Hallitusohjelman mukaan maanpuolustuksen menoja alennetaan 200 miljoonaa euroa vuositasolla. Tämä merkitsee reserviajan vahvuuden alentamista radikaalisti. Täsmällistä reservin kokoa ei näköjään mainita hallitusohjelmassa, mutta se on taustalla menosäästöissä. Yleinen asevelvollisuus säilyy eikä siis siirrytä valikoivaan, mutta kuuden kuukauden koulutus korvataan neljän kuukauden koulutuksella. Se on ohjelmassa piilotettu koodisanan ”Siilasmaan raportti” taakse.
Koska palvelukseenastumiseriä tulee olemaan kolme, varuskuntien määrää tullaan vähentämään. Tämä on iso aluepoliittinen kysymys. Helsinki voisi tarjota sovinnollisesti Santahaminaa.
Tällaista olen esittänyt tällä blogilla kauan sitten ja moneen kertaan. Vastaanotto on vaihdellut tyrmäävästä ilkkuvaan.
Santahaminan vapauttaminen kaupunkirakentamiseen ja virkistyskäyttöön on kannatettava idea.
Eero Lehti on aina tykännyt Osmon lastuista.
Vanhan vastakommenttin “sitten maan pääkaupungin puolustus alkaa Kauppatorin rannasta” esittäjiltä kysyn että mitä sitten oikein teemme Horneteilla, ohjusvenelaivueella, it-ohjuksilla ym kun Helsinkiä puolustetaan Santiksesta.
Tämä on hyvä askel matkalla valikoivaan asevelvollisuuteen joka taas tuottaa ammattiarmeijan jolla on tiukka kytkös EU:n yhteiseen puolustukseen.
Santahaminasta voisi luopua, Parola ja Upinniemi ovat aivan tarpeeksi lähellä pääkaupunkiseutulaisia asevelvollisia varten, miksei Vekarajärvikin.
Miten miehiä vähennetään? Lääkärit määrätään reputtamaan muut kuin halukkaimmat ja hyväkuntoisimmat? Kutsuntalautakunta valikoi?
Paras olisi, kun jokainen saisi valita itse. Korotetaan päivärahaa sen verran, että tarpeeksi moni tarpeeksi pätevä pyrkii inttiin, ja valitaan soveltuvimmat kuten kadettikouluun ja poliisikouluun.
Hyvä että yleinen asevelvollisuus säilyy. Pelkään vähän, että vihreät voisivat helposti lipsahtaa viemään meitä valikoivaan asevelvollisuuteen, sitä kautta ammattiarmeijaan ja edelleen kansainvälisiiin konflikteihin aktiiviseksi osapuoleksi, rauhan turvaamisen sijaan.
Lyheneekö myös sivari vastaavasti? Pitäisi.
Yleinen asevelvollisuus pitää säilyttää ja puolustuskyky!
Natoon liittyminen hankalaa koska nato toimii alueilla joihin sillä ei oikeasti ole mitään asiaa.
Toki Natokortti kannattaa aina pitää hiassa, Venäjän varalta.
Tarkoititko Juho että nyt voidaan turvata rauhaa hienosti kotisohvalla kun ollaan “reserviläisiä” katsomalla televisiosta ja myhäillä?
Oli muoto mikä tahansa, pitäisi resurssien käyttö olla edes jollakin tasolla saatuun hyötyyn nähden.
Onnistumisessa paras moottori on motivaatio.
Valikoiva asevelvollisuus vie Suomea kohti ammattiarmeijaa ja sitä kautta siirrymme Natoon. Tämä on Kokoomuksen missio, jota vihreät tukevat luullessaan, että puolustusmenot tätä kautta pienenevät.
Menot eivät vähene, koska ammattiarmeija on teknologiaorientoitunutta ja se maksaa. Tulevassa Nato-mallissa tulee nykyisen puolustuskyvyn lisäksi hyökkäysulotttuvuus. Eurooppa-armeija- unelmat ovat hutunpuppua ja toteutuessaan sellainen menoautomaaatii ettei paremmasta väliä.
Haluammeko todella siirtää suomalaista rahaa amerikkalaisen valta- ja energiapolitiikan käyttöön? Pitääkö suomalaisen veronmaksajan tukea amerikkalaista elämänmuotoa ?
Venäjäuhalla pelottelu on mennyttä aikaa. Nyt on varustauduttava kauppapolitiikan sektorilla.
Yleensä vaadin aina stadilaispoliitikoilta tiukkaa pääkaupungin etujen puolustamista, mutta ehkä tuon Santahaminan kohdalla voisimme uhrautua isänmaan muiden osien hyväksi. Niin ikävää kuin hienon sotilassaaren redusoiminen pelkäksi tavalliseksi asuinalueeksi tai virkistyspaikaksi onkin.
jihuu!
Miro Reijonen,
Suomi on turvannut rauhaa hyvin a) kotimaassa, b) osallistumalla rauhanturvatoimintaan, c) olemalla osallistumatta osapuolena konflikteihin, d) diplomatian keinoin. Yksittäiset kansalaiset kotisohvillaan turvaavat rauhaa omilla terveillä asenteillaan.
Jos yleiseen palveluvelvollisuuteen menevien resurssien määrää pidetään liian suurena, kannattaisin palveluvelvollisten toiminnan aiempaa vahvempaa suuntaamista yleishyödyllisiin suuntiin, vaikkapa hätäpalveluihin, muihin yleishyödyllisiin kriisitilateisiinkin valmistaviin töihin ja kehitysapuunkin (sen sijaan, että supistettaisiin rahoitus nolliin, pidettäisiin palveluvelvolliset vain virumassa kasarmeilla, valikoitaisiin tai palkattaisiin osallistujat ja eroteltaisiin heidät porukkaan kuulumattomista).
“Natokortilla” ei ole oikeasti mitään arvoa. Jos jotain todellista rähinää tapahtuisi, Suomi olisi pelkkä vähäpätöinen pelinappula joka voitaisiin helposti hylätä Äiti Venäjän syliin että kaasutoimitukset jatkuisivat. Sama pätee kaikkinaisiin kuvitelmiin pohjoismaisesta puolustusliitosta.
Jos jonkinlaista diplomatiaa konkreettisempaa puolustusta Suomelle toivotaan (sen sijaan että luovutettaisiin oletusarvoisesti), se on järjestettävä omin avuin. Tämä ei millään muotoa ole taloudellisesti tehokasta, mutta muut vaihtoehdot ovat vain houkuttelevia illusioita.
Tuo neljän kuukauden asevelvollisuus on hyvä idea. Ihannetilanteessa valtion kestävyysvajeesta huolestuneet tulevaisuuden toivot voisivat välttää välivuoden ja mennä armeijaan heti kirjoitusten jälkeen, ja jatkaa sieltä suoraan opintoihin. Toki neljän kuukauden asevelvollisuuden rinnalle kaivattaisiin vastaavaa siviilipalvelusta myös naisille. Jos ei nainen tai mies halua lähteä metsään ryynäämään, niin vanhainkodeissa ja vastaavissa riittää jatkossa tekemistä. Siviilipalvelusjärjestelmää pitää myös kehittää ja ulottaa se koskemaan myös naisia!
Jos aluepolitiikkaa tehdään, niin Santahaminan varusmieskoulutustoimintojen siirtäminen muihin toimipisteisiin lienee hyvä päätös.
Eikös Santahaminassa sijaitse toisaalta myös maanpuolustuskorkeakoulu? Tarvitseeko mpkk varusmiestoimintoja kylkeensä vai onko mpkk:n muutettava myös, jos Santahamina sattuisi kuulumaan lakkautettavien varuskuntien listalle?
Hyvä askel kohti täysin vapaaehtoista systeemiä. Poliittisesti lienee mahdotonta siirtyä sellaiseen yhdellä rysäyksellä, joten tällainen hivutustaktiikka on varsin fiksu. Jossain vaiheessa sitten vaan kylmästi todetaan, että niillä 4 kuukautta koulutetuilla reserviläisillä ei tee sodassa mitään, joten eiköhän lopeteta koko pelleily.
Niklas Vainio:
“Lyheneekö myös sivari vastaavasti? Pitäisi.”
Ei inttii ja sivarii oo mitään järkee verrata suoraan kokonaiskeston mukaan. Intissä työaika on periaatteessa 24h/vrk ja tehään iltaa, yötä ja ylipitkiä “vuoroja”. Sivarissa tehään duunia joku perus 7h/päivä.
En siis kannata ihmisten pakottamista kumpaankaan, mut silti…
Nykyinen valikoiva asevelvollisuus lienee pahin tasa-arvo-ongelma. Pitäisikö pyrkiä kohti yleistä asevelvollisuutta vai täyttä vapaaehtoisuutta? Siihen olisi odottanut vastausta sanamagian sijaan.
Tämä on yksi syy, miksi olen vihreitä usein (en aina) äänestänyt. Nykymuotoinen asevelvollisuus on aivan posketonta tuhlausta. Kaikki tuntenevat tavanomaiset argumentit puolesta ja vastaan, joten en mene nyt niihin.
Toivottavasti myös sivari lyhenee. Toisaalta nykymuotoisen sivarin pituus on vähän niin kuin sivarien oma syy. Jos porukka viitsisi organisoida totaalikieltäytymiskampanjan, järjestelmä olisi kriisissä muutamassa kuukaudessa.
Minut vapautettiin. 🙂
Meillä ilmeisesti tullaan kouluttamaan erikseen kesä- ja talvitaistelijat, vai onko niin jo tehty?
Onko armeijan kantahenkilökunnalla oikeus asua pääkaupunkiseudulla? Lakkautusta on helppo esittää kun ei itse joudu muuttamaan muualle. Pääkaupunkiseudun elinkeinorakenne on jo entisestään vinoutunut. Santahaminan varuskunta on välttämätön pääkaupunkiseudun puolustuksen järjestämiseen.
Säästöjä toki kohdennetaan myös maanpuolustukseen. Tosin ei se nyt niin iso erä suhteessa verrokeihin ole, Ruotsin puolustusmenot on n. 45 % suuremmat kuin Suomen, ja kyseessä on Suomen lailla puolueeton pohjoismaa; Norjassa on vielä isompi puolustusbudjetti, mutta öljymailla nyt on omanlaisensa resurssit. Mutta ei tuo viittaus Siilasmaan raporttiin sinänsä tarkoita automaattista palvelusajan lyhennystä. Jos asiasta on jotakin muuta kabinetissa sovittu, niin se on tietysti eri asia, mutta ei se hallitusohjelman kaltaista Herran sanaa ole. Siilasmaan raporttiinhan vois siis perehtyä täällä:
http://www.defmin.fi/index.phtml?s=538
Relevantti kohta raportin toimenpidesuosituksissa kuuluu:
Selvitetään mahdollisuudet siirtyä osin neljän kuukauden palvelusaikaan taloudellisen liikkumavaran saavuttamiseksi.
Mielenkiintoista on, että tuo 4 kk palvelusaika on noista kohdista se, jossa puhutaan siitä että selvitetään mahdollisuudet. Muut suositukset ovat tyyppiä:
Lyhennetään varusmiespalveluksen kestoa noin kahdella viikolla siten, että kotiutumispäivät
ovat ennen juhannusta ja joulua.
Näppituntumalta sanoisin, että 4 kk riittäisi tuollaisen Sveitsin tyyppisen armeijan perustaitojen antamiseen, mutta siihen tulisi tällöin yhdistää Sveitsin mallin mukaan paljon nykyistä aktiivisemmat kertausharjoitukset, jotka kyllä söisi sen nettohyödyn.
Siilasmaa-viittaus on kyllä kirjoitettu hallitusohjelmaan tosi ympäripyöreästi. Jos tuosta tekee sen johtopäätöksen, että armeijan suorittamisaika lyhenee (mikä tietysti olisi hieno suunta), voi samalla tehdä sen johtopäätöksen, että hallitusohjelmassa olisi sovittu aborttioikeuden rajoittamisesta. Voisitko, Osmo, kertoa, puhuttiinko tästä asiasta todella hallitusneuvotteluissa, vai oliko tämä sinulta pelkkä spekulatiivinen heitto?
Jos yleinen asevelvollisuus säilyy, mutta reserviä pienennetään samalla 100–150 tuhanteen (?) niin tämä tarkoittaa aika radikaalia lyhennystä siihen aikaan, jolloin tosiasiassa ollaan sodan ajan vahvuudessa. Vuosittain kotiutuneita oli pari vuotta sitten 22 tuhatta.
Eikö olisi järkevintä vain ottaa käyttöön valikoiva asevelvollisuus? Rahaa säästyisi (työurien myöhentyminen ja puolustusvoimien kustannukset), reservissä olevat olisivat keskimäärin kyvykkäämpiä ja paremmin motivoituneita ja inhimillinen kärsimys vähentyisi, kun huonosti motivoituneet eivät enää joutuisi kituuttamaan armeijassa vähintään niitä 180 vuorokautta.
Santahaminassa on kyllä kyse muustakin kuin vain pääkaupunkiseudun varusmiesten lyhyet lomamatkat. On selvää ettei se voi olla ainoa Helsingin puolustuslinja, eikä se sitä tietysti olekaan. Mutta jos mietitään mitkä uhkakuvat voivat olla realistisimmat siinä epätodennäköisessä skenaariossa että sotilaallista voimaa Suomea vastaan käytetään:
Suomen painostaminen hyväksymään joku vieraan valtion vaatimus joka rajoittaa itsemääräämisoikeuttamme ja tekee seuraavasta vaatimuksesta helpomman, kuten laivastotukikohta Suomen alueelle huolehtimaan “strategisista intresseistä” tms.
Vieraan valtion sisäpoliittisista syistä aloittama pienehkö sotilaallinen kampanja, jolle keksitään joku peruste, jota rummutetaan oman maan tiedotusvälineissä niin että kansa unohtaa että kaupassa saa jonottaa leipää tuntikaupalla. Uhriksi valitaan sotilasliittojen ulkopuolella olevana Suomi, koska uskotaan että siitä selvitään rajoitetuilla resursseilla ja lopputuloksena vaaditaan se vaikka hallituksen vaihto, jonkun ko. hyökkääjälle epämiellyttävän henkilön tuomitseminen/luovuttaminen tms.
Totta kai se laaja-alainen hyökkäyskin on aina mahdollinen, mutta liittyisi melkoisen varmasti johonkin laajempaan yleiseurooppalaiseen kriisiin.
Tällainen valtiojohdon painostamiseen käytettäisiin tyypillisesti strategista iskua, eli valtion avainkohteiden valtausta maahanlasku/maihinnousu joukoilla yhdistettynä voimakkaaseen tuli-iskuun. Suomessa tämä tarkoittaisi käytännössä Helsingin keskustaa, Pasilaa ja Hki-Vantaata. Tähän nyt ei montaakaan pataljoonaa tarvita. Toki ilma- ja meripuolustus aiheuttaa tappioita, mutta jos vihollisella olisi vahva ilma-ase ja kyky hyväksyä koviakin omia tappioita, niin kyllä sieltä riittävästi voisi läpi päästä, ellei maassa ole ketään.
Jos valmiutta kohotetaan niin tankkien ajaminen eduskuntatalon edustalle olisi niin kova sisä- ja ulkopoliittinen signaali että siihen ei välttämättä helposti ryhdyttäisi. Sen sijaan valmiuden kohottaminen varuskunnan sisällä nyt ei ole erityisen provosoivaa. Eli ylläpitämällä tuhansia sotilaita pääkaupungin ytimen läheisyydessä mahdollinen hyökkääjän kynnys edes aloittaa tuollainen isku nousee merkittävästi, mikä taas antaa valtiojohdolle (paljon) lisää pelimerkkejä neuvotteluihin. Kannattaa muistaa että Puolustusvoimien tärkein tehtävä ei ole voittaa sotia, vaan tehdä niiden aloittaminen potentiaaliselle viholliselle kannattamattomaksi.
Kun Suomen ylivoimaisesti tärkein kohde nyt vain on Helsinki (ja sotilaallisia suorituskykyjä maailmasta löytyy, joilla siihen voidaan hyökätä), niin maanpuolustuksen kannalta sen puolustamisen laiminlyönti nyt vain on resurssien täydellistä väärinkäyttöä. Se, pidetäänkö Pohjois-Karjalan ja Kainuun metsät on toissijaista. Ja ei niiden takia kukaan hyökkääkään…
tuo 4 kuukauden tynkäasepalvelus ja nykyinen aselakihäröelmä on täysin toimimaton yhdistelmä: Lopputuloksena on pikakoulutettu reservi jolla ei tee yhtikäs mitään, varsinkaann kun vapaaehtoispohjalta harjoitteluakin vaikeutetaan.
Kyllähän se neljän kuukauden kurssitus on vähän sellaista, että kannattaisi siirtyä suoraan vapaaehtoisuuteen. Päästäisiin samalla pois Amnestyn poliittiset vangit ‑listalta. Asepalvelukseen menevillä olisi parempi motivaatio.
Armeijasta voisi tulla lisäpisteitä jatkokoulutukseen, ajo-opetus ja muita ei rahaa kuluttavia bonuksia päivärahakorotusten sijaan.
Oli meillä sitten lyhyempi miehille pakkoarmeija, tai palkka-armeija, en ymmärrä miten se vaikuttaisi kykyymme toimia diplomaatteina.
Kannatan neuvottelu- ja sovittelutaitojen koulutusta laajemmaltikin.
Miesten syrjäytyminen on se aito ongelma. Asevelvollisuus on yhteiskunnan mahdollisuus saada ihmisten elämä raiteilleen ja halvemmalla kuin oikeuslaitoksen toimesta.
Ketä armeijaan sitten valikoidaan? Hyvä ratkaisu olisi ensiksi antaa 4 kk palvelus niille, jotka saavat yliopiston opiskelupaikan. Välivuosi intissä on parempi asia kuin viettää aikaa kotona. Kiinnostuneille toki mahdollisuus täydentää auk/ruk seuraavana kesänä ja monimuoto-opintoina, nalkkiin on olemassa. Virossa toimitaan suunnilleen näin.
Valikointi — kansakunnan parhaat 4 kk, normiaika 6 kk ja johtajakoulutus/erikoistehtävät 12 kk.
