Onko työpaikkojen määrä vakio?

Edel­lisessä ketjus­sa tuli use­aan otteeseen esille väite, että jos joku on työtön vaik­ka vapaae­htois­es­ti, hänen ansiostaan joku toinen pääsee töi­hin. Väite esi­in­tyy julkises­sa keskustelus­sa taa­jaan. Mielestäni se on pääasi­as­sa virheelli­nen. Paljon totu­u­den­mukaisem­pi on väite, että työ­paikko­jen määrä sopeu­tuu (viipeel­lä) työvoiman tar­jon­taan. Niin­pä, jos sata työkyky­istä ja ammat­ti­taitoista henkilöä jät­täy­tyy työvoiman ulkop­uolelle,  työl­lisyys ale­nee pienen sopeu­tu­mis­vai­heen jäl­keen liki sadalla.

Jos henkilö on työkykyi­nen ja –haluinen, asuu mielel­lään kaupungis­sa ja ammat­ti­taito on kun­nos­sa niin, että hänen palkkaamisen­sa tuot­taa voit­toa, ennen pitkään ilmaan­tuu yrit­täjä, joka luo hänelle työpaikan.

Kansan­taloudessa val­lit­see tas­apain­o­työl­lisyys. Siihen vaikut­ta­vat seu­raa­vat seikat:

1)      Suh­dan­nevai­hte­lut.

2)      Koulu­tus­ta­so.

3)      Väestön ter­veys ja työkyky­isyys (jakau­ma).

4)      Sosi­aal­i­tur­va

5)      Palkkarakenne

6)      Aluer­akenne

7)      Raken­nemuu­tok­sen vauhti

8 )      Työ­markki­noiden kitka

9)      Ja paljon muuta.

Suh­dan­nevai­htelu­jen vuok­si työl­lisyy­den taso tietysti vai­htelee, mut­ta sil­loinkaan työ­paikko­jen määrä ei ole ulkoa annet­tu, vaan lis­tan muut tek­i­jät vaikut­ta­vat siihen.

Mod­ernin yhteiskun­nan on vaikea työl­listää ammat­ti­taidot­to­mia tai tyystin väärin koulutet­tu­ja sel­l­aisil­la ehdoil­la, että pal­ka­lla tulee yksin toimeen. Koulu­tus­jakau­ma vaikut­taa olen­nais­es­ti tasapainotyöllisyyteen.

Nykyaikainen tuotan­toelämä aset­taa paljon kovem­pia laadullisia vaa­timuk­sia työn­tek­i­jöi­den ter­vey­delle ja työkyky­isyy­delle. Työ­nan­ta­jan sosi­aa­li­nen vas­tuu työtek­i­jöistään lisää valikoin­tia työhönot­toti­lanteessa ja siten alen­taa työl­lisyyt­tä – niiden monien myön­teis­ten vaiku­tusten ohel­la, joi­ta täl­lä on. Työ­nan­ta­jan vas­tu­ut­ta on toki myös toisen­su­un­tainen vaiku­tus: se pakot­taa työ­nan­ta­jat huole­hti­maan työn­tek­i­jöi­den­sä terveydestä. 

Antelias sosi­aal­i­tur­va saa aikaan sen, ettei työn­tek­i­jöi­den tarvitse suos­tua mil­laisi­in ehtoi­hin hyvän­sä. Mais­sa jois­sa sosi­aal­i­tur­vaa ei ole, kukaan ei ole täysin työtön vaan yrit­tää repiä elan­ton­sa kau­pustelul­la hant­ti­hom­mil­la tai rikol­lisu­udel­la.  Työl­lisyy­den ja tasaisen tulon­jaon välil­lä näyt­tää siis ole­van ris­tiri­ita. Tämä ris­tiri­ita on kuitenkin suurelta osin tor­jut­tavis­sa sal­li­mal­la ansio­tu­lo­jen ja tulon­si­ir­to­jen yhdis­tämi­nen. Tässä asi­as­sa Suo­mi (= työ­markki­na­jär­jestöt) jääräpäisyy­del­lään tuot­taa rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä aivan turhaan.

Palkat eivät määräy­dy markki­noil­la vaan niistä sovi­taan työe­htosopimuk­sis­sa. Kovin kaukana markki­naratkais­us­ta ole­vat sopimuk­set tuot­ta­vat työt­tömyyt­tä hin­noit­tele­mal­la osan työvoimas­ta ulos.

Har­vaan asu­tu­il­la seuduil­la työt­tömyys on paljon yleisem­pää kuin suuril­la työssäkäyn­tialueil­la, kos­ka jos väkeä on vähän, työvoimaa ja työ­paikko­ja on vaikea saa­da kohtaa­maan. Halukku­us muut­taa työn perässä paran­taa työllisyyttä.

Nopea raken­nemuu­tos tuot­taa työt­tömyyt­tä. Kun paperite­hdas sul­je­taan, osa työvoimas­ta jää pitkäk­sikin aikaa työt­tömäk­si, mut­ta vaiku­tus tuskin ulot­tuu seu­raavaan sukupolveen. Samoin käy, jos ammat­te­ja katoaa. Aiem­mas­ta ammat­ti­lais­es­ta tulee käytän­nössä koulut­tam­a­ton, jon­ka mah­dol­lisu­udet saa­da työtä ovat heikot. 

Mitä suurem­pi on kit­ka työ­markki­noil­la, sitä korkeam­mak­si rak­en­teelli­nen työt­tömyys kas­vaa. Tässä yhtey­dessä aina puhutaan Tan­skan mallista, jos­sa irti­sanomi­nen on help­poa, minkä takia kyn­nys palkata väkeä on matala.

Talousti­eteis­sä puhutaan NAIRUs­ta, (Non-Accer­erat­ing Infla­tion Rate Unem­ploy­ment) eli työt­tömyy­den tasos­ta, jon­ka alit­ta­mi­nen alkaa kiihdyt­tää inflaa­tio­ta. Tämä taso ei ole vakio, vaan riip­puu kaik­ista noista yllä­maini­tu­ista tekijöistä. 

Hyvä työl­lisyysaste on kan­natet­ta­va tavoite, mut­ta ei tavoit­teen­sa absolu­ut­ti­nen. Kuten yllä olev­as­ta luet­telosta näkee, mon­et työl­lisyyt­tä edis­tävät toimet tuot­ta­vat sivu­vaiku­tuk­se­na muu­ta harmia. 

102 vastausta artikkeliin “Onko työpaikkojen määrä vakio?”

  1. Asial­la on yhteys myös toista kaut­ta: henkilön men­tyä töi­hin hänel­lä on käytet­tävis­sä enem­män rahaa, jon­ka hän luul­tavasti kulut­taa. Niin ikään, sen sijaan että val­tio mak­saisi työt­tömälle, työlli­nen mak­saa vero­jaa val­ti­olle, jol­loin myös val­ti­ol­la on varaa kulut­taa enem­män. Kaik­ki tämä lisään­tynyt kulu­tus (tavaroiden ja palvelu­iden ost­a­mi­nen) lisää luon­nol­lis­es­ti työvoiman tarvet­ta. Työn tekem­i­nen ei siis ole keneltäkään toiselta työn­tek­i­jältä pois.

  2. Oden pohd­in­ta on mie­lenki­in­toista ja oikean­su­un­taista makro­talouden tasolla. 

    Jos sen sijaan on kyse yksit­täis­es­tä työ­nan­ta­jas­ta, jon­ka työte­htävien määrä on “tiet­ty” (tot­ta kai työn­tek­i­jän tuot­tavu­us pitkään kas­vaa, mut­ta niin kas­vaa myös työte­htävien määrä — aka­teemisil­la aloil­la esimerkik­si vaa­timuk­set byrokra­t­ian tarpeisi­in vas­taamis­es­ta mon­esti kas­va­vat ja/tai toimin­nan volyymin kasvu tuo lisä­työtä), ja yksi tai use­ampi tämän työ­nan­ta­jan työn­tek­i­jä jää esimerkik­si vuorot­telu­va­paalle tai osa-aikaeläk­keelle, niin hänen/heidän työte­htävien­sä tekijä(t) tarvi­taan, eli työ­paikan osit­tainkin vapautues­sa joku uusi työl­listyy. Näin etenkin, jos tehtäviä ei voi­da niiden sisältö­jen takia jakaa muille työ­paikas­sa jo toimiville — tai jos ne aikataul­ullis­es­ti eivät sovi tai niitä ei muus­ta syys­tä saa­da muiden työ­paikas­sa jo toimivien tehtäväk­si, mikä käytän­nön työelämässä on tavallista.

    Lisäk­si pitää ottaa huomioon globaal­is­tu­mi­nen. Suurenkin toimi­alan koulute­tut työn­tek­i­jät saat­ta­vat kär­siä globaalis­sa paineessa huo­mat­tavasti, jos toimi­alan keskeis­ten toim­i­joiden tuotan­toa siir­retään ulko­maille ja ken­ties tuhan­sille tämän toimi­alan spe­sifei­hin tehtävi­in erikois­tuneille ihmisille ei ole enää käyt­töä (eikä heitä kyetä nopeasti koulut­ta­maan toisi­in tehtävi­in). Näin kan­sain­vä­li­nen kil­pailu siirtää työ­paikko­ja maista toisi­in. Tähän Ode viitan­nee kir­joit­taes­saan raken­nemuu­tok­ses­ta. Tämä lie­nee suuri huole­nai­he Suomen tule­vaisu­udessa. Meil­lähän ei enää ole tuotan­toteknistä etu­matkaa ver­rat­tuna mui­hin maail­man mai­hin. Kuin­ka kauan pär­jäämme kansankun­tien välisessä kil­pailus­sa suh­teel­lisen hyväl­lä koulu­tuk­sel­lamme, rauhal­lisel­la yhteiskun­nal­lamme ja toimi­val­la infra­struk­tu­uril­lamme? Koulu­tuk­ses­ta­han ollaan nyt leikkaa­mas­sa 200 miljoon­aa, vaik­ka intialainen keski­ta­son aka­teem­i­nen on jo kauan ollut yhtä hyvä kuin suo­ma­lainen huip­pu; yhteiskun­tamme on jo pitkään epä­tasa-arvois­tunut, mikä on osaltaan aikaansaanut Soinin joukko­jen esi­in­marssin (mikä ei ainakaan helpota kan­sain­välistä toim­intaamme eikä houkut­tele ulko­maalaisia tänne esimerkik­si työn­tek­i­jöik­si); ja raideli­ikenne ja osit­tain tiestö on jäänyt kehit­tämät­tä — miten voi olla, että esimerkik­si moot­tori­ti­etä itära­jalle ei ole vieläkään saatu aikaisek­si, vaik­ka sen tarve on ollut ilmeinen jo ainakin 20 vuotta?

  3. Uno­h­dat listal­tasi kokon­aan pari työl­lisyy­den kannal­ta hyvin oleel­lista asi­aa. Vero­tuk­sen tason ja työl­listämisen sivukus­tan­nuk­set. Vero­tuk­sel­la tarkoi­tan yleis­es­ti veroast­et­ta, ei palkkaveroa.

    Tan­s­ka, jon­ka mainit­sit, on pitänyt työl­listämisen sivuku­lut matali­na, mikä on osaltaan paran­tanut maan työl­listymis­mah­dol­lisuuk­sia ja talouskasvua. Tan­skas­sa onkin selkeästi Suomea alhaisem­pi työt­tömyys. Myös pääo­ma- ja työ­markki­noiden sekä liike­toimin­nan sään­te­ly ovat Tan­skas­sa poikkeuk­sel­lisen vähäisiä, mikä myös osaltaan aut­taa työllistymistä.

    Tan­skas­sa työtek­i­jöi­den palkkata­so on korkeampi kuin Suomes­sa, mut­ta vas­taavasti myös tuloverot ovat korkeam­mat. Työ­nan­ta­jalle tan­skalainen tyn­tek­i­jä on kuitenkin edullisemp­pi kuin suo­ma­lainen, kiitos vähäis­ten sivukulujen.

    Tan­skan mallista voisi siis vetää yhteen, että mitä vähem­män poli­itikot puut­tuvat yhteiskun­nan toim­intaan, sitä parem­min yhteiskun­ta tyäl­listää ja sitä parem­pi ostovoima ihmisil­lä on. 

    Mei­dän malli, jos­sa poli­it­ti­nen koneis­to puut­tuu kaik­keen ja ohjaa tulon­si­ir­roil­la yhteiskun­taa on teho­ton ja luo vain työttömyyttä

  4. Van­ha omavaraistalouden ajal­ta periy­tyvä sanon­ta sanoo että, tekevä löytää töitä. Nyt kun eletään paljolti tois­t­en jär­jestämien työ­paikko­jen varas­sa, jär­jestelmä on mon­imutkaisem­pi ja sik­si hitaampi sopeu­tu­maan. Lisäk­si poli­itiokot ja työ­markki­na­jär­jestöt virit­televät virit­televät jär­jestelmään taita­mat­to­muut­taan lisää esteitä.

    Mut­ta peri­aat­teessa täystyöl­lisyys on ain­oa järkevä tapa elää. Tai kai tätä pitää kor­ja­ta niin, että vain ne, jot­ka kykenevät tekemään töitä, kan­nat­taa lait­taa tekemään töitä. Järke­vi­in työt­tömis­tet­tävi­in voi laskea kaik­ki ter­veet ja sairaat, joille työ tuot­taa enem­män tuskaa kuin mitä heille halu­taan tuottaa.

    Yhteiskun­ta voi vali­ta opti­maalisen sosi­aal­i­tur­van tason niin, että oikeat henkilöt työl­listyvät ja oikeat jäävät työt­tömik­si. (Lisäk­si tietenkin eläkkeitä, hätäa­pua yms.)

    Maaseu­tu­a­sum­i­nen on sel­l­ainen etu(!:), jos­ta joutuu mak­samaan vähän pienem­pänä ja sat­un­naisem­pana työ­paikkatar­jon­tana (pait­si jos pitää nimeno­maan maaseu­tu­työ­paikoista). Usein asuin­paikan val­in­taa (omas­sa kun­nas­sa tai kaupungis­sa pysymistä, tai myös muut­toa jon­nekin) on pidet­ty asiana, joka on ihmisen peru­soikeus. Toinen vai­h­toe­hto on ohja­ta työt­tömät kun­ti­in, jois­sa on vapai­ta työ­paikko­ja tai jois­sa on heille sopi­van halpo­ja asun­to­ja, ja kieltää heiltä pääsy mieluisim­paan kun­taan. Ehkä paras on jos työtön saa itse vali­ta vähiten kiusaa aiheut­ta­van ja eniten rahaa käteen jät­tävän vaihtoehdon.

    Työl­listymisen esteet voisi jakaa työn­tek­i­jän omista miel­tymyk­sistä ja taidoista johtu­vi­in ja yhteiskun­nan aset­tami­in rajoit­teisi­in. Yhteiskun­nan aset­ta­mat pitäisi pois­taa kokon­aan. Vain pieni hitaus jär­jeste­lyis­sä on väistämätön.

    Yhteiskun­nan kykyä reagoi­da tehokkaasti suh­dan­teisi­in voisi kuva­ta jous­tavu­udek­si. Sitäkään ei tarvitse sietää. Senkin voi peri­aat­teessa opti­moi­da niin, että siitä johtu­va työt­tömyys läh­es häviää.

    Yksilöi­denkin tilan­net­ta voidaan paran­taa koulu­tuk­sel­la ja muul­la tuel­la. Mut­ta peri­aat­teessa yhteiskun­ta on heitä varten eivätkä he talouden koneis­to­ja varten, joten hyvin sääde­tyssä yhteiskun­nas­sa he voivat ratkaista asi­at itse omien miel­tymys­ten­sä mukaan.

    Pari huomio­ta tekstistä.

    - Ter­me­jä sosi­aal­i­tur­va vs. tulon­jako voisi käyt­tää tarkem­min. Min­ulle sosi­aal­i­ur­va puhuu siitä, miten palkka­haitarin alapäätä kohdel­laan. Tulon­jako taas viit­taa koko palkkahaitariin.

    - “Palkat eivät määräy­dy markki­noil­la vaan niistä sovi­taan työe­htosopimuk­sis­sa.” Tuo lause ikäänkuin olet­taa, että työe­htosopimuk­set ovat kokon­aan markki­noista ja niiden ohjaavas­ta vaiku­tuk­ses­ta riip­pumat­to­mia. Sanois­in mielu­um­min, että työe­htosopimuk­setkin ovat osa markki­namekanis­mia, mut­ta niihin ja neu­vot­telukäytän­töi­hin on valitet­tavasti ker­tynyt hyvä määrä kalkkia.

  5. Työ­paikko­jen määrä sopeu­tuu työvoiman tar­jon­taan sim­u­laa­tiois­sa, jois­sa on nk. luon­nolli­nen työt­tömyys, täystyöl­lisyys.. kansan­taloudessa työt­tömyy­den tulisi olla jol­lain tapaa ter­veel­lä pohjalla.

    Suuren työt­tömyy­den val­lites­sa (kuten Suomes­sa) työ­panos voi olla joltain muul­ta pois, ellei työnku­va luo lisää työl­lisyyt­tä. Epäter­veil­lä työ­markki­noil­la Osmon esimerkin ei voi väit­tää toimi­van; kysymyk­sessä on pikem­minkin arvaus.

  6. “Antelias sosi­aal­i­tur­va saa aikaan sen, ettei työn­tek­i­jöi­den tarvitse suos­tua mil­laisi­in ehtoi­hin hyvän­sä. Mais­sa jois­sa sosi­aal­i­tur­vaa ei ole, kukaan ei ole täysin työtön vaan yrit­tää repiä elan­ton­sa kau­pustelul­la hant­ti­hom­mil­la tai rikollisuudella”

    Ei pidä aivan paikkaansa, ei Indone­si­as­sakaan ihmiset läht­e­neet töi­hin mil­lä ehdol­la ja mil­lä pal­ka­lla tahansa.Jokainne hark­it­si tarkasti , kan­ntaako pienel­lä pal­ka­lla lähteä töi­hin vaik­ka vai­h­toe­htona oli 0‑sosiaaliturva.
    Pieni­palkkaisen on harkit­ta­va paljon tarkem­min töl­listymisen kan­nat­tavu­ut­ta kuin suuripalkkaisen
    Siel­lä yleisen sosi­aal­i­tur­van kor­vasi per­heen tuo­ma tur­va ja niin­pä koti­talouden koko olikin 6–10 alueesta riippuen.
    Aina jol­lakin oli työtä ja se taak­si leivän pöytään.
    Onet­to­mia oli­vat ne , joil­la ei ollut per­het­tä, he oli­vat sit­ten niitä, jot­ka jou­tu­i­v­at töi­hin hikipa­joi­hin, piioik­si puo­lior­jia tai kerjäläisiki.

    Mitä tulee työ­paikko­jen määrään niin eivät ne ole todel­lakan vakio, mut­ta työ­paikko­jen määrän kasvu on sidok­sis­sa työ­paikko­jen hävikki­in ja toisaal­ta ihmis­ten kulu­tuskyvyn kasvuun.
    Teknolo­gian kehit­tyminne ja tuot­tavu­u­den kasvu syövät työ­paikko­ja, joten ei riitä, että joku joskus kek­sii uut­ta tekemistä vaan on kek­sit­tävä jatku­vasti uut­ta tekemistä, joka luo enem­män työ­paikko­ja kuin entisiä häviää.

