_

Houkutteleeko perusturva pummilla elämiseen?

Ketjussa ”Onko Satasen korotus huijausta” nimimerkki Az kirjoittaa 30.6. klo 13:55, että on koko aikuisikänsä elänyt leikatun toimeentulotuen avulla, mutta ei ole kokenut köyhyyttä. ”Se, mistä olen pitänyt kiinni, ja minkä olen aina sanonut suoraan, on, että missään tilanteessa en aio hakea palkkatyötä, en osallistua ainoallekaan kurssille enkä millään muullakaan tapaa edistää omaa palkkatyöllistymistäni.”

Olen joskus itsekin kirjoittanut, että jos elämänhallinta on kunnossa, eikä ole lamauttavia mielenterveys- ja päihdeongelmia, perusturvalla pärjää oikein hyvin.  Valtaosa maailman ihmisistä tulee toimeen vähemmällä ja tulevathan opiskelijatkin. Samalla on sanottava, että suurimmalla osalla perusturvan varassa olevista eivät asiat ole näin hyvin. Jos olisivat, he eivät varmaankaan olisi perusturvan varassa.

Lapsiperheiden osalta voidaan sanoa, että vaikka toimeentulotuen tasolla elävä lapsiperhe voi aineellisesti hyvin, puutteelliset kulutus- ja harrastusmahdollisuudet eristävä lapset ikätovereidensa elämäntavasta, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa – tai sitten ei ole.

Absoluuttinen ja suhteellinen köyhyys ovat eriytyneet toisistaan kauas. Tämä tuo sosiaaliturvaan hankalan moraalisen ja poliittisen ongelman, koska sosiaaliturvan varaan voi heittäytyä vapaaehtoisesti. Työstä kieltäytyminen vie oikeuden työttömyysturvaan, mutta toimeentulotukea voi leikata vain 20 prosenttia tai enimmillään 40 prosenttia ja tämä leikkaus on aina määräaikainen. Kuten Az sanoi ja kuten kymmenettuhannet opiskelijat ovat käytännössä osoittaneet, myös tällä leikatulla toimeentulotuella tulee toimeen, jos osaa.

Varmaankin moni pitää nimimerkkiä Az pahanlaatuisena sosiaalipummina. Joku toinen voisi sanoa, että hän kuuluisi sairauseläkkeelle (ja olisi oikeutettu takuueläkkeeseen!) Helsinkiläinen sosiaalivirkailija, joka poisti Az:lta kaikki tuen leikkaukset, varmaankin oli lähempänä tätä jälkimmäistä tulkintaa.

Kannatan perustuloa, en sen takia, että kannattaisin oikeutta joutilaaseen elämään toisten kustannuksella, vaan koska perustulolta pääsee helpommin siirtymään ansiontyön pariin ja koska perustulo tukisi myös niitä pienipalkkaisia, jotka nyt tekevät työtä tavallaan turhaan. Hehän saisivat jokseenkin saman tulotason tekemättä mitään. Perustulo ei voi kuitenkaan olla koskaan niin korkea, että se riittäisi perusturvaksi muille kuin Az:n kaltaisille selviytyjille. Siksi tarvitaan myös syyperusteista perusturvaa, joka nostaa ansiotason korkeammaksi niille, jotka ovat työmarkkinoiden käytettävissä tai joilla on hyväksyttävä este ansiotulojen puuttumiselle – tai jotka elämäntaitojen puutteiden vuoksi eivät tule toimeen vähemmällä.

Nimimerkille Az maksetaan asuminen sähkölaskuineen ja annetaan lisäksi vähintään 250 euroa muihin menoihin, vaikka hän ilmoittaa kieltäytyvänsä kaikesta. Eikö tätä rahaa voisi saman tien antaa perustulon säännöillä – siis niin, että jos Az lipsuu ehdottomasta periaatteestaan olle tekemättä koskaan työtä, hän saisi rahaa enemmän kuin täysin joutilaana. Ties vaikka miehen ehdottomuus saataisiin joskus kumotuksi.

Huomattakoon, että satasen korotus perusturvaan ei koske nimimerkkiä Az. Hän saa hyväkseen toimeentulotukinormin korotyksen kuudella prosentilla. Korotus on hänen tapauksessaan jotain 15 – 20 euroa kuussa. Korotus tulee työmarkkinatukeen. Sitä ei saa, jos kieltäytyy työstä.

266 thoughts on “Houkutteleeko perusturva pummilla elämiseen?

  1. Perustulo olisi ihan kaunis ajatus, mutta vaikea uskoa että byrokraatit luopuisivat leipäpuustaan.

    Suoraviivainen ja läpinäkyvä kaikille jaettava riittävä perustulo-malli olisi yhteiskunnalle kannattava ainoastaan jos samalla purettaisiin nykyinen harkinnanvaraisen tukisysteemin byrokratiaviidakko, mutta lienee selvää että mikään poliittinen taho ei voi ilmoittaa tavoitteekseen irtisanoa 75% Kelan ja muiden vastaavien instanssien työntekijöistä.

    Pahimmillaan perustulo toteutetaan torsona, eli rahaa jaetaan mutta siten että dsitä edelleen jatketaan monimutkaisilla harkinnanvaraisilla lisillä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Hyvin harvalla perusturva on mikään pysyvä tila. Itse aloin miettimään ”syrjäytyneitä”, jotka olisivat olleet pidemmän ajan perusturvan piirissä.

    Mieleen tuli oikeastaan vain yksi henkilö. Tämä mies oli juuri valmistunut ammattiin kun hänet tuomittiin huumausaineiden käyttörikoksesta ja se esti työllistymisen kotipaikkakunnalla. Vähän ajan päästä mies ymmärsi, että ei tule saamaan töitä ja järjesti elämänsä perusturvan varaan. Hän on nykyisin entinen perusturvan varassa eläjä.

    Toinen jonka voisin kuvitella olleen pitkään perusturvan varassa on henkilö, joka olisi todennäköisesti laitostunut jos olisi syntynyt kymmenen vuotta aiemmin. Nuorempana hän ei päässyt kiinni vankilakierteeseen ja päihdevamma on sen verran hanskassa ettei päihdehuollolla ole miehestä aktiivista otetta. Mielenterveys ja päihdeongelmainen mies ei todennäköisesti työllisty, mutta ei joudu tukitoimienkaan kohteeksi kun ei liikaa hölmöile.

    Merkittävämpää kuin ’houkutteleminen’ on se, että erilaiset tukimuodot ’pakottavat’ toimettomuuteen. Itse perustaisin välittömästi yrityksen jos se olisi mitenkään taloudellisesti kannattavaa. Minulla olisi työtä syys-toukokuulle 12-14 tuntia viikossa ja siitä saisin niin hyvän korvauksen että se yksistään riittäisi hyvään elintasoon. Ongelma olisi sitten se kesä. Kun 9 kuukauden työstä saatavan palkan jakaa 12 kuukaudelle se ei ihan riitä. Pitäisi saada vähintään 3500 kuussa ja siitä jää puuttumaan noin 500. Siksi kannattaa ennemmin ottaa 2200 joka kuukausi ja sluibailla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Miksi puutteellista elämänhallintaa pitäisi tukea antamalla lisää rahaa? Kysymys ei minusta ole moralistinen, vaikka sitä voi moralistisestakin näkökulmasta esittää.

    Puutteellinen elämänhallintahan tarkoittaa, että yksilö käyttää resursseja tuhlaillen ja epätarkoituksenmukaisesti. Raha on talousjärjestelmässämme ikäänkuin puhdas resurssi, eikö tämä analyysi tue nimenomaan sitä, että itse rahaa pitäisi pikemminkin ottaa pois ja antaa muiden määrätä asioista, jos sillä ei tule toimeen?

    En sano tätä siksi, että haluaisin rangaista puutteellisesta elämänhallinnasta, vaan siksi, että jos tarkoituksena on auttaa yksilöä, niin eikö silloin ole mielekkäämpää tehdä jotain mistä on hyötyä tälle yksilölle kuin jotain mistä ei ole hyötyä ja pahimmillaan voi olla haittaa. Avokätinen sosiaaliturva voi pahentaa asiaa, koska se totuttaa yksilön valintoihin, joihin hänellä ei oikeasti ole varaa. Se, että sosiaalitoimi hoitaa laskut kun menot lähtevät lapasesta, johtaa siihen, että ne ovat seuraavalla kierroksella taas suuremmat. Eikä kyse ole edes mistään ”rationaalisuudesta” vaan siitä, että ihminen ei opi toimimaan toisin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Ensinnäkään, minä en pidä täysin totena sitä, mitä nimimerkki Az kirjoittaa. Toisaalta voi paljon olla tottakin kirjoituksessa, mutta otettakoon vielä esille asia, jonka Az itse kertoo, ts. että hänellä on asperger-oireyhtymä. Tuo voi selittää paljon kirjoituksesta ja myös niistä tosista asioista, mitä kirjoitus mahdollisesti sisältää. Se, mikä on totta ja mikä ei ja miksi joku on totta, sitähän emme voi tietää.

    Vakavampi puoli minusta tuollaisissa kirjoituksissa on se, että se leimaa muut sosiaalituen varassa eläjät pummeiksi. Sehän on niin, että kun yksi työtön on pummi, niin kaikki työttömät ovat pummeja. Noin se toimii, vaikka sitten samalla logiikalla voidaan väittää, että kun yksi kansanedustaja vaalitukien osalta on väärinkäyttäjä, niin kaikki ovat sitä. Tai sitten kun yksi johtaja tekee rikoksen, niin kaikki johtajat ovat rikollisia. Vaan vain työtöntä on kiva leimata jostain syystä. Tai muita köyhiä. Siksikö, että heidän puolustautumiskeinonsa ovat vähäisemmät?

    Työttömillä on taatusti ihan riittävän kovaa ja heidän parissaan riittävästi työttömyyden vuoksi masentuneita, joten on tosi ikävää, että masentuneen kirjoituksen perään tulee sitten jonkun sellaisen sepustus kuin mitä Az:n on.

    Mitä tulee sitten tuohon kysymykseen, että houkutteleeko perusturva pummilla elämiseen, niin siihenhän voi hakea vastausta 1980-luvun lopulta. Tuolloinhan sekä sosiaalituet että työttömyyskorvaukset olivat ostovoimaltaan ihan toisella tasolla kuin nyt ja toimeentulotukea sai helposti (tiedän silloisten työtoverieni omakohtaisten kertomusten pohjalta, joita kuuntelin ällistyneenä), vaan miten olikaan tuolloin työttömyyden taso? Se oli lähes olematonta, kai lähinnä kitkatyöttömyyttä. Näin, vaikka esim. työttömän ammattitaitosuoja oli ihan toisella tasolla kuin nyt ja sanktiotkin nykyisiin nähden olemattomat. Ja miksi työttömyystaso oli tuolloin alhainen? Siksi, että oli töitä mahdollista saada. Nyt ei ole.

    Tuolla vähän tilastoa nykytilanteesta eli työttömien määrästä suhteessa avoimiin työpaikkoihin, lähinnä viestiketjun kakkosviesti:

    http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=483780

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Opiskeluaikana pari vuotta sitten asumisen jälkeen jäi ruokaan, liikkumiseen, puhelinlaskuun, opiskeluun ja vaatteisiin noin 200 euroa kuussa. Ihan hyvin sillä eli, kun jaksoi ”köyhäillä”, oli terve eikä koskaan vipannut. Nyt en suurin surminkaan enää palaisi moiseen jos vain voisin suinkin välttää.

    Kannatan perustuloa ehdottomasti koska se leikkaa suurimman osan tukibyrokratiasta pois. säästyisi valtiolta rahaa ja tukien käyttäjiltä hermoja. On ikävää että perustulolla on huono maine ”laiskan palkkana.” Kyllä Suomessa on tukien muodossa perustulo voimassa jo nyt, sen hankkiminen vaan on tehty hyvin vaivalloiseksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. En usko että tuo nimimerkki on totta (saattaa heittää jonkinmoista läppää), ja vielä vähemmän siitä nimimerin läpästä johdettu logiikka on millään tavalla hyväksyttävää.

    Olen kauppatieteiden maisteri, ollut toimeentulotuella lyhyitä työjaksoja (1kk – vuosi) lukuunottamatta yli 10 vuotta. Lähestyn viidenkympin ikää, ja näen tulevaisuuteni mustana – en tule saamaan työtä. En ole alkoholisti, ja olen lopettanut mm. tupakan polton – siksi kun ei ole rahaa edes ruokaan. Ette usko? Katsokaas, on pakollisia menoja, joita toimeentulotuki ei ota huomioon.

    Tämä niukkuus, että ei ole varaa elää kuten normaali ihminen, ja jatkuva nöyryytys ja päähän potkiminen, yhteiskunnasta syrjäyttäminen on sairastuttanut minut. Sairastun myös yllä olevasta valhellisesta tekstistä niin, etten jaksa henkisesti kumota jokaista valhetta toisensa perään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Väite ”… perusturvalla pärjää oikein hyvin” on yliammuttu. Sellaista voi sanoa vain henkilö joka ei ole koskaan elänyt pidempiä aikoja toimeentulotuella.

    Suhteessa johonkin kehittyvän maan kerjäläiseen se voisi pitää paikkansa. Karsisin tuon lauseen riisuttuun muotoon ”perusturvalla pärjää”.

    Azin kaltaisia – heitä minä oikeasti kutsuisin sosiaalipummeiksi – tuskin on kovin isoa joukkoa. Ainakaan minun tuntemieni, satojen 1990-laman työttömien joukossa heitä ei ollut yhtään.

    Lauseet ”Helsinkiläinen sosiaalivirkailija, joka poisti Az:lta kaikki tuen leikkaukset” ja ”Kuten Az sanoi ja kuten kymmenettuhannet opiskelijat ovat käytännössä osoittaneet, myös tällä leikatulla toimeentulotuella tulee toimeen, jos osaa.” ovat ristiriidassa. Leikattu vai leikkaamaton? Ja sitten sosiaalivirkailijoissa ja sosiaalivirkailijoissa on eroja – joku voi poistaa armosta kaikki leikkaukset, mutta ehkä ei pysy kovin kauaa virassaan.

    Missä ovat nuo Soininvaaran esittämät kymmmenet tuhannet toimeentulotuella elävät opiskelijat kun opiskelijoille ei pääsääntöisesti toimeentulotukea myönnetä ollenkaan? Onko tästä jotain dokumentoitua tutkimustietoa?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. En ymmärrä miksi te poliitikot, etenkin siellä vasemmalla laidalla jossa Osmokin olet, käytätte niin tolkuttomasta aikaa ja energiaa näiden erilaisten tukien pohtimiseen ja niiden kanssa sumplaamiseen.

    Eikö olisi tärkeämpää ja pitkällä tähtäimellä kaikille, myös näille tukien varaan heittäytyville, parempi, että käyttäisitte tuon touhukkuutenne työmahdollisuuksien ja työntekemisen edistämiseen, ei työstä pois jäännin tukemisen eri muotojen pohtimiseen.

    Kuvaavaa on, että puhut turhaan tehdystä työstä, ei sellaista ole. Mikään eikä kenenkään ei koskaan ole turhaa, pitsi siis teillä poliitikoilla, joiden työ pääosin näyttää olevan kaikenlaisten turhuuksien pohtiminen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Ihmettelen myöskin AZin kertomaa, sen viesti yllyttää ajattelemaan että kaikkien työttömien ja/tai toimeentulotukea tarvitsevien tilanne olisi kuvatun kaltainen. Esimerkiksi asumisen suhteen ihmisten olosuhteet ovat hyvin moninaisia.

    No, Osmokin toteaa onneksi, että tosiasiallisesti näin ei ole useimpien toimeentuloasiakkaiden kohdalta.

    Ksantippa: ”Vakavampi puoli minusta tuollaisissa kirjoituksissa on se, että se leimaa muut sosiaalituen varassa eläjät pummeiksi. Sehän on niin, että kun yksi työtön on pummi, niin kaikki työttömät ovat pummeja. Noin se toimii, vaikka sitten samalla logiikalla voidaan väittää, että kun yksi kansanedustaja vaalitukien osalta on väärinkäyttäjä, niin kaikki ovat sitä. Tai sitten kun yksi johtaja tekee rikoksen, niin kaikki johtajat ovat rikollisia. Vaan vain työtöntä on kiva leimata jostain syystä. Tai muita köyhiä. Siksikö, että heidän puolustautumiskeinonsa ovat vähäisemmät?”

    Miksi ylipäätään heikossa elämäntilanteessa olevien ihmisten päälle syljeskellään ja heidän kokemuksiaan vähätellään tai pyritään peräti mitätöimään? Minusta se kertoo vakavasta häiriöstä suhteessa kanssaihmisiin ja heidän kärsimyksiinsä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. KariS, eikö perustulo olisi työntekemisen edistämistä? Voidaan miettiä, mitä todellisia ja järkeviä mahdollisuuksia julkisella sektorilla on vaikuttaa työmahdollisuuksiin kuin poistaa asettamiaan työteon ja tuotannollisen toiminnan esteitä?

    Mattik, ainakin joissain selaimissa on mahdollista suurentaa tekstikokoa, esimerkiksi Firefoxissa valikosta Näytä-Sivun suurennus-Suurenna. Toivottavasti tästä on pikaista apua.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Jos ei laske mukaan asumiskustannuksia, mahdollisia velkoja ja elatusmaksuja, sinkku ihminen tulee toimeen Suomessa 300 eurolla kuussa. Siinä on mukana ruoka, vaatteet ja terveys. Kulttuuriosastoa edustaa ilmainen kirjasto. Elokuviin ja urheilutapahtumiin ei ole varaa kovin usein. Nettiyhteys on 30 euroa kuussa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Ksantippa epäilee:

    Ensinnäkään, minä en pidä täysin totena sitä, mitä nimimerkki Az kirjoittaa.

    Tuli sama tunne.

    Jos elintarvikkeisiin lisähyösteenä tupakan poltto, kuluu 119 euroa kuussa, niin syömiseen jää pari euroa päivässä. Sitten kun toimeentulo on leikattu 40 prosenttia, niin muuhun elämiseen jää reilu satku. Eikö se mene jo laajakaistaan, puhelimeen, hygieniaan ja aivan pakollisiin muihin pikkuostoksiin kuta kuinkin?

    Kai tämä ruokailu teoriassa energiataloudellisesti on mahdollista? Kilo makaronia per päivä? Erilaiset puutostilat ainakin saa itselleen vuoden sisään.

    Mutta mitä käytännössä tällainen elämä on? Kyllä elämänhallintaan kuuluu myös ystävien tapaaminen joskus jossain kuppilassa, juhlien järjestäminen, urheiluharrastukset, leffassa käynti jne normaali sosiaalinen elämä.

    En ottaisi oudon erakon vaikutelman (siis tällä kirjoituksellaan, en tunne hemmoa, voihan olla täysi provo) tehnyttä azia nyt malliesimerkiksi elämänhallinnasta.

    Ja kyllä tuossa nyt mamma ja pappa ainakin joitain laskuja makselee…

    Onhan tuo varmasti pöyristyttävää monesta, että voi asua Lauttasaaressa yhteiskunnan piikkiin ja muut raatavat niska limassa maksaakseen az:n elämäntyylin jonkin aspergerin varjolla.

    Itse nyt en kovasti hätkähdä, koska tiedän jo entuudestaan ilmiön.

    Ymmärrän Jugen kommentin hyvin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Tuli vähän sekava kirjoitus, sori lukijoille.

    Mutta kiteytettynä:

    Jos toimeentulotukea leikataan 40 prosenttia, niin sillä ei kukaan elä säällistä elämää. Pitää saada apuja ulkopuolelta tai tehdä pimeää duunia.

    Ehkä pysyy hengissä — en ole kuullut Suomessa nälkään kuolleista, mutta ei se mitään elämänhallintaa enää ole.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Useaan muuhun hyvinvointivaltioon verrattuna Suomessa on matala palkkataso ja korkea hintataso – ostovoima lienee läntisen Euroopan heikoimpia.

    Matalien palkkojen ja ”perusturvien” välinen hajurako on liian pieni. Palkkoja + eläkepalkkoja pitäisi inasen nostaa, jotta rako venyisi kuin naisten kympin hiihdossa ikään.

    Sitten tullaan siihen kysymykseen, miten tämä olisi mahdollista ja miten tasata/helpottaa työnantajien työvoimakustannuksia kokonaisuudessaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Tunnen useita yliopistosta / korkeakoulusta valmistumattomia jotka ovat ikävuodet 20-30 kituuttaneet opintotuella ja sekalaisilla pätkähommilla, ja jotka nyt 30-40 vuotiaina ovat vailla työkokemusta, tutkintoa tai oikein mitään markkina-arvoa niukoilla työmarkkinoilla.

    Nuo ovat täysin terveitä, fiksuja, sosiaalisia yms. periaatteessa aktiivisia kansalaisia, mutta ovat jo osin omasta halustaan työelämän ulkopuolella. Harrastavat lähinnä keskenään hippeilyä ja kuluttavat ilmaista digitaalista viihdettä.

    Syy tuohon on pitkälti se että töitä ei ole, tai töistä saatavaa korvausta ei koeta riittävän houkuttelevaksi. Tiedän myös että monet tekevät pimeitä hommia muutamalla satasella kuussa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. ”Puutteellinen elämänhallintahan tarkoittaa, että yksilö käyttää resursseja tuhlaillen ja epätarkoituksenmukaisesti. Raha on talousjärjestelmässämme ikäänkuin puhdas resurssi, eikö tämä analyysi tue nimenomaan sitä, että itse rahaa pitäisi pikemminkin ottaa pois ja antaa muiden määrätä asioista, jos sillä ei tule toimeen?”

    Täm puhdas resurssi, RAHA, on nyt vakavassa kriisissä, mikäli on uutisia uskominen. Ja useat Euroopan valtiot menettäneet tämän nk. ”elämähallintansa”. Kun puhutaan puutteellisesta elämänhallinnasta löydän kyllä hyviä esimerkkejä myös sosiaalisesti ja taloudellisesti hyvin toimeentulevien ihmisten joukosta, vähävaraisuudella ja elämänhallinnan menettämisellä ei ole välttämättä yhteyttä toisiinsa.

    ”..yksilö käyttää resursseja tuhlaillen ja epätarkoituksenmukaisesti..”

    Mitä voidaan sanoa ihmisten yhteisöistä, yhteiskunnasta joka tuhlaa ihmiselämiä, inhimillisiä resurssejaan ylläpitämällä tuhoavia ja väkivaltaisia rakenteita?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Otsikon kysymykseen pitää vastata, että ei varmaan hirmuisesti houkutusvoimaa sillä. Että määrätietoisesti hankkiuduttaisiin, kouluista tai huonommistakaan työpaikoista. Tosin selvästi alhaisempi taso tai peräti mahdollisuuden puute varmasti pakottaisi koulupudokkaita ja muita nuorempia skarpaamaan kriittisten 17-24 ikävuosien aikaan. Perälauta ja sen pitävyys kun hyvin tiedossa.

    Mutta tuohon pärjäämiseen, tiedän ja tunnen suuren liudan nuoria + aikamiehiä(30-50v.), jotka sillä klaaraa menonsa. Se riittää kyllä runsaahkoon tai lähes jatkuvaan juopotteluun. -Mutta mihinkään muuhun se ei sitten enää riitäkkään. Ja juodakkin joutuu voittopuolisesti kapakkaelämän ulkopuolella, niissäkin sitten huokeamman puolen paikoissa käytävä.

    Hyviä kavereita mulla noissa, mutta sanottava, että en minä varsinaisesti kannata lisärahoitusta tuolle hommalle. Kovasti passivoivaa hommaa, uljas riippumattomuus ei tule sivustaseuraajalle heti mieleen noista, palkkatyöorjuudesta vapautuneista…

    Eri asia sitten, melko paljon, lapsiperheet ja muut päihdehommien ulkopuoliset. Tosin kahta rumempaa jälkeä tekee kun perheenäiti ottaa elämänmittaiseksi rahoituksekseen t.tuen. Tuttavaperheen lapsikin sai kk. sitten kuulla äidiltään ettei kannata mennä kuin ihan vimpan päälle kesätyöhön. Ei se sitten mennyt, tiedän että kahteen paikkaan olisi päässyt.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. Huutolaisen kirjoituksesta selviää, mikä Suomessa maksaa erityisesti isoissa kaupungeissa, asuminen. Jos huutolainen joutuisi itse maksamaan asumisensa, siltojen alla hän olisi. Kirjoitus on siltä osin täysin valheellinen. Hän ei tulisi alkuunkaan toimeen ilman ilmaista asuntoa ja sähköä. Aika moni suomalainen eläisi leveästi ilman asumiskustannuksia eli pysytään siltä osin totuudessa.-

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Ode: Itse kerroit kymmenien tuhansien opiskelijoiden elävän toimeentulotuella. Pelkällä opintorahalla en usko kymmenien tuhansien elävän. Kyllä siinä hyvinvoivat vanhemmat tai sukulaiset joutuvat auttamaan ja varmaan töitäkin tehdään jos ei virallisesti niin pimeänä. Kas kun opintorahan nostavat hyvinvoipien perheidenkin lapset kun sitä ei opintolainojen tavoin tarvitse maksaa takaisin. Joskus aikoinaan varakkaiden lapsetkin nostivat opintolainoja niiden halpojen korkojen vuoksi ja sijoittivat ne tuottavasti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. Yhteiskuntaan ei ole pakko ottaa osaa, mutta sen ulkopuolella eläminen on aika vaikeaa, jos muut ottavat eikä ole mitään paikkaa, jota joku muu ei omistaisi.

    Itse opiskeluaikanani elin silloisella opintorahalla todella herroiksi sen pari vuotta, jonka opintoihin käytin työelämän ulkopuolella. Makaronilla, pakastevihanneksilla jne. ihan hyvin silloin eli. En kuitenkaan ajattele, että se on mielekäs malli sosiaaliturvalla elävälle, koska silloin oli sellainen asenne ja fiilis, että elämässä ollaan menossa eteenpäin. Jos olisi silloin ollut kokemuksena, että elämä on sellaista ja tulee olemaan sellaista useampia vuosia, niin varmaan olisin ahdistuneempi.

    Ongelma ei minusta ole tämä, vaan se, että elämänhallinta on monilla puutteellinen. Tästä kertovat pikavippikierteet tms. maksamattomat laskut. Olen nähnyt tällaisiin tilanteisiin joutuneita ihmisiä. Kertakaikkiaan en usko, että näitä ongelmia ratkaistaan antamalla lisää rahaa, koska kuten sanoin, kaikki menee, mitä tulee, eikä riitä, ja se on ongelman ydin, ei mikään partikulaarinen summa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. ”Luit väärin, tosin ilmaisuni oli ehkä epätäsmällistä. Kymmenet tuhannet opiskelijat osoittavat, että toimeentulotukinormia pienemmillä tuloilla voi elää.”

    Mutta useat kymmenet tuhannet opiskelijat ovat juuri lapsikynnykseltään pois päässeet kun menevät opiskelemaan, ja väitän, että erittäin usein juuri opikelijoiksi ryhtyneiden vanhemmat tukevat opiskelijalapsiaan taloudellisesti usean vuoden ajan.

    Eli ei opiskelijan talous ”virallisesti” koostu pelkästään opintotuesta ja opintolainasta.

    Mitä taas tulee n. 50 vuotiaan työttömän talouteen, niin usein perintö on tulemaisillaan ja työttömän vanhemmatkin ovat jo pudonneet köyhien joukkoon siinä mielessä, että eivät rahallisesti pankkitililtään voi avustaa työttömiksi ja loukkuun jääneitä n. 50 vuotiaita lapsiaan sen takia, kun eläkettä ei euromääräisesti paljoa enää ole saatavissa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. Syy yleiseen närkästykseen on se, että Az ei surkutellut tilannettaan ja madellut työssäkäyvien edessä kiittäen almuista. Az elämäntapa on täysin vastoin yleistä normia. Tavallinen tallaaja ei käsitä alkuunkaan mitä se merkitsee elää yhteiskunnan ulkopuolella. Katsotaanpa kuvitteellista looseria: työkyvytön, rutiköyhä, sosiaaliset suhteet olemattomat (ei tyttöystävää tai kavereita) ja mielenterveysongelmia. Vaikea kuvitella, että kukaan haluaisi tämän paketin omalle kontolle, kitkuttaa sossun tuloilla ja kuvitella, että elämä on ihanaa. Hullun paperit tuosta saa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  23. On totta, että kymmenet tuhannet opiskelijat elävät niukalla toimeentulolla. Mutta pitää muistaa, että tälläiset opiskelijat ovat pääsääntöisesti psyykkisesti terveitä nuoria. Esimerkiksi yliopisto-opiskelu saattaa tuoda hyvinkin paljon mielekästä sisältöä elämään, jolle voidaan laskea myös rahallinen arvo esim..

    Monet saavat myös vanhemmiltaan avokätisesti tukea…opiskelija-alennukset…miltei ilmainen ruokailu yliopiston ruokaloissa…halpa asuminen solussa..käytännössä ilmainen harrastustoiminta opiskelupaikan kerhoissa…

    Tilanne on täysin toinen sairaalla ihmisellä, jolla ei ole mielekästä sisältöä elämässään ja jonkinlaisen tyydytyksen hankkimiseen joutuu sijoittamaan oikeaa rahaa sen sijaan, että valtio maksaisi onnellisuutta tuottavan sivistyskerhon, esim. yliopiston.

    Kansalaispalkka/perustulo on tosiaan käytössä jossain muodossaan esimerkiksi opiskelijoilla, joilla se toimii liiankin hyvin. Yllättävän moni opiskelija haluaa tienata opiskelujensa päälle vaikka saavatkin sitä niin riittoisaa opintotukea. Lisäksi sairaus- ja vanhuuseläkkeen päälle saa tienata rahaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  24. Heitetään tässä yhteiskunnan loisena toisten kustantamaa kyrsää jyrsien ilmaan seuraavia kymysyksiä.

    t. Tulevaisuuteen varautuneena

    Mikä on tämä puutteellinen elämänhallinta?

    Kas, täällähän olikin jo vastaus.

    > Puutteellinen elämänhallintahan tarkoittaa, että yksilö käyttää resursseja tuhlaillen ja epätarkoituksenmukaisesti.

    Noin vihreästä näkövinkkelistä jokainen Hummerin omistaja on kait tuollainen. Mitä ehdotat ratkaisuksi?

    Nyt on mahis muuttaa määritelmää. Kamoon, kyllä saat sen vastaamaan meitä luuseri-työttömiä!

    Miksi juuri sinä olet asiantuntija ratkaisemaan, mikä se on?

    Miksi sosiaalihuollon pitää puuttua puutteelliseen elämänhallintaan?

    Jos työtön (tai joku muu) vakuuttaa, että hänellä ei ole puutteellista elämänhallintaa, niin miksi sinä tai joku muu on kuitenkin asiantuntija kieltämään tämän asian.

    Miten paljon Suomessa näitä puutteellisen elämänhallinnan ihmisiä on?

    Kenelle heistä pitäisi jotain tehdä?

    Mitä?

    Minkälaisia pakkohuoltotoimenpiteitä kannatat asiassa? Onko kohteen mielipiteillä asian suhteen väliä?

    Minkälaista panos/tuotos-suhdetta oletat puutteelliseen elämänhallintaan puuttumisessa?

    Miksi joutilas elämä on lähtökohtaisesti huono asia?

    Jos nyt lähdetään lajittelemaan ihmisiä, niin kumpaa uskoisit enemmän, jos hän sanoisi, ettei ole puutteellista elämänhallintaa:

    – peruskoulukoulutuksen saanutta, jolla ei ole mainittavaa työhistoriaa

    – ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanutta, jolla on rikkonainen, mutta kuitenkin pitkiä työsuhteita sisältävä työhistoria

    Entä jos jompikumpi olisi ylipainoinen… …ruma… …keski-ikäinen…

    Ratkaisisitko puutteellisen elämänhallinnan olemassaoloa psykologisilla kokeilla?

    Vaatisitko kohteen pankki- ja kuittitiedot?

    Pitäisikö kohteen asunnossa käydä?

    Onko röökaaminen puutteellista elämänhallintaa? Entä alkoholin käyttö? Baareissa käynti? Alkoholin runsas käyttö?

    Määritellään kohde A. Otetaan tässä esiin asioita, joita pidetään vaihtelevassa määrin huonoina. Sanotaan myös, että muita ”pahoja tapoja” et voi olettaa (esmes työssään A ei ole lusmuillut, kertyneet velat on maksettu pois, ei missään tekemisissä poliisin kanssa koskaan). ”Hyviä tapoja” ei oteta huomioon (oikeasti niitä ei oteta muulloinkaan kuin hymisten huomioon: ”Hmmm, ei velkaa. Ei sovi profiiliin. Eteenpäin kohteen arvioinnissa!”). Onko kohteella A puutteellinen elämänhallinta? Jos on, niin mitä pitäisi tehdä.

    – yli kolme vuotta työttömänä (entä jos tämä tilanne jatkuu viisi, seitsemän, yhdeksän, kymmenen, 20 vuotta?)

    – tänä aikana yhdessä työhaastattelussa tuloksena ei työpaikkaa, lukuisia lukuisia työhakemuksia vaihteleviin töihin

    – yliopistokoulutus pienelle alalle, jossa ei työpaikkoja (sivuhuomautuksena, ei niitä kyllä ole oikein millään alalla, katsokaa tilastoja); työhistoriaa

    – (yliopisto)koulutusta suht suurelle alalle, jota pidetään ”tulevaisuuden alana”, mutta jossa ei oikein myöskään näytä löytyvän töitä, itse asiassa jotkut suuret toimijat tässä viime aikoinakin ovat potkineet ihmisiä pois; ei oikein papereita, joilla todistaa osaavansa alaa; työhistoriaa

    – runsas alkoholin käyttö (oliko se raja kymmenen ravintola-annosta viikossa? joka tapauksessa yli mennään), lähinnä olutta nykyiseen suomalaiseen tyyliin, mutta kotiviiniä yhä enemmän, kun rahan vähyys työttömyyden pitkittyessä on ruvennut vaivaamaan

    – runsas ylipaino

    – keski-ikä

    – ei urheilua, mutta hyötyliikuntaa (esmes kiinteistöä joskus viikonloppuna raivatessa, ja ei mitään muka-liikuntaa, vaan 3-4 tunnin jaksoja), kuitenkaan tämä ei kompensoi epäterveellisiä ruokatapoja

    – epäterveelliset ruokatavat (lihaa; riisiä; perunaa; sokeria; aspartaamia; ahmiminen; ei kaunis syöminen: vaan haarukka oikeassa kädessä, jos vaan voi; ei välitä, vaikka koko ruoka olisi lisäaineita, ne on tosi jees); älkää valehdelko ihmiset, täälläkin on iso joukko näitä hiilarien vastustajia ja oikeiden ruokailutapojen kunnioittajia: kyllä esmes aspartaamin käyttäminen vaan sattuu olemaan joukolle ihmisiä vihje idiotismista

    – ei karismaa, jolla voisi vakuuttaa sinua edes asioissa, joissa on asiantuntija

    – kiinteistön omistaminen, vaikka on työmarkkinatuella ja asumistuella; (”Miten se työtön kehtaa _omistaa_ jotain! Hyi!”)

    – auton omistaminen ja käyttö; (”Miten se työtön kehtaa _omistaa_ jotain! Hyi!”)

    – toimeentulotukea ei mahdollista saada, koska omistaa; (”Miten se työtön kehtaa _omistaa_ jotain! Hyi!”), (”Miten se tulee toimeen, kun ei saa toimeentulotukea? Varmaan rikollinen tai jotain!”)

    – muutama parkkisakko viimeisen viiden vuoden aikana

    Sitten ihan oma vastaus. Pikavippien ottajat, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin, saa kyllä olla kohteena elämänhallinnan puutteen parantamiselle. En oikein voi tuntea sääliä noita kohtaan.

    Muuten ihan toinen kymysys. Missä sitä pimeää työtä on ja miten sitä saisi? Koko elämäni aikana en pahemmin ole kenenkään pimeää työtä Suomessa kuullut tekevän. Jotain aivan mitättömiä remppahommia ehkä. Näin työttömänä voisin jopa olla kiinnostunut itse. Hui kauhiaa! Tästäpä voi tulla jopa rikosrekisteri!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  25. Puutteellista elämänhallintaa on, että viivyttää valmistumistaan (muun alan) pätkätöillä eikä ota opintolainaa.

    Suomesta puuttuu stipendijärjestelmä, jolla kannustataan lahjakkaita. Tällöin huippuarvosanoja saavilla olisi mahdollisuus saada esimerkiksi opintolainaa vastaava raha stipendinä. Tällöin toki vastaavasti yleistä opintorahaa vastaavalla määrä pienennetään.

    Yhteiskunnan varoilla on varsin onnetonta kouluttaa ihmistä, joka saa sekä huonoja arvosanoja että tekee siinä sivussa hanttihommia. Tuloksena on henkilö, joka ei papereillaan tule tekemään mitään.

    Yliopisto-amk systeemi tukineen ja rahoituksineen on vielä kehnommassa jamassa kuin sevelvollisuuden rahoitus.

    Jos lähtökohtana on, että opiskelleessa on sama toimeentulo kuin työssäollessa, siihen yhteiskunnalla ei ole varaa. Opintoraha ja asumistuki taas houkuttelevat pätkätöihin kaupan kassalle eivätkä opiskelemaan.

    Suomen ovat maailman koulutetuimmaat hampurilaisten paistajat, joka toki vaikuttaa makuun myönteisesti. Mutta senkö vuoksi täällä annetaan ilmainen koulutus ja opintotukea? Eikö näiden ihminen henkinen pääoma olisi jossain vaiheessa paremmin käytössä jossain muualla?

    Opintolainaa taas vierastetaan täysin käsittämättömällä tavalla. Jos ihminen lähtökohtaisesti ei tutkinnon suoritettuaan usko pystyvänsä maksamaan opiontolainaa, jotain on asenteessa pahasti pielessä. (Joo, joo, olen menossa alalle X, josta… no, niin, kannattaisiko sitten miettiä vähän pidemmälle). Ilmeisesti Suomessa ei ole riittäviä tuloeroja akateemisten ihmisten ja muiden välillä? Eikö koulutusjärjestelmämme sitten anna yliopistoissa riittävää osaamista, jotta ihmiset eivät edes usko voivat elättää itsensä valmistuttuaan?

    Kaikkialla muualla maailmassa yliopistokoulutus on merkittävä etoikeus ja tapa parantaa elmäänsä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  26. Kyllä minä uskon, että AZ kirjoitti totta ja tämä asperger-diagnoosi selvensi vähän näitä aikaisempiakin näkökulmia. Noinkin voi elää rikasta elämää.

    Tiedemies on myös oikeassa ja tämä on oikeasti tämän individualistisen hyvinvointiyhteiskunan paradoksi: miten saa kerrottua aikuiselle ihmiselle, että hän ei näytä hallitsevan elämäänsä – ja miten sitä asiaa voisi auttaa.

    Konkreettisimin tämä näkyy siinä, kun esim. luokanvalvojana yrittää keskustella huoltajan kanssa lapsen ongelmista, huoltajan prepaid-kännykästä ei vastata ainakaan ihan selvin päin. Olen valmis tekemään paljon oppilaani edestä, mutta tämmöiset keskustelut ovat ns. harmonikasta.

    Yksi tabu tuntuu olevan se, että ihmisen täydellinen elämänhallinnan puuttuminen ei koskaan saisi aiheuttaa paheksuntaa, koska aina jossakin lymyää se ”kunnollinen ihminen, jolla ei ole päihdeongelmaa ja joka on pitkäaikaistyötön ihan ilman omaa syytään – ja samoin hänen kaikki viisi lastaan ja heidän viisi eri isänsä – joista kolme on vankeinhoitolaitoksen hoitotoimenpiteiden piirissä ja kaksi pyrkii kuiville”.

    Itse häpesin 60 – 70-luvulla kansakoulun vaateavustuksia ja vapaaoppilaspaikkani oppikoulussa ja mielestäni se häpeä oli aiheetonta. Silti – olisiko mitään mieltä siinä, että ihmiset edelleenkin häpeäisivät edes jotakin – esimerkiksi sitä, etteivät kykene tarjoamaan lapsilleen rauhallista kasvuympäristöä.

    Touko Mettinen
    häpeä kunniaan

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  27. Kuluttajatutkimuskeskus on laaatinut kohtuullisen minimin viitebudjetit käyttäen apunaan tutkijoita, kuluttajia ja asiantuntijoita. Ne pyrkivät vastaamaan kysymykseen minkälaista kulutustasoa ihmiset pitävät välttämättömänä. Ne ovat tietysti aivan eri tasoa kuin jonkun ääripihin, vapaaehtoisen köyhäilijän käsitys siitä mikä riittää.

    Tuossa on ruokaviitebudjetti. Alle 45-vuotiaalle on laskettu ruokamenoiksi siinä 282,50 euroa kuussa.

    http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5462/2010_126_tyoseloste_ruokabudjetti.pdf

    Eräs tärkeä asia ottaa huomioon tukien riittävyyttä arvioidessa on se, että sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen vaatii usein tiettyä elintasoa. Myöskin poika/tyttöystävän/puolison hankinta. Opiskelijoilla se ei ole ihan yhtä suuri ongelma koska usein kaveritkin ovat köyhiä.

    Pitempien matkojen julkinen liikennekin on kallista, jos pitää tavata vaikka omaisia, ystäviä tai sukulaisia jotka asuvat eri paikkakunnalla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  28. Noinkin voi elää rikasta elämää [az:n tyyli].

    Elämän rikkaus on toki hyvin subjektiivinen kokemus.

    Minulle rikas elämä ei voi koskaan olla ainoastaan itsensä vuoksi elämistä. Tarvitaan joko työ, joka on merkityksellistä jonkin kokonaisuuden kannalta tai lapset, ehkä parisuhde, mieluiten kaikki. Rikkaaseen elämään kuuluu myös konkreettiset päämäärät eli tulevaisuusorientaatio varsinkin nuorehkon ihmisen kohdalla. Iäkkäänä päämäärät ikään kuin ulkoistuvat koskemaan omia lapsia, kummilapsia ym., mutta jatkuvuus on tärkeä tunne minulle.

    Az:n elämä näyttäytyy silmissäni siis tyhjältä ja jotenkin turhalta. Itsensä kehittäminen itsensä kehittämisen vuoksi ei muuta tätä. Mutta korostan, että tämä on nyt minun näkökulmani. Eli az:n ei pidä missään nimessä loukkaantua.

    Edelleen minusta on mahdotonta, että 40 prosenttia leikatulla toimeentulotuella ostellaan säännöllisesti kirjoja ja käydään Lapin lomilla.

    Az:n tarina asettaa vähän outoon valoon ihmiset, joilla on vaikeuksia tulla toimeen leikkaamattomallakin perusosalla. Nämä eivät suinkaan aina ole elämänhallinnan puutteesta kärsiviä juoppoja, vaan tavallisia ihmisiä, jotka joskus haluavat ilahduttaa läheisiään juhlilla ja lahjoilla, käydä sukuloimassa toisella paikkakunnalla useammin kuin kerran vuodessa ja kaiken kaikkiaan elää jota kuinkin normaalia elämää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  29. Luit väärin, tosin ilmaisuni oli ehkä epätäsmällistä. Kymmenet tuhannet opiskelijat osoittavat, että toimeentulotukinormia pienemmillä tuloilla voi elää.

    Voi elää, mutta miten. Eiköhän pääosalla opiskelijoista ole jonkinlainen työ tai sitten nostetaan opintolainaa.

    Tai kyllähän yksi sukulaiseni taisi elää vuoden pari pelkän opintotuen varassa.

    Hän on nuukuuden perikuva, oli tuona aikana ja on edelleenkin. Hän on erittäin kätevä käsistään ja hän on niitä onnenkantamoisia, joilta onnistuu mikä vain, myös ruoanlaitto, joten hän loihtii maukkaan aterian mistä vain, mitä taitoa kaikilla ei ole eikä voi odottaa olevankaan.

    Kummasti hän kuitenkin taisi siitä huolimatta ilmaantua ruoka-aikaan sukulaisiin, äitinsä jääkaapissa taisi ja taitaa olla edelleenkin aina ruokaa hänen varalleen. Taisi hän saada sukulaisilta myös jonkin verran rahallista tukea. Jos hän jonnekin matkusti, niin kyllä vastaanottaja matkan maksoi, vaatteita hän ei ostanut, vaan sai ne muilta ja taitaa saada edelleenkin, vaikka opintojen ohessa osa-aikaisesti nyt työtä tekeekin.

    Noilla ehdoin se onnistuu, mutta tuskin, jos joutuu täysin omasta elämästään vastaamaan, niin kuin työtön pääasiassa joutuu.

    Muuten, mitä tulee tuohon perustulon alentamiseen, niin lain valmisteluvaiheessa joku oikeusoppinut taisi antaa lausunnon, minkä mukaan perusturvan alentaminen on perustuslain vastaista. Minulla on ollut joskus linkki tuohon lausuntoon, mutta keskustelupalsta, jolla se oli, kaapattiin. En ole löytänyt lausuntoa mistään muualta enkä muista, kuka oli lausunnon antaja, joten ehkä Soininvaara voisi sen auttaa asiassa?

    Perustuslakivaliokunta taisi antaa lausunnon, ettei alentaminen ole perustuslain vastaista, vaan taitaa olla niin, että perustuslain lausunnoissa puhuu enemmän politiikka kuin perustuslaki, sen luokan lausuntoja sieltä on mielestäni tullut. Suomeen tarvittaisiin minusta perustuslakituomioistuin. Sen luotettavuus voisi olla parempi kuin perustuslakivaliokunnan, mikäli tuomioistuinta ei sitten miehitettäisi poliittisin perustein.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  30. Elina kirjoitti 1.7.2011 kello 17:11:
    ”Mutta mitä käytännössä tällainen elämä on? Kyllä elämänhallintaan kuuluu myös ystävien tapaaminen joskus jossain kuppilassa, juhlien järjestäminen, urheiluharrastukset, leffassa käynti jne normaali sosiaalinen elämä.
    En ottaisi oudon erakon vaikutelman (siis tällä kirjoituksellaan, en tunne hemmoa, voihan olla täysi provo) tehnyttä azia nyt malliesimerkiksi elämänhallinnasta. …
    Onhan tuo varmasti pöyristyttävää monesta, että voi asua Lauttasaaressa yhteiskunnan piikkiin ja muut raatavat niska limassa maksaakseen az:n elämäntyylin jonkin aspergerin varjolla.”

    Hieman off-topic, mutta normaali sosiaalinen elämä ei taida kuulua asperger-ihmisten vahvuuksiin.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Asperger

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  31. Tässä on muuten vähän huonostimääriteltynä käsite ”elämänhallinta” ja se on, nyt kun omankin kommenttini luen, helposti tulkittavissa moralistiseksi leimaksi sille, että ihminen on jonkinlainen hulttio.

    Tätähän se ei tarkoita. Elämänhallinta voi olla puutteellinen toki jonkin ilmeisen syyn, kuten päihdeongelman tai vaikka tarkkaavaisuushäiriön vuoksi. Ihminen voi olla masentunut siten, että esimerkiksi aloitekyky on mennyt ja suunnitelmallisen ruoanlaiton tapainen useamman tunnin aikajänteellä toimiminen on erittäin vaikeaa tai mahdotonta. So. yksilö makaa sängyssä tai katsoo televisiota, kunnes nälkä yllättää ja sitten kaapit ovat tyhjät, joten on ”pakko” tilata pitsa tms. Asiaa itseasiassa pahentaa se, jos asuu alueella, jossa tämäntapaisia palveluita on paljon. Se voi myös näkyä vaikka niin, että jos puhelinmyyjä soittaa, niin ei osaa sanoa ei, ja kun puhelimessa ostettu tavara tulee, ei saa aikaiseksi perua tilaustaan.

    Kuten yllä totesin, se, että yksilölle annetaan enemmän rahaa, ei auta, vaan periaatteessa pahentaa tätä ongelmaa. Se tekee myös mahdolliseksi tällaisten yksilöiden hyväksikäytön. Ilmeinen esimerkki nyt on päihdeongelma, mutta olisi mielenkiintoista nähdä vaikka puhelinmyynnin tilastoista, että kuinka iso osa asiakkaista on toimeentulotuen asiakkaita.