Santahaminasta — puolustusvoimat onneksi säästivät Helsingin lähisaaret rakentamiselta, sama saisi jatkua, ei ihan kaikkea tarvitse tiivisterakentaa.
Tämä ei olepuolustuspoliittinen kannanotto vaan ihmettely siitä, miksi toisaalla ukot ihmettelee, millä saataisiin työurat pitenemään ja toisaalta siihen, että armeija aiheuttaa oman kestonsa (ylioppilailla pääsääntöisesti 12 kk) lisäksi usein ainakin toisenkin vuoden lykkäyksen opintojen alkuun.
Oma poikani kirjoitti keväällä ylioppilaaksi ja pyrki korkeakouluun. Heinäkuussa hän menee armeijaan. Jos hän ei pääse nyt opiskelemaan, hän ei taatusti pääse korkeakouluun ensi kesän pääsykokeissakaan jos ja kun tulee olleeksi sen normi 12 kk. Armeiijassa pääsykokeisiin keskittyminen vaatisi vähintään keskivahvan aspergerin. Ja sitten armeijan jälkeen vietetyn välivuoden jälkeen on lukiossa opittu ehkä päässyt jo vähän ruostumaan ja pyrkiminen siksi hankaloitunut. (No poika ilmeisesti on saamassa opiskelupaikan, mutta ei se varmaa ollut.)
Joskus Osmo haikailit kasvatustieteilijöiltä relevantteja tutkimuskohteita. Tässä olisi: asepalveluksen vaikutus työelämän pituuten.
Touko Mettinen
armeijassa aikoinaan tyhmistynyt
Myönnän ensiksi, etten ole alan asiantuntija, mutta on selvää, että yleinen asevelvollisuus miehille on moraalisesti täysin kestämätön järjestely. Se, että kaikki miehet joutuvat asiaa miettimään ja sen eteen jotain tekemään (oli kyseessä sitten armeijan läpikäynti, sivari, hulluksi tai rammaksi tekeytyminen tai vankila) ja yhdenkään naisen ei ole pakko on varmasti mittakaavaltaan Suomen suurin yksittäinen sukupuoliepätasaarvoisuus (en ole laittamassa meihiä uhrin asemaan tässä; monethan pitävät armeijasta, mutta monet myös eivät, ja toki naisia kohtaan on olemassa suuria epätasarvo-ongelmia ja tämä ei ole niistä pois). Olen arkisesti huomannut, että maanpuolustusintoilijat unohtavat ihmisarvoa-alentavan tilanteen, johon ne miehet, jotka eivät tästä hommasta innostu joutuvat. Olen samoin myös huomannut, vaikka en vastakkainasettelua kaipaa, että suomalaiset naiset ovat olleet asiasta todella hiljaa ja aina, kun nostan sen esille, he ovat keksineet kestämättömiä vasta-argumentteja mm. miesten mahdollisuudelle ilmaiseen esimieskoulutukseen, vaikka itse en ole kuullut tuon koulutuksen ketään auttavan (monia varmasti on, mutta kuinka yleisesti on vaikea sanoa — tuskin ainakaan omalla alallani) ja taas toisaalta naiset voivat tähän koulutukseen myös hakeutua. Vapaasta tahdostaan.
Kyseessä ei ole kuitenkaan – tietenkään – tilanne, jossa naiset ’sortaisivat’ miehiä; asevelvollisuus ei ole naisten keksintö. Itse olen tasa-arvon kannattaja ja se tarkoittaa sitä, että eturyhmistä huolimatta tasa-arvoisuus on oleellista. Usein naiset ovat heikommassa asemassa ja silloin huomio täytyy kiinnittyä siihen, mutta tässä tilanteessa monet yksilöt joutuvat itselleen vastenmieliseen tilanteeseen ainoastaan oman sukupuolensa takia ja tässä yhteydessä he sattuvat olemaan miehiä.
Mikä sitten olisi ratkaisu – kuten sanoin, en ole asiantuntija, mutta yleisestä ilmapiiristä voisin kuvitella, että kyllä niitä menijöitä löytyisi vaikka ei vankilalla uhkailtaisikaan. Monelle välivuosi on tervetullut ja luulisin, että jos Suomi on niin isänmaallinen, kun internetistä voi päätellä, niin kaltaiseni ihmiset, jotka kokivat oikeuksiaan tallotuksi olisivat vähemmistö ja kenenkään ei tarvitsisi meistä murehtia sen enempää, kuin esimerkiki naisista, joilla ei tällaista velvollisuutta ole ollut koskaan. Vapaaehtoisuutta voisi lisäksi kannattaa vaikka sillä, että kaltaisteni tarpeettomien riippa-miesten päivärahat voisi jakaa osallistujille.
On täysin epäloogista murehtia muutamien miesten poisjäämisestä, kun naisten osallistumista ei edes juuri nosteta esille. Ja sanon muutamien – voihan se olla, että he olisivat suurinosa ikäluokista, ja varmasti ajan mittaan näin tulisikin olemaan, mutta silloin asiasta täytyisi demokratian hengessä keskustella ihan oikeastikin. Nämä ovat argumentteja, joita en omassa ympäristössäni kuule koskaan. Koen, että keskustelun suuntaa dominoi äänekäs isänmaallinen kansanosa, joten ilman suomalaisten naisten tukea he saavat vapaasti määrätä julkisen keskustelun suunnan. Täytyy toki mainita, että kyllähän monet naisetkin varmaan kannattavat tällaista miesten asevelvollisuutta, mutta tasa-arvon nimissä, ne jotka eivät sellaiseen jaotteluun usko, olisivat myös tervetulleita ottamaan kantaa asiaan.
Venäjäuhalla pelottelusta — Niin, tällä viikolla Venäjä ja Ranska sopivat kahden maihinnousuihin tarkoitetun helikopteritukialuksen toimituksista Itämeren suojeluun — hinta 1 000 miljoonaa euroa!
Voisitko Osmo kommentoida tällaista suojelua!
Hallitusohjelmassa halutaan naisille ja miehille samat velvollisuudet. Tarkoitetaanko sillä naisten orjuuttamista vai varusmiespalveluksen vapaaehtoisuutta?
Santahaminasta ja sotilassaarsta:
Nykyisellään tilanne on ympäristön kannalta hyvä. Ei kaikkea pidä tiivisrakentaa. Armeija on puolivahingossa tuottanut ja suojellut hienoja luontotyyppejä. Samalla maisemassa on hieman rakentamatonta rantaa ja maihinnousulta rauhoitettuja paikkoja.
Jos Santahinassa ei ole ampumarataa, missä sitten? Vaikka aseista ja ammunnasta olisi mitä mieltä tahansa, ampumalajien harrastajia on ja heilläkin soisi olevan siihen mahdollisuuden.
Jotain Santahaminaan voi ehkä lisätä — pv:n asuntoja? Sotakorkeakoulun kampukseen liittyvää toimimtaa? Kansallisarkiston sota-arkiston? Pääasia ettei Santahaminaa täydennysrakenneta vaan se säilyy vaikka kansallisena kaupunkipuistona.
Yleinen asevelvollisuus on rauhan tae. On erittäin vaarallista jättää puolustuskyky vain siitä kiinnostuneiden tehtäväksi. Miksi tässä asiassa historian pitää koko ajan toistaan itseään?
Tuo neljän kuukauden palvelusaika on ihan järjetön kompromissi, johon ei tule mennä. Neljässä kuukaudessa ei nimittäin ehdi millään kouluttaa sellaisia taistelijoita, jotka kykenisivät toimimaan sodan ajan joukkona sodan ajan tilanteessa. Ja on hankala eettisesti perustella, että muunlaisia sotilaita tarvittaisiin. Nimittäin ei ole millään tavoin järkevää pakottaa ihmisiä palvelukseen, josta ei ole maanpuolustuksellista hyötyä.
Tuo JTS:n ehdottama valikointiperuste “kansakunnan parhaat” neljän kuukauden palvelukseen on moraalisesti vielä huonompi. Jos ihminen “kansakunnan parhaimmistoon” kuuluu, on hänellä varaa antaa pitempi aika elämästään palkattomaan varusmiespalvelukseen kuin keskivertoyksilöllä. “Parhaimmistoon” kuuluva näet elää todennäköisesti pitempään ja kykenee lahjojensa turvin kompensoimaan menetettämänsä ajan paremmin kuin keskivertoyksilö. Itse siis kannattaisin jopa pisimmän palvelusajan pidentämistä 18 kuukauteen.
Minä olen saanut 8 kk:n koulutuksen.
Lähinnä opin kiroilemaan ja työn vieroksuntaa. Olennaisen olisin oppinut kuukaudessa. Ehkä nyt opetetaan enemän, tuskin kuitenkaan neljä kertaa enemmän.
Hm, armeijan johto ja poliisilaitos koostetaan vain siitä kiinnostuneista. Miksi kadettikouluun ei oteta väkisin haluttomimpia?
Jos joskus olette seuranneet sivusta lomalla tai iltavapaalla olevaa varusmiesten ryhmää, niin olette varmasti voineet huomata, että varusmiespalveluksen suorittaminen on kokemuksena varsin voimakas. Uskoisin, että yleisen asevelvollisuuden tärkeimpiä tehtäviä on koko yhteiskuntaan ulottuvan maanpuolustustahdon luominen ja ylläpitäminen. Siinä Suomessa on mielestäni onnistuttu kohtuullisen hyvin.
Jos Osmon omat kokemukset olivat voittopuolisesti negatiivisia, niin minun kokemukseni on päinvastainen. Lukiossa puntaroin vakavasti sivaria, mutta menin kuitenkin armeijaan. Kiersin 11 kuukaudessa Suomen Haminasta Ivaloon ja opin paljon. En voi kuvitella, että olisin missään muualla joutunut koettelemaan itseäni samalla tavalla tai saanut niin nuorena niin paljoa vastuuta niin monen hyvinvoinnista. Kiroilla osasin jo valmiiksi.
Miro Reijonen kirjoitti: “Oli meillä sitten lyhyempi miehille pakkoarmeija, tai palkka-armeija, en ymmärrä miten se vaikuttaisi kykyymme toimia diplomaatteina.”
Keskustelluista aiheista diplomaattisen toiminnan uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta tärkeintä on, ettei ole eri konfliktien osapuoli.
Palkka-armeija ei tässä mielessä diplomatiaa sinänsä estä, mutta todennäköisyys sille, että palkka-armeijaa käytetään kansainvälisiin konflikteihin puuttumiseen on huimasti suurempi kuin vastaava todennäköisyys asevelvollisarmeijalle.
Suomen nuorisolle armeija opettaa kaikki mahdolliset kepulikonstit. Työelämässä on hyötyä esimerkiksi siitä, miten sytkärillä kuumemittaria kun suhauttaa niin saa vapautusta palveluksesta.
Pasin kaltaisille armeija on turhan kallis hiekkalaatikko.
Kieltämättä armeija avasi myös minun silmiäni: läpileikkaus Suomen miehistä. Silti — vähän kallis ja tehoton tapa kertoa miehille, että tällaisia(kin) me olemme.
Kansallista yhtenäisyyttä on vaikeaa luoda ja ylläpitää kovin eriarvoistavilla käytännöillä: joku pääsee neljällä kuukaudella, joku toinen saa palvella maataan 18 kk(Ei kai sentään!) ja puolet nuorista saa itse päättää panoksensa.
Jos jotakin järkevää kompromissia hakisi, niin puolen vuoden kansalaispalvelus joka ikiselle — siinä ajassa kyllä ehtii kouluttaa upseeritkin — ja jos ei ehdi, halukkaille kesävänskille sitten ihan palkkatyötä.
Touko Mettinen
ei mies yhtä sotaa kaipaa
Soininvaara: “Lähinnä opin kiroilemaan ja työn vieroksuntaa”
Itse opiskelin armeijassa mm. matematiikka ja valvontaan liittyvää tekniikkaa. Reservissä olen kartausharjoitusten avulla täydentänyt tietoja /taitoja , joista on ollut hyötyä siviiliammatissakin.
Koulutuksen hyöty kullekin yksilölle on kiinni motivaatiosta yhteiskuntavastuun kantamisessa.
Osmo on toki paikannut armeijassa lusmuiluaan osallistumalla yhteiskunnan kehittämiseen politiikan saralla.
Toiskan Waari:
Itämeri on Venäjälle strategisesti tärkeä mm. öljy- ja kaasukuljetusten sekä Kaliningradin takia. Armeijoille on aivan normaalia uusia välillä vanhentuvaa kalustoa. Kannattaa muistaa mm. tapaus Arctic Sea, sekä sellainen fakta että Valko-Venäjä rahtasi täydellä höyryllä aseita Libyaan lentokieltoon asti.
Ehkä Suomenkin kannattaisi korvata vanha miinalaiva Pohjanmaa yhdellä Mistral-luokan tukialuksella joka rakennettaisiin Suomen telakoilla, ja joka voisi sitten toimia vaikkapa sairaalalaivana kriisialueilla.
Santahaminan strateginen merkitys on yhtä tyhjän kanssa. EU:n jäsenmaa voi joutua sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi käytännössä lähinnä maailmansotaa muistuttavassa tilanteessa.
Varusmiespalveluksen voisi muuttaa vapaaehtoiseksi ja palkalliseksi (minimipalkka). Samalla alle 25-vuotiailta nuorilta, sukupuolesta riippumatta, kiellettäisiin työttömyyskorvaus ja muut korvaukset ilman yo‑, ammatti‑, oppisopimus- tai maanpuolustuskoulutusta.
Pasi — en epäile etteikö armeija ole monelle nuorelle miehelle kasvattava ja hyödyllinen kokemus. Mutta minun mielestäni yhteiskunnan määräämä pakkotyö ja vapaudenriisto hyvin pientä korvausta vastaan on oikeutettua ainoastaan erittäin painavista syistä. Maanpuolustuksen järjestäminen voi olla sellainen, mutta yleinen kasvattaminen ei ole. Loppujen lopuksi valtion pitäisi kai olla olemassa yksilöitä varten eikä toisin päin. Varsinkin kun ainakin tytöistä näyttää tulevan ihan yhteiskuntakelpoisia naisia ihan ilman armeijaakin.
Mikko Kapanen:
Korjataanpa asiaa ainakin sen verran, mihin yksi nainen kykenee.
Olen sitä mieltä, että asevelvollisuusarmeija on ihmisarvoa alentava, kohtuuttoman pitkäkestoinen, huonosti ajoitettu ja psykologisesti vähintään lyhytaikaisesti kuormittava — pahimmillaan pitkäkestoisesti haitallinen — järjestely. Se, että tämä koskee ainoastaan miehiä, merkitsee tosiaankin järkyttävän epätasa-arvoista kohtelua, jollaista ei 2000-luvun Suomessa saisi hyväksyä.
Pelkästään miesten velvoittaminen maanpuolustusopintoihin kai perustuu siihen yliyksinkertaistukseen, että miehen persoonallisuus ja fysiikka soveltuvat siihen, kun taas naisen eivät. Tästä perusoletuksesta poikkeavat miehet jätetään siis kokonaan huomiotta, ja samalla tullaan implikoineeksi ettei vaikkapa herkkä, taiteellinen ja fyysisesti heikko mies ole kunnollinen mies ensinkään. Ikävää, vahingollista, typerää.
Joskus tässä armeijan tasa-arvokysymyksessä vedotaan siihen, että raskaus, synnytys ja sitä seuraava tiivistahtinen vauvan hoitojakso ovat eräänlainen naisen armeija. Tavallaan pystyn näkemään järjen tässä, mutta maailma jossa sotiminen on yhtä tärkeää kuin lasten tekeminen alkaa nähdäkseni olla Suomen osalta takana päin. Kun sukupuolien välinen tasa-arvo on edennyt, vauvatkaan eivät enää ole yksinomaan naisen vastuulla ja raskaudesta koituvia haittoa varmasti tasataan puolisoiden välillä erilaisin keinoin. Siksi miesten pakottaminen armeijaan tällä perusteella nykymaailmassa vaikuttaa idioottimaiselta.
Kirjoitin Sarin blogiini seuraavaa:
“Kansanedustaja Osmo Soininvaara esittää 18.6.2011 blogissaan Maanpuolustus remonttiin, että hallituksen päättämät leikkaukset puolustusbudjetista johtavat reserviajan vahvuuden alentamiseen radikaalisti. Hän myös latelee varman oloisesti varusmiespalvelusajan lyhentämisen neljään kuukauteen. Santahaminan hän luovuttaisi sovinnolla siviilikäyttöön.
Hallitusohjelman ympäripyöreät lausahdukset maanpuolustuksesta ovat saaneet faktan luonteen arvostamani Vihreiden kansanedustajan mielissä. Tässä kohtaa toki voidaan oikoa, että reservin koolla ei säästöjä tehdä. Varallaolo ei ole ennenkään maksanut sen enempää. Varsinkin kun reservin koulutus on ollut perin vähäistä ja kohdistunut vain avainhenkilöstön ja tärkeimpien joukkojen koulutukseen. Sama koskee sotavarustuksen sijoittelua. Vähäisesti koulutetun ja heikohkosti varustetun reservin siirtäminen pois reservistä ei maksa kovinkaan monta latia.
Siirtyminen neljän kuukauden miehistökoulutukseen johtaisi reservin suorituskyvyn rajuun laskuun. Sen toteaa myös hallitusohjelmassa mainittu Siilasmaan raporttikin sivulla 40: “Vajaan neljän kuukauden koulutus ei tuota sotakelpoista joukkoa. Näille varusmiehille voidaan kouluttaa vain perusasiat ja he tarvitsevat merkittävää lisäkoulutusta ennen taistelutehtäviä “.
Todettakoon, että Siilasmaan raportti ei esitä neljän kuukauden palvelusaikaan siirtymistä, mutta esittää sitä yhtenä mahdollisuutena tuottaa kustannustehokkaammin osaa sodan ajan joukoista. Neljän kuukauden peruskoulutuksen saaneet sotilaat sijoitettaisiin perinteisiin paikallisjoukkoihin, joiden joukkue- ja yksikkövalmiudet tuotettaisiin kertausharjoituksissa.