    Ja uusia työ­paikko­ja syn­tyy vain jos ihmis­ten kulu­tuskyky kas­vaa, pelkkä työvoiman määrän kasvu ei riitä.

    Tämä näkyy siinä, että lähel­lä täystyöl­lisyyt­tä ovat vain maat, jois­sa kaikil­la on kulu­tuskykyä ja reaal­i­t­u­lot kasvavat.

    Kan­nat­taa tutus­tua mait­ten työllisyysasteisiin

  7. “Paljon totu­u­den­mukaisem­pi on väite, että työ­paikko­jen määrä sopeu­tuu (viipeel­lä) työvoiman tarjontaan.”

    Mik­si sit­ten karkeasti yleistäen kaut­ta koko län­tisen Euroopan työt­tömyys nousee. Eri­tyis­es­ti hyvin elät­tävien työ­paikko­jen määrä pienenee.

    mik­si esimerkik­si Espan­jan val­ta­va työt­tömyys ei lisää työpaikkoja?

  8. “Mitä suurem­pi on kit­ka työ­markki­noil­la, sitä korkeam­mak­si rak­en­teelli­nen työt­tömyys kas­vaa. Tässä yhtey­dessä aina puhutaan Tan­skan mallista, jos­sa irti­sanomi­nen on help­poa, minkä takia kyn­nys palkata väkeä on matala.”

    Hupijuttu,kertoo vain Osmon huonos­ta työelämän pelisään­tö­jen tuntemuksesta.

    Tan­skakin on län­si­mainen sivistys­val­tio, ei siel­läkään ketään voi irti­sanoa mieli­v­al­tais­es­ti ja vielä vähem­män ilmaiseksi.

    Tan­skakin on YK:n ‚EU:n, EIT:n, ILOn etc jäsen ja nou­dat­taa niiden sääntöjä.
    Näin ollen Tan­skas­sakaan ei voi rti­sanoa pärstäk­er­toimen mukaan, ei sukupuolen, ei sukupuolisen suun­tau­tu­vu­u­den, ei ihonvärin,ei rodun, ei pukeutumisen,ei mielipiteiden,ei ay-liik­keen jäsenyy­den vuok­si etc
    Pätevä syy on siis tuotan­nol­li­sista ja taloudel­li­sista syistä tapah­tu­va irtisanominen

    Henkilöko­htai­sista syistä tapah­tu­va työ­suh­teen päät­tämi­nen on perustelta­va ja työn­tek­i­jäl­lä on tietysti oikeus riitaut­taa työ­nan­ta­jan väite viedä asia oikue­taan ja mikäli oikeus toteaa perus­teen vääräk­si niin ker­tomis­es­ta tietysti rankaistaan eli työ­nan­ta­ja joutuu mak­samaan kor­vauk­sia ja törkeässä tapauk­ses­sa työ­nan­ta­ja syyl­listyy jopa rikokseen.

    Se mikä tekee Tan­skan mallista jous­ta­van on, että työelämän asioista päätetään kak­sikan­nas­sa eli työe­htosopimuk­sis­sa, val­tio ei säätele esim irti­sanomi­saiko­ja vaan ne ovat alakohtaisia

    Suomes­sa por­var­i­hal­li­tus yrit­ti keskit­tää työelämän sääte­lyn palkko­ja luku­unot­ta­mat­ta valtiolle.

    Mut­ta eipä tuo Tan­skankaan malli tun­nu enää toimi­van sen ver­ran paikalli­nen por­var­i­hal­li­tus on vesit­tänyt sitä ja nyt työt­tömyys on jo 7,4 %.
    Samas­sa Euro­statin tilas­tossa Suomen työt­tömyys oli 7,8 %, joten ero on kutis­tunut olemattomaksi.

    Tan­skan työt­tömyys on kasvanut,koska Tan­s­ka lopet­ti varhaiseläk­keet ja velvoitetyön

  9. Edel­lisessä ketjus­sa tuli use­aan otteeseen esille väite, että jos joku on työtön vaik­ka vapaae­htois­es­ti, hänen ansiostaan joku toinen pääsee töihin. 

    Näin se on, sitä mieltä olen vakaasti.

    Paljon totu­u­den­mukaisem­pi on väite, että työ­paikko­jen määrä sopeu­tuu (viipeel­lä) työvoiman tarjontaan. 

    Tuo­hon sin­ul­la tuskin on mitään todis­tu­saineis­toa esit­tää. Jos on, olisin kovin kiin­nos­tunut asiasta. 

    Jos väit­teesi pitäisi paikkansa, niin sehän tarkoit­taisi sitä, että meil­lä on viral­lisenkin tilas­ton mukaan n. 260 000 työtön­tä turhaan, ollut parikym­men­tä vuot­ta, sil­lä jos sopeu­tu­mista olisi tapah­tunut, niin kai tuon ajan olisi pitänyt riit­tää. Oikeast­i­han työt­tömiä on em. lukua rutkasti enemmän.

    Jos työ­markki­nat sopeu­tu­isi­vat työvoiman tar­jon­taan, niin mik­si ihmeessä sit­ten niin suuri joukko joutuu tekemään työtä palkat­ta, vai tarkoi­tatko, että myös palkaton työ on mainit­se­maasi sopeutumista?

    Itse asi­as­sa työ­markki­nat näyt­tävät hyvin sopeu­tu­van siihen, että tar­jol­la on yhteiskun­nan kus­tan­ta­mia työn­tek­i­jöitä, mikä on täysin jär­jetön­tä, sil­lä tuo­han tarkoit­taa sitä, että moni palkkatyö­paik­ka muut­tuu palkat­tomak­si työ­paikak­si, jon­ka osalta työ­nan­ta­jan työvoimakus­tan­nuk­set ovat 0 euroa. 

    Luin jostain, että huhtiku­us­sa palkat­tomas­sa työssä oli n. 115 000 työtön­tä. Ja kun ote­taan huomioon vielä ne työvoimak­oulu­tuk­set, jois­sa on vain lumeek­si koulu­tus­ta ja suurim­mak­si osak­si palkaton­ta työtä, em. luku­un voita­neen lisätä läh­es toinen mokoma. 

    Menee hiukan sivu­un, mut­ta minus­ta on kum­mallista, että lain­säätäjän ja vira­nomaisen tahol­ta kier­retään työ­sopimus­lakia sil­lä, että kun palkat­toman työn­tek­i­jän kanssa ei tehdä työ­sopimus­ta, niin sil­loin kyse ei ole työ­suh­teesta. Näin voidaan kiertää niin työaika‑, palkka‑, työ­tur­val­lisu­us- yms. sään­nök­set. Miten voidaan kansalaiselta edel­lyt­tää lainkun­nioi­tus­ta, kun sitä ei näköjään edel­lytetä päät­täjiltä ja viranomaisilta? 

    Antelias sosi­aal­i­tur­va saa aikaan sen, ettei työn­tek­i­jöi­den tarvitse suos­tua mil­laisi­in ehtoi­hin hyvänsä. 

    Eipä tai­da saa­da aikaan tuol­laista. Jos noin olisi, niin eipä taitaisi juurikaan olla palkat­tomaan työhön suos­tu­via. Mut­ta jos vai­h­toe­htona on se, että leipä menee suus­ta, niin siinä on monel­la valin­namah­dol­lisu­udet vähissä.

    Sehän on niin, että jos työvoima­toimis­to lähet­tää työhönosoituk­sen tai nyky­isin ilmeis­es­ti työ­tar­jouk­sen, niin nimikkeistä riip­pumat­ta se on karenssin tai työvelvoit­teen paik­ka, jos työtön ei työtä ota vas­taan, jos ns. 3 kk:n ammat­ti­taito­suo­ja on kulunut. Ei siinä kat­so­ta työe­hto­ja eikä työn­laat­ua, jos kyse on lail­lis­es­ta työstä. 

    Tietysti voi aina kieltäy­tyä ja pää­tyä alen­netulle toimeen­tu­lotuelle, mut­ta palkkatyön kohdal­la tuol­lainen ratkaisu taitaa olla vain Az:n tapais­ten harv­inais­ten poikkeusyk­silö­jen ratkaisu. Sen sijaan jos kyse on palkat­tomas­ta työstä, niin minus­ta pitäisikin siitä kieltäy­tyä, jos vain kant­ti ja elämän­ti­lanne kestää. 

    Olen joskus lukenut tek­stin, jos­sa oli ver­tail­tu muis­taak­seni vuo­den 1990 aikana tehtyjä vuo­tu­isia työ­tun­te­ja ja sit­ten vuo­den 2000 aikana tehtyjä vuo­tu­isia työ­tun­te­ja. Tek­stistä selvisi, että tehty­jen työ­tun­tien määrä oli reip­paasti vähen­tynyt vuo­teen 2000 men­nessä, ts. työn määrä oli vähen­tynyt. Tuo­han tarkoit­taa, että tarvi­taan myös vähem­män työn­tek­i­jöitä, mikä ilmeis­es­ti johtuu pait­si Suomes­ta kadon­neista työ­paikoista niin myös teknis­es­tä kehi­tyk­ses­tä. Tilas­tonikkar­it voisi­vat selvit­tää asi­aa tarkemmin. 

    Aikaisem­min taisin kysel­lä lausun­non perään, jos­sa todet­ti­in toimeen­tu­lotuen peru­sosan alen­t­a­mi­nen perus­tus­lain vas­taisek­si (mitä se mielestäni kyl­lä onkin), mut­ta lausun­to taisikin koskea palkat­toman työn perus­tus­lain­vas­taisu­ut­ta. Yhtä kaik­ki, lausun­to kuu­luu laki­in julkises­ta työvoima­palvelus­ta (‘orjatyöla­ki’) tehty­jen muu­tosten valmis­telu­aineis­toon. Lain­muu­tok­set tuli­vat voimaan vuo­den 2006 alussa.

  10. “Niin­pä, jos sata työkyky­istä ja ammat­ti­taitoista henkilöä jät­täy­tyy työvoiman ulkop­uolelle, työl­lisyys ale­nee pienen sopeu­tu­mis­vai­heen jäl­keen liki sadalla.”

    Toisin sanoen työt­tömyys nousee liki sadal­la pienen sopeu­tu­mis­vai­heen jälkeen.

  11. 2) Koulu­tus­ta­so.

    Onko siitä mitään näyt­töä että keskimääräi­nen koulu­tus­ta­so kor­reloi työl­lisyysas­teen kanssa? Yksilön työl­listymisen suh­teen toki on, mut­ta väestö­ta­sol­la vähän epäilen tuo­ta. Ja joo, yhteiskun­nas­sa jos­sa val­lit­see luku­taidot­to­muus var­maankin sen pois­t­a­mi­nen vaikut­taa, mut­ta siis nor­maalis­sa län­si­maises­sa vaihteluvälissä.

    Hyvä työl­lisyysaste on kan­natet­ta­va tavoite, mut­ta ei tavoit­teen­sa absolu­ut­ti­nen. Kuten yllä olev­as­ta luet­telosta näkee, mon­et työl­lisyyt­tä edis­tävät toimet tuot­ta­vat sivu­vaiku­tuk­se­na muu­ta harmia.

    Ja toisaal­ta korkea työt­tömyys tuot­taa mon­en­laista ei-ilmeistä harmia. Esimerkik­si syr­jin­tää palkkausti­lanteis­sa, siinä vai­heessa kun hom­maan on kymme­nen hak­i­jaa jot­ka olen­naisil­ta omi­naisuuk­sil­taan on kaik­ki ihan tarpeek­si hyviä niin valikoin­ti tehdään sit­ten epäolen­naisuuk­sien perus­teel­la kun ei muitakaan ero­ja ole. Tuo on hyvin lan­nistavaa sen kannal­ta joka kar­si­u­tuu uud­estaan ja uud­estaan esimerkik­si iän, sukupuolen, tms. perus­teel­la. Se ei ole ihan sat­tumaa että kan­sain­väliset suuryri­tyk­set kek­sivät puut­tua kovin käsin eril­laiseen syr­jin­tään keskel­lä 90-luvun noususuh­dan­net­ta ja varsinkin Yhdys­val­lois­sa hyvin mata­lan työt­tömyy­den aikana.

  12. Ohes­sa tan­skalaisen tutk­i­jan Niels West­er­gaard-Nielsen arvio Tan­skan työt­tömyy­den vähen­e­misen syistä.Samoilla keinoin Suomenkin työt­tömyys tip­pui 80-luvun lop­ul­la Tan­skan lukuihin

    “Con­clu­sion
    The new labour mar­ket poli­cies from the mid-1990s seem to have been rather suc­cess­ful in
    reduc­ing unem­ploy­ment but a large part of those for­mer­ly count­ed as unem­ployed, is now found
    under dif­fer­ent acti­va­tion and edu­ca­tion pro­grammes. Thus, the total num­ber of the rel­e­vant age groups receiv­ing labour mar­ket trans­fer pay­ment rose until 1996 and has not been reduced with as much as the open unem­ploy­ment due to the labour mar­ket pro­grams. As a con­se­quence, Den­mark has become the coun­try that uses the high­est expen­di­tures on labour mar­ket poli­cies among all Euro­pean countries.”

    http://www.politiquessociales.net/IMG/pdf/90.pdf

  13. “Onko työ­paikko­jen määrä vakio”

    Vähän has­sul­ta kuul­lostaa tuol­lainen ym. käsite.
    Ensi­a­jat­telul­la tulisi var­masti määrit­tää, että mikä työ­paik­ka on ja työ on.

    Voiko työk­si kut­sua sel­l­aista työtä, mihin työtön karenssin uhal­la käytän­nössä aje­taan. Ja onko työ sel­l­aista, mis­tä työn­tan­ta­jan ei tarvitse mak­saa työ­nan­ta­ja­mak­su­ja — eikä jär­jestää työter­veyshuo­toa “työn­tek­i­jöilleen”.

    Ja onko työ sel­l­aista, että työtön koton­aan kehit­tää itseään ilman työvoimavi­ra­nomaisen käsky­tys­tä esim. tutus­tu­mal­la appro­batur tasoiseen matem­ati­ikan saloihin. 

    Sanal­la sanoen, saako tule­vaisu­udessa “tarpeek­si viisas työtön” määritel­lä sen, että mitä tulee oikeasti työt­tömänä tekeemään, ns. työtä! Toki työvoimavi­ra­nomainen tarkkailee, että työt­tömät eivät voi tehdä “oikea­ta” työtä kun työt­tämyysko­r­vaus­ta naut­ti­vat ! Mut­ta ilmaisek­si (ilman palkkaa) työt­tömät saa­vat tehdä vaik­ka mitä työvoimaviranomaisen/verottajan määrit­tämään työtä.

  14. Uskoisin tässäkin mielu­um­min suh­teel­lisu­us­teo­ri­aan kuin kvant­ti­teo­ri­aan. Työvoiman määrä ei ole vakio vaan suh­teelli­nen. Tilas­tokeskus yrit­tää hah­mot­taa asi­aa seuraavasti:
    http://www.stat.fi/tup/verkkokoulu/data/tvt/05/index.html

    Pitäisi kek­siä työvoiman määrän suh­teel­lisu­us­teo­ria, eli alan Ein­steinia kaivataan.

  15. Uusien pal­ka­llis­ten työ­paikko­jen syn­tymi­nen ei ole mikään maagi­nen pros­es­si, eikä mil­lään tapaa nol­la­sum­mainen edes sul­je­tus­sa taloudessa. 

    Ajatel­laan pien­tä kylää, jos­sa on alku­jaan vain maanvil­jeli­jöitä. Kaik­ki kyn­tävät pel­ton­sa käsin. Sit­ten joku löytää jär­ven­po­h­jas­ta rautaa ja alkaa takoa auro­ja. Kos­ka aura mah­dol­lis­taa vaik­ka nelink­er­taisen tuot­tavu­u­den, niin äkkiä ei kaikkien tarvit­sekaan vil­jel­lä maa­ta täysipäiväis­es­ti. Kato­jen var­al­ta pystytetään sosi­aal­i­tur­va™, eli osa vil­jas­ta laite­taan tal­teen ja annetaan sit­ten niille, joi­ta kato kohtaa. Äkkiä kato alka­akin koh­da­ta use­ampia vil­jeli­jöitä. No, ei hätiä, kos­ka nämä vil­jeli­jät eivät kuole nälkään sosi­aal­i­tur­van ansios­ta. Nyt he ovat työttömiä.

    Jos nyt joku alkaa vaik­ka kas­vat­taa hevosia, niin näistä ovat mon­et maanvil­jeli­jät kiin­nos­tunei­ta, sel­l­aisen kun lait­taa auran eteen, niin työ­taak­ka kum­masti keve­nee. Hevos­ti­lalli­nen tarvit­see kuitenkin heinää hevosten ruoak­si, ja apu­voimaa lan­nan kärräämiseen. 

    Näis­sä kom­menteis­sa tun­tuu välistä, että auran tako­ja ja hevos­ti­lan perus­ta­ja ovat jonkun­laisia kon­nia, jot­ka vievät leivän muiden suusta. 

    Kelataan muu­ta­ma vuo­sisa­ta (tai ‑tuhat) eteen­päin. Poruk­ka vään­tää ohjelmis­to­ja eri­lais­ten vim­painten parem­paan ohjailemiseen, konei­ta siihen konei­ta tähän. Aina jostain löy­tyy vähän viilat­tavaa tai kehitet­tävää, tai joskus jopa kek­sitään uudelleen jokin jo tarpeet­tomak­si luul­tu palvelu, kun saadaan se kon­sep­toitua uudelleen. Näistä niitä työ­paikko­ja syn­tyy. Ongel­mak­si muo­dos­tuu mar­gin­aalil­la usein se, että syn­tyneestä lisäar­vos­ta viedään yli puo­let pois. Kyl­lä se tap­paa dynami­ikkaa aika tehokkaasti.

  16. Osmo: “Palkat eivät määräy­dy markki­noil­la vaan niistä sovi­taan työehtosopimuksissa.”

    Tämähän ei pidä paikkaansa — kyl­lä ne ovat markki­namekanis­min piirissä.

    Toinen paikkaansa pitämätön ole­tus on, että työ­markki­nat oli­si­vat tar­jon­tave­toisia — ei var­maan ole! Ei mikään yri­tys kyt­tää työvoiman tar­jon­taa sil­lä tarkoituk­sel­la että kun sopi­va työn­tek­i­jä löy­tyy, se palkataan. Yksinker­tais­taen voisi kat­e­goris­es­ti tode­ta, että tuotan­tolin­jalle ei peruste­ta lisä­työasemia sil­lä perus­teel­la, että sopivia henkilöitä kul­jeskelee portin ulkopuolella.
    Työvoiman kysyn­tä määräy­tyy hyödykkei­den kysyn­nän mukaan — tutkimus ja tuoteke­hi­tys on ain­oa kestävä työllistämis“temppu”.