    (Sivumennen sanoen, mäkkärin euron juustohampurilaistarjouksessa on oikeasti aika hyvä hinta-laatusuhde köyhimmillekin, niitä syö alle satasella kuussa kolme päivässä, siinä on jo 48 grammaa proteiinia, lopun energian voi hyvin hankkia kaurapuurosta, jolloin pärjää hiukan reilu satasella kuussa. Ja tämä ei todellakaan ole mikän suositus)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  32. Aspergerin oireyhtymä ei totisesti estä työntekoa. Usein asperger-tyypit ovat oivallisia työntekijöitä pitkäjänteisyyttä ja pikkutarkkuutta vaativassa työssä, esim. tutkijoina, jos älli riittää.

    Kyllä az:n elämänvalinnan kohdalla kyse on jostain muusta.

    Koko diagnoosinkin voi kyseenalaistaa ja näin monet asiantuntijatkin tekevät. On aivan kulttuurisidonnainen suuntaus patologisoida ihmisen temperamentin piirteitä, jotka ehkä vaikeuttavat, mutteivät estä normaalielämää.

    Sosiaaliset suhteet ovat aspergerille vaikeita. He ovat niitä työpaikan omituisia, usein syrjäänvetäytyviä kollegoja, jotka nauravat aina väärässä paikassa, jos ollenkaan nauravat, ahdistuvat spontaaneista tilanteista, eivät juurikaan kysele toisilta, miten loma meni tai jos kysyvät eivät ole vastauksesta mitenkään kiinnostuneita ym.

    Itse kuitenkin luennoivat monotonisesti, pitkään ja hartaasti omista kiinnostuksen kohteistaan huomaamatta lainkaan toisten mahdollista kyllästymistä.

    Ei sen kummempaa….

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  33. Timo Harakka kysyy Osmolta, mutta minä vastaan:

    Mistä tiedät että Az on mies?

    Minun naisen vaistoni ainakin sanoo, että kyseessä on aivan varmasti mies. Tarkoitan tyylillisiä, mutta myös asenteisiin ja ajatuksiin liittyviä seikkoja tekstissä. Ihan sanavalintoja myöten kielenkäyttö on sukupuolittunut yleensä vahvasti.

    Toimittajana ymmärtänet?

    Az ei kylläkään ole tyypillisimpiä esimerkkejä tästä, mutta kuitenkin lähden ehdottomasti siitä, että mies on kyseessä.

    Osmo näkee sähköpostiosoitteet ja on ainakin vakikirjoittajien henkilöllisyydestä tietoinen. Siksi ”uskalsi” käyttää mies-sanaa, jos ei muuten täysin varma ollut.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  34. Koska työtä ei kuitenkaan riitä kaikille niin Az:n tekoa voi pitää – jos ei nyt altruismina niin – uhrautumisena muiden puolesta omien epätavanomaisten mielihalujen vuoksi.

    Oon ollu yli vuoden työttömänä ja vaan reilu puoli vuotta oli kivaa, sitten alko tuntua ankealta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  35. Kalle Narhu:

    Eräs tärkeä asia ottaa huomioon tukien riittävyyttä arvioidessa on se, että sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen vaatii usein tiettyä elintasoa.

    Niin jos ei oo rahaa kaikkeen, niin tottakai jostakin pitää tinkiä. Ehkä joutuu tinkimään niistä ystävistä joiden pitäminen on kallista.

    Myöskin poika/tyttöystävän/puolison hankinta.

    ? Jos nyt ei tilaa puolisoa postimyynnistä, niin eihän se maksa? Jos oletat, että puolisot valitsee kumppanin rahan perusteella, niin ei siitä oo mitään apua, että otetaan joltakin pois rahaa ja annetaan sitä toisille. Kuitenkin kaikki ihmiset sijoittuu johonkin järjestykseen varallisuuden mukaan.

    Opiskelijoilla se ei ole ihan yhtä suuri ongelma koska usein kaveritkin ovat köyhiä.

    Jos kokee, että ystävien pitäs olla yhtä köyhiä ku itte, niin miks ei voi aikuisena sit seurustella muiden köyhien kanssa? Miks joltakin pitäs ottaa rahaa pois, että joku toinen vois seurustella rikkaampien ihmisten kanssa?

    Pitempien matkojen julkinen liikennekin on kallista, jos pitää tavata vaikka omaisia, ystäviä tai sukulaisia jotka asuvat eri paikkakunnalla.

    Niin rajallisilla resursseilla ei voi saada kaikkee. Jos haluaa asua kaukana sukulaisista, mutta silti haluaa tavata niitä, niin sitten pitää varmaan tinkiä jostakin muusta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  36. Onnellisuudesta tässä on lopun perin kyse. Köyhyys on rikkaissa maissa aina suhteellista. Eräät on vaan syntyneet huulet lerpallaan, katkerina ties mistä. Ehkä pääsyy on kateellisuusgeeni. Tähän Elina Karjalainen ja Uppo Nalle:

    ”Ihmiset tahtovat kaiken laista, vieraita tavaroita vieraista maista. Pian on nurkat täynnä kamaa, elämä on kuitenkin yhtä ja samaa. Onneen ei tarvitse tavaraa hankkia, siihen ei tarvita edes pankkia.”

    Kreikkalaisetkin saattaisivat olla nyt onnellisempia, jos heillä ei olisi ollut pankkia tavaran hankkimiseen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  37. Timo Harakka:

    Mistä tiedät että Az on mies?

    Az:

    ”Asunnossani on tällä hetkellä pakollisten jääkaapin jne. lisäksi viisi tietokonetta, laajakuva/HD-televisio, kaksi digi-boxia… …pelikonsoli ja sille 50+ peliä”

    Tohon päälle Az:n panostus nettikirjoitteluun.

    Lupaan syödä hatullisen paskaa jos Az osottautuu naiseks.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  38. Jotkut poliitikot ovat esittäneet, että työn tekemisen tulee aina olla kannattavampaa kuin toimettomana olo. Tämä on mielestäni ihan hyvä periaate.

    En voi kuitenkaan olla huolestumatta siitä, kuka oikeasti haluaa tehdä tulevaisuudessa kaikkein pienipalkkaisimmat työt, jos tukien varassa pääsee samoille ansioille. Työssä käymättömällä on lisäksi aikaa (ja moraalinen oikeus) seistä leipäjonoissa tai dyykata ruokansa kauppojen roskiksista ja huonekalunsa roskalavoilta ja kierrätyskeskuksista. Halpatyössäkäyvillä ei usein ole aikaa tai edes voimia työpäivän jälkeen tehdä mitään moista.

    Lisäksi tukien varassa elävällä on aina halutessaan mahdollisuus ottaa vastaan verokirjattomia keikkoja lasten vahtimisesta vaikkapa omakotitalon maalausurakkaan asti. Tällaisista keikoista ei todellakaan ole pulaa. Näin elintaso saattaa muodostua huomattavasti pienipalkkaista korkeammaksi.

    Niille ihmisille, joille asuinalueella, designhuonekaluilla tai ”perusporvarillisen elämän” kulutustuotteilla ja viitekehyksillä ei ole merkitystä, on toimettomuus hyvin houkutteleva vaihtoehto elää, mikäli toisessa vaakakupissa on saman elintason takaava pienipalkkainen työ.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  39. Elina:

    Minulle rikas elämä ei voi koskaan olla ainoastaan itsensä vuoksi elämistä. Tarvitaan joko työ, joka on merkityksellistä jonkin kokonaisuuden kannalta tai lapset, ehkä parisuhde, mieluiten kaikki. Rikkaaseen elämään kuuluu myös konkreettiset päämäärät eli tulevaisuusorientaatio varsinkin nuorehkon ihmisen kohdalla. Iäkkäänä päämäärät ikään kuin ulkoistuvat koskemaan omia lapsia, kummilapsia ym., mutta jatkuvuus on tärkeä tunne minulle.

    Kaikki eivät ole samanlaisia luonteeltaan. Introvertilla ei ole kaipuuta ihmisten pariin. Pari hyvää ystävää riittävät mutta nekään eivät ole välttämättömiä. Itselläni ei ole ollut ainuttakaan ystävää vuosiin. Harrastukset, lenkkeily, ulkomaanmatkat, kahvilassa ja puistossa lukeminen, blogikeskustelut yms. poistavat eristäytymisen tunteen.

    Päämäärien ulkoistamista voi soveltaa omaa lähipiiriä laajemmallekin. Jos on kiinnostunut yhteiskunnasta, ympäristöstä, tieteestä ja filosofiasta niin niistä löytyy paljon mielenkiintoista seurattavaa koko elämän ajaksi. Jatkuvasti tapahtuu jotain uutta ja jännittävää. Esimerkiksi kuluva vuosi on sujunut mukavasti kotimaan politiikkaa seuratessa. Siinäkin syntyy tietynlainen osallisuuden tunne.

    Minulla on niin paljon yksinäisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita että muut ihmiset ovat jo aikoja sitten tavallaan unohtuneet. Olen ollut niin kauan yksin ettei minulla ole mitään normaalin sosiaalisuuden mittapuuta johon voisin verrata nykyistä elämääni ja kokea siten oloni yksinäiseksi. Jos saisin ystäviä, en edes tietäisi mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. Minulla ei ole kokemusta ystävyydestä. En tunne ystävyyden etikettiä. Ihminen mukautuu tiettyyn elämäntapaan eikä osaa enää kuvitellakaan muuta.

    Töissä en ole ollut koskaan päivääkään. Olen hakenut elämäni aikana tasan yhtä työpaikkaa, vuosia sitten. Asun vuokrayksiössä arvostetussa ja kalliissa kaupunginosassa. Vanhempani ovat pienituloisia.

    Minulle on todennäköisesti tarjolla vain niin huonoja töitä, että töihin meneminen toisi vielä räikeämmin esille alhaisen sosiaalisen statukseni ja epäonnistumiseni elämässä. Kokisin olevani enemmän luuseri kuin nyt vaikka objektiivisesti asia olisi päinvastoin. Työn myötä menettäisin samalla loputtoman vapaa-aikani, kolmen kuukauden kesälomani. Tuntuu, että on parempi pysytellä yhteiskunnan ulkopuolella. Ihminen muuttuu luuseriksi vasta joutuessaan kosketuksiin muiden kanssa. Autiolla saarella kukaan ei ole luuseri.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  40. Eikö kenellekään ole tullut mieleen kyseenalaistaa sitä, miksi kaikkien pitäisi tahtoa palkkatyöhön? Hallitus asetti työttömyystavoitteekseen 2015 mennessä 5%: siis pyritään siihen, että työttömiä olisi max 5%. Nollatyöttömyyteen ei pyritä, koska se ei olisi nykytilanteessa vähimmässäkään määrin realistista. Eikö tästä suoraan voida johtaa, että jos työttömiä joka tapauksessa on jonkinmoinen osuus työikäisestä väestöstä, olisi aina parempi mitä suurempi osa tästä määrästä olisi vapaaehtoisia. Silloin työtä tahtoville ja tarvitseville riittäisi useampia työpaikkoja, ja useamman ihmisen elämäntilanne olisi omien toiveiden mukainen. Työttömäksi tahtovia ei kuitenkaan varmasti ole edes murto-osaa tuosta 5%:sta, joten vapaaehtoisen työttömyyden hyväksyminen (ei silti tietenkään siihen kannustaminen) ei maksa yhteiskunnalle yhtään sen enempää kuin yhtä suuri määrä ilman omaa syytä työttömiä. Työvoimapulaisilla aloilla tilanne on täysin toinen, ja siellä pitäisikin pyrkiä täystyöllisyyteen.

    Perusturvan suuruudessa ei kyse ole niinkään siitä, tuleeko jollakin summalla toimeen, vaan sen määrittelystä, minkä tasoinen rahallinen elintaso voidaan pitää hyvinvointiyhteiskunnaksi itseään kutsuvassa järjestelmässä ihmisarvoisena. Toimeen tulee (lue: elossa säilyy) hyvinkin pienellä summalla (jos on terve), mutta silloin joutuu tinkimään monista elämänlaadun kannalta olennaisista asioista, kuten asumisen tasosta, ystävien/sukulaisten tapaamisesta, monipuolisesta ja terveellisestä ruoasta, liikunnasta ja harrastuksista, hygieniasta, kulttuurista jne. Minun ajatus, luultavasti myös vihreiden, on että perusturvan on oltava sillä tasolla, että näistä asioista on köyhimmilläkin oikeus nauttia, kohtuudella ja fiksusti käytettynä tietenkin.

    Tämä tietysti mahdollistaa myös sen, että joku joka ei vaikkapa liikunnasta välitä, voi käyttää rahat viinaan. Ja joku joka ei aineellisesta elintasosta välitä (kuten az), voi valita tietoisesti askeettisen elämän ja elää pelkkien tukien varassa. Ja näistähän mahdollisuuksista eivät veronmaksajat pidä. Mielestäni tämä on kuitenkin hinta, joka kansalaisten vapauden ja ”elämänhallinnan” kannalta kannattaa maksaa. Jos perusturva olisi niin niukka (niinkuin se ainakin tähän asti on ollut) ettei se salli valinnanmahdollisuutta tai jos se jaettaisiin jonkinlaisina kuponkeina, hyökkäisi se nimenomaan elämänhallintaa vastaan. Joka ei voi valita elämäänsä ei varsinkaan voi hallita sitä!

    En siis kannata työttömäksi haluamista, harvalle se varmasti sopii, mutta en myöskään näe siinä mitään paheksuttavaa. On myös ihmisiä, joille työelämä ei yksinkertaisesti sovi, varsinkaan nykyisenkaltainen. Työelämä ei myöskään tarvitse kaikkia. Miksi siis pitäisi moittia ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti antavat paikkansa työelämässä jollekulle sitä enemmän haluavalle, tarvitsevalle ja luultavasti siellä paremmin pärjäävälle?

    T. alle perusturvan kokoisella summalla ilman tukia elävä merkityksellistä työtä tekevä yrittäjä

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  41. Toimeentulotuelle pitäisi varmaan säätää jonkinlainen hoitotakuu. Jos joku notkuu toimmentulotuella liian pitkään, sanotaan vaikka 6 kuukautta putkeen, kunnan pitää ottaa selville, mistä tämä johtuu ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin syyn poistamiseksi. Ei voi olla niin, että sosiaalitoimiston ainut aktiviteetti elämänhallinnan menettäneen nuoren kohdalla on tiputtaa ensin toimeeentulotuen perusosaa 20 % ja sitten 40 %, ja jos se ei auta, ostaa menolippu Helsinkiin. Vaikka tietysti tulee se halvemmaksi ja ennen kaikkea helpommaksi antaa vaan möllöttää. Varsinkin kun ostattaa sen matkalipun.

    Ongelma on varmasti myös se, että yhteiskunnan toimenpiteet koetaan ”syyllistämisenä, alistamisena ja nöyryyttämisenä”. Vaikka jonkinmoinen kyykytys voikin toimia joidenkin kohdalla, niin toisaalta kyllä näyttää että useimpien toimenpiteiden tosiasiallinen tarkoitus on sysätä asiakas jonkun toisen tahon vastuulle, työkkäriltä kunnalle, kunnalta kelalle tai toiselle kunnalle. Pahimmillaan sitten vain kulutetaan budjettivaroja ja hoidetaan tilastoja kuntoon. Yksi syy tähän näyttäisi olevan se, että työttömän opiskeluita on haluttu kontrolloida tarkkaan koska työttömyysturva on niin paljon opintotukea parempi.

    Olisi siis paljon parempi, että olisi vain yksi organisaatio, joka jakaa rahaa tällaisissa tapauksissa, tulisi se sitten peruspäivärahana, työmarkkinatukena, opintotukena, toimeentulotukena tai sairaseläkkeenä. Se ainakin vähentäisi siirtelyä luukulta toiselle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  42. Epäilen että romanikerjäläisten tulot jäävät alle minimin Suomessakin, mutta silti kannattaa tulla.

    Henkilökohtaisesti tunnen yhden elämäntaiteilijan tekee pitkiä Euroopan reissuja liftaten ja halpalennoilla. Fiksu, terve ja supliikki-ihminen kykenee kyllä elämään marginaalissa. Kyseisen henkilön ainoa tulo tulee futisvalmennuksesta noin 600e ja tuki halvasta kaupungin vuokrakämpästä. Tarvitsemansa hän saa lainattua, pummittua tai muiden hylkäämänä. Toimeentulotukeen hän ei koske periaatteellisista syistä.

    Mutta kuten sanottua hädänalaiset eivät ole terveitä ja fiksuja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  43. Pieni korjaus edelliseen. Nyt vasta luin az:n viestin kokonaisuudessaan. Pyörrän siis sanani az:n elämän askeettisuudesta, sitä se ei ole. Noille tuille pääsee kuitenkin vasta kun on työmarkkinatuen ja muiden pienempien tukien ulottumattomissa, eli kategorisesti kieltäytynyt työstä ja työllistymisen edistämisestä. Tämäkin on yksi syy, minkä vuoksi perustulomalli olisi verrattomasti parempi nykyiseen sosiaalitukiviidakkoon, koska silloin niitä ei sorsittaisi, jotka ovat vastentahtoisesti joutuneet työttömäksi ja haluaisivat työllistyä, vaan kaikki työtä vailla olevat olisivat samalla viivalla, olivat sitten valinneet tilansa tai eivät.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  44. Perusturvaa on pohdittu lähes ainoastaan rahallisena kysymyksenä. On vähintäänkin outoa ettei koskaan kuule esimerkiksi sellaisesta vauraudesta kuin ruuanlaittotaito, joka pitäisi olla paitsi perusoikeus niin myös perusvelvollisuus. En kommentoi esimerkkitapausta sattuneesta syystä (jonka Ode voi halutessaan päätellä) mutta yksi tapa vähentää köyhyyttä olisi esimerkiksi se, että köyhät tekisivät oman leipänsä itse (hiivasta, ruis- ja vehnäjauhoista alkaen), eli osallistuisivat itse itsensä auttamiseen tässäkin muodossa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  45. Minusta perustulokeskustelu on lähinnä akateemista väittelyä. Jos sosiaali- ja terveysmenoja ei saada hallintaan, niin olemme pian tilanteessa, jossa valtion on pakko keskittyä valtiolle kuuluviin asioihin ja sosiaalitoimi siirtyy takaisin kirkolle. Nykymenoon, oli malli mikä tahansa, eivät rahat riitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  46. ”Eikö kenellekään ole tullut mieleen kyseenalaistaa sitä, miksi kaikkien pitäisi tahtoa palkkatyöhön?”

    Luulisi vihreiden suorastaan kannustavan työttömyyteen, koska palkkatyö on talouskasvun perusta. Talouskasvu taas väistämättä johtaa kulutukseen, joka ei voi loputtomiin jatkua.

    Tällaisiin kysymyksiin toivoisin virheiltä uudenlaisia näkemyksiä. Pitäisi oikeasti uskaltaa haastaa vallitsevat mallit ja tarjota radikaalia uutta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  47. Yhteiskunnalta (tai oikeastaan nettoveronmaksajilta) saatujen etuuksien käsittelyssä tulee aina moraalisia ja taloudellisia elementtejä esiin.

    Moraaliselta kannalta voidaan ajatella että jos ei tee työtä niin ei pidä saada ruokaakaan – vanhan maatalousyhteisön ajatusmaailma. Tällainen ajattelutapa on luonnollinen niukkojen resurssien olosuhteissa mutta näissäkin yhteisöissä oli mekanismeja huolehtia todellista apua tarvitsevista. Esim. orvot voitiin hoitaa kustannustehokkaasti kun joku lupautui korvausta vastaan elättämään heidät.

    Voidaan myös ajatella että kaikilla ihmisillä on subjektiivinen oikeus johonkin määriteltyyn ja ajassa muuttuvaan kulutusstandardiin. Jonkun oikeudesta tulee muiden velvollisuus. Kantilaiselta kannalta tuollainen periaate ei ole yleistettävissä eli johdettavissa yleiseksi normiksi koska kaikki eivät voi yhtäaikaa esittää sellaista vaatimusta muille. Normien velvoittavuuden kannalta yleistettävyysperiaatetta ei tietysti ole mikään pakko hyväksyä, se on vain yksi tapa perustella asiaa.

    Itävaltalaista taloustietelijää minussa kiinnostaa kuitenkin taloudelliset asiat. Kuinka paljon nykyistä kontrollikoneistoa vapautuisi muihin tehtäviin jos sosiaaliturvaa ajateltaisiin uudella tavalla?

    Kallista on luovuttaa muille vastikkeetta hyödykkeitä ja palveluita, mutta tarkasti säännelty sosiaaliturvajärjestelmäkin syö resursseja.

    Claude Fredric Bastiat korosti nimenomaan asioiden näkymättömiä puolia eli vaihtoehtoiskustannuksia.

    Politiikassa pitäisi puhua asioista erilaisten vaihtoehtojen kautta ja miettiä mitä tähän suunnitelluilla tai jo sitoutuneilla resursseilla saataisiin muuta aikaan.

    Teoreettisen sosialismin kehittäjät Lange, Taylor ja Barone sekä Cowlesin säätiön ekonometrikot väittivät että yhteiskunnassakin voidaan harjoittaa taloudellista suunnittelua kun hinnat mielletään vaihtoehtojen kautta.

    Nyt se pitäisi todistaa että näin voidaan tehdä! Muutenhan edes politiikalla ei ole mitään merkitystä ellei eri eturyhmien välisten tulonjakosyklien aiheuttajana… 🙂

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  48. ”En kommentoi esimerkkitapausta sattuneesta syystä (jonka Ode voi halutessaan päätellä) mutta yksi tapa vähentää köyhyyttä olisi esimerkiksi se, että köyhät tekisivät oman leipänsä itse (hiivasta, ruis- ja vehnäjauhoista alkaen), eli osallistuisivat itse itsensä auttamiseen tässäkin muodossa.”

    Minä leivon leipäni itse. Poimin myös mielelläni marjoja, mutta nämä tällaiset keinot ovat köyhyyden poistamisessa marginaalisia.

    Kun huomioi marjojen poimimiseen liittyvät rahalliset kulut, siihen liittyvän energian kulutuksen ja marjojen säilömiseen liittyvät kulut, tulee vitamiineille hintaa. Ne saa halvemmalla kaupasta. Marjojen poimiminen on rahaa kuluttava harrastus.

    Itse tehty leipä on halpaa, jos ei huomioi uunin käyttökuluja, mutta kun ne laskee mukaan, niin Lidlin alennushylly voi tulla halvemmaksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  49. Roguen sormet ristissä annettu vala:

    Lupaan syödä hatullisen paskaa jos Az osottautuu naiseks.

    Yhtä sormet ristissä minä lupaan viuhahtaa Munkkivuoren ympäri, jos az on nainen.

    Katsojat tervetulleita…. eli kaikki blogilaiset, joiden psyykkinen kestävyys riittää moiseen näkyyn (47-vuotias nainen alasti). Mahdollinen sakko kerätään sitten yhteistuumin siihen Roguen tyhjentämään hattuun.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  50. Minäkään en viitti tehdä töitä tai hakea apua muihinkaan ongelmiini. Oonhan aika hemmo! Mulle antaa toi ”hyvinvointiyhteiskunta” niin paljon rahaa, että voin kylpeä niissä, jos vain säästäisin pari kuukautta. Mielestäni en ansaitse noita rahoja mutta otan ne vastaan, koska tyhmät antaa ja kylpeminen paperissa tekee hyvää iholleni.

    Varsinainen asiani on kuitenkin kertoa, että yleensä porukka ei ole yhtä hemmoja kuin minä ja rahan jakaminen työttömille tuhoaa länsimaisen sivilisaation.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  51. Sille että ei vaan anneta rahaa vaan autetaan ja kuntoutetaan on olemassa vaihtoehtokustannus, sen kun vertaa kevyehkön laitoshoidon hintaan. Joitain tuhansia kuussa.

    Väitän pokkana että mahdollisesti jopa enemmistö aikuisista ihmisistä on avun ja kädestäpitämisen tarpeessa jossain määrin, eli ei omaa riittävää elämänhallintaa. Ja tästä huolehtii vanhemmat, puolisot, kaverit, jne. Kaikilla heitä ei vaan ole, tai he ovat itse avuttomia. Yhteiskunnallisesti yksi tapa auttaa asiaa on tehdä elämisestä sen verran yksinkertaista että se onnistuu vähemminkin vaivoin ja kyvyin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  52. Joo oon tpyyluoman (2.7.2011 kello 17:54)kanssa samoilla linjoilla: kun tätä maailmaa on runsaat 50 vuotta katellu, niin näyttää siltä, että koulun hoitaminen, jatkokoulutukseen hakeutuminen, ammatin hankkiminen, parisuhteen luominen ja ylläpitäminen, lasten hankkiminen ja kasvattaminen kunnon kansalaisiksi, töissä käyminen, työpaikna säilyttäminen, viinan kanssa läträämisen pitäminen aisoissa ja vakavien masennusten välttäminen näyttää olevan valtaosalle meistä vähän liian paljon vaadittu.

    Työ on aika lailla avainasemassa, sillä jos sen kykenee hoitamaan kunnolla, moni (esim. viinan aiheuttama) pulma on silloin väistämättä pienempi.

    Eli: kaikille töitä edellytystensä mukaan + perustulo.

    Touko Mettinen
    80-luvulla mulla oli
    juoppojakin työkavereita

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  53. Enpäusko, että tuo AZ juttu on aivan totta. Tuskinpa hän ilmaiseksi asuu eli hän saa muitakin tukia kuin.
    Ruokaakin saa erilaisista hyväntekeväisyyslähteistä.

    Ja aina voi tehdä pimeää keikkaa, enpä usko, että hän on näitäkään kyennyt välttelemään

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  54. Mitä tehdä 18 – 21 vuotiaille miehille/pojille, jotka keksivät jo nykyisin perustoimeentulon täydennettynä näpistelyllä (josta saa sakkolapun, jota ei tarvitse maksaa) yhdessä joutilaisuuden kanssa olevan heille sopiva elämäntapa?

    Osalle asevelvollisuus antaa mahdollisuuden kasvaa ja saada kokemus vastuusta ja ehkä ideaa tulevaisuudesta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  55. @plaine

    Juu, työn voisi lopettaa. Lukekaa Bob Blackin The Abolition of Work:

    http://www.zpub.com/notes/black-work.html

    Monet työpaikat pitäisikin lopettaa. Erityisesti palvelualan kovan ytimen työpaikat, myyjät. Automaatio auttaa paljon. Periaatteessa mitä enemmän työssä on kuria ja valvontaa (ei sitten saivarrella ydinvoimaloiden valvonnasta), sitä vähemmän sitä työtä pitäisi olla. Näin onkin käymässä. Ikeassa voi maksaa automaattikassalla, ruokaloissa asiakkaat voivat nykyisin itse ottaa ruokansa yhä useammin, juna- yms. lippuja voi ostaa automaateista, laskut voi maksaa netissä yms. yms..

    Monissa muissa maissa asiat ovat tietysti huonommin.

    Jos yhteiskunta ei ”kiusaisi” minua, voisin helpottuneena ollakin työtön. Nyt en ole.

    Jostain netistä lainattuna:

    Yes, some jobs have gone away, but somehow I don’t really find the fact that I never had the opportunity as a child to work in a coal mine particularly upsetting.

    Ei silti, kyllä minäkin töihin menisin, jos _sitä olisi_, koska (mutta vain koska):

    – ei sosiaalihuollon kyttäystä

    .
    .
    .

    – enemmän rahaa

    – eläke karttuu

    Muut syyt ovat enemmän tai vähemmän roskaa. ”Työn sosiaalinen ilmapiiri”, ”oppii uutta”… Täyttä roskaa.

    Muuten:

    > Tämä tietysti mahdollistaa myös sen, että joku joka ei vaikkapa liikunnasta välitä, voi käyttää rahat viinaan. … Ja näistähän mahdollisuuksista eivät veronmaksajat pidä.

    Haistakoot veronmaksajat sitten paskan! Miksei ihmisille haluta antaa vapautta valita? Itse en ole koskaan halunnut hallita toisten elämää, vaikka olen ollut opiskelija, työllinen tai työtön. Ilmeisesti useissa ihmisissä asuu kontrollifriikki, kun tällaista kurinpidollista valvontaa kannatetaan paljonkin. Mitä se sinulle kuuluu, jos naapurin Reiska juo tukirahansa? Jos naapurin Reiska hilluu puukon kanssa, se on tietysti jo eri asia.

    t. rahan jakaminen työttömille tuhoaa länsimaisen sivilisaation (Aromivahvenne rulez!)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  56. ”Väitän pokkana että mahdollisesti jopa enemmistö aikuisista ihmisistä on avun ja kädestäpitämisen tarpeessa jossain määrin”

    Kokemuksen perusteella väitän, että paljon perustuu työhön. Niin kauan kuin ihminen voi käydä töissä ja saa siitä kohtuullisen palkan, hän pysyy matkassa mukana.

    Minä en käytä alkoholia käytännössä lainkaan enkä polta, mutta huomaan, että tippuminen on alkanut. Lamaannus on alkanut vallata sisintä. Mitä pitäisi tehdä? Mennä täysin toimintakykyisenä hakemaan ammattiapua siihen ettei saa työtä?

    Sille ei mitään voi, että kilpailu kovenee, eikä kaikille töitä ole.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  57. tpyyluoma, vaihtoehtona en tätä nyt tarjoa, mutta niinkin karu vaihtoehto on oikeasti olemassa, että ei vaan anneta rahaa, kun on pudonnut ns. systeemin ulkopuolelle, ei pennin pyörylää, vaan vaikka sitten parakista punkka, aamupuuro, ja lounasseteli. That’s it. En suosittele tätä vaihtoehtoa, totean vain sen olemassaolon, eikä se niin kallis lopulta ole, vaan melkein varmasti halvempi kuin nykyinen.

    Eri asia on sitten lapset, meillä nyt ei nykypäivänä oikein istu oikeusjärjestelmään pakkosteriloinnit ja huostaanotot, mutta jos lukee Az:nkin suosittelemia Dalrymplejä, niin sitähän ne noin pääsääntöisesti suosittelevat, vaikkeivat suoraan sanokaan.

    En kannata noita juttuja, enkä sitä maailmankuvaa, mutta kun tämä nykyinen systeemi tuottaa sitä väestöä, josta Dalrymplet ja kumppanit kirjoittavat. Jotain siis sille systeemille pitää tehdä. Tiedän lukuisia ihmisiä, joille systeemi on pelkkä luukku, josta satavaan rahaan he kokevat olevansa ”oikeutettuja”.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  58. Minäpä vaan luulen että suurin osa näistä tapauksista on niitä, joissa yhteiskunta kouluttaa johonkin jota ei tarvita tai sitten kattavammin koulutus on isolle osalle liian vaativaa ja epämotivoivaa joka näkyy AMK-porukan lopettamisprosenteissa varsinkin teknisillä aloilla.

    Jos Suomi lopettaisi koulutusputket joille ei ole kysyntää, saataisiin varmasti parempi yhteiskunta aikaiseksi.

    Esim meribiologiassa on tohtoreita aika tavalla vaikka duunipaikkoja melko rajoitetusti. Meribiologiassa on tohtoreita niin paljon koska siellä valmistunut maisteri ei voi tehdä muuta kuin vaihtaa alaa tai väitellä jos haluaa töitä.

    Moni muu yliopiston koulutusputki on samassa tilanteessa. Otin meribiologian esimerkiksi siksi, koska sinne päätyy kuuden ällän ylioppilasnaisia ja heistä olisi varmasti paljon enemmän hyötyä yhteiskunnalle jossain muualla kuten myös saisivat itse mielekkäämmän elämän.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  59. Joku kirjoitti, että az:n kirjoitus leimaisi työttömiä. Minusta se paremminkin leimaa niitä, joilla on asperger. Jossain aiemmassa keskustelussa kävi ilmi, että tämä diagnoosi on ihan omatekoinen, eikä lääkärin antama. Olen antanut itselleni kertoa, että aspergerit menestyvät elämässään jopa keskimääräistä paremmin – kunhan löytävät sen oman juttunsa, esimerkiksi tutkijana tai it-alalla. Sosiaalisissa tilanteissa he ovat toki kömpelöitä, mutta varinkin miehiset tutkijayhteisöt ja it-alan paikat ovat tässä suhteessa varsin suvaitsevaisia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  60. Loputtoman loman kommentti ja siihen liitetyt peukutukset osoittavat ainakin tyhjäksi ne hurskastelut, etteikö olisi ihmisiä, jotka käyttävät sosiaaliturvaa ”väärin”.

    Väärinkäytöllä siis tarkoitan työkykyisiä ihmisiä, jotka ovat vain valinneet niukemman elämäntyylin voidakseen toteuttaa vapaaherran elämää.

    Tai voiko niukastakaan varsinaisesti puhua, kun sossu kustantaa asumisen parhailta paikoilta keskeltä Helsinkiä?

    Peukuista päätellen tällä palstalla viihtyy paljonkin työtä vieroksuvia introvertteja. Tai jos tämä on keskimääräinen leikkauspinta kansakunnan läpi, niin tilanne on vielä huolestuttavampi kuin olen ajatellut. Tämähän porukka vain kasvaa kasvamistaan ja työtä tekevien tavisten tilanne käy yhä tukalammaksi verotuksen tietysti kiristyessä yhä vain.

    Jos tosiaan elämälleen saa sisältöä puistoissa istumalla niin koto-Suomessa kuin ulkomailla vuoden ympäri ja siten kokee olevansa merkittävä osa kokonaisuutta, niin mitäpä minulla on siihen sanomista. Eli ei minulla mitään moraalista kantaa tähän ole.

    Minä en vain niin voisi kokea. Olen tietysti hieman harmistunut kaikkien niiden puolesta, jotka tämän omalla työllään kustantavat ja tinkivät esim. lastensa kanssa olemisesta ja pahimmassa tapauksessa sairastuvat työuupumukseen. Eivätkä loppujen lopuksi kovin paljon enemmänkään kädessään rahaa näe, mikäli ovat matalapalkkaisessa työssä.

    Mutta hyvä, että kirjoititte Loputon loma ja az. Tämän jälkeen ei voi sanoa, että jokainen toimeentulotuella elävä olisi hädänalainen henkilö. Näinhän sitä meille yritetään uskotella vähän joka tuutista.

    Minähän en sitä ole uskonut koskaan, minkä voi tarkistaa täältäkin monen monituisesta ketjusta.

    En ole välttämättä kyynikko kun kuitenkin kerron teille az ja Loputon loma, että kyllä se vielä tuosta suruksi muuttuu. Lienette kolmikymppisiä korkeintaan. Maailma näyttäytyy kovin toisenlaisena viisikymppisenä puhumattakaan myöhemmin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  61. tpyyluoma toivoo:

    Arvon neidit ja rouvat voisivat myös ihan jo vaihtelun vuoksi kirjoittaa.

    Onhan tämä hyvin miespainotteista keskustelua. Jokainen blogia seuraava on varmasti tämän havainnon tehnyt.

    Olen nainen, joka on aina viihtynyt miesporukoissa. Jossain landellakin menen mieluummin kalaan kuin jään pilkkomaan salaattia. Kaikki ”naistenillat” ovat minulle kauhistus. On kutsuttu joku manikyristi ja lässytetään läskeistä jne. Kammottavaa…Eli viihdyn tällä miesten blogilla ihan hyvin.

    Viihdyn toki usein myös naisten kanssa. Mutta jos on valittava keskiverto Liisa tai Lasse, niin tod.näk Lassen kanssa tuun paremmin juttuun.

    Osmon aloitukset ovat niin teknokraattisen ja kylmän maailmankuvan välittäviä, että moni nainen pakenee paikalta vain siksi eikä katso edes keskusteluja. Näin ovat monet ystävättereni sanoneet. Kun nyt on olemassa Jane Austinin sanoin järki ja tunteet, niin ei Osmolla ole kuin järki (jos sitäkään aina) ja tämä tilanne on aikamoinen naisen karkoitin.

    Mutta onhan meitä kuitenkin lisäkseni Riitta ja Saara ja satunnaisia vierailjoita silloin tällöin.

    Ei lisä kuitenkaan olisi pahitteeksi. Ihan samaa mieltä siis.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  62. ”Väitän pokkana että mahdollisesti jopa enemmistö aikuisista ihmisistä on avun ja kädestäpitämisen tarpeessa jossain määrin, eli ei omaa riittävää elämänhallintaa. Ja tästä huolehtii vanhemmat, puolisot, kaverit, jne. Kaikilla heitä ei vaan ole, tai he ovat itse avuttomia. Yhteiskunnallisesti yksi tapa auttaa asiaa on tehdä elämisestä sen verran yksinkertaista että se onnistuu vähemminkin vaivoin ja kyvyin.”

    Tuo on todennäköisesti totta. Itse mitä olen nähnyt niin aika monilla äiti tai isukki auttaa hankalina aikoina tai kaveri tai kirkon ruoka-apu jne. jne. Mutta ne kaikkein heikoimmassa asemassa… noh, ei välttämättä ole sukulaisia (ainakaan välittäviä) ja pahimmillaan ei tiedetä edes sosiaalitoimiston lomakkeiden täytöstä tai mistä saa ruoka-apua. Noita tapauksia onneksi on harvoja.

    Nyt on viime vuosina erikoistunut ”pika-apu” pikavippeinä, joka ei kyllä pitkällä tähtäimellä ole auttanut, vaan täysin päinvastoin. Sitten jos ei itse saa lainaa (luottotiedot menneet), niin etsitään kaveri joka saa. Sen jälkeen voi olla pian että se kaverikin on pulassa lainoissaan. Ja yleensä vaikuttaa siltä, ettei sitä pikavippiäkään oteta järkevään kohteeseen… todella ikävä tilanne.

    Elämänhallinta on todellakin taitolaji. Parantamista löytyy aina itse kultakin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  63. Kalle Narhu:

    Kuluttajatutkimuskeskus on laaatinut kohtuullisen minimin viitebudjetit käyttäen apunaan tutkijoita, kuluttajia ja asiantuntijoita.
    […]
    Tuossa on ruokaviitebudjetti. Alle 45-vuotiaalle on laskettu ruokamenoiksi siinä 282,50 euroa kuussa.

    http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5462/2010_126_tyoseloste_ruokabudjetti

    Tuossa oli laskettu mukaan työpaikkaruokalankin hinta. Työssäkäyvät syökööt missä haluvat (vaikka itse syönkin eväitä kun hinta/laatu suhde ei oikein innosta), mutta toimeentulotuen oikeata tasoa tuolla ei voi perustella.

    Sampo Smolander:

    Juustohampurilaisessa saattaa olla 48 gramman painoinen paistettu jauhelihapihvi, mutta pihvi ei ole pelkkää proteiinia, vaan paljolti vettä.

    Mäkkärin sivujen mukaan juustohampurilaisessa on 16 grammaa proteiinia:

    TIedemieshän puhui KOLMESTA juustohampurilaisesta.
    16*3 = ?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  64. Eräs etiikan professori kommentoi kerran työttömyydestä: ”Kun näet kadulla työttömän, lankea hänen eteen polvillesi ja suutele hänen jalkojaan, sillä hän on työtön, että sinä et olisi.” Luulen, että monen työttömän arki on henkisesti kovempaa ja kuluttavampaa kuin keskiverto palkkatyö. Kuinkakohan monen psyyke taipuisi esim. nimimerkki ”loputon loma” kuvaamaan elämäntapaan?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  65. Jotta toimeentulotuesta ei syntyisi Osmon maalaamaa liian auvoista kuvaa, kerronpa ensikädentietona, mitä tämä oikeasti on.

    Olin hyväpalkkainen keski-ikäinen toimihenkilö, jolla oli firman auto, asuntoetu, puhelinetu ja muita pieniä etuja. Työhistoriani on katkeamaton valmistumisestani saakka.

    Siirryin yrittäjäksi laman alla – otin tietoisen riskin – ja tiesin, että aluksi tuloni romahtavat. Lama romautti niitä vielä lisää ja ennakoimaani enemmän.

    Sairastui joulukuussa pahasti ja myöhemmin syyksi todettiin syöpä, johon parantumista paljon todennäköisemmin kuolen. Olen nyt sairauslomalla ja kuljen hoidoissa. Kun sairastuin, kaikki pienet säästöni ja rahaksi muutettava omaisuus oli jo syöty. Auto – jo kertaalleen halvempaan vaihdettu – piti myydä. Kauppasumalla selviydyin muutamista siirretyistä laskuista.

    Olin siis valmiiksi puilla-paljailla. Koska tuloni, josta Kelan päiväraha lasketaan, on hyvin pieni, joudun turvautumaan toimeentulotukeen. Eli elän tai kenties kuolen toimeentulominimillä.

    Jo puoli vuotta on näyttänyt kaiken mahdollisen kurjuuden, jota tämän tasoinen toimeentulotuki tuottaa.

    – En pysty käymään sukulaisten tai tuttavien luona missään kauempana, koska junaliput ovat kannaltani hyvin kalliita. Monen päivän ruokaraha esimerkiksi Tampereelle edestakaisin.
    – En voi samasta syystä osallistua perhejuhliin. Enkä oikein ilkeäkään – kokeilkaapa ilkeäisittekö itse – koska en kykene ostamaan mitään lahjaa esimerkiksi rippilapselle, ylioppilaalle enkä voinut ostaa sellaista myöskään 75 vuotta keväällä täyttäneelle isälleni. En myöskään voinut mennä isäni syntymäpäiville, jotka järjestettiin edempänä.
    – En voi kutsua sukulaisiani luokseni, koska en voi oikein ruokkia heitä, kuten tapa on. Voisinhan valittaa köyhyyttä ja kerätä kolehdin ruokaan. Mutta tehkääpä te ensin niin jos luontonne antaa periksi.
    – En voi lähteä ystävieni kanssa esimerkiksi viikonloppureissulle, koska yksi viikonloppu nielaisisi kaikki rahani.
    – En tietenkään voi ostaa yhtään mitään. Eihän se ostelu ole välttämätöntä, joku jo heristää sormeaan. On se, jos ainoat ja vuosia kulutetut kesäkengät luovat pohjansa. 30-40 euroa kenkiin on iso investointi. Kauhulla odotan, että milloin tämä tietokone hajoaa. Ei minulla ole 250 euroa halvimpaan uuteen tai luotettavalta taholta hankittavaan takuukäytettyyn. Satasellakin saisi, mutta en voisi ottaa satasen riskiä, että se hajoaisi seuraavalla viikolla.
    – Syöpälääkkeet, käytännössä vain solumyrkyt, ovat halpoja Kela-korvauksen takia. Mutta en saa täyttä korvausta kipulääkkeisiin ym., Yhtensä viittä erilaista kuten pahoinvointilääkitys, vaan niistä on alempi korvaus. Onneksi toimeentulotuki tulee tässä vastaan mutta vitamiinit ja reseptin loppuessa jotkin itsehoitolääkkeinäkin saatavat lääkkeet menevät pussistani.
    – Eivät ne julkiset liikennemuodot niin halpoja ole, kuten työssä oleva kuvittelisi. 40-45 euroa kuukaudessa, joka menee asiointiin ja päivittäisissä hoidoissa käynteihin, on minulle paljon vaikka sitä tuetaan hieman.
    – Voin syödä aivan tavalliseen tapaan, kunhan laitan ruoan itse alusta saakka. (Ja syönkin henkeni edestä kuolema toisella puolen pöytää hiljaisena kumppanina. Nimittäin minun on pakko syödä vaikka yli vähäisten varojeni, sillä en saisi enää laihtua, jotta kestäisin hoidot. Syöpä on muuttanut kuten se tapaa, aineenvaihduntaani ja nyt pitää tankata paljon ja usein, että jotain jää ravinnoksi. Jos laihdun lisää, ennusteeni huononee. Itse asiassa syöpäpotilaiden merkittävimmän osan yleisin välitön kuolinsyy on aliravitsemus, johon huono edeltävä ravitsemus äkkiä johtaa. Myös leikkaushoito onnistuu merkittävästi heikommin, jos ravitsemustila on huono.)
    – Netti ja kännykkä eivät ”niin” paljoa maksa, n. 30 euroa kuukaudessa.
    – Voin anoa normin ulkopuolisiin välttämättömiin menoihin toimeentulotukea ja satunnaisiin harkinnanvaraista. Tulos riippuu virkailijan sen hetkisestä mielialasta. Olen kuitenkin kerjuun ja mielivallan varassa. Kokeilkaa itse, miltä sellainen tuntuu, jos armonpaloilla oloa herkkuna pidätte.
    – Voin käydä kirjastossa ja tietenkin kaikissa ilmaistapahtumissa ja -palveluissa. Ei niitä ikäiselleni liiemmälti ole edes täällä Helsingissä. Ja niiden selvittäminenkin kävisi työstä, jos ei edeltä tunne.

    Käytännössä elämiseni, kuten pääosan toimeentulotukea saavien elo, rajoittuu paljolti asuntooni ja päivittäiseen reissuun kaupassa ja samoilla tulilla vaikka kirjastossa. Enimmät tuttavat eivät häiritse enää pyynnöillään lähteä sinne ja tänne, koska tietävät, etten voi. Eivät siis hienotunteisesti vaivaa sellaisilla, vaikka muuten ehkä pitävät yhteyttä.

    Lähimmät sukulaiset pitävät yhteyttä ja käyvätkin, sillä tietävät taloudellisen ja muun ahdinkoni. Silloin kun heitä käy, lähdemme ulos, sillä ei heitä kaukaa tulleita voi päivää istuttaa pelkän kahvikupin ääressä. Eivätkä he henno olla ruokatarjontani varassa. Niinpä mennään johonkin kohtuuhintaiseen ravintolaan juttelemaan ja syömään. Tiedättekö kuinka paljon nolottaa, kun he välttämättä haluavat tarjota ruokani, enkä voi kieltäytyä.

    Näin pieneksi elämäni – vaiko kuolemani? – on kutistunut vain puolessa vuodessa. Väistämättä ihmiskontakteja katkeilee, kun en voi tavata kaikkia kuten ennen. Osalle en voi tai ilkeä selittää, ettei minulla ole jaksamista ja tietenkään rahaa ja autoakaan enää, jotta voisin tulla vaikkapa mökilleen. Ja sitten he kenties loukkaantuvat, kun kutsu ei kelpaa.

    Voisin tietenkin tarjota sairauteni syyksi kaikkeen, mutta ei se kannata: ihmiset ovat sellaisia kuin ovat ja ottavat etäisyyttä. Hylkäävät entisen kaverinsa, ja siihen itseäänkin nolottavaan tekoon en viitsi ketään saattaa.

    Tämä jo riittäisi? Ehei: jos paranen ja pääsen kenties töihin ja tuloihin käsiksi, minulta kuluu varmasti vuosi hoitaa asiani sille tolalle, johon työssäkäyvällä lienee oikeus: tehdä kaikki siirretyt hankinnat, kuten rikkinäinen digiboksi, uusia korvapuoleksi käyneet kupit astiakaapissa, auto ja vakuutus, vaatteet vuodevaatteineen, jotka kaikki ovat nyt aika lopussa vuosikausien yhtämittaisen käytön jälkeen. Pitäisi myös palata ihmisten pariin täältä köyhyysloukusta.

    Sen tuhat ja miljoona asiaa, jotka silloin kun oli hyvät tulot, hoituivat huomaamatta ja kukkaroa rasittamatta. Mutta nyt kun kaikki on tyypillisen toimeentulotukiasiakkaan tavoin kaluttu seiniä myöten, on säälliseen mutta vain kohtuulliseen elämään kiinnipääseminen jo jonkinlaisen kustannuksen ja vaivan takana.

    Ei minun ja kaltaisteni toimeentulotuessa olisi leikkaamista tai kadehtimista. Vain sellainen, joka ei tiedä kohdaltaan, mitä äärimmäinen kurjuus – olkoot vaikka suhteellista koska ruokakuppihan on täysi ja lämpöpatteri tuo lämpöä talvella – onkaan, voi haluta minulta ja kaltaisiltani vielä jotain pois.

    Vaan aina tuntuu löytyvän ottajia. Mihin te minun ja kaltaisteni ryysyköyhien päivittäiseen elämiseen välttämättömät muutamat eurot tarvitsette, olisi mukava kuulla.

    Ehkä tarkoitus on hyväkin – täytyy olla koska ajatte asiaa kiivaasti – ja nyt olisi mukava kuulla, millaiseen hyväntekeväisyyteen saanen kenties osallistua aloitteestanne. Luotan toki siihen, että jaatte minulta ottamanne pennoset oikeudenmukaisesti, kuten aina tähänkin saakka, eikö totta?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  66. ”Perustulo olisi ihan kaunis ajatus, mutta vaikea uskoa että byrokraatit luopuisivat leipäpuustaan…. /…lienee selvää että mikään poliittinen taho ei voi ilmoittaa tavoitteekseen irtisanoa 75% Kelan ja muiden vastaavien instanssien työntekijöistä.”

    Kaikki suomalaiset yritykset ovat kilvan irtisanoneet työntekijöitään viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja tuhatmäärin. Sen on vaan annettu tapahtua.

