Asiantuntijavalta ja politiikka

Tuo­mas Ranta­nen kir­joit­taa Vihreässä lan­gas­sa seuraavaa:

”Soin­in­vaar­alainen teknokra­tia kut­suu aina eturivi­in asiantun­ti­ju­ut­ta ja tor­juu kansalais­ten osal­lisu­ut­ta ja arvokeskustelua. Se voi joskus aut­taa päätök­sen­teossa, mut­ta poli­ti­ikan perus­tak­si siitä ei ole. Se on myös sen van­han vihrey­den antiteesi”

No jopas jotakin. Tähän asti min­ua onkin syytet­ty huithape­lik­si taivaan­ran­nan­maalaa­jak­si, joka ei osaa ottaa reali­teet­te­ja huomioon.

Kysymys asiantun­te­muk­sen ja poli­ti­ikan suh­teesta on mie­lenki­in­toinen. Asiantun­ti­javal­lan vaarat ovat ilmeiset, mut­ta vaar­al­lisia ovat myös asiantun­tem­at­tomien poli­itikko­jen tekemät huono­laa­tuiset päätökset.

Min­un on vaikea ymmärtää aja­tus­ta, että asiantun­tem­at­to­muus ja ymmärtämät­tömyys olisi poli­itikolle meri­it­ti ja asioiden ymmärtämi­nen poli­it­tista ideoin­tia rajoit­ta­va taak­ka.  Minus­ta asia on päin­vas­toin. Asiantun­tem­at­to­muus johtaa vai­h­toe­hdot­to­muu­teen, kun asiantun­te­mus­ta ei pystytä haastamaan.

Otan kolme esimerkkiä:

Hyvin vai­h­toe­hdo­ton talous­poli­it­ti­nen ajat­telu voit­ti alaa kym­menisen vuot­ta sit­ten juuri sik­si, ettei poli­it­tisil­la muu­tosvoimil­la ollut asiantun­te­mus­ta haas­taa ”talousasiantun­ti­joi­ta”. Kun ei osat­tu väit­tää VM:n vyöry­tyk­selle vas­taan, kun­non demar­itkin saati­in usko­maan, että oikeis­to­laisu­us on ain­oa vas­tu­ulli­nen talous­poli­ti­ikan suun­ta. Vas­taan san­ot­ti­in oikeas­t­aan vain Helsin­gin yliopis­ton kansan­talousti­eteen laitok­sel­la. Siel­lä oli kykyä haas­taa VM:n vai­h­toe­hdo­ton talous­poli­ti­ik­ka. Minä käytän kyl­lä VM:n haas­tamiseen mielu­um­min kansan­talousti­eteen pro­fes­sore­ja kuin Suo­mi 24 keskustelu­pal­stan huutoäänestystä.

Sosi­aalipoli­ti­ikan seka­sotku taas johtuu mielestäni paljolti siitä, että kokon­aisu­ut­ta hah­mot­ta­mat­tomat poli­itikot (lähin­nä kolmikan­tapoli­itikot) ovat päässeet lait­ta­maan tilkkutäkki­in omat tekeleen­sä niin, että kokon­aisu­ud­es­ta on tul­lut toim­i­ma­ton. Kun­non teknokraat­ti­nen ote olisi ollut avuk­si pääsemään niihin päämääri­in, jol­la nämä tilkkutäkin ompeli­jat pyrkivät, mut­ta joi­hin hei­dän kykyn­sä ei ulottunut.

Ener­giapoli­ti­ikan suun­nan muut­ta­mi­nen on todel­la vaikea tehtävä. Siitä ei selvitä huu­ta­mal­la kuorossa isku­lau­sei­ta. Tieteel­liset inno­vaa­tiot ja ”pahat” teknokraat­tiset laskel­mat toimi­vas­ta vai­h­toe­htois­t­en ener­gia­muo­to­jen paletista ovat elin­tärkeitä. On hyväksyt­tävä jopa se, että insinöörit pää­sevät vaikut­ta­maan asi­aan. En aio jät­tää kuun­tele­mas­ta Ris­to Isomäen varoituk­sia vain sik­si, että hän on liian pere­htynyt aiheeseensa.

Ovatko siis poli­it­tiset aja­tushau­to­mot pahas­ta? Niiden tarkoi­tushan on kas­vat­taa asiantun­te­mus­ta ja haas­taa val­lit­se­vat totu­udet vai­h­toe­htoisel­la asiantuntemuksella?

94 vastausta artikkeliin “Asiantuntijavalta ja politiikka”

  1. teknokraat­ti on mie­lenki­in­toinen haukku­masana. Se ker­too käyt­täjästään aika taval­la ja on mil­tei kehu kohteelleen. Tosin se pitää sisäl­lään ajatuk­sen, että asiantun­ti­jat eivät oikeasti ole ihmisiä, heil­lä ei ole sydän­tä, ei intoa eikä poli­it­tisia tavoit­tei­ta. Vain kylmää järkeä ja tietoa. 

    Jotenkin näitä Ranta­sia pitäisi muis­tut­taa siitä, että myös asiantun­ti­jat ovat ihmisiä jot­ka tekevät poli­ti­ikkaa. Jot­ka innos­tu­vat ja välil­lä lan­nis­tu­vat. Hei­dän ain­oa poikkea­va puolen­sa on, että he tun­te­vat jonkin alan parem­min kuin val­taosa meistä muista. Ja sen ei pitäisi kai olla pahe?

  2. Osmo, viime vaalien alla tör­mäsin Paula Risikkoon ja kysyin häneltä, mik­si kokoomus oli torp­paa­mas­sa satakomitean ehdo­tuk­sia. Risikko oli häm­mästyneen oloinen ja sanoi kokoomuk­sen kan­nat­ta­neen satakomitean ajamia uudistuksia. 

    Kysyin:

    - Mik­si vas­tustitte kun­tien toimeen­tu­lon siirtämistä Kelalle? 

    Risikko:

    - Kun ihmi­nen tarvit­see toimeen­tu­lo­tukea, niin hän tarvit­see kokon­ais­val­taista apua, jon­ka ain­oas­taan kun­nan sosi­aal­i­toi­mi pystyy tarjoamaan.

    Kokois­val­tais­es­ta avus­ta en tiedä, mut­ta toimeen­tu­lotuen siirtämi­nen Kelalle olisi ainakin aut­tanut säästämään henkilöstömenoissa.

    ps. Risikon adop­tio­tytär Aino oli hur­maa­va vaalen­punaises­sa Hel­lo Kit­ty! ‑asus­teessaan. Risikko sai hänen avul­laan var­maankin pari tuhat­ta lisä-ääntä.
    Tämä vinkkinä sin­ulle Osmo seu­raavi­in vaalei­hin, jos lisää jälkikasvua suunnittelet =)

  3. Ehdot­tomasti samaa mieltä yliopis­ton kansan­talousti­eteil­i­jöi­den kuulemis­es­ta. Ne jos ketkä ovat käyt­täneet suuren osan ajas­taan tutkien val­tion kokon­aishyö­tyä eikä jonkun pankin tai laitok­sen pärjäämistä.

    Niitä kan­nat­taisi kuun­nel­la myös “kestävyys­va­jeen” ja EU-tukien suh­teen. Vaan eipä ole kuun­nel­tu. Sieltä yleen­sä val­i­taan vain ne miel­lyt­tävim­mät ja omaa ide­olo­giaa nou­dat­ta­vat tutkimus­tu­lok­set ja kannanotot.

  4. Jar­rett Walk­er sum­masi omatkin ajatuk­seni asiantun­ti­javal­las­ta (liikennesuunnittelu)blogissan niin hyvin että vain lainaan:

    …I would love to live in a world where experts are respon­si­ble for how, but not for why. There’s noth­ing wrong with exper­tise that devotes itself to the ques­tion: “What are the best ways to deliv­er the out­comes that you (your coun­try, your city, your neigh­bor­hood) want?” Exper­tise becomes scary only when it starts telling peo­ple what they should want. I try, not always suc­cess­ful­ly, to police that bound­ary in my own work. 

    Experts do have a role in telling peo­ple what things cost, includ­ing costs that are now invis­i­ble to the indi­vid­ual such as the envi­ron­men­tal and for­eign pol­i­cy costs of oil depen­dence. That can sound like telling peo­ple what they should want, but it’s not. It’s help­ing adults accept the con­se­quences of their choic­es — which is pret­ty much what adult­hood means.

    http://www.humantransit.org/2011/05/the-death-of-the-expert.html

    Ja se ongel­ma on nimeno­maan tämä viimeinen koh­ta, eli poli­it­ti­nen keskustelu on usein keskenkasvuista ja sotaa käy­dään fak­toil­la. Esimerkik­si kestävyys­va­je, siinä ei ole mitään vikaa että puolueet on eri mieltä siitä mitä halu­taan tehdä, kuin­ka var­man päälle ottaa, kenen mak­sur­a­sit­tei­ta lisätään, jne. ihan niin kuin äänestäjäkun­takin on asioista eri mieltä. Mut­ta meil­lä kinataan siitä mikä se luku on, kun oikea vas­taus lie­nee että emme tiedä, mut­ta jotain tuol­ta väliltä.

  5. On hyväsyt­tävää se, että toinen tietää asi­as­ta enem­män ja monipuolis­es­ti. Mielu­um­min sitä on kirur­gin leikeltävänö kuin jonkun muun.

    Esim. esitetään, että neu­voa anta­va kansanäänestys ydin­voimas­ta, se on ihan ok, jos vaik­ka vaa­likopis­sa on viisi “neu­traalia” kysymys­tä ener­gia-alas­ta, ja jos vas­taa neljään oikein niin voi äänestää.

  6. Hyvä kir­joi­tus asi­as­ta, joka on use­asti mieti­tyt­tänyt minua!

    Usein poli­ti­ikkaan kuul­laan vaa­dit­ta­van arvokeskustelua teknokra­t­ian sijaan, mut­ta ei erotel­la sitä, puhutaanko tavoiteti­las­ta vai keinoista. Minus­ta nämä pitäisi selkeästi erot­taa toi­sis­taan. Voi esimerkik­si halu­ta ter­veem­pää yhteiskun­taa ja olla sitä mieltä, että siihen pitää osoit­taa nyky­istä enem­män varo­ja. Tämä on arvokysymys. Sen sijaan ei minus­ta ole arvokysymys, osoite­taanko rahaa esimerkik­si home­opa­ti­a­hoitoi­hin. Tämä on tiedolli­nen kysymys, eli kysymys, mikä on home­opa­ti­a­hoito­jen vaiku­tus ver­rat­tuna mui­hin hoitoi­hin. Aja­tus, että jokaisen mielip­i­teen täl­lais­es­ta fak­tu­aalis­es­ta asi­as­ta pitäisi olla yhtä tärkeä, on absurdi. 

    Minus­ta edus­tuk­selli­nen demokra­tia ei siis ole sitä, että kuka tahansa saa vas­tu­ut­tomasti olla mitä mieltä vaan, vaan kansane­dus­ta­jien vas­tu­useen kuu­luu val­is­tuneisu­us päätet­tävistä asioista ja tämä tietysti edel­lyt­tää asiantun­ti­joiden käyttämistä.

  7. Demokra­ti­as­sa on useim­miten enem­mistö­val­ta, ei asiantun­ti­javal­ta. Minkäs sille voi? 

    Asiantun­ti­ja voi vain avut­tomana seu­ra­ta vier­estä, kun enem­mistö (asi­aa huonos­ti tun­te­via) päät­tää tehdä jonkin asian aivan väärin, suo­ras­taan päin seiniä.

    Sit­ten ovat vielä poli­it­tiset virka­nim­i­tyk­set, jot­ka ovat usein asiantun­tem­at­tomien avit­tamista vas­tu­ulliselle päät­täjän paikalle. Mik­si sitä pitäisi sanoa? Karhun­palveluk­sek­si kansalle.