  17. > Onko siitä mitään näyt­töä että keskimääräi­nen koulu­tus­ta­so kor­reloi työl­lisyysas­teen kanssa? Yksilön työl­listymisen suh­teen toki on, mut­ta väestö­ta­sol­la vähän epäilen tuo­ta. Ja joo, yhteiskun­nas­sa jos­sa val­lit­see luku­taidot­to­muus var­maankin sen pois­t­a­mi­nen vaikut­taa, mut­ta siis nor­maalis­sa län­si­maises­sa vaihteluvälissä.

    Öh? Mis­sä olit, kun nykya­jan itses­tään­selvyyk­siä on selvitel­ty 🙂 Kat­so esmes sivu 10 (Kuvio 3. 15–74-vuotiaan väestön työl­lisyysas­teet koulu­tusasteit­tain v. 2000–2007, %):

    http://www.tem.fi/files/23550/Tyottomyys_eri_koulutustasoilla.pdf

    Kan­nat­taa muuten tseka­ta saman julka­isun sivun 21 “Kuvio 16. Suurim­mat työt­tömien määrän laskut koulu­tuk­sit­tain v. 2008 ja 2009 ensim­mäis­ten vuosineljännesten välil­lä, henkilöä”. Itse ainakin olen tuon nähtyäni nau­ranut makeasti kaikille, jot­ka suosit­tel­e­vat työl­listymistä tai koulut­tau­tu­mista aloille, joil­la on töitä. Jos ei asi­aa ymmär­rä, niin käytän­nössä ei ole _mitään_ koulu­tus­ta, joka työl­listäisi (muu­ta­man kymme­nen henkilön “etu” on olema­ton), pait­si palaami­nen takaisin kansak­oulu­ta­solle (yli 4000 hen­gen työt­tömyy­den paran­nus!), minkä asian kyl­lä ymmärtää huonok­si ideak­si vähän miettimällä.

    > Esimerkik­si syr­jin­tää palkkausti­lanteis­sa, siinä vai­heessa kun hom­maan on kymme­nen hak­i­jaa jot­ka olen­naisil­ta omi­naisuuk­sil­taan on kaik­ki ihan tarpeek­si hyviä niin valikoin­ti tehdään sit­ten epäolen­naisuuk­sien perus­teel­la kun ei muitakaan ero­ja ole. Tuo on hyvin lan­nistavaa sen kannal­ta joka kar­si­u­tuu uud­estaan ja uud­estaan esimerkik­si iän, sukupuolen, tms. perusteella.

    Älä muu­ta sa!

  18. “vaik­ka intialainen keski­ta­son akateeminen
    on jo kauan ollut yhtä hyvä kuin
    suo­ma­lainen huippu;”

    ei pidä paikkaansa. Opiskel­lessani MIT:ssä suurin osa intialai­sista ei ollut yhtä hyviä kuin suo­ma­lainen huip­pu. Yhtä intialaista (heitä oli vuosikkurssil­lamme 10 kpl 60:stä) luku­unot­ta­mat­ta kaik­ki oli­vat min­ua huo­mat­tavasti huonom­pia aka­teemis­es­ti, osa huomattavastikin.

  19. Minus­ta on usko­ma­ton talousti­eteen teo­ri­an luo­ma näköharha, että työvoiman tar­jon­ta sinäl­lään luo töitä. Pikem­minkin niin päin, että kysyn­nän kasvu luo työtä, kos­ka sil­loin yrit­täjä tarvit­see jonkun tekemään lisään­tyneet työt (ellei sit­ten han­ki jotain laitet­ta, joka tekee työt hlön puoles­ta, kuten tietokone on vähen­tänyt ihmistyövoiman määrän tarvet­ta). Kysyn­tä puolestaan ei kas­va, mitä use­ampi on työtön, kos­ka käytet­tävis­sä ole­vat varat ovat pienemmät.

    Ihmette­len myös poli­itikko­jen sokeut­ta työpu­laa kohtaan. Työelämän tutk­i­jat ja sosi­olog­it ovat jo kauan varoitelleet siitä, miten työpu­la koit­taa, kun työtä automa­ti­soidaan koko ajan enem­män. Minus­ta sitkeä, vakiona pysyvä työt­tömyyspros­ent­ti (ja euroopan­laa­juis­es­ti koko ajan kas­va­va työt­tömien, vajaatyöl­lis­ten ja ali­palkat­tu­jen koulutet­tu­jen ihmis­ten määrä) ker­too juuri siitä, että työtä ei enää ole kaikille, eikä sitä syn­ny siitä, että työvoimare­serviä on/kasvatetaan.

    Esim. Espan­jan ja Kreikan lev­ot­to­muudet johtu­vat osin siitä, että aka­teemis­es­ti koulute­tut nuoret aikuiset ovat kyp­sähtäneet siihen, että tar­jol­la on vain pätkätöitä ton­nin kuukausi­palkoil­la, vaik­ka vero­tus ja elinkus­tan­nuk­set ovat suht lähel­lä Suomen tasoa. Joku muu tässä talousjär­jestelmän ontu­mises­sa nyt klikkaa kuin (osaa­van) työvoiman liian pieni reservi.

  20. Turk­ka Louekari: 

    “ennen pitkään ilmaan­tuu yrit­täjä, joka luo hänelle työpaikan”

    Tai sit­ten ei.

    Tai Key­ne­siä mukaillen, ennen pitkää olemme kaik­ki kuolleita.…

    Tilas­tokeskuk­sen mukaan BKT on vas­ta saavut­ta­mas­sa tason, mikä sil­lä oli vuon­na 2008:
    http://www.stat.fi/til/ntp/2011/01/ntp_2011_01_2011-06–03_tie_001_fi.html

    Syn­nä notkah­duk­seen ei ollut lis­tan koh­ta 2, tai mikään siitä ylöspäin (voi tietysti sanoa, että meneil­lään on “raken­nemuu­tos” ‘teol­lisu­ustyö­paikko­jen val­u­mi­nen Kiinaan ja muualle Aasi­aan’, mut­ta tuokaan ei ollut se, mitä vuon­na 2008 tapahtui)

    Ottaen huomioon tuot­tavu­u­den kasvu kolmes­sa vuodessa, eikö ole perustel­tua sanoa, että meil­lä on vieläkin aika mon­ta kym­men­tä tuhat­ta ihmistä, jot­ka oli­vat töis­sä v 2008, mut­ta joiden työ­panok­selle ei ole nyky­isin kysyntää?

  21. Ilmaisen työn teet­tämi­nen on aika suuri ongel­ma, eri­tyis­es­ti tilanteessa, jos­sa palkkatyön teet­tämi­nen on tehty kan­sain­välis­es­ti ver­rat­en erit­täin kalli­ik­si ja hankalaksi.

    Työvoimavi­ra­nomais­ten yri­tyk­sille tar­joa­ma ilmainen työvoima luo väärän suun­taisen insen­ti­ivin; ainakaan pidem­piaikaiseen työ­suh­teeseen kukaan ei halu­akaan palkata ketään, jos ker­ran ilmaisia har­joit­telijoi­ta saa aina. Eri­tyis­es­ti kun har­joit­telijoi­ta ei tun­nu koske­van mikään työlainsäädäntö.

    Olisiko siinä mitään ideaa että ainakin kat­sot­taisi­in ilmais­ten har­joit­telijoiden ole­van aina työ­suh­teessa har­joit­telu­paikkaansa? Tämä tas­apain­ot­taisi tilan­net­ta jo jonkin ver­ran. Jos vielä lisäk­si työkkärin kaut­ta tule­valle har­joit­teli­jalle saisi mak­saa pien­tä palkkaa (vaik­ka 50 pros­ent­ti­in työ­markki­nat­uen määrästä saak­ka) ilman että se vähen­täisi tukia, tilanne olisi jo paljon vähem­män markki­noi­ta vääristävä.

  22. Onko työ­paikko­jen määrä vakio.

    Var­masti se ei ole vakio. Kuitenkin työ­paikko­jen määrä on on liki vakio vaki­in­tuneessa tilanteessa. Eniten työ­paikko­jen lukumäärään vaikut­ta­vat maail­man, maan, toim­inta-alan ja talouden suh­dan­teet, eli muutokset.

    Olen ikäni ihme­tel­lyt sitä, mik­si ihmisil­lä on vakio­pi­tuiset työa­jat? Mik­si työn­tek­i­jöi­den lukumäärän pitää seu­ra­ta tätä suh­dan­teista johtu­vaa työn määrän muu­tos­ta? Tun­tu­isi paljon järkeväm­mältä, jos kaikkien ihmis­ten työaikaa muutet­taisi­in työn määrän eli suh­dan­tei­den mukaan.

  23. tpyy­lu­o­ma:

    Onko siitä mitään näyt­töä että keskimääräi­nen koulu­tus­ta­so kor­reloi työl­lisyysas­teen kanssa?

    Tää var­maan riip­puu tulon­si­ir­roista ja min­imi­palka­s­ta. Jos min­imi­palk­ka on niin kor­kee, että pienen tuot­tavu­u­den töitä ei voi teet­tää tai tulon­si­ir­rot niin isot, että pienen tuot­tavu­u­den töitä ei kan­na­ta tehdä, niin tuot­tavu­u­den nos­t­a­mi­nen var­maan kor­rel­loi työssäkäyn­nin kanssa.

    Osmo voisit muuten vähän ava­ta niitä näkemiäsi harme­ja työl­listymistä edis­tävässä politiikassa.

  24. OlliJT:lle

    Työtön henkilö kulut­taa melko puh­taasti koti­markki­noi­hin. Sen sijaan, kun tämä rupeaa saa­maan hie­man enem­män käyt­töra­haa niin kulu­tus voi olla antimerkan­tilis­tisem­paa. Esim. ulko­maan­reis­sut lomatarkoituk­ses­sa ovat vain tap­pi­o­ta kansan­taloudelle ja pääo­man vastik­kee­ton­ta siirtämistä toiseen val­tioon. Auto on aina ulko­lainen han­k­in­ta, kuten useim­mat luksustuotteet.

    Val­tion lisään­tyvät vero­tu­lot ovat kansan­taloudelle aina plus­saa, mut­ta kulu­tus vält­tämät­tä ei. Riip­puu kulut­ta­van ihmisen toimin­nas­ta onko siitä hait­taa vai hyö­tyä. Se voi myös olla ympäristöä rasit­tavaa ja tätä kaut­ta kansan­talout­ta naker­tavaa. Run­sas vero­tus takaa val­ti­olle mah­dol­lisu­u­den tuot­taa palve­lut koti­maise­na ja raja­ta ker­skaku­lu­tus­ta. Tämä aut­taa kansan­talouteen, mikäli vero­tus on samas­sa arvos­sa kansalais­ten mielestä kuin siitä saata­va hyöty.

    Globaal­ius vaikut­taa siihen, että vero­tus ei voi olla selkeästi maail­man suur­in­ta ja myös siihen, että kulu­tus ei lisää työl­lisyyt­tä, kuten talousti­eteen malleis­sa kansal­lis­val­tioi­ta varten.

  25. “Tan­s­ka, jon­ka mainit­sit, on pitänyt työl­listämisen sivuku­lut matali­na, mikä on osaltaan paran­tanut maan työl­listymis­mah­dol­lisuuk­sia ja talouskasvua. Tan­skas­sa onkin selkeästi Suomea alhaisem­pi työt­tömyys. Myös pääo­ma- ja työ­markki­noiden sekä liike­toimin­nan sään­te­ly ovat Tan­skas­sa poikkeuk­sel­lisen vähäisiä, mikä myös osaltaan aut­taa työllistymistä.”

    Mikään väit­tämistäsi ei pidä oikein paikkaansa.
    Työan­ta­jaku­lut ovat tun­tia kohden Tan­skas­sa 31,8 euroa ja Suomes­sa 26,83

    http://www.europe.adp.com/tools-and-resources/downloads

    Ja kuten edel­lä totesin Tan­skan työt­tömyys on hiipinyt 2005 jäl­keen 7,4 % ja Suomen 7,8 eli läh­es samaksi.

    http://epp.eurostat.ec.europa.eu/tgm/table.do?tab=table&language=en&pcode=teilm020&tableSelection=1&plugin=1

    Pääo­man tarve on Tan­skas­sa pienem­pi johtuen elinkei­noelämän eri­laisu­ud­es­ta. Kun Suomes­sa työ­paikko­jen syn­tymiseen tarvi­taan 2–3 % kasvu niin Tan­skas­sa riit­tää 1–1,5 %

    http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/aikakausi/tak/2005/02/TAK_2005_2_1.pdf

    Tan­skas­sa ja Suomes­sa ei ole min­imi­palk­ka vaan alako­htainen työe­htosopimuk­si­in perus­tu­vat min­imisään­nöt ja orju­u­den kieltävä laki.
    Näi­den perus­teel­la Tan­skan min­imi­palk­ka on n 10 euroa tun­nil­ta, Suomen jää n 6 euroon

    Kan­nat­ta

  26. Kan­nat­taa lukea Ksan­tipan kommentti.Luvut eivät ole aivan oikei­ta, mut­ta asi­at ovat juuri noin.
    Meil­lä tehdään jo liki tuo 115000 htv työ­nan­ta­jalle ilmaista työtä.

    Sys­teemin ulkop­uolel­la ole­van syr­jäy­tyneen pitäisi mak­saa, jot­ta pääsi­is töihin.

    Nämä ilmaiset orjatyöt ovat kas­va­va ongel­ma työmarkkinoilla.

    Lisäk­si työkkäristä on tehty työ­nan­ta­jien työn­tek­i­jöi­den luokit­telu­laitos, joka jakaa työn­tek­i­jät A‑, B‑luokkaan ja C ‑luokkaan. Enää ei puu­tu kuin tähti rin­nas­ta, tietokan­nas­sa se jo on

  27. Työ­paikko­jen määrä ei ole vakio, myön­nän. Toisaal­ta ero­ja työt­tömien määrässä eri val­tiois­sa voi tuskin selit­tää sil­lä, että esim. tan­skalaiset oli­si­vat luon­teeltaan työhaluisem­pia kuin suo­ma­laiset. Julki­nen keskustelu — täl­läkin blogilla — keskit­tyy kuitenkin kum­mallisen paljon työt­tömien työhalui­hin. Työ­mo­ti­vaa­tiokaan ei ole vakio! Korkea tai mata­la moti­vaa­tio eivät usein ker­ro yksilön luon­teesta ja moraal­ista paljoakaan — enem­män on kyse elämän­ti­lanteesta ja ase­mas­ta ryh­mässä. Työt­tömän kohdal­la työhalu­ja saat­taa hyvinkin viedä sosi­aal­i­tur­van sään­tö­jen sekavu­us ja ris­tiri­itaisu­us — työtä ei uskalla ottaa vas­taan, jos ei oikein tiedä mitä kaikkea siitä seu­raa. Vielä enem­män työhalu­ja syö luuserin leima.

  28. En ymmär­rä myöskään miki Osmo kan­nat­taa mieli­v­al­lan lisäämistä yhteiskun­nas­sa, se johtaa vain vastareaktioihin.
    Irti­sanomisen helpot­ta­mi­nen merk­it­see työn­tek­i­jöi­den mieli­v­al­taisen kohtelun lisäämistä yhteiskunnassa.

    Itse olen hyvä esimerk­ki, miten ihmistä voidaan kohdella:
    En halun­nut eläkeput­keen enkä läht­enyt vapaae­htois­es­ti, hain lukuisia min­ulle sopivia paikko­ja , mut­ta aina valit­ti­in nuorem­pi useim­miten tehtävää osaamaton.

    Riitautin lop­ul­ta irti­sanomiseni ja sain yllä­tyk­sek­seni kuul­la, että olen kieltäy­tynyt tar­jo­tus­ta työstä ???
    En ollut kuul­lutkaan asiasta.Riita eteni sit­ten luot­ta­mus­mieheltä päälu­ot­ta­mus­miehelle ja lop­ul­ta liittotasolle.

    Väite kieltäy­tymis­es­täni pysyi työ­nan­ta­jan kan­tana ja lop­ul­ta päädy­imme oikeu­teen ja aloin kaivaa esi­in tuön kieltäy­tymisen kohteen. Kun sain selville rekry­toivan esimiehen hän ker­toi, ettei hän ole tar­jon­nut min­ulle mitään, eikä sijoit­tamis­es­tani ole kukaan hänen kanssaan edes keskustel­lut .Eikä hän olis min­ua palkan­nut, ei hän halun­nut kil­pail­i­jaa vaan työntekijän

    Eli aikaisem­pi esimieheni oli keksinyt jutun, kos­ka hänen velvol­lisuuten­sa oli ollut sijoit­taa min­ut mut­ta hän ei ollut onnis­tunut tai ei edes yrit­tänyt, kos­ka arveli min­un tyy­tyvän eläkeputki­ratkaisu­un. Työ­tar­jous oli hätävalhe

    Työ­nan­t­jali­it­to oli palkan­nut tun­netun lak­i­fir­man hoit­maan asi­aa ja hekin oli­vat yllät­tyneitä tilanteesta, mut­ta esit­tivät sit­ten työ­nan­ta­jalle sov­in­toa mihin sit­ten päädyttiinkin.

    Tark­istin vielä kuka mak­saa työ­nan­ta­jan lakimiehen ja min­un lakimiehne kulut:Vastaus oli työ­nan­ta­jali­it­to, ei yri­tys. Yri­tys vas­tasi vain kor­vausku­luista eli­ai­heut­ta­mas­taan vahingosta.
    Väärän tiedon levit­täjä on edelleen hyvässä ase­mas­sa yrityksessä.

    Pitäisikö siis sal­lia työ­nan­ta­jalle mieli­v­al­tainen työn­tek­i­jän kohtelu ja perät­tömien ker­tomi­nen työntekijästä ?

    Sitähän tuo työ­nan­ta­jan ase­man suosimi­nen merkitsee.

  29. Ksan­tip­pa:

    Sehän on niin, että jos työvoima­toimis­to lähet­tää työhönosoituk­sen tai nyky­isin ilmeis­es­ti työ­tar­jouk­sen, niin nimikkeistä riip­pumat­ta se on karenssin tai työvelvoit­teen paik­ka, jos työtön ei työtä ota vas­taan, jos ns. 3 kk:n ammat­ti­taito­suo­ja on kulunut. Ei siinä kat­so­ta työe­hto­ja eikä työn­laat­ua, jos kyse on lail­lis­es­ta työstä. 

    Ja onko siis palkaton työ (jos­ta kir­joitit pitkät pätkät) tosi­aan tuo­ta “lail­lista työtä”?

    Onko väit­teesi nyt siis se, että työvoima­toimis­to voi määrätä työt­tömän palkat­tomaan työhön ja jos tämä ei siihen suos­tu, niin ottaa sit­ten työt­tömyysko­r­vauk­sen pois? Tämä kuu­lostaa varsin usko­mat­toma­l­ta. Nämä ihmisethän eivät palkat­tomas­sa työssä ollessaan ole enää työ­markki­noiden käytet­tävis­sä, joten he eivät saa enää työt­tömyysko­r­vaus­ta. Mil­lä nämä palkaton­ta työtä tekevät oikein elävät? Toimeentulotuellako?