    Sellainen yhteiskunta on jo kadotettu, missä pärjäisi yhdellä ammatilla tai että saisi koko elämän kestävän työsuhteen, no riippuen vähän alasta, joillakin aloilla ei vaikuta olevan kuin krooninen työvoimapula.

    Tietenkin se vähän sattuu, tuntuu kipeältä kun irtisanotaan, mutta meillähän on suurenmoiset uudelleenkoulutusmahdollisuudet. Kaikki on vain itsestä kiinni saako työpaikan vai ei, työllistämistukitöilläkin pysyy elossa, oletettavasti myös kelavirkailija ellei tällä ole jokin vallan erikoinen elimistö.

    Meillähän olisi sitten perustulomalli, voisi jäädä vaikka kokonaan työleämästä ja elellä niin. Siitä varmaan voisi säästääkin, että voisi tehdä jonkun pikku matkan kerran vuodessa. Vaikka Lappiin.

    Tärkeintä on ettei menetä elämänhallintaansa kuten se kansanosa jolla on mm suurimmat päihdeongelmat (työskäyvistä yli 40%:lla on vakava päihdeongelma). Kurjaa elämää kun viina vie.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  67. ”Minäpä vaan luulen että suurin osa näistä tapauksista on niitä, joissa yhteiskunta kouluttaa johonkin jota ei tarvita”

    Kerropa varmasti työllistävä ala. Se lienee hoitotyö, mutta se vie yhteiskunnan rahaa, ei tuo sitä.

    Mitä muihin aloihin tulee, niin jotkut työllistyvät ja toiset eivät. Se riippuu sattumasta ja persoonasta. Kun vastavalmistunut insinööri ottaa hampurilaisduunin oman alan työtä odottaessaan, niin siihen saattavat kariutua toiveet oman alan työpaikasta loppuelämäksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  68. Nimimerkki ’Loputon loma’ on ilmeisesti feikki, sen verran on kertomuksessa ristiriitoja. Ei ole kertomansa mukaan töissä mutta toisessa kohtaa kirjoittaa ristiriitaisesti, että menettäisi 3 kuukauden kesäloman.

    Jostain syystä tuntuu, että tänne myös sepitetään keksittyjä tarinoita, joiden avulla ikään kuin yritetään todistaa oman hypoteesin paikkansa pitävyys.

    ’Adenocan’ kertomuksessa oli useita piirteitä, joiden olen tottunut kuuluvan toimeentulotuen varassa elämiseen. Surullinen mutta hyvin uskottava. Toivottavasti Adenoca selviytyy koettelemuksesta.

    Eräs toimeentulotukielämisen suuri ja toistasieksi ratkaisematon epäkohta on jos sinulla on luottoja kun tiput toimeentulotuelle. Niistä voi toki neuvotella luotonantajan kanssa mutta jos se ei onnistu on edessä pakkoperintä, luottohäiriömerkintä ja useissa tapauksissa ulosotto. Huvittavaa on, että jos ulosotossa jostain saamistasi tuloista ulosmitataan velkojasi saat vastaavasti suuremman summan toimeentulotukena. Eli tosiasiassa velkojasi maksetaankin toimeentulotuesta. Olen vuosien varrella huomauttanut epäkohdasta ministeriölle mutta mitään ei ole tehty asian korjaamiseksi.

    ’Tiedemiehen’ matemaattisen tarkka laskelma ja ehdotus siirtyä 1 euron hintaisiin 3 kpl/vrk hampurilaisiin ikään kuin osoituksena että toimeentulotuki on elämiseen riittävä oli minun mielestäni jo toimeentulotuen varassa elävien rienaamista. Perusturvan/toimeentulotuen tehtävä on kuitenkin tarjota hiukan enemmän kuin pelkkä ihmisen hengissä pitäminen.

    ’Heikin’ neuvo leipoa itse leipänsä oli hyvä. Leivän leipominen on yllättän helppoa ja edullista kaupan leipiin verrattuna. Perheellinen säästää siinä aika tavalla. Lisääntynyt uuninkäyttö sähkölaskussa maksetaan toimeentulotuessa että huoli siitä on turha.

    Menee off-topic jos tässä ryhtyisin paasaamaan kovin leipäpitoisen ruokavalion epäkohdista vaikka itse leivotut leivät lisäaineettomina parempia ovat kuin massaleivotut.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  69. Riitta, erään asperger-lapsen isän hirsipuuhuumoria: lääkäri sanoo sitä aspergeriksi mutta Otaniemessä sitä kutsutaan oppimiskyvyksi. Riippuu asteesta ja tapauksesta käytännössä normaaleilla työmarkkinoilla, ruotsissa on tosin onnistuttu työllistämään hyvinkin vaikeita tapauksia koodin, satelliittikuvien, tms. datan analysointiin. Normaali-ihminen turtuu hetkessä eikä enää huomaa harvinaisia poikkeamia siksi kun ne ovat harvinaisia, ongelma mm. lentokenttien turvatarkastuksessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  70. Tpyyluoma:

    Väitän pokkana että mahdollisesti jopa enemmistö aikuisista ihmisistä on avun ja kädestäpitämisen tarpeessa jossain määrin, eli ei omaa riittävää elämänhallintaa. Ja tästä huolehtii vanhemmat, puolisot, kaverit, jne.

    Voihan rähmä, me elämmekin siis ihan todellisessa maailmassa. Nyt meni taas kaikki kauniit mallit perseilleen 🙁

    Mutta vakeavemmin: Jos ne läheiset eivät osaa/halua auttaa, tai niitä ei ole, niin menee tosi vaikeaksi. Edes minä – joka sentään olen Pohjois-Euroopan neljänneksi viisain mies – en kykene sellaista järjestelmää luomaan, joka tuon korjaisi.

    Sen sijaan me voimme kyllä erinnäisillä säännöksillä (terveisä SAK:lle), tyhmillä tukijärjestelmillä ja veroilla (terveisiä Eduskunnalle) potkia suurempia määriä ihmisiä ”ulos”.

    Jospa nyt poistaisimme niitä ennenkuin ruvetaan freudeiksi?

    Kari

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  71. TM, oleletetaan että eduskunnan valtaa syvä huoli siitä että avustuksia käytetään viinaan, tupakkaan ja ties mihinkä eikä ruokaan, liikuntaan ja muuhuun välttämättömään ja hyödylliseen. No Luottokuntahan on kehittynyt tähän ratkaisun, esimerkiksi lounnassetillä saa ostaa vain ruokaa. Joten jaetaan niitä, kulttuuriseteleitä, liikuntaseteleitä. Tästä tosin ei seuraa raitista, savutonta, liikunnallista ja kulturelliä köyhällistöä vaan vireät markkinat ko. seteleille.

    Ihan minkä tahansa jolla on jälleenmyyntiarvo jakamisessa on sama ongelma. Toinen ongelma on se että siitä että ihmiset käyttää tukieuroaan vääriin asioihin ei seuraa että virkamies tai lainsäätäjä tietäisi keskimäärin paremmin miten kunkin ne tulee käyttää, luultavasti tuo johtaisi vielä huonompaan lopputulokseen.

    Konservatiiveista sen verran että ei niin vähää huvittavalla tavalla he on väärässä ihan samoista syistä kuin pahin kukkahattutäti. Konservatiivi kysyy että miksi vaan jaetaan rahaa sen sijaan että puututtaisiin varsinaisiin syihin? Ja syy tässä narratiivissa on ihmisten laiskuus, tyhmyys, moraalittomuus, tms. huonous tavalla tai toisella.

    Ensinnäkin, tuo on vähän tautologista, jos se että ihminen toimii huonosti on evidenssiä siitä että hänellä on jotenkin huonot arvot. Vrt. Rylen regressio.

    Toiseksi, huono-osaisuus on suhteellista. Lähes kaikki ihmiset ovat jossain määrin laiskoja. Oletetaan ajatusleikkinä että tuo yksi ominaisuus määrää työllistymisen, eli ihmiset pannaan tuon perusteella jonoon ja laiskin 5% ei työllisty. Jos ihmisten keskimääräinen laiskuus jonkun ryhtiliikkeen myötä vähenee niin edelleen on 5% työttömyys, vaikka kokonaistuottavuus toki kasvaa. Jos noihin 5% kohdistetaan jotain kuritustoimia jotka vähentevät laiskuutta niin sitten se seuraavaa 5% jää työttömäksi. Sama koskee esimerkiksi terveyttä, osa työkyvyttömistä on absoluuttisen työkyvyttömiä, mutta lopuilla vaivat vain laskevat tuottavuutta.

    Kolmanneksi, arkirealisimi. Jos suunnitellaan käyttöliittymää niin ei suunnitella parempia käyttäjiä. Jos kouluopetus ei toimi niin hyväksyttävä selitys tuskin on että kun oppilaat on niin kovikalloisia, vaikka ne sitä olisivatkin. Liikennesäännöt ja nopeusrajoitukset tehdään siitä lähtökohdasta että kuljettajat on aika surkeita. Miksi ihmeessä sosiaaliturvajärjestelmä pitäisi rakentaa jotenkin parempia ihmisiä varten?

    Se kukkahattutäti ja kypäräpappi haluaa kumpikin jotenkin tehdä ihmisistä parempia koulutuksen, sanktioiden, normien, tapakasvatuksen, jne. kautta. Eikä tämä sinänsä ole välttämättä väärin, käsittääkseni on ihan empiirinen tosiasia että nykyajan tyhmemmätkin on fiksumpia kuin keskivertoihminen sata vuotta sitten, eli kyllä valistus toimii. Mutta suhteellisiin eroihin se ei auta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  72. En ole samaa mieltä näistä elintarviketalouden laskelmaolettamista, mutta ne ovat sen verran mielenkiintoisia että voisi hieman pyöritellä jotain oletusarvoja.

    Jos ihminen leipoo leipänsä itse, ja käyttää uunia, niin se kuluttaa sähköä, ja siinä ensimmäinen ero on että tuleeko se katolla olevasta aurinkopaneelista vai ydinvoimalasta vai mistä. Täytyy kuitenkin muistaa että myös kaupan käyttämä uuni kuluttaa sähköä (vaikka se on suurempi ja kuluttaa leipää kohden vähemmän), ja se tarvitsee palkallisen työntekijän toimiakseen. Yleensä kaupan taloudellisesti huokeampi tuote muodostuu siitä, että niihin on tungettu ties mitä kemikaaleja jonka ainakin minä koen negatiiviseksi.

    Marjojen kohdalla suurin kysymys on tietysti että onko säilömiseen käytettävä pakastin perusoikeus, itse määritän perusoikeudet mieluummin tyylillä jääkaappi+pakastin kuin x-määrä euroja kuukaudessa. Mutta tässäkin pitää muistaa että jos ostaa kaupasta niin joku on ne sinnekin poiminut.

    Niin, ja itsekin elän niin hitaasti että leivon jopa omat leipäni itse. Ja valmistan sitäpaitsi kaiken muunkin ruuan itse, vaikka kyse ei ole taloudellisesta niukkuudesta.

    P.S. Ajatelkaa tilannetta jossa kotona leivottuun leipään lorautettaisiin muiden raaka-aineiden ohella jotain säilöntäkemikaalia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  73. Tuen määrän riippuminen virkailijan sen hetkisestä mielialasta on valitettavasti totisinta totta.

    Esimerkki elävästä elämästä: Tuttu on opiskelija ja sairastaa masennusta (lääkärin diagnoosi, käy terapiassa) ja on malliesimerkki väliinputoajasta, kun on pakko olla joko 100 % opiskelija tai 100 % sairaslomalla.

    Hän joutui turvautumaan sossuun, jossa eräällä käyntikerralla virkailija päätti leikata hänen vuokran tukeaan, koska vuokra oli ”liian korkea”. Tuttu lainasi loppurahat vanhemmiltaan. Myöhemmin taas asioidessaan sossun kanssa – valmistautuen nyyhkimään asioitaan selvittäessään – toinen virkailija totesi hänen olevan yleisen asumistuen piirissä eikä leikannut vuokran tuesta. Tuttu lähti kotiin lähes itkien – sillä kertaa onnesta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  74. Itse asiassa nuorten työllisyysaste on jo 15 % alempi kuin 80-luvulla ja jopa 20 % alempi kuin 60-luvulla.Se merkitsee n 100000 -150000 työllistä vähemmän .

    Vastaavasti ikääntyneiden , 55-64-vuotiaiden työllisyysaste on nousussa.

    Eli nuoret ovat yhä enenevässä määrin työelämän ulkopuolella ja vanhoja pakotetaan korvaamaan nuoret työn vieroksujat.
    Samaa korutonta kieltä puhuu Stakesin toimeentulotukitilastokin: Toimeentulotuen saajista n 100000 on 18-29-vuotiaita eli parhaassa työiässä olevia

    http://www.stat.fi/til/tyti/2009/tyti_2009_2010-02-16_kat_001_fi.html

    http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Sosiaalipalvelut/Toimeentulotuki/vuositilasto.htm

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)


  75. Kaikki suomalaiset yritykset ovat kilvan irtisanoneet työntekijöitään viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja tuhatmäärin. Sen on vaan annettu tapahtua.

    Ja sitten pelastavaksi enkeliksi ilmoittoittauttuu työvoimaviranomainen näin :


    TE-toimiston tehtävänä on seurata työtarjousten osuvuutta. TE-toimisto saa tiedot työtar-jouksen tuloksellisuudesta ensisijaisesti työnhakijalta. Jos työtarjous ei johtanut työsuhtee-seen, TE-toimiston tulee arvioida yhdessä työnhakijan kanssa syitä tähän. Erityistä huo-miota tulee kiinnittää siihen, onko työtarjouksen myötä noussut esille työnhakijan työnha-kutaitoihin, osaamiseen tai työmarkkinavalmiuksiin liittyviä kehittämistarpeita.

    Lähde:
    TEM/1209/03.01.04/2011

    Eli ylläolevassa hiukan vihjattiin siihen suuntaan, että parempi olisi löytää pitkittyneen työttömyyden perusteella työtä vaikka ilman palkkaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  76. GranpaIgor:

    Nimimerkki ‘Loputon loma’ on ilmeisesti feikki, sen verran on kertomuksessa ristiriitoja. Ei ole kertomansa mukaan töissä mutta toisessa kohtaa kirjoittaa ristiriitaisesti, että menettäisi 3 kuukauden kesäloman.

    Niin, tai sitten hän puhuu 3 kuukauden kesälomasta, koska niin kauan (oikein hyvällä tuurilla) kesä Suomessa voi äärimmillään kestää….

    Sen huomaa, että joillakin on vaikeuksia uskoa, että kukaan voisi viihtyä toimeentulotuella, joten toisin kertovien täytyy olla valehtelijoita.

    Omasta puolestani vain toteaisin, että Az:n ja Adenocan miltei ainoat yhdistävät tekijät lienevät, ettei minulla ole syytä epäillä kirjoitusten totuuden mukaisuutta, ja että he kumpikaan tuskin ovat hyviä kuvauksia ”keskimääräisestä” toimeentulotuen asiakkaasta. Jos oman toiveeni mukaisesti tuki korvattaisiin nykyistä normia pienemmällä kansalaispalkalla, sen kernaasti voisi maksaa selvästi korotettuna ihmiselle, joilla on selkeä lääketieteellinen syy työkyvyttömyyteen tai tuntuvasti alentuneeseen työkykyyn.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  77. Perusturva saattaa houkuttaa yksineläjiä, joilta on kadonnut into yhteiskunan ja osin itsensä suhteen, mutta perheelliselle – vaikkapa sellaiselle, jonka puoliso on töissä – perusturva ja byrokratia on tavatonta kyykyttämistä, joka useissa tapauksissa repii perheen hajalle. Jolloin saadaan sellainen yksinäinen työtön, joka saa helpommin erilaisia korvauksia ja avustuksia – rahaa – jolla hoitaa kasvavaa syrjäytymistään.

    Kansalaispalkkaa ja ihmisarvoista olemista kohti siis. Mieluusti sellaista, jossa mahdollisimman moni hankkisi edes osan elannostan ns. rehellisellä työllä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  78. tpyyluoma:

    Tästä tosin ei seuraa raitista, savutonta, liikunnallista ja kulturelliä köyhällistöä vaan vireät markkinat ko. seteleille.

    No entä jos jaetaan ruokaa, liikuntaa ja kulttuuria?

    Toinen ongelma on se että siitä että ihmiset käyttää tukieuroaan vääriin asioihin ei seuraa että virkamies tai lainsäätäjä tietäisi keskimäärin paremmin miten kunkin ne tulee käyttää, luultavasti tuo johtaisi vielä huonompaan lopputulokseen.

    Siis sä väität, että huonon elämänhallinnan omaavalle tyypille pitää antaa rahaa mieluummin kuin ruokaa ja suojaa? Paskat pitää.

    Toiseksi, huono-osaisuus on suhteellista.

    No se on sekä absoluuttista, että suhteellista.

    Lähes kaikki ihmiset ovat jossain määrin laiskoja.

    Niin suunnilleen kaikki ominaisuudet osuu johonkin jakaumaan. Siitä ei seuraa, että laiskuudesta pitäs palkita.

    Jos noihin 5% kohdistetaan jotain kuritustoimia jotka vähentevät laiskuutta niin sitten se seuraavaa 5% jää työttömäksi.

    Sä et voi oikeesti luulla, että työpaikkoja on joku fiksattu määrä? Se miten monelle on töitä riippuu siitä miten tuottavia työntekijät on. Jos jengi olis vähemmän laiskoja jonkun takia, niin ne olis parempia työntekijöitä ja niille olis enemmän töitä.

    Miksi ihmeessä sosiaaliturvajärjestelmä pitäisi rakentaa jotenkin parempia ihmisiä varten?

    No eihän niin haluta tehdä, vaan sosiaaliturvajärjestelmästä halutaan sellanen, että ne ei tee ihmisistä huonoja ja että hyvät ihmiset ei valitse jäädä elämään muiden rahoilla.

    Mutta suhteellisiin eroihin se ei auta.

    Ja samalla periaatteella ei kantsi maksaa tulonsiirtoja, koska silti jengin voi pistää järjestykseen tulojen suhteessa?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  79. Kun ei oikein enää juttu jatku, niin uusfillristina n. 200 euron fillarin työttömyyskorvauksista säästäneenä ja fillarin ostaneena kysyn Osmolta, että :

    -minkä fillarivalmistajan fillarilla ajat maanteillä
    -paljonko on keskinopeutesi minkäkin pituisella lenkillä (20, 50 100, 200 [km] osamatkoilla)

    -kuinka usein ajat minkäkin pituista lenkkiä

    Että ei tässä kysellä kenenkään vaatekaappien sisältöjä – vaan paremminkin polkupyörien korjaustilojen työkaluista ..

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  80. Kolmanneksi, arkirealisimi. Jos suunnitellaan käyttöliittymää niin ei suunnitella parempia käyttäjiä. Jos kouluopetus ei toimi niin hyväksyttävä selitys tuskin on että kun oppilaat on niin kovikalloisia, vaikka ne sitä olisivatkin. Liikennesäännöt ja nopeusrajoitukset tehdään siitä lähtökohdasta että kuljettajat on aika surkeita. Miksi ihmeessä sosiaaliturvajärjestelmä pitäisi rakentaa jotenkin parempia ihmisiä varten?

    Hyvin kirjoitettu!

    En kyllä ole ihan varma tuosta kouluopetuksesta ja -koulusta, tai yleensäkään mistään, missä suunnittelijat eivät ole tekniikan tai turvallisuuden ammattilaisia. Opettajat tuppaavat narisemaan siitä, miten huonostikasvatettuja ja muutenkin hankalia muksut nykyään ovat. Voivat ollakin, mutta sen kanssa on nyt vain elettävä ja koulutettava opettajat kohtaamaan kaikenlaisia lapsia ja perheitä.

    Ja päiväkodeissa… jos nähdään ongelma, niin se yritetään ratkaista valistamalla vanhempia eikä korjaamalla järjestelmiä. Lasten lomista kysellään ennen kuin vanhemmat tietävät omansa ja kun loma-aikaan päiväkotiin tuodaan vähemmän ja ihan eri lapsia kuin on ilmoitettu, niin seuraavana vuonna lapussa lukee, että ilmoitus on sitova, mutta vanhemmat edelleen varaavat varmuuden vuoksi hoitopaikan (ei sitä lasta tulla kuitenkaan kotoa hakemaan). Kun portin lukituksessa vikaa ja se on vaikea saada kunnolla suljettua, niin arvon ammattikasvattajat ratkaisevat ongelman tapetoimalla osastojen seinät ja portin paperilapuilla, jossa lapsiaan tuovia ja vieviä vanhempia käsketäänn sulkemaan portti kunnolla (lopulta yksi aktiivinen tekniikan alalla työskentelevä äiti ehdotti, josko kiinteistöpuolelta pyydettäisiin sellaista investointia lasten turvallisuuteen, että portin lukitus korjattaisiin helpostilukittavaksi. Ei mennyt viikkoakaan, kun portti oli korjattu ja sen jälkeen portti myös aina lukittiin kunnolla).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  81. Riitta, erään asperger-lapsen isän hirsipuuhuumoria: lääkäri sanoo sitä aspergeriksi mutta Otaniemessä sitä kutsutaan oppimiskyvyksi.

    Minä taas olen kuullut erään asperger-lasten tutkijaisän sanoneen, että kunhan hän saa lapsensa jotenkin koulutusjärjestelmän läpi, hän järkkää heille tutkijanpaikat yliopistosta. Valitettavasti ADHD:n kanssa ennuste ei ole ihan yhtä hyvä.

    Minusta az ja Adenoca edustavat tässä toimeentulotukiasiassa kahta eri puolta. Toinen on valinnut osansa vapaaehtoisesti ja on terve (asperger ei ole varsinaisesti sairaus, vaan nippu luonteenpiirteitä, jotka usein hankaloittavat normaalielämää), toinen on sairastuessaan joutunut osaan, jota ei ole halunnut. Toinen ei häpeä osaansa, vaikka ehkä olisi syytä, toinen taas häpeää köyhyyttään, vaikkei siihen ole mitään syytä. Toisella on voimia selvittää oikeutensa ja selvitä tukiviidakossa, toisen voimat vie sairaus ja sen hoitoon sitoutuminen.

    Kun täydellistä järjestelmää ei ole, niin pohjimmainen kysymys kuuluu: kumpi on pahempi asia, 1) se, että az pääsee elämään pummilla, vai 2) se, että Adenocan elämä on varsin rankkaa.

    Minä äänestän kakkosta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  82. Työnteossa motivaatio on tärkeää.

    Olen teknillisen yliopiston käynyt 30-v mies. Tein tutkinnon loppuun aikataulun mukaan ja työllistyin. Pääsin muutamassa töissäolovuodessa palkkakehityksessä noin 48kE vuosipalkkaan.

    Sitten hirtti kiinni. Irtisanouduin itse, mikä merkitsee vajaata ansiosidonnaista. Tajusin, että tekemällä työtä ylipitkiä päivä ja maksamalla siitä veroa hyödytän vain muita mutta en saa itse juuri mitään takaisin. En ole sosiaalisesti lahjakas enkä tuskin saa koskaan vaimoa tai perhettä. Miksi raataisin muiden puolesta?

    Löin täysin läskiksi, myin asuntoni ja irtaimen omaisuuteni ja sijoitin sen kultaan (jos euro romahtaa). Sitä sossu ei näe. Nyt elän toimeentulotuella ja vietän vapaaherran elämää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  83. Vihreät menettivät paljon Matti Wuoressa joka kirjoitti vuonna 1993 ilmestyneessä ”Titancin kansituolit” teoksessaan näin:

    ”Reaalisosialismin kukistuttua liberalismi on osoittautunut sisltä tyhjäksi ja elinvoimaltaan ehtyneeksi. Olemme todistamassa valistuksen ajan suuren poliittisen tarina kääntymistä lopuilleen. Tämä käännekohta ilmenee nyt syvänä poliittisena legimitaatiokriisinä, joka leimaa vuosisadan loppua Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
    Reaalisosialisimin rauniokasan siivoamisen jälkeen meitä kohtaa vielä vavahduttavampi näky, liberalismin kriisi. Kun katsomme Saksaa, Ranskaa, Italiaa, Englantia, eurooppalaisen talon kulmakiviä, vauriot ovat selvästi nähtävissä.
    Mutta hajoamisesta syntyy vähitellen uutta. Tulossa on uusi aatehistoriallinen kaari, joka perustuu luonnon ja ihmisen välisen kestävämmän vuorovaikutuksen hyväksymiselle. Tämä ei ole mahdollista raaimman mahdollisen markkinatalouden oloissa, mutta se ei missään tapauksessa ollut mahdollista myöskään raaimman mahdollisen reaalissosialismin oloissa.
    Meidän on pakko muuttaa tuotanto- ja kulutustapojammme ja koko taloudellista ajatteluamme ja käytäntöämme tai muuten on vain yksi suunta, lujaa alaspäin.”

    Mistä hän tiesi?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  84. Nuorten osallituminen työelämään on ollut laskussa jo pitkään , nuorten 15-29-vuotiaiden työllisyysaste on laskenut 80-luvulta n 15 %-yksikköä (http://www.stat.fi/til/tyti/2009/tyti_2009_2010-02-16_kat_001_fi.html*)

    Vuonna 1990 koulutukseen osallistui 38,8 % vuonna mutta 1995 luku oli 46,4 % (OECD 1999), joten koulutukseen on siirtynyt vain osa.

    Sen sijaan ikääntyneiden työllisyyaste on noussut samna Tilastokeskuksen tiedon mukaan hiemen enemmän eli nuorten vetäytyminen työstä korvataan teettämällä työt iäkkäillä.

    Nuoret ovat myös toimeentulotukiluukulla innokkaimmin esim 2009 toimeentulotukea sai n 377000 henkilöä, heistä 18- 30-vuotiaita oli n 100000 eli n 25 %

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  85. Itsekään en ole euroissa palkkaa saanut, eli perusturvalla elämisestä on vuosien kokemus.
    Mielestäni maailma on menossa kohti ”tuhoa” ja linkola on oikeilla jäljillä. Meidän hallitus toteuttaa väestönkasvua kiihdyttävää politiikka, joka kohdistuu koti ja ulkomaihin monintavoin. Siksi on oikein imeä järjästelmästä rahaa kuin tukea sitä.
    Perusturvalla tulee toimeen erittäin hyvin. Minulla menee pakollisiin menoihin kuussa vain 180 euroa kattaen kaikki laskut,10M netin, ruoat vaatteet jne. Tilaan lähes kaiken ulkomailta tarjouksista halvalla tai huuto netistä, kirppareilta. Sen takia omistan huonekkalut käsin sidotulla jousilla, kattokruunun, kaikki konsolit ja hyvän pc:n. Ruokanikaan ei ole huonoa vaan esim kivialustalla tehtyä italia tyylistä pizzaa ja perinne ruokia karjalanpiirakoita, kukkoja joka viikko. Harrastukseni ovat: Taiteen tekeminen laidasta laitaan, vanhat polkupyörät, ruonlaitto, pelaaminen ja datailu. Suunnitelmis olis euroopan kiertely pyörällä.
    Kerran olin vedon takia siivous alan työhaastattelussa, mutta en saanut paikkaa. Jälkeen päin Sossutäti epäili että kyseinen ala ei palkkaa tyhjän cv:n omaavia kantaSuomalaisia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  86. lisätään vielä: Tulee romahdus ja nälänhätä tulevalle sukupolvelle ja haluaisin sen kohdistuvan mieluummin syyllisiin.
    Ja vastataan otsikolle:
    Aina minua jos se on yli 180 euroa kuussa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  87. ‘Tiedemiehen’ matemaattisen tarkka laskelma ja ehdotus siirtyä 1 euron hintaisiin 3 kpl/vrk hampurilaisiin ikään kuin osoituksena että toimeentulotuki on elämiseen riittävä oli minun mielestäni jo toimeentulotuen varassa elävien rienaamista.

    En minä sellaista ehdottanut. Otin sen esimerkin siinä yhteydessä, jossa pohdin elämänhallintaongelmien tuomia rahaongelmia, että yksi niistä ongelmista on se, että syödään roskaruokaa. Kaikki roskaruoka — esimerkkinä siis mäkkärin euron juustohampurilainen — ei ole suhteettoman kallista. Siis pointtina ei ollut, että toimeentulotuella elävän pitäisi syödä niitä.

    Se, että tällaisen tulkinnan asiasta teet, osoittaa mielestäni vain riidanhaluisuutta, aivan kuten aiemmat kommenttisi Osmolle, kun vaadit häntä tilille yhdestä sanamuodosta, jonka pystyi pahantahtoisella tulkinnalla ymmärtää virheelliseksi väittämäksi opiskelijoiden asemasta.

    On siis ilmeistä, että joidenkin mielestä mikä tahansa pohdinta perusturvan ja toimeentulotuen tasosta ja tarkoituksenmukaisuudesta on joidenkin kirjoittajien mielestä suoranaista ”rienaamista”, jos on edes syytä epäillä, että pohdinta voisi johtaa sellaiseen tulokseen, että sosiaaliturvan pahin ongelma ei ehkä olekaan siinä, että sitä maksetaan liian vähän.

    Perusturvan/toimeentulotuen tehtävä on kuitenkin tarjota hiukan enemmän kuin pelkkä ihmisen hengissä pitäminen.

    Niin, tässä on mielestäni olennaista kyllä pohtia sitä, mikä on tehtävä, ja mikä on paras keino toteuttaa se tehtävä. Kun näissä perusturvan varassa elävien puolustuspuheissa yleensä lähdetään ikäänkuin aksiomana siitä, että tehtävä on se, että annetaan mahdollisimman paljon rahaa, joten kaikki ongelmat johtuvat siitä, että rahaa annetaan liian vähän. Tämä voi minusta kyllä olla johtopäätös johon päädytään, jos asiaa pohditaan riittävän tarkkaan, mutta jos se on lähtökohta pohdinnalle, niin on turha käydä mitään keskustelua.

    Esimerkiksi jos sosiaaliturvan tehtävänä on tukea ihmisiä väliaikaisesti siinä, että nämä pysyvät jaloillaan yhteiskunnan ja yhteisönsä jäseninä erilaisia ongelmia kohdatessaan, niin minusta ainakin näyttää siltä, että toimeentulotuen suoraviivainen korottaminen voi olla tässä suhteessa jopa haitallista. Eikä tämän perusteena ole edelleenkään tuo euron juusto.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  88. tpyyluoma, en nyt ihan tajua. Tai siis, tajuan kyllä mitä sanot, enkä ole eri mieltä kuin yhdestä asiasta. Mutta minusta tuo ei puutu siihen, mitä minä sanoin.

    Se asia, mistä olen eri mieltä on se, että työttömyys olisi jonkinlainen vakio. Ei se ole, Suomessa on koko ajan kymmeniä tuhansia avoimia työpaikkoja, mutta ongelmana on, että työt ovat luonteeltaan sellaisia, että sosiaaliturva estää käytännössä niiden tekemisen — makuasia sitten on, haluaako tämän ilmaista niin että työn vaihtoehtoiskustannus on suurempi kuin palkka, vai niin, että ne ovat ns. paskaduuneja.

    Ihan osittaistasapainoa tarkastellen olisi yhteiskunnan kannalta järkevämpää, että näitä töitä tehtäisiin ja maksettaisiin samaan aikaan vaikka edelleen koko sosiaaliturva niille, jotka noihin töihin menisivät. Tämä ei tietty ole kokonaisuuden kannalta edes mahdollista, mutta pointtina on, että tehokkuusparannus on selvästi olemasssa, ja jos nyt äkkiä laskemalla kyseessä olisi vaikka 20 000 työpaikkaa tuottavuudella, joka on puolet keskimääräisestä BKT:sta, heitetään nyt 16 000 vuodessa, niin tässä olisi kyse 300 miljoonasta vuodessa kansantalouteen. Kyllä sitä vähän voisi jonkun kannattaa miettiä, vaikka se aikamoista näpertelyä kokonaisuuden kannalta onkin.

    Minun esimerkkini pointti oli lähinnä siinä, että jos jätetään yksilöiden arvotarkastelut kokonaan sivuun, niin eri vaihtoehtojen joukosta kyllä löytyy keinoja, joissa puutteellisen elämänhallinan aiheuttamat ongelmat ratkaistaan. Ongelmana on, että ne ovat useimpien kansalaisten, mukaanlukien minun, arvojen vastaisia.

    Olennaisen sanot kuitenkin tässä: Liikennesäännöt ja nopeusrajoitukset tehdään siitä lähtökohdasta että kuljettajat on aika surkeita. Miksi ihmeessä sosiaaliturvajärjestelmä pitäisi rakentaa jotenkin parempia ihmisiä varten?

    Minusta tässä on kuin kissa kuumaa puuroa kierretty sitä johtopäätöstä, että ehkä sosiaaliturva kuitenkin viimekädessä on tehty sillä oletuksella, että ihmisillä on vähän parempi elämänhallinta. Kun sitten näin ei ole, niin sitä yritetään ratkaista laittamalla lisää rahaa. Se on vähän niinkuin yritettäisiin ratkaista liikenneruuhkia lisäämällä sitä aikaa, jonka liikennevalot ovat vihreinä: On sillä mahdollista parantaa asioita, mutta mahdollisuudet ovat rajalliset ja silloinkin se onnistuu vain, jos tehdään tämä juuri oikeaan kohtaan systeemiä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  89. tpyyluoma, sinulla on nyt lyö tuossa ajatusmallissa aika monessa kohtaa klappia ja pahasti.

    Jos noihin 5% kohdistetaan jotain kuritustoimia jotka vähentevät laiskuutta niin sitten se seuraavaa 5% jää työttömäksi.

    Ei pidä paikkaansa sillä työpaikkojen määrä ei ole vakio. Ja kaiken kukkuraksi vaikka työpaikkojen määrä olisi vakio, niin tuo pätisi ainoastaan jos samat kuritustoimet kohdistetaan kaikkiin maailman ihmisiin tai vienti vakioidaan.

    Mikään niistä oletuksista, joihin ajatusrakennelmasi nojaa, ei pidä paikkaansa.

    ”Sama koskee esimerkiksi terveyttä”

    Terveutta tuo koskee vielä vähemmän. Terveempi on terveempi, vaikka voissa paistaisi.

    ” Liikennesäännöt ja nopeusrajoitukset tehdään siitä lähtökohdasta että kuljettajat on aika surkeita.

    Aijaa. Liikennesäännöt suunnitellaan kuitenkin ajatellen että kuljettajilla on soveltuva koulutus (ajokortti), tarpeeksi hyvä näkö, ei sairauksia ei promilleja eikä huumeita veressä ja auto on kunnossa (katsastettu). Joten analogiasi on tässäkin kohta melko huono.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  90. Granpalgor:

    Ei ole kertomansa mukaan [Loputon loma] töissä mutta toisessa kohtaa kirjoittaa ristiriitaisesti, että menettäisi 3 kuukauden kesäloman.

    Käsitin tämän niin, että Suomessa kesä vain on tämän pituinen. Jos menee töihin, niin näin pitkä kesäloma loppuu eli ei minusta ristiriitaa.

    Silti voit toki olla oikeassa, että on feikki ja varmasti olet oikeassa siinä, että joskus tänne sepitetään syystä tai toisesta keksittyjä tai ainakin vahvasti väritettyjä tarinoita.

    Sinänsä minusta kummallista, että peukuista päätellen monet ihannoivat tällaista elämäntyyliä. Minusta puolestani tuntuu, että terveellä psyykellä varustettu ihminen ei kestäisi kovin kauan tuollaista eristäytyneisyyttä ja täydellistä ulkopuolisuutta ihmisyhteisöstä.

    Siksi az:n nostaminen Osmon puolelta joksikin elämänhallinnan mestariksi on outoa. Jos tosiaan mielenterveys kestää viiden tietokoneen keskellä pyörimisen yksiössä ilman juurikaan mitään aitoja kontakteja (nettiä ei lasketa, puhelinkeskustelut kyllä), niin onhan siinä alun perin päänuppi jotenkin vallan erikoinen. Ei voi yleistää tätä tilannetta normaalia ihmistä koskevaksi.

    Miten muuten seksuaalaliset tarpeet hoidetaan az:n ja Loputtoman loman elonkehässä? Tyttö- tai naisystäviä ei kirjoituksista päätellen ole, vakipanoa luulisi olevan erittäin vaikea saada muuten kuin rahalla. Jos ovat kohtalaisessa kuosissa ulkonäkönsä suhteen, niin irtoseksiä saa tietysti aina silloin tällöin baareista, jos osaa sen hetken olla enemmän sosiaalinen kuin tavallisesti.

    Vai ovatko tässäkin suhteessa täysin omavaraisia? Tursuaahan tämä verkkojen verkko tietysti pornoa jokapojan tarpeisiin mitä erikoisimpia fetissejä myöten.

    En voi sille mitään, että tuollainen elämä vaikuttaa minusta henkisesti perverssiltä ja tällä en tarkoita ainoastaan seksuaalista puolta, vaan kokonaisuutta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  91. Itse tehty leipä on halpaa, jos ei huomioi uunin käyttökuluja, mutta kun ne laskee mukaan, niin Lidlin alennushylly voi tulla halvemmaksi.

    Se, että itse tehty leipä kuitenkin on halvempaa kuin VASTAAVA tuote kaupan hyllyllä (jos ei nyt huomioida sellaisia leipiä, jotka vaativat merkittävästi käsityötä leipomossakin tehtynä ja näin ollen ovat ”luonnostaan” kalliita), on vähintäänkin omituista ja kertoo siitä, että jossain kohti joku vetää rankasti välistä.

    Isoin yksittäinen siivu on vähittäiskaupan kate, mutta kyllä tässä silti vaikuttaa, että todellista hintakilpailua ei ole, vaan leivän hinta kaupassa asettuu tasolle, joka on kotona leivotun leivän hinta lisättynä sillä, mitä suurin osa ihmisistä suostuu maksamaan siitä, ettei tarvitse leipoa leipäänsä itse. Tämä haisee monopolilta.

    Lidl on tervetullut tulokas suomalaiseen päivittäistavarakauppaan, mutta ei Lidlinkään tarvitse asettaa leivän hintaansa kuin jonkin verran muiden ketjujen hinnan alapuolelle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  92. tpyyluoma, olen samaa mieltä, että rahan jakaminen lounasseteleinä johtaa vain jälkimarkkinoihin ja siksi itse lisän kontrollin sijaan kannatankin perustuloa, joka koittaa vielä vähemmän kontrolloida sitä, mihin kukin rahojaan suttaa.

    Mutta tätä ajatusleikkiäsi en ymmärtänyt:

    Oletetaan ajatusleikkinä että tuo yksi ominaisuus määrää työllistymisen, eli ihmiset pannaan tuon perusteella jonoon ja laiskin 5% ei työllisty. Jos ihmisten keskimääräinen laiskuus jonkun ryhtiliikkeen myötä vähenee niin edelleen on 5% työttömyys, vaikka kokonaistuottavuus toki kasvaa.

    Mikä tuossa on se tekijä, joka estää työttömyyttä paranemasta, vaikka ihmiset ovat halukkaampia tekemään työtä? Sen työttömän työn arvohan tuossa nousee (koska hän ei enää ole niin laiska kuin aiemmin). Onko tässä jälleen tämä perusajatus, että työn määrä on vakio? Jos on, niin mihin tämä perustuu? Ei ainakaan empiriaan, koska työttömyyshän vaihtelee jatkuvasti.

    Miksi ihmeessä sosiaaliturvajärjestelmä pitäisi rakentaa jotenkin parempia ihmisiä varten?

    Ajatus on kai siinä, että sosiaaliturvajärjestelmän perustarkoitus on toimia turvaverkkona, joka pelastaa ne ”paremmat ihmiset”, jos jostain syystä käy huono tuuri ja elämä potkii päähän. Järjestelmän pitäisi siis ainakin jossain määrin koittaa ohjata ihmisiä toimimaan sillä tavoin kuin yhteiskunta toivoo heidän toimivan, eli siis parempina ihmisinä eikä ainakaan palkita siitä, että toimii vastoin tätä.

    Eli siis niin kuin liikennevalistuksen ja etenkin ajokoulutuksen päämääränä on saada niistä liikenteessä liikkujista hyviä kuljettajia, eikä kaikkea jätetä sen varaan, että liikennesuunnittelu tehdään täysin idioottivarmaksi, niin niin sosiaaliturvajärjestelmänkin pitäisi keppiä ja porkkanaa käyttäen ohjata ihmisiä sellaiseen elämiseen, mitä yhteiskunta pitää hyvänä.

    käsittääkseni on ihan empiirinen tosiasia että nykyajan tyhmemmätkin on fiksumpia kuin keskivertoihminen sata vuotta sitten, eli kyllä valistus toimii. Mutta suhteellisiin eroihin se ei auta.

    En ihan ymmärrä, mitä tässä koitat sanoa. Eikö se, että toimii fiksusti yhteiskunnan vallitsevissa oloissa ole ennemminkin kiinni juuri siitä absoluuttisesta fiksuudesta eikä suhteellisesta? Suhteellisella fiksuudella on merkitystä siinä, kun ihmisiä pannaan vaikka paremmuusjärjestykseen työpaikkaa hakiessa, mutta miten tämä liittyy tähän keskusteluun?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  93. Olen pitkään seurannut tätä blogia mielenkiinnolla, mutta aika harvoin olen mitään mihinkään kommentoinut. Peukuttanut kyllä useastikin:) Nyt kun on esitetty vaatimuksia naisten osallistumisesta keskusteluun, niin tottelen ja kommentoin lyhyesti Elinan päättelyä:

    ”Sinänsä minusta kummallista, että peukuista päätellen monet ihannoivat tällaista elämäntyyliä.”

    Minä en peukuttanut kyseisiä kommentteja siksi, että kyseiset kertomukset olisivat minusta esimerkkejä hienosta tai tavoiteltavasta, saatika toivottavasta, toiminnasta. Päin vastoin, mutta minusta on hyvä, että myös siitä puhutaan, että on olemassa ihmisiä, jotka jättäytyvät tuen varaan ja elävät sillä varsin hyvin. Jotenkin tuntuu, että aina sosiaaliturvan tasosta puhuttaessa oletuksena on, että rahaa saa ihan liian vähän. Toki näin varmasti joissain tilanteissa on, mutta välillä kyllä tuntuu, että köyhyyttä huudetaan, kun rahat eivät riitä samanlaiseen elämään kuin mitä työssäkäyvät elävät.

    Elämänhallinnan ja oman vaatimustason tuominen tähän keskusteluun oli todella piristävä lisä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  94. Riitta:

    Kun täydellistä järjestelmää ei ole, niin pohjimmainen kysymys kuuluu: kumpi on pahempi asia, 1) se, että az pääsee elämään pummilla, vai 2) se, että Adenocan elämä on varsin rankkaa.

    Minusta kysymys on ennemminkin, kuinka monta az:a järjestelmä kestää ennen kuin Adenocan rankan elämän parantamiselle olisi keksittävä joku muu tapa kuin nykyisen järjestelmän reikien tilkitseminen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  95. Riitta, en tunne varhaiskasvatusta tai koululaitosta mitenkään kovin hyvin eli sillä varauksella, mutta yleisellä elämänkokemuksella tulee väkisinkin mieleen että se marmatus siitä että ei saa puuttua, ei saa sanoa, vanhempien oikeudet, jne. on oiva tekosyy olla tekemättä mitään. Tutun koulupsykologin arki on sitä että hän vääntää rautalangasta esimerkiksi että jos Petteri pelaa pleikkaa yöt läpensä niin otetaan pleikka pois, ja ihan sama vaikka suuttuu. Ei hänellä tunnu olevan mitään ongelmia puuttua. Tietenkin se on vähän raskasta, vanhemmat suuttuu helposti, jne. mutta se kuuluu siihen hommaan, ammatinvalintakysymys.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  96. Sosiologina olen hiukan hämmentynyt näistä keskusteluista ja toisaalta olen havahtunut siitä miten Suomi ja sen sosiaalipolitiikka on lyhyessä ajassa muuttunut. Itseasiassa täällä ei enää edes käytetä termiä sosiaalipolitiikkaa ja vanhat sosiaalipolitiikan korkeakouluarvosanani ja -tietoni ovat auttamatta vanhentuneet.

    Sosiaalipolitiikka on muuttunut tulonsiirtopolitiikaksi, jossa laskennalliset ja suureet yrittävät simuloida ismisten elämäntilannetta. Sääntöviidakon avulla yritetään varmistaa oikea rahoituksellinen lopputulos.

    Houkutteleeko tämä pummilla elämiseen? Mielestäni tämä on pikemminkin seuraus kuin syy. Ongelmaa ei voi palauttaa pelkästään psykologiaan. Kyse on pikemminkin yhteiskunnalisesta eettoksesta, voidaan puhua jopa yhteiskuntajärjestyksestä.

    Tällä tarkoitan sitä, että perinteinen työhön ja omaan toimeentuloon kannustava protestattinen etiikka on korvautumassa etiikalla, joka korostaa ihmisten lailla säädettyjä oikeuksia saada yhteiskunnan tukea.

    Sosiaalistaminen tähän tukiyhteiskuntaan aloitetaan jo esikoulusta. Vanhemmat vievät subjektiivisten oikeuksien turvin lapsensa hoitoon jopa lomiensa ajaksi. (En ole koskaan ymmärtänyt termiä subjektiivinen oikeus).

    Kouluruokailu ja napina siitä kertoo sekin paljon. Puhumattakaan siitä, että eduskunnan suurin ammattiryhmä haluaisi koululaisille subjektivisen oikeuden milteipä yksityisopetukseen. Siltä keskustelu luokkien ryhmäkoosta välillä vaikuttaa.

    Opiskelijat eivät enää opiskele vanhempien takaamilla opintolainoilla, vaan heilläkin on subjektiivin oikeus opintorahoihin ja asumistukiin eikä kukaan perään kysele.

    Listaa voisi jatkaa perheen perustamiseen jne.

    Yksi sukukupolvi on jo sosiaalistettu pummilla elämiseen ja etujen ulosmittaamiseen. Minkähänlaista vanhuuden turvaa tämä sukupolvi vaatinee aikanaan.

    Nntä mitä tapahtuu, jos jonain päivänä pitäisi palata vanhan sosiaalipolitiikan mukaiseen järjestelmään ja protestanttiseen etiikkaan? Keskustelu rikkaiden lapsilisän mahdollisista karsimista osoitti, ettei se ole Suomessa helppoa, jos se ei ole sitä Kreikassakaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  97. Kirjoitan kännykällä, eli lainaukset vähän vaikeita ja linkit kanssa. Muutamia kommentteja:

    Palveluiden jakamisesta rahan sijaan. Meillä on sellaisia palveluita joissa jaetaan ruokaa, katto pään päälle, jotain virikkeitä, tms. Niitä kutsutaan palveluasunnoiksi, vanhainkodeiksi, tms. Niiden kuukausikustannukset on ulkomuistista haarukassa 2 000 – 4 000 euroa per asukki, Ode varmaan tietää paremmin. Hyvinkin avokätinen toimeentulotuki on tuohon verrattuna halpaa kuin saippua.

    Minä en oleta että työttömyys on vakio. TM:n kanssa samaa mieltä rajapalkoista, sosiaaliturvajärjestelmästä, tms. Tuonkin takia minä sen sijaan väitän että työttömien ominaisuudet ei työttömyyden kokonaistasoon käytännössä juuri vaikuta. Esimerkiksi Suomessa oli 30 vuotta sitten huonommin koulutettua ja (tästä en ole ihan varma) sairaampaa työväkeä, töitä tehtiin esimerkiksi kännissä ja kaikenlaiset nykyään työkyvyttömäksi luokiteltavat kuitenkin puuhasteli jotain, eli lyhyesti sanottuna työvoiman tuottavuus oli paljon alhaisempi kuin nykyään. Ja samoin työttömyys. Työvoiman osaamista, moraalia, terveyttä, tms. parantamalla voi nostaa tuottavuutta, mutta laskeeko tämä työttömyyttä? Jos kyllä niin se implikoi että työttömyys on sitä pienempi mitä suurempi tuottavuus, evidenssiä kiitos.

    Artturi, suhteellisia tuloeroja voi tietenkin pienentää tulonsiirroilla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  98. Vielä siitä mitä tarkoitan yksinkertaisemmilla järjestelmillä.

