että on mah­dol­lista velka­an­tua lop­ut­tomi­in. Kun tiet­ty kyn­nys ylitetään, velas­ta todel­la tulee kaiken muun alleen hukut­ta­va, mit­ta­suhteil­taan katas­tro­faa­li­nen ongel­ma — kuten on täl­lä het­kel­lä käynyt mm. Kreikas­sa, Por­tu­galis­sa ja Kaliforniassa.

    Mut­ta point­ti on, että Suomen kaltaises­sa maas­sa ei olla täl­laista tilan­net­ta lähel­läkään, vaan Suo­mi kuu­luu velan­hoitokyvyltään päin­vas­toin kaikkein parhaaseen eli­it­ti­in koko maail­mankin tasol­la. Se, mitä ensisi­jais­es­ti häm­mäste­len, on niin sanoak­seni tätä asi­aa koske­van kipukyn­nyk­sen usko­ma­ton alhaisu­us. Suomes­sa huude­taan kauhuis­saan tuskas­ta velko­jen kanssa, jot­ka ovat niin vähäiset, että useimpi­en muiden rikkaiden teol­lisu­us­maid­en val­lan­pitäjät itk­i­sivät ilosta jos joskus pää­si­sivät omas­sa maas­saan Suomea vas­taavaan tilanteeseen.

    Jos Suo­mi todel­la oikeasti olisi kaa­tu­mas­sa näin vähäisi­in velkoi­hin, sen veloil­la ei itse asi­as­sa juuri siinä tapauk­ses­sa olisi mitään väliä, kos­ka melkein kaik­ki muut teol­lisu­us­maat oli­si­vat kaatuneet jo ennen Suomea — ovathan ne vielä pahem­min velka­an­tunei­ta kuin Suomi.

    Jos ker­ran velka­an­nu­taan koko ajan lisää, niin se tarkoit­taa että otamme syömävelkaa, mikä on kaikkein hul­luin­ta. Koskas sitä velkaa oikein aio­taan mak­saa takaisin.

    Tämä keskustelun­juonne lähti siitä, että huo­mautin Suomen lähi­his­to­ri­as­ta löy­tyvästä katkea­mat­tomas­ta yli 10 vuo­den jak­sos­ta, jol­loin velkaa mak­set­ti­in koko ajan takaisin. Se, että sana­muodoltaan täl­laisia kysymyk­siä esitetään vielä tämänkin jäl­keen, ker­too aika paljon.

  84. Tom­mi U:
    >Tämä keskustelun­juonne lähti siitä, että huomautin
    >Suomen lähi­his­to­ri­as­ta löy­tyvästä katkeamattomasta
    >yli 10 vuo­den jak­sos­ta, jol­loin velkaa maksettiin
    >koko ajan takaisin. 

    Ja tuon paikkansapitävyy­denkin kanssa on vähän niin ja näin.
    http://stat.fi/tup/suoluk/suoluk_valtiontalous.html
    Mut­ta vaik­ka tuo pitäisi paikkansakin, huono­jen aiko­jen huono vauhti on isom­pi kuin hyvien aiko­jen hyvä vauhti. Eli suh­dan­nesyk­lin huip­ul­ta huip­ulle tai poh­jal­ta poh­jalle tarkastel­tuna vel­ka kas­vaa. Suomen pul­ma on pienem­pi kuin useim­mil­la län­si­mail­la, mut­ta pienenä ja syr­jäisenä maana myös kestokykymme on heikom­pi kuin monil­la muil­la mailla.

    Se, että muut maat hoita­vat asiansa huonos­ti, ei ole hyvä syy, jot­ta mei­dän kan­nat­taisi tehdä samoin. Velan­ot­to voi olla kan­nat­tavaa, esimerkik­si investoin­tei­hin, mut­ta Suomes­sa ei eri­tyisem­min investoidakaan, vaan velka­an­tu­mi­nen on syömävelkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.