Houkutteleeko perusturva pummilla elämiseen?

Ketjus­sa ”Onko Satasen koro­tus hui­jaus­ta” nim­imerk­ki Az kir­joit­taa 30.6. klo 13:55, että on koko aikuisikän­sä elänyt leikatun toimeen­tu­lotuen avul­la, mut­ta ei ole kokenut köy­hyyt­tä. ”Se, mis­tä olen pitänyt kiin­ni, ja minkä olen aina sanonut suo­raan, on, että mis­sään tilanteessa en aio hakea palkkatyötä, en osal­lis­tua ain­oallekaan kurssille enkä mil­lään muul­lakaan tapaa edis­tää omaa palkkatyöl­listymistäni.”

Olen joskus itsekin kir­joit­tanut, että jos elämän­hallinta on kun­nos­sa, eikä ole lamaut­tavia mie­len­ter­veys- ja päi­hdeon­gelmia, perus­tur­val­la pär­jää oikein hyvin.  Val­taosa maail­man ihmi­sistä tulee toimeen vähem­mäl­lä ja tule­vathan opiske­li­jatkin. Samal­la on san­ot­ta­va, että suurim­mal­la osal­la perus­tur­van varas­sa ole­vista eivät asi­at ole näin hyvin. Jos oli­si­vat, he eivät var­maankaan olisi perus­tur­van varassa. 

Lap­siper­hei­den osalta voidaan sanoa, että vaik­ka toimeen­tu­lotuen tasol­la elävä lap­siper­he voi aineel­lis­es­ti hyvin, puut­teel­liset kulu­tus- ja har­ras­tus­mah­dol­lisu­udet eristävä lapset ikä­toverei­den­sa elämän­tavas­ta, mis­tä voi olla hait­taa tule­vaisu­udessa – tai sit­ten ei ole.

Absolu­ut­ti­nen ja suh­teelli­nen köy­hyys ovat eriy­tyneet toi­sis­taan kauas. Tämä tuo sosi­aal­i­tur­vaan han­kalan moraalisen ja poli­it­tisen ongel­man, kos­ka sosi­aal­i­tur­van varaan voi heit­täy­tyä vapaae­htois­es­ti. Työstä kieltäy­tymi­nen vie oikeu­den työt­tömyys­tur­vaan, mut­ta toimeen­tu­lo­tukea voi leika­ta vain 20 pros­ent­tia tai enim­mil­lään 40 pros­ent­tia ja tämä leikkaus on aina määräaikainen. Kuten Az sanoi ja kuten kymmenet­tuhan­net opiske­li­jat ovat käytän­nössä osoit­ta­neet, myös täl­lä leikat­ul­la toimeen­tu­lotuel­la tulee toimeen, jos osaa.

Var­maankin moni pitää nim­imerkkiä Az pahan­laa­tuise­na sosi­aalipum­mi­na. Joku toinen voisi sanoa, että hän kuu­luisi sairauseläk­keelle (ja olisi oikeutet­tu taku­ueläk­keeseen!) Helsinkiläi­nen sosi­aalivirkail­i­ja, joka poisti Az:lta kaik­ki tuen leikkauk­set, var­maankin oli lähempänä tätä jälkim­mäistä tulkintaa.

Kan­natan perus­tu­loa, en sen takia, että kan­nat­taisin oikeut­ta jouti­laaseen elämään tois­t­en kus­tan­nuk­sel­la, vaan kos­ka perus­tu­lol­ta pääsee helpom­min siir­tymään ansion­työn pari­in ja kos­ka perus­tu­lo tuk­isi myös niitä pieni­palkkaisia, jot­ka nyt tekevät työtä taval­laan turhaan. Hehän saisi­vat jok­seenkin saman tulota­son tekemät­tä mitään. Perus­tu­lo ei voi kuitenkaan olla koskaan niin korkea, että se riit­täisi perus­tur­vak­si muille kuin Az:n kaltaisille selviy­tyjille. Sik­si tarvi­taan myös syype­r­usteista perus­tur­vaa, joka nos­taa ansio­ta­son korkeam­mak­si niille, jot­ka ovat työ­markki­noiden käytet­tävis­sä tai joil­la on hyväksyt­tävä este ansio­tu­lo­jen puut­tumiselle — tai jot­ka elämän­taito­jen puut­tei­den vuok­si eivät tule toimeen vähemmällä.

Nim­imerkille Az mak­se­taan asum­i­nen sähkölaskuineen ja annetaan lisäk­si vähin­tään 250 euroa mui­hin menoi­hin, vaik­ka hän ilmoit­taa kieltäy­tyvän­sä kaikesta. Eikö tätä rahaa voisi saman tien antaa perus­tu­lon sään­nöil­lä – siis niin, että jos Az lip­suu ehdot­tomas­ta peri­aat­teestaan olle tekemät­tä koskaan työtä, hän saisi rahaa enem­män kuin täysin jouti­laana. Ties vaik­ka miehen ehdot­to­muus saataisi­in joskus kumotuksi.

Huo­mat­takoon, että satasen koro­tus perus­tur­vaan ei koske nim­imerkkiä Az. Hän saa hyväk­seen toimeen­tu­lo­tuki­normin korotyk­sen kuudel­la pros­en­til­la. Koro­tus on hänen tapauk­ses­saan jotain 15 — 20 euroa kuus­sa. Koro­tus tulee työ­markki­natu­keen. Sitä ei saa, jos kieltäy­tyy työstä.

266 vastausta artikkeliin “Houkutteleeko perusturva pummilla elämiseen?”

  1. Perus­tu­lo olisi ihan kau­nis aja­tus, mut­ta vaikea uskoa että byrokraatit luopuisi­vat leipäpuustaan.

    Suo­ravi­ivainen ja läpinäkyvä kaikille jaet­ta­va riit­tävä perus­tu­lo-malli olisi yhteiskun­nalle kan­nat­ta­va ain­oas­taan jos samal­la puret­taisi­in nykyi­nen harkin­nan­varaisen tuk­isys­teemin byrokra­ti­avi­idakko, mut­ta lie­nee selvää että mikään poli­it­ti­nen taho ei voi ilmoit­taa tavoit­teek­seen irti­sanoa 75% Kelan ja muiden vas­taavien instanssien työntekijöistä.

    Pahim­mil­laan perus­tu­lo toteutetaan tor­sona, eli rahaa jae­taan mut­ta siten että dsitä edelleen jatke­taan mon­imutkaisil­la harkin­nan­varaisil­la lisillä.

  2. Hyvin har­val­la perus­tur­va on mikään pysyvä tila. Itse aloin miet­timään “syr­jäy­tyneitä”, jot­ka oli­si­vat olleet pidem­män ajan perus­tur­van piirissä.

    Mieleen tuli oikeas­t­aan vain yksi henkilö. Tämä mies oli juuri valmis­tunut ammat­ti­in kun hänet tuomit­ti­in huumau­sainei­den käyt­törikok­ses­ta ja se esti työl­listymisen koti­paikkakun­nal­la. Vähän ajan päästä mies ymmär­si, että ei tule saa­maan töitä ja jär­jesti elämän­sä perus­tur­van varaan. Hän on nyky­isin enti­nen perus­tur­van varas­sa eläjä.

    Toinen jon­ka voisin kuvitel­la olleen pitkään perus­tur­van varas­sa on henkilö, joka olisi toden­näköis­es­ti laitostunut jos olisi syn­tynyt kymme­nen vuot­ta aiem­min. Nuorem­pana hän ei päässyt kiin­ni vanki­lakier­teeseen ja päi­hde­vam­ma on sen ver­ran han­skas­sa ettei päi­hde­huol­lol­la ole miehestä akti­ivista otet­ta. Mie­len­ter­veys ja päi­hdeon­gel­mainen mies ei toden­näköis­es­ti työl­listy, mut­ta ei joudu tuk­i­toimienkaan kohteek­si kun ei liikaa hölmöile.

    Merkit­täväm­pää kuin ‘houkut­telem­i­nen’ on se, että eri­laiset tukimuodot ‘pakot­ta­vat’ toimet­to­muu­teen. Itse perus­taisin välit­tömästi yri­tyk­sen jos se olisi mitenkään taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa. Min­ul­la olisi työtä syys-toukoku­ulle 12–14 tun­tia viikos­sa ja siitä saisin niin hyvän kor­vauk­sen että se yksistään riit­täisi hyvään elin­ta­soon. Ongel­ma olisi sit­ten se kesä. Kun 9 kuukau­den työstä saata­van palkan jakaa 12 kuukaudelle se ei ihan riitä. Pitäisi saa­da vähin­tään 3500 kuus­sa ja siitä jää puut­tumaan noin 500. Sik­si kan­nat­taa ennem­min ottaa 2200 joka kuukausi ja sluibailla.

  3. Silp­pupätkäkeikka­mata­la­palkkatyöelämän mah­dol­lis­tamises­sa voi olla se ongel­ma, että sitä saa mitä tilaa… Silti tarvit­sisimme pien­tä perus­tu­loa loiven­ta­maan niitä elämän­ti­lantei­ta, joi­hin emme voi kaikki­in kehitel­lä täsmälääkkeitä.

  4. Mik­si puut­teel­lista elämän­hallintaa pitäisi tukea anta­mal­la lisää rahaa? Kysymys ei minus­ta ole moral­isti­nen, vaik­ka sitä voi moral­is­tis­es­takin näkökul­mas­ta esittää. 

    Puut­teelli­nen elämän­hallinta­han tarkoit­taa, että yksilö käyt­tää resursse­ja tuh­laillen ja epä­tarkoituk­sen­mukaises­ti. Raha on talousjär­jestelmässämme ikäänkuin puh­das resurssi, eikö tämä ana­lyysi tue nimeno­maan sitä, että itse rahaa pitäisi pikem­minkin ottaa pois ja antaa muiden määrätä asioista, jos sil­lä ei tule toimeen? 

    En sano tätä sik­si, että halu­aisin ran­gaista puut­teel­lis­es­ta elämän­hallinnas­ta, vaan sik­si, että jos tarkoituk­se­na on aut­taa yksilöä, niin eikö sil­loin ole mielekkääm­pää tehdä jotain mis­tä on hyö­tyä tälle yksilölle kuin jotain mis­tä ei ole hyö­tyä ja pahim­mil­laan voi olla hait­taa. Avokäti­nen sosi­aal­i­tur­va voi pahen­taa asi­aa, kos­ka se totut­taa yksilön val­in­toi­hin, joi­hin hänel­lä ei oikeasti ole varaa. Se, että sosi­aal­i­toi­mi hoitaa laskut kun menot lähtevät lapas­es­ta, johtaa siihen, että ne ovat seu­raaval­la kier­roksel­la taas suurem­mat. Eikä kyse ole edes mis­tään “ratio­naal­isu­ud­es­ta” vaan siitä, että ihmi­nen ei opi toim­i­maan toisin.

  5. Ensin­näkään, minä en pidä täysin tote­na sitä, mitä nim­imerk­ki Az kir­joit­taa. Toisaal­ta voi paljon olla tot­takin kir­joituk­ses­sa, mut­ta otet­takoon vielä esille asia, jon­ka Az itse ker­too, ts. että hänel­lä on asperg­er-oirey­htymä. Tuo voi selit­tää paljon kir­joituk­ses­ta ja myös niistä tosista asioista, mitä kir­joi­tus mah­dol­lis­es­ti sisältää. Se, mikä on tot­ta ja mikä ei ja mik­si joku on tot­ta, sitähän emme voi tietää. 

    Vakavampi puoli minus­ta tuol­lai­sis­sa kir­joituk­sis­sa on se, että se leimaa muut sosi­aal­ituen varas­sa eläjät pum­meik­si. Sehän on niin, että kun yksi työtön on pum­mi, niin kaik­ki työt­tömät ovat pum­me­ja. Noin se toimii, vaik­ka sit­ten samal­la logi­ikalla voidaan väit­tää, että kun yksi kansane­dus­ta­ja vaal­i­tukien osalta on väärinkäyt­täjä, niin kaik­ki ovat sitä. Tai sit­ten kun yksi johta­ja tekee rikok­sen, niin kaik­ki johta­jat ovat rikol­lisia. Vaan vain työtön­tä on kiva leima­ta jostain syys­tä. Tai mui­ta köy­hiä. Sik­sikö, että hei­dän puo­lus­tau­tu­miskeinon­sa ovat vähäisemmät?

    Työt­tömil­lä on taa­tusti ihan riit­tävän kovaa ja hei­dän paris­saan riit­tävästi työt­tömyy­den vuok­si masen­tunei­ta, joten on tosi ikävää, että masen­tuneen kir­joituk­sen perään tulee sit­ten jonkun sel­l­aisen sepus­tus kuin mitä Az:n on. 

    Mitä tulee sit­ten tuo­hon kysymyk­seen, että houkut­teleeko perus­tur­va pum­mil­la elämiseen, niin siihen­hän voi hakea vas­taus­ta 1980-luvun lop­ul­ta. Tuol­loin­han sekä sosi­aal­ituet että työt­tömyysko­r­vauk­set oli­vat ostovoimal­taan ihan toisel­la tasol­la kuin nyt ja toimeen­tu­lo­tukea sai hel­posti (tiedän sil­lois­t­en työ­tove­r­ieni omako­htais­ten ker­to­musten poh­jal­ta, joi­ta kuun­telin ällistyneenä), vaan miten olikaan tuol­loin työt­tömyy­den taso? Se oli läh­es olema­ton­ta, kai lähin­nä kitkatyöt­tömyyt­tä. Näin, vaik­ka esim. työt­tömän ammat­ti­taito­suo­ja oli ihan toisel­la tasol­la kuin nyt ja sank­tiotkin nyky­isi­in näh­den olemat­tomat. Ja mik­si työt­tömyys­ta­so oli tuol­loin alhainen? Sik­si, että oli töitä mah­dol­lista saa­da. Nyt ei ole. 

    Tuol­la vähän tilas­toa nykyti­lanteesta eli työt­tömien määrästä suh­teessa avoimi­in työ­paikkoi­hin, lähin­nä viestiketjun kakkosviesti: 

    http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=483780

  6. Isom­pi ja selkeämpi font­ti ei aiheut­taisi van­hem­malle ja/tai huononäköiselle tarvet­ta pon­nis­tel­la saadak­seen selvää-

  7. Noille Az-pum­meille pitäisi tar­jo­ta keit­to­lau­ta­nen päivässä ja yösi­ja jos­sa voi olla klo 20.00 — 06.00 eikä mitään muuta.

  8. Opiskelu­aikana pari vuot­ta sit­ten asumisen jäl­keen jäi ruokaan, liikku­miseen, puhe­lin­lasku­un, opiskelu­un ja vaat­teisi­in noin 200 euroa kuus­sa. Ihan hyvin sil­lä eli, kun jak­soi “köy­häil­lä”, oli ter­ve eikä koskaan vipan­nut. Nyt en suurin sur­minkaan enää palaisi moi­seen jos vain voisin suinkin välttää. 

    Kan­natan perus­tu­loa ehdot­tomasti kos­ka se leikkaa suurim­man osan tuk­iby­rokra­ti­as­ta pois. säästy­isi val­ti­ol­ta rahaa ja tukien käyt­täjiltä her­mo­ja. On ikävää että perus­tu­lol­la on huono maine “laiskan palkkana.” Kyl­lä Suomes­sa on tukien muo­dos­sa perus­tu­lo voimas­sa jo nyt, sen han­kkimi­nen vaan on tehty hyvin vaivalloiseksi.

  9. En usko että tuo nim­imerk­ki on tot­ta (saat­taa heit­tää jonk­in­moista läp­pää), ja vielä vähem­män siitä nim­imerin läpästä johdet­tu logi­ik­ka on mil­lään taval­la hyväksyttävää.

    Olen kaup­pati­etei­den mais­teri, ollut toimeen­tu­lotuel­la lyhy­itä työ­jak­so­ja (1kk — vuosi) luku­unot­ta­mat­ta yli 10 vuot­ta. Läh­estyn viidenkympin ikää, ja näen tule­vaisuuteni mus­tana — en tule saa­maan työtä. En ole alko­holisti, ja olen lopet­tanut mm. tupakan polton — sik­si kun ei ole rahaa edes ruokaan. Ette usko? Kat­sokaas, on pakol­lisia meno­ja, joi­ta toimeen­tu­lo­tu­ki ei ota huomioon.

    Tämä niukku­us, että ei ole varaa elää kuten nor­maali ihmi­nen, ja jatku­va nöyryy­tys ja päähän potkimi­nen, yhteiskun­nas­ta syr­jäyt­tämi­nen on sairas­tut­tanut min­ut. Sairas­tun myös yllä olev­as­ta val­hellis­es­ta tek­stistä niin, etten jak­sa henkises­ti kumo­ta jokaista val­het­ta toisen­sa perään.

  10. Väite “… perus­tur­val­la pär­jää oikein hyvin” on yliammut­tu. Sel­l­aista voi sanoa vain henkilö joka ei ole koskaan elänyt pidem­piä aiko­ja toimeentulotuella. 

    Suh­teessa johonkin kehit­tyvän maan ker­jäläiseen se voisi pitää paikkansa. Kar­sisin tuon lauseen riisut­tuun muo­toon “perus­tur­val­la pärjää”.

    Azin kaltaisia — heitä minä oikeasti kut­su­isin sosi­aalipum­meik­si — tuskin on kovin isoa joukkoa. Ainakaan min­un tun­temieni, sato­jen 1990-laman työt­tömien joukos­sa heitä ei ollut yhtään.

    Lauseet “Helsinkiläi­nen sosi­aalivirkail­i­ja, joka poisti Az:lta kaik­ki tuen leikkauk­set” ja “Kuten Az sanoi ja kuten kymmenet­tuhan­net opiske­li­jat ovat käytän­nössä osoit­ta­neet, myös täl­lä leikat­ul­la toimeen­tu­lotuel­la tulee toimeen, jos osaa.” ovat ris­tiri­idas­sa. Leikat­tu vai leikkaam­a­ton? Ja sit­ten sosi­aalivirkail­i­jois­sa ja sosi­aalivirkail­i­jois­sa on ero­ja — joku voi pois­taa armos­ta kaik­ki leikkauk­set, mut­ta ehkä ei pysy kovin kauaa virassaan.

    Mis­sä ovat nuo Soin­in­vaaran esit­tämät kym­mmenet tuhan­net toimeen­tu­lotuel­la elävät opiske­li­jat kun opiske­li­joille ei pääsään­töis­es­ti toimeen­tu­lo­tukea myön­netä ollenkaan? Onko tästä jotain doku­men­toitua tutkimustietoa?

    1. GranpaIg­or
      Opiske­li­jat eivät saa toimeen­tu­lo­tukea, kjos­ka heil­lä on mah­dol­lisu­us ott­tasa opin­to­lainaa. Kymmenet tuhan­net opiske­li­jat elävät palkäl­lä opin­tora­hal­la, joka on paljon toimeen­tu­lo­tukea pienempi.

  11. En ymmär­rä mik­si te poli­itikot, etenkin siel­lä vasem­mal­la laidal­la jos­sa Osmokin olet, käytätte niin tolkut­tomas­ta aikaa ja ener­giaa näi­den eri­lais­ten tukien pohtimiseen ja niiden kanssa sumplaamiseen. 

    Eikö olisi tärkeäm­pää ja pitkäl­lä tähtäimel­lä kaikille, myös näille tukien varaan heit­täy­tyville, parem­pi, että käyt­täisitte tuon touhukkuutenne työmah­dol­lisuuk­sien ja työn­tekemisen edis­tämiseen, ei työstä pois jään­nin tukemisen eri muo­to­jen pohtimiseen.

    Kuvaavaa on, että puhut turhaan tehdys­tä työstä, ei sel­l­aista ole. Mikään eikä kenenkään ei koskaan ole turhaa, pit­si siis teil­lä poli­itikoil­la, joiden työ pääosin näyt­tää ole­van kaiken­lais­ten turhuuk­sien pohtiminen.

  12. Ihmette­len myöskin AZin ker­tomaa, sen viesti yllyt­tää ajat­tele­maan että kaikkien työt­tömien ja/tai toimeen­tu­lo­tukea tarvit­se­vien tilanne olisi kuvatun kaltainen. Esimerkik­si asumisen suh­teen ihmis­ten olo­suh­teet ovat hyvin moninaisia.

    No, Osmokin toteaa onnek­si, että tosi­asial­lis­es­ti näin ei ole useimpi­en toimeen­tu­loasi­akkaiden kohdalta.

    Ksan­tip­pa: “Vakavampi puoli minus­ta tuol­lai­sis­sa kir­joituk­sis­sa on se, että se leimaa muut sosi­aal­ituen varas­sa eläjät pum­meik­si. Sehän on niin, että kun yksi työtön on pum­mi, niin kaik­ki työt­tömät ovat pum­me­ja. Noin se toimii, vaik­ka sit­ten samal­la logi­ikalla voidaan väit­tää, että kun yksi kansane­dus­ta­ja vaal­i­tukien osalta on väärinkäyt­täjä, niin kaik­ki ovat sitä. Tai sit­ten kun yksi johta­ja tekee rikok­sen, niin kaik­ki johta­jat ovat rikol­lisia. Vaan vain työtön­tä on kiva leima­ta jostain syys­tä. Tai mui­ta köy­hiä. Sik­sikö, että hei­dän puo­lus­tau­tu­miskeinon­sa ovat vähäisemmät?”

    Mik­si ylipäätään heikos­sa elämän­ti­lanteessa ole­vien ihmis­ten päälle syl­jeskel­lään ja hei­dän koke­muk­si­aan vähätel­lään tai pyritään peräti mitätöimään? Minus­ta se ker­too vakavas­ta häir­iöstä suh­teessa kans­saih­misi­in ja hei­dän kärsimyksiinsä.

  13. KariS, eikö perus­tu­lo olisi työn­tekemisen edis­tämistä? Voidaan miet­tiä, mitä todel­lisia ja järke­viä mah­dol­lisuuk­sia julkisel­la sek­to­ril­la on vaikut­taa työmah­dol­lisuuk­si­in kuin pois­taa aset­tami­aan työ­teon ja tuotan­nol­lisen toimin­nan esteitä?

    Mat­tik, ainakin jois­sain selaimis­sa on mah­dol­lista suurentaa tek­stikokoa, esimerkik­si Fire­foxis­sa valikos­ta Näytä-Sivun suuren­nus-Suuren­na. Toiv­ot­tavasti tästä on pikaista apua.

  14. Jos ei laske mukaan asumiskus­tan­nuk­sia, mah­dol­lisia velko­ja ja ela­tus­mak­su­ja, sinkku ihmi­nen tulee toimeen Suomes­sa 300 eurol­la kuus­sa. Siinä on mukana ruo­ka, vaat­teet ja ter­veys. Kult­tuu­riosas­toa edus­taa ilmainen kir­jas­to. Eloku­vi­in ja urheilu­ta­pah­tu­mi­in ei ole varaa kovin usein. Net­tiy­hteys on 30 euroa kuussa.

  15. Ksan­tip­pa epäilee:

    Ensin­näkään, minä en pidä täysin tote­na sitä, mitä nim­imerk­ki Az kirjoittaa.

    Tuli sama tunne. 

    Jos elin­tarvikkeisi­in lisähyös­teenä tupakan polt­to, kuluu 119 euroa kuus­sa, niin syömiseen jää pari euroa päivässä. Sit­ten kun toimeen­tu­lo on leikat­tu 40 pros­ent­tia, niin muuhun elämiseen jää reilu satku. Eikö se mene jo laa­jakaistaan, puhe­limeen, hygien­i­aan ja aivan pakol­lisi­in mui­hin pikku­os­tok­si­in kuta kuinkin?

    Kai tämä ruokailu teo­ri­as­sa ener­giat­aloudel­lis­es­ti on mah­dol­lista? Kilo maka­ro­nia per päivä? Eri­laiset puu­tos­ti­lat ainakin saa itselleen vuo­den sisään. 

    Mut­ta mitä käytän­nössä täl­lainen elämä on? Kyl­lä elämän­hallintaan kuu­luu myös ystävien tapaami­nen joskus jos­sain kup­pi­las­sa, juh­lien jär­jestämi­nen, urheiluhar­ras­tuk­set, lef­fas­sa käyn­ti jne nor­maali sosi­aa­li­nen elämä. 

    En ottaisi oudon erakon vaikutel­man (siis täl­lä kir­joituk­sel­laan, en tunne hem­moa, voihan olla täysi pro­vo) tehnyt­tä azia nyt mallies­imerkik­si elämänhallinnasta. 

    Ja kyl­lä tuos­sa nyt mam­ma ja pap­pa ainakin joitain lasku­ja makselee… 

    Onhan tuo var­masti pöyristyt­tävää mon­es­ta, että voi asua Laut­tasaa­res­sa yhteiskun­nan piikki­in ja muut raata­vat niska limas­sa mak­saak­seen az:n elämän­tyylin jonkin asperg­erin varjolla.

    Itse nyt en kovasti hätkähdä, kos­ka tiedän jo entu­ud­estaan ilmiön. 

    Ymmär­rän Jugen kom­mentin hyvin.

  16. Tuli vähän seka­va kir­joi­tus, sori lukijoille. 

    Mut­ta kiteytettynä: 

    Jos toimeen­tu­lo­tukea leikataan 40 pros­ent­tia, niin sil­lä ei kukaan elä sääl­listä elämää. Pitää saa­da apu­ja ulkop­uolelta tai tehdä pimeää duunia. 

    Ehkä pysyy hengis­sä — en ole kuul­lut Suomes­sa nälkään kuolleista, mut­ta ei se mitään elämän­hallintaa enää ole.

  17. Use­aan muuhun hyv­in­voin­ti­val­tioon ver­rat­tuna Suomes­sa on mata­la palkkata­so ja korkea hin­tata­so — ostovoima lie­nee län­tisen Euroopan heikoimpia.

    Matal­ien palkko­jen ja “perus­turvien” väli­nen haju­rako on liian pieni. Palkko­ja + eläkepalkko­ja pitäisi inasen nos­taa, jot­ta rako veny­isi kuin nais­ten kympin hiih­dos­sa ikään. 

    Sit­ten tul­laan siihen kysymyk­seen, miten tämä olisi mah­dol­lista ja miten tasata/helpottaa työ­nan­ta­jien työvoimakus­tan­nuk­sia kokonaisuudessaan.

  18. Tun­nen usei­ta yliopis­tos­ta / korkeak­oulus­ta valmis­tu­mat­to­mia jot­ka ovat ikävuodet 20–30 kitu­ut­ta­neet opin­totuel­la ja sekalaisil­la pätkähom­mil­la, ja jot­ka nyt 30–40 vuo­ti­aina ovat vail­la työkoke­mus­ta, tutk­in­toa tai oikein mitään markki­na-arvoa niukoil­la työmarkkinoilla.

    Nuo ovat täysin ter­veitä, fik­su­ja, sosi­aal­isia yms. peri­aat­teessa akti­ivisia kansalaisia, mut­ta ovat jo osin omas­ta halus­taan työelämän ulkop­uolel­la. Har­ras­ta­vat lähin­nä keskenään hippeilyä ja kulut­ta­vat ilmaista dig­i­taal­ista viihdettä. 

    Syy tuo­hon on pitkälti se että töitä ei ole, tai töistä saatavaa kor­vaus­ta ei koeta riit­tävän houkut­tel­e­vak­si. Tiedän myös että mon­et tekevät pimeitä hom­mia muu­ta­mal­la satasel­la kuussa.

  19. “Puut­teelli­nen elämän­hallinta­han tarkoit­taa, että yksilö käyt­tää resursse­ja tuh­laillen ja epä­tarkoituk­sen­mukaises­ti. Raha on talousjär­jestelmässämme ikäänkuin puh­das resurssi, eikö tämä ana­lyysi tue nimeno­maan sitä, että itse rahaa pitäisi pikem­minkin ottaa pois ja antaa muiden määrätä asioista, jos sil­lä ei tule toimeen?”

    Täm puh­das resurssi, RAHA, on nyt vakavas­sa kri­i­sis­sä, mikäli on uutisia uskomi­nen. Ja use­at Euroopan val­tiot menet­täneet tämän nk. “elämähallintansa”. Kun puhutaan puut­teel­lis­es­ta elämän­hallinnas­ta löy­dän kyl­lä hyviä esimerkke­jä myös sosi­aalis­es­ti ja taloudel­lis­es­ti hyvin toimeen­tule­vien ihmis­ten joukos­ta, vähä­varaisu­udel­la ja elämän­hallinnan menet­tämisel­lä ei ole vält­tämät­tä yhteyt­tä toisiinsa.

    “..yksilö käyt­tää resursse­ja tuh­laillen ja epätarkoituksenmukaisesti..”

    Mitä voidaan sanoa ihmis­ten yhteisöistä, yhteiskun­nas­ta joka tuh­laa ihmiselämiä, inhimil­lisiä resursse­jaan ylläpitämäl­lä tuhoavia ja väki­val­taisia rakenteita?

  20. Otsikon kysymyk­seen pitää vas­ta­ta, että ei var­maan hir­muis­es­ti houku­tusvoimaa sil­lä. Että määräti­etois­es­ti han­kki­udut­taisi­in, kouluista tai huonom­mis­takaan työ­paikoista. Tosin selvästi alhaisem­pi taso tai peräti mah­dol­lisu­u­den puute var­masti pakot­taisi koulupu­dokkai­ta ja mui­ta nuorem­pia skarpaa­maan kri­it­tis­ten 17–24 ikävu­osien aikaan. Perälau­ta ja sen pitävyys kun hyvin tiedossa. 

    Mut­ta tuo­hon pär­jäämiseen, tiedän ja tun­nen suuren liu­dan nuo­ria + aikamiehiä(30–50v.), jot­ka sil­lä klaaraa menon­sa. Se riit­tää kyl­lä run­saahkoon tai läh­es jatku­vaan juopot­telu­un. ‑Mut­ta mihinkään muuhun se ei sit­ten enää riitäkkään. Ja juo­dakkin joutuu voit­top­uolis­es­ti kapakkaelämän ulkop­uolel­la, niis­säkin sit­ten huokeam­man puolen paikois­sa käytävä. 

    Hyviä kavere­i­ta mul­la nois­sa, mut­ta san­ot­ta­va, että en minä varsi­nais­es­ti kan­na­ta lisära­hoi­tus­ta tuolle hom­malle. Kovasti pas­sivoivaa hom­maa, uljas riip­pumat­to­muus ei tule sivus­taseu­raa­jalle heti mieleen noista, palkkatyöor­ju­ud­es­ta vapautuneista…

    Eri asia sit­ten, melko paljon, lap­siper­heet ja muut päi­hde­hom­mien ulkop­uoliset. Tosin kah­ta rumem­paa jälkeä tekee kun per­heenäi­ti ottaa elämän­mit­taisek­si rahoituk­sek­seen t.tuen. Tut­tavaper­heen lap­sikin sai kk. sit­ten kuul­la äidiltään ettei kan­na­ta men­nä kuin ihan vim­pan päälle kesä­työhön. Ei se sit­ten men­nyt, tiedän että kah­teen paikkaan olisi päässyt.

  21. Huu­to­laisen kir­joituk­ses­ta selviää, mikä Suomes­sa mak­saa eri­tyis­es­ti isois­sa kaupungeis­sa, asum­i­nen. Jos huu­to­lainen jou­tu­isi itse mak­samaan asumisen­sa, sil­to­jen alla hän olisi. Kir­joi­tus on siltä osin täysin val­heelli­nen. Hän ei tulisi alku­unkaan toimeen ilman ilmaista asun­toa ja sähköä. Aika moni suo­ma­lainen eläisi lev­eästi ilman asumiskus­tan­nuk­sia eli pysytään siltä osin totuudessa.-

  22. Ode: Itse ker­roit kym­me­nien tuhan­sien opiske­li­joiden elävän toimeen­tu­lotuel­la. Pelkäl­lä opin­tora­hal­la en usko kym­me­nien tuhan­sien elävän. Kyl­lä siinä hyv­in­voivat van­hem­mat tai suku­laiset joutu­vat aut­ta­maan ja var­maan töitäkin tehdään jos ei viral­lis­es­ti niin pimeänä. Kas kun opin­tora­han nos­ta­vat hyv­in­voip­i­en per­hei­denkin lapset kun sitä ei opin­to­lain­o­jen tavoin tarvitse mak­saa takaisin. Joskus aikoinaan varakkaiden lapsetkin nos­ti­vat opin­to­lain­o­ja niiden halpo­jen korko­jen vuok­si ja sijoit­ti­vat ne tuottavasti.

    1. GranpaIg­or
      Luit väärin, tosin ilmaisuni oli ehkä epätäs­mäl­listä. Kymmenet tuhan­net opiske­li­jat osoit­ta­vat, että toimeen­tu­lo­tuki­normia pienem­mil­lä tuloil­la voi elää.

  23. Yhteiskun­taan ei ole pakko ottaa osaa, mut­ta sen ulkop­uolel­la elämi­nen on aika vaikeaa, jos muut otta­vat eikä ole mitään paikkaa, jota joku muu ei omistaisi. 

    Itse opiskelu­aikanani elin sil­loisel­la opin­tora­hal­la todel­la her­roik­si sen pari vuot­ta, jon­ka opin­toi­hin käytin työelämän ulkop­uolel­la. Maka­ronil­la, pakaste­vi­han­nek­sil­la jne. ihan hyvin sil­loin eli. En kuitenkaan ajat­tele, että se on mielekäs malli sosi­aal­i­tur­val­la elävälle, kos­ka sil­loin oli sel­l­ainen asenne ja fiilis, että elämässä ollaan menos­sa eteen­päin. Jos olisi sil­loin ollut koke­muk­se­na, että elämä on sel­l­aista ja tulee ole­maan sel­l­aista use­ampia vuosia, niin var­maan olisin ahdistuneempi. 

    Ongel­ma ei minus­ta ole tämä, vaan se, että elämän­hallinta on monil­la puut­teelli­nen. Tästä ker­to­vat pikavip­pikier­teet tms. mak­samat­tomat laskut. Olen näh­nyt täl­laisi­in tilanteisi­in joutunei­ta ihmisiä. Ker­takaikki­aan en usko, että näitä ongelmia ratkaistaan anta­mal­la lisää rahaa, kos­ka kuten sanoin, kaik­ki menee, mitä tulee, eikä riitä, ja se on ongel­man ydin, ei mikään par­tiku­laari­nen summa.

  24. “Luit väärin, tosin ilmaisuni oli ehkä epätäs­mäl­listä. Kymmenet tuhan­net opiske­li­jat osoit­ta­vat, että toimeen­tu­lo­tuki­normia pienem­mil­lä tuloil­la voi elää.”

    Mut­ta use­at kymmenet tuhan­net opiske­li­jat ovat juuri lap­sikyn­nyk­seltään pois päässeet kun menevät opiskele­maan, ja väitän, että erit­täin usein juuri opike­li­joik­si ryhtynei­den van­hem­mat tuke­vat opiske­li­jalap­si­aan taloudel­lis­es­ti use­an vuo­den ajan.

    Eli ei opiske­li­jan talous “viral­lis­es­ti” koos­tu pelkästään opin­totues­ta ja opintolainasta.

    Mitä taas tulee n. 50 vuo­ti­aan työt­tömän talouteen, niin usein per­in­tö on tule­maisil­laan ja työt­tömän van­hem­matkin ovat jo pudon­neet köy­hien joukkoon siinä mielessä, että eivät rahal­lis­es­ti pankki­tililtään voi avus­taa työt­tömik­si ja loukku­un jääneitä n. 50 vuo­ti­ai­ta lap­si­aan sen takia, kun eläket­tä ei euromääräis­es­ti paljoa enää ole saatavissa.

  25. az:n menoil­la ei autoil­la eikä lennel­lä ulko­maille. Esimerkil­listä ekol­o­gista elämää.

  26. Syy yleiseen närkästyk­seen on se, että Az ei surkutel­lut tilan­net­taan ja madel­lut työssäkäyvien edessä kiit­täen almuista. Az elämän­ta­pa on täysin vas­toin yleistä normia. Tavalli­nen tal­laa­ja ei käsitä alku­unkaan mitä se merk­it­see elää yhteiskun­nan ulkop­uolel­la. Kat­so­taan­pa kuvit­teel­lista loose­ria: työkyvytön, rutiköy­hä, sosi­aaliset suh­teet olemat­tomat (ei tyt­töys­tävää tai kavere­i­ta) ja mie­len­ter­veysongelmia. Vaikea kuvitel­la, että kukaan halu­aisi tämän paketin oma­lle kon­tolle, kitkut­taa sos­sun tuloil­la ja kuvitel­la, että elämä on ihanaa. Hul­lun paper­it tuos­ta saa.

  27. On tot­ta, että kymmenet tuhan­net opiske­li­jat elävät niukalla toimeen­tu­lol­la. Mut­ta pitää muis­taa, että täl­läiset opiske­li­jat ovat pääsään­töis­es­ti psyykkises­ti ter­veitä nuo­ria. Esimerkik­si yliopis­to-opiskelu saat­taa tuo­da hyvinkin paljon mielekästä sisältöä elämään, jolle voidaan laskea myös rahalli­nen arvo esim..

    Mon­et saa­vat myös van­hem­mil­taan avokä­tis­es­ti tukea…opiskelija-alennukset…miltei ilmainen ruokailu yliopis­ton ruokaloissa…halpa asum­i­nen solussa..käytännössä ilmainen har­ras­tus­toim­inta opiskelu­paikan kerhoissa…

    Tilanne on täysin toinen sairaal­la ihmisel­lä, jol­la ei ole mielekästä sisältöä elämässään ja jonkin­laisen tyy­dy­tyk­sen han­kkimiseen joutuu sijoit­ta­maan oikeaa rahaa sen sijaan, että val­tio mak­saisi onnel­lisu­ut­ta tuot­ta­van sivistysker­hon, esim. yliopiston.

    Kansalaispalkka/perustulo on tosi­aan käytössä jos­sain muo­dos­saan esimerkik­si opiske­li­joil­la, joil­la se toimii liiankin hyvin. Yllät­tävän moni opiske­li­ja halu­aa tien­ata opiskelu­jen­sa päälle vaik­ka saa­vatkin sitä niin riit­toisaa opin­to­tukea. Lisäk­si sairaus- ja van­hu­useläk­keen päälle saa tien­ata rahaa.

  28. Heit­etään tässä yhteiskun­nan loise­na tois­t­en kus­tan­ta­maa kyrsää jyr­sien ilmaan seu­raavia kymysyksiä.

    t. Tule­vaisu­u­teen varautuneena

    Mikä on tämä puut­teelli­nen elämänhallinta?

    Kas, tääl­lähän olikin jo vastaus.

    > Puut­teelli­nen elämän­hallinta­han tarkoit­taa, että yksilö käyt­tää resursse­ja tuh­laillen ja epätarkoituksenmukaisesti.

    Noin vihreästä näkövinkke­listä jokainen Hum­merin omis­ta­ja on kait tuol­lainen. Mitä ehdo­tat ratkaisuksi?

    Nyt on mahis muut­taa määritelmää. Kamoon, kyl­lä saat sen vas­taa­maan meitä luuseri-työttömiä!

    Mik­si juuri sinä olet asiantun­ti­ja ratkaise­maan, mikä se on?

    Mik­si sosi­aal­i­huol­lon pitää puut­tua puut­teel­liseen elämänhallintaan?

    Jos työtön (tai joku muu) vaku­ut­taa, että hänel­lä ei ole puut­teel­lista elämän­hallintaa, niin mik­si sinä tai joku muu on kuitenkin asiantun­ti­ja kieltämään tämän asian.

    Miten paljon Suomes­sa näitä puut­teel­lisen elämän­hallinnan ihmisiä on?

    Kenelle heistä pitäisi jotain tehdä?

    Mitä?

    Minkälaisia pakko­huolto­toimen­piteitä kan­natat asi­as­sa? Onko kohteen mielip­iteil­lä asian suh­teen väliä?

    Minkälaista panos/­tuo­tos-suhdet­ta ole­tat puut­teel­liseen elämän­hallintaan puuttumisessa?

    Mik­si jouti­las elämä on lähtöko­htais­es­ti huono asia?

    Jos nyt lähde­tään lajit­tele­maan ihmisiä, niin kumpaa uskoisit enem­män, jos hän sanoisi, ettei ole puut­teel­lista elämänhallintaa:

    - perusk­ouluk­oulu­tuk­sen saanut­ta, jol­la ei ole mainit­tavaa työhistoriaa

    - ylem­män korkeak­oulu­tutkin­non suorit­tanut­ta, jol­la on rikkon­ainen, mut­ta kuitenkin pitk­iä työ­suhtei­ta sisältävä työhistoria

    Entä jos jom­pikumpi olisi yli­pain­oinen… …ruma… …kes­ki-ikäi­nen…

    Ratkai­sisitko puut­teel­lisen elämän­hallinnan ole­mas­saoloa psykol­o­gisil­la kokeilla?

    Vaatisitko kohteen pank­ki- ja kuittitiedot?

    Pitäisikö kohteen asun­nos­sa käydä?

    Onko röökaami­nen puut­teel­lista elämän­hallintaa? Entä alko­holin käyt­tö? Baareis­sa käyn­ti? Alko­holin run­sas käyttö?

    Määritel­lään kohde A. Ote­taan tässä esi­in asioi­ta, joi­ta pide­tään vai­htel­evas­sa määrin huonoina. San­o­taan myös, että mui­ta “paho­ja tapo­ja” et voi olet­taa (esmes työssään A ei ole lus­muil­lut, ker­tyneet velat on mak­set­tu pois, ei mis­sään tekemi­sis­sä poli­isin kanssa koskaan). “Hyviä tapo­ja” ei ote­ta huomioon (oikeasti niitä ei ote­ta muul­loinkaan kuin hymis­ten huomioon: “Hmmm, ei velkaa. Ei sovi profi­ili­in. Eteen­päin kohteen arvioin­nis­sa!”). Onko kohteel­la A puut­teelli­nen elämän­hallinta? Jos on, niin mitä pitäisi tehdä.

    - yli kolme vuot­ta työt­tömänä (entä jos tämä tilanne jatkuu viisi, seit­semän, yhdek­sän, kymme­nen, 20 vuotta?)

    - tänä aikana yhdessä työhaas­tat­telus­sa tulok­se­na ei työ­paikkaa, lukuisia lukuisia työhake­muk­sia vai­htele­vi­in töihin

    - yliopis­tok­oulu­tus pienelle alalle, jos­sa ei työ­paikko­ja (sivuhuo­mau­tuk­se­na, ei niitä kyl­lä ole oikein mil­lään alal­la, kat­sokaa tilas­to­ja); työhistoriaa

    - (yliopisto)koulutusta suht suurelle alalle, jota pide­tään “tule­vaisu­u­den alana”, mut­ta jos­sa ei oikein myöskään näytä löy­tyvän töitä, itse asi­as­sa jotkut suuret toim­i­jat tässä viime aikoinakin ovat potki­neet ihmisiä pois; ei oikein papere­i­ta, joil­la todis­taa osaa­vansa alaa; työhistoriaa

    - run­sas alko­holin käyt­tö (oliko se raja kymme­nen rav­in­to­la-annos­ta viikos­sa? joka tapauk­ses­sa yli men­nään), lähin­nä olut­ta nykyiseen suo­ma­laiseen tyyli­in, mut­ta kotivi­iniä yhä enem­män, kun rahan vähyys työt­tömyy­den pitkit­tyessä on ruven­nut vaivaamaan

    - run­sas ylipaino

    - kes­ki-ikä

    - ei urheilua, mut­ta hyötyli­ikun­taa (esmes kiin­teistöä joskus viikon­lop­puna rai­vates­sa, ja ei mitään muka-liikun­taa, vaan 3–4 tun­nin jak­so­ja), kuitenkaan tämä ei kom­pen­soi epäter­veel­lisiä ruokatapoja

    - epäter­veel­liset ruokata­vat (lihaa; riisiä; perunaa; sok­e­ria; aspar­taamia; ahmimi­nen; ei kau­nis syömi­nen: vaan haaruk­ka oike­as­sa kädessä, jos vaan voi; ei väl­itä, vaik­ka koko ruo­ka olisi lisäainei­ta, ne on tosi jees); älkää vale­hdelko ihmiset, tääl­läkin on iso joukko näitä hiilar­ien vas­tus­ta­jia ja oikei­den ruokailu­tapo­jen kun­nioit­ta­jia: kyl­lä esmes aspar­taamin käyt­tämi­nen vaan sat­tuu ole­maan joukolle ihmisiä vih­je idiotismista

    - ei karis­maa, jol­la voisi vaku­ut­taa sin­ua edes asiois­sa, jois­sa on asiantuntija

    - kiin­teistön omis­t­a­mi­nen, vaik­ka on työ­markki­nat­uel­la ja asum­istuel­la; (“Miten se työtön kehtaa _omistaa_ jotain! Hyi!”)

    - auton omis­t­a­mi­nen ja käyt­tö; (“Miten se työtön kehtaa _omistaa_ jotain! Hyi!”)

    - toimeen­tu­lo­tukea ei mah­dol­lista saa­da, kos­ka omis­taa; (“Miten se työtön kehtaa _omistaa_ jotain! Hyi!”), (“Miten se tulee toimeen, kun ei saa toimeen­tu­lo­tukea? Var­maan rikolli­nen tai jotain!”)

    - muu­ta­ma parkkisakko viimeisen viiden vuo­den aikana

    Sit­ten ihan oma vas­taus. Pikavip­pi­en otta­jat, jot­ka ovat joutuneet vaikeuk­si­in, saa kyl­lä olla kohteena elämän­hallinnan puut­teen paran­tamiselle. En oikein voi tun­tea sääliä noi­ta kohtaan.

    Muuten ihan toinen kymysys. Mis­sä sitä pimeää työtä on ja miten sitä saisi? Koko elämäni aikana en pahem­min ole kenenkään pimeää työtä Suomes­sa kuul­lut tekevän. Jotain aivan mität­tömiä remp­pa­hom­mia ehkä. Näin työt­tömänä voisin jopa olla kiin­nos­tunut itse. Hui kauhi­aa! Tästäpä voi tul­la jopa rikosrekisteri!

  29. Kir­joitit: “Ties vaik­ka miehen ehdot­to­muus saataisi­in joskus kumotuksi.”
    Mis­tä tiedät että Az on mies?

  30. Puut­teel­lista elämän­hallintaa on, että viivyt­tää valmis­tu­mis­taan (muun alan) pätkätöil­lä eikä ota opintolainaa.

    Suomes­ta puut­tuu stipendi­jär­jestelmä, jol­la kan­nus­tataan lah­jakkai­ta. Täl­löin huip­puar­vosano­ja saav­il­la olisi mah­dol­lisu­us saa­da esimerkik­si opin­to­lainaa vas­taa­va raha stipend­inä. Täl­löin toki vas­taavasti yleistä opin­tora­haa vas­taaval­la määrä pienennetään.

    Yhteiskun­nan varoil­la on varsin onneton­ta koulut­taa ihmistä, joka saa sekä huono­ja arvosano­ja että tekee siinä sivus­sa hant­ti­hom­mia. Tulok­se­na on henkilö, joka ei papereil­laan tule tekemään mitään.

    Yliopis­to-amk sys­tee­mi tuki­neen ja rahoituksi­neen on vielä kehnom­mas­sa jamas­sa kuin sevelvol­lisu­u­den rahoitus.

    Jos lähtöko­htana on, että opiskelleessa on sama toimeen­tu­lo kuin työssäol­lessa, siihen yhteiskun­nal­la ei ole varaa. Opin­tora­ha ja asum­is­tu­ki taas houkut­tel­e­vat pätkätöi­hin kau­pan kas­salle eivätkä opiskelemaan. 

    Suomen ovat maail­man koulute­tu­im­maat ham­puri­lais­ten pais­ta­jat, joka toki vaikut­taa maku­un myön­teis­es­ti. Mut­ta senkö vuok­si tääl­lä annetaan ilmainen koulu­tus ja opin­to­tukea? Eikö näi­den ihmi­nen henk­i­nen pääo­ma olisi jos­sain vai­heessa parem­min käytössä jos­sain muualla?

    Opin­to­lainaa taas vieraste­taan täysin käsit­tämät­tömäl­lä taval­la. Jos ihmi­nen lähtöko­htais­es­ti ei tutkin­non suoritet­tuaan usko pystyvän­sä mak­samaan opi­onto­lainaa, jotain on asen­teessa pahasti pielessä. (Joo, joo, olen menos­sa alalle X, jos­ta… no, niin, kan­nat­taisiko sit­ten miet­tiä vähän pidem­mälle). Ilmeis­es­ti Suomes­sa ei ole riit­täviä tulo­ero­ja aka­teemis­ten ihmis­ten ja muiden välil­lä? Eikö koulu­tusjär­jestelmämme sit­ten anna yliopis­tois­sa riit­tävää osaamista, jot­ta ihmiset eivät edes usko voivat elät­tää itsen­sä valmistuttuaan? 

    Kaikkial­la muual­la maail­mas­sa yliopis­tok­oulu­tus on merkit­tävä etoikeus ja tapa paran­taa elmäänsä.

  31. Kyl­lä minä uskon, että AZ kir­joit­ti tot­ta ja tämä asperg­er-diag­noosi sel­ven­si vähän näitä aikaisem­piakin näkökul­mia. Noinkin voi elää rikas­ta elämää.

    Tiedemies on myös oike­as­sa ja tämä on oikeasti tämän indi­vid­u­al­is­tisen hyv­in­voin­tiy­hteisku­nan paradok­si: miten saa ker­rot­tua aikuiselle ihmiselle, että hän ei näytä hal­lit­se­van elämään­sä — ja miten sitä asi­aa voisi auttaa.

    Konkreet­tisimin tämä näkyy siinä, kun esim. luokan­valvo­jana yrit­tää keskustel­la huolta­jan kanssa lapsen ongelmista, huolta­jan pre­paid-kän­nykästä ei vas­ta­ta ainakaan ihan selvin päin. Olen valmis tekemään paljon oppi­laani edestä, mut­ta täm­möiset keskuste­lut ovat ns. harmonikasta.

    Yksi tabu tun­tuu ole­van se, että ihmisen täy­delli­nen elämän­hallinnan puut­tumi­nen ei koskaan saisi aiheut­taa pahek­sun­taa, kos­ka aina jos­sakin lymyää se “kun­nolli­nen ihmi­nen, jol­la ei ole päi­hdeon­gel­maa ja joka on pitkäaikaistyötön ihan ilman omaa syytään — ja samoin hänen kaik­ki viisi las­taan ja hei­dän viisi eri isän­sä — joista kolme on vankein­hoito­laitok­sen hoito­toimen­pitei­den piiris­sä ja kak­si pyrkii kuiville”. 

    Itse häpesin 60 — 70-luvul­la kansak­oulun vaateavus­tuk­sia ja vapaaop­pi­la­s­paikkani oppik­oulus­sa ja mielestäni se häpeä oli aihee­ton­ta. Silti — olisiko mitään mieltä siinä, että ihmiset edelleenkin häpeäi­sivät edes jotakin — esimerkik­si sitä, etteivät kykene tar­joa­maan lap­silleen rauhal­lista kasvuympäristöä.

    Touko Met­ti­nen
    häpeä kunniaan

  32. Kulut­ta­jatutkimuskeskus on laaat­in­ut kohtu­ullisen min­imin viite­bud­jetit käyt­täen apunaan tutk­i­joi­ta, kulut­ta­jia ja asiantun­ti­joi­ta. Ne pyrkivät vas­taa­maan kysymyk­seen minkälaista kulu­tus­ta­soa ihmiset pitävät vält­tämät­tömänä. Ne ovat tietysti aivan eri tasoa kuin jonkun äärip­i­hin, vapaae­htoisen köy­häil­i­jän käsi­tys siitä mikä riittää. 

    Tuos­sa on ruokavi­ite­bud­jet­ti. Alle 45-vuo­ti­aalle on las­ket­tu ruoka­menoik­si siinä 282,50 euroa kuussa. 

    http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5462/2010_126_tyoseloste_ruokabudjetti.pdf

    Eräs tärkeä asia ottaa huomioon tukien riit­tävyyt­tä arvioidessa on se, että sosi­aal­is­ten suhtei­den ylläpitämi­nen vaatii usein tiet­tyä elin­ta­soa. Myöskin poika/tyttöystävän/puolison han­k­in­ta. Opiske­li­joil­la se ei ole ihan yhtä suuri ongel­ma kos­ka usein kaver­itkin ovat köyhiä.

    Pitem­pi­en matko­jen julki­nen liiken­nekin on kallista, jos pitää tava­ta vaik­ka omaisia, ystäviä tai suku­laisia jot­ka asu­vat eri paikkakunnalla.

  33. Noinkin voi elää rikas­ta elämää [az:n tyyli].

    Elämän rikkaus on toki hyvin sub­jek­ti­ivi­nen kokemus. 

    Min­ulle rikas elämä ei voi koskaan olla ain­oas­taan itsen­sä vuok­si elämistä. Tarvi­taan joko työ, joka on merk­i­tyk­sel­listä jonkin kokon­aisu­u­den kannal­ta tai lapset, ehkä parisuhde, mieluiten kaik­ki. Rikkaaseen elämään kuu­luu myös konkreet­tiset päämäärät eli tule­vaisu­u­sori­en­taa­tio varsinkin nuorehkon ihmisen kohdal­la. Iäkkäänä päämäärät ikään kuin ulkois­tu­vat koske­maan omia lap­sia, kum­mi­lap­sia ym., mut­ta jatku­vu­us on tärkeä tunne minulle. 

    Az:n elämä näyt­täy­tyy silmis­säni siis tyhjältä ja jotenkin turhal­ta. Itsen­sä kehit­tämi­nen itsen­sä kehit­tämisen vuok­si ei muu­ta tätä. Mut­ta korostan, että tämä on nyt min­un näkökul­mani. Eli az:n ei pidä mis­sään nimessä loukkaantua. 

    Edelleen minus­ta on mah­do­ton­ta, että 40 pros­ent­tia leikat­ul­la toimeen­tu­lotuel­la ostel­laan sään­nöl­lis­es­ti kir­jo­ja ja käy­dään Lapin lomilla. 

    Az:n tari­na aset­taa vähän out­oon val­oon ihmiset, joil­la on vaikeuk­sia tul­la toimeen leikkaa­mat­toma­l­lakin peru­sos­al­la. Nämä eivät suinkaan aina ole elämän­hallinnan puut­teesta kär­siviä juop­po­ja, vaan taval­lisia ihmisiä, jot­ka joskus halu­a­vat ilah­dut­taa läheisiään juhlil­la ja lahjoil­la, käy­dä suku­loimas­sa toisel­la paikkakun­nal­la use­am­min kuin ker­ran vuodessa ja kaiken kaikki­aan elää jota kuinkin nor­maalia elämää.

  34. Luit väärin, tosin ilmaisuni oli ehkä epätäs­mäl­listä. Kymmenet tuhan­net opiske­li­jat osoit­ta­vat, että toimeen­tu­lo­tuki­normia pienem­mil­lä tuloil­la voi elää. 

    Voi elää, mut­ta miten. Eiköhän pääos­al­la opiske­li­joista ole jonkin­lainen työ tai sit­ten nos­te­taan opintolainaa. 

    Tai kyl­lähän yksi suku­laiseni taisi elää vuo­den pari pelkän opin­totuen varassa. 

    Hän on nuuku­u­den periku­va, oli tuona aikana ja on edelleenkin. Hän on erit­täin kätevä käsistään ja hän on niitä onnenkan­ta­moisia, joil­ta onnis­tuu mikä vain, myös ruoan­lait­to, joten hän loi­htii maukkaan ater­ian mis­tä vain, mitä taitoa kaikil­la ei ole eikä voi odot­taa olevankaan. 

    Kum­masti hän kuitenkin taisi siitä huoli­mat­ta ilmaan­tua ruo­ka-aikaan suku­laisi­in, äitin­sä jääkaapis­sa taisi ja taitaa olla edelleenkin aina ruokaa hänen var­alleen. Taisi hän saa­da suku­laisil­ta myös jonkin ver­ran rahal­lista tukea. Jos hän jon­nekin matkusti, niin kyl­lä vas­taan­ot­ta­ja matkan mak­soi, vaat­tei­ta hän ei ostanut, vaan sai ne muil­ta ja taitaa saa­da edelleenkin, vaik­ka opin­to­jen ohes­sa osa-aikaises­ti nyt työtä tekeekin. 

    Noil­la ehdoin se onnis­tuu, mut­ta tuskin, jos joutuu täysin omas­ta elämästään vas­taa­maan, niin kuin työtön pääasi­as­sa joutuu. 

    Muuten, mitä tulee tuo­hon perus­tu­lon alen­tamiseen, niin lain valmis­telu­vai­heessa joku oikeu­sop­pin­ut taisi antaa lausun­non, minkä mukaan perus­tur­van alen­t­a­mi­nen on perus­tus­lain vas­taista. Min­ul­la on ollut joskus link­ki tuo­hon lausun­toon, mut­ta keskustelu­pal­s­ta, jol­la se oli, kaa­p­at­ti­in. En ole löytänyt lausun­toa mis­tään muual­ta enkä muista, kuka oli lausun­non anta­ja, joten ehkä Soin­in­vaara voisi sen aut­taa asiassa?

    Perus­tus­laki­valiokun­ta taisi antaa lausun­non, ettei alen­t­a­mi­nen ole perus­tus­lain vas­taista, vaan taitaa olla niin, että perus­tus­lain lausun­nois­sa puhuu enem­män poli­ti­ik­ka kuin perus­tus­la­ki, sen luokan lausun­to­ja sieltä on mielestäni tul­lut. Suomeen tarvit­taisi­in minus­ta perus­tus­lak­i­tuomiois­tu­in. Sen luotet­tavu­us voisi olla parem­pi kuin perus­tus­laki­valiokun­nan, mikäli tuomiois­tu­in­ta ei sit­ten miehitet­täisi poli­it­tisin perustein.

  35. Eli­na kir­joit­ti 1.7.2011 kel­lo 17:11:
    “Mut­ta mitä käytän­nössä täl­lainen elämä on? Kyl­lä elämän­hallintaan kuu­luu myös ystävien tapaami­nen joskus jos­sain kup­pi­las­sa, juh­lien jär­jestämi­nen, urheiluhar­ras­tuk­set, lef­fas­sa käyn­ti jne nor­maali sosi­aa­li­nen elämä.
    En ottaisi oudon erakon vaikutel­man (siis täl­lä kir­joituk­sel­laan, en tunne hem­moa, voihan olla täysi pro­vo) tehnyt­tä azia nyt mallies­imerkik­si elämänhallinnasta. …
    Onhan tuo var­masti pöyristyt­tävää mon­es­ta, että voi asua Laut­tasaa­res­sa yhteiskun­nan piikki­in ja muut raata­vat niska limas­sa mak­saak­seen az:n elämän­tyylin jonkin asperg­erin varjolla.”

    Hie­man off-top­ic, mut­ta nor­maali sosi­aa­li­nen elämä ei tai­da kuu­lua asperg­er-ihmis­ten vahvuuksiin.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Asperger

  36. Tässä on muuten vähän huonos­timääritel­tynä käsite “elämän­hallinta” ja se on, nyt kun omankin kom­ment­ti­ni luen, hel­posti tulkit­tavis­sa moral­is­tisek­si leimak­si sille, että ihmi­nen on jonkin­lainen hulttio. 

    Tätähän se ei tarkoi­ta. Elämän­hallinta voi olla puut­teelli­nen toki jonkin ilmeisen syyn, kuten päi­hdeon­gel­man tai vaik­ka tarkkaavaisu­ushäir­iön vuok­si. Ihmi­nen voi olla masen­tunut siten, että esimerkik­si aloitekyky on men­nyt ja suun­nitel­mallisen ruoan­laiton tapainen use­am­man tun­nin aika­jän­teel­lä toim­imi­nen on erit­täin vaikeaa tai mah­do­ton­ta. So. yksilö makaa sängyssä tai kat­soo tele­vi­sio­ta, kunnes nälkä yllät­tää ja sit­ten kaapit ovat tyhjät, joten on “pakko” tila­ta pit­sa tms. Asi­aa itseasi­as­sa pahen­taa se, jos asuu alueel­la, jos­sa tämän­ta­paisia palvelui­ta on paljon. Se voi myös näkyä vaik­ka niin, että jos puhe­lin­myyjä soit­taa, niin ei osaa sanoa ei, ja kun puhe­limes­sa ostet­tu tavara tulee, ei saa aikaisek­si perua tilaustaan. 