    Yksi tasapainottelukysymys on sopimusoikeuden vapaudet ja siitä seuraavat taloudelliset innovaatiot vs. kuluttujansuoja ja standardointihyödyt. Esimerkiksi pikavipit kyllä tuottavat joskus hyviä ratkaisuja rahoitustarpeisiin joilla vältytään maksuvaikkeuksilta, toisaalta taas moni niitä ottava ei yksinkertaisesti ymmärrä ehdoista mitään ja ajautuu maksuvaikeuksiin. Toinen esimerkiksi, Suomessa voi tehdä vuokrasopimuksen kirjakaupasta ostetulla lomakkeella koska ehdot on määritelty laissa, ja verrattuna juristi ja mappi- malliin tämä on hyvin kustannustehokasta. Hinta on taas sitten se että laki myös rajaa sitä mistä voidaan sopia.

    Kysymys on haitoista suhteessa hyötyyn ja tuota pitäisi katsoa tapauskohtaisesti. Eli en lähtökohtaisesti kannata tai vastusta rajoituksia, mutta minusta monimutkaisuuden haittoja aliarvioidaan. Sama juttu muuten sosiaaliturvan kanssa, joskus käynyt mielessä että miltäköhän se näyttäisi jos lomakkeiden täyttöön ja sääntöjen selvittämiseen kuluvasta ajasta maksettaisiin palkkaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  99. ’Tiedemies’ siirtyi ad hominem linjalle kommentoidessaan kirjoituksiani.

    On totta että omien silmälasien väreistä riippuen asiat voivat näyttää erilaisilta mutta ei se osoita että olisi henkilö olisi riidanhaluinen tai pahansuopa.

    Jos samaan tyylilajiin mennään niin ’Tiedemies’ taas vaikuttaa omasta mielestään kaikkien alojen asiantuntija-besserwisseriltä.

    En väitä että perusturvasta/toimeentulotuesta saisi kirjoittaa vain ihmiset joilla on siitä omakohtaista kokemusta. Mutta avartaa se kuitenkin näkökulmaa jos on kokemusta.

    Ja, BTW, en edusta näkökulmaa, että toimeentulotuen summia suoraviivaisesti pitäisi korottaa ongelmien ratkaisemiseksi. Jonkinlaista perustulomallia minäkin kannatan jos sillä samalla saataisiin byrokratiaa ja työllistymisen esteitä puretttua.

    Mutta satun tietämään senkin miten hankalaa on ”mennä töihin” jos niitä työpaikkoja ei kerta kaikkiaan ole jotka olisivat valmiit sinut palkkaamaan. Eikä yrittäminenkään ole mikään patenttiratkaisu. Vaikka ottaisit minkä tahansa työn vastaan saatat törmätä että olet liian pätevä ko tehtävään kuten minulle joskus nuoruudessa esitettiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  100. Työpaikkojen määrä ei ole vakio, mutta ei se kovin joustavakaan ole – paitsi jos alamme valmistaa t-paitoja ja muovileluja nälkäpalkalla.

    Esimerkiksi kaupankassa ja siivooja ovat yleisiä palveluammatteja. Näitä molempia tarvitaan jokseenkin kiinteä määrä. Paitsi nälkäpalkalla ottaisimme kyllä joskus siivoojia myös koteihimme. Se ei sitten lupaisi hyvää nykyisille siivoojille, jotka pystyvät nyt tienaamaan sentään yhdeksän euroa tunti.

    Vapaan markkinatalouden onnelassa siivoojan palkka on viisi dollaria tunti. Eikä sekään poista työttömyyttä. Meillä Kokoomus voittaa vaaleja sanomalla, että kaiken työn pitää olla kannattavaa. En voi ymmärtää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  101. Elina:

    Sinänsä minusta kummallista, että peukuista päätellen monet ihannoivat tällaista elämäntyyliä. Minusta puolestani tuntuu, että terveellä psyykellä varustettu ihminen ei kestäisi kovin kauan tuollaista eristäytyneisyyttä ja täydellistä ulkopuolisuutta ihmisyhteisöstä.

    Mietin jo eilen, pitäisikö minun osaltani korjata tuo harhapäätelmäsi peukutuksen merkityksestä tässä tapauksessa, mutta ajattelin, että joko joku muu sen tekisi tai itsekin hoksaisit, että jotain kommenttia voi peukuttaa hyvin monesta muustakin syystä kuin ilmaistakseen kannatuksensa (ihailusta puhumattakaan) kommentissa esitetylle elämäntavalle. Koska tuo peukkujen määrä sinua näköjään vielä seuraavanakin päivänä häiritsee, selitän nyt oman syyni tuolle peukutukselle. Nimimerkin ”loputon loma” kommenttiin sisältyi mielestäni hyvä ja keskustelun kannalta relevantti pointti: eri ihmisten käsitykset hyvästä elämästä poikkeavat toisistaan. Vaikka tämänkin blogin kommenteissa usein toistuva hokema ”ihmiset reagoivat kannustimiin” on triviaalista totta, on hyvä huomata, että ”kannustimen” tehokkuus vaihtelee vaikkapa sen mukaan, miten paljon ihminen arvostaa materiaalista elintasoa tai sosiaalista statusta.

    Olen itse synnynnäiseltä temperamentiltani hyvin vahvasti introvertti eli sellainen ihminen, joka arvostaa ja tarvitsee omaa rauhaa selvästi enemmän kuin muiden ihmisten seuraa. Tämä pysyvä ominaisuus ei muuten mitenkään merkittävästi hankaloita elämääni – viihdyn hyvin yksin, mutta pärjään silti halutessani muiden ihmisten kanssa ihan hyvin. En ole onneksi tarvinnut, hakenut tai saanut yhteiskunnan tukia tavanomaista (lapsilisä, opintotuki ja asuntolainan korkovähennys) enempää. Valintoihini on kuitenkin vaikuttanut hyvin vähän se, mitä niistä todennäköisesti seuraa sosiaalisen statukseni tai materiaalisen elintasoni suhteen, koska ne eivät ole minun prioriteeteissani kovin korkealla. Se taso, jolla pärjään ja johon olisin tarvittaessa vapaaehtoisesti valmis tyytymään, on niin matala, ettei perusturvan suuruutta mitenkään voi laskea sen alle ilman, että yhteiskunta kohtelee täysin epäinhimillisesti niitä, joilla on toisenlaiset kyvyt, mahdollisuudet ja arvostukset.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  102. Huomautan parista jutusta:

    1) Vaikka olen sairauteni takia pudonnut asemaani korkeammalta ja nopeammin kuin moni, en minä liene keskimääräistä toimeentulotuen saajaa alemmaksi ole pudonnut. Osani ja toimeentuloni lienee heidän – eli meidän – kanssa keskimääräinen

    2) Fyysinen sairauteni on näin tehnyt minusta arvatakseni yhtä toimintakyvyttömän kuin pitkä ja uuvuttava ”ulkopuolisuus” niukimmalla mahdollisella toimeentulolla ja statuksella.

    3) Osaan tietenkin arvostella statukseni täällä luonani ihan itse. Silmissäni olen hieman yli 50-vuotias yksinäinen mies, joka on aloittanut vakituisen työnteon ja nettoveronmaksun 16-vuotiaana opintojen vain keskeyttäessä. Joiden jälkeen pelkästään paransin veronmaksukykyäni ja olen jo maksanut usean täällä fiksuttavan opinnot alusta loppuun. Ilman edellistäkin ihmisarvoni olisi sama kuin nyt. Mutta edellisestä johtuen hieman ihmettelen sitä röyhkeyttä, jolla juuri he minunkin avullani tukevalle oksalle kiivenneet tuntuvat puhuvan ylitseni, vaikuttavat olevan polkemassa minun ja kaltaisteni päätä alas kohtelemalla meitä objekteina, tilastolukuina sekä besserwisseröinnin välikappaleina ja nähdäkseni tuon kaiken merkkinä ovat jopa laskemassa päivittäin tarvitsemiani kilokaloreita.

    4) En minä teidän silmissänne köyhyyttäni häpeä vaan omissani ja läheisteni. Ei se ole tietenkään tarpeellista ja rationaalista, mutta minkäs teet. ”Ei kannata, ei tarvitse” ei auta, kun oman ahdingon päältäkatselu yksinkertaisesti vain sattuu.

    5) Rahan puutekin on tarpeeksi ikävää. Ei siksi, että olin tottunut aiemmin parempaan statukseen ja korkeampaan kulutustasoon, vaan siksi, että toimeentulotuki on niin äärimmäisen pieni, että se tekee arjesta selviytymisen vaikeaksi. Käytännön haitta.

    Osaan käyttää rahaa ja olen säätänyt kulutukseni aivan minimiinsä Lidlin, julkisen liikenteen ja muiden ”Niksi-Pirkka-niksien” avulla. Kuorin perunoita, en osta puolivalmisteita ja lounaalta ylijääneet makaronit löytyvät illalla makaronilaatikosta. Mitään ei mene hukkaan, mihinkään en törsää edes suhteellisesti. Ompelen nappeja vähiin paitoihini ja vien kenkärajat suutarille jos vain se kannattaa.

    Mutta silti kaikki on viety niin luilleen, ettei varsinkaan mitään poikkeamia sallita. Rahaa ei vain ole kunnolla edes välttämättömimpään. ”Aina kait sinä jostakin 50 euroa löydät” ei toimi minun ja kaltaisteni kohdalla. Ei ole hillopurkkia mistä ottaa se.

    Kerron esimerkin kuinka köyhää on, kun on oikein köyhää: Aloin vuotamaan yöllä runsaasti verta ja jouduin lähtemään päivystykseen. Vuoroani odotellessa verenvuoto tyrehtyi, eikä päivystyksen yleislääkäri nähnyt syytä ottaa minua osastolle koska mitään ei ollut.

    Taskussani ei ollut edes bussirahaa enkä tiennyt sairauteni alkuvaiheessa, koska en tuntenut käytäntöjä, että voisin ehkä saada taksilipun. Vai olisiko saanut, koska olinhan lekurin mukaan tästä kohtaa terve ja alustavan jo muualta saamani diagnoosin mukaan sairauteni oli aika lievä eikä rajoittaisi pian elämääni lainkaan.

    Kuinka vain, jouduin lähtemään kävelemällä kotiini, koska edes bussirahaa ei ollut. Verenvuotokin alkoi ja jouduin taittelemaan taskustani käsipyyhepaperia tukkeeksi. Liikunta on terveellistä mutta lähes 10 kilometriä aamuyöllä oli aika raskas taival siinä kunnossa.

    Aamulla pankkiaikana sain veljeni jo aiemmin lupaamat 50 euroa tililleni, menin niillä rahoilla ajanvarauksen mukaisesti sisätutkimuksiin ja minusta löydettiin luokkaa kahden nyrkin kokoinen kasvain, joka tihkui ruudulta katsoen verta koko ajan. No, tuo on vähän pääaiheen ulkopuolelta mutta menkööt, kun ruikuttamaan alennuin.

    Kumminkin näin naurettavan pieniin kolikoihin joutuu nyt fokusoitumaan ja sen sijaan, että fundeeraisi tietään tilanteestaan ulos (jos terveys sallii) joutuu miettimään tietään pullonpalautusautomaatille, jos on löytänyt jonkin pulloaarteen kauppamatkallaan.

    On ihan selvä, että tällainen osattomuus ja kituuttaminen laskee horisonttia ja pudottaa tavoitetasoa. Mietinhän minäkin, miten palaan normaaliin elämään jos tai kun paranen. Lisäksi itsetunto laskee ja se vaikuttaa tunnetusti kaikkeen suoriutumisen ja juuri silloin, kun pitäisi saada itsestään mahdollisimman paljon irti.

    Se, että tätä köyhyyskeskustelua käydään meidän köyhien ja sairaiden päiden yli ja saamme tuntea olevamme taakkoja ja pelkkiä objekteja tai tilastolukija sekä kaikkien bessewissereiden vapaata riistaa, ei tietenkään mieltä ylennä. Itse olen tosin jälkimmäiselle aika kestävä, sillä toki ymmärrän, että nuorena ihminen on viisaimmillaan ja tietämättömyyden takaa on helppo viisastella – vaikka sitten kilokaloreista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  103. Minusta Azin kirjoitus on vastenmielinen riippumatta siitä, kumpi seuraavista hypoteeseista on totta:

    A.) Az kertoo asiat totuudenmukaisesti, mikä tarkoittaa, että hän elää meidän toisten ansaitsemilla rahoilla

    vai

    B.) Az puhuu muunneltua totuutta leimatakseen nykyisen sosiaaliturvan sosiaalipummien elättijärjestelmäksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  104. Nepalissa tutustuin suomalaiseen joka on alle 50 elakkeella, paalle 600 e/k, ja elaa kuin kuningas siella. Intiassa olen tutustunut toiseen suomalaiseen joka kiertaa moottoripyoralla ympari Intia ja Bangla dehsia leikatun toimeentulotuen avulla. Molemmat elaavat kuin rikkaat suomessa ja uskon etta mielenkiibtoisempaa, monipuolisempaa elamaa.

    Eras naapuri yrittaja rouva kenella on todettu tieteellisesti degeneroituva luusairaus, ei saa MITAAN koska ei osaa naytella niin hyvin kuin nama seikkailijat ja joku virka ihminen paattaa etta taman rouvan sairaus ei esta hanen tyontekoa, vaikka kaytannossa han ei paase edes liikkumaan kunnolla ja aina tuskissa.

    Nama ovat oikeita, aitoja ongelmia josta joku ”pateva” virkaihminen paattaa.

    Itsekin olen harkinnut samaa. Olen hyvin koulutettu ”asiatuntija” tienaan hyvin yli 2 t/k, tyoskentelen ahkerasti ja otan tyota kotiin, mutta se vapaana elaaminen omin ehtoin viehahtaa.

    Koulutus aina kannattaa, mutta kannattaako alistua tyohon, tyonantajaan, pankkilainaan jne jos voi elaa vapaasti, mielenkiintoista ja rikasta elamaa tayna kokemuksia ja seikkailua muiden kustannuksilla ja patevyydella. (veronmaksajien, patevien virkaihmisten).

    Tosissaan harkitsen samaa ja ymmarran hyvin Az:n.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  105. > Kun näissä perusturvan varassa elävien puolustuspuheissa yleensä lähdetään ikäänkuin aksiomana siitä, että tehtävä on se, että annetaan mahdollisimman paljon rahaa, joten kaikki ongelmat johtuvat siitä, että rahaa annetaan liian vähän.

    Eikö se auttaisi? Edes joskus? Mikä siinä on, että raha ei ole koskaan (lähtökohtaisesti köyhille) ratkaisu? Koko maailma kun nyt vaan on rakennettu rahan ympärille. Ja miksi raha nyt vaan on ratkaisu esim. yritystuissa:

    http://www.tem.fi/?89508_m=102058&s=2468

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  106. Hetkinen

    Jo on mennyt maailma ja kirjoittelu oudoksi.

    kävin ahkerasti kouluja, ihan tavallisesta duunariperheestä kotoisin (puuseppä & hoitaja eli pienet tulot). heti 15-vuotiaana menin kesätöihin pesulaan ja sen jälkeen lukion ohella 1-2 kertaa illassa siivoamaan tehdasta. olin ylpeä, että minulla oli duuni ja omaa rahaa!

    sen jälkeen hain yliopistoon ja tein edelleen ympäri vuoden töitä, että sain tarviimani täydennyksen opintorahaan ja ajokortin, jotta sain oman alan kesätöitä. valmistuin ripeästi ja sain heti oman alan töitä. ja olin tosi ylpeä! elin hyvin säästeliäästi, ja pystyin opiskellessani kiertelemään paljon maailmaa. edelleen käyn töissä. minäkin pystyisin kelpotella sairaslomia ja ties mitä tukia, mutta en halua ajatella itseäni sellaisessa puuhassa. kyllä aspergereillekin tästä maasta töitä löytyy, meidän työpaikalla on tukitöissä vammainen, jolle on saatu räätälöityä hänelle sopiva tehtävä. hän tykkää käydä töissä, saada omaa rahaa, ja joutuu maksamaan veroja!

    maksan noin 20 000 euroa vuosittain veroja, työttömyysvakuutus- ja eläkemaksuja vuodessa. työvuosia valmistumisen jälkeen takana 14, joten meikäläinen on rahoittanut aika monen pummin elämisen tässä vuosien saatossa. kumpa ne rahat olisi menneet autistisen sukulaispoikani lastenlinna- ja terapiakäynteihin ja erikoispäivähoitopaikkaan (helvetilliset jonot, niihin ei päästä vuoden tai kahden odotusajallakaan) tai vaikkapa mummoni (kansaneläke) jeesaamiseen – kaihileikkausta sai odottaa monta vuotta, nyt sitten jonotetaan lonkkaleikkaukseen. eihän ne mene, kun pummeja rahoitetaan.

    kiitos silloisille veronmaksajille ja työssäkävijöille, joiden tuella minä ponnistin maailmalle (ilmainen perusopetus ja yliopisto-opetus, terveydenhuolto, opiskelija-alennukset ja kouluruoka). alan varmaan kohta olemaan maksanut osuuteni yhteiskunnalle takaisin.

    voin sanoa, että vituttaa lukea joitakin tekstejä. kiva että kirjoititte, minun kanta asioihin senkuin selkiintyy kokoajan vaan!

    KERTOKAA HYVÄT IHMISET, ETTÄ NYT KUN OLEN KUTAKUINKIN OMAN VELKANI YHTEISKUNNALLE MAKSANUT, NIIN MIKSI MINUN PITÄISI ENÄÄ KÄYDÄ TÖISSÄ? kyllä nauttisin suuresti pihan laittamisesta ja harrastuksista ja lapinvaelluksista.

    kertokaa myös, miten voi tehdä johtopäätöksen, että sosiaaliturva estää työnteon (muutama viesti ylempänä)? Ei yleensä estä. ehkä se ei lusmuja kannusta, mutta estämisestä ei ole kyse.

    Aina voi muuttaa ulkomaille. kunhan tarpeeksi suuri massa isoja veroja maksavat ymmärtävät lähteä, niin ehkä laajempi herääminen tässäkin yhteiskunnassa voisi tapahtua.

    ps. hyvä kirjoitus hesarin kk-liitteessä ”poispilatut”

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  107. az ei voi olla kyvytön töihin, kuten jotkut pohtivat. az voisi olla harvinaisen ketterä tekijä työelämässäkin, koska osaa olla noinkin poikkeuksellisen laskelmoiva ja tarkka. pärjäisit hyvin monessa tehtävässä esim tilintarkastajana tai talouspäällikkönä 🙂

    valtaosa työttömistä kyllä pärjäisi työelämässä, ei kaikilla elämänhallinta ole päin prinkkalaa. tottakai osalla on, mutta valtaosalla ei. senkun vaan töihin. tekee ensimmäisessä työssään hommat niin hyvin kuin osaa, niin kyllä tehtävät ja palkka paranee.

    kun aikansa itselleen mouruaa, että on kyvytön tai on sitä ja tätä vaivaa, niin kyllä siinä saakin nopeasti oman pääkoppansa uskomaan moisen. vaihtamalla asennetta, lopputulos voisi monen työttömän osalta olla toinen.

    ja huom. aina on heikko-osaisia, joista yhteiskunnan tulee pitää huolta. mutta ei laskelmoivista patalaiskoista ronteista!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  108. Lapsiperheiden osalta voidaan sanoa, että vaikka toimeentulotuen tasolla elävä lapsiperhe voi aineellisesti hyvin, puutteelliset kulutus- ja harrastusmahdollisuudet eristävä lapset ikätovereidensa elämäntavasta, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa – tai sitten ei ole.

    Mitähän tämä tarkkaanottaen tarkoittaa? Lapsellani on pari päiväkotikaveria, joiden perheiden kanssa on ystävystytty. Ero tulotasoissa näkyy lähinnä siinä, että yhden luistimet ovat kirpparilta, toisen marketista. Niillä kirpparilta ostetuilla pääsee ihan yhtä hyvin menemään. Nykymaailmassa kirppariostoksia ja käytettyä tavaraa ei muutenkaan pidetä mitenkään häpeällisenä vaan paremminkin vihreänä valintana.

    Huolestuttavampaa minusta tässä on se, millaisen mallin elämästä toimeentulotuen asiakkuus antaa lapsille.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  109. ”Se asia, mistä olen eri mieltä on se, että työttömyys olisi jonkinlainen vakio. Ei se ole, Suomessa on koko ajan kymmeniä tuhansia avoimia työpaikkoja, mutta ongelmana on, että työt ovat luonteeltaan sellaisia, että sosiaaliturva estää käytännössä niiden tekemisen — makuasia sitten on, haluaako tämän ilmaista niin että työn vaihtoehtoiskustannus on suurempi kuin palkka, vai niin, että ne ovat ns. paskaduuneja”

    Unohdat toisen puolen , että työttömiä työn tarjoajia on moninkertainen määrä eöli vaukka kaikki avoimet paikat täytetään niin siitä huolimatta jää yli n 350000 työn tarjoajaa.

    Ja joka kuukausi päättyy saman verran työsuhteita kuin täyttyy , joten varasto ei tyhjene.
    Eivät työttömät ole mitenkään pysyvä joukko vaan alati vaihtuva ryhmä.

    Tosin pitkäaikaistyöttömiäkin on,mutta heitä on vain n 56000 eli n 15 % kaikista työnhakijoista

    http://www.tem.fi/files/30286/TOUKO11.pdf

    Työttömyyttä kannattaa tarkastella varaston kierron säännöillä,näin ongelmasta tulee ymmärrettävämpi

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  110. Työttömien ja työllistenkin kannattaa katsella täältä mistä ruuan (ruu’uu’oo’aa’ää’ään’ännän) ravintoarvot koostuvat :

    http://www.fineli.fi/

    Eli popsi-popsi-porkkanastakin liiallisella keittemäsillä saadaan syntymään sokeria, mikä ei ole hyväksi pitkässä juoksussa nautittuna painonsa kannalta ajateltuna.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  111. Työpaikkojen saanti on tietyillä aloilla tällä hetkellä TODELLA hankalaa niin kuin moni kokee ja ymmärtää. Esimerkiksi tiedottamisen/viestinnän parissa niin järjestö- yhteiskunta- kuin myös kaupallisella puolella, tulee jokaista avointa paikkaa kohti 100-15000 hakemusta. Toisaalta jos on kokopäivä työssä ns. ”hanttihommissa” on vaikea hakea aktiivisesti oman alan työtä, sillä vakavasti otettavien työpaikkojenkin hakeminen on tietyllä tavalla ”työtä”. Itse olen kaupan kassalla vielä toistaiseksi, mutta pian luovutan ja alan kokopäiväiseksi työnhakijaksi. Joku voisi sanoa että ryhdyn vapaaehtoisesti ”sossu pummiksi”. Jotain on kuitenkin tehtävä jos ei halua jämähtää. Hyvinvointi yhteiskunnan ON TUETTAVA tätä mahdollisuutta, vaikkakin muutaminen vapaamatkustajien kustannuksella.

    Terveisin vastavalmistunut vt. maisteri

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  112. Aika harva elää pelkällä työmarkkinatuella, joten Osmon yksinkertaistaminen työtävieroksuvien ja kunnollisten työttömien välillä on kyllä kuin märkä rätti kasvoihin monelle kuntalaiselle.

    Otetaan hieman yksinkertaistettu esimerkki yksinelävästä työttömästä työnhakijasta:

    Menot:

    Vuokra-asunto 700€/kk
    sähkölasku 30€/kk
    Ruoka-, matka- hygienia-, vaate- ja telekulut jopa alle normien, eli 400€/kk

    Tarjolla olevat normaalit tulot:

    Työmarkkinatuki 411€/kk
    Asumistuki 110€/kk

    Erotus: -509€

    Tähän erotukseen voi saada toimeentulotukea kohtuullisen vuokran verran, eli maksimi 620€/kk, taloussähköt ja elämiseen 419€/kk

    Käytännössä kk/tulot jäävät reippaasti alle 400€/kk sekä nyt että jatkossa.

    Esimerkkihenkilöä sakotetaan ensin liian kalliista asennosta 80€/kk ja kun Osmonkin markkinoima työmarkkinatuki nousee 100€, niin vastaavasti toimeentulotuki laskee saman verran (kunnes tämäkin nousee 6%, eli n 25€/kk). Loput on on näennästä tulosiirtoa valtiolta kunnille, joka käytännössä liikkuu vain paperilla ja politikkojen vaalipuheissa.

    Esimerkkihenkilö on tietysti laiska vätys, koska nostaa toimeentulotukea, eikä ymmärrä asua kadulla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  113. Perusturva jees, ok.

    Mutta:

    Jos törsää rahan heti maksupäivänä, silloin tarvitsee oikeasti lisää. Sitä annettakoon, mutta siitä eteen päin vain viikoksi, ja siitä eteenpäin vaikka vain päiväksi kerrallaan. Tarvittaessa vaikka yhteiskunnan (maksajan) holhoukseen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  114. Tapio Peltonen
    Se, että itse tehty leipä kuitenkin on halvempaa kuin VASTAAVA tuote kaupan hyllyllä

    kertoo siitä, että jossain kohti joku vetää rankasti välistä.

    Oletko kuullut semmoisista välistävetäjistä kuin valtiot ja kunnat? Alv, tuloverot, yhteisövero, kiinteistövero + n kpl muita veroja vetäsee keskimäärin kaikesta toiminnasta palttiarallaa 45%.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  115. Kovin moni on lukenut kirjoitukseni niin, että pitäisin sosiaaliturvalla eläviä yleisesti pummeina. Se on kyllä väärä tulkinta. Miksi pyrkisin nostamaan perusturvan tasoa, jos pitäisin sen käyttäjiä morqalittomina sosiaalipummeina.
    Yritin sanoa, että taitavalle perusturvan taso on riittävä sisällöllisesti hyvään elämään työtä tekemättä. Näitä on perusturvalla elävistä kovin vähän – ja jos on, he löytyvät pääasiassa maaseudulta.Suurin osa perusturvan varassa elävistä elää turruttavassa aineellisessä köyhyydessä vastentahtoisesti.
    Pidän toimeentulotukea säännöiltään huonona ja passivoivana järjestelmänä, josta pitäisi päästä pääosin eroon, kuten on päästy Ruotsissa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  116. Elina, sanoisin noista peukuista sen verran, että itse annan ainakin peukkuja kirjoituksen tasosta, en siitä, että ihailisin vaikkapa az:n tai Loputon loman elämäntyyliä tai haluaisin vaihtaa omani heidän elämäänsä. Minusta vain molempien kuvaukset omasta elämästään olivat hyviä, eikä sellaisia saa juuri missään luettua, joten siitä peukut.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  117. Täällä yksi nainen, joka lähes päivttäin lukee tätä Osmon blogia :)Lienen kai vain sen verran ujo, etten yleensä kommentoi… Ja usein joku muu kommentoija onkin esittänyt jo omani kaltaisia ajatuksia.

    Täällä on jotkut kertoneet kokemuksiaan sosiaaliturvasta, joten voisin minäkin jotain sanoa.

    Uskon hyvin, että Az:n kertomus on totta. Itselläni ei ole kokemuksia toimeentulotuesta vaan opintotuesta ja työttömän peruspäivärahasta.Olen yksi niistä opiskelijoista joka tuli toimeen pelkällä opintorahalla -ja opintotuen asumislisällä, jotka olivat opiskeluaikanani yht n. 400 eur/kk. Asuin tuollon opiskelijapoikaystäväni kanssa,jollon vuokra 420eur/kk jaettiin puoliksi.Ruokaan ym muuhun jäi tuolloin siis n. 200 eur/kk molemmilla. Meillä oli yleensä kauppareissun budjetti noin 10 euroa, ja kaupassa käytiin 3 kertaa viikossa.Koulun ruokalassa syötiin joka päivä, aterian hinta oli tuolloin 2,35 eur. Kerran-pari kuussa oli bileitä ja käytiin baareissa, ja muutamaan siideriin oli aina varaa. Usein shoppailinkin kohtuuhintaisia vaatteita. Ihan hyvin pärjättiin, enkä kokenut kärsiväni köyhyyttä lainkaan. Tosin, olen ehkä vähän luonnostani nuuka. Olihan niitä pieniä säästöjä kesätöistä, joita saatoin kuluttaa muutaman kympin edestä kuukaudessa isompiin ostoksiin. Mutta töissä en koskaan käynyt opiskeluaikana, ja vanhempienkin tuki oli esim ateria silloin kun menin heillä käymään,n pari kertaa kuussa.

    Suurin vaikeus oli opintotuessa se, kun säännönmukainen opiskeluaika päättyi, opintotukea ei enää saanut automaattisesti (vaikka opintopisteitä olisikin kertynyt aiemmin tarpeeksi), vaan sitä piti hakea erikseen jotakin erityistä opintosuoritusta vastaan. Keskeneräisenä minulla oli ainoastaan päättötyö, johon olin jo aiemmin hakenut opintotukea, joten sitäkään varten en voinut tukea enää saada. Silloin minun piti mennä töihin ja päättötyön tekeminen loppuun viivästyi lisää. Sain töitä (n 30h viikossa) hampurilaisravintolasta,jossa aloittelijan palkka oli 6,48 eur/h.(vuonna 2004) Työ oli sosiaalisen ilmapiirinsä takia epämukavaa, ja työaikojensa puolesta muuta elämää rajoittavaa, joten vaihdoin pian provisiopalkkaiseen puhelinmyynti/toimistotyöhön. Siellä tienasin n. 300 eur/kk. En tiedä olisinko tuolloin voinut saada toimeentulotukea, enkä silloin sitä tajunnut selvittää. En enää asunut tuolloin poikaystävän kanssa, vaan asuin yksin asunnossa jossa vuokra oli 300 eur/kk. Onneksi äiti auttoi vuokran maksussa silloin. No, puristin sitten päättötyön valmiiksi, jotta pääsisin työttömäksi peruspäivärahalle! Kun valmistuin, irtisanouduin tuosta pienipalkkaisesta työstä ja marssin työvoimatoimistoon. Kun ihmettelivät miksi olin irtisanoutunut itse, kerroin syyksi, että palkkani työstä oli pienempi kuin peruspäiväraha. Syy kelpasi, ja pääsin työttämäksi peruspäivärahalle.Tuntui aika rikkaalta 🙂

    Valmistumisen jälkeen en ollut varma millaista työtä halusin tehdä, joten kokeilin monenlaista työtä. Vuokratyöpaikat olivat tässä loistavia. Pääsin helposti monenlaisiin teollisuuden ja varastoalan töihin, ja työn lopettaminenkin oli helppoa. Ilmoitus vain työn vastaanottajalle. Irtisanomisaikoja vuokratöissä ei ainakaan tuolloin tunnettu lainkaan; puolin ja toisin saattoi työn lopettaa vaikkapa päivän varoitusajalla. Ja työtodistukseen ei tullut mainintaa, että oli irtisanoutunut itse: Jolloin pääsi työttömyystukien piiriin heti, ilman karensseja. Useasti tein töitä muutaman kuukauden, ja kun loman tarve kasvoi tai irtisanottiin, ryhdyin työttömäksi peruspäivärahalle. Matkustelin ja lepäilin. Tuolloinkin asuin miehen kanssa, joten asumiskulut puoliksi helpotti kyllä taloudellista tilannetta.
    Näistä tekemistäni kokopäiväisistä vuokratöistä käteen jäi verojen jälkeen yleensä 700-1000 eur kuukaudessa, joten on sairasta, että saman rahan tai enemmänkin olisin saanut toimeentulotukena, jos oikein asiani keplottelisin.

    Työttömyysjaksoinakin olisin mielelläni tehnyt keikkatöitä, mutta se ei juuri kannattanut, sillä se olisi vähentänyt tukia ja edellyttänyt melkoista paperinpyöritysbyrokratiaa ja viivästyttänyt tukien saamista. Olenkin melko vakuuttunut että perustulo nimenomaan kannustaisi työntekoon, erityisesti matalapalkkaisissa keikka-pätkä-silppu -hommissa.

    Sittemmin olen päässyt oikeisiin töihin, mutta vähän kyllä kaipaan aiempien vuosien vapautta, ajan runsautta, sosiaalisen ympäristön vaihtumista jatkuvasti… Mutta ehkä parempi rahallinen tilanne korvaa sen puuttumisen.

    Kokemuksieni perusteella olen sitä mieltä että, kun on terve ja elämänhallinta hanskassa, voi pienelläkin rahalla elää rikasta ja normaalia elämää. Väitän jopa että työttömyys- ja pätkätyöaikoina elämäni oli hauskempaa ja jännittävämpää. No, eihän sellainen perheelliselle olisi sopinut, eikä ehkä pidemmän päälle muutenkaan. Mutta tällaiselle sopeutuvaiselle sosiaaliselle ihmiselle kylläkin, joksikin aikaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  118. Tavallinen teknikko kirjoitti: ”Työttömien ja työllistenkin kannattaa katsella täältä mistä ruuan (ruu’uu’oo’aa’ää’ään’ännän) ravintoarvot koostuvat”

    Koska tuo kalorikysymys näyttää olevan monia kiinnostavan, ratkaisin ongelmanne ja voitte nyt lopettaa arvailun niistä köyhien tarvitsemista kilokaloreista ja edullisimmasta mahdollisesta mutta vielä hyvin terveellisestä ravinnosta.

    Alla nimittäin on Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2005 antaman uusimman suosituksen mukaisesti laadittu ruokavalio, josta toimistotyötä tekevä mieshenkilö saa kaikki tarvitsemansa makroravinteet eli valkuaiset, rasvan ja hiilihydraatit ja niiden mukana luonnollisesti myös päivittäin tarvitsemansa energian, 2695 kcal. Rasvan osuus on n. 30 % energiasta, valkuaista 70-kiloiselle tulee 1 gramma painokiloa kohden eli suosituksen ja valkuaisen osalta fysiologisen tarpeen mukaisesti.

    Tässäpäs tämä kustannusten ja ravitsemuksen suhteen optimoitu annos:

    Ruislese 45 g/vrk, 8,86 €/kk
    Riisi 245 g/vrk, 9,56 €/kk
    Makaroni 245 g/vrk, 5,66 €/kk
    Rypsiöljy, 85 g/vrk, 11,22 €/kk
    Ruokasuola 0,8 g/vrk, 0,04 €/kk
    Soijarouhe, vaalea 50 g/vrk, 1,85 €/kk
    Puru-Calsor -kalkki, 7,56 €/kk
    B2-vitamiini Vita B2, 7,26 €/kk
    B-12 vitamiini, Naturanetti, 9,9 €/kk
    B-6 vitamiini, Naturanetti, 5,94 €/kk
    C-vitamiini, Teho-C, 2,73 €/kk
    D-vitamiini Devisol, 3,58 €/kk
    Seleeni Kelasin, 1,80 €/kk
    Kalium, Vitatabs, 2,60 €/kk
    Yhteensä 88,55 €/kk

    Hinnat on noudettu eri verkkokaupoista ja kirjoittajan kauppakuiteista.

    Ruokavalio ei tyydytä 20:n tärkeimmän vitamiinin ja hivenaineen joukosta lainkaan kalsiumin ja A-, D-, B12- ja C-vitamiinien tarvetta, joten ne on otettava kokonaan valmisteista. Lisäksi seleeniä täydennetään valmisteesta 40 % päivittäisestä tarpeesta, B6-vitamiinia n. 50 % ja B2-vitamiinia n. 70 % päivittäisestä tarpeesta.

    Raudan, magnesiumin, E-vitamiinin, niasiinin ja folaattien saanti ylittyy tarpeeseen ja suositukseen nähden melko runsaasti. Kaksi jälkimmäistä ovat kuitenkin vesiliukoisia ja ylimäärä poistuu hyvin. E-vitamiinia tulee miehille noin kaksinkertainen annos mutta sitä pidetään vähiten myrkyllisenä rasvaliukoisista vitamiineista eikä haittaa liene.

    Riisi on korvaamassa edullisempaa makaronia, jotta raudan ja magnesiumin saantitasot eivät nousisi aivan liian korkeiksi. Naisilla raudan saanti ylittyy nyt noin 1,3-kertaisesti, miehillä annos on noin kaksinkertainen. Magnesiumin määrä on naisille kaksinkertainen, miehille n. 1,5-kertainen tarpeeseen nähden. Nämä eivät ole hyvin todennäköisesti haitallisella tasolla.

    Natriumin eli suolan määrä jää aivan minimaaliseksi, joten sitäkin on täydennettävä 0,8 grammalla. Nk. omega-rasvahappojen saanti ylittää vähimmäissaannin moninkertaisesti. Rasvahappojen suositeltu suhde on n-3 = 0,5 % ja n-6 = 2,5 % eli 1:5. Tässä ruokavaliossa se on n. 1:.2,2 eli suomalaisittainkin hyvä rypsiöljyn ansiosta. Kuiduntarve täyttyy 45 gramman annoksella ruislesettä, kovien rasvojen ja kolesterolin määrä on puolestaan alhainen.

    Soijarouheen ja leseet voi hyvissä ajoin liottaa ja keittää makaronien tai riisin mukana. Öljy ja soija lisätään lopuksi sauvasekoittimella sekoittaen kypsennettyyn makaroni-riisi -seokseen, josta muodostuu jäännösveden ja öljyn ansiosta tahnamainen, hieman jopa kiiltävä seos. Vitamiinien valmistushävikkejä ei juuri ole. Lisäravinnevitamiinit ja hivenaineet otetaan aterioiden yhteydessä. Ravintomassa 671 grammaa kannattaa jakaa kuuteen eri annokseen, jotka syödään tavanomaisen aamupala, välipala, lounas jne. ateriarytmin mukaisesti.

    Nautintoaineita ei ruokavaliossa ole, koska sellainen sotii köyhäinhoidon periaatteita vastaan ja rohkaisisi joutilaaseen elämäntapaan. Jos köyhä kuitenkin haluaa ja hän löytää päivittäisillä promenadeillaan esimerkiksi muutamia palautuspulloja, hän voi käyttää ylimääräiset varansa esimerkiksi pienen teemäärän ja sokerin sekä vesirinkeleiden hankintaan. Tee on edullista eikä nyt lainkaan haitallista, vaikka yleensä haittaakin hieman raudan imeytymistä.

    Varsinaiseen toimeentuloon tarkoitettuja elatusvaroja ei kuitenkaan tule lainkaan käyttää teehen, sokeriin ja vesirinkeleihin, vaan köyhän on säilytettävä itsensä mahdollisimman hyvässä ravitsemustilassa sen varalta, että tulee kutsutuksi tuotantoelämän palvelukseen.

    Vuodelepoon määrätyn sairaan köyhän kokonaisenergiaa voidaan vähentää 1840 kilokaloriin, jota käytetään esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Elatusvaroja tulee tietenkin vähentää vastaavassa suhteessa, sillä mihinkään tuhlailuun ei tule köyhäinhoidossa ryhtyä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  119. Osmo:

    Miksi pyrkisin nostamaan perusturvan tasoa, jos pitäisin sen käyttäjiä morqalittomina sosiaalipummeina.

    No eiköhän ne moraalittomat oo niitä, jotka on vastuussa näistä tulonsiirroista ja säännöistä, eikä ne, jotka vaan yrittää elää parhaansa mukaan?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  120. Suomen valtiollinen järjestys perustuu kansanvaltaisuudelle ja oikeusvaltioperiaatteelle. Perustuslakiin on kirjattu ne oikeudet, joiden toteutumista valtion tulee toimissaan turvata ja edistää. Näitä ovat kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä, kansalaisten keskinäinen tasavertainen oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen sekä koskemattomuuteen, yksityiselämän ja omaisuuden suoja, uskonnon ja omantunnon vapaus, oikeus ilmaista mielipiteensä ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, vaalit ja osallistumisoikeudet, oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin, maksuttomaan perusopetukseen, oikeus työhön ja vapaus harjoittaa elinkeinoa, oikeus sosiaaliturvaan, terveelliseen ympäristöön sekä oikeus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Jokaisella on myös oikeusturva eli oikeus saada asiansa käsitellyksi viranomaisen tai oikeuslaitoksen toimesta.
    (PeL 1–23 §.)

    Nämä eivät ole vain oikeuksia vaan myös velvollisuuksia. Kun puhutaan oikeudesta työhön ja sosiaaliturvaan, niin on hyvä muistaa: ne ovat perustuslakiin kirjattuja asioita joita niin viranomaisten kuin valtiovallan edustajien on noudatettava toimissaan ja pyrittävä niiden toteutumiseen käytännössä. Siksi meillä kaikilla on myös työvelvoite.

    Esitän toivomuksen, vaikka se kaikuisikin kuuroille korville. Ei nimiteltäisi loukkaavasti tämän maan kansalaisia. Toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja niiden julkaisemiseen, vaan eikö voisi olla mahdollista, että kun puhutaan sosiaaliturvan mahdollisista uudistuksista ja työttömyydestä sekä työttömän kohtelusta hallintobyrokratiassa, että jätettäisiin sanastoista pois halventavat ilmaisut: luuseri, velttoilija, elämänhallintansa menettänyt muiden ansioilla eläjä, sosiaalipummi.

    Olen pitkän työurani jälkeen jäänyt työttömäksi, en tiedä pääsenkö enää työelämään takaisin, voi olla hyvin mahdollista etten pääse.

    Perusturvaan liittyvät kysymykset koskettavat aivan jokaista tämän maan kansalaista, jossakin elämänvaiheessa tai elämäntilanteessa.

    Jos sitä saadaan nyt uudistettua siten, että se poistaisi tiettyjä vaikeita ja turhia mutkia ja helpottaisi esim työttömän elämää, niin eikö se ole pelkästään hyvä asia? Jos joku haluaa väärinkäyttää erilaisia tukijärjestelmiämme, niin siihen tarjoutuu kyllä aina mahdollisuus, mutta silloin puhutaan kyllä marginaalisen pienestä joukosta ihmisiä, joita on ollut aina.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  121. Ja jos työttömällä tai matalapalkkaisella henkilöllä on ulosotossa olevaa velkaa, niin tämä ei pääse käytännössä irti toimeentulotuesta millään. Nk. suojaosuus ei nimittäin tunnusta ihmisen asuinkuluja, vaan kaikki yli 627€ kuukaudessa on voutille vapaata riistaa (ja lain mukaan myös näin tehtävä).

    Toimeentulotuesta irti päästääkseen henkilön nettotulot pitää kivuta 1800-2000€ tietämille, mikä on minusta yhteiskunnalta varsin suuri kädenojennus kansainväliselle perintäyhtiöiden lobbylle.

    Osmo lienee enemmänkin perillä asiasta, joten olisi hauskaa kuulla olivatko näiden perintäkonsernien edustajat läsnä myös uusimmissa hallitusneuvotteluissa?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  122. Riitta:

    ”Lapsiperheiden osalta voidaan sanoa, että vaikka toimeentulotuen tasolla elävä lapsiperhe voi aineellisesti hyvin, puutteelliset kulutus- ja harrastusmahdollisuudet eristävä lapset ikätovereidensa elämäntavasta, mistä voi olla haittaa tulevaisuudessa – tai sitten ei ole.”

    ”Mitähän tämä tarkkaanottaen tarkoittaa? Lapsellani on pari päiväkotikaveria, joiden perheiden kanssa on ystävystytty. Ero tulotasoissa näkyy lähinnä siinä, että yhden luistimet ovat kirpparilta, toisen marketista.”

    Lasten perheiden tuloerot vaikuttavat elämään kouluiässä merkittävästi. Oman perheeni kohdalla lasten menot murrosiässä kasvoivat räjähdysmäisesti päiväkoti-ikään verrattuna. Kilpatasoinen urheiluharrastus vaatii matkoineen jo melkoisia resursseja: joko rahaa tai vapaaehtoistyötä. Sama juttu on musiikkiharrastuksessa jne.

    Murrosikäisten alakulttuureissa prismavaatteet herättävät jo melkoista ällötystä ja lapset kasvavat niin että kenkäpari kestää puoli vuotta. Käytetyt vaatteet kyllä menevät, mutta muuten elo on yhtä kulutusjuhlaa.

    Murrosikäiset käyvät myös kahviloissa, pizzoilla, leffoissa jne. Kyllä perheen varallisuudella on oleellista merkitystä.

    Se mikä tietysti on huolestuttavaa, että kulutus lankeaa lapsille ilman mitään omaa ponnistelua. Mummin ohimennen pistämän viisikymmpisen jälkeen motivointi 6 euron tuntityöhön tiskin takana on haastavaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  123. Kimmo:
    Noilla spekseillä tulisi nettona 463 euroa työmarkkinatukea, 352 euroa asumistukea ja 303 euroa jäisi toimeentulotuen maksettavaksi. Sekin on paljon.

    Voisi kyllä oikeasti harkita halvempaa asuntoa, 700 euroa on mun mielestä aika paljon yhdeltä hengeltä. Jopa Kalliosta saa halvemmalla yksiön.

    Suurin osa työttömistä ei kuitenkaan saa toimeentulotukea. Syitä on erilaisia: omistusasunto, säästöt, puolison tulot, lasten mukanaan tuomat tulot (lapsilisä ja työmarkkinatuen lapsikorotukset), työmarkkinatuen aktivointilisät, oma valinta, yms.

    Tilastojen mukaan vain 45.000 toimeentulotukea saavaa kotitaloutta sai työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa. Yhteensä työmarkkinatuen saajia oli 140.000 (kotitalouksia tietysti jonkun verran vähemmän).

    Esimerkiksi minä olen ollut puoli vuotta perusturvalla, mutta toimeentulotuen asiakkaaksi minulla ei ollut mitään asiaa tai halua. Entisenä opiskelijana pidin perusturvan tasoa naurettavan suurena. Asumislisä+peruspäiväraha oli selvästi enemmän kuin mihin olin opiskelijana tottunut.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  124. En minä väittänyt, ettei rahan lisääminen auttaisi joskus. Se, mitä esitin oli, että minusta on jokseenkin hölmöä, että sosiaaliturvan varassa elävien oikeuksia tms. ei voisi puolustaa muuten kuin vaatimalla lisää rahaa.

    Minusta on kaikenkaikkiaan ilmeistä, että ongelmana ei yksinkertaisesti voi olla rahan määrä, vaan joku muu. Suomen kansa on tänä päivänä kaikilla absoluuttisilla mittareilla huomattavasti rikkaampaa ja paremmin toimeentulevaa kuin 70-luvulla. Yhteiskunta käyttää vähintään yhtä suuren osuuden kansantulosta tulonsiirtoihin, ja siitä huolimatta yleinen kokemus on, että tulonsiirtojen summaa pitäisi nostaa.

    Olen kyllä tietoinen argumentista, jonka mukaan 70-luvulla työllisyysaste oli korkeampi ja että politiikka oli työllistävämpää, mutta tämä argumentti ei voi oikein pitää vettä, ainakaan täysin. Kokonaisveroaste oli selvästi alhaisempi, jos kohta palkkaverotus vähän kireämpää kuin nykyisin.

    Olennaista tässä minusta on kysymys siitä, miksi meillä menee nyt paljon enemmän rahaa sosiaaliturvaan, joka on heikompi kuin se oli vielä 30 vuotta sitten? Ei vastaus tähän minusta ole se, että sosiaaliturvalla elävät ovat laiskoja tai osansa valinneet, mutta ei se vastaus ole myöskään se, että työssäkäyvät ovat ilkeitä ja ahneita eivätkä halua auttaa kanssaihmisiään. On vähän tympeää kun jokainen pohdinta rahanjakamisen tarkoituksenmukaisuudesta välittömästi tulkitaan syyttämiseksi tai haluksi kurittaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  125. Useat asumistukea saavat elävät vielä korotuksien suhteen (työmarkkinatuki = 100 e/kk ja toimeentulotuen perusosan normi = 6%) odottavaa aikaa, sillä vielä ei ole tietoa asumistuen omavastuuosuuden uudesta määrityksestä.

    Nyt työmarkkinatuen brutolla 553,41 omavastuuosuus asumistukea määritettäessä on 0 euroa. Mutta satasella suolatulla työmarkkinatuen brutolla, tämän hetken asumistuen määräytymistaulukolla omavastuu osuus on 64 e/kk.

    Nyt I-II kuntaryhmässä yksinasuvan omavastuuosuudet ovat näin :

    Kk.tulo (brutto) Omavastuu
    0 – 555 0
    556 – 570 13

    646 – 660 64

    ( yo. luvut täältä:
    N:o 1036
    Valtioneuvoston asetus
    asumistuen määräytymisperusteista vuodelle 2011
    )

    Eli ei ole vielä mitenkään kirkossa kuulutettu se, että nouseeko toimeentulotukilaisen rahallinen tuki 6% toimeentulotuessa. Tuo 6% saattaa mennä omana osuutena vuokran maksuun. Ja noin on, ellei omavastuuosuus pienene nykyiseen nähden.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  126. Opiskelijoista noin kolmannes nostaa opintolainaa, 60% käy töissä (kuulemma hyvin suomalainen ilmiö – ja sitten ihmetellään kun valmistusajat venyvät), puolet saa taloudellista apua vanhemmilta 50-100 euroa/kk.