    Asiantun­ti­ja vaatii usein muu­tos­ta. Sitä kam­mo­taan. Mik­si kaik­ki ei voisi olla niin kuin ennenkin…

  8. Viit­teen kevätkok­ouk­sen yhtey­dessä muuten oli hyvä Oras Tynkky­sen alus­ta­ma keskustelu tieteel­lisen tiedon käyt­tämis­es­tä poli­ti­ikas­sa (http://viite.fi/?p=258). Oli jotain puhet­ta, että alus­tuk­sen kalvo­ja jaet­taisi­in jos­sain, mut­ten ole kuul­lut siitä tapah­tu­man jälkeen.

  9. Teknokraatik­si haukku­mi­nen voi olla ihan kohdal­laan, jos kyseessä on ihmisen uno­ht­a­mi­nen. Arvo­jen val­it­sem­i­nen ei mene numeroil­la tai logi­ikalla. Mut­ta kun arvot on valit­tu, sit­ten tarvi­taan numeroi­ta ja sitä haukut­tua teknokratiaa.

    Asiantun­ti­joi­ta tarvi­taan ker­tomaan vai­h­toe­hdoista ja arvioimaan niiden vaiku­tuk­sia. Poli­itikko­ja tarvi­taan tekemään arvo­val­in­to­ja ja käymään argu­men­taa­tio­ta niistä. Ei hait­taa, jos poli­itikko on asiantun­ti­ja, mut­ta hait­taa kyl­lä, jos asiantun­ti­ja tekee politiikkaa.

    Päätök­sen­teon het­kel­lä päätök­sen pitäisi kestää objek­ti­ivi­nen tarkastelu. Mitkä oli­vat päätök­sen lähtöko­h­dat (arvot, ole­tuk­set, fak­tat)? Mil­lä loogisel­la aja­tusku­l­ul­la niistä päädyt­ti­in lop­putu­lok­seen? Kaik­ki tämä pitäisi tehdä päätök­sen­teossa näkyväksi.

    Ja sit­ten pitää vielä muis­taa, että asiantun­ti­joitakin on mon­een lähtöön. Vält­tämät­tä juuri se samaa mieltä ole­va ei ole paras asiantun­ti­ja. Jotkut asiantun­ti­jatkin pyrkivät tekemään poli­ti­ikkaa, ja asiantun­ti­joil­takin tulee välil­lä vääräk­si osoitet­tavis­sa ole­vaa tarinaa.

    Minus­ta on pelot­tavaa, jos poli­ti­ikas­sa numeroi­hin ja logi­ikkaan argu­men­tointin­sa perus­tavia henkilöitä hauku­taan sen vuok­si teknokraateik­si. Mik­si sit­ten voi sanoa henkilöitä, jot­ka argu­men­toi­vat numeroista välit­tämät­tä? Hipeiksi?

    Vihreässä liik­keessä on ollut pitkään hip­pi­en ja teknokraat­tien väli­nen kissan­hän­nän­ve­to. Kum­mas­takin suun­nas­ta löy­tyy äänestäjäkun­taa, mut­ta jos liike aikoo oikeasti ajaa vihre­itä arvo­ja, luon­non­ti­eteen fak­to­jen ja talouden lainalaisuuk­sien olisi syytä olla erit­täin kirkkaana mielessä.

  10. En nyt oikein ymmär­rä, mik­si puhutaan asiantun­ti­jas­ta Ris­to Isomäen kohdal­la. Kir­jail­i­ja hän kyl­lä on. Sama ongel­ma oli Oras Tynkky­sen ase­man “ilmastopoli­it­tise­na asiantun­ti­jana”, jos­sa pain­on pitäisi olla “poli­it­ti­nen asiantuntija”.

    Minus­ta asiantun­ti­ja on sel­l­ainen henkilö, joka on alaa opiskel­lut ja han­kkin­ut ammatil­lisen näytön alal­la. Eri­tyis­es­ti tämä on tärkeää luon­non­ti­eteis­sä, jot­ka eivät ole mielipi­dekysymyk­siä (vaik­ka jotkut kreation­is­tit yrit­tävät niitä sel­l­aisik­si vääntää).

    Talousalal­la sen sijaan tun­tuu siltä, että fak­to­ja ei ole samal­la taval­la ole­mas­sa kuin luon­non­ti­eteis­sä. Sik­si otan yliopis­tol­la talousti­eteen pro­fes­so­ri­na toimi­van kom­men­tit samal­la taval­la suo­lalohka­reen kera kuin VVM:n virkami­esten. Poli­it­ti­nen taus­ta tai mie­len­su­un­taus vaikut­taa kum­mallisen paljon, niin oikeal­la kuin vasemmallakin.

  11. Mut­ta meil­lä kinataan siitä mikä se luku on, kun oikea vas­taus lie­nee että emme tiedä, mut­ta jotain tuol­ta väliltä.

    Oletet­tavasti puoluei­den strate­git ovat olleet fik­su­ja ja ajatelleet pari siir­toa eteen­päin. Tässä sen ajat­telun palasia:

    - X mrd euroa kestävyys­va­jet­ta vaatii vas­taa­van vuosit­taisen sum­man säästöinä, veronko­ro­tuksi­na tai talouskasvuna

    - talouskasvu on helpoin vas­taus, mut­ta se vaatii lisäpe­rustei­ta ja useim­miten joko tukea tai veroleikkauk­sia ja jopa työelämän sään­tö­jen muutoksia

    - säästöt tarkoit­ta­vat julkisen hallinnon työvoiman vähen­tämistä ja mah­dol­lis­es­ti julk­isten palvelu­iden heikentämistä

    - veronko­ro­tuk­set tarkoit­ta­vat keskilu­okan vero­tuk­sen kiristämistä, mikä saat­taa hidas­taa talouskasvua

    Eri puolueet voivat sit­ten ihan puh­taasti poli­it­tis­ten arvo­jen poh­jal­ta vetää johtopäätök­sen­sä, mikä X olisi sopivin oma­lle agendalle.

    Hyvin yksinker­tais­tet­tu karikatyyri tästä voisi olla:

    - vas: iso vaje johtaa isoi­hin leikkauk­si­in, ei hyvä

    - sdp: iso vaje johtaa keski­t­u­lois­t­en vero­jen nousu­un ja palvelu­iden leikkauk­si­in, ei hyvä

    - kok: iso vaje johtaa äänestäjien vero­tuk­sen tun­tu­vaan kiristyk­seen, mut­ta ehkä sil­lä saa run­not­tua läpi muu­tok­sia vero­tuk­sen rak­en­teisi­in ja estet­tyä tule­vat kiristykset

    En tietysti voi tietää, onko päät­te­ly ollut täl­laista, mut­ta se olisi loogista. Logi­ikan ongel­ma on tietysti se, että X ei todel­lisu­udessa ole poli­it­tis­es­ti valit­tavis­sa, mut­ta siitä ei tarvitse välit­tää hallitusohjelmaneuvotteluissa.

  12. Tuos­sa lain­auk­ses­sa asetet­ti­in asiantun­ti­ju­u­den vastaparik­si kansalais­ten osal­lisu­us ja arvokeskustelu. Se ei tarkoi­ta suo­raan sitä, että pitäisi luot­taa “asiantun­tem­at­tomi­in” tai vain poli­it­tiseen pros­es­si­in, tai että asiantun­ti­joi­ta ei saisi käyt­tää. Luin viestin niin, että myös kansalais­ten arvo­valin­nat tulisi ottaa oma­l­la pain­ol­laan huomioon, joskus asiantun­ti­jalausun­to­ja vastaan.

    Asiantun­ti­ju­us sinän­sä on hyvä asia, ja asiantun­ti­joi­ta voi käyt­tää tas­apain­ot­ta­maan poli­it­tista keskustelua. Samoin kansalais­ten arvo­ja on hyvä kuun­nel­la. Päätök­set voivat men­nä pieleen myös niin, että kuun­nel­laan vain teknokraat­tisia asiantun­ti­joi­ta, ja tehdään päätök­siä, jot­ka on jois­sain laskelmis­sa saatu näyt­tämään hyviltä, mut­ta jot­ka ovat kansalais­ten mielestä vääriä. Tllaiset päätök­set voivat olla vähän kuin rätinke­jä, jot­ka osoit­ta­vat, että kansal­la ei voi olla nälkä.

    Ehkä pitäisi kuun­nel­la sekä poli­itikko­ja, asiantun­ti­joi­ta että taval­lisia kansalaisia, kaikkien näkökul­mien mukanaolon varmis­tamisek­si. Mitä use­ampi toi­sis­taan riip­puma­ton näkökul­ma ote­taan huomioon, sitä toden­näköisem­min väl­tytään päätök­siltä, jot­ka jälkikä­teen tarkastel­tu­ina oli­vat enem­mistön mielestä hölmöjä.

    Kri­ti­ik­ki asiantun­ti­joiden käyt­töä ja teknokra­ti­aa kohtaan voi myös olla yksi tyyli kri­ti­soi­da liial­lisek­si koet­tua oikeis­to­laisu­ut­ta. Näin sik­si, että juuri oikeis­to usein pyrkii korostami­aan omia “järkiar­gu­ment­te­jaan”, ja vas­tus­ta­jat maalaa­vat nuo näkökl­mat kansan mielip­i­teen vastaisiksi.

    Suurin vaara asiantun­ti­jois­sa on ehkä siinä, että asiantun­ti­ju­us perus­tuu usein sel­l­ais­ten yksinker­tais­tavien mallien käyt­töön, jot­ka tar­joa­vat asioi­hin mah­dol­lisim­man hel­posti mallinnet­ta­van näkökul­man. Asiantun­ti­jat itse, ja heitä kun­nioit­ta­vat poli­itikot, voivat hel­posti alkaa uskoa itsekin noi­hin yksinker­taist­tet­tui­hin mallei­hin, ja voivat uno­htaa elämän noi­ta malle­ja mon­imuo­toisem­man todel­lisu­u­den. Var­maankin löy­tyy myös esimerkke­jä päätök­sistä, jot­ka on tehty asiantun­ti­joiden neu­vo­jen mukaan, ja pieleen mennen.

    Demokra­ti­as­sa aset­taisin ehkä kansalais­ten arvot ykkösasi­ak­si, ja asiantun­ti­joiden mielip­i­teet noiden arvo­jen mukaista poli­ti­ikkaa tuke­viksi resurs­seik­si. Kytken­töjä on toki myös toiseen suun­taan. Asiantun­ti­joiden ymmär­rys voi aut­taa kansalaisia muo­toile­maan toiveen­sa entistä parem­min. Molem­pi parempi.

  13. Viherinssi:

    Vihreässä liik­keessä on ollut pitkään hip­pi­en ja teknokraat­tien väli­nen kissan­hän­nän­ve­to. Kum­mas­takin suun­nas­ta löy­tyy äänestäjäkun­taa, mut­ta jos liike aikoo oikeasti ajaa vihre­itä arvo­ja, luon­non­ti­eteen fak­to­jen ja talouden lainalaisuuk­sien olisi syytä olla erit­täin kirkkaana mielessä.

    Teknokraatitkin osaa olla pro­pel­lipäitä, mut­ta men­nään nyt noil­la termein.

    Muuten joo, mut­ta noin yleis­es­ti ottaen on hyvä muis­taa että ihmiskun­ta olisi tuskin keksinyt pyörääkään jos sen kehi­tyskus­tan­nuk­sia olisi tarkastel­tu hyö­tykus­tan­nu­s­ana­lyysil­lä. Jos tehdään jotain ihan oikeasti uut­ta niin se on arpa­peliä. Eli jos hip­it ehdot­taa vaikka­pa lev­än keräämistä Suomen­lahdes­ta sen puhdis­tamisek­si ja bioen­er­gian tuot­tamisek­si niin joo ei var­maan ole kus­tan­nuste­hokas­ta, mut­ta ehkä siitä voisi kehit­tyä jotain. Rahankäytön suh­teen sama sään­tö kuin uhkapeleis­sä, sijoit­taa vain sen ver­ran kuin on varaa hävitä.

  14. Otta­mat­ta kan­taa sen enem­pää teknokraat­ti vs. asiantun­ti­jakeskustelu­un, on pakko tode­ta, että Suomes­sa tieteel­lisen tutkimus­toimin­nan tulosten hyö­dyn­tämi­nen poli­ti­ikas­sa on todel­la heikkoa. Ongelmia on sekä kysyn­tä- että tarjontapuolella.

    Kysyn­täpuolel­la isoim­mat ongel­mat löy­tyvät nähdäk­seni eduskun­nas­ta, jos­sa valiokun­tien toim­inta on jok­seenkin luoka­ton­ta. Vaik­ka valiokun­nas­ta löy­ty­isikin akti­ivisia kansane­dus­ta­jia etsimään aka­teemisia aihep­i­irin tutk­i­joi­ta, näi­den esit­tämil­lä järkevil­läkään kor­jauk­sil­la ei ole mitään merk­i­tys­tä enem­mistöhal­li­tuk­sen jyrätessä esi­tyk­set sel­l­aise­naan läpi.

    Toisek­si tilanteeseen vaikut­taa yliopis­to­jen rahoi­tuskri­teer­it, jois­sa yhteiskun­nalli­nen vaikut­tavu­us tarkoit­taa lähin­nä (ainakin luon­non­ti­etei­den puolel­la) yri­tyk­sille tuotet­tavia patent­te­ja. Näis­sä olo­suhteis­sa tutk­i­joil­la ei ole juuri intres­siä osal­is­tua usein hyvin raskas­sou­tu­isi­in polit­tisin pros­es­sei­hin, jois­sa kaiken lisäk­si lopuk­si fak­toil­la pyy­hitään useim­miten pöytää.

    Pienenä alku­na tilanteen kor­jaamisek­si VTV:lle pitäisi antaa tarvit­ta­vat resurssit, jot­ta he voisi­vat tehdä kaik­ista hal­li­tuk­sen esi­tyk­sistä kun­non impact ass­es­t­men­tit ennen niiden käsittelyä?

  15. Jos omil­la ajatuk­sil­la ei ole mitään poh­jaa, voi alkaa syyt­tää mui­ta teknokraateik­si ja sanoa itse edus­ta­vansa oikei­ta arvo­ja, joiden poh­jal­ta poli­ti­ikkaa pitäisi tehdä. Ei tämä sen kum­mem­paa ole, pelkkää retoriikkaa.

  16. 1. OS: Ketkä ovat ne HY:n kansan­talousti­eteen laitok­sen visionäärit, joi­hin viittaat?

    2. VO: Olen samaa mieltä VTV:n roolin suun­taamis­es­ta, mut­ta mil­lä perus­teel­la (ellei Pöystin omil­la) val­tion revi­si­o­laitos on saanut man­daatin yrit­tää ohja­ta maan talous- (ja kaikkea muu­takin) poltiikkaa?

  17. Ei kansalais­ten mielip­i­teen kuun­telu sinän­sä kait pahas­ta ole, mut­ta itse olen kyl­lä huolestunut siitä, että “kansalais­mielipi­de” tun­tuu nykyään tarkoit­ta­van “kansalaisjär­jestö­jen” ään­i­torvien mielipi­det­tä ja sinän­sä käytän­nössä useim­miten hyvin tai jopa äärim­mäisen pienen aktivis­ti­porukan käsi­tyk­siä. Pahim­mil­laan jotain pain­os­tus­li­ikeet­tä kuun­nel­laan samaan aikaan sekä “kansalais­mielip­i­teen” edus­ta­jana että asiantuntijatahona.

    (Ja san­ot­takoon vielä, että täl­laiseen “kansalais­mielip­i­teeseen” vetoami­nen tun­tuu houkut­tel­e­van eri­tyis­es­ti “viher­hippe­jä”.)

    Omas­ta mielestäni täl­lainen on demokra­t­ian kannal­ta hyvin huolestut­tavaa ja pahim­mil­laan riistää suurelta enem­mistöltä todel­liset mah­dol­lisu­udet vaikut­taa asioi­hin. Jos siis kansalais‑, lähi- tms. demokra­ti­aa halut­taan oikeasti edis­tää, niin kyl­lä siihen pitäisi kek­siä huo­mat­tavasti parem­mat keinot kuin nyky­isin. Se, että kuun­nel­laan etupäässä jotain kol­men aktivistin kaupungi­nosay­hdis­tys­tä tai ulko­mail­ta johdet­tua “ter­ror­is­ti­jär­jestöä”, ei oikeasti ole mikään toimi­va ratkaisu.

    Tietysti voisi keskutel­la siitä, että mik­si edus­tuk­selli­nen demokra­tia ei olisi aivan riit­tävä ratkaisu (hil­jaisen enem­mistö mielestä se ehkä kuitenkin on) ja tarvi­taanko tilanteen kor­jaamisek­si joitain mui­ta ratkaisu­ja. Vai onko kyse vain siitä, että tiet­ty­jen aktivistien mielestä edus­tuk­selli­nen demokra­tia syn­nyt­tää “aivan vääriä” ratkaisuaj?

  18. Osmo: “Hyvin vai­h­toe­hdo­ton talous­poli­it­ti­nen ajat­telu voit­ti alaa kym­menisen vuot­ta sit­ten juuri sik­si, ettei poli­it­tisil­la muu­tosvoimil­la ollut asiantun­te­mus­ta haas­taa ”talousasiantun­ti­joi­ta”.”

    Tilan­nehan on aivan sama nyt.
    VVM:n hep­ut, jot­ka — yllä­tys, yllä­tys — ovat lähel­lä Kokoomus­ta ovat kehit­täneet ide­olo­giaansa sopi­van ns. kestävyys­va­jeen, jos­ta Katainen pitää kiin­ni ja joka kaikkien olisi pitänyt hyväksyä. Se ei todel­lakaan ole mitään tieteel­listä tutkimusta.

  19. IJ:

    “En nyt oikein ymmär­rä, mik­si puhutaan asiantun­ti­jas­ta Ris­to Isomäen kohdal­la. Kir­jail­i­ja hän kyl­lä on. Sama ongel­ma oli Oras Tynkky­sen ase­man “ilmastopoli­it­tise­na asiantun­ti­jana”, jos­sa pain­on pitäisi olla “poli­it­ti­nen asiantuntija”.”

    Olen aiem­minkin ihme­tel­let tuo­ta mar­ma­tus­ta Oras Tynkky­sen roolista viime hal­li­tuk­ses­sa, ja ihmette­len taas. Ilmastopoli­it­ti­nen asiantun­ti­ja on nimeno­maan ilmastopoli­ti­ikan asiantun­ti­ja. Ei Tynkky­nen olisi ollut tietenkään pätevä hal­li­tuk­sen ilmas­toti­eteel­lisek­si neu­vo­nan­ta­jak­si, mut­ta sitä hän ei ollutkaan.

  20. Viherinssi: “talouskasvu on helpoin vas­taus, mut­ta se vaatii lisäpe­rustei­ta ja useim­miten joko tukea tai veroleikkauk­sia ja jopa työelämän sään­tö­jen muutoksia”

    Joopa joo — kestävyys­va­je­han oli muis­taak­seni las­ket­tu jol­lakin 0.87% kasvul­la ja etu­pain­ot­teis­es­ti — ja viime vuo­den kasvu oli 5.5%.

  21. “Esim. esitetään, että neu­voa anta­va kansanäänestys ydin­voimas­ta, se on ihan ok, jos vaik­ka vaa­likopis­sa on viisi “neu­traalia” kysymys­tä ener­gia-alas­ta, ja jos vas­taa neljään oikein niin voi äänestää.”

    Eiköhän se riit­täisi, että saisi yli puo­let oikein (eli 3). No mut se ei ollut asia. Asiani oli kysyä miten­laa­tia viisi neu­traalia kysymys­tä ener­gia-alas­ta? Vai oliko tarkoi­tus saa­da mieleinen tulos val­it­se­mal­la kir­joituk­sesi mukaises­ti “neu­traale­ja” kysymyksiä.

  22. Asiantun­ti­ju­us on sitä hyödyl­lisem­pää yhteiskun­nalle mitä enem­män se kohdis­tuu hallinnon itsen­sä ulkop­uolisi­in asioi­hin. Jos asiantun­ti­ju­u­den keskeinen sisältö on hallinto itse, niin täl­löin on kyseessä parhaim­mil­laan vält­tämätön hallinnolli­nen over­head, ja huonoim­mil­laaan itseään oma­l­la mon­imutkaisu­udel­laan oikeut­ta­va virkamiesvaltaisuus.

    Jokainen työvoima­toimis­tossa koskaan asioin­nut on päässyt todis­ta­maan tätä jälkim­mäistä. Virkail­i­ja tun­tuu suorit­ta­van päät­teen­sä edessä palvon­ta­meno­ja, ja asi­akkaan rooli on antaa tarvit­ta­vat vas­tauk­set, jot­ta jokaiseen kohtaan saadaan asian­mukainen merk­in­tä. Työvoima­toimis­ton virkail­i­jan keskeinen osaamis- ja vas­tu­ualue on saa­da jokainen työn­hak­i­ja tulkit­tua mon­imutkaisen organ­isaa­tion ymmärtämään muo­toon. Jos siinä ohes­sa vielä saadaan joku työl­lis­tet­tyäkin, no hyvä jut­tu, mut­tei kovin oleel­lista työnku­van kannal­ta. Asiantun­ti­ju­ut­ta tämäkin.

    Sosi­aali- ja työvoima­puolel­la olisi melkein tärkeäm­pää että sään­nöt ovat mah­dol­lisim­man yksinker­taiset, kuin se että ne aina ja “tarve­harkin­nan mukaan” oli­si­vat jokaisen ilmi­tuo­dun oikeu­den­mukaisu­us­näköko­hdan mukaiset. Tämä lisäisi ihmis­ten oman elämän hallinnan tun­net­ta huo­mat­tavasti. Yllät­täen näin käy varsinkin sil­loin kun menee vähän huonom­min, kos­ka asi­at jot­ka ymmär­retään voidaan hal­li­ta, ja ennenkaikkea hal­lit­se­mat­tomat asi­at ovat ahdistavia.

  23. Marko Hami­lo:

    Olen aiem­minkin ihme­tel­let tuo­ta mar­ma­tus­ta Oras Tynkky­sen roolista viime hal­li­tuk­ses­sa, ja ihmette­len taas. Ilmastopoli­it­ti­nen asiantun­ti­ja on nimeno­maan ilmastopoli­ti­ikan asiantuntija. 

    Mikä pätevöit­ti Orak­sen edes poli­it­tisek­si asiantun­ti­jak­si? Se, että oli har­ras­tuneisuuten­sa kaut­ta vähän pere­htynyt asiaan?

    No, eiköhän kri­ti­ikin kär­ki ole kuitenkin perus­tunut siihen, ettei Suomen hal­li­tuk­sil­la ole ollut selkeästi nimet­tyjä tieteel­lisiä asiantun­ti­joi­ta mis­sään asi­as­sa — ja että nyt kun sel­l­aiselle olisi ollut mitä suurem­mas­sa määrin ehkä tarvet­ta, niin men­ti­inkin poli­ti­ikka­puoli edel­lä nimit­tämäl­lä joku keskenkasvuinen tiedo­tu­sopin yo. “asiantun­ti­jak­si”.

    Tämä vain vahvisti kuvaa siitä, miten tiede- ja teknolo­gia välin­pitämätön — tai jopa vihamieli­nen — suo­ma­lainen poli­it­ti­nen ja hallinnolli­nen ilmapi­iri on ollut — ja tulee var­maakin jatkos­sakin ole­maan. Valitet­tavasti tämä tarkoit­taa sitä, että mon­et tule­vaisu­u­den kannal­ta merkit­tävät salkut ja virat ajau­tu­vat edelleenkin kiin­tiöuima­mais­terei­den ja ‑alus­vaatemallien heiniksi — ja jäl­ki on myös sen mukaista.

    1. kse
      Ker­ropa vielä, mikä se tasoi­tus on?
      Jos suurem­mal­la tasoituk­sel­la pelaa­va muo­dostaisi tur­val­lisu­us­riskin, niin ker­ro vielä, mikä on Aatos Erkon tasoitus.

  24. Osmo: “…Kun ei osat­tu väit­tää VM:n vyöry­tyk­selle vas­taan, kun­non demar­itkin saati­in usko­maan, että oikeis­to­laisu­us on ain­oa vas­tu­ulli­nen talous­poli­ti­ikan suunta…”

    Talous­poli­ti­ikka­han on ollut kohtu­ullisen kon­ser­vati­ivista, demariv­e­toista viime vuodet. Vai­h­toe­htoa, lib­er­aalia talous­poli­ti­ikkaa, ei ole esit­tänyt kukaan vuosiin. 

    Noista suo­ma­lai­sista kansan­talousti­eteen proff­ista on SP:n Honkapo­h­jal­ta on kuul­tu hyvinkin kärke­viä ana­lyy­se­jä. Samoin VATT:n raport­te­ja voi välil­lä lukea lähin­nä viihdepohjalta. 😀

  25. Asiantun­ti­javal­las­ta huimin viimeaikainen esimerk­ki on Kataisen peruste­lut jatkuville euro­maid­en kri­isi­tu­ille. Jokaises­sa tapauk­ses­sa Katainen toisti: “KAIKKI maail­man johta­vat talousasiantun­ti­jat ovat sitä mieltä, että kri­isi­val­tioiden avus­t­a­mi­nen on ain­oa oikea ja mah­dolli­nen keino pelas­taa maail­ma talouspulasta.”

    Suomen poli­it­ti­nen eli­it­ti kuun­teli kiltisti Kataisen EU.lta välit­tämää vietiä ja lahjoit­teli kri­isi­maid­en tuen nimis­sä Sak­san ja Ran­skan pankeille Suomen veron­mak­sa­jain varoja.

    Jo sil­loin oli usei­ta johtavia talous­tutk­i­joi­ta, jot­ka väit­tivät täl­läisen poli­ti­ikan ole­van väärää poli­ti­ikkaa. Täl­läis­ten asiantun­ti­joiden puhei­ta ei ker­takaikki­aan ollut ole­mas­sa Kataisen + Eu-eli­itin korvissa.

    Nyt pääosa maail­man talouseli­itistä epäilee jo julkises­ti kri­isi­maid­en jatku­van tuen viisaut­ta. Vaikut­taa siltä, että nyt on Kataisenkin PAKKO alkaa huomioi­da myös mui­ta kuin EU-johdolle uskol­lis­ten mielip­i­teet. Tois­taisek­si ei Katainen ole täl­läistä julkises­ti myöntänyt.

    Asiantun­ti­javal­taa on mon­en­laista. Kaik­ista asioista löy­tyy etsimäl­lä myös vas­takkaisia asiantun­ti­jalausun­to­ja. Poli­itikko voi näistä mielip­iteistä vali­ta halu­a­malleen lin­jalle sopivim­man. Tilanteen ollessa täl­läi­nen, on asiantun­ti­javal­lan hyö­dyn­tämi­nen aina lähin­nä käyt­täjän val­in­taa asiantun­ti­joik­si hyväksymisestä.

    Asiantun­ti­javal­lan käyt­tämi­nen edel­lyt­täisi liki aina sitä, että asiantun­ti­jat kerätään yhteen ja esitetään kysymyk­set sekä odote­taan niin kauan, että asiantun­ti­joil­la on yksimieli­nen käsi­tys mah­dol­li­sista vas­tauk­sista. Asiantun­ti­joiden valin­nan tulee täl­löinkin olla laa­ja-alainen ja kaikkien osa­puolten hyväksymä.

  26. Osmo:

    Hyvin vai­h­toe­hdo­ton talous­poli­it­ti­nen ajat­telu voit­ti alaa kym­menisen vuot­ta sit­ten juuri sik­si, ettei poli­it­tisil­la muu­tosvoimil­la ollut asiantun­te­mus­ta haas­taa ”talousasiantun­ti­joi­ta”. Kun ei osat­tu väit­tää VM:n vyöry­tyk­selle vas­taan, kun­non demar­itkin saati­in usko­maan, että oikeis­to­laisu­us on ain­oa vas­tu­ulli­nen talous­poli­ti­ikan suun­ta. Vas­taan san­ot­ti­in oikeas­t­aan vain Helsin­gin yliopis­ton kansan­talousti­eteen laitoksella.

    Oon samaa mieltä, että asiantun­ti­joi­ta pitää käyt­tää. Pelkään, että sul­la on mielessä jotain tyyli­in, että kun Krug­man (tai joku muu) väit­tää jotain mikä sopii yksi­in sin­un tavoit­tei­den kanssa, niin tämä sit­ten kel­paa asiantuntijamielipiteeks.

    Niis­sä tilanteis­sa mis­sä oma asiantun­te­mus ei riitä ja joutuu luot­ta­maan auk­tori­teet­tei­hin, niin pitää varoo eri­tyis­es­ti con­fir­ma­tion bia­sia, eli että ei usko asiantun­ti­jaa pelkästään siks, että se sat­tuu ole­maan sun kanssa samaa mieltä. Eli jos VM oli yhtä mieltä ja Helsin­gin yliopis­ton kan­sik­sen proffa(t) toista, niin mitäs kaup­pik­sen proffa(t) sano?

    Se, että löy­tyy jotain asiantun­ti­joi­ta, jot­ka on sun kanssa samaa mieltä, ei tarkoi­ta sitä, että asiantun­ti­joiden paras ymmär­rys tukis sun mielip­iteitä. (vrt. ilmastonmuutos)

    Eli

  27. Hei,

    esit­täisin vaa­ti­mat­tomana toivo­muk­se­na sen, että talout­ta arvioitaes­sa yritet­täisi­in jotenkin erottaa 

    1) Nyt juuri täl­lä het­kel­lä val­lit­se­va suh­dan­neti­lanne, joka edel­lyt­täisi (edelleen) elvyt­tävää talous­poli­ti­ikkaa (jot­ta esimerkik­si työt­tömyys ei kasvaisi).

    2) Kestävyys­va­je, joka on pidem­män aikavälin ongelma.

    Kumpaakin asi­aa, siis sekä elvy­tys­tä että kestävyys­va­jeen ratkaisua, voidaan men­estyk­sekkäästi hoitaa samanaikaises­ti. Tai tois­in­päin: voidaan tehdä nyt säästöjä ja leikkauk­sia, jot­ka kostau­tu­vat myöhem­min lisään­tyneenä kestävyysvajeena.

    Voi olla, että mitään kestävyys­va­jet­ta ei oikeas­t­aan olekaan, kuten Raimo K arveli, mut­ta sel­l­ainen­han voidaan saadaan huonol­la päätök­sen­te­ol­la aina saa­da aikaan. (Huolto­suh­teen heiken­tymi­nen tulev­ina vuosi­na on sel­l­ainen uhka, että kestävyys­va­je tulee, ellei joitakin asioi­ta akti­ivis­es­ti kor­ja­ta tai ellei tapah­du jotain pien­tä ihmettä.)

    Jos nyt täy­tyy johonkuhun asiantun­ti­jaan vedo­ta, niin vetoan talousti­eteen nobelisti Paul Krug­mani­in, jon­ka mukaan sekä USA:ssa että myös Euroopas­sa on men­ty liian nopeasti säästö- ja leikkauslin­jalle ja että tämä on jo pitkit­tänyt nyky­istä talouskriisiä.

  28. Osmo — ole­tan, että viit­taat toises­sa kom­ment­tiketjus­sa käy­tyyn keskustelu­un ja kysyt golf-tasoi­tus­tani. No, se on kar­van ver­ran alle Tal­in tasoi­tus­ra­jan ja siinä mielessä olisin kelvolli­nen pelaa­maan ko. ken­täl­lä. Aatok­sen tasoituk­ses­ta min­ul­la ei ole mitään aavistusta.

    Itse en kuitenkaan täl­lä het­kel­lä himoitse ko. ken­tälle pelaa­maan, kos­ka tiedän ole­vani hiven­nen vaar­alli­nen moisi­in oloi­hin — lyön lujaa ja suh­teel­lisen pitkälle, mut­ta en aina sinne minne pitäisi. Tämän vuok­si kam­moan puis­to­kent­tiä — en nimit­täin mis­sään nimessä halua aiheut­taa kenenkään loukkaantumista.

    Tässä mielessä tasoi­tus­ra­ja ei sinän­sä ehkä rajaa pelaa­jia suo­raan vaar­al­lisu­u­den mukaan — vaan enem­min sen mukaan kuin­ka vaar­al­lisia he tietävät ole­vansa. Varsinkin golfin vas­ta aloit­ta­neet jokun muun urheilu­la­jin akti­ivi­har­ras­ta­jat / uransa lopet­ta­neet kil­pau­rheil­i­jat voivat olla aika vaar­al­lisia pom­me­ja, joista osa tajuaa oman vaar­al­lisuuten­sa vas­ta sit­ten kun jotain tapahtuu.

  29. Maail­mal­la esim. USA:n Nation­al Acad­e­my of Sci­ences ja UK:n Roy­al Soci­ety ovat viral­lis­es­ti myös val­tion neu­voa-antavia organ­isaa­tioi­ta. Jäs­en­inä ver­tais­arvioin­tiperi­aat­teel­la elinikäis­es­ti val­i­tut maail­man arvoste­tu­im­mat tutk­i­jat (myös suo­ma­laiset Ilk­ka Han­s­ki (molem­mis­sa) ja Riit­ta Hari (NAS)).

    Onko pienen maan hiekkalaatikko liian pieni, että poli­itikot uskaltaisi­vat myös Suomes­sa antaa vas­taa­van julkisen ase­man oikeille asiantun­ti­joille virkamies­valmis­telun ohelle?

  30. En kyl­lä ihan heti ole valmis osta­maan tuo­ta “no kun VM:n virkamiehet…” ‑seli­tys­tä. Väit­täisin, että aika har­valle eturiv­in poli­itikolle on ollut epä­selvää, että Suomikin tarvi­tisi rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia ja säästö/tehostamistoimia selvitäk­seen tule­vaisu­u­den haasteista. Ongel­ma on ennem­min ollut siinä, että suo­ma­lainen poli­it­ti­nen jär­jestelmä ei ole kyen­nyt reagoimaan tilanteenseen ja tekemään tarvi­tavia uud­is­tuk­sia — uud­is­tuk­sia joi­ta vaikka­pa Tan­skas­sa ja Ruot­sis­sa on kyet­ty tekemään jo vuosikym­men sitten.

    Suo­ma­lainen kor­po­ratisti­nen kekko­slo­va­kian peru­ja ole­va “kolmikan­ta” (kor­po­raa­tiot vievät kansane­dus­tus­laitos­ta kuin litran­mit­taa) ei näem­mä kykene muuhun kuin etu­isuuk­sien jakamiseen ja “saavutet­tu­jen etu­jen” puo­lus­tamiseen — hal­vautuen heti kun yhteiskun­ta tarvit­sisi joitain todel­lisia uud­is­tuk­sia. Tätä taus­taa vas­ten on surullista, ettei meiltä sit­ten Ahon hal­li­tuk­sen ole löy­tynyt poli­itikoi­ta, joil­la olisi munaa haas­taa epädemokraat­ti­nen etu­jär­jestö­jen har­ras­ta­ma fasismi.

    Ei siis ihme, että hal­li­tuk­set tyy­tyvät ole­maan luon­teeltaan lähin­nä toim­i­tus­min­is­ter­iöitä näper­rellen näen­näis­ten uud­is­tusten ja kul­lois­t­enkin liiken­ne­m­i­nis­te­rien kotip­itäjien sil­to­jen kanssa. Tarvit­ta­vat raken­neu­ud­is­tuk­set hau­dataan sysäämäl­lä kaik­ki aloit­teet nol­lat­u­lok­sia tehtaile­vien komi­teoiden tapet­taviksi ja tehostamis­toimia ollaan tekev­inään heilumal­la juus­to­höylän kanssa jokaisel­la hallinnon alalla.

    Lop­ul­ta kaik­ki on kuitenkin suur­ta lumet­ta — juus­to­höylästä huoli­mat­ta julkisen sek­torin kulut kohoa­vat kuin hul­lun leipurin pul­lataik­i­na ja jokaisen min­is­terin (ainakin vah­van) mieliko­hteisi­in löy­tyy aina rahaa — kuyten vaik­ka alueel­lis­tamiseen, jon­ka kulut ja oheishai­tat ovat vähin­täänkin jär­jet­tömän ja älyt­tömän vaiheilla.

    Väit­täisinkin, että “virkami­esten vai­h­toe­hdot­to­muu­den poli­ti­ikas­ta” puhumi­nen on etupäässä poli­itikoiden oman inkom­pe­tenssin ja suh­muroin­nin peit­te­lyä — koite­taan piilotel­la siät, ettei yhdeltäkään poli­itikol­ta löy­dy minkään­ta­son kykyä eikä edes halua viedä eteen­päin todel­lisia uud­is­tuk­sia, ja että lisäk­si “vai­h­toe­hdot­to­muud­ern” var­jol­la aje­taan läpi päätök­siä, jois­sa ei ole päätä eikä häntään.

    Ehkä Suomen kansa ei vielä ole ansain­nut omaa Thatch­eria, mut­ta voitaisi­inko me saa­da edes oma Rein­feldt tai Ras­mussen? (main­os­toimis­ton luo­muk­ses­ta Jykä Käteis­es­tä ei uud­is­ta­jak­si ole)

  31. (Edel­liseen tarken­taen, että toki Aho ja Viina­nen epäon­nis­tu­i­v­at totaalis­es­ti koit­taes­saan haas­taa kor­po­raa­tioiden voiman ja jou­tu­i­v­at yleis­lakkouhan alla luikki­maan takaisin Smol­nan kel­larei­hin nuole­maan haavojaan.)

  32. Itse jäsen­nän todel­lisu­ut­ta tilanteesta riip­puen Haber­mansin ulot­tuvuuk­sia soveltaen: pos­i­tivisti­nen, hermeneut­ti­nen ja kriittinen.

    Josko näille aksleille Odea ase­moisin niin Odessa on kri­it­tisyyt­tä 20%, hermeneu­ti­ikkaa 20 % ja pos­i­tivis­mia 60 %.

    Toivoisin, että Odessa olisi kri­it­tisyyt­tä 60 %, hermeneu­tikkaa 30 % ja pos­i­tivis­mia 10 %.

    Pos­ti­tivis­mi tässä tarkoit­taa pyrkimys­tä hah­mot­taa todel­lisu­ut­ta kuten val­oku­vana tai matemaat­tis-tilas­tol­lise­na enti­teet­tinä. Ylen­määräi­nen pos­i­tivis­mi johtaa deter­min­is­mi­in, joka uno­htaa ihmisen vol­un­taris­tisen ja kor­jaavaan aspektin.

  33. Art­turi B:

    Pelkään, että sul­la on mielessä jotain tyyli­in, että kun Krug­man (tai joku muu) väit­tää jotain mikä sopii yksi­in sin­un tavoit­tei­den kanssa, niin tämä sit­ten kel­paa asiantuntijamielipiteeks. 

    Onnek­si finanssikri­i­sistä alkaa ilmestyä Oikei­ta ja Perustel­tu­ja Mielip­iteitä ™ noiden Krug­manin ja muiden vasem­mis­to­lais­ten löysien höpinöi­den rinnalle.

    Esim.:

    Philipp Bagus and David How­den, Deep Freeze: Ice­land’s Eco­nom­ic Col­lapse, Lud­vig von Mis­es Insti­tute, 2011 http://mises.org/resources/6137/Deep-Freeze-Icelands-Economic-Collapse

    The Ice­land Freeze is one of the great his­tor­i­cal cas­es that makes Mises’s point. Let it always serve as a reminder of what hap­pens when the laws of the mar­ket are papered over by politi­cians and cen­tral bankers. 

    Johan Nor­berg, Finan­cial Fias­co: How Amer­i­ca’s Infat­u­a­tion with Home­own­er­ship and Easy Mon­ey Cre­at­ed the Eco­nom­ic Cri­sis, Cato Insti­tute, 2009 http://www.cato.org/store/books/financial-fiasco-how-americas-infatuation-homeownership-easy-money-created-economic-crisis-har

    After gov­ern­ment author­i­ties had helped cre­ate the worst finan­cial cri­sis in gen­er­a­tions, the cli­mate of ideas has now shift­ed dra­mat­i­cal­ly in the direc­tion of big­ger and more active government

    Nor­ber­gin kir­ja onkin jo hyllyssä odot­ta­mas­sa kesälo­maa, mut­ta täy­tyy var­maankin tila­ta tuo Baguk­sen ja How­denin kir­ja sille seurauksi.

  34. Esim. esitetään, että neu­voa anta­va kansanäänestys ydin­voimas­ta, se on ihan ok, jos vaik­ka vaa­likopis­sa on viisi “neu­traalia” kysymys­tä ener­gia-alas­ta, ja jos vas­taa neljään oikein niin voi äänestää.

    Neu­voa-antavaa kansanäänestys­tä voi käyt­tää oikein tai väärin.

    Kansanäänestyk­sen väärinkäyt­töä on se, jos poli­itikot irrot­ta­vat jonkin yksit­täisen han­kalan kysymyk­sen ja lait­ta­vat sen kansan äänestet­täväk­si. Lop­putu­los on luon­nol­lis­es­ti arpa­peliä, ja voit­ta­jak­si selviää useim­miten se puoli, jol­la on parem­pi pro­pa­gan­dakoneis­to. Sit­ten poli­itikot voivat pestä kar­vaiset kätensä.

    Toisaal­ta jos his­to­ri­aa kat­so­taan, niin kansanäänestys kiel­to­laista vaikut­taa aika onnis­tuneelta ajatuk­selta. Tar­jol­la oli aidosti kak­si sinän­sä sama­nar­voista vai­h­toe­htoa, ja aihe oli riit­tävän suurelle osalle kansaa riit­tävän tuttu.

    Kansanäänestys ener­gia-asioista on huono idea, kos­ka suurin osa kansas­ta ei osaa erot­taa megawat­tia gigawatista eikä wat­tia wat­ti­tun­nista. (Pätee tosin kansane­dus­ta­ji­inkin.) Jos taas äänestyk­seen saisi­vat osal­lis­tua vain asi­as­ta riit­tävästi ymmärtävät, olisi kovin vaikea puhua yleis­es­tä ja yhtäläis­es­tä äänioikeudesta.

    Kansanäänestys siis sopii lähin­nä arvokysymyk­si­in. Mitä enem­män jonkin alan eri­ty­isas­iantun­te­mus­ta asia vaatii, sitä turhempi sitä on kansalta kysyä.

    1. Eri­tyis­es­ti kan­nat­taa muis­taa Ruotsin kansanäänestys siir­tymis­es­tä oikean puoleiseen liiken­teeseen joskus 1950-luvul­la. Kansa hylkäsi. Seu­raaval­la ker­ral­la kansalta ei kysyt­ty mitään.

  35. Hyvä­nen aika sen­tään mil­lainen huti Rantaselta.

    Vaar­al­lisimpia ovat sel­l­aiset, joil­la on käytössään val­taa, mut­ta ei sub­stanssiosaamista eikä ymmär­rystä kuun­nel­la sel­l­aisia joil­la sitä on. 

    Jos päätöset eivät poh­jaudu tietoon, olisi ne toden­näköis­es­ti parem­pi tehdä arpo­ma­l­la; eipähän pää­sisi lob­baa­jat ja hihas­ta nyk­i­jät liiak­si vaikuttamaan. 

    Prag­ma­tis­mi puolestaan ei ole ide­al­is­min vas­tako­h­ta eikä asiantun­ti­jan kuun­telem­i­nen estä kansalais­ten osal­lisu­ut­ta ja keskustelua. Tieteel­liseen tutkimuk­seen perus­tu­va päätök­sen­teko nimeno­maan palvelee valit­tu­ja arvo­ja parem­min fiil­ispo­h­jainen päätäntä.

    Talous“tieteestä” on kuitenkin pakko tode­ta, että kos­ka maail­maa on pahuk­sen vaikea mallintaa ja lähtöar­votkin enem­män tai vähem­män epä­tarkko­ja, on talousti­eteen keskimääräi­nen ennus­tusvoima jos­sain sam­makko­pro­fes­sorien tasol­la. Vaan kun tarpeek­si moni ennus­taa, niin osu­uhan sitä aina joku oikeaankin — jonkun vain pitäisi ennus­taa kuka se on mil­loinkin. Enkä nyt tarkoi­ta tätä pahal­la, kyl­lähän talousti­eteil­i­jät laskea osaa­vat ja tuot­ta­vat hyödyl­listäkin tietoa.

    Ja kyl­lä, kun joku sanoo “ei ole vai­h­toe­hto­ja”, on aika pois­taa varmistin. Yleen­sä niitä on.

  36. ”Soin­in­vaar­alainen teknokra­tia … tor­juu arvokeskustelua.”

    Tämähän on käsit­tääk­seni sitaatin ydin­väite ja yhdyn siihen. Ote­taan­pa esimerkik­si ener­gia-aihe. Keskustelu­a­han on käy­ty täl­läkin blogilla pääasi­as­sa eri­lai­sista tekni­ikoista, ydin­voiman ja uusi­u­tu­van vas­takkainaset­telus­takin teknokra­t­ian argumentein!

    Mut­ta kysyn ihan tosis­sani, mitä se aut­taa, jos raken­netaan lisää ener­giantuotan­toa, kun se ei ole aut­tanut tähänkään men­nessä? Tarve on ennenkin kas­vanut vielä nopeammin. 

    Miten se olisi vas­taus Tuo­mas Rantasen kysymyk­seen: Miten se pois­taisi köy­hyyt­tä, eri­ar­voisu­ut­ta, näköalat­to­muu­den kasvua, tur­vaverkko­jen vuo­toa, jukisen talouden ajau­tu­mista kri­i­sei­hin ja yrit­täjyy­den eväi­den lop­pumista?( (sama Vihreän Lan­gan juttu). 

    Ranta­nen vas­taa, että tapana on tar­jo­ta lääk­keek­si markki­noiden val­lan lisäämistä. Olen samaa mieltä, että siinä on keskeinen seli­tys ongelmi­in. Kun ener­giay­htiöi­den kasvua edis­tetään, niiden val­ta kas­vaa niin, että ne ohjaa­vat rahan voimin demokra­ti­amme palvele­maan liiak­si suurimpi­en yri­tys­ten etuja. 

    En ole uno­htanut kan­sain­välistä kil­pailua ja Suomen ja EU:n siinä pär­jäämistä. Vähem­män roinaa vie sekin näi­nollen ojas­ta allikkoon, mut­ta on sen­tään arvokeskustelua. 

    Mod­ernin arvokeskustelun paik­ka olisi siinä, mitä pitäisi kulut­taa, jos on rahaa. Johonkin se raha on pan­ta­va. Jos itse nuukailee, markki­namekanis­mit pitävät huolen, että joku rahat kuitenkin käyt­tää. Mis­tä luo­da ja miten sel­l­ainen sta­tussym­boli, jon­ka jokaisen on saata­va (myös kiinalaisen), mut­ta johon ei tarvi­ta arvokkai­ta luon­non­va­ro­ja eikä run­saasti ener­giaa, sen­si­jaan aut­tamista, työtä ja tutkimusta.

  37. TIETÄMÄTTÖMYYSVALTA kuu­lostaisi varsin kum­malliselta lähtöko­hdal­ta yhtään mihinkään.

    Ympäristöli­ik­keen — johon Tuo­maskin joskus kuuk­lui — selkeä lähtöa­ja­tus oli, että kun ker­rann tietoa on ole­mas­sa luon­nos­ta (ympäristöstä) niin sitä todel­lakin olisi käytettävä.

    Mukavaa toki on, että asioi­ta tutk­i­taan ja selvitetään, mut­ta paljon jal­npaa on, että tutkit­tua tietoa käytetään myös vaikuttamiseen.

    Lääketi­eteestä alka­nut ‘evi­dence based med­i­cine’ ajat­telu on levin­nyt mm. yritysjohtoon.
    “Evi­dence based man­agem­net” käsitetisi­in aika mon­en kan­nat­taa tutus­tua — http://en.wikipedia.org/wiki/Evidence-based_management — ja samal­la yrit­tää suh­tau­tua kri­it­tis­es­ti eri­laisi­in uskomuksiin.

    Ris­to Isomä­ki ja Oras Tynkky­nen ansiokkaasti pop­u­lar­isoi­vat, siis kokoa­vat luk­i­jaystäväl­liseen muo­toon, tutkimusti­etoa, onnek­si lähde­vi­it­tei­den kanssa. 

    Toisen­lainen esimerk­ki on val­tiony­htiö Vapon käyt­tämä tietoinen vale­htelu ja väärite­ly esit­täessään tutkimus­tu­lok­sia. Sik­si kri­it­ti­nen ajat­telu on paikallaan ja ymmär­rys tieteel­lisen tiedon luonteesta.’

    Nes­teen tuot­tamn pal­muöljy­po­h­jaisen biodis­elin vas­tus­t­a­mi­nen yksioikeois­es­ti esimerkik­si on kohtu­ullisen kum­mallista usko­mus­touhua. UNEPin Resurce Pan­el laa­jas­sa arvios­saan esimerik­si tiivistää, että biodieselin ympäristä­vaiku­tuk­set rip­pu­vat oleel­lis­es­ti tavas­ta mil­lä se on tuotet­tu. Se toi on paljon mon­imutkaisem­pi asia kuin yksiselit­teis­es­ti lait­taa mutkat suo­rak­si ja vain vas­tus­taa kun vain siltä tuntuu.

    Saimaan nor­pan suo­jelus­sa — kuten mon­en muunkin lajin osalta — asialli­nen tutkimusti­eto on ain­oa tapa saa­da asi­aa ylipäätään edis­tet­tyä ja tehtyä jotain.

    Asiantun­te­muk­sen käyt­tämi­nen pikem­minkin lisä poli­iti­ikan vaiku­tus­val­taa, kun keskustel­laan oikeista asioista ja tavoit­teista eikä känätä Perus­jen tapaan fysi­ikan lakien ole­van väärässä.

    Vihrei­den yksi ongel­ma on, että poruk­ka on vähän turhankin help­po leima­ta hie­man lyhäpäisik­si rum­munpauk­t­ta­jik­si. Kun asioil­la on perus­teet niin tilanne aivan toinen.

  38. Teo­ri­as­sa asiantun­ti­javal­ta olisi ihanteel­lisim­mil­laan sitä, että kansa päät­tää arvot ja asiantun­ti­jat pitävät huolen että ne arvot toteu­tu­vat mah­dol­lisim­man hyvin. 

    Ongel­mana on kuitenkin se, minkä Art­turi jo toikin esi­in, eli con­fir­ma­tion bias; uskomme asiantun­ti­jaa, jon­ka käsi­tyk­set vas­taa­vat ennakkoluulojamme.

  39. Patomä­ki:

    Tämähän on käsit­tääk­seni sitaatin ydin­väite ja yhdyn siihen. Ote­taan­pa esimerkik­si ener­gia-aihe. Keskustelu­a­han on käy­ty täl­läkin blogilla pääasi­as­sa eri­lai­sista tekni­ikoista, ydin­voiman ja uusi­u­tu­van vas­takkainaset­telus­takin teknokra­t­ian argumentein!

    Mut­ta kysyn ihan tosis­sani, mitä se aut­taa, jos raken­netaan lisää ener­giantuotan­toa, kun se ei ole aut­tanut tähänkään men­nessä? Tarve on ennenkin kas­vanut vielä nopeammin.

    Tuo­ta, sem­moista teknokraat­tista ter­miä kuin negawat­ti on vil­jel­ty tiuhaan, ja ainakin ne asiantun­ti­jat joi­ta minä luen on selit­tänyt juur­ta jak­saen ettei se päästö­jen vähen­tämi­nen nyt ole niin yksinker­taista että vaan raken­netaan päästön­tä ener­giantuotan­toa. Enkä äkkiseltään muista yhtään päästövähen­nysske­naar­i­o­ta tai kus­tan­nusver­tailua mis­sä olen­naisin ja kus­tan­nuste­hokkain keino ei olisi ener­giate­hokku­u­den kas­vat­ta­mi­nen eli ener­gianku­lu­tuk­sen tai ainakin sen kasvun vähentäminen.

    Ranta­nen vas­taa, että tapana on tar­jo­ta lääk­keek­si markki­noiden val­lan lisäämistä. Olen samaa mieltä, että siinä on keskeinen seli­tys ongelmi­in. Kun ener­giay­htiöi­den kasvua edis­tetään, niiden val­ta kas­vaa niin, että ne ohjaa­vat rahan voimin demokra­ti­amme palvele­maan liiak­si suurimpi­en yri­tys­ten etuja.

    Taan­noin asiantun­ti­ja eli selvi­tys­mies Purasjo­ki ehdot­ti vesivoiman kansal­lis­tamista nimeno­maan täl­lai­sista syistä sekä muutenkin For­tu­min suit­simista, ja min­ulle jäi mieliku­va että koko asia meni tavan kansane­dus­ta­jal­la yli hilseen. Kts. esim. http://www.talouselama.fi/uutiset/article168343.ece

  40. Tuos­ta vasemman/oikeanpuoleisesta liiken­teestä sen ver­ran, että olen mon­ta ker­taa ollut vähäl­lä jäädä auton alle Englan­nis­sa. Autot siis suhah­ta­vat val­tavaa vauh­tia oikeal­ta puoleltani ja aja­vat melkein päälle, kun yritän ylit­tää tietä ja ere­h­dyn kat­so­maan ensin vasem­malle, kuten Man­ner-Euroopas­sa pitää tehdä. Pien­ten las­ten kanssa en koskaan lähtisi sel­l­aiseen kaupunki­in, jos­sa on vasem­man­puoleinen liikenne.

    Ruot­sille taisi tul­la melkoiset kus­tan­nuk­set siitä, että siir­tymi­nen oikean­puoleiseen liiken­teeseen viivästyi.

  41. Tiedemies:

    Teo­ri­as­sa asiantun­ti­javal­ta olisi ihanteel­lisim­mil­laan sitä, että kansa päät­tää arvot ja asiantun­ti­jat pitävät huolen että ne arvot toteu­tu­vat mah­dol­lisim­man hyvin.

    Sek­toriko­htais­es­ti kyl­lä, mut­ta yleis­es­ti ottaen ei toi­mi. Asiantun­ti­jat ovat erikois­tunei­ta johonkin alaan, spe­sial­is­te­ja. Sem­moista ole ole­mas­sakaan kuin yleisas­iantun­ti­ja, ekon­o­mistit tosin välistä yrit­tää ja osumapros­ent­ti ei ole kum­moinen. Suuris­sa lin­jois­sa epä­var­muudet on suuria ihan jo mon­imutkaisu­ud­es­ta johtuen, ne ovat taval­laan tahtokysymyksiä.

    Se con­fir­ma­tion bias toimii muuten myös palastelun kaut­ta, eli ote­taan vaan se osa argu­men­tista joka itselle sopii. Ajanko­htais­es­imerk­ki, sil­lä että euroalueesa on val­u­vi­ka voi sekä perustel­la että vas­tus­taa tukia. Vas­tus­taa sil­lä perus­teel­la että koko sys­tee­mi ei vaan toi­mi, kir­jataan tap­pi­ot drak­moissa, pesois­sa ja markois­sa. Kan­nat­taa taas sil­lä perus­teel­la että yleen­sä koko argu­ment­ti kuu­luu että sen val­u­vian kor­jaamisek­si val­u­ut­tau­nioni edel­lyt­tää yhteistä talous­poli­ti­ik­ka ja talousaluet­ta ja siten esimerkik­si yhteisiä velka­kir­jo­ja, mitä ne tuet käytän­nössä on.

  42. Lop­ul­ta kaik­ki on kuitenkin suur­ta lumet­ta – juus­to­höylästä huoli­mat­ta julkisen sek­torin kulut kohoa­vat kuin hul­lun leipurin pullataikina

    2000-luvul­la julk­isten meno­jen BKT-osu­us on Suomes­sa laskenut edel­lisvuodes­ta kuute­na vuon­na ja nous­sut edes hie­man vain viitenä. Että sel­l­ainen pul­lataik­i­na tämä.

    Ehkä Suomen kansa ei vielä ole ansain­nut omaa Thatch­eria, mut­ta voitaisi­inko me saa­da edes oma Rein­feldt tai Rasmussen?

    Suomen Thatch­er oli Iiro Viina­nen, ja hänen aikansa meni jo viisi­toista vuot­ta sitten.

    (Thatch­er­han ei saanut Bri­tann­ian julkisen sek­torin kokoa pienen­net­tyä koko sen yli vuosikymme­nen aikana, jol­loin oli päämin­is­ter­inä; hän jät­ti sen jäl­keen­sä läh­es täs­mälleen saman kokoise­na kuin oli sen saanut. Hänen ulko­mais­ten ihail­i­joiden­sa tietämät­tömyys tästä häm­mästyt­tää sekä syvyy­del­lään että sitkeydellään.)

  43. Tarkoituk­se­nani ei ole ollut esit­tää, että Suomen val­ti­ol­la ei olisi talousongelmia — onhan tämä rajun puoleinen velka­an­tu­mi­nen todel­li­nen ongel­ma. Mut­ta hupaisaa on, että samat VVM:n hep­ut, jot­ka ovat velka­on­gel­man arkkite­hte­ja, nyt puhu­vatkin kestävyys­va­jeesta, jon­ka tietois­es­ti etu­pain­oinen lasku­ta­pa kai sit­ten ratkaiseekin velkaongelmaa.
    Eli talousti­eteil­i­jä on henkilö, joka ker­too, mitä sin­un pitäisi tehdä rahoil­lasi, joi­ta sin­ul­la ei olisi, jos olisit nou­dat­tanut hänen neu­voaan viime vuonna.

  44. Saako poli­itikas­sa syr­jiä heitä, jot­ka eivät tiedä, eivät halu­akaan tietää tai eivät ymmär­rä mon­imutkaisia tai paljon pere­htymistä vaa­tivia asioita?

    On yhtäläi­nen oikeus äänestää tai vaikut­taa poli­ti­ikas­sa, vaik­ka olisi täysi tomp­peli. Ei ketään saa sen vuok­si syr­jiä. Kansan­val­ta on kansan­val­taa jo määritelmäl­lis­es­ti, tietty.

    Puo­let ihmi­sistä on keskiar­voa tyh­mem­piä. Heil­lä on samat oikeudet vaikut­taa kuin sil­lä toisel­lakin puoliskolla.

  45. Tom­mi Uschanov:

    2000-luvul­la julk­isten meno­jen BKT-osu­us on Suomes­sa laskenut edel­lisvuodes­ta kuute­na vuon­na ja nous­sut edes hie­man vain viitenä. Että sel­l­ainen pul­lataik­i­na tämä

    Mis­sä mielessä toi on nyt sun mielestä oleelli­nen havain­to noista 2000-luvun tilas­toista? Miks pul­lataik­i­nan pitäis paisuu tasas­es­ti joka vuos, jot­ta sitä vois kut­suu paisuvaks? 

    Julk­isten meno­jen BKT-osu­us vuon­na 2000: 48,3 %
    Julk­isten meno­jen BKT-osu­us vuon­na 2010: 55,1 %

    Aika merkit­tävä nousu 10 vuodessa, jos kato­taan luku­ja sel­l­aise­naan. Mitä väliä tässä nyt on sil­lä, et pari­na vuon­na siinä välis­sä se osu­us on pudon­nu min­i­maalis­es­ti, jos julk­isten meno­jen osu­us on tol­la aikavälil­lä kuitenkin nous­su 7 prosenttiyksikköä?

    En meinaa, et tää kahen yksit­täisen valikoidun vuo­den nap­paami­nenkaan vält­tämät­tä olis kauheen infor­mati­ivista, mut kai siinä enem­män järkeä on ku tossa mitä sä esitit. 

    Jotain vois päätel­lä ehkä siitä, et 70-luvun lopus­sa julk­isten meno­jen osu­us huiteli 40 prossan tun­tu­mas­sa ja eiks 70-luku ollu vasem­mis­to­lais­ten mukaan Hyv­in­voin­ti­val­tion kul­ta-aikaa? Nyt julk­isten meno­jen BKT-osu­us on kuitenkin huikeesti kor­keem­mal ku sil­loin. Viel kor­keem­mal­la prossal­la julkiset menot on ollu lähin­nä 90-luvun laman aikana.

    Tässä ne tilastot:

    http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/julkisetmenot/menojenkehitys/?SetLayoutSuffix=Text

  46. Julki­nen talous kas­vaa sil­loin, kun:
    Työt­tömyys on suur­ta (työkyvyt­tömyys, tuk­i­työt ja Työvoimak­oulu­tus mukaan laskettuna).
    Van­huk­sia on enem­män (ihmiset elävät pidempään/ sairas­ta­vat enemmän).

    Julk­isten varo­jen kohden­t­a­mi­nen on myös olen­naista, joka Suomes­sa on per­in­teis­es­ti onnis­tunut hyvin. Esim. 80-luvul­la, jol­loin koulu­tus ja ter­veyspalve­lut toimi­vat selvästi parem­min, niihin käytet­ty taloudelli­nen sat­saus oli pienempi.

    USA on myös hyvä esimerk­ki huonoista sijoituk­sista sosi­aali- ja ter­veyssek­to­rille; käyt­tää suh­teessa väestöön kolme ker­taa Suomea enem­män rahaa näi­hin palvelui­hin ja huono laatu on yleis­es­ti tiedos­sa. Markki­na­t­alous ja yksi­ty­istämi­nen ei sovi uni­ver­saalei­hin palvelui­hin. Suomes­sa ollaan hie­man men­ty tähän heikom­paan suun­taan ide­ol­o­gi­sista syistä.

  47. Mihin poli­itikko­ja oikein tarvi­taan? Koko päätök­sen­teko­han voitaisi­in automatisoida. 

    Asiantun­ti­jat määrit­täi­sivät parhaan mah­dol­lisen toimen­piteen kutakin arvo­val­in­taa kohden. Jär­jestelmää päivitet­täisi­in tiedon lisään­tyessä. Kansalaiset äänestäi­sivät suo­raan arvoista ja tietokone poimisi oikeat toimen­piteet näi­den arvo­jen pohjalta.

    Jär­jestelmä tulisi rak­en­taa sel­l­aisek­si, että se tuot­taisi vain loogis­es­ti johdon­mukaisia tulok­sia. Äänestäjät eivät voisi poimia rusi­noi­ta pul­las­ta. Jos arvo­val­in­ta X:stä seu­raa loogis­es­ti sekä Y että Z, niin äänestäjät eivät voisi vali­ta X:n perus­teel­la vain Y:tä tai vain Z:aa.

  48. Tom­mi:

    Hänen ulko­mais­ten ihail­i­joiden­sa tietämät­tömyys tästä häm­mästyt­tää sekä syvyy­del­lään että sitkeydellään.

    Mua häm­mästyt­tää sun tietämys Tatcherin ulko­mais­ten ihail­i­joiden tietäymyksestä!

    + mitä Rogue kir­joit­ti. Sä alat paini­maan vähän samas­sa pain­olu­okas­sa ku liian van­ha. Fak­tana esite­tyt väit­teet on joko väärin, cher­rypikat­tu tai esitet­ty väärin.

    Tässä (epäi­lyt­tävässä linkissä) brit­ti­julki­nen sek­tori suh­teessa bkt:hen 1980 n 44% ja 1990 n. 35%.

    http://www.ukpublicspending.co.uk/downchart_ukgs.php?year=1980_1990&state=UK&view=1&expand=&units=p&fy=2010&chart=F0-total&bar=0&stack=1&size=m&color=c&title=UK%20Public%20Spending%20As%20Percent%20Of%20GDP

    Jos toi link­ki ei sulle kel­paa, niin var­maan uskot the Guardia­nia? 1979 44.6% 1990 39,4%

    http://www.guardian.co.uk/news/datablog/2010/apr/25/uk-public-spending-1963

    Muutenkin kai sitä julkisen sek­torin kokoon vaikut­tamista pitäs kat­too siitä miten vaikut­taa sen muu­tosnopeu­teen? Jos aikasem­min julki­nen sek­tori kas­vaa 5% vuodessa ja sit jonkun poli­itikon toimien takia se kas­vaakin 1% vuodessa, niin onhan se onnis­tunut pienen­tämään sitä ver­rat­tuna trendiin.

  49. Itse ajat­telin kokeil­la Oden rajo­ja yllä ole­val­la postauk­sel­la, jota vielä tarkoituk­sel­la kär­jistin. Ajat­telin, että julkaiseeko? Ja julka­isi­han Ode. Kun­ni­toitet­tavaa avarakatseisuutta!

  50. Tom­mi U
    2000-luvul­la julk­isten meno­jen BKT-osu­us on Suomes­sa laskenut edel­lisvuodes­ta kuute­na vuon­na ja nous­sut edes hie­man vain viitenä. 

    Sor­rut saman­laiseen tilas­tokikkailu­un, mitä kir­jas­sasi Suuri Kaal­i­hui­jaus kritisoit.

  51. “Pien­ten las­ten kanssa en koskaan lähtisi sel­l­aiseen kaupunki­in, jos­sa on vasem­man­puoleinen liikenne.”

    Jos oikeasti jo eripuo­li­nen liikenne aiheut­taa noin paho­ja han­kaluuk­sia, niin miten las­ten kas­va­tus onnis­tuu ylipäätään? Itse asi­aan, eli kansanäänestyk­si­in (tai niiden laa­jem­paan käyt­töön) olen itsekin taipu­vainen suh­tau­tu­maan vähin­täänkin epäillen.

  52. Tuo­mas:

    Markki­na­t­alous ja yksi­ty­istämi­nen ei sovi uni­ver­saalei­hin palveluihin.

    Ai niinku hiusten­leikku­useen ja rav­in­toloi­hin? Ei munkaan mielestä. Tästä läh­tien käyn vaan eduskun­nan par­turis­sa ja syön kelan henkilöstöruokalas­sa. Eiku hit­to… nekin on yksityistetty!

    Kum­ma jut­tu kyl­lä, että ihmiset ihan matkus­taa jenkkei­hin saadak­seen niiden kuu­luisaa huonoa hoitoa vaivoihinsa.

  53. Eipä nyt her­ja­ta ekon­o­mis­te­jakaan. Taloudel­lisen jär­jestelmän ymmärtämi­nen aut­taa näkemään syy-seu­raus-suhtei­ta. Arvope­rusteisel­la valin­nal­la, ymmärtämät­tä kokon­aisu­ut­ta, voi varsin hel­posti tehdä omien arvo­jen­sa kanssa varsin ris­tiri­itaisia valintoja. 

    Esimerkik­si käy vaik­ka ilmastopoli­ti­ik­ka. Kiristämäl­lä rajat Euroopas­sa äärim­milleen ilman mitään vas­tavuoroisu­ut­ta tapetaan täältä vähäpäästöi­nen teol­lisu­us ja luo­daan edel­ly­tyk­set saas­tut­ta­van teol­lisu­u­den syn­nylle muualle. Vas­taa­van voi saa­da aikaan julis­ta­mal­la, että ener­giankäyt­tö on pahasta.

    Arvope­rusteiset ajatuk­set tuleekin aina analysoi­da ja siihen tarvi­taan asiantuntijoita.

  54. Tämä ei kuu­lu asi­aan. Tulin vain häir­it­semään purkaak­seni tämän­päiväistä pahaa sisuani. Kävin tutus­tu­mas­sa Vihrei­den keskustelu­foo­ru­mi­in. Ei yhtäkään rel­e­vant­tia aihet­ta kansalaisoikeuksista,
    perus­tus­lain kun­nioit­tamis­es­ta tai sananvapaudesta.

    Bri­tann­ian hal­li­tu­so­hjel­mas­sa maini­taan, että kansalais­va­pauk­sien eroosio on pysäytet­tävä. Eivät hekään sitä vakavasti ota, mut­ta siel­lä on sen­tään myön­net­ty, että kehi­tys ei ole ollut suo­ta­va. Sil­lä välin Suomen val­tio kerää innol­la tuomioi­ta ihmisoikeustuomioistuimelta. 

    Minus­ta tun­tuu, että lopetan saman tien tähän. Minkä täh­den keskustelisin poli­itikko­jen kanssa mis­sään, kun min­ul­la on koto­nanikin seinät.

  55. Jari Lehti­nen:

    “Kävin tutus­tu­mas­sa Vihrei­den keskustelu­foo­ru­mi­in. Ei yhtäkään rel­e­vant­tia aihet­ta kansalaisoikeuksista”

    Ja aika hil­jas­ta se keskustelu näyt­täis siel muutenkin ole­van. Kouralli­nen miehiä naput­telee sat­un­nais­es­ti keskenään. Olis kiin­nos­tavaa, jos joku tekis joskus tutkimuk­sen siitä, et miks äärim­mäisen har­vaa naista kiin­nos­taa keskustel­la tosis­saan poli­ti­ikas­ta, vaik naiset on kuitenkin suun­nilleen yhtä innos­tunei­ta osal­lis­tu­maan poli­it­tiseen päätök­sen­tekoon ku miehet.

  56. Hei!

    Huo­maan että Vihreä lan­gan kir­joituk­seni (löy­tyy täältä: http://www.vihrealanka.fi/blogi/takaisin-vihreyden-alkulähteille) on tul­lut tulkit­tua jotenkin niin että minus­ta asiantun­te­mus olisi sinän­sä pahas­ta mitä en tietenkään tarkoi­ta. Yritin puhua siitä että poli­ti­ikalle yleen­sä ja vihreille eri­tyis­es­ti on pul­mallista jos siitä katoaa arvo­haas­ta­ju­us ja kansalaiset mielip­i­teen­muo­dos­tuksi­neen uno­htu­vat. Väitän että vihreil­lä on se pul­ma nyt että kaik­ki ajat­tel­e­vat että onhan ne kovin vii­sai­ta, mut­ta epä­selvää niin vasem­mal­la kuin oikeal­la on, että mitä mieltä he itse ovat. Toisaal­ta jos aina ongel­man edessä ehdot­taa kilaut­tamista asiantun­ti­jalle, voi kado­ta näkyvistä sekin että asi­natun­ti­joi­ta on kovin mon­een lähtöön ja oikeas­t­aan kaikki­in tarpeisi­in löy­tyy sopi­vasti joku tohtori puhu­maan sitä mitä kul­loinkin tarvitaan.

    Joskus aikaisem­min kir­joitin asi­as­ta ehkä vähän selvemminkin:

    Jär­jen käyt­tö on minus­takin sal­lit­tua ja usein jopa suositeltavaa. Hyvää teknokra­ti­aa on se, että yhteiskun­nal­lisia kan­to­ja perustel­laan asi­a­pe­rustein eikä ohjaus­ta haeta sen enem­pää Maon Punais­es­ta kir­jas­ta kuin pörssiy­htiöi­den tiedot­teista. Liioin ei ole häpeäl­listä uskoa koulu­tuk­seen, vedo­ta tutkimuk­si­in ja yrit­tää argu­men­toi­da parhaan argu­mentin puolesta.

    Vaar­al­lista vihreää teknokra­ti­aa on se, jos ideat henkilöko­htaisu­ud­es­ta, yhteisöl­lisyy­destä ja elämän­ta­pa­muu­tok­ses­ta jäävät kokon­aan tek­nol­o­gis­ten ekoin­no­vaa­tioiden ja ekoteknisen edis­ty­suskon jalkoi­hin. Tai se, jos sosi­aa­li­nen empa­tia ja osal­lisu­us nujer­tu­vat tyystin markki­noiden ja hallintorak­en­tei­den viher­pesty­jen tehostamis­puhei­den alle.

    Huonos­sa teknokra­ti­as­sa uno­hde­taan, että asiantun­ti­ju­uskin on aina näkökul­masi­don­naista. Ja että kokon­aisu­ud­es­ta irrote­tu­ista hyvistä argu­menteista voi yhdessä muo­dos­tua yksi tosi huono argumentti.

    Teknokra­tia tekee poli­ti­ikan tarpeet­tomak­si. Demokra­ti­as­sa on kyse avoimes­ta kamp­pailus­ta siitä, minkälaiset arvot kul­loinkin vas­taa­vat kansalais­ten – vähem­mänkin oppinei­den – tulk­in­taa parhaas­ta mah­dol­lis­es­ta maailmasta.

  57. Rogue:

    Julk­isten meno­jen BKT-osu­us vuon­na 2000: 48,3 %
    Julk­isten meno­jen BKT-osu­us vuon­na 2010: 55,1 %

    No, hei jos saa vali­ta kak­si vuot­ta niin val­i­taan tälleen:
    Julk­isten meno­jen BKT-osu­us vuon­na 1990: 48,2 %
    Julk­isten meno­jen BKT-osu­us vuon­na 2007: 47,3 %

    Eli 17 vuodessa julkiset menot las­ki 0.9%. Vuodet ovat sil­lä taval­la kaikkein edus­tavimpia, että molem­mat ovat viimeisiä “nor­maale­ja” ennen kuin menot läh­tivät talous­rysäyk­sen takia jyrkkään nousuun.

  58. Sor­rut saman­laiseen tilas­tokikkailu­un, mitä kir­jas­sasi Suuri Kaal­i­hui­jaus kritisoit.

    Tarkoituk­seni oli tässä yksi­no­maan kri­ti­soi­da onnahtel­e­vaa kieliku­vaa. Mikä se sel­l­ainen taik­i­na on, joka paisuu keskimäärin joka toinen vuosi ja supis­tuu joka toinen vuosi — varsinkin, kun sekä paisum­i­nen että supis­tu­mi­nen ovat suurim­mil­laankin vain muu­ta­man pros­ent­tiyk­sikön luokkaa?

    Tässä (epäi­lyt­tävässä linkissä) brit­ti­julki­nen sek­tori suh­teessa bkt:hen 1980 n 44% ja 1990 n. 35%.

    Yleen­sä vakavas­sa talous­poli­it­tises­sa keskustelus­sa viitataan Bri­tann­ian val­tio­varain­min­is­ter­iön omi­in viral­lisi­in lukui­hin. Niiden mukaan julkisen sek­torin BKT-osu­us oli 44,8 %, kun Thatch­er tuli val­taan 1979, ja noin 39 %, kun hän jou­tui eroa­maan 1990. Kokon­aisveroaste las­ki vieläkin vähem­män: se oli 1979 noin 40,9 % ja 1990 noin 39 %. (]Lähde.)

    Jos toi link­ki ei sulle kel­paa, niin var­maan uskot the Guardia­nia? 1979 44.6% 1990 39,4%

    Nuo vas­taa­vat niitä yleen­sä esitet­tyjä luku­ja. Tämä läh­es mitätön viiden pros­ent­tiyk­sikön muu­tos on juuri se, mitä tarkoitin “pysymisel­lä käytän­nössä samana”. Varsinkin, kun luku oli 80-luvun alkupuoliskol­la vuosien ajan lähtöar­voa korkeampi ja kävi parhaim­mil­laan peräti 47,5 prosentissa.

    Jotain vois päätel­lä ehkä siitä, et 70-luvun lopus­sa julk­isten meno­jen osu­us huiteli 40 prossan tun­tu­mas­sa ja eiks 70-luku ollu vasem­mis­to­lais­ten mukaan Hyv­in­voin­ti­val­tion kulta-aikaa?

    Sil­loin oli käytän­nössä täystyöl­lisyys, kos­ka Suomen sil­loinen elinkeino­rakenne mah­dol­listi sen ilman eril­listä puut­tumista asi­aan poli­ti­ikalla. Täl­löin sama hyv­in­voin­ti­t­u­los vaati aikaansaamisek­seen olen­nais­es­ti vähem­män rahaa kuin korkeam­man työt­tömyy­den aikana. Toisin kuin muis­sa Pohjo­is­mais­sa, Suomes­sa on valitet­tavasti ide­ol­o­gis­es­ti kiel­let­tyä hoitaa poli­ti­ikalla työt­tömyyt­tä — toisin kuin mui­ta asioi­ta, esimerkik­si vien­ti­te­ol­lisu­u­den hin­tak­il­pailukykyä tai tehdastyöläis­ten tuloke­hi­tys­tä — jol­loin Suomen työl­lisyysaste lie­nee tuomit­tu jäämään ilmeisen pysyvästi alem­mak­si kuin muualla.

  59. Jari Lehti­nen, kär­siväl­lisyyt­tä: Vihrei­den keskustelu­foo­ru­mi näyt­tää olleen jos­sain määrin “kesan­nol­la”. Kävi­jöitäkin on tois­taisek­si ollut aika vähän, tämä OS:n blogi­pal­s­ta on ollut vilkkaampi.
    Toimivaa/suosittua keskustelu­pal­staa on vaikea perus­taa, yleen­sä se vain syn­tyy. Foo­ru­mi lie­nee vähitellen heräämässä eloon, joten kyl­lä se siitä.

  60. Asiantun­ti­ju­u­den ongel­ma on juuri se, että asiantun­ti­jat ovat asiantun­ti­joi­ta vain oma­l­la alal­laan (talousti­eteil­i­jöi­den huonos­ti onnis­tuneesta yri­tyk­ses­tä yleisas­iantun­ti­joina jo tpyy­lu­o­ma kom­men­toikin). Tähän vielä päälle se, että kaik­ki kil­pail­e­vat keskenään rahas­ta ja vaiku­tus­val­las­ta, sekä se, että markki­nat yrit­tävät arva­ta etukä­teen poli­it­tiset päätök­set, mikä onnistues­saan syö niiden vaiku­tus­ta, niin kyl­lähän tässä Urkkia ja hätäti­la­hal­li­tus­ta tai Apol­lo-ohjel­man tapaista älyt­tömyyt­tä tulee tietyssä mielessä ikävä. Nykyi­nen meno var­masti allokoi resurssit “oikeam­min”, mut­ta yhteisen tekemisen meinin­ki puut­tuu, kun kaik­ki aja­vat omaa etuaan.

  61. Rolle:

    Eipä nyt her­ja­ta ekon­o­mis­te­jakaan. Taloudel­lisen jär­jestelmän ymmärtämi­nen aut­taa näkemään syy-seu­raus-suhtei­ta. Arvope­rusteisel­la valin­nal­la, ymmärtämät­tä kokon­aisu­ut­ta, voi varsin hel­posti tehdä omien arvo­jen­sa kanssa varsin ris­tiri­itaisia valintoja.

    Esimerkik­si käy vaik­ka ilmastopoli­ti­ik­ka. Kiristämäl­lä rajat Euroopas­sa äärim­milleen ilman mitään vas­tavuoroisu­ut­ta tapetaan täältä vähäpäästöi­nen teol­lisu­us ja luo­daan edel­ly­tyk­set saas­tut­ta­van teol­lisu­u­den syn­nylle muualle. Vas­taa­van voi saa­da aikaan julis­ta­mal­la, että ener­giankäyt­tö on pahasta.

    Just tätä mä tarkoi­tan. Tuos­sa tarkastel­laan kah­ta asi­aa: ener­giain­ten­si­ivisen teol­lisu­u­den sijout­tumi­nen ja ilmastopoli­iti­ik­ka. Ja var­maan jostain löy­tyy asiantun­ti­ja joka hal­lit­see kummatkin.

    Mut­ta kun pitäisi ottaa huomioon nyt esimerkik­si kaup­pa­poli­ti­ik­ka (ceteris paribus ole­tus mis­sä se ei mitenkään reagoi kil­pailukyky­muu­tok­si­in ei ole uskot­ta­va), muu­tok­set tuot­tei­den hin­toi­hin jot­ka ovat tois­t­en­sa sub­si­tu­ut­te­ja (esim. raken­nus­ma­te­ri­aalit), muu­tok­set val­u­ut­takurs­sei­hin (yhden teo­ri­an mukaan vero­tuserot eivät vaiku­ta val­u­ut­ta-alu­iden väliseen kil­pailukykyyn kos­ka val­u­ut­takurssit jous­taa), muu­tok­set investoin­tei­hin, ener­giain­ten­si­ivisen teol­lisu­u­den tule­vaisu­us ylipään­sä jos ener­gian hin­ta muista syistä (eli mihin vai­h­toe­hto­tule­vaisu­u­teen ver­rataan), jne.

    Point­ti on se että tuos­ta tulee takaisinkytken­töi­neen niin mon­imutkainen malli että ei sil­lä tee yhtään mitään. Tämä ei tietenkään ole perustel­tu tehdä mitä huvit­taa näp­pitun­tu­mal­ta, mut­ta se tarkoit­taa myös sitä että kan­nat­taa vähän varoa mitä tuhoa täl­lä ker­taa ennustaa.

  62. “Markki­na­t­alous ja yksi­ty­istämi­nen ei sovi uni­ver­saalei­hin palveluihin.”

    Art­turi B: “Ai niinku hiusten­leikku­useen ja rav­in­toloi­hin? Ei munkaan mielestä. Tästä läh­tien käyn vaan eduskun­nan par­turis­sa ja syön kelan henkilöstöruokalas­sa. Eiku hit­to… nekin on yksityistetty!

    Kum­ma jut­tu kyl­lä, että ihmiset ihan matkus­taa jenkkei­hin saadak­seen niiden kuu­luisaa huonoa hoitoa vaivoihinsa.”

    Par­turi ja rav­in­to­la ei todel­lakaan kuu­lu uni­ver­sal­is­min piiri­in. Sosi­aali- ja ter­veyspalve­lut sekä koulu­tus sen sijaan kuu­lu­vat. Käsit­tääk­seni jenkit menevät Kuubaan saa­maan hyvää hoitoa, kos­ka eivät sitä koti­maas­saan saa. Koval­la rahal­la saa tiet­ty, vaik­ka oman sairaalan.

    Art­turi B voi men­nä hoi­dat­ta­maan itseään val­tameren taakse, mut­ta voi olla että sen­tit lop­pu­vat kesken. Itsel­läni ei ainakaan ole moi­seen varaa, vaik­ka olen korkeasti koulutet­tu, viras­sa ja omaan hie­man pääomatuloja.

  63. Enpä luot­taisi paljoa asiantuntijoihinkaan.

    Heil­läkin on eri­laisia moti­ive­ja ja riip­pu­vu­us­suhtei­ta ja ensin täy­tyy ymmärtää nuo asiantun­ti­jan mielip­i­teeseen vaikut­ta­vat tek­i­jät ja kenen etu­ja hän ajaa.

    Vas­ta se jäl­keen kan­nat­taa kuun­nel­la hänen mielip­iteitään ja voi ehkä ymmärtää hänen sanomansa oikein.

    