    Kuten yllä totesin, se, että yksilölle annetaan enem­män rahaa, ei auta, vaan peri­aat­teessa pahen­taa tätä ongel­maa. Se tekee myös mah­dol­lisek­si täl­lais­ten yksilöi­den hyväk­sikäytön. Ilmeinen esimerk­ki nyt on päi­hdeon­gel­ma, mut­ta olisi mie­lenki­in­toista nähdä vaik­ka puhe­lin­myyn­nin tilas­toista, että kuin­ka iso osa asi­akkaista on toimeen­tu­lotuen asiakkaita. 

    (Sivu­men­nen sanoen, mäkkärin euron juus­to­ham­puri­lais­tar­jouk­ses­sa on oikeasti aika hyvä hin­ta-laa­tusuhde köy­him­millekin, niitä syö alle satasel­la kuus­sa kolme päivässä, siinä on jo 48 gram­maa pro­tei­inia, lop­un ener­gian voi hyvin han­kkia kau­ra­pu­urosta, jol­loin pär­jää hiukan reilu satasel­la kuus­sa. Ja tämä ei todel­lakaan ole mikän suositus)

  37. Asperg­erin oirey­htymä ei totis­es­ti estä työn­tekoa. Usein asperg­er-tyyp­it ovat oival­lisia työn­tek­i­jöitä pitkäjän­teisyyt­tä ja pikku­tarkku­ut­ta vaa­ti­vas­sa työssä, esim. tutk­i­joina, jos älli riittää. 

    Kyl­lä az:n elämän­valin­nan kohdal­la kyse on jostain muusta. 

    Koko diag­noosinkin voi kyseenalais­taa ja näin mon­et asiantun­ti­jatkin tekevät. On aivan kult­tuurisidon­nainen suun­taus patol­o­gisoi­da ihmisen tem­pera­mentin piirteitä, jot­ka ehkä vaikeut­ta­vat, mut­teivät estä normaalielämää. 

    Sosi­aaliset suh­teet ovat asperg­er­ille vaikei­ta. He ovat niitä työ­paikan omi­tu­isia, usein syr­jään­vetäy­tyviä kol­le­go­ja, jot­ka nau­ra­vat aina väärässä paikas­sa, jos ollenkaan nau­ra­vat, ahdis­tu­vat spon­taaneista tilanteista, eivät juurikaan kyse­le toisil­ta, miten loma meni tai jos kysyvät eivät ole vas­tauk­ses­ta mitenkään kiin­nos­tunei­ta ym. 

    Itse kuitenkin luen­noi­vat monot­o­nis­es­ti, pitkään ja har­taasti omista kiin­nos­tuk­sen kohteis­taan huo­maa­mat­ta lainkaan tois­t­en mah­dol­lista kyllästymistä. 

    Ei sen kummempaa.…

  38. Timo Harak­ka kysyy Osmol­ta, mut­ta minä vastaan:

    Mis­tä tiedät että Az on mies?

    Min­un naisen vais­toni ainakin sanoo, että kyseessä on aivan var­masti mies. Tarkoi­tan tyylil­lisiä, mut­ta myös asen­teisi­in ja ajatuk­si­in liit­tyviä seikko­ja tek­stis­sä. Ihan sanaval­in­to­ja myöten kie­lenkäyt­tö on sukupuolit­tunut yleen­sä vahvasti. 

    Toimit­ta­jana ymmärtänet?

    Az ei kyl­läkään ole tyyp­il­lisimpiä esimerkke­jä tästä, mut­ta kuitenkin läh­den ehdot­tomasti siitä, että mies on kyseessä. 

    Osmo näkee sähkö­pos­tiosoit­teet ja on ainakin vakikir­joit­ta­jien henkilöl­lisyy­destä tietoinen. Sik­si “uskalsi” käyt­tää mies-sanaa, jos ei muuten täysin var­ma ollut.

  39. Kos­ka työtä ei kuitenkaan riitä kaikille niin Az:n tekoa voi pitää — jos ei nyt altru­is­mi­na niin — uhrautu­mise­na muiden puoles­ta omien epä­ta­vanomais­ten mieli­halu­jen vuoksi.

    Oon ollu yli vuo­den työt­tömänä ja vaan reilu puoli vuot­ta oli kivaa, sit­ten alko tun­tua ankealta.

  40. Kalle Narhu:

    Eräs tärkeä asia ottaa huomioon tukien riit­tävyyt­tä arvioidessa on se, että sosi­aal­is­ten suhtei­den ylläpitämi­nen vaatii usein tiet­tyä elintasoa.

    Niin jos ei oo rahaa kaik­keen, niin tot­takai jostakin pitää tin­kiä. Ehkä joutuu tin­kimään niistä ystävistä joiden pitämi­nen on kallista.

    Myöskin poika/tyttöystävän/puolison hankinta.

    ? Jos nyt ei tilaa puolisoa pos­timyyn­nistä, niin eihän se mak­sa? Jos ole­tat, että puolisot val­it­see kump­panin rahan perus­teel­la, niin ei siitä oo mitään apua, että ote­taan joltakin pois rahaa ja annetaan sitä toisille. Kuitenkin kaik­ki ihmiset sijoit­tuu johonkin järjestyk­seen var­al­lisu­u­den mukaan.

    Opiske­li­joil­la se ei ole ihan yhtä suuri ongel­ma kos­ka usein kaver­itkin ovat köyhiä.

    Jos kokee, että ystävien pitäs olla yhtä köy­hiä ku itte, niin miks ei voi aikuise­na sit seu­rustel­la muiden köy­hien kanssa? Miks joltakin pitäs ottaa rahaa pois, että joku toinen vois seu­rustel­la rikkaampi­en ihmis­ten kanssa?

    Pitem­pi­en matko­jen julki­nen liiken­nekin on kallista, jos pitää tava­ta vaik­ka omaisia, ystäviä tai suku­laisia jot­ka asu­vat eri paikkakunnalla.

    Niin rajal­lisil­la resurs­seil­la ei voi saa­da kaik­kee. Jos halu­aa asua kaukana suku­lai­sista, mut­ta silti halu­aa tava­ta niitä, niin sit­ten pitää var­maan tin­kiä jostakin muusta.

  41. Timo Harak­ka:

    Mis­tä tiedät että Az on mies?

    Päätel­ly az:n kirjotuksista?

  42. Onnel­lisu­ud­es­ta tässä on lop­un perin kyse. Köy­hyys on rikkaissa mais­sa aina suh­teel­lista. Eräät on vaan syn­tyneet huulet ler­pal­laan, katk­e­ri­na ties mis­tä. Ehkä pääsyy on kateel­lisu­us­geeni. Tähän Eli­na Kar­jalainen ja Uppo Nalle:

    “Ihmiset tah­to­vat kaiken laista, vierai­ta tavaroi­ta vieraista maista. Pian on nurkat täyn­nä kamaa, elämä on kuitenkin yhtä ja samaa. Onneen ei tarvitse tavaraa han­kkia, siihen ei tarvi­ta edes pankkia.”

    Kreikkalaisetkin saat­taisi­vat olla nyt onnel­lisem­pia, jos heil­lä ei olisi ollut pankkia tavaran hankkimiseen.

  43. Timo Harak­ka:

    Mis­tä tiedät että Az on mies?

    Az:

    “Asun­nos­sani on täl­lä het­kel­lä pakol­lis­ten jääkaapin jne. lisäk­si viisi tietokonet­ta, laa­jaku­va/HD-tele­vi­sio, kak­si digi-box­ia… …pelikon­soli ja sille 50+ peliä”

    Tohon päälle Az:n panos­tus nettikirjoitteluun. 

    Lupaan syödä hat­ullisen paskaa jos Az osot­tau­tuu naiseks.

  44. Jotkut poli­itikot ovat esit­täneet, että työn tekemisen tulee aina olla kan­nat­tavam­paa kuin toimet­tomana olo. Tämä on mielestäni ihan hyvä periaate.

    En voi kuitenkaan olla huoles­tu­mat­ta siitä, kuka oikeasti halu­aa tehdä tule­vaisu­udessa kaikkein pieni­palkkaisim­mat työt, jos tukien varas­sa pääsee samoille ansioille. Työssä käymät­tömäl­lä on lisäk­si aikaa (ja moraa­li­nen oikeus) seistä leipäjonois­sa tai dyyka­ta ruokansa kaup­po­jen roskik­sista ja huonekalun­sa roskalavoil­ta ja kier­rä­tyskeskuk­sista. Hal­patyössäkäyvil­lä ei usein ole aikaa tai edes voimia työpäivän jäl­keen tehdä mitään moista.

    Lisäk­si tukien varas­sa eläväl­lä on aina halutes­saan mah­dol­lisu­us ottaa vas­taan verokir­jat­to­mia keikko­ja las­ten vah­timis­es­ta vaikka­pa omakoti­talon maalausurakkaan asti. Täl­lai­sista keikoista ei todel­lakaan ole pulaa. Näin elin­ta­so saat­taa muo­dos­tua huo­mat­tavasti pieni­palkkaista korkeammaksi.

    Niille ihmisille, joille asuinalueel­la, design­huonekaluil­la tai “perus­porvar­il­lisen elämän” kulu­tus­tuot­teil­la ja viiteke­hyk­sil­lä ei ole merk­i­tys­tä, on toimet­to­muus hyvin houkut­tel­e­va vai­h­toe­hto elää, mikäli toises­sa vaakakupis­sa on saman elin­ta­son takaa­va pieni­palkkainen työ.

  45. Eli­na:

    Min­ulle rikas elämä ei voi koskaan olla ain­oas­taan itsen­sä vuok­si elämistä. Tarvi­taan joko työ, joka on merk­i­tyk­sel­listä jonkin kokon­aisu­u­den kannal­ta tai lapset, ehkä parisuhde, mieluiten kaik­ki. Rikkaaseen elämään kuu­luu myös konkreet­tiset päämäärät eli tule­vaisu­u­sori­en­taa­tio varsinkin nuorehkon ihmisen kohdal­la. Iäkkäänä päämäärät ikään kuin ulkois­tu­vat koske­maan omia lap­sia, kum­mi­lap­sia ym., mut­ta jatku­vu­us on tärkeä tunne minulle.

    Kaik­ki eivät ole saman­laisia luon­teeltaan. Intro­ver­tilla ei ole kaipu­u­ta ihmis­ten pari­in. Pari hyvää ystävää riit­tävät mut­ta nekään eivät ole vält­tämät­tömiä. Itsel­läni ei ole ollut ain­ut­takaan ystävää vuosi­in. Har­ras­tuk­set, lenkkeily, ulko­maan­matkat, kahvi­las­sa ja puis­tossa lukem­i­nen, blogikeskuste­lut yms. pois­ta­vat eristäy­tymisen tunteen.

    Päämäärien ulkois­tamista voi soveltaa omaa lähipi­ir­iä laa­jem­mallekin. Jos on kiin­nos­tunut yhteiskun­nas­ta, ympäristöstä, tieteestä ja filosofi­as­ta niin niistä löy­tyy paljon mie­lenki­in­toista seu­rat­tavaa koko elämän ajak­si. Jatku­vasti tapah­tuu jotain uut­ta ja jän­nit­tävää. Esimerkik­si kulu­va vuosi on sujunut mukavasti koti­maan poli­ti­ikkaa seu­rates­sa. Siinäkin syn­tyy tietyn­lainen osal­lisu­u­den tunne.

    Min­ul­la on niin paljon yksinäisiä har­ras­tuk­sia ja kiin­nos­tuk­sen kohtei­ta että muut ihmiset ovat jo aiko­ja sit­ten taval­laan uno­htuneet. Olen ollut niin kauan yksin ettei min­ul­la ole mitään nor­maalin sosi­aal­isu­u­den mit­ta­pu­u­ta johon voisin ver­ra­ta nyky­istä elämääni ja kokea siten oloni yksinäisek­si. Jos saisin ystäviä, en edes tietäisi mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. Min­ul­la ei ole koke­mus­ta ystävyy­destä. En tunne ystävyy­den etiket­tiä. Ihmi­nen mukau­tuu tiet­tyyn elämän­ta­paan eikä osaa enää kuvitel­lakaan muuta.

    Töis­sä en ole ollut koskaan päivääkään. Olen hak­enut elämäni aikana tasan yhtä työ­paikkaa, vuosia sit­ten. Asun vuokrayk­siössä arvoste­tus­sa ja kalli­is­sa kaupungi­nosas­sa. Van­hempani ovat pienituloisia.

    Min­ulle on toden­näköis­es­ti tar­jol­la vain niin huono­ja töitä, että töi­hin men­e­m­i­nen toisi vielä räikeäm­min esille alhaisen sosi­aalisen statuk­seni ja epäon­nis­tu­miseni elämässä. Kok­isin ole­vani enem­män luuseri kuin nyt vaik­ka objek­ti­ivis­es­ti asia olisi päin­vas­toin. Työn myötä menet­täisin samal­la lop­ut­toman vapaa-aikani, kol­men kuukau­den kesälo­mani. Tun­tuu, että on parem­pi pysytel­lä yhteiskun­nan ulkop­uolel­la. Ihmi­nen muut­tuu luuserik­si vas­ta joutues­saan kos­ke­tuk­si­in muiden kanssa. Auti­ol­la saarel­la kukaan ei ole luuseri.

  46. Eikö kenellekään ole tul­lut mieleen kyseenalais­taa sitä, mik­si kaikkien pitäisi tah­toa palkkatyöhön? Hal­li­tus aset­ti työt­tömyys­tavoit­teek­seen 2015 men­nessä 5%: siis pyritään siihen, että työt­tömiä olisi max 5%. Nol­latyöt­tömyy­teen ei pyritä, kos­ka se ei olisi nykyti­lanteessa vähim­mässäkään määrin real­is­tista. Eikö tästä suo­raan voi­da johtaa, että jos työt­tömiä joka tapauk­ses­sa on jonk­in­moinen osu­us työikäis­es­tä väestöstä, olisi aina parem­pi mitä suurem­pi osa tästä määrästä olisi vapaae­htoisia. Sil­loin työtä tah­toville ja tarvit­seville riit­täisi use­ampia työ­paikko­ja, ja use­am­man ihmisen elämän­ti­lanne olisi omien toivei­den mukainen. Työt­tömäk­si tah­tovia ei kuitenkaan var­masti ole edes mur­to-osaa tuos­ta 5%:sta, joten vapaae­htoisen työt­tömyy­den hyväksymi­nen (ei silti tietenkään siihen kan­nus­t­a­mi­nen) ei mak­sa yhteiskun­nalle yhtään sen enem­pää kuin yhtä suuri määrä ilman omaa syytä työt­tömiä. Työvoima­pu­laisil­la aloil­la tilanne on täysin toinen, ja siel­lä pitäisikin pyrk­iä täystyöllisyyteen.

    Perus­tur­van suu­ru­udessa ei kyse ole niinkään siitä, tuleeko jol­lakin sum­mal­la toimeen, vaan sen määrit­telystä, minkä tasoinen rahalli­nen elin­ta­so voidaan pitää hyv­in­voin­tiy­hteiskun­naksi itseään kut­su­vas­sa jär­jestelmässä ihmis­ar­voise­na. Toimeen tulee (lue: elos­sa säi­lyy) hyvinkin pienel­lä sum­mal­la (jos on ter­ve), mut­ta sil­loin joutuu tin­kimään monista elämän­laadun kannal­ta olen­nai­sista asioista, kuten asumisen tasos­ta, ystävien/sukulaisten tapaamis­es­ta, monipuolis­es­ta ja ter­veel­lis­es­tä ruoas­ta, liikun­nas­ta ja har­ras­tuk­sista, hygien­i­as­ta, kult­tuurista jne. Min­un aja­tus, luul­tavasti myös vihrei­den, on että perus­tur­van on olta­va sil­lä tasol­la, että näistä asioista on köy­him­mil­läkin oikeus naut­tia, kohtu­udel­la ja fik­susti käytet­tynä tietenkin.

    Tämä tietysti mah­dol­lis­taa myös sen, että joku joka ei vaikka­pa liikun­nas­ta väl­itä, voi käyt­tää rahat viinaan. Ja joku joka ei aineel­lis­es­ta elin­ta­sos­ta väl­itä (kuten az), voi vali­ta tietois­es­ti askeet­tisen elämän ja elää pelkkien tukien varas­sa. Ja näistähän mah­dol­lisuuk­sista eivät veron­mak­sa­jat pidä. Mielestäni tämä on kuitenkin hin­ta, joka kansalais­ten vapau­den ja “elämän­hallinnan” kannal­ta kan­nat­taa mak­saa. Jos perus­tur­va olisi niin niuk­ka (niinkuin se ainakin tähän asti on ollut) ettei se sal­li valin­nan­mah­dol­lisu­ut­ta tai jos se jaet­taisi­in jonkin­laisi­na kuponkeina, hyökkäisi se nimeno­maan elämän­hallintaa vas­taan. Joka ei voi vali­ta elämään­sä ei varsinkaan voi hal­li­ta sitä!

    En siis kan­na­ta työt­tömäk­si halu­amista, har­valle se var­masti sopii, mut­ta en myöskään näe siinä mitään pahek­sut­tavaa. On myös ihmisiä, joille työelämä ei yksinker­tais­es­ti sovi, varsinkaan nykyisenkaltainen. Työelämä ei myöskään tarvitse kaikkia. Mik­si siis pitäisi moit­tia ihmisiä, jot­ka vapaae­htois­es­ti anta­vat paikkansa työelämässä jollekulle sitä enem­män halu­avalle, tarvit­se­valle ja luul­tavasti siel­lä parem­min pärjäävälle?

    T. alle perus­tur­van kokoisel­la sum­mal­la ilman tukia elävä merk­i­tyk­sel­listä työtä tekevä yrittäjä

  47. Toimeen­tu­lotuelle pitäisi var­maan säätää jonkin­lainen hoito­takuu. Jos joku notkuu toim­men­tu­lotuel­la liian pitkään, san­o­taan vaik­ka 6 kuukaut­ta put­keen, kun­nan pitää ottaa selville, mis­tä tämä johtuu ja ryhtyä asian­mukaisi­in toimen­piteisi­in syyn pois­tamisek­si. Ei voi olla niin, että sosi­aal­i­toimis­ton ain­ut aktivi­teet­ti elämän­hallinnan menet­täneen nuoren kohdal­la on tiput­taa ensin toimeeen­tu­lotuen peru­sosaa 20 % ja sit­ten 40 %, ja jos se ei auta, ostaa meno­lip­pu Helsinki­in. Vaik­ka tietysti tulee se halvem­mak­si ja ennen kaikkea helpom­mak­si antaa vaan möl­löt­tää. Varsinkin kun ostat­taa sen matkalipun.

    Ongel­ma on var­masti myös se, että yhteiskun­nan toimen­piteet koetaan “syyl­listämisenä, alis­tamise­na ja nöyryyt­tämisenä”. Vaik­ka jonk­in­moinen kyyky­tys voikin toimia joidenkin kohdal­la, niin toisaal­ta kyl­lä näyt­tää että useimpi­en toimen­pitei­den tosi­asialli­nen tarkoi­tus on sysätä asi­akas jonkun toisen tahon vas­tu­ulle, työkkäriltä kun­nalle, kunnal­ta kelalle tai toiselle kun­nalle. Pahim­mil­laan sit­ten vain kulute­taan bud­jet­ti­varo­ja ja hoide­taan tilas­to­ja kun­toon. Yksi syy tähän näyt­täisi ole­van se, että työt­tömän opiskelui­ta on halut­tu kon­trol­loi­da tarkkaan kos­ka työt­tömyys­tur­va on niin paljon opin­to­tukea parempi.

    Olisi siis paljon parem­pi, että olisi vain yksi organ­isaa­tio, joka jakaa rahaa täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa, tulisi se sit­ten perus­päivära­hana, työ­markki­natuke­na, opin­to­tuke­na, toimeen­tu­lo­tuke­na tai sairaseläk­keenä. Se ainakin vähen­täisi siirte­lyä luukul­ta toiselle.

  48. Epäilen että romaniker­jäläis­ten tulot jäävät alle min­imin Suomes­sakin, mut­ta silti kan­nat­taa tulla.

    Henkilöko­htais­es­ti tun­nen yhden elämän­taiteil­i­jan tekee pitk­iä Euroopan reis­su­ja lif­tat­en ja hal­palen­noil­la. Fik­su, ter­ve ja supli­ik­ki-ihmi­nen kyke­nee kyl­lä elämään mar­gin­aalis­sa. Kyseisen henkilön ain­oa tulo tulee futis­val­men­nuk­ses­ta noin 600e ja tuki hal­vas­ta kaupun­gin vuokrakäm­pästä. Tarvit­se­mansa hän saa lainat­tua, pum­mit­tua tai muiden hylkäämänä. Toimeen­tu­lo­tu­keen hän ei koske peri­aat­teel­li­sista syistä. 

    Mut­ta kuten san­ot­tua hädä­nalaiset eivät ole ter­veitä ja fiksuja.

  49. Pieni kor­jaus edel­liseen. Nyt vas­ta luin az:n viestin kokon­aisu­udessaan. Pyör­rän siis sanani az:n elämän askeet­tisu­ud­es­ta, sitä se ei ole. Noille tuille pääsee kuitenkin vas­ta kun on työ­markki­nat­uen ja muiden pienem­pi­en tukien ulot­tumat­tomis­sa, eli kat­e­goris­es­ti kieltäy­tynyt työstä ja työl­listymisen edis­tämis­es­tä. Tämäkin on yksi syy, minkä vuok­si perus­tu­lo­ma­lli olisi ver­rat­tomasti parem­pi nykyiseen sosi­aal­i­tukivi­idakkoon, kos­ka sil­loin niitä ei sor­sit­taisi, jot­ka ovat vas­ten­tah­tois­es­ti joutuneet työt­tömäk­si ja halu­aisi­vat työl­listyä, vaan kaik­ki työtä vail­la ole­vat oli­si­vat samal­la viival­la, oli­vat sit­ten valin­neet tilansa tai eivät.

  50. Perus­tur­vaa on pohdit­tu läh­es ain­oas­taan rahal­lise­na kysymyk­senä. On vähin­täänkin outoa ettei koskaan kuule esimerkik­si sel­l­ais­es­ta vau­raud­es­ta kuin ruuan­lait­to­taito, joka pitäisi olla pait­si peru­soikeus niin myös perusvelvol­lisu­us. En kom­men­toi esimerkki­ta­paus­ta sat­tuneesta syys­tä (jon­ka Ode voi halutes­saan päätel­lä) mut­ta yksi tapa vähen­tää köy­hyyt­tä olisi esimerkik­si se, että köy­hät tek­i­sivät oman leipän­sä itse (hiivas­ta, ruis- ja vehnä­jauhoista alka­en), eli osal­lis­tu­isi­vat itse itsen­sä aut­tamiseen tässäkin muodossa.

  51. Minus­ta perus­tu­lokeskustelu on lähin­nä aka­teemista väit­te­lyä. Jos sosi­aali- ja ter­veys­meno­ja ei saa­da hallintaan, niin olemme pian tilanteessa, jos­sa val­tion on pakko keskit­tyä val­ti­olle kuu­lu­vi­in asioi­hin ja sosi­aal­i­toi­mi siir­tyy takaisin kirkolle. Nyky­menoon, oli malli mikä tahansa, eivät rahat riitä.

  52. Olen eri yhteyk­sis­sä tavan­nut tänne kir­joit­tavia parisenkym­men­tä, ja he on kaik­ki muu­ta­maa poikkeusta luku­unot­ta­mat­ta 25 — 40 vuo­ti­ai­ta miehiä. Arvon nei­d­it ja rou­vat voisi­vat myös ihan jo vai­htelun vuok­si kirjoittaa.

  53. “Eikö kenellekään ole tul­lut mieleen kyseenalais­taa sitä, mik­si kaikkien pitäisi tah­toa palkkatyöhön?”

    Luulisi vihrei­den suo­ras­taan kan­nus­ta­van työt­tömyy­teen, kos­ka palkkatyö on talouskasvun perus­ta. Talouskasvu taas väistämät­tä johtaa kulu­tuk­seen, joka ei voi lop­ut­tomi­in jatkua.

    Täl­laisi­in kysymyk­si­in toivoisin virheiltä uuden­laisia näke­myk­siä. Pitäisi oikeasti uskaltaa haas­taa val­lit­se­vat mallit ja tar­jo­ta radikaalia uutta.

  54. Yhteiskunnal­ta (tai oikeas­t­aan net­toveron­mak­sajil­ta) saatu­jen etuuk­sien käsit­telyssä tulee aina moraal­isia ja taloudel­lisia ele­ment­te­jä esiin.

    Moraaliselta kannal­ta voidaan ajatel­la että jos ei tee työtä niin ei pidä saa­da ruokaakaan — van­han maat­alousy­hteisön aja­tus­maail­ma. Täl­lainen ajat­te­lu­ta­pa on luon­nolli­nen niukko­jen resurssien olo­suhteis­sa mut­ta näis­säkin yhteisöis­sä oli mekanis­me­ja huole­htia todel­lista apua tarvit­se­vista. Esim. orvot voiti­in hoitaa kus­tan­nuste­hokkaasti kun joku lupau­tui kor­vaus­ta vas­taan elät­tämään heidät. 

    Voidaan myös ajatel­la että kaikil­la ihmisil­lä on sub­jek­ti­ivi­nen oikeus johonkin määritel­tyyn ja ajas­sa muut­tuvaan kulu­tus­stan­dard­i­in. Jonkun oikeud­es­ta tulee muiden velvol­lisu­us. Kan­ti­laiselta kannal­ta tuol­lainen peri­aate ei ole yleis­tet­tävis­sä eli johdet­tavis­sa yleisek­si normik­si kos­ka kaik­ki eivät voi yhtäaikaa esit­tää sel­l­aista vaa­timus­ta muille. Normien velvoit­tavu­u­den kannal­ta yleis­tet­tävyyspe­ri­aatet­ta ei tietysti ole mikään pakko hyväksyä, se on vain yksi tapa perustel­la asiaa. 

    Itä­val­ta­laista talousti­etelijää minus­sa kiin­nos­taa kuitenkin taloudel­liset asi­at. Kuin­ka paljon nyky­istä kon­trol­likoneis­toa vapau­tu­isi mui­hin tehtävi­in jos sosi­aal­i­tur­vaa ajateltaisi­in uudel­la tavalla? 

    Kallista on luovut­taa muille vastik­keet­ta hyödykkeitä ja palvelui­ta, mut­ta tarkasti sään­nel­ty sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmäkin syö resursseja. 

    Claude Fredric Bas­ti­at korosti nimeno­maan asioiden näkymät­tömiä puo­lia eli vaihtoehtoiskustannuksia. 

    Poli­ti­ikas­sa pitäisi puhua asioista eri­lais­ten vai­h­toe­hto­jen kaut­ta ja miet­tiä mitä tähän suun­nitel­luil­la tai jo sitoutuneil­la resurs­seil­la saataisi­in muu­ta aikaan. 

    Teo­reet­tisen sosial­is­min kehit­täjät Lange, Tay­lor ja Barone sekä Cowlesin säätiön ekonometrikot väit­tivät että yhteiskun­nas­sakin voidaan har­joit­taa taloudel­lista suun­nit­telua kun hin­nat miel­letään vai­h­toe­hto­jen kautta. 

    Nyt se pitäisi todis­taa että näin voidaan tehdä! Muuten­han edes poli­ti­ikalla ei ole mitään merk­i­tys­tä ellei eri etu­ryh­mien välis­ten tulon­jakosyk­lien aiheuttajana… 🙂

  55. “En kom­men­toi esimerkki­ta­paus­ta sat­tuneesta syys­tä (jon­ka Ode voi halutes­saan päätel­lä) mut­ta yksi tapa vähen­tää köy­hyyt­tä olisi esimerkik­si se, että köy­hät tek­i­sivät oman leipän­sä itse (hiivas­ta, ruis- ja vehnä­jauhoista alka­en), eli osal­lis­tu­isi­vat itse itsen­sä aut­tamiseen tässäkin muodossa.”

    Minä leivon leipäni itse. Poimin myös mielel­läni mar­jo­ja, mut­ta nämä täl­laiset keinot ovat köy­hyy­den pois­tamises­sa marginaalisia.

    Kun huomioi mar­jo­jen poim­imiseen liit­tyvät rahal­liset kulut, siihen liit­tyvän ener­gian kulu­tuk­sen ja mar­jo­jen säilömiseen liit­tyvät kulut, tulee vita­mi­ineille hin­taa. Ne saa halvem­mal­la kau­pas­ta. Mar­jo­jen poim­imi­nen on rahaa kulut­ta­va harrastus.

    Itse tehty leipä on hal­paa, jos ei huomioi uunin käyt­töku­lu­ja, mut­ta kun ne las­kee mukaan, niin Lidlin alen­nushyl­ly voi tul­la halvemmaksi.

  56. heik­ki, ja sit­ten voisi alkaa verot­ta­maan ruoan­lait­to­tu­loa niiltä jot­ka osaa tehdä itse ruokaa. Heil­lä on selkeä lasken­nalli­nen etu niihin, jot­ka joutuu syömään aina Elitessä.

  57. Roguen sormet ris­tis­sä annet­tu vala:

    Lupaan syödä hat­ullisen paskaa jos Az osot­tau­tuu naiseks.

    Yhtä sormet ris­tis­sä minä lupaan viuhah­taa Munkkivuoren ympäri, jos az on nainen. 

    Kat­so­jat ter­ve­tullei­ta.… eli kaik­ki blogi­laiset, joiden psyykki­nen kestävyys riit­tää moi­seen näkyyn (47-vuo­tias nainen alasti). Mah­dolli­nen sakko kerätään sit­ten yhteis­tu­umin siihen Roguen tyh­jen­tämään hattuun.

  58. Tiedemies kir­joit­ti:
    “mäkkärin euron juus­to­ham­puri­lais­tar­jouk­ses­sa … siinä on jo 48 gram­maa proteiinia”

    Juus­to­ham­puri­laises­sa saat­taa olla 48 gram­man pain­oinen pais­tet­tu jauhe­li­hapi­hvi, mut­ta pihvi ei ole pelkkää pro­tei­inia, vaan paljolti vettä.

    Mäkkärin sivu­jen mukaan juus­to­ham­puri­laises­sa on 16 gram­maa proteiinia:
    http://www2.mcdonalds.fi/day/ruoka/laskuri.php?valinta=1191

  59. Minäkään en viit­ti tehdä töitä tai hakea apua mui­hinkaan ongelmi­i­ni. Oon­han aika hem­mo! Mulle antaa toi “hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta” niin paljon rahaa, että voin kylpeä niis­sä, jos vain säästäisin pari kuukaut­ta. Mielestäni en ansaitse noi­ta raho­ja mut­ta otan ne vas­taan, kos­ka tyh­mät antaa ja kylpem­i­nen paperis­sa tekee hyvää iholleni.

    Varsi­nainen asiani on kuitenkin ker­toa, että yleen­sä poruk­ka ei ole yhtä hem­mo­ja kuin minä ja rahan jakami­nen työt­tömille tuhoaa län­si­maisen sivilisaation.

  60. Sille että ei vaan anneta rahaa vaan aute­taan ja kuntoute­taan on ole­mas­sa vai­h­toe­htokus­tan­nus, sen kun ver­taa kevyehkön laitoshoidon hin­taan. Joitain tuhan­sia kuussa.

    Väitän pokkana että mah­dol­lis­es­ti jopa enem­mistö aikui­sista ihmi­sistä on avun ja kädestäpitämisen tarpeessa jos­sain määrin, eli ei omaa riit­tävää elämän­hallintaa. Ja tästä huole­htii van­hem­mat, puolisot, kaver­it, jne. Kaikil­la heitä ei vaan ole, tai he ovat itse avut­to­mia. Yhteiskun­nal­lis­es­ti yksi tapa aut­taa asi­aa on tehdä elämis­es­tä sen ver­ran yksinker­taista että se onnis­tuu vähem­minkin vaivoin ja kyvyin.

  61. Joo oon tpyy­lu­o­man (2.7.2011 kel­lo 17:54)kanssa samoil­la lin­joil­la: kun tätä maail­maa on run­saat 50 vuot­ta katel­lu, niin näyt­tää siltä, että koulun hoit­a­mi­nen, jatkok­oulu­tuk­seen hakeu­tu­mi­nen, ammatin han­kkimi­nen, parisuh­teen luomi­nen ja ylläpitämi­nen, las­ten han­kkimi­nen ja kas­vat­ta­mi­nen kun­non kansalaisik­si, töis­sä käymi­nen, työ­paik­na säi­lyt­tämi­nen, viinan kanssa läträämisen pitämi­nen aisois­sa ja vakavien masen­nusten vält­tämi­nen näyt­tää ole­van val­taos­alle meistä vähän liian paljon vaadittu.

    Työ on aika lail­la avainase­mas­sa, sil­lä jos sen kyke­nee hoita­maan kun­nol­la, moni (esim. viinan aiheut­ta­ma) pul­ma on sil­loin väistämät­tä pienempi.

    Eli: kaikille töitä edel­ly­tys­ten­sä mukaan + perustulo. 

    Touko Met­ti­nen
    80-luvul­la mul­la oli
    juop­po­jakin työkavereita

  62. Enpäusko, että tuo AZ jut­tu on aivan tot­ta. Tuskin­pa hän ilmaisek­si asuu eli hän saa muitakin tukia kuin.
    Ruokaakin saa eri­lai­sista hyväntekeväisyyslähteistä.

    Ja aina voi tehdä pimeää keikkaa, enpä usko, että hän on näitäkään kyen­nyt välttelemään

  63. Mitä tehdä 18 — 21 vuo­ti­aille miehille/pojille, jot­ka kek­sivät jo nyky­isin perus­toimeen­tu­lon täy­den­net­tynä näpis­te­lyl­lä (jos­ta saa sakko­la­pun, jota ei tarvitse mak­saa) yhdessä jouti­laisu­u­den kanssa ole­van heille sopi­va elämäntapa? 

    Osalle asevelvol­lisu­us antaa mah­dol­lisu­u­den kas­vaa ja saa­da koke­mus vas­tu­us­ta ja ehkä ideaa tulevaisuudesta.

  64. @plaine

    Juu, työn voisi lopet­taa. Lukekaa Bob Blackin The Abo­li­tion of Work:

    http://www.zpub.com/notes/black-work.html

    Mon­et työ­paikat pitäisikin lopet­taa. Eri­tyis­es­ti palvelu­alan kovan yti­men työ­paikat, myyjät. Automaa­tio aut­taa paljon. Peri­aat­teessa mitä enem­män työssä on kuria ja valvon­taa (ei sit­ten saivar­rel­la ydin­voimaloiden valvon­nas­ta), sitä vähem­män sitä työtä pitäisi olla. Näin onkin käymässä. Ike­as­sa voi mak­saa automaat­tikas­sal­la, ruokalois­sa asi­akkaat voivat nyky­isin itse ottaa ruokansa yhä use­am­min, juna- yms. lip­pu­ja voi ostaa automaateista, laskut voi mak­saa netis­sä yms. yms..

    Monis­sa muis­sa mais­sa asi­at ovat tietysti huonommin.

    Jos yhteiskun­ta ei “kiu­saisi” min­ua, voisin helpot­tuneena ollakin työtön. Nyt en ole.

    Jostain netistä lainattuna:

    Yes, some jobs have gone away, but some­how I don’t real­ly find the fact that I nev­er had the oppor­tu­ni­ty as a child to work in a coal mine par­tic­u­lar­ly upsetting.

    Ei silti, kyl­lä minäkin töi­hin menisin, jos _sitä olisi_, kos­ka (mut­ta vain koska):

    - ei sosi­aal­i­huol­lon kyttäystä

    .
    .
    .

    - enem­män rahaa

    - eläke karttuu

    Muut syyt ovat enem­män tai vähem­män roskaa. “Työn sosi­aa­li­nen ilmapi­iri”, “oppii uut­ta”… Täyt­tä roskaa.

    Muuten:

    > Tämä tietysti mah­dol­lis­taa myös sen, että joku joka ei vaikka­pa liikun­nas­ta väl­itä, voi käyt­tää rahat viinaan. … Ja näistähän mah­dol­lisuuk­sista eivät veron­mak­sa­jat pidä.

    Hais­takoot veron­mak­sa­jat sit­ten paskan! Mik­sei ihmisille halu­ta antaa vapaut­ta vali­ta? Itse en ole koskaan halun­nut hal­li­ta tois­t­en elämää, vaik­ka olen ollut opiske­li­ja, työlli­nen tai työtön. Ilmeis­es­ti useis­sa ihmi­sis­sä asuu kon­trol­lifri­ik­ki, kun täl­laista kur­in­pidol­lista valvon­taa kan­nate­taan paljonkin. Mitä se sin­ulle kuu­luu, jos naa­purin Reiska juo tuki­ra­hansa? Jos naa­purin Reiska hilluu puukon kanssa, se on tietysti jo eri asia.

    t. rahan jakami­nen työt­tömille tuhoaa län­si­maisen sivil­isaa­tion (Aromi­vahvenne rulez!)

  65. Sam­po, kumpiko­han on perusk­oulus­sa jäänyt nyt väli­in, lue­tun ymmärtämi­nen vai kertotaulu?

  66. “Väitän pokkana että mah­dol­lis­es­ti jopa enem­mistö aikui­sista ihmi­sistä on avun ja kädestäpitämisen tarpeessa jos­sain määrin”

    Koke­muk­sen perus­teel­la väitän, että paljon perus­tuu työhön. Niin kauan kuin ihmi­nen voi käy­dä töis­sä ja saa siitä kohtu­ullisen palkan, hän pysyy matkas­sa mukana.

    Minä en käytä alko­ho­lia käytän­nössä lainkaan enkä pol­ta, mut­ta huo­maan, että tip­pumi­nen on alka­nut. Lamaan­nus on alka­nut val­la­ta sis­in­tä. Mitä pitäisi tehdä? Men­nä täysin toim­intakykyisenä hake­maan ammat­ti­a­pua siihen ettei saa työtä?

    Sille ei mitään voi, että kil­pailu kove­nee, eikä kaikille töitä ole.

  67. tpyy­lu­o­ma, vai­h­toe­htona en tätä nyt tar­joa, mut­ta niinkin karu vai­h­toe­hto on oikeasti ole­mas­sa, että ei vaan anneta rahaa, kun on pudon­nut ns. sys­teemin ulkop­uolelle, ei pen­nin pyörylää, vaan vaik­ka sit­ten parak­ista punk­ka, aamupu­uro, ja lounas­seteli. That’s it. En suosit­tele tätä vai­h­toe­htoa, totean vain sen ole­mas­saolon, eikä se niin kallis lop­ul­ta ole, vaan melkein var­masti halvem­pi kuin nykyinen. 

    Eri asia on sit­ten lapset, meil­lä nyt ei nykypäivänä oikein istu oikeusjär­jestelmään pakkos­ter­iloin­nit ja huostaan­otot, mut­ta jos lukee Az:nkin suosit­telemia Dal­rym­ple­jä, niin sitähän ne noin pääsään­töis­es­ti suosit­tel­e­vat, vaikkei­vat suo­raan sanokaan. 

    En kan­na­ta noi­ta jut­tu­ja, enkä sitä maail­manku­vaa, mut­ta kun tämä nykyi­nen sys­tee­mi tuot­taa sitä väestöä, jos­ta Dal­rym­plet ja kump­pan­it kir­joit­ta­vat. Jotain siis sille sys­teemille pitää tehdä. Tiedän lukuisia ihmisiä, joille sys­tee­mi on pelkkä luukku, jos­ta satavaan rahaan he koke­vat ole­vansa “oikeutet­tu­ja”.

  68. Minäpä vaan luulen että suurin osa näistä tapauk­sista on niitä, jois­sa yhteiskun­ta koulut­taa johonkin jota ei tarvi­ta tai sit­ten kat­tavam­min koulu­tus on isolle osalle liian vaa­ti­vaa ja epä­mo­tivoivaa joka näkyy AMK-porukan lopet­tamis­pros­en­teis­sa varsinkin teknisil­lä aloilla.

    Jos Suo­mi lopet­taisi koulu­tus­putket joille ei ole kysyn­tää, saataisi­in var­masti parem­pi yhteiskun­ta aikaiseksi. 

    Esim meribi­olo­gias­sa on tohtor­e­i­ta aika taval­la vaik­ka duu­ni­paikko­ja melko rajoite­tusti. Meribi­olo­gias­sa on tohtor­e­i­ta niin paljon kos­ka siel­lä valmis­tunut mais­teri ei voi tehdä muu­ta kuin vai­h­taa alaa tai väitel­lä jos halu­aa töitä.

    Moni muu yliopis­ton koulu­tus­put­ki on samas­sa tilanteessa. Otin meribi­olo­gian esimerkik­si sik­si, kos­ka sinne pää­tyy kuu­den ällän yliop­pi­las­naisia ja heistä olisi var­masti paljon enem­män hyö­tyä yhteiskun­nalle jos­sain muual­la kuten myös saisi­vat itse mielekkääm­män elämän.

  69. Joku kir­joit­ti, että az:n kir­joi­tus leimaisi työt­tömiä. Minus­ta se parem­minkin leimaa niitä, joil­la on asperg­er. Jos­sain aiem­mas­sa keskustelus­sa kävi ilmi, että tämä diag­noosi on ihan omatekoinen, eikä lääkärin anta­ma. Olen antanut itsel­leni ker­toa, että asperger­it men­estyvät elämässään jopa keskimääräistä parem­min — kun­han löytävät sen oman jut­tun­sa, esimerkik­si tutk­i­jana tai it-alal­la. Sosi­aal­i­sis­sa tilanteis­sa he ovat toki köm­pelöitä, mut­ta varinkin miehiset tutk­i­jay­hteisöt ja it-alan paikat ovat tässä suh­teessa varsin suvaitsevaisia.

  70. Lop­ut­toman loman kom­ment­ti ja siihen liite­tyt peuku­tuk­set osoit­ta­vat ainakin tyhjäk­si ne hurskaste­lut, etteikö olisi ihmisiä, jot­ka käyt­tävät sosi­aal­i­tur­vaa “väärin”.

    Väärinkäytöl­lä siis tarkoi­tan työkyky­isiä ihmisiä, jot­ka ovat vain valin­neet niukem­man elämän­tyylin voidak­seen toteut­taa vapaa­her­ran elämää. 

    Tai voiko niukas­takaan varsi­nais­es­ti puhua, kun sos­su kus­tan­taa asumisen parhail­ta paikoil­ta keskeltä Helsinkiä?

    Peukuista päätellen täl­lä pal­stal­la viihtyy paljonkin työtä vieroksu­via intro­vert­te­ja. Tai jos tämä on keskimääräi­nen leikkaus­pin­ta kansakun­nan läpi, niin tilanne on vielä huolestut­tavampi kuin olen ajatel­lut. Tämähän poruk­ka vain kas­vaa kas­vamis­taan ja työtä teke­vien tavis­ten tilanne käy yhä tukalam­mak­si vero­tuk­sen tietysti kiristyessä yhä vain. 

    Jos tosi­aan elämälleen saa sisältöä puis­tois­sa istu­mal­la niin koto-Suomes­sa kuin ulko­mail­la vuo­den ympäri ja siten kokee ole­vansa merkit­tävä osa kokon­aisu­ut­ta, niin mitäpä min­ul­la on siihen san­omista. Eli ei min­ul­la mitään moraal­ista kan­taa tähän ole. 

    Minä en vain niin voisi kokea. Olen tietysti hie­man harmis­tunut kaikkien niiden puoles­ta, jot­ka tämän oma­l­la työl­lään kus­tan­ta­vat ja tin­kivät esim. las­ten­sa kanssa olemis­es­ta ja pahim­mas­sa tapauk­ses­sa sairas­tu­vat työu­upumuk­seen. Eivätkä lop­pu­jen lopuk­si kovin paljon enem­mänkään kädessään rahaa näe, mikäli ovat mata­la­palkkaises­sa työssä. 

    Mut­ta hyvä, että kir­joititte Lop­u­ton loma ja az. Tämän jäl­keen ei voi sanoa, että jokainen toimeen­tu­lotuel­la elävä olisi hädä­nalainen henkilö. Näin­hän sitä meille yritetään uskotel­la vähän joka tuutista. 

    Minähän en sitä ole uskonut koskaan, minkä voi tark­istaa täältäkin mon­en moni­tuis­es­ta ketjusta. 

    En ole vält­tämät­tä kyynikko kun kuitenkin ker­ron teille az ja Lop­u­ton loma, että kyl­lä se vielä tuos­ta suruk­si muut­tuu. Lienette kolmikymp­pisiä korkein­taan. Maail­ma näyt­täy­tyy kovin toisen­laise­na viisikymp­pisenä puhu­mat­takaan myöhemmin.

  71. tpyy­lu­o­ma toivoo:

    Arvon nei­d­it ja rou­vat voisi­vat myös ihan jo vai­htelun vuok­si kirjoittaa.

    Onhan tämä hyvin mie­s­pain­ot­teista keskustelua. Jokainen blo­gia seu­raa­va on var­masti tämän havain­non tehnyt. 

    Olen nainen, joka on aina viihtynyt mies­porukois­sa. Jos­sain lan­del­lakin menen mielu­um­min kalaan kuin jään pilkko­maan salaat­tia. Kaik­ki “nais­te­nil­lat” ovat min­ulle kauhis­tus. On kut­sut­tu joku manikyristi ja lässytetään läskeistä jne. Kammottavaa…Eli viih­dyn täl­lä miesten blogilla ihan hyvin. 

    Viih­dyn toki usein myös nais­ten kanssa. Mut­ta jos on valit­ta­va keskiver­to Liisa tai Lasse, niin tod.näk Lassen kanssa tuun parem­min juttuun. 

    Osmon aloituk­set ovat niin teknokraat­tisen ja kylmän maail­manku­van välit­täviä, että moni nainen pak­e­nee paikalta vain sik­si eikä kat­so edes keskustelu­ja. Näin ovat mon­et ystävät­tereni sanoneet. Kun nyt on ole­mas­sa Jane Aus­tinin sanoin jär­ki ja tun­teet, niin ei Osmol­la ole kuin jär­ki (jos sitäkään aina) ja tämä tilanne on aikamoinen naisen karkoitin. 

    Mut­ta onhan meitä kuitenkin lisäk­seni Riit­ta ja Saara ja sat­un­naisia vierailjoi­ta sil­loin tällöin. 

    Ei lisä kuitenkaan olisi pahit­teek­si. Ihan samaa mieltä siis.

  72. “Väitän pokkana että mah­dol­lis­es­ti jopa enem­mistö aikui­sista ihmi­sistä on avun ja kädestäpitämisen tarpeessa jos­sain määrin, eli ei omaa riit­tävää elämän­hallintaa. Ja tästä huole­htii van­hem­mat, puolisot, kaver­it, jne. Kaikil­la heitä ei vaan ole, tai he ovat itse avut­to­mia. Yhteiskun­nal­lis­es­ti yksi tapa aut­taa asi­aa on tehdä elämis­es­tä sen ver­ran yksinker­taista että se onnis­tuu vähem­minkin vaivoin ja kyvyin.”

    Tuo on toden­näköis­es­ti tot­ta. Itse mitä olen näh­nyt niin aika monil­la äiti tai isuk­ki aut­taa han­kali­na aikoina tai kaveri tai kirkon ruo­ka-apu jne. jne. Mut­ta ne kaikkein heikoim­mas­sa ase­mas­sa… noh, ei vält­tämät­tä ole suku­laisia (ainakaan välit­täviä) ja pahim­mil­laan ei tiede­tä edes sosi­aal­i­toimis­ton lomakkei­den täytöstä tai mis­tä saa ruo­ka-apua. Noi­ta tapauk­sia onnek­si on harvoja. 

    Nyt on viime vuosi­na erikois­tunut “pika-apu” pikavippeinä, joka ei kyl­lä pitkäl­lä tähtäimel­lä ole aut­tanut, vaan täysin päin­vas­toin. Sit­ten jos ei itse saa lainaa (luot­totiedot men­neet), niin etsitään kaveri joka saa. Sen jäl­keen voi olla pian että se kaverikin on pulas­sa lain­ois­saan. Ja yleen­sä vaikut­taa siltä, ettei sitä pikavip­piäkään ote­ta järkevään kohteeseen… todel­la ikävä tilanne.

    Elämän­hallinta on todel­lakin taito­la­ji. Paran­tamista löy­tyy aina itse kultakin.

  73. Kalle Narhu:

    Kulut­ta­jatutkimuskeskus on laaat­in­ut kohtu­ullisen min­imin viite­bud­jetit käyt­täen apunaan tutk­i­joi­ta, kulut­ta­jia ja asiantuntijoita.
    […]
    Tuos­sa on ruokavi­ite­bud­jet­ti. Alle 45-vuo­ti­aalle on las­ket­tu ruoka­menoik­si siinä 282,50 euroa kuussa.

    http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5462/2010_126_tyoseloste_ruokabudjetti

    Tuos­sa oli las­ket­tu mukaan työ­paikkaruokalankin hin­ta. Työssäkäyvät syökööt mis­sä halu­vat (vaik­ka itse syönkin eväitä kun hinta/laatu suhde ei oikein innos­ta), mut­ta toimeen­tu­lotuen oikea­ta tasoa tuol­la ei voi perustella. 

    Sam­po Smolander:

    Juus­to­ham­puri­laises­sa saat­taa olla 48 gram­man pain­oinen pais­tet­tu jauhe­li­hapi­hvi, mut­ta pihvi ei ole pelkkää pro­tei­inia, vaan paljolti vettä.

    Mäkkärin sivu­jen mukaan juus­to­ham­puri­laises­sa on 16 gram­maa proteiinia:

    TIedemieshän puhui KOLMESTA juustohampurilaisesta.
    16*3 = ?

  74. Eräs eti­ikan pro­fes­sori kom­men­toi ker­ran työt­tömyy­destä: “Kun näet kadul­la työt­tömän, lankea hänen eteen polville­si ja suutele hänen jalko­jaan, sil­lä hän on työtön, että sinä et olisi.” Luulen, että mon­en työt­tömän arki on henkises­ti kovem­paa ja kulut­tavam­paa kuin keskiver­to palkkatyö. Kuinkako­han mon­en psyyke taipuisi esim. nim­imerk­ki “lop­u­ton loma” kuvaa­maan elämäntapaan?

  75. Jot­ta toimeen­tu­lotues­ta ei syn­ty­isi Osmon maalaa­maa liian auvoista kuvaa, ker­ronpa ensikä­den­ti­et­ona, mitä tämä oikeasti on.

    Olin hyvä­palkkainen kes­ki-ikäi­nen toim­i­henkilö, jol­la oli fir­man auto, asun­toe­tu, puhe­line­tu ja mui­ta pieniä etu­ja. Työhis­to­ri­ani on katkeam­a­ton valmis­tu­mis­es­tani saakka.

    Siir­ryin yrit­täjäk­si laman alla — otin tietoisen riskin — ja tiesin, että aluk­si tuloni rom­ah­ta­vat. Lama romaut­ti niitä vielä lisää ja ennakoimaani enemmän.

    Sairas­tui jouluku­us­sa pahasti ja myöhem­min syyk­si todet­ti­in syöpä, johon paran­tu­mista paljon toden­näköisem­min kuolen. Olen nyt sairaus­lo­ma­l­la ja kul­jen hoidois­sa. Kun sairas­tu­in, kaik­ki pienet säästöni ja rahak­si muutet­ta­va omaisu­us oli jo syö­ty. Auto — jo ker­taalleen halvem­paan vai­hdet­tu — piti myy­dä. Kaup­pa­sumal­la selviy­dyin muu­tamista siir­re­ty­istä laskuista.

    Olin siis valmi­ik­si puil­la-pal­jail­la. Kos­ka tuloni, jos­ta Kelan päivära­ha las­ke­taan, on hyvin pieni, joudun tur­vau­tu­maan toimeen­tu­lo­tu­keen. Eli elän tai ken­ties kuolen toimeentulominimillä. 

    Jo puoli vuot­ta on näyt­tänyt kaiken mah­dol­lisen kur­ju­u­den, jota tämän tasoinen toimeen­tu­lo­tu­ki tuottaa. 

    - En pysty käymään suku­lais­ten tai tut­tavien luona mis­sään kauem­pana, kos­ka junaliput ovat kannal­tani hyvin kalli­ita. Mon­en päivän ruokara­ha esimerkik­si Tam­pereelle edestakaisin.
    — En voi samas­ta syys­tä osal­lis­tua per­he­juh­li­in. Enkä oikein ilkeäkään — kokeilka­a­pa ilkeäisit­tekö itse — kos­ka en kykene osta­maan mitään lah­jaa esimerkik­si rip­pi­lapselle, yliop­pi­laalle enkä voin­ut ostaa sel­l­aista myöskään 75 vuot­ta kevääl­lä täyt­täneelle isäl­leni. En myöskään voin­ut men­nä isäni syn­tymäpäiville, jot­ka jär­jestet­ti­in edempänä.
    — En voi kut­sua suku­laisiani luok­seni, kos­ka en voi oikein ruokkia heitä, kuten tapa on. Vois­in­han valit­taa köy­hyyt­tä ja kerätä kole­hdin ruokaan. Mut­ta tehkääpä te ensin niin jos luon­tonne antaa periksi.
    — En voi lähteä ystävieni kanssa esimerkik­si viikon­lop­pureis­sulle, kos­ka yksi viikon­lop­pu nielai­sisi kaik­ki rahani.
    — En tietenkään voi ostaa yhtään mitään. Eihän se ostelu ole vält­tämätön­tä, joku jo heristää sormeaan. On se, jos ain­oat ja vuosia kulute­tut kesäkengät luo­vat poh­jansa. 30–40 euroa kenki­in on iso investoin­ti. Kauhul­la odotan, että mil­loin tämä tietokone hajoaa. Ei min­ul­la ole 250 euroa halvim­paan uuteen tai luotet­taval­ta tahol­ta han­kit­tavaan takuukäytet­tyyn. Satasel­lakin saisi, mut­ta en voisi ottaa satasen riskiä, että se hajoaisi seu­raaval­la viikolla.
    — Syöpälääk­keet, käytän­nössä vain solumyrkyt, ovat halpo­ja Kela-kor­vauk­sen takia. Mut­ta en saa täyt­tä kor­vaus­ta kip­ulääkkeisi­in ym., Yht­en­sä viit­tä eri­laista kuten pahoin­voin­tilääk­i­tys, vaan niistä on alem­pi kor­vaus. Onnek­si toimeen­tu­lo­tu­ki tulee tässä vas­taan mut­ta vita­mi­init ja reseptin lop­pues­sa jotkin itse­hoitolääkkeinäkin saata­vat lääk­keet menevät pussistani.
    — Eivät ne julkiset liiken­nemuodot niin halpo­ja ole, kuten työssä ole­va kuvit­telisi. 40–45 euroa kuukaudessa, joka menee asioin­ti­in ja päivit­täi­sis­sä hoidois­sa käyn­tei­hin, on min­ulle paljon vaik­ka sitä tue­taan hieman.
    — Voin syödä aivan taval­liseen tapaan, kun­han lai­tan ruoan itse alus­ta saak­ka. (Ja syönkin henkeni edestä kuole­ma toisel­la puolen pöytää hil­jaise­na kump­pan­i­na. Nimit­täin min­un on pakko syödä vaik­ka yli vähäis­ten varo­jeni, sil­lä en saisi enää lai­h­tua, jot­ta kestäisin hoidot. Syöpä on muut­tanut kuten se tapaa, aineen­vai­h­dun­taani ja nyt pitää tanka­ta paljon ja usein, että jotain jää ravin­nok­si. Jos lai­h­dun lisää, ennus­teeni huononee. Itse asi­as­sa syöpäpoti­laiden merkit­tävim­män osan yleisin väl­itön kuolin­syy on ali­rav­it­se­mus, johon huono edeltävä rav­it­se­mus äkkiä johtaa. Myös leikkaushoito onnis­tuu merkit­tävästi heikom­min, jos rav­it­se­musti­la on huono.)
    — Net­ti ja kän­nykkä eivät “niin” paljoa mak­sa, n. 30 euroa kuukaudessa.
    — Voin anoa normin ulkop­uolisi­in vält­tämät­tömi­in menoi­hin toimeen­tu­lo­tukea ja sat­un­naisi­in harkin­nan­varaista. Tulos riip­puu virkail­i­jan sen het­kises­tä mielialas­ta. Olen kuitenkin ker­ju­un ja mieli­v­al­lan varas­sa. Kokeilkaa itse, miltä sel­l­ainen tun­tuu, jos armon­paloil­la oloa herkku­na pidätte.
    — Voin käy­dä kir­jas­tossa ja tietenkin kaikissa ilmaistapah­tu­mis­sa ja ‑palveluis­sa. Ei niitä ikäisel­leni liiem­mälti ole edes tääl­lä Helsingis­sä. Ja niiden selvit­tämi­nenkin kävisi työstä, jos ei edeltä tunne. 

    Käytän­nössä elämiseni, kuten pääosan toimeen­tu­lo­tukea saavien elo, rajoit­tuu paljolti asun­tooni ja päivit­täiseen reis­su­un kau­pas­sa ja samoil­la tulil­la vaik­ka kir­jas­tossa. Enim­mät tut­ta­vat eivät häir­itse enää pyyn­nöil­lään lähteä sinne ja tänne, kos­ka tietävät, etten voi. Eivät siis hieno­tun­teis­es­ti vaivaa sel­l­aisil­la, vaik­ka muuten ehkä pitävät yhteyttä.

    Lähim­mät suku­laiset pitävät yhteyt­tä ja käyvätkin, sil­lä tietävät taloudel­lisen ja muun ahdinkoni. Sil­loin kun heitä käy, lähdemme ulos, sil­lä ei heitä kaukaa tullei­ta voi päivää istut­taa pelkän kahvikupin ääressä. Eivätkä he hen­no olla ruokatar­jon­tani varas­sa. Niin­pä men­nään johonkin kohtu­uhin­taiseen rav­in­to­laan jut­tele­maan ja syömään. Tiedät­tekö kuin­ka paljon nolot­taa, kun he vält­tämät­tä halu­a­vat tar­jo­ta ruokani, enkä voi kieltäytyä.

    Näin pienek­si elämäni — vaiko kuole­mani? — on kutis­tunut vain puo­lessa vuodessa. Väistämät­tä ihmiskon­tak­te­ja katkeilee, kun en voi tava­ta kaikkia kuten ennen. Osalle en voi tai ilkeä selit­tää, ettei min­ul­la ole jak­samista ja tietenkään rahaa ja autoakaan enää, jot­ta voisin tul­la vaikka­pa mökilleen. Ja sit­ten he ken­ties loukkaan­tu­vat, kun kut­su ei kelpaa.

    Voisin tietenkin tar­jo­ta sairaut­eni syyk­si kaik­keen, mut­ta ei se kan­na­ta: ihmiset ovat sel­l­aisia kuin ovat ja otta­vat etäisyyt­tä. Hylkäävät entisen kaverin­sa, ja siihen itseäänkin nolot­tavaan tekoon en viit­si ketään saattaa. 

    Tämä jo riit­täisi? Ehei: jos para­nen ja pääsen ken­ties töi­hin ja tuloi­hin käsik­si, min­ul­ta kuluu var­masti vuosi hoitaa asiani sille tolalle, johon työssäkäyväl­lä lie­nee oikeus: tehdä kaik­ki siir­re­tyt han­k­in­nat, kuten rikkinäi­nen digi­bok­si, uusia kor­va­puolek­si käyneet kupit asti­akaapis­sa, auto ja vaku­u­tus, vaat­teet vuode­vaat­tei­neen, jot­ka kaik­ki ovat nyt aika lopus­sa vuosikausien yhtämit­taisen käytön jäl­keen. Pitäisi myös pala­ta ihmis­ten pari­in täältä köyhyysloukusta. 

    Sen tuhat ja miljoona asi­aa, jot­ka sil­loin kun oli hyvät tulot, hoi­tu­i­v­at huo­maa­mat­ta ja kukkaroa rasit­ta­mat­ta. Mut­ta nyt kun kaik­ki on tyyp­il­lisen toimeen­tu­lo­tuki­asi­akkaan tavoin kalut­tu seiniä myöten, on sääl­liseen mut­ta vain kohtu­ulliseen elämään kiin­nipääsem­i­nen jo jonkin­laisen kus­tan­nuk­sen ja vaivan takana.

    Ei min­un ja kaltais­teni toimeen­tu­lotues­sa olisi leikkaamista tai kade­htimista. Vain sel­l­ainen, joka ei tiedä kohdal­taan, mitä äärim­mäi­nen kur­ju­us — olkoot vaik­ka suh­teel­lista kos­ka ruokakup­pi­han on täysi ja läm­pö­pat­teri tuo läm­pöä talvel­la — onkaan, voi halu­ta min­ul­ta ja kaltaisil­tani vielä jotain pois. 

    Vaan aina tun­tuu löy­tyvän otta­jia. Mihin te min­un ja kaltais­teni ryysyköy­hien päivit­täiseen elämiseen vält­tämät­tömät muu­ta­mat eurot tarvit­sette, olisi muka­va kuulla.

    Ehkä tarkoi­tus on hyväkin — täy­tyy olla kos­ka ajat­te asi­aa kiivaasti — ja nyt olisi muka­va kuul­la, mil­laiseen hyvän­tekeväisyy­teen saa­nen ken­ties osal­lis­tua aloit­teestanne. Luotan toki siihen, että jaat­te min­ul­ta otta­manne pen­noset oikeu­den­mukaises­ti, kuten aina tähänkin saak­ka, eikö totta?

  76. “Perus­tu­lo olisi ihan kau­nis aja­tus, mut­ta vaikea uskoa että byrokraatit luopuisi­vat leipäpu­us­taan.… /…lienee selvää että mikään poli­it­ti­nen taho ei voi ilmoit­taa tavoit­teek­seen irti­sanoa 75% Kelan ja muiden vas­taavien instanssien työntekijöistä.”

    Kaik­ki suo­ma­laiset yri­tyk­set ovat kil­van irti­sanoneet työn­tek­i­jöitään viimeisen kymme­nen vuo­den aikana, ja tuhat­määrin. Sen on vaan annet­tu tapahtua.

    Sel­l­ainen yhteiskun­ta on jo kadotet­tu, mis­sä pär­jäisi yhdel­lä ammatil­la tai että saisi koko elämän kestävän työ­suh­teen, no riip­puen vähän alas­ta, joil­lakin aloil­la ei vaiku­ta ole­van kuin krooni­nen työvoimapula. 

    Tietenkin se vähän sat­tuu, tun­tuu kipeältä kun irti­san­o­taan, mut­ta meil­lähän on suuren­moi­set uudelleenk­oulu­tus­mah­dol­lisu­udet. Kaik­ki on vain itses­tä kiin­ni saako työ­paikan vai ei, työl­listämis­tuk­itöil­läkin pysyy elos­sa, oletet­tavasti myös kelavirkail­i­ja ellei täl­lä ole jokin val­lan erikoinen elimistö.

    Meil­lähän olisi sit­ten perus­tu­lo­ma­lli, voisi jäädä vaik­ka kokon­aan työleämästä ja elel­lä niin. Siitä var­maan voisi säästääkin, että voisi tehdä jonkun pikku matkan ker­ran vuodessa. Vaik­ka Lappiin.

    Tärkein­tä on ettei menetä elämän­hallintaansa kuten se kansanosa jol­la on mm suurim­mat päi­hdeon­gel­mat (työskäyvistä yli 40%:lla on vaka­va päi­hdeon­gel­ma). Kur­jaa elämää kun viina vie.

  77. “Minäpä vaan luulen että suurin osa näistä tapauk­sista on niitä, jois­sa yhteiskun­ta koulut­taa johonkin jota ei tarvita”

    Ker­ropa var­masti työl­listävä ala. Se lie­nee hoito­työ, mut­ta se vie yhteiskun­nan rahaa, ei tuo sitä.

    Mitä mui­hin aloi­hin tulee, niin jotkut työl­listyvät ja toiset eivät. Se riip­puu sat­tumas­ta ja per­soonas­ta. Kun vas­tavalmis­tunut insinööri ottaa ham­puri­lais­du­unin oman alan työtä odot­taes­saan, niin siihen saat­ta­vat kar­i­u­tua toiveet oman alan työ­paikas­ta loppuelämäksi.

  78. Nim­imerk­ki ‘Lop­u­ton loma’ on ilmeis­es­ti feik­ki, sen ver­ran on ker­to­muk­ses­sa ris­tiri­ito­ja. Ei ole ker­tomansa mukaan töis­sä mut­ta toises­sa kohtaa kir­joit­taa ris­tiri­itais­es­ti, että menet­täisi 3 kuukau­den kesäloman.

    Jostain syys­tä tun­tuu, että tänne myös sepitetään kek­sit­tyjä tari­noi­ta, joiden avul­la ikään kuin yritetään todis­taa oman hypo­teesin paikkansa pitävyys.

    ‘Ade­no­can’ ker­to­muk­ses­sa oli usei­ta piirteitä, joiden olen tot­tunut kuu­lu­van toimeen­tu­lotuen varas­sa elämiseen. Surulli­nen mut­ta hyvin uskot­ta­va. Toiv­ot­tavasti Ade­no­ca selviy­tyy koettelemuksesta.

    Eräs toimeen­tu­lo­tukielämisen suuri ja tois­tasiek­si ratkaise­ma­ton epäko­h­ta on jos sin­ul­la on luot­to­ja kun tiput toimeen­tu­lotuelle. Niistä voi toki neu­votel­la luo­to­nan­ta­jan kanssa mut­ta jos se ei onnis­tu on edessä pakkoper­in­tä, luot­to­häir­iömerk­in­tä ja useis­sa tapauk­sis­sa ulosot­to. Huvit­tavaa on, että jos uloso­to­ssa jostain saamis­tasi tuloista ulos­mi­tataan velko­jasi saat vas­taavasti suurem­man sum­man toimeen­tu­lo­tuke­na. Eli tosi­asi­as­sa velko­jasi mak­se­taankin toimeen­tu­lotues­ta. Olen vuosien var­rel­la huo­maut­tanut epäko­hdas­ta min­is­ter­iölle mut­ta mitään ei ole tehty asian korjaamiseksi.

    ‘Tiedemiehen’ matemaat­tisen tark­ka laskel­ma ja ehdo­tus siir­tyä 1 euron hin­taisi­in 3 kpl/vrk ham­puri­laisi­in ikään kuin osoituk­se­na että toimeen­tu­lo­tu­ki on elämiseen riit­tävä oli min­un mielestäni jo toimeen­tu­lotuen varas­sa elävien rien­aamista. Perusturvan/toimeentulotuen tehtävä on kuitenkin tar­jo­ta hiukan enem­män kuin pelkkä ihmisen hengis­sä pitäminen.

    ‘Heikin’ neu­vo leipoa itse leipän­sä oli hyvä. Leivän leipomi­nen on yllät­tän help­poa ja edullista kau­pan leipi­in ver­rat­tuna. Per­heelli­nen säästää siinä aika taval­la. Lisään­tynyt uuninkäyt­tö sähkölaskus­sa mak­se­taan toimeen­tu­lotues­sa että huoli siitä on turha. 

    Menee off-top­ic jos tässä ryhty­isin paasaa­maan kovin leipäpi­toisen ruokavalion epäko­hdista vaik­ka itse leiv­o­tut leivät lisäaineet­tom­i­na parem­pia ovat kuin massaleivotut.

  79. Ris­to: Kiitos kor­jauk­ses­ta, niin­hän Tiedemies tosi­aan puhui kolmes­ta euron hin­tais­es­ta juus­to­ham­puri­lais­es­ta, minä jotenkin luin huoli­mat­tomasti ja jäi kol­mo­nen huomaamatta.

  80. Riit­ta, erään asperg­er-lapsen isän hir­sipu­uhu­umo­ria: lääkäri sanoo sitä asperg­erik­si mut­ta Otaniemessä sitä kut­su­taan oppimiskyvyk­si. Riip­puu asteesta ja tapauk­ses­ta käytän­nössä nor­maaleil­la työ­markki­noil­la, ruot­sis­sa on tosin onnis­tut­tu työl­listämään hyvinkin vaikei­ta tapauk­sia kood­in, satel­li­it­tiku­vien, tms. datan analysoin­ti­in. Nor­maali-ihmi­nen tur­tuu het­kessä eikä enää huo­maa harv­inaisia poikkeamia sik­si kun ne ovat harv­inaisia, ongel­ma mm. lento­kent­tien turvatarkastuksessa.

  81. Tpyy­lu­o­ma:

    Väitän pokkana että mah­dol­lis­es­ti jopa enem­mistö aikui­sista ihmi­sistä on avun ja kädestäpitämisen tarpeessa jos­sain määrin, eli ei omaa riit­tävää elämän­hallintaa. Ja tästä huole­htii van­hem­mat, puolisot, kaver­it, jne. 

    Voihan räh­mä, me eläm­mekin siis ihan todel­lises­sa maail­mas­sa. Nyt meni taas kaik­ki kau­ni­it mallit perseilleen 🙁

    Mut­ta vakeavem­min: Jos ne läheiset eivät osaa/halua aut­taa, tai niitä ei ole, niin menee tosi vaikeak­si. Edes minä — joka sen­tään olen Pohjois-Euroopan neljän­nek­si vii­sain mies — en kykene sel­l­aista jär­jestelmää luo­maan, joka tuon korjaisi.

    Sen sijaan me voimme kyl­lä erin­näisil­lä sään­nök­sil­lä (ter­veisä SAK:lle), tyh­mil­lä tuk­i­jär­jestelmil­lä ja veroil­la (ter­veisiä Eduskun­nalle) potkia suurem­pia määriä ihmisiä “ulos”.

    Jospa nyt pois­taisimme niitä ennenkuin ruve­taan freudeiksi?

    Kari

  82. TM, olelete­taan että eduskun­nan val­taa syvä huoli siitä että avus­tuk­sia käytetään viinaan, tupakkaan ja ties mihinkä eikä ruokaan, liikun­taan ja muuhu­un vält­tämät­tömään ja hyödyl­liseen. No Luot­tokun­ta­han on kehit­tynyt tähän ratkaisun, esimerkik­si loun­nas­setil­lä saa ostaa vain ruokaa. Joten jae­taan niitä, kult­tuuriseteleitä, liikun­taseteleitä. Tästä tosin ei seu­raa raitista, savu­ton­ta, liikun­nal­lista ja kul­turel­liä köy­häl­listöä vaan vireät markki­nat ko. seteleille.

    Ihan minkä tahansa jol­la on jälleen­myyn­tiar­vo jakamises­sa on sama ongel­ma. Toinen ongel­ma on se että siitä että ihmiset käyt­tää tukieu­roaan vääri­in asioi­hin ei seu­raa että virkamies tai lain­säätäjä tietäisi keskimäärin parem­min miten kunkin ne tulee käyt­tää, luul­tavasti tuo johtaisi vielä huonom­paan lopputulokseen.

    Kon­ser­vati­iveista sen ver­ran että ei niin vähää huvit­taval­la taval­la he on väärässä ihan samoista syistä kuin pahin kukka­hat­tutäti. Kon­ser­vati­ivi kysyy että mik­si vaan jae­taan rahaa sen sijaan että puu­tut­taisi­in varsi­naisi­in syi­hin? Ja syy tässä nar­rati­ivis­sa on ihmis­ten laisku­us, tyh­myys, moraalit­to­muus, tms. huo­nous taval­la tai toisella.

    Ensin­näkin, tuo on vähän tau­tol­o­gista, jos se että ihmi­nen toimii huonos­ti on evi­denssiä siitä että hänel­lä on jotenkin huonot arvot. Vrt. Rylen regressio.

    Toisek­si, huono-osaisu­us on suh­teel­lista. Läh­es kaik­ki ihmiset ovat jos­sain määrin laisko­ja. Olete­taan aja­tusleikkinä että tuo yksi omi­naisu­us määrää työl­listymisen, eli ihmiset pan­naan tuon perus­teel­la jonoon ja laiskin 5% ei työl­listy. Jos ihmis­ten keskimääräi­nen laisku­us jonkun ryhtili­ik­keen myötä vähe­nee niin edelleen on 5% työt­tömyys, vaik­ka kokon­ais­tuot­tavu­us toki kas­vaa. Jos noi­hin 5% kohdis­te­taan jotain kuri­tus­toimia jot­ka vähen­tevät laisku­ut­ta niin sit­ten se seu­raavaa 5% jää työt­tömäk­si. Sama kos­kee esimerkik­si ter­veyt­tä, osa työkyvyt­tömistä on absolu­ut­tisen työkyvyt­tömiä, mut­ta lopuil­la vai­vat vain laske­vat tuottavuutta.

    Kol­man­nek­si, arkire­al­isi­mi. Jos suun­nitel­laan käyt­töli­it­tymää niin ei suun­nitel­la parem­pia käyt­täjiä. Jos koulu­ope­tus ei toi­mi niin hyväksyt­tävä seli­tys tuskin on että kun oppi­laat on niin kovikalloisia, vaik­ka ne sitä oli­si­vatkin. Liiken­nesään­nöt ja nopeusra­joituk­set tehdään siitä lähtöko­hdas­ta että kul­jet­ta­jat on aika surkei­ta. Mik­si ihmeessä sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmä pitäisi rak­en­taa jotenkin parem­pia ihmisiä varten?

    Se kukka­hat­tutäti ja kypärä­pap­pi halu­aa kumpikin jotenkin tehdä ihmi­sistä parem­pia koulu­tuk­sen, sank­tioiden, normien, tapakas­vatuk­sen, jne. kaut­ta. Eikä tämä sinän­sä ole vält­tämät­tä väärin, käsit­tääk­seni on ihan empi­iri­nen tosi­a­sia että nykya­jan tyh­mem­mätkin on fik­sumpia kuin keskiver­toih­mi­nen sata vuot­ta sit­ten, eli kyl­lä val­is­tus toimii. Mut­ta suh­teel­lisi­in eroi­hin se ei auta.

  83. En ole samaa mieltä näistä elin­tarvike­talouden laskel­mao­let­tamista, mut­ta ne ovat sen ver­ran mie­lenki­in­toisia että voisi hie­man pyöritel­lä jotain oletusarvoja. 

    Jos ihmi­nen leipoo leipän­sä itse, ja käyt­tää uunia, niin se kulut­taa sähköä, ja siinä ensim­mäi­nen ero on että tuleeko se katol­la olev­as­ta aurinkopa­neel­ista vai ydin­voimalas­ta vai mis­tä. Täy­tyy kuitenkin muis­taa että myös kau­pan käyt­tämä uuni kulut­taa sähköä (vaik­ka se on suurem­pi ja kulut­taa leipää kohden vähem­män), ja se tarvit­see pal­ka­llisen työn­tek­i­jän toimi­ak­seen. Yleen­sä kau­pan taloudel­lis­es­ti huokeampi tuote muo­dos­tuu siitä, että niihin on tunget­tu ties mitä kemikaale­ja jon­ka ainakin minä koen negatiiviseksi.

    Mar­jo­jen kohdal­la suurin kysymys on tietysti että onko säilömiseen käytet­tävä pakastin peru­soikeus, itse määritän peru­soikeudet mielu­um­min tyylil­lä jääkaappi+pakastin kuin x‑määrä euro­ja kuukaudessa. Mut­ta tässäkin pitää muis­taa että jos ostaa kau­pas­ta niin joku on ne sin­nekin poiminut.

    Niin, ja itsekin elän niin hitaasti että leivon jopa omat leipäni itse. Ja valmis­tan sitä­pait­si kaiken muunkin ruuan itse, vaik­ka kyse ei ole taloudel­lis­es­ta niukkuudesta.

    P.S. Ajatelkaa tilan­net­ta jos­sa kotona leiv­ot­tuun leipään lorautet­taisi­in muiden raa­ka-ainei­den ohel­la jotain säilöntäkemikaalia.

  84. Tuen määrän riip­pumi­nen virkail­i­jan sen het­kises­tä mielialas­ta on valitet­tavasti totis­in­ta totta.

    Esimerk­ki elävästä elämästä: Tut­tu on opiske­li­ja ja sairas­taa masen­nus­ta (lääkärin diag­noosi, käy ter­api­as­sa) ja on mallies­imerk­ki väli­in­putoa­jas­ta, kun on pakko olla joko 100 % opiske­li­ja tai 100 % sairaslomalla.

    Hän jou­tui tur­vau­tu­maan sos­su­un, jos­sa erääl­lä käyn­tik­er­ral­la virkail­i­ja päät­ti leika­ta hänen vuokran tukeaan, kos­ka vuokra oli “liian korkea”. Tut­tu lainasi lop­pu­ra­hat van­hem­mil­taan. Myöhem­min taas asioidessaan sos­sun kanssa — valmis­tautuen nyyhkimään asioitaan selvit­täessään — toinen virkail­i­ja tote­si hänen ole­van yleisen asum­istuen piiris­sä eikä leikan­nut vuokran tues­ta. Tut­tu lähti koti­in läh­es itkien — sil­lä ker­taa onnesta.

  85. Itse asi­as­sa nuorten työl­lisyysaste on jo 15 % alem­pi kuin 80-luvul­la ja jopa 20 % alem­pi kuin 60-luvulla.Se merk­it­see n 100000 ‑150000 työl­listä vähemmän .

    Vas­taavasti ikään­tynei­den , 55–64-vuotiaiden työl­lisyysaste on nousussa.

    Eli nuoret ovat yhä enenevässä määrin työelämän ulkop­uolel­la ja van­ho­ja pakote­taan kor­vaa­maan nuoret työn vieroksujat.
    Samaa koru­ton­ta kieltä puhuu Stakesin toimeen­tu­lo­tuk­i­ti­las­tokin: Toimeen­tu­lotuen saa­jista n 100000 on 18–29-vuotiaita eli parhaas­sa työiässä olevia

    http://www.stat.fi/til/tyti/2009/tyti_2009_2010-02–16_kat_001_fi.html

    http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Sosiaalipalvelut/Toimeentulotuki/vuositilasto.htm


  86. Kaik­ki suo­ma­laiset yri­tyk­set ovat kil­van irti­sanoneet työn­tek­i­jöitään viimeisen kymme­nen vuo­den aikana, ja tuhat­määrin. Sen on vaan annet­tu tapahtua.

    Ja sit­ten pelas­tavak­si enke­lik­si ilmoit­toit­taut­tuu työvoimavi­ra­nomainen näin :


    TE-toimis­ton tehtävänä on seu­ra­ta työ­tar­jousten osu­vu­ut­ta. TE-toimis­to saa tiedot työ­tar-jouk­sen tulok­sel­lisu­ud­es­ta ensisi­jais­es­ti työn­hak­i­jal­ta. Jos työ­tar­jous ei johtanut työ­suh­tee-seen, TE-toimis­ton tulee arvioi­da yhdessä työn­hak­i­jan kanssa syitä tähän. Eri­ty­istä huo-mio­ta tulee kiin­nit­tää siihen, onko työ­tar­jouk­sen myötä nous­sut esille työn­hak­i­jan työn­ha-kutaitoi­hin, osaamiseen tai työ­markki­navalmiuk­si­in liit­tyviä kehittämistarpeita.

    Lähde:
    TEM/1209/03.01.04/2011

    Eli ylläol­evas­sa hiukan vih­jat­ti­in siihen suun­taan, että parem­pi olisi löytää pitkit­tyneen työt­tömyy­den perus­teel­la työtä vaik­ka ilman palkkaa.

  87. GranpaIg­or:

    Nim­imerk­ki ‘Lop­u­ton loma’ on ilmeis­es­ti feik­ki, sen ver­ran on ker­to­muk­ses­sa ris­tiri­ito­ja. Ei ole ker­tomansa mukaan töis­sä mut­ta toises­sa kohtaa kir­joit­taa ris­tiri­itais­es­ti, että menet­täisi 3 kuukau­den kesäloman.

    Niin, tai sit­ten hän puhuu 3 kuukau­den kesälo­mas­ta, kos­ka niin kauan (oikein hyväl­lä tuuril­la) kesä Suomes­sa voi äärim­mil­lään kestää.…

    Sen huo­maa, että joil­lakin on vaikeuk­sia uskoa, että kukaan voisi viihtyä toimeen­tu­lotuel­la, joten toisin ker­tovien täy­tyy olla valehtelijoita. 

    Omas­ta puolestani vain toteaisin, että Az:n ja Ade­no­can mil­tei ain­oat yhdis­tävät tek­i­jät lienevät, ettei min­ul­la ole syytä epäil­lä kir­joi­tusten totu­u­den mukaisu­ut­ta, ja että he kumpikaan tuskin ovat hyviä kuvauk­sia “keskimääräis­es­tä” toimeen­tu­lotuen asi­akkaas­ta. Jos oman toiveeni mukaises­ti tuki kor­vat­taisi­in nyky­istä normia pienem­mäl­lä kansalais­pal­ka­lla, sen ker­naasti voisi mak­saa selvästi korotet­tuna ihmiselle, joil­la on selkeä lääketi­eteelli­nen syy työkyvyt­tömyy­teen tai tun­tu­vasti alen­tuneeseen työkykyyn.

  88. Perus­tur­va saat­taa houkut­taa yksineläjiä, joil­ta on kadon­nut into yhteisku­nan ja osin itsen­sä suh­teen, mut­ta per­heel­liselle — vaikka­pa sel­l­aiselle, jon­ka puoliso on töis­sä — perus­tur­va ja byrokra­tia on tava­ton­ta kyykyt­tämistä, joka useis­sa tapauk­sis­sa repii per­heen hajalle. Jol­loin saadaan sel­l­ainen yksinäi­nen työtön, joka saa helpom­min eri­laisia kor­vauk­sia ja avus­tuk­sia — rahaa — jol­la hoitaa kas­vavaa syrjäytymistään.

    Kansalais­palkkaa ja ihmis­ar­voista olemista kohti siis. Mielu­usti sel­l­aista, jos­sa mah­dol­lisim­man moni han­kkisi edes osan elan­nos­tan ns. rehellisel­lä työllä.

  89. tpyy­lu­o­ma:

    Tästä tosin ei seu­raa raitista, savu­ton­ta, liikun­nal­lista ja kul­turel­liä köy­häl­listöä vaan vireät markki­nat ko. seteleille.

    No entä jos jae­taan ruokaa, liikun­taa ja kulttuuria?

    Toinen ongel­ma on se että siitä että ihmiset käyt­tää tukieu­roaan vääri­in asioi­hin ei seu­raa että virkamies tai lain­säätäjä tietäisi keskimäärin parem­min miten kunkin ne tulee käyt­tää, luul­tavasti tuo johtaisi vielä huonom­paan lopputulokseen.

    Siis sä väität, että huonon elämän­hallinnan omaavalle tyyp­ille pitää antaa rahaa mielu­um­min kuin ruokaa ja suo­jaa? Paskat pitää.

    Toisek­si, huono-osaisu­us on suhteellista.

    No se on sekä absolu­ut­tista, että suhteellista.

    Läh­es kaik­ki ihmiset ovat jos­sain määrin laiskoja.

    Niin suun­nilleen kaik­ki omi­naisu­udet osuu johonkin jakau­maan. Siitä ei seu­raa, että laisku­ud­es­ta pitäs palkita.

    Jos noi­hin 5% kohdis­te­taan jotain kuri­tus­toimia jot­ka vähen­tevät laisku­ut­ta niin sit­ten se seu­raavaa 5% jää työttömäksi.

    Sä et voi oikeesti luul­la, että työ­paikko­ja on joku fik­sat­tu määrä? Se miten mon­elle on töitä riip­puu siitä miten tuot­tavia työn­tek­i­jät on. Jos jen­gi olis vähem­män laisko­ja jonkun takia, niin ne olis parem­pia työn­tek­i­jöitä ja niille olis enem­män töitä.

    Mik­si ihmeessä sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmä pitäisi rak­en­taa jotenkin parem­pia ihmisiä varten?

    No eihän niin halu­ta tehdä, vaan sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmästä halu­taan sel­l­a­nen, että ne ei tee ihmi­sistä huono­ja ja että hyvät ihmiset ei val­itse jäädä elämään muiden rahoilla.

    Mut­ta suh­teel­lisi­in eroi­hin se ei auta.

    Ja samal­la peri­aat­teel­la ei kantsi mak­saa tulon­si­ir­to­ja, kos­ka silti jen­gin voi pistää järjestyk­seen tulo­jen suhteessa?

  90. Kun ei oikein enää jut­tu jatku, niin uus­fill­risti­na n. 200 euron fil­lar­in työt­tömyysko­r­vauk­sista säästäneenä ja fil­lar­in osta­neena kysyn Osmol­ta, että :

    -minkä fil­lar­i­valmis­ta­jan fil­lar­il­la ajat maanteillä
    ‑paljonko on keskinopeutesi minkäkin pituisel­la lenkil­lä (20, 50 100, 200 [km] osamatkoilla)

    -kuin­ka usein ajat minkäkin pitu­ista lenkkiä

    Että ei tässä kysel­lä kenenkään vaatekaap­pi­en sisältöjä — vaan parem­minkin polkupyörien kor­jaustilo­jen työkaluista ..

  91. Kol­man­nek­si, arkire­al­isi­mi. Jos suun­nitel­laan käyt­töli­it­tymää niin ei suun­nitel­la parem­pia käyt­täjiä. Jos koulu­ope­tus ei toi­mi niin hyväksyt­tävä seli­tys tuskin on että kun oppi­laat on niin kovikalloisia, vaik­ka ne sitä oli­si­vatkin. Liiken­nesään­nöt ja nopeusra­joituk­set tehdään siitä lähtöko­hdas­ta että kul­jet­ta­jat on aika surkei­ta. Mik­si ihmeessä sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmä pitäisi rak­en­taa jotenkin parem­pia ihmisiä varten? 

    Hyvin kir­joitet­tu!

    En kyl­lä ole ihan var­ma tuos­ta koulu­opetuk­ses­ta ja ‑koulus­ta, tai yleen­säkään mis­tään, mis­sä suun­nit­teli­jat eivät ole tekni­ikan tai tur­val­lisu­u­den ammat­ti­laisia. Opet­ta­jat tup­paa­vat narise­maan siitä, miten huonos­tikas­vatet­tu­ja ja muutenkin han­kalia muk­sut nykyään ovat. Voivat ollakin, mut­ta sen kanssa on nyt vain elet­tävä ja koulutet­ta­va opet­ta­jat kohtaa­maan kaiken­laisia lap­sia ja perheitä. 

    Ja päiväkodeis­sa… jos nähdään ongel­ma, niin se yritetään ratkaista val­is­ta­mal­la van­hempia eikä kor­jaa­mal­la jär­jestelmiä. Las­ten lomista kysel­lään ennen kuin van­hem­mat tietävät omansa ja kun loma-aikaan päiväkoti­in tuo­daan vähem­män ja ihan eri lap­sia kuin on ilmoitet­tu, niin seu­raa­vana vuon­na lapus­sa lukee, että ilmoi­tus on sito­va, mut­ta van­hem­mat edelleen varaa­vat var­muu­den vuok­si hoitopaikan (ei sitä las­ta tul­la kuitenkaan kotoa hake­maan). Kun portin luk­i­tuk­ses­sa vikaa ja se on vaikea saa­da kun­nol­la sul­jet­tua, niin arvon ammat­tikas­vat­ta­jat ratkai­se­vat ongel­man tapetoimal­la osas­to­jen seinät ja portin paper­i­la­puil­la, jos­sa lap­si­aan tuovia ja vieviä van­hempia käs­ketäänn sulke­maan port­ti kun­nol­la (lop­ul­ta yksi akti­ivi­nen tekni­ikan alal­la työsken­televä äiti ehdot­ti, josko kiin­teistöpuolelta pyy­det­täisi­in sel­l­aista investoin­tia las­ten tur­val­lisu­u­teen, että portin luk­i­tus kor­jat­taisi­in hel­pos­tilukit­tavak­si. Ei men­nyt viikkoakaan, kun port­ti oli kor­jat­tu ja sen jäl­keen port­ti myös aina lukit­ti­in kunnolla).

  92. Riit­ta, erään asperg­er-lapsen isän hir­sipu­uhu­umo­ria: lääkäri sanoo sitä asperg­erik­si mut­ta Otaniemessä sitä kut­su­taan oppimiskyvyksi. 

    Minä taas olen kuul­lut erään asperg­er-las­ten tutk­i­jaisän sanoneen, että kun­han hän saa lapsen­sa jotenkin koulu­tusjär­jestelmän läpi, hän järkkää heille tutk­i­jan­paikat yliopis­tos­ta. Valitet­tavasti ADHD:n kanssa ennuste ei ole ihan yhtä hyvä.

    Minus­ta az ja Ade­no­ca edus­ta­vat tässä toimeen­tu­lo­tuki­asi­as­sa kah­ta eri puol­ta. Toinen on valin­nut osansa vapaae­htois­es­ti ja on ter­ve (asperg­er ei ole varsi­nais­es­ti sairaus, vaan nip­pu luon­teen­pi­irteitä, jot­ka usein han­kaloit­ta­vat nor­maalielämää), toinen on sairastues­saan joutunut osaan, jota ei ole halun­nut. Toinen ei häpeä osaansa, vaik­ka ehkä olisi syytä, toinen taas häpeää köy­hyyt­tään, vaikkei siihen ole mitään syytä. Toisel­la on voimia selvit­tää oikeuten­sa ja selvitä tukivi­idakos­sa, toisen voimat vie sairaus ja sen hoitoon sitoutuminen.

    Kun täy­del­listä jär­jestelmää ei ole, niin pohjim­mainen kysymys kuu­luu: kumpi on pahempi asia, 1) se, että az pääsee elämään pum­mil­la, vai 2) se, että Ade­no­can elämä on varsin rankkaa. 

    Minä äänestän kakkosta.

  93. Työn­teossa moti­vaa­tio on tärkeää.

    Olen teknil­lisen yliopis­ton käynyt 30‑v mies. Tein tutkin­non lop­pu­un aikataulun mukaan ja työl­listyin. Pääsin muu­ta­mas­sa töis­säolovuodessa palkkake­hi­tyk­sessä noin 48kE vuosipalkkaan.

    Sit­ten hirt­ti kiin­ni. Irti­sanouduin itse, mikä merk­it­see vajaa­ta ansiosi­don­naista. Tajusin, että tekemäl­lä työtä ylip­itk­iä päivä ja mak­samal­la siitä veroa hyödytän vain mui­ta mut­ta en saa itse juuri mitään takaisin. En ole sosi­aalis­es­ti lah­jakas enkä tuskin saa koskaan vaimoa tai per­het­tä. Mik­si raataisin muiden puolesta? 

    Löin täysin läskik­si, myin asun­toni ja irtaimen omaisuuteni ja sijoitin sen kul­taan (jos euro rom­ah­taa). Sitä sos­su ei näe. Nyt elän toimeen­tu­lotuel­la ja vietän vapaa­her­ran elämää.

  94. Vihreät menet­tivät paljon Mat­ti Wuores­sa joka kir­joit­ti vuon­na 1993 ilmestyneessä “Titancin kan­si­tuolit” teok­ses­saan näin:

    ”Reaal­isosial­is­min kuk­istut­tua lib­er­al­is­mi on osoit­tau­tunut sisltä tyhjäk­si ja elin­voimal­taan ehtyneek­si. Olemme todis­ta­mas­sa val­is­tuk­sen ajan suuren poli­it­tisen tari­na kään­tymistä lopuilleen. Tämä kään­neko­h­ta ilme­nee nyt syvänä poli­it­tise­na legim­i­taa­tiokri­is­inä, joka leimaa vuo­sisadan lop­pua Euroopas­sa ja Yhdysvalloissa.
    Reaal­isosial­isimin rau­niokasan siivoamisen jäl­keen meitä kohtaa vielä vavah­dut­tavampi näky, lib­er­al­is­min kri­isi. Kun kat­somme Sak­saa, Ran­skaa, Ital­i­aa, Englan­tia, euroop­palaisen talon kul­makiviä, vau­ri­ot ovat selvästi nähtävissä.
    Mut­ta hajoamis­es­ta syn­tyy vähitellen uut­ta. Tulos­sa on uusi aate­his­to­ri­alli­nen kaari, joka perus­tuu luon­non ja ihmisen välisen kestäväm­män vuorovaiku­tuk­sen hyväksymiselle. Tämä ei ole mah­dol­lista raaim­man mah­dol­lisen markki­na­t­alouden olois­sa, mut­ta se ei mis­sään tapauk­ses­sa ollut mah­dol­lista myöskään raaim­man mah­dol­lisen reaalis­sosial­is­min oloissa.
    Mei­dän on pakko muut­taa tuotan­to- ja kulu­tustapo­jam­mme ja koko taloudel­lista ajat­telu­amme ja käytän­töämme tai muuten on vain yksi suun­ta, lujaa alaspäin.”

    Mis­tä hän tiesi?

  95. Nuorten osal­li­tu­mi­nen työelämään on ollut laskus­sa jo pitkään , nuorten 15–29-vuotiaiden työl­lisyysaste on laskenut 80-luvul­ta n 15 %-yksikköä (http://www.stat.fi/til/tyti/2009/tyti_2009_2010-02–16_kat_001_fi.html*)

    Vuon­na 1990 koulu­tuk­seen osal­lis­tui 38,8 % vuon­na mut­ta 1995 luku oli 46,4 % (OECD 1999), joten koulu­tuk­seen on siir­tynyt vain osa.

    Sen sijaan ikään­tynei­den työl­lisyyaste on nous­sut sam­na Tilas­tokeskuk­sen tiedon mukaan hiemen enem­män eli nuorten vetäy­tymi­nen työstä kor­vataan teet­tämäl­lä työt iäkkäillä.

    Nuoret ovat myös toimeen­tu­lo­tuk­iluukul­la innokkaim­min esim 2009 toimeen­tu­lo­tukea sai n 377000 henkilöä, heistä 18- 30-vuo­ti­ai­ta oli n 100000 eli n 25 %

  96. Itsekään en ole eurois­sa palkkaa saanut, eli perus­tur­val­la elämis­es­tä on vuosien kokemus.
    Mielestäni maail­ma on menos­sa kohti “tuhoa” ja linko­la on oikeil­la jäljil­lä. Mei­dän hal­li­tus toteut­taa väestönkasvua kiihdyt­tävää poli­ti­ik­ka, joka kohdis­tuu koti ja ulko­mai­hin mon­in­tavoin. Sik­si on oikein imeä jär­jästelmästä rahaa kuin tukea sitä.
    Perus­tur­val­la tulee toimeen erit­täin hyvin. Min­ul­la menee pakol­lisi­in menoi­hin kuus­sa vain 180 euroa kat­taen kaik­ki laskut,10M netin, ruoat vaat­teet jne. Tilaan läh­es kaiken ulko­mail­ta tar­jouk­sista hal­val­la tai huu­to netistä, kirp­pareil­ta. Sen takia omis­tan huonekka­lut käsin sido­tul­la jousil­la, kat­tokru­u­nun, kaik­ki kon­solit ja hyvän pc:n. Ruokanikaan ei ole huonoa vaan esim kivialustal­la tehtyä italia tyylistä piz­zaa ja perinne ruokia kar­jalan­pi­irakoi­ta, kukko­ja joka viikko. Har­ras­tuk­seni ovat: Taiteen tekem­i­nen laidas­ta laitaan, van­hat polkupyörät, ruon­lait­to, pelaami­nen ja datailu. Suun­nitelmis olis euroopan kierte­ly pyörällä.
    Ker­ran olin vedon takia siivous alan työhaas­tat­telus­sa, mut­ta en saanut paikkaa. Jäl­keen päin Sos­sutäti epäili että kyseinen ala ei palkkaa tyhjän cv:n omaavia kantaSuomalaisia.

  97. lisätään vielä: Tulee rom­ah­dus ja nälän­hätä tule­valle sukupolvelle ja halu­aisin sen kohdis­tu­van mielu­um­min syyllisiin.
    Ja vas­tataan otsikolle:
    Aina min­ua jos se on yli 180 euroa kuussa.

  98. ‘Tiedemiehen’ matemaat­tisen tark­ka laskel­ma ja ehdo­tus siir­tyä 1 euron hin­taisi­in 3 kpl/vrk ham­puri­laisi­in ikään kuin osoituk­se­na että toimeen­tu­lo­tu­ki on elämiseen riit­tävä oli min­un mielestäni jo toimeen­tu­lotuen varas­sa elävien rien­aamista.

    En minä sel­l­aista ehdot­tanut. Otin sen esimerkin siinä yhtey­dessä, jos­sa pohdin elämän­hallintaon­gelmien tuo­mia rahaon­gelmia, että yksi niistä ongelmista on se, että syödään roskaruokaa. Kaik­ki roskaruo­ka — esimerkkinä siis mäkkärin euron juus­to­ham­puri­lainen — ei ole suh­teet­toman kallista. Siis point­ti­na ei ollut, että toimeen­tu­lotuel­la elävän pitäisi syödä niitä.

    Se, että täl­laisen tulkin­nan asi­as­ta teet, osoit­taa mielestäni vain riidan­haluisu­ut­ta, aivan kuten aiem­mat kom­ment­tisi Osmolle, kun vaa­dit hän­tä tilille yhdestä sana­muo­dos­ta, jon­ka pystyi pahan­tah­toisel­la tulkin­nal­la ymmärtää virheel­lisek­si väit­tämäk­si opiske­li­joiden asemasta. 

    On siis ilmeistä, että joidenkin mielestä mikä tahansa pohd­in­ta perus­tur­van ja toimeen­tu­lotuen tasos­ta ja tarkoituk­sen­mukaisu­ud­es­ta on joidenkin kir­joit­ta­jien mielestä suo­ranaista “rien­aamista”, jos on edes syytä epäil­lä, että pohd­in­ta voisi johtaa sel­l­aiseen tulok­seen, että sosi­aal­i­tur­van pahin ongel­ma ei ehkä olekaan siinä, että sitä mak­se­taan liian vähän.

    Perusturvan/toimeentulotuen tehtävä on kuitenkin tar­jo­ta hiukan enem­män kuin pelkkä ihmisen hengis­sä pitämi­nen.

    Niin, tässä on mielestäni olen­naista kyl­lä pohtia sitä, mikä on tehtävä, ja mikä on paras keino toteut­taa se tehtävä. Kun näis­sä perus­tur­van varas­sa elävien puo­lus­tus­puheis­sa yleen­sä lähde­tään ikäänkuin aksiomana siitä, että tehtävä on se, että annetaan mah­dol­lisim­man paljon rahaa, joten kaik­ki ongel­mat johtu­vat siitä, että rahaa annetaan liian vähän. Tämä voi minus­ta kyl­lä olla johtopäätös johon päädytään, jos asi­aa pohdi­taan riit­tävän tarkkaan, mut­ta jos se on lähtöko­h­ta pohdin­nalle, niin on turha käy­dä mitään keskustelua. 

    Esimerkik­si jos sosi­aal­i­tur­van tehtävänä on tukea ihmisiä väli­aikaises­ti siinä, että nämä pysyvät jaloil­laan yhteiskun­nan ja yhteisön­sä jäs­en­inä eri­laisia ongelmia koh­dates­saan, niin minus­ta ainakin näyt­tää siltä, että toimeen­tu­lotuen suo­ravi­ivainen korot­ta­mi­nen voi olla tässä suh­teessa jopa haitallista. Eikä tämän perus­teena ole edelleenkään tuo euron juusto.

  99. tpyy­lu­o­ma, en nyt ihan tajua. Tai siis, tajuan kyl­lä mitä san­ot, enkä ole eri mieltä kuin yhdestä asi­as­ta. Mut­ta minus­ta tuo ei puu­tu siihen, mitä minä sanoin. 

    Se asia, mis­tä olen eri mieltä on se, että työt­tömyys olisi jonkin­lainen vakio. Ei se ole, Suomes­sa on koko ajan kym­meniä tuhan­sia avoimia työ­paikko­ja, mut­ta ongel­mana on, että työt ovat luon­teeltaan sel­l­aisia, että sosi­aal­i­tur­va estää käytän­nössä niiden tekemisen — makua­sia sit­ten on, halu­aako tämän ilmaista niin että työn vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on suurem­pi kuin palk­ka, vai niin, että ne ovat ns. paskaduuneja. 

    Ihan osit­tais­tas­apain­oa tarkastellen olisi yhteiskun­nan kannal­ta järkeväm­pää, että näitä töitä tehtäisi­in ja mak­set­taisi­in samaan aikaan vaik­ka edelleen koko sosi­aal­i­tur­va niille, jot­ka noi­hin töi­hin meni­sivät. Tämä ei tiet­ty ole kokon­aisu­u­den kannal­ta edes mah­dol­lista, mut­ta point­ti­na on, että tehokku­us­paran­nus on selvästi ole­mass­sa, ja jos nyt äkkiä laske­mal­la kyseessä olisi vaik­ka 20 000 työ­paikkaa tuot­tavu­udel­la, joka on puo­let keskimääräis­es­tä BKT:sta, heit­etään nyt 16 000 vuodessa, niin tässä olisi kyse 300 miljoonas­ta vuodessa kansan­talouteen. Kyl­lä sitä vähän voisi jonkun kan­nat­taa miet­tiä, vaik­ka se aikamoista näperte­lyä kokon­aisu­u­den kannal­ta onkin. 

    Min­un esimerkki­ni point­ti oli lähin­nä siinä, että jos jätetään yksilöi­den arvotarkaste­lut kokon­aan sivu­un, niin eri vai­h­toe­hto­jen joukos­ta kyl­lä löy­tyy keino­ja, jois­sa puut­teel­lisen elämän­hal­li­nan aiheut­ta­mat ongel­mat ratkaistaan. Ongel­mana on, että ne ovat useimpi­en kansalais­ten, mukaan­lukien min­un, arvo­jen vastaisia. 

    Olen­naisen san­ot kuitenkin tässä: Liiken­nesään­nöt ja nopeusra­joituk­set tehdään siitä lähtöko­hdas­ta että kul­jet­ta­jat on aika surkei­ta. Mik­si ihmeessä sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmä pitäisi rak­en­taa jotenkin parem­pia ihmisiä varten?

    Minus­ta tässä on kuin kissa kuumaa puuroa kier­ret­ty sitä johtopäätöstä, että ehkä sosi­aal­i­tur­va kuitenkin viimekädessä on tehty sil­lä ole­tuk­sel­la, että ihmisil­lä on vähän parem­pi elämän­hallinta. Kun sit­ten näin ei ole, niin sitä yritetään ratkaista lait­ta­mal­la lisää rahaa. Se on vähän niinkuin yritet­täisi­in ratkaista liiken­neru­uhkia lisäämäl­lä sitä aikaa, jon­ka liiken­neval­ot ovat vihreinä: On sil­lä mah­dol­lista paran­taa asioi­ta, mut­ta mah­dol­lisu­udet ovat rajal­liset ja sil­loinkin se onnis­tuu vain, jos tehdään tämä juuri oikeaan kohtaan systeemiä.

  100. tpyy­lu­o­ma, sin­ul­la on nyt lyö tuos­sa aja­tus­mallis­sa aika mon­es­sa kohtaa klap­pia ja pahasti.

    Jos noi­hin 5% kohdis­te­taan jotain kuri­tus­toimia jot­ka vähen­tevät laisku­ut­ta niin sit­ten se seu­raavaa 5% jää työttömäksi. 

    Ei pidä paikkaansa sil­lä työ­paikko­jen määrä ei ole vakio. Ja kaiken kukku­rak­si vaik­ka työ­paikko­jen määrä olisi vakio, niin tuo pätisi ain­oas­taan jos samat kuri­tus­toimet kohdis­te­taan kaikki­in maail­man ihmisi­in tai vien­ti vakioidaan. 

    Mikään niistä ole­tuk­sista, joi­hin aja­tus­raken­nel­masi nojaa, ei pidä paikkaansa.

    “Sama kos­kee esimerkik­si terveyttä”

    Ter­veut­ta tuo kos­kee vielä vähem­män. Ter­veem­pi on ter­veem­pi, vaik­ka vois­sa paistaisi.

    ” Liiken­nesään­nöt ja nopeusra­joituk­set tehdään siitä lähtöko­hdas­ta että kul­jet­ta­jat on aika surkeita. 

    Aijaa. Liiken­nesään­nöt suun­nitel­laan kuitenkin ajatellen että kul­jet­ta­jil­la on sovel­tu­va koulu­tus (ajoko­rt­ti), tarpeek­si hyvä näkö, ei sairauk­sia ei promille­ja eikä huumei­ta ver­essä ja auto on kun­nos­sa (kat­sastet­tu). Joten analo­giasi on tässäkin koh­ta melko huono.

  101. Granpal­gor:

    Ei ole ker­tomansa mukaan [Lop­u­ton loma] töis­sä mut­ta toises­sa kohtaa kir­joit­taa ris­tiri­itais­es­ti, että menet­täisi 3 kuukau­den kesäloman.

    Käsitin tämän niin, että Suomes­sa kesä vain on tämän pitu­inen. Jos menee töi­hin, niin näin pitkä kesälo­ma lop­puu eli ei minus­ta ristiriitaa. 

    Silti voit toki olla oike­as­sa, että on feik­ki ja var­masti olet oike­as­sa siinä, että joskus tänne sepitetään syys­tä tai tois­es­ta kek­sit­tyjä tai ainakin vah­vasti väritet­tyjä tarinoita. 

    Sinän­sä minus­ta kum­mallista, että peukuista päätellen mon­et ihan­noi­vat täl­laista elämän­tyyliä. Minus­ta puolestani tun­tuu, että ter­veel­lä psyykel­lä varustet­tu ihmi­nen ei kestäisi kovin kauan tuol­laista eristäy­tyneisyyt­tä ja täy­del­listä ulkop­uolisu­ut­ta ihmisyhteisöstä. 

    Sik­si az:n nos­t­a­mi­nen Osmon puolelta jok­sikin elämän­hallinnan mes­tarik­si on outoa. Jos tosi­aan mie­len­ter­veys kestää viiden tietokoneen keskel­lä pyörim­isen yksiössä ilman juurikaan mitään aito­ja kon­tak­te­ja (net­tiä ei las­ke­ta, puhe­linkeskuste­lut kyl­lä), niin onhan siinä alun perin päänup­pi jotenkin val­lan erikoinen. Ei voi yleistää tätä tilan­net­ta nor­maalia ihmistä koskevaksi. 

    Miten muuten sek­suaalaliset tarpeet hoide­taan az:n ja Lop­ut­toman loman elonke­hässä? Tyt­tö- tai naisys­täviä ei kir­joituk­sista päätellen ole, vakipanoa luulisi ole­van erit­täin vaikea saa­da muuten kuin rahal­la. Jos ovat kohta­laises­sa kuo­sis­sa ulkonäkön­sä suh­teen, niin irtosek­siä saa tietysti aina sil­loin täl­löin baareista, jos osaa sen het­ken olla enem­män sosi­aa­li­nen kuin tavallisesti. 

    Vai ovatko tässäkin suh­teessa täysin omavaraisia? Tur­suaa­han tämä verkko­jen verkko tietysti pornoa jokapo­jan tarpeisi­in mitä erikoisimpia fetis­se­jä myöten. 

    En voi sille mitään, että tuol­lainen elämä vaikut­taa minus­ta henkises­ti per­verssiltä ja täl­lä en tarkoi­ta ain­oas­taan sek­suaal­ista puol­ta, vaan kokonaisuutta.

  102. Itse tehty leipä on hal­paa, jos ei huomioi uunin käyt­töku­lu­ja, mut­ta kun ne las­kee mukaan, niin Lidlin alen­nushyl­ly voi tul­la halvemmaksi.

    Se, että itse tehty leipä kuitenkin on halvem­paa kuin VASTAAVA tuote kau­pan hyl­lyl­lä (jos ei nyt huomioi­da sel­l­aisia leip­iä, jot­ka vaa­ti­vat merkit­tävästi käsi­työtä leipo­mossakin tehtynä ja näin ollen ovat “luon­nos­taan” kalli­ita), on vähin­täänkin omi­tu­ista ja ker­too siitä, että jos­sain kohti joku vetää rankasti välistä.

    Isoin yksit­täi­nen siivu on vähit­täiskau­pan kate, mut­ta kyl­lä tässä silti vaikut­taa, että todel­lista hin­tak­il­pailua ei ole, vaan leivän hin­ta kau­pas­sa aset­tuu tasolle, joka on kotona leiv­o­tun leivän hin­ta lisät­tynä sil­lä, mitä suurin osa ihmi­sistä suos­tuu mak­samaan siitä, ettei tarvitse leipoa leipään­sä itse. Tämä haisee monopolilta.

    Lidl on ter­ve­tul­lut tulokas suo­ma­laiseen päivit­täis­tavarakaup­paan, mut­ta ei Lidlinkään tarvitse aset­taa leivän hin­taansa kuin jonkin ver­ran muiden ketju­jen hin­nan alapuolelle.

  103. tpyy­lu­o­ma, olen samaa mieltä, että rahan jakami­nen lounas­seteleinä johtaa vain jälki­markki­noi­hin ja sik­si itse lisän kon­trol­lin sijaan kan­natankin perus­tu­loa, joka koit­taa vielä vähem­män kon­trol­loi­da sitä, mihin kukin raho­jaan suttaa. 

    Mut­ta tätä aja­tusleikkiäsi en ymmärtänyt:

    Olete­taan aja­tusleikkinä että tuo yksi omi­naisu­us määrää työl­listymisen, eli ihmiset pan­naan tuon perus­teel­la jonoon ja laiskin 5% ei työl­listy. Jos ihmis­ten keskimääräi­nen laisku­us jonkun ryhtili­ik­keen myötä vähe­nee niin edelleen on 5% työt­tömyys, vaik­ka kokon­ais­tuot­tavu­us toki kasvaa. 

    Mikä tuos­sa on se tek­i­jä, joka estää työt­tömyyt­tä parane­mas­ta, vaik­ka ihmiset ovat halukkaampia tekemään työtä? Sen työt­tömän työn arvo­han tuos­sa nousee (kos­ka hän ei enää ole niin laiska kuin aiem­min). Onko tässä jälleen tämä perusa­ja­tus, että työn määrä on vakio? Jos on, niin mihin tämä perus­tuu? Ei ainakaan empiri­aan, kos­ka työt­tömyyshän vai­htelee jatkuvasti. 

    Mik­si ihmeessä sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmä pitäisi rak­en­taa jotenkin parem­pia ihmisiä varten? 

    Aja­tus on kai siinä, että sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän perus­tarkoi­tus on toimia tur­vaverkkona, joka pelas­taa ne “parem­mat ihmiset”, jos jostain syys­tä käy huono tuuri ja elämä potkii päähän. Jär­jestelmän pitäisi siis ainakin jos­sain määrin koit­taa ohja­ta ihmisiä toim­i­maan sil­lä tavoin kuin yhteiskun­ta toivoo hei­dän toimi­van, eli siis paremp­ina ihmis­inä eikä ainakaan palki­ta siitä, että toimii vas­toin tätä. 

    Eli siis niin kuin liiken­neval­is­tuk­sen ja etenkin ajok­oulu­tuk­sen päämääränä on saa­da niistä liiken­teessä liikku­jista hyviä kul­jet­ta­jia, eikä kaikkea jätetä sen varaan, että liiken­nesu­un­nit­telu tehdään täysin idioot­ti­var­mak­si, niin niin sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmänkin pitäisi kep­piä ja porkkanaa käyt­täen ohja­ta ihmisiä sel­l­aiseen elämiseen, mitä yhteiskun­ta pitää hyvänä. 

    käsit­tääk­seni on ihan empi­iri­nen tosi­a­sia että nykya­jan tyh­mem­mätkin on fik­sumpia kuin keskiver­toih­mi­nen sata vuot­ta sit­ten, eli kyl­lä val­is­tus toimii. Mut­ta suh­teel­lisi­in eroi­hin se ei auta. 

    En ihan ymmär­rä, mitä tässä koi­tat sanoa. Eikö se, että toimii fik­susti yhteiskun­nan val­lit­se­vis­sa olois­sa ole ennem­minkin kiin­ni juuri siitä absolu­ut­tis­es­ta fik­su­ud­es­ta eikä suh­teel­lis­es­ta? Suh­teel­lisel­la fik­su­udel­la on merk­i­tys­tä siinä, kun ihmisiä pan­naan vaik­ka parem­muusjärjestyk­seen työ­paikkaa hakies­sa, mut­ta miten tämä liit­tyy tähän keskusteluun?

  104. Olen pitkään seu­ran­nut tätä blo­gia mie­lenki­in­nol­la, mut­ta aika har­voin olen mitään mihinkään kom­men­toin­ut. Peukut­tanut kyl­lä use­astikin:) Nyt kun on esitet­ty vaa­timuk­sia nais­ten osal­lis­tu­mis­es­ta keskustelu­un, niin tot­te­len ja kom­men­toin lyhyesti Eli­nan päättelyä:

    “Sinän­sä minus­ta kum­mallista, että peukuista päätellen mon­et ihan­noi­vat täl­laista elämäntyyliä.”

    Minä en peukut­tanut kyseisiä kom­ment­te­ja sik­si, että kyseiset ker­to­muk­set oli­si­vat minus­ta esimerkke­jä hienos­ta tai tavoiteltavas­ta, saati­ka toiv­ot­tavas­ta, toimin­nas­ta. Päin vas­toin, mut­ta minus­ta on hyvä, että myös siitä puhutaan, että on ole­mas­sa ihmisiä, jot­ka jät­täy­tyvät tuen varaan ja elävät sil­lä varsin hyvin. Jotenkin tun­tuu, että aina sosi­aal­i­tur­van tasos­ta puhut­taes­sa ole­tuk­se­na on, että rahaa saa ihan liian vähän. Toki näin var­masti jois­sain tilanteis­sa on, mut­ta välil­lä kyl­lä tun­tuu, että köy­hyyt­tä huude­taan, kun rahat eivät riitä saman­laiseen elämään kuin mitä työssäkäyvät elävät. 

    Elämän­hallinnan ja oman vaa­timus­ta­son tuomi­nen tähän keskustelu­un oli todel­la piristävä lisä.

  105. Riit­ta:

    Kun täy­del­listä jär­jestelmää ei ole, niin pohjim­mainen kysymys kuu­luu: kumpi on pahempi asia, 1) se, että az pääsee elämään pum­mil­la, vai 2) se, että Ade­no­can elämä on varsin rankkaa. 

    Minus­ta kysymys on ennem­minkin, kuin­ka mon­ta az:a jär­jestelmä kestää ennen kuin Ade­no­can rankan elämän paran­tamiselle olisi kek­sit­tävä joku muu tapa kuin nykyisen jär­jestelmän reikien tilkitseminen.

  106. Riit­ta, en tunne varhaiskas­va­tus­ta tai koul­u­laitos­ta mitenkään kovin hyvin eli sil­lä varauk­sel­la, mut­ta yleisel­lä elämänkoke­muk­sel­la tulee väk­isinkin mieleen että se mar­ma­tus siitä että ei saa puut­tua, ei saa sanoa, van­hempi­en oikeudet, jne. on oiva tekosyy olla tekemät­tä mitään. Tutun koulup­sykolo­gin arki on sitä että hän vään­tää rauta­lan­gas­ta esimerkik­si että jos Pet­teri pelaa pleikkaa yöt läpen­sä niin ote­taan pleik­ka pois, ja ihan sama vaik­ka suut­tuu. Ei hänel­lä tun­nu ole­van mitään ongelmia puut­tua. Tietenkin se on vähän raskas­ta, van­hem­mat suut­tuu hel­posti, jne. mut­ta se kuu­luu siihen hom­maan, ammatinvalintakysymys.

  107. Sosi­ologi­na olen hiukan häm­men­tynyt näistä keskusteluista ja toisaal­ta olen havah­tunut siitä miten Suo­mi ja sen sosi­aalipoli­ti­ik­ka on lyhyessä ajas­sa muut­tunut. Itseasi­as­sa tääl­lä ei enää edes käytetä ter­miä sosi­aalipoli­ti­ikkaa ja van­hat sosi­aalipoli­ti­ikan korkeak­oulu­ar­vosanani ja ‑tietoni ovat aut­ta­mat­ta vanhentuneet.

    Sosi­aalipoli­ti­ik­ka on muut­tunut tulon­si­ir­topoli­ti­ikak­si, jos­sa lasken­nal­liset ja suureet yrit­tävät simu­loi­da ismis­ten elämän­ti­lan­net­ta. Sään­tövi­idakon avul­la yritetään varmis­taa oikea rahoituk­selli­nen lopputulos.

    Houkut­teleeko tämä pum­mil­la elämiseen? Mielestäni tämä on pikem­minkin seu­raus kuin syy. Ongel­maa ei voi palaut­taa pelkästään psykolo­giaan. Kyse on pikem­minkin yhteiskun­nalis­es­ta eet­tok­ses­ta, voidaan puhua jopa yhteiskuntajärjestyksestä.

    Täl­lä tarkoi­tan sitä, että per­in­teinen työhön ja omaan toimeen­tu­loon kan­nus­ta­va protes­tat­ti­nen eti­ik­ka on kor­vau­tu­mas­sa eti­ikalla, joka korostaa ihmis­ten lail­la säädet­tyjä oikeuk­sia saa­da yhteiskun­nan tukea.

    Sosi­aal­is­t­a­mi­nen tähän tukiy­hteiskun­taan aloite­taan jo esik­oulus­ta. Van­hem­mat vievät sub­jek­ti­ivis­ten oikeuk­sien turvin lapsen­sa hoitoon jopa lomien­sa ajak­si. (En ole koskaan ymmärtänyt ter­miä sub­jek­ti­ivi­nen oikeus).

    Koulu­ruokailu ja nap­ina siitä ker­too sekin paljon. Puhu­mat­takaan siitä, että eduskun­nan suurin ammat­tiryh­mä halu­aisi koul­u­laisille sub­jek­tivisen oikeu­den mil­teipä yksi­ty­isopetuk­seen. Siltä keskustelu luokkien ryh­mäkoos­ta välil­lä vaikuttaa.

    Opiske­li­jat eivät enää opiskele van­hempi­en takaamil­la opin­to­lain­oil­la, vaan heil­läkin on sub­jek­ti­ivin oikeus opin­tora­hoi­hin ja asum­is­tuki­in eikä kukaan perään kysele.

    Lis­taa voisi jatkaa per­heen perus­tamiseen jne.

    Yksi sukukupolvi on jo sosi­aal­is­tet­tu pum­mil­la elämiseen ja etu­jen ulos­mit­taamiseen. Minkähän­laista van­hu­u­den tur­vaa tämä sukupolvi vaati­nee aikanaan.

    Nntä mitä tapah­tuu, jos jon­ain päivänä pitäisi pala­ta van­han sosi­aalipoli­ti­ikan mukaiseen jär­jestelmään ja protes­tant­tiseen eti­ikkaan? Keskustelu rikkaiden lap­sil­isän mah­dol­li­sista kar­simista osoit­ti, ettei se ole Suomes­sa help­poa, jos se ei ole sitä Kreikassakaan.

  108. Kir­joi­tan kän­nykäl­lä, eli lain­auk­set vähän vaikei­ta ja linkit kanssa. Muu­tamia kommentteja:

    Palvelu­iden jakamis­es­ta rahan sijaan. Meil­lä on sel­l­aisia palvelui­ta jois­sa jae­taan ruokaa, kat­to pään päälle, jotain virikkeitä, tms. Niitä kut­su­taan palvelu­a­sun­noik­si, van­hainkodeik­si, tms. Niiden kuukausikus­tan­nuk­set on ulko­muis­tista haarukas­sa 2 000 — 4 000 euroa per asuk­ki, Ode var­maan tietää parem­min. Hyvinkin avokäti­nen toimeen­tu­lo­tu­ki on tuo­hon ver­rat­tuna hal­paa kuin saippua.

    Minä en ole­ta että työt­tömyys on vakio. TM:n kanssa samaa mieltä rajapalkoista, sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmästä, tms. Tuonkin takia minä sen sijaan väitän että työt­tömien omi­naisu­udet ei työt­tömyy­den kokon­ais­ta­soon käytän­nössä juuri vaiku­ta. Esimerkik­si Suomes­sa oli 30 vuot­ta sit­ten huonom­min koulutet­tua ja (tästä en ole ihan var­ma) sairaam­paa työväkeä, töitä tehti­in esimerkik­si kän­nis­sä ja kaiken­laiset nykyään työkyvyt­tömäk­si luokitelta­vat kuitenkin puuhasteli jotain, eli lyhyesti san­ot­tuna työvoiman tuot­tavu­us oli paljon alhaisem­pi kuin nykyään. Ja samoin työt­tömyys. Työvoiman osaamista, moraalia, ter­veyt­tä, tms. paran­ta­mal­la voi nos­taa tuot­tavu­ut­ta, mut­ta las­keeko tämä työt­tömyyt­tä? Jos kyl­lä niin se imp­likoi että työt­tömyys on sitä pienem­pi mitä suurem­pi tuot­tavu­us, evi­denssiä kiitos.

    Art­turi, suh­teel­lisia tulo­ero­ja voi tietenkin pienen­tää tulonsiirroilla.

  109. Vielä siitä mitä tarkoi­tan yksinker­taisem­mil­la järjestelmillä.

    Yksi tas­apain­ot­telukysymys on sopimu­soikeu­den vapaudet ja siitä seu­raa­vat taloudel­liset inno­vaa­tiot vs. kulut­tu­jan­suo­ja ja stan­dar­d­oin­ti­hyödyt. Esimerkik­si pikavip­it kyl­lä tuot­ta­vat joskus hyviä ratkaisu­ja rahoi­tus­tarpeisi­in joil­la väl­tytään mak­su­vaikkeuk­sil­ta, toisaal­ta taas moni niitä otta­va ei yksinker­tais­es­ti ymmär­rä ehdoista mitään ja ajau­tuu mak­su­vaikeuk­si­in. Toinen esimerkik­si, Suomes­sa voi tehdä vuokra­sopimuk­sen kir­jakau­pas­ta oste­tul­la lomak­keel­la kos­ka ehdot on määritel­ty lais­sa, ja ver­rat­tuna juristi ja map­pi- malli­in tämä on hyvin kus­tan­nuste­hokas­ta. Hin­ta on taas sit­ten se että laki myös rajaa sitä mis­tä voidaan sopia.

    Kysymys on haitoista suh­teessa hyö­tyyn ja tuo­ta pitäisi kat­soa tapausko­htais­es­ti. Eli en lähtöko­htais­es­ti kan­na­ta tai vas­tus­ta rajoituk­sia, mut­ta minus­ta mon­imutkaisu­u­den hait­to­ja aliarvioidaan. Sama jut­tu muuten sosi­aal­i­tur­van kanssa, joskus käynyt mielessä että miltäköhän se näyt­täisi jos lomakkei­den täyt­töön ja sään­tö­jen selvit­tämiseen kulu­vas­ta ajas­ta mak­set­taisi­in palkkaa.

  110. ‘Tiedemies’ siir­tyi ad hominem lin­jalle kom­men­toidessaan kirjoituksiani.

    On tot­ta että omien silmälasien väreistä riip­puen asi­at voivat näyt­tää eri­laisil­ta mut­ta ei se osoi­ta että olisi henkilö olisi riidan­haluinen tai pahansuopa.

    Jos samaan tyylila­ji­in men­nään niin ‘Tiedemies’ taas vaikut­taa omas­ta mielestään kaikkien alo­jen asiantuntija-besserwisseriltä.

    En väitä että perusturvasta/toimeentulotuesta saisi kir­joit­taa vain ihmiset joil­la on siitä omako­htaista koke­mus­ta. Mut­ta avar­taa se kuitenkin näkökul­maa jos on kokemusta.

    Ja, BTW, en edus­ta näkökul­maa, että toimeen­tu­lotuen sum­mia suo­ravi­ivais­es­ti pitäisi korot­taa ongelmien ratkaisemisek­si. Jonkin­laista perus­tu­lo­ma­llia minäkin kan­natan jos sil­lä samal­la saataisi­in byrokra­ti­aa ja työl­listymisen esteitä puretttua.

    Mut­ta sat­un tietämään senkin miten han­kalaa on “men­nä töi­hin” jos niitä työ­paikko­ja ei ker­ta kaikki­aan ole jot­ka oli­si­vat valmi­it sin­ut palkkaa­maan. Eikä yrit­tämi­nenkään ole mikään patent­ti­ratkaisu. Vaik­ka ottaisit minkä tahansa työn vas­taan saatat tör­mätä että olet liian pätevä ko tehtävään kuten min­ulle joskus nuoru­udessa esitettiin.

  111. Työ­paikko­jen määrä ei ole vakio, mut­ta ei se kovin jous­tavakaan ole — pait­si jos alamme valmis­taa t‑paitoja ja muovilelu­ja nälkäpalkalla.

    Esimerkik­si kau­pankas­sa ja siivoo­ja ovat yleisiä palvelu­am­mat­te­ja. Näitä molem­pia tarvi­taan jok­seenkin kiin­teä määrä. Pait­si nälkä­pal­ka­lla ottaisimme kyl­lä joskus siivoo­jia myös kotei­himme. Se ei sit­ten lupaisi hyvää nyky­isille siivoo­jille, jot­ka pystyvät nyt tien­aa­maan sen­tään yhdek­sän euroa tunti.

    Vapaan markki­na­t­alouden onnelas­sa siivoo­jan palk­ka on viisi dol­lar­ia tun­ti. Eikä sekään poista työt­tömyyt­tä. Meil­lä Kokoomus voit­taa vaale­ja sanom­al­la, että kaiken työn pitää olla kan­nat­tavaa. En voi ymmärtää.

  112. Eli­na:

    Sinän­sä minus­ta kum­mallista, että peukuista päätellen mon­et ihan­noi­vat täl­laista elämän­tyyliä. Minus­ta puolestani tun­tuu, että ter­veel­lä psyykel­lä varustet­tu ihmi­nen ei kestäisi kovin kauan tuol­laista eristäy­tyneisyyt­tä ja täy­del­listä ulkop­uolisu­ut­ta ihmisyhteisöstä.

    Mietin jo eilen, pitäisikö min­un osaltani kor­ja­ta tuo harhapäätelmäsi peuku­tuk­sen merk­i­tyk­ses­tä tässä tapauk­ses­sa, mut­ta ajat­telin, että joko joku muu sen tek­isi tai itsekin hok­saisit, että jotain kom­ment­tia voi peukut­taa hyvin mon­es­ta muus­takin syys­tä kuin ilmais­tak­seen kan­natuk­sen­sa (ihailus­ta puhu­mat­takaan) kom­men­tis­sa esitetylle elämän­tavalle. Kos­ka tuo peukku­jen määrä sin­ua näköjään vielä seu­raa­vanakin päivänä häir­it­see, selitän nyt oman syyni tuolle peuku­tuk­selle. Nim­imerkin “lop­u­ton loma” kom­ment­ti­in sisäl­tyi mielestäni hyvä ja keskustelun kannal­ta rel­e­vant­ti point­ti: eri ihmis­ten käsi­tyk­set hyvästä elämästä poikkea­vat toi­sis­taan. Vaik­ka tämänkin blo­gin kom­menteis­sa usein tois­tu­va hoke­ma “ihmiset reagoi­vat kan­nus­timi­in” on triv­i­aal­ista tot­ta, on hyvä huo­ma­ta, että “kan­nus­ti­men” tehokku­us vai­htelee vaikka­pa sen mukaan, miten paljon ihmi­nen arvostaa mate­ri­aal­ista elin­ta­soa tai sosi­aal­ista statusta.

    Olen itse syn­nyn­näiseltä tem­pera­men­til­tani hyvin vah­vasti intro­vert­ti eli sel­l­ainen ihmi­nen, joka arvostaa ja tarvit­see omaa rauhaa selvästi enem­män kuin muiden ihmis­ten seu­raa. Tämä pysyvä omi­naisu­us ei muuten mitenkään merkit­tävästi han­kaloi­ta elämääni — viih­dyn hyvin yksin, mut­ta pär­jään silti halutes­sani muiden ihmis­ten kanssa ihan hyvin. En ole onnek­si tarvin­nut, hak­enut tai saanut yhteiskun­nan tukia tavanomaista (lap­sil­isä, opin­to­tu­ki ja asun­to­lainan korkovähen­nys) enem­pää. Val­in­toi­hi­ni on kuitenkin vaikut­tanut hyvin vähän se, mitä niistä toden­näköis­es­ti seu­raa sosi­aalisen statuk­seni tai mate­ri­aalisen elin­ta­soni suh­teen, kos­ka ne eivät ole min­un pri­or­i­teeteis­sani kovin korkeal­la. Se taso, jol­la pär­jään ja johon olisin tarvit­taes­sa vapaae­htois­es­ti valmis tyy­tymään, on niin mata­la, ettei perus­tur­van suu­ru­ut­ta mitenkään voi laskea sen alle ilman, että yhteiskun­ta kohtelee täysin epäin­himil­lis­es­ti niitä, joil­la on toisen­laiset kyvyt, mah­dol­lisu­udet ja arvostukset.

  113. Huo­mau­tan parista jutusta: 

    1) Vaik­ka olen sairaut­eni takia pudon­nut ase­maani korkeam­mal­ta ja nopeam­min kuin moni, en minä liene keskimääräistä toimeen­tu­lotuen saa­jaa alem­mak­si ole pudon­nut. Osani ja toimeen­tu­loni lie­nee hei­dän — eli mei­dän — kanssa keskimääräinen

    2) Fyysi­nen sairaut­eni on näin tehnyt minus­ta arvatak­seni yhtä toim­intakyvyt­tömän kuin pitkä ja uuvut­ta­va “ulkop­uolisu­us” niukim­mal­la mah­dol­lisel­la toimeen­tu­lol­la ja statuksella.

    3) Osaan tietenkin arvostel­la statuk­seni tääl­lä luo­nani ihan itse. Silmis­säni olen hie­man yli 50-vuo­tias yksinäi­nen mies, joka on aloit­tanut vak­i­tuisen työn­teon ja net­toveron­mak­sun 16-vuo­ti­aana opin­to­jen vain keskeyt­täessä. Joiden jäl­keen pelkästään paransin veron­mak­sukykyäni ja olen jo mak­sanut use­an tääl­lä fik­sut­ta­van opin­not alus­ta lop­pu­un. Ilman edel­listäkin ihmis­ar­voni olisi sama kuin nyt. Mut­ta edel­lis­es­tä johtuen hie­man ihmette­len sitä röyhkeyt­tä, jol­la juuri he min­unkin avul­lani tuke­valle oksalle kiiven­neet tun­tu­vat puhu­van ylit­seni, vaikut­ta­vat ole­van polke­mas­sa min­un ja kaltais­teni päätä alas kohtele­mal­la meitä objek­teina, tilas­tolukuina sekä besser­wis­seröin­nin välikap­paleina ja nähdäk­seni tuon kaiken merkkinä ovat jopa laske­mas­sa päivit­täin tarvit­semi­ani kilokaloreita.

    4) En minä tei­dän silmis­sänne köy­hyyt­täni häpeä vaan omis­sani ja läheis­teni. Ei se ole tietenkään tarpeel­lista ja ratio­naal­ista, mut­ta minkäs teet. “Ei kan­na­ta, ei tarvitse” ei auta, kun oman ahdin­gon päältäkat­selu yksinker­tais­es­ti vain sattuu. 

    5) Rahan puutekin on tarpeek­si ikävää. Ei sik­si, että olin tot­tunut aiem­min parem­paan statuk­seen ja korkeam­paan kulu­tus­ta­soon, vaan sik­si, että toimeen­tu­lo­tu­ki on niin äärim­mäisen pieni, että se tekee arjes­ta selviy­tymisen vaikeak­si. Käytän­nön haitta.

    Osaan käyt­tää rahaa ja olen säätänyt kulu­tuk­seni aivan min­imi­in­sä Lidlin, julkisen liiken­teen ja muiden “Niksi-Pirk­ka-niksien” avul­la. Kuorin perunoi­ta, en osta puo­li­valmis­tei­ta ja lounaal­ta yli­jääneet maka­ronit löy­tyvät illal­la maka­roni­laatikos­ta. Mitään ei mene hukkaan, mihinkään en törsää edes suh­teel­lis­es­ti. Ompe­len nappe­ja vähi­in paitoi­hi­ni ja vien kenkära­jat suu­tar­ille jos vain se kannattaa. 

    Mut­ta silti kaik­ki on viety niin luilleen, ettei varsinkaan mitään poikkeamia sal­li­ta. Rahaa ei vain ole kun­nol­la edes vält­tämät­tömim­pään. “Aina kait sinä jostakin 50 euroa löy­dät” ei toi­mi min­un ja kaltais­teni kohdal­la. Ei ole hillop­urkkia mis­tä ottaa se.

    Ker­ron esimerkin kuin­ka köy­hää on, kun on oikein köy­hää: Aloin vuo­ta­maan yöl­lä run­saasti ver­ta ja jouduin lähtemään päivystyk­seen. Vuoroani odotel­lessa veren­vuo­to tyre­htyi, eikä päivystyk­sen yleis­lääkäri näh­nyt syytä ottaa min­ua osas­tolle kos­ka mitään ei ollut.

    Taskus­sani ei ollut edes bus­sir­a­haa enkä tien­nyt sairaut­eni alku­vai­heessa, kos­ka en tun­tenut käytän­töjä, että voisin ehkä saa­da tak­silipun. Vai olisiko saanut, kos­ka olin­han lekurin mukaan tästä kohtaa ter­ve ja alus­ta­van jo muual­ta saa­mani diag­noosin mukaan sairaut­eni oli aika lievä eikä rajoit­taisi pian elämääni lainkaan. 

    Kuin­ka vain, jouduin lähtemään kävelemäl­lä koti­i­ni, kos­ka edes bus­sir­a­haa ei ollut. Veren­vuo­tokin alkoi ja jouduin tait­tele­maan taskus­tani käsipyy­hep­a­pe­ria tuk­keek­si. Liikun­ta on ter­veel­listä mut­ta läh­es 10 kilo­metriä aamuyöl­lä oli aika raskas taival siinä kunnossa. 

    Aamul­la pankki­aikana sain vel­jeni jo aiem­min lupaa­mat 50 euroa tilil­leni, menin niil­lä rahoil­la ajan­va­rauk­sen mukaises­ti sisä­tutkimuk­si­in ja minus­ta löy­det­ti­in luokkaa kah­den nyrkin kokoinen kas­vain, joka tihkui ruudul­ta kat­soen ver­ta koko ajan. No, tuo on vähän pääai­heen ulkop­uolelta mut­ta menkööt, kun ruikut­ta­maan alennuin.

    Kum­minkin näin nau­ret­ta­van pieni­in kolikoi­hin joutuu nyt foku­soi­tu­maan ja sen sijaan, että fun­deeraisi tietään tilanteestaan ulos (jos ter­veys sal­lii) joutuu miet­timään tietään pul­lon­palau­tusautomaatille, jos on löytänyt jonkin pul­loaar­teen kauppamatkallaan. 

    On ihan selvä, että täl­lainen osat­to­muus ja kitu­ut­ta­mi­nen las­kee horisont­tia ja pudot­taa tavoite­ta­soa. Miet­inhän minäkin, miten palaan nor­maali­in elämään jos tai kun para­nen. Lisäk­si itse­tun­to las­kee ja se vaikut­taa tun­netusti kaik­keen suo­ri­u­tu­misen ja juuri sil­loin, kun pitäisi saa­da itses­tään mah­dol­lisim­man paljon irti.

    Se, että tätä köy­hyyskeskustelua käy­dään mei­dän köy­hien ja sairaiden päi­den yli ja saamme tun­tea ole­vamme taakko­ja ja pelkkiä objek­te­ja tai tilas­toluk­i­ja sekä kaikkien bessewis­serei­den vapaa­ta riis­taa, ei tietenkään mieltä ylen­nä. Itse olen tosin jälkim­mäiselle aika kestävä, sil­lä toki ymmär­rän, että nuore­na ihmi­nen on vii­saim­mil­laan ja tietämät­tömyy­den takaa on help­po viisas­tel­la — vaik­ka sit­ten kilokaloreista.

  114. Minus­ta Azin kir­joi­tus on vas­ten­mieli­nen riip­pumat­ta siitä, kumpi seu­raav­ista hypo­tee­seista on totta: 

    A.) Az ker­too asi­at totu­u­den­mukaises­ti, mikä tarkoit­taa, että hän elää mei­dän tois­t­en ansait­semil­la rahoilla 

    vai

    B.) Az puhuu muun­nel­tua totu­ut­ta leimatak­seen nykyisen sosi­aal­i­tur­van sosi­aalipum­mien elättijärjestelmäksi.

  115. Nepalis­sa tutus­tu­in suo­ma­laiseen joka on alle 50 elak­keel­la, paalle 600 e/k, ja elaa kuin kuningas siel­la. Inti­as­sa olen tutus­tunut toiseen suo­ma­laiseen joka kier­taa moot­toripy­oral­la ympari Intia ja Bangla dehsia leikatun toimeen­tu­lotuen avul­la. Molem­mat elaa­vat kuin rikkaat suomes­sa ja uskon etta mie­lenki­ibtoisem­paa, monipuolisem­paa elamaa. 

    Eras naa­puri yrit­ta­ja rou­va kenel­la on todet­tu tieteel­lis­es­ti degen­eroitu­va luu­sairaus, ei saa MITAAN kos­ka ei osaa naytel­la niin hyvin kuin nama seikkail­i­jat ja joku vir­ka ihmi­nen paat­taa etta taman rou­van sairaus ei esta hanen tyon­tekoa, vaik­ka kay­tan­nos­sa han ei paase edes liikku­maan kun­nol­la ja aina tuskissa. 

    Nama ovat oikei­ta, aito­ja ongelmia jos­ta joku “pat­e­va” virkaih­mi­nen paattaa.

    Itsekin olen harkin­nut samaa. Olen hyvin koulutet­tu “asiatun­ti­ja” tien­aan hyvin yli 2 t/k, tyosken­te­len ahk­erasti ja otan tyota koti­in, mut­ta se vapaana elaami­nen omin ehtoin viehahtaa. 

    Koulu­tus aina kan­nat­taa, mut­ta kan­nat­taako alis­tua tyohon, tyonan­ta­jaan, pankki­lainaan jne jos voi elaa vapaasti, mie­lenki­in­toista ja rikas­ta ela­maa tay­na koke­muk­sia ja seikkailua muiden kus­tan­nuk­sil­la ja pat­evyy­del­la. (veron­mak­sajien, pat­e­vien virkaihmisten).

    Tosis­saan hark­it­sen samaa ja ymmar­ran hyvin Az:n.

  116. > Kun näis­sä perus­tur­van varas­sa elävien puo­lus­tus­puheis­sa yleen­sä lähde­tään ikäänkuin aksiomana siitä, että tehtävä on se, että annetaan mah­dol­lisim­man paljon rahaa, joten kaik­ki ongel­mat johtu­vat siitä, että rahaa annetaan liian vähän.

    Eikö se aut­taisi? Edes joskus? Mikä siinä on, että raha ei ole koskaan (lähtöko­htais­es­ti köy­hille) ratkaisu? Koko maail­ma kun nyt vaan on raken­net­tu rahan ympärille. Ja mik­si raha nyt vaan on ratkaisu esim. yritystuissa:

    http://www.tem.fi/?89508_m=102058&s=2468

  117. Het­ki­nen

    Jo on men­nyt maail­ma ja kir­joit­telu oudoksi.

    kävin ahk­erasti koulu­ja, ihan taval­lis­es­ta duu­nar­iper­heestä kotoisin (puusep­pä & hoita­ja eli pienet tulot). heti 15-vuo­ti­aana menin kesätöi­hin pesu­laan ja sen jäl­keen lukion ohel­la 1–2 ker­taa illas­sa siivoa­maan tehdas­ta. olin ylpeä, että min­ul­la oli duu­ni ja omaa rahaa!

    sen jäl­keen hain yliopis­toon ja tein edelleen ympäri vuo­den töitä, että sain tarvi­imani täy­den­nyk­sen opin­tora­haan ja ajoko­rtin, jot­ta sain oman alan kesätöitä. valmis­tu­in ripeästi ja sain heti oman alan töitä. ja olin tosi ylpeä! elin hyvin säästeliäästi, ja pystyin opiskel­lessani kiertelemään paljon maail­maa. edelleen käyn töis­sä. minäkin pysty­isin kelpotel­la sairaslo­mia ja ties mitä tukia, mut­ta en halua ajatel­la itseäni sel­l­aises­sa puuhas­sa. kyl­lä asperg­ereillekin tästä maas­ta töitä löy­tyy, mei­dän työ­paikalla on tuk­itöis­sä vam­mainen, jolle on saatu räätälöi­tyä hänelle sopi­va tehtävä. hän tykkää käy­dä töis­sä, saa­da omaa rahaa, ja joutuu mak­samaan veroja!

    mak­san noin 20 000 euroa vuosit­tain vero­ja, työt­tömyys­vaku­u­tus- ja eläke­mak­su­ja vuodessa. työvu­osia valmis­tu­misen jäl­keen takana 14, joten meikäläi­nen on rahoit­tanut aika mon­en pum­min elämisen tässä vuosien saatossa. kumpa ne rahat olisi men­neet autis­tisen suku­lais­poikani las­ten­lin­na- ja ter­api­akäyn­tei­hin ja erikois­päivähoitopaikkaan (hel­vetil­liset jonot, niihin ei päästä vuo­den tai kah­den odotusa­jal­lakaan) tai vaikka­pa mum­moni (kansaneläke) jeesaamiseen — kai­hileikkaus­ta sai odot­taa mon­ta vuot­ta, nyt sit­ten jonote­taan lonkkaleikkauk­seen. eihän ne mene, kun pum­me­ja rahoitetaan.

    kiitos sil­loisille veron­mak­sajille ja työssäkävi­jöille, joiden tuel­la minä pon­nistin maail­malle (ilmainen peru­sope­tus ja yliopis­to-ope­tus, ter­vey­den­huolto, opiske­li­ja-alen­nuk­set ja koulu­ruo­ka). alan var­maan koh­ta ole­maan mak­sanut osuuteni yhteiskun­nalle takaisin.

    voin sanoa, että vitut­taa lukea joitakin tek­ste­jä. kiva että kir­joititte, min­un kan­ta asioi­hin senkuin selki­in­tyy kokoa­jan vaan!

    KERTOKAA HYVÄT IHMISET, ETTÄ NYT KUN OLEN KUTAKUINKIN OMAN VELKANI YHTEISKUNNALLE MAKSANUT, NIIN MIKSI MINUN PITÄISI ENÄÄ KÄYDÄ TÖISSÄ? kyl­lä naut­tisin suuresti pihan lait­tamis­es­ta ja har­ras­tuk­sista ja lapinvaelluksista.

    ker­tokaa myös, miten voi tehdä johtopäätök­sen, että sosi­aal­i­tur­va estää työn­teon (muu­ta­ma viesti ylem­pänä)? Ei yleen­sä estä. ehkä se ei lus­mu­ja kan­nus­ta, mut­ta estämis­es­tä ei ole kyse. 

    Aina voi muut­taa ulko­maille. kun­han tarpeek­si suuri mas­sa iso­ja vero­ja mak­sa­vat ymmärtävät lähteä, niin ehkä laa­jem­pi heräämi­nen tässäkin yhteiskun­nas­sa voisi tapahtua.

    ps. hyvä kir­joi­tus hesarin kk-liit­teessä “poispi­latut”

  118. az ei voi olla kyvytön töi­hin, kuten jotkut pohti­vat. az voisi olla harv­inaisen ket­terä tek­i­jä työelämässäkin, kos­ka osaa olla noinkin poikkeuk­sel­lisen laskel­moi­va ja tark­ka. pär­jäisit hyvin mon­es­sa tehtävässä esim tilin­tarkas­ta­jana tai talouspäällikkönä 🙂

    val­taosa työt­tömistä kyl­lä pär­jäisi työelämässä, ei kaikil­la elämän­hallinta ole päin prinkkalaa. tot­takai osal­la on, mut­ta val­taos­al­la ei. senkun vaan töi­hin. tekee ensim­mäisessä työssään hom­mat niin hyvin kuin osaa, niin kyl­lä tehtävät ja palk­ka paranee. 

    kun aikansa itselleen mou­ru­aa, että on kyvytön tai on sitä ja tätä vaivaa, niin kyl­lä siinä saakin nopeasti oman pääkop­pansa usko­maan moi­sen. vai­h­ta­mal­la asen­net­ta, lop­putu­los voisi mon­en työt­tömän osalta olla toinen. 

    ja huom. aina on heikko-osaisia, joista yhteiskun­nan tulee pitää huol­ta. mut­ta ei laskel­moivista pata­laiskoista ronteista!

  119. Eli­na, jostain luin, että tyyp­il­lis­es­ti asperger­it kiin­nos­tu­vat vas­takkaises­ta sukupuoles­ta selvästi nor­maalia myöhem­min ja että moni saavut­taisi kyp­sän aikuisu­u­den vas­ta nelikymppisenä.

  120. Lap­siper­hei­den osalta voidaan sanoa, että vaik­ka toimeen­tu­lotuen tasol­la elävä lap­siper­he voi aineel­lis­es­ti hyvin, puut­teel­liset kulu­tus- ja har­ras­tus­mah­dol­lisu­udet eristävä lapset ikä­toverei­den­sa elämän­tavas­ta, mis­tä voi olla hait­taa tule­vaisu­udessa – tai sit­ten ei ole. 

    Mitähän tämä tarkkaan­ot­taen tarkoit­taa? Lapsel­lani on pari päiväkotikave­ria, joiden per­hei­den kanssa on ystävystyt­ty. Ero tulota­sois­sa näkyy lähin­nä siinä, että yhden luis­timet ovat kirp­par­il­ta, toisen mar­ketista. Niil­lä kirp­par­il­ta oste­tu­il­la pääsee ihan yhtä hyvin men­emään. Nyky­maail­mas­sa kirp­par­ios­tok­sia ja käytet­tyä tavaraa ei muutenkaan pide­tä mitenkään häpeäl­lisenä vaan parem­minkin vihreänä valintana.

    Huolestut­tavam­paa minus­ta tässä on se, mil­laisen mallin elämästä toimeen­tu­lotuen asi­akku­us antaa lapsille.

  121. “Se asia, mis­tä olen eri mieltä on se, että työt­tömyys olisi jonkin­lainen vakio. Ei se ole, Suomes­sa on koko ajan kym­meniä tuhan­sia avoimia työ­paikko­ja, mut­ta ongel­mana on, että työt ovat luon­teeltaan sel­l­aisia, että sosi­aal­i­tur­va estää käytän­nössä niiden tekemisen — makua­sia sit­ten on, halu­aako tämän ilmaista niin että työn vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on suurem­pi kuin palk­ka, vai niin, että ne ovat ns. paskaduuneja”

    Uno­h­dat toisen puolen , että työt­tömiä työn tar­joa­jia on moninker­tainen määrä eöli vauk­ka kaik­ki avoimet paikat täytetään niin siitä huoli­mat­ta jää yli n 350000 työn tarjoajaa.

    Ja joka kuukausi päät­tyy saman ver­ran työ­suhtei­ta kuin täyt­tyy , joten varas­to ei tyhjene.
    Eivät työt­tömät ole mitenkään pysyvä joukko vaan alati vai­h­tu­va ryhmä.

    Tosin pitkäaikaistyöt­tömiäkin on,mutta heitä on vain n 56000 eli n 15 % kaik­ista työnhakijoista

    http://www.tem.fi/files/30286/TOUKO11.pdf

    Työt­tömyyt­tä kan­nat­taa tarkastel­la varas­ton kier­ron säännöillä,näin ongel­mas­ta tulee ymmärrettävämpi

  122. Työt­tömien ja työl­lis­tenkin kan­nat­taa kat­sel­la täältä mis­tä ruuan (ruu’u­u’oo’aa’ää’ään’än­nän) rav­in­toar­vot koostuvat :

    http://www.fineli.fi/

    Eli pop­si-pop­si-porkkanas­takin liial­lisel­la keit­temäsil­lä saadaan syn­tymään sok­e­ria, mikä ei ole hyväk­si pitkässä juok­sus­sa nau­tit­tuna pain­on­sa kannal­ta ajateltuna.

  123. Työ­paikko­jen saan­ti on tiety­il­lä aloil­la täl­lä het­kel­lä TODELLA han­kalaa niin kuin moni kokee ja ymmärtää. Esimerkik­si tiedottamisen/viestinnän paris­sa niin jär­jestö- yhteiskun­ta- kuin myös kau­pal­lisel­la puolel­la, tulee jokaista avoin­ta paikkaa kohti 100–15000 hake­mus­ta. Toisaal­ta jos on kokopäivä työssä ns. “hant­ti­hom­mis­sa” on vaikea hakea akti­ivis­es­ti oman alan työtä, sil­lä vakavasti otet­tavien työ­paikko­jenkin hakem­i­nen on tietyl­lä taval­la “työtä”. Itse olen kau­pan kas­sal­la vielä tois­taisek­si, mut­ta pian luovu­tan ja alan kokopäiväisek­si työn­hak­i­jak­si. Joku voisi sanoa että ryh­dyn vapaae­htois­es­ti “sos­su pum­mik­si”. Jotain on kuitenkin tehtävä jos ei halua jämähtää. Hyv­in­voin­ti yhteiskun­nan ON TUETTAVA tätä mah­dol­lisu­ut­ta, vaikkakin muu­t­a­mi­nen vapaa­matkus­ta­jien kustannuksella.

    Ter­veisin vas­tavalmis­tunut vt. maisteri

  124. Aika har­va elää pelkäl­lä työ­markki­nat­uel­la, joten Osmon yksinker­tais­t­a­mi­nen työtävieroksu­vien ja kun­nol­lis­ten työt­tömien välil­lä on kyl­lä kuin märkä rät­ti kasvoihin mon­elle kuntalaiselle.

    Ote­taan hie­man yksinker­tais­tet­tu esimerk­ki yksinelävästä työt­tömästä työnhakijasta:

    Menot:

    Vuokra-asun­to 700€/kk
    sähkölasku 30€/kk
    Ruoka‑, mat­ka- hygienia‑, vaate- ja teleku­lut jopa alle normien, eli 400€/kk

    Tar­jol­la ole­vat nor­maalit tulot:

    Työ­markki­natu­ki 411€/kk
    Asum­is­tu­ki 110€/kk

    Ero­tus: ‑509€

    Tähän ero­tuk­seen voi saa­da toimeen­tu­lo­tukea kohtu­ullisen vuokran ver­ran, eli mak­si­mi 620€/kk, taloussähköt ja elämiseen 419€/kk

    Käytän­nössä kk/tulot jäävät reip­paasti alle 400€/kk sekä nyt että jatkossa.

    Esimerkki­henkilöä sakote­taan ensin liian kalli­ista asen­nos­ta 80€/kk ja kun Osmonkin markki­noima työ­markki­natu­ki nousee 100€, niin vas­taavasti toimeen­tu­lo­tu­ki las­kee saman ver­ran (kunnes tämäkin nousee 6%, eli n 25€/kk). Lop­ut on on näen­nästä tulosi­ir­toa val­ti­ol­ta kun­nille, joka käytän­nössä liikkuu vain paper­il­la ja poli­tikko­jen vaalipuheissa.

    Esimerkki­henkilö on tietysti laiska vätys, kos­ka nos­taa toimeen­tu­lo­tukea, eikä ymmär­rä asua kadulla.

  125. Perus­tur­va jees, ok. 

    Mut­ta:

    Jos törsää rahan heti mak­supäivänä, sil­loin tarvit­see oikeasti lisää. Sitä annet­takoon, mut­ta siitä eteen päin vain viikok­si, ja siitä eteen­päin vaik­ka vain päiväk­si ker­ral­laan. Tarvit­taes­sa vaik­ka yhteiskun­nan (mak­sa­jan) holhoukseen.

  126. Tapio Pel­to­nen
    Se, että itse tehty leipä kuitenkin on halvem­paa kuin VASTAAVA tuote kau­pan hyllyllä

    ker­too siitä, että jos­sain kohti joku vetää rankasti välistä.

    Oletko kuul­lut sem­moi­sista välistävetäjistä kuin val­tiot ja kun­nat? Alv, tuloverot, yhteisövero, kiin­teistövero + n kpl mui­ta vero­ja vetäsee keskimäärin kaikesta toimin­nas­ta palt­tiar­al­laa 45%.

  127. Kovin moni on lukenut kir­joituk­seni niin, että pitäisin sosi­aal­i­tur­val­la eläviä yleis­es­ti pum­meina. Se on kyl­lä väärä tulk­in­ta. Mik­si pyrk­isin nos­ta­maan perus­tur­van tasoa, jos pitäisin sen käyt­täjiä morqalit­tom­i­na sosiaalipummeina.
    Yritin sanoa, että taitavalle perus­tur­van taso on riit­tävä sisäl­löl­lis­es­ti hyvään elämään työtä tekemät­tä. Näitä on perus­tur­val­la elävistä kovin vähän — ja jos on, he löy­tyvät pääasi­as­sa maaseudulta.Suurin osa perus­tur­van varas­sa elävistä elää tur­rut­tavas­sa aineel­lisessä köy­hyy­dessä vastentahtoisesti.
    Pidän toimeen­tu­lo­tukea sään­nöiltään huonona ja pas­sivoivana jär­jestelmänä, jos­ta pitäisi päästä pääosin eroon, kuten on päästy Ruotsissa.

  128. Eli­na, sanois­in noista peukuista sen ver­ran, että itse annan ainakin peukku­ja kir­joituk­sen tasos­ta, en siitä, että ihail­isin vaikka­pa az:n tai Lop­u­ton loman elämän­tyyliä tai halu­aisin vai­h­taa omani hei­dän elämään­sä. Minus­ta vain molem­pi­en kuvauk­set omas­ta elämästään oli­vat hyviä, eikä sel­l­aisia saa juuri mis­sään luet­tua, joten siitä peukut.

  129. Tääl­lä yksi nainen, joka läh­es päivt­täin lukee tätä Osmon blo­gia :)Lienen kai vain sen ver­ran ujo, etten yleen­sä kom­men­toi… Ja usein joku muu kom­men­toi­ja onkin esit­tänyt jo omani kaltaisia ajatuksia.

    Tääl­lä on jotkut ker­toneet koke­muk­si­aan sosi­aal­i­tur­vas­ta, joten voisin minäkin jotain sanoa.

    Uskon hyvin, että Az:n ker­to­mus on tot­ta. Itsel­läni ei ole koke­muk­sia toimeen­tu­lotues­ta vaan opin­totues­ta ja työt­tömän peruspäivärahasta.Olen yksi niistä opiske­li­joista joka tuli toimeen pelkäl­lä opin­tora­hal­la ‑ja opin­totuen asum­is­lisäl­lä, jot­ka oli­vat opiskelu­aikanani yht n. 400 eur/kk. Asuin tuol­lon opiske­li­japoikaystäväni kanssa,jollon vuokra 420eur/kk jaet­ti­in puoliksi.Ruokaan ym muuhun jäi tuol­loin siis n. 200 eur/kk molem­mil­la. Meil­lä oli yleen­sä kaup­pareis­sun bud­jet­ti noin 10 euroa, ja kau­pas­sa käyti­in 3 ker­taa viikossa.Koulun ruokalas­sa syöti­in joka päivä, ater­ian hin­ta oli tuol­loin 2,35 eur. Ker­ran-pari kuus­sa oli bileitä ja käyti­in baareis­sa, ja muu­ta­maan siideri­in oli aina varaa. Usein shop­pailinkin kohtu­uhin­taisia vaat­tei­ta. Ihan hyvin pär­jät­ti­in, enkä kokenut kär­siväni köy­hyyt­tä lainkaan. Tosin, olen ehkä vähän luon­nos­tani nuu­ka. Oli­han niitä pieniä säästöjä kesätöistä, joi­ta saa­toin kulut­taa muu­ta­man kympin edestä kuukaudessa isom­pi­in ostok­si­in. Mut­ta töis­sä en koskaan käynyt opiskelu­aikana, ja van­hempi­enkin tuki oli esim ate­ria sil­loin kun menin heil­lä käymään,n pari ker­taa kuussa. 

    Suurin vaikeus oli opin­totues­sa se, kun sään­nön­mukainen opiskelu­ai­ka päät­tyi, opin­to­tukea ei enää saanut automaat­tis­es­ti (vaik­ka opin­topis­teitä olisikin ker­tynyt aiem­min tarpeek­si), vaan sitä piti hakea erik­seen jotakin eri­ty­istä opin­to­suori­tus­ta vas­taan. Kesken­eräisenä min­ul­la oli ain­oas­taan päät­tö­työ, johon olin jo aiem­min hak­enut opin­to­tukea, joten sitäkään varten en voin­ut tukea enää saa­da. Sil­loin min­un piti men­nä töi­hin ja päät­tö­työn tekem­i­nen lop­pu­un viivästyi lisää. Sain töitä (n 30h viikos­sa) hampurilaisravintolasta,jossa aloit­teli­jan palk­ka oli 6,48 eur/h.(vuonna 2004) Työ oli sosi­aalisen ilmapi­irin­sä takia epä­mukavaa, ja työaiko­jen­sa puoles­ta muu­ta elämää rajoit­tavaa, joten vai­h­doin pian pro­vi­siopalkkaiseen puhelinmyynti/toimistotyöhön. Siel­lä tien­asin n. 300 eur/kk. En tiedä olisinko tuol­loin voin­ut saa­da toimeen­tu­lo­tukea, enkä sil­loin sitä tajun­nut selvit­tää. En enää asunut tuol­loin poikaystävän kanssa, vaan asuin yksin asun­nos­sa jos­sa vuokra oli 300 eur/kk. Onnek­si äiti aut­toi vuokran mak­sus­sa sil­loin. No, puristin sit­ten päät­tö­työn valmi­ik­si, jot­ta pää­sisin työt­tömäk­si perus­päivära­halle! Kun valmis­tu­in, irti­sanouduin tuos­ta pieni­palkkaises­ta työstä ja marssin työvoima­toimis­toon. Kun ihmette­liv­ät mik­si olin irti­sanoutunut itse, ker­roin syyk­si, että palkkani työstä oli pienem­pi kuin perus­päivära­ha. Syy kel­pasi, ja pääsin työt­tämäk­si peruspäivärahalle.Tuntui aika rikkaalta 🙂

    Valmis­tu­misen jäl­keen en ollut var­ma mil­laista työtä halusin tehdä, joten kokeilin mon­en­laista työtä. Vuokratyö­paikat oli­vat tässä lois­tavia. Pääsin hel­posti mon­en­laisi­in teol­lisu­u­den ja varas­toalan töi­hin, ja työn lopet­ta­mi­nenkin oli help­poa. Ilmoi­tus vain työn vas­taan­ot­ta­jalle. Irti­sanomi­saiko­ja vuokratöis­sä ei ainakaan tuol­loin tun­net­tu lainkaan; puolin ja toisin saat­toi työn lopet­taa vaikka­pa päivän varoi­tusa­jal­la. Ja työ­todis­tuk­seen ei tul­lut main­in­taa, että oli irti­sanoutunut itse: Jol­loin pääsi työt­tömyys­tukien piiri­in heti, ilman karensse­ja. Use­asti tein töitä muu­ta­man kuukau­den, ja kun loman tarve kasvoi tai irti­san­ot­ti­in, ryhdyin työt­tömäk­si perus­päivära­halle. Matkustelin ja lep­äilin. Tuol­loinkin asuin miehen kanssa, joten asumisku­lut puo­lik­si helpot­ti kyl­lä taloudel­lista tilannetta.
    Näistä tekemistäni kokopäiväi­sistä vuokratöistä käteen jäi vero­jen jäl­keen yleen­sä 700‑1000 eur kuukaudessa, joten on sairas­ta, että saman rahan tai enem­mänkin olisin saanut toimeen­tu­lo­tuke­na, jos oikein asiani keplottelisin. 

    Työt­tömyys­jak­soinakin olisin mielel­läni tehnyt keikkatöitä, mut­ta se ei juuri kan­nat­tanut, sil­lä se olisi vähen­tänyt tukia ja edel­lyt­tänyt melkoista paper­in­pyöri­tys­by­rokra­ti­aa ja viivästyt­tänyt tukien saamista. Olenkin melko vaku­ut­tunut että perus­tu­lo nimeno­maan kan­nus­taisi työn­tekoon, eri­tyis­es­ti mata­la­palkkai­sis­sa keik­ka-pätkä-silp­pu ‑hom­mis­sa.

    Sit­tem­min olen päässyt oikeisi­in töi­hin, mut­ta vähän kyl­lä kaipaan aiem­pi­en vuosien vapaut­ta, ajan run­saut­ta, sosi­aalisen ympäristön vai­h­tu­mista jatku­vasti… Mut­ta ehkä parem­pi rahalli­nen tilanne kor­vaa sen puuttumisen.

    Koke­muk­sieni perus­teel­la olen sitä mieltä että, kun on ter­ve ja elämän­hallinta han­skas­sa, voi pienel­läkin rahal­la elää rikas­ta ja nor­maalia elämää. Väitän jopa että työt­tömyys- ja pätkä­työaikoina elämäni oli hauskem­paa ja jän­nit­täväm­pää. No, eihän sel­l­ainen per­heel­liselle olisi sopin­ut, eikä ehkä pidem­män päälle muutenkaan. Mut­ta täl­laiselle sopeu­tu­vaiselle sosi­aaliselle ihmiselle kyl­läkin, jok­sikin aikaa.

  130. Tavalli­nen teknikko kir­joit­ti: “Työt­tömien ja työl­lis­tenkin kan­nat­taa kat­sel­la täältä mis­tä ruuan (ruu’uu’oo’aa’ää’ään’ännän) rav­in­toar­vot koostuvat”

    Kos­ka tuo kalorikysymys näyt­tää ole­van monia kiin­nos­ta­van, ratkaisin ongel­manne ja voitte nyt lopet­taa arvailun niistä köy­hien tarvit­semista kilo­kalor­eista ja edullisim­mas­ta mah­dol­lis­es­ta mut­ta vielä hyvin ter­veel­lis­es­tä ravinnosta.

    Alla nimit­täin on Val­tion rav­it­se­mus­neu­vot­telukun­nan vuon­na 2005 anta­man uusim­man suosi­tuk­sen mukaises­ti laa­dit­tu ruokavalio, jos­ta toimis­to­työtä tekevä miesh­enkilö saa kaik­ki tarvit­se­mansa makro­rav­in­teet eli valkuaiset, ras­van ja hiil­i­hy­draatit ja niiden mukana luon­nol­lis­es­ti myös päivit­täin tarvit­se­mansa ener­gian, 2695 kcal. Ras­van osu­us on n. 30 % ener­gias­ta, valkuaista 70-kilo­iselle tulee 1 gram­ma pain­ok­iloa kohden eli suosi­tuk­sen ja valkuaisen osalta fys­i­ol­o­gisen tarpeen mukaisesti. 

    Tässäpäs tämä kus­tan­nusten ja rav­it­se­muk­sen suh­teen opti­moitu annos: 

    Ruislese 45 g/vrk, 8,86 €/kk
    Riisi 245 g/vrk, 9,56 €/kk
    Maka­roni 245 g/vrk, 5,66 €/kk
    Ryp­siöljy, 85 g/vrk, 11,22 €/kk
    Ruoka­suo­la 0,8 g/vrk, 0,04 €/kk
    Soi­jarouhe, vaalea 50 g/vrk, 1,85 €/kk
    Puru-Cal­sor ‑kalk­ki, 7,56 €/kk
    B2-vita­mi­i­ni Vita B2, 7,26 €/kk
    B‑12 vita­mi­i­ni, Nat­u­ranet­ti, 9,9 €/kk
    B‑6 vita­mi­i­ni, Nat­u­ranet­ti, 5,94 €/kk
    C‑vitamiini, Teho‑C, 2,73 €/kk
    D‑vitamiini Devi­sol, 3,58 €/kk
    Seleeni Kelasin, 1,80 €/kk
    Kali­um, Vitatabs, 2,60 €/kk
    Yhteen­sä 88,55 €/kk

    Hin­nat on noudet­tu eri verkkokaupoista ja kir­joit­ta­jan kauppakuiteista.

    Ruokavalio ei tyy­dytä 20:n tärkeim­män vita­mi­inin ja hive­naineen joukos­ta lainkaan kal­si­u­min ja A‑, D‑, B12- ja C‑vitamiinien tarvet­ta, joten ne on otet­ta­va kokon­aan valmis­teista. Lisäk­si seleeniä täy­den­netään valmis­teesta 40 % päivit­täis­es­tä tarpeesta, B6-vita­mi­inia n. 50 % ja B2-vita­mi­inia n. 70 % päivit­täis­es­tä tarpeesta. 

    Rau­dan, mag­ne­siu­min, E‑vitamiinin, niasi­inin ja folaat­tien saan­ti ylit­tyy tarpeeseen ja suosi­tuk­seen näh­den melko run­saasti. Kak­si jälkim­mäistä ovat kuitenkin vesil­iukoisia ja ylimäärä pois­tuu hyvin. E‑vitamiinia tulee miehille noin kaksinker­tainen annos mut­ta sitä pide­tään vähiten myrkyl­lisenä ras­val­iukoi­sista vita­mi­ineista eikä hait­taa liene.

    Riisi on kor­vaa­mas­sa edullisem­paa maka­ro­nia, jot­ta rau­dan ja mag­ne­siu­min saan­ti­ta­sot eivät nousisi aivan liian korkeik­si. Naisil­la rau­dan saan­ti ylit­tyy nyt noin 1,3‑kertaisesti, miehillä annos on noin kaksinker­tainen. Mag­ne­siu­min määrä on naisille kaksinker­tainen, miehille n. 1,5‑kertainen tarpeeseen näh­den. Nämä eivät ole hyvin toden­näköis­es­ti haitallisel­la tasolla.

    Natri­u­min eli suolan määrä jää aivan min­i­maalisek­si, joten sitäkin on täy­den­net­tävä 0,8 gram­mal­la. Nk. omega-ras­va­hap­po­jen saan­ti ylit­tää vähim­mäis­saan­nin moninker­tais­es­ti. Ras­va­hap­po­jen suositel­tu suhde on n‑3 = 0,5 % ja n‑6 = 2,5 % eli 1:5. Tässä ruokavalios­sa se on n. 1:.2,2 eli suo­ma­laisit­tainkin hyvä ryp­siöljyn ansios­ta. Kuidun­tarve täyt­tyy 45 gram­man annok­sel­la ruisle­set­tä, kovien rasvo­jen ja koles­terolin määrä on puolestaan alhainen.

    Soi­jarouheen ja leseet voi hyvis­sä ajoin liot­taa ja keit­tää maka­ronien tai riisin mukana. Öljy ja soi­ja lisätään lopuk­si sauvasekoit­timel­la sekoit­taen kypsen­net­tyyn maka­roni-riisi ‑seok­seen, jos­ta muo­dos­tuu jään­nösve­den ja öljyn ansios­ta tah­na­mainen, hie­man jopa kiiltävä seos. Vita­mi­inien valmis­tushävikke­jä ei juuri ole. Lisäravin­nevi­ta­mi­init ja hive­naineet ote­taan ate­ri­oiden yhtey­dessä. Rav­in­tomas­sa 671 gram­maa kan­nat­taa jakaa kuu­teen eri annok­seen, jot­ka syödään tavanomaisen aamu­pala, väli­pala, lounas jne. ate­ri­aryt­min mukaisesti.

    Nautin­toainei­ta ei ruokavalios­sa ole, kos­ka sel­l­ainen sotii köy­häin­hoidon peri­aat­tei­ta vas­taan ja rohkai­sisi jouti­laaseen elämän­ta­paan. Jos köy­hä kuitenkin halu­aa ja hän löytää päivit­täisil­lä prom­e­nadeil­laan esimerkik­si muu­tamia palau­tus­pul­lo­ja, hän voi käyt­tää ylimääräiset varansa esimerkik­si pienen teemäärän ja sok­erin sekä vesirinkelei­den han­k­in­taan. Tee on edullista eikä nyt lainkaan haitallista, vaik­ka yleen­sä hait­taakin hie­man rau­dan imeytymistä.

    Varsi­naiseen toimeen­tu­loon tarkoitet­tu­ja ela­tus­varo­ja ei kuitenkaan tule lainkaan käyt­tää tee­hen, sok­eri­in ja vesirinkelei­hin, vaan köy­hän on säi­lytet­tävä itsen­sä mah­dol­lisim­man hyvässä rav­it­se­musti­las­sa sen var­al­ta, että tulee kut­su­tuk­si tuotan­toelämän palvelukseen.

    Vuodele­poon määrä­tyn sairaan köy­hän kokon­aisen­er­giaa voidaan vähen­tää 1840 kilo­kalori­in, jota käytetään esimerkik­si Helsin­gin ja Uuden­maan sairaan­hoitopi­iris­sä. Ela­tus­varo­ja tulee tietenkin vähen­tää vas­taavas­sa suh­teessa, sil­lä mihinkään tuh­lailu­un ei tule köy­häin­hoi­dos­sa ryhtyä.

  131. Osmo:

    Mik­si pyrk­isin nos­ta­maan perus­tur­van tasoa, jos pitäisin sen käyt­täjiä morqalit­tom­i­na sosiaalipummeina.

    No eiköhän ne moraalit­tomat oo niitä, jot­ka on vas­tu­us­sa näistä tulon­si­ir­roista ja sään­nöistä, eikä ne, jot­ka vaan yrit­tää elää parhaansa mukaan?

  132. Suomen val­ti­olli­nen järjestys perus­tuu kansan­val­taisu­udelle ja oikeusval­tiope­ri­aat­teelle. Perus­tus­laki­in on kir­jat­tu ne oikeudet, joiden toteu­tu­mista val­tion tulee toimis­saan tur­va­ta ja edis­tää. Näitä ovat kansalais­ten yhden­ver­taisu­us lain edessä, kansalais­ten keskinäi­nen tasaver­tainen oikeus elämään ja henkilöko­htaiseen vapau­teen sekä koske­mat­to­muu­teen, yksi­tyiselämän ja omaisu­u­den suo­ja, uskon­non ja oman­tun­non vapaus, oikeus ilmaista mielip­i­teen­sä ja vas­taan­ot­taa tieto­ja, mielip­iteitä ja mui­ta vieste­jä kenenkään ennakol­ta estämät­tä, kokoon­tu­mis- ja yhdis­tymis­va­paus, vaalit ja osal­lis­tu­misoikeudet, oikeus omaan kieleen ja kult­tuuri­in, mak­sut­tomaan peru­sopetuk­seen, oikeus työhön ja vapaus har­joit­taa elinkeinoa, oikeus sosi­aal­i­tur­vaan, ter­veel­liseen ympäristöön sekä oikeus vaikut­taa elinympäristöään koske­vaan päätök­sen­tekoon. Jokaisel­la on myös oikeustur­va eli oikeus saa­da asiansa käsitel­lyk­si vira­nomaisen tai oikeuslaitok­sen toimesta.
    (PeL 1–23 §.)

    Nämä eivät ole vain oikeuk­sia vaan myös velvol­lisuuk­sia. Kun puhutaan oikeud­es­ta työhön ja sosi­aal­i­tur­vaan, niin on hyvä muis­taa: ne ovat perus­tus­laki­in kir­jat­tu­ja asioi­ta joi­ta niin vira­nomais­ten kuin val­tio­val­lan edus­ta­jien on nou­datet­ta­va toimis­saan ja pyrit­tävä niiden toteu­tu­miseen käytän­nössä. Sik­si meil­lä kaikil­la on myös työvelvoite.

    Esitän toivo­muk­sen, vaik­ka se kaikuisikin kuuroille korville. Ei nimiteltäisi loukkaavasti tämän maan kansalaisia. Toki jokaisel­la on oikeus mielip­i­teeseen­sä ja niiden julkaisemiseen, vaan eikö voisi olla mah­dol­lista, että kun puhutaan sosi­aal­i­tur­van mah­dol­li­sista uud­is­tuk­sista ja työt­tömyy­destä sekä työt­tömän kohtelus­ta hallinto­by­rokra­ti­as­sa, että jätet­täisi­in sanas­toista pois hal­ven­ta­vat ilmaisut: luuseri, velt­toil­i­ja, elämän­hallintansa menet­tänyt muiden ansioil­la eläjä, sosiaalipummi. 

    Olen pitkän työu­rani jäl­keen jäänyt työt­tömäk­si, en tiedä pääsenkö enää työelämään takaisin, voi olla hyvin mah­dol­lista etten pääse. 

    Perus­tur­vaan liit­tyvät kysymyk­set kos­ket­ta­vat aivan jokaista tämän maan kansalaista, jos­sakin elämän­vai­heessa tai elämäntilanteessa. 

    Jos sitä saadaan nyt uud­is­tet­tua siten, että se pois­taisi tiet­tyjä vaikei­ta ja turhia mutkia ja helpot­taisi esim työt­tömän elämää, niin eikö se ole pelkästään hyvä asia? Jos joku halu­aa väärinkäyt­tää eri­laisia tuk­i­jär­jestelmiämme, niin siihen tar­joutuu kyl­lä aina mah­dol­lisu­us, mut­ta sil­loin puhutaan kyl­lä mar­gin­aalisen pien­estä joukos­ta ihmisiä, joi­ta on ollut aina.

  133. Ja jos työt­tömäl­lä tai mata­la­palkkaisel­la henkilöl­lä on uloso­to­ssa ole­vaa velkaa, niin tämä ei pääse käytän­nössä irti toimeen­tu­lotues­ta mil­lään. Nk. suo­jao­su­us ei nimit­täin tun­nus­ta ihmisen asuinku­lu­ja, vaan kaik­ki yli 627€ kuukaudessa on voutille vapaa­ta riis­taa (ja lain mukaan myös näin tehtävä). 

    Toimeen­tu­lotues­ta irti päästääk­seen henkilön net­to­tu­lot pitää kivu­ta 1800–2000€ tietämille, mikä on minus­ta yhteiskunnal­ta varsin suuri käde­no­jen­nus kan­sain­väliselle per­in­täy­htiöi­den lobbylle. 

    Osmo lie­nee enem­mänkin per­il­lä asi­as­ta, joten olisi hauskaa kuul­la oli­vatko näi­den per­in­täkon­sernien edus­ta­jat läs­nä myös uusim­mis­sa hallitusneuvotteluissa?

  134. Riit­ta:

    “Lap­siper­hei­den osalta voidaan sanoa, että vaik­ka toimeen­tu­lotuen tasol­la elävä lap­siper­he voi aineel­lis­es­ti hyvin, puut­teel­liset kulu­tus- ja har­ras­tus­mah­dol­lisu­udet eristävä lapset ikä­toverei­den­sa elämän­tavas­ta, mis­tä voi olla hait­taa tule­vaisu­udessa – tai sit­ten ei ole.”

    “Mitähän tämä tarkkaan­ot­taen tarkoit­taa? Lapsel­lani on pari päiväkotikave­ria, joiden per­hei­den kanssa on ystävystyt­ty. Ero tulota­sois­sa näkyy lähin­nä siinä, että yhden luis­timet ovat kirp­par­il­ta, toisen marketista.”

    Las­ten per­hei­den tulo­erot vaikut­ta­vat elämään kouluiässä merkit­tävästi. Oman per­heeni kohdal­la las­ten menot mur­rosiässä kasvoivat räjähdys­mäis­es­ti päiväkoti-ikään ver­rat­tuna. Kil­pata­soinen urheiluhar­ras­tus vaatii matkoi­neen jo melkoisia resursse­ja: joko rahaa tai vapaae­htoistyötä. Sama jut­tu on musi­ikki­har­ras­tuk­ses­sa jne. 

    Mur­rosikäis­ten alakult­tuureis­sa pris­mavaat­teet herät­tävät jo melkoista ällö­tys­tä ja lapset kas­va­vat niin että kenkä­pari kestää puoli vuot­ta. Käyte­tyt vaat­teet kyl­lä menevät, mut­ta muuten elo on yhtä kulutusjuhlaa.

    Mur­rosikäiset käyvät myös kahvilois­sa, piz­zoil­la, lef­fois­sa jne. Kyl­lä per­heen var­al­lisu­udel­la on oleel­lista merkitystä.

    Se mikä tietysti on huolestut­tavaa, että kulu­tus lankeaa lap­sille ilman mitään omaa pon­nis­telua. Mum­min ohi­men­nen pistämän viisikymmp­isen jäl­keen motivoin­ti 6 euron tun­ti­työhön tiskin takana on haastavaa.

  135. Kim­mo:
    Noil­la spek­seil­lä tulisi net­tona 463 euroa työ­markki­natukea, 352 euroa asum­is­tukea ja 303 euroa jäisi toimeen­tu­lotuen mak­set­tavak­si. Sekin on paljon.

    Voisi kyl­lä oikeasti harki­ta halvem­paa asun­toa, 700 euroa on mun mielestä aika paljon yhdeltä hen­geltä. Jopa Kallios­ta saa halvem­mal­la yksiön.

    Suurin osa työt­tömistä ei kuitenkaan saa toimeen­tu­lo­tukea. Syitä on eri­laisia: omis­tusasun­to, säästöt, puoli­son tulot, las­ten mukanaan tuo­mat tulot (lap­sil­isä ja työ­markki­nat­uen lap­siko­ro­tuk­set), työ­markki­nat­uen aktivoin­til­isät, oma val­in­ta, yms.

    Tilas­to­jen mukaan vain 45.000 toimeen­tu­lo­tukea saavaa koti­talout­ta sai työ­markki­natukea tai perus­päivära­haa. Yhteen­sä työ­markki­nat­uen saa­jia oli 140.000 (koti­talouk­sia tietysti jonkun ver­ran vähemmän).

    Esimerkik­si minä olen ollut puoli vuot­ta perus­tur­val­la, mut­ta toimeen­tu­lotuen asi­akkaak­si min­ul­la ei ollut mitään asi­aa tai halua. Entisenä opiske­li­jana pidin perus­tur­van tasoa nau­ret­ta­van suure­na. Asumislisä+peruspäiväraha oli selvästi enem­män kuin mihin olin opiske­li­jana tottunut.

  136. En minä väit­tänyt, ettei rahan lisäämi­nen aut­taisi joskus. Se, mitä esitin oli, että minus­ta on jok­seenkin hölmöä, että sosi­aal­i­tur­van varas­sa elävien oikeuk­sia tms. ei voisi puo­lus­taa muuten kuin vaa­ti­mal­la lisää rahaa. 

    Minus­ta on kaikenkaikki­aan ilmeistä, että ongel­mana ei yksinker­tais­es­ti voi olla rahan määrä, vaan joku muu. Suomen kansa on tänä päivänä kaikil­la absolu­ut­tisil­la mittareil­la huo­mat­tavasti rikkaam­paa ja parem­min toimeen­tule­vaa kuin 70-luvul­la. Yhteiskun­ta käyt­tää vähin­tään yhtä suuren osu­u­den kansan­tu­losta tulon­si­ir­toi­hin, ja siitä huoli­mat­ta yleinen koke­mus on, että tulon­si­ir­to­jen sum­maa pitäisi nostaa. 

    Olen kyl­lä tietoinen argu­men­tista, jon­ka mukaan 70-luvul­la työl­lisyysaste oli korkeampi ja että poli­ti­ik­ka oli työl­listäväm­pää, mut­ta tämä argu­ment­ti ei voi oikein pitää vet­tä, ainakaan täysin. Kokon­aisveroaste oli selvästi alhaisem­pi, jos koh­ta palkkavero­tus vähän kireäm­pää kuin nykyisin. 

    Olen­naista tässä minus­ta on kysymys siitä, mik­si meil­lä menee nyt paljon enem­män rahaa sosi­aal­i­tur­vaan, joka on heikom­pi kuin se oli vielä 30 vuot­ta sit­ten? Ei vas­taus tähän minus­ta ole se, että sosi­aal­i­tur­val­la elävät ovat laisko­ja tai osansa valin­neet, mut­ta ei se vas­taus ole myöskään se, että työssäkäyvät ovat ilkeitä ja ahnei­ta eivätkä halua aut­taa kans­saih­misiään. On vähän tym­peää kun jokainen pohd­in­ta rahan­jakamisen tarkoituk­sen­mukaisu­ud­es­ta välit­tömästi tulk­i­taan syyt­tämisek­si tai haluk­si kurittaa.

  137. Use­at asum­is­tukea saa­vat elävät vielä koro­tuk­sien suh­teen (työ­markki­natu­ki = 100 e/kk ja toimeen­tu­lotuen peru­sosan nor­mi = 6%) odot­tavaa aikaa, sil­lä vielä ei ole tietoa asum­istuen omavas­tu­u­o­su­u­den uud­es­ta määrityksestä.

    Nyt työ­markki­nat­uen bru­tol­la 553,41 omavas­tu­u­o­su­us asum­is­tukea määritet­täessä on 0 euroa. Mut­ta satasel­la suo­lat­ul­la työ­markki­nat­uen bru­tol­la, tämän het­ken asum­istuen määräy­tymis­taulukol­la omavas­tuu osu­us on 64 e/kk.

    Nyt I‑II kun­taryh­mässä yksi­na­su­van omavas­tu­u­o­su­udet ovat näin :

    Kk.tulo (brut­to) Omavastuu
    0 — 555 0
    556 — 570 13

    646 — 660 64

    ( yo. luvut täältä:
    N:o 1036
    Val­tioneu­vos­ton asetus
    asum­istuen määräy­tymis­pe­rusteista vuodelle 2011
    )

    Eli ei ole vielä mitenkään kirkos­sa kuu­lutet­tu se, että nouseeko toimeen­tu­lo­tuk­i­laisen rahalli­nen tuki 6% toimeen­tu­lotues­sa. Tuo 6% saat­taa men­nä omana osuute­na vuokran mak­su­un. Ja noin on, ellei omavas­tu­u­o­su­us pienene nykyiseen nähden.

  138. Opiske­li­joista noin kol­mannes nos­taa opin­to­lainaa, 60% käy töis­sä (kuulem­ma hyvin suo­ma­lainen ilmiö — ja sit­ten ihme­tel­lään kun valmis­tusa­jat venyvät), puo­let saa taloudel­lista apua van­hem­mil­ta 50–100 euroa/kk.

    Lop­pu­jen lopuk­si aika har­va taitaa sit­tenkään sil­lä 300 eurol­la pelkästään elää.

    Lisäk­si opiske­li­jat saa­vat alen­nus­ta julk­i­sis­sa kulku­vä­lineis­sä, oppi­laitos tar­joaa edullista ruokaa jne. jne.

  139. Juli­et­ta Huttu

    Itse olen kau­pan kas­sal­la vielä tois­taisek­si, mut­ta pian luovu­tan ja alan kokopäiväisek­si työnhakijaksi. 

    En mitenkään arvostele ratkaisuasi, mut­ta kai tiedät, että työstä eroamis­es­tasi seu­raa 3 kk:n karenssi. Joten ennen työsi lopet­tamista säästä. 

    Toisaal­ta on niin, että jos haet työtä työssäol­e­vana, sin­ul­la on parem­mat mah­dol­lisu­udet saa­da työtä kuin jos haet työt­tömänä. Monel­la työ­nan­ta­jal­la on ikävä taipumus pan­na työt­tömien työhake­muk­set map­pi­in ö tai vähin­tään pinon alim­maisik­si. Kiitos sen, että työt­tömiä on vuosikaudet leimat­tu niin vira­nomais­ten kuin kans­saih­mis­tenkin taholta. 

    Toinen, mitä voit odot­taa: jos et saa töitä lähim­män kol­men työt­tömyyskuukau­den aikana, sin­ua toden­näköis­es­ti viimeistään odot­taa pas­si­tus palkat­tomi­in töi­hin. Tosin tuos­ta kieltäy­tymis­es­tä rankaisemiseen voit hiukan vaikut­taa työn­hakusu­un­nitel­man teossa niin kauan kuin et joudu tur­vau­tu­maan toimeen­tu­lo­tu­keen tai putoa työ­markki­nat­uelle. Se tosin edel­lyt­tää sitä, että pidät puole­si ja taju­at palkaton­ta työtä koske­vat kier­toil­maisutkin. Työt­tömyys­tur­vala­ki kan­nat­taa ajatuk­sel­la lukea. Laki löy­tyy tuol­ta: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021290

    Jos intoa riit­tää, niin kan­nat­taa pere­htyä joi­hinkin jäl­jem­pänä ole­van linkkivi­estiketjun viestei­hin. Tosin viestiketju sisältää suurek­si osak­si häirikkövi­este­jä, mut­ta ne pystyy ohit­ta­maan nopeasti. Viestiketjul­la on yli 500 000 luk­i­jaa, joten kai siinä aika tähdel­listäkin aineis­toa on: 

    http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=340098

  140. Mari­aK osui hienos­ti asian ytimeen. Kun puhutaan tuista, kan­nus­timista, työssäkäyn­nistä ja sen antoisu­ud­es­ta, tun­nu­taan kovin mielel­lään uno­hdet­ta­van ihmis­ten eri­laisu­us. Ja ennen kaikkea se, että meil­lä on oikeus olla erilaisia.

    Vaik­ka me intro­ver­tim­mät tai epä­sosi­aalisem­mat yksilöt emme nau­ti “työ­paikan sosi­aal­i­sista suhteista” siinä kuin sosi­aalisem­mat kanssakulk­i­jamme, voimme olla aivan hyviä työn­tek­i­jöitä. Mut­ta liian hel­posti sosi­aa­li­nen enem­mistö (muis­te­len Keltikan­gas-Järviseltä luke­neeni, että jopa suo­ma­lai­sista enem­mistö on todel­lakin tem­pera­men­tiltään sosiaalisia)hokee, kuin­ka tärkeää meille kaikille on työ­paikan ihmis­suh­teet ja arvostet­tu ase­ma yhteiskunnassa.

    Luulen, että sekä tuk­i­jär­jestelmät että työelämä saataisi­in järkevöitet­tyä, kun ensin tun­nustet­taisi­in tosi­asi­at läh­tien siitä, että me olemme eri­laisia ja se on ihan hyvä asia.

    Tähän eri­laisu­u­teemme liit­tyen vielä. Olen hie­man kauhul­la odotel­lut, mitä tule­vat ole­maan ne toimen­piteet, mil­lä hal­li­tus tulee aut­ta­maan työssä­jak­samista. Näin­hän sitä on luvat­tu tehdä, kun ei eläkeikää uskalleta (vielä) nos­taa. Tuleeko jotakin julis­tekam­pan­joi­ta tyyli­in “hymy­il­lään töis­sä” vai suositel­laanko fir­mo­ja jär­jestämään entistä enem­män jotakin pakol­lisia kimp­paki­vapäiviä, joi­hin osal­lis­tu­ma­ton­ta sit­ten kat­so­taan lop­pu vuosi pitkin nenän­vart­ta. Onko joku oival­tanut, mitä hal­li­tus muka oikeasti voisi tehdä työssä­jak­samista parantaakseen?

  141. Anna:

    Väitän jopa että työt­tömyys- ja pätkä­työaikoina elämäni oli hauskem­paa ja jännittävämpää.

    Asial­la saat­taisi ken­ties olla jotain tekemistä sen kanssa että nuorem­pana oli hauskem­paa ja jän­nitäväm­pää? Kai, en ole ihan varma.

  142. Toimeen­tu­lotuel­la joko tulee toimeen tai sit­ten ei tule. Jos ei tule, syitä voi olla usei­ta. Esimerkik­si sairaus, päi­hdeon­gel­ma, tai yleinen elämän­hallinnan puute. Kaikille näille syille on yhteistä se, että ihmi­nen aivan oikeasti tarvit­see apua, ja aivan oikeasti ainakin minä halu­aisin yhteiskun­nan kaut­ta tar­jo­ta sitä apua. Yhteistä on myös se, että muu­ta­man kymme­nen euron koro­tus tuloi­hin edesaut­taa noiden ongelmien ratkaisemises­sa täs­mälleen ei mitenkään. 

    Nyt tietysti voi esit­tää vas­ta-argu­mentin, että tulo­jen lisäämi­nen “helpot­taa” heikos­sa ase­mas­sa ole­van ihmisen tilan­net­ta. Entä sit­ten? Tätäkin keskustelua domi­noi kak­si ääripäätä, joista toinen halu­aa leika­ta tulo­ja ja toinen kas­vat­taa tulo­ja, ja kumpikaan ei ymmär­rä että kysymys on aivan väärä. Rahal­la ei noi­ta ongelmia ratkaista, ei leikkaa­mal­la eikä lisäämäl­lä. Ja min­un mielestäni pitäisi pohtia sitä, miten nuo ongel­mat ratkaistaan eikä sitä, miten tilan­net­ta “helpote­taan”. (Miten ihmeessä päi­hdeon­gel­maisen tilanne helpot­tuu sil­lä, että täl­lä on varaa ostaa kolme kos­supul­loa enem­män kuussa?)

  143. > Minus­ta on kaikenkaikki­aan ilmeistä, että ongel­mana ei yksinker­tais­es­ti voi olla rahan määrä, vaan joku muu.

    Minus­ta on kaikenkaikki­aan ilmeistä kir­joituk­si­asi vuosikau­sia seu­ran­neena (ja annan kyl­lä niistä useim­mille kunn­ian, en voisi itse parem­min kir­joit­taa; ja olen useim­miten samaa mieltä, usein yksinker­tais­es­ti, kos­ka ne ovat yksinker­tais­es­ti tot­ta), että yksinker­taiset seli­tyk­set ovat sin­un mielestäsi yhä use­am­min vääriä, kos­ka ne ovat yksinker­taisia. 90-luvul­la kir­joituk­sis­sasi ei ehkä niin usein ollut tätä (muis­taak­seni), mut­ta nykyään yhä enem­män (olet var­maan lukenut teok­sen “Kuin­ka Aku Ankkaa lue­taan”; joskus kir­joituk­sis­tasi saa saman kuvan, valitettavasti).

    Huoh… Mikä siinä on, kun lähtöko­h­ta A “työt­tömälle annet­ta­va raha ei riitä” yritetään kään­tää lähtöko­hdak­si B “työt­tömälle annet­ta­va raha riit­tää / työt­tömälle annet­tavaa rahaa on jo liikaa”. Jos ote­taan alkupre­mis­sik­si A tai B, niin järkeily on eri­laista, kun Sta­tus quos­ta poikkeaval­la on se todis­tus­taak­ka. Ja kaik­ki jul­mu­rit on niin kovasti tuon B:n takana.

    > Ei vas­taus tähän minus­ta ole se, että sosi­aal­i­tur­val­la elävät ovat laisko­ja tai osansa valin­neet [suh­tau­tu­mi­nen sosiaaliturvaan]

    Ei niin.

    > ei se vas­taus ole myöskään se, että työssäkäyvät ovat ilkeitä ja ahnei­ta eivätkä halua aut­taa kans­saih­misiään [suh­tau­tu­mi­nen sosiaaliturvaan]

    Omista koke­muk­sis­tani ja monien tääl­lä kir­joit­tavien mielip­iteistä ja peuku­tuk­sista kat­soen tämä on juuri se vas­taus (+ koroil­laelävät, per­in­töäodot­ta­vat, osa työt­tömistä yms.). Ei sil­lä, että min­ul­la olisi kans­saih­mi­sistä täy­del­lis­es­ti huono kuva (suh­tau­tu­mi­nen työt­tömi­in on vain pieni osa ihmistä, mut­ta kyl­lä se min­ulle henkilöko­htais­es­ti on jonkin­lainen lit­mustesti), mut­ta vastapro­pa­gan­da on niin kovaa, ja use­at vastapuolen ihmiset aina löytävät uusia argu­ment­te­ja ihan perusih­mis­ar­voa vas­taan. Kun täl­laista vyöry­tys­tä tulee koko ajan, niin ei ole ihme, että ihmiset ovat sekaisin. Sitä pait­si on ilmeistä, että meil­lä kaikil­la on sadis­ti­nen puoli ja syyllistenlöytämishalu.

    Toteutet­tu sosi­aalipoli­ti­ik­ka on omi­aan joko pehmen­tämään tai koven­ta­maan ihmis­ten suh­tau­tu­mista kans­saih­misi­in­sä. Nyt enää harvem­min pide­tään oikeana lähet­tää lap­sia hiilikai­vok­si­in töi­hin, kos­ka muuten on parasi­it­ti. Ymmär­retään myös, että työtön _ei aina_ ole syylli­nen työt­tömyy­teen­sä, mut­ta silti suur­ta osaa syytetään, kuten tääl­läkin on käynyt ilmi. Oma­l­ta osaltani uskon, että joskus tule­vaisu­udessa tätä koko keskustelua pide­tään saman­laise­na kuin men­neisyy­den keskustelua las­ten työsken­telemis­es­tä hiilikai­vok­sis­sa… …Mut­ta me emme ole siinä tule­vaisu­udessa vielä.

    > On vähän tym­peää kun jokainen pohd­in­ta rahan­jakamisen tarkoituk­sen­mukaisu­ud­es­ta välit­tömästi tulk­i­taan syyt­tämisek­si tai haluk­si kurittaa.

    Et siis halua nähdä, että näistä kir­joituk­sis­tasi val­taosa on juuri tätä eri­tyis­es­ti pre­missien val­it­semis­es­ta alkaen.

  144. “Nyt työ­markki­nat­uen bru­tol­la 553,41 omavas­tu­u­o­su­us asum­is­tukea määritet­täessä on 0 euroa. Mut­ta satasel­la suo­lat­ul­la työ­markki­nat­uen bru­tol­la, tämän het­ken asum­istuen määräy­tymis­taulukol­la omavas­tuu osu­us on 64 e/kk.”

    Hal­li­tu­so­hjel­mas­sa oli main­in­ta että asum­istuen omavas­tu­un “nol­lara­jaa” nos­te­taan vas­taa­maan uut­ta työ­markki­nat­uen perusmäärää.

  145. 352 euroa asumistukea

    @Ilkka, kos­ka esimerkissä on kyseessä pikku­vel­jeni, niin voin ker­toa, että asum­is­tukea 30 m² yksiöstä tulee noin 120€ kuussa.

  146. Koke­muk­sieni perus­teel­la olen sitä mieltä että, kun on ter­ve ja elämän­hallinta han­skas­sa, voi pienel­läkin rahal­la elää rikas­ta ja nor­maalia elämää

    Tässäkin onnel­lises­sa tari­nas­sa, jos­sa kak­si opiske­li­jaa asuu 400€ vuokra-asun­nos­sa ei tarvitse kuin muut­taa mikä tahansa osa, niin onni ja rikkaus on vähän toinen. Entäs yksineläjä tai tilanne, jos­sa toinen on töis­sä? Miten suu sit­ten pannaan?

  147. tpyy­lu­o­ma “Asial­la saat­taisi ken­ties olla jotain tekemistä sen kanssa että nuorem­pana oli hauskem­paa ja jän­nitäväm­pää? Kai, en ole ihan varma.”

    Joo, oot oike­as­sa. Tuo oli var­maan elämäni hauskin­ta ja jän­nit­täv­in­tä aikaa jokat­a­pauk­ses­sa, työti­lanteesta huolimatta.
    Toisaal­ta, kyl­lä tää sään­nön­mukainen vak­i­työ, vuodes­ta toiseen sama paik­ka, samat naa­mat, samat hom­mat… tun­tuu jotenkin van­hen­ta­van henkises­ti, vaikken vielä oikeesti niin kovin van­ha olekaan 🙂 Vaik­ka kai pitäisi olla tyy­tyväi­nen tähän var­muu­teen ja jatku­vu­u­teen, mikä taitaa työelämässä olla nykyään melko harv­inaista herkkua?

  148. Ade­no­ca kir­joit­ti 5.7.2011 kel­lo 12:44

    Tässäpäs tämä kus­tan­nusten ja rav­it­se­muk­sen suh­teen opti­moitu annos:

    Ansiokas esi­tys.

    Mut­ta minus­ta tuo sum­ma (n. 90 euroa kuus­sa) kuu­lostaa paljol­ta, eri­tyis­es­ti, kos­ka se tuot­taa jok­seenkin yksipuolisen ruokavalion, ja monien hive­nainei­den saan­ti jää vajaak­si tai olemat­tomak­si. Ja ener­gia­sisältökin on suh­teel­lisen vähäi­nen. Tosin ener­gia sinän­sä on hal­paa, ainakin tärkke­lyk­sen muodossa.

    Jotenkin mieliku­vani on, että kolmel­la eurol­la päivässä voisi saa­da enem­mänkin ja parem­paa. Mut­ta ehkä totu­us on vain se, että ruoan hin­ta on nous­sut niin paljon, että tuo todel­la on kus­tan­nuste­hokkain vaihtoehto.

  149. tcrown on asian ytimessä. Ei ole sel­l­aista toimeen­tu­lotuen määrää, joka riit­täisi Ade­no­canille mut­ta ei olisi kohtu­ut­toman suuri Azille. Nykyi­nen sum­ma on selvästi väärä, mut­ta ei ole lainkaan yksiselit­teistä mihin suun­taan sitä pitäisi kehit­tää. Tämä ei ole eurokysymys vaan järjestelmäkysymys.

    Perus­tu­lo ei tässä aut­taisi, kos­ka sen sopi­van tason määrit­te­ly on aivan yhtä vaikeaa. Siinä on vielä se ris­ki, että se tekee Azin elämän­tyylin liian houkut­tel­e­vak­si kos­ka se mah­dol­lis­taisi perus­tu­lot täy­den­tämisen vähäisel­lä työn­te­ol­la. On parem­pi, että meil­lä on 1.000 Azin kaltaista pum­mia jot­ka saa­vat 900 € kuus­sa tukea ja 14.000 työssäkäyvää jot­ka unel­moi­vat toimet­to­muud­es­ta, kuin 15.000 pum­mia jot­ka saa­vat 500 € kuus­sa tukea ja tekevät jotain vähäistä työtä siinä rin­nal­la. Osa-aikatyö on ihan jees, jos se tarkoit­taa työt­tömien osit­taista työl­listymistä tai se tehdään oma­l­la rahal­la tai jostain hyvästä syys­tä verora­hoil­la (las­ten­hoito? omaishoito?), mut­ta se on saatanas­ta jos se tarkoit­taa palkkat­u­lon vapaae­htoista kor­vaamista verora­hoista mak­set­taval­la tuel­la. Minäkin siir­ty­isin tosi mielel­läni sovitelulle ansiopäivära­halle, mut­ta onnek­si laki ja työ­markki­nat ovat niin jäykät ettei se onnis­tu. Jos onnis­tu­isi, niin muut­tuisin ker­ta­heitol­la net­tomak­sa­jas­ta nettosaajaksi. 

    Tavalli­nen Teknikko:
    Asum­istuen koro­tuk­sen suh­teen hal­li­tu­so­hjel­ma on aika yksiselit­teinen: “peru­so­mavas­tuu tark­iste­taan alka­maan korote­tun työ­markki­nat­uen määrästä”. Eli pelkän perus­tur­van varas­sa elävän omavas­tuu on vas­taisu­udessakin 0 euroa. 

    Joka tapauk­ses­sa toimeen­tu­lo­tukea nyt saa­van käteen­jäävät tulot kas­va­vat vähin­tään tuon 6 %. Nykyään heille jää toimeen­tu­lotuen normin ver­ran rahaa (sinkulle 419 €) ja 6 % koro­tuk­sen jäl­keen heille jää vähin­tään uuden toimeen­tu­lotuen normin ver­ran rahaa (444 €). Jos he hyö­tyvät asum­istuen tai työt­tömyyspäivära­han koro­tuk­ses­ta tarpeek­si, he voivat päästä pois toimeen­tu­lotuen ikeestä ja käteen voi jäädä enem­mänkin rahaa. Toimeen­tu­lotuen luon­teeseen kuu­luu, että nykyiset toimeen­tu­lo­tuk­i­laiset eivät menet­täisi euroakaan net­to­tu­lois­taan, vaik­ka asum­is­tu­ki ja työt­tömyys­tu­ki lakautet­taisi­in kokon­aan. Näin ollen mikään muu­tos asum­istues­sa ei voi heitä köyhdyttää.

  150. Art­turi:

    Jos nyt ei tilaa puolisoa pos­timyyn­nistä, niin eihän se mak­sa? Jos ole­tat, että puolisot val­it­see kump­panin rahan perus­teel­la, niin ei siitä oo mitään apua, että ote­taan joltakin pois rahaa ja annetaan sitä toisille. Kuitenkin kaik­ki ihmiset sijoit­tuu johonkin järjestyk­seen var­al­lisu­u­den mukaan

    Tässä sä ole­tat, et ain­oas­taan järjestys merk­it­sis ja rahan rajahyö­ty ei riip­puis absolu­ut­tis­es­ta var­al­lisu­u­den tasos­ta. Mut näin­hän se ei tietenkään mee. Jos otat mil­jardööriltä pois 100K vuodessa ja annat sen per­saukiselle, jälkim­mäisen markki­na-arvo nais­ten silmis­sä kas­vaa selvästi mut edel­lisen ei muu­tu mihinkään.

  151. Rogue:

    Jos otat mil­jardööriltä pois 100K vuodessa ja annat sen per­saukiselle, jälkim­mäisen markki­na-arvo nais­ten silmis­sä kas­vaa selvästi mut edel­lisen ei muu­tu mihinkään. 

    Tämä ei voi minus­ta päteä. Parisuhde­markki­noil­la on todel­lakin kyse nol­la­summapelistä. Se per­sauki­nenkin olisi siis halut­tua kamaa, jos niitä kaikkia mui­ta ei olisi kil­pailus­sa mukana viemässä naisia. Nol­la­summapelis­sä taas on mah­do­ton paran­taa jonkun toisen ase­maa huonon­ta­mat­ta samal­la jonkun toisen. 

    Tuos­sa sin­un esimerkissäsi jos se ex-per­sauki­nen saa rahansa ansios­ta puoli­son, niin tämä nainen on pois­sa muiden (ml. se mil­jardööri) markkinoilta.
    Yksinker­taisim­min näet tämän siten, että ajat­telet, että markki­noil­la on vain yksi nainen, mil­jardööri ja per­sauki­nen. Jot­ta per­saukisen tilanne tässä tilanteessa voisi paran­tua, se voi tapah­tua vain niin, että nainen halu­aakin hänet mil­jardöörin sijaan. 

    Min­un on vaikea nähdä, miten absolu­ut­ti­nen var­al­lisu­us voisi vaikut­taa mitään parisuhde­markki­noil­la. Tämän pitäisi tarkoit­taa sitä, että nyt kun ihmiset ovat absolu­ut­tis­es­ti mitat­en paljon varakkaampia kuin vaikka­pa 100 vuot­ta sit­ten, hei­dän olisi helpom­paa löytää puoliso. Onko tästä mitään merkkejä?

  152. ilk­ka:

    Osa-aikatyö on ihan jees, jos se tarkoit­taa työt­tömien osit­taista työl­listymistä tai se tehdään oma­l­la rahal­la tai jostain hyvästä syys­tä verora­hoil­la (las­ten­hoito? omaishoito?), mut­ta se on saatanas­ta jos se tarkoit­taa palkkat­u­lon vapaae­htoista kor­vaamista verora­hoista mak­set­taval­la tuel­la. Minäkin siir­ty­isin tosi mielel­läni sovitelulle ansiopäivära­halle, mut­ta onnek­si laki ja työ­markki­nat ovat niin jäykät ettei se onnis­tu. Jos onnis­tu­isi, niin muut­tuisin ker­ta­heitol­la net­tomak­sa­jas­ta nettosaajaksi. 

    Tämä pitäisi tosi­aan selvit­tää ennen kuin perus­tu­loa ryhdyt­täisi­in toteut­ta­maan. Oleel­lis­ta­han perus­tu­los­sa on tietenkin se, että se palk­ka ei tietenkään täys­määräis­es­ti kor­vaudu veroista mak­set­taval­la tuel­la, vaan vain osin. Nykysys­teemin yksi vika on se, että siinä kor­vaavu­us todel­lakin on hyvin korkeal­la tasol­la (eli pieni­palkkaisten efek­ti­ivi­nen mar­gin­aaliv­ero on huiman korkea).

    Tek­isitkö noin, jos efek­ti­ivi­nen mar­gin­aaliv­erosi perus­tu­losys­tee­mis­sä olisi vaikka­pa 50%, eli jokaises­ta menet­tämästäsi palkkaeu­rosta käteen­jäävä tulosi lask­isi 50 senttiä? 

    Ja luon­nol­lis­es­ti hom­ma toimisi toisinkin päin, eli jokaises­ta han­kki­mas­tasi lisäeu­rosta, käteesi jäisi 50 sent­tiä (kun nyky­isin se on kai jotain 20 sent­tiä pieni­palkkaises­sa työssä, kun kaik­ki tukien vähen­e­miset ote­taan huomioon).

  153. Kim­mo,
    tun­net tietysti vel­je­si tilanteen parem­min kuin minä, mut­ta aika omi­tuiselta tuo vaikut­taa. Minä pyörit­te­len näitä sosi­aal­i­tur­valaskelmia työk­seni Kelan tekemil­lä malleil­la, eikä ole ihan help­po kek­siä miten voisi pää­tyä noin pie­neen asum­is­tu­keen noista lähtökohdista.

    Laskin, että asum­is­tu­ki voisi olla 125 €/kk jos tuloina on vain työ­markki­natu­ki ja mak­saa 700 €/kk 30 neliön asun­nos­ta jos­sa ei ole keskus­läm­mi­tys­tä ja joka sijait­see kun­taryh­mässä 4 (=“muu suo­mi”, eli jos­sain muual­la kuin Suomen 31 kalleim­mas­sa kun­nas­sa). On kyl­lä huono diili tehty, jos mak­saa noin kovaa vuokraa kylmästä asun­nos­ta keskel­lä ei mitään. Tuskin tämä nyt kuitenkaan on tilanne?

    Toden­näköisem­min noin pie­neen asum­is­tu­keen pää­sisi, jos on oikeasti enem­män tulo­ja kuin pelkkä työ­markki­natu­ki (olisiko työ­markki­nat­uen koro­tu­sosa mak­sus­sa akti­iv­i­toimen ajal­ta?) tai huo­mat­tavasti asum­istues­sa huomioitavaa var­al­lisu­ut­ta. Tai asun­nos­sa on alivuokralainen tai puoliso jol­la on tuloja.
    Onko­han asum­istuen määrä muis­tet­tu tark­istaa kun tulot las­ki? Eipä sil­lä tietysti käytän­nössä juuri ole väliä, jos joka tapauk­ses­sa on toimeen­tu­lotuen asiakkaana.

    Tämäkin sekaan­nus osoit­taa, että asum­is­tu­ki on seka­va vyy­hti. Tuen määrä voi vai­hdel­la rajusti riip­puen asun­non koos­ta, sijain­nista, iästä, läm­mi­tys­tavas­ta, ym. Onnek­si hal­li­tu­so­hjel­mas­sa sovit­ti­in sen uud­is­tamis­es­ta. Tule­vaisu­udessa siihen toivon mukaan vaikut­taa lähin­nä ruokakun­nan tulot.

  154. Samuli Saarel­ma,

    parisuhde­markki­nat eivät ole tas­apain­os­sa. On ihmisiä jot­ka eivät val­itse puolisoa. Ajatel­laan tilan­net­ta, jos­sa on neljä ihmistä:

    Pekka — varakas ja halut­tu mies
    Tar­mo — kodi­ton, alko­holisoitunut mies
    Pamela — varakas ja halut­tu nainen
    Tiia — tavalli­nen nainen

    Tas­apaino lie­nee se, että Pekka ja Pamela par­i­u­tu­vat, mut­ta Tar­mo ja Tiia eivät. Tiia on mielum­min yksin, kun ottaa Tar­mon elätettäväkseen.

    Jos val­tio puut­tuu peli­in ja käyt­tää Pekan ja Pame­lan rahat Tar­mon statuk­sen paran­tamiseen Tar­mo muut­tuu kodit­tomas­ta alko­holis­tista vaikka­pa kun­nan vuokra-asun­nos­sa asu­vak­si työt­tömäk­si. Täl­lais­es­ta miehestä Tiia voisi kiin­nos­tua, jol­loin saataisi­in uusi parisuhde ilman, että Pame­lan ja Pekan parisuhde­markki­na-arvoille tapah­tuu yhtään mitään.

    Se raja, minkä alle kukaan ei halua par­i­u­tua, voi tietysti muut­tua yli ajan. Se voisi jopa riip­pua tuloista: kukaan ei halua par­i­u­tua ihmisen kanssa, jon­ka net­tutu­lot ovat alle 40 % mediaanin?

    En todel­lakaan tiedä vaikut­taako raha täl­lä taval­la näi­hin markki­noi­hin, mut­ta ei se ainakaan mah­dot­toma­l­ta vaikuta.

  155. Rogue:

    Jos otat mil­jardööriltä pois 100K vuodessa ja annat sen per­saukiselle, jälkim­mäisen markki­na-arvo nais­ten silmis­sä kas­vaa selvästi mut edel­lisen ei muu­tu mihinkään.

    Kyl­lä, mut­ta samal­la muiden ase­ma parisuhde­markki­noil­la huononee, kun se yks vetää ohi sil­lä 100k:lla.

    Ei parisuhde­markki­noista voi tehdä parem­pia siirtämäl­lä rahaa yhdeltä toiselle. Ihan riip­pumat­ta tulon­si­ir­roista parhaat vie parhaat päältä.

    ja Samuli ehtikin jo selit­tämään paremmin…

  156. Osmo: “Absolu­ut­ti­nen ja suh­teelli­nen köy­hyys ovat eriy­tyneet toi­sis­taan kauas.”

    Sama se on keskilu­okkaisu­u­den kanssa. 

    Vaik­ka Suomes­sa köy­hä ei kuole nälkään kadulle tai juurikaan ker­jää kadunkul­mas­sa, niin monel­la tapaa hän kuitenkin on toisen luokan kansalainen ja elää kitu­ut­taa kolikko­jen­sa kanssa ja kerää tyhjiä pul­lo­ja puskista.

    Har­vas­sa Aasian tai Afrikan maas­sa (joi­hin O.S. var­maankin viit­tasi absolu­ut­tisel­la köy­hyy­del­lä) keskilu­okkaan kuu­lu­val­la on kak­si uudehkoa autoa, riv­i­talo­huoneis­to, kesämök­ki, uusin viihde-elek­tron­i­ik­ka ja varaa lentämäl­lä matkus­taa per­hei­neen kak­si ker­taa vuodessa ulko­maille pal­ka­llista lomaa viettämään.

    Jos alimpi­en sosi­aa­lik­er­rostu­mien hyv­in­voin­tia ver­rataan mielel­lään vas­taavi­in kehit­tyvien maid­en köy­hien elin­ta­soon — niin mik­sei kes­ki- tai ylälu­okkien elin­ta­soa ver­rat­taisi myös. Mikä on se eet­tis-moraa­li­nen lähtöko­h­ta ja seli­tys, että köy­hien pitäisi olla Suomes­sa yhtä köy­hiä kuin köy­hät Inti­as­sa tai Sudanis­sa, mut­ta keskilu­okan elin­ta­so “bench­markataan” rikkaimpi­en euroop­palais­ten tai pohois-amerikkalais­ten elintasoon.

  157. Samuli Saarel­ma:

    Tämä ei voi minus­ta päteä. Parisuhde­markki­noil­la on todel­lakin kyse nol­la­summapelistä. Se per­sauki­nenkin olisi siis halut­tua kamaa, jos niitä kaikkia mui­ta ei olisi kil­pailus­sa mukana viemässä naisia. Nol­la­summapelis­sä taas on mah­do­ton paran­taa jonkun toisen ase­maa huonon­ta­mat­ta samal­la jonkun toisen. 

    Joo voi sen mil­jardöörin ase­ma huonon­tuu hieman(“ei muu­tu mihinkään” oli siis huono ilmaisu), mut ei mis­sään nimessä niin paljon ku sen per­saukisen tilanne para­nee kun se saa 100K. Voit kela­ta tän niin, et nais­ten rajahyö­ty miehille on laske­va kuten muil­lakin “hyödykkeil­lä”. Ts. kun se per­sauki­nen saa tulon­lisäyk­sen­sä ansios­ta ensim­mäisen naisen­sa, sen hyö­ty kas­vaa enem­män ku mil­jardöörin hyö­ty las­kee sen takia et sen poten­ti­aalises­sa haare­mis­sa on yks nainen vähem­män. Vas­taavasti sen kyseisen naisen hyö­ty näyt­täis kas­va­neen, jos se ker­ran val­it­see mielu­um­min entisen per­saukisen ku mil­jardöörin haare­mis­sa hen­gailun. —> Kokon­aishyö­ty kasvoi, jos olete­taan se laske­va rajahyöty.

    Min­un on vaikea nähdä, miten absolu­ut­ti­nen var­al­lisu­us voisi vaikut­taa mitään parisuhde­markki­noil­la. Tämän pitäisi tarkoit­taa sitä, että nyt kun ihmiset ovat absolu­ut­tis­es­ti mitat­en paljon varakkaampia kuin vaikka­pa 100 vuot­ta sit­ten, hei­dän olisi helpom­paa löytää puoliso. Onko tästä mitään merkkejä?

    Mun argu­ment­ti oli, et rahan rajahyö­ty par­i­u­tu­mis­rkki­noil­lakin riip­puu yksilön var­al­lisu­u­den tasos­ta. Ts. 100K lisäys vuosian­siois­sa paran­taa tulot­toman ase­maa enem­män ku mil­jardöörin. Sä kaadoit tossa olk­iukon, jon­ka mukaan yleinen var­al­lisu­u­den kasvu helpot­tais parin löytämistä.

  158. En vas­taan­o­ta sosi­aalipum­min määret­tä. En syyllisty.
    Peruste­len seu­raavas­sa val­in­taani. Olkoon yläot­sikkona vaikka­pa ’Eri­lais­ten elämän­val­in­to­jen suvait­sem­i­nen?’. Muu­tamia muitakin ker­to­muk­sia poikkeav­ista elämän­valin­noista tuli jo yllä. Niitä olisi mie­lenki­in­toista lukea enemmänkin.

    Jos — oman näkökul­mani mukaan — merk­i­tyk­sel­listä yhteiskun­nal­lista filosofi­aa olisi tässä yhteiskun­nas­sa mah­dol­lista tehdä palkkatyök­seen, kuten pitäisi olla, niin tek­isin sitä hyvin mielu­usti. Kun näin ei ole, niin on kak­si mah­dol­lisu­ut­ta. Uno­htaa vaka­va yhteiskun­nalli­nen filosofia, jät­täy­tyä palkkatyön ulkop­uolelle. Edelli­nen ei ole itsel­leni vai­h­toe­hto, ei ennen kuin nälkärajalla.

    Har­va visio olisi itsel­leni yhtä kiehto­va kuin tietoon into­hi­moi­ses­ti, ide­olo­giat­tomasti ja ennakkolu­u­lot­tomasti suh­tau­tu­va, vapaa­henk­i­nen, älyl­lis­es­ti kykenevä ja kun­ni­an­hi­moinen yhteiskun­tati­eteelli­nen yhteisö.
    Sel­l­aiseen, mitä ei ole ole­mas­sa, ei voi liittyä. 

    Muu­tamia saman­henkisiä olen löytänyt, joiden kanssa seu­raav­ista aiheista vai­h­tanut näkemyksiä.

    Itseäni kiin­nos­taa keskeis­es­ti ihmisen kokon­ais­val­tainen suhde tietoon ja ymmär­ryk­seen. Pidän tätä fun­da­men­taali­na yhteiskun­tatutkimuk­sen läpi kulke­vana punaise­na lankana. Ratio­naal­isu­u­teen pyrkivän tutk­i­jan on tärkeää pyrk­iä ymmärtämään tutkimus epis­te­mol­o­gise­na, psykol­o­gise­na, älyl­lisenä, tieteen­filosofise­na ilmiönä ja inte­groi­da tästä ymmär­ryk­ses­tä syn­tyvä inspek­tio osak­si metodologiaansa.

    Tieteessä tiedon oikeu­tuk­sen pitäisi hal­li­ta tutk­i­jan itseoikeu­tus­ta. Tämä raja hämär­tyy ja älyl­lis­es­ti ja ratio­naalis­es­ti kor­rup­toituu ide­olo­gioiden, poli­ti­ikan, eri­asteisen kon­formistisen pyrkyryy­den ja iden­ti­teet­tisidon­naisu­u­den posi­tioitues­sa lähtöko­hdik­si tiedon ja ymmär­ryk­sen tavoit­telulle. Tulos vuosikym­menten ide­ol­o­gisen kasautu­misen myötä on kor­re­spon­denssi­te­o­reet­tis­es­ti mieletön.
    Sik­si hal­lit­se­vat aka­teemiset yhteiskun­ta­teo­ri­at eivät mitään kavah­da niin paljon kuin vas­taavu­u­den osoit­tamisen perustelemista vaa­tivia kysymyk­siä. Kysymys on dynaami­nen ja liikku­va, tiedon ja ymmär­ryk­sen fun­da­men­taalein ydin, eikä myötäile älyl­liselle hiekalle raken­net­tu­ja rakennelmia.
    Vas­taavu­u­den vaa­teen ohel­la kvan­ti­tati­iviset, kval­i­tati­iviset ja mm. evi­den­tial­is­tiset mit­tar­it laimin­lyöneen ide­olo­gian on antau­tu­mat­ta mah­do­ton­ta vas­ta­ta pureutu­vi­in kysymyk­si­in ratio­naalisen dialo­gin tasol­la. Sik­si yleisiä reak­tioi­ta ovat mm. auk­tori­teet­ti­in vetoami­nen, rel­a­tivis­mi, monot­o­ni­nen frase­olo­gia, henkilöimi­nen, moral­isoimi­nen (”hyvä tieto” v. ”paha tieto”), kysymyk­sen pois hei­jas­t­a­mi­nen vas­taa­mat­ta, vääris­telem­i­nen ja vaikeneminen.

    Täl­laiset ilmiöt eivät tietenkään kos­ke­ta vain yliopis­ton yhteiskun­tati­etei­den kor­rup­tio­ta vaan ovat läpiy­hteiskun­nal­lisia, näkyen mm. politiikassa.

    Voidaan ehkä puhua yhteiskun­nan epis­te­mol­o­gis­es­ta kehi­tys­ta­sos­ta. Tämä ei ole täysin sama asia kuin yhteiskun­nan sivistyk­selli­nen kehi­tys­ta­so, mut­ta sille läheinen ja sen kanssa suo­raan vuorovaikuttava.
    Epis­te­mol­o­gis­es­ti kehit­tyneem­mässä yhteiskun­nas­sa yhteiskun­tati­etei­den ja poli­it­tisen keskustelun tila olisi jotain aivan muu­ta, kuin mitä se nyt on.

    Yllä kuvat­tua ilmiötä ja paljon muu­ta sen ohelta halu­an pyrk­iä ymmärtämään. Poh­tien ja lukien mm. tietoisu­u­den tutkimus­ta, neu­rop­sykolo­giaa, evoluu­tiop­sykolo­giaa, epis­te­molo­giaa, tieteen­filosofi­aa ja älykkyy­den tutkimus­ta. Pyrkien tavoit­ta­maan jonkin­laista ’biso­sioitua’ (tiedon näkökul­mien poikkileikkaan­tu­mi­nen) yht­enäis­mall­ia tai kokon­ais­esi­tys­tä ihmisen tieto- ja ymmär­ryssuh­teesta. Tämän ohel­la seu­raan aihe­ma­te­ri­aalilu­on­tois­es­ti yhteiskun­nal­lista keskustelua hei­jas­tu­mana maini­tus­ta tieto/ymmärryssuhteesta. Lisäk­si kokon­aisu­u­den juon­teina mm. esteti­ikkaa ja futurologiaa.

    Olen tehnyt tätä usei­den vuosien ajan erit­täin inten­si­ivis­es­ti ja uskoisin tekeväni ainakin seu­raa­vat 20 vuot­ta, johtuen aihealueen laa­ju­ud­es­ta ja vaikeud­es­ta. Kos­ka tämä, ikävä kyl­lä, ei ole mah­dol­lista minkään­laises­sa palkatus­sa aka­teemises­sa yhtey­dessä, niin tulen jatkos­sakin totea­maan, että en mis­sään tilanteessa tule otta­maan vas­taan palkkatyötä. Henkilöko­htais­es­ta ja moraalis­es­ta perus­teesta: Mikään toinen val­in­ta ei mah­dol­lis­taisi tyy­tyväisyyt­tä omaan elämääni, pidän tutkimusko­hdet­ta yhteiskun­nal­lis­es­ti keskeisen tärkeänä.

  159. Minä olen az:n kanssa samoil­la lin­joil­la työn teosta ja sosi­aal­i­tur­vas­ta. Pelin sään­nöt ovat, mitä ovat. Az ilmeis­es­ti pelaa ihan sään­tö­jen puitteissa. 

    az: Poh­tien ja lukien mm. tietoisu­u­den tutkimus­ta, neu­rop­sykolo­giaa, evoluu­tiop­sykolo­giaa, epis­te­molo­giaa, tieteen­filosofi­aa ja älykkyy­den tutkimus­ta. Pyrkien tavoit­ta­maan jonkin­laista ’biso­sioitua’ (tiedon näkökul­mien poikkileikkaan­tu­mi­nen) yht­enäis­mall­ia tai kokon­ais­esi­tys­tä ihmisen tieto- ja ymmärryssuhteesta. 

    Min­un on vähän vaikea suh­tau­tua tähän puol­lus­tus­puheeseen. Kaveripi­iristä löy­tyy tapauk­sia, jot­ka ovat yrit­täneet luo­da ties, mitä (yhteiskunta/tietoisuus/kaikkeus)teorioita ties kuin­ka pitkään. Kaik­ki ovat perustelleet toim­intaa hyvin samankaltaisil­la argu­menteil­la kuin az. Kaik­ki ovat olleet väärin ymmär­ret­tyjä. Yliopis­toura ja muodolli­nen (korkeakoulu)opiskelu estää heitä toteut­ta­mas­ta itseään. Osit­tain ehkä näin on ollutkin. En tiedä.

    Ongel­ma on, että jos­sain vai­heessa tulee patolo­gian ja itsepetok­sen raja vas­taan ja luulen, että tälle rajalle tulee hel­posti sokeak­si. Yksi kaveri, joka oli 8‑vuotta tutk­in­ut omaa “yhteiskun­nal­lis­es­ti keskeisen tärkeää” tutkimusko­hdet­taan, veti pahasti herneen nenään kysyessäni häneltä, kos­ka hän aikoo julka­ista tulok­si­aan. Ei kai mikään tulos voi olla yhteiskun­nal­lis­es­ti merkit­tävä, jos kukaan ei ole siitä kuul­lut. Hän tote­si vain, että sit­ten kuin tutkimus on valmis. 

    Hänen kohdal­laan touhu oli men­nyt melko var­masti itsepetok­sen puolelle. En ole viime aikoina kuul­lut hänestä(tästä on muu­tamia vuosia aikaa), mut­ta epäilen, ettei hän ikinä julkaise mitään. Toivon (täysin ilman sarkas­mia) , että az:n kohdal­la tilanne ei ole samanlainen.

  160. az,

    Sosi­aalipum­mi on työkykyi­nen henkilö, joka elää yhteiskun­nan sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän rahoil­la yrit­tämät­täkään saa­da töitä tai hakeu­tua koulutukseen. 

    Eli olet sosiaalipummi. 

    Se käytätkö aikasi luke­mal­la neu­rop­sykolo­giaa vai Aku Ankkaa, on tässä yhden­tekevää veron­mak­sajien kannal­ta. Jos joskus luna­s­tat sin­u­un panos­te­tut resurssit maail­maa eteen­päin vievil­lä julka­isuil­la, niin tilanne muut­tuu ja voidaan kat­soa, ettet koskaan ole sosi­aalipum­mi ollutkaan. 

    Mut­ta siihen asti olet sosi­aalipum­mi, vaik­ka mitä tahansa muu­ta väittäisit.

  161. Pakko kom­men­toi­da ihmis­ten epäuskoon nim­imerk­ki Az:in ker­to­muk­seen; itse tiedän ainakin tois­takym­men­tä nim­imerkin kaltaista tapaus­ta. Ja sos­su mak­saa vuokran, sähkön ja peru­sosan lisäk­si mm. lääk­keet, sairaan­hoitoku­lut, puhe­lin- ja tvlu­pa­mak­sut.. Harkin­nan­varais­es­ti muut­toa­pua, ts. esim uudet huoneka­lut taku­u­vuokran sekä ensim­mäisen vuokran lisäk­si (jatkos­sa usein myös vuokra­sum­man asum­istuen jäl­keen), tal­vi­vaat­teet, kengät jne jne. Lievää katkeru­ut­ta? Kyl­lä. Itse olen muu­ta­man ker­ran joutunut tur­vau­tu­maan toimeen­tu­lo­tu­keen, ja mei­dän kah­den lapsen per­heemme on saanut perustel­la, selvitel­lä ja todis­tel­la oikeaa hätää ja tarvet­ta lop­ut­tomi­in. Joskus apua on saatu, ker­ran tulomme (ansiosi­don­nainen 750e net­tona, työ­markki­natu­ki n. 550e net­tona sekä lap­sil­isät n. 200e, ja näistä käsit­te­lyvi­ivästys­ten takia mak­sus­sa vain kak­si jälkim­mäistä) menivät 30e normien yli ja jäimme ilman.. En ymmär­rä täl­laista sys­teemiä, joka suo­ras­taan yllyt­tää taloudel­li­sista syistä lyömään lekkerik­si koko homman..

  162. Art­turi:

    Kyl­lä, mut­ta samal­la muiden ase­ma parisuhde­markki­noil­la huononee, kun se yks vetää ohi sil­lä 100k:lla.

    Ei parisuhde­markki­noista voi tehdä parem­pia siirtämäl­lä rahaa yhdeltä toiselle. Ihan riip­pumat­ta tulon­si­ir­roista parhaat vie parhaat päältä

    Sul tun­tuu nyt ole­van pre­miss­inä tossa, et par­i­u­tu­mis­markki­noil­la par­i­udut­tais päit­täis yks nainen yhelle miehelle for­ev­er, jol­loin kisa käytäis ain­oas­taan siitä kuka saa kenet. Todel­lisu­udessa hom­ma menee niin, et miehistä suurem­pi osa ku nai­sista jää kokon­aan markki­noiden ulkop­uolelle. Ulkop­uolelle jäävät syys­tä tai tois­es­ta alit­taa sen tason, joka kel­paa kenellekään. Naiset on tasalaa­tusem­paa porukkaa ku miehet, jol­loin suurem­pi osa niistä on markki­nakel­posia. Tasokkaampi­en miesten joukko taas pyörit­tää sitä markki­noil­la ole­vaa isom­paa nais­ten joukkoa, joista aina osa on ilman miestä odot­taes­saan et joku niistä tasokkaam­mista taas vapautuu. 

    Nyt jos rikkaal­ta mieheltä annetaan rahaa köy­hälle, saat­taa käy­dä niin et se köy­hä mies nipin napin pun­ner­taa sieltä markki­noiden ulkop­uolelta markki­noille. Täl­löin tulos ei oo neu­traali kokon­aisu­u­den kannal­ta eikä vält­tämät­tä oo niin, et sen rikkaan mene­tys on yhtä suuri ku köy­hän voit­to plus sen naisen voit­to, jon­ka valin­nan­mah­dol­lisu­udet kas­vo. Täähän on taval­laan tulon­si­ir­to­jen idea muil­lakin ku par­i­u­tu­mis­markki­noil­la. Olete­taan laske­va rajahyö­ty, jol­loin kokon­aishyö­dyn pitäis kas­vaa kun ote­taan pois siltä jol­la on paljon ja annetaan sille, jol­la on vähän(tietty kan­nustin­vaiku­tuk­set vois teo­ri­as­sa nol­la­ta tän hyö­dyn). Tässä bonuk­se­na tulee vielä se, että myös naiset hyö­tyy, kun markki­noille tulee uus kelvolli­nen mies, jon­ka ne voi halutes­saan ottaa entis­ten vaihtoehtojen(jonkun tasokkaan äijän kakkos- tai kol­mosnaise­na olem­i­nen, sat­un­naiset ja lyhy­taikaiset sek­sisuh­teet tms.) sijaan. 

    Ajat­tele kär­jis­tet­ty tilanne, jos­sa on 1000 miestä ja 1000 naista ja kaik­ki rahat on 10 miehel­lä. Muut miehet pystyy käytän­nössä pitämään itten­sä hengis­sä ilman mitään mukavuuk­sia. Nyt nää 10 rikas­ta pystyy luul­tavasti haal­i­maan itelleen about sen ver­ran naisia ku huvit­taa. Onks tässä tilanteessa nyt neu­traalia par­i­u­tu­mis­markki­noiden kokon­aishyö­dyn kannal­ta siirtää hie­man var­al­lisu­ut­ta niiltä kymmeneltä rikkaal­ta köy­hem­mille? Täl­la­sia hie­man vähem­män kär­jis­tet­tyjä esimerkke­jähän löy­tyy ihan oikeesta maail­mas­takin, jos kat­too mesto­ja, jois­sa on tosi epä­tasa­nen tulonjako.

  163. Piti vas­ta­ta, mut­ta vähän kesti. Ilk­ka kirjoittaa:

    Osa-aikatyö on ihan jees, jos se tarkoit­taa työt­tömien osit­taista työl­listymistä tai se tehdään oma­l­la rahal­la tai jostain hyvästä syys­tä verora­hoil­la (las­ten­hoito? omaishoito?), mut­ta se on saatanas­ta jos se tarkoit­taa palkkat­u­lon vapaae­htoista kor­vaamista verora­hoista mak­set­taval­la tuel­la. Minäkin siir­ty­isin tosi mielel­läni sovitelulle ansiopäivära­halle, mut­ta onnek­si laki ja työ­markki­nat ovat niin jäykät ettei se onnis­tu. Jos onnis­tu­isi, niin muut­tuisin ker­ta­heitol­la net­tomak­sa­jas­ta nettosaajaksi.

    Jos sel­l­ainen työ­markki­nat­uen kokoinen vas­taan­tu­lo riit­tää niin sen kun siirryt:

    Olete­taan että Ilk­ka tien­aa 50 000 euroa vuodessa brut­tona. Tuos­ta menee mak­su­ja vähän reilu 3 000 euroa ja vero­ja 13 500. Veroaste näin ollen n. 30%.

    Ilk­ka lep­pois­taa, olet­taen että tähän työ­nan­ta­ja suos­tuu, kol­men päivän työvi­ikkoon ja saa palkkaa 30 000 euroa vuodessa brut­tona. Mak­sut vajaa 2 000 euroa, verot n . 5 500, yhteen­sä 7 500. Veroaste näin ollen n. 25%.

    Verot­ta­ja ja yhteiskun­ta menet­tää n. 6 000 euroa. Joka on sat­tumoisin noin 500 euroa kuukaudessa eli samaa suu­ru­us­lu­okkaa kuin vaikka­pa työmarkkinatuki.

    Ei tämä eroa mitenkään siitä että meil­lä olisi suu­ru­us­lu­okkaa 500 euron perus­tu­lo ja tasavero.

  164. Toi viimeinen lause pitänee vielä ava­ta. Olete­taan pyöreästi 40% tasavero ja 5 000 euroa vuodessa perus­tu­lo (kum­matkin vähän alakanttiin).

    50 000 euron vuosi­t­u­loil­la Ilkan net­to­tu­lot nyt 33 500, tuol­la 50 000 — 20 000 + 5000 = 35 000

    30 000 euron vuosi­t­u­loil­la Ilkan net­to­tu­lot nyt 22 500, tuol­la 30 000 — 12 000 + 5 000 = 23 000

    Point­ti­na ettei tuos­sa nyt olen­naista eroa ole, selit­tyy lähin­nä yksinker­taisu­u­den vuok­si pyöris­te­ty­il­lä luvuilla.

  165. -pikkuorava‑,

    Itsepetos ja patolo­gia ovat tärkeitä käsit­teitä. Niiden parem­pi ymmärtämi­nen ja tiedost­a­mi­nen myös oma­l­la kohdal­la nimeno­maan on yksi keskeinen osa pyrkimyk­sessä tasokkaam­paan yhteiskun­nal­liseen tutkimukseen.

    Val­tavir­tainen yhteiskun­tatiede on patolo­gian ja itsepetok­sen läpitunke­maa. Tuskin jotakin vai­h­toe­htoista yrit­täneet, mikä on arvo sinän­sä, kaverisi harhois­saan sen pahem­min eksyivät kuin mihin oli­si­vat pää­tyneet yliopistolla.

    Ote­taan muu­ta­ma esimerkki:

    Kor­re­spon­denssi, johon yllä viit­tasin, ei ehkä avau­tunut yhtey­destään. Se tarkoit­taa karkeasti väit­teen ja havain­noita­van todel­lisu­u­den vas­taavu­ut­ta. Jos sanon; taloni on valkea, niin min­ul­la on olta­va talo ja sen on olta­va valkea, jot­ta väit­teel­lä olisi totu­usar­vo. Todis­tan väit­teen näyt­tämäl­lä taloni.

    Tämä menee vaikeam­mak­si kun tode­taan esimerkik­si “Sukupuoli on sosi­aa­li­nen kon­struk­tio”, “Uraani on lop­pumas­sa” tai “Kreikan talous kään­tyy nousu­un ja maa suo­ri­u­tuu veloistaan.”

    Ei voi­da edel­lyt­tää absolu­ut­tisen vas­taavu­u­den osoit­tamista, mut­ta tämän ei pitäisi vapaut­taa velvoit­teesta. Me voimme karkeasti arvioi­da vas­taavu­ut­ta. Voimme osoit­taa val­tavasti tutkimus­tu­lok­sia sukupuolen biol­o­gis­es­ta perus­tas­ta, uraanin riit­tävyy­destä pitkälle tule­vaisu­u­teen tai usei­ta arvioi­ta Kreikan surkeista kasvuennusteista.

    Suurin osa val­tavir­taista yhteiskun­nal­lista tutkimus­ta toimii siten, että se täl­laises­sa tilanteessa taval­la tai toisel­la ohit­taa jo omak­sumalleen vas­tauk­selle epä­muka­van ris­tiri­idan, eikä näe velvol­lisu­udek­seen argu­men­toi­da kan­taansa perusteluvastuullisesti.

    Sosi­olo­gi ei perustele, mik­si biol­o­gista tutkimu­saineis­toa ei tulisi ottaa huomioon. Ydin­voiman vas­tus­ta­ja ei lakkaa sanomas­ta, että uraani on lop­pumas­sa. EU:n talousasiantun­ti­jat eivät perustele uskoaan Kreikan talouskasvun mahdollisuuteen.

    Vas­taavu­u­den vaadet­ta ei tun­nuste­ta tärkeäk­si. Asser­tio irral­laan perusteista riittää.
    Tämä mah­dol­lis­taa teo­ri­an ja toden välisen irtau­tu­misen, niiden pysyvän erkaan­tu­misen ja se avaa oven kaiken­laisel­la mieli­v­al­taiselle itsepetok­selle, oman statuk­sen puo­lus­tamiselle tiedon kus­tan­nuk­sel­la, patolo­gialle ja ide­olo­gialle mas­keer­a­ta itsen­sä kuvauk­sek­si todel­lisu­ud­es­ta. Kuten on käynytkin.

    Itse en ole pyörähtänyt tule­mas­sa väärin ymmär­re­tyk­si yliopis­tol­la, mut­ta olen seu­ran­nut vier­estä vel­jeni kehi­tys­maatutkimuk­sen opinnot.

    Sitä ei uskoisi todek­si, ellei se olisi tot­ta. Hän ei kat­so oppi­neen­sa yhtään mitään tähdel­listä. Voin sen hyvin ymmärtää, selat­tuani aineis­toa ja luet­tuani siitä osan. Kehi­tys­maatutkimuk­sen “klas­sikoista” vuon­na 2011 val­taosa on mark­si­laista kirjallisuutta.
    Opetuk­sen sisältö on todel­lisu­udelle etäistä jaarit­telua, jos­sa esimerkik­si kult­tuurin ja kehi­tyk­sen suhdet­ta ei käsitel­lä yhtään.

    Koko opiskelun­sa ajan vel­jeni pyr­ki tuo­maan kult­tuurin näkökul­maa esille. Kanssaopiske­li­jat pitivät lähin­nä tyl­sänä ja out­ona jaarit­telu­na ja opet­ta­jil­ta ei juuri ymmär­rystä herunut. Keskustelua ei juuri saanut aikaisek­si. Yksi pro­fes­sori ilmeis­es­ti loukkaan­tui ja lakkasi ter­ve­htimästä. Ensim­mäi­nen gradusu­un­nitel­ma tuli bumerang­i­na takaisin. Mut­ta ehdo­ta­pa tek­s­ti­ana­lyysia jostain täysin yhden­tekevästä asi­as­ta, niin hyväksyn­tä on automaattinen.

    Eikä tässä todel­lakaan ole mis­tään sen kum­mem­mas­ta kysymys, kuin miten yhteiskun­nan kult­tuuri (arvot, tavat, nais­ten ase­ma, käsi­tys tavoiteltavas­ta elämästä ym. ym.) vaikut­taa yhteiskun­nan kehi­tyk­seen. Aihe, minkä pitäisi olla itses­tään selvä osa kehi­tyk­sen teo­reet­tista tarkkailua, mut­ta mikä on kehi­tyk­sen tutkimuk­ses­ta Suomes­sa (ja myös yleisem­min län­si­mais­sa) sivu­utet­tu käytän­nössä 100%:sti ja minkä mainit­sem­i­nen usein syn­nyt­tää välit­tömiä tun­nereak­tioi­ta. Aivan kuin ali­ta­juis­es­ti olisi joki ääneen lausuma­ton pelko asioiden tilas­ta (“pahas­ta tiedos­ta”), jota ei halu­ta päästää tietoisuuteen.

    Sisäisil­lä pos­ti­tus­lis­toil­la voidaan pitää läh­es rasisti­na sel­l­aista henkilöä, joka matkus­taa Afrikkaan paikan päälle ja kau­nis­telemat­ta ker­too miten koki paikallisen kult­tuurin ja arvo­maail­man. Kysymyk­sen pelko on todel­lista, ja tiedon tun­teille alis­tamisen pal­jas­tavaa. Hil­jat­tain edes­men­nyt Mat­ti Pulkki­nen kir­joit­ti tästä sati­iris­es­ti jo neljän­nesvu­o­sisa­ta sit­ten, vähän on muut­tunut suo­ma­laises­sa kehitysmaatutkimuksessa.
    Nämä tieteet eivät ole dynaamisia. Niitä ei ohjaa kysymi­nen, vaan jonkin­lainen älyl­lis­es­ti vul­gaari juur­tu­mi­nen “oikeaa tietoon”, joka ei edes halua ymmärtää, vaan kavah­taa yri­tyk­siä ymmärtää.

    Suurin osa näistä opiske­li­joista ei lisäk­si tule koskaan työl­listymään mihinkään kehi­tys­maatutkimuk­sen toimeen. Mikä täl­laisen “koulu­tuk­sen” tai “tutkimuk­sen” funk­tio on?

    Tämä ei ole suinkaan ain­oa yhteiskun­tatiede, jos­sa tila on täl­lainen. Ilmiö on täysin yleinen ja samoista syistä.

    En nyt kir­joi­ta tätä puo­lus­tel­laak­seni itseäni, kos­ka en koe siihen mitään tarvet­ta, vaan kos­ka yleis­es­ti ei ymmär­retä, kuin­ka surkea tämä tilanne todel­la on.
    Se hei­jastelee koko yhteiskun­taan, kos­ka näistä ide­olo­giaa ja frase­olo­giaa tieteen nimis­sä omak­suneista tulee osas­ta valmis­tut­tuaan “yhteiskun­nal­lisia asiantun­ti­joi­ta”, joi­ta kuun­nelleen useis­sa eri­lai­sis­sa kysymyk­sis­sä ja yhteyk­sis­sä, uskoen, että hei­dän asiantun­te­muk­sen­sa syn­tyy vah­vas­ta kor­re­spon­denssin hah­mot­tamis­es­ta.

    Heiltä ei juuri edel­lytetä näkyvää perustelu­vas­tu­ullisu­ut­ta, se peit­tyy auk­tori­teet­ti­in luot­tamisen alle.
    Eikä lehdis­tössä ole useim­miten sitäkään vähää osaamista ja usein jour­nal­is­teil­la myötä­tun­to täl­laiselle “asiantun­te­muk­selle”.

    Ei ole vaikea osoit­taa, kuin­ka kysymys on pääosin jonkin­lais­es­ta (ter­miä lainat­en) patol­o­gis­es­ta itseoikeu­tuk­ses­ta (ja osin myös itsepetoksesta). 

    Ei tiedon, vaan itsen oikeuttamisesta.
    Jos kult­tuuri olisi edel­lis­ten vuosikym­menten aikana otet­tu kiin­teäk­si osak­si kehi­tys­maatutkimus­ta, niin meil­lä olisi nyt paljon kehit­tyneem­pi käsi­tys siitä, kuin­ka pyrk­iä tuke­maan kehi­tys­maid­en yhteiskuntia.
    Kuin­ka sovit­taa tuki kult­tuurisi­in vaa­timuk­si­in ja miten aut­taa kult­tuure­i­ta kehit­tymään. Kuin­ka toteut­taa parem­paa kehi­tysy­hteistyötä. Aut­taa use­ampia ja pysyväm­min tuloksin.

    Syyt siihen, mik­si tätä ja lukuisia vas­taavia aihei­ta ei tutki­ta, eivät ole tieteel­lisiä vaan karkeasti ver­taisy­hteisön kollek­ti­ivis­es­ti jakamista tun­teista juontuvia.
    Niitä haas­ta­va, vaik­ka tiedol­lis­es­ti kuin­ka perustel­lusti, on sik­si hyvin hel­posti ulos syr­jäytet­tävä luopio.

    Itseoikeu­tus nousee siis sel­l­ais­tenkin tek­i­jöi­den yläpuolelle, että pyrk­isimme ymmärtämään, kuin­ka kehi­tysy­hteistyöl­lä voitaisi­in saa­da todel­lisia tulok­sia aikaisek­si. Kuin­ka tulok­sel­lis­es­ti aut­taa hädänalaisia.
    Vuosikym­menten epäon­nis­tu­misetkaan kehi­tysy­hteistyössä eivät muu­ta mitään. Huonoa kehi­tyspoli­ti­ikkaa tuot­ta­neet käsi­tyk­set pysyvät pitkälti muuttumattomina.
    Tämä ei ole tiedet­tä. Se on jotain muu­ta, ja tämän “jonkin muun” ymmärtämi­nen on tähdelli­nen osa ihmisen kokon­ais­val­taisen tieto/ymmärryssuhteen ja yhteiskun­nan epis­te­mol­o­gisen kehi­tys­ta­son luon­teen hahmottamista.

    Tämä on vain yksi esimerk­ki lukui­sista vas­taav­ista. Mod­ernin yhä mon­imutkaisem­pia raho­tusvä­lineitä ja ‑jär­jestelmiä syn­nyt­tävän finanssikap­i­tal­is­min voisi nos­taa toisek­si eurokri­isin keskel­lä ja 2008 kri­isin jälki­main­ingeis­sa. Bri­tann­ian van­ha kuningatarkin osasi hölmistyneenä kysyä: “Mik­si kukaan ei näh­nyt kri­isin tulevan?”

    Tilan­net­ta ei lainkaan helpota se, että yhteiskun­tati­eteisi­in pää­tyy lähin­nä 110–130 intellek­tu­aalis­es­ta joutoväkeä, joiden kyky itsenäiseen luo­vaan ajat­telu­un on hyvin rajalli­nen ja 150+ poruk­ka pää­tyy läh­es kokon­aan teknisille aloille, liike­talouteen, matem­ati­ikkaan tai fysi­ikkaan. Tai esimerkik­si pok­eri­in. Mut­ta ei pohti­maan yhteiskun­nan luonnetta.

    Tulok­se­na sitäkin vahvem­min yhteiskun­tati­etei­den uud­is­tu­miskyvytön, kon­formisti­nen stasis.

    Silti olisi ääret­tömän tärkeää, että me kykenisimme teo­reet­tis­es­ti hah­mot­ta­maan tätä yhteiskun­taamme kansal­lis­es­ti ja globaal­isti ja mitä me olemme, mihin me olemme menos­sa ja miksi.

  166. “Tilan­net­ta ei lainkaan helpota se, että yhteiskun­tati­eteisi­in pää­tyy lähin­nä 110–130 intellek­tu­aalis­es­ta joutoväkeä, joiden kyky itsenäiseen luo­vaan ajat­telu­un on hyvin rajalli­nen ja 150+ poruk­ka pää­tyy läh­es kokon­aan teknisille aloille, liike­talouteen, matem­ati­ikkaan tai fysi­ikkaan. Tai esimerkik­si pok­eri­in. Mut­ta ei pohti­maan yhteiskun­nan luonnetta.”

    Onnek­si sinä, az, kykenet kuitenkin kir­joit­tele­maan niinkin huimaa itsenäistä ja luo­vaa ajat­telua vaa­tivia suur­te­ok­sia kuten sosio­bi­olo­giaa ja mod­u­laarista evoluu­tiop­sykolo­giaa pop­u­lar­isoivan pdf-tiedos­ton ja nais­tutkimus­ta kri­ti­soivan pam­flet­tikir­jasen. Kovat ovat näytöt, mitä suo­ma­lainen tiede onkaan menettänyt.

    [OS 8.7.2011. Az huo­maut­ti aivan oikein, että tätä kir­joi­tus­ta ei olisi saanut julka­ista, kos­ka tässä yritetään liit­tää Az selvästi tun­nis­tet­tavaan henkilöön. Kos­ka virhe on jo tapah­tunut, tyy­dyn huo­mat­ta­maan, että arvaus on väärä.]

  167. tpyy­lu­o­ma:
    Tietenkään pieni perus­tu­lo ei kan­nus­ta hyvä­tu­loisia kohtu­ut­tomasti lep­pois­ta­maan. Jos tuet ovat merk­i­tyk­set­tömän pieniä, niiden aiheut­ta­mat käyt­täy­tymis­vaiku­tuk­set ovat myös merk­i­tyk­set­tömiä. Mut­ta eihän kukaan ole esit­tänyt, että perus­tu­lo kor­vaisi koko sosi­aal­i­tur­van? Tarvi­taan­han silti syype­r­usteista perus- ja ansio­tur­vaa. Näin ainakin Ode maalaili SATA-komitea kirjassaan. 

    Yhtälö on nähdäk­seni tällainen:

    1) Työt­tömyystuen kor­vausas­teen pitää olla riit­tävä jot­ta työt­tömyys ei ole taloudelli­nen shok­ki. Se tarkoit­taisi mielestäni jotain 50 % kor­vausastet­ta kaikil­la nor­maaleil­la tulotasoilla.

    2) Sen lisäk­si työt­tömil­lä pitää olla kan­nustin ottaa vas­taan myös pieni­palkkaista tai osa-aikaista työtä. Se tarkoit­taa sitä, että työt­tömyystuen yhdessä osa-aikatyön kanssa pitää tar­jo­ta selvästi parem­paa tuloa kuin pelkkä työt­tömyys­tu­ki, jol­loin kor­vausas­teen suh­teessa aiem­paan palkkaan pitää olla 55–100 %, riip­puen kuin­ka paljon tekee duu­nia siinä sivussa.

    3) Kos­ka osa-aikatyön tuki on noin suuri, pitää olla joku jär­jestelmä, jol­la varmis­te­taan etteivät ihmiset vapaae­htois­es­ti siir­ry sen piiriin.

    Yhtälö on help­po ratkaista, jos olete­taan ettei 1) pidä paikkansa, vaan työt­tömyys­tu­ki voisi olla joku nau­ret­ta­van pieni 400 euroa. Tässä kuitenkin menee lap­si pesuve­den mukana, kun koko työt­tömyys­tur­va­jär­jestelmän ensisi­jainen pre­mis­si on riit­tävä tur­va työt­tömyy­den var­alle. Jos mui­ta ongelmia kor­jates­sa tuo lähtöko­h­ta uno­htuu, niin yhtä hyvin voisi uno­htaa koko jutun.

    Sinään­sä olet aivan oike­as­sa, pro­gres­si­ivi­nen tulovero ja perus­tu­lo ovat aika lähel­lä toisi­aan. Molem­mat oli­si­vat ongel­mallisia, jos vapaae­htoinen osa-aikatyö yleisty­isi myös hyvä­tu­loisil­la. Kokoaikatyö­maail­mas­sa rajaveroas­t­eel­la on todel­lisu­udessa hyvin vähän merk­i­tys­tä, mut­ta lep­pois­ta­neessa maail­mas­sa tilanne on toinen. Laa­jamit­tainen lep­pois­t­a­mi­nen edel­lyt­täisi nykyisen vero­jär­jestelmän sijas­ta jotain radikaalia uut­ta, esimerkik­si vapaa-ajan verot­tamista. Lep­pois­ta­neessa maail­mas­sa­han voisi olla vaikka­pa niin, että duu­nar­it työsken­telee niskali­mas­sa kokopäiväis­es­ti, kun taas lääkärit tekevät pari päivää viikos­sa duu­nia, ja molem­mat saa­vat yhtä paljon tuloja–nykyjärjestelmän mukaan molem­mat myös mak­saisi­vat yhtä paljon vero­ja, joka ainakin min­un oikeusta­jun mukaan olisi kohtu­u­ton­ta sitä niskali­mas­sa puur­ta­jaa kohtaan. Jos­sain määrin näin jo tapah­tuukin, eikä se ole oikea suun­taus. Lep­pois­t­a­mi­nen on ihan jees, mut­ta se ei saa tarkoit­taa, että verot siir­tyvät duunarei­den maksettavaksi.

  168. Ihan sama nim­itäm­mekö Az:aa sosi­aalipum­mik­si vai emme. Yleisen kie­lenkäytön mukaan hän on sosi­aalipum­mi, eikä tämä muu­tu muuk­si sil­lä, että hän kieltäy­tyy tun­temas­ta siitä syyl­lisyyt­tä tai häpeää. Itse en jak­sa syytel­lä, ja ter­mi “sosi­aalipum­mi” on sekin vähän loukkaa­va, mut­ta kyl­lä se merk­i­tys mikä sil­lä on, on se, mitä Az tekee suh­teessa sosiaaliturvajärjestelmään. 

    Olen­nainen kysymys minus­ta on, sen­si­jaan että kysy­isimme onko se, mitä Az tekee “oikein”, että onko sosi­aal­i­tur­va tarkoituk­sen­mukainen. Anek­doot­ti­na tari­na ei tähän tietenkään voi vas­ta­ta tyh­jen­tävästi, mut­ta se ker­too meille jotain siitä, mil­lainen ihmi­nen pär­jää sosi­aal­i­tur­val­la hyvin: Älykäs, aloitekykyi­nen, pitkäjän­teinen, jääräpäi­nen, jne. 

    Kysymys tarkoituk­sen­mukaisu­ud­es­ta siis voidaan esit­tää, onko täl­laisil­la omi­naisuuk­sil­la varustet­tu ihmi­nen toden­näköi­nen sosi­aal­i­tur­van varas­sa elävä, ja väit­täisin ilman sen kum­mem­pia todis­tei­ta, että nol­lahy­po­teei “kyl­lä on” tuskin jäisi kumoamatta.

  169. Rogue, teesisi voisi tosi­aan toimia jos­sain moni­avioises­sa yhteisössä, mut­ta päteekö se nor­maalis­sa län­si­maises­sa yhteiskunnassa? 

    Avi­o­li­itot ovat luon­nol­lis­es­ti yksi­avioisia, mut­ta tietenkin niistä moni päät­tyy eroon. Jot­ta teesisi voisi toimia, niin niiden ero­jen jälkei­sis­sä uudelleen avioi­tu­mi­sis­sa toisen sukupuolen (miehen) pitäisi olla selvästi yliedustet­tuna. Jos sekä miehet että naiset uudelleenavioitu­vat yhtä toden­näköis­es­ti, tämä ei tarkoi­ta nais­ten kiertämistä suosi­tu­il­la miehillä, vaan vain parien vai­h­tamista. Eli siis kysymyk­seni on, onko miesten uudelleenavioi­tu­mi­nen tilas­to­jen mukaan merkit­tävästi yleisem­pää kuin naisten? 

    ilk­ka, jut­tusi voisi toimia, jos sukupuolien välil­lä olisi merkit­tävä tulo­jakau­man ero (kuten esimerkissäsi). Jos Tiia ei olekaan “tavalli­nen nainen”, vaan myös “alko­holisoitunut”, kuten Tar­mo, ei hänen par­i­u­tu­mi­nen Tar­mon kanssa tarkoit­taisi sitä, että hän ottaisi Tar­mon elätet­täväk­seen. (Muuten tuo alko­holisoi­tu­misen mukaan tuon­ti sot­kee asioi­ta, kos­ka se on eri asia kuin tulo­jakau­ma, joten en ihan täysin ymmär­rä, mik­si toit sen mukaan keskusteluun).

    Se raja, minkä alle kukaan ei halua par­i­u­tua, voi tietysti muut­tua yli ajan. Se voisi jopa riip­pua tuloista: kukaan ei halua par­i­u­tua ihmisen kanssa, jon­ka net­tutu­lot ovat alle 40 % mediaanin? 

    Eikö edes toinen vas­takkaisen sukupuolen ihmi­nen, jon­ka net­to­tu­lot ovat myös alle 40% medi­aanin? Ymmär­rä logi­ikan, mik­si kyseiset henkilöt eivät menisi parisuhde­markki­noil­la kau­pak­si niille parem­pit­u­loisille, mut­ta mik­seivät edes toisilleen? Kumpikaan ei jou­tu­isi elät­tämään toista, vaan molem­pi­en elin­ta­so toden­näköis­es­ti hie­man nousisi (kah­den hen­gen taloudessa tulee joitain säästöjä ver­rat­tuna kah­teen yhden hen­gen talouteen) ja siis lisäk­si he molem­mat saisi­vat parisuhteen.

  170. Rogue:

    Sul tun­tuu nyt ole­van pre­miss­inä tossa, et par­i­u­tu­mis­markki­noil­la par­i­udut­tais päit­täis yks nainen yhelle miehelle for­ev­er, jol­loin kisa käytäis ain­oas­taan siitä kuka saa kenet. Todel­lisu­udessa hom­ma menee niin, et miehistä suurem­pi osa ku nai­sista jää kokon­aan markki­noiden ulkopuolelle.

    Joo mä mähelsin. Oot ihan oikeessa.

  171. Az, kiitos jälleen ytimekkäästi muo­toil­lus­ta viestistä. Vaik­ka sin­ua nimitel­lään sosi­aalipum­mik­si, olen ilah­tunut että mak­samil­lani verora­hoil­la *joku* miet­tii fiksuja.

  172. Rogue
    Nyt jos rikkaal­ta mieheltä annetaan rahaa köy­hälle, saat­taa käy­dä niin et se köy­hä mies nipin napin pun­ner­taa sieltä markki­noiden ulkop­uolelta markkinoille. 

    Mitä enem­män rikkail­ta annetaan köy­hille, sitä pienem­pi on pien­i­t­u­lois­t­en miesten arvo naisille, kun per­he pär­jäää ilman miestäkin. Jos sosi­aal­i­tur­vaa leikataan, entistä use­ampi mies tulee tarpeel­lisek­si kun val­tio ei enää hoi­da aviomiehen elatusvelvollisuutta.

  173. En epäile, etteikö Az:n kri­ti­ikissä yhteiskun­nan tiedol­lista tasoa ja yliopis­tom­aail­maa kohtaan olis paljonkin point­tia. Yliopis­tos­ta on tul­lu jatke perusk­oul­ulle ja luki­olle mas­so­jen sivistys­laitok­se­na. Rahoi­tus mak­se­taan laitok­sille suoritet­tu­jen tutk­in­to­jen mukaan, mikä kan­nus­taa laske­maan rimaa ja muokkaa­maan koko sys­teemin sel­l­aseks, et idiootitkin selviy­tyy kaikesta pelkäl­lä ulkolu­vul­la. Näin etenkin humanistisissa/yhteiskuntatieteellisissä aineis­sa. Lisäks kun yliopis­to alkaa olla täyn­nä taviksia ja tyyppe­jä joi­ta oikee ajat­telu ei kiin­nos­ta, niin väistämät­tä se muo­dos­tuu opiskelijoidensa/henkilökuntansa näköseks. Tieto ja ajat­telun taso saat­taa jäädä muodin ja ide­olo­gioiden jalkoi­hin monil­la laitoksilla.

    Mulle on kuitenkin jääny vähän epäselväks,et mil­lä perus­teel­la Az kat­soo tietävän­sä, ettei vois yliyliopis­tol­la tehdä “merk­i­tyk­sel­listä yhteiskun­nal­lista filosofi­aa” palkkatyök­seen. Oman koke­muk­sen mukaan aina löy­tyy prof­fa tai pari, jot­ka ymmärtää luovem­man ajat­telun päälle ja on valmi­ita anta­maan älykkääm­mille tyypeille enem­män vapauk­sia. Sitä pait­si vaik tekis palkkatyök­seen jotain vähän vähem­mänkin merk­i­tyk­sel­listä aiheeseen liit­tyvää, niin kyl sille merk­i­tyk­sel­lisellekin luul­tavasti pidem­mäl­lä tähtäimel­lä saa halutes­saan aikaa raavit­tua. Lisäks vaik­ka kuin­ka fik­su tyyp­pi olis, niin ehkä sieltä yliopis­tol­ta tai sen kaut­ta saat­tais silti löy­tyä myös sel­l­a­sia kon­tak­te­ja, joista olis hyö­tyä ja joi­hin ei ehkä muuten tör­mäis. Az:n tähän men­nessä ker­toma herät­tää pikkasen sel­l­as­ta epäilystä, et osit­tain kyse olis itten­sä vaku­ut­telemis­es­ta siitä, et oma val­in­ta on ollu oikee. Jos tosi­aan on niin, et Az:n koke­muk­set yliopis­tos­ta on tul­lu lähin­nä vel­jen opiskelun seu­raamisen kautta.

  174. Az,

    olen opiskel­lut ja valmis­tunut sekä Helsin­gin yliopis­tossa (teo­reet­ti­nen filosofia, matem­ati­ik­ka) että MIT:ssä (engi­neer­ing, man­age­ment). Olen myös opiskel­lut Tam­pereel­la sekä yliopis­tossa että Teknil­lisessä korkeakoulussa.

    En ole tavan­nut kuvaa­maasi älyl­listä kor­rup­tio­ta. En ole myöskään huo­man­nut ero­ja eri alo­ja opiskele­vien ja eri aloil­ta valmis­tunei­den lah­jakku­udessa. Huip­pu­ja on joka puolel­lau­tua., samoin hie­man keskinkertaisempiakin. 

    Ja Helsin­gin yliopis­tossa on aika hyvää yhteiskun­tatiedet­tä, joka pyrkii etsimään vas­tauk­sia mainit­semisi­in ongelmi­in (esim prof­fat Teivainen ja Patomä­ki). Ja monia muitakin.

    Suosit­te­len yliopis­toa sin­ulle, Pär­jäisit var­maankin hyvin. EI yliopis­to pure ja jos on lah­jakas ja ahk­era ja hie­man onnekas, niin urakin boi avau­tua ja maail­makin muut­tua. Ainakin enem­män ja varmem­min kuin kotona ja blo­gien kommenttipalstoilla.

  175. Az,

    Samas­tun tilanteeseesi erit­täin voimakkaasti ja mietiske­lin joskus pitkään noi­ta samo­ja jut­tu­ja (koskien mm. sitä, kuin­ka suur­ta osa ihmi­sistä ei totu­us voisi vähempää kiin­nos­taa, ja kuin­ka moni jopa akti­ivis­es­ti kart­taa sitä). Tosin saatan olla itseäsi lievem­pi tapaus; olen­han kaikesta huoli­mat­ta näh­nyt parhaim­mak­si opiskel­la korkeak­oulus­sa, vaik­ka tutkin­non sisäl­löistä ja opetuk­sen laadus­ta sanois­in aivan samaa kuin sinä vel­je­si tapauk­ses­ta. Vietin koulus­sa usei­ta vuosia yli­aikaa, mut­ta samal­la vält­telin mah­dol­lisuuk­sien mukaan kurssien suorit­tamista ja pyrin taivut­tele­maan opet­ta­jia anta­maan min­ulle suori­tus­merk­in­töjä, vaik­ka se mitä kurs­seil­la tein, ei suo­raan vas­tan­nutkaan niiden viral­lisia sisältöjä (osa ymmär­si ja hyväksyi tavoit­teeni, osalle se oli vaikeaa). Oma­l­la alal­lani on vaikea saa­da aikaisek­si mitään ilman kun­non työtilo­ja, konei­ta ja välineitä, ja jonkin­lainen sosi­aa­li­nen kon­tek­sti — vaik­ka sit­ten kuin­ka kier­outunut ja köy­hä — on vält­tämätön. Koulu tar­josi kaiken tämän, ja minä hyö­dynsin näitä resursse­ja itseopiskelu­un mah­dol­lisim­man mak­si­maalis­es­ti (ts. vaik­ka suoritin min­im­imäärän kursse­ja, työpäiväni koulus­sa oli­vat hyvin pitk­iä ja joskus jäin sinne salaa työsken­telemään koko yök­sikin). Tein siis samaa kuin sinä nyt, ain­oana erona se, että tein sitä opiske­li­jas­tatuk­sel­la ja toisi­naan rahoitin toim­intaani käymäl­lä osa-aikatyössä.

    Samal­la kun ihailen val­in­taasi ja uskon sin­un oikeis­sa olo­suhteis­sa pystyvän vaik­ka mil­laiseen yhteiskun­nal­liseen läpimur­toon, min­ua huo­let­taa se, että päädyt erakoi­tu­maan ja irtau­tu­maan yhteiskun­nas­ta liikaa. On yksi asia arvostel­la (hyvästä syys­tä ja osu­vasti) yhteiskun­nan älyl­listä rap­pi­o­ta ja pyrk­iä itse toim­i­maan toisin — ja aivan toinen asia saa­da toim­intansa tulok­set muo­toon, jota juuri tämä sama älyl­lis­es­ti rap­pi­olli­nen yhteiskun­ta kyke­nee hyö­dyn­tämään. Jos sanoudut totaalis­es­ti irti ympäristöstäsi, et koskaan opi toim­i­maan ihmis­ten kanssa yhteistyössä siten, että ajatuk­sesi tule­vat kuul­luik­si ja ymmärretyiksi.

    Ajat­telus­sasi näkyy mielestäni jo nyt aika voimakaskin vier­aan­tu­mi­nen. Usein näytät edel­lyt­tävän kaikkien ihmis­ten ole­van vähin­tään yhtä kykeneviä kuin itse olet. Tek­stis­säsi, jon­ka Osmo nos­ti aloituk­seen­sa, vedät yleistäviä toimeen­tu­lotuen suu­ru­ut­ta koske­via johtopäätök­siä suo­raan omas­ta elämästäsi, toimin­nas­tasi ja tilanteestasi. Jos sinä pystyt siihen, kaikkien muidenkin tulee pystyä?

    Tosi­a­sia kuitenkin on, että ihmiset ovat sel­l­aisia kuin ovat (keskimäärin aivan muu­ta kuin sinä), eikä heiltä voi odot­taa enem­pää kuin mihin he kykenevät. Yhteiskun­taa ei voi myöskään muut­taa sel­l­aisek­si, jos­sa esi­in­ty­isi ain­oas­taan itsesi kaltaisia ihmisiä. Siis ain­oa real­isti­nen vai­h­toe­hto saa­da mitään aikaan on se, että opet­telee toim­i­maan niiden ihmis­ten kanssa, joi­ta yhteiskun­nas­sa tyyp­il­lis­es­ti esi­in­tyy. Tätä voi oppia mm. koulus­sa, ellei ole niin ylim­ieli­nen että odot­taa kaikkien muiden mukau­tu­van omi­in odotuk­si­in­sa, sen sijaan että itse opet­telisi tarpeen vaaties­sa mukau­tu­maan ympäristöönsä.

    Minus­ta on usko­mat­toman hienoa, että sin­un kaltaisi­asi on ole­mas­sa ja että olet uskaltanut tehdä sen valin­nan, jota aiem­min kuvailit. Erakko­ja nyt sinän­sä var­maan on paljonkin ole­mas­sa, mut­ta kaltaisi­asi vahvo­ja, kri­it­tisiä ja johdon­mukaisia ajat­telijoi­ta ei. Sik­si olisin todel­la pet­tynyt ja surulli­nen, jos poten­ti­aal­isi valuisi hukkaan ihan vain sik­si, että et pysty tarpeek­si arvosta­maan yhteiskun­taa, jos­sa elät — tai että et löy­dä tapaa olla yhtey­dessä mui­hin ihmisi­in ja sen tuo­mia kiis­tat­to­mia syn­er­giae­tu­ja, joi­ta pitäisin oikeasti hyödyl­lisen tiedon tuot­tamisen suh­teen melkein­pä perusedellytyksenä.

  176. Samuli Saarel­ma,

    Joo, toi alko­holis­mi oli vähän tarpee­ton lisä. Aja­tus siinä oli se, että sekin on usein tulon­jakoon liit­tyvä ongel­ma johon voidaan puut­tua verot­ta­mal­la rikkai­ta ja sitä kaut­ta rahoit­ta­mal­la jotain sopi­vaa palvelua. Mut­ta tosi­aan, tarpee­ton lisä. Argu­ment­ti toimisi yhtä hyvin ilman sitä.

    Kak­si pien­i­t­u­loista voisi­vat olla halut­to­mia par­i­u­tu­maan, jos on joku kult­tuuri­nen aja­tus siitä, että pitää päästä “hyvi­in naimisi­in”. Vaik­ka olisi kuin­ka itse huonos­sa jamas­sa, sitä mielum­min elät­telee toivo­ja jostain parem­mas­ta kuin tyy­tyy osaansa ja val­it­see parik­seen toisen vas­taavas­sa ase­mas­sa ole­van. Ei Tuhki­mostakaan olisi tehty lef­faa, jos hän olisi men­nyt naimisi­in jonkun naa­purin Penan kanssa eikä jäänyt odot­tele­maan kurpit­sa-vaunu­ja ja prinssiä.

    En tosi­aan tiedä onko täl­lainen yleistä. Eikä sil­lä ole oikeas­t­aan väliäkään. Eikai kukaan kan­na­ta hyv­in­voin­ti­val­tio­ta avi­o­li­it­tomarkki­noiden toimivu­u­den takaamisek­si? Mik­si me edes keskustel­laan tästä asi­as­ta? Mun puoles­ta tämä aihep­i­iri on loppuunkäsitelty.

    (Hyvää kesälo­maa itsekullekin!)

  177. Samuli Saarel­ma:

    Rogue, teesisi voisi tosi­aan toimia jos­sain moni­avioises­sa yhteisössä, mut­ta päteekö se nor­maalis­sa län­si­maises­sa yhteiskunnassa?

    En mä tarkastel­lu tässä viral­lisia avi­o­li­it­to­ja. For­maal­isti län­si­mais­sa ollaan yksavioisia, mut käytän­nössä “moni­avioisu­ut­ta” har­raste­taan vaik kuin­ka paljon sekä ketjut­ta­mal­la avioliittoja/parisuhteita että rin­nakkaissuhtei­den muo­dos­sa. Parisuhtei­den lisäks halu­taan myös puh­taasti sek­siä ja kisaa käy­dään molem­mista. Mun teesi siis kos­ki markki­noi­ta, joil­la kisail­laan parisuhteista ja sek­sisuhteista. Kum­mankaan näistä tar­jon­ta ei oo sidot­tu ole­mas­saole­vien yksilöi­den määrään yhen suhde yhteen samal­la taval­la ku ker­ral­laan voimas­saole­vien avi­o­li­it­to­jen määrä.

  178. Saara az:sta:

    Minus­ta on usko­mat­toman hienoa, että sin­un kaltaisi­asi on ole­mas­sa ja että olet uskaltanut tehdä sen valin­nan, jota aiem­min kuvailit.

    Mitä hienoa? Ja mitä uskallus­ta? Min­ulle az:n tari­na ker­too pikem­minkin kokon­ais­val­tais­es­ta elämänpelosta. 

    Pelosta koh­da­ta ihmisiä, pelosta koh­da­ta oma mität­tömyyten­sä maail­manku­lus­sa. Pelosta saa­da osak­seen ver­tais­arvioin­tia ja ehkä pohjim­mil­taan pelosta koh­da­ta NAINEN. (tai mies, ettei nyt homo­foobikok­si jälleen leimata).

    Ei mitään hienoa min­un näkökulmastani.

  179. ilk­ka, perus­tu­lon aja­tus siten kun minä sen ymmär­rän on mah­dol­lis­taa pien­ten ansio­tu­lo­jen ja etuuk­sien yhdis­tämi­nen, ei se minus­takaan kaikkia etuuk­sia kor­vaa. Eikä ne tulot nyt senkään jäl­keen niin kauhean houkut­tel­e­vat ole. Tässä selkeys on minus­ta jopa isom­pi asia kuin että näin voi ylipään­sä tehdä. Tarkoi­tan sitä että yksi kan­nustin­loukku on se että vaik­ka tukia ja tulo­ja voisikin yhdis­tää, niin jär­jestelmät ovat niin mon­imutkaisia ja vaikeasti ennakoitavia että käytän­nössä tuen­saa­ja ei noin uskalla tehdä.

    Ansio­tur­va on sit­ten vähän eri jut­tu. Siinä on minus­ta kak­si ongel­maa. Tuen saa­jan kannal­ta pudo­tus tulois­sa on hyvin nopea, siinä että sopeut­taa meno­jaan vaikka­pa vai­h­ta­mal­la halvem­paan asun­toon kestää. Toinen ongel­ma on se että varsinkin korkea ansiosi­don­nainen tuot­taa hyvin korkean rajapalkan mil­lä kan­nat­taa ottaa töitä vas­taan, sem­minkin kun ansiosi­don­naisen kesto on pitkä, ongel­ma varsinkin alan­vai­h­dos­sa. Eli tuo on sin­ul­la koh­ta 2 niin kuin sen ymmärrän.

    Minus­ta tämäkin pitäisi hoitaa vastik­keet­toma­l­la rahal­la, ja AY-liike on piristävästi ehkä jopa samaa mieltä, eli siir­ryt­täisi­in (takaisin) enem­män ker­talu­on­teisi­in irti­sanomisko­r­vauk­si­in. Eli niin että ansiosi­don­nainen työt­tömyysko­r­vaus olisi huo­mat­tavasti pienem­pi, mut­ta vas­taavasti olisi tun­tu­va erora­ha. Tuo antaisi tuen­saa­jalle puskurin jol­la voi jär­jestel­lä asioitaan, ja toisaal­ta pienen­täisi kan­nusti­non­gel­maa. Työ­nan­ta­jien kannal­ta tämä nos­taisi irti­sanomiskyn­nys­tä ja siten myös palkkauskyn­nys­tä mikä on huono asia työl­lisyy­den kannal­ta, mut­ta toisaal­ta tämä kan­nustin­vaiku­tuk­sen kaut­ta lisäisi työl­lisyyt­tä ja net­tomenot työ­nan­ta­jien kannal­ta kokon­aisu­udessan täten pienenisivät.

    Mielistänin näin voidaan vas­ta­ta huoli­in 1 — 3, itseasi­as­sa riit­tävä kor­vaus­ta­so (1) edel­lyt­tää ratkaisu­ja kohti­in 2 ja 3.

    Lep­pois­ta­neessa maail­mas­sa­han voisi olla vaikka­pa niin, että duu­nar­it työsken­telee niskali­mas­sa kokopäiväis­es­ti, kun taas lääkärit tekevät pari päivää viikos­sa duu­nia, ja molem­mat saa­vat yhtä paljon tuloja–nykyjärjestelmän mukaan molem­mat myös mak­saisi­vat yhtä paljon vero­ja, joka ainakin min­un oikeusta­jun mukaan olisi kohtu­u­ton­ta sitä niskali­mas­sa puur­ta­jaa kohtaan. Jos­sain määrin näin jo tapah­tuukin, eikä se ole oikea suuntaus.

    Minä en oikein tiedä mitä tähän sanois­in kun min­un oikeusta­ju ei oikein sano juu­ta eikä jaa­ta. Näen ongel­man, mut­ta tuo imp­likoi että ihmisel­lä on velvol­lisu­us tien­ata mah­dol­lisim­man paljon, joka sekään ei ole minus­ta oikein.

    Kier­rän asian vaik­ka näin:

    Ensin­näkin sil­lä duu­nar­il­la voisi olla pienem­pi vero­tus, mut­ta sen perustelu on se että työssäkäyn­ti aiheut­taa kulu­ja, eli työ­tulovähen­nyk­sen tulisi olla suurem­pi täy­destä työajasta.

    Toisek­si, tuos­sa on minus­ta taustal­la se ongel­ma että mak­su­ton koulu­tus on tulo­jaon kannal­ta regres­si­ivistä. Varsinkin pitkien kalli­iden koulu­tusten kuten lääkäri kohdal­la voisi tin­kiä mak­sut­to­muud­es­ta, eli enem­män lainapohjaiseksi.

  180. Mat­ti Kin­nunen az:n puheisiin:

    En ole tavan­nut kuvaa­maasi älyl­listä kor­rup­tio­ta [opiskelu­paikois­sa, mm. yliopisto].

    En minäkään.

    Luulen, että näi­den wannabe-nerov­el­jesten ongel­ma on ilmaisupuolel­la — älyssä ei liene vikaa. 

    Jos hyvät ajatuk­sen­sa vain for­mu­loi asial­liseti ja vielä osaa vaik­ka silmi­in kat­soa, niin kyl­lä yliopis­tol­la ollaan aina kiinnostuneita. 

    Az:n ja vel­jen­sä prob­lemati­ik­ka on itsen­sä glo­ri­fioin­nis­sa. Muut ovat niin tyh­miä, että vel­jenkin jut­tu­ja pidet­ti­in vain “out­ona jaaritteluna”. 

    Tämä ihme­tyt­ti, että val­lit­se­vaa tiedonkäsi­tys­tä kri­ti­soi­va az perus­taa käsi­tyk­sen­sä vel­jen ties mihin koke­muk­si­in. Prof­fa ei ter­ve­htinyt käytäväl­lä.… hohoijjakkaa.

    Minä läh­den siitä, että jos ajatuk­siani pide­tään out­ona jaarit­telu­na, niin kor­jaan ilmaisuani tai jopa ajatuksiani. 

    Ihan ensim­mäisek­si en ajat­tele ole­vani väärinymmär­ret­ty nero.

  181. Az
    En tiedä tarkko­ja luku­ja, mut­ta yliopis­to-opin­toi­hin pet­tymi­nen on kovin taval­lista. Osin se johtuu mainit­semis­tasi asioista, esim. opet­ta­jien liial­lis­es­ta koulukun­tauskol­lisu­ud­es­ta. Osin se johtuu siitä, että yliopis­ton henkilökun­ta on yleen­sä innokkaam­paa tekemään omaa tutkimus­taan kuin ohjaa­maan opiske­li­joi­ta. Pet­tymyk­set johtu­vat myös siitä, että opiske­li­jan odotuk­set ovat ylim­i­toitet­tu­ja, näin oli ainakin minulla. 

    Liityn kuoroon, joka kan­nus­taa sin­ua hake­maan opiskelu­paikkaa. Pet­tymys­ten jäl­keen voi huo­ma­ta, että sitä voi oppia kaiken­laista vaik­ka niiltä marx­i­laisil­ta — vaikkei itse sel­l­ainen olisikaan.

  182. Sylt­ty:

    Mitä enem­män rikkail­ta annetaan köy­hille, sitä pienem­pi on pien­i­t­u­lois­t­en miesten arvo naisille, kun per­he pär­jäää ilman miestäkin. Jos sosi­aal­i­tur­vaa leikataan, entistä use­ampi mies tulee tarpeel­lisek­si kun val­tio ei enää hoi­da aviomiehen elatusvelvollisuutta

    Joo noin se menee. Briteistä taitaa olla ole­mas­sa ihan dataakin, jon­ka mukaan yksin­huolta­jien sosi­aalietuuk­sien kas­vat­ta­mi­nen on lisän­ny yksin­huolta­jien määrää. Ei kovin yllättävää. 

    Mut mä puhuin tossa teo­reet­tis­es­ta tilanteesta, jos­sa rikkaal­ta mieheltä siir­retään rahaa köy­hälle miehelle. Täysin eri asia ku nais­ten sosi­aal­i­tur­van parantaminen.

  183. ilk­ka:

    Työt­tömyystuen kor­vausas­teen pitää olla riit­tävä jot­ta työt­tömyys ei ole taloudelli­nen shok­ki. Se tarkoit­taisi mielestäni jotain 50 % kor­vausastet­ta kaikil­la nor­maaleil­la tulotasoilla. 

    Tuo­ta shokki­vaiku­tus­ta varten on ansiosi­don­nainen työt­tömyys­vaku­u­tus. Se kestää käsit­tääk­seni 500 päivää. Jos siis on tuon yli vuo­den työt­tömänä, niin siitä päivära­halle putoami­nen ei nyt enää mikään hirvit­tävän yllät­tävä shok­ki pitäisi olla. 

    Minus­ta ansiosi­don­naisen voisi muut­taa vapaae­htoisek­si (nyt se on sitä vain nimel­lis­es­ti) ja jät­tää yhteiskun­nan huole­hdit­tavak­si vain perusturvan. 

    Mitä siihen perus­tu­lon kan­nus­tavu­u­teen tulee, niin perus­tu­lo + tasavero tuot­taa var­masti kan­nus­ta­van sys­teemin kuin nykyi­nen, jos­sa pien­i­t­u­lois­t­en efek­ti­ivi­nen mar­gin­aaliv­ero on hyvin korkea. 

    Lep­pois­ta­neessa maail­mas­sa­han voisi olla vaikka­pa niin, että duu­nar­it työsken­telee niskali­mas­sa kokopäiväis­es­ti, kun taas lääkärit tekevät pari päivää viikos­sa duu­nia, ja molem­mat saa­vat yhtä paljon tuloja–nykyjärjestelmän mukaan molem­mat myös mak­saisi­vat yhtä paljon vero­ja, joka ainakin min­un oikeusta­jun mukaan olisi kohtu­u­ton­ta sitä niskali­mas­sa puur­ta­jaa kohtaan. 

    En tiedä, mik­si kir­joi­tat kon­di­tion­aalis­sa. Nyky­maail­mas­sa tilanne on juuri niin, että lääkäri, joka tekee muu­ta­man päivän viikos­sa, saa käteen­sä saman kuin joku huonom­min koulutet­tu kokopäiväduunissa. 

    Mikä tässä on kohtu­u­ton­ta? Tarkoi­tatko, että tuo yllä ole­va on kohtu­u­ton­ta, mut­ta se ei olisi, jos lääkäri tek­isi kokopäivä­työtä ja saisi käteen­sä sit­ten paljon enem­män kuin pienipalkkainen? 

    Vai onko point­tisi siinä, että kos­ka meil­lä on pro­gres­si­ivi­nen vero­tus, se lääkäri on pakotet­ta­va tekemään työtä ja ansait­se­maan ne viimeiset korkeat marginaaliveroeurotkin?

    Eikö reilumpaa olisi se, että jokainen tehköön niin paljon työtä kuin huvit­taa ja myyköön sen työn työ­markki­noil­la niin korkeaan hin­taan kuin siitä vain irti saa? Ja sit­ten niistä, joiden työ ei mene lainkaan kau­pak­si, pide­tään muil­ta verote­tu­ista rahoista mak­se­tu­il­la tulon­si­ir­roil­la huolta.

  184. Uno­hde­taan Az:n sek­sielämä ja pohdi­taan yleisesti.

    Suomes­sakin tun­netaan ns. hikikomero-ilmiö – se on pait­si suomenkieli­nen yhdys­sana, vään­nös japani­lais­es­ti hikiko­morista. Kos­ka emme ole Japanis­sa ja kult­tuuri ja sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmä on eri­lainen, on ilmiökin: ei Suomes­sa voi (ilmiök­si asti) lin­noit­tau­tua omaan huoneeseen­sa, omaan asun­toon­sa sen sijaan voi.

    Nämä ihmiset siis jät­täy­tyvät usein vapaae­htois­es­ti “yhteiskun­nan ulkop­uolelle” (toki rahat kui­tat­en ja ruokakau­pas­ta ruuan hakien). Use­at kär­sivät sosi­aal­is­ten tilantei­den pelosta ja kokee jääneen­sä kaikkien piirien ulkop­uolelle. Enem­mistö lie­nee miespuolista ja on jo kauan sit­ten, ehkä huono­jen koke­musten myötä, luop­unut toivos­ta pää­sevän­sä naisen kanssa sen enem­pää parisuh­teeseen kuin yhdek­si yök­si väl­ly­jen väli­in. Kliseeseen kuu­luu myös inter­netin avul­la “itse­di­ag­nois­tu” Asperg­erin syndrooma.

    Täl­laisil­la ihmisil­lä ei ole Ade­no­can ongelmia minkään sosi­aalisen julk­i­sivun ylläpitämisessä (kuten em. lah­jat, joi­ta aikuisil­ta yleen­sä odote­taan juh­lati­laisuuk­sis­sa), ei tarvet­ta matkailu­un (välit suku­laisi­inkin usein olemat­tomat), ei halua lähteä pubi­in kenenkään kanssa, ei tarvet­ta minkään­laiseen her­raskaiseen pukeu­tu­miseen. Kaiken­laisia vekot­timia (ja muu­ta vas­taavaa, kuten pele­jä) saa tietysti hal­val­la, kun­han tietää mis­tä. Suuri osa dig­i­taalis­es­ti viih­teestä toki han­ki­taan mak­samat­ta mitään.

    Mut­ta onko se elämän­hallintaa, jos selviää vähillä tuloil­la yksinker­tais­es­ti kar­si­mal­la elämästään usei­ta osa-aluei­ta kokon­aan pois?

    (lie­nee syytä maini­ta, että “hikikomero”-hakusanalla googlates­sa saat­taa hyvin nopeasti tör­mätä mate­ri­aali­in, jota ei sovi kat­sel­la työ­paikalla eikä las­ten näh­den ja jota mon­et nyt eivät vält­tämät­tä halua nähdä muutenkaan. Pornoa nyt esimerkik­si ja muu­ta räävitön­tä ja shokeer­aavaa mate­ri­aalia. Eräät inter­netin alakult­tuu­rit nyt ovat sellaisia)

  185. Eli­na:

    Saara az:sta:

    Minus­ta on usko­mat­toman hienoa, että sin­un kaltaisi­asi on ole­mas­sa ja että olet uskaltanut tehdä sen valin­nan, jota aiem­min kuvailit.

    Mitä hienoa? Ja mitä uskallus­ta? Min­ulle az:n tari­na ker­too pikem­minkin kokon­ais­val­tais­es­ta elämänpelosta.
    Pelosta koh­da­ta ihmisiä, pelosta koh­da­ta oma mität­tömyyten­sä maail­manku­lus­sa. Pelosta saa­da osak­seen ver­tais­arvioin­tia ja ehkä pohjim­mil­taan pelosta koh­da­ta NAINEN. (tai mies, ettei nyt homo­foobikok­si jälleen leimata).

    Samoin yhteiskun­nan normei­hin sopeu­tu­vista voitaisi­in sanoa, että näi­den elämää leimaa kokon­ais­val­tainen pelko kyseenalais­taa sen val­tarak­en­tei­ta, auk­tori­teet­te­ja, sosi­aal­isia odotuk­sia jne., ja toimia käytän­nössäkin näitä vas­taan tai näi­den ulkopuolella.

    Jos kaikil­la ihmisil­lä olisi nuo samat pelot, yhteiskun­ta lakkaisi kehit­tymästä kun kaik­ki vain kopi­oisi­vat suo­sis­tu­impia toim­inta- ja ajat­te­lu­tapo­ja, ja lakkaisi­vat ajat­tele­mas­ta itse. Tästä syys­tä en pidä lainkaan järkevänä niiden poikkeusyk­silöi­den syyl­listämistä, joiden profi­ili on erilainen.

    Uskallus-sana oli ehkä huonos­ti valit­tu, sil­lä voihan olla että Az ei yksinker­tais­es­ti ole kokenut val­in­tansa tekemistä mitenkään uskallus­ta vaa­ti­vak­si. Se kai nyt kuitenkin lie­nee selvää, että suurin osa ihmi­sistä ei pysty­isi elämään tuol­la taval­la oireilemat­ta psyykkises­ti ja siten menet­tämät­tä kykyään tuot­tavaan ajat­te­lu­työhön. (Ali­ta­juis­es­ti tuo kom­ment­ti­ni oli ken­ties enem­män suun­nat­tu muille luk­i­joille kuin Az:lle. Minus­ta on tärkeää, että ihmiset ymmärtävät kuin­ka harv­inaista ja samal­la mah­dol­lis­es­ti hyödyl­listä täl­lais­ten ihmis­ten ole­mas­sao­lo ja toim­inta on yhteiskun­nal­lises­sa mittakaavassa.)

    Mik­si pidät muuten olen­naise­na sitä, että Az kohtaisi NAISEN (tai miehen)?

    Jos hyvät ajatuk­sen­sa vain for­mu­loi asial­liseti ja vielä osaa vaik­ka silmi­in kat­soa, niin kyl­lä yliopis­tol­la ollaan aina kiinnostuneita.

    Tämä on yhtä virheel­lis­es­ti väitet­ty kuin se väite, ettei koskaan olla kiin­nos­tunei­ta. Päin­vas­taisia esimerkke­jä riit­tää, ja vielä use­am­min taitaa esi­in­tyä löperöyt­tä siinä, miten hyväksyt­tyjäkin kohtei­ta käytän­nössä tutk­i­taan, ja ymmärtääk­seni sama kos­kee ver­tais­arvioin­tia. Tun­nen ainakin yhden tarkan ja hyvin ana­lyyt­tisen ihmisen (ei asperg­erin syn­d­roomaa täl­lä tapauk­sel­la), joka on luop­unut tutk­i­jan uras­ta, kos­ka hänen kan­sain­välis­es­ti kovata­soisel­la laitok­sel­laan touhu oli niin löperöä — alan aiem­mas­ta tutkimuk­ses­ta puhu­mat­takaan. Kyseessä ei ollut mikään defenssi eikä kyken­emät­tömyys toimia ihmis­ten kanssa, minkä tämä henkilö on myöhem­mässä elämässään käytän­nössä osoit­tanut. Ja löperöys oli sel­l­aista, että se oli min­ullekin ilmeistä, vaik­ka olin ulkop­uo­li­nen, ja vaik­ka en pure­mat­ta niele täl­laisia val­i­tuk­sia, joista suuren osan uskon johtu­van valit­ta­jan omas­ta harhaisu­ud­es­ta tai itseana­lyysin puutteesta.

    En tässä yritä väit­tää, etteivätkö nykyiset tieteen­tekemisen käytän­nöt voisi hyvin toteutet­tuina toimia. Uskon kyl­lä, että pitkäl­lä aikavälil­lä tuon inhimil­lisen löperöy­den vaiku­tus neu­traloituu pros­essin ansios­ta, ja “totu­us” pal­jas­tuu väistämät­tä, joskin hyvin hitaasti. Mut­ta tämä ei tietenkään merk­itse, ettei löperöyt­tä ja suo­ranaista lap­pusilmäisyyt­tä esi­in­ty­isi yksit­täisil­lä tutk­i­joil­la. Sel­l­ainen voi olla hyvin yleistäkin, ja silti pros­es­si itsessään toimii. Hait­ta­puole­na tässä sys­tee­mis­sä lie­nee juuri se, että ne ajat­teli­jat, jot­ka eivät ker­ta kaikki­aan siedä tätä epämääräisyyt­tä, hitaut­ta, ja kol­le­go­jen tört­töi­lyä, val­tapele­jä jne., jät­täy­tyvät hel­posti koko koneis­ton ulkop­uolelle. Jos he pysty­i­sivät osal­lis­tu­maan, tulok­sia tulisi tehokkaammin.

    Minä läh­den siitä, että jos ajatuk­siani pide­tään out­ona jaarit­telu­na, niin kor­jaan ilmaisuani tai jopa ajatuksiani.

    Eli et usko poikkeav­is­sa ajatuk­sis­sasi ole­van mitään järkeä, jos ihmiset yleis­es­ti ottaen eivät välit­tömästi tai ilmaisun kor­jaamisen jäl­keen hyväksy niitä? Sin­ulle ei tuo­ta ongelmia muut­taa ajatuk­si­asi ain­oana perus­teena ympäristön hyljeksintä?

    Ihan ensim­mäisek­si en ajat­tele ole­vani väärinymmär­ret­ty nero.

    Kuka on sanonut mitään ner­oud­es­ta? Az voi hyvinkin olla yhteiskun­nalle suurem­mak­si hyödyk­si omaa tietään kulke­mal­la kuin normei­hin mukau­tu­mal­la, olemat­ta kuitenkaan “nero”. Jos osoit­tau­tuu, että hän on lisäk­si nero, niin var­maankin aina parem­pi. En tajua, mik­si ved­it ner­ouden keskustelu­un (määrit­tele edes, mitä oikeas­t­aan tarkoi­tat, jos koet tarpeel­lisek­si jatkaa täl­lä linjalla).

  186. ilk­ka:

    Eikai kukaan kan­na­ta hyv­in­voin­ti­val­tio­ta avi­o­li­it­tomarkki­noiden toimivu­u­den takaamisek­si? Mik­si me edes keskustel­laan tästä asi­as­ta? Mun puoles­ta tämä aihep­i­iri on loppuunkäsitelty.

    Toises­sa kom­ment­tiketjus­sa Az ker­toi pär­jäävän­sä hyvin leikat­ul­la toimeen­tu­lotuel­la ja sai paljon selkään­ta­put­telijoi­ta, jot­ka nielaisi­vat sen virheel­lisen yleistyk­sen, että kun Az pär­jää, niin kaik­ki muutkin kyl­lä pär­jäävät (eli että toimeen­tu­lotuen euromäärä on liian suuri).

    Jos nyt kuitenkin halu­amme varmis­taa hei­dänkin pär­jäämisen­sä, joil­la on lap­sia (pär­jäämisen kus­tan­nus­rakenne on sil­loin aivan eri­lainen kuin nuorel­la yksinäisel­lä poikamiehel­lä), tai jot­ka halu­a­vat löytää puoli­son ja saa­da tule­vaisu­udessa lap­sia, Az:ta ei kan­nat­taisi käyt­tää esimerkkinä.

    Tätä sivu­juon­net­ta liipat­en (tek­stin lop­pupuolel­la; alkupuoli on kiin­nos­ta­va tois­es­ta syys­tä) linkit­täisin hil­jat­tain löytämääni main­ioon blogi­in: http://kummaakamaa.blogspot.com/2011/06/finnish-politics-one-two-new-government.html

  187. Saara min­ulle:

    Sin­ulle ei tuo­ta ongelmia muut­taa ajatuk­si­asi ain­oana perus­teena ympäristön hyljeksintä?

    Jos aja­tus­tani ei ymmäretä lainkaan siinä viiteryh­mässä, jon­ka pitäisi se ymmärtää, niin se on toden­näköis­es­ti arvo­ton aja­tus. Mitä minä sil­lä ajatuk­sel­la tek­isin, jos ei muillekaan kel­paa. Samaa mieltähän ei kenenkään tarvitse olla, mut­ta jos asi­aa ei edes ymmär­retä, niin ei vas­tuu minus­ta ole kuuli­jal­la, vaan min­ul­la. Mikään hyl­jeksin­nän pelko ei tähän kuu­lu lain. 

    Voihan ajatuk­sen tilalle ottaa esimerkik­si jonkin muun tuo­tok­sen — vaikka­pa taulun. 

    Maalaa­mani taulu on mielestäni lois­ta­va, mut­ta kaikkien muiden mielestä ala-arvoinen töher­rys. Enkö olisi lähin­nä mie­len­vikainen, jos pitäisin sitkeästi kiin­ni käsityksestäni?

    En tajua, mik­si ved­it ner­ouden keskusteluun 

    Az aikoo tehdä jotain mullis­tavaa tieteen­filosofi­an sar­al­la ilman ohjaus­ta ja asiantun­te­vaa ver­tais­arvioin­tia. Kyl­lä tämä viit­taa minus­ta käsi­tyk­seen itses­tään nerona. Käytän sanaa nero tässä kepeästi ja täysin arkikielis­es­ti enkä rupea sitä sen kum­mem­min määrittelemään. 

    Az voi hyvinkin olla yhteiskun­nalle suurem­mak­si hyödyk­si omaa tietään kulke­mal­la kuin normei­hin mukau­tu­mal­la, olemat­ta kuitenkaan “nero”.

    Voi olla tule­vaisu­udessa tai voi olla että ei. Nyt ainakaan ei ole hyödyk­si, vaan muiden elätti.

    Ihmette­len tätä normien ulkop­uolel­la elämisen ihan­noin­tia. Eipä ainakaan elä ulkop­uolel­la toimeentulotukinormien. 

    Jos ei ottaisi yhteiskunnal­ta vas­taan yhtään mitään, niin voisinkin arvostaa. Nyt ei ole yhtään mitään arvostet­tavaa min­un näkökulmastani. 

    Mut­ta aika näyttää…

  188. Saara kysyy:

    Mik­si pidät muuten olen­naise­na sitä, että Az kohtaisi NAISEN (tai miehen)?

    Ihan sik­si, että nuoren miehen elämässä sek­suaa­li­nen onnis­tu­mi­nen tai epäon­nis­tu­mi­nen on keskeinen asia. Lop­pu­jen lopuk­si kaik­ki muu toim­inta palvelee sek­suaal­isu­u­den toteut­tamisen päämäärää. Jos tumput­ta­mi­nen on ain­oa keino saa­da sek­suaa­li­nen tyy­dy­tys, niin kyl­lä se vähin­täänkin ali­ta­juis­es­ti syö miestä. 

    Jos valin­noil­laan jät­täy­tyy parisuhde­markki­noiden ulkop­uolelle, niin takana voi olla vah­va pelko tor­ju­tuk­si tulemisesta. 

    Nyt puhun siis aivan yleis­es­ti enkä siis tiedä tänne kir­joit­tanei­den miesten tilanteesta mitään muu­ta kuin mitä ovat kir­joituk­sil­laan tuoneet esiin.

  189. saara:

    jot­ka nielaisi­vat sen virheel­lisen yleistyk­sen, että kun Az pär­jää, niin kaik­ki muutkin kyl­lä pär­jäävät (eli että toimeen­tu­lotuen euromäärä on liian suuri).

    Mä luulen, että sä käsi­tit väärin. Mon­et oli sitä mieltä, että ne joil­la on elämän­hallinta kun­nos­sa pär­jää liian hyvin toimeen­tu­lotuel­la ja ne joil­la ei oo elämän­hallinta kun­nos­sa ei pär­jää, mut­ta ne pär­jäis vielä huonom­min, jos toimeen­tu­lo­tu­ki olis isompi.

    Mitä näyt­töö sul­la on siitä, että toimeen­tu­lotuen kas­vat­ta­mi­nen aut­taa huono-osaisia löytämään puolisoita?

    Mitä näyt­töö sul­la on siitä, että maail­ma on parem­pi paik­ka, jos huono-osaiset lisään­tyy enemmän?

    Kos­keeks nää sun poli­ti­ikka­su­osi­tuk­set pelkästään ihmisiä vai pitäskö mei­dän aut­taa muitakin luon­tokap­palei­ta, jot­ka ei löy­dä puolisoo par­i­u­tu­maan ja lisääntymään?

  190. Art­turi B:

    Mon­et oli sitä mieltä, että ne joil­la on elämän­hallinta kun­nos­sa pär­jää liian hyvin toimeen­tu­lotuel­la ja ne joil­la ei oo elämän­hallinta kun­nos­sa ei pär­jää, mut­ta ne pär­jäis vielä huonom­min, jos toimeen­tu­lo­tu­ki olis isompi.

    Ja esimerkik­si henkilöstä, jon­ka elämän­hallinta on kun­nos­sa, otet­ti­in tyyp­pi, joka per­soon­al­lisu­udeltaan ja elämän­tavoil­taan poikkeaa huo­mat­tavasti nor­maal­ista. Toisin sanoen, jos tämä on elämän­hallintaa, suurin osa ihmi­sistä ei tule koskaan hal­lit­se­maan elämäänsä.

    Mitä näyt­töö sul­la on siitä, että toimeen­tu­lotuen kas­vat­ta­mi­nen aut­taa huono-osaisia löytämään puolisoita?

    Outo kysymys, ottaen huomioon ettei toimeen­tu­lotuen kas­vat­ta­mi­nen ole mielestäni tarpeen. Sanoin jo aiem­min, että vika on mielestäni tavas­sa, jol­la tuen saa — ei niinkään sen määrässä (ts. kan­natan perustuloa).

  191. Eli­na,

    Aja­tusten tai taulu­jen arvoa ei aina kan­na­ta mita­ta yksi­no­maan nyky­hetkessä ja yksi­no­maan omas­sa sen­hetkisessä viiteryh­mässä. Usein on kyl­lä ihan käytän­nöl­listä tyy­tyä lähiym­päristön anta­maan välit­tömään palaut­teeseen, mut­ta samal­la on selvää, että jos kaik­ki oli­si­vat aina tehneet noin, usko­ma­ton määrä nyky­isin tun­ne­tu­ista ihmiskun­nan saavu­tuk­sista olisi jäänyt toteu­tu­mat­ta (myös osa niistä, jot­ka eivät olleet yksit­täisen, pölyiseen kam­mioon­sa hau­tau­tuneen suur-ajat­teli­jan välähdyk­seno­maisia neronleimauksia).

    Peräänku­u­lu­tan taas sitä diver­si­teet­tiä. On ihan täysin okei, jos sinä toim­it johdon­mukaises­ti noin kuin san­ot. Mut­ta tek­stistäsi tulee kuva, että pidät tätä lisäk­si ain­oana oikeana tapana toimia, mitä se tietenkään ei ole.

    Jos ei ottaisi yhteiskunnal­ta vas­taan yhtään mitään, niin voisinkin arvostaa. Nyt ei ole yhtään mitään arvostet­tavaa min­un näkökulmastani.

    Mjoo, no mä kyl­lä arvostan kovasti sitä, että joku käyt­tää toimeen­tu­lo­tuken­sa Az:n tavoin. Kun nyt ver­rataan siihen, mihin moni muu sitä käyt­tää. Arvostan! Ole sinä rauhas­sa arvostamatta.

    …nuoren miehen elämässä sek­suaa­li­nen onnis­tu­mi­nen tai epäon­nis­tu­mi­nen on keskeinen asia. 

    Keskimäärin var­maan, mut­ta Az ei ole keskimääräi­nen nuori mies. En väitä tietäväni hänestä sen enem­pää, mut­ta väitän tun­te­vani ihmisiä (myös miehiä), joille biologi­nen lisään­tymi­nen ei ole elämässä yhtä keskeistä kuin omien ajatuk­sien­sa levit­tämi­nen yhteiskun­taan mah­dol­lisim­man tehokkaasti. Az vaikut­taa tarvit­se­van harv­inaisen vähän muiden hyväksyn­tää noin muutenkin, joten enpä pitäisi sitä yhtään usko­mat­tomana, jos tämä välin­pitämät­tömyys ulot­tuisi jos­sain määrin myös sek­suaal­isu­u­den alueelle.

  192. Minä en ainakaan taputel­lut selkään. Az:n kir­joi­tus oli hyvä, kos­ka se kuvasi sen, mitä toimeen­tu­lo­tu­ki merk­it­see joillekin ihmisille, eli ilmaista lounas­ta. Ongel­ma ei ole siis toimeen­tu­lotuen taso, vaan se, että on ihmisiä, jot­ka eivät pär­jää Az:n tapaan noin vähällä. 

    Oli Az väärinymmär­ret­ty nero tai ei (tätä emme voi oikein tietää), niin jokaista väärinymmär­re­tyä neroa kohden maail­mas­ta löy­tyy var­maan parikym­men­tä ihan oikein ymmär­ret­tyä änkyrää, joiden ajatuk­set ja ilmaisu nyt vaan ovat pielessä. 

    Yliopis­tom­aail­man “kor­rup­tioon” tai mis­tä ikinä yllä nyt olikaan kyse, niin itse jonkun ver­ran siinä hen­gailleena voin tode­ta, että ihmisiä siel­läkin on, joten jos ei tule ihmis­ten kanssa toimeen, ei var­maan oikein tule toimeen yliopis­tom­aail­mas­sakaan. Kos­ka kaik­ki tiede ja tieto on ole­mas­sa vain ihmis­ten tiet­ona ja saa minkään­laisen merk­i­tyk­sen, jos ihmiset sen omak­su­vat, ja kos­ka keskeinen reit­ti, jota tieto lop­ul­ta pää­tyy yhteiskun­taan, on tämä jär­jestelmä, aka­teemisen maail­man ulkop­uolelle jät­täy­tyvät “nero” nyt vaan usein pää­tyy täysin mar­gin­aali­in ja hänen mah­dol­lis­es­ti arvokkaat ajatuk­sen­sa jäävät ikuis­es­ti unho­laan. Plus se, mitä sanoin väärinymmär­re­ty­istä neroista.

  193. Saara
    Jos nyt kuitenkin halu­amme varmis­taa hei­dänkin pär­jäämisen­sä, joil­la on lap­sia (pär­jäämisen kus­tan­nus­rakenne on sil­loin aivan eri­lainen kuin nuorel­la yksinäisel­lä poikamiehel­lä), tai jot­ka halu­a­vat löytää puoli­son ja saa­da tule­vaisu­udessa lap­sia, Az:ta ei kan­nat­taisi käyt­tää esimerkkinä.

    Jos on jo etukä­teen selvää, ettei ole koskaan mah­dol­lista elät­tää omia lap­si­aan, niitä ei pitäisi tehdä eikä yhteiskun­nankaan pitäisi rohkaista siihen. 

    Toisek­seen, mitä parem­pi sosi­aal­i­tur­va, sitä enem­män saamme parisuhde­markki­noil­ta syr­jäy­tyneitä nuo­ria miehiä. Ei kai sosi­aal­i­tur­vas­ta voi tehdä dem­moista, että miehille mak­se­taan enem­män kuin naisille, jot­ta he voisi­vat houkut­taa köy­hiä naisia vaimoik­sen­sa? Pikem­minkin yhteiskun­ta toimii päin­vas­toin, joshalu­aa mak­si­moi­da tukia, naisen ei kan­na­ta men­nä naimisiin.

    Az voi hyvinkin olla yhteiskun­nalle suurem­mak­si hyödyk­si omaa tietään kulkemalla 

    Az:n hyödyk­si voi laskea vain sen, ettei hän tee akti­ivis­es­ti hait­taa kaikille muille rötöstelemäl­lä, vaan elää pienel­lä tuel­laan häir­it­semästä mui­ta. Muuten­han hänestä ei ole ylläpi­tokus­tan­nuk­si­in ver­rat­tavaa hyö­tyä ja hänen elät­tämisen­sä on yhteiskun­tamme har­joit­ta­maa laupeudentyötä.

  194. Saara,

    Minus­ta az:n “val­tarak­en­tei­den kyseenalais­t­a­mi­nen, auk­tori­teet­tien uhmaami­nen” jne. ver­tau­tuu lähin­nä mur­rosikäisen kiukutteluun. 

    Äiskä ja iskä on v*tun idioot­te­ja, mut­ta ruo­ka-aikaan kyl­lä ollaan kotona ja viikko­ra­ha kel­paa. Kuten az sumeilemat­ta käyt­tää näi­den paho­jen val­tarak­en­tei­den suo­mia etu­isuuk­sia hyväk­seen. Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmämme on val­tarak­en­tei­den tuo­tos mitä puhtaimmillaan. 

    Tuol­lainen jur­nut­ta­mi­nen vel­jen koke­musten poh­jal­ta yliopis­tom­aail­mas­ta nimet­tömänä Osmon blogilla on yhtä hyödyl­listä kuin kat­toon syl­jeske­ly hikikomerossa maat­en. Pitäisi men­nä itse sys­teemi­in mukaan ja sisältäpäin pyrk­iä muut­ta­maan oma­l­la toimin­nal­laan kokemi­aan epäkohtia. 

    Mjoo, no mä kyl­lä arvostan kovasti sitä, että joku käyt­tää toimeen­tu­lo­tuken­sa Az:n tavoin. Kun nyt ver­rataan siihen, mihin moni muu sitä käyttää.

    Miten oikein kuvit­telet ihmis­ten toimeen­tu­lo­tuken­sa käyt­tävän? Osta­vat hengis­sä pysymisen kannal­ta vält­tämät­tömät hyödyk­keet ja lop­un käyt­tävät omien pref­er­enssien­sä mukaises­ti — vaikka­pa istu­vat kapakassa. 

    Mik­si kir­jo­jen ost­a­mi­nen ja tietokoneel­la istu­mi­nen on jotenkin arvostet­tavam­paa. En ymmär­rä taas yhtään sinua.…

    Voi tietysti ajatel­la, että kapakas­sa istu­mi­nen pidem­män päälle tuo ter­veysongelmia ja kulu­ja yhteiskun­nalle. Mut­ta jos keskiver­to toimeen­tu­lo­tuki­asi­akas pakotet­taisi­in osta­maan jäl­jelle jäävil­lä rahoil­la filosofista kir­jal­lisu­ut­ta ja vieläpä luke­maan sitä, niin mie­len­ter­veysongelmia siitä var­masti seu­raisi ja näin ollen yhtä lail­la kus­tan­nuk­sia yhteiskunnalle.

  195. Saara:

    Ja esimerkik­si henkilöstä, jon­ka elämän­hallinta on kun­nos­sa, otet­ti­in tyyp­pi, joka per­soon­al­lisu­udeltaan ja elämän­tavoil­taan poikkeaa huo­mat­tavasti normaalista.

    Joo poikkeaa toki per­soon­al­lisu­udeltaan ja elämän­tavoil­taan, mut­ta ei elämän­hallinnal­taan. Se mihin mate­ri­aalisen elin­ta­son­sa käyt­tää on toki yksilöl­listä, mut­ta az:n esimerk­ki puhuu sen puoles­ta, että mate­ri­aa­li­nen elin­ta­so on yllät­tävän kor­kee tuil­la, jos tietää mitä tekee.

    Sit jos ei tiedä mitä tekee, niin rahan lisäämi­nen mah­dol­lis­es­ti pahen­taa tilannetta.

  196. Art­turi:

    az:n esimerk­ki puhuu sen puoles­ta, että mate­ri­aa­li­nen elin­ta­so on yllät­tävän kor­kee tuil­la, jos tietää mitä tekee. 

    Aivan ja ennen kaikkea, jos ei tunne tarvit­se­vansa sosi­aal­ista kanssakäymistä muiden kanssa. Se, mikä minus­ta merkit­tävim­min erot­ta az:n Ade­no­cos­ta (jos Ade­no­con sairaus jätetään sivu­un), on se, että az ei tunne tarvit­se­vansa juuri lainkaan sosi­aal­ista kanssakäymistä ja siten ei kulu­ta siihen juuri lainkaan rahaa, kun taas Ade­no­col­la tämän har­ras­t­a­mi­nen oli oikeas­t­aan se tärkein syy, mik­seivät rahat tun­nu riittävän. 

    Nyt sit­ten kysymys on, että onko sosi­aalisen kanssakäymisen ylläpi­to nor­maalia etenkin niin, ettei anna perik­si statuk­ses­taan ja anna muiden parem­min toimeen­tule­vien toimia maksajina?

    Siitä olen samaa mieltä, että ne, jot­ka eivät tiedä, mitä tekevät, eivät toden­näköis­es­ti saa tilan­net­taan paran­net­tua, vaik­ka heille kaadet­tavaa rahamäärää lisät­täisi­in. Tähän liit­tyen raaimp­ina ehdo­tuksi­na olen jopa kuul­lut sel­l­aista, että juopoille pitäisi kaataa lisää rahaa, jot­ta joisi­vat itsen­sä hengiltä nopeammin.

  197. Henkilöko­htaisu­udet ovat itsel­leni yhden­teke­viä. Niiden esit­täjä ei kuitenkaan voi tietää, onko nim­imerkin takana ole­va loukkausyri­tys­ten­sä kohde herkkä/helposti hajalle menevä/tms. lähetel­lessään puh­taasti sat­ut­tamis­tarkoituk­ses­sa kir­joitet­tu­ja vieste­jään tai “diag­noose­jaan”. Sikäli ne ker­to­vat lähet­täjästään, sekä ylläpitäjästä, joka ne päästää mod­er­aa­tios­ta lävitse, sekä näi­den viestien peukut­ta­jista. Ver­taa: http://www.soininvaara.fi/2011/03/14/moderointi-tiukentuu/

    Min­ul­la ei ole reisi­taskushort­se­ja, jois­sa kävelisin taka­puoltani raapi­en ympäri huonet­ta, ei aiko­mus­ta pysyä lapset­tomana, en pysyt­tele neljän seinän sisäl­lä, en ole erakoitunut, enkä ole väit­tänyt, että halu­aisin muut­taa yhteiskun­nan vain sel­l­aisek­si, jos­sa asuu itseni kaltaisia ihmisiä.

    Mut­ta joku “az” on ilmeis­es­ti kaikkea tätä. Lisäk­si täl­lä “az”:lla on sek­suaal­isia per­ver­sioi­ta ja eri­laisia pelkotilo­ja ja tämä “az” herät­tää huomio­ta julk­isil­la paikoil­la.. ja kym­meniä mui­ta täl­laisia väitteitä.

    Mikä tämän “keskustelun” funk­tio oli? Suun­taisin tämän kysymyk­sen lähin­nä Osmolle, joka tuon kaiken päästi esi­mod­er­aa­tiostaan lävitse. Mitä ilmeisim­min sen näh­den keskustelun arvoiseksi.

    Alku­peräi­nen point­ti, jos kukaan sitä enää muis­taa, kos­ki vuokran jäl­keen jäävän 400+ euron suu­ruisen tuen ostovoimaa. Kysymys­tä siitä, mihin se kuluu, jos tulok­se­na on, kuten yleisessä vasem­mis­to­laises­sa litur­gias­sa on, ruoka­jonoi­hin tur­vau­tu­misen pakko tai leipää huu­ta­va vatsa.
    En väit­tänyt, että olisin jokin yli-ihmi­nen, kun pär­jään hyvin 400 eurol­la. Mielestäni olisi päin­vas­toin loukkaavaa väit­tää, että jokin laa­ja määriteltävä ihmis­ryh­mä ei siihen kykenisi. Esimerkik­si 150 euron kuukausit­taiset ruoka­menot, mik­si ne oli­si­vat ylivoimaiset? 

    Jotenkin tun­tuu, että moni kom­men­toi­ja vaati kah­ta samanaikaista vaadet­ta: 1) On ajatelta­va nämä ihmiset sen ver­ran avut­tomik­si, että 400 euroa tarkoit­taa heille masen­tavaa köy­hyyt­tä. 2) Tätä avut­to­muut­ta ei saa kuitenkaan maini­ta yhteiskun­nal­lisek­si ongel­mako­hdak­si. On teesken­neltävä mukana, että ongel­ma kor­jaan­tuu 25 lisäeu­rol­la, jot­tei ketään louka­ta. Muuten on ylim­ieli­nen ja tunteeton.

    Kysyin myös, voiko mitenkään olla kestävää, että tämän tuen fak­tu­aa­li­nen taso ja min­imi­palka­s­ta suurem­mis­sa kaupungeis­sä vuokran jäl­keen käteen jäävä osu­us ovat ostovoimallis­es­ti niin lähel­lä toisi­aan, ettei juuri mitään eroa ole.

    Osmon vas­taus tähän on sel­l­ainen harkin­nan­varaisu­us, jon­ka hän itse tietää, että on täysin mah­do­ton toteut­taa. Ei sosi­aalivi­ra­nomainen voi olla tuo­ma­ri­na arvioimas­sa ihmis­ten “elämän­hallintaa” näi­den ker­to­musten ja ole­musten perus­teel­la, kun se ammat­ti­laiseltakin vaatisi paljon pere­htymistä. Tulok­se­na olisi mieli­v­al­taisu­ut­ta ja ihmis­ten koke­muk­sia oikeusmurhista ja eri­ar­voisu­ud­es­ta. Ehkä myös joidenkin ryh­mien suosimis­es­ta ja siitä vas­ta melu syntyisi.

    Osmo on myös täysin tietoinen, etteivät toimi­va perus­tu­lo ja korkea perus­tur­va voi kun­nol­la toteu­tua samanaikaises­ti, mut­ta on eri tavoin kiertänyt tätä keskeistä point­tia kaik­ki ne vuosikymmenet kun on perus­tu­loa ajanut. Ainakin tämä on käsi­tyk­seni hänen kir­jois­taan. Tähän kysymyk­seen ei koskaan tule pitkälle menevää vastausta.

    Syy ongel­maan on selkeä: Korkea perus­tu­lo lask­isi mata­la­palkkaisen työn houkut­tele­vu­ut­ta entis­es­tään. Lähtö­ta­son pitäisi sik­si olla tarpeek­si alhainen suh­teessa alhaisimpi­in kuukausi­palkkata­soi­hin. Perus­tu­lon ja mata­la­palkan välis­sä pitäisi olla tarpeek­si kirit­tävää, tarpeek­si alhaisel­la marginaaliveroprosentilla.
    Muu­toin jom­malle kum­malle näistä kahdes­ta ryh­mästä työn­teko ei kannata/houkuta.

    Minus­ta esimerkik­si tästä olisi ollut paljon mie­lenki­in­toisem­paa _keskustella_, kuin sek­suaal­i­sista fetis­seistä ym.

    Tuon aiheen kom­ment­toin­nin taus­tak­si ker­roin itses­täni muu­ta­mal­la riv­il­lä. Asperg­er. Työstä kieltäy­tymi­nen. Kiin­nos­tus yhteiskun­tati­eteisi­in. Ne oli­vat sivu­point­ti ja vain pari riv­iä taustoitusta.

    Tästä sit­ten syn­tyi täysin käsit­tämätön kym­me­nien viestien ?????, jos­sa nim­imerkin takaa kir­joit­tavas­ta henkilöstä tehti­in luon­nehd­in­to­ja (oli­vat sit­ten näen­näis­es­ti hyvää tarkoit­tavia tai silkan ilkeämielisyy­den tuo­to­s­ta), joi­ta ter­apeut­ti ei ammat­ti­eti­ikkansa poh­jal­ta saisi tehdä kuin vas­ta use­an kas­vokkain tapah­tuneen tapaamisker­ran jäl­keen. Eksak­te­ja luon­nehd­in­to­ja moti­iveista, luon­teesta, elämän­tavoit­teista, joiden var­muu­us oli häm­mästyt­tävää luokkaa, kun ihmi­nen ei usein tunne täl­lais­ten osalta kun­nol­la edes puolisoaan, jon­ka kanssa on asunut saman katon alla vuosikausia.
    Kuin hyvin uskot voivasi tun­tea toisen ihmisen 1000 blogikom­mentin perus­teel­la? Kysyn vakavis­sani, kos­ka ilmeis­es­ti olitte vakavissanne.

    Kyse olisi hie­man samas­ta, jos rupeaisimme täl­lä blogilla keskustele­maan 100+:lla viestil­lä siitä, mik­si Eli­na on yksin­huolta­ja ja mil­lainen hän on yksin­huolta­jana (haukkuisimme hänet tietysti kuten täl­laiseen koulu/­työ­paik­ka-kiusaamista muis­tut­tavaan ilmiöön kuu­luu) ja perustelisimme kom­ment­timme hänen tälle blogille lähet­tämien­sä viestien poh­jal­ta. Sit­ten kom­men­toisimme tois­temme kom­ment­te­ja aivan kuin ne oli­si­vat ilmeisiä tosi­a­sioi­ta todel­lis­es­ta lihaa ja ver­ta olev­as­ta henkilöstä “Eli­na”. “Kyl­lä, Eli­na todel­lakin on tuol­lainen, mutta…”

    Eli­na kyl­lä aloit­ti hyvin “En kyl­lä tunne hän­tä, mut­ta…”, Osmo olisi mod­er­aa­tiopäätök­sel­lään voin­ut päät­tää keskustelun siihen ja tode­ta aiheen olleen perus­tur­van.

    Viestien lähet­tämi­nen on yksi asia, niiden julkaisem­i­nen on toinen, niiden tukem­i­nen on kol­mas ja vastapain­ok­si yhdel­lä viestil­lä las­ket­ta­va kri­ti­ik­ki koko tätä “keskustelua” kohtaan on neljäs.

    Mik­si kukaan Turk­ka Louekaria luku­unot­ta­mat­ta ei toden­nut, että tämä ei ole asial­lista keskustelua?
    Nyt on aivan yksi ja sama, että olin tämän, ainakin omas­ta mielestäni, asi­at­toman keskustelun kohteena, en väl­itä siitä, ja ehkä keskustelu jois­takin oli hyvinkin sivistynyt­tä. En loukkaan­tunut, Eli­na voi puolestani aivan vapaasti jatkaa luon­nehd­in­to­jaan “sek­suaal­isu­ud­estani” ym.
    Ehkä hän ker­too seu­raavak­si japani­lais­es­ta lon­kero­pornos­ta tai…

    Halu­aisin ymmärtää tämäh “keskustelun” ilmiötä ulkop­uolisen tarkkail­i­jan näkökul­mas­ta. Mis­tä tässä oli kysymys?

    OK, ymmär­rän hyvin, että tapani keskustel­la on jois­takin ylim­ieli­nen ja halvek­su­va. Jotkut näke­myk­sistä myös käyvät var­masti vas­takar­vaan. Ehkä näitä kär­jisti “sosi­aalipum­mius”.
    Ehkä myös pidem­mät kir­joituk­set koetaan “esit­tämisek­si” tms. mut­ta itsel­leni kyse on vain siitä, että asi­at ovat vaikeita.

    Joku voinee kor­ja­ta, mut­ta en ole täl­lä blogilla kuitenkaan haukkunut ketään henkilöko­htais­es­ti. Olen sanonut, että näke­mys Y on mielestäni väärä. Ehkä jopa type­rä. Tai, että älykkyys on tärkeä tek­i­jä myös yhteiskun­tati­eteis­sä, eikä kyse ole vain mielip­iteistä, joiden perustelu ei ole tarpeel­lista. Tai jonkin muun vähem­män kor­rek­tin tai ylim­ieliseltä vaikut­ta­van yhteiskun­nal­lisen tai tieteel­lisen käsi­tyk­sen, kuten elämän­hallinnan ongel­mat perus­tur­van riit­tämisessä hyvään elämään, mut­ta yrit­täen perustel­la näkemyksen.

    Tästä kokon­aisu­ud­es­ta puut­tunee emootio tai toinen, jon­ka nyt missaan.

    Kos­ka mielestäni lähin ver­roke tapah­tuneelle ilmiölle — oudok­si näh­dyn yksilön loukkaamisen yrit­tämi­nen sek­suaal­isu­ut­ta ym. myöten ver­tais­tukevine peuku­tuksi­neen ja kom­ment­tei­neen — on koulu/työpaikkakiusaaminen, niin olisi mie­lenki­in­toista kuul­la osal­lis­tuneil­ta, mikä sen mielestänne oikeut­ti. Jos työ­paikalla joku hölöt­tää kovaan ääneen tauko­huoneessa tai on muuten omi­tu­inen tai ei kat­so silmi­in, niin ehkä on ihan ok, että muut työn­tek­i­jät rupea­vat hän­tä työ­porukan “Eli­nan” vanavedessä diag­nosoimaan hänen kuul­tensa. Jos tyyp­pi on psyykeltään lisäk­si heikko, niin on ehkä sit­ten pian työt­tömänä tai mie­len­ter­veyshoi­dos­sa. Entä sit­ten, mitäs ei ollut normaali?
    Olisin tuol­lai­sis­sa diag­noosien heit­tämisessä tois­t­en ihmis­ten kasvoille hyvin varovainen, kos­ka ette voi tietää, kuin­ka kykenevä tai haavoit­tu­va teille tun­tem­aton vastapuoli on niitä käsittelemään.

    Toisen out­ous ei niitä oikeu­ta. Eikä oikeu­ta poli­it­tiset näke­myk­set. Täl­laiset hyvin pitkälle henkilöko­htaisuuk­si­in menevät kom­men­tit ovat kuitenkin täysin eri asia kuin kärkkäim­mätkään yleistävät yhteiskun­nal­liset näkemykset.

    Lue­tun ymmärtämis­es­tä vielä, tästä off-top­ick­ista, jota en aloit­tanut vaan johon vas­tasin n. sadan viestin jäl­keen; vel­jeni koke­muk­sil­la yliopis­tol­ta on itsel­leni ollut suh­teel­lisen vähäi­nen vaiku­tus. Lähin­nä vahvisti näke­myk­siä, joi­ta oli ollut jo 6–7 vuot­ta aiem­min, tei­ni-ikäis­es­tä läh­tien. Näitä yhteiskun­tati­eteitä voi ymmärtää men­emät­tä itse yliopis­tolle. Luke­mal­la niiden näkyvien nimien mm. pro­fes­sorien artikkelei­ta ja kir­jo­ja. Kuten yllä kehutun Patomäen, joka on mielestäni hyvin yksioikoinen ajat­teli­ja, vaik­ka kan­sain­välis­es­tikin tahol­laan arvostet­tu. Yksioikoinen esimerkik­si kir­jas­saan, jos­sa hän rak­en­taa futur­ol­o­gisia ske­naar­i­oi­ta. Val­tavasti tek­i­jöitä puut­tuu hänen ske­naar­i­ois­taan. Ilmeis­es­ti Patomä­ki uskoo kaikenkat­tavalle maail­manon­gelmien seli­tyk­selleen, eli “uus­lib­er­al­is­mille”, alis­tu­van niin kult­tuurien, tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen kuin paljon muunkin. Hän myös itse ker­too olleen­sa tämän suun­taista mieltä n. 25 vuot­ta. Minus­ta hänen näke­myk­sen­sä on niin rajat­tu, että se on väärä. Ei vain rajat­tu näkökul­ma vaan väärä. Olen myös aika var­ma, että oikein mikään argu­ment­ti maail­mas­sa ei hänen näke­mys­tään juuri muut­taisi. Pian on taas päin­vas­toin tulos­sa uusi kir­ja ‘maail­man­demokra­ti­as­ta’ tai jostain täl­lais­es­ta utopi­as­ta. Enem­män kuin Patomäen väärässä olem­i­nen itseäni kiin­nos­taa tämä yleinen omak­su­tuis­sa näke­myk­sis­sä pysymisen ilmiö.

    Ymmär­rän ris­tiri­idan, että min­ul­la on oma näke­myk­seni näi­den kon­struk­tivis­tis­ten, paljolti sosioekono­mi­an ympäril­lä pyöriv­ien “tietei­den” tasos­ta, joil­la vas­tauk­set usein tun­tu­vat ole­van jo etukä­teen selvil­lä ja myös pysyvät selv­inä, kaikille kri­ti­ikille immuun­i­na ja kuurona.
    Keskeinen point­ti on: Minkä asianti­lan, mik­si sen niin näen, yritän perustel­la tiedol­lis­es­ti. Sosi­aa­li­nen paine ei sitä muu­ta. Tiedol­liset perus­teet mahdollisesti. 

    (nim­im. Tiedemies on ainakin aiem­min ollut näistä saman­su­un­taista mieltä, mitä hänen blo­giaan olen lukenut (mm. Pinkerin kommentointi).
    Olisi mie­lenki­in­toista joskus lukea hänen julka­isu­jaan ja minkä hän kat­soo niiden rel­e­vant­tiudek­si esimerkik­si niille aihekysymyk­sille, joi­ta Pinker käsit­teli. Voisiko nähdä — ja miten — tutki­vansa esimerkik­si sosi­olo­giaa tai kan­sain­välistä poli­ti­ikkaa mielekkäästi Helsin­gin Yliopistolla.)

    En ole kut­sunut itseäni neroksi, enkä ole uhon­nut kir­joit­ta­vani jotain mullis­tavaa teo­ri­aa. Lähin­nä teen sitä, mikä ain­oas­sa elämässä, jon­ka täl­lä pal­lol­la elän, tekee min­ut tyy­tyväisek­si elämääni. Ihmisiä todel­lakin löy­tyy hyvin eri­laisia, muual­takin kuin eksoot­ti­sista maista ja kult­tuureista. Tämä ei ainakaan omas­ta mielestäni ole rikos, olla poikkea­va monel­la tapaa. 

    En perustele mihin kaikki­in emo­tion­aal­isi­in syi­hin tämän tärkeys itsel­leni poh­jaa, mut­ta se on näin.
    Toki olisi muka­va, jos saisi jotain aikaisek­sikin, mut­ta ei min­ul­la ole sen suh­teen illu­u­sioi­ta, kos­ka nimeno­maan läh­den siitä, että nämä kysymyk­set ovat äärim­mäisen vaikei­ta. Ehkä liian vaikei­ta. Ei hait­taa vaik­ka en 20 vuo­teen edes yrit­täisi julka­ista kuin omaan työpöy­dän laatikkoon. Se ei ole mikään fiksaatio.

    Koko tämän keskustelun ei mielestäni olisi pitänyt kuu­lua tälle blogille. Ensim­mäi­nen kom­ment­ti­ni oli aiheesta. Pitkästi, mut­ta aiheesta. Jos itses­tään jotain pal­jas­taen kir­joit­taa aiheesta, niin ei sen pitäisi olla oikeus muut­taa keskustelua tästä henkilöstä käytäväk­si sadal­la viestil­lä. Ehkä siihen oli turha lähteä provosoivasti itseään puo­lus­tele­maan tai heit­tämään alen­tavia kom­ment­te­ja 110–130 tms., olisi pitänyt vain antaa olla, mut­ta keskustelun asi­ata­so ja luonne oli­vat mitä olivat.

    Osmo olisi voin­ut sen keskeyt­tää alku­un­sa, mut­ta ilmeis­es­ti täl­lä on ollut jotain makaaberia viihdear­voa tai jotain muu­ta arvoa. En yksinker­tais­es­ti ymmär­rä. Yhä palaan siihen ajatuk­seen, että jotenkin vas­taaval­la ilmiöl­lä syn­tyy koulu- ja työ­paikkak­iusaamista. Outo, eri­lainen ja epä­sosi­aalisek­si nähty oikeut­taa joukol­la henkilöko­htaisuuk­si­in men­e­misen. Ei niitä suju­vasanaisia ja fil­maat­tisia ote­ta kohteiksi.

    Tämä keskustelu oli myös aika hyvä muis­tu­tus siitä, mik­si netis­sä ei kan­na­ta kir­joit­taa oma­l­la nimel­lään. Tai jos kir­joi­tat, niin vain hyvin har­maasti ja näkymät­tömästi. Älä vahin­gos­sakaan pal­jas­ta itses­täsi mitään mah­dol­lista heikkoudek­si nähtävää. Nyt nimel­lä kir­joitet­tuna, nimeen olisi liitet­tynä Eli­nan, Saaran ja muu­ta­man muun “diag­noosit” sek­suaal­isu­ud­es­ta, arvoista, luon­teesta, elämän­tavoit­teista jne. suo­raan google-haus­ta silmille pon­nista­vana. Jos vaik­ka kuitenkin sat­tuisi joskus etsimään töitä.

    Tälle blogille en enää kir­joi­ta ja tämä on vain oma näke­myk­seni, mut­ta minus­ta tämän blo­gin alamä­ki asi­akeskustelun alus­tana alkoi, kun kom­ment­tien pistey­tyk­set ilmaantuivat.

    Sosi­aa­li­nen ele­ment­ti on sit­tem­min tul­lut näi­hin paljon voimakkaam­min mukaan, ja tämä runk­kaami­sista ym. puhumi­nen on oma lakipisteensä.

    Voin hyvinkin olla väärässä syistä ja ilmiöstä, mut­ta en näe enää point­tia. Sitä 400+ euroa ja sen merk­i­tys­tä koske­via kom­ment­te­ja ei löy­dy seasta kuin muutama.

    1. Pohdin pitkään, onko oikein julka­ista noit kovin henkilöko­htaisuuk­si­in meneviä speku­laa­tioi­ta az:n elämän­tavas­ta. Jos az olisi toimin­ut oma­l­la nimel­lään, en olisi julkaissut. Az:n otta­ma näköko­h­ta oli kuitenkin sik­si mie­lenki­in­toinen, että sallin ihmis­ten arvuutel­la, mik­si asi­at eivät aina ole kuten iltapäiväle­hdet väittävät.
      Huo­mautab edelleen, että suurin osa opiske­li­joista tulee toimeen yhtä vähäl­lä rahal­la kuin az, ilman, että tämä herät­tää arvelu­ja sukupuolis­es­ta suun­tau­tu­mis­es­ta tai sen puuttumisesta.

  198. Oli Az väärinymmär­ret­ty nero tai ei (tätä emme voi oikein tietää), niin jokaista väärinymmär­re­tyä neroa kohden maail­mas­ta löy­tyy var­maan parikym­men­tä ihan oikein ymmär­ret­tyä änkyrää, joiden ajatuk­set ja ilmaisu nyt vaan ovat pielessä. 

    Tästä nousee jatkokysymys: saa­vatko nyt väärinymmär­re­tyt nerot niin paljon aikaan, että kan­nat­taa elät­tää kaik­ki 21 “sosi­aalipum­mia”? Äkkiseltään tulee mieleen eräs yksin­huolta­jaäi­ti, joka ei hakeu­tunut töi­hin, vaan kir­joit­ti sosi­aal­i­tur­van varas­sa kahvi­las­sa tari­naa laimin­lyödys­tä orpopo­jas­ta, joka olikin vel­ho ja sai kut­sun sisäop­pi­laitok­seen. Sen tari­nan tuo­toil­la on myöhem­min kus­tan­net­tu yhtä jos toista.

  199. Az,

    Oon samaa mieltä siitä, et noi mainit­semiesi nim­imerkkien diag­nosoin­nit meni överiks eikä liit­tyny asi­aan. Mut on tos nyt vähän näköharhaa mukana, et 100+ viestis­sä olis puitu sun henkilöko­htaisia omi­naisuuk­sia. Käytän­nössä sun henkilön analysoin­nista vas­tas lähin­nä kaks nim­imerkkiä enkä oikeestaan usko kum­mankaan tarkoit­ta­neen pahaa. Niil tais olla lähin­nä keskinäi­nen kamp­pailu käyn­nis­sä siitä, kumpi on kovem­pi diag­nosoi­ja eikä niiden näkökul­mas­ta ehkä ees ollu enää merk­i­tys­tä ken­estä ne puhu. Peukut­ta­jat taas lie­nee peukku­jen määristä päätellen pitkälti sat­un­naisia luk­i­joi­ta. Vakikom­men­toi­jien osalta en lähtis näil­lä tiedoil­la ver­taa­maan koulukiusaamisilmiöön.

    Yhä palaan siihen ajatuk­seen, että jotenkin vas­taaval­la ilmiöl­lä syn­tyy koulu- ja työ­paikkak­iusaamista. Outo, eri­lainen ja epä­sosi­aalisek­si nähty oikeut­taa joukol­la henkilöko­htaisuuk­si­in men­e­misen. Ei niitä suju­vasanaisia ja fil­maat­tisia ote­ta kohteiksi

    Mun arvion mukaan sua pide­tään täl­lä blogilla sekä suju­vasanaise­na että jonkin­laise­na sta­tus­nim­imerkkinä. En oikeen nää vas­taavu­ut­ta tossa.

    Toiv­ot­tavasti et lope­ta kir­jot­tamista tääl­lä. Mun listal­la oot yks niistä noin viidestä nim­imerk­istä, joiden viestit tulee käytän­nössä aina luettua.

  200. Az, hyvä kir­joi­tus jälleen. Itse olin jo alku­peräisen kir­joituk­sesi pääko­hdista (etenkin siitä, miten 400:lla eurol­la tulee toimeen, jos toimii fik­susti) samaa mieltä, joten en tiedä, mis­tä vielä halu­at keskustelua. Mielestäni moni muukin on esit­tänyt sanal­lis­es­ti saman kan­nan ja peukkuina var­maan vielä useampi.

    Oikeas­t­aan se, mis­tä itse olisin ollut kiin­nos­tunut kuule­maan sin­ul­ta, olisi kom­ment­ti Ade­no­con tilanteeseen ja sil­lä mitään vaiku­tus­ta tee­sei­hisi toimeen­tu­lotuel­la selviytymisestä. 

    Ja jos vielä halu­at viedä keskustelua eteen­päin, niin olisit nyt antanut oman kan­tasi esit­tämääsi ongelmaan:“toimiva perus­tu­lo ja korkea perus­tur­va eivät voi kun­nol­la toteu­tua samanaikaises­ti”. Onko teesisi oman koke­muk­sesi perus­teel­la se, että perus­tu­losys­tee­mis­sä ilman mitään tekemät­tä saata­van perus­tu­lon pitää olla mata­lampi kuin se, mitä itse saat nyky­isin? Kuin­ka paljon matalampi?

    1. Ade­no­con ongel­ma on, että hän on syyl­listynyt kolmikan­nan silmis­sä anteekasianta­mat­tomaan rikok­seen; ryhtynyt yrit­täjäk­si, vaik­ka normikansalaisen kuu­luu olla palka­nsaa­ja. Ilman tätä harha-askelta kaik­ki toimisi.
      Vakavam­min ottaen, yrit­täjille olisi laa­dit­ta­va oma sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmä, joka ei yritä matkia palka­nsaa­jien järjestelmää.

  201. az:

    Viestien lähet­tämi­nen on yksi asia, niiden julkaisem­i­nen on toinen, niiden tukem­i­nen on kol­mas ja vastapain­ok­si yhdel­lä viestil­lä las­ket­ta­va kri­ti­ik­ki koko tätä “keskustelua” kohtaan on neljäs.

    Oot oikeessa. Mei­dän olis pitäny kri­ti­soi­da Eli­naa + kump­panei­ta aikaisemmin.

    Noh nyt kun maito on jo kaatunut, niin oon sun kanssa samaa mieltä. Noi kir­joituk­set olis pitäny jät­tää kir­jot­ta­mat­ta ja julkaisematta.

  202. Tuen kyl­lä Az:aa tässä suh­teessa, eli minus­takin henkilöön menevät speku­laa­tiot menivät liian pitkälle. Niiltä ei voi oikein vält­tyä kokon­aan, kun arvioidaan anek­dootin merk­i­tyk­sel­lisyyt­tä laa­jem­min. Minus­ta on ilmeistä kom­mentin perus­teel­la, että suurin osa toimeen­tu­lotuel­la elävistä ei kykene itsekuri­in, jota 150 euron ruokaku­lut mielestäni vaati­si­vat, ja esitinkin tästä eri­laisia skenaarioita. 

    Pyrin myös ole­maan otta­mat­ta kan­taa henkilöko­htaisel­la tasol­la noi­hin “väärin ymmär­ret­ty nero”-spekulaatioihin, totesin vain jotain yleistä. Minus­ta lisäk­si joku Har­ry Pot­ter on aika huono perustelu toimeentulotuelle. 

    Mitä tulee omaan suh­teeseeni aka­teemiseen yhteiskun­tati­eteeseen, en todel­lakaan voisi kuvitel­la tekeväni sosi­ol­o­gista tms. tutkimus­ta, mut­ta syynä on yksinker­tais­es­ti se, etten ole asi­as­ta siinä määrin kiin­nos­tunut. En oikein ymmär­rä Az:n kysymys­tä yllä, sil­lä julka­isuni (ole­tan että hän puhuu tieteel­li­sistä julka­isu­is­tani) käsit­televät lähin­nä eri­lais­ten abstrak­tien matemaat­tis­ten mallien yksinker­tais­tamista niin, että niiden omi­naisu­udet säi­lyvät, mut­ta omi­naisuuk­sien selvit­tämi­nen tulee yksinker­taisem­mak­si, sekä näitä lasken­nal­lisia pros­esse­ja. En oikein tajua mitä rel­e­vanssia yhteiskun­tati­eteel­lä siinä olisi… 

    Muuten, Rowl­ing eiole mikään hyvä esimerk­ki sosi­aal­i­tur­van varas­sa elävästä yksilöstä, ja vaik­ka olisikin, hän olisi uni­ik­ki esimerk­ki. Kan­nat­taa huomioi­da, että Har­ry Pot­ter- brandin arvok­si on arvioitu 15 mil­jar­dia dol­lar­ia, mut­ta sosi­aal­i­tur­vaan käytetään Euroopas­sa noin kak­sisa­taasa­tak­er­tainen sum­ma vuodessa. Ei kovin hyvä investointi.

  203. Kos­ka nim­imerk­it ovat vain nim­imerkke­jä vir­tu­aal­i­maail­mas­sa, niin az muo­dos­tui kom­menteis­sani jonkin­laisek­si edus­ta­mansa elämän­ta­van sym­bo­l­ik­si enkä tarkoit­tanut kohdis­taa henkilöön sinän­sä yhtään mitään. Henkilöön kohdis­tamiseen tarvit­taisi­in henkilö ja sitä ei min­ulle tässä ole. 

    Kaik­ki sanomiseni ovat siis vain vaikutel­maa az:n itsen­sä sanomisista. 

    Jos elää sano­jen­sa mukaan hyvin 40 pros­ent­tia leikat­ul­la toimeen­tu­lotuen peru­sos­al­la, niin minus­ta on yksinker­tais­es­ti mah­do­ton yhtälö, että viet­täisi nor­maalia sosi­aal­ista elämää mökkireis­suineen, veneen vuokrauksi­neen, rav­in­to­lakäyn­tei­neen, kum­mi­lapsen synt­tärei­neen etc. 

    Siitä päätelmä äärim­milleen vede­tys­tä asketismista ja jonk­i­nasteis­es­ta erakoi­tu­mis­es­ta. Reis­taskushort­sit oli­vat nuorisok­ielel­lä ilmais­ten läp­pää, mut­ta sekin nyt kolahti vääräl­lä tavalla. 

    Sek­suaal­isu­ud­es­ta kysyin ihan puh­taas­ta uteliaisu­ud­es­ta. Yleiseen elämänkoke­muk­seen perustuen nuori mies, jol­la ei ole opiske­li­ja- tai työssä käyvän sta­tus­ta rajaa kyl­lä suuren joukon seu­rustelusuh­teeseen halukkaista nai­sista pois. 

    Se mitä sanoin nuoren miehen sek­suaal­isu­ud­es­ta ylipään­sä, oli vil­pit­tömästi tarkoitet­tu vain yleisen tason pohdinnaksi. 

    Kyl­lä min­ul­ta ainakin saisi tiedustel­la yksin­huolta­jan sek­sielämästä — en näe kysymisessä koskaan mitään loukkaavaa. Itsepähän minä päätän mitä vas­taan vai vas­taanko mitään. 

    Minäkin Roguen tavoin oikein mielel­läni luen az:n kom­ment­te­ja ja olen hyvinkin saman­mieli­nen mon­esti. Itsere­flek­tion puute ja täy­delli­nen huumor­in­ta­jut­to­muus vähän las­kee pis­teitä, mut­ta ehdot­tomasti silti parhai­ta kirjoittajia. 

    Eli jos anteek­sipyyn­nöstä on kiin­ni, niin tässä se tulee: 

    Anteek­si az! Äläkä lähde…

    Eri­tyis­es­ti anteek­si elämän­pelko-kom­men­tista. Itse asi­as­sa laitoinkin Osmon meili­in toiveen, että hark­it­see sen julkaisemista itse. Mut­ta julka­isi nyt kuitenkin, mut­ta minähän siitä vas­tu­us­sa joka tapauk­ses­sa olen, ei Osmo.

  204. Az kir­joit­taa:

    “Näitä yhteiskun­tati­eteitä voi ymmärtää men­emät­tä itse yliopistolle.”

    Kaikkia tieteitä voi ymmärtää men­emät­tä itse yliopis­tolle. Tieteisi­in vaikut­ta­mi­nen sen sijaan vaatii ei vain yliopis­tolle men­e­mistä mut­ta myös tiedy­hteisöön liit­tymistä. Tiedey­hteisöön liit­tymiseen vaa­di­taan tiet­ty­jen riit­tien suorit­taimista: gradu ja mielu­usti myös väitöskir­ja on saata­va aikaisek­si. Niiden myötä uskot­tavu­us kas­vaa ja ajatuk­sille saa enem­män kuuli­joi­ta — vaikka­pa sit­ten hyvien kus­tan­ta­jien kus­tan­t­a­m­i­na kirjoina. 

    On myös hyvä ymmärtää, että tieteen tekemiseen kuu­luu paljon muu­takin kuin kir­jo­jen kir­joit­ta­mi­nen ja lukeminen.

  205. Tiedemies kir­joit­ti ettei Har­ry Pot­te­rien äiti J.K. Rowl­ing ole hyvä esimerk­ki sosi­aal­i­tur­van varas­sa elävästä. Muutenkin, Rowl­ing ei käsit­tääk­seni kieltäy­tynyt työstä kir­joit­taak­seen Har­ry Pot­tere­i­ta sosi­aal­i­tur­van varas­sa joten siinäkin asetel­ma eroaa Azista.

    Eli­na toteaa 40% leika­tus­ta toimeen­tu­lotuen peru­sosas­ta ettei se ihan nor­maalia elämää mah­dol­lis­taisi. Itse laskin, että jos kykenisikin pitämään ruok­abud­jetin 150 eurossa/kk niin muuhun kulu­tuk­seen jäisi vain 100 euroa/kk leika­tus­ta peru­sosas­ta n 250 euroa/kk. Kun siitä satases­ta kus­tan­taa puh­tau­den, pienet lääkeku­lut, laa­jakaistan, sanomale­hden, bus­silipun yms niin elämän pitää olla 100% ilman mitään yllät­tävää jot­ta selviäisi. Tässäkin voi tietenkin tode­ta, että kir­jas­tois­sa on käytet­tävis­sä tietokoneet ja laa­jakai­stat ja siel­lä voi lukea lehde­tkin. Eikä matkus­taakaan tarvitse bus­sil­la vaan voi ajaa hal­val­la polkupyöräl­lä yms. Jos tulee yllä­tyk­siä niin sos­su­un vaan hake­maan harkin­nan­varaista toimeen­tu­lo­tukea niihin yllä­tys­menoi­hin. Suurim­mal­ta osalta sel­l­ainen toden­näköis­es­ti evätään mut­ta ehkä jotkut sel­l­aisia onnis­tu­vat kuitenkin saamaan.

  206. Olisko pikem­minkin niin että Az:n ja Ade­no­con suurin ero on his­to­ri­as­sa. Az on aina tul­lut vähäl­lä toimeen. Ade­no­con elämässä taas on ollut aiko­ja, jol­loin hänel­lä on ollut enem­män rahaa käytössään ja jol­loin hän on luonut tapo­ja (suku­laiskäyn­nit, kahvi­lat, matkus­t­a­mi­nen, etc), joista luop­umi­nen on vaikea­ta ja tuskallista. 

    Jos siis halu­aa elää “mukavasti” 400 eurol­la kuus­sa, on hyvä ettei koskaan ole saanut merkit­tävästi enem­pää. Eli ei ole oppin­ut liian hyvälle. 

    Itsekin eli opiskelu­aikoinani hyvin vähin varoin, jouduin jopa välil­lä hake­maan rahaa sos­sus­ta. Pär­jäsin ihan OK asumal­la yhteisössä, tekemäl­lä itse ruokani ja viet­tämäl­lä aikaani muiden vähä­varais­ten ystävienin kanssa ja käyt­tämäl­lä pääosan ajas­tani opiskeluun.

    Mikäli tulota­soni nyt putoisi 400 euroon kuus­sa (eli mur­to-osaan nykyis­es­tä), min­un olisi kyl­lä hyvin vaikea­ta pala­ta opiskelu­aiko­jeni tapoi­hi­ni. Sik­si ajat­telinkin jatkaa työelämässä kunnes ter­veys van­hu­u­den koit­taes­sa pettää.

  207. Sem­moinen meta-huomio, itsekin moderoi­neena, että ensin­näkin aiheessa pysymymi­nen on kohtu­u­ton vaa­timus ja toisek­si mikä tahansa vähänkään pitkäikäisem­pi net­tipop­poo nyt vaan menee vähän juoro­ker­hok­si. Ja sem­moisia vieste­jä joiden­ka kanssa raapii par­taa että tämä on kyl­lä siinä rajoil­la että julkaisenko tulee yhä enem­män, ja sit­ten päät­tää jotain, yleen­sä väärin.

    Todet­takoon että tämä on viesti on kir­joitet­tu reisitaskushorteissa.

  208. OS kir­joit­ti: “yrit­täjille olisi laa­dit­ta­va oma sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmä, joka ei yritä matkia palka­nsaa­jien järjestelmää”

    En oikein ymmär­rä mik­si jär­jestelmä ei voisi olla sama. Palka­nsaa­jien jär­jestelmää ei vält­tämät­tä kan­na­ta matkia, kos­ka se ei ole täysin toimi­va, mut­ta kan­nat­taisi kai pyrk­iä yht­enäiseen järjestelmään.

    Asi­aa voi kat­soa siitä näkökul­mas­ta, että nyt tukien varas­sa ole­valle pitäisi mah­dol­lis­taa sekä uusi palkkatyö että yrit­tämi­nen, ja myös puolipäivä­työt ja pien­imuo­toinen yrit­tämi­nen ja työt­tömyyskin yhtaikaa tai vuorotellen. Jär­jestelmän olisi siis hyvä olla sauma­ton, jot­ta liik­keet noiden kol­men ken­tän välil­lä oli­si­vat help­po­ja ja kannustinloukuttomia.

  209. Az,

    Sosi­aa­li­nen sys­tee­mi nyt vain toimii niin, että jos joku ker­too itses­tään vas­taavia jut­tu­ja kuin sinä, muut kiin­nos­tu­vat ja seu­raa kaiken­laisia reak­tioi­ta. Vain vähem­mistö ihmi­sistä pysyy tuol­laisen jäl­keen tiukasti “asial­in­jal­la” (asia lain­aus­merkeis­sä, kos­ka psykol­o­giset ja sosi­aaliset ilmiöt ovat omas­ta mielestäni asi­aa siinä mis­sä kaik­ki muukin). Näin on, vaik­ka kuin­ka sanois­imme, ettei niin pitäisi olla. Sik­si en itse enää odota ihmisiltä täl­lais­ten henkilöko­htais­ten näkökul­mien ohit­tamista kylmän viileästi, vaan hyväksyn fak­tana että niistä syn­tyy keskustelua, jos joku tar­joaa täl­laiseen keskustelu­un mate­ri­aalia (kuten itse tulit ilmeis­es­ti tarkoit­ta­mat­tasi tehneeksi).

    Keskustelun syn­tymi­nen viit­taa kiin­nos­tuk­seen; siihen, että aiheessa on jotakin ihmisille vieras­ta, uut­ta ja tun­tem­aton­ta. Itse­hän olen myös huo­mat­ta­van outo henkilö, ja olisin ollut mm. täy­delli­nen kouluk­iusaamisen kohde, ellen olisi suh­tau­tunut kiusaamisyri­tyk­si­in silkkana tiedon­janona, ja ollut myös valmis tyy­dyt­tämään tuo­ta tiedon­janoa. Kos­ka asioiden esi­in otta­mi­nen, käsit­te­ly ja pohd­in­ta ryh­mäti­lanteis­sa on omas­sa elämässäni osoit­tau­tunut hyödyl­lisek­si itsel­leni ja muille, en osaa kovasti kart­taa sitä sil­loinkaan kun puheena on jonkun toisen henkilön elämä ja valin­nat. Etenkin jos henkilö itse val­it­see tuo­da henkilöko­htaisia asioitaan keskustelun kohteek­si. Jos huo­m­a­sit, en tart­tunut aiheeseen heti. Ensin ilmaisin toiveeni saa­da tietää lisää henkilöko­htai­sista valin­nois­tasi taus­toi­neen, ja vas­ta tätä tietoa tar­jot­tuasi tulk­itsin, että niistä olisi ok myös keskustel­la (pahoit­te­lut virhetulkinnasta).

    Vielä sivuhuomiona: käytin sinus­ta sanaa erakko, ja viit­tasin sil­lä val­in­taasi jät­täy­tyä yliopis­ton ulkop­uolelle, vaikka/koska tieteen tekem­i­nen on into­hi­mosi. En muuhun. Sanaval­in­ta oli kyl­lä huoli­ma­ton. Muutenkin olen yrit­tänyt varoa esit­tämästä sel­l­aisia luon­nehd­in­to­ja, jot­ka eivät selvästi tule ilmi omista tek­steistäsi (las­ten halu­amista jäin miet­timään; tosin kysyin siihenkin tarken­nus­ta sinulta).

    Lop­ul­takin, jos keskustel­laan perus­tur­vas­ta, on minus­ta täysin asial­lista käsitel­lä aihet­ta myös yksit­täistapauk­sien kaut­ta. Näin­hän teit itsekin omaa yksit­täistapaus­tasi val­ot­ta­mal­la. Toki jonkin­laista kohteliaisu­ut­ta sopisi min­unkin mielestäni olet­taa, ja Eli­nan sät­timiset (niin tässä kuin monis­sa aiem­mis­sakin aiheis­sa) ylit­tävät sen rajan, mitä itse pidän sopi­vana tai tarpeel­lise­na. Kos­ka keskustelun alla on nimeno­maan kaikkia ihmisiä kos­ket­ta­va perus­tur­va, on kuitenkin voita­va tehdä huomioi­ta siitä, mil­lä tavoin esil­lä ole­va yksit­täistapaus poikkeaa siitä, mil­laisia ihmiset yleen­sä ovat. Tuskin voit olla tästä eri mieltä.

  210. Pot­ter­it ovat tapaus sinän­sä, mut­tei ain­oa lajis­saan. Minus­ta on ihan hyvä asia, että jos ihmisel­lä on hur­ja palo tehdä jotain eri­ty­istä, niin se on mah­dol­lista tin­kimäl­lä kulu­tus min­imi­in ja elämäl­lä kurinalaisesti.

  211. Ongel­ma siinä, mik­si keskustelu 400+ euron riit­tävyy­destä ei oikein irtoa, on uskoak­seni, että tarvit­ta­van rahan määrä riip­puu niin paljon henkilöko­htai­sista tarve-eroista. Kak­si ääri-esimerkkiä, Az ja Ade­no­ca, riit­tävät jo mielestäni osoit­ta­maan tämän. Mielestäni ei ole yksinker­tais­es­ti mah­dol­lista sanoa, mikä olisi sel­l­ainen min­imisum­ma, jol­la kaik­ki tuli­si­vat sopi­vasti toimeen mut­ta kukaan ei edes omas­ta mielestään yltäkyl­läis­es­ti. Ennem­minkin kyse on siitä, mikä on se kohtu­ulli­nen minim­i­ta­so, jol­la kukaan ei joudu kär­simään kohtu­ut­tomasti köy­hyy­destä. Jos siitä seu­raa, että joku, jon­ka elämään merk­i­tys­tä tuo­vat asi­at ovat edullisem­pia kuin toisen, jol­la ei ole harv­inaisia erikois­ruokavalioi­ta tai sairauk­sia, jon­ka ystävät ja suku­laiset asu­vat kaik­ki tai suurin osa lyhyen matkan päässä itses­tä jne, pystyy elämään täl­lä tuel­la mielestään lev­eästi, niin sen ei pitäisi olla muille ongel­ma. Minus­ta on törkeää, että perus­tur­van varas­sa elävän ihmisen odote­taan nöyris­televän hil­jais­es­ti ja kiitol­lise­na veron­mak­sajia, eivätkä he saisi olla ylpeästi omia itse­jään, ihmisinä.

    Sen sijaan ongel­ma olisi siinä, mikäli kovin moni ihmi­nen alka­isi vali­ta perus­tur­van varas­sa elämisen työn­teon sijaan. Jokaisel­la tulee kyl­lä olla tähän täysi oikeus, eikä ketään saa täl­lais­es­ta valin­nas­ta syyl­listää, mut­ta jär­jestelmän tulisi olla sel­l­ainen, että val­it­semises­sa vaik­ka pien­impi­enkin palkkalu­okkien ja perus­tur­van välil­lä on kysymys kuitenkin selvästä mate­ri­aalis­es­ta eros­ta. Nyky­isin tilanne on kuitenkin, että pien­impi­en palkkalu­okkien ja toimeen­tu­lotuen väli­nen ero on melko olema­ton, varsinkin jos ottaa huomioon työ­teon aiheut­ta­man vapaa-ajan kutis­tu­misen min­i­maalisek­si. Nyky­isin siis perus­tur­vaa voi pitää houkut­tel­e­vana vai­h­toe­htona työn­te­olle, mikäli val­it­se­val­la henkilöl­lä ei ole suurem­pia yhteiskun­nal­lisia ambi­tioi­ta. Merk­i­tyk­sel­listä työtä kun on hyvin mah­dol­lista tehdä palkkatyön ulkop­uolel­lakin. Vapaae­htoistyö on tästä oivalli­nen esimerkki.

    Jos halu­taan lähteä pyrkimään kohti tilan­net­ta, jos­sa työn­teko olisi selvästi houkut­tel­e­vampi vai­h­toe­hto, on teo­ri­as­sa kolme vaihtoehtoa:

    a) nos­te­taan pien­impiä palkko­ja tarpeek­si kauas perus­tur­van yläpuolelle.

    b) pudote­taan perus­tur­vaa tarpeek­si alas, tai

    c) uud­is­te­taan koko perus­tur­va-palkkatyöjär­jestelmä rakenteellisesti.

    B on mielestäni pudotet­ta­va käytän­nössä vai­h­toe­hdoista pois, kos­ka perus­tur­va ei sil­loin täyt­täisi tarkoi­tus­taan ja aiheut­taisi yhä enem­män Ade­no­can kaltaisia tapauk­sia. A:ta SAK jo ehdot­tikin, saa nähdä miten käy. Tämä kuitenkin huomioi palkkatyönä käytän­nössä vain kokopäiväisen palkkatyön ja tek­isi siitä ainakin toden­näköis­es­ti huo­mat­tavasti perus­tur­vaa houkut­tel­e­vam­man vai­h­toe­hdon. Sen sijaan se ei huomioi yhä kas­vavaa pätkä- ja osa-aikaistöi­den osu­ut­ta. Tämä vai­h­toe­hto tek­isi täyspäiväis­es­tä vak­i­tuis­es­ta työstä entistä kan­nat­tavam­paa, mut­ta kan­nus­taa vielä vähem­män otta­maan sitä työtä vas­taan, mitä toden­näköisim­min olisi tar­jol­la. Kan­natan siis myös tätä vai­h­toe­htoa, mut­ta tätä ongel­maa se ei ratkaise.

    Sik­si päästään vai­h­toe­htoon C, joka tässä tapauk­ses­sa tarkoit­taa perus­tu­loa. Muitakin vai­h­toe­hto­ja var­masti on, mut­ta tämä on ainakin mielestäni hyvä. Suu­ru­u­den tulisi olla sel­l­ainen, että stan­dard­i­tukien (asum­is­tu­ki jne.) kanssa toimeen­tu­lo­tukea ei enää tarvit­taisi vaikkei olisi mitään ansio­tu­lo­ja. Nyt korotet­ta­van perus­päivära­han suu­ru­inen siis vähin­tään, vii­sisa­taa ei riitä. Tämä olisi ratkai­se­va muu­tos, kos­ka se varmis­taisi perus­tur­van varas­sa eläville riit­tävän minim­i­toimeen­tu­lon, mut­ta tek­isi samal­la työn­teosta silti houkut­tel­e­vam­man vai­h­toe­hdon. Olisi järkevää vas­taan­ot­taa myös pätkä-/osa-aikatöitä, kos­ka niistä saa suh­teessa työn määrään ihan yhtä paljon käteen kuin pidem­piaikaises­ta tai täyspäiväis­es­tä työ­suh­teestakin, mut­ta silti olisi aina kan­nat­tavam­paa tehdä täyspäiväistä työtä. Mikään ei silti estäisi ilmankin työtä pär­jäämistä, ja jos onni suosii, niin jopa ihan hyvin.

  212. “Mik­si kukaan Turk­ka Louekaria luku­unot­ta­mat­ta ei toden­nut, että tämä ei ole asial­lista keskustelua?”

    Itse kyl­lä aloitin tuon suun­taisen kom­mentin kir­joit­tamisen, mut­ta eilisen työpäivän jälkeinen väsymys vei voiton, koherenssi jäi puut­tumaan, ja jätin hom­man kesken. Onko­han tämä nyt sit­ten sitä kohtalon ironiaa?

    Mielestäni on täysin pos­ke­ton­ta, että maas­sa jos­sa kokon­ainen yksi kol­ma­sosa “työikäi­sistä” (ikähaaruk­ka 15–64 on huono työikäisen määritelmäk­si) tekee jotain muu­ta kuin työtä, on muka jotenkin halvek­sut­tavaa jos ei suos­tu kär­simään työt­tömyy­destään. Onko jonkun nuoren jullin herne­mais­si­pa­pri­ka todel­la törkein­tä mah­dol­lista yhteiskun­nan varo­jen haaskaus­ta? Nim­imerk­ki az lie­nee kaikin mah­dol­lisin tavoin niin mar­gin­aa­li­nen tapaus, että itse säästäisin peliv­erkkari­ni toiseen repimiskertaan.

    Tietenkin olisi parem­pi, jos nim­imerk­ki az tek­isi hyödyl­listä työtä sen sijaan, että eläisi muiden kus­tan­nuk­sel­la. Jää nähtäväk­si, osoit­tau­tuuko hänen nykyi­nen panos­tuk­sen­sa tule­vaisu­udessa hyödyl­lisek­si vai ei. Useim­mat ihmiset eivät kuitenkaan koskaan ole niin etuoikeutet­tu­ja, että saisi­vat tehdä todel­lista kut­sumustyötään, joten täl­laisen vaa­timuk­sen osoit­ta­mi­nen yhteiskun­nalle on mielestäni outoa. Vai kenen kut­sumus on siiv­ota, myy­dä tai hit­sa­ta 40 vuot­ta peräjäl­keen? Silti nämä kaik­ki työt on jonkun pakko tehdä. Itse tein välivu­osi­nani varas­to­hom­mia, ja pidin sitä kaikin tavoin parem­pana ratkaisuna kuin työttömyyttä.

    Kaikesta huoli­mat­ta az on kuitenkin yhteiskun­nalle työtön halvim­mas­ta päästä, ja tun­nen itsekin moninker­tais­es­ti pahempia kepu­likalle­ja (näi­hin jut­tui­hin liit­tyy yleen­sä ansiosi­don­naisen lyp­sämi­nen pien­im­mäl­lä mah­dol­lisel­la työ­panok­sel­la, ja se työssäoloe­hto­han on lop­ul­ta hyvin lyhyt aika). Tuskin hän myöskään on mikään poli­isin van­ha tut­tu (kuten eufemis­mi kuu­luu), tai sen koom­min tyyp­pi joka olisi saanut tai jät­täisi työt­tömyy­den per­in­tönä suvussaan.

    Mitä taas tulee liian kärke­vi­in diag­noo­sei­hin, niin nuoren miehen osa se vain on sel­l­ainen, että val­taa ei ole ja sääliä ei tipu. Sik­si mei­dät ensim­mäis­inä soti­inkin lähetetään. Miehen täy­tyy ansai­ta kelpoisuuten­sa, ja sosi­aalis­es­ti poikkea­va mies on automaat­tis­es­ti omi­tu­inen, joillekin jopa ällöt­tävä. Tämä hei­jas­tuu tavois­sa, joil­la muot­tei­hin sopi­mat­tomista miehistä puhutaan: Pum­mi, surkimus, luuseri, hyypiö.

    “Nais­ten saami­nen” on maskuli­in­isu­u­den ylin mit­ta, joten sik­si speku­laa­tiot sek­suaal­isu­ud­es­ta tule­vat niin hel­posti esi­in. Pidän tätä omi­tuisel­la taval­la lik­inäköisenä, sil­lä Väestöli­iton per­he­barometrin 2009 mukaan noin kol­mannes alle 30-vuo­ti­aista miehistä ei ole parisuh­teessa, ja heistä noin yksi neljä­sosa ilmoit­taa ole­vansa “ainakin melko yksinäisiä”. Onko siis vajaa 10% miehistä jotenkin vial­lisia? Jotkut muis­ta­vat var­maan, mil­laisen vas­taan­oton eräs nuori intellek­tuel­li-änkyrä sai pari vuot­ta sit­ten, kun meni avoimesti myön­tämään, että nais­ten puheille pääsy on ollut turhaut­ta­van vaikeaa. Reali­teetit ovat kuitenkin nämä ja niihin on totut­ta­va, vaik­ka ne saat­taisi­vat epäreilut ollakin.

  213. Ihmisiä todel­lakin löy­tyy hyvin eri­laisia, muual­takin kuin eksoot­ti­sista maista ja kulttuureista. 

    Erit­täin hyvin kir­joitet­tu. Joskus tuos­sa yhden nört­tikaverin kanssa jutelti­in, että eri­laisu­u­den suvait­semisel­la tarkoite­taan nykykie­lenkäytössä sitä, että vam­maisia, homo­ja ja ulko­maalaisia ei saa syr­jiä. Sen sijaan neu­rol­o­gista mon­i­naisu­ut­ta ei oikein suvai­ta, vaan pyritään kasvattamaan/kuntouttamaan ihmiset samaan muottiin.

    Ehkä tämäkin joskus muut­tuu, onhan homouskin pois­tunut tautiluokituksesta.

  214. Jäitä hat­tuun!

    Nim­imerk­ki azin net­ti­his­to­ria käsit­tää lukuisan määrän häipymisiä foo­rumeil­ta mil­loin minkin syyn var­jol­la. Herkkähip­iäisyy­destä on osit­tain ainakin kyse. 

    Eihän tässä mitään tapah­tunut. Eli­na ja Saara läh­tivät speku­loimaan kyseisen elämän­ta­van syitä ja seu­rauk­sia. Ihan kiin­toisaa luet­tavaa ainaisen teknis­lu­on­toisen keskustelun keskellä.

  215. plaine:

    Jokaisel­la tulee kyl­lä olla tähän täysi oikeus, eikä ketään saa täl­lais­es­ta valin­nas­ta syyllistää

    Miten niin ei saa? Jos perus­tur­va on liian kor­kee niin, että jen­gi alkaa val­it­seen sen vaik­ka niiden tuot­tavu­us on niin kor­kee, että ne vois saa­da töitä niin syyl­listämi­nen­hän mah­dol­lis­es­ti vaikut­taa hei­dän val­in­taansa silleen, että menevät töihin.

    plaine:

    B on mielestäni pudotet­ta­va käytän­nössä vai­h­toe­hdoista pois, kos­ka perus­tur­va ei sil­loin täyt­täisi tarkoi­tus­taan ja aiheut­taisi yhä enem­män Ade­no­can kaltaisia tapauksia.

    Mun mielestä perus­tur­vaa ei oo mitään järkeä mitoit­taa syöpä­sairaiden mukaan.

    Paljon parem­pi on pitää perus­tur­va pienem­pänä ja mak­saa syöpöpoti­laille bonus­ta. Tuskin kukaan nyt rupee syöpää han­kki­maan korote­tun toimeen­tu­lon toivossa.

  216. Sylt­ty:

    Jos on jo etukä­teen selvää, ettei ole koskaan mah­dol­lista elät­tää omia lap­si­aan, niitä ei pitäisi tehdä eikä yhteiskun­nankaan pitäisi rohkaista siihen.

    Miten tämä on perus­tur­vakeskustelun kannal­ta rel­e­vant­ti näkökul­ma? Kuin­ka mon­elle ihmiselle tämä mah­taa olla “jo etukä­teen selvää”? Mik­si perus­tur­vas­ta tulisi päät­tää juuri täl­lais­ten ihmis­ten tarpei­den perus­teel­la? Ja mik­si yhteiskun­nan ei tulisi rohkaista ihmisiä han­kki­maan lapsia?

    Vuosi sit­ten kävin työ­matkalla Espan­jas­sa. Iltaisin tuon van­han pikkukaupun­gin aukiot täyt­tyivät leikkivistä lap­sista van­hempi­neen. Niitä lap­sia oli ihan älyt­tömiä määriä; Suomes­sa vas­taavaa näkee vain lap­sille suun­na­tuis­sa yleisö­ta­pah­tu­mis­sa. Siinä fiilik­sessä oli jotain huo­mat­ta­van ter­ve­henkistä ja miel­lyt­tävää — ja samal­la suo­ma­laisen ihmisen näkökul­mas­ta hyvin outoa. Tun­tui kuin olisi yhtäkkiä tul­lut keskelle jotain lef­fan kuvaus­set­tiä tmv.

    Minus­ta on aika outoa, että maas­samme las­ten han­kkimisen tärkeyt­tä ei pide­tä itsestäänselvyytenä.

    1. Vuosi sit­ten kävin työ­matkalla Espan­jas­sa. Iltaisin tuon van­han pikkukaupun­gin aukiot täyt­tyivät leikkivistä lap­sista van­hempi­neen. Niitä lap­sia oli ihan älyt­tömiä määriä; Suomes­sa vas­taavaa näkee vain lap­sille suun­na­tuis­sa yleisötapahtumissa. 

      Sub­jek­ti­iviset koko­muk­set ovat joskus harhaisia. Espan­jas­sa on maail­man alhaisimpi­in kuu­lu­va syn­tyvyys, paljon alem­pi kuin Suomessa.

  217. Saaran kom­men­tista poimittua:

    Toki jonkin­laista kohteliaisu­ut­ta sopisi min­unkin mielestäni olet­taa, ja Eli­nan sät­timiset (niin tässä kuin monis­sa aiem­mis­sakin aiheissa)

    Voisinko saa­da tästä “sät­timis­es­tä” joitain esimerkke­jä? Olen kyl­lä terävänäp­päimistöi­nen henkilö, mut­ta sät­timi­nen merkin­nee sit­ten min­ulle jotain aivan muu­ta kuin sinulle. 

    Mielestäni en ole ketään sättinyt.

    Azia sanoin sosi­aalipum­mik­si, kos­ka hän on sosi­aalipum­mi. Sosi­aalipum­mi sanana on tietysti hal­ven­ta­va, mut­ta jos sosi­aalipum­mi jotenkin määritel­lään, niin hän täyt­tää kri­teer­it kirkkaasti. 

    Mut­ta mitä muuta?

    Osmoa olen joskus kohdel­lut silkki­han­sikkaiden sijas­ta met­surin karkeap­in­taisil­la käsineil­lä, mut­ta Osmo on nyt eri ase­mas­sa mui­hin näh­den. Hän voi jät­tää julkaise­mat­ta kaiken, mitä ei halua julkaista. 

    Ja Osmo ei mis­tään loukkaan­nu eikä ole mikään prins­es­sa tyyli­in (jotkut nimeltä mainit­se­mat­tomat aal­la alka­vat muut).

    Osmo on äijä sen oike­as­sa ja alku­peäräisessä merkityksessä!

  218. az:n kuvauk­set sosi­aal­i­ti­etei­den, joi­ta myös itse edus­tan, nykyti­las­ta ovat osu­via. Kuva on kuitenkin siinä mielessä aika harhainen (joskin itseop­pineille pri­vate schol­areille tyyp­illi­nen…), että ainakin minä olen saanut aivan rauhas­sa grad­ua ja nyt väitöskir­jaa tehdessäni keskit­tyä pelkästään evoluu­tio­te­o­reet­tiseen tutkimuk­seen kenenkään estelemättä.

  219. >Eräs eti­ikan pro­fes­sori kom­men­toi kerran
    >työt­tömyy­destä: “Kun näet kadul­la työt­tömän, lankea
    >hänen eteen polville­si ja suutele hänen jalkojaan,
    >sil­lä hän on työtön, että sinä et olisi.” 

    Tässä on oiva esimerk­ki siitä, mitä eroa on vaikka­pa eti­ikalla ja teknokraat­tisem­mil­la tieteil­lä: eti­ikan pro­fes­so­ril­la ei ole mitään ymmär­rystä tosielämän syy-seuraussuhteista. 

    Hänkö tosi­aan kuvit­telee työ­paikko­jen määrän ole­van täl­laista nol­la­summapeliä? Ehkä niiden oppikir­jo­jen ase­mes­ta tosi­aan kan­nat­taisi opetel­la jotain hyödyl­lisem­pää, kuten “halu­at­teko myös ran­skalaiset annokseenne?”.

  220. Sub­jek­ti­iviset koko­muk­set ovat joskus harhaisia. 

    Tilas­toti­eteen ter­mi “harhainen” on yleiskielessä vähän has­su ja voi viedä ajatuk­set väärään suun­taan. Tämä sanoisi “harhaan­jo­hta­va” tai “vääristynyt”.

    Jos halu­aa nähdä “älyt­tömiä määriä” pikku­lap­sia Suomes­sa, kan­nat­taa hakeu­tua sel­l­aisen aikaan leikkipuis­toon (tai tähän aikaan vuodes­ta uimaran­nalle), mil­loin lapset­tomat vielä luke­vat aamule­hteään kahvikupin äärel­lä. Iltaisin suo­ma­lais­lapset syövät kotona iltapalaa.

  221. Perus­tur­va on Suomes­sa hyvä ja tulo­erot pieniä. On hyvä kysymys, kuin­ka paljon täl­laises­sa ympäristössä kan­nat­taa rehellis­es­ti opiskel­la ikäviä ja raskai­ta ainei­ta, esim. matematiikkaa.

    Suomen perus­tur­va- ja tulo­eroym­päristössä etenkin moni nuori mies eläisi ehkä parem­man elämän, jos jät­täisi tyl­sät kouluaineet(luonnontieteet) vähem­mälle ainakin nuoru­udessa, ja sen sijaan käyt­täisi aikaa esim. urheilemiseen, bändis­sä soit­tamiseen, juh­limiseen ja hen­gailu­un. Jos nuori mies käyt­tää aikaa enem­män luon­non­ti­etei­den sijaan edel­lä mainit­tui­hin asioi­hin, oma markki­na-arvo nais­ten silmis­sä kas­vaa, sosi­aaliset taidot kehit­tyvät ja elämä on muutenkin mukavam­paa. Kaiken tämän hen­gailun voi tehdä veron­mak­sajien rahoilla.
    Nört­tien työn tulok­set sosial­isoidaan poli­ti­ikalla, mut­ta hen­gaa­jat saa­vat pitää hauskan ajan kokon­aan itsellään.

    Jokaisen van­hem­man kan­nat­taa patis­taa lukutoukkapoikalap­si­aan otta­maan ihan iisisti. Ei koulua kan­na­ta leikik­si pistää, mut­ta ei siihen kan­na­ta liikaa patis­taa poikalas­ta, ellei pojalle koulu ole oma into­hi­mo. Korkeak­oulu­un vois men­nä aivan hyvin 20++:na, mut­ta hen­gailun suh­teen juna voi men­nä yllät­tävän nopeasti ohi.

    Nythän nuo­rille miehille on korostet­tu koulut­tau­tu­misen tärkeyt­tä ehkä virheel­lis­es­ti. Onko koulun­ssa annet­tu vääriä neu­vo­ja etenkin nuo­rille miehille?

  222. Ja en tarkoi­ta nyt sitä, että huono-osaisia ei kan­nt­taisi aut­taa, vaan sitä, että nykyjär­jestelmä suosii niitä, ketkä sys­teemiä osaa käyt­tää hyväkseen.

    Ote­taan­pa esimerk­ki: henkilö ottaa koulun suh­teel­lisen ren­nos­ti, mut­ta ei pistä sitä leikik­si. Samaan aikaan henkilö soit­taa bändis­sä, har­ras­taa urheilua joukkueessa ja viet­tää hyvää aikaa kaverei­den kanssa. Lukio vede­tään kohtu­ullis­es­ti läpi, jon­ka jäl­keen men­nään kir­joille koulu­un, johon on help­po päästä sisään. Koulus­sa ote­taan ren­nos­ti, ja keski­tytään bailaamiseen ja opiske­li­ja­toim­intaan. Kol­man­nen opiskelu­vuo­den jäl­keen kuitenkin ale­taan pänt­täämään kovaa kaup­pati­etei­den kokeeseen, ja ovet avautuvat.

    Henkilö saa itselleen kaiken hyvän sosi­aalisen elämän, mitä kyseinen toim­inta tuot­taa. Laskut(välivuodet ensim­mäisessä opiskelupaikassa+tuet+myöhäisen mais­te­ri­na valmis­tu­mi­nen) voidaan mak­sat­taa veron­mak­sajil­la. Ei huono diili.

  223. Saara kir­joit­ti:

    Vuosi sit­ten kävin työ­matkalla Espan­jas­sa. Iltaisin tuon van­han pikkukaupun­gin aukiot täyt­tyivät leikkivistä lap­sista van­hempi­neen. Niitä lap­sia oli ihan älyt­tömiä määriä; Suomes­sa vas­taavaa näkee vain lap­sille suun­na­tuis­sa yleisö­ta­pah­tu­mis­sa. Minus­ta on aika outoa, että maas­samme las­ten han­kkimisen tärkeyt­tä ei pide­tä itsestäänselvyytenä.

    Ihmiskun­nan ongel­mana ei ole väestön­puute vaan ylikan­soi­tus. Pikem­minkin pitäisi miet­tiä, miten kan­nus­taa ihmisiä rajoit­ta­maan lap­silukuaan — myös meil­lä Suomessa.

  224. Muutenkin, Rowl­ing ei käsit­tääk­seni kieltäy­tynyt työstä kir­joit­taak­seen Har­ry Pot­tere­i­ta sosi­aal­i­tur­van varassa 

    Jos en ihan väärin muista, niin jonkun luke­mani elämäk­er­ran mukaan hän nimeno­maa jät­ti hakeu­tu­mat­ta töi­hin voidak­seen kir­joit­taa sitä ihka ensim­mäistä Pot­te­ria kahvi­las­sa tyt­tären­sä nukkues­sa rat­tais­sa päiväu­ni­aan. Tämä on tietenkin suh­teel­lista: brit­tilässä ei tun­neta yhtä pitk­iä per­he­vap­ai­ta kuin meil­lä, hän oli tosi­aan viral­lis­es­ti työtön yksin­huolta­ja eikä äitiys­lo­ma­l­la, kuten hän Suomes­sa olisi ollut.

    Tar­i­nat joiden mukaan hän olisi hakeu­tunut kahvi­laan, kos­ka ei ollut varaa läm­mi­tyk­seen, eivät pidä paikkaansa. Kahvi­la oli yksinker­tais­es­ti inspiroivampi ympäristö ja omis­ta­ja antoi hänen tyh­jen­tää yhtä teekup­pia pitkään samal­la kuin kirjoitti.

    Sivu­men­nen san­ot­tuna yksi tun­net­tu sosi­aal­i­tur­van väärinkäyt­täjien joukko ovat ne äid­it, joil­la ei ole vak­i­tu­ista työ­paikkaa, jot­ka ovat ilmoit­tau­tuneet työt­tömik­si työn­hak­i­joik­si ja jot­ka työhaas­tat­telus­sa tak­tikoi­vat niin, etteivät tule valituiksi. 

    Nämä naiset saa­vat sankarin sädeke­hän, kos­ka ovat työt­tömiä ja hoita­vat itse lap­si­aan. Niitä työt­tömiä työn­hak­i­joi­ta sen sijaan pahek­su­taan, jot­ka hake­vat akti­ivis­es­ti työtä ja ovat jo han­kki­neet valmi­ik­si lapselle hoitopaikan.

  225. Minus­ta on ihan hyvä asia, että jos ihmisel­lä on hur­ja palo tehdä jotain eri­ty­istä, niin se on mah­dol­lista tin­kimäl­lä kulu­tus min­imi­in ja elämäl­lä kuri­nalais­es­ti.

    Var­maan tästä on melkein mah­do­ton olla eri mieltä, mut­ta tämä on täysin luoka­ton argu­ment­ti sen puoles­ta että toimeen­tu­lo­tu­ki on nyky­muo­toinen. En ihan myöskään ymmär­rä, mik­si täl­lainen “hur­ja palo” olisi argu­ment­ti sen puoles­ta, että muiden pitää elät­tää ihminen. 

    Yhteiskun­nas­sa, jos­sa nyt on sovit­tu, että sairaat lapset ja van­huk­set hoide­taan verovaroin, jonkun yksit­täisen ihmisen “hur­ja palo” on suo­raan ris­tiri­idas­sa näi­den ihmis­ten parem­man hoita­misen kanssa. Viimekädessä siis niil­lä säästöil­lä, jot­ka saadaan kun leikkipuis­to­ja pure­taan, las­ten syöpälääkkeitä sään­nöstel­lään, tai hoitoko­tien van­huk­sia teipataan henkilökun­ta­pu­lan vuok­si sänky­i­hin­sä kel­lo 18–08 välisek­si ajak­si laske­maan alleen, mak­se­taan tätä “hur­jan palon” toteuttamista. 

    Tämä nyt on hur­ja kär­jistys, mut­ta kuitenkin. Sitä voi joskus miettiä.

  226. Jotkut muis­ta­vat var­maan, mil­laisen vas­taan­oton eräs nuori intellek­tuel­li-änkyrä sai pari vuot­ta sit­ten, kun meni avoimesti myön­tämään, että nais­ten puheille pääsy on ollut turhaut­ta­van vaikeaa. 

    Timo Hän­nikäi­nen­hän sai oikein lämpimän vas­taan­oton. Kiitok­sia sateli avoimuud­es­ta ja rehellisyy­destä joka puolelta.

    En minä näh­nyt mitään negati­ivista hänestä. Ja toden­näköis­es­ti niitä naisi­akin sit­ten julk­isu­u­den myötä siu­naan­tui, arvelisin.

  227. Art­turi B,

    sik­si ei saa, että mielestäni ihmisel­lä tulee olla oikeus vali­ta elämän­ta­pansa niin kauan kuin se pysyy yhteiskun­nan yhteis­ten sään­tö­jen mukaise­na. Sik­si taas syyl­listämi­nen ei edes kan­na­ta, että en usko yksilöi­hin kohdis­tu­van retori­ikan, tapah­tui se sit­ten blo­geil­la, medi­as­sa tai yksi­tyiselämässä, vaikut­ta­van suurem­pia mas­so­ja liikut­tavasti. Joi­hinkin yksilöi­hin se toki voi vaikut­taa mut­ta tuskin merkit­tävän moneen.

    Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että mikäli jen­gi alkaa vali­ta perus­tur­van varas­sa elämisen suurem­mis­sa määrin, tämä olisi ongel­ma, jolle täy­ty­isi tehdä jotain. Lähtöko­hdan tulee kuitenkin olla se, että tehdään tuk­i­jär­jestelmä sel­l­aisek­si, ettei se kan­nus­ta jäämään kokon­aan tukien varaan. Nykyjär­jestelmähän mielestäni liiak­si kan­nus­taa. Täl­löin ne yksilöt, jot­ka tästä huoli­mat­ta val­it­se­vat “köy­häi­lyn”, muo­dosta­vat niin mar­gin­aalisen joukon, ettei sil­lä olisi käytän­nön merkitystä. 

    Tietysti olisi mah­dol­lista tehdä koko valin­nan tekem­i­nen mah­dot­tomak­si, mut­ta sil­loin oltaisi­in niin lähel­lä total­i­taarista val­tio­ta etten moista halu­aisi edes ajatella.

    “Mun mielestä perus­tur­vaa ei oo mitään järkeä mitoit­taa syöpä­sairaiden mukaan.”

    Ade­no­can vetämi­nen tähän kohtaan ei ehkä ollut paras esimerk­ki itseltäni. Itse kuitenkin hänen kir­joi­tus­taan tulk­itsin niin, että ei syöpä sitä aiheuta, että hän ei tule toimeen toimeen­tu­lotuel­la, vaan sairaus lähin­nä kur­jis­taa tilan­net­ta, kos­ka ei voi olla samal­la lail­la aikaa, ener­giaa ja mah­dol­lisuuk­sia vaikka­pa etsiä hal­paa ruokaa. Mut­ta, kun päästään sairaus-aiheeseen, luke­ma­ton määrä ihmisiä kär­sii sairauk­sista, joi­ta Suomes­sa osaa diag­nosoi­da ja edes epäil­lä ehkä kak­si lääkäriä eivätkä hekään hoitaa, ja kuitenkin sairaus hal­lit­see hei­dän koko elämään­sä, kroonis­es­ti. He eivät voi olla sairaus­päivära­hal­la eivätkä työkyvyt­tömyy­seläk­keel­lä, kos­ka ei ole diag­noosia, eivätkä tietysti myöskään työelämän käytet­tävis­sä. He eivät myöskään voisi saa­da tätä ehdot­ta­maasi ‘sairaus­bonus­ta’. Toimeen­tu­lotuen täysimääräisenä pitämi­nenkin riip­puu pitkälti siitä, sat­tuisiko sosi­aal­i­työn­tek­i­jä usko­maan sairaut­ta, jota ei ole diagnosoitu.

    Eli joo, en mitoit­taisi perus­tur­vaa syöpä­sairaiden mukaan. Heille olisi help­po antaa vaik­ka joku bonus. En myöskään mitoit­taisi sitä vapaae­htois­es­ti köy­häile­vien mukaan. Sen sijaan mitoit­taisin perus­tur­van niiden väli­in­putoa­jien mukaan, jot­ka vas­ten­tah­tois­es­ti ovat joutuneet siihen ase­maan, että ovat pelkän toimeen­tu­lotuen varas­sa. Suurim­mal­la osal­la täl­lai­sista ihmi­sistä aika ja ener­gia kuluu ihan muuhun kuin köy­häi­lyn taidon kehit­tämiseen. Eivätkö hekin kuitenkin ansait­sisi ihan ihmis­ar­voisen elämän, tai sen mitä siitä on heille jäljellä?

  228. Art­turi B 

    Mun mielestä perus­tur­vaa ei oo mitään järkeä mitoit­taa syöpä­sairaiden mukaan.
    Paljon parem­pi on pitää perus­tur­va pienem­pänä ja mak­saa syöpöpoti­laille bonus­ta. Tuskin kukaan nyt rupee syöpää han­kki­maan korote­tun toimeen­tu­lon toivossa.

    Peri­aat­teessa juuri tuol­lainen jär­jestelmä olisi hyvä, mut­ta siinä on yksi paha ongel­ma: jono­tu­sai­ka. Sel­l­aisel­la pikku­paikkakun­nal­la, jos­sa on hyvin paljon mikroyrit­täjiä (mon­et poh­jalaiset nyt vaan halu­aa nimeno­maan just mikroyrit­tää, kun tup­paa­vat ole­maan vähän sel­l­aisia jääräpäisiä), tör­mää hyvin usein sel­l­aisi­in tilanteisi­in, jois­sa työn­teko ei enää vaan suju, kun krop­pa ei ihan pelitä nor­maal­isti. Lääkärille men­nään tietysti vas­ta tässä vai­heessa (kun ne tyyp­it on just silleen jääräpäisiä ja ajat­telee, ettei sinne lääkäri­in turhan takia men­nä jostain pikkua­sioista valit­ta­maan). Siinä sit­ten odotel­laan jonos­sa, että saataisi­in ensin joku diag­noosi ja sit­ten vielä jonkin­lainen tukipäätös. Sen mikroyri­tyk­sen kiin­teät kulut juok­see koko ajan, mut­ta tulot rom­ah­taa ja fir­ma tekee tap­pi­o­ta. Tämä vai­he saat­taa joskus kestää pitkäänkin ja rahat alka­vat lop­pua. Jär­jestelmä petää, mut­ta onnek­si siel­lä maal­la on sen­tään sel­l­ainen yhteisöl­lisyys. Kun naa­puril­la on hätä, niin sitä autetaan.

  229. Olisi ollut mie­lenki­in­toinen selvi­tyk­sen kohde miten monel­la keskustelu­un osal­lis­tuneel­la oli mah­dol­lis­es­ti omia koke­muk­sia toimeen­tu­lotuen hakemis­es­ta. Ja miten mielipi­de vai­hteli käy­dyssä keskustelus­sa koke­mus­ta omaavien ja omaa­mat­tomien välil­lä. Minä luulen (niin, siis en tiedä!) että käsi­tys saat­taa vai­hdel­la omien koke­musten mukaan.

    Kun olen seu­ran­nut sosi­aaliasi­ami­estem vuosik­er­to­muk­sia eri kun­nis­sa niin kovin on surullisen tun­tu­ista touhua toimeen­tu­lo­tuki­asi­at sosiaalitoimistoissa.

    BTW, oli muuten hieno paran­nus aikoinaan min­is­teri Soin­in­vaar­al­ta luo­da tuo sosi­aaliasi­amiesjär­jestelmä. Eli pan­naan tähän vähän kiitostakin Odelle. Vaik­ka on sekin vuosien var­rel­la hiukan pyrkinyt muut­tumaan hallintokoneis­ton osak­si on siel­lä edelleen monel­la paikkakun­nal­la räväköitä toim­i­joi­ta köy­hien oikeuk­sia puolustamassa.

  230. plaine:

    mielestäni ihmisel­lä tulee olla oikeus vali­ta elämän­ta­pansa niin kauan kuin se pysyy yhteiskun­nan yhteis­ten sään­tö­jen mukaisena. 

    Kai sä ymmär­rät, et ne sään­nöt olis täysin eri­laiset ilman tota “syyl­listämistä” = sosi­aa­li­nen paine, jota vas­tu­s­tat? Nykyisen suu­ru­inen sosi­aal­i­tur­va on mah­dolli­nen kohtu­ulliselta osin just sen takia, et sosi­aa­li­nen paine pitää huolen siitä, ettei sen varaan liian herkästi heit­täy­dytä vapaaehtosesti.

    en usko yksilöi­hin kohdis­tu­van retori­ikan (edit. lue sos.paineen), tapah­tui se sit­ten blo­geil­la, medi­as­sa tai yksi­tyiselämässä, vaikut­ta­van suurem­pia mas­so­ja liikut­tavasti. Joi­hinkin yksilöi­hin se toki voi vaikut­taa mut­ta tuskin merkit­tävän moneen

    Tossa oot ihan met­sässä. Toimeen­tu­lotuel­la elämiseen kohdis­tuu hirvit­tävä sosi­aa­li­nen stig­ma. Miehen näkökul­mas­ta poten­ti­aa­li­nen nais­pooli esim. kutis­tuu olemat­tomi­in, jos elää toimeen­tu­lotuel­la ver­rat­tuna siihen et on vaik keski­t­u­lo­nen. Oon gallup-henkises­ti tiedustel­lu tun­temil­tani naisil­ta, pystyiskö ne sulat­ta­maan sen, et niiden oma mies eläis toimeen­tu­lotuel­la vapaaehtosesti.
    Tähän men­nessä ykskään ei oo vas­tan­nu hyväksyvän­sä sitä, et mies vapaae­htoses­ti heit­täy­tyis toimeen­tu­lotuen varaan. Useim­mat hyväksyy sen, et on väli­aikas­es­ti työt­tömänä uut­ta duu­nia hakies­saan. Mun oman tyt­töys­tävän vas­taus oli jotain tyyli­in “kestäisin sen jos olisit lyhyen ajan työt­tömänä koko ajan ettien uut­ta duu­nia”. Vaik mun otos ei oo val­ta­va, niin uskoisin tän tyylisen ajat­telun kuvaa­van suht edus­tavasti nuorehko­jen nais­ten ajat­telua. Lisää tukea tälle mun hypo­teesille saa kat­toma­l­la tilas­to­ja eri tulois­t­en miesten par­i­u­tu­mis­es­ta. Toimeen­tu­lo­tuki­asi­akkaat on aika heikoil­la. Toki sen toimeen­tu­lo­tuki­asi­akku­u­den kanssa kor­reloi paljon sel­l­a­sia omi­naisuuk­sia, jot­ka ei muutenkaan mitään valt­te­ja oo par­i­u­tu­mis­markki­noil­la. Mut kuitenkin. Sosi­aal­ista painet­ta työssä käyn­ti­in tulee monille, sekä miehille että naisille, myös vanhempien/suvun ja muidenkin ympäristön ihmis­ten taholta. 

    Syy miks toi kysymys on mun mielestä henkilöko­htases­ti kiin­nos­ta­va, on tässä yhtey­dessä se, et mul on pitkälti saman­laiset pref­er­enssit ku Az:lla. Tykkäisin käyt­tää suuren osan ajas­tani filosofista, yhteiskun­nal­lista, evoluu­tio­te­o­reet­tista, viih­teel­listä, yms. kir­jal­lisu­ut­ta lukies­sa, urheil­lessa, nört­täil­lessä, pleikkaria pelail­lessa, ilmaista digivi­ihdet­tä naut­ties­sa ja kaverei­den kanssa hen­gail­lessa. Ts. en tartte työn­tekoa mihinkään viihtyäk­seni. Mut erot­taa Az:sta oleel­lis­es­ti lähin­nä se, et koen työn­teosta saa­mani sosi­aalisen statuk­sen sen ver­ran hyödyl­liseks, et mun kan­nat­taa käyt­tää osa ajas­tani duu­ni­in. Tosin nytkin oon taval­laan “down­shif­tan­nu” silleen, et teen duu­nia noin 4–5 tun­tia päivässä ja pidän pitkät lomat. Jos mun sosi­aa­li­nen sta­tus ei putois työt­tömänä, en luul­tavasti tekis duu­nia ollenkaan. Pait­si tiet­ty sil­loin, jos löytäisin duunin, joka olis itsessään hyödyke eikä haitake, mut se on toki epä­to­den­näköstä. Uskon et mun kalta­sia on nykyään aika monia. Tosin useim­mat ei luul­tavasti ees tiedos­ta asi­aa, kos­ka ne ei ymmär­rä miten paljon sosi­aa­li­nen paine vaikut­taa niiden val­in­toi­hin. Kuka perustyyp­pi nyt kelailis mielessään vaik sel­l­as­ta utopi­aa, jos­sa naiset prefer­ois toimeen­tu­lotuel­la kitkut­tavia miehiä rikkaisi­in miehi­in nähden?

  231. “Olisi ollut mie­lenki­in­toinen selvi­tyk­sen kohde miten monel­la keskustelu­un osal­lis­tuneel­la oli mah­dol­lis­es­ti omia koke­muk­sia toimeen­tu­lotuen hakemisesta.”

    Min­ul­la on koke­mus­ta 1990-luvun alus­ta use­al­ta kesältä. Sil­loin oli vaikea­ta saa­da opiske­li­jana kesä­du­u­nia. Yliopis­tossa ei kesäl­lä ollut sopi­vaa ope­tus­ta tar­jol­la. Sil­lois­t­en lakien mukaan näil­lä ehdoil­la sai sos­sus­ta rahaa. 

    En kokenut sos­sus­ta rahan hakemista häpeäk­si tms. Oli vähän pakko hakea, kun ei muual­takaan saanut. Lukukausien aikana opiske­lin ja tein iltaisin hom­mia, joten tuumasin tarvit­se­vani lomaakin joskus. 

    en osaa sanoa miten tämä on vaikut­tanut mielip­iteisi­i­ni. Mielestäni sosi­aal­i­tur­va on käyt­tämistä varten puut­teen ilmaantues­sa. Mut­ta muu­toin olen sitä mieltä, että aikuis­ten ihmis­ten on hyvä tehdä töitä ja tava­ta eri­laisia ihmisiä. Ilman työtä ja sen tuo­maa verkos­toa ja tärkey­den tun­net­ta on vaikea­ta elää ja arvostaa itseään.

  232. Toimeen­tu­lotuel­la kitkut­tel­e­va mies ei kiin­nos­ta yksinker­tais­es­ti sik­si, että se tuki lakkaa heti, kun muute­taan yhteen. Har­va nainen halu­aa miestä elätik­seen, vaan on miehen omat henkilöko­htaiset menon­sa mak­set­ta­va. Sama jut­tu on ainakin ollut työ­markki­nat­uen kanssa. Ansiosi­don­nainen on vielä hyväksyt­tävis­sä, jos työl­listymi­nen vaikut­taa todennäköiseltä.

    Tiedemies, min­ul­la oli mielessä hur­ja palo johonkin sel­l­aiseen, jolle ei löy­dy viral­lisia reit­te­jä kaut­ta rahoi­tus­ta (kuten taiteil­i­ja-apu­ra­haa), mut­ta joka onnistues­saan hyödyt­tää koko yhteiskuntaa. 

    Rowl­ing kir­joit­ti sitä ensim­mäistä Pot­te­ri­aan sel­l­aises­sa elämän­ti­lanteessa, mis­sä Suomes­sa on pait­si sosi­aalis­es­ti hyväksyt­tyä, jopa suo­tavaa, olla pois­sa työelämästä (lap­si ei ollut vielä kolmea täyt­tänyt). Siinä mielessä Pot­ter­it on vähän huono esimerk­ki. Star Wreck tuli toise­na täl­laise­na esimerkkinä mieleen, mut­ten tiedä miten Torsso­nen sitä tehdessään itsen­sä elät­ti (ja nähtäväk­si jää flop­paako Iron Sky).

  233. Riit­ta:

    “Toimeen­tu­lotuel­la kitkut­tel­e­va mies ei kiin­nos­ta yksinker­tais­es­ti sik­si, että se tuki lakkaa heti, kun muute­taan yhteen”

    Veikkaisin, et ne mun haas­tat­telemat naiset ei vas­tates­saan ajatel­lu asi­aa noin teknistaloudel­lis­es­ti, vaan lähin­nä siltä poh­jal­ta, et mil­lasen fiilik­sen toimeen­tu­lo­tukea naut­ti­va mies niis­sä herättää 😉

  234. Rogue:

    Uskon et mun kalta­sia on nykyään aika monia.

    _o/

  235. Olen itse melkein hak­enut tukea vuon­na 1996. Olin juuri päässyt armei­jas­ta ja muut­tanut omaan asun­toon, min­ul­la oli työ- ja opiskelu­paik­ka tiedos­sa, mut­ta työt oli­vat alka­mas­sa vas­ta kol­men kuukau­den kulut­tua. En sit­ten hak­enut, vaan jouduin lainaa­maan van­hem­mil­ta ja tutu­il­ta. Sosi­aalivirkail­i­jan kanssa keskustel­tuani kävi ilmi, että olisi pitänyt tehdä jotain ihme kom­mer­venkke­jä. Kun helmiku­us­sa papereista näkyi, että on hyväksyt­ty opiske­li­jak­si niin, että opin­to­tu­ki alka­isi juos­ta elo-syysku­us­sa, niin sanoi­vat ainakin tuol­loin, että opiskelu­paikas­ta pitää luop­ua jos mielii tukea saada. 

    Ker­ta­heitol­la muuten sai­vat vaku­ut­tuneek­si siitä, että a) asevelvol­lisu­us ja b) toimeen­tu­lo­tu­ki ovat täysin jär­jet­tömiä. Mikään sel­l­ainen tapaus, joi­ta olen tut­tavil­tani kuul­lut, ei ole muut­tanut käsi­tys­täni tästä.

  236. Ehkä perus­tur­va pitäisi nimetä perus­tu­lok­si, sil­lä siitähän siinä on kysymys (=tulon­si­ir­to, johon on oikeutet­tu vaik­ka kieltäy­ty­isi kat­e­goris­es­ti työn­teosta). Nim­i­tyk­sen muu­tos helpot­taisi jär­jestelmän uud­is­tamista, sil­lä se pois­taisi asen­teel­liset esteet järkeväm­pään perus­tu­lo­ma­lli­in siirtymiseltä. 

    Azin tapauk­ses­sa toimeen­tu­lotuen mak­sami­nen pitäisi mielestäni lakkaut­taa kokon­aan määräa­jak­si. Kos­ka näin ei tehdä, on kyseessä selvästi perus­tu­lo eikä ‑tur­va.

    Usko­ma­ton­ta on se, että Az on täl­läkin foo­ru­mil­la kerän­nyt elämän­tavalleen ihail­i­joi­ta. Olen itsekin elänyt vuo­den toimeen­tu­lotuel­la (rahat riit­tivät eri­no­maisen hyvin sosi­aaliseen elämiseen), mut­ta tein sen olo­suhtei­den pakottamana.

  237. Rogue,

    joo oikeas­t­aan kyse on siitä, että rajasin syyl­listämisen käsit­teen käytössäni vähän kapeam­mak­si kuin sinä. Jos sosi­aa­li­nen paine ote­taan käsit­teen piiri­in mukaan, olet kyl­lä täysin oike­as­sa. Itse kuitenkin tarkoitin syyl­listämisel­lä ain­oas­taan moraal­ista pahek­sun­taa valin­nan tehnyt­tä kohtaan. Toisin san­ot­tuna sitä, että hän­tä pide­tään jotenkin huonona, väärän­laise­na, liian itsekkäänä, ken­ties jopa pahan­tah­toise­na ja oppor­tunis­tise­na ihmisenä, joka ei välit­täisi muista lainkaan. Jonkun muun asen­net­ta yksilöä kohtaan siis. Korostan tässä, että tämän elämän­ta­van voi vali­ta monista syistä, joista vain yksi on että kun ei työn­teko huvita.

    Sosi­aalisen paineen taas ajat­te­len ole­van ensisi­jais­es­ti kyseisen yksilön tunne siitä, minkälainen hänen olisi hyvä olla, jot­ta kok­isi tule­vansa muiden hyväksymäk­si. Yht­enä osana tätä sosi­aalisen paineen luomista on var­masti edel­läku­vatun­lainen henkilöko­htainen moraa­li­nen pahek­sun­ta. Lisänä painet­ta luo­mas­sa on kuitenkin mm. mon­et käytän­nön asi­at, kuten mah­dol­lisu­udet, mitä täl­laisen henkilön kanssa voi tehdä vapaa-ajal­la, jos ystävil­lä on selvästi eri­lainen tulota­so. Parisuhde­markki­noil­la kump­paniksi voi olla vaikea hyväksyä toimeen­tu­lo­tuki­vakioasi­akas­ta jo ihan siitä syys­tä, että jos täl­laisen kanssa muut­taisi yhteen, saa käytän­nössä ela­tusvelvoit­teen hänestä (kuten Riit­ta jo kir­joit­tikin). Toinen asia olisi parisuh­teen epä­tasa-arvoisu­us, mikäli puolisoil­la olisi selvästi eri tulota­so. Ja kol­man­te­na asiana sosi­aa­li­nen sta­tus putoaa myös sil­lä ihmisel­lä, joka ottaa kump­panikseen ttt-vakkarin, tai ainakaan hän ei voi olla samal­la lail­la ylpeä kump­panistaan kuin merk­i­tyk­sel­listä työtä tekevästä kump­panista olisi, luul­tavasti tun­tisi myös häpeää. Uskon, että nämä asi­at ovat maini­tu­il­la parisuhde­markki­noil­la olen­naisem­mas­sa osas­sa kuin moraaliset epäi­lyk­set kysei­sistä ihmi­sistä. Tosin veikkaan, että useim­mille ihmisille ei ole väliä sil­lä, onko hyväksyn­tä tai pahek­sun­ta moraa­li­nen vai käytän­nölli­nen, joten niitä ei vält­tämät­tä erote­ta toi­sis­taan. Itsel­leni se on kuitenkin tärkeä ero, ja sik­si erotan ne.

    Eli kun edel­lä puhuin syyl­listämis­es­tä, puhuin vain ja ain­oas­taan moraalin näkökul­mas­ta. Jos yksilöt luopuisi­vat moraalis­es­ta pahek­sun­nas­ta, suurin osa muus­ta sosi­aalis­es­ta paineesta jäisi kuitenkin jäl­jelle. En siis pidä noi­ta lainkaan syn­onyymis­inä käsit­teinä. En pidä Azia huonona ihmisenä val­in­tansa vuok­si, enkä pitäisi sin­u­akaan, Rogue, mikäli päät­täisitkin vähät välit­tää sosi­aalis­es­ta statuk­ses­tasi ja ryhtyä tuil­la eläväk­si. En silti vält­tämät­tä ryhty­isi parisuh­teeseenkaan, vaik­ka muuten synkkaisikin, pait­si ehkä jos synkkaisi tosi hyvin. 😀

    P.S. En aiem­mis­sa viesteis­säni määritel­lyt syyl­listämistä mitenkään, joten vas­tuu väärinymmär­ryk­ses­tä on min­ul­la, pahoit­telu­ni siitä.

  238. Timo:
    >Usko­ma­ton­ta on se, että Az on tälläkin
    >foo­ru­mil­la kerän­nyt elämän­tavalleen ihailijoita.

    Olet tain­nut ymmärtää hie­man väärin. Ainakaan itse en ihaile Az:n elämän­ta­paa, enkä usko muidenkaan sitä kovin paljoa ihail­e­van. Pikem­minkin suh­taudun siihen hie­man häm­men­tyneenä, en varsi­nais­es­ti hyväksyen enkä varsi­nais­es­ti tuomiten. Se on luul­tavasti tässä jär­jestelmässä tälle ihmiselle paras tapa elää.

    Sen sijaan suh­taudun ihaillen Az:n rehellisyy­teen kir­joit­ta­jana — siihen että hän ei ole olev­inaan etsiv­inään töitä sil­loin kun ei oikeasti etsi — ja kykyyn kir­joit­taa ja selit­tää tilanteen­sa niin selkeästi. Hän rikkoo myyt­te­jä toimeen­tu­lotuel­la elämis­es­tä, ja sikäli on antanut meille kaikille ajat­telemisen aihet­ta. Kaik­ki eivät vain pidä niistä ajatuk­sista; ehkäpä niistä tulee jopa paha olo, joka pro­jisoituu Az:n pahek­sumiseen, kun hän ei istu kuvaa myyt­tis­es­tä syr­ji­tys­tä ja rahan­pu­ut­teis­es­ta köyhästä.

  239. Parisuhde­markki­noil­la kump­paniksi voi olla vaikea hyväksyä toimeen­tu­lo­tuki­vakioasi­akas­ta jo ihan siitä syys­tä, että jos täl­laisen kanssa muut­taisi yhteen, saa käytän­nössä ela­tusvelvoit­teen hänestä (kuten Riit­ta jo kirjoittikin). 

    Minus­ta tämä on ennen muu­ta miesten ongel­ma, vielä nykyäänkin elää aja­tus, että mies kyl­lä elät­tää vai­mon, kun­han tämä hoitaa kodin ja lapset. 

    Tietyssä mielessä perus­tu­lo voisi ratkaista (ainakin pienen) osan miesten syr­jäyt­misongel­mas­ta. Yhteen muut­ta­mi­nen ei veisi perus­tu­loa, joten menisi yksi este par­i­u­tua. Parisuh­teessa elävät miehet yleen­sä ovat ter­veem­piä kuin yksinelävät ja parhaas­sa tapauk­ses­sa “tiuk­ka mui­ja” pait­si pistää miehen syömään ter­veel­lisem­min ja patis­taa lenkille, saat­taa patis­taa jopa työnhakuun.

  240. http://en.wikipedia.org/wiki/Mentalism_%28discrimination%29

    Kaikkea­pa sitä oppii, kun van­hak­si elää. Tosin tuon käsit­teen alle on pis­tet­ty sekä neu­rol­o­giset että psyykkiset jutut. Mie­len­ter­veysongelmi­in ihmi­nen kaiketikin halu­aa paran­nus­ta, mut­ta asperg­er on nip­pu luon­teen­pi­irteitä, joiden kanssa vain opetel­laan elämään — siinä mis­sä minkä tahansa muidenkin luonteenpiirteiden.

  241. Komp­paan az:taa mon­es­sa asiassa..

    on todel­la asi­a­ton­ta alkaa arvioi­da yhtään kenenkään sek­sielämää täl­läkään pal­stal­la. eikä liity asi­aan tipan vertaa! 

    ja diag­noosit. niistä olen kir­joit­tanut (vapaasti muo­toillen), ettei esim. asperg­erius ole mikään syy tai seli­tys elää eri taval­la kuin. tun­nen eri­laisia ja eri­ta­soisia asperg­ere­i­ta — he ovat lah­jakkai­ta kuten az. Siis keskimääräistä paljonkin älykkäämpiä ja lah­jakkaampia — usein vain jol­lain tapaa väärinymmär­ret­tyjä. Ja huom! az on selvästi poikkeuk­sel­lisen lah­jakas ja älykäs.

    ei normisuomipoi­ka pysty lähellekkään noin älykkäisi­in ajatuk­si­in ja kir­joituk­si­in kuin az.

    mik­si ihmeessä az et kokeil­isi maail­maa laajemminkin?

    noin puolel­la ihmi­sistä on krooni­nen fyysi­nen tai henk­i­nen sairaus. mikä point­ti on siinä, että sairas­taa jotain? ei sil­lä kan­na­ta eri­ty­isas­e­maa hakea. tai voihan sitä hakea, mut­ta kan­nat­taako määritel­lä itseään esim. diag­noosin­sa kaut­ta, vai voisiko kuitenkin jät­tää diag­noosin itsen­sä ulkop­uolelle niin että se on vaan asia joka kul­kee elämässä tuos­sa sivus­sa, mut­ta ei määritä itsen­sä olemista, tekemistä ja tavoitteita?

    olin yhdessä kir­joituk­ses­sa myös valmis tar­joa­maan töitä az:lle. uskon var­masti, että hän pär­jäisi esim työelämässä kuten muutkin. aivan var­masti pärjää.

    kri­ti­ikki­ni kohdis­tui ain­oas­taan az:n elämän­ta­paan elää yhteiskun­nan kus­tan­nuk­sil­la, kos­ka hän pysty­isi vaik­ka mihin! tuos­ta elämän­tavas­ta ja sen reilu­ud­es­ta olen aivan eri mieltä hänen kanssaan. 

    muu­toin en ole halun­nut pahoit­taa az:n mieltä — lois­tavaa että kir­joitit, kos­ka olet saanut aikaa paljon keskustelua. toiv­ot­tavasti myös jotain uusia ajatuk­sia itselle­sikin — ja toiv­ot­tavasti minäkin saan uut­ta ajateltavaa.

    halu­aisin kuul­la az:n oman mielip­i­teen että mik­si hän halu­aa elää niin? ja eikö hän koe mitään velvoit­tei­ta antaa omaa panos­taan? vai mis­tä on kyse?

  242. az

    kir­joitit ettet enää kir­joi­ta tälle palstalle

    luet kuitenkin tätä! aivan varmasti.

    jos tänne kir­joit­taa tek­stiä, jota katuu myöhem­min, niin ei siitä voi osmoa piikittää.

    en edes ymmär­rä mik­si ved­it jar­run päälle. olet kir­joit­tanut hyvin, tärkeistä keskustelun aiheista eikä jois­tain yksit­täi­sistä kom­menteista saa men­nä herne nenään — toim­it anonyyminä kuten moni muu. viimeinen(kin) kir­joituk­sesi alkoi hyvin, ja oli hyvä puoleen väli­in asti. sit­ten ns. suori­tus hajosi. hyvä kir­joi­tus päät­tyi johonkin tarpeet­tomaan tilitykseen.

    älä mene itsesäälin tai asperg­erin taakse. olet paljon arvokkaampi kuin tiedätkään.

  243. Mis­sä kohden nämä arviot az:n sek­suaal­isu­ud­es­ta ovat, kun en löydä?

    Vai onko ylläpi­to pois­tanut ne?

  244. Kir­si:

    Ihmiskun­nan ongel­mana ei ole väestön­puute vaan ylikan­soi­tus. Pikem­minkin pitäisi miet­tiä, miten kan­nus­taa ihmisiä rajoit­ta­maan lap­silukuaan – myös meil­lä Suomessa

    Joo Suomes­sa ja monis­sa muis­sa Euroopan mais­sa kan­nat­taa kan­nus­taa ihmisiä pienen­tämään lap­silukuaan nykyis­es­tä, jos tavot­teena on tap­paa suo­ma­laiset ja muut euroop­palaiset sukupu­ut­toon ja säästää luon­toa sil­lä tavalla.

  245. Riit­ta:

    Tietyssä mielessä perus­tu­lo voisi ratkaista (ainakin pienen) osan miesten syr­jäyt­misongel­mas­ta. Yhteen muut­ta­mi­nen ei veisi perus­tu­loa, joten menisi yksi este pariutua

    Ei par­i­u­tu­mis­päätök­siä tehä sil­lä perus­teel­la, et mitä tuille poten­ti­aalis­es­ti tulee käymään hamas­sa tule­vaisu­udessa, ku yhteen­muut­to olis ajanko­hta­nen. Toimeen­tu­lotuel­la eläjät ei houku­ta naisia koska:

    a) tuil­la eläjil­lä on huono sosi­aa­li­nen status

    b) tuil­la eläjä ei pysty takaa­maan hyvää elin­ta­soa asut­ti­in yhessä tai ei

    c) tuil­la eläjil­lä on keskimäärin huonom­mat omi­naisu­udet ku muil­la ihmisillä(mitä nyt ihmiset yleen­sä pitää huonoina ominaisuuksina)

  246. Mart­tyyrimäisen loukkaan­tu­misen sijas­ta az:n luulisi moraali- ja evoluu­tiop­sykolo­giaa har­ras­ta­neena ymmärtäneen, mis­tä häneen kohdis­tuneet osak­si asi­at­tomat kom­men­tit johtuivat. 

    Hänen tietoiset val­in­tansa, kuten kaik­ki vapaa­matkus­t­a­mi­nen ylipään­sä, yksinker­tais­es­ti herät­tää ihmi­sis­sä puolueet­toma­l­ta ja vil­pit­tömältä vaikut­tavaa moraal­ista pahek­sun­taa, ehkä myös välit­tömiä vas­ten­mielisyy­den tun­te­muk­sia. Kos­ka moraa­li­nen pahek­sun­ta kohdis­tuu luon­nos­taan toimin­nan inten­tioi­hin ja henkilön luon­teeseen, on vaikea eritel­lä az:n esit­tämää asi­aa itsessään ja hän­tä henkilönä, moraalisen pahek­sun­nan ja aver­sion kohteena.

  247. Mik­si puut­teel­lista elämän­hallintaa pitäisi tukea anta­mal­la lisää rahaa? Kysymys ei minus­ta ole moral­isti­nen, vaik­ka sitä voi moral­is­tis­es­takin näkökul­mas­ta esittää.

    Ongel­mana on se, että rahan vai­h­toe­htoina on lasku­jen suo­ra mak­sami­nen, joka pas­sivoit­taa entis­es­tään, tai kuponkio­hjel­mat, jot­ka tun­tu­vat aina johta­van kupongilla saata­van hyödyk­keen laadun huonon­tu­miseen (ver­rat­tuna rahal­la saatu­un) ja siten huonon­ta­vat avus­tuk­sen­saa­jan elämää muuten. Esimerkik­si kupongilla ei vält­tämät­tä saa hel­posti ter­veel­listä ruokaa, jol­loin alkaa pain­on­nousu ja sen mukana ter­veys- ja itse­tun­to-ongel­mat, jne. Lisäk­si kupon­gin käyt­tämisel­lä on sosi­aa­li­nen stig­ma, joka leimaa toisen luokan kansalaisek­si. Tämä tuot­taa entis­es­tään ongelmia.
    Yhteiskun­nal­lis­es­ti päädytään tuke­maan yli­hin­nal­la kaiken­näköistä epäeet­tistä elikeino­toim­intaa ja ala-arvoisia tuot­tei­ta. Lisäk­si kuponkisys­tee­mi vähen­tää entis­es­tään valmiuk­sia henkilöko­htaiseen kasvu­un ja kehitykseen.

    Jos siinä olisi vaik­ka aluk­si. Lääke on pahempi kuin tauti.

  248. Jos tosi­aan on niin, et Az:n koke­muk­set yliopis­tos­ta on tul­lu lähin­nä vel­jen opiskelun seu­raamisen kautta.

    Kyl­lähän korkeam­man asteen opin­noista saa ihan todel­lisi­akin asioi­ta käteen. Jos filosofi­an puolelta ei löy­dy suo­raan ymmär­rystä, saa ainakin matem­ati­ikkaa (siis ainakin teo­reet­tista) siinä sivus­sa ja peru­sopin­nois­sa luke­mal­la todel­la hyvän taus­tan, jon­ka päälle kehitel­lä tuo­ta kvan­ti­tati­ivista filosofiaa.
    Tai mitä lie sosi­aal­imoraaliekono­mi­aa sit­ten tuo olisikaan.

    Saara:

    Niitä lap­sia oli ihan älyt­tömiä määriä; Suomes­sa vas­taavaa näkee vain lap­sille suun­na­tuis­sa yleisötapahtumissa.

    OS:

    Sub­jek­ti­iviset koko­muk­set ovat joskus harhaisia. Espan­jas­sa on maail­man alhaisimpi­in kuu­lu­va syn­tyvyys, paljon alem­pi kuin Suomessa.

    Pitääkö tästä vetää johtopäätös, että Espan­jas­sa pääsee muutenkin pyörimään las­ten paris­sa niin paljon, ettei omat lapset kiinnosta?

  249. Ker­ron hie­man omas­ta koke­muk­ses­ta työ/vuorotteluvapaasta.
    Olen työsken­nel­lyt kun­nan palveluk­ses­sa melkein 12 vuot­ta, saa­mat­ta minkään näköistä palautet­ta, esim. 10v työrupeamasta(lahjakorttia tms). No tämä nyt ei tähän liity vaan ker­ron, että aloitin työelämäni siinä 18 vuo­ti­aana, armei­ja — 11k, ja perustin­per­heen ja lap­si­akin tuli 3 kap­palein ennen vuot­ta ‑85, jol­loin sor­ru­in vak­i­tuisek­si päi­htei­den käyt­täjäk­si, syyt nyt ovat tois­si­jaiset tässä vai­heessa, mut­ta oli min­ul­la tasaista käyt­töä ennen “ammat­ti­laisek­si” ryhtymistäni. Eli ero, potkut duu­nista, asun­not­to­muus ja tätä rataa, ja siinä meni sit­ten täys päiväisenä “juoppo/narkkarina” melkein 15 vuot­ta, kunnes ‑97 hakeuduin hoitoon ja rait­tiu­teen, sil­lä tiel­lä olen vieläkin, no hie­man on nyt alka­nut “jakkara” heilumaan, ja ker­ron syyn… Olen toimin­ut kun­taalan palveluk­ses­sa 12 vuot­ta ja muu­tamia vuosia sit­ten ajauduin “johto­por­taan” kanssa suk­set ris­ti­in tilanteeseen(yksi henkilö)ja nyt 2010 syksyl­lä tilanne ajau­tui tilanteeseen jos­sa kat­soin parem­mak­si jäädä vuodek­si vuorot­telu vapaalle, vai­h­toe­htona olisi saat­tanut olla sairaslo­ma, joka olisi ollut luul­tavam­min parem­pi ratkaisu.
    Näin annoin nuorelle miehelle, per­heel­liselle, tilaisu­u­den työelämään ja mah­dol­lis­es­ti vak­i­tuiseen työsuhteeseen.Itse jouduin ojas­ta allikkoon todel­la, eli suo­raan sanoen konkurssi kohtasi min­ua ensim­mäisien kk aikana, ulosot­to, luot­toti­eto­jen menet­tämi­nen ym. johtuen siitä…ETTÄ VUOROTTELUVAPAA ON VAPAAEHTOISTA;JA HENKILÖ JOKA SIIHEN LÄHTEE JOUTUU TOTAALISESTI KAIKKIEN TUKIEN ULKOPUOLELLE; ASUMISTUKI; PERUSPÄIVÄRAHA;SÄHKÖLASKU; NETTI,puhelin, LÄÄKÄRI YM:
    itsel­läni tuo tuki on kk:ssa 680:- jos­ta joudun mak­samaan vuokran 325:- netti/puhelin 50:-, sähkö
    2kk 75€… eli voitte kuvitel­la että konkurssi kohtasi min­ua heti, laskut sai­vat jäädä mak­samat­ta, pankki­lainat jne. Auton jouduin myymään, moot­toripyörän, elektroniikkaa(kameran)koska nyt jopa ulosot­tomies ottaa tuos­ta 680:- vielä 75€ pois…eli jää 611:- ja on ihan turha men­nä fat­taan ja pyytää avus­tus­ta, kos­ka olen väli­in­putoa­ja, vaik­ka ajat­telin ettäö autan lähim­mäistä ja suon hänelle ansion ainaskin vuodek­si, jos ei vak­i­tuisek­si. Nyt olen itse samas­sa tilanteessa kuin raitistues­sani, 12 vuot­ta sit­ten, 5 vuot­ta meni ulosot­toon mak­saes­sani juh­limiseni velko­ja, kunnes pääsin 0‑tilaan vajaa viisi vuot­ta sit­ten, eli sain luot­totiedot kondik­seen ja jne. Nyt olen 12 vuot­ta van­hempi, ja ..“perkele” joudun taas aloit­ta­maan koko paskan alus­ta, sik­si tun­tuu että jakkara alkaa heilumaan (rait­tius) mut­ta kun ei ole oikein enää tässä iässä asumaan rap­pukäytävis­sä eikä asun­tolois­sa, on tul­lut ne nuoru­udessa kierrettyä,nim. koke­mus­ta on.
    Eli nytkin on tilanne jos­sa sähkölasku on mak­samat­ta 2½ kk:lta, mut­ta kuulem­ma sähkö kuu­luu peru­soikeuk­si­in, että laskut saa men­nä per­in­tään, toiv­ot­tavasti pitää paikkanssa, en tiedä huhua kuulin, peru­soikeud­es­ta, ettei sähköä katkaista.
    saisim­pa tuon peru­sosan fat­tas­ta, eli vukran ja sähkön niin pär­jäishän sitä, mut­ta… onnek­si enää 2½kk että takas duu­ni­in, mut­ta elämä meni vituiks totaalis­es­ti, eläke ikäänkin vielä 8 vuotta.Eli repikää tuos­ta huumorii, jos min­ul­la olisi edes kaupun­gin asun­to, mut­ta kun on työ­suhde asun­to (kun­nan), niin ei voi irti­sanoa itteään, sitä joutuu pihalle asun­nos­taan kuin lumiukko, niin pää­sis kelan ja fat­tan avus­tamis jonoon, asun­toakin on kaupungilta turha yrit­tää, kos­ka MULLA on asun­to, voisin muut­taa vaik­ka samas­sa rapus­sa muuhun kämp­pään, joka olis kun­nan, kun koko talo on kun­nan, mut­ta kun se ei vaan nyt käy.…että sil­lai… välil­lä vitut­taa tosi raakasti, tekis mieli tehdä jotain Nor­jan tapaista…ei mitään, leikkii laskin, mut­ta voitte kuvitel­la, että sitä on yhteiskun­nan aut­ta­ja ja kuitenkin eri­ase­mas­sa kuin esim. maa­han­muut­ta­jat, vähem­mistöt ym.

  250. Caif­far­ix kir­joit­ti 30.7.2011 kel­lo 12:01
    “Ker­ron hie­man omas­ta koke­muk­ses­ta työ/vuorotteluvapaasta …”

    Minä olen tul­lut siihen käsi­tyk­seen, että vuorot­telu­va­paa (käytän­nössä työt­tömäk­si ryhtymi­nen ihan vira­nomais­ten luval­la) onnis­tuu sil­loin kun on tarpeek­si varakas. Eli ker­ran kym­men­nessä vuodessa varakkaallekin tar­jo­taan mah­dol­lisu­ut­ta olla vuo­den työt­tömänä kohtu­ullisel­la kor­vauk­sel­la. Ja tuskin­pa vuorot­telu­va­paas­ta syn­tyy kovinkaan suur­ta lovea eläkertymään.

    Eläköön virkamiehet lois­tavas­ta luomuksestaan.

  251. GranpaIg­or:
    Väite “… perus­tur­val­la pär­jää oikein hyvin” on yliammut­tu. Sel­l­aista voi sanoa vain henkilö joka ei ole koskaan elänyt pidem­piä aiko­ja toimeentulotuella. 

    Suh­teessa johonkin kehit­tyvän maan ker­jäläiseen se voisi pitää paikkansa. Kar­sisin tuon lauseen riisut­tuun muo­toon “perus­tur­val­la pärjää”.

    Azin kaltaisia – heitä minä oikeasti kut­su­isin sosi­aalipum­meik­si – tuskin on kovin isoa joukkoa. Ainakaan min­un tun­temieni, sato­jen 1990-laman työt­tömien joukos­sa heitä ei ollut yhtään.

    Lauseet “Helsinkiläi­nen sosi­aalivirkail­i­ja, joka poisti Az:lta kaik­ki tuen leikkauk­set” ja “Kuten Az sanoi ja kuten kymmenet­tuhan­net opiske­li­jat ovat käytän­nössä osoit­ta­neet, myös täl­lä leikat­ul­la toimeen­tu­lotuel­la tulee toimeen, jos osaa.” ovat ris­tiri­idas­sa. Leikat­tu vai leikkaam­a­ton? Ja sit­ten sosi­aalivirkail­i­jois­sa ja sosi­aalivirkail­i­jois­sa on ero­ja – joku voi pois­taa armos­ta kaik­ki leikkauk­set, mut­ta ehkä ei pysy kovin kauaa virassaan.

    Mis­sä ovat nuo Soin­in­vaaran esit­tämät kym­mmenet tuhan­net toimeen­tu­lotuel­la elävät opiske­li­jat kun opiske­li­joille ei pääsään­töis­es­ti toimeen­tu­lo­tukea myön­netä ollenkaan? Onko tästä jotain doku­men­toitua tutkimustietoa?

    ihmi­nen joka ei saa kelal­ta mitään nap­sii toi­men­tu­lot, luot­totiedot myös aiheut­taa ettei val­tio suos­tu lainan takaa­jak­si, että siel­lä ne kymmenet tuhannet.

    1. Kymmenet tuhan­net opiske­li­jat elävät kuukaisit­tain sum­mal­la joka alit­taa toimeen­tu­lo­tuki­normin. He eivät elä toik­meen­tu­lotuel­la vaan sitä pienem­mäl­lä opintotuella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.