  30. Tavalli­nen teknikko:

    Ja onko työ sel­l­aista, että työtön koton­aan kehit­tää itseään ilman työvoimavi­ra­nomaisen käsky­tys­tä esim. tutus­tu­mal­la appro­batur tasoiseen matem­ati­ikan saloihin. 

    Ei, tämä on opiskelua. Jos työtön ryhtyy opiske­li­jak­si, niin sit­ten hän voi hakea opin­to­tukea, mut­ta ei ymmär­ret­tävästi ole sit­ten enää työ­markki­noiden käytössä. 

    Yksi asia, jon­ka parus­tu­lo tek­isi helpom­mak­si, olisi var­masti juuri tämän jous­tavam­man siir­tymisen opiskelus­ta työhön ja päinvastoin. 

    Nyt henkilö, joka on hakeu­tunut sel­l­aiseen koulu­tuk­seen, jota itse halu­aa ja jon­ka hän itse uskoo paran­ta­van halut­tavu­ut­taan työ­markki­noil­la, on opiske­li­ja ja saa vähäisem­pää tukea yhteiskunnal­ta kuin työtön, joka on karenssikepil­lä pakotet­tu vas­toin tah­toa kurssille, jos­ta hän ei ole kiin­nos­tunut, ja joka toden­näköis­es­ti ei paran­na hänen arvoaan työmarkkinoilla.

  31. Kuten aloituk­ses­sa todis­tit, on eri­laisia muut­tu­jia jot­ka määrit­tävät rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den tason.

    Jos joku tässä tilanteessa vapaae­htois­es­ti siir­tyy työt­tömien joukkoon, niin kyl­lähän hän vapaut­taa yhden työ­paikan jonkun muun käyttöön.

    Jos esim mar­ketis­sa kan­nat­taa min­imi­palkan ja sivuku­lu­jen vuok­si pitää ruuh­ka-aikana vain 8 kas­saa 10:stä avoin­na, niin äitiys­lo­ma­lle siir­tyvä kau­pankas­sa vapaut­taa yhden työ­paikan jollekin muulle.

    Vaik­ka työt­tömiä olisi kuin­ka paljon, ei kaup­pa silti palkkaa yhdek­sät­tä kas­saa kos­ka rajahyö­ty jää saavuttamatta.

    1. Jos joku tässä tilanteessa vapaae­htois­es­ti siir­tyy työt­tömien joukkoon, niin kyl­lähän hän vapaut­taa yhden työ­paikan jonkun muun käyttöön.

      Min­un käsi­tyk­seni talouden dynami­ikas­ta on, ettei näin käy kuin hyvin lyhy­taikaises­ti tai niin pie­nil­lä paikkakun­nil­la, etteivät työ­markki­nat toi­mi. Jos joku siir­tyy vapaae­htois­es­ti työt­tömien joukkoon, yrtys­ten mukaan kelvol­lista työvoimaa on yksi vähem­män ja ennen pitkää on myhös yksi työ­suhde vähemmän.

  32. Ei mikään yri­tys kyt­tää työvoiman tar­jon­taa sil­lä tarkoituk­sel­la että kun sopi­va työn­tek­i­jä löy­tyy, se palkataan.

    Kyl­lä kyt­tää. Omas­sa työssäni olen har­ras­tanut tuol­laista kyt­täämistä vaik­ka kuin­ka paljon. Jos sopi­va osaa­ja löy­tyy, syn­tyy työ­paik­ka. Tarvi­taan kuitenkin riit­tävän hyvä osaa­ja, että syn­tyy kan­nat­ta­va työ­paik­ka. Ihmisiä etsitään oppi­laitok­sista, puskara­di­ol­la ja vaik­ka kilpailijoilta.

    Tätä muuten tehdään sil­läkin, että yri­tyk­set pistävät työ­paikkail­moituk­sia näkösälle, vaik­ka työ­paikko­jakaan ei ole. Jos sopivia löy­tyy, heitä sit­ten sijoite­taan sopivi­in paikkoi­hin. Ja niil­lä paikoil­la ei ole vält­tämät­tä paljonkaan tekemistä ilmoituk­sis­sa ole­vien paikko­jen kanssa.

    Jos työn­tek­i­jä tekee yksinker­taista fyy­sistä työtä, eri yksilöi­den väli­nen tuot­tavu­usero on suh­teel­lisen pieni. Joku vään­tää ruu­via nopeam­min, joku vähän hitaam­min. Erot eivät kuitenkaan ole kuin tyyp­il­lis­es­ti kym­meniä prosentteja.

    Mut­ta jos työn­tek­i­jä tekee pääosin oival­tamista vaa­ti­vaa työtä, erot venyvät huikeik­si. Toinen näkee oikean ratkaisun intu­iti­ivis­es­ti heti, toinen ei edes tiedä, mis­tä sitä hakisi.

    Ja kun me Suomes­sa kovasti yritämme myy­dä sitä osaamista ulko­maille, niin tämän­tyyp­piset työte­htävät ovat jopa varsin yleisiä. Ei esimerkik­si ole mitään help­poa tapaa löytää hyvää johta­jaa, hyvää tuoteke­hit­täjää tai hyvää myyjää. Kuitenkin kaikkia näitä tarvitaan.

    Työ­paikko­jen määrä siis riip­puu ihan merkit­tävästi saatavil­la olev­as­ta työvoimasta.

  33. “Jos joku siir­tyy vapaae­htois­es­ti työt­tömien joukkoon, yrtys­ten mukaan kelvol­lista työvoimaa on yksi vähem­män ja ennen pitkää on myhös yksi työ­suhde vähemmän.”

    Tuo edellyttää,että kaik­ki työt­tömät ovat epäkurantteja.Pienellä paikkakun­nal­la juuri sopi­vaa on vaikeampi löytää kuin suurella.

    Työ­markki­noiden dynami­ik­ka itse asi­as­sa lisää työttömyyttä.
    Nyt dynami­ik­ka tuot­taa n 8000000 työt­tömyys­jak­soa, keskimäärin 14 viikon pitu­isia eli se merk­it­see keskimäärin n 215000 työtön­ten joukkoa

    Kun vielä 80-luvul­la dynami­ik­ka oli huonom­pi ja työ­suhtei­ta päät­tyi vain 200000 niin se aiheut­ti vain 54000 hen­gen työttömyyden.

    Kan­nat­taisi tutus­tua logis­ti­ikkaankin ja esim varsaton kier­toon, se sopii työt­tömyy­den omon­aisuuk­sien tarkasteluunkin

    Luhyt irti­sanomi­sai­ka ja yri­tys­ten pitkä rekry­toin­tiby­rokra­tia tehosta­vat työt­tömyy­den kasvua

  34. “Työ­paikko­jen määrä ei ole vakio, myön­nän. Toisaal­ta ero­ja työt­tömien määrässä eri val­tiois­sa voi tuskin selit­tää sil­lä, että esim. tan­skalaiset oli­si­vat luon­teeltaan työhaluisem­pia kuin suo­ma­laiset. Julki­nen keskustelu – täl­läkin blogilla – keskit­tyy kuitenkin kum­mallisen paljon työt­tömien työhaluihi”

    Ruotsin ja Tan­skan korkea työl­lisyyaste johtuu laa­jem­mas­ta julkises­ta sek­torista. Suomes­sa pitäsi olla n 200000 henkeä enem­män julk­islela sek­to­ril­la, jot­ta sen koko vas­taisi henkilömäärältään noi­ta maita

    1. Liian van­ha kuvit­telee yhä, että yksi­tyisen sek­torin työ­paikoista on päätet­ty luomisker­to­muk­sen yhtey­dessä eikä niihin vaiku­ta mitään se, kuin­na suuren osan työvoimas­ta julki­nen sek­tori on ottanut käyttöön.

  35. Liian van­ha:

    Irti­sanomisen helpot­ta­mi­nen merk­it­see työn­tek­i­jöi­den mieli­v­al­taisen kohtelun lisäämistä yhteiskunnassa.

    Päin vas­toin! Mitä jous­ta­mat­tomam­mat työ­markki­nat sitä kamalampi kohta­lo on saa­da potkut ja sitä enem­män sitää nöyryyt­tämistä. Jos työ­markki­nat on jous­ta­vat, niin aina voi vai­h­taa sinne mis­sä työn­tek­i­jöitä kohdel­laan kunnolla.

    Tästähän on jonkun ver­ran huhu­jakin, että niil­lä työ­paikoil­la jois­sa pomot ei oo tulos­vas­tu­us­sa ja palkat on niin paljon markki­na­palkko­ja parem­mat (=julkisel­la sek­to­ril­la) kiusaamista esiintyy.

  36. “Jos työ­markki­nat on jous­ta­vat, niin aina voi vai­h­taa sinne mis­sä työn­tek­i­jöitä kohdel­laan kunnolla.”

    Ei voi, kos­ka enti­nen työ­nan­ta­jasi levit­telee val­hei­ta sinus­ta etkä voi kor­ja­ta niitä mitenkään
    Et sinä saa ker­toa perät­tömisä naa­puris­takaan jou­tu­mat­ta leivät­tömän pöy­dän ääreen, mik­si työn­tek­i­jä on eri­lainen yksilö oikeuk­sil­taan kuin naapurisi ?

  37. “Liian van­ha kuvit­telee yhä, että yksi­tyisen sek­torin työ­paikoista on päätet­ty luomisker­to­muk­sen yhtey­dessä eikä niihin vaiku­ta mitään se, kuin­na suuren osan työvoimas­ta julki­nen sek­tori on ottanut käyttöön.”

    Heh et näköjään kiimal­tasi ehdi lukea tek­stiä, en sanonut työ­paikko­jen määrän ole­van vakio.
    Tan­skan ja Ruotsin julkisen sek­torin suu­ru­us johtuu ns velvoite­työl­listämis­es­tä eli epäku­rant­ti työvoima joka ei kel­paa yksi­tyiselle pää­tyy julkiselle sektorille.
    Tosin leikkauk­set ovat vähen­täneet tätä työl­listämistä, mikä näkyy työt­tömyy­den kasvuna

  38. Päin vas­toin! Mitä jous­ta­mat­tomam­mat työ­markki­nat sitä kamalampi kohta­lo on saa­da potkut ja sitä enem­män sitää nöyryyt­tämistä. Jos työ­markki­nat on jous­ta­vat, niin aina voi vai­h­taa sinne mis­sä työn­tek­i­jöitä kohdel­laan kunnolla.

    Ideaal­i­ti­lanne työn­tek­i­jän kannal­ta on sel­l­ainen, jos­sa tietää aina halutes­saan löytävän­sä töitä. Siinä tilanteessa ei hait­taa lainkaan, jos pomo irti­sanoo työn­tek­i­jän sil­lä perus­teel­la, että tämän naa­ma ei miel­lytä. Nimit­täin siinä tilanteessa yleen­sä pomonkaan naa­ma ei miellytä.

    Mieli­v­al­ta ei ole fir­man kannal­ta hyödyl­listä. Fir­man kannal­ta hyödyl­listä on ottaa tuot­tavia työn­tek­i­jöitä ja han­kki­u­tua tuot­ta­mat­tomista työn­tek­i­jöistä eroon. Ja yllät­täen se on hyvän työl­lisyy­den val­lites­sa myös kansan­talouden ja yksilön kannal­ta edullista. Yksilönkin kan­nat­taa hakeu­tua mah­dol­lisim­man tuot­ta­van työhön, kos­ka siitä saa markki­na­t­aloudessa parhaan palkan.

    Valitet­tavasti emme ole yllä­maini­tus­sa tilanteessa, joten työ­nan­ta­ja voi työt­tömyysa­loil­la käyt­täy­tyä san­gen epämiel­lyt­tävästi. Se ei kuitenkaan ole oikein hel­posti lakiteitse kor­jat­tavis­sa, kun ongel­ma on yli­tar­jon­ta työvoimas­ta. Markki­na­t­alouden tapa kor­ja­ta ase­ma olisi laskea palkko­ja, mut­ta siinä tule­vat sovi­tut min­imi­palkat ongelmaksi.

    Mut­ta tässäkin tilanteessa on niin, että jos työn­tek­i­jän voisi irti­sanoa sormia nap­saut­ta­mal­la, työt­tömille olisi enem­män työ­paikko­ja tar­jol­la kahdestakin syys­tä. Työl­listämi­nen lisään­ty­isi ja irti­san­ot­tu­jen tilalle tarvit­taisi­in väkeä. Vaikea irti­sanomi­nen palvelee tasan ja vain niitä ihmisiä, jot­ka ovat töissä.

    Työn­tek­i­jän suun­nas­ta kat­sot­tuna ongel­ma on siinä, että nyt irti­san­otuk­si tulem­i­nen aiheut­taa sekä suuren sosi­aalisen katas­trofin että vaaran­taa talouden. Tähän pitäisi kek­siä resepti.

    Mei­dän pitäisi päästä siihen tilanteeseen, että jokaiselle on töitä. Se onnis­tuu sil­lä, että kullekin henkilölle voidaan mak­saa markki­nae­htoista palkkaa (ylära­ja tuot­tavu­ud­es­ta, alara­ja saatavu­ud­es­ta). Mon­en kohdal­la tämä palk­ka jäisi alle toimeen­tu­lo­min­imin, mut­ta juuri sik­si tarvi­taan jokin Osmonkin rum­mut­ta­ma perus­tu­lomekanis­mi. Samal­la päästäisi­in eroon ilmai­sista har­joit­telijoista ja muista sys­teemin hölmöilyistä.

  39. Vaik­ka tämä jut­tu nyt läh­tee toisille urille kuin on kai tässä viestiketjus­sa tarkoi­tus, niin ehkä kuitenkin on lupa selvit­tää asi­aa tarkem­min, vaik­ka olenkin linkan­nut pari­inkin otteeseen toisaal­la ole­vi­in viestiketjui­hin, jois­sa palkaton­ta työtä selvitetään tarkemmin. 

    Ja onko siis palkaton työ (jos­ta kir­joitit pitkät pätkät) tosi­aan tuo­ta “lail­lista työtä”?

    Henkilöko­htais­es­ti olen sitä mieltä, että palkaton työ on orjatyötä, mut­ta tuo­ta­han ei viral­lis­es­ti myönnetä. 

    Palkaton työ on työtä, jota tehdään eri­laisin nimikkein alla, kuten työhar­joit­telu, työelämä­valm­men­nus jne. Siinä työ­nan­ta­jan työn­tek­i­jäkus­tan­nuk­set ovat 0 euroa, kos­ka veron­mak­sa­jat kus­tan­ta­vat lystin. 

    Nimik­keet ovat nimikkeitä, on taval­lista, että kyse on nor­maal­ista työstä. 

    Joku on jopa perus­tanut ulko­maille muis­taak­seni jonkun tuotan­topis­teen työ­nan­ta­jan luku­un palkat­tomana työnä lupauk­sel­la, että pro­jek­tin pää­tyt­tyä hän työl­listy­isi pal­ka­llise­na yri­tyk­seen. No, kun pro­jek­ti oli valmis, se oli hyvästien aika. Tämä sisäl­tyi johonkin tv-ohjel­maan, olisiko ollut muu­ta­man vuo­den takainen MOT. 

    Olen joskus lukenut työ­paikkail­moituk­sen, jos­sa oli tosi kovat koulu­tuk­sel­liset ja työkoke­mus­vaa­timuk­set ja sit­ten siinä ker­rot­ti­in, ettei palkkaa mak­se­ta, vaan kyse oli ‘työhar­joit­telus­ta’ työt­tömyysko­r­vauk­sen varas­sa. Nuo ilmoituk­set kato­si­vat mol.fi:n sivuil­ta, kun niitä alet­ti­in kopi­oi­da keskustelupalstoille.

    Työhar­joit­telun nimikkeil­lä on ajet­tu täysperä­vaunullista rekkaa yksin yms. 

    Väärinkäyt­töhän nuo tuol­laiset jutut ovat, vaan työvoima­toimis­tot viis välit­tävät asiasta. 

    Palkaton­ta työn­tek­i­jää ei koske mitkään työ­sopimus­lain sään­nök­set, kos­ka viral­lis­es­ti ei solmi­ta työ­sopimus­ta, vaik­ka työstä sovi­taankin. Metkaa, eikö tot­ta. Sopimus tehdään työ­nan­ta­jan ja työvoimavi­ra­nomaisen välil­lä ja onhan siinä mukana tietysti työtönkin, mut­ta yleen­sä vain pelinappulana. 

    Työ­nan­ta­jan mak­sama palk­ka on palkat­tomas­sa työssä 0 euroa, orjatyöläi­nen saa työt­tömyysko­r­vauk­sen lisäk­si 9 euron ns. ylläpitokorvauksen/työpäivä työssäkäyntikustannuksiin. 

    Onko väit­teesi nyt siis se, että työvoima­toimis­to voi määrätä työt­tömän palkat­tomaan työhön ja jos tämä ei siihen suos­tu, niin ottaa sit­ten työt­tömyysko­r­vauk­sen pois? 

    Kyl­lä. Tietyin ehdoin. 

    Tiet­ty työt­tömien joukko voi kieltäy­tyä ilman työt­tömyysko­r­vauk­sen mene­tys­tä palkat­tomas­ta työstä, jos on osan­nut pitää huol­ta siitä, ettei palkaton työ ole mis­sään muo­dos­sa mainit­tu työl­listymis­su­un­nitel­mas­sa. Vaan tuos­sa se ongel­ma sit­ten piileekin, palkaton työ voidaan ilmaista niin kierosti, ettei sitä asi­aan pere­htymätön heti tajua. Kuriosi­teet­ti­na: lais­sa puhutaan työt­tömän palvelus­ta, vaik­ka kyse on oikeasti ihan muusta. 

    Mut­ta jos palkaton työ on jos­sain muo­dos­sa mainit­tu työllistymis/aktivointisuunnitelmassa, niin jos työtön kieltäy­tyy palkat­tomas­ta työstä, työt­tömyysko­r­vaus menee kahdek­si kuukaudek­si katkolle ja toimeen­tu­lotuen peru­sosaa alennetaan.

    Tois­tu­va temp­pu tietää sit­ten kol­men kuukau­den työssäolovelvoitet­ta, työt­tömien paris­sa ikuisek­si karenssik­si mainit­tua, sil­lä työt­tömyysko­r­vauk­se­ton aika voi jatkua vaik­ka eläkeikään, jos ei ehtoa täytä. Ja toimeen­tu­lo­tukea alen­netaan lisää. 

    Sen sijaan seu­raavas­sa lak­i­lain­auk­ses­sa mainit­tu poruk­ka on sit­ten täy­den mieli­v­al­lan alla. He menet­tävät työ­markki­natuken­sa, jos eivät suos­tu kaikkein nöyryyt­tävim­mäk­si koet­tuun palkat­tomaan työhön eli kuntout­tavaan työ­toim­intaan, joka voi kestää jopa kak­si vuot­ta. Pas­sit­taa voidaan siitä riip­pumat­ta, mikä on ikä, koulu­tus tai työkoke­mus tai kun­to. Onpa käynyt niinkin, että kun joku ei ole suos­tunut, on tar­jot­tu vai­h­toe­hdok­si pas­si­tus­ta mielenterveystoimistoon. 