    Loppujen lopuksi aika harva taitaa sittenkään sillä 300 eurolla pelkästään elää.

    Lisäksi opiskelijat saavat alennusta julkisissa kulkuvälineissä, oppilaitos tarjoaa edullista ruokaa jne. jne.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  127. Julietta Huttu

    Itse olen kaupan kassalla vielä toistaiseksi, mutta pian luovutan ja alan kokopäiväiseksi työnhakijaksi.

    En mitenkään arvostele ratkaisuasi, mutta kai tiedät, että työstä eroamisestasi seuraa 3 kk:n karenssi. Joten ennen työsi lopettamista säästä.

    Toisaalta on niin, että jos haet työtä työssäolevana, sinulla on paremmat mahdollisuudet saada työtä kuin jos haet työttömänä. Monella työnantajalla on ikävä taipumus panna työttömien työhakemukset mappiin ö tai vähintään pinon alimmaisiksi. Kiitos sen, että työttömiä on vuosikaudet leimattu niin viranomaisten kuin kanssaihmistenkin taholta.

    Toinen, mitä voit odottaa: jos et saa töitä lähimmän kolmen työttömyyskuukauden aikana, sinua todennäköisesti viimeistään odottaa passitus palkattomiin töihin. Tosin tuosta kieltäytymisestä rankaisemiseen voit hiukan vaikuttaa työnhakusuunnitelman teossa niin kauan kuin et joudu turvautumaan toimeentulotukeen tai putoa työmarkkinatuelle. Se tosin edellyttää sitä, että pidät puolesi ja tajuat palkatonta työtä koskevat kiertoilmaisutkin. Työttömyysturvalaki kannattaa ajatuksella lukea. Laki löytyy tuolta: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021290

    Jos intoa riittää, niin kannattaa perehtyä joihinkin jäljempänä olevan linkkiviestiketjun viesteihin. Tosin viestiketju sisältää suureksi osaksi häirikköviestejä, mutta ne pystyy ohittamaan nopeasti. Viestiketjulla on yli 500 000 lukijaa, joten kai siinä aika tähdellistäkin aineistoa on:

    http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=340098

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  128. MariaK osui hienosti asian ytimeen. Kun puhutaan tuista, kannustimista, työssäkäynnistä ja sen antoisuudesta, tunnutaan kovin mielellään unohdettavan ihmisten erilaisuus. Ja ennen kaikkea se, että meillä on oikeus olla erilaisia.

    Vaikka me introvertimmät tai epäsosiaalisemmat yksilöt emme nauti ”työpaikan sosiaalisista suhteista” siinä kuin sosiaalisemmat kanssakulkijamme, voimme olla aivan hyviä työntekijöitä. Mutta liian helposti sosiaalinen enemmistö (muistelen Keltikangas-Järviseltä lukeneeni, että jopa suomalaisista enemmistö on todellakin temperamentiltään sosiaalisia)hokee, kuinka tärkeää meille kaikille on työpaikan ihmissuhteet ja arvostettu asema yhteiskunnassa.

    Luulen, että sekä tukijärjestelmät että työelämä saataisiin järkevöitettyä, kun ensin tunnustettaisiin tosiasiat lähtien siitä, että me olemme erilaisia ja se on ihan hyvä asia.

    Tähän erilaisuuteemme liittyen vielä. Olen hieman kauhulla odotellut, mitä tulevat olemaan ne toimenpiteet, millä hallitus tulee auttamaan työssäjaksamista. Näinhän sitä on luvattu tehdä, kun ei eläkeikää uskalleta (vielä) nostaa. Tuleeko jotakin julistekampanjoita tyyliin ”hymyillään töissä” vai suositellaanko firmoja järjestämään entistä enemmän jotakin pakollisia kimppakivapäiviä, joihin osallistumatonta sitten katsotaan loppu vuosi pitkin nenänvartta. Onko joku oivaltanut, mitä hallitus muka oikeasti voisi tehdä työssäjaksamista parantaakseen?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  129. Anna:

    Väitän jopa että työttömyys- ja pätkätyöaikoina elämäni oli hauskempaa ja jännittävämpää.

    Asialla saattaisi kenties olla jotain tekemistä sen kanssa että nuorempana oli hauskempaa ja jännitävämpää? Kai, en ole ihan varma.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  130. Toimeentulotuella joko tulee toimeen tai sitten ei tule. Jos ei tule, syitä voi olla useita. Esimerkiksi sairaus, päihdeongelma, tai yleinen elämänhallinnan puute. Kaikille näille syille on yhteistä se, että ihminen aivan oikeasti tarvitsee apua, ja aivan oikeasti ainakin minä haluaisin yhteiskunnan kautta tarjota sitä apua. Yhteistä on myös se, että muutaman kymmenen euron korotus tuloihin edesauttaa noiden ongelmien ratkaisemisessa täsmälleen ei mitenkään.

    Nyt tietysti voi esittää vasta-argumentin, että tulojen lisääminen ”helpottaa” heikossa asemassa olevan ihmisen tilannetta. Entä sitten? Tätäkin keskustelua dominoi kaksi ääripäätä, joista toinen haluaa leikata tuloja ja toinen kasvattaa tuloja, ja kumpikaan ei ymmärrä että kysymys on aivan väärä. Rahalla ei noita ongelmia ratkaista, ei leikkaamalla eikä lisäämällä. Ja minun mielestäni pitäisi pohtia sitä, miten nuo ongelmat ratkaistaan eikä sitä, miten tilannetta ”helpotetaan”. (Miten ihmeessä päihdeongelmaisen tilanne helpottuu sillä, että tällä on varaa ostaa kolme kossupulloa enemmän kuussa?)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  131. > Minusta on kaikenkaikkiaan ilmeistä, että ongelmana ei yksinkertaisesti voi olla rahan määrä, vaan joku muu.

    Minusta on kaikenkaikkiaan ilmeistä kirjoituksiasi vuosikausia seuranneena (ja annan kyllä niistä useimmille kunnian, en voisi itse paremmin kirjoittaa; ja olen useimmiten samaa mieltä, usein yksinkertaisesti, koska ne ovat yksinkertaisesti totta), että yksinkertaiset selitykset ovat sinun mielestäsi yhä useammin vääriä, koska ne ovat yksinkertaisia. 90-luvulla kirjoituksissasi ei ehkä niin usein ollut tätä (muistaakseni), mutta nykyään yhä enemmän (olet varmaan lukenut teoksen ”Kuinka Aku Ankkaa luetaan”; joskus kirjoituksistasi saa saman kuvan, valitettavasti).

    Huoh… Mikä siinä on, kun lähtökohta A ”työttömälle annettava raha ei riitä” yritetään kääntää lähtökohdaksi B ”työttömälle annettava raha riittää / työttömälle annettavaa rahaa on jo liikaa”. Jos otetaan alkupremissiksi A tai B, niin järkeily on erilaista, kun Status quosta poikkeavalla on se todistustaakka. Ja kaikki julmurit on niin kovasti tuon B:n takana.

    > Ei vastaus tähän minusta ole se, että sosiaaliturvalla elävät ovat laiskoja tai osansa valinneet [suhtautuminen sosiaaliturvaan]

    Ei niin.

    > ei se vastaus ole myöskään se, että työssäkäyvät ovat ilkeitä ja ahneita eivätkä halua auttaa kanssaihmisiään [suhtautuminen sosiaaliturvaan]

    Omista kokemuksistani ja monien täällä kirjoittavien mielipiteistä ja peukutuksista katsoen tämä on juuri se vastaus (+ koroillaelävät, perintöäodottavat, osa työttömistä yms.). Ei sillä, että minulla olisi kanssaihmisistä täydellisesti huono kuva (suhtautuminen työttömiin on vain pieni osa ihmistä, mutta kyllä se minulle henkilökohtaisesti on jonkinlainen litmustesti), mutta vastapropaganda on niin kovaa, ja useat vastapuolen ihmiset aina löytävät uusia argumentteja ihan perusihmisarvoa vastaan. Kun tällaista vyörytystä tulee koko ajan, niin ei ole ihme, että ihmiset ovat sekaisin. Sitä paitsi on ilmeistä, että meillä kaikilla on sadistinen puoli ja syyllistenlöytämishalu.

    Toteutettu sosiaalipolitiikka on omiaan joko pehmentämään tai koventamaan ihmisten suhtautumista kanssaihmisiinsä. Nyt enää harvemmin pidetään oikeana lähettää lapsia hiilikaivoksiin töihin, koska muuten on parasiitti. Ymmärretään myös, että työtön _ei aina_ ole syyllinen työttömyyteensä, mutta silti suurta osaa syytetään, kuten täälläkin on käynyt ilmi. Omalta osaltani uskon, että joskus tulevaisuudessa tätä koko keskustelua pidetään samanlaisena kuin menneisyyden keskustelua lasten työskentelemisestä hiilikaivoksissa… …Mutta me emme ole siinä tulevaisuudessa vielä.

    > On vähän tympeää kun jokainen pohdinta rahanjakamisen tarkoituksenmukaisuudesta välittömästi tulkitaan syyttämiseksi tai haluksi kurittaa.

    Et siis halua nähdä, että näistä kirjoituksistasi valtaosa on juuri tätä erityisesti premissien valitsemisesta alkaen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  132. ”Nyt työmarkkinatuen brutolla 553,41 omavastuuosuus asumistukea määritettäessä on 0 euroa. Mutta satasella suolatulla työmarkkinatuen brutolla, tämän hetken asumistuen määräytymistaulukolla omavastuu osuus on 64 e/kk.”

    Hallitusohjelmassa oli maininta että asumistuen omavastuun ”nollarajaa” nostetaan vastaamaan uutta työmarkkinatuen perusmäärää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  133. Kokemuksieni perusteella olen sitä mieltä että, kun on terve ja elämänhallinta hanskassa, voi pienelläkin rahalla elää rikasta ja normaalia elämää

    Tässäkin onnellisessa tarinassa, jossa kaksi opiskelijaa asuu 400€ vuokra-asunnossa ei tarvitse kuin muuttaa mikä tahansa osa, niin onni ja rikkaus on vähän toinen. Entäs yksineläjä tai tilanne, jossa toinen on töissä? Miten suu sitten pannaan?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  134. tpyyluoma ”Asialla saattaisi kenties olla jotain tekemistä sen kanssa että nuorempana oli hauskempaa ja jännitävämpää? Kai, en ole ihan varma.”

    Joo, oot oikeassa. Tuo oli varmaan elämäni hauskinta ja jännittävintä aikaa jokatapauksessa, työtilanteesta huolimatta.
    Toisaalta, kyllä tää säännönmukainen vakityö, vuodesta toiseen sama paikka, samat naamat, samat hommat… tuntuu jotenkin vanhentavan henkisesti, vaikken vielä oikeesti niin kovin vanha olekaan 🙂 Vaikka kai pitäisi olla tyytyväinen tähän varmuuteen ja jatkuvuuteen, mikä taitaa työelämässä olla nykyään melko harvinaista herkkua?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  135. Adenoca kirjoitti 5.7.2011 kello 12:44

    Tässäpäs tämä kustannusten ja ravitsemuksen suhteen optimoitu annos:

    Ansiokas esitys.

    Mutta minusta tuo summa (n. 90 euroa kuussa) kuulostaa paljolta, erityisesti, koska se tuottaa jokseenkin yksipuolisen ruokavalion, ja monien hivenaineiden saanti jää vajaaksi tai olemattomaksi. Ja energiasisältökin on suhteellisen vähäinen. Tosin energia sinänsä on halpaa, ainakin tärkkelyksen muodossa.

    Jotenkin mielikuvani on, että kolmella eurolla päivässä voisi saada enemmänkin ja parempaa. Mutta ehkä totuus on vain se, että ruoan hinta on noussut niin paljon, että tuo todella on kustannustehokkain vaihtoehto.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  136. tcrown on asian ytimessä. Ei ole sellaista toimeentulotuen määrää, joka riittäisi Adenocanille mutta ei olisi kohtuuttoman suuri Azille. Nykyinen summa on selvästi väärä, mutta ei ole lainkaan yksiselitteistä mihin suuntaan sitä pitäisi kehittää. Tämä ei ole eurokysymys vaan järjestelmäkysymys.

    Perustulo ei tässä auttaisi, koska sen sopivan tason määrittely on aivan yhtä vaikeaa. Siinä on vielä se riski, että se tekee Azin elämäntyylin liian houkuttelevaksi koska se mahdollistaisi perustulot täydentämisen vähäisellä työnteolla. On parempi, että meillä on 1.000 Azin kaltaista pummia jotka saavat 900 € kuussa tukea ja 14.000 työssäkäyvää jotka unelmoivat toimettomuudesta, kuin 15.000 pummia jotka saavat 500 € kuussa tukea ja tekevät jotain vähäistä työtä siinä rinnalla. Osa-aikatyö on ihan jees, jos se tarkoittaa työttömien osittaista työllistymistä tai se tehdään omalla rahalla tai jostain hyvästä syystä verorahoilla (lastenhoito? omaishoito?), mutta se on saatanasta jos se tarkoittaa palkkatulon vapaaehtoista korvaamista verorahoista maksettavalla tuella. Minäkin siirtyisin tosi mielelläni sovitelulle ansiopäivärahalle, mutta onneksi laki ja työmarkkinat ovat niin jäykät ettei se onnistu. Jos onnistuisi, niin muuttuisin kertaheitolla nettomaksajasta nettosaajaksi.

    Tavallinen Teknikko:
    Asumistuen korotuksen suhteen hallitusohjelma on aika yksiselitteinen: ”perusomavastuu tarkistetaan alkamaan korotetun työmarkkinatuen määrästä”. Eli pelkän perusturvan varassa elävän omavastuu on vastaisuudessakin 0 euroa.

    Joka tapauksessa toimeentulotukea nyt saavan käteenjäävät tulot kasvavat vähintään tuon 6 %. Nykyään heille jää toimeentulotuen normin verran rahaa (sinkulle 419 €) ja 6 % korotuksen jälkeen heille jää vähintään uuden toimeentulotuen normin verran rahaa (444 €). Jos he hyötyvät asumistuen tai työttömyyspäivärahan korotuksesta tarpeeksi, he voivat päästä pois toimeentulotuen ikeestä ja käteen voi jäädä enemmänkin rahaa. Toimeentulotuen luonteeseen kuuluu, että nykyiset toimeentulotukilaiset eivät menettäisi euroakaan nettotuloistaan, vaikka asumistuki ja työttömyystuki lakautettaisiin kokonaan. Näin ollen mikään muutos asumistuessa ei voi heitä köyhdyttää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  137. Artturi:

    Jos nyt ei tilaa puolisoa postimyynnistä, niin eihän se maksa? Jos oletat, että puolisot valitsee kumppanin rahan perusteella, niin ei siitä oo mitään apua, että otetaan joltakin pois rahaa ja annetaan sitä toisille. Kuitenkin kaikki ihmiset sijoittuu johonkin järjestykseen varallisuuden mukaan

    Tässä sä oletat, et ainoastaan järjestys merkitsis ja rahan rajahyöty ei riippuis absoluuttisesta varallisuuden tasosta. Mut näinhän se ei tietenkään mee. Jos otat miljardööriltä pois 100K vuodessa ja annat sen persaukiselle, jälkimmäisen markkina-arvo naisten silmissä kasvaa selvästi mut edellisen ei muutu mihinkään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  138. Rogue:

    Jos otat miljardööriltä pois 100K vuodessa ja annat sen persaukiselle, jälkimmäisen markkina-arvo naisten silmissä kasvaa selvästi mut edellisen ei muutu mihinkään.

    Tämä ei voi minusta päteä. Parisuhdemarkkinoilla on todellakin kyse nollasummapelistä. Se persaukinenkin olisi siis haluttua kamaa, jos niitä kaikkia muita ei olisi kilpailussa mukana viemässä naisia. Nollasummapelissä taas on mahdoton parantaa jonkun toisen asemaa huonontamatta samalla jonkun toisen.

    Tuossa sinun esimerkissäsi jos se ex-persaukinen saa rahansa ansiosta puolison, niin tämä nainen on poissa muiden (ml. se miljardööri) markkinoilta.
    Yksinkertaisimmin näet tämän siten, että ajattelet, että markkinoilla on vain yksi nainen, miljardööri ja persaukinen. Jotta persaukisen tilanne tässä tilanteessa voisi parantua, se voi tapahtua vain niin, että nainen haluaakin hänet miljardöörin sijaan.

    Minun on vaikea nähdä, miten absoluuttinen varallisuus voisi vaikuttaa mitään parisuhdemarkkinoilla. Tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että nyt kun ihmiset ovat absoluuttisesti mitaten paljon varakkaampia kuin vaikkapa 100 vuotta sitten, heidän olisi helpompaa löytää puoliso. Onko tästä mitään merkkejä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  139. ilkka:

    Osa-aikatyö on ihan jees, jos se tarkoittaa työttömien osittaista työllistymistä tai se tehdään omalla rahalla tai jostain hyvästä syystä verorahoilla (lastenhoito? omaishoito?), mutta se on saatanasta jos se tarkoittaa palkkatulon vapaaehtoista korvaamista verorahoista maksettavalla tuella. Minäkin siirtyisin tosi mielelläni sovitelulle ansiopäivärahalle, mutta onneksi laki ja työmarkkinat ovat niin jäykät ettei se onnistu. Jos onnistuisi, niin muuttuisin kertaheitolla nettomaksajasta nettosaajaksi.

    Tämä pitäisi tosiaan selvittää ennen kuin perustuloa ryhdyttäisiin toteuttamaan. Oleellistahan perustulossa on tietenkin se, että se palkka ei tietenkään täysmääräisesti korvaudu veroista maksettavalla tuella, vaan vain osin. Nykysysteemin yksi vika on se, että siinä korvaavuus todellakin on hyvin korkealla tasolla (eli pienipalkkaisten efektiivinen marginaalivero on huiman korkea).

    Tekisitkö noin, jos efektiivinen marginaaliverosi perustulosysteemissä olisi vaikkapa 50%, eli jokaisesta menettämästäsi palkkaeurosta käteenjäävä tulosi laskisi 50 senttiä?

    Ja luonnollisesti homma toimisi toisinkin päin, eli jokaisesta hankkimastasi lisäeurosta, käteesi jäisi 50 senttiä (kun nykyisin se on kai jotain 20 senttiä pienipalkkaisessa työssä, kun kaikki tukien vähenemiset otetaan huomioon).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  140. Kimmo,
    tunnet tietysti veljesi tilanteen paremmin kuin minä, mutta aika omituiselta tuo vaikuttaa. Minä pyörittelen näitä sosiaaliturvalaskelmia työkseni Kelan tekemillä malleilla, eikä ole ihan helppo keksiä miten voisi päätyä noin pieneen asumistukeen noista lähtökohdista.

    Laskin, että asumistuki voisi olla 125 €/kk jos tuloina on vain työmarkkinatuki ja maksaa 700 €/kk 30 neliön asunnosta jossa ei ole keskuslämmitystä ja joka sijaitsee kuntaryhmässä 4 (=”muu suomi”, eli jossain muualla kuin Suomen 31 kalleimmassa kunnassa). On kyllä huono diili tehty, jos maksaa noin kovaa vuokraa kylmästä asunnosta keskellä ei mitään. Tuskin tämä nyt kuitenkaan on tilanne?

    Todennäköisemmin noin pieneen asumistukeen pääsisi, jos on oikeasti enemmän tuloja kuin pelkkä työmarkkinatuki (olisiko työmarkkinatuen korotusosa maksussa aktiivitoimen ajalta?) tai huomattavasti asumistuessa huomioitavaa varallisuutta. Tai asunnossa on alivuokralainen tai puoliso jolla on tuloja.
    Onkohan asumistuen määrä muistettu tarkistaa kun tulot laski? Eipä sillä tietysti käytännössä juuri ole väliä, jos joka tapauksessa on toimeentulotuen asiakkaana.

    Tämäkin sekaannus osoittaa, että asumistuki on sekava vyyhti. Tuen määrä voi vaihdella rajusti riippuen asunnon koosta, sijainnista, iästä, lämmitystavasta, ym. Onneksi hallitusohjelmassa sovittiin sen uudistamisesta. Tulevaisuudessa siihen toivon mukaan vaikuttaa lähinnä ruokakunnan tulot.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  141. Samuli Saarelma,

    parisuhdemarkkinat eivät ole tasapainossa. On ihmisiä jotka eivät valitse puolisoa. Ajatellaan tilannetta, jossa on neljä ihmistä:

    Pekka – varakas ja haluttu mies
    Tarmo – koditon, alkoholisoitunut mies
    Pamela – varakas ja haluttu nainen
    Tiia – tavallinen nainen

    Tasapaino lienee se, että Pekka ja Pamela pariutuvat, mutta Tarmo ja Tiia eivät. Tiia on mielummin yksin, kun ottaa Tarmon elätettäväkseen.

    Jos valtio puuttuu peliin ja käyttää Pekan ja Pamelan rahat Tarmon statuksen parantamiseen Tarmo muuttuu kodittomasta alkoholistista vaikkapa kunnan vuokra-asunnossa asuvaksi työttömäksi. Tällaisesta miehestä Tiia voisi kiinnostua, jolloin saataisiin uusi parisuhde ilman, että Pamelan ja Pekan parisuhdemarkkina-arvoille tapahtuu yhtään mitään.

    Se raja, minkä alle kukaan ei halua pariutua, voi tietysti muuttua yli ajan. Se voisi jopa riippua tuloista: kukaan ei halua pariutua ihmisen kanssa, jonka nettutulot ovat alle 40 % mediaanin?

    En todellakaan tiedä vaikuttaako raha tällä tavalla näihin markkinoihin, mutta ei se ainakaan mahdottomalta vaikuta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  142. Rogue:

    Jos otat miljardööriltä pois 100K vuodessa ja annat sen persaukiselle, jälkimmäisen markkina-arvo naisten silmissä kasvaa selvästi mut edellisen ei muutu mihinkään.

    Kyllä, mutta samalla muiden asema parisuhdemarkkinoilla huononee, kun se yks vetää ohi sillä 100k:lla.

    Ei parisuhdemarkkinoista voi tehdä parempia siirtämällä rahaa yhdeltä toiselle. Ihan riippumatta tulonsiirroista parhaat vie parhaat päältä.

    ja Samuli ehtikin jo selittämään paremmin…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  143. Osmo: ”Absoluuttinen ja suhteellinen köyhyys ovat eriytyneet toisistaan kauas.”

    Sama se on keskiluokkaisuuden kanssa.

    Vaikka Suomessa köyhä ei kuole nälkään kadulle tai juurikaan kerjää kadunkulmassa, niin monella tapaa hän kuitenkin on toisen luokan kansalainen ja elää kituuttaa kolikkojensa kanssa ja kerää tyhjiä pulloja puskista.

    Harvassa Aasian tai Afrikan maassa (joihin O.S. varmaankin viittasi absoluuttisella köyhyydellä) keskiluokkaan kuuluvalla on kaksi uudehkoa autoa, rivitalohuoneisto, kesämökki, uusin viihde-elektroniikka ja varaa lentämällä matkustaa perheineen kaksi kertaa vuodessa ulkomaille palkallista lomaa viettämään.

    Jos alimpien sosiaalikerrostumien hyvinvointia verrataan mielellään vastaaviin kehittyvien maiden köyhien elintasoon – niin miksei keski- tai yläluokkien elintasoa verrattaisi myös. Mikä on se eettis-moraalinen lähtökohta ja selitys, että köyhien pitäisi olla Suomessa yhtä köyhiä kuin köyhät Intiassa tai Sudanissa, mutta keskiluokan elintaso ”benchmarkataan” rikkaimpien eurooppalaisten tai pohois-amerikkalaisten elintasoon.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  144. Samuli Saarelma:

    Tämä ei voi minusta päteä. Parisuhdemarkkinoilla on todellakin kyse nollasummapelistä. Se persaukinenkin olisi siis haluttua kamaa, jos niitä kaikkia muita ei olisi kilpailussa mukana viemässä naisia. Nollasummapelissä taas on mahdoton parantaa jonkun toisen asemaa huonontamatta samalla jonkun toisen.

    Joo voi sen miljardöörin asema huonontuu hieman(”ei muutu mihinkään” oli siis huono ilmaisu), mut ei missään nimessä niin paljon ku sen persaukisen tilanne paranee kun se saa 100K. Voit kelata tän niin, et naisten rajahyöty miehille on laskeva kuten muillakin ”hyödykkeillä”. Ts. kun se persaukinen saa tulonlisäyksensä ansiosta ensimmäisen naisensa, sen hyöty kasvaa enemmän ku miljardöörin hyöty laskee sen takia et sen potentiaalisessa haaremissa on yks nainen vähemmän. Vastaavasti sen kyseisen naisen hyöty näyttäis kasvaneen, jos se kerran valitsee mieluummin entisen persaukisen ku miljardöörin haaremissa hengailun. —> Kokonaishyöty kasvoi, jos oletetaan se laskeva rajahyöty.

    Minun on vaikea nähdä, miten absoluuttinen varallisuus voisi vaikuttaa mitään parisuhdemarkkinoilla. Tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että nyt kun ihmiset ovat absoluuttisesti mitaten paljon varakkaampia kuin vaikkapa 100 vuotta sitten, heidän olisi helpompaa löytää puoliso. Onko tästä mitään merkkejä?

    Mun argumentti oli, et rahan rajahyöty pariutumisrkkinoillakin riippuu yksilön varallisuuden tasosta. Ts. 100K lisäys vuosiansioissa parantaa tulottoman asemaa enemmän ku miljardöörin. Sä kaadoit tossa olkiukon, jonka mukaan yleinen varallisuuden kasvu helpottais parin löytämistä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  145. En vastaanota sosiaalipummin määrettä. En syyllisty.
    Perustelen seuraavassa valintaani. Olkoon yläotsikkona vaikkapa ’Erilaisten elämänvalintojen suvaitseminen?’. Muutamia muitakin kertomuksia poikkeavista elämänvalinnoista tuli jo yllä. Niitä olisi mielenkiintoista lukea enemmänkin.

    Jos – oman näkökulmani mukaan – merkityksellistä yhteiskunnallista filosofiaa olisi tässä yhteiskunnassa mahdollista tehdä palkkatyökseen, kuten pitäisi olla, niin tekisin sitä hyvin mieluusti. Kun näin ei ole, niin on kaksi mahdollisuutta. Unohtaa vakava yhteiskunnallinen filosofia, jättäytyä palkkatyön ulkopuolelle. Edellinen ei ole itselleni vaihtoehto, ei ennen kuin nälkärajalla.

    Harva visio olisi itselleni yhtä kiehtova kuin tietoon intohimoisesti, ideologiattomasti ja ennakkoluulottomasti suhtautuva, vapaahenkinen, älyllisesti kykenevä ja kunnianhimoinen yhteiskuntatieteellinen yhteisö.
    Sellaiseen, mitä ei ole olemassa, ei voi liittyä.

    Muutamia samanhenkisiä olen löytänyt, joiden kanssa seuraavista aiheista vaihtanut näkemyksiä.

    Itseäni kiinnostaa keskeisesti ihmisen kokonaisvaltainen suhde tietoon ja ymmärrykseen. Pidän tätä fundamentaalina yhteiskuntatutkimuksen läpi kulkevana punaisena lankana. Rationaalisuuteen pyrkivän tutkijan on tärkeää pyrkiä ymmärtämään tutkimus epistemologisena, psykologisena, älyllisenä, tieteenfilosofisena ilmiönä ja integroida tästä ymmärryksestä syntyvä inspektio osaksi metodologiaansa.

    Tieteessä tiedon oikeutuksen pitäisi hallita tutkijan itseoikeutusta. Tämä raja hämärtyy ja älyllisesti ja rationaalisesti korruptoituu ideologioiden, politiikan, eriasteisen konformistisen pyrkyryyden ja identiteettisidonnaisuuden positioituessa lähtökohdiksi tiedon ja ymmärryksen tavoittelulle. Tulos vuosikymmenten ideologisen kasautumisen myötä on korrespondenssiteoreettisesti mieletön.
    Siksi hallitsevat akateemiset yhteiskuntateoriat eivät mitään kavahda niin paljon kuin vastaavuuden osoittamisen perustelemista vaativia kysymyksiä. Kysymys on dynaaminen ja liikkuva, tiedon ja ymmärryksen fundamentaalein ydin, eikä myötäile älylliselle hiekalle rakennettuja rakennelmia.
    Vastaavuuden vaateen ohella kvantitatiiviset, kvalitatiiviset ja mm. evidentialistiset mittarit laiminlyöneen ideologian on antautumatta mahdotonta vastata pureutuviin kysymyksiin rationaalisen dialogin tasolla. Siksi yleisiä reaktioita ovat mm. auktoriteettiin vetoaminen, relativismi, monotoninen fraseologia, henkilöiminen, moralisoiminen (”hyvä tieto” v. ”paha tieto”), kysymyksen pois heijastaminen vastaamatta, vääristeleminen ja vaikeneminen.

    Tällaiset ilmiöt eivät tietenkään kosketa vain yliopiston yhteiskuntatieteiden korruptiota vaan ovat läpiyhteiskunnallisia, näkyen mm. politiikassa.

    Voidaan ehkä puhua yhteiskunnan epistemologisesta kehitystasosta. Tämä ei ole täysin sama asia kuin yhteiskunnan sivistyksellinen kehitystaso, mutta sille läheinen ja sen kanssa suoraan vuorovaikuttava.
    Epistemologisesti kehittyneemmässä yhteiskunnassa yhteiskuntatieteiden ja poliittisen keskustelun tila olisi jotain aivan muuta, kuin mitä se nyt on.

    Yllä kuvattua ilmiötä ja paljon muuta sen ohelta haluan pyrkiä ymmärtämään. Pohtien ja lukien mm. tietoisuuden tutkimusta, neuropsykologiaa, evoluutiopsykologiaa, epistemologiaa, tieteenfilosofiaa ja älykkyyden tutkimusta. Pyrkien tavoittamaan jonkinlaista ’bisosioitua’ (tiedon näkökulmien poikkileikkaantuminen) yhtenäismallia tai kokonaisesitystä ihmisen tieto- ja ymmärryssuhteesta. Tämän ohella seuraan aihemateriaaliluontoisesti yhteiskunnallista keskustelua heijastumana mainitusta tieto/ymmärryssuhteesta. Lisäksi kokonaisuuden juonteina mm. estetiikkaa ja futurologiaa.

    Olen tehnyt tätä useiden vuosien ajan erittäin intensiivisesti ja uskoisin tekeväni ainakin seuraavat 20 vuotta, johtuen aihealueen laajuudesta ja vaikeudesta. Koska tämä, ikävä kyllä, ei ole mahdollista minkäänlaisessa palkatussa akateemisessa yhteydessä, niin tulen jatkossakin toteamaan, että en missään tilanteessa tule ottamaan vastaan palkkatyötä. Henkilökohtaisesta ja moraalisesta perusteesta: Mikään toinen valinta ei mahdollistaisi tyytyväisyyttä omaan elämääni, pidän tutkimuskohdetta yhteiskunnallisesti keskeisen tärkeänä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  146. Minä olen az:n kanssa samoilla linjoilla työn teosta ja sosiaaliturvasta. Pelin säännöt ovat, mitä ovat. Az ilmeisesti pelaa ihan sääntöjen puitteissa.

    az: Pohtien ja lukien mm. tietoisuuden tutkimusta, neuropsykologiaa, evoluutiopsykologiaa, epistemologiaa, tieteenfilosofiaa ja älykkyyden tutkimusta. Pyrkien tavoittamaan jonkinlaista ’bisosioitua’ (tiedon näkökulmien poikkileikkaantuminen) yhtenäismallia tai kokonaisesitystä ihmisen tieto- ja ymmärryssuhteesta.

    Minun on vähän vaikea suhtautua tähän puollustuspuheeseen. Kaveripiiristä löytyy tapauksia, jotka ovat yrittäneet luoda ties, mitä (yhteiskunta/tietoisuus/kaikkeus)teorioita ties kuinka pitkään. Kaikki ovat perustelleet toimintaa hyvin samankaltaisilla argumenteilla kuin az. Kaikki ovat olleet väärin ymmärrettyjä. Yliopistoura ja muodollinen (korkeakoulu)opiskelu estää heitä toteuttamasta itseään. Osittain ehkä näin on ollutkin. En tiedä.

    Ongelma on, että jossain vaiheessa tulee patologian ja itsepetoksen raja vastaan ja luulen, että tälle rajalle tulee helposti sokeaksi. Yksi kaveri, joka oli 8-vuotta tutkinut omaa ”yhteiskunnallisesti keskeisen tärkeää” tutkimuskohdettaan, veti pahasti herneen nenään kysyessäni häneltä, koska hän aikoo julkaista tuloksiaan. Ei kai mikään tulos voi olla yhteiskunnallisesti merkittävä, jos kukaan ei ole siitä kuullut. Hän totesi vain, että sitten kuin tutkimus on valmis.

    Hänen kohdallaan touhu oli mennyt melko varmasti itsepetoksen puolelle. En ole viime aikoina kuullut hänestä(tästä on muutamia vuosia aikaa), mutta epäilen, ettei hän ikinä julkaise mitään. Toivon (täysin ilman sarkasmia) , että az:n kohdalla tilanne ei ole samanlainen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  147. az,

    Sosiaalipummi on työkykyinen henkilö, joka elää yhteiskunnan sosiaaliturvajärjestelmän rahoilla yrittämättäkään saada töitä tai hakeutua koulutukseen.

    Eli olet sosiaalipummi.

    Se käytätkö aikasi lukemalla neuropsykologiaa vai Aku Ankkaa, on tässä yhdentekevää veronmaksajien kannalta. Jos joskus lunastat sinuun panostetut resurssit maailmaa eteenpäin vievillä julkaisuilla, niin tilanne muuttuu ja voidaan katsoa, ettet koskaan ole sosiaalipummi ollutkaan.

    Mutta siihen asti olet sosiaalipummi, vaikka mitä tahansa muuta väittäisit.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  148. Pakko kommentoida ihmisten epäuskoon nimimerkki Az:in kertomukseen; itse tiedän ainakin toistakymmentä nimimerkin kaltaista tapausta. Ja sossu maksaa vuokran, sähkön ja perusosan lisäksi mm. lääkkeet, sairaanhoitokulut, puhelin- ja tvlupamaksut.. Harkinnanvaraisesti muuttoapua, ts. esim uudet huonekalut takuuvuokran sekä ensimmäisen vuokran lisäksi (jatkossa usein myös vuokrasumman asumistuen jälkeen), talvivaatteet, kengät jne jne. Lievää katkeruutta? Kyllä. Itse olen muutaman kerran joutunut turvautumaan toimeentulotukeen, ja meidän kahden lapsen perheemme on saanut perustella, selvitellä ja todistella oikeaa hätää ja tarvetta loputtomiin. Joskus apua on saatu, kerran tulomme (ansiosidonnainen 750e nettona, työmarkkinatuki n. 550e nettona sekä lapsilisät n. 200e, ja näistä käsittelyviivästysten takia maksussa vain kaksi jälkimmäistä) menivät 30e normien yli ja jäimme ilman.. En ymmärrä tällaista systeemiä, joka suorastaan yllyttää taloudellisista syistä lyömään lekkeriksi koko homman..

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  149. Artturi:

    Kyllä, mutta samalla muiden asema parisuhdemarkkinoilla huononee, kun se yks vetää ohi sillä 100k:lla.

    Ei parisuhdemarkkinoista voi tehdä parempia siirtämällä rahaa yhdeltä toiselle. Ihan riippumatta tulonsiirroista parhaat vie parhaat päältä

    Sul tuntuu nyt olevan premissinä tossa, et pariutumismarkkinoilla pariuduttais päittäis yks nainen yhelle miehelle forever, jolloin kisa käytäis ainoastaan siitä kuka saa kenet. Todellisuudessa homma menee niin, et miehistä suurempi osa ku naisista jää kokonaan markkinoiden ulkopuolelle. Ulkopuolelle jäävät syystä tai toisesta alittaa sen tason, joka kelpaa kenellekään. Naiset on tasalaatusempaa porukkaa ku miehet, jolloin suurempi osa niistä on markkinakelposia. Tasokkaampien miesten joukko taas pyörittää sitä markkinoilla olevaa isompaa naisten joukkoa, joista aina osa on ilman miestä odottaessaan et joku niistä tasokkaammista taas vapautuu.

    Nyt jos rikkaalta mieheltä annetaan rahaa köyhälle, saattaa käydä niin et se köyhä mies nipin napin punnertaa sieltä markkinoiden ulkopuolelta markkinoille. Tällöin tulos ei oo neutraali kokonaisuuden kannalta eikä välttämättä oo niin, et sen rikkaan menetys on yhtä suuri ku köyhän voitto plus sen naisen voitto, jonka valinnanmahdollisuudet kasvo. Täähän on tavallaan tulonsiirtojen idea muillakin ku pariutumismarkkinoilla. Oletetaan laskeva rajahyöty, jolloin kokonaishyödyn pitäis kasvaa kun otetaan pois siltä jolla on paljon ja annetaan sille, jolla on vähän(tietty kannustinvaikutukset vois teoriassa nollata tän hyödyn). Tässä bonuksena tulee vielä se, että myös naiset hyötyy, kun markkinoille tulee uus kelvollinen mies, jonka ne voi halutessaan ottaa entisten vaihtoehtojen(jonkun tasokkaan äijän kakkos- tai kolmosnaisena oleminen, satunnaiset ja lyhytaikaiset seksisuhteet tms.) sijaan.

    Ajattele kärjistetty tilanne, jossa on 1000 miestä ja 1000 naista ja kaikki rahat on 10 miehellä. Muut miehet pystyy käytännössä pitämään ittensä hengissä ilman mitään mukavuuksia. Nyt nää 10 rikasta pystyy luultavasti haalimaan itelleen about sen verran naisia ku huvittaa. Onks tässä tilanteessa nyt neutraalia pariutumismarkkinoiden kokonaishyödyn kannalta siirtää hieman varallisuutta niiltä kymmeneltä rikkaalta köyhemmille? Tällasia hieman vähemmän kärjistettyjä esimerkkejähän löytyy ihan oikeesta maailmastakin, jos kattoo mestoja, joissa on tosi epätasanen tulonjako.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  150. Piti vastata, mutta vähän kesti. Ilkka kirjoittaa:

    Osa-aikatyö on ihan jees, jos se tarkoittaa työttömien osittaista työllistymistä tai se tehdään omalla rahalla tai jostain hyvästä syystä verorahoilla (lastenhoito? omaishoito?), mutta se on saatanasta jos se tarkoittaa palkkatulon vapaaehtoista korvaamista verorahoista maksettavalla tuella. Minäkin siirtyisin tosi mielelläni sovitelulle ansiopäivärahalle, mutta onneksi laki ja työmarkkinat ovat niin jäykät ettei se onnistu. Jos onnistuisi, niin muuttuisin kertaheitolla nettomaksajasta nettosaajaksi.

    Jos sellainen työmarkkinatuen kokoinen vastaantulo riittää niin sen kun siirryt:

    Oletetaan että Ilkka tienaa 50 000 euroa vuodessa bruttona. Tuosta menee maksuja vähän reilu 3 000 euroa ja veroja 13 500. Veroaste näin ollen n. 30%.

    Ilkka leppoistaa, olettaen että tähän työnantaja suostuu, kolmen päivän työviikkoon ja saa palkkaa 30 000 euroa vuodessa bruttona. Maksut vajaa 2 000 euroa, verot n . 5 500, yhteensä 7 500. Veroaste näin ollen n. 25%.

    Verottaja ja yhteiskunta menettää n. 6 000 euroa. Joka on sattumoisin noin 500 euroa kuukaudessa eli samaa suuruusluokkaa kuin vaikkapa työmarkkinatuki.

    Ei tämä eroa mitenkään siitä että meillä olisi suuruusluokkaa 500 euron perustulo ja tasavero.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  151. Toi viimeinen lause pitänee vielä avata. Oletetaan pyöreästi 40% tasavero ja 5 000 euroa vuodessa perustulo (kummatkin vähän alakanttiin).

    50 000 euron vuosituloilla Ilkan nettotulot nyt 33 500, tuolla 50 000 – 20 000 + 5000 = 35 000

    30 000 euron vuosituloilla Ilkan nettotulot nyt 22 500, tuolla 30 000 – 12 000 + 5 000 = 23 000

    Pointtina ettei tuossa nyt olennaista eroa ole, selittyy lähinnä yksinkertaisuuden vuoksi pyöristetyillä luvuilla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  152. -pikkuorava-,

    Itsepetos ja patologia ovat tärkeitä käsitteitä. Niiden parempi ymmärtäminen ja tiedostaminen myös omalla kohdalla nimenomaan on yksi keskeinen osa pyrkimyksessä tasokkaampaan yhteiskunnalliseen tutkimukseen.

    Valtavirtainen yhteiskuntatiede on patologian ja itsepetoksen läpitunkemaa. Tuskin jotakin vaihtoehtoista yrittäneet, mikä on arvo sinänsä, kaverisi harhoissaan sen pahemmin eksyivät kuin mihin olisivat päätyneet yliopistolla.

    Otetaan muutama esimerkki:

    Korrespondenssi, johon yllä viittasin, ei ehkä avautunut yhteydestään. Se tarkoittaa karkeasti väitteen ja havainnoitavan todellisuuden vastaavuutta. Jos sanon; taloni on valkea, niin minulla on oltava talo ja sen on oltava valkea, jotta väitteellä olisi totuusarvo. Todistan väitteen näyttämällä taloni.

    Tämä menee vaikeammaksi kun todetaan esimerkiksi ”Sukupuoli on sosiaalinen konstruktio”, ”Uraani on loppumassa” tai ”Kreikan talous kääntyy nousuun ja maa suoriutuu veloistaan.”

    Ei voida edellyttää absoluuttisen vastaavuuden osoittamista, mutta tämän ei pitäisi vapauttaa velvoitteesta. Me voimme karkeasti arvioida vastaavuutta. Voimme osoittaa valtavasti tutkimustuloksia sukupuolen biologisesta perustasta, uraanin riittävyydestä pitkälle tulevaisuuteen tai useita arvioita Kreikan surkeista kasvuennusteista.

    Suurin osa valtavirtaista yhteiskunnallista tutkimusta toimii siten, että se tällaisessa tilanteessa tavalla tai toisella ohittaa jo omaksumalleen vastaukselle epämukavan ristiriidan, eikä näe velvollisuudekseen argumentoida kantaansa perusteluvastuullisesti.

    Sosiologi ei perustele, miksi biologista tutkimusaineistoa ei tulisi ottaa huomioon. Ydinvoiman vastustaja ei lakkaa sanomasta, että uraani on loppumassa. EU:n talousasiantuntijat eivät perustele uskoaan Kreikan talouskasvun mahdollisuuteen.

    Vastaavuuden vaadetta ei tunnusteta tärkeäksi. Assertio irrallaan perusteista riittää.
    Tämä mahdollistaa teorian ja toden välisen irtautumisen, niiden pysyvän erkaantumisen ja se avaa oven kaikenlaisella mielivaltaiselle itsepetokselle, oman statuksen puolustamiselle tiedon kustannuksella, patologialle ja ideologialle maskeerata itsensä kuvaukseksi todellisuudesta. Kuten on käynytkin.

    Itse en ole pyörähtänyt tulemassa väärin ymmärretyksi yliopistolla, mutta olen seurannut vierestä veljeni kehitysmaatutkimuksen opinnot.

    Sitä ei uskoisi todeksi, ellei se olisi totta. Hän ei katso oppineensa yhtään mitään tähdellistä. Voin sen hyvin ymmärtää, selattuani aineistoa ja luettuani siitä osan. Kehitysmaatutkimuksen ”klassikoista” vuonna 2011 valtaosa on marksilaista kirjallisuutta.
    Opetuksen sisältö on todellisuudelle etäistä jaarittelua, jossa esimerkiksi kulttuurin ja kehityksen suhdetta ei käsitellä yhtään.

    Koko opiskelunsa ajan veljeni pyrki tuomaan kulttuurin näkökulmaa esille. Kanssaopiskelijat pitivät lähinnä tylsänä ja outona jaaritteluna ja opettajilta ei juuri ymmärrystä herunut. Keskustelua ei juuri saanut aikaiseksi. Yksi professori ilmeisesti loukkaantui ja lakkasi tervehtimästä. Ensimmäinen gradusuunnitelma tuli bumerangina takaisin. Mutta ehdotapa tekstianalyysia jostain täysin yhdentekevästä asiasta, niin hyväksyntä on automaattinen.

    Eikä tässä todellakaan ole mistään sen kummemmasta kysymys, kuin miten yhteiskunnan kulttuuri (arvot, tavat, naisten asema, käsitys tavoiteltavasta elämästä ym. ym.) vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Aihe, minkä pitäisi olla itsestään selvä osa kehityksen teoreettista tarkkailua, mutta mikä on kehityksen tutkimuksesta Suomessa (ja myös yleisemmin länsimaissa) sivuutettu käytännössä 100%:sti ja minkä mainitseminen usein synnyttää välittömiä tunnereaktioita. Aivan kuin alitajuisesti olisi joki ääneen lausumaton pelko asioiden tilasta (”pahasta tiedosta”), jota ei haluta päästää tietoisuuteen.

    Sisäisillä postituslistoilla voidaan pitää lähes rasistina sellaista henkilöä, joka matkustaa Afrikkaan paikan päälle ja kaunistelematta kertoo miten koki paikallisen kulttuurin ja arvomaailman. Kysymyksen pelko on todellista, ja tiedon tunteille alistamisen paljastavaa. Hiljattain edesmennyt Matti Pulkkinen kirjoitti tästä satiirisesti jo neljännesvuosisata sitten, vähän on muuttunut suomalaisessa kehitysmaatutkimuksessa.
    Nämä tieteet eivät ole dynaamisia. Niitä ei ohjaa kysyminen, vaan jonkinlainen älyllisesti vulgaari juurtuminen ”oikeaa tietoon”, joka ei edes halua ymmärtää, vaan kavahtaa yrityksiä ymmärtää.

    Suurin osa näistä opiskelijoista ei lisäksi tule koskaan työllistymään mihinkään kehitysmaatutkimuksen toimeen. Mikä tällaisen ”koulutuksen” tai ”tutkimuksen” funktio on?

    Tämä ei ole suinkaan ainoa yhteiskuntatiede, jossa tila on tällainen. Ilmiö on täysin yleinen ja samoista syistä.

    En nyt kirjoita tätä puolustellaakseni itseäni, koska en koe siihen mitään tarvetta, vaan koska yleisesti ei ymmärretä, kuinka surkea tämä tilanne todella on.
    Se heijastelee koko yhteiskuntaan, koska näistä ideologiaa ja fraseologiaa tieteen nimissä omaksuneista tulee osasta valmistuttuaan ”yhteiskunnallisia asiantuntijoita”, joita kuunnelleen useissa erilaisissa kysymyksissä ja yhteyksissä, uskoen, että heidän asiantuntemuksensa syntyy vahvasta korrespondenssin hahmottamisesta.

    Heiltä ei juuri edellytetä näkyvää perusteluvastuullisuutta, se peittyy auktoriteettiin luottamisen alle.
    Eikä lehdistössä ole useimmiten sitäkään vähää osaamista ja usein journalisteilla myötätunto tällaiselle ”asiantuntemukselle”.

    Ei ole vaikea osoittaa, kuinka kysymys on pääosin jonkinlaisesta (termiä lainaten) patologisesta itseoikeutuksesta (ja osin myös itsepetoksesta).

    Ei tiedon, vaan itsen oikeuttamisesta.
    Jos kulttuuri olisi edellisten vuosikymmenten aikana otettu kiinteäksi osaksi kehitysmaatutkimusta, niin meillä olisi nyt paljon kehittyneempi käsitys siitä, kuinka pyrkiä tukemaan kehitysmaiden yhteiskuntia.
    Kuinka sovittaa tuki kulttuurisiin vaatimuksiin ja miten auttaa kulttuureita kehittymään. Kuinka toteuttaa parempaa kehitysyhteistyötä. Auttaa useampia ja pysyvämmin tuloksin.

    Syyt siihen, miksi tätä ja lukuisia vastaavia aiheita ei tutkita, eivät ole tieteellisiä vaan karkeasti vertaisyhteisön kollektiivisesti jakamista tunteista juontuvia.
    Niitä haastava, vaikka tiedollisesti kuinka perustellusti, on siksi hyvin helposti ulos syrjäytettävä luopio.

    Itseoikeutus nousee siis sellaistenkin tekijöiden yläpuolelle, että pyrkisimme ymmärtämään, kuinka kehitysyhteistyöllä voitaisiin saada todellisia tuloksia aikaiseksi. Kuinka tuloksellisesti auttaa hädänalaisia.
    Vuosikymmenten epäonnistumisetkaan kehitysyhteistyössä eivät muuta mitään. Huonoa kehityspolitiikkaa tuottaneet käsitykset pysyvät pitkälti muuttumattomina.
    Tämä ei ole tiedettä. Se on jotain muuta, ja tämän ”jonkin muun” ymmärtäminen on tähdellinen osa ihmisen kokonaisvaltaisen tieto/ymmärryssuhteen ja yhteiskunnan epistemologisen kehitystason luonteen hahmottamista.

    Tämä on vain yksi esimerkki lukuisista vastaavista. Modernin yhä monimutkaisempia rahotusvälineitä ja -järjestelmiä synnyttävän finanssikapitalismin voisi nostaa toiseksi eurokriisin keskellä ja 2008 kriisin jälkimainingeissa. Britannian vanha kuningatarkin osasi hölmistyneenä kysyä: ”Miksi kukaan ei nähnyt kriisin tulevan?”

    Tilannetta ei lainkaan helpota se, että yhteiskuntatieteisiin päätyy lähinnä 110-130 intellektuaalisesta joutoväkeä, joiden kyky itsenäiseen luovaan ajatteluun on hyvin rajallinen ja 150+ porukka päätyy lähes kokonaan teknisille aloille, liiketalouteen, matematiikkaan tai fysiikkaan. Tai esimerkiksi pokeriin. Mutta ei pohtimaan yhteiskunnan luonnetta.

    Tuloksena sitäkin vahvemmin yhteiskuntatieteiden uudistumiskyvytön, konformistinen stasis.

    Silti olisi äärettömän tärkeää, että me kykenisimme teoreettisesti hahmottamaan tätä yhteiskuntaamme kansallisesti ja globaalisti ja mitä me olemme, mihin me olemme menossa ja miksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  153. ”Tilannetta ei lainkaan helpota se, että yhteiskuntatieteisiin päätyy lähinnä 110-130 intellektuaalisesta joutoväkeä, joiden kyky itsenäiseen luovaan ajatteluun on hyvin rajallinen ja 150+ porukka päätyy lähes kokonaan teknisille aloille, liiketalouteen, matematiikkaan tai fysiikkaan. Tai esimerkiksi pokeriin. Mutta ei pohtimaan yhteiskunnan luonnetta.”

    Onneksi sinä, az, kykenet kuitenkin kirjoittelemaan niinkin huimaa itsenäistä ja luovaa ajattelua vaativia suurteoksia kuten sosiobiologiaa ja modulaarista evoluutiopsykologiaa popularisoivan pdf-tiedoston ja naistutkimusta kritisoivan pamflettikirjasen. Kovat ovat näytöt, mitä suomalainen tiede onkaan menettänyt.

    [OS 8.7.2011. Az huomautti aivan oikein, että tätä kirjoitusta ei olisi saanut julkaista, koska tässä yritetään liittää Az selvästi tunnistettavaan henkilöön. Koska virhe on jo tapahtunut, tyydyn huomattamaan, että arvaus on väärä.]

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  154. tpyyluoma:
    Tietenkään pieni perustulo ei kannusta hyvätuloisia kohtuuttomasti leppoistamaan. Jos tuet ovat merkityksettömän pieniä, niiden aiheuttamat käyttäytymisvaikutukset ovat myös merkityksettömiä. Mutta eihän kukaan ole esittänyt, että perustulo korvaisi koko sosiaaliturvan? Tarvitaanhan silti syyperusteista perus- ja ansioturvaa. Näin ainakin Ode maalaili SATA-komitea kirjassaan.

    Yhtälö on nähdäkseni tällainen:

    1) Työttömyystuen korvausasteen pitää olla riittävä jotta työttömyys ei ole taloudellinen shokki. Se tarkoittaisi mielestäni jotain 50 % korvausastetta kaikilla normaaleilla tulotasoilla.

    2) Sen lisäksi työttömillä pitää olla kannustin ottaa vastaan myös pienipalkkaista tai osa-aikaista työtä. Se tarkoittaa sitä, että työttömyystuen yhdessä osa-aikatyön kanssa pitää tarjota selvästi parempaa tuloa kuin pelkkä työttömyystuki, jolloin korvausasteen suhteessa aiempaan palkkaan pitää olla 55-100 %, riippuen kuinka paljon tekee duunia siinä sivussa.

    3) Koska osa-aikatyön tuki on noin suuri, pitää olla joku järjestelmä, jolla varmistetaan etteivät ihmiset vapaaehtoisesti siirry sen piiriin.

    Yhtälö on helppo ratkaista, jos oletetaan ettei 1) pidä paikkansa, vaan työttömyystuki voisi olla joku naurettavan pieni 400 euroa. Tässä kuitenkin menee lapsi pesuveden mukana, kun koko työttömyysturvajärjestelmän ensisijainen premissi on riittävä turva työttömyyden varalle. Jos muita ongelmia korjatessa tuo lähtökohta unohtuu, niin yhtä hyvin voisi unohtaa koko jutun.

    Sinäänsä olet aivan oikeassa, progressiivinen tulovero ja perustulo ovat aika lähellä toisiaan. Molemmat olisivat ongelmallisia, jos vapaaehtoinen osa-aikatyö yleistyisi myös hyvätuloisilla. Kokoaikatyömaailmassa rajaveroasteella on todellisuudessa hyvin vähän merkitystä, mutta leppoistaneessa maailmassa tilanne on toinen. Laajamittainen leppoistaminen edellyttäisi nykyisen verojärjestelmän sijasta jotain radikaalia uutta, esimerkiksi vapaa-ajan verottamista. Leppoistaneessa maailmassahan voisi olla vaikkapa niin, että duunarit työskentelee niskalimassa kokopäiväisesti, kun taas lääkärit tekevät pari päivää viikossa duunia, ja molemmat saavat yhtä paljon tuloja–nykyjärjestelmän mukaan molemmat myös maksaisivat yhtä paljon veroja, joka ainakin minun oikeustajun mukaan olisi kohtuutonta sitä niskalimassa puurtajaa kohtaan. Jossain määrin näin jo tapahtuukin, eikä se ole oikea suuntaus. Leppoistaminen on ihan jees, mutta se ei saa tarkoittaa, että verot siirtyvät duunareiden maksettavaksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  155. Ihan sama nimitämmekö Az:aa sosiaalipummiksi vai emme. Yleisen kielenkäytön mukaan hän on sosiaalipummi, eikä tämä muutu muuksi sillä, että hän kieltäytyy tuntemasta siitä syyllisyyttä tai häpeää. Itse en jaksa syytellä, ja termi ”sosiaalipummi” on sekin vähän loukkaava, mutta kyllä se merkitys mikä sillä on, on se, mitä Az tekee suhteessa sosiaaliturvajärjestelmään.

    Olennainen kysymys minusta on, sensijaan että kysyisimme onko se, mitä Az tekee ”oikein”, että onko sosiaaliturva tarkoituksenmukainen. Anekdoottina tarina ei tähän tietenkään voi vastata tyhjentävästi, mutta se kertoo meille jotain siitä, millainen ihminen pärjää sosiaaliturvalla hyvin: Älykäs, aloitekykyinen, pitkäjänteinen, jääräpäinen, jne.

    Kysymys tarkoituksenmukaisuudesta siis voidaan esittää, onko tällaisilla ominaisuuksilla varustettu ihminen todennäköinen sosiaaliturvan varassa elävä, ja väittäisin ilman sen kummempia todisteita, että nollahypoteei ”kyllä on” tuskin jäisi kumoamatta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  156. Rogue, teesisi voisi tosiaan toimia jossain moniavioisessa yhteisössä, mutta päteekö se normaalissa länsimaisessa yhteiskunnassa?

    Avioliitot ovat luonnollisesti yksiavioisia, mutta tietenkin niistä moni päättyy eroon. Jotta teesisi voisi toimia, niin niiden erojen jälkeisissä uudelleen avioitumisissa toisen sukupuolen (miehen) pitäisi olla selvästi yliedustettuna. Jos sekä miehet että naiset uudelleenavioituvat yhtä todennäköisesti, tämä ei tarkoita naisten kiertämistä suosituilla miehillä, vaan vain parien vaihtamista. Eli siis kysymykseni on, onko miesten uudelleenavioituminen tilastojen mukaan merkittävästi yleisempää kuin naisten?

    ilkka, juttusi voisi toimia, jos sukupuolien välillä olisi merkittävä tulojakauman ero (kuten esimerkissäsi). Jos Tiia ei olekaan ”tavallinen nainen”, vaan myös ”alkoholisoitunut”, kuten Tarmo, ei hänen pariutuminen Tarmon kanssa tarkoittaisi sitä, että hän ottaisi Tarmon elätettäväkseen. (Muuten tuo alkoholisoitumisen mukaan tuonti sotkee asioita, koska se on eri asia kuin tulojakauma, joten en ihan täysin ymmärrä, miksi toit sen mukaan keskusteluun).

    Se raja, minkä alle kukaan ei halua pariutua, voi tietysti muuttua yli ajan. Se voisi jopa riippua tuloista: kukaan ei halua pariutua ihmisen kanssa, jonka nettutulot ovat alle 40 % mediaanin?

    Eikö edes toinen vastakkaisen sukupuolen ihminen, jonka nettotulot ovat myös alle 40% mediaanin? Ymmärrä logiikan, miksi kyseiset henkilöt eivät menisi parisuhdemarkkinoilla kaupaksi niille parempituloisille, mutta mikseivät edes toisilleen? Kumpikaan ei joutuisi elättämään toista, vaan molempien elintaso todennäköisesti hieman nousisi (kahden hengen taloudessa tulee joitain säästöjä verrattuna kahteen yhden hengen talouteen) ja siis lisäksi he molemmat saisivat parisuhteen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  157. Rogue:

    Sul tuntuu nyt olevan premissinä tossa, et pariutumismarkkinoilla pariuduttais päittäis yks nainen yhelle miehelle forever, jolloin kisa käytäis ainoastaan siitä kuka saa kenet. Todellisuudessa homma menee niin, et miehistä suurempi osa ku naisista jää kokonaan markkinoiden ulkopuolelle.

    Joo mä mähelsin. Oot ihan oikeessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  158. Rogue
    Nyt jos rikkaalta mieheltä annetaan rahaa köyhälle, saattaa käydä niin et se köyhä mies nipin napin punnertaa sieltä markkinoiden ulkopuolelta markkinoille.

    Mitä enemmän rikkailta annetaan köyhille, sitä pienempi on pienituloisten miesten arvo naisille, kun perhe pärjäää ilman miestäkin. Jos sosiaaliturvaa leikataan, entistä useampi mies tulee tarpeelliseksi kun valtio ei enää hoida aviomiehen elatusvelvollisuutta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  159. En epäile, etteikö Az:n kritiikissä yhteiskunnan tiedollista tasoa ja yliopistomaailmaa kohtaan olis paljonkin pointtia. Yliopistosta on tullu jatke peruskoululle ja lukiolle massojen sivistyslaitoksena. Rahoitus maksetaan laitoksille suoritettujen tutkintojen mukaan, mikä kannustaa laskemaan rimaa ja muokkaamaan koko systeemin sellaseks, et idiootitkin selviytyy kaikesta pelkällä ulkoluvulla. Näin etenkin humanistisissa/yhteiskuntatieteellisissä aineissa. Lisäks kun yliopisto alkaa olla täynnä taviksia ja tyyppejä joita oikee ajattelu ei kiinnosta, niin väistämättä se muodostuu opiskelijoidensa/henkilökuntansa näköseks. Tieto ja ajattelun taso saattaa jäädä muodin ja ideologioiden jalkoihin monilla laitoksilla.

    Mulle on kuitenkin jääny vähän epäselväks,et millä perusteella Az katsoo tietävänsä, ettei vois yliyliopistolla tehdä ”merkityksellistä yhteiskunnallista filosofiaa” palkkatyökseen. Oman kokemuksen mukaan aina löytyy proffa tai pari, jotka ymmärtää luovemman ajattelun päälle ja on valmiita antamaan älykkäämmille tyypeille enemmän vapauksia. Sitä paitsi vaik tekis palkkatyökseen jotain vähän vähemmänkin merkityksellistä aiheeseen liittyvää, niin kyl sille merkityksellisellekin luultavasti pidemmällä tähtäimellä saa halutessaan aikaa raavittua. Lisäks vaikka kuinka fiksu tyyppi olis, niin ehkä sieltä yliopistolta tai sen kautta saattais silti löytyä myös sellasia kontakteja, joista olis hyötyä ja joihin ei ehkä muuten törmäis. Az:n tähän mennessä kertoma herättää pikkasen sellasta epäilystä, et osittain kyse olis ittensä vakuuttelemisesta siitä, et oma valinta on ollu oikee. Jos tosiaan on niin, et Az:n kokemukset yliopistosta on tullu lähinnä veljen opiskelun seuraamisen kautta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  160. Az,

    olen opiskellut ja valmistunut sekä Helsingin yliopistossa (teoreettinen filosofia, matematiikka) että MIT:ssä (engineering, management). Olen myös opiskellut Tampereella sekä yliopistossa että Teknillisessä korkeakoulussa.

    En ole tavannut kuvaamaasi älyllistä korruptiota. En ole myöskään huomannut eroja eri aloja opiskelevien ja eri aloilta valmistuneiden lahjakkuudessa. Huippuja on joka puolellautua., samoin hieman keskinkertaisempiakin.

    Ja Helsingin yliopistossa on aika hyvää yhteiskuntatiedettä, joka pyrkii etsimään vastauksia mainitsemisiin ongelmiin (esim proffat Teivainen ja Patomäki). Ja monia muitakin.

    Suosittelen yliopistoa sinulle, Pärjäisit varmaankin hyvin. EI yliopisto pure ja jos on lahjakas ja ahkera ja hieman onnekas, niin urakin boi avautua ja maailmakin muuttua. Ainakin enemmän ja varmemmin kuin kotona ja blogien kommenttipalstoilla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  161. Az,

    Samastun tilanteeseesi erittäin voimakkaasti ja mietiskelin joskus pitkään noita samoja juttuja (koskien mm. sitä, kuinka suurta osa ihmisistä ei totuus voisi vähempää kiinnostaa, ja kuinka moni jopa aktiivisesti karttaa sitä). Tosin saatan olla itseäsi lievempi tapaus; olenhan kaikesta huolimatta nähnyt parhaimmaksi opiskella korkeakoulussa, vaikka tutkinnon sisällöistä ja opetuksen laadusta sanoisin aivan samaa kuin sinä veljesi tapauksesta. Vietin koulussa useita vuosia yliaikaa, mutta samalla välttelin mahdollisuuksien mukaan kurssien suorittamista ja pyrin taivuttelemaan opettajia antamaan minulle suoritusmerkintöjä, vaikka se mitä kursseilla tein, ei suoraan vastannutkaan niiden virallisia sisältöjä (osa ymmärsi ja hyväksyi tavoitteeni, osalle se oli vaikeaa). Omalla alallani on vaikea saada aikaiseksi mitään ilman kunnon työtiloja, koneita ja välineitä, ja jonkinlainen sosiaalinen konteksti – vaikka sitten kuinka kieroutunut ja köyhä – on välttämätön. Koulu tarjosi kaiken tämän, ja minä hyödynsin näitä resursseja itseopiskeluun mahdollisimman maksimaalisesti (ts. vaikka suoritin minimimäärän kursseja, työpäiväni koulussa olivat hyvin pitkiä ja joskus jäin sinne salaa työskentelemään koko yöksikin). Tein siis samaa kuin sinä nyt, ainoana erona se, että tein sitä opiskelijastatuksella ja toisinaan rahoitin toimintaani käymällä osa-aikatyössä.

    Samalla kun ihailen valintaasi ja uskon sinun oikeissa olosuhteissa pystyvän vaikka millaiseen yhteiskunnalliseen läpimurtoon, minua huolettaa se, että päädyt erakoitumaan ja irtautumaan yhteiskunnasta liikaa. On yksi asia arvostella (hyvästä syystä ja osuvasti) yhteiskunnan älyllistä rappiota ja pyrkiä itse toimimaan toisin – ja aivan toinen asia saada toimintansa tulokset muotoon, jota juuri tämä sama älyllisesti rappiollinen yhteiskunta kykenee hyödyntämään. Jos sanoudut totaalisesti irti ympäristöstäsi, et koskaan opi toimimaan ihmisten kanssa yhteistyössä siten, että ajatuksesi tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

    Ajattelussasi näkyy mielestäni jo nyt aika voimakaskin vieraantuminen. Usein näytät edellyttävän kaikkien ihmisten olevan vähintään yhtä kykeneviä kuin itse olet. Tekstissäsi, jonka Osmo nosti aloitukseensa, vedät yleistäviä toimeentulotuen suuruutta koskevia johtopäätöksiä suoraan omasta elämästäsi, toiminnastasi ja tilanteestasi. Jos sinä pystyt siihen, kaikkien muidenkin tulee pystyä?

    Tosiasia kuitenkin on, että ihmiset ovat sellaisia kuin ovat (keskimäärin aivan muuta kuin sinä), eikä heiltä voi odottaa enempää kuin mihin he kykenevät. Yhteiskuntaa ei voi myöskään muuttaa sellaiseksi, jossa esiintyisi ainoastaan itsesi kaltaisia ihmisiä. Siis ainoa realistinen vaihtoehto saada mitään aikaan on se, että opettelee toimimaan niiden ihmisten kanssa, joita yhteiskunnassa tyypillisesti esiintyy. Tätä voi oppia mm. koulussa, ellei ole niin ylimielinen että odottaa kaikkien muiden mukautuvan omiin odotuksiinsa, sen sijaan että itse opettelisi tarpeen vaatiessa mukautumaan ympäristöönsä.

    Minusta on uskomattoman hienoa, että sinun kaltaisiasi on olemassa ja että olet uskaltanut tehdä sen valinnan, jota aiemmin kuvailit. Erakkoja nyt sinänsä varmaan on paljonkin olemassa, mutta kaltaisiasi vahvoja, kriittisiä ja johdonmukaisia ajattelijoita ei. Siksi olisin todella pettynyt ja surullinen, jos potentiaalisi valuisi hukkaan ihan vain siksi, että et pysty tarpeeksi arvostamaan yhteiskuntaa, jossa elät – tai että et löydä tapaa olla yhteydessä muihin ihmisiin ja sen tuomia kiistattomia synergiaetuja, joita pitäisin oikeasti hyödyllisen tiedon tuottamisen suhteen melkeinpä perusedellytyksenä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  162. Samuli Saarelma,

    Joo, toi alkoholismi oli vähän tarpeeton lisä. Ajatus siinä oli se, että sekin on usein tulonjakoon liittyvä ongelma johon voidaan puuttua verottamalla rikkaita ja sitä kautta rahoittamalla jotain sopivaa palvelua. Mutta tosiaan, tarpeeton lisä. Argumentti toimisi yhtä hyvin ilman sitä.

    Kaksi pienituloista voisivat olla haluttomia pariutumaan, jos on joku kulttuurinen ajatus siitä, että pitää päästä ”hyviin naimisiin”. Vaikka olisi kuinka itse huonossa jamassa, sitä mielummin elättelee toivoja jostain paremmasta kuin tyytyy osaansa ja valitsee parikseen toisen vastaavassa asemassa olevan. Ei Tuhkimostakaan olisi tehty leffaa, jos hän olisi mennyt naimisiin jonkun naapurin Penan kanssa eikä jäänyt odottelemaan kurpitsa-vaunuja ja prinssiä.

    En tosiaan tiedä onko tällainen yleistä. Eikä sillä ole oikeastaan väliäkään. Eikai kukaan kannata hyvinvointivaltiota avioliittomarkkinoiden toimivuuden takaamiseksi? Miksi me edes keskustellaan tästä asiasta? Mun puolesta tämä aihepiiri on loppuunkäsitelty.

    (Hyvää kesälomaa itsekullekin!)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  163. Samuli Saarelma:

    Rogue, teesisi voisi tosiaan toimia jossain moniavioisessa yhteisössä, mutta päteekö se normaalissa länsimaisessa yhteiskunnassa?

    En mä tarkastellu tässä virallisia avioliittoja. Formaalisti länsimaissa ollaan yksavioisia, mut käytännössä ”moniavioisuutta” harrastetaan vaik kuinka paljon sekä ketjuttamalla avioliittoja/parisuhteita että rinnakkaissuhteiden muodossa. Parisuhteiden lisäks halutaan myös puhtaasti seksiä ja kisaa käydään molemmista. Mun teesi siis koski markkinoita, joilla kisaillaan parisuhteista ja seksisuhteista. Kummankaan näistä tarjonta ei oo sidottu olemassaolevien yksilöiden määrään yhen suhde yhteen samalla tavalla ku kerrallaan voimassaolevien avioliittojen määrä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  164. Saara az:sta:

    Minusta on uskomattoman hienoa, että sinun kaltaisiasi on olemassa ja että olet uskaltanut tehdä sen valinnan, jota aiemmin kuvailit.

    Mitä hienoa? Ja mitä uskallusta? Minulle az:n tarina kertoo pikemminkin kokonaisvaltaisesta elämänpelosta.

    Pelosta kohdata ihmisiä, pelosta kohdata oma mitättömyytensä maailmankulussa. Pelosta saada osakseen vertaisarviointia ja ehkä pohjimmiltaan pelosta kohdata NAINEN. (tai mies, ettei nyt homofoobikoksi jälleen leimata).

    Ei mitään hienoa minun näkökulmastani.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  165. ilkka, perustulon ajatus siten kun minä sen ymmärrän on mahdollistaa pienten ansiotulojen ja etuuksien yhdistäminen, ei se minustakaan kaikkia etuuksia korvaa. Eikä ne tulot nyt senkään jälkeen niin kauhean houkuttelevat ole. Tässä selkeys on minusta jopa isompi asia kuin että näin voi ylipäänsä tehdä. Tarkoitan sitä että yksi kannustinloukku on se että vaikka tukia ja tuloja voisikin yhdistää, niin järjestelmät ovat niin monimutkaisia ja vaikeasti ennakoitavia että käytännössä tuensaaja ei noin uskalla tehdä.

    Ansioturva on sitten vähän eri juttu. Siinä on minusta kaksi ongelmaa. Tuen saajan kannalta pudotus tuloissa on hyvin nopea, siinä että sopeuttaa menojaan vaikkapa vaihtamalla halvempaan asuntoon kestää. Toinen ongelma on se että varsinkin korkea ansiosidonnainen tuottaa hyvin korkean rajapalkan millä kannattaa ottaa töitä vastaan, semminkin kun ansiosidonnaisen kesto on pitkä, ongelma varsinkin alanvaihdossa. Eli tuo on sinulla kohta 2 niin kuin sen ymmärrän.

    Minusta tämäkin pitäisi hoitaa vastikkeettomalla rahalla, ja AY-liike on piristävästi ehkä jopa samaa mieltä, eli siirryttäisiin (takaisin) enemmän kertaluonteisiin irtisanomiskorvauksiin. Eli niin että ansiosidonnainen työttömyyskorvaus olisi huomattavasti pienempi, mutta vastaavasti olisi tuntuva eroraha. Tuo antaisi tuensaajalle puskurin jolla voi järjestellä asioitaan, ja toisaalta pienentäisi kannustinongelmaa. Työnantajien kannalta tämä nostaisi irtisanomiskynnystä ja siten myös palkkauskynnystä mikä on huono asia työllisyyden kannalta, mutta toisaalta tämä kannustinvaikutuksen kautta lisäisi työllisyyttä ja nettomenot työnantajien kannalta kokonaisuudessan täten pienenisivät.

    Mielistänin näin voidaan vastata huoliin 1 – 3, itseasiassa riittävä korvaustaso (1) edellyttää ratkaisuja kohtiin 2 ja 3.

    Leppoistaneessa maailmassahan voisi olla vaikkapa niin, että duunarit työskentelee niskalimassa kokopäiväisesti, kun taas lääkärit tekevät pari päivää viikossa duunia, ja molemmat saavat yhtä paljon tuloja–nykyjärjestelmän mukaan molemmat myös maksaisivat yhtä paljon veroja, joka ainakin minun oikeustajun mukaan olisi kohtuutonta sitä niskalimassa puurtajaa kohtaan. Jossain määrin näin jo tapahtuukin, eikä se ole oikea suuntaus.

    Minä en oikein tiedä mitä tähän sanoisin kun minun oikeustaju ei oikein sano juuta eikä jaata. Näen ongelman, mutta tuo implikoi että ihmisellä on velvollisuus tienata mahdollisimman paljon, joka sekään ei ole minusta oikein.

    Kierrän asian vaikka näin:

    Ensinnäkin sillä duunarilla voisi olla pienempi verotus, mutta sen perustelu on se että työssäkäynti aiheuttaa kuluja, eli työtulovähennyksen tulisi olla suurempi täydestä työajasta.

    Toiseksi, tuossa on minusta taustalla se ongelma että maksuton koulutus on tulojaon kannalta regressiivistä. Varsinkin pitkien kalliiden koulutusten kuten lääkäri kohdalla voisi tinkiä maksuttomuudesta, eli enemmän lainapohjaiseksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  166. Matti Kinnunen az:n puheisiin:

    En ole tavannut kuvaamaasi älyllistä korruptiota [opiskelupaikoissa, mm. yliopisto].

    En minäkään.

    Luulen, että näiden wannabe-neroveljesten ongelma on ilmaisupuolella — älyssä ei liene vikaa.

    Jos hyvät ajatuksensa vain formuloi asialliseti ja vielä osaa vaikka silmiin katsoa, niin kyllä yliopistolla ollaan aina kiinnostuneita.

    Az:n ja veljensä problematiikka on itsensä glorifioinnissa. Muut ovat niin tyhmiä, että veljenkin juttuja pidettiin vain ”outona jaaritteluna”.

    Tämä ihmetytti, että vallitsevaa tiedonkäsitystä kritisoiva az perustaa käsityksensä veljen ties mihin kokemuksiin. Proffa ei tervehtinyt käytävällä…. hohoijjakkaa.

    Minä lähden siitä, että jos ajatuksiani pidetään outona jaaritteluna, niin korjaan ilmaisuani tai jopa ajatuksiani.

    Ihan ensimmäiseksi en ajattele olevani väärinymmärretty nero.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  167. Az
    En tiedä tarkkoja lukuja, mutta yliopisto-opintoihin pettyminen on kovin tavallista. Osin se johtuu mainitsemistasi asioista, esim. opettajien liiallisesta koulukuntauskollisuudesta. Osin se johtuu siitä, että yliopiston henkilökunta on yleensä innokkaampaa tekemään omaa tutkimustaan kuin ohjaamaan opiskelijoita. Pettymykset johtuvat myös siitä, että opiskelijan odotukset ovat ylimitoitettuja, näin oli ainakin minulla.

    Liityn kuoroon, joka kannustaa sinua hakemaan opiskelupaikkaa. Pettymysten jälkeen voi huomata, että sitä voi oppia kaikenlaista vaikka niiltä marxilaisilta – vaikkei itse sellainen olisikaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  168. Syltty:

    Mitä enemmän rikkailta annetaan köyhille, sitä pienempi on pienituloisten miesten arvo naisille, kun perhe pärjäää ilman miestäkin. Jos sosiaaliturvaa leikataan, entistä useampi mies tulee tarpeelliseksi kun valtio ei enää hoida aviomiehen elatusvelvollisuutta

    Joo noin se menee. Briteistä taitaa olla olemassa ihan dataakin, jonka mukaan yksinhuoltajien sosiaalietuuksien kasvattaminen on lisänny yksinhuoltajien määrää. Ei kovin yllättävää.

    Mut mä puhuin tossa teoreettisesta tilanteesta, jossa rikkaalta mieheltä siirretään rahaa köyhälle miehelle. Täysin eri asia ku naisten sosiaaliturvan parantaminen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  169. ilkka:

    Työttömyystuen korvausasteen pitää olla riittävä jotta työttömyys ei ole taloudellinen shokki. Se tarkoittaisi mielestäni jotain 50 % korvausastetta kaikilla normaaleilla tulotasoilla.

    Tuota shokkivaikutusta varten on ansiosidonnainen työttömyysvakuutus. Se kestää käsittääkseni 500 päivää. Jos siis on tuon yli vuoden työttömänä, niin siitä päivärahalle putoaminen ei nyt enää mikään hirvittävän yllättävä shokki pitäisi olla.

    Minusta ansiosidonnaisen voisi muuttaa vapaaehtoiseksi (nyt se on sitä vain nimellisesti) ja jättää yhteiskunnan huolehdittavaksi vain perusturvan.

    Mitä siihen perustulon kannustavuuteen tulee, niin perustulo + tasavero tuottaa varmasti kannustavan systeemin kuin nykyinen, jossa pienituloisten efektiivinen marginaalivero on hyvin korkea.

    Leppoistaneessa maailmassahan voisi olla vaikkapa niin, että duunarit työskentelee niskalimassa kokopäiväisesti, kun taas lääkärit tekevät pari päivää viikossa duunia, ja molemmat saavat yhtä paljon tuloja–nykyjärjestelmän mukaan molemmat myös maksaisivat yhtä paljon veroja, joka ainakin minun oikeustajun mukaan olisi kohtuutonta sitä niskalimassa puurtajaa kohtaan.

    En tiedä, miksi kirjoitat konditionaalissa. Nykymaailmassa tilanne on juuri niin, että lääkäri, joka tekee muutaman päivän viikossa, saa käteensä saman kuin joku huonommin koulutettu kokopäiväduunissa.

    Mikä tässä on kohtuutonta? Tarkoitatko, että tuo yllä oleva on kohtuutonta, mutta se ei olisi, jos lääkäri tekisi kokopäivätyötä ja saisi käteensä sitten paljon enemmän kuin pienipalkkainen?

    Vai onko pointtisi siinä, että koska meillä on progressiivinen verotus, se lääkäri on pakotettava tekemään työtä ja ansaitsemaan ne viimeiset korkeat marginaaliveroeurotkin?

    Eikö reilumpaa olisi se, että jokainen tehköön niin paljon työtä kuin huvittaa ja myyköön sen työn työmarkkinoilla niin korkeaan hintaan kuin siitä vain irti saa? Ja sitten niistä, joiden työ ei mene lainkaan kaupaksi, pidetään muilta verotetuista rahoista maksetuilla tulonsiirroilla huolta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  170. Unohdetaan Az:n seksielämä ja pohditaan yleisesti.

    Suomessakin tunnetaan ns. hikikomero-ilmiö – se on paitsi suomenkielinen yhdyssana, väännös japanilaisesti hikikomorista. Koska emme ole Japanissa ja kulttuuri ja sosiaaliturvajärjestelmä on erilainen, on ilmiökin: ei Suomessa voi (ilmiöksi asti) linnoittautua omaan huoneeseensa, omaan asuntoonsa sen sijaan voi.

    Nämä ihmiset siis jättäytyvät usein vapaaehtoisesti ”yhteiskunnan ulkopuolelle” (toki rahat kuitaten ja ruokakaupasta ruuan hakien). Useat kärsivät sosiaalisten tilanteiden pelosta ja kokee jääneensä kaikkien piirien ulkopuolelle. Enemmistö lienee miespuolista ja on jo kauan sitten, ehkä huonojen kokemusten myötä, luopunut toivosta pääsevänsä naisen kanssa sen enempää parisuhteeseen kuin yhdeksi yöksi vällyjen väliin. Kliseeseen kuuluu myös internetin avulla ”itsediagnoistu” Aspergerin syndrooma.

    Tällaisilla ihmisillä ei ole Adenocan ongelmia minkään sosiaalisen julkisivun ylläpitämisessä (kuten em. lahjat, joita aikuisilta yleensä odotetaan juhlatilaisuuksissa), ei tarvetta matkailuun (välit sukulaisiinkin usein olemattomat), ei halua lähteä pubiin kenenkään kanssa, ei tarvetta minkäänlaiseen herraskaiseen pukeutumiseen. Kaikenlaisia vekottimia (ja muuta vastaavaa, kuten pelejä) saa tietysti halvalla, kunhan tietää mistä. Suuri osa digitaalisesti viihteestä toki hankitaan maksamatta mitään.

    Mutta onko se elämänhallintaa, jos selviää vähillä tuloilla yksinkertaisesti karsimalla elämästään useita osa-alueita kokonaan pois?

    (lienee syytä mainita, että ”hikikomero”-hakusanalla googlatessa saattaa hyvin nopeasti törmätä materiaaliin, jota ei sovi katsella työpaikalla eikä lasten nähden ja jota monet nyt eivät välttämättä halua nähdä muutenkaan. Pornoa nyt esimerkiksi ja muuta räävitöntä ja shokeeraavaa materiaalia. Eräät internetin alakulttuurit nyt ovat sellaisia)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  171. Elina:

    Saara az:sta:

    Minusta on uskomattoman hienoa, että sinun kaltaisiasi on olemassa ja että olet uskaltanut tehdä sen valinnan, jota aiemmin kuvailit.

    Mitä hienoa? Ja mitä uskallusta? Minulle az:n tarina kertoo pikemminkin kokonaisvaltaisesta elämänpelosta.
    Pelosta kohdata ihmisiä, pelosta kohdata oma mitättömyytensä maailmankulussa. Pelosta saada osakseen vertaisarviointia ja ehkä pohjimmiltaan pelosta kohdata NAINEN. (tai mies, ettei nyt homofoobikoksi jälleen leimata).

    Samoin yhteiskunnan normeihin sopeutuvista voitaisiin sanoa, että näiden elämää leimaa kokonaisvaltainen pelko kyseenalaistaa sen valtarakenteita, auktoriteetteja, sosiaalisia odotuksia jne., ja toimia käytännössäkin näitä vastaan tai näiden ulkopuolella.

    Jos kaikilla ihmisillä olisi nuo samat pelot, yhteiskunta lakkaisi kehittymästä kun kaikki vain kopioisivat suosistuimpia toiminta- ja ajattelutapoja, ja lakkaisivat ajattelemasta itse. Tästä syystä en pidä lainkaan järkevänä niiden poikkeusyksilöiden syyllistämistä, joiden profiili on erilainen.

    Uskallus-sana oli ehkä huonosti valittu, sillä voihan olla että Az ei yksinkertaisesti ole kokenut valintansa tekemistä mitenkään uskallusta vaativaksi. Se kai nyt kuitenkin lienee selvää, että suurin osa ihmisistä ei pystyisi elämään tuolla tavalla oireilematta psyykkisesti ja siten menettämättä kykyään tuottavaan ajattelutyöhön. (Alitajuisesti tuo kommenttini oli kenties enemmän suunnattu muille lukijoille kuin Az:lle. Minusta on tärkeää, että ihmiset ymmärtävät kuinka harvinaista ja samalla mahdollisesti hyödyllistä tällaisten ihmisten olemassaolo ja toiminta on yhteiskunnallisessa mittakaavassa.)

    Miksi pidät muuten olennaisena sitä, että Az kohtaisi NAISEN (tai miehen)?

    Jos hyvät ajatuksensa vain formuloi asialliseti ja vielä osaa vaikka silmiin katsoa, niin kyllä yliopistolla ollaan aina kiinnostuneita.

    Tämä on yhtä virheellisesti väitetty kuin se väite, ettei koskaan olla kiinnostuneita. Päinvastaisia esimerkkejä riittää, ja vielä useammin taitaa esiintyä löperöyttä siinä, miten hyväksyttyjäkin kohteita käytännössä tutkitaan, ja ymmärtääkseni sama koskee vertaisarviointia. Tunnen ainakin yhden tarkan ja hyvin analyyttisen ihmisen (ei aspergerin syndroomaa tällä tapauksella), joka on luopunut tutkijan urasta, koska hänen kansainvälisesti kovatasoisella laitoksellaan touhu oli niin löperöä – alan aiemmasta tutkimuksesta puhumattakaan. Kyseessä ei ollut mikään defenssi eikä kykenemättömyys toimia ihmisten kanssa, minkä tämä henkilö on myöhemmässä elämässään käytännössä osoittanut. Ja löperöys oli sellaista, että se oli minullekin ilmeistä, vaikka olin ulkopuolinen, ja vaikka en purematta niele tällaisia valituksia, joista suuren osan uskon johtuvan valittajan omasta harhaisuudesta tai itseanalyysin puutteesta.

    En tässä yritä väittää, etteivätkö nykyiset tieteentekemisen käytännöt voisi hyvin toteutettuina toimia. Uskon kyllä, että pitkällä aikavälillä tuon inhimillisen löperöyden vaikutus neutraloituu prosessin ansiosta, ja ”totuus” paljastuu väistämättä, joskin hyvin hitaasti. Mutta tämä ei tietenkään merkitse, ettei löperöyttä ja suoranaista lappusilmäisyyttä esiintyisi yksittäisillä tutkijoilla. Sellainen voi olla hyvin yleistäkin, ja silti prosessi itsessään toimii. Haittapuolena tässä systeemissä lienee juuri se, että ne ajattelijat, jotka eivät kerta kaikkiaan siedä tätä epämääräisyyttä, hitautta, ja kollegojen törttöilyä, valtapelejä jne., jättäytyvät helposti koko koneiston ulkopuolelle. Jos he pystyisivät osallistumaan, tuloksia tulisi tehokkaammin.

    Minä lähden siitä, että jos ajatuksiani pidetään outona jaaritteluna, niin korjaan ilmaisuani tai jopa ajatuksiani.

    Eli et usko poikkeavissa ajatuksissasi olevan mitään järkeä, jos ihmiset yleisesti ottaen eivät välittömästi tai ilmaisun korjaamisen jälkeen hyväksy niitä? Sinulle ei tuota ongelmia muuttaa ajatuksiasi ainoana perusteena ympäristön hyljeksintä?

    Ihan ensimmäiseksi en ajattele olevani väärinymmärretty nero.

    Kuka on sanonut mitään neroudesta? Az voi hyvinkin olla yhteiskunnalle suuremmaksi hyödyksi omaa tietään kulkemalla kuin normeihin mukautumalla, olematta kuitenkaan ”nero”. Jos osoittautuu, että hän on lisäksi nero, niin varmaankin aina parempi. En tajua, miksi vedit nerouden keskusteluun (määrittele edes, mitä oikeastaan tarkoitat, jos koet tarpeelliseksi jatkaa tällä linjalla).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  172. ilkka:

    Eikai kukaan kannata hyvinvointivaltiota avioliittomarkkinoiden toimivuuden takaamiseksi? Miksi me edes keskustellaan tästä asiasta? Mun puolesta tämä aihepiiri on loppuunkäsitelty.

    Toisessa kommenttiketjussa Az kertoi pärjäävänsä hyvin leikatulla toimeentulotuella ja sai paljon selkääntaputtelijoita, jotka nielaisivat sen virheellisen yleistyksen, että kun Az pärjää, niin kaikki muutkin kyllä pärjäävät (eli että toimeentulotuen euromäärä on liian suuri).

    Jos nyt kuitenkin haluamme varmistaa heidänkin pärjäämisensä, joilla on lapsia (pärjäämisen kustannusrakenne on silloin aivan erilainen kuin nuorella yksinäisellä poikamiehellä), tai jotka haluavat löytää puolison ja saada tulevaisuudessa lapsia, Az:ta ei kannattaisi käyttää esimerkkinä.

    Tätä sivujuonnetta liipaten (tekstin loppupuolella; alkupuoli on kiinnostava toisesta syystä) linkittäisin hiljattain löytämääni mainioon blogiin: http://kummaakamaa.blogspot.com/2011/06/finnish-politics-one-two-new-government.html

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  173. Saara minulle:

    Sinulle ei tuota ongelmia muuttaa ajatuksiasi ainoana perusteena ympäristön hyljeksintä?

    Jos ajatustani ei ymmäretä lainkaan siinä viiteryhmässä, jonka pitäisi se ymmärtää, niin se on todennäköisesti arvoton ajatus. Mitä minä sillä ajatuksella tekisin, jos ei muillekaan kelpaa. Samaa mieltähän ei kenenkään tarvitse olla, mutta jos asiaa ei edes ymmärretä, niin ei vastuu minusta ole kuulijalla, vaan minulla. Mikään hyljeksinnän pelko ei tähän kuulu lain.

    Voihan ajatuksen tilalle ottaa esimerkiksi jonkin muun tuotoksen — vaikkapa taulun.

    Maalaamani taulu on mielestäni loistava, mutta kaikkien muiden mielestä ala-arvoinen töherrys. Enkö olisi lähinnä mielenvikainen, jos pitäisin sitkeästi kiinni käsityksestäni?

    En tajua, miksi vedit nerouden keskusteluun

    Az aikoo tehdä jotain mullistavaa tieteenfilosofian saralla ilman ohjausta ja asiantuntevaa vertaisarviointia. Kyllä tämä viittaa minusta käsitykseen itsestään nerona. Käytän sanaa nero tässä kepeästi ja täysin arkikielisesti enkä rupea sitä sen kummemmin määrittelemään.

    Az voi hyvinkin olla yhteiskunnalle suuremmaksi hyödyksi omaa tietään kulkemalla kuin normeihin mukautumalla, olematta kuitenkaan “nero”.

    Voi olla tulevaisuudessa tai voi olla että ei. Nyt ainakaan ei ole hyödyksi, vaan muiden elätti.

    Ihmettelen tätä normien ulkopuolella elämisen ihannointia. Eipä ainakaan elä ulkopuolella toimeentulotukinormien.

    Jos ei ottaisi yhteiskunnalta vastaan yhtään mitään, niin voisinkin arvostaa. Nyt ei ole yhtään mitään arvostettavaa minun näkökulmastani.

    Mutta aika näyttää…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  174. Saara kysyy:

    Miksi pidät muuten olennaisena sitä, että Az kohtaisi NAISEN (tai miehen)?

    Ihan siksi, että nuoren miehen elämässä seksuaalinen onnistuminen tai epäonnistuminen on keskeinen asia. Loppujen lopuksi kaikki muu toiminta palvelee seksuaalisuuden toteuttamisen päämäärää. Jos tumputtaminen on ainoa keino saada seksuaalinen tyydytys, niin kyllä se vähintäänkin alitajuisesti syö miestä.

    Jos valinnoillaan jättäytyy parisuhdemarkkinoiden ulkopuolelle, niin takana voi olla vahva pelko torjutuksi tulemisesta.

    Nyt puhun siis aivan yleisesti enkä siis tiedä tänne kirjoittaneiden miesten tilanteesta mitään muuta kuin mitä ovat kirjoituksillaan tuoneet esiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  175. saara:

    jotka nielaisivat sen virheellisen yleistyksen, että kun Az pärjää, niin kaikki muutkin kyllä pärjäävät (eli että toimeentulotuen euromäärä on liian suuri).

    Mä luulen, että sä käsitit väärin. Monet oli sitä mieltä, että ne joilla on elämänhallinta kunnossa pärjää liian hyvin toimeentulotuella ja ne joilla ei oo elämänhallinta kunnossa ei pärjää, mutta ne pärjäis vielä huonommin, jos toimeentulotuki olis isompi.

    Mitä näyttöö sulla on siitä, että toimeentulotuen kasvattaminen auttaa huono-osaisia löytämään puolisoita?

    Mitä näyttöö sulla on siitä, että maailma on parempi paikka, jos huono-osaiset lisääntyy enemmän?

    Koskeeks nää sun politiikkasuositukset pelkästään ihmisiä vai pitäskö meidän auttaa muitakin luontokappaleita, jotka ei löydä puolisoo pariutumaan ja lisääntymään?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  176. Artturi B:

    Monet oli sitä mieltä, että ne joilla on elämänhallinta kunnossa pärjää liian hyvin toimeentulotuella ja ne joilla ei oo elämänhallinta kunnossa ei pärjää, mutta ne pärjäis vielä huonommin, jos toimeentulotuki olis isompi.

    Ja esimerkiksi henkilöstä, jonka elämänhallinta on kunnossa, otettiin tyyppi, joka persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan poikkeaa huomattavasti normaalista. Toisin sanoen, jos tämä on elämänhallintaa, suurin osa ihmisistä ei tule koskaan hallitsemaan elämäänsä.

    Mitä näyttöö sulla on siitä, että toimeentulotuen kasvattaminen auttaa huono-osaisia löytämään puolisoita?

    Outo kysymys, ottaen huomioon ettei toimeentulotuen kasvattaminen ole mielestäni tarpeen. Sanoin jo aiemmin, että vika on mielestäni tavassa, jolla tuen saa – ei niinkään sen määrässä (ts. kannatan perustuloa).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  177. Elina,

    Ajatusten tai taulujen arvoa ei aina kannata mitata yksinomaan nykyhetkessä ja yksinomaan omassa senhetkisessä viiteryhmässä. Usein on kyllä ihan käytännöllistä tyytyä lähiympäristön antamaan välittömään palautteeseen, mutta samalla on selvää, että jos kaikki olisivat aina tehneet noin, uskomaton määrä nykyisin tunnetuista ihmiskunnan saavutuksista olisi jäänyt toteutumatta (myös osa niistä, jotka eivät olleet yksittäisen, pölyiseen kammioonsa hautautuneen suur-ajattelijan välähdyksenomaisia neronleimauksia).

    Peräänkuulutan taas sitä diversiteettiä. On ihan täysin okei, jos sinä toimit johdonmukaisesti noin kuin sanot. Mutta tekstistäsi tulee kuva, että pidät tätä lisäksi ainoana oikeana tapana toimia, mitä se tietenkään ei ole.

    Jos ei ottaisi yhteiskunnalta vastaan yhtään mitään, niin voisinkin arvostaa. Nyt ei ole yhtään mitään arvostettavaa minun näkökulmastani.

    Mjoo, no mä kyllä arvostan kovasti sitä, että joku käyttää toimeentulotukensa Az:n tavoin. Kun nyt verrataan siihen, mihin moni muu sitä käyttää. Arvostan! Ole sinä rauhassa arvostamatta.

    …nuoren miehen elämässä seksuaalinen onnistuminen tai epäonnistuminen on keskeinen asia.

    Keskimäärin varmaan, mutta Az ei ole keskimääräinen nuori mies. En väitä tietäväni hänestä sen enempää, mutta väitän tuntevani ihmisiä (myös miehiä), joille biologinen lisääntyminen ei ole elämässä yhtä keskeistä kuin omien ajatuksiensa levittäminen yhteiskuntaan mahdollisimman tehokkaasti. Az vaikuttaa tarvitsevan harvinaisen vähän muiden hyväksyntää noin muutenkin, joten enpä pitäisi sitä yhtään uskomattomana, jos tämä välinpitämättömyys ulottuisi jossain määrin myös seksuaalisuuden alueelle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  178. Minä en ainakaan taputellut selkään. Az:n kirjoitus oli hyvä, koska se kuvasi sen, mitä toimeentulotuki merkitsee joillekin ihmisille, eli ilmaista lounasta. Ongelma ei ole siis toimeentulotuen taso, vaan se, että on ihmisiä, jotka eivät pärjää Az:n tapaan noin vähällä.

    Oli Az väärinymmärretty nero tai ei (tätä emme voi oikein tietää), niin jokaista väärinymmärretyä neroa kohden maailmasta löytyy varmaan parikymmentä ihan oikein ymmärrettyä änkyrää, joiden ajatukset ja ilmaisu nyt vaan ovat pielessä.

    Yliopistomaailman ”korruptioon” tai mistä ikinä yllä nyt olikaan kyse, niin itse jonkun verran siinä hengailleena voin todeta, että ihmisiä sielläkin on, joten jos ei tule ihmisten kanssa toimeen, ei varmaan oikein tule toimeen yliopistomaailmassakaan. Koska kaikki tiede ja tieto on olemassa vain ihmisten tietona ja saa minkäänlaisen merkityksen, jos ihmiset sen omaksuvat, ja koska keskeinen reitti, jota tieto lopulta päätyy yhteiskuntaan, on tämä järjestelmä, akateemisen maailman ulkopuolelle jättäytyvät ”nero” nyt vaan usein päätyy täysin marginaaliin ja hänen mahdollisesti arvokkaat ajatuksensa jäävät ikuisesti unholaan. Plus se, mitä sanoin väärinymmärretyistä neroista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  179. Saara
    Jos nyt kuitenkin haluamme varmistaa heidänkin pärjäämisensä, joilla on lapsia (pärjäämisen kustannusrakenne on silloin aivan erilainen kuin nuorella yksinäisellä poikamiehellä), tai jotka haluavat löytää puolison ja saada tulevaisuudessa lapsia, Az:ta ei kannattaisi käyttää esimerkkinä.

    Jos on jo etukäteen selvää, ettei ole koskaan mahdollista elättää omia lapsiaan, niitä ei pitäisi tehdä eikä yhteiskunnankaan pitäisi rohkaista siihen.

    Toisekseen, mitä parempi sosiaaliturva, sitä enemmän saamme parisuhdemarkkinoilta syrjäytyneitä nuoria miehiä. Ei kai sosiaaliturvasta voi tehdä demmoista, että miehille maksetaan enemmän kuin naisille, jotta he voisivat houkuttaa köyhiä naisia vaimoiksensa? Pikemminkin yhteiskunta toimii päinvastoin, joshaluaa maksimoida tukia, naisen ei kannata mennä naimisiin.

    Az voi hyvinkin olla yhteiskunnalle suuremmaksi hyödyksi omaa tietään kulkemalla

    Az:n hyödyksi voi laskea vain sen, ettei hän tee aktiivisesti haittaa kaikille muille rötöstelemällä, vaan elää pienellä tuellaan häiritsemästä muita. Muutenhan hänestä ei ole ylläpitokustannuksiin verrattavaa hyötyä ja hänen elättämisensä on yhteiskuntamme harjoittamaa laupeudentyötä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  180. Saara,

    Minusta az:n ”valtarakenteiden kyseenalaistaminen, auktoriteettien uhmaaminen” jne. vertautuu lähinnä murrosikäisen kiukutteluun.

    Äiskä ja iskä on v*tun idiootteja, mutta ruoka-aikaan kyllä ollaan kotona ja viikkoraha kelpaa. Kuten az sumeilematta käyttää näiden pahojen valtarakenteiden suomia etuisuuksia hyväkseen. Sosiaaliturvajärjestelmämme on valtarakenteiden tuotos mitä puhtaimmillaan.

    Tuollainen jurnuttaminen veljen kokemusten pohjalta yliopistomaailmasta nimettömänä Osmon blogilla on yhtä hyödyllistä kuin kattoon syljeskely hikikomerossa maaten. Pitäisi mennä itse systeemiin mukaan ja sisältäpäin pyrkiä muuttamaan omalla toiminnallaan kokemiaan epäkohtia.

    Mjoo, no mä kyllä arvostan kovasti sitä, että joku käyttää toimeentulotukensa Az:n tavoin. Kun nyt verrataan siihen, mihin moni muu sitä käyttää.

    Miten oikein kuvittelet ihmisten toimeentulotukensa käyttävän? Ostavat hengissä pysymisen kannalta välttämättömät hyödykkeet ja lopun käyttävät omien preferenssiensä mukaisesti — vaikkapa istuvat kapakassa.

    Miksi kirjojen ostaminen ja tietokoneella istuminen on jotenkin arvostettavampaa. En ymmärrä taas yhtään sinua….

    Voi tietysti ajatella, että kapakassa istuminen pidemmän päälle tuo terveysongelmia ja kuluja yhteiskunnalle. Mutta jos keskiverto toimeentulotukiasiakas pakotettaisiin ostamaan jäljelle jäävillä rahoilla filosofista kirjallisuutta ja vieläpä lukemaan sitä, niin mielenterveysongelmia siitä varmasti seuraisi ja näin ollen yhtä lailla kustannuksia yhteiskunnalle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  181. Saara:

    Ja esimerkiksi henkilöstä, jonka elämänhallinta on kunnossa, otettiin tyyppi, joka persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan poikkeaa huomattavasti normaalista.

    Joo poikkeaa toki persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan, mutta ei elämänhallinnaltaan. Se mihin materiaalisen elintasonsa käyttää on toki yksilöllistä, mutta az:n esimerkki puhuu sen puolesta, että materiaalinen elintaso on yllättävän korkee tuilla, jos tietää mitä tekee.

    Sit jos ei tiedä mitä tekee, niin rahan lisääminen mahdollisesti pahentaa tilannetta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  182. Artturi:

    az:n esimerkki puhuu sen puolesta, että materiaalinen elintaso on yllättävän korkee tuilla, jos tietää mitä tekee.

    Aivan ja ennen kaikkea, jos ei tunne tarvitsevansa sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa. Se, mikä minusta merkittävimmin erotta az:n Adenocosta (jos Adenocon sairaus jätetään sivuun), on se, että az ei tunne tarvitsevansa juuri lainkaan sosiaalista kanssakäymistä ja siten ei kuluta siihen juuri lainkaan rahaa, kun taas Adenocolla tämän harrastaminen oli oikeastaan se tärkein syy, mikseivät rahat tunnu riittävän.

    Nyt sitten kysymys on, että onko sosiaalisen kanssakäymisen ylläpito normaalia etenkin niin, ettei anna periksi statuksestaan ja anna muiden paremmin toimeentulevien toimia maksajina?

    Siitä olen samaa mieltä, että ne, jotka eivät tiedä, mitä tekevät, eivät todennäköisesti saa tilannettaan parannettua, vaikka heille kaadettavaa rahamäärää lisättäisiin. Tähän liittyen raaimpina ehdotuksina olen jopa kuullut sellaista, että juopoille pitäisi kaataa lisää rahaa, jotta joisivat itsensä hengiltä nopeammin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  183. Henkilökohtaisuudet ovat itselleni yhdentekeviä. Niiden esittäjä ei kuitenkaan voi tietää, onko nimimerkin takana oleva loukkausyritystensä kohde herkkä/helposti hajalle menevä/tms. lähetellessään puhtaasti satuttamistarkoituksessa kirjoitettuja viestejään tai ”diagnoosejaan”. Sikäli ne kertovat lähettäjästään, sekä ylläpitäjästä, joka ne päästää moderaatiosta lävitse, sekä näiden viestien peukuttajista. Vertaa: http://www.soininvaara.fi/2011/03/14/moderointi-tiukentuu/

    Minulla ei ole reisitaskushortseja, joissa kävelisin takapuoltani raapien ympäri huonetta, ei aikomusta pysyä lapsettomana, en pysyttele neljän seinän sisällä, en ole erakoitunut, enkä ole väittänyt, että haluaisin muuttaa yhteiskunnan vain sellaiseksi, jossa asuu itseni kaltaisia ihmisiä.

    Mutta joku ”az” on ilmeisesti kaikkea tätä. Lisäksi tällä ”az”:lla on seksuaalisia perversioita ja erilaisia pelkotiloja ja tämä ”az” herättää huomiota julkisilla paikoilla.. ja kymmeniä muita tällaisia väitteitä.

    Mikä tämän ”keskustelun” funktio oli? Suuntaisin tämän kysymyksen lähinnä Osmolle, joka tuon kaiken päästi esimoderaatiostaan lävitse. Mitä ilmeisimmin sen nähden keskustelun arvoiseksi.

    Alkuperäinen pointti, jos kukaan sitä enää muistaa, koski vuokran jälkeen jäävän 400+ euron suuruisen tuen ostovoimaa. Kysymystä siitä, mihin se kuluu, jos tuloksena on, kuten yleisessä vasemmistolaisessa liturgiassa on, ruokajonoihin turvautumisen pakko tai leipää huutava vatsa.
    En väittänyt, että olisin jokin yli-ihminen, kun pärjään hyvin 400 eurolla. Mielestäni olisi päinvastoin loukkaavaa väittää, että jokin laaja määriteltävä ihmisryhmä ei siihen kykenisi. Esimerkiksi 150 euron kuukausittaiset ruokamenot, miksi ne olisivat ylivoimaiset?

    Jotenkin tuntuu, että moni kommentoija vaati kahta samanaikaista vaadetta: 1) On ajateltava nämä ihmiset sen verran avuttomiksi, että 400 euroa tarkoittaa heille masentavaa köyhyyttä. 2) Tätä avuttomuutta ei saa kuitenkaan mainita yhteiskunnalliseksi ongelmakohdaksi. On teeskenneltävä mukana, että ongelma korjaantuu 25 lisäeurolla, jottei ketään loukata. Muuten on ylimielinen ja tunteeton.

    Kysyin myös, voiko mitenkään olla kestävää, että tämän tuen faktuaalinen taso ja minimipalkasta suuremmissa kaupungeissä vuokran jälkeen käteen jäävä osuus ovat ostovoimallisesti niin lähellä toisiaan, ettei juuri mitään eroa ole.

    Osmon vastaus tähän on sellainen harkinnanvaraisuus, jonka hän itse tietää, että on täysin mahdoton toteuttaa. Ei sosiaaliviranomainen voi olla tuomarina arvioimassa ihmisten ”elämänhallintaa” näiden kertomusten ja olemusten perusteella, kun se ammattilaiseltakin vaatisi paljon perehtymistä. Tuloksena olisi mielivaltaisuutta ja ihmisten kokemuksia oikeusmurhista ja eriarvoisuudesta. Ehkä myös joidenkin ryhmien suosimisesta ja siitä vasta melu syntyisi.

    Osmo on myös täysin tietoinen, etteivät toimiva perustulo ja korkea perusturva voi kunnolla toteutua samanaikaisesti, mutta on eri tavoin kiertänyt tätä keskeistä pointtia kaikki ne vuosikymmenet kun on perustuloa ajanut. Ainakin tämä on käsitykseni hänen kirjoistaan. Tähän kysymykseen ei koskaan tule pitkälle menevää vastausta.

    Syy ongelmaan on selkeä: Korkea perustulo laskisi matalapalkkaisen työn houkuttelevuutta entisestään. Lähtötason pitäisi siksi olla tarpeeksi alhainen suhteessa alhaisimpiin kuukausipalkkatasoihin. Perustulon ja matalapalkan välissä pitäisi olla tarpeeksi kirittävää, tarpeeksi alhaisella marginaaliveroprosentilla.
    Muutoin jommalle kummalle näistä kahdesta ryhmästä työnteko ei kannata/houkuta.

    Minusta esimerkiksi tästä olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa _keskustella_, kuin seksuaalisista fetisseistä ym.

    Tuon aiheen kommenttoinnin taustaksi kerroin itsestäni muutamalla rivillä. Asperger. Työstä kieltäytyminen. Kiinnostus yhteiskuntatieteisiin. Ne olivat sivupointti ja vain pari riviä taustoitusta.

    Tästä sitten syntyi täysin käsittämätön kymmenien viestien ?????, jossa nimimerkin takaa kirjoittavasta henkilöstä tehtiin luonnehdintoja (olivat sitten näennäisesti hyvää tarkoittavia tai silkan ilkeämielisyyden tuotosta), joita terapeutti ei ammattietiikkansa pohjalta saisi tehdä kuin vasta usean kasvokkain tapahtuneen tapaamiskerran jälkeen. Eksakteja luonnehdintoja motiiveista, luonteesta, elämäntavoitteista, joiden varmuuus oli hämmästyttävää luokkaa, kun ihminen ei usein tunne tällaisten osalta kunnolla edes puolisoaan, jonka kanssa on asunut saman katon alla vuosikausia.
    Kuin hyvin uskot voivasi tuntea toisen ihmisen 1000 blogikommentin perusteella? Kysyn vakavissani, koska ilmeisesti olitte vakavissanne.

    Kyse olisi hieman samasta, jos rupeaisimme tällä blogilla keskustelemaan 100+:lla viestillä siitä, miksi Elina on yksinhuoltaja ja millainen hän on yksinhuoltajana (haukkuisimme hänet tietysti kuten tällaiseen koulu/työpaikka-kiusaamista muistuttavaan ilmiöön kuuluu) ja perustelisimme kommenttimme hänen tälle blogille lähettämiensä viestien pohjalta. Sitten kommentoisimme toistemme kommentteja aivan kuin ne olisivat ilmeisiä tosiasioita todellisesta lihaa ja verta olevasta henkilöstä ”Elina”. ”Kyllä, Elina todellakin on tuollainen, mutta…”

    Elina kyllä aloitti hyvin ”En kyllä tunne häntä, mutta…”, Osmo olisi moderaatiopäätöksellään voinut päättää keskustelun siihen ja todeta aiheen olleen perusturvan.

    Viestien lähettäminen on yksi asia, niiden julkaiseminen on toinen, niiden tukeminen on kolmas ja vastapainoksi yhdellä viestillä laskettava kritiikki koko tätä ”keskustelua” kohtaan on neljäs.

    Miksi kukaan Turkka Louekaria lukuunottamatta ei todennut, että tämä ei ole asiallista keskustelua?
    Nyt on aivan yksi ja sama, että olin tämän, ainakin omasta mielestäni, asiattoman keskustelun kohteena, en välitä siitä, ja ehkä keskustelu joistakin oli hyvinkin sivistynyttä. En loukkaantunut, Elina voi puolestani aivan vapaasti jatkaa luonnehdintojaan ”seksuaalisuudestani” ym.
    Ehkä hän kertoo seuraavaksi japanilaisesta lonkeropornosta tai…

    Haluaisin ymmärtää tämäh ”keskustelun” ilmiötä ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Mistä tässä oli kysymys?

    OK, ymmärrän hyvin, että tapani keskustella on joistakin ylimielinen ja halveksuva. Jotkut näkemyksistä myös käyvät varmasti vastakarvaan. Ehkä näitä kärjisti ”sosiaalipummius”.
    Ehkä myös pidemmät kirjoitukset koetaan ”esittämiseksi” tms. mutta itselleni kyse on vain siitä, että asiat ovat vaikeita.

    Joku voinee korjata, mutta en ole tällä blogilla kuitenkaan haukkunut ketään henkilökohtaisesti. Olen sanonut, että näkemys Y on mielestäni väärä. Ehkä jopa typerä. Tai, että älykkyys on tärkeä tekijä myös yhteiskuntatieteissä, eikä kyse ole vain mielipiteistä, joiden perustelu ei ole tarpeellista. Tai jonkin muun vähemmän korrektin tai ylimieliseltä vaikuttavan yhteiskunnallisen tai tieteellisen käsityksen, kuten elämänhallinnan ongelmat perusturvan riittämisessä hyvään elämään, mutta yrittäen perustella näkemyksen.

    Tästä kokonaisuudesta puuttunee emootio tai toinen, jonka nyt missaan.

    Koska mielestäni lähin verroke tapahtuneelle ilmiölle – oudoksi nähdyn yksilön loukkaamisen yrittäminen seksuaalisuutta ym. myöten vertaistukevine peukutuksineen ja kommentteineen – on koulu/työpaikkakiusaaminen, niin olisi mielenkiintoista kuulla osallistuneilta, mikä sen mielestänne oikeutti. Jos työpaikalla joku hölöttää kovaan ääneen taukohuoneessa tai on muuten omituinen tai ei katso silmiin, niin ehkä on ihan ok, että muut työntekijät rupeavat häntä työporukan ”Elinan” vanavedessä diagnosoimaan hänen kuultensa. Jos tyyppi on psyykeltään lisäksi heikko, niin on ehkä sitten pian työttömänä tai mielenterveyshoidossa. Entä sitten, mitäs ei ollut normaali?
    Olisin tuollaisissa diagnoosien heittämisessä toisten ihmisten kasvoille hyvin varovainen, koska ette voi tietää, kuinka kykenevä tai haavoittuva teille tuntematon vastapuoli on niitä käsittelemään.

    Toisen outous ei niitä oikeuta. Eikä oikeuta poliittiset näkemykset. Tällaiset hyvin pitkälle henkilökohtaisuuksiin menevät kommentit ovat kuitenkin täysin eri asia kuin kärkkäimmätkään yleistävät yhteiskunnalliset näkemykset.

    Luetun ymmärtämisestä vielä, tästä off-topickista, jota en aloittanut vaan johon vastasin n. sadan viestin jälkeen; veljeni kokemuksilla yliopistolta on itselleni ollut suhteellisen vähäinen vaikutus. Lähinnä vahvisti näkemyksiä, joita oli ollut jo 6-7 vuotta aiemmin, teini-ikäisestä lähtien. Näitä yhteiskuntatieteitä voi ymmärtää menemättä itse yliopistolle. Lukemalla niiden näkyvien nimien mm. professorien artikkeleita ja kirjoja. Kuten yllä kehutun Patomäen, joka on mielestäni hyvin yksioikoinen ajattelija, vaikka kansainvälisestikin tahollaan arvostettu. Yksioikoinen esimerkiksi kirjassaan, jossa hän rakentaa futurologisia skenaarioita. Valtavasti tekijöitä puuttuu hänen skenaarioistaan. Ilmeisesti Patomäki uskoo kaikenkattavalle maailmanongelmien selitykselleen, eli ”uusliberalismille”, alistuvan niin kulttuurien, teknologisen kehityksen kuin paljon muunkin. Hän myös itse kertoo olleensa tämän suuntaista mieltä n. 25 vuotta. Minusta hänen näkemyksensä on niin rajattu, että se on väärä. Ei vain rajattu näkökulma vaan väärä. Olen myös aika varma, että oikein mikään argumentti maailmassa ei hänen näkemystään juuri muuttaisi. Pian on taas päinvastoin tulossa uusi kirja ’maailmandemokratiasta’ tai jostain tällaisesta utopiasta. Enemmän kuin Patomäen väärässä oleminen itseäni kiinnostaa tämä yleinen omaksutuissa näkemyksissä pysymisen ilmiö.

    Ymmärrän ristiriidan, että minulla on oma näkemykseni näiden konstruktivististen, paljolti sosioekonomian ympärillä pyörivien ”tieteiden” tasosta, joilla vastaukset usein tuntuvat olevan jo etukäteen selvillä ja myös pysyvät selvinä, kaikille kritiikille immuunina ja kuurona.
    Keskeinen pointti on: Minkä asiantilan, miksi sen niin näen, yritän perustella tiedollisesti. Sosiaalinen paine ei sitä muuta. Tiedolliset perusteet mahdollisesti.

    (nimim. Tiedemies on ainakin aiemmin ollut näistä samansuuntaista mieltä, mitä hänen blogiaan olen lukenut (mm. Pinkerin kommentointi).
    Olisi mielenkiintoista joskus lukea hänen julkaisujaan ja minkä hän katsoo niiden relevanttiudeksi esimerkiksi niille aihekysymyksille, joita Pinker käsitteli. Voisiko nähdä – ja miten – tutkivansa esimerkiksi sosiologiaa tai kansainvälistä politiikkaa mielekkäästi Helsingin Yliopistolla.)

    En ole kutsunut itseäni neroksi, enkä ole uhonnut kirjoittavani jotain mullistavaa teoriaa. Lähinnä teen sitä, mikä ainoassa elämässä, jonka tällä pallolla elän, tekee minut tyytyväiseksi elämääni. Ihmisiä todellakin löytyy hyvin erilaisia, muualtakin kuin eksoottisista maista ja kulttuureista. Tämä ei ainakaan omasta mielestäni ole rikos, olla poikkeava monella tapaa.

    En perustele mihin kaikkiin emotionaalisiin syihin tämän tärkeys itselleni pohjaa, mutta se on näin.
    Toki olisi mukava, jos saisi jotain aikaiseksikin, mutta ei minulla ole sen suhteen illuusioita, koska nimenomaan lähden siitä, että nämä kysymykset ovat äärimmäisen vaikeita. Ehkä liian vaikeita. Ei haittaa vaikka en 20 vuoteen edes yrittäisi julkaista kuin omaan työpöydän laatikkoon. Se ei ole mikään fiksaatio.

    Koko tämän keskustelun ei mielestäni olisi pitänyt kuulua tälle blogille. Ensimmäinen kommenttini oli aiheesta. Pitkästi, mutta aiheesta. Jos itsestään jotain paljastaen kirjoittaa aiheesta, niin ei sen pitäisi olla oikeus muuttaa keskustelua tästä henkilöstä käytäväksi sadalla viestillä. Ehkä siihen oli turha lähteä provosoivasti itseään puolustelemaan tai heittämään alentavia kommentteja 110-130 tms., olisi pitänyt vain antaa olla, mutta keskustelun asiataso ja luonne olivat mitä olivat.

    Osmo olisi voinut sen keskeyttää alkuunsa, mutta ilmeisesti tällä on ollut jotain makaaberia viihdearvoa tai jotain muuta arvoa. En yksinkertaisesti ymmärrä. Yhä palaan siihen ajatukseen, että jotenkin vastaavalla ilmiöllä syntyy koulu- ja työpaikkakiusaamista. Outo, erilainen ja epäsosiaaliseksi nähty oikeuttaa joukolla henkilökohtaisuuksiin menemisen. Ei niitä sujuvasanaisia ja filmaattisia oteta kohteiksi.

    Tämä keskustelu oli myös aika hyvä muistutus siitä, miksi netissä ei kannata kirjoittaa omalla nimellään. Tai jos kirjoitat, niin vain hyvin harmaasti ja näkymättömästi. Älä vahingossakaan paljasta itsestäsi mitään mahdollista heikkoudeksi nähtävää. Nyt nimellä kirjoitettuna, nimeen olisi liitettynä Elinan, Saaran ja muutaman muun ”diagnoosit” seksuaalisuudesta, arvoista, luonteesta, elämäntavoitteista jne. suoraan google-hausta silmille ponnistavana. Jos vaikka kuitenkin sattuisi joskus etsimään töitä.

    Tälle blogille en enää kirjoita ja tämä on vain oma näkemykseni, mutta minusta tämän blogin alamäki asiakeskustelun alustana alkoi, kun kommenttien pisteytykset ilmaantuivat.

    Sosiaalinen elementti on sittemmin tullut näihin paljon voimakkaammin mukaan, ja tämä runkkaamisista ym. puhuminen on oma lakipisteensä.

    Voin hyvinkin olla väärässä syistä ja ilmiöstä, mutta en näe enää pointtia. Sitä 400+ euroa ja sen merkitystä koskevia kommentteja ei löydy seasta kuin muutama.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Pohdin pitkään, onko oikein julkaista noit kovin henkilökohtaisuuksiin meneviä spekulaatioita az:n elämäntavasta. Jos az olisi toiminut omalla nimellään, en olisi julkaissut. Az:n ottama näkökohta oli kuitenkin siksi mielenkiintoinen, että sallin ihmisten arvuutella, miksi asiat eivät aina ole kuten iltapäivälehdet väittävät.
      Huomautab edelleen, että suurin osa opiskelijoista tulee toimeen yhtä vähällä rahalla kuin az, ilman, että tämä herättää arveluja sukupuolisesta suuntautumisesta tai sen puuttumisesta.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  184. Oli Az väärinymmärretty nero tai ei (tätä emme voi oikein tietää), niin jokaista väärinymmärretyä neroa kohden maailmasta löytyy varmaan parikymmentä ihan oikein ymmärrettyä änkyrää, joiden ajatukset ja ilmaisu nyt vaan ovat pielessä.

    Tästä nousee jatkokysymys: saavatko nyt väärinymmärretyt nerot niin paljon aikaan, että kannattaa elättää kaikki 21 ”sosiaalipummia”? Äkkiseltään tulee mieleen eräs yksinhuoltajaäiti, joka ei hakeutunut töihin, vaan kirjoitti sosiaaliturvan varassa kahvilassa tarinaa laiminlyödystä orpopojasta, joka olikin velho ja sai kutsun sisäoppilaitokseen. Sen tarinan tuotoilla on myöhemmin kustannettu yhtä jos toista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  185. Az,

    Oon samaa mieltä siitä, et noi mainitsemiesi nimimerkkien diagnosoinnit meni överiks eikä liittyny asiaan. Mut on tos nyt vähän näköharhaa mukana, et 100+ viestissä olis puitu sun henkilökohtaisia ominaisuuksia. Käytännössä sun henkilön analysoinnista vastas lähinnä kaks nimimerkkiä enkä oikeestaan usko kummankaan tarkoittaneen pahaa. Niil tais olla lähinnä keskinäinen kamppailu käynnissä siitä, kumpi on kovempi diagnosoija eikä niiden näkökulmasta ehkä ees ollu enää merkitystä kenestä ne puhu. Peukuttajat taas lienee peukkujen määristä päätellen pitkälti satunnaisia lukijoita. Vakikommentoijien osalta en lähtis näillä tiedoilla vertaamaan koulukiusaamisilmiöön.

    Yhä palaan siihen ajatukseen, että jotenkin vastaavalla ilmiöllä syntyy koulu- ja työpaikkakiusaamista. Outo, erilainen ja epäsosiaaliseksi nähty oikeuttaa joukolla henkilökohtaisuuksiin menemisen. Ei niitä sujuvasanaisia ja filmaattisia oteta kohteiksi

    Mun arvion mukaan sua pidetään tällä blogilla sekä sujuvasanaisena että jonkinlaisena statusnimimerkkinä. En oikeen nää vastaavuutta tossa.

    Toivottavasti et lopeta kirjottamista täällä. Mun listalla oot yks niistä noin viidestä nimimerkistä, joiden viestit tulee käytännössä aina luettua.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  186. Az, hyvä kirjoitus jälleen. Itse olin jo alkuperäisen kirjoituksesi pääkohdista (etenkin siitä, miten 400:lla eurolla tulee toimeen, jos toimii fiksusti) samaa mieltä, joten en tiedä, mistä vielä haluat keskustelua. Mielestäni moni muukin on esittänyt sanallisesti saman kannan ja peukkuina varmaan vielä useampi.

    Oikeastaan se, mistä itse olisin ollut kiinnostunut kuulemaan sinulta, olisi kommentti Adenocon tilanteeseen ja sillä mitään vaikutusta teeseihisi toimeentulotuella selviytymisestä.

    Ja jos vielä haluat viedä keskustelua eteenpäin, niin olisit nyt antanut oman kantasi esittämääsi ongelmaan:”toimiva perustulo ja korkea perusturva eivät voi kunnolla toteutua samanaikaisesti”. Onko teesisi oman kokemuksesi perusteella se, että perustulosysteemissä ilman mitään tekemättä saatavan perustulon pitää olla matalampi kuin se, mitä itse saat nykyisin? Kuinka paljon matalampi?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Adenocon ongelma on, että hän on syyllistynyt kolmikannan silmissä anteekasiantamattomaan rikokseen; ryhtynyt yrittäjäksi, vaikka normikansalaisen kuuluu olla palkansaaja. Ilman tätä harha-askelta kaikki toimisi.
      Vakavammin ottaen, yrittäjille olisi laadittava oma sosiaaliturvajärjestelmä, joka ei yritä matkia palkansaajien järjestelmää.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  187. az:

    Viestien lähettäminen on yksi asia, niiden julkaiseminen on toinen, niiden tukeminen on kolmas ja vastapainoksi yhdellä viestillä laskettava kritiikki koko tätä “keskustelua” kohtaan on neljäs.

    Oot oikeessa. Meidän olis pitäny kritisoida Elinaa + kumppaneita aikaisemmin.

    Noh nyt kun maito on jo kaatunut, niin oon sun kanssa samaa mieltä. Noi kirjoitukset olis pitäny jättää kirjottamatta ja julkaisematta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  188. Tuen kyllä Az:aa tässä suhteessa, eli minustakin henkilöön menevät spekulaatiot menivät liian pitkälle. Niiltä ei voi oikein välttyä kokonaan, kun arvioidaan anekdootin merkityksellisyyttä laajemmin. Minusta on ilmeistä kommentin perusteella, että suurin osa toimeentulotuella elävistä ei kykene itsekuriin, jota 150 euron ruokakulut mielestäni vaatisivat, ja esitinkin tästä erilaisia skenaarioita.

    Pyrin myös olemaan ottamatta kantaa henkilökohtaisella tasolla noihin ”väärin ymmärretty nero”-spekulaatioihin, totesin vain jotain yleistä. Minusta lisäksi joku Harry Potter on aika huono perustelu toimeentulotuelle.

    Mitä tulee omaan suhteeseeni akateemiseen yhteiskuntatieteeseen, en todellakaan voisi kuvitella tekeväni sosiologista tms. tutkimusta, mutta syynä on yksinkertaisesti se, etten ole asiasta siinä määrin kiinnostunut. En oikein ymmärrä Az:n kysymystä yllä, sillä julkaisuni (oletan että hän puhuu tieteellisistä julkaisuistani) käsittelevät lähinnä erilaisten abstraktien matemaattisten mallien yksinkertaistamista niin, että niiden ominaisuudet säilyvät, mutta ominaisuuksien selvittäminen tulee yksinkertaisemmaksi, sekä näitä laskennallisia prosesseja. En oikein tajua mitä relevanssia yhteiskuntatieteellä siinä olisi…

    Muuten, Rowling eiole mikään hyvä esimerkki sosiaaliturvan varassa elävästä yksilöstä, ja vaikka olisikin, hän olisi uniikki esimerkki. Kannattaa huomioida, että Harry Potter- brandin arvoksi on arvioitu 15 miljardia dollaria, mutta sosiaaliturvaan käytetään Euroopassa noin kaksisataasatakertainen summa vuodessa. Ei kovin hyvä investointi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  189. Koska nimimerkit ovat vain nimimerkkejä virtuaalimaailmassa, niin az muodostui kommenteissani jonkinlaiseksi edustamansa elämäntavan symboliksi enkä tarkoittanut kohdistaa henkilöön sinänsä yhtään mitään. Henkilöön kohdistamiseen tarvittaisiin henkilö ja sitä ei minulle tässä ole.

    Kaikki sanomiseni ovat siis vain vaikutelmaa az:n itsensä sanomisista.

    Jos elää sanojensa mukaan hyvin 40 prosenttia leikatulla toimeentulotuen perusosalla, niin minusta on yksinkertaisesti mahdoton yhtälö, että viettäisi normaalia sosiaalista elämää mökkireissuineen, veneen vuokrauksineen, ravintolakäynteineen, kummilapsen synttäreineen etc.

    Siitä päätelmä äärimmilleen vedetystä asketismista ja jonkinasteisesta erakoitumisesta. Reistaskushortsit olivat nuorisokielellä ilmaisten läppää, mutta sekin nyt kolahti väärällä tavalla.

    Seksuaalisuudesta kysyin ihan puhtaasta uteliaisuudesta. Yleiseen elämänkokemukseen perustuen nuori mies, jolla ei ole opiskelija- tai työssä käyvän statusta rajaa kyllä suuren joukon seurustelusuhteeseen halukkaista naisista pois.

    Se mitä sanoin nuoren miehen seksuaalisuudesta ylipäänsä, oli vilpittömästi tarkoitettu vain yleisen tason pohdinnaksi.

    Kyllä minulta ainakin saisi tiedustella yksinhuoltajan seksielämästä — en näe kysymisessä koskaan mitään loukkaavaa. Itsepähän minä päätän mitä vastaan vai vastaanko mitään.

    Minäkin Roguen tavoin oikein mielelläni luen az:n kommentteja ja olen hyvinkin samanmielinen monesti. Itsereflektion puute ja täydellinen huumorintajuttomuus vähän laskee pisteitä, mutta ehdottomasti silti parhaita kirjoittajia.

    Eli jos anteeksipyynnöstä on kiinni, niin tässä se tulee:

    Anteeksi az! Äläkä lähde…

    Erityisesti anteeksi elämänpelko-kommentista. Itse asiassa laitoinkin Osmon meiliin toiveen, että harkitsee sen julkaisemista itse. Mutta julkaisi nyt kuitenkin, mutta minähän siitä vastuussa joka tapauksessa olen, ei Osmo.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  190. Az kirjoittaa:

    ”Näitä yhteiskuntatieteitä voi ymmärtää menemättä itse yliopistolle.”

    Kaikkia tieteitä voi ymmärtää menemättä itse yliopistolle. Tieteisiin vaikuttaminen sen sijaan vaatii ei vain yliopistolle menemistä mutta myös tiedyhteisöön liittymistä. Tiedeyhteisöön liittymiseen vaaditaan tiettyjen riittien suorittaimista: gradu ja mieluusti myös väitöskirja on saatava aikaiseksi. Niiden myötä uskottavuus kasvaa ja ajatuksille saa enemmän kuulijoita – vaikkapa sitten hyvien kustantajien kustantamina kirjoina.

    On myös hyvä ymmärtää, että tieteen tekemiseen kuuluu paljon muutakin kuin kirjojen kirjoittaminen ja lukeminen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  191. Tiedemies kirjoitti ettei Harry Potterien äiti J.K. Rowling ole hyvä esimerkki sosiaaliturvan varassa elävästä. Muutenkin, Rowling ei käsittääkseni kieltäytynyt työstä kirjoittaakseen Harry Pottereita sosiaaliturvan varassa joten siinäkin asetelma eroaa Azista.

    Elina toteaa 40% leikatusta toimeentulotuen perusosasta ettei se ihan normaalia elämää mahdollistaisi. Itse laskin, että jos kykenisikin pitämään ruokabudjetin 150 eurossa/kk niin muuhun kulutukseen jäisi vain 100 euroa/kk leikatusta perusosasta n 250 euroa/kk. Kun siitä satasesta kustantaa puhtauden, pienet lääkekulut, laajakaistan, sanomalehden, bussilipun yms niin elämän pitää olla 100% ilman mitään yllättävää jotta selviäisi. Tässäkin voi tietenkin todeta, että kirjastoissa on käytettävissä tietokoneet ja laajakaistat ja siellä voi lukea lehdetkin. Eikä matkustaakaan tarvitse bussilla vaan voi ajaa halvalla polkupyörällä yms. Jos tulee yllätyksiä niin sossuun vaan hakemaan harkinnanvaraista toimeentulotukea niihin yllätysmenoihin. Suurimmalta osalta sellainen todennäköisesti evätään mutta ehkä jotkut sellaisia onnistuvat kuitenkin saamaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  192. Olisko pikemminkin niin että Az:n ja Adenocon suurin ero on historiassa. Az on aina tullut vähällä toimeen. Adenocon elämässä taas on ollut aikoja, jolloin hänellä on ollut enemmän rahaa käytössään ja jolloin hän on luonut tapoja (sukulaiskäynnit, kahvilat, matkustaminen, etc), joista luopuminen on vaikeata ja tuskallista.

    Jos siis haluaa elää ”mukavasti” 400 eurolla kuussa, on hyvä ettei koskaan ole saanut merkittävästi enempää. Eli ei ole oppinut liian hyvälle.

    Itsekin eli opiskeluaikoinani hyvin vähin varoin, jouduin jopa välillä hakemaan rahaa sossusta. Pärjäsin ihan OK asumalla yhteisössä, tekemällä itse ruokani ja viettämällä aikaani muiden vähävaraisten ystävienin kanssa ja käyttämällä pääosan ajastani opiskeluun.

    Mikäli tulotasoni nyt putoisi 400 euroon kuussa (eli murto-osaan nykyisestä), minun olisi kyllä hyvin vaikeata palata opiskeluaikojeni tapoihini. Siksi ajattelinkin jatkaa työelämässä kunnes terveys vanhuuden koittaessa pettää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  193. Semmoinen meta-huomio, itsekin moderoineena, että ensinnäkin aiheessa pysymyminen on kohtuuton vaatimus ja toiseksi mikä tahansa vähänkään pitkäikäisempi nettipoppoo nyt vaan menee vähän juorokerhoksi. Ja semmoisia viestejä joidenka kanssa raapii partaa että tämä on kyllä siinä rajoilla että julkaisenko tulee yhä enemmän, ja sitten päättää jotain, yleensä väärin.

    Todettakoon että tämä on viesti on kirjoitettu reisitaskushorteissa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  194. OS kirjoitti: ”yrittäjille olisi laadittava oma sosiaaliturvajärjestelmä, joka ei yritä matkia palkansaajien järjestelmää”

    En oikein ymmärrä miksi järjestelmä ei voisi olla sama. Palkansaajien järjestelmää ei välttämättä kannata matkia, koska se ei ole täysin toimiva, mutta kannattaisi kai pyrkiä yhtenäiseen järjestelmään.

    Asiaa voi katsoa siitä näkökulmasta, että nyt tukien varassa olevalle pitäisi mahdollistaa sekä uusi palkkatyö että yrittäminen, ja myös puolipäivätyöt ja pienimuotoinen yrittäminen ja työttömyyskin yhtaikaa tai vuorotellen. Järjestelmän olisi siis hyvä olla saumaton, jotta liikkeet noiden kolmen kentän välillä olisivat helppoja ja kannustinloukuttomia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  195. Az,

    Sosiaalinen systeemi nyt vain toimii niin, että jos joku kertoo itsestään vastaavia juttuja kuin sinä, muut kiinnostuvat ja seuraa kaikenlaisia reaktioita. Vain vähemmistö ihmisistä pysyy tuollaisen jälkeen tiukasti ”asialinjalla” (asia lainausmerkeissä, koska psykologiset ja sosiaaliset ilmiöt ovat omasta mielestäni asiaa siinä missä kaikki muukin). Näin on, vaikka kuinka sanoisimme, ettei niin pitäisi olla. Siksi en itse enää odota ihmisiltä tällaisten henkilökohtaisten näkökulmien ohittamista kylmän viileästi, vaan hyväksyn faktana että niistä syntyy keskustelua, jos joku tarjoaa tällaiseen keskusteluun materiaalia (kuten itse tulit ilmeisesti tarkoittamattasi tehneeksi).

    Keskustelun syntyminen viittaa kiinnostukseen; siihen, että aiheessa on jotakin ihmisille vierasta, uutta ja tuntematonta. Itsehän olen myös huomattavan outo henkilö, ja olisin ollut mm. täydellinen koulukiusaamisen kohde, ellen olisi suhtautunut kiusaamisyrityksiin silkkana tiedonjanona, ja ollut myös valmis tyydyttämään tuota tiedonjanoa. Koska asioiden esiin ottaminen, käsittely ja pohdinta ryhmätilanteissa on omassa elämässäni osoittautunut hyödylliseksi itselleni ja muille, en osaa kovasti karttaa sitä silloinkaan kun puheena on jonkun toisen henkilön elämä ja valinnat. Etenkin jos henkilö itse valitsee tuoda henkilökohtaisia asioitaan keskustelun kohteeksi. Jos huomasit, en tarttunut aiheeseen heti. Ensin ilmaisin toiveeni saada tietää lisää henkilökohtaisista valinnoistasi taustoineen, ja vasta tätä tietoa tarjottuasi tulkitsin, että niistä olisi ok myös keskustella (pahoittelut virhetulkinnasta).

    Vielä sivuhuomiona: käytin sinusta sanaa erakko, ja viittasin sillä valintaasi jättäytyä yliopiston ulkopuolelle, vaikka/koska tieteen tekeminen on intohimosi. En muuhun. Sanavalinta oli kyllä huolimaton. Muutenkin olen yrittänyt varoa esittämästä sellaisia luonnehdintoja, jotka eivät selvästi tule ilmi omista teksteistäsi (lasten haluamista jäin miettimään; tosin kysyin siihenkin tarkennusta sinulta).

    Lopultakin, jos keskustellaan perusturvasta, on minusta täysin asiallista käsitellä aihetta myös yksittäistapauksien kautta. Näinhän teit itsekin omaa yksittäistapaustasi valottamalla. Toki jonkinlaista kohteliaisuutta sopisi minunkin mielestäni olettaa, ja Elinan sättimiset (niin tässä kuin monissa aiemmissakin aiheissa) ylittävät sen rajan, mitä itse pidän sopivana tai tarpeellisena. Koska keskustelun alla on nimenomaan kaikkia ihmisiä koskettava perusturva, on kuitenkin voitava tehdä huomioita siitä, millä tavoin esillä oleva yksittäistapaus poikkeaa siitä, millaisia ihmiset yleensä ovat. Tuskin voit olla tästä eri mieltä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  196. Potterit ovat tapaus sinänsä, muttei ainoa lajissaan. Minusta on ihan hyvä asia, että jos ihmisellä on hurja palo tehdä jotain erityistä, niin se on mahdollista tinkimällä kulutus minimiin ja elämällä kurinalaisesti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  197. Ongelma siinä, miksi keskustelu 400+ euron riittävyydestä ei oikein irtoa, on uskoakseni, että tarvittavan rahan määrä riippuu niin paljon henkilökohtaisista tarve-eroista. Kaksi ääri-esimerkkiä, Az ja Adenoca, riittävät jo mielestäni osoittamaan tämän. Mielestäni ei ole yksinkertaisesti mahdollista sanoa, mikä olisi sellainen minimisumma, jolla kaikki tulisivat sopivasti toimeen mutta kukaan ei edes omasta mielestään yltäkylläisesti. Ennemminkin kyse on siitä, mikä on se kohtuullinen minimitaso, jolla kukaan ei joudu kärsimään kohtuuttomasti köyhyydestä. Jos siitä seuraa, että joku, jonka elämään merkitystä tuovat asiat ovat edullisempia kuin toisen, jolla ei ole harvinaisia erikoisruokavalioita tai sairauksia, jonka ystävät ja sukulaiset asuvat kaikki tai suurin osa lyhyen matkan päässä itsestä jne, pystyy elämään tällä tuella mielestään leveästi, niin sen ei pitäisi olla muille ongelma. Minusta on törkeää, että perusturvan varassa elävän ihmisen odotetaan nöyristelevän hiljaisesti ja kiitollisena veronmaksajia, eivätkä he saisi olla ylpeästi omia itsejään, ihmisinä.

    Sen sijaan ongelma olisi siinä, mikäli kovin moni ihminen alkaisi valita perusturvan varassa elämisen työnteon sijaan. Jokaisella tulee kyllä olla tähän täysi oikeus, eikä ketään saa tällaisesta valinnasta syyllistää, mutta järjestelmän tulisi olla sellainen, että valitsemisessa vaikka pienimpienkin palkkaluokkien ja perusturvan välillä on kysymys kuitenkin selvästä materiaalisesta erosta. Nykyisin tilanne on kuitenkin, että pienimpien palkkaluokkien ja toimeentulotuen välinen ero on melko olematon, varsinkin jos ottaa huomioon työteon aiheuttaman vapaa-ajan kutistumisen minimaaliseksi. Nykyisin siis perusturvaa voi pitää houkuttelevana vaihtoehtona työnteolle, mikäli valitsevalla henkilöllä ei ole suurempia yhteiskunnallisia ambitioita. Merkityksellistä työtä kun on hyvin mahdollista tehdä palkkatyön ulkopuolellakin. Vapaaehtoistyö on tästä oivallinen esimerkki.

    Jos halutaan lähteä pyrkimään kohti tilannetta, jossa työnteko olisi selvästi houkuttelevampi vaihtoehto, on teoriassa kolme vaihtoehtoa:

    a) nostetaan pienimpiä palkkoja tarpeeksi kauas perusturvan yläpuolelle.

    b) pudotetaan perusturvaa tarpeeksi alas, tai

    c) uudistetaan koko perusturva-palkkatyöjärjestelmä rakenteellisesti.

    B on mielestäni pudotettava käytännössä vaihtoehdoista pois, koska perusturva ei silloin täyttäisi tarkoitustaan ja aiheuttaisi yhä enemmän Adenocan kaltaisia tapauksia. A:ta SAK jo ehdottikin, saa nähdä miten käy. Tämä kuitenkin huomioi palkkatyönä käytännössä vain kokopäiväisen palkkatyön ja tekisi siitä ainakin todennäköisesti huomattavasti perusturvaa houkuttelevamman vaihtoehdon. Sen sijaan se ei huomioi yhä kasvavaa pätkä- ja osa-aikaistöiden osuutta. Tämä vaihtoehto tekisi täyspäiväisestä vakituisesta työstä entistä kannattavampaa, mutta kannustaa vielä vähemmän ottamaan sitä työtä vastaan, mitä todennäköisimmin olisi tarjolla. Kannatan siis myös tätä vaihtoehtoa, mutta tätä ongelmaa se ei ratkaise.

    Siksi päästään vaihtoehtoon C, joka tässä tapauksessa tarkoittaa perustuloa. Muitakin vaihtoehtoja varmasti on, mutta tämä on ainakin mielestäni hyvä. Suuruuden tulisi olla sellainen, että standarditukien (asumistuki jne.) kanssa toimeentulotukea ei enää tarvittaisi vaikkei olisi mitään ansiotuloja. Nyt korotettavan peruspäivärahan suuruinen siis vähintään, viisisataa ei riitä. Tämä olisi ratkaiseva muutos, koska se varmistaisi perusturvan varassa eläville riittävän minimitoimeentulon, mutta tekisi samalla työnteosta silti houkuttelevamman vaihtoehdon. Olisi järkevää vastaanottaa myös pätkä-/osa-aikatöitä, koska niistä saa suhteessa työn määrään ihan yhtä paljon käteen kuin pidempiaikaisesta tai täyspäiväisestä työsuhteestakin, mutta silti olisi aina kannattavampaa tehdä täyspäiväistä työtä. Mikään ei silti estäisi ilmankin työtä pärjäämistä, ja jos onni suosii, niin jopa ihan hyvin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  198. ”Miksi kukaan Turkka Louekaria lukuunottamatta ei todennut, että tämä ei ole asiallista keskustelua?”

    Itse kyllä aloitin tuon suuntaisen kommentin kirjoittamisen, mutta eilisen työpäivän jälkeinen väsymys vei voiton, koherenssi jäi puuttumaan, ja jätin homman kesken. Onkohan tämä nyt sitten sitä kohtalon ironiaa?

    Mielestäni on täysin posketonta, että maassa jossa kokonainen yksi kolmasosa ”työikäisistä” (ikähaarukka 15-64 on huono työikäisen määritelmäksi) tekee jotain muuta kuin työtä, on muka jotenkin halveksuttavaa jos ei suostu kärsimään työttömyydestään. Onko jonkun nuoren jullin hernemaissipaprika todella törkeintä mahdollista yhteiskunnan varojen haaskausta? Nimimerkki az lienee kaikin mahdollisin tavoin niin marginaalinen tapaus, että itse säästäisin peliverkkarini toiseen repimiskertaan.

    Tietenkin olisi parempi, jos nimimerkki az tekisi hyödyllistä työtä sen sijaan, että eläisi muiden kustannuksella. Jää nähtäväksi, osoittautuuko hänen nykyinen panostuksensa tulevaisuudessa hyödylliseksi vai ei. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan koskaan ole niin etuoikeutettuja, että saisivat tehdä todellista kutsumustyötään, joten tällaisen vaatimuksen osoittaminen yhteiskunnalle on mielestäni outoa. Vai kenen kutsumus on siivota, myydä tai hitsata 40 vuotta peräjälkeen? Silti nämä kaikki työt on jonkun pakko tehdä. Itse tein välivuosinani varastohommia, ja pidin sitä kaikin tavoin parempana ratkaisuna kuin työttömyyttä.

    Kaikesta huolimatta az on kuitenkin yhteiskunnalle työtön halvimmasta päästä, ja tunnen itsekin moninkertaisesti pahempia kepulikalleja (näihin juttuihin liittyy yleensä ansiosidonnaisen lypsäminen pienimmällä mahdollisella työpanoksella, ja se työssäoloehtohan on lopulta hyvin lyhyt aika). Tuskin hän myöskään on mikään poliisin vanha tuttu (kuten eufemismi kuuluu), tai sen koommin tyyppi joka olisi saanut tai jättäisi työttömyyden perintönä suvussaan.

    Mitä taas tulee liian kärkeviin diagnooseihin, niin nuoren miehen osa se vain on sellainen, että valtaa ei ole ja sääliä ei tipu. Siksi meidät ensimmäisinä sotiinkin lähetetään. Miehen täytyy ansaita kelpoisuutensa, ja sosiaalisesti poikkeava mies on automaattisesti omituinen, joillekin jopa ällöttävä. Tämä heijastuu tavoissa, joilla muotteihin sopimattomista miehistä puhutaan: Pummi, surkimus, luuseri, hyypiö.

    ”Naisten saaminen” on maskuliinisuuden ylin mitta, joten siksi spekulaatiot seksuaalisuudesta tulevat niin helposti esiin. Pidän tätä omituisella tavalla likinäköisenä, sillä Väestöliiton perhebarometrin 2009 mukaan noin kolmannes alle 30-vuotiaista miehistä ei ole parisuhteessa, ja heistä noin yksi neljäsosa ilmoittaa olevansa ”ainakin melko yksinäisiä”. Onko siis vajaa 10% miehistä jotenkin viallisia? Jotkut muistavat varmaan, millaisen vastaanoton eräs nuori intellektuelli-änkyrä sai pari vuotta sitten, kun meni avoimesti myöntämään, että naisten puheille pääsy on ollut turhauttavan vaikeaa. Realiteetit ovat kuitenkin nämä ja niihin on totuttava, vaikka ne saattaisivat epäreilut ollakin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  199. Ihmisiä todellakin löytyy hyvin erilaisia, muualtakin kuin eksoottisista maista ja kulttuureista.

    Erittäin hyvin kirjoitettu. Joskus tuossa yhden nörttikaverin kanssa juteltiin, että erilaisuuden suvaitsemisella tarkoitetaan nykykielenkäytössä sitä, että vammaisia, homoja ja ulkomaalaisia ei saa syrjiä. Sen sijaan neurologista moninaisuutta ei oikein suvaita, vaan pyritään kasvattamaan/kuntouttamaan ihmiset samaan muottiin.

    Ehkä tämäkin joskus muuttuu, onhan homouskin poistunut tautiluokituksesta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  200. Jäitä hattuun!

    Nimimerkki azin nettihistoria käsittää lukuisan määrän häipymisiä foorumeilta milloin minkin syyn varjolla. Herkkähipiäisyydestä on osittain ainakin kyse.

    Eihän tässä mitään tapahtunut. Elina ja Saara lähtivät spekuloimaan kyseisen elämäntavan syitä ja seurauksia. Ihan kiintoisaa luettavaa ainaisen teknisluontoisen keskustelun keskellä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  201. plaine:

    Jokaisella tulee kyllä olla tähän täysi oikeus, eikä ketään saa tällaisesta valinnasta syyllistää

    Miten niin ei saa? Jos perusturva on liian korkee niin, että jengi alkaa valitseen sen vaikka niiden tuottavuus on niin korkee, että ne vois saada töitä niin syyllistäminenhän mahdollisesti vaikuttaa heidän valintaansa silleen, että menevät töihin.

    plaine:

    B on mielestäni pudotettava käytännössä vaihtoehdoista pois, koska perusturva ei silloin täyttäisi tarkoitustaan ja aiheuttaisi yhä enemmän Adenocan kaltaisia tapauksia.

    Mun mielestä perusturvaa ei oo mitään järkeä mitoittaa syöpäsairaiden mukaan.

    Paljon parempi on pitää perusturva pienempänä ja maksaa syöpöpotilaille bonusta. Tuskin kukaan nyt rupee syöpää hankkimaan korotetun toimeentulon toivossa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  202. Syltty:

    Jos on jo etukäteen selvää, ettei ole koskaan mahdollista elättää omia lapsiaan, niitä ei pitäisi tehdä eikä yhteiskunnankaan pitäisi rohkaista siihen.

    Miten tämä on perusturvakeskustelun kannalta relevantti näkökulma? Kuinka monelle ihmiselle tämä mahtaa olla ”jo etukäteen selvää”? Miksi perusturvasta tulisi päättää juuri tällaisten ihmisten tarpeiden perusteella? Ja miksi yhteiskunnan ei tulisi rohkaista ihmisiä hankkimaan lapsia?

    Vuosi sitten kävin työmatkalla Espanjassa. Iltaisin tuon vanhan pikkukaupungin aukiot täyttyivät leikkivistä lapsista vanhempineen. Niitä lapsia oli ihan älyttömiä määriä; Suomessa vastaavaa näkee vain lapsille suunnatuissa yleisötapahtumissa. Siinä fiiliksessä oli jotain huomattavan tervehenkistä ja miellyttävää – ja samalla suomalaisen ihmisen näkökulmasta hyvin outoa. Tuntui kuin olisi yhtäkkiä tullut keskelle jotain leffan kuvaussettiä tmv.

    Minusta on aika outoa, että maassamme lasten hankkimisen tärkeyttä ei pidetä itsestäänselvyytenä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Vuosi sitten kävin työmatkalla Espanjassa. Iltaisin tuon vanhan pikkukaupungin aukiot täyttyivät leikkivistä lapsista vanhempineen. Niitä lapsia oli ihan älyttömiä määriä; Suomessa vastaavaa näkee vain lapsille suunnatuissa yleisötapahtumissa.

      Subjektiiviset kokomukset ovat joskus harhaisia. Espanjassa on maailman alhaisimpiin kuuluva syntyvyys, paljon alempi kuin Suomessa.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  203. Saaran kommentista poimittua:

    Toki jonkinlaista kohteliaisuutta sopisi minunkin mielestäni olettaa, ja Elinan sättimiset (niin tässä kuin monissa aiemmissakin aiheissa)

    Voisinko saada tästä ”sättimisestä” joitain esimerkkejä? Olen kyllä terävänäppäimistöinen henkilö, mutta sättiminen merkinnee sitten minulle jotain aivan muuta kuin sinulle.

    Mielestäni en ole ketään sättinyt.

    Azia sanoin sosiaalipummiksi, koska hän on sosiaalipummi. Sosiaalipummi sanana on tietysti halventava, mutta jos sosiaalipummi jotenkin määritellään, niin hän täyttää kriteerit kirkkaasti.

    Mutta mitä muuta?

    Osmoa olen joskus kohdellut silkkihansikkaiden sijasta metsurin karkeapintaisilla käsineillä, mutta Osmo on nyt eri asemassa muihin nähden. Hän voi jättää julkaisematta kaiken, mitä ei halua julkaista.

    Ja Osmo ei mistään loukkaannu eikä ole mikään prinsessa tyyliin (jotkut nimeltä mainitsemattomat aalla alkavat muut).

    Osmo on äijä sen oikeassa ja alkupeäräisessä merkityksessä!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  204. az:n kuvaukset sosiaalitieteiden, joita myös itse edustan, nykytilasta ovat osuvia. Kuva on kuitenkin siinä mielessä aika harhainen (joskin itseoppineille private scholareille tyypillinen…), että ainakin minä olen saanut aivan rauhassa gradua ja nyt väitöskirjaa tehdessäni keskittyä pelkästään evoluutioteoreettiseen tutkimukseen kenenkään estelemättä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  205. >Eräs etiikan professori kommentoi kerran
    >työttömyydestä: “Kun näet kadulla työttömän, lankea
    >hänen eteen polvillesi ja suutele hänen jalkojaan,
    >sillä hän on työtön, että sinä et olisi.”

    Tässä on oiva esimerkki siitä, mitä eroa on vaikkapa etiikalla ja teknokraattisemmilla tieteillä: etiikan professorilla ei ole mitään ymmärrystä tosielämän syy-seuraussuhteista.

    Hänkö tosiaan kuvittelee työpaikkojen määrän olevan tällaista nollasummapeliä? Ehkä niiden oppikirjojen asemesta tosiaan kannattaisi opetella jotain hyödyllisempää, kuten ”haluatteko myös ranskalaiset annokseenne?”.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  206. Subjektiiviset kokomukset ovat joskus harhaisia.

    Tilastotieteen termi ”harhainen” on yleiskielessä vähän hassu ja voi viedä ajatukset väärään suuntaan. Tämä sanoisi ”harhaanjohtava” tai ”vääristynyt”.

    Jos haluaa nähdä ”älyttömiä määriä” pikkulapsia Suomessa, kannattaa hakeutua sellaisen aikaan leikkipuistoon (tai tähän aikaan vuodesta uimarannalle), milloin lapsettomat vielä lukevat aamulehteään kahvikupin äärellä. Iltaisin suomalaislapset syövät kotona iltapalaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  207. Perusturva on Suomessa hyvä ja tuloerot pieniä. On hyvä kysymys, kuinka paljon tällaisessa ympäristössä kannattaa rehellisesti opiskella ikäviä ja raskaita aineita, esim. matematiikkaa.

    Suomen perusturva- ja tuloeroympäristössä etenkin moni nuori mies eläisi ehkä paremman elämän, jos jättäisi tylsät kouluaineet(luonnontieteet) vähemmälle ainakin nuoruudessa, ja sen sijaan käyttäisi aikaa esim. urheilemiseen, bändissä soittamiseen, juhlimiseen ja hengailuun. Jos nuori mies käyttää aikaa enemmän luonnontieteiden sijaan edellä mainittuihin asioihin, oma markkina-arvo naisten silmissä kasvaa, sosiaaliset taidot kehittyvät ja elämä on muutenkin mukavampaa. Kaiken tämän hengailun voi tehdä veronmaksajien rahoilla.
    Nörttien työn tulokset sosialisoidaan politiikalla, mutta hengaajat saavat pitää hauskan ajan kokonaan itsellään.

    Jokaisen vanhemman kannattaa patistaa lukutoukkapoikalapsiaan ottamaan ihan iisisti. Ei koulua kannata leikiksi pistää, mutta ei siihen kannata liikaa patistaa poikalasta, ellei pojalle koulu ole oma intohimo. Korkeakouluun vois mennä aivan hyvin 20++:na, mutta hengailun suhteen juna voi mennä yllättävän nopeasti ohi.

    Nythän nuorille miehille on korostettu kouluttautumisen tärkeyttä ehkä virheellisesti. Onko koulunssa annettu vääriä neuvoja etenkin nuorille miehille?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  208. Ja en tarkoita nyt sitä, että huono-osaisia ei kannttaisi auttaa, vaan sitä, että nykyjärjestelmä suosii niitä, ketkä systeemiä osaa käyttää hyväkseen.

    Otetaanpa esimerkki: henkilö ottaa koulun suhteellisen rennosti, mutta ei pistä sitä leikiksi. Samaan aikaan henkilö soittaa bändissä, harrastaa urheilua joukkueessa ja viettää hyvää aikaa kavereiden kanssa. Lukio vedetään kohtuullisesti läpi, jonka jälkeen mennään kirjoille kouluun, johon on helppo päästä sisään. Koulussa otetaan rennosti, ja keskitytään bailaamiseen ja opiskelijatoimintaan. Kolmannen opiskeluvuoden jälkeen kuitenkin aletaan pänttäämään kovaa kauppatieteiden kokeeseen, ja ovet avautuvat.

    Henkilö saa itselleen kaiken hyvän sosiaalisen elämän, mitä kyseinen toiminta tuottaa. Laskut(välivuodet ensimmäisessä opiskelupaikassa+tuet+myöhäisen maisterina valmistuminen) voidaan maksattaa veronmaksajilla. Ei huono diili.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  209. Saara kirjoitti:

    Vuosi sitten kävin työmatkalla Espanjassa. Iltaisin tuon vanhan pikkukaupungin aukiot täyttyivät leikkivistä lapsista vanhempineen. Niitä lapsia oli ihan älyttömiä määriä; Suomessa vastaavaa näkee vain lapsille suunnatuissa yleisötapahtumissa. Minusta on aika outoa, että maassamme lasten hankkimisen tärkeyttä ei pidetä itsestäänselvyytenä.

    Ihmiskunnan ongelmana ei ole väestönpuute vaan ylikansoitus. Pikemminkin pitäisi miettiä, miten kannustaa ihmisiä rajoittamaan lapsilukuaan – myös meillä Suomessa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  210. Muutenkin, Rowling ei käsittääkseni kieltäytynyt työstä kirjoittaakseen Harry Pottereita sosiaaliturvan varassa

    Jos en ihan väärin muista, niin jonkun lukemani elämäkerran mukaan hän nimenomaa jätti hakeutumatta töihin voidakseen kirjoittaa sitä ihka ensimmäistä Potteria kahvilassa tyttärensä nukkuessa rattaissa päiväuniaan. Tämä on tietenkin suhteellista: brittilässä ei tunneta yhtä pitkiä perhevapaita kuin meillä, hän oli tosiaan virallisesti työtön yksinhuoltaja eikä äitiyslomalla, kuten hän Suomessa olisi ollut.

    Tarinat joiden mukaan hän olisi hakeutunut kahvilaan, koska ei ollut varaa lämmitykseen, eivät pidä paikkaansa. Kahvila oli yksinkertaisesti inspiroivampi ympäristö ja omistaja antoi hänen tyhjentää yhtä teekuppia pitkään samalla kuin kirjoitti.

    Sivumennen sanottuna yksi tunnettu sosiaaliturvan väärinkäyttäjien joukko ovat ne äidit, joilla ei ole vakituista työpaikkaa, jotka ovat ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi ja jotka työhaastattelussa taktikoivat niin, etteivät tule valituiksi.

    Nämä naiset saavat sankarin sädekehän, koska ovat työttömiä ja hoitavat itse lapsiaan. Niitä työttömiä työnhakijoita sen sijaan paheksutaan, jotka hakevat aktiivisesti työtä ja ovat jo hankkineet valmiiksi lapselle hoitopaikan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  211. Minusta on ihan hyvä asia, että jos ihmisellä on hurja palo tehdä jotain erityistä, niin se on mahdollista tinkimällä kulutus minimiin ja elämällä kurinalaisesti.

    Varmaan tästä on melkein mahdoton olla eri mieltä, mutta tämä on täysin luokaton argumentti sen puolesta että toimeentulotuki on nykymuotoinen. En ihan myöskään ymmärrä, miksi tällainen ”hurja palo” olisi argumentti sen puolesta, että muiden pitää elättää ihminen.

    Yhteiskunnassa, jossa nyt on sovittu, että sairaat lapset ja vanhukset hoidetaan verovaroin, jonkun yksittäisen ihmisen ”hurja palo” on suoraan ristiriidassa näiden ihmisten paremman hoitamisen kanssa. Viimekädessä siis niillä säästöillä, jotka saadaan kun leikkipuistoja puretaan, lasten syöpälääkkeitä säännöstellään, tai hoitokotien vanhuksia teipataan henkilökuntapulan vuoksi sänkyihinsä kello 18-08 väliseksi ajaksi laskemaan alleen, maksetaan tätä ”hurjan palon” toteuttamista.

    Tämä nyt on hurja kärjistys, mutta kuitenkin. Sitä voi joskus miettiä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  212. Jotkut muistavat varmaan, millaisen vastaanoton eräs nuori intellektuelli-änkyrä sai pari vuotta sitten, kun meni avoimesti myöntämään, että naisten puheille pääsy on ollut turhauttavan vaikeaa.

    Timo Hännikäinenhän sai oikein lämpimän vastaanoton. Kiitoksia sateli avoimuudesta ja rehellisyydestä joka puolelta.

    En minä nähnyt mitään negatiivista hänestä. Ja todennäköisesti niitä naisiakin sitten julkisuuden myötä siunaantui, arvelisin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  213. Artturi B,

    siksi ei saa, että mielestäni ihmisellä tulee olla oikeus valita elämäntapansa niin kauan kuin se pysyy yhteiskunnan yhteisten sääntöjen mukaisena. Siksi taas syyllistäminen ei edes kannata, että en usko yksilöihin kohdistuvan retoriikan, tapahtui se sitten blogeilla, mediassa tai yksityiselämässä, vaikuttavan suurempia massoja liikuttavasti. Joihinkin yksilöihin se toki voi vaikuttaa mutta tuskin merkittävän moneen.

    Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että mikäli jengi alkaa valita perusturvan varassa elämisen suuremmissa määrin, tämä olisi ongelma, jolle täytyisi tehdä jotain. Lähtökohdan tulee kuitenkin olla se, että tehdään tukijärjestelmä sellaiseksi, ettei se kannusta jäämään kokonaan tukien varaan. Nykyjärjestelmähän mielestäni liiaksi kannustaa. Tällöin ne yksilöt, jotka tästä huolimatta valitsevat ”köyhäilyn”, muodostavat niin marginaalisen joukon, ettei sillä olisi käytännön merkitystä.

    Tietysti olisi mahdollista tehdä koko valinnan tekeminen mahdottomaksi, mutta silloin oltaisiin niin lähellä totalitaarista valtiota etten moista haluaisi edes ajatella.

    ”Mun mielestä perusturvaa ei oo mitään järkeä mitoittaa syöpäsairaiden mukaan.”

    Adenocan vetäminen tähän kohtaan ei ehkä ollut paras esimerkki itseltäni. Itse kuitenkin hänen kirjoitustaan tulkitsin niin, että ei syöpä sitä aiheuta, että hän ei tule toimeen toimeentulotuella, vaan sairaus lähinnä kurjistaa tilannetta, koska ei voi olla samalla lailla aikaa, energiaa ja mahdollisuuksia vaikkapa etsiä halpaa ruokaa. Mutta, kun päästään sairaus-aiheeseen, lukematon määrä ihmisiä kärsii sairauksista, joita Suomessa osaa diagnosoida ja edes epäillä ehkä kaksi lääkäriä eivätkä hekään hoitaa, ja kuitenkin sairaus hallitsee heidän koko elämäänsä, kroonisesti. He eivät voi olla sairauspäivärahalla eivätkä työkyvyttömyyseläkkeellä, koska ei ole diagnoosia, eivätkä tietysti myöskään työelämän käytettävissä. He eivät myöskään voisi saada tätä ehdottamaasi ’sairausbonusta’. Toimeentulotuen täysimääräisenä pitäminenkin riippuu pitkälti siitä, sattuisiko sosiaalityöntekijä uskomaan sairautta, jota ei ole diagnosoitu.

    Eli joo, en mitoittaisi perusturvaa syöpäsairaiden mukaan. Heille olisi helppo antaa vaikka joku bonus. En myöskään mitoittaisi sitä vapaaehtoisesti köyhäilevien mukaan. Sen sijaan mitoittaisin perusturvan niiden väliinputoajien mukaan, jotka vastentahtoisesti ovat joutuneet siihen asemaan, että ovat pelkän toimeentulotuen varassa. Suurimmalla osalla tällaisista ihmisistä aika ja energia kuluu ihan muuhun kuin köyhäilyn taidon kehittämiseen. Eivätkö hekin kuitenkin ansaitsisi ihan ihmisarvoisen elämän, tai sen mitä siitä on heille jäljellä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  214. Artturi B

    Mun mielestä perusturvaa ei oo mitään järkeä mitoittaa syöpäsairaiden mukaan.
    Paljon parempi on pitää perusturva pienempänä ja maksaa syöpöpotilaille bonusta. Tuskin kukaan nyt rupee syöpää hankkimaan korotetun toimeentulon toivossa.

    Periaatteessa juuri tuollainen järjestelmä olisi hyvä, mutta siinä on yksi paha ongelma: jonotusaika. Sellaisella pikkupaikkakunnalla, jossa on hyvin paljon mikroyrittäjiä (monet pohjalaiset nyt vaan haluaa nimenomaan just mikroyrittää, kun tuppaavat olemaan vähän sellaisia jääräpäisiä), törmää hyvin usein sellaisiin tilanteisiin, joissa työnteko ei enää vaan suju, kun kroppa ei ihan pelitä normaalisti. Lääkärille mennään tietysti vasta tässä vaiheessa (kun ne tyypit on just silleen jääräpäisiä ja ajattelee, ettei sinne lääkäriin turhan takia mennä jostain pikkuasioista valittamaan). Siinä sitten odotellaan jonossa, että saataisiin ensin joku diagnoosi ja sitten vielä jonkinlainen tukipäätös. Sen mikroyrityksen kiinteät kulut juoksee koko ajan, mutta tulot romahtaa ja firma tekee tappiota. Tämä vaihe saattaa joskus kestää pitkäänkin ja rahat alkavat loppua. Järjestelmä petää, mutta onneksi siellä maalla on sentään sellainen yhteisöllisyys. Kun naapurilla on hätä, niin sitä autetaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  215. Olisi ollut mielenkiintoinen selvityksen kohde miten monella keskusteluun osallistuneella oli mahdollisesti omia kokemuksia toimeentulotuen hakemisesta. Ja miten mielipide vaihteli käydyssä keskustelussa kokemusta omaavien ja omaamattomien välillä. Minä luulen (niin, siis en tiedä!) että käsitys saattaa vaihdella omien kokemusten mukaan.

    Kun olen seurannut sosiaaliasiamiestem vuosikertomuksia eri kunnissa niin kovin on surullisen tuntuista touhua toimeentulotukiasiat sosiaalitoimistoissa.

    BTW, oli muuten hieno parannus aikoinaan ministeri Soininvaaralta luoda tuo sosiaaliasiamiesjärjestelmä. Eli pannaan tähän vähän kiitostakin Odelle. Vaikka on sekin vuosien varrella hiukan pyrkinyt muuttumaan hallintokoneiston osaksi on siellä edelleen monella paikkakunnalla räväköitä toimijoita köyhien oikeuksia puolustamassa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  216. plaine:

    mielestäni ihmisellä tulee olla oikeus valita elämäntapansa niin kauan kuin se pysyy yhteiskunnan yhteisten sääntöjen mukaisena.

    Kai sä ymmärrät, et ne säännöt olis täysin erilaiset ilman tota ”syyllistämistä” = sosiaalinen paine, jota vastustat? Nykyisen suuruinen sosiaaliturva on mahdollinen kohtuulliselta osin just sen takia, et sosiaalinen paine pitää huolen siitä, ettei sen varaan liian herkästi heittäydytä vapaaehtosesti.

    en usko yksilöihin kohdistuvan retoriikan (edit. lue sos.paineen), tapahtui se sitten blogeilla, mediassa tai yksityiselämässä, vaikuttavan suurempia massoja liikuttavasti. Joihinkin yksilöihin se toki voi vaikuttaa mutta tuskin merkittävän moneen

    Tossa oot ihan metsässä. Toimeentulotuella elämiseen kohdistuu hirvittävä sosiaalinen stigma. Miehen näkökulmasta potentiaalinen naispooli esim. kutistuu olemattomiin, jos elää toimeentulotuella verrattuna siihen et on vaik keskitulonen. Oon gallup-henkisesti tiedustellu tuntemiltani naisilta, pystyiskö ne sulattamaan sen, et niiden oma mies eläis toimeentulotuella vapaaehtosesti.
    Tähän mennessä ykskään ei oo vastannu hyväksyvänsä sitä, et mies vapaaehtosesti heittäytyis toimeentulotuen varaan. Useimmat hyväksyy sen, et on väliaikasesti työttömänä uutta duunia hakiessaan. Mun oman tyttöystävän vastaus oli jotain tyyliin ”kestäisin sen jos olisit lyhyen ajan työttömänä koko ajan ettien uutta duunia”. Vaik mun otos ei oo valtava, niin uskoisin tän tyylisen ajattelun kuvaavan suht edustavasti nuorehkojen naisten ajattelua. Lisää tukea tälle mun hypoteesille saa kattomalla tilastoja eri tuloisten miesten pariutumisesta. Toimeentulotukiasiakkaat on aika heikoilla. Toki sen toimeentulotukiasiakkuuden kanssa korreloi paljon sellasia ominaisuuksia, jotka ei muutenkaan mitään valtteja oo pariutumismarkkinoilla. Mut kuitenkin. Sosiaalista painetta työssä käyntiin tulee monille, sekä miehille että naisille, myös vanhempien/suvun ja muidenkin ympäristön ihmisten taholta.

    Syy miks toi kysymys on mun mielestä henkilökohtasesti kiinnostava, on tässä yhteydessä se, et mul on pitkälti samanlaiset preferenssit ku Az:lla. Tykkäisin käyttää suuren osan ajastani filosofista, yhteiskunnallista, evoluutioteoreettista, viihteellistä, yms. kirjallisuutta lukiessa, urheillessa, nörttäillessä, pleikkaria pelaillessa, ilmaista digiviihdettä nauttiessa ja kavereiden kanssa hengaillessa. Ts. en tartte työntekoa mihinkään viihtyäkseni. Mut erottaa Az:sta oleellisesti lähinnä se, et koen työnteosta saamani sosiaalisen statuksen sen verran hyödylliseks, et mun kannattaa käyttää osa ajastani duuniin. Tosin nytkin oon tavallaan ”downshiftannu” silleen, et teen duunia noin 4-5 tuntia päivässä ja pidän pitkät lomat. Jos mun sosiaalinen status ei putois työttömänä, en luultavasti tekis duunia ollenkaan. Paitsi tietty silloin, jos löytäisin duunin, joka olis itsessään hyödyke eikä haitake, mut se on toki epätodennäköstä. Uskon et mun kaltasia on nykyään aika monia. Tosin useimmat ei luultavasti ees tiedosta asiaa, koska ne ei ymmärrä miten paljon sosiaalinen paine vaikuttaa niiden valintoihin. Kuka perustyyppi nyt kelailis mielessään vaik sellasta utopiaa, jossa naiset preferois toimeentulotuella kitkuttavia miehiä rikkaisiin miehiin nähden?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  217. ”Olisi ollut mielenkiintoinen selvityksen kohde miten monella keskusteluun osallistuneella oli mahdollisesti omia kokemuksia toimeentulotuen hakemisesta.”

    Minulla on kokemusta 1990-luvun alusta usealta kesältä. Silloin oli vaikeata saada opiskelijana kesäduunia. Yliopistossa ei kesällä ollut sopivaa opetusta tarjolla. Silloisten lakien mukaan näillä ehdoilla sai sossusta rahaa.

    En kokenut sossusta rahan hakemista häpeäksi tms. Oli vähän pakko hakea, kun ei muualtakaan saanut. Lukukausien aikana opiskelin ja tein iltaisin hommia, joten tuumasin tarvitsevani lomaakin joskus.

    en osaa sanoa miten tämä on vaikuttanut mielipiteisiini. Mielestäni sosiaaliturva on käyttämistä varten puutteen ilmaantuessa. Mutta muutoin olen sitä mieltä, että aikuisten ihmisten on hyvä tehdä töitä ja tavata erilaisia ihmisiä. Ilman työtä ja sen tuomaa verkostoa ja tärkeyden tunnetta on vaikeata elää ja arvostaa itseään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  218. Toimeentulotuella kitkutteleva mies ei kiinnosta yksinkertaisesti siksi, että se tuki lakkaa heti, kun muutetaan yhteen. Harva nainen haluaa miestä elätikseen, vaan on miehen omat henkilökohtaiset menonsa maksettava. Sama juttu on ainakin ollut työmarkkinatuen kanssa. Ansiosidonnainen on vielä hyväksyttävissä, jos työllistyminen vaikuttaa todennäköiseltä.

    Tiedemies, minulla oli mielessä hurja palo johonkin sellaiseen, jolle ei löydy virallisia reittejä kautta rahoitusta (kuten taiteilija-apurahaa), mutta joka onnistuessaan hyödyttää koko yhteiskuntaa.

    Rowling kirjoitti sitä ensimmäistä Potteriaan sellaisessa elämäntilanteessa, missä Suomessa on paitsi sosiaalisesti hyväksyttyä, jopa suotavaa, olla poissa työelämästä (lapsi ei ollut vielä kolmea täyttänyt). Siinä mielessä Potterit on vähän huono esimerkki. Star Wreck tuli toisena tällaisena esimerkkinä mieleen, mutten tiedä miten Torssonen sitä tehdessään itsensä elätti (ja nähtäväksi jää floppaako Iron Sky).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  219. Riitta:

    ”Toimeentulotuella kitkutteleva mies ei kiinnosta yksinkertaisesti siksi, että se tuki lakkaa heti, kun muutetaan yhteen”

    Veikkaisin, et ne mun haastattelemat naiset ei vastatessaan ajatellu asiaa noin teknistaloudellisesti, vaan lähinnä siltä pohjalta, et millasen fiiliksen toimeentulotukea nauttiva mies niissä herättää 😉

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  220. Olen itse melkein hakenut tukea vuonna 1996. Olin juuri päässyt armeijasta ja muuttanut omaan asuntoon, minulla oli työ- ja opiskelupaikka tiedossa, mutta työt olivat alkamassa vasta kolmen kuukauden kuluttua. En sitten hakenut, vaan jouduin lainaamaan vanhemmilta ja tutuilta. Sosiaalivirkailijan kanssa keskusteltuani kävi ilmi, että olisi pitänyt tehdä jotain ihme kommervenkkejä. Kun helmikuussa papereista näkyi, että on hyväksytty opiskelijaksi niin, että opintotuki alkaisi juosta elo-syyskuussa, niin sanoivat ainakin tuolloin, että opiskelupaikasta pitää luopua jos mielii tukea saada.

    Kertaheitolla muuten saivat vakuuttuneeksi siitä, että a) asevelvollisuus ja b) toimeentulotuki ovat täysin järjettömiä. Mikään sellainen tapaus, joita olen tuttaviltani kuullut, ei ole muuttanut käsitystäni tästä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  221. Ehkä perusturva pitäisi nimetä perustuloksi, sillä siitähän siinä on kysymys (=tulonsiirto, johon on oikeutettu vaikka kieltäytyisi kategorisesti työnteosta). Nimityksen muutos helpottaisi järjestelmän uudistamista, sillä se poistaisi asenteelliset esteet järkevämpään perustulomalliin siirtymiseltä.

    Azin tapauksessa toimeentulotuen maksaminen pitäisi mielestäni lakkauttaa kokonaan määräajaksi. Koska näin ei tehdä, on kyseessä selvästi perustulo eikä -turva.

    Uskomatonta on se, että Az on tälläkin foorumilla kerännyt elämäntavalleen ihailijoita. Olen itsekin elänyt vuoden toimeentulotuella (rahat riittivät erinomaisen hyvin sosiaaliseen elämiseen), mutta tein sen olosuhteiden pakottamana.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  222. Rogue,

    joo oikeastaan kyse on siitä, että rajasin syyllistämisen käsitteen käytössäni vähän kapeammaksi kuin sinä. Jos sosiaalinen paine otetaan käsitteen piiriin mukaan, olet kyllä täysin oikeassa. Itse kuitenkin tarkoitin syyllistämisellä ainoastaan moraalista paheksuntaa valinnan tehnyttä kohtaan. Toisin sanottuna sitä, että häntä pidetään jotenkin huonona, vääränlaisena, liian itsekkäänä, kenties jopa pahantahtoisena ja opportunistisena ihmisenä, joka ei välittäisi muista lainkaan. Jonkun muun asennetta yksilöä kohtaan siis. Korostan tässä, että tämän elämäntavan voi valita monista syistä, joista vain yksi on että kun ei työnteko huvita.

    Sosiaalisen paineen taas ajattelen olevan ensisijaisesti kyseisen yksilön tunne siitä, minkälainen hänen olisi hyvä olla, jotta kokisi tulevansa muiden hyväksymäksi. Yhtenä osana tätä sosiaalisen paineen luomista on varmasti edelläkuvatunlainen henkilökohtainen moraalinen paheksunta. Lisänä painetta luomassa on kuitenkin mm. monet käytännön asiat, kuten mahdollisuudet, mitä tällaisen henkilön kanssa voi tehdä vapaa-ajalla, jos ystävillä on selvästi erilainen tulotaso. Parisuhdemarkkinoilla kumppaniksi voi olla vaikea hyväksyä toimeentulotukivakioasiakasta jo ihan siitä syystä, että jos tällaisen kanssa muuttaisi yhteen, saa käytännössä elatusvelvoitteen hänestä (kuten Riitta jo kirjoittikin). Toinen asia olisi parisuhteen epätasa-arvoisuus, mikäli puolisoilla olisi selvästi eri tulotaso. Ja kolmantena asiana sosiaalinen status putoaa myös sillä ihmisellä, joka ottaa kumppanikseen ttt-vakkarin, tai ainakaan hän ei voi olla samalla lailla ylpeä kumppanistaan kuin merkityksellistä työtä tekevästä kumppanista olisi, luultavasti tuntisi myös häpeää. Uskon, että nämä asiat ovat mainituilla parisuhdemarkkinoilla olennaisemmassa osassa kuin moraaliset epäilykset kyseisistä ihmisistä. Tosin veikkaan, että useimmille ihmisille ei ole väliä sillä, onko hyväksyntä tai paheksunta moraalinen vai käytännöllinen, joten niitä ei välttämättä eroteta toisistaan. Itselleni se on kuitenkin tärkeä ero, ja siksi erotan ne.

    Eli kun edellä puhuin syyllistämisestä, puhuin vain ja ainoastaan moraalin näkökulmasta. Jos yksilöt luopuisivat moraalisesta paheksunnasta, suurin osa muusta sosiaalisesta paineesta jäisi kuitenkin jäljelle. En siis pidä noita lainkaan synonyymisinä käsitteinä. En pidä Azia huonona ihmisenä valintansa vuoksi, enkä pitäisi sinuakaan, Rogue, mikäli päättäisitkin vähät välittää sosiaalisesta statuksestasi ja ryhtyä tuilla eläväksi. En silti välttämättä ryhtyisi parisuhteeseenkaan, vaikka muuten synkkaisikin, paitsi ehkä jos synkkaisi tosi hyvin. 😀

    P.S. En aiemmissa viesteissäni määritellyt syyllistämistä mitenkään, joten vastuu väärinymmärryksestä on minulla, pahoitteluni siitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  223. Timo:
    >Uskomatonta on se, että Az on tälläkin
    >foorumilla kerännyt elämäntavalleen ihailijoita.

    Olet tainnut ymmärtää hieman väärin. Ainakaan itse en ihaile Az:n elämäntapaa, enkä usko muidenkaan sitä kovin paljoa ihailevan. Pikemminkin suhtaudun siihen hieman hämmentyneenä, en varsinaisesti hyväksyen enkä varsinaisesti tuomiten. Se on luultavasti tässä järjestelmässä tälle ihmiselle paras tapa elää.

    Sen sijaan suhtaudun ihaillen Az:n rehellisyyteen kirjoittajana – siihen että hän ei ole olevinaan etsivinään töitä silloin kun ei oikeasti etsi – ja kykyyn kirjoittaa ja selittää tilanteensa niin selkeästi. Hän rikkoo myyttejä toimeentulotuella elämisestä, ja sikäli on antanut meille kaikille ajattelemisen aihetta. Kaikki eivät vain pidä niistä ajatuksista; ehkäpä niistä tulee jopa paha olo, joka projisoituu Az:n paheksumiseen, kun hän ei istu kuvaa myyttisestä syrjitystä ja rahanpuutteisesta köyhästä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  224. Parisuhdemarkkinoilla kumppaniksi voi olla vaikea hyväksyä toimeentulotukivakioasiakasta jo ihan siitä syystä, että jos tällaisen kanssa muuttaisi yhteen, saa käytännössä elatusvelvoitteen hänestä (kuten Riitta jo kirjoittikin).

    Minusta tämä on ennen muuta miesten ongelma, vielä nykyäänkin elää ajatus, että mies kyllä elättää vaimon, kunhan tämä hoitaa kodin ja lapset.

    Tietyssä mielessä perustulo voisi ratkaista (ainakin pienen) osan miesten syrjäytmisongelmasta. Yhteen muuttaminen ei veisi perustuloa, joten menisi yksi este pariutua. Parisuhteessa elävät miehet yleensä ovat terveempiä kuin yksinelävät ja parhaassa tapauksessa ”tiukka muija” paitsi pistää miehen syömään terveellisemmin ja patistaa lenkille, saattaa patistaa jopa työnhakuun.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  225. Komppaan az:taa monessa asiassa..

    on todella asiatonta alkaa arvioida yhtään kenenkään seksielämää tälläkään palstalla. eikä liity asiaan tipan vertaa!

    ja diagnoosit. niistä olen kirjoittanut (vapaasti muotoillen), ettei esim. aspergerius ole mikään syy tai selitys elää eri tavalla kuin. tunnen erilaisia ja eritasoisia aspergereita – he ovat lahjakkaita kuten az. Siis keskimääräistä paljonkin älykkäämpiä ja lahjakkaampia – usein vain jollain tapaa väärinymmärrettyjä. Ja huom! az on selvästi poikkeuksellisen lahjakas ja älykäs.

    ei normisuomipoika pysty lähellekkään noin älykkäisiin ajatuksiin ja kirjoituksiin kuin az.

    miksi ihmeessä az et kokeilisi maailmaa laajemminkin?

    noin puolella ihmisistä on krooninen fyysinen tai henkinen sairaus. mikä pointti on siinä, että sairastaa jotain? ei sillä kannata erityisasemaa hakea. tai voihan sitä hakea, mutta kannattaako määritellä itseään esim. diagnoosinsa kautta, vai voisiko kuitenkin jättää diagnoosin itsensä ulkopuolelle niin että se on vaan asia joka kulkee elämässä tuossa sivussa, mutta ei määritä itsensä olemista, tekemistä ja tavoitteita?

    olin yhdessä kirjoituksessa myös valmis tarjoamaan töitä az:lle. uskon varmasti, että hän pärjäisi esim työelämässä kuten muutkin. aivan varmasti pärjää.

    kritiikkini kohdistui ainoastaan az:n elämäntapaan elää yhteiskunnan kustannuksilla, koska hän pystyisi vaikka mihin! tuosta elämäntavasta ja sen reiluudesta olen aivan eri mieltä hänen kanssaan.

    muutoin en ole halunnut pahoittaa az:n mieltä – loistavaa että kirjoitit, koska olet saanut aikaa paljon keskustelua. toivottavasti myös jotain uusia ajatuksia itsellesikin – ja toivottavasti minäkin saan uutta ajateltavaa.

    haluaisin kuulla az:n oman mielipiteen että miksi hän haluaa elää niin? ja eikö hän koe mitään velvoitteita antaa omaa panostaan? vai mistä on kyse?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  226. az

    kirjoitit ettet enää kirjoita tälle palstalle

    luet kuitenkin tätä! aivan varmasti.

    jos tänne kirjoittaa tekstiä, jota katuu myöhemmin, niin ei siitä voi osmoa piikittää.

    en edes ymmärrä miksi vedit jarrun päälle. olet kirjoittanut hyvin, tärkeistä keskustelun aiheista eikä joistain yksittäisistä kommenteista saa mennä herne nenään – toimit anonyyminä kuten moni muu. viimeinen(kin) kirjoituksesi alkoi hyvin, ja oli hyvä puoleen väliin asti. sitten ns. suoritus hajosi. hyvä kirjoitus päättyi johonkin tarpeettomaan tilitykseen.

    älä mene itsesäälin tai aspergerin taakse. olet paljon arvokkaampi kuin tiedätkään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  227. Kirsi:

    Ihmiskunnan ongelmana ei ole väestönpuute vaan ylikansoitus. Pikemminkin pitäisi miettiä, miten kannustaa ihmisiä rajoittamaan lapsilukuaan – myös meillä Suomessa

    Joo Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa kannattaa kannustaa ihmisiä pienentämään lapsilukuaan nykyisestä, jos tavotteena on tappaa suomalaiset ja muut eurooppalaiset sukupuuttoon ja säästää luontoa sillä tavalla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  228. Riitta:

    Tietyssä mielessä perustulo voisi ratkaista (ainakin pienen) osan miesten syrjäytmisongelmasta. Yhteen muuttaminen ei veisi perustuloa, joten menisi yksi este pariutua

    Ei pariutumispäätöksiä tehä sillä perusteella, et mitä tuille potentiaalisesti tulee käymään hamassa tulevaisuudessa, ku yhteenmuutto olis ajankohtanen. Toimeentulotuella eläjät ei houkuta naisia koska:

    a) tuilla eläjillä on huono sosiaalinen status

    b) tuilla eläjä ei pysty takaamaan hyvää elintasoa asuttiin yhessä tai ei

    c) tuilla eläjillä on keskimäärin huonommat ominaisuudet ku muilla ihmisillä(mitä nyt ihmiset yleensä pitää huonoina ominaisuuksina)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  229. Marttyyrimäisen loukkaantumisen sijasta az:n luulisi moraali- ja evoluutiopsykologiaa harrastaneena ymmärtäneen, mistä häneen kohdistuneet osaksi asiattomat kommentit johtuivat.

    Hänen tietoiset valintansa, kuten kaikki vapaamatkustaminen ylipäänsä, yksinkertaisesti herättää ihmisissä puolueettomalta ja vilpittömältä vaikuttavaa moraalista paheksuntaa, ehkä myös välittömiä vastenmielisyyden tuntemuksia. Koska moraalinen paheksunta kohdistuu luonnostaan toiminnan intentioihin ja henkilön luonteeseen, on vaikea eritellä az:n esittämää asiaa itsessään ja häntä henkilönä, moraalisen paheksunnan ja aversion kohteena.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  230. Miksi puutteellista elämänhallintaa pitäisi tukea antamalla lisää rahaa? Kysymys ei minusta ole moralistinen, vaikka sitä voi moralistisestakin näkökulmasta esittää.

    Ongelmana on se, että rahan vaihtoehtoina on laskujen suora maksaminen, joka passivoittaa entisestään, tai kuponkiohjelmat, jotka tuntuvat aina johtavan kupongilla saatavan hyödykkeen laadun huonontumiseen (verrattuna rahalla saatuun) ja siten huonontavat avustuksensaajan elämää muuten. Esimerkiksi kupongilla ei välttämättä saa helposti terveellistä ruokaa, jolloin alkaa painonnousu ja sen mukana terveys- ja itsetunto-ongelmat, jne. Lisäksi kupongin käyttämisellä on sosiaalinen stigma, joka leimaa toisen luokan kansalaiseksi. Tämä tuottaa entisestään ongelmia.
    Yhteiskunnallisesti päädytään tukemaan ylihinnalla kaikennäköistä epäeettistä elikeinotoimintaa ja ala-arvoisia tuotteita. Lisäksi kuponkisysteemi vähentää entisestään valmiuksia henkilökohtaiseen kasvuun ja kehitykseen.

    Jos siinä olisi vaikka aluksi. Lääke on pahempi kuin tauti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  231. Jos tosiaan on niin, et Az:n kokemukset yliopistosta on tullu lähinnä veljen opiskelun seuraamisen kautta.

    Kyllähän korkeamman asteen opinnoista saa ihan todellisiakin asioita käteen. Jos filosofian puolelta ei löydy suoraan ymmärrystä, saa ainakin matematiikkaa (siis ainakin teoreettista) siinä sivussa ja perusopinnoissa lukemalla todella hyvän taustan, jonka päälle kehitellä tuota kvantitatiivista filosofiaa.
    Tai mitä lie sosiaalimoraaliekonomiaa sitten tuo olisikaan.

    Saara:

    Niitä lapsia oli ihan älyttömiä määriä; Suomessa vastaavaa näkee vain lapsille suunnatuissa yleisötapahtumissa.

    OS:

    Subjektiiviset kokomukset ovat joskus harhaisia. Espanjassa on maailman alhaisimpiin kuuluva syntyvyys, paljon alempi kuin Suomessa.

    Pitääkö tästä vetää johtopäätös, että Espanjassa pääsee muutenkin pyörimään lasten parissa niin paljon, ettei omat lapset kiinnosta?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  232. Kerron hieman omasta kokemuksesta työ/vuorotteluvapaasta.
    Olen työskennellyt kunnan palveluksessa melkein 12 vuotta, saamatta minkään näköistä palautetta, esim. 10v työrupeamasta(lahjakorttia tms). No tämä nyt ei tähän liity vaan kerron, että aloitin työelämäni siinä 18 vuotiaana, armeija – 11k, ja perustinperheen ja lapsiakin tuli 3 kappalein ennen vuotta -85, jolloin sorruin vakituiseksi päihteiden käyttäjäksi, syyt nyt ovat toissijaiset tässä vaiheessa, mutta oli minulla tasaista käyttöä ennen ”ammattilaiseksi” ryhtymistäni. Eli ero, potkut duunista, asunnottomuus ja tätä rataa, ja siinä meni sitten täys päiväisenä ”juoppo/narkkarina” melkein 15 vuotta, kunnes -97 hakeuduin hoitoon ja raittiuteen, sillä tiellä olen vieläkin, no hieman on nyt alkanut ”jakkara” heilumaan, ja kerron syyn… Olen toiminut kuntaalan palveluksessa 12 vuotta ja muutamia vuosia sitten ajauduin ”johtoportaan” kanssa sukset ristiin tilanteeseen(yksi henkilö)ja nyt 2010 syksyllä tilanne ajautui tilanteeseen jossa katsoin paremmaksi jäädä vuodeksi vuorottelu vapaalle, vaihtoehtona olisi saattanut olla sairasloma, joka olisi ollut luultavammin parempi ratkaisu.
    Näin annoin nuorelle miehelle, perheelliselle, tilaisuuden työelämään ja mahdollisesti vakituiseen työsuhteeseen.Itse jouduin ojasta allikkoon todella, eli suoraan sanoen konkurssi kohtasi minua ensimmäisien kk aikana, ulosotto, luottotietojen menettäminen ym. johtuen siitä…ETTÄ VUOROTTELUVAPAA ON VAPAAEHTOISTA;JA HENKILÖ JOKA SIIHEN LÄHTEE JOUTUU TOTAALISESTI KAIKKIEN TUKIEN ULKOPUOLELLE; ASUMISTUKI; PERUSPÄIVÄRAHA;SÄHKÖLASKU; NETTI,puhelin, LÄÄKÄRI YM:
    itselläni tuo tuki on kk:ssa 680:- josta joudun maksamaan vuokran 325:- netti/puhelin 50:-, sähkö
    2kk 75€… eli voitte kuvitella että konkurssi kohtasi minua heti, laskut saivat jäädä maksamatta, pankkilainat jne. Auton jouduin myymään, moottoripyörän, elektroniikkaa(kameran)koska nyt jopa ulosottomies ottaa tuosta 680:- vielä 75€ pois…eli jää 611:- ja on ihan turha mennä fattaan ja pyytää avustusta, koska olen väliinputoaja, vaikka ajattelin ettäö autan lähimmäistä ja suon hänelle ansion ainaskin vuodeksi, jos ei vakituiseksi. Nyt olen itse samassa tilanteessa kuin raitistuessani, 12 vuotta sitten, 5 vuotta meni ulosottoon maksaessani juhlimiseni velkoja, kunnes pääsin 0-tilaan vajaa viisi vuotta sitten, eli sain luottotiedot kondikseen ja jne. Nyt olen 12 vuotta vanhempi, ja ..”perkele” joudun taas aloittamaan koko paskan alusta, siksi tuntuu että jakkara alkaa heilumaan (raittius) mutta kun ei ole oikein enää tässä iässä asumaan rappukäytävissä eikä asuntoloissa, on tullut ne nuoruudessa kierrettyä,nim. kokemusta on.
    Eli nytkin on tilanne jossa sähkölasku on maksamatta 2½ kk:lta, mutta kuulemma sähkö kuuluu perusoikeuksiin, että laskut saa mennä perintään, toivottavasti pitää paikkanssa, en tiedä huhua kuulin, perusoikeudesta, ettei sähköä katkaista.
    saisimpa tuon perusosan fattasta, eli vukran ja sähkön niin pärjäishän sitä, mutta… onneksi enää 2½kk että takas duuniin, mutta elämä meni vituiks totaalisesti, eläke ikäänkin vielä 8 vuotta.Eli repikää tuosta huumorii, jos minulla olisi edes kaupungin asunto, mutta kun on työsuhde asunto (kunnan), niin ei voi irtisanoa itteään, sitä joutuu pihalle asunnostaan kuin lumiukko, niin pääsis kelan ja fattan avustamis jonoon, asuntoakin on kaupungilta turha yrittää, koska MULLA on asunto, voisin muuttaa vaikka samassa rapussa muuhun kämppään, joka olis kunnan, kun koko talo on kunnan, mutta kun se ei vaan nyt käy….että sillai… välillä vituttaa tosi raakasti, tekis mieli tehdä jotain Norjan tapaista…ei mitään, leikkii laskin, mutta voitte kuvitella, että sitä on yhteiskunnan auttaja ja kuitenkin eriasemassa kuin esim. maahanmuuttajat, vähemmistöt ym.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  233. Caiffarix kirjoitti 30.7.2011 kello 12:01
    ”Kerron hieman omasta kokemuksesta työ/vuorotteluvapaasta …”

    Minä olen tullut siihen käsitykseen, että vuorotteluvapaa (käytännössä työttömäksi ryhtyminen ihan viranomaisten luvalla) onnistuu silloin kun on tarpeeksi varakas. Eli kerran kymmennessä vuodessa varakkaallekin tarjotaan mahdollisuutta olla vuoden työttömänä kohtuullisella korvauksella. Ja tuskinpa vuorotteluvapaasta syntyy kovinkaan suurta lovea eläkertymään.

    Eläköön virkamiehet loistavasta luomuksestaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  234. GranpaIgor:
    Väite “… perusturvalla pärjää oikein hyvin” on yliammuttu. Sellaista voi sanoa vain henkilö joka ei ole koskaan elänyt pidempiä aikoja toimeentulotuella.

    Suhteessa johonkin kehittyvän maan kerjäläiseen se voisi pitää paikkansa. Karsisin tuon lauseen riisuttuun muotoon “perusturvalla pärjää”.

    Azin kaltaisia – heitä minä oikeasti kutsuisin sosiaalipummeiksi – tuskin on kovin isoa joukkoa. Ainakaan minun tuntemieni, satojen 1990-laman työttömien joukossa heitä ei ollut yhtään.

    Lauseet “Helsinkiläinen sosiaalivirkailija, joka poisti Az:lta kaikki tuen leikkaukset” ja “Kuten Az sanoi ja kuten kymmenettuhannet opiskelijat ovat käytännössä osoittaneet, myös tällä leikatulla toimeentulotuella tulee toimeen, jos osaa.” ovat ristiriidassa. Leikattu vai leikkaamaton? Ja sitten sosiaalivirkailijoissa ja sosiaalivirkailijoissa on eroja – joku voi poistaa armosta kaikki leikkaukset, mutta ehkä ei pysy kovin kauaa virassaan.

    Missä ovat nuo Soininvaaran esittämät kymmmenet tuhannet toimeentulotuella elävät opiskelijat kun opiskelijoille ei pääsääntöisesti toimeentulotukea myönnetä ollenkaan? Onko tästä jotain dokumentoitua tutkimustietoa?

    ihminen joka ei saa kelalta mitään napsii toimentulot, luottotiedot myös aiheuttaa ettei valtio suostu lainan takaajaksi, että siellä ne kymmenet tuhannet.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.