Mitä tuohon Santahaminaan tulee, niin melko yksin on Soininvaara omiensakin riveissä Helsingin keskeisimmän varuskunnan osalta. Santahaminaan perustettu korkeakoulu, valtioneuvoston määräämä saaren kulttuurihistoriallinen suojelustatus ja luontoarvot huolehtivat alueen tulevaisuudesta siinä, missä sotilaalliset tekijätkin.
Onkin mukavaa valmistautua taas kerran Vihreiden eduskuntaryhmän kesäpäivien luontoretken oppaaksi. Varmaan arvaattekin, missä retki pidetään :)”
Ne, jotka ovat oppineet armeijassa paljon, saattavat unohtaa, että nuori, joka on ensimmäistä kertaa pois kotoa pidempiä aikoja, oppii väkisinkin paljon.
Tiedä sitten, tarvitseeko päiväkoti vielä tällaisenkin jatkeen. Jos siis ideologisesti ohjattu miehuuden löytäminen ei ole armiejan ensisijainen funktio.
En ymmärrä argumentteja, joissa asevelvollisuutta puolustetaan omilla armeijakokemuksilla. Ei kai oma positiivinen kokemus asiasta X voi vapaassa yhteiskunnassa olla mikään perustelu pakottaa muita ihmisiä samaan? Kaikkien pitää kokeilla vuoristorataa, koska minulla oli hauskaa?
Osmon tapaan minäkin olen ollut armeijassa 8kk. En saanut asepalveluksesta mitään hyödyllistä irti, se aika meni täysin hukkaan ja viivästytti opintojani vuodella täysin tarpeettomasti. En silti käytä tätä tosiasiaa perusteluna sille, miksi asevelvollisuus on huono, jos kohta se kelpaisi argumentiksi jo siksi, että ihmisiä ei nyt yleensä sivistysvaltioissa pakoteta tekemään asioita.
Asevelvollisuus on kallis tapa hoitaa asia, aivan erityisen kallis se on siksi, että siitä on niin suuri osa turhaa ja demotivoivaa lojumista kasarmeilla. Yli 80 prosenttia ajasta ei tehdä mitään, mikä edes läheisesti liittyy maanpuolustukseen, ellei tosiaan kasarmilla lojumista (tai teltassa makaamista) pidetä sellaisena.
Miro Reijonen:
“Oli meillä sitten lyhyempi miehille pakkoarmeija, tai palkka-armeija, en ymmärrä miten se vaikuttaisi kykyymme toimia diplomaatteina.”
puhut vähän, mutta asiaa. Ja itseasiassa juurikin uskottavan puolustuskyvyn olemassaolo ylipäätään _mahdollistaa_ diplomatian ja antaa sille mahdollisuuden.
“Yleinen asevelvollisuus on rauhan tae.”
Mutta Suomessa ei ole yleistä asevelvollisuutta. Israelissa on yleinen asevelvollisuus. Siellä sekä naiset että miehet sen suorittavat. Suomessa on — riippumatta siitä, miksikä sitä kutsutaan — sukupuolen perusteella päätetty asevelvollisuus. Kuten aiemmassa kommentissani mainitsin, monille armeija on varmasti hieno kokemus. Itselleni se ei ollut. Se oli todella negatiivinen kokemus, ja arvot, joita sen aikana epävirallisesti puskettiin sisälsivät muukalaisvihaa, rasismia (mm. tummaihoisia varusmiehiä kohtaan), hipittelyä ja äärimmäistä sovinismia. Tietenkään puolustusvoimat eivät tämänlaista kantaa virallisesti ota, mutta ei se näyttänyt pysäyttävän useita yksilöistä muodostuneita ryhmiä. Tietenkin tämä on vain oma kokemukseni — monille armeija on ollut hieno kasvukokemus, mutta kysymys ei ole yksilön kokemuksista vaan yksilön oikeuksista. Todella monet ovat nauttineet armeijasta ja siihen perustan olettamukseni, että samalla tavalla, kun se, että homoseksuaalisuuden laillisuus ei tee kenestäkään homoseksuaalia, ei myöskään armeijan vapaaehtoisuus poistaisi sinne haluavien mahdollisuutta sinne mennä. Vaihtoehtoisesti täytyisi sitten miettiä juuri tuollaista Israelin mallia, mutta sitä tuskin kukaan haluaa. En ainakaan minä.
Mikko Kapasen kirjoitus oli mielenkiintoista luettavaa sellaisen naisen silmin, jonka mies ei näe mitään ongelmaa nykyisessä sukupuolijaossa. Miestä korkeintaan huvittaa armeijan syrjivästä luonteesta kertovat artikkelit.
Olen sentään saanut miehen uskomaan, ettei armeijan mieslukumäärä ja “metsässä hiihtäminen” ole enää nykyisin se olennaisin juttu maanpuolustuksessa.
Pelkästään miehiin rajoittuva maanpuolustusvelvoite on toki lähtökohtana aina epätasa-arvoinen. Itse olen mieltänyt sen naisiin kohdistuvana positiivisena erityiskohteluna (mitä kai nykyään pitää kutsua syrjinnäksi tms.) Jos maanpuolustukseen tarvitaan X henkilön suuruinen määrä koulutettavia, niin että reservi saadaan riittäväksi, niin jollakin tavalla se pitää valita. Suomessa (kuten valtavassa enemmistössä muitakin maailman maita) valinta on tehty sukupuolen perusteella. Jos hyväksytään väite, että yhteiskunnassamme on vielä malleja ja rakenteita, jotka sortavat naisia; selittämätöntä palkkaeroa, heikommat mahdollisuudet edetä elinkeinoelämässä, ja (osin tähän liittyen) lasten syntymästä naisille useammin aiheutuva pitkä urakatko, niin voidaan perustella, ja nimenomaan keskimäärin, että useiden kuukausien rasitus kohdistetaan miehiin. Kuten kaikessa erityiskohtelussa tämä ampuu hehtaaripyssyllä, ja ilman muuta on miespuolisia henkilöitä, joille asepalvelus sopii huonommin kuin monille naisille. Tämä on väistämätön seurannaisvaikutus siitä, että käsitellään vuosittain useiden kymmenien tuhansien joukkoja. Tätä on lievennytty käytännössä liberaalilla vapauttamismenettelyllä viimeisten parin vuosikymmenen aikana, ja toisaalta naisten mahdollisuudella vapaaehtoiseen palvelukseen.
Mainittakoon nyt vielä, että maailman erilaiset ihmisoikeustoimielimet eivät tiettävästi ole koskaan tuominneet asevelvollisuutta, joka kohdistuu vain miehiin, ja asevelvollisuus noin muutoinkin on sinänsä hyväksytty. Edes Amnesty (joka siis ei ole mikään ihmisoikeustuomioistuin) ei tuomitse asevelvollisuutta sinänsä, vaan katsoo että nykyisin siviilipalveluksen ja varusmiespalveluksen kestojen välillä on epäsuhtaa. Ja edes tätä kantaa ei tiettävästi ole vahvistanut sen enempää Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin kuin YK:n ihmisoikeuskomiteakaan. Amnesty on kansalaisjärjestöistä siitä luotettavimmasta päästä, mutta kuitenkin järjestö jolla on oma agendansa. Totta kai voidaan vaatia asevelvollisuuden lopettamista, mutta tällöin täytyisi kyetä tekemään se uhka-analyysi, mihin Puolustusvoimia tarvitaan ja mitä se saa maksaa. KV-toimintaan riittänee ammattijoukkokin, mutta kun toistaiseksi tehtävänä on kuitenkin Suomen puolustaminen.
Niin, ja Osmolle tiedoksi, toki varusmiespalveluksessa on tehottomuutta (joskaan tuskin enempää kuin tyypillisessä valtion toiminnoissa), mutta on se nyt ihan muuta kuin 70-luvulla. Kai päätökset voisi perustaa tutkittuun tietoon eikä päättäjien omaan mutuun kolmen neljän vuosikymmenen takaa. Sitä tutkimustietoakin kun on, ja sieltä löytyy argumentteja pro et contra.
Maltilla:
Minä en osallistunut tuon työryhmän toimintaan, joten minun armeijakokemuksilani ei ollut mitään vaikutusta päätökseen.
Kansanedustaja Osmo Soininvaaran blogikirjoitus vaikuttaa harhautukselta tai sitten OS ei ole perehtynyt Siilasmaan raporttiin
Hallitusohjelmassa sanotaan ko. raportista: “Yleistä asevelvollisuutta kehitetään Siilasmaan raporttiin tukeutuen.”
Itse raportissa sanotaan:
[S]elvitetään mahdollisuudet siirtyä osin neljän kuukauden palvelusaikaan[.]
Päätelmä ja väite siitä, että Siilasmaan työryhmän raportti jotenkin esittäisi kuuden kuukauden palvelusajan korvaamista neljällä kuukaudella, on kriittistä tarkastelua kestämätön.
Koko ns. Siilasmaan raportti on täällä (3,6 MB):
http://www.defmin.fi/files/1648/Suomalainen_asevelvollisuus_plmv2_2010.pdf
“Tiedä sitten, tarvitseeko päiväkoti vielä tällaisenkin jatkeen. Jos siis ideologisesti ohjattu miehuuden löytäminen ei ole armeijan ensisijainen funktio.”
No kummasti niistä pojista lähes kaikissa muissa Euroopan maissa tulee miehiä ihan ilman armeijaakin. Onko suomalainen mies sitten niin paljon muun maalaisia miehiä heikompi, että tarvitsee väkisin armeijan käynnin päästäkseen edes samalle tasolle muiden kanssa 😀
Toki on hieman riskialtista pistää maanpuolustus kokonaan pois, mutta vapaaehtoiseksi sen tulisi tulla ilman painavia perusteita. Muut Euroopan maat pääosin ovat hoitaneet asian liittoutumalla, mutta tässä sitten suuri osa suomalaisia näkee peikkoja. Rohkenen väittää että jos Suomen sijainti olisi keskellä Eurooppaa, niin armeijapalvelus olisi jo vapaaehtoinen. Itse asiassa tuo on lähellä faktaa.
Asevelvollisuuden alasajo johtaa väistämättä jonkinlaiseen palkka-armeijaan. Yksilöliberaalissa mielessä tämä olisi varmaan ihan hyvä ratkaisu, ja ymmärrän kyllä argumentit. Mutta tässäkin yksilön hyvän optimoiminen saattaa johtaa kokonaisuuden ja kaikkien kannalta huonompaan lopputulokseen.
Kansasta koostuvan, ehkä ammattiarmeijaa huonommin Kurskin panssaritaistelun tai Irakin valtauksen toisintoon sopivan kansanarmeijan tilalle saisimme lähinnä alkuasukkaiden kurittamiseen ja aktiivisiin (joskin enemmän näytösluonteisiin) sotatoimiin kelvollisen (puoli)ammattiarmeijan. Maailmankolkassa, jossa todennäköisin katastrofiuhka lienee jonkinlainen humanitaarinen hätätila tai merkittävä ympäristökatastrofi, tälläinen “viimeinen keino” istuisi lähinnä kasarmeilla vaikka yhteiskunta ympärillä kamppailisi olemassaolostaan. Tai ikävämmässä tapauksessa osallistuisi kurinpalauttamiseen vallanpitäjien laskuun.
Kaupan päälle, joka ikisessä Yhdysvaltoja pienemmässä maassa rekrytoinnissa on ollut suuria hankaluuksia. Kyselyissä mainitusta puolustustahdosta on vielä paljon matkaa värväytymiseen.
Palkka-armeija johtaa myös NATOon, ja sotilaallisiin seikkailuihin ulkomailla. Sotavaltion leivissä ulkomailla olleena kokemukseksi jäi, että nuoremmilla ammattiupseereilla on ihan jonkin verran hinkua päästä oikeasti teroittamaan kynsiään. Ymmärrän tätä hinkua oikein hyvin — kukapa ei haluaisi joskus kokeilla oppimiaan taitoja — vaikkei se mielestäni olekaan kovin fiksua.
NATOsta taas ei meille suomalaisille ole käytännössä mitään hyötyä. Jos Venäjän joku tuleva hallitsija olisi oikeasti niin kaheli, että Suomen nöyryytystä yrittäisi, sopivasti ajoitettu kaasutoimitusten “huoltokatko” kyllä pitäisi länsiliiton avun kaukana ja luonteeltaan moraalisena. Voisi pistää huipputeknisen, ulkopuolisesta avusta hyvin riippuvaisen ammattiarmeijan pasmat pahemman kerran sekaisin.
Summa summarum, kehitettäköön varusmiespalvelusta kernaasti paremmin kohti yhteiskunnan kokonaispuolustusta. Mutta nähdäkseni on parempi, että yhteiskunnalla on jonkinlainen “viimeinen keino” ja että se on kansan käsissä, kuin että sitä ei ole, tai että se koostuu palkallisista.
Kokoomuksen kannattaisi ajaa yleistä asevelvollisuutta Suomeen. Olen nimittäin varma, että aika monen äänestäjän NATO-kanta muuttuisi siinä kohdassa, kun naisille määrättäisiin vaikka vuoden pituinen metsässäryömimiskoulutus. Jos siis vaihtoehdoksi esitettäisiin EU-maiden perusratkaisu eli liittoutuminen ja palkka-armeija. “Siis, ihan totta, ette te kai vakavissanne esitä, että on järkevää ryömiä metsässä, kun voisi opiskella tai viettää välivuotta ulkomailla.”
Sijaintiamme ei voi muuttaa, ja siksi kannattaisi kysyä, että miksi suurin osa suomalaisista näkee liittoutumisessa peikkoja. Miksi Suomessa ei saa avoimesti puhua liittoutumisen eduista tulematta leimatuksi sotahulluksi?
Toinen juttu on että vaikka liittoutusimme niin jonkinlainen asevelvollisuus pitää säilyttää. Norja ja Tanskakaan eivät ole siitä luopuneet.
‘Israelissa on yleinen asevelvollisuus. Siellä sekä naiset että miehet sen suorittavat.’ (Mikko Kapanen)
Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Ortodoksijuutalaiset naiset on vapautettu palveluksesta, eikä uskonnollisen vakaumuksen tarkistamisessa olla kauhean tiukkoja. Myös ortodoksijuutalaiset miehet voivat välttää palveluksen menemällä opiskelijoiksi yeshivaan (sillä saa lykkäyksen, josta tulee käytännössä vapautus), ja ei-juutalaisille ryhmille on vielä omat sääntönsä. Käytännössä tasa-arvo saa väistyä järjenkäytön tieltä.
Mikäli asevelvollisuudesta luovuttaisiin kokonaan (mihin siis hallitusohjelmassa ei vähääkään viitata), olisi seurauksena suuria rekrytoitumisvaikeuksia miehistötehtävissä. Tästä on jo selvää näyttöä Ruotsista, missä asevelvollisuus loppui 2010. On vaikea nähdä että tilanne Suomessa olisi olennaisesti erilainen.
http://www.svd.se/nyheter/inrikes/3000-soldater-fattas-till-nya-forsvaret_5869401.svd
Saman havainnon on voinut tehdä KV-operaatioissa palkka-armeijoiden osalta. Upseeristo on kyllä hyvin koulutettua, samoin tietyt tekniset erikoisosaajat. Sen sijaan se perusjääkäri, no, vähemmän. Suomessa suurin osa nuorten miesten paremmasta puoliskosta käy intin, ja sen jälkeen voi olla helppo hakeutua vaikka vuodeksi KV-tehtäviin, jossa Suomen reserviläiset pärjää erinomaisesti. On aivan toisen tason ratkaisu värväytyä suoritustason hommiin pysyvänä ammattina varsin vaatimattomalla palkalla. Nykyisellään rekrytointivalttina aliupseerin tehtäviin kuulemma on, että sitä ihan perusäksiisiä ei ole niin paljon, ja ennen kaikkea hommaa on tullut nähtyä jo intissä, josta on voinut saada kipinän. Valitettava fakta on, että palkka-armeijoihin hakeutuu turhan paljon miehistöä jotka a) ei pääse muuallekaan tai b) ammentaa oppinsa videopeleistä. Tämän harhakuvitelman asevelvollisuusaika karsii tehokkaasti.
Lisäksi reservi pienenisi tässä mallissa aivan radikaalisti. Ruotsin virallinen tavoite on 50.000 hengen sodanajan vahvuus, johon siis siihenkään ei päästä tällä rekrytointivauhdilla. Tuo joukko soveltuu lähinnä virka-aputehtäviin ja KV-operaatioihin. Jälleen kerran: jos halutaan puolustaa Suomea, niin tarvitaan joko riittävän reservin tuottava asevelvollisuusarmeija tai turvallisuusjärjestelyt on hankittava liittoutumalla. Mainittakoon, että toisin kuin aiemmin on vihjattu, Keski- Euroopan maista kaikki eivät suinkaan ole asevelvollisuudesta luopuneet. Asevelvollisuus on voimassa Sveitsissä ja Itävallassa. Jätetään kotitehtäväksi miettiä mikä erottaa näitä maita naapureistaan ja yhdistää Suomeen.
Tai ainahan on se kolmas vaihtoehto, säädetään eduskunnassa laki, että hyökkäys Suomeen on kielletty…
”Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Ortodoksijuutalaiset naiset on vapautettu palveluksesta, eikä uskonnollisen vakaumuksen tarkistamisessa olla kauhean tiukkoja. Myös ortodoksijuutalaiset miehet voivat välttää palveluksen menemällä opiskelijoiksi yeshivaan (sillä saa lykkäyksen, josta tulee käytännössä vapautus), ja ei-juutalaisille ryhmille on vielä omat sääntönsä. Käytännössä tasa-arvo saa väistyä järjenkäytön tieltä.”
Eivät kai asiat juuri koskaan kauhean yksinkertaisia ole, eikä se ollut se keskeinen asia, josta puhuin. Mielestäni on oleellista, että kansalaiskeskustelumme on kuitenkin realistista, ja jos yleisen hyvän nimissä sukupuolen perusteella joudutaan osaa kansasta pakottamaan valintaan armeijasta, sivarista, joko fyysisten tai psyykkisten ongelmien teeskentelystä (siis silloin, kun ne eivät ole aitoja) tai vankilatuomiosta, niin silloin mielestäni se asia kuuluu sanoa niin. Silloin yhteiskuntamme täytyy ottaa vastuu siitä, että tämänlaisia olemme. Ei kukaan tai mikään ole täydellinen, mutta olisi terveempää, että olisimme realistisia. En ole itse kovin innokas NATO-fani; en näe sitä jenginä, johon olisi hyvä liittyä, ja kuten aikaisemmin olen sanonut, ei minulla ole mitään älyttömän hyviä, nopeita tai halpoja ratkaisuja ongelmaan. Näyttää kuitenkin jokseenkin selvältä, että yhteiskuntana olemme niin kauan valmiita teeskentelemään, että suuri isänmaallinen enemmistömme haluaa telttailla valtion piikkiin, kunnes joku ehdottaa, että mitä jos annettaisiin sitten sen häviävän pienen kourallisen, joka hommasta ei tykkää, tehdä jotain muuta. Hehän voisivat vaikka tehdä sitä samaa, mitä kaikki ne naiset, jotka eivät koskaan synnytä, jos tämä hyvin erikoinen vertaus otetaan käyttöön. Silloin argumentit muuttuvat nopeammin, kun motiivit Irakin sotaan. Yht’äkkiä maamme puolustus ja itsenäisyys olisi uhattuna muutaman ‘tykin ruoan’ puuttuessa. Kyseessä on enemmän kuin yksi kaksinaismoralismi, ja siksi avoimempi kansalaiskeskustelu olisi tervetullutta.
Mikko Kapanen: Vapaaehtoisuus ei ole ihan niin yksinkertainen asia kuin miltä sinusta tuntuu. On eri asia mennä armeijaan, jonne on kaikkien “pakko” mennä, kuin valita asepalvelus vapaaehtoisesti: pakollisessa armeijassa voi olettaa asetovereiden olevan normaaleja ihmisiä, mutta vapaaehtoisessa armeijassa muut ovat vapaaehtoisia, eikä kyseessä ole sama joukko.
Enpä usko, että menisin armeijaan, jossa asetoverit olisivat vapaaehtoisena sen valinneet. Ihan jo siksi, että on mielestäni vähän outoa haluta niihin hommiin vapaaehtoisesti.
Pointtini taisi jäädä hämäräksi, eli yritetään uudelleen:
Yleisen asevelvollisuuden vuoksi sotilaallinen maanpuolustus tulee tutuksi monille, jotka eivät koskaan olisi menneet vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Sotilaallisten taitojen ja tietojen harjoittaminen vaikuttaa myös maanpuolustusta koskeviin asenteisiin. Tässä ja vain tässä tarkoituksessa toin esille omat kokemukseni: 11 kk + kertausharjoitukset tekivät minusta muutamiksi vuosiksi kenttäkelpoisen sotilaan, mutta vaikutukset asenteisiin jäivät pysyviksi. Näin asevelvollisuuden on uskoakseni ajateltukin toimivan.
Mistral-luokka on vain hyökkäystarkoituksiin kehitettyä aseistusta — ei sovellu Suomen puolustukseen! Paitsi, jos osallistutaan Nato:n “aktiiviseen” puolustukseen.
Sairaalalaiva lienee tyhmä vitsi.
On jo aikakin, lopusta pystyy helposti tiivistämään juuri sen kuukausi-pari pois.
IJ: Nyt en ole näemmä onnistunut kommunikoimaan sinulle viestiäni kovin hyvin. Aloitin edellisen kommenttini sanomalla, että näkemykseni mukaan asiat eivät juuri koskaan ole yksinkertaisia. Tämä pätee myös vapaaehtoisuuteen. En miellä sitä millään tasolla yksinkertaiseksi asiaksi, mutta mielestäni perusteluillasi ei ole mitään tekemistä pakon oikeutuksen kanssa, jos ne siihen olivat tarkoitettu. Edellinen kommenttini myös hiukan sarkastisesti käsitteli arveluni mukaan hyvin epärealistista lähestymistä maanpuolustushalukkuuteen, joka on vallalla Suomessa varmaan aika pitkälti samasta syystä, kun esimerkiksi valtion kirkko; niin se nyt vaan on aina ollut, joten miksi kyseenalaistaa.
Ymmärrän myös pakon käsitteen. Joitakin asioita on pakko tehdä — verot yms. ja mielelläni veroja maksankin, kun niin maksavat muutkin omilla tasoillaan (paitsi niitä kiertävät, mutta se lienee eri asia). Mutta jos sanottaisiin, että valtiomme tarvitsee tietyn määrän rahaa, joten verotamme sen ainoastaan miehiltä tai ainoastaan naisilta, kun siitä tulee sopiva summa, niin mielipiteemme olisivat toiset. Ja painotan nyt edelleen, että en koe miehiä minään uhreina, mutta moraalisesti ainoastaan miehiä koskeva asevelvollisuus on kestämätön. Se, että osa kansalaisista joutuu vankilaan sellaisista näkemyksistä, joista osa kansaa ei joutuisi, kun ei heitä armeijaan/sivariin käsketä, on asia, jota Matti Vanhasen spinmaster ei saisi näyttämään rehdiltä. Se on mielestäni tämän koko aiheen ainut kohtuullisen yksinkertainen asia.
Mielestäni maassamme käytetään tämän asian suhteen hirvittävä määrä energiaa olemassa olevan systeemin selittelyyn kaikilla latteuksilla. Yritämme nähdä tilanteen sille edullisesta kulmasta, mutta se ei itse asiaa muuta. Valitettavasti.
“Hallitusohjelman mukaan maanpuolustuksen menoja alennetaan 200 miljoonaa euroa vuositasolla.”
Palvelin 1970-luvun loppupuolella 11 kuukautta kestävän varusmiespalveluksen aikana viestikomppaniassa radiosähköttäjänä. 3 kuukautta palveltuani suoritin radiosähköttäjän II-luokan tutkinnon ja kantavääpeli totesi tutkinnon suoritettuani, että “minun mielestä viestimies se ja se voisitte lähteä siviilliin vaikka heti. Sillä olette suorittanut 3 kuukaudessa sen, mihin aikaa on varattu 11 kuukautta.”
Eli aivan hyvin voidaan karsia puolustuslaitoksen menoista 75%.
Ode taas kerran oikeassa, kun Santis otettaisiin asutuskäyttöön ja Katajannokalta rakennettaisi kunnon silta Laajasaloon niin siinä lievittäisi Helsingissä mukavasti asumisen hintapaine.
Kyllä euroopan muutkin pääkaupungit pärjää ilman kasarmia viiden kilsan päässä ydinkeskustasta.
Jaahas,
taas tätä pakkomielteistä Santahaminan valloitusvimmaa. Santahaminan luontoarvot eivät Oden hiekkalaatikossa paina pätkääkään, mikä tuntuu olevan yleinen linja. Ydinvoiman ja luonnonkaasujen ristipaineissa sekoilu kiinnostaa enemmän kuin oman kotimaan luonto, jolle voisi tehdä jotain konkreettista viime hallituksen aikana suoritettuun huomattavaan luonnonsuojelun rakenteiden alasajoon ympäristökeskusten hävittämisen myötä.
Onkos Oden tarkoituksena ajaa Vihreän puolueen piiristä kaikki omilla aivoillaan ajattelevat ihmiset, jotka tajuavat yhtään mitään luonnosta ja sen suojelusta? Tuskasta tätä on seurata, kun ikää karttuu.
Mun mielestä kannattais harkita puolueen nimen vaihtoa ellei sitä tarkoitettu pelkästään värisokeille. Santahamina-keskustelu Helsingissä jatkuu vuodesta toiseen samalla tyylillä kuin Vuotos-horinat pohjoisessa. Kuinkahan monta luontoihmistä ja biologia on jo jättänyt puolueen tämmöisten ignoranttien norsunluutornilaukausten johdosta?
Puolustusvoimat on tehnyt tämän maan luonnonsuojelulle enemmän konkreettista hyötyä kuin vihreät tähän saakka ovat piiperöineet ja olisi kyllä irvokasta, jos Santahaminan puolustus pettäisi joku päivä ja “kansa” saisi alueen.
Noh, tiedän, että kaikki Vihreät eivät ajattele kuin Ode, mutta kyllä tän vihreän herneen kaivaminen nenästä joka toinen vuosi alkaa jo ottamaan aivoon — jättäisit sen saaren jo rauhaan ja lakkaisit vahingoittamasta puoluettasi populistisella jankutuksella.
Asiahan on niin että niin kauan kuin puolustusvoimien tehtäväksi on määritelty maan puolustaminen sotilaallista hyökkäystä vastaan, niin nykyisillä määrärahoilla ainoa mahdollisuus on asevelvollisuusarmeija. Jos poliittisella tasolla päätetään että Suomi liittoutuu, tai puolustusvoimien tehtävä on jokin muu kuin maan puolustus, niin sitten asevelvollisuudesta voidaan luopua. Mutta muuten ei. Käytännössä asevelvollisuus on parempi ehkäisevä pelote maahanhyökkäystä vastaan kuin ammattiarmeija, sillä väestö josta suurehko osa on saanut sotilaskoulutuksen on huomattavasti kykenevämpi vastarintaan vaikka tavanomaisissa taisteluissa tulisikin tappio.
Ne argumentit että “muut Euroopan maat eivät tarvitse asevelvollisuutta” ovat kestämättömiä, sillä muut Euroopan maat eivät ole Suomi.
Naurettavaahan tuo on.
Palkka-armeija tai joku järki nyt tähän. 4 kuukauden miehistökoulutus, josta jo nyt on 2 viikkoa “pehmeää laskua” ja toiset 2 vielä totutellaan kasarmin oloihin. Sen jälkeen kuukausi perussotilaskoulutusta, ja muutama kuukausi koulutushaarakoulutusta ja näitten kaikkien taitojen hiomista ja taisteluharjoituksia.
Samalla voidaan pitää vaan asevelvollisuus, mutta se käydään internetissä omatoimisena etäopetuksena kuukauden aikana. Johan säästyy määrärahoja. RK-ammunnat ulkoistetaan ampumaseuroille, jossa ne käydään suorittamassa lähetteen kanssa.
NATO ei myöskään ole tosiaan ratkaisu. Koska se “pääasiallinen maanpuolustuskohta” eli 5. artikla, joka lupaa sodan julistuksen kaikilta jäseniltä yhtä vastaan hyökätessä, ei nykyään ole niinkään mustavalkoinen. Nato voi olla kyllä hyödyksi maanpuolustussunnitelmassa, jos jäsenvaltio olisimme, mutta ei se itsessään ole mikään ratkaisu hurjiin säästötoimiin puolustusvoimissa. Ja jenkkien lentotukialuksia on turha odottaa Suomenlahdelle.
Valikoiva asevelvollisuuskin olisi parempi vaihtoehto, kuin kokonaisvaltainen naurettavilla budjeteilla, missä se ns. “uskottava maanpuolustus” on pelkkä vitsi.
Kolme kommenttia keskusteluun:
1. On kummallista, että asevelvollisuuteen yhdistetään työurien pidentäminen samaan aikaan kun nuorisotyöttömyys on huipussaan Suomessa.
2. Ammattiarmeijaan siirtyminen saattaa helposti johtaa tilanteeseen, jossa työtömälle nuorelle osoitetaan työpaikka armeijasta ja kieltäytyminen johtaa tukien menetykseen.
3. Asevelvollisuus tulisi tasa-arvon takia olla yleinen ja yhtäläinen. Sitähän se ei ole, sillä naiset ja jotkut uskotokuntiin kuuluvat ovat siitä vapautettu. Mitä tulee Israelin asevelvollisuuteen, niin se ei koskaan ole koskenut Isralin kristittyjä eikä muslimeja. Tiettävästi yksi Israelin kristitty on saanut pitkän oikeustaiston jälkeen suorittaa asevelvollisuuden, mutta yksikään muslimi ei vielä ole saanut.
NES
Päivärahaksi pitää välittömästi tänään määrätä suomalainen keskipalkka eli noin 2700 euroa kuukaudessa.
Eiköhän porukat sitten viimein tajua, että nykyinen armeija on samanaikaisesti sekä äärimmäisen kallis että tehoton.
On jo vuosikymmeniä ollut itsestään selvää, että tarvitsemme hyvin varustellun ammattiarmeijan. Kansa kuitenkin edelleen elää edellistä sotaa.
Jos nyt sitten aivan välttämättä haluamme käydä alavireistä sissisotaa nykyisen mallin mukaan ja olemme valmiit esimerkiksi parin miljoonan hengen tappioihin, niin eiköhän jaeta rynnäkkökiväärit ja panokset kaikille kansalaisille jo synnytyslaitoksella. Ja parin viikon ampumiskurssit peruskoulun yhdeksännellä.
Onkohan Soinivaara miettinyt niitä tuloja mitkä jäävät myös saamatta valtiolta kun toteuteteaan palvelusajan lyhentämistä ja varuskuntien lakkauttamista? Varuskunnassa suoraan työskentelevien ihmisten ostovoima pienenee sekä paikkakunnalla olevien anniskeluravintoloiden tulot pienenevät myös mahdollisesti joutuvat lopettamaan kokonaan toiminnan. Valtiolta jää taasen verotulot saamatta.
Aika lyhytjänteistä ajattelutapaa tämä valtiontoimen säästötoimet pitää sisällään. Hyvänä lisäesimerkkinä VR:n yksityistäminen.
Vesa, oletko keksinyt ikiliikkujan? Valtion rahojen käyttö tulee kokonaan veroina takaisin?
En osaa ottaa mitään kantaa asevelvollisuus vs. ammattiarmeija ‑keskusteluun, mutta esitän ensin mainittuun liittyen villin ehdotuksen:
Jaksotetaan tuo 4kk koulutus 2 x 2kk, ajoitetaan se koulujen kesäloma-aikaan ja tarjotaan tätä ensisijaisena vaihtoehtona kaikille asevelvollisille. Lisäksi hyväksytään suoritettu asevelvollisuus opiskeluun liittyväksi työkokemukseksi opintoalasta riippumatta. Pidemmät aliupseerikurssit ja tekniset erikoiskoulutukset muutetaan täysin vapaaehtoisiksi ja hoidetaan niihin riittävä osallistujamäärä porkkanoilla (kunnon päiväraha perusjakson jälkeen + paremmat hyvitykset opiskeluun).
Tämä pakottaisi painottamaan koulutuksen ns. perusjuttuihin ja teknisiin asioihin (selviytyminen ulkoilmassa, ryhmässä toimiminen, aseiden käsittely ym). Toisaalta lyhyillä koulutusjaksoilla ei ehkä olisi nykyisen kaltaista mahdollisuutta porukan henkiseen yhtenäistämiseen ja “tottelevaisuuskoulutukseen”, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on että se olisi pelkästään positiivinen asia. Jos armeijan koulutuksen pohjimmainen tarkoitus on kuitenkin valmentaa porukkaa ns. tosipaikan varalle, niin ehkä voitaisiin luottaa siihen että tosipaikan tullen motivaatio omien puolesta tekemiseen löytyy vaikkei siihen armeijassa olisikaan ehdollistettu.
Pienenä ongelmana olisi ehkä talviajan kokemuksen jääminen kokonaan pois, mutta tätä voitaisiin paikata talvella hiihtolomaviikoilla asevelvollisille järjestettävillä “selviytymisleireillä”.
Tämä malli ratkaisisi nykyisen käytännön tasa-arvo-ongelmankin suurelta osin ja toisena merkittävänä etuna olisi tietysti poikien nopeampi siirtyminen työelämään.
Mielestäni asevelvollisuuteen perustuva massa-armeija on varautumista edelliseen sotaan. Nykyaikaiset uhat ovat jotain aivan muuta, kuten nimim Maltilla hyvin yllä esitti. Aluepuolutusksen ja sissisodan haikailijat voivat mennä tutustumismatkalle Irakini tai Afganistaniin.
Lisäksi kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun perusteella nykymuotoinen asevelvollisuus pitäisi lakkauttaa.
Mutta onko 4kk asepalvelus kompromissi joka ei sovi mihinkään? Syrjivä ja tehoton asevelvollisuus on edelleen voimassa, mutta toimintakykyinen reservi menetetään?
Jos asevelvollisuutta karsitaan puolustusmäärärahoja tulisi nostaa eikä laskea, kun kansalaisia vapautuu tuottavaan työhön.
Yleisessä keskustelussa Santahaminaa pidetään jonkinlaisena reliikkinä, jolla ei oikeastaan ole mitään kummempaa virkaa kuin pönöttää Helsingin edustalla murtamassa aaltoja ja turvaamassa liito-oravien ja jäkälän olemassaoloa.
Helsingin puolustamiseen tarvitaan paljon kaupunkitaistelijoita, jotka käytännössä ovat paseilla ja pakettiautoilla liikkuvaa, raskaasti aseistettua jalkaväkeä. Pakujen ja rynkkyjen lisäksi näiden varusmiesten täytyy lisäksi saada koulutusta sotimiseen kaupunkiympäristössä. Nurmiporan koulutuksen kannalta metsä on metsä on metsä, mutta asfalttisoturia on turha juoksuttaa Utin rantakallioilla tai Vekarajärven kuusimetsässä, jos pitäis oppia vyöryttämään kerrostaloja.
“Santicasta” löytyy infra sekä Uudenmaan pusikoiden että Kampin metroaseman puolustajien koulutukseen. Sijainti myös mahdollistaa harjoittelun ihan niillä oikeilla toiminta-alueilla, mitä sitten puolustettaisiin.
Todellisuudessa armeijan säästöissä ratkaistaan onko Suomella imavoimia ja laivastoa.
Jos Suomi liittyisi Natoon, ilmavoimia voitaisiin pienentää kolmanneksella ja laivastoa myös hieman.
Ilmavoimien Hornetien käyttöaika loppuu noin 15 vuoden kuluttua ja niiden seuraajien hankinta käynnistyy seuraavan hallituksen aikana.
Kummatkin tarvitsevat paitsi kallista kalustoa myös paljon kantahenkilökuntaa toimintaansa.
Laivaston ainoat Itämeren ulkopuolella liikkumaan pystyvät alukset Pohjanmaa ja Hämeenmaa ovat elinkaarensa lopussa.
Rajavartiostolle tuskin tulee lisää reusrsseja, joten kannattaa muistaa, että Ilmavoimat huolehtivat ilma-alueen valvonnasta ja Laivasto puolestaan on iso osa ölyntorjuntakapasiteettia.
Käsitääkseni rahat Ilmavoimille ja Laivastolle löytyvät aikanaan, joten säästöhin jää aika vähän mahdollisuuksia.
Parin viikon lyhennys palveluajoissa on fiksua järkevöittämistä. Keuruun varuskunta lopetettaneen ja Suojelukoulu siirtynee Niinisaloon, jota taas tarvitaan Etelä-Suomen harjoitusalueena.
Mutta — ihmiset, joita aikaanaan tarvitaan siviilissäkin — lääkärit, hammaslääkärit, sairaanhoitajat ja näiden alojen opiskelijat sekä huippuurheilijat… eikö juuri heille riittäisi se neljä kuukautta Lahdessa?
Joksenkin kaikissa opiskelupaikoissa opinnot nykyään voi aloittaa myös tammikuussa.
Siksi kannattaa myös muistaa, että poikien ja miesten syrjäytyminen se vasta tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Syrjäytyvät pojat vapautetaan nytkin intistä.
Vesa:
Ei VR:ää kukaan ole yksityistämässä. Sen sijaan kilpailu on avautunut kotimaan tavaraliikenteessä sekä muuhun EU:hun suuntautuvassa kansainvälisessä junaliikenteessä. HSL:llä on myös oikeus tilata alueensa lähiliikenne keneltä haluaa. Kaikki tämä johtuu suoraan tai epäsuoraan EU:n vaatimuksista.
Ja vielä lisähuomautuksena, että VR-Yhtymä Oy ei omista Suomen rataverkkoa, vaan sen tekee liikennevirasto.
Olisi aika mielenkiintoista kuulla miten “säästettäisiin” siirtymällä ammattiarmeijaan. Kun katselee ammattiarmeijaa pitävien maiden sotilasmenoja, niin sellaista kuvaa ei kyllä tule.
Nämä puheet “edelliseen sotaan varautumisesta” taas kuvastavat asiantuntemattomuutta. Millainenhan sitten on se uhkakuva mihin ammattiarmeija olisi vastaus?
Mielestäni on hyvä jos peruskoulutusta lyhennetään. Ehkä tulevaisuudessa saamme sveitsiläistyylisen kansalliskaartin, ja sitten ammattisotilaat erikseen.
Olisi myös kiva tietää onko Santiksella oikeasti strategista merkitystä? Luulisi että sillat on helppo tuhota, joskin sinne varmaan pääsee myös tunnelissa.
Kuten Mikael sanoi, Santahaminaa tarvitaan Helsingin puolustajien kouluttamiseen. Jos koulutus tapahtuu muualla, kustannukset nousevat (eli kustannussäästöt eivät toteudu). Sitä paitsi laatu heikkenee myös.
Santahamina on todellakin aika turha paikka puolustusvoimille. Siisti paikka henkilökunnalle asua kyllä. Mutta jokainen varusmiespalvelun jotenkin läpäissyt tietää, että maanpuolustus Suomessa perustuu reservin käyttöön. Varuskunnat ovat lähinnä koulutusorganisaatioita ja jossain määrin kokeneimmat vanhemmat varusmiesikäluokat muodostavat kaaderin kanssa ns. suojajoukkoja. Se tilanne, että syttyy konflikti aseellisesti vieraan valtion kanssa on epätodennäköinen nykyaikana. Varsinkin kun tiedetään, että sotilastiedustelu on Suomessa korkealla tasolla. Yllätyshyökkäys voisi olla mahdollinen, mutta silloin Santahaminan ja Helsingin peli on jo menetetty massiivisessa ilma- tai ohjusiskussa.
Erilaisia valmiusportaita on useita ja varmaan jostain toiseksi alimmasta lähtien varuskunnat tyhjennetään ja joukot sijoitetaan ennalta määrättyihin asemiin. Näin tapahtui ns. hälytyksessä 2 kertaa varusmiespalveluni aikana ja kolmanella kerralla kasarmilla oltiin vain odottamassa hälytysvarustuksessa. Kun taas edetään uhan kanssa, niin aletaan määrätä reserviläisiä palvelukseen ja siihenkin menee päiviä, jos ei viikkoja. Muutaman kymmenen tai sadankin kilometrin etäisyys ei ole matka eikä mikään puolustautumistilanteissa ja varuskunnan läheisyys takaamassa Helsingin puolustusta on aika säälittävää. Jos asialla oikeasti olisi merkitystä, niin olisiko Hyrylän varuskunta lopetettu? Kaikki koulutus mitä annetaan Santahaminassa tai Suomenlinnassa, voidaan antaa aivan hyvin jossain Vihdin metsissä raivatulla aukiolla jonne rakennetaan kasarmi ja harjoitusmaalikaupunki. Perustelu kaupunkitaistelukoulutukseenkin ontuu, koska moni mies muuttaa muualle ja laitetaan SA-kokoonpanossa aivan eri joukko-osastoon koulutuksesta riippuen. Tällaisia älynväläytyksiä kuului mm. omana varusmiesaikani “miksi sisämaan kaveri on laivastossa” tai “miten sä olet joutunut Hämeestä rannikkotykistöön”.
En tiedä Osmo, oletko ollut maanpuolustuskurssilla, mutta kuulemani mukaan, siellä käyneet ovat monin verroin viisaampia Suomen varuskuntajärjestelmästä ja puolustuksesta koska kysyminen ei ole kielletty.
Hih! Sainpas kirjoitettua viestin joka juuttui sensuuriin.
Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että asevelvollisuusarmeija ei enää ole ajan tarpeiden mukainen. Hallitus siis tällä alueella otta askeleita oikeaan suuntaan.
Antti, ilman Hornetteja, ohjusvenelaivueita ja it-ohjuksia ei Helsinkiäkään puolusteta. 😉 Lopullisesti onnistumisen ratkaisee kuitenkin aina jalkaväkitaistelija. Niitä kaupunkialueella taistelevia jalkaväkimiehiä koulutetaan Santahaminassa. Tästä on olemassa ihan sotateoreettisia mallejakin, joilla asian voi osoittaa.
Varuskunta voi periaatteessa sijaita muuallakin kuin Santahaminassa. Sen tulee kuitenkin sijaita niin, että Helsingissä voidaan käydä harjoittelemassa järkevin kustannuksin. Käytännössä vastaavan infran rakentaminen esimerkiksi Sipooseen ei ole taloudellisesti mahdollista, joten ehkä lopetamme jälleen haihattelun. 😀
Ajatella. Jos Jumala ei olisi luonut Santahaminaa, Helsinki olisi täysin puolustuskyvytön.
Siis älkää nyt viitsikö. Ei Helsingin puolustaminen ole kiinni siitä, että sotilaat koulutetaan Santahaminassa. Kun asiasta keskusteltiin jokin vuosi sitten, eräs eläkkeelle siirtynyt kenraali lähetti minulle sähköpostin, jossa hän huomautti, ettei sodan ajan yksiköitä voisi mitenkään koota Santahaminassa, valmiiksi motissa kahden sillan takana ja muutenkin kuin tarjottimella.
Täällä Katajanokalla aina silloin tällöin näkee näitä kaupunkisotaa harjoittelevia. Ei niillä kaikilla ole Santahaminan tunnuksia. Sotilaita voi tuoda sotaharjoituksiin Helsinkiin ihan siinä, missä heitä voi kuljettaa tykistöleirille Lappiin.
Helsinkiä ympäröivät aiemmin linnoitussaaret, mutta sittemmin koko rannikkotykistö on aselajina ajettu alas. Nykyajan uhkakuviin suurimittainen maihinnousu Suomeen ei oikein sovi — ja jos sellainen tehtäisiin, ne linnakkeet kyllä tiedettäisiin ja pommitettaisiin sitä ennen maan tasalle. Realistisesti armeijan todennäköisin käyttötarve kohdistuu kyllä suomalaisiin — perunannostoapuna, suuronnettomuustilanteessa tai jos vielä huonommin käy, estämässä anarkistien tai vallankumouksellisten häiriökäyttäytymistä, kun poliisin voimat eivät enää riitä.
“Syrjäytyvät pojat vapautetaan nytkin intistä.”
Aikaisemmin näin ei tehty.Vielä 70-luvulla kaikki pyritiin pitämään joukon jatkeena, vain aivan täydet latva‑B:t pistettiin siviiliin .
Varttihullut saivat palvella normaalisti.
“Neljässä kuukaudessa ei nimittäin ehdi millään kouluttaa sellaisia taistelijoita, jotka kykenisivät toimimaan sodan ajan joukkona sodan ajan tilanteessa.”
Enpä usko, että armeijassa mitään erityistä opitaan.
Sain aikoinani sissikoulutuksen Sodankylässä, lähinnä se oli eloonjäämisoppia vaikeissa luonnonolosuhteissa.Maanataina lähdettiin metsään aj perjantaian takaisin .
Mutta eipä sitä taitoa enää tarvita sodankäyntiin, siviilitaitona se on ollut mukava lisä osaamiseen.
Venäjän armeija on saman ongelman edessä kuin Suomenkin armeija eli joukkoja supistetaan,koska ikäluokat pienenevät ja raha ei riitä . Venäjän armeija on supistunut 3 miljoonasta jo n 800000.
Tosin suurin osa on ns töpinän joukkoja eli taitelukelpoisia joukkoja on enää 200000–300000 ja nykyaikaisesti varustettuja ehkä 50000.
Esim panssarivaunuja on virallisesti n 20000, mutta käyntiin saadaan alle 10000 ja nekin ovat vanhentuneita
Ei sillä joukolla suurta sotaa käydä.
Reserviläisetkin ovat lähinnä miinanpolkuun kelpaavia
Oliko se niin, että Suomessa pn reserviä yli kaksi kertaa se mitä muissa Pohjoismaissa yhteensä. Oliskohan jo aika vähentää. Saatais työuriakin vähän pidennettyä. Minulla meni vuosi noihin hommiin ja ylenin upseeriksi, mutta jäestäpäin ajatellen nolottaa nuo sotaleikin. Olisi vaikka mieluummin hoitanut vanhuksia tuon ajan.
Aika jänskää, toiset haluaa säilyttää Santiksen että saaressa säilyneet luontotyypit (säännöllisesti tallatut hiekkakentät yms) pysyisivät ennallaan, toisten mukaan saari on ainoa mahdollinen paikka kouluttaa taistelijoita kaupunkiympäristöön.
Onko muilla pohjoismailla yhteistä rajaa suurvallan kanssa yhtä paljon kuin Suomella?
OS: “Jos Jumala ei olisi luonut Santahaminaa, Helsinki olisi täysin puolustuskyvytön.”
Kuten kirjallisuudesta tiedämme, on Jumala paitsi kaikkivaltias myös kaukaa viisas ja on paitsi polttanut jatkosodan alla sopivasti metsää Pohjois-Karjalasta luodakseen paloaukion (hämmästyttävän monelta Suomen kolkalta kootulle) KK-komppanialle, myös luonut täydellisen saaren Helsingin puolustamiseen:)
Mikäli Santahamina olisi jääkauden aikana jauhautunut tomuksi, olisi tsaari perustanut varuskunnan vaikkapa Lauttasaareen, joka nyt olisi samassa asemassa. Rannikolla olevien maihinnousun uhkaamien keskusten yhteyteen nyt vain on rakennettu puolustusta. Ei se Kronstadtkaan nyt ihan satunnaisgeneraattorilla linnakkeen paikaksi ole valittu.
Totta kai kaupunkisotaan sinänsä voidaan muuallakin kouluttaa. Rahaa siinä kyllä palaa, kun rakennetaan kaikki uudelleen ja lisäksi kuljetaan aina harjoituksiin Helsinkiin. Saarella on myös MPKK, jolle on rakennettu melko lailla infraa, ja joka tarvitsee tietyt varuskunnalliset toiminnot. Jälleen, tietysti kaikki voidaan siirtää kunhan rakennetaan samat järjestelyt uudelleen, mutta kun kuulemma pitäisi säästää. Tässä mallissa armeijan käyttömenot kasvaa ja valmius puolustaa tärkeintä kohdetta heikkenee.
Ja ettei nyt jollekin jää väärää kuvaa, niin ei se Hevossalmen sillan katkaiseminen todellakaan pysäytä Helsingin puolustusta. Ihan sillä tasolla ei varautumissuunnittelu ole. Ja olennaista on siis se, että valmiutta kohotettaessa ei tarvitse heti laittaa Paseja Senaatintorille, mitä pitäisi tehdä jos tullaan Vekaranjärveltä. Jotenkin uskoisin että melkoinen osa poliittista kenttää huutaisi tuossa tapauksessa naama punaisena provokaatiota, vaikka se olisi sotilaallisesti ainoa tapa varmistaa riittävän voiman keskittäminen yhteiskunnan ydintoimintojen suojaksi.
Kannattaa muistaa, että toisessa vaakakupissa on tuon maan arvo kaupunkimaana, noin puoli miljardia euroa.
Tsaari ei perustanut Santahaminan varuskuntaa torjumaan brittilaivaston hyökkäystä. Siihen tarkoitukseen oli Suomenlinna. Santahaminan varuskunnan tarkoituksena oli pitää Helsingin työväestö kurissa.
Ei mitään palkka-armeijaa eikä mitään valikoivaa, vaan täysin vapaasti valittava asepalvelus. Pituus olisi valtaosalle 2kk, joka riittäisi täydellisesti kunhan kaikki turha karsittaisiin pois. Osallistujia saataisiin erinäisin etuuksin. Yksi vaihtoehto voisi olla maanpuolustusvero, jota ei asepalveluksen suorittaneiden ja kertausharjoituksissa käyvien tarvitsisi maksaa.
Armeijan ei ole mikään järki olla kuntokoulu, koska armeijan metodein ei hyvää kuntoa saavuteta. Eikä kunnonkohotus ole myöskään armeijan tehtävä, vaan sotataidon opettaminen.
Eli turhat kuntoilut ja marssit voitaisiin laittaa minimiin. Tämä säästäisi huomattavasti aikaa siihen tärkeimpään eli ampumiseen ja muuhun hyökkäysharjoitteluun. Siinä lähimetsässäkin voi hyvin harjoitella hyökkäystä leikkipanoksilla, ei tarvitse mennä 20km päähän. Tuossa matkassa menee nimittäin koko päivä hukkaan ja harjoittelu tapahtuu silloin väsyneenä (=tehottomasti).
Tällä vapaaehtoisella asepalveluksella ei olisi mitään tekemistä palkka-armeijan kanssa, vaan olisi täysin nykyiseen järjestelmään verrattavissa. Mitä nyt säästettäisiin järjetön kasa rahaa, aikaa ja ihmisillä ei olisi niin orjuutettu olo.
Kuulostaa liian monimutkaiselta, että sen voisi säästöjen tahdittamassa ilmapiirissä mahdolliselta. Sitten kun siitä puilla kuorrutetusta hiekkasaaresta olisi raavittu ampumajätteet ja muut myrkyt pois niin epäilen ettei sitä puolta miljardia mielellään lähdettäisi sijoittamaan uusiin kasarmeihin ja harjoitusalueisiin, niitä on jo vanhojakin Suomenmaa väärällään.
Ehkä voisimme perustaa Otaniemen itäiselle vastineelle ja samalla ottaa Sipoon mukaan hienoon metropolitoimintaan.
Rakennetaan Aalto-Sotaopisto Sipoon rannikolle. Rikotaan aiempia muotteja, kutsutaan mukaan Parolan peltipojat ja vekaran mekanisoltut, jonkin joutomaan saataneen pitämään tykkimiehet jännityksessä. Pidetään arkkitehtikilpailut kampuksille ja harjoitusrakennuksille.
Maanpuolustuskoulutuksen keskittäminen yhteen paikkaan toisi suuria säästöjä ja varmistaisi tulosten tasalaatuisuuden. Koko ikäluokka yhteen pöytään torstaina hernarokalle! Vanhojen tilojen myymisestä kuitattavalla rahalla rakennetaan koko Euroopan kadehtima keskittymä suomalaista osaamista, missä eri aselajien ja koulutusasteiden sotaopiskelijat pääsisivät kohtaamaan ja innovoimaan, usein on pelonsekaisella uteliailuudella mietitty soppatykistön ja tulenjohdon kehittämiä etäruokailusovelluksia. Aalto-sotaopisto alkaisi kerätä huimia ulkopuolisia investointeja että homma lähtisi kunnolla käyntiin.
Säästöjäkin tulisi:
Sotilaspoliiseja kuitenki koulutettaisiin huomattavasti vähemmän, koska aktiivisesti nostettavien porttien lukumäärä romahtaisi.
Yleisestikin voi kysyä, että muuttuuko maanpuolustus vähämerkityksellisemmäksi yhtenäiskulttuuriin perustuvien kansallisvaltioiden hävitessä. Minusta kyllä.
KÄytännön johtopäätös: maanpuolustuksesta voidaan karsia.
Eikös Kaartin pataljoona alkujaan äkseerannut Kampin aukioilla? Hyvä kun edes Santikseen asti uskalsivat siirtyä ja jättää suurruhtinaskunnan pääkaupungin sotilaalliseksi tyhjiöksi.
Nopean iskun joukot jätettiin Mechelininkadulle, mutta nyt siitäkin on luovuttu.
Itäväylällä varusmiesten rekkaletkat ovat tuttu näky. Miksiköhän ajetaan poispäin jos Santahaminassa on kaikki tarpeellinen. Santahaminan kantahenkilökunnaltakin olen kuullut pitkien matkojen haittaavan.
Rakennetaan johonkin pääkaupunkiseudun läheisyyteen uusi sotilasalue. Matkat taajamaan ei pitäisi olla mahdottomat. Santahaminan saamisesta asuinkäyttöön aiheutuvilla yhteiskunnallisilla taloudellisilla hyödyillä saisi varmaan rakenettua kokonaisen oikean pienen tekokaupungin harjoituskäyttöön . Maailmalla on erinäisiä harjoitusalueita , jotka ovat moninkertaisesti urbaanimpia kuin mitään mitä on Santahaminassa. Kaikki olisi tietysti hahmoteltu suomalaisten taajamien mukaan.
Keppiä ja porkkanaa käytettävä Santahaminan saamisessa 2000 luvulle.
Kun näitä kommentteja lukee, tulee tunne, että monen mielestä Helsingin turvallisuus oli parhaimmillaan ennen 26.01.1956.
Palautetaan Porkkala, niin ei tarvitse täällä inttää…
Jos Suomea ei enemmistön mielestä kannata puolustaa, niin mitäs siinä, luovutetaan maa suosiosta naapurille.
Aika paljon on “asiantuntijamielipiteitä” ihmisillä, jotka eivät ole tutustuneet puolustusvoimiin muuten, kuin amerikkalaisten sotaelokuvien kautta.
Keskustelu velloo edelleen asevelvollisuuden pakon ja erilaisten varuskuntaratkaisujen ympärillä. On toki hyvä, että omasta, yhteisestä puolustusratkaisusta keskustellaan, mutta tuppaa unohtumaan se seikka, että me rahoitamme ja ylläpidämme järjestelmää, jonka tulisi olla mahdollisimman tehokas, mahdollisimman halvalla.
Mitä on sitten tehokkuus? Tehokkuus on sitä, että puolustus on uskottava. Se on puolustusvoimien todellinen määrittävä tekijä. Sen on oltava uskottava, jotta ulkopolitiikka voi pitää työkalupakissaan yhtä kv-politiikan tärkeää korttia. Se on viesti yhteiskunnan järjestyksestä ja kyvystä huolehtia itsestään.
On jotenkin rujoa, että kansalaiset, joilla ei ole kompetenssia arvioida suorituskyvyn osa-alueita, lähtevät arvioimaan puolustuskyvyn rakenteita. He kommentoivat varuskuntaverkostoa ja sitä mitä Santahaminassa pitäisi olla tai ei, ymmärtämättä, mihin varuskuntia käytetään.
Entä palvelusaika? Jos minä kommentoin, että kyllä lääkärien koulutukseen riittää hyvin 3 vuotta. Eikös siinä ajassa ehdi opetella pistämään appelsiiniin neulalla? Kuinkahan moni ottaisi vakavasti? Kuinka moni näistä mielipideautomaateista pohtii panssarijoukkueen koulutussuunnitelmaa tai sen kykyä käyttää miljoonalaitteitaan? Mihin siis perustuu Osmon heittelyt neljästä kuukaudesta? Hassua, että haluamme heikentää yhteistä, verorahoilla rahoitettua organisaatiota, jolla on yhteisesti määritetyt tehtävät. Haluammeko väkisin heikentää esim. terveydenhuoltojärjestelmää tai koululaitosta?
Osmon ajattelua leimaa vahva liberalismi. Valitettavasti vain liberalismi ei ole se paras ajatusmalli kollektiivisten toimien ylläpitämiseen. Kantilainen henki leijuu Osmon yllä ja hieno ajatus siinä takana onkin. Sitä vaan ei pidä sekoittaa niihin asioihin, joissa tarvitaan yhteishenkeä ja joskus ikävääkin velvollisuutta osallistua. Kaivakaa Hegelinne takaisin esiin.
Paljon on kanssa asiantuntijamielipiteitä ihmisiltä , jotka ovat suorittaneet varusmiespalveluksen ainakin tällä vuosituhanella. Jokaiselle on esim. kehittynyt mielipide tämänkaltaiselta varusmieskoulutuksesta. En kyllä vuoden verran palvelleita pidä myöskään minkäänlaisina sotilasasiantuntijoina. Jos ajattelee vain Santahaminaa itsessään niin siellä ei oikein siltä näkökohdalta tapahdu mitään mitä ei voisi tehdä jossain muualla. Ehkä jopa paremmin.
Tulisi sitten pvoimien perustella miksi Santahamina on sijaintinsa tai muun syyn takia korvaamaton tämän maan puolustukselle.
Mitä jos ulkoisten valtojen uhka tapahtuisi kuukaudessa? Uusi saapumiserä Santahaminassa? Onko Helsinki nyt täysin vailla puolustusta? Ei ainakaan voi oletta , että Santahaminan varusmiehet ovat ratkaisevassa asemassa.
Tai klassinen argumentti jos Santahaminan ja sotilassaarten luontoa mennään pilaamaan ja massat päästetään valloille tekemään tuhojaan. Tarkoittaako tämä , että vain harvoille ja valituille sisäpiiriläisillä on oikeus nauttia kyseisistä alueista. Kunhan ei ikävät massat mene alueelle. Vai onko sitten kritiikkinä tulevan rakentamisen laatu ja mahdollisten uusien asukkaiden tule omalle pihalle.Kyseiset alueet ovat luonnoltaan kauniita ja historiallisesti arvokkaita , ja ihan joka tapauksessa tämä tullaan ottamaan huomioon. Mutta on yksinkertaisesti väärin odottaa maan suurimman taajaman sisältä mitään aarnimetsiä. Kylläpä Santahamina herättää monessa maanpuolustushenkeä ja luonnonrakkautta.
Olen kokoajan odottanut, milloin joku dorka oikeasti pääsee kritiikissään sille tasolle, että ehdottaa maanpuolustuksen yksityistämistä ja taloudellisesti halvimmalle tarjoajalle — kukahan se mahtaa olla? Otetaan vielä puomi pois, että pelastajat saapuvat mahdollisimman nopeasti. Tommi Kangasmaa kiteyttää asiantuntemuksen konkreettisuuden hyvin tuossa yllä. Silloin, kun asiantuntemuksesta on kyse, ei demokratia tule sotkea liikaa päätöksiin. Georgian tapahtumat ovat hyvä esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun asevoimien uskottavuus ei riitä ja poliitikoilta karkaa mopo samanaikaisesti — kallis virhe monella tapaa. Puolustusvoimia pitäisi muutenkin tukea tässä maassa enemmän — ne ovat sentään pitäneet tolkkunsa silloin, kun muu maa ja poliitikot ovat sekoilleet itäisen naapurin kanssa.
Kyllä Tommi minä koen olevan aika hyvä asiantuntija siinä kuinka tehokkaaksi koin minulle annetun opetuksen kun pari vuotta sitten intissä olin. Ihan oman kokemukseni ja muiden armeijan vasta käyneiden kommenttien perusteella osaan varmasti sanoa kenraaleja paremmin, että ajassa on todella paljon löysää. Minulla lienee kuitenkin parempi kosketuspinta ikäisiini ihmisiin.
Oppilaiden palautteen mukaan kaikkea tulisi kehittää, koska oppimaanhan sinne asepalvelukseenkin tullaan. Kaikki muu kuin sotataitojen kehittäminen on toissijaista.
Asepalveluksessa oli niin paljon turhaa, että se vei kiinnostuksen pois oikeastakin tekemisestä. Voin sanoa, että luentomaiset teoriaopinnot ehkä jopa siviiliympäristössä ja muutama käytännön kokeilu armeijaoloissa olisi varmasti ollut huomattavasti tehokkaampaa oppimisen kannalta.
Onhan se erilaista, mutta haluaisin kuulla ne perusteet, joiden mukaan tuo uusi tapa ei olisi tehokkaampi. Eihän siinä saa juurikaan kyykyttää ketään, ei voi olla tehokasta?
Asepalvelukseen ei tulla vain oppimaan. Asevelvolliset ovat se armeija, jokz ensisijaisesti puolustaa sitä. Siksi on viimeiset 65 vuotta odoteltu.
Migul kysyi: “Tarkoittaako tämä , että vain harvoille ja valituille sisäpiiriläisillä on oikeus nauttia kyseisistä alueista.”
Heh-heh, klassinen natsikortti aiheen tiimoilta — kyllä Santahaminaan pääsee nauttimaan luonnosta, jos haluaa. Tässä onkin kyse tehokkaasta rakentamisesta ja siinä vaiheessa, kun se alkaa niin vapaan liikkumisen kultahammasrannikolla voi unohtaa. Luonnonarvojen huomioonottaminen tässä skenaariossa on vitsi.
Santahamina lähisaarineen on eniten uhanalaisia perhoslajeja elättävä alue Helsingissä — yksi tärkeimmistä syiistä on sen koko ja tiettyjen biotooppien, kuten hietikkoalueiden koko. Suomalaisten arvostuksen puute avomaiden monimuotoista luontoa kohtaan on puutteellinen ja sivistyksen puute on Ruotsiin verrattuna kirkuva. Ruotsissa hoidetaan suurempaa aluetta kuin meillä on jäljellä! En usko, että kaupunkirakentamisen alueella suojellaan avomaiden biotooppeja, kuten hietikoita, ketoja ja niittyjä.
Se nyt on vain niin, että PV:n alueet ovat lähes ainoita alueita, missä ihmisten liikkumista voidaan tehokkaasti rajoittaa ja koituu lähes aina luonnon hyväksi, koska osalle eliöistä ihmisten läsnäolo on hazardia. Luonnon kannalta porttikielto avittaa juuri niitä eliöitä, jotka eniten kärsivät massojen liikkeistä. Se, että PV on luopunut saarista näinkin suuressa mittakaavassa jo nyt on suuri tappio alueen luonnolle ja heijastuu suuresti myös ympäröiville alueille.
Eniten Santahaminan keissin keskustelussa harmittaa tiettyjen tahojen ymmärtämättömyys siitä, että tuossa saaressa on todellakin jotain niin ainutlaatuista, että se tulisi jättää rauhaan. Se, että homma toimii alueen nykykäytännöllä monikäyttöisesti on nähtävissä minusta selvää säästöä. Esim. monet uhanalaiset lajit hyötyvät dynaamisesti pienistä tulipaloista, kranaatinkuopista ja muusta mellastuksesta, jota vastaavat luonnontapahtumat (jokien meanderointi, metsäpalot) siviilialueilla minimoidaan.
PV ja yhteiskunnan toimintoja yleensä tulisi suunnitella niin, että niissä voitaisiin kustannustehokkaasti yhdistää myös uhanalaisten lajien suojelu ja säästää paljon — hyvä esimerkki on pujonviljelyn ja niittotarpeen lisääminen multaamalla tienvarsia sen sijaan, että ne jätettäisiin hiekalle. Vihreiden ohjelmassa on paljon kauniita sanoja ja asiaa siitä, mitä luonnon hyväksi ja biodiversiteetin hyväksi tulisi tehdä. Santahamina on hyvä esimerkki alueesta, jonka luonteen ymmärtäminen on suuresti herättänyt ihmisiä ymmärtämään niitä luonnonarvoja, joita lähiympäristössämme piilee. On irvokasta takamehtien miehiä kohtaan tuhota arvokasta luontoa keskellä Helsinkiä ja sitten mennä taas neuvomaan jengiä Kehä III ulkopuolelle. Arvokasta luonto pitää suojella sen paikasta riippumatta ei tässä missään Hollannissa asuta…
Tommmi:
Kukaan poliitikko ei varmasti ehdoin tahdoin halua heikentää armeijaa siinä, missä terveydenhuolto- tai koululaitostakaan. Ensinnäkin noiden kaikkien kohdalla on kyse rahasta. Kun raha on tiukilla, on usein pakko säästää. Kun näin tehdään, ei ole kyse siitä, että “haluttaisiin” heikentää, vaan tehdään vain priorisointia käytettävissä olevien rahojen käytön suhteen. Toiseksi toisin kuin noissa kahdessa muussa, niitä ei pyöritetä pakkotyöllä. Jos opettajat ja lääkärit olisivat samanlaisia pakkotyöläisiä kuin varusmiehet, niin varmasti käytäisiin keskustelua heidänkin palveluaikojen lyhentämisestä.
Sinällään vertauksesi on hyvä. Niissä pyöritetään “kollektiivisia toimia” ilman, että ketään pakotetaan yhtään mihinkään. Ja homma toimii ihan hyvin. Toki työntekijöitä ei voi kohdella kuin pakkotyöläisiä, vaan heille on pakko maksaa käypää palkkaa. Ja juuri tähän pitäisi armeijankin kohdalla mennä. Minusta 4kk:n palvelus on juuri askel tähän suuntaan.
Asevelvollisuusarmeijalla on juuri paljon tukea sen porukan keskuudessa, jotka eivät ole tutustuneet puolustusvoimiin. Sitä kannattavat myös ne, jotka ovat jo pakkotyönsä tehneet (suuri osa miehistä) tai eivät sitä edes joudu tekemään (naiset). Asevelvollisuutta kannatetaan historiallisena reliikkinä. Siksi sitä ei voi kertarysäyksellä poistaa. Kun palvelusaika hivutetaan 4:än kuukauteen, vähitellen kaikki viimeisetkin jäärät tajuavat, ettei touhussa ole mitään järkeä ja homma muutetaan täysin vapaaehtoisuuden pohjalta toimivaksi, aivan kuten koulutuksen ja terveydenhoidonkin pyöritys.
Tuossa edellä on ihmetelty miksi Sanathaminaa ei saisi kaavoittaa muun kaupunkirakenteen osaksi. Perusteluna vaikkapa se, että puolustusvoimat ei välttämättä aluetta tarvitse.
Ainakin minulla ja ehkä monella muullakin yksi syy toppuutella innokkaimpia on yleinen varovaisuusperiaate. On kovin helppo tuhota vuodessa sellaista mitä ei voi sadoissakaan vuosissa rakentaa takaisin. Poliitikassa ja talouselämässä on aina sellaisia mielipiteitä, joiden mukaan keskuspuisto pitää rakentaa, vanhat joutavat rakennukset voi purkaa kantakaupungista modernimpien elementtitalojen tieltä, puutarhakaupunginosissa on liikaa puutarhaa, Töölönlahden voi täyttää lisätilan saamiseksi, Vuotos pitää rakentaa koska ennusteet sanovat että energiaa tarvitaan ensi vuonna lisää jne.
Uuttakin tarvitaan, mutta rajoittamaton mellastus ja voi olla vahingoksi. Tämän hetken ja yhden muodissa ja enemmistönä olevan näkökulman arvot eivät välttämättä ole ikuisia. Joskus purkutyöt voivat kaduttaakin (aika useinkin). Yritän suhtautua asioihin niin, että harkinta-aika pitäisi suhteuttaa päätöksen aiheuttamien muutosten pitkäikäisyyteen. Vaikutuksiltaan tuhannen vuoden päähän ulottuvista päätöksistä pitäisi olla konsensus kymmenen vuoden ajan ennen kuin lopullinen päätös muutoksesta tehdään.
Jaakko Kullberg toi hyvin esille alueen luontoarvoihin liittyvää problematiikkaa (nykyisellä Santahaminalla on toki muitakin arvoja). Voi tutkailla montakohan luonnontilaista tai muuten jyräämättä jäänyttä vastaavaa Etelä-Suomen rannikkoaluetta meillä on. Lapissa on suhteellisesti paljon luonnonsuojelualueita. Kai vihreiden politiikka on lisätä suojelua myös etelssä. Espoossa on Nuuksio. Onko mahdotonta ajatella, että myös Helsinki osallistuisi talkoisiin. Vai onko kaupungin kasvattamisen ja tiivistämisen tarve niin pakottava, että Santahaminan luonto- ja muut arvot on pakko uhrata. Valitettavasti kaupungin retkeilyalueeksi tai luontoa kunnioittavaksi lähiöksi muuttuminen ei ole luonnon kannalta sama asia kuin luonnontilainen tai puolustusvoimien käytössä oleva alue.
Santahamina ei ole täysin luonnontilainen kohde, eivätkä sen kulttuuriarvot täysin tuhoutuisi, vaikka sinne jotain uutta tulisikin. Mutta toisaalta on selvää, että jos kaikki tuollaiset viimeiset ihmisen jyräykseltä välttyneet ja omia ainutkertaisia luontoarvoja sisältävät kohteet kaikki yksi kerrallaan valjastetaan tehotalouden alttarille ja ihmisen tarpeisiin, menetämme joka kerta peruuttamattomasti joitain arvoja, joita on vakea saada takaisin. Luontoarvoja Santahaminassa on, mutta toisaalta — mitäpä me muutamasta perhosesta. Ihmisen vaikutus on nykyään jo niin kattava, että erityisesti kohteita (usein luonnon hehkireikiä), jotka eivät vielä ole tuon tehokäytön piirissä pitää erityisesti varjella.
Ehkä se periaate on jo yleisesrti hyväksytty, että Helsinki on ensisijassa tiivis ihmisyhteisön asuinpaikka, ja se voi kattaa jatkuvasti lähiympäristöään uudella asfaltilla. Mutta ei tuon tarvitse tarkoittaa sitä, ettei alueella voisi myös säilyttä joitain kohteita tuollaisen totaalisen käyttönoton ulkopuolella silloin kun järkeviä syitä on. Maata riittää kyllä muissakin ilmansuunnissa. Ei uudisrakennuskohteiden tarvitse välttämättä olla aina Helsingin kaupungin rajojen sisällä. Tai ehkä Helsingille pitää lohkoa uusia alueita lähikunnista jos sen rakennusvimmaa on niin suuri, että muuten arvokohteet kärsivät.
Tiettyä jarruttelua siis tarvtaan, jottei aina kulloinkin vallassa oleva poppoo pistä lihoiksi niitä kohteita joita se ei itse (juuri tällä minuutilla) erityisesti arvosta.
Yleinen harha on juuri se, että puolustusjärjestelmää arvioidaan oman varusmiespalveluksen kautta. Se sama, kuin arvioisi Suomen koulujärjestelmää oman ala-asteen opettajan kautta.
Varusmiespalvelus on monelle suorastaan traumaattinen repäisy yksilökeskeisestä maailmasta kollektiiviin. Ensimmäinen yö on masentava kokemus. Harva yksilö sisäistää koulutuksen tarkoituksen tai luonteen. Yhteiskunnan antamaa tehtävää mukaellen puolustusvoimien ensimmäinen tehtävä on ajatella järjestelmän tehokkuutta ja toimivuutta. Siitähän veronmaksajat haluavat maksaa. Yksilön tarpeita on mahdoton huomioida loputtomiin. Samoin oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus ovat niitä periaatteita, joita on noudatettava silloin, kun kaikista sosiaaliluokista saapuvia ihmisiä sovitetaan yhteen. Sotilaaksi kouluttaminen on se tehtävä, mitä varten ihmiset siellä ovat.
Varusmieskoulutus on myös usein tehotonta. Kysymys on resursseista, turvallisuustekijöistä ja silkasta massasta. Nämä ongelmat näkyvät hienosti pienoiskoossa urheilujoukkueissa, joissa yksi valmentaja seisottaa kymmentä lasta jonossa ja yksi tekee. Kerrotaan tämä sadalla ja saadaan se odotuksen ja turhautumisen määrä. Kun nyt vaan ei ole yksilövalmennusta kranaatinheitinmiehelle. Jos olisi, olisi palvelusaikakin kaksi kuukautta.
Johtajaksi ei kasva kuudessa, eikä edes kahdessatoista kuukaudessa. Mutta jokainen päivä sitä harjoiteltaessa on kotiin päin. Vaikka täällä on kommentoitu, että johtajakoulutuksesta ei ollut minulle mitään hyötyä, en usko sitä lainkaan. Jo pelkästään se, että joudut joukon eteen avaamaan suusi, kouluttaa siihen tehtävään. Toki, jos yksilö välttämättä haluaa kartella vastuuta ja vetäytyä johtajasta asiantuntijaksi tai riviyksilöksi, ei kokemus kartu kummoisesti.
Varusmieskoulutuksen laadussa on toki myös kysymys kouluttajan ammattitaidosta. Puolustusvoimien kouluttava henkilöstö on pääsääntöisesti 24–30 ‑vuotiaita miehiä. Äijäkulttuuri, kehittyvä itsetunto ja varsin moninaiset sosiaaliset tausta vaikuttavat koulutuksen laatuun. Samoin vaikuttaa koulutettava kohderyhmä, jonka sisällä parikymmpiset epävarmat nuoret korostavat toistensa “pärjäämistä” ja usein kovia arvoja. Tiedostavat ihmiset eivät kestä tätä kulttuurimuutosta ympärillään ja turhautuvat. Sotilaskoultus kun on yksinkertaista “hands on” ‑tekemistä. Akateemisuus on siitä kaukana. (Vaikkakin yhteiskuntatieteilijät saisivat siitä loputtomasti akateemista innoitusta).
Asevelvollisuusarmeija antaa niille paljon, jotka kykenevät sijoittamaan itsensä oikealla tavalla siihen totaaliseen elämänmuutokseen, joka heille tapahtuu ja masentaa ne, jotka haluavat eristäytyä siitä ja suhtautuvat siihen torjuvasti. En kuitenkaan puolla sitä, että vain valikoidut ja motivoituneet otetaan mukaan. Se tekee monelle sellaiselle hyvää, jotka eristäytyvät omaan sosiaaliluokkaansa tai niille, jotka kokevat arroganttia älyllistä ylemmyyttä muita ihmisiä kohtaan. (Kuka tuntee piston sydämessään?)
” Migul kysyi: “Tarkoittaako tämä , että vain harvoille ja valituille sisäpiiriläisillä on oikeus nauttia kyseisistä alueista.”
Heh-heh, klassinen natsikortti aiheen tiimoilta – kyllä Santahaminaan pääsee nauttimaan luonnosta, jos haluaa. Tässä onkin kyse tehokkaasta rakentamisesta ja siinä vaiheessa, kun se alkaa niin vapaan liikkumisen kultahammasrannikolla voi unohtaa. Luonnonarvojen huomioonottaminen tässä skenaariossa on vitsi. ”
Maassa on jotain pahasti vialla jos luonnonsuojelu on korvaamattomasti kiinni sotilassaaressa. Kaupungille tuo käyttö on katastrofi.
Kaikesta leikataan, jotta yksityiset liikemiehet ja suursijoittajat saisivat mahdollisimman suuren voiton. Jos vasemmistoliikkeet voittavat, leikataan esim. maanpuolustuksesta. Mikäli oikeisto niin esim. sosiaali&terveys palveluista. Trendi on kuitenkin liberalisoida taloutta elikä tuhota hyvinvointia.
Pidän parempana maanpuolustuksesta leikkaamista, koska yksityistä omaisuutta ei kuulukaan puolustaa kansan armeijalla. Henkilön joka ei omista aariakaan maata tai muuta kiinteää omaisuutta Suomessa, olisi typerä puolustaessaan meidän mammonaamme, joilla on. Ellei sitten hyvinvointiyhteiskunta olisi niin hyvä, ettei vastaavaa löytyisi helposti muualta, kuten ainakin vielä 80-luvulla oli.
Osmo Soininvaara kirjoitti 23.6.2011 kello 8:19
Nopean iskun joukot jätettiin Mechelininkadulle, mutta nyt siitäkin on luovuttu.
Eikä olisi ikinä pitänyt luopua. Santahamina ei nykyisin nimittäin sovi minkään sotilaallisen taistelumuodon koulutuspaikaksi, johtuen infrastruktuurin nopeasta muutoksesta varuskuntasaaren välittömässä läheisyydessä. Luultavammin ei edes Pohjois-Koreassa suvaittaisi Suomen pv. n nykyisen kaltaista toimintaa aivan kaupunkiasutuksen vieressä. En tiedä miksi kukaan muu ei kirjoita tästä pv. n vakavasta ihmisoikeuksia loukkaavasta toiminnasta tällä Helsingissä, jota huumorimielessä metropoliksi kutsutaan. Tuntuu kuin media olisi pv. n propagandakoneiston talutusnuorassa, koska niin vähän kyseinen Santahaminan nykymuotoinen ammuntatoiminta on saanut julkisuutta tänä päivänä. Tässä joka tapauksessa hieman faktaa tässä blogissa asioiville henkilöille, kuin myös Osmolle.
Nimittäin Santahaminan raskasase-ampumaradan aivan välittömässä läheisyydessä on huomattavan paljon asukkaita, kouluja ja päiväkoteja. Meren ympäröimän Santahaminan ammuntojen äänet ovat merkittävästi häiritseviä laajalla alueella. Ammuntojen äänet kantautuvat tietyissä olosuhteissa häiritsevinä esimerkiksi Helsingin Arabian rantaan, Herttoniemeen, Kivikkoon, Kulosaareen, Marjaniemeen, Mellunkylään, Puotilaan, Vuosaareen jne. (välimatka yli 10 km). Jopa kaukana Sipoossa ( välimatka yli 15 km ) on selvästi kuultavissa Apilas sinkojen ja raskas sinkojen infernaalinen jyly. ”Esteettömässä tilassa merialueella hiljainenkin ääni kantaa oikeissa olosuhteissa hyvin kauas”. Lähde: Probarösund ”Suojellaan Inkoo-Raaseporin saaristoa”
Kun verrataan Kaartin Jääkärirykmentin laukausmääräarvioita 2010/1998, voidaan todeta raskaiden sinkojen ja kranaatin- heittimien laukausmäärien kaksinkertaistuneen ja kevyen kertasingon laukausmäärien olevan lähes 30-kertaisia (Uudenmaan ELY-keskuksen laskelma). Mielenkiintoista on, että samasta asiasta saa aivan toisenlaisen laskelman aikaiseksi Puolustusvoimat, he ilmoittavat laukausten lisääntyneen ”vain” yksitoista (11) kertaa aikaisemmasta. Riippumatta siitä, kumpi tulos on lähempänä todellisuutta on selvää, että molemmissa tapauksissa ammuntojen määrä ja niiden aiheuttamien haittojen raju kasvaminen on todellisuutta. Voidaan katsoa, että Puolustusvoimien omassa vastineessa myönnetään heidän aiheuttamien meluhaittojen merkittävä kasvu. Myös pv. n prikaatikenraali Juha-Pekka Liikalan MTV3.n haastattelussa hän myöntää ammuntojen haittojen olevan sellainen, että Santahaminan ulkopuolisilla alueilla ammuntojen vaikutuksesta voi asukkaiden seiniltä taulut pudota lattialle. Tällaisen toiminnan laillisuuden voi helposti kyseenalaistaa.
Santahaminan ampumaradalla tapahtuva pistooli‑, kivääri- ja haulikkoammunta aiheuttaa merkittävää haittaa Santahaminan lähistöllä asuville ihmisille. Esimerkiksi Santahaminan haulikkoradalla laukausmäärä on lähes nelinkertaistunut vuodesta 2001. Usein näissä ammunnoissa ei ole kyse millään tavalla maanpuolustukseen liittyvästä toiminnasta. Santahaminasta on nykyisellään muodostunut puolustusvoimien toimintaan kuulumattoman ammunnan vahva keskittymä.
Puolustusvoimat on sallinut Santahaminassa ammunnat muun muassa Kaartin Jääkärirykmentille, Hämeenlinnan Panssariprikaatille, Utin Jääkärirykmentille (Kouvola), Etelä-Suomen Sotilasläänin esikunnalle ja sen alaisille aluetoimistoille, Maanpuolustuskorkeakoululle, Pääesikunnalle, Uudenmaan Prikaatille (Tammisaari), Merisotakoululle Suomenlahden meripuolustusalueelle, NBG Fincoy:lle, useille viranomaisille kuten poliisille, tullille, rajavartiolaitokselle ja Tukesille. Lisäksi reserviläis- ja vapaaehtoistoimijoille kuten Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK, Helsingin varuskunnan ampujat HVA, Helsingin maanpuolustuspiiri, Helsingin reserviupseeripiiri, Suomen metsästysyhdistys, Helsingin sotilaspoliisikilta, Kaartin Jääkärirykmentin Kilta, Santahaminan erämiehet ry, Helsingin rauhanturvaajat ry, Suomenlinnan eränkävijät ry ja Suomenlinnan rannikkorykmentin erämiehet ry.
Puolustusvoimat ovat sallineet Santahaminan käytön myös puolueiden tukijoiden vaalitilaisuuksissa. Iltalehti kertoi 6.4.2011, että Kokoomus saunotti vaalirahoittajia Santahaminassa, ”Viime vaalien kohurahoittajia viihdytettiin Santahaminassa saunomisen ja pistooliammunnan merkeissä.”. Tämä tapahtuma jo sellaisenaan osoittaa, että Santahaminan nykyinen toiminta ja sen aiheuttamat haitat eivät perustu maanpuolustukseen.
Eikö edellämainitsemat faktat kerro hyvin pv. n nykyisestä tavalliseen siviiliväestöön kohdistuvasta suojelu- ja turvaamishalusta. Mikäli nykyinen maanpuolustustahto osoitetaan edellämainitsemallani tavalla voidaan se hyvin kyseenalaistaa ja osoittaa sen palvelevan Suomessa vain hyvin suppeaa kansanosaa, toisin sanoen meidän poliittista eliittiä, korkeimpia virkamiehiä, sekä — upseeristoa ja niin sanottua erittäin vaurasta siviili-eliittiä.
Tommi:
Juuri asevelvollisuus aiheuttaa sen, että armeijalla ei ole tarvetta ajatella järjestelmän tehokkuutta. Ne varusmiehet ovat sille ilmaista työvoimaa. Jos sen pitäisi maksaa niistä markkinahintainen korvaus, aivan kuten kaikki muutkin julkiset instituutit maksavat työntekijöistään, sillä olisi enemmän halua tehostaa touhua.
Ongelmana on siis se, että vaikka armeijalle varusmiehet ovat ilmaisia, niin sitä ne eivät ole yhteiskunnalle eivätkä etenkään niille ihmisille itselleen. Yhteiskunta menettää verotuloja työurien lyhenemisen vuoksi ja luonnollisesti yksilöt samoin ja tämän päälle yksilöt joutuvat vielä tekemään sellaista, jota eivät muuten vapaaehtoisesti tekisi (tai jos tekisivät, niin on vielä suurempi syy siirtyä vapaaehtoiseen armeijaan).
Asevelvollisuusarmeija on historiallinen reliikki, jolla ei ole mitään tekoa liberaalissa tasa-arvoisessa oikeusvaltiossa. Sen voisi korvata peruskoulun yhdeksännen luokan jälkeen suoritettavalla kuukauden parin yhteiskuntapalveluksella, joka koskisi kaikkia sukupuoleen ja terveydentilaan katsomatta. Siellä voisi opettaa jotain yleistaitoja, joista saattaisi maanpuolustuksessa tai muussa kriisitilanteessa olla hyötyä. Nykyaikaisilla teknisillä aseilla sotimisen voisi sen sijaan hyvällä jättää siihen vapaaehtoisesti haluaville ja antaa heille sitten pidemmän ja tehokkaamman koulutuksen ja maksaa tästä yhteiskunnan hyväksi tehtävästä palveluksesta kunnon palkan.
Minua aina on huvittanut, kun esitetään gallup-kyselyjä siitä, miten maanpuolustushenkisiä ihmiset ovat ja suuri enemmistö on sitten niiiin maanpuolustushenkistä, mutta silti ei saada aikaiseksi sitä, että niille, jotka sen maanpuolustuksen oikeasti joutuvat tuottamaan (=varusmiehet) maksettaisiin touhusta kunnon korvaus. Ihmisten maanpuolustushenkisyys on siis sitä, että he ovat valmiita pakottamaan muita tekemään uhrauksia maan hyväksi, eivätkä ole valmiita tästä viime kädessä oman hengen vaaralle alttiiksi panemisesta edes maksamaan normaalia palkkaa.
Aivan, siitä juuri on kyse. Tapettiin ensin mammutit, ei osata elää 200 suden kanssa ja paheksutaan tiikerien kuolemista sukupuuttoon ja tossa kilsan päässä tehdään älyllisesti samaa paskaa. Väännetään nyt rautakangesta. Suomi on niin ruvella, että jopa muutaman millin eläimillä om hommat perseellään. Monilla suuremmilla on asiat ovat jo siirtyneet korkeampiin sfääreihin. Kaupungille katastrofi vai? Suomen luonnolle olisi irvokasta kyllä parempi, että jokin ydinvoimala jysähtäisi, jolloin pitkään ja hyvään elämään tottuneet ihmiset karkaavat kohti horisonttia ja luonto jatkaa sitten siitä. Hupaisaa kyllä, vilkaiskaapa vaikka Tshernobyliä. Kaupunki on ihmisen luomus, eloton rakennelma. Yhtä hyvin voisit täyttää merta maalla ja syyttää vesimassaa rajoittamisesta. Toisaalta tyhjää lääniä piisaa 1000 km pohjoiseen — siinäpä vaikea yhtälö. Helppohan se on sosialisoida muitten omaa.
Tuomas
Henkilön joka ei omista aariakaan maata tai muuta kiinteää omaisuutta Suomessa, olisi typerä puolustaessaan meidän mammonaamme, joilla on.
Jep ja nettoveronmaksaja on typerä äänestäessään puolueita, jotka holvaavat rahaa niille jotka eivät tee mitään vaan ainostaan kuluttavat yhteiskunnan varoja. Ellei verotus ole jo niin matalaa, ettei muualla ole alhaisempaa.
Eiks niin?
Oho, kylläpä Saarelma sai aikaiseksi hyvän kirjoituksen.
Suomessa valitettavasti ajatuksia näiden perinteisten ratkaisujen suhteen muutetaan äärimmäisen hitaasti.
Oletan itsekseni, että nykyisten 40–50 ‑vuotiaiden porukka on jo henkisesti valmiita muutoksiin. Johtajuus vain puuttuu.
Sotiminen on joukkuelaji.
Ajatellaampa kolmea jalkapallojoukkuetta.
Ensimmäinen on harjoitellut asiaa kirjoja lukemalla ja luennoilla istumalla. Onhan kyseessä älyllisesti erittäin yksinkertainen laji. Opiskelun lopuksi pelataan yksi viikonloppu hidastetulla vauhdilla antaen pelaajille aikaa muistella mitä oppikirjoissa sanottiin. Selvää ja yksinkertaista. Mitä tätä harjoittelemaan tätä enempää.
Toinen joukkue harjoittelee neljä kuukautta opiskellen alkeista kohti joukkuetoimintaa. Käytännön väliin teoriaa ja etenemistä teknisistä yksilöharjoituksista kohti joukkueen yhteispeliä.
Kolmas joukkue harjoittelee puolesta vuodesta vuoteen samoilla periaatteilla kuin toinen joukkue. Rivipelaajille ja vaihtopenkkiläisille riittää puoli vuotta, kapteeni, maalivahdit ja keskeiset hyökkääjät kouluttautuvat vuoden.
Mikähän joukkue voittaisi ja mikä tulisi hännille.
Kuinka kävisi, jos joukkueille annettaisiin aseet kouraan ja käskettäisiin käydä ryöstämässä lippu vastapuolueen metsäkukkulalta.
Ei jääkärijoukkueen toiminta sen monimutkaisempaa ole, pitäisi vain osata tositilanteessa hallita palloa ja toimia tiiminä. Lisänä urheiluun toki taistelukentän ja luonnon hankalat olosuhteet sekä joukkueen tappiot haavoittuneina ja kaatuneina.
Uskottava puolustuskin aukeaa samalla. Ei kukaan suhtautuisi vakavasti ensimmäiseen joukkueeseen.
Jalkapallokisan voittaisi ihan varmasti ammattilaisjoukkue, johon on valikoitu pelaajiksi vain lahjakkaimmat. Kaikki pelaa ‑joukkueet ovat kovin demokraattisia ja tekevät hyvää nuorisotyötä, mutta eivät pärjää ammattilaisjoukkueille.
On luonnonlaki, että ilmaisresursseja haaskataan. Jos armeija maksaisi koko työvoimastaan markkinahinnan eikä vain skappareista, se käyttäisi sitä tehokkaammin.
Tämän tehostuksen kansantaloudelliset säästöt olisivat eri tutkimusten mukaan satoja miljoonia tai miljardeja. Sisäänotto ainakin alle kymppitonnin, päiväraha niin suureksi, että naisia ja miehiä riittää sen verran ilman pakottamista. Varustus ja koulutus paremmaksi. Mielellään Nato muttei välttämättä.
Osmo on täysin oikeassa. Reserviin perustuva armeija voi valita parhaat pelaajat koko kansakunnasta. Tärkeimmät paikat täytetään ykkösketjun pelaajilla. Ammattiarmeija joutuu tyytymään pöydältä tippuviin muruihin, mikä näkyy kaikissa näkemissäni ammattiarmeijoissa. Tässä komppaan Osmoa.
OS: ”Jalkapallokisan voittaisi ihan varmasti ammattilaisjoukkue, johon on valikoitu pelaajiksi vain lahjakkaimmat. Kaikki pelaa ‑joukkueet ovat kovin demokraattisia ja tekevät hyvää nuorisotyötä, mutta eivät pärjää ammattilaisjoukkueille.”
Niin, koska jalkapallossa on määritetty ulkoiset säännöt, jotka rajaa pelaajamäärän 11:sta. Mutta jos toisella joukkueella on kentällä 11 ammattilaista ja toisella 55 aktiivisesti treenattua amatööriä, niin kumpikohan voittaa?
Vielä kerran, ammattilaisarmeija sopii hyvin malliin, jossa armeija tehtävä on projisoida voimaa kauas merten taa. Tämä voima on aina pienehkö suhteessa yhteiskunnan kokonaisresursseihin, ja siihen kannattaa palkata ammattilaisia. Toistaiseksi Suomessa PV:n ykköstehtävä on puolustaa Suomea. Tähän tehtävään ei yksinkertaisesti riitä pieni ammattiarmeija (ja isoon ammattiarmeijaan meillä ei voi olla varaa). Jos katsotaan, että kotimaan puolustusta ei tarvita, niin asevelvollisuus on ilman muuta lopetettava välittömästi, moraalisesti voidaan katsoa että yhteiskunta vaatii yksilöiltä osallistumista pakolla, jos koko tämän yhteiskunnan olemassaolo on uhattuna, mutta tätä ei voi edellyttää humanitaaristen interventioiden tekoon. Jos taas katsotaan, että kotimaan puolustusta tarvitaan, mutta asevelvollisuudesta luovutaan silti, niin pitäisi kertoa miten se puolustus sitten järjestetään. Tyypillinen vastaus muilla Euroopan mailla on ollut liittoutuminen.
Ja siksi ne Sveitsi ja Itävalta eivät ole asevelvollisuudesta luopuneet, vaikka ei kait kukaan usko että kumpikaan maa on akuutin hyökkäysuhan alla. Maanpuolustusta kun ei voi tehdä fiilispohjalta niin, että kun ei viiteen vuoteen näy uhkaa, niin ajetaan järjestelmä alas.
Tommi, asevelvollisuusarmeija voi tosiaan valita ne lahjakkaimmat, mutta ammattiarmeija voittaa silti, koska se voi kouluttaa ne sotilaansa paremmin. Jos nyt jatketaan urheilusta, niin joku DDR, jossa varmastikaan lahjakkaita ei ollut yhtään enempää kuin muissa samankokoisissa maissa, pärjäsi uskomattoman hyvin olympialaisissa juuri siksi, että treenasi pienestä pitäen tehovalmennuksella urheilijansa. (Ja jos joku sanoo tässä sanan doping, niin sitä tekivät kaikki muutkin, joten se ei yksin tulosta tuottanut).
Ja oleellista on ennen kaikkea se, miten armeija on varaa varustaa. Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa varustaa nykyaikaisilla aseilla kuin maksimissaan jotain 100 000 miestä. Tämän kokoisen reservin kouluttaminen ei vaadi koko miesikäluokan pakottamista varusmiehiksi.
Asevelvollisuusarmeijat sopivat aikakauteen, kun sotilaan ei tarvinnut muuta kuin sitä omaa asettaan ampua ja käskettäessä rynniä eteenpäin. Tällainen sotiminen on nyt historiaa. Nykyaikaisessa sodankäynnissä aseiden tehokkuus on kasvanut niin paljon, että huonosti aseistetulla massa-armeijalla ei tee juuri mitään symmetrisessä sodankäynnissä.
Miten Osmo ajatteli järjestää sen lahjakkaimpien valikoimisen armeijaan: Nykyisin moni tuleva lääkäri, biokemisti, diplomi-insinööri jne. uhraa mielellään vuoden elämästä ja hankkii parikymppisenä rintapieleensä laskuvarjojääkärin siivet tai sukeltajan kypärän, muttei edes harkitsisi ammattiarmeijaa. Väittäisin, että suomessa nuo vähän paremmat joukot ovat niin hyvää ainesta, että muualla maailmassa ei sellaisesta edes haaveilla.
Jos se 11 hengen ammattilaisjoukkue varusteltaisiin huippuluokan pallotykeillä ja torjuntavälineistöillä, se voittaisi 55 amatöörin heikosti varustetun ja vähän koulutetun joukkueen mennen tullen.
Jos armeija joutuisi maksamaan täyden markkinahinnan myös työvoimasta, sitä käytettäisiin vähemmän ja pääomapanosta, varustelua kasvatettaisiin.
Nyt armeija omii muulta taloudelta liikaa työvoimaa (ja nekin, jotka sinne sopivat huonosti) ja liian vähän pääomaa.
Asiaa on kokeiltu käytännössä Bush viisaamman aikana. Vastakkain oli pieni Yhdysvaltain ammattiarmeija ja lukumääräisesti paljon suurempi Irakin asevelvollisuusarmeija. Kyllä Yhdysvaltain armeijakin kärsi tappioita, mutta ne johtuivat pääosin “ystävällisestä tulesta”.
Ensin jalkapallo ja nyt Persianlahden sota — onko tästä ketjusta tulossa huonojen vertausten hautausmaa?
Arveletko Osmo, että irakilainen ammattiarmeija olisi pärjännyt liittouman joukoille paremmin tuossa aavikkomyrskytaistossa? Jos tuolla mittapuulla mitataan, niin hyvin harvan valtion resursseilla kannattaa ylläpitää minkäänlaista armeijaa. Otteluun kun taisi osallistua esim. noin puolet USAF:n taistelukoneista jne.
Irakilaiset olivat kuin tarjottimella aavikolla. Suuri osa joukoista ei ollut kovinkaan innostunutta taistelemaan. Vertaapa tilannetta Afganistaniin niin huomaat kuinka hauskaa on miehittää itsepäistä kansaa, vaikka osa jengistä on tänään liittouman “puolella.” Suomen taktiikkahan on se, että vihollinen tietää etukäteen saavansa mittavia tappioita ja puoli valtakuntaa on valmis aseistautumaan hampaisiin asti — sotien pahin rintama nurisee kotona ja kattoo telkkarista ja netistä tunarointeja.
Olemme olemassa siksi, että hintalapussa oli loppujen lopuksi liian monta nollaa ja saatiin sitkeydestä ja taktiikasta respektiä, vaikka osa “reaalipoliitikoista” teki höperyydessään parhaansa, että homma jää perseelleen alkuunsa.
Täytyy sanoa, että se käsitys, mikä minulla on poliitikkojen ulkopolitiikan ja reaalimaailman käsityskyvystä silloin ja tänään ei rohkaise minua uskomaan, että tällä hetkellä asiat olisivat ns. hallussa. Suomi tuntuu olevan kiinnostuneenpi hankkiutumaan kaikkien meille kuulumattomien ongelmien keskelle. Johonkin helkkarin turvallisuusneuvostoon, missä ei ole juuri mitään voitettavaa. Sen sijaan, että olisi perillä, mitä edes naapurimaissa tapahtuu. Poikkeuksia tietysti löytyy, mutta välillä tämä maa tuntuu olevan joidenkin ihme amatöörien käsissä, eks eduskuntaan vois järkätä edes jonkinlaisia pääsykokeita, että edes halliuksesta saatais osa pelleistä veks tai varatkaa edes sille Aku Ankalle paikka sieltä.
Puolustusvoimien toiminnassa on epäilemättä kehitettävää, mutta tällainen poliittinen heittely ja soopa ei vie asiaa mitenkään eteenpäin. Kriitikoille, kun heittää hintalapun ammattiarmeijan tarvike- ja miehistökustannuksista, niin nikottelu alkaa. Ok, kaverit tulee sit EU:sta auttaan, kun ovat ensin pari viikkoa neuvotelleet keskenään et kuka ekaks ja sättineet hyökkääjää ankarasti, kuten Kansainliiton aikaan.
“Varusmieskoulutus on myös usein tehotonta. Kysymys on resursseista, turvallisuustekijöistä ja silkasta massasta. Nämä ongelmat näkyvät hienosti pienoiskoossa urheilujoukkueissa, joissa yksi valmentaja seisottaa kymmentä lasta jonossa ja yksi tekee. Kerrotaan tämä sadalla ja saadaan se odotuksen ja turhautumisen määrä. Kun nyt vaan ei ole yksilövalmennusta kranaatinheitinmiehelle. Jos olisi, olisi palvelusaikakin kaksi kuukautta.”
Eikö siis olisi järkevämpää, että opettelemassa olisi sopiva määrä ihmisiä kerrallaan ja loput odottelisivat vuoroaan mieluummin siviilissä kuin siellä kasarmin jonossa?
“Asevelvollisuusarmeija antaa niille paljon, jotka kykenevät sijoittamaan itsensä oikealla tavalla siihen totaaliseen elämänmuutokseen, joka heille tapahtuu ja masentaa ne, jotka haluavat eristäytyä siitä ja suhtautuvat siihen torjuvasti.”
Mitä se antaa heille? Mielestäni se maanpuolustustaito on ainoa asia, jonka opettaminen merkitsee, koska sitä varten kyseinen laitos on. Kaikki muut opetukset ovat ohi aiheen ja näin ollen ajanhukkaa.
En voi käsittää miksi ihmeessä armeijan pitää ottaa päämääräkseen nuorten kunnon parantaminen ja pyrkiä siihen aikaavievillä marsseilla.
Jos liikunnasta ymmärtää edes jotain, tajuaa ettei mikään puolen vuoden pakkomarssitus ole missään määrin kestävää kunnonkehitystä. Liikunnassa kiinnostus pitää lähteä ihmisestä itsestään, koska vain kunnon ylläpidolla on merkitystä. Ei hetkellisellä kunnon paranemisella saavuteta oikeastaan mitään hyötyjä. Sitäpaitsi pakottaminen usein tekee kynnyksen korkeammaksi ryhtyä omatoimiseen liikkumiseen.
Ei riitä, että intin kuntokoulutus on tehotonta, se on myös vaarallista. Samat painot laitetaan 120 kiloisen ja 60 kiloisen miehen selkään. Sukset laitetaan jalkaan ja hiihdetään reittejä, joissa moni kaatuilee jatkuvasti kovistakin vauhdeista. Moni valittelee selkävaivojaan vielä intin jälkeenkin, eikä ihme.
Kuntosalilla korostetaan sitä, että tehdään hallitut liikkeet painoilla, jotka pystyy hallitsemaan. Intissä tehdään hallitsemattomia liikkeitä hallitsemattomilla painoilla. Tämän tuloksen näkee selkävaivoina ja tyrinä intin jälkeen.
“Yleinen harha on juuri se, että puolustusjärjestelmää arvioidaan oman varusmiespalveluksen kautta. Se sama, kuin arvioisi Suomen koulujärjestelmää oman ala-asteen opettajan kautta.”
Ei oman opettajan kautta, vaan yleisen opetussuunnitelman kautta. Tottakai kouluissa ja varuskunnissa on eroja. Se runko on kuitenkin pitkälti sama jokaisessa paikassa. Kyllä sitä pystyy ihan hyvin arvioimaan oman kokemuksen kautta.
Esimerkiksi jokaiseen varusmiespalvelukseen kuuluu löysää aikaa varsinkin lopussa. Jokaisessa varusmiespalveluksessa on turhan pitkiä marsseja. Jokaisessa varusmiespalveluksessa on turhan paljon leirejä. Jokaisessa varusmiespalveluksessa on tehotonta kuntokoulutusta. Lähes jokainen varusmiespalvelus on liian pitkä.
Pasi:
Kuka sanoo, että vapaaehtoisarmeijan pitäisi olla pysyvä ammattiarmeija sen sijaan, että nojautuisi koulutettuun reserviin ihan niin kuin nykyinenkin?
Jos ongelmana ei ole saada tarpeeksi hyvätasoisia vapaaehtoisia, niin varusmiesten palkkaa ei tarvitse edes nostaa erityisen korkealle, jotta heitä saadaan tarpeeksi riviin ja sitä kautta kustannukset eivät nouse edes erityisen korkealle.
Kaikki hyötyvät:
1. Ne, jotka tykkäävät mennä varusmiespalveluun, voivat sinne edelleen mennä, mutta saavat touhusta parempaa palkkaa kuin nykyisin.
2. Ne, jotka eivät tykkää mennä armeijaan, eivät joudu sinne kärsimään, mutta luonnollisesti maksavat sitten osaltaan niitä vapaaehtoisten palkkoja.
3. Armeija ei joudu raahaamaan koulutuksen läpi huonoiten motivoitunutta ja kaikkeen negatiivisesti suhtautuvaa porukkaa, jolle ei tosi tilanteessa edes riittäisi kunnon nykyaikaista aseistusta. Kun rivissä on vain motivoituneita inttiin vapaaehtoisesti menneitä, koulutus on tehokkaampaa.
4. Muu yhteiskunta menettää nuorten miesten selkänahasta pakolla ilmaiseksi revittävän maanpuolustustyön ja joutuu siihen meneville maksamaan reilua palkkaa, mutta toisaalta sitten kasvattaa veronmaksajien joukkoa sillä osalla miehiä, jotka jättävät intin käymättä.
Jaakko:
Katso todellakin juuri Afganistaniin, kuinka hauskaa on olla sillä sissisotaa käyvällä puolella siviilinä. Nykytilanne ei sitä täysin kerro (koska liittouma ei edes käytä kaikkia likaisia menetelmiä), mutta 1980-luvun neukkumiehitys kylläkin (koska silloin sillä NL:n puolella ei ollut juuri kukaan). Koko maan infra pantiin paskaksi ja siviiliuhreja tuli aivan tolkuttomasti. Toiseen NL:n miehittämään maahan Tshekkoslovakiaan verrattuna Afganistanin kokema sekä materiaalinen että inhimillinen tuho oli aivan toista luokkaa, vaikka he lopulta “voittivatkin”.
Kummassa maassa asuisit vuonna 2011, Tshekin tasavallassa vai Afganistanissa? Toisen maan kansalaiset ryhtyivät sissisotaan, toisen enemmän tai vähemmän alistuivat miehitykseen. Miehittäjä oli molemmilla sama ja siellä vielä johtajanakin sama henkilö (Brezhnev).
Onko joku idiootti todellakin ehdottamassa Suomelle vastaavaan ryhtymistä? Armeijan ensisijainen tehtävä on suojella omaa siviiliväestöä. Tähän Suomessa varustaudutaan kouluttamalla ja aseistamalla armeija symmetrisen sodankäynnin keinoin torjumaan vihollisarmeija. Sissisodasta unelmoivat minun puolestani painua sinne Afganistaniin katsomaan kuinka hienoa on “voittaa” sissisota. Irak 2003:n jälkeen on toinen tutustumiskohde.
Jaakko:
Tarkoitatko nyt sitä asevelvollisuuden kannattajien hellimää olkiukkohintalappua, jossa lähdetään siitä, että varustetaan ja ylläpidetään pysyvä ammattiarmeija peukaloita pyörittelemässä kasarmeilla ilman mitään reserviä?
Mitäpä jos laskisitte hintalapun sille, että koulutetaan vaikkapa 8000 varusmiestä vuosittain vuoden koulutusajalla ja he olisivat sitten reservissä samalla tavoin kuin nykyisetkin reserviläiset, sanotaan keskimäärin vaikkapa 35-vuotiaaksi (osa tippuu pois aiemmin, mutta toisaalta osa pysyy siellä vanhemmaksi)? Tuolla tavoin saisi 120 000 sodan ajan sotilasta, joille ehkä riittäisi tällä hetkellä nykyaikainen aseistus (tai sanotaan 100 000 ja loput on sitten jonkinlaisena hätävarana). Palkkaa heille pitäisi maksaa vaikkapa 2500 euroa kuussa, eli 8000*2500*12 = 240 miljoonaa.
Verorahaa säästyisi siinä, että loput nykyisistä varusmiehiehistä valmistuisi kouluistaan vuotta nuorempina, tekisivät siten vuotta pidemmän työuran ja maksaisivat siltä vuodelta veroja. Samoin nuo varusmiehet maksaisivat tuloveroja palkastaan ja alv:tä kulutuksestaan. Nettokustannus valtiolle olisi siis selvästi tuota pienempi.
Ehkä niille intin käyneille voisi maksaa vielä jotain korvausta reservissä olostakin, sanotaan vaikkapa 1000 euroa vuodessa. Tuosta tulisi 100 miljoonan lasku. Enpä sanoisi, että nuo kaikki yhteen laskettuna nyt mihinkään valtiontaloutta kaataisi.
Ja siis oleellista on se, että jokainen saisi vapaasti valita, meneekö sinne inttiin palkkaa nostamaan vai jääkö nettomaksajan rooliin. Eikö tämä ole aika lailla reilumpi meininki kuin se, että kaikki pakotetaan inttiin tekemään arvokasta maanpuolustustyötä täysin ilman korvausta?
Puhuimme siis yleistä, koko miespuolista ikäluokkaa koskevasta asevelvollisuudesta vastaan valikoiva asevelvollisuus. En tunne Afganistanin kutsuntajärjestelmää, mutta olen ymmärtänyt, ettei Taliban ole onnistunut nostamaan asevelvollisuuttaa lähellekään sataa prosenttia, vaan on joutunut turvautumaan valikoivaan asevelvollisuuteen.
Osmon tässä ja aiemmissakin blogauksissa mainitsemasta Santahaminasta kirjoittaa Kemppinen seuraavaa:
Jos tuo pitää paikkansa, niin Santahaminan saaminen asuinkäyttöön lienee kovin hankalaa. Ensin pitää saada muutkin päättäjät tajuamaan, miten suuri taloudellinen hyöty siitä koituisi, ja sitten vielä pitää riidellä siitä, kelle se hyöty kuuluu.
Jos ei ole selvää kuuluuko Santahamina valtiolle vai kaupungille niin sehän on sitten aivan selvästi yhä Venäjän omistuksessa.
Joo.Palkka-armeijahan on todella passeli uskottavaan maanpuolustukseen. Luullut et tarvitsee uskottava puolustus kuitenkin olla. Palkka-armeijan miesvahvuus piisaa kriisiaikana liikenteen valvontaan. Jos menetetaan uskottava puolustus palkka-armeijan vuoksi,niin miksi sitten vaivautua edes maksamaan koko palkka-armeijasta. Aika kallista pelkkia paraateja varten.