    Tätä lakia sovel­letaan aktivoin­tisu­un­nitel­man laa­timiseen ja kuntout­ta­van työ­toimin­nan jär­jestämiseen työt­tömälle alle 25-vuo­ti­aalle työ­markki­natu­keen oikeutetulle tai toimeen­tu­lo­tukea saavalle:

    1) jolle on laa­dit­tu julkises­ta työvoima­palvelus­ta annetun lain 5 luvun 3 §:ssä tarkoitet­tu työl­listymis­su­un­nitel­ma ja joka on työt­tömyy­den perus­teel­la saanut työ­markki­natukea vähin­tään 180 päivältä viimeisen 12 kalen­terikuukau­den aikana;

    2) jolle on laa­dit­tu julkises­ta työvoima­palvelus­ta annetun lain 5 luvun 3 §:ssä tarkoitet­tu työl­listymis­su­un­nitel­ma ja joka on saanut työt­tömyys­tur­valain 6 luvun 7 §:n mukaisen työt­tömyyspäivära­hakau­den ajan työt­tömyyspäivära­haa; taikka

    3) jolle on tehty julkises­ta työvoima­palvelus­ta annetun lain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitet­tu työn­hak­i­jan haas­tat­telu ja jon­ka pääasialli­nen toimeen­tu­lo on viimeisen neljän kuukau­den aikana perus­tunut työt­tömyy­den joh­dos­ta mak­set­tuun toimeentulotukeen.

    Tätä lakia sovel­letaan lisäk­si aktivoin­tisu­un­nitel­man laa­timiseen ja kuntout­ta­van työ­toimin­nan jär­jestämiseen työt­tömälle 25 vuot­ta täyt­täneelle työ­markki­natu­keen oikeutetulle tai toimeen­tu­lo­tukea saavalle, jolle on aiem­min laa­dit­tu julkises­ta työvoima­palvelus­ta annetun lain 5 luvun 3 §:ssä tarkoitet­tu työl­listymis­su­un­nitel­ma ja: 

    1) joka on työt­tömyy­den perus­teel­la saanut työ­markki­natukea vähin­tään 500 päivältä;

    2) joka on työt­tömyys­tur­valain 6 luvun 7 tai 9 §:n mukaisen työt­tömyyspäivära­hakau­den jäl­keen saanut työt­tömyy­den perus­teel­la työ­markki­natukea vähin­tään 180 päivältä; taikka

    3) jon­ka pääasialli­nen toimeen­tu­lo on viimeisen 12 kuukau­den aikana perus­tunut työt­tömyy­den joh­dos­ta mak­set­tuun toimeentulotukeen. 

    Tämä kuu­lostaa varsin usko­mat­toma­l­ta. Nämä ihmisethän eivät palkat­tomas­sa työssä ollessaan ole enää työ­markki­noiden käytet­tävis­sä, joten he eivät saa enää työttömyyskorvausta. 

    Peri­aat­teessa he ovat työ­markki­noiden käytet­tävis­sä, vaik­ka heitä ei työt­tömyys­ti­las­toi­hin palkat­tomas­sa työssä ollessaan lue­takaan. Mm. tämän vuok­si työt­tömyys­ti­las­tot eivät ker­ro totu­ut­ta työt­tömien määrästä.

  40. Muu­ta­ma jut­tu lisää omaani ja mui­hin edel­lisi­in kirjoituksiin:

    Esimerkik­si henkilön lähtö vuorot­telu­va­paalle tai osa-aikaeläk­keelle mah­dol­lis­taa sen, että uusi henkilö saa työtä. Tosin vain ehkä lyhyek­si ja osak­si aikaa. Työ­paikko­jen määrä sinän­sä ei tietenkään lisään­ny. Kyseessä on siis lähin­nä työn jakaminen. 

    Työ­paikko­jen absolu­ut­tista määrää kansakun­nas­sa kas­vat­ta­nee lähin­nä kansakun­nan väk­ilu­vun vah­va nousu ja siitä aiheutu­va voimakkaasti kas­va­va (esimerkik­si palvelu­jen) kysyn­tä ja/tai maail­man­talouden toimin­nan huo­mat­ta­va vilka­s­tu­mi­nen (tuot­tavu­u­den ja määrien vah­va kasvu), mikä näkyy selvänä kysyn­nän lisäyk­senä kansakun­nas­sa. Jälkim­mäistä aut­ta­vat vielä vien­nin kannal­ta edulliset val­u­ut­takurssit. Nämä kum­matkaan eivät kuitenkaan liene tässä maail­man­ti­lanteessa vihre­itä tavoitetilo­ja, ainakaan kohtu­u­talouden kannal­ta katsoen.

    Pitem­mäl­lä aikavälil­lä tuot­tavu­u­den jatku­va kasvu pyrkii vähen­tämään työ­paikko­jen määrää (esimerkik­si yrityksissä/maissa X ja Y), vaik­ka se toisaal­ta mah­dol­lis­taa suurem­mat palkat, jot­ka luo­vat kysyn­tää ja sen myötä työ­paikko­ja (esimerkik­si yrityksiin/maihin Z, Å). Kas­vanut kysyn­tä ei läh­eskään aina kohdis­tu koti­markki­noi­hin vaan voi hyödyt­tää pääasi­as­sa ulko­mai­ta (mikä ei ole mon­es­sa suh­teessa ekol­o­gis­es­ti edullista).

    Ode ei mis­sään kir­joituk­ses­saan toden­nut, että suuri työt­tömyys loisi lisää työ­paikko­ja — että sopeu­tu­mista tapah­tu­isi tähänkin suun­taan (toki suuri työt­tömyys luo lisää työ­paikko­ja, mut­ta vain työt­tömien asioi­ta hoitavi­in yksiköi­hin ja väli­aikaises­ti!). Sopeu­tu­mista tapah­tuu tuot­tavu­u­den nousun takia niin, että kun osa ihmi­sistä luop­uu työ­paikois­taan, niin hei­dän jät­tämän­sä tehtävät hoide­taan tuot­tavu­u­den kasvun kaut­ta — pitem­mäl­lä aikavälil­lä. Näin on sekä kansan­talouden että yksit­täisen talousyk­sikön, yri­tyk­sen tai muun, kohdal­la. Tietysti tuot­tavu­u­den kasvu voi olla eri toimi­aloil­la eri­laista, Suomes­sa yleen­sä kuitenkin pääsään­töis­es­ti vähäistä.

    Suomen työelämässä on jatku­vasti run­sain mitoin eri­laisia har­joit­telijoi­ta. Heitä tulee niin korkea-asteen ja keski­as­teen oppi­laitok­sista, oppisopimusk­oulu­tuk­sen kaut­ta, työvoimak­oulu­tuk­sen piiristä kuin suo­raan TE-toimis­to­jen kaut­ta. Kaikissa tapauk­sis­sa hei­dän har­joit­telu­jaan säädel­lään ja valvotaan. Sääte­ly tarkoit­taa sitä, että hei­dän työaikansa ja
    ‑tehtävän­sä on määritel­ty kir­jal­lisel­la sopimuk­sel­la. Valvon­ta taas tarkoit­taa sitä, että oppi­laitos tai TE-toimis­to pitää yhteyt­tä työ­nan­ta­jaan ja har­joit­teli­jaan har­joit­telun aikana joko käymäl­lä har­joit­telu­paikas­sa tai ole­mal­la työ­nan­ta­jaan ja har­joit­teli­jaan puhe­liny­htey­dessä, tai molem­pia. Har­joit­telijoi­ta kos­kee sama perus­vaku­u­tus­tur­va kuin varsi­naisia työn­tek­i­jöitäkin. Lisäk­si har­joit­teli­jat tekevät eri­laisia oppi­laitok­sen antamia, har­joit­telu­un liit­tyviä tehtäviä harjoitteluaikanaan.

    Taloudel­lis­es­ti kat­soen har­joit­te­lut ovat selvä tuki työ­nan­ta­jille, ja niiden vuok­si jää syn­tymät­tä työ­paikko­ja. Toisaal­ta jos niitä ei olisi, miten opiske­li­jat voisi­vat har­jaan­tua käytän­nön työte­htävi­in. Tietenkin voidaan kysyä, voisiko har­joit­telu­jen ja työ­paikko­jen syn­nyt­tämisen välille saa­da aikaan nyky­istä parem­man tas­apain­on; voisiko har­joit­telu­ja siis olla hie­man vähem­män ja työ­paikko­ja syn­tyä hie­man enem­män. Kaikissa jär­jestelmis­sä on kehit­tämistä — tässäkin. 

    Voidaan sanoa, että esimerkik­si Helsin­gin keskus­tan suures­sa ruokakau­pas­sa saat­taa olla 10 har­joit­teli­jaa samanaikaises­ti: hyl­lyt­tämässä ja otta­mas­sa vas­taan tavaroi­ta, purka­mas­sa kuormia. Tästä on eit­tämät­tä suuri taloudelli­nen hyö­ty työ­nan­ta­jalle, kun näin on vuo­den ympäri. Ja: Kuin­ka kauan tavaroiden hyl­lyt­tämistä, vas­taan­ot­tamista ja purkamista pitää har­joitel­la? Ettei pitkil­lä har­joit­teluil­la ja koulu­tuk­sil­la itse asi­as­sa piilote­ta työt­tömyyt­tä? Tavarat­alos­sa har­joit­telijoi­ta voi samanaikaises­ti olla vaik­ka 30. 

    Esimerkik­si maa­han­muut­ta­jien voi sanoa har­joit­telu­jen kaut­ta mak­sa­van suo­ma­laiselle yhteiskun­nalle takaisin sen/sitä, että hei­dät on otet­tu tänne ja he saa­vat tääl­lä tulon­si­ir­to­ja. He kun ovat har­joit­teluis­sa use­asti, kos­ka ovat mon­et paljon työt­tömänä ja työvoimak­oulu­tuk­sis­sa. Maa­han­muut­ta­jien yleinen työt­tömyyspros­ent­ti on noin tupla maamme yleiseen työt­tömyyspros­ent­ti­in ver­rat­tuna, ja monien yksit­täis­ten mamuryh­mien työt­tömyyspros­ent­ti on jopa moninker­tainen maamme yleiseen työt­tömyyspros­ent­ti­in verrattuna.

  41. Osmo Soin­in­vaara:
    “Min­un käsi­tyk­seni talouden dynami­ikas­ta on, ettei näin käy kuin hyvin lyhy­taikaises­ti tai niin pie­nil­lä paikkakun­nil­la, etteivät työ­markki­nat toi­mi. Jos joku siir­tyy vapaae­htois­es­ti työt­tömien joukkoon, yrtys­ten mukaan kelvol­lista työvoimaa on yksi vähem­män ja ennen pitkää on myhös yksi työ­suhde vähemmän.”

    Liike­talousti­eteessä voidaan ajatel­la noin, mut­ta kansan­taloudessa tulisi työ­paikko­jen ja työl­lis­ten määrän men­nä mah­dol­lisim­man tasan ikään kuin rajahyö­ty­teo­ri­aa mukaillen. Ajatel­laan mielu­um­min koko kansan­talouden etua kuin jonkin yri­tyk­sen, joka pääsee val­it­se­maan kym­menistä päte­vistä sen “hyvän tyypin”. Suuri työt­tömyys (yli 5%) on häir­iö työ­markki­noil­la, joka tulisi kor­ja­ta. Niin kauan kuin häir­iö on niin niitä malle­ja ei voi­da soveltaa, jot­ka eivät toi­mi juuri sel­l­laises­sa häiriössä.

    Ihan­neti­lanne on se, että kaikkien työ­panos saadaan käyt­töön. Jatku­va työvoima­pu­la olisi parem­pi kuin työt­tömyys. Ei tietenkään pulas­ta kär­sivien yri­tys­ten etu, mut­ta kokon­aiskansan­taloudelli­nen net­to­tuot­to olisi suurem­pi työ­panok­sel­la mitat­tuna. Kansan­talousti­eteeseen yritetään poli­ti­ikan avul­la ujut­taa liike­taloudel­lisia oppe­ja, jot­ka eivät sovi kokon­aisku­van luomisek­si ja kansan hyv­in­voin­nin kasvattajiksi.

  42. Vielä Tan­skas­ta

    Työt­tömyys­luku­ja ver­tail­lessa kan­nat­taa huomioi­da työssäkäyn­tialueet. Tan­s­ka on pieni ja melkein pyöreä, johon ei tarvi­ta kah­ta työssäkäyn­tialuet­ta enem­pää. Suomes­sa työssäkäyn­tialuei­ta on etäisyyk­sien vuok­si viljalti.

    Tan­skan run­saskäti­nen työt­tömyysko­r­vaus (1300€<) pitää kansalaiset parem­mas­sa työkun­nos­sa ja motivoi työn­haku­un. (Gallie&Paugam 2002 havait­si­vat Euroopas­sa halukkaimpi­en työn­vas­taan­ot­ta­jien ole­van isoim­mil­la kor­vauk­sil­la eleli­jät toisin kuin uus­lib­er­al­is­tit väit­tävät ilman vas­taavaa tutkimusti­etoa). Työn vas­taan­ot­tamiseen on velvoite, jota laimin­lyödessä voi pudo­ta Suomen tasoiselle perusturvalle.

    Tan­skan kansalais­palk­ka kos­kee vain kansalaisia, ei maahanmuuttajia.

    Tan­skas­sa on kätevät yhtey­det työl­listyä Sak­sas­sa ja tehdä läheistä kaup­paa usei­den val­tioiden kanssa.

    Suosit­telisin Suomes­sa val­tion tuke­van yri­tys­ten start­ti­ra­ho­ja ja lisäävän omaa tutkimus­ta ja kehi­tys­tä vähen­tämisen sijaan. Sekat­aloudessa val­tio ja kun­nat ovat tärkeimpiä työ­paikko­jen luojia.

  43. Työt­tömyy­den syitä on niin monia, että ihme­tyt­tää, miten tuo ihmis­ten laisku­us on usein sijal­la yksi selit­tävänä tek­i­jänä. EKP nos­taa muu­ta­man pros­ent­tiyk­sikön kym­menyk­sen korkoa, ja taas meil­lä on euroalueel­la muu­ta­ma kymme­nen tuhat­ta laiskuria lisää.

  44. Raimo K: “Ei mikään yri­tys kyt­tää työvoiman tar­jon­taa sil­lä tarkoituk­sel­la että kun sopi­va työn­tek­i­jä löy­tyy, se palkataan.”

    Viherinssi: “Kyl­lä kyt­tää. Omas­sa työssäni olen har­ras­tanut tuol­laista kyt­täämistä vaik­ka kuin­ka paljon. Jos sopi­va osaa­ja löy­tyy, syn­tyy työ­paik­ka. Tarvi­taan kuitenkin riit­tävän hyvä osaa­ja, että syn­tyy kan­nat­ta­va työpaikka.”

    Olisit­pa lukenut kom­ment­ti­ni loppuun.
    Kyl­lä tei­dänkin fir­mas­sa on TUOTANNOSSA syn­tynyt sel­l­ainen tilanne, että työvoimaa tarvi­taan, sit­ten voidaan alkaa kyt­täämään. Tuotan­to eli tuot­tei­den kysyn­tä luo työ­paikko­ja, ei se että työvoimaa löytyy.

  45. Osmo: ” kuin­ka suuren osan työvoimas­ta julki­nen sek­tori on ottanut käyttöön.”

    Vai että ottanut käyttöön?
    Kyl­lä se markki­namekanis­mi tässäkin toimii, julki­nen sek­tori kil­pailee työvoimas­ta samoil­la markki­noil­la kuin yksityinenkin.

  46. … ja noin yleis­es­ti ottaen työn­tek­i­jän irti­sanomi­nen ei ole mis­sään niin help­poa kuin Suomes­sa — mitään sivuku­lu­ja tai erora­ho­ja ei tule. Työt­tömyyspäivära­hatkin mak­se­taan kollek­ti­ivis­es­ti yri­tyk­sen mak­set­tavak­si tulee vain pieni murto-osa.
    Tarvi­taan vain taikasana “tuotan­nol­liset ja taloudel­liset syyt” ja se on siinä.

  47. Kun­pa vaan olisi oikea­ta tietoa esim. Tan­skan työ­markki­noil­ta, että miten siel­lä ovat työtä työt­tömille jär­jestäneet. Tuleeko Tan­skas­sa pitkäaikaistyöt­tömän statuk­selle päässeen herätä ennen sian pieremää kel­lo 0600 aamul­la ja valmis­tau­tua lähtemään n. 1,5 tun­nin työmätkalle bus­sil­la tyhjää toimit­ta­maan. Sit­ten ns. työ­paikalle saavut­tuaan, tulee kaiketi etsiä vapaa penk­ki jostain nurkas­ta päästäk­seen työtään toimit­ta­maan. Hiukan kuten ennen aikoinaan Roine Dig­i­talil­la jär­jesti porukkansa työympäristöä.

    Kyl­lä minäkin olisin valmis tekemään tuot­tam­a­ton­ta työtä, kun­han vaan työn­sisältö olisi sel­l­aista, että jär­ki-ihmis­ten kanssa asioi­ta voisi hunt­tail­la suun­nas­ta ja tois­es­ta kolmanteen.

    Mut­ta on aivan käsit­tämät­tömän hölmöä lähet­tää kaikkia työt­tömiä “työkkärin noteer­aa­maan suo­ma­laisen stan­dar­di perus­pöljän” työhön.

    Tosin kaiketi ei Tan­skankaan malliss­sa kaik­ki työt­tämät päädy “mukaavaan työt­tömien töi­hin”, vaan ken­ties pää­tyvät käsin kuori­maan perunoi­ta van­hus­ten hoito­laitok­si­in. Saa­vat­pa­han van­huk­set ainakin maukkai­ta perunoi­ta laitoskeit­tiöi­den kumipe­runoiden sijaan.

  48. Osmo S oli luetel­lut pitkän lis­tan asioista, jot­ka vaikut­ta­vat työt­tömyysas­teeseen (tai työl­lisyysas­teeseen) Eli tasapainotyöllisyyteen.
    Mut­ta mielestäni siitä puut­tui kokon­aan työn hin­ta muis­sa mais­sa. Vai sisäl­tyikö se kohtaan 9 = “paljon muuta”

    Globaalis­sa maail­mas­sa, mis­sä työt, tuot­teet, rahat ja ihmiset liikku­vat vapaasti, on selvää, että töitä teetetään mieluiten siel­lä, mis­sä se tulee halvim­mak­si. Varsinkin, jos työn tulosten siirtämi­nen niiden tarvit­si­joille ei ole mikään ongelma.

  49. Moni kir­joit­taa tääl­lä myös palkat­tomas­ta työstä ja siitä, miten se vaikut­taa työllisyyteen.
    Min­un mielestäni pitäisi selvästi erot­taa toi­sis­taan itsepa­lve­lu­työ ja vieraille ihmisille tehtävä palkaton tai ali­palkat­tu työ.
    On selvää, että jos työn teet­tämi­nen on kovin kallista, mut­ta työ­tu­lok­set silti ihmisille tarpeel­lisia, niin yhä suurem­pi osa siitä työstä siir­tyy itsepa­lveluk­si. Ei ole vaikeaa luetel­la työte­htäviä, jot­ka 50 vuot­ta sit­ten teetet­ti­in (pien­tä mak­sua vas­taan?) muil­la ihmisil­lä, mut­ta jot­ka nykyään tehdään itse. Tai jätetään kokon­aan tekemättä.
    Esimerkik­si joukkoli­iken­teen vähen­e­m­i­nen ja yksi­ty­isautoilun lisään­tymi­nen on siirgtymistä mak­sullis­ten palvelu­jen käytöstä kohti itsepa­lvelua. Ja sama kehi­tys on nähtävis­sä kaikil­la inhimil­lisen elämän alueilla.

  50. “Edel­lisessä ketjus­sa tuli use­aan otteeseen esille väite, että jos joku on työtön vaik­ka vapaae­htois­es­ti, hänen ansiostaan joku toinen pääsee töi­hin. Väite esi­in­tyy julkises­sa keskustelus­sa taa­jaan. Mielestäni se on pääasi­as­sa virheellinen.”

    Minä hah­mot­taisin tilanteen näin: Jos työt­tömyys on suh­dan­netyöt­tömyyt­tä, pitää väite paikkansa ja joku työt­tömänä ollut saa työ­paikan. Keskip­itkäl­lä aikavälil­lä työt­tömyy­den taso las­kee NAIRUn tasolle, jol­loin käytän­nössä kyseessä on raken­netyöt­tömyys. Täl­löin jonkun vapaae­htoinen työt­tämyys lisää työttömyyttä.

  51. Kyl­lä tei­dänkin fir­mas­sa on TUOTANNOSSA syn­tynyt sel­l­ainen tilanne, että työvoimaa tarvi­taan, sit­ten voidaan alkaa kyt­täämään. Tuotan­to eli tuot­tei­den kysyn­tä luo työ­paikko­ja, ei se että työvoimaa löytyy.

    Kyt­täämistä tarvi­taan siinä vai­heessa, kun lähde­tään tekemään jotain uut­ta ja investoidaan johonkin; ote­taan uusi ihmi­nen ja toiv­otaan, että hän pystyy jol­lain aikavälil­lä syn­nyt­tämään enem­män kuin palkkansa ver­ran tuloja.

    Yksinker­taisin esimerk­ki on tuoteke­hi­tys. Jos tuoteke­hi­tys onnis­tuu, tulok­se­na on uusia tuot­tei­ta, jot­ka sit­ten joskus myöhem­min hei­jas­tu­vat toki kas­savir­tana. Mut­ta ne eivät hei­jas­tu nyt, ja niihin liit­tyy suuri ris­ki. Riskiä voi pienen­tää sil­lä, että ottaa niitä asioi­ta tekemään ihmisiä, joiden uskoo voivan saa­da hom­man hoidettua.

    Sama kos­kee kuitenkin myös vaikka­pa markki­noin­tia uusille asi­akas­ryh­mille tai liike­toimin­nan kehit­tämistä. Ideat voivat olla vaik­ka kuin­ka hyviä ja toimivia, mut­ta niitä toteut­ta­maan pitää löytää riit­tävän kyvykkäitä ihmisiä.

    Tämä voi tun­tua korkealen­toiselta, mut­ta mei­dän vien­ti­te­ol­lisu­utemme myy koko ajan enem­män ja enem­män osaamista ja vähem­män per­in­teis­es­ti tuotet­tua tavaraa. Ja kun myy­dään osaamista, tek­i­jöi­den osaami­nen on kovinkin kri­it­ti­nen tekijä.

    Kyt­täämistä ja rekry­toin­tia voidaan ja pitää tehdä huo­mat­tavasti ennen kuin on sent­tiäkään tulo­ja. Tuotan­non laa­jen­t­a­mi­nen on sit­ten vähän toisen­lainen ongel­ma, se ei yleen­sä ole niin haas­tavaa tai yksilöistä kiinni.

  52. Kan­nat­taisi myös pohtia sen mah­dol­lisen työtä tar­joa­van yri­tyk­sen ja yrit­täjän näkökul­maa. Mik­si Suomeen syn­ty­isi uusia työpaikkoja?

    Sopi­van työvoiman saatavu­us on merkit­tävä tek­i­jä. Nokialat vapau­tu­va työvoima on merkit­tävä mah­dol­lisu­us myös laa­jen­taa jotain muu­ta toimintaa 

    Työvoiman tuot­tavu­us vaikut­taa maaver­tailus­sa, infra­struk­tu­uri ja sopivu­us logis­ti­ikkaan maan sisäl­lä. Kaivos on siel­lä mis­sä on malmia ja joskus muul­loinkin raa­ka-aine ratkaisee sijainnin. 

    Niin, mak­sa­vat asi­akkaat ovat ykkösasia.

  53. Maa­han­muut­ta­jat ovat työl­lisyy­delle hyvä asia. Tämä selviää nopeasti kaikissa per­in­tei­sis­sä maa­han­muut­tomais­sa, myös USA:ssa.

    Maa­han­muut­ta­jat tuo­vat osaamista ja työvoimaa. Samal­la taloudelli­nen toimeli­aisu­us muutenkin kas­vaa ja luo typaikkoja. 

    Monikult­tuuri­nen yhteiskun­ta ylipäätään tuot­taa ympäristön, jos­sa yri­tys­toim­inta voi men­estyä. Ensim­mäisenä monipuolis­tuu ruoka.
    Käsit­tääk­seni edelleenkin Nokia työl­listää Suomes­sa use­a­man roma­nialaisen kuin mitä heitä on tääl­lä kerjäläisinä.

  54. JTS:
    >Käsit­tääk­seni edelleenkin Nokia työllistää
    >Suomes­sa use­a­man roma­nialaisen kuin mitä
    >heitä on tääl­lä kerjäläisinä.

    Var­mas­tikin. Mut­ta taloudel­lista toim­intaa ja työ­paikko­ja Suomeen ei kuitenkaan syn­ny “monikult­tuurisu­udel­la”, eli sil­lä, että tänne muut­taa mah­dol­lisim­man paljon roma­nialaisia ker­jäläisiä. Pitäisi olla fir­mo­ja, joiden on kan­nat­tavaa palkata niitä koulutet­tu­ja ja osaavia roma­nialaisia (joi­ta min­unkin tut­tava­pi­iri­i­ni kuu­luu koko joukko). Nuo Nokial­la jne työsken­televät roma­nialaiset ovat näet pääasi­as­sa lähin­nä nolo­ja maan­mi­esten­sä toilailuista ja touhuista. He eivät ole myöskään kiin­nos­tunei­ta verora­hoit­teis­es­ta monikult­tuu­ri­te­ol­lisu­ud­es­ta. Ei ole yhtään mitään järkeä edis­tää sitä, ei kenellekään.

  55. Viherinssi kir­joit­ti 8.7.2011…

    En väitä vastaan.
    Oma kom­ment­ti­ni oli tarkoitet­tu yksik­er­taisek­si versioksi.

  56. Työ­paikko­jen määrä ei tietenkään ole vakio, vaan kyse on talouden dynami­ikas­ta. Lis­t­a­sit koko joukon työl­lisyy­teen vaikut­tavia asioi­ta, mut­ta ehkä tärkein jäi sanomat­ta. Se mihin koulute­taan ja mitä yhteiskun­ta mah­dol­lis­taa on paljon tärkeäm­pää kuin koulu­tus­ta­so tai tuo kohtasi muut asiat.

    Mitä enem­män meil­lä on ihmisiä töis­sä, yrit­täjinä tai muu­toin, sitä enem­män meil­lä tarvi­taan työntekijöitä.

    Jokainen töis­säkäyvä ihmi­nen kulut­taa ja luo työ­paikko­ja. Työ­paikko­ja vaan syn­tyy nähtävästi niille aloille joille Suomes­sa ei paljoakaan koulute­ta väkeä. Noi­hin sit­ten työn­tek­i­jät tule­vat ulkoa ja verotkin jää mak­samat­ta kun pestit pide­tään alle 6 kk pituisina. 

    Avainase­mas­sa Suomen kil­pailukyvyn kannal­ta on se mihin koulu­tamme, ei koulu­tus­ta­so itsessään.

  57. Viherinssi:

    Vaikea irti­sanomi­nen palvelee tasan ja vain niitä ihmisiä, jot­ka ovat töissä.

    Tarkem­min sanoen vain niitä, jot­ka ovat työhön­sä tyy­tyväisiä ja pär­jäävät siinä hyvin. Tyy­tymät­tömät ja ylistres­saan­tuneet hyö­ty­i­sivät siitä, että voisi­vat mah­dol­lisim­man hel­posti päästä johonkin toiseen paikkaan kokeile­maan, josko match olisi parempi.

    Kiitos eri­no­mai­sista kom­menteis­tasi. Toivon, että mah­dol­lisim­man moni lukee ajatuk­sen kanssa kaiken näi­hin kom­ment­tiketjui­hin kirjoittamasi.

  58. Luin­pa tässä mie­lenki­in­toisen kir­jan (toista ker­taa): Misha Glen­ny, Mc Mafia.
    Yksi point­seista oli, että koko Euroopas­sa on krooni­nen työvoima­pu­la, mikä johtaa ihmis­ten salaku­je­tuk­seen sinne/tänne.
    Tämähän saat­taa hyvinkin olla tot­ta — ja sehän rajoit­taa talouskasvua.

  59. Heh, tämä on taas näitä kompakysymyksiä.…

    Mut­ta ker­ronpa ihmettelijöille sen, että työl­lisyyt­tä voidaan edis­tää luo­ma­l­la uut­ta tuot­tavaa liiketoimintaa. 

    Onkin aika ihmeel­listä, että suomes­sa keski­tytään esim. tuo­hon Osmon lis­taan, eikä peruste­ta korkeak­oulu­ja, joiden tarkoituk­se­na olisi syn­nyt­tää uut­ta erit­täin kan­nat­tavaa liike­toim­intaa. Yhteiskun­ta on tässä liian pas­si­ivi­nen. Meille koulute­taan vvain työvoimaa, ei inno­vati­ivi­su­ut­ta ja riskinottokykyä.

  60. Jos työ­paik­ka-käsit­teen sijaan asi­aa läh­estyt­täisi­in kap­a­sitet­ti-ter­mil­lä päästäisi­in mon­es­sa asi­as­sa uudelle tasolle.

    Havain­nol­lis­tan asi­aa kuvit­teel­lisen Pylkän­mäen osu­uskau­pan avul­la. Pylkän­mäen osu­uskau­pas­sa on 12 myyjän työ­paikkaa. Kesäl­lä on lisäk­si 4 kesä­työ­paikkaa ja Joulu­na 3 kiirea­pu­laisen paikkaa. Melko tasaista menoa siis paria kaut­ta lukuunottamatta.

    Pylkän­mäen osu­uskau­pan työvoiman kokon­aiska­p­a­siteet­ti vai­htelee siis 12:a 16.a työn­tek­i­jään. Liiketilo­jen sisäl­lä kap­a­siteet­tia käytetään kuitenkin taval­la, jos­ta Pylkän­mäen kun­nan johto voi vain unek­sia omas­sa organisaatiossaan. 

    Pylkän­mäen osu­uskau­pas­sa on neljä kas­sal­in­jaa. Päivä aloite­taan yhdel­lä kas­sayk­siköl­lä. Muu kap­a­siteet­ti on hyl­lyt­tämäs­sa tavaroi­ta yms. Mut­ta heti kun kas­sa havait­see jonon­muo­dos­tus­ta, hän painaa nap­pia, ja myymälässä kaikuu kuulutus:

    “Kas­sal­la tarvi­taan apua!”

    Hyl­ly­tyska­p­a­siteetista irtoaa samantien yksi henkilö, joka rien­tää avuk­si toiselle kas­salle. Kysyn­tä ja tar­jon­ta kohtaa­vat ideaalisel­la tavalla.

    Kap­a­siteet­ti-käsitet­tä pitäisi käyt­tää myös karkeam­mal­la tasol­la tyovoimapoli­tikas­sa ja kansan­taloudessa. Ei ole järkeä, että asfalt­timies on kesän töis­sä ja tal­ven kortis­tossa. Tai Lapin rin­netyövoima kesän kortis­tossa käyt­tääk­seni kouluesimerkkiä.

    Työvoimaka­p­a­siteet­ti on paljon jous­tavampi ja tehokkaampi instru­ment­ti kuin työpaikka-ajattelu. 

    Työ­paikko­jen määrä on suurten luku­jen val­os­sa vakio, mut­ta kap­a­siteetin tarve ja kohden­tu­mi­nen vai­htel­e­vat aikaikku­nas­ta ja toimi­alas­ta riip­puen val­tavasti. Puhumi­nen työ­paikoista eikä kap­a­siteetista peit­tää tämän vision.

  61. Tois­taisek­si ole­tan, että ihmisen taipumus rikolisu­u­teen ei selviä ainkanaan siitä minkä maan pas­si sat­tuu ole­maan. Samoin lah­jakku­us ja älykkyys ei tule tietyn passin mukana.

    Suomen ulko­maalaiskeskustelus­sa valitet­tavasti ei ymmär­retä, että maail­mas­sa kil­pail­laan lah­jakkaista ihmi­sistä ja heitä yritetään saa­da muut­ta­maan läh­es maa­han kuin maa­han niin työhön kuin opiskelemaan.

    Suomeen on syn­tymässä kyky­po­ten­ti­aalia liike­toim­intaan niin Venäjälle kuin eri ara­bi­mai­hin, Viet­nami­in, Thaimaa­han jne juuri maa­han­muut­ta­jien ansiosta.

    Verora­hoil­la kus­tan­netus­sa monikult­tuurisu­udessa on kysymys siitä mil­la­sia asioi­ta toisen sukupuolen maa­han­muut­tu­jat tekevät koti­maansa hyväksi. 

    Valitet­tavasti pakko­ruot­si on erit­täin tehokas tapa pitää maa­han­muut­ta­jat erossa koulu­tuk­ses­ta ja muutenkin pois­sa kehit­tämästä yhteiskuntaa.

    Jos Suomes­sa kansalais­mielipi­de ohjataan siihen, että tääl­lä ei aki­va­ta ylipäätään roma­nialaisia ja irlan­ti­laisia, niin Suo­mi on menet­tävä osapuoli.

    Rosvot — niin omat kuin muidenkin — pitää hoitaa oikeusval­tion per­in­teen mukaises­ti tuomit­tavak­si. siitä tuskin kukaan ei liene mitään muu­ta mieltä.

  62. Julkisen sek­torin — kun­nan ja val­tion — tryö­paikat jostain syys­tä ovat eri­tyisen kiin­nos­tuk­sen kohteena ja työ­paik­ka mon­elle intellek­tuel­li tarkoit­taa muiden verovaroil­la kus­tan­net­tua elämänmuotoa.

    Ode on var­masti oikea henkilö pohti­maan mik­si Suomes­sa on itseis­ar­vo saa­da ihm­sisä kun­nan hom­mi­in pysyvään eläk­keelle jotavaan ura­put­keen sen sijaan että käytet­täisi­in yksi­tyisen puolen osaamista sil­loin kun sitä tarvi­taan ja on saatavil­la. Ammati­tai­dostaan jäl­keen jäänyt kun­nalli­nen virkamies tun­tuu ole­van aina parem­pi vai­h­toe­hto kuin pro­jek­ti­in kil­paileutet­tu yrittäjäasiantuntija?

    Osa ongel­maa on toki kun­tien ja val­tion onneton kyvykyys edes kil­pailut­taa ja ver­tail­la saati sit­ten ostaa palvelui­ta. Tämä ongle­ma lie­nee hoidet­tavis­sa ja takaiskuista voinee ottaa oppia.
    Onneton­ta tekemistä ja säh­läämistä syn­tyy kun­nan ja val­tion työnä siinäö kuin muil­lakin, yleen­sä pienem­mäl­lä uutisoinnilla.

    Mut­ta — yliopis­to­tutk­i­jalle ain­oa ura tun­tuu ole­van olla yliopis­tossa koulut­ta­mas­sa lisää saman­laisia… eikä mieleen tule, että maail­ma on mah­dol­lisuuk­sia täyn­nä ja hom­mia voi tehdä yrittäjänä.

    Suomen ylisu­urelta kun­tasek­toruila ainakin viidessä vuodessa eläköi­tyy niin paljon ihmisiä, että ratkaista­vana on sekä eläkeon­gel­ma että työn organ­isoin­ti. Valitet­tavasti helpom­paa on jatkaa kuten ennenkin, mut­ta se ei vain onnistu.

    SDP ja Vasem­mis­toli­it­to toki halu­a­vat jokaisen kun­nan hom­mi­in, mut­ta mik­si en kyl­lä oikein ymmärrä.

    Asi­akkaana julk­in­wen sek­tori ainakin pystyy myös kehit­tämään yksi­tyisen puolen työ­paikko­jen syn­tymistä ja samal­la näi­den yri­tys­ten mah­dol­lisu­ut­ta kas­vaa siel­lä yksi­tyisel­lä puolella.

    1. Min­un käsit­tääk­seni kil­pailut­tamisen syynä on yliampu­va lain­säädän­tö, jos­sa kil­pailun sään­nöt ylit­tävät jär­jen käytön. Se johtaa kohtu­ut­toman suurin transak­tiokus­tan­nuk­si­in. Kun vähäi­sistäkin kil­pailu­tuk­sista ruti­ini­no­mais­es­ti valite­taan ja markki­natuomiois­tu­in määrää ruti­ini­no­mais­es­ti täytän­töön­panok­iel­lon, on paljon järkeväm­pää tehdä tise vähän huonom­minkin kuin alis­tu­aq kil­pailu­tuk­sen riskeille. Yri­tyk­sil­lä ei ole taakkanaan samo­ja sään­töjä vaan niil­lä on oikeus käyt­tää järkeä ostotoiminnassaan.
      Joas joku pystyy yksikäsit­teisen riidat­tomasti määrit­tämään van­hus­ten­hoidon laadun, kan­nat­taa tavoitel­la nobelinpalkintoa.

  63. JTS:

    Käsit­tääk­seni edelleenkin Nokia työl­listää Suomes­sa use­a­man roma­nialaisen kuin mitä heitä on tääl­lä kerjäläisinä.

    Tilas­tokeskus mukaan Suomes­sa oli v 2009 yhteen­sä 556 palka­nsaa­ja, jot­ka oli­vat Roman­ian kansalaisia, joista tietysti vain jokin murt­to-osa työsken­telee Nokial­la. Jo ker­jäläis­ten määrä taitaa olla suurem­pi, vaik­ka mur­tomiehet ja muut pää­toimiset varkaat jätet­täisi­in laskuista.

  64. Osmo: “Jos joku pystyy yksikäsit­teisen riidat­tomasti määrit­tämään van­hus­ten­hoidon laadun, kan­nat­taa tavoitel­la nobelinpalkintoa.”

    Niin­pä. Mut­ta vas­taus tähän ei ole ´häl­lä väliä´ asenne, vaan laat­ua pitää vaa­tia. Sekä kun­nal­lisel­la että yksi­tyisel­lä sektorilla.

    1. Miten teet sel­l­aisen kil­pailu­tuk­sen, jos­sa laadun ja hin­nan tas­apain­mo ratkaisee, kun laat­ua ei pysty määrit­telemään juristinpitävästi.

  65. JTS: “SDP ja Vasem­mis­toli­it­to toki halu­a­vat jokaisen kun­nan hom­mi­in, mut­ta mik­si en kyl­lä oikein ymmärrä.”

    Vaikea on ymmärtää, jos on 20 vuot­ta ajas­ta jäljessä.
    Ehkä sen­tään mui­s­tat Lip­posen uus­lib­er­al­is­tisen talouspolitiikan?

  66. Osmo:

    Miten teet sel­l­aisen kil­pailu­tuk­sen, jos­sa laadun ja hin­nan tas­apain­mo ratkaisee, kun laat­ua ei pysty määrit­telemään juristinpitävästi.

    Annat palveluseteleitä.

  67. Raimo K, kun­nal­lisel­la puolel­la ehkä voidaan palkata van­hus­ten hoitoon kun­non johto, jol­ta sit­ten vaa­di­taan jär­jestämään hyvälaa­tu­isia van­hus­palvelui­ta ja jätetään se laadun määrit­te­ly hei­dän itsen­sä varaan. Heille juok­see palk­ka riip­pumat­ta siitä, miten he sen määrit­televät, joten jos he ovat kun­nol­lisia ihmisiä, he toden­näköis­es­ti määrit­televät sen niin, että se vas­taa sel­l­aista, mitä oikeasti halu­taan ja pyrkivät sit­ten resurssien puit­teis­sa toteut­ta­maan sen mah­dol­lisim­man hyvin. Tässä tietenkin heikko koh­ta on tuo “kun­non ihmisiä”. 

    Yksi­tyisel­lä puolel­la hom­ma toimii eri tavoin. Siel­lä yri­tys­ten johdon ain­oa tehtävä on mak­si­moi­da osak­keen­o­mis­ta­jien voit­to. Tämä on se asia, mitä hei­dät on palkat­tu tekemään. Täl­löin ain­oa tapa vaa­tia heiltä laat­ua on tehdä se sopimuksin ja tässä van­hus­ten­hoitoasi­as­sa se on juuri äärim­mäisen vaikeaa, kuten OS kir­joit­taa. Joka tapauk­ses­sa tässä vai­h­toe­hdos­sa ei siis voi­da luot­taa edes tuo­hon “johto on kun­non ihmisiä” ‑puoleen, kos­ka aivan riip­pumat­ta, minkälaisia he ovat, hei­dän tehtävä on tuo voiton mak­si­moin­ti. Kun­nol­liset ihmiset tietenkin pysyvät lain puit­teis­sa, mut­ta jos lail­la sitovien sopimusten kir­joit­ta­mi­nen on hyvin vaikeaa, tämä ei juuri auta mitään muu­ta kuin ehkä siivoa­maan kaikkein pahim­mat tapauk­set pois.

  68. Niin eli kyse on siitä kumpi sen laadun pystyy parem­min määrit­telemään, kun­nan palkkalis­toil­la ole­va byrokraat­ti, vai asiakas.

    Kuten melkein mis­sä tahansa muus­sakin asi­as­sa mun rahat on asi­akkaan puolella.

    Sen sinän­sä voin kyl­lä uskoa, että kun­nan kan­nat­taa mielu­um­min tuot­taa palve­lut itse kuin ostaa palve­lut ulkoa, jos laadun­määrit­te­lyä ei voi­da samal­la ulkois­taa asi­akkaille näis­sä tapauk­sis­sa mis­sä laatu on kovin subjektiivista.

    Mut­ta tietysti mitä sub­jek­ti­ivisem­paa se laatu on, niin sitä tärkeäm­pää on antaa asi­akkaiden itse määritel­lä se.

  69. Raimo K
    Ehkä sen­tään mui­s­tat Lip­posen uus­lib­er­al­is­tisen talouspolitiikan?

    Mikäs siinä oli niin uus­lib­er­al­is­tista? Sekö, ettei sil­loin aikoinaan lähdet­ty Kreikan tielle, vaik­ka siihen oli hyvät saumat ja kansan mandaatti?

  70. Mik­si et Osmo ottanut esille investoin­tien merk­i­tys­tä työllisyydelle? 

    Yhteisön käytet­tävis­sä ole­vat reaal­isäästöt määrit­tävät työl­lisyy­den tason. Jopa palve­lut tarvit­se­vat suuren määrän väl­i­tuot­tei­ta omas­sa tuotan­to­pros­es­sis­saan. Eli niitä reaalisäästöjä…

    Seu­raa­va esimerk­ki perus­tuu John Stu­art Millin, David Ricar­don ja John Hicksin teoksiin.

    -Olete­taan että yrit­täjil­lä on hal­lus­saan reaalipääo­ma, jol­la mak­se­taan työn­tek­i­jöi­den palkat ja tuotan­nos­sa tarvit­ta­vat tuotan­topanok­set (kansan­talouden tilin­pidos­sa väl­i­tuotekäyt­töä sekä palka­nsaa­jako­r­vauk­sia ja marx­i­laises­sa kir­jal­lisu­udessa kiertävää pääo­maa). Työn­tek­i­jät vai­h­ta­vat työ­panok­sen­sa yhteisön varas­tois­sa ole­vi­in kulu­tushyödykkeisi­in, jot­ka ovat yrit­täjien omis­tuk­ses­sa eli palkat ovat ennakkoa yhteisön palkkavaran­nos­ta. Tuotan­nos­ta syn­tyvät hyödyk­keet valmis­tu­vat jokaisen aikape­ri­odin lopus­sa. Osa käytetään seu­raaval­la peri­odil­la yrit­täjien ja työläis­ten kulu­tuk­seen ja osa tuotan­topanok­se­na lop­pu­jen jäädessä varastoihin.

    -Nyt joku kek­sii että on mah­dol­lista tuot­taa konei­ta, jot­ka käytössä vaa­ti­vat vähem­män väl­i­tuotekäyt­töä sekä työvoimaa kuin aiem­pi tuotan­tote­knolo­gia. Ain­oa hait­ta­puoli on vain se, että jokaisen koneen tuot­ta­mi­nen vaatii alus­sa suuren määrän tuotan­nos­sa aiem­min käytet­tyjä panok­sia jot­ta sen voisi edes valmis­taa. Koneen pääo­makus­tan­nuk­set jae­taan lasken­nal­liseen korkoon ja pois­toon koko sen käyt­töiän ajalle. 

    -Yrit­täjä tarkastelee investoin­tia siitä näkökul­mas­ta että tuotan­non arvo – väl­i­tuotekäyt­tö – palkkaku­lut – koneen pääo­maku­lut > aiem­man tuotan­tote­knolo­gian tuotan­non arvo mii­nus vas­taa­vat kus­tan­nuk­set. Tämä tuot­to voidaan suh­teut­taa sidot­tuun pääo­maan, jol­loin saadaan pääo­man tuo­ton suhdeluku. Uusi tapa ote­taan käyt­töön jos uusi suhdeluku on aiem­paa suurem­pi ja yli­jäämän taso aiem­paa suurempi.

    Nyt ei edes tarvitse olet­taa että uuden teknolo­gian myötä alus­sa syn­ty­isi aiem­paa suurem­pi määrä tuotan­toa vaan riit­tää että toim­intayli­jäämän (tai yrit­täjien itselleen ”riistämän” lisäar­von määrä marx­i­laises­sa kir­jal­lisu­udessa) absolu­ut­ti­nen määrä on aiem­paa suurempi. 

    Ensim­mäis­ten konei­den tul­lessa voi käy­dä niinkin että tuotan­non määrä on aiem­paa pienem­pi kos­ka osa tuotan­topanok­sista tarvi­taankin konei­den rak­en­tamiseen ja yrit­täjät eivät sen het­k­isil­lä reaal­isäästöil­lä pysty työl­listämään lop­pu­ja työllisiä. 

    Näin siis pääo­main­vestoin­nit aiheut­taisi­vat työt­tömyyt­tä kun niitä raken­netaan yhtäkkiä suuria määriä.

    Miten tilanne ratkeaa?:

    Ongel­ma edel­lisessä tilanteessa on lähin­nä se, että yhteisön reaal­isäästöt eivät riitä investoin­tei­hin ja kulu­tushyödykkei­den samanaikaiseen tuotan­toon. Jos varas­tois­sa olisi ollut riit­tävästi hyödykkeitä, niin samanaikaises­ti olisi ollut mah­dol­lis­taa tehdä uudet investoin­nit, laa­jen­taa ole­mas­sa ole­vaa tuotan­toa sekä kulut­taa. Per­in­teinen tapa kiertää säästö­jen vajavaisu­ut­ta on laina­ta ulko­mail­ta, mut­ta investoin­tien pitää onnis­tua jot­ta lainat voidaan mak­saa takaisin.

    Toinen vai­h­toe­hto on se, että työläiset tin­kivät palkois­taan jol­loin jää enem­män säästöjä käytet­täväk­si tuotan­nos­sa. Tätä kut­su­taan Ricar­do Efek­tik­si. Kehi­tys­mais­sa ihmistyövoiman käyt­tö voi olla hyvinkin järkevää konei­den sijaan jos kone­tun­nin kus­tan­nus on riit­tävän suuri ver­rat­tuna ihmistyö­tun­nin kus­tan­nuk­seen per tuotet­tu yksikkö.

    Neu­vos­toli­itossa säästö­jen vajavaisu­us ratkaisti­in pakkosäästämisel­lä; säätelemäl­lä suo­raan työläis­ten ja maanvil­jeli­jöi­den kulu­tus­mah­dol­lisuuk­sia sekä käyt­tämäl­lä vankityövoimaa.

    Onko hyödykkei­den kysyn­tä työvoiman kysyntää?:

    Hyödykkei­den kysyn­tä ei ole työvoiman kysyn­tää vaan ain­oas­taan reaal­isäästö­jen suurem­pi määrä mah­dol­lis­taa isom­man työ­panok­sen käytön tuotannossa.

    Friedrich Hayekin mukaan tämän asian ymmärtämi­nen erot­taa ekon­o­mistin muista. Asia olikin näin ennen kuin Lor­di Key­nesin aliku­lu­tus-harhaop­pi pääsi val­lalle. Key­ne­siä oli tosin jo edeltänyt Thomas Malthus ja John Law.

    Kysyn­tä vaikut­taa tuotan­non rak­en­teen kaut­ta, mikä sinän­sä on itses­tän tärkeä asia, mut­ta säästöt ovat talouskasvun todel­li­nen lähde.

    1. Sil­loinkun investoin­nit oli­vat beto­nia ja rautaa, nuo teo­ri­at pitivät edes osit­tain paikkansa. Kun investoin­nit ovat tietoa ja älykkyyt­tä ja automaa­tio­ta, vaiku­tus työl­lisyy­teen on päinvastainen.
      Tärkein­tä osaa investoin­neista ei enää edes las­ke­ta investoin­neik­si, vaan ne kir­jataan suo­raan kuluiksi.

  71. Paa­vo Häik­iö kirjoitti:
    “Jokainen töis­säkäyvä ihmi­nen kulut­taa ja luo työ­paikko­ja. Työ­paikko­ja vaan syn­tyy nähtävästi niille aloille joille Suomes­sa ei paljoakaan koulute­ta väkeä. Noi­hin sit­ten työn­tek­i­jät tule­vat ulkoa ja verotkin jää mak­samat­ta kun pestit pide­tään alle 6 kk pituisina. 

    Avainase­mas­sa Suomen kil­pailukyvyn kannal­ta on se mihin koulu­tamme, ei koulu­tus­ta­so itsessään”

    Olen hie­man eri mieltä. Jokainen elos­saol­e­va ihmi­nen kulut­taa ja luo siis työti­laisuuk­sia itselleen ja toisille ihmisille — riip­pumat­ta siitä käykö hän palkkatyössä vai ei.
    Se mille alalle syn­tyy työ­paikko­ja, riip­puu siitä
    — miten tarpeel­lisia, miel­lyt­täviä ja hyödyl­lisiä sen työn tilok­set ovat muille ihmisille
    — mil­lä hin­nal­la ihmiset voivat niitä työ­tu­lok­sia ostaa
    — paljonko ihmisil­lä on rahaa ostel­la tois­t­en ihmis­ten tekemän työn tuloksia.

    Avainase­mas­sa ei siis ole se, kuin­ka syväl­lis­es­ti ihmisiä koulu­tamme eli hei­dän koulu­tus­ta­son­sa. Mut­ta ei myöskään se, mille alalle heitä koulutamme.
    Tärkein­tä on, että he tekevät työtä, jon­ka tulok­sille on maail­mal­la kysyn­tää, ja että he tekevät työtä sel­l­aisel­la hin­nal­la, että se ei kään­nytä osta­jia etsimään tuotet­ta halvem­mal­la jostain muual­ta tai tekemään kyseistä työtä itse.

  72. Osmo, myös väl­i­tuotekäyt­tö ja varas­tois­sa ole­vat kulu­tushyödyk­keet eli klas­sisen poli­it­tisen talousti­eteen kiertävä pääo­ma on pääo­maa ja edel­lyt­tää aiem­pia reaalisäästöjä.

    Koulu­tus­in­vestoin­nit voivat jopa edel­lyt­tää tietyssä mielessä suurem­pia panok­sia kun opiske­li­jat eivät vält­tämät­tä osal­lis­tu koko työ­panok­sel­laan tuotan­toon vaan käyt­tävät aikaansa opiskelu­un use­an vuo­den ajan. Mil­laisil­la yhteisöil­lä on varaa tuot­taa täl­laiset investoinnit?

    Jopa Adam Smith luokit­teli koulu­tuk­sen investoin­niksi vaik­ka samal­la luokit­teli koulu­tuk­sen myötä tulleen kas­va­neen palkan työ­tu­lok­si eikä kor­vauk­sek­si jo tehdy­istä investoinnneista, mikä on ristiriitaista.

    Investoin­nin ja väl­i­tuotekäytön eli kiin­teän ja kiertävän pääo­man ero on aina ollut hyvin mieli­v­al­tainen, myös 1800-luvulla. 

    Tut­ki vaik­ka kansan­talouden tilipi­dos­ta mil­lainen kus­tan­nus­rakenne eri toimi­aloil­la on. Kuin­ka paljon mak­se­taan palka­nsaa­jako­r­vauk­sia suh­teessa brut­to­tuotan­toon, kuin­ka paljon on pääo­man käyt­tökus­tan­nuk­sia ja kuin­ka paljon ulkoisia mate­ri­aale­ja ja palveluita…

    Osmon teesien mukaan palvelu­iden kus­tan­nuk­set koos­t­u­isi­vat vain palka­nsaa­jako­r­vauk­sista eikä niis­sä olisi pääo­makom­po­nent­tia mukana…

    1. Aus­tri­an,
      Minus­takin koulu­tus­in­vestoin­nit ovat investoin­te­ja, muta kansan­talouden tilin­pidon mukaan ne eivät ole vaan ne kir­jataan kuluik­si. Kun valite­taan, että investoin­nit ovat vähen­tyneet, ja vedo­taan kansan­talouden tilin­pitoon, sil­loin tietysti tarkoite­taan aineel­lisia investointeja.

  73. Aus­tri­an kysyy: “Mik­si et Osmo ottanut esille investoin­tien merk­i­tys­tä työllisyydelle? ”

    Minä olen tuos­ta samaa mieltä (?) kuin Osmo S.

    Tyyp­il­lis­es­ti investoin­te­ja tehdään, jot­ta samat tuot­teet saataisi­in aikaan vähem­mäl­lä ihmistyöl­lä kuin ennen. Investoi­ja halu­aa tar­jo­ta vähem­män työ­paikko­ja kuin hän tar­josi aikaisem­min (=mak­saa vähem­män palkkaa), mut­ta tuot­taa silti saman tai suurem­man määrän myytävää tuotet­ta kuin aiemmin.

    Investoin­tei­hin perus­tu­va työl­listämi­nen on oikeas­t­aan vaar­al­lista, kos­ka se aiheut­taa tuotan­tokonei­den keskit­tymistä ja suuren­e­mista. Ja sitä, että yhhä suurem­pi osa ihmistyöstä palvelee konei­ta eikä ihmisiä. Kuinka­han moni ihmi­nen Suomes­sakin on jo täl­lä het­kel­lä tuotan­tokonei­den ja tuotan­to­pros­essien suun­nit­teli­ja, rak­en­ta­ja, asen­ta­ja ja kun­nos­s­apitäjä. Ja siitä huoli­mat­ta tuotan­to­pros­es­sit ovat entistä haavoit­tuvampia ja vaikeam­min kor­jat­tavis­sa, jos ne menevät rik­ki tai toimi­vat väärin tai ei-toiv­o­tul­la tavalla.

  74. Syltylle

    “Ehkä sen­tään mui­s­tat Lip­posen uus­lib­er­al­is­tisen talouspolitiikan?”

    “Mikäs siinä oli niin uus­lib­er­al­is­tista? Sekö, ettei sil­loin aikoinaan lähdet­ty Kreikan tielle, vaik­ka siihen oli hyvät saumat ja kansan mandaatti?”

    Ehkä ennem­min pitäisi kysyä, mikä siinä ei ollut uus­lib­er­al­is­tista. Kun ker­ran kysyt, niin uus­lib­er­al­is­tista poli­ti­ikkaa oli ainakin:

    Yksi­ty­istämiset, joil­la tuhot­ti­in kansalais­ten omaisu­us polkuhin­taan (For­tum, Out­okumpu, Posti­pank­ki jne).

    Hyv­in­voin­tipalvelu­iden alasajo.

    Tulo­ero­jen kas­vat­ta­mi­nen pro­gres­sio­ta vähentämällä.

    Rikkaimpi­en suosimi­nen eri­laisin helpotuksin.

  75. investoin­nit ovat edelleen rautaa jne.

    Mis­sä todel­lisu­udessa elät?

    Yksikään solu ei tuo­ta mitään ilman rautaa ja beto­nia. Edes sun kaupunki­raken­net­ta ei syn­ny ilman beto­nia ja rautaa.

    Lopet­taisit nuo lapsel­liset jutut.

    1. Jotenkin olen ajatel­lut, että Nokian tai Apllen investoin­nit sof­t­aan ovat olleet merkit­täväm­mässä roolis­sa kuin yhtöi­den investoin­nit raken­nuk­si­in ja tuotantolaitteisiin.

  76. Erk­ki M,

    Ei siitä niin kauaa ole kun 70% (1920) suo­ma­lai­sista sai elan­ton­sa maat­aloud­es­ta. Oletko myös sitä mieltä, että ne investoin­nit, joil­la tämä lukumäärä on pudotet­tu muu­ta­maan pros­ent­ti­in, oli­vat vaarallisia? 

    Toivon todel­lakin että Osmo ei ole kanssasi samaa mieltä.

    Kim­mo

  77. Yksikään Nokian insinööri tai Applen taiteil­i­ja ei käy töis­sä jollei infra ole kunnossa.

    Laita­pa ne Utsjoelle teltaan, syn­tyykö kännyköitä?

  78. OS,

    Applen ja Nokian omat kulut ovat tosi­aan enem­män aineet­to­mia mut­ta niiden ali­hankki­joiden on edelleen investoita­va aineel­lisi­in hyödykkeisiin.

    Pitää päästä arvoketjus­sa eri­laiseen ase­maan että voi uno­htaa suurim­mak­si osak­si aineel­liset investoinnit.

    Tämän tulovir­ran avul­la voi han­kkia ulko­mail­ta hyödykkeitä, joiden valmis­tamiseen tarvi­taan aineel­lisia investointeja.

    1. Kän­nykän valmis­t­a­mi­nen mak­saa muu­ta­man euron. Niiden valmis­tamiseen tarvit­tavia aineel­lisia investoin­te­ja kan­nat­taa ver­ra­ta tähän rahal­liseen volyymi­in. Kän­nykän arvon markki­noil­la on paljon suurem­pi. Tämän arvon takana on aineet­to­mia investoin­te­ja, jot6ka yleen­sä eivät näy kansan­talouden tilin­pidos­sa investointeina.
      Suure, joka näkyy kansan­talouden kir­jan­pidos­sa investoiteina, ei ole pitkään aikaan tarkoit­tanut mitään. 

  79. Juge,

    Ainee­ton todel­lisu­us on todel­lisu­ut­ta siinä mis­sä rauta ja betonikin. Nykyaikana aineet­tomin välinein voi tuot­taa paljon suurem­paa arvoa kuin mate­ri­aalipo­h­jaisel­la tuotan­nol­la, vaik­ka mate­ri­aali onkin aina jonkin­laises­sa roolissa.

  80. Juge, tuos­sa näkökul­mas­sa on sel­l­ainen ongel­ma, että jos se viedään loogiseen päätök­seen­sä, ei ole ole­mas­sa mitään mui­ta investoin­te­ja kuin siementen kylvämi­nen, kos­ka ilman ruokaa ei voitaisi elää edes siel­lä teltas­sa. Sik­si kaik­ki val­tion rahat pitää pistääkin maataloustukeen.

  81. Kim­moO:

    En tarkoit­tanut investoin­tien vaar­al­lisu­udel­la maat­alouden koneel­lis­tu­mista. Enkä yli­malka­an sitä, että ihmiset halu­a­vat helpot­taa omaa työtään han­kki­mal­la konei­ta (esim. tiskikoneen, pesukoneen tai pölynimurin)

    Tarkoitin vaaro­ja, jot­ka aiheutu­vat siitä, että hyvin suuri joukko ihmisiä tulee4 riip­pu­vaisek­si yhdestä koneesta tai yhdestä tehtaas­ta. Esimerkik­si yhdestä voimalaitok­ses­ta tai yhdestä lennon­jo­hto­jär­jestelmästä tai rautatei­den ohjausjär­jestelmästä tai lipunmyyntijärjestelmästä.
    Tämän on toden­nut jo elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­uskin, joka on varsin riip­pu­vainen muu­ta­mas­ta avainkom­po­nent­te­ja valmis­tavas­ta tehtaas­ta. Ja niis­sä sat­tuvista tulipaloista.
    Myös paperi­te­ol­lisu­ud­es­ta löy­tyy esimerkke­jä. Aikoinaan paperikonei­den käyt­töhenkilökun­ta vas­tusti tietokonei­den tuloa paperite­htaisi­in, kos­ka he osasi­vat käyt­tää konei­ta ilmankin tietokonet­ta ja se oli heille vain ylimääräi­nen lait­teis­to, jota piti opetel­la käyt­tämään entis­ten taito­jen lisäk­si. Mut­ta nykyään tuskin löy­tyy enää paperikonet­ta ja sitä käyt­tävää miehistöä, joka pär­jäisi työ­paikallaan ilman muual­ta ostet­tua ja muiden ihmis­ten suun­nit­tele­maa ohjausjärjestelmää.

    Joskus tulee myös mietit­tyä, johtuuko teol­lisu­ushaaro­jen fuu­sioi­tu­mi­nen vain yhden tai muu­ta­man monikansal­lisen yhtiön hal­tu­un siitä, että pie­nil­lä fir­moil­la ei enää ole varaa uusimpi­in (työvoiman tarvet­ta vähen­tävi­in) investointeihin.

    Jos täl­lainen suury­htiö ei sit­ten pystykään vas­taa­maan huu­toon­sa eli toimit­ta­maan vas­taan­ot­tami­aan tilauk­sia, ei asi­akkail­la ole muu­ta mah­dol­lisu­ut­ta kuin odot­taa parem­pia aikoja.

  82. Tiedemies kir­joit­ti “ei ole ole­mas­sa mitään mui­ta investoin­te­ja kuin siementen kylvämi­nen, kos­ka ilman ruokaa ei voitaisi elää edes siel­lä teltas­sa. Sik­si kaik­ki val­tion rahat pitää pistääkin maataloustukeen.”

    Ei siementen kylvämiseenkään tarvi­ta rahaa tai rahal­lista maat­alous­tukea. Siihen tarvi­taan vain sen ver­ran tietoa ja järkeä, että jätetään osa edel­lisen kesän sados­ta käytet­täväk­si siemenvil­jak­si. Ihmis­ten kyky suun­nitel­la omaa toimeen­tu­loaan kestävästi on paljon van­hempi asia kuin rahat­alous tai val­tioiden anta­ma tuki tärkeille elinkeinoille.
    Suomen tärkein vien­ti­tuote 1800-luvul­la oli voi. Eikä siihen tarvit­tu maataloustukea.

  83. Otan esimerkin 10.7.2011 kel­lo 13:12 postaa­mas­tani kapasiteettinäkökulmasta.

    1000 yksi­tyisen puolen työ­paikkaa on 1000 työ­paikkaa julkisel­la puolella, 

    mut­ta, julkisen puolen 1000 työ­paikan kap­a­siteet­ti on pahim­mil­laan vain 87 % pros­ent­tia yksi­tyisen puolen kapasiteetista. 

    Julkisen puolen eläkeikää pitäisi nos­taa 40 vuo­den työu­ral­la viisi vuot­ta, jot­ta kapasiteetti/työpaikka vas­taisi yksi­tyisen puolen kapasiteettia/työpaikka,

    Julkisel­la puolel­la 68 eläkeikä vas­taa yksi­tyisen puolen 63 vuo­den eläkeikää, jot­ta päästään tasoi­hin akti­ivisen työ­suorit­teen kannalta.

    Edel­lä ole­va laskel­ma on tehty para­me­treil­lä, että julkisel­la puolel­la ((val­tio, kun­nat, val­tion kun­tien laitok­set sekä use­at yri­tyk­set) vuosilo­mat ovat pisim­mil­lään 11 viikkoa, kun ne ykstyisel­lä puolel­la ovat vain viisi viikkoa.

    Harp­paus julkisen puolen lomien pitu­u­teen tapah­tui, kun loma-ajak­si alet­ti­in laskea vain viisi viikon­päivää aiem­man kuu­den sijaan.

    Kun ottaa huomioon julkisen puolen osu­u­den työvoimas­ta, niin puhutaan kestävyys­va­jeen suu­ruis­es­ta asiasta.

    Asi­aan voi tutus­tua vaikka­pa täällä:

    http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/07/14/virastot-tyhjillaan–virkamiehet-11-viikkoa-lomalla/20119786/139?ref=tf1

    Kan­nat­taa vilka­ista myös jutun kommentteja.
    ___________________________________

    Turn pri­vate trou­bles into pub­lic issues.
    C.. Wright Mills

  84. Evert the Neverest;
    Pitääkö tuo talous­sanomien väite “Vuosilo­ma­lain mukaan lomaa kuluu aina kuusi päivää viikos­sa, mut­ta meil­lä sitä kuluu viisi päivää viikos­sa, Nybon­das-Kan­gas huo­maut­taa. Sama käytän­tö on levin­nyt valtiolle.”
    tosi­aan paikkansa?
    Kun itse olin töis­sä (yksi­tyisessä teol­lisu­us­fir­mas­sa) siel­lä pidet­ti­in tarkkaan huol­ta, että kukaan ei voin­ut jakaa lomaansa 5 päivän pitu­isi­in pätki­in, vaik­ka olisi kuin­ka mieli tehnyt. Poikkeuk­se­na vain sel­l­aiset viikon­lop­ut, jois­sa lauan­taikin oli yleinen vapaapäivä.

    Jos kun­nis­sa ja val­ti­ol­la ei nou­date­ta tässä asi­as­sa lakia ja yleistä käytän­töä, niin se on törkeää! AY-jär­jestö­jen pitäisi puut­tua asi­aan. Tai muut­taa lakia niin, että lauan­taipäiviä ei las­ket­taisi lomapäiviksi, vaan ne oli­si­vat muuten vaan vapaa-päiviä, jos ko alal­la nou­date­taan 5‑päiväistä työviikkoa.
    Mut­ta en usko, että tuos­ta asi­as­ta aiheutuu tarve siirtää eläkeikää 5 vuot­ta eteenpäin,

    Ja jos meitä uhkaa työvoima­pu­la, niin pitäisikö puhua sit­tenkin lomien lyhen­tämis­es­tä eikä eläkeiän kas­vat­tamis­es­ta? Ura­putkeaan rak­en­ta­va ja asun­tovelka­nsa kanssa kamp­pail­e­va nuori olisi useim­miten töis­sään tehokkaampi kuin yli-ikäi­nen van­hus, joka tekee työtä vas­ten omaa tah­toaan. Eikä oikeas­t­aan tarvitse enää juuri palkkaakaan.

  85. Olen ollut itse val­ti­ol­la töis­sä ja sil­loin ei lomia saanut pulivei­va­ta ja pätk­iä. Jokaiseen lomaan tuli mak­si­maa­li­nen määrä lauantaipäiviä.

    En tiedä mil­loin täl­lainen kreikkalainen käytän­tö on tart­tunut Suomeenkin, että lomapäivi­in ei las­ke­ta lauantaipäiviä.

    Sen tiedän, että kesäaikana val­tion (ja kun­tienkin) viras­tot muut­tuvat lehtilukusaleik­si. Loma­l­la ollaan vuorotellen ja “vahdis­sa” ole­vat pyörit­televät peukaloi­ta ja luke­vat lehtiä. Joku ehkä rak­en­taa ja soit­telee val­tion lasku­un rakennusasioita. 

    Eräs pomo, joka rak­en­si, tuli kesäl­lä töi­hin vain soit­taak­seen talon rak­en­tamisen tarvit­se­mat puhelut. 

    Onko val­ti­ol­la mitään tun­nus­luku­ja edes, joil­la seu­rataan henkilöstön joutuisuutta? 

    Asioiden käsit­telya­jat hallinnos­sa ovat venyneet siihen malli­in, että on voi kysyä, onko val­ti­ol­la menos­sa jonkin sortin ital­ialainen laiskottelulakko.

  86. Tuo talous­sanomien uuti­soin­ti on hiukan harhaan­jo­hta­va. 11 viikkoa lomaa ei kyl­lä saa, mut­ta monis­sa viras­tois­sa on mah­dol­lista vai­h­taa lomara­hat vapaaseen. Lop­putu­los työn­tek­i­jän kannal­ta on siis sama kuin ottaisi lomara­hat käteen ja pitäisi palkaton­ta vapaa­ta. Pal­ka­llista lomaa on mak­simis­saan 7 ½ viikkoa. Toki sekin on enem­män kuin yksi­tyisen 5 viikkoa, per­in­teis­es­ti­hän val­ti­ol­la on ollut lyhyem­mät työa­jat ja pienem­mät palkat. Ja kyl­lä, olen täysin tietoinen että etenkin suorit­tavas­sa por­taas­sa val­ti­ol­la voi nykyään olla parem­pi palkkata­so kuin yksi­tyisel­lä, mut­ta se nyt ei suo­raan liity lomiin. 

    Se taas että nykyään lomaa kuluu 5 vrk/vko on sovit­tu työ/virkaehtosopimuksella. Niil­lä saadaan ihan lain nojal­la poike­ta lain määräyk­sistä. Täl­lä ei kuitenkaan piden­net­ty kenenkään lomia päivääkään. Ns. täys­lo­ma­laisen, eli yli 15 palvelusvuot­ta lomat oli aiem­min mak­simis­saan (talvip­iten­nyk­sel­lä jon­ka käytän­nössä kaik­ki otti­vat) 45 vrk. Nyt loma on 38 vrk ja talvip­iten­nyk­ses­tä luovut­ti­in. Vas­taavasti lomaa kuluu vain se 5 päivää viikos­sa. Sekä työ­nan­ta­ja että työn­tek­i­jät oli­vat vah­vasti sitä mieltä, että on kaikille helpom­pi kun ei tarvitse laskea kuu­luuko joku lauan­tai lomaan ja mitä tehdä kun on pidet­ty parin päivän vapai­ta. Ja kos­ka kumpikaan ei menet­tänyt mitään, niin sopu saati­in aikaan. Olen vah­vasti sitä mieltä että yksi­tyisel­läkin puolel­la pitäisi sopia vas­taavasti, eli lyhen­tää muodol­lista lomak­er­tymää ja käyt­tää vain 5 päivää viikos­sa. Kenen etu muka on jon­nekin 1950-luvulle jämähtänyt loman­lasken­takaa­va, jol­loin työn­tek­i­jä ei voi hel­posti tietää lomapäivien­sä kulu­tus­ta ja työ­nan­ta­ja joutuu käyt­tämään aikaansa johonkin irtopäivien lauan­tai laskelmi­in? Ja täl­lä ei olisi mitään vaiku­tus­ta lomamäärään tai kansan­talouteen (pait­si että pari HR-ihmistä pää­sisi tekemään jotakin hiukan mielekkäämpää).

  87. Viherinssi:

    “Mei­dän pitäisi päästä siihen tilanteeseen, että jokaiselle on töitä. Se onnis­tuu sil­lä, että kullekin henkilölle voidaan mak­saa markki­nae­htoista palkkaa (ylära­ja tuot­tavu­ud­es­ta, alara­ja saatavu­ud­es­ta). Mon­en kohdal­la tämä palk­ka jäisi alle toimeen­tu­lo­min­imin, mut­ta juuri sik­si tarvi­taan jokin Osmonkin rum­mut­ta­ma perus­tu­lomekanis­mi. Samal­la päästäisi­in eroon ilmai­sista har­joit­telijoista ja muista sys­teemin hölmöilyistä.”

    Siis jos jokaiselle mak­se­taan markki­nae­htoista palkkaa, niin mik­si val­tion pitää sit­ten mak­saa työn­tek­i­jälle lisää, jot­ta työn­tek­i­jä pysy­isi hengis­sä? Tosi­asi­as­sa sinä ehdo­tat, että työn­tek­i­jöille pitäisi voi­da mak­saa alle markki­noil­la määräy­tyvä palk­ka, mikä mah­dol­lis­te­taan val­tion välil­lisel­lä sub­ven­ti­ol­la työ­nan­ta­jille, eli perustulolla.

    Ilmaishar­joit­telu on ihan saman­lainen sub­ven­tio työ­nan­ta­jille, jon­ka väärinkäyt­tö vain pahe­nee jatku­vasti. Har­joit­telijoiden väärinkäytön ongel­mas­ta päästään aivan yksinker­taisel­la työ­sopimus­lain muu­tok­sel­la, eli säätämäl­lä har­joit­telun tapah­tu­van aina työsuhteessa.

  88. Kor­jaan vähän edel­listä kom­ment­tiani, sil­lä ymmärsin Viherinssin pointin aluk­si väärin. Viherinssi kir­joit­ti, että palkan alara­jan tulisi määräy­tyä työvoiman saatavu­u­den mukaan — ei siis markki­nae­htois­es­ti. Täl­löin epäilemät­tä val­tion tukea tarvi­taan, kos­ka muuten työvoima kuolisi pois. Anteek­si, että luin kom­mentin turhan nopeasti. 

    Olen silti eri mieltä.

  89. Sha­keem
    “Har­joit­telijoiden väärinkäytön ongel­mas­ta päästään aivan yksinker­taisel­la työ­sopimus­lain muu­tok­sel­la, eli säätämäl­lä har­joit­telun tapah­tu­van aina työsuhteessa.”

    Tuol­la päästään kyl­lä samal­la myös mon­es­ta harjoittelupaikasta.

  90. “Päin vas­toin! Mitä jous­ta­mat­tomam­mat työ­markki­nat sitä kamalampi kohta­lo on saa­da potkut ja sitä enem­män sitää nöyryyt­tämistä. Jos työ­markki­nat on jous­ta­vat, niin aina voi vai­h­taa sinne mis­sä työn­tek­i­jöitä kohdel­laan kunnolla.

    Tästähän on jonkun ver­ran huhu­jakin, että niil­lä työ­paikoil­la jois­sa pomot ei oo tulos­vas­tu­us­sa ja palkat on niin paljon markki­na­palkko­ja parem­mat (=julkisel­la sek­to­ril­la) kiusaamista esiintyy.”

    Ei tuo ole mikään sään­tö, vaan riip­puu tilanteesta esim jos uusi työ­nan­ta­ja ei kysy entiseltä mielipi­det­tä tai ei väl­itäsi­itä. Usein kuitenkin kysytään ja usko­taan valheet .
    Toisek­si, jos olet vähän parem­mas­sa ase­mas­sa niin sin­ul­la on kil­pailukiel­to mikä estää oma alasi töi­den tekemisen puoleenvuoteen-vuoteen.
    Eri­tyis­es­ti , jos lähtö on riitainen niin työ­nan­ta­ja voi kiusal­la estää uuden työn saan­nin tai pistää sin­ut vuosik­si oikeu­teen. Kuluthan mak­saa työ­nan­ta­jali­it­to, ei yritys.

    Voit olla iäkäs ja/tai menet­tänyt osan työkyvys­tä jol­loin työl­listymi­nen on heikkoa

    Ja yleen­säkin, mik­si yrittäjällä/esimiehellä pitää olla oikeus puhua sinus­ta perät­tömiä eli har­rat­saa rikoll­si­ta toimintaa ????
    Mik­si min­un pitäisi alis­tua ja antaa jonkun ter­ror­isoi­da min­ua tai hil­jaisia työtovereita ?

    Kään­nätkö sinäkin toisen poske­si jos joku sin­ua lyö ?Aina­han voit juos­ta pakoon.
    Mitähän jos isämme ja isoisäm­mekin oli­si­vat vai­h­ta­neet val­tio­ta sotaa käymättömään ??

    Art­turikin eläisi Siperi­as­sa ja hoitaisi poroja

  91. “Tuol­la päästään kyl­lä samal­la myös mon­es­ta harjoittelupaikasta.”

    Nyt nuo “har­joit­telu­paikat” kor­vaa­vat pieni­palkkaisen työn, sekö on parempi ?

Vastaa käyttäjälle Erkki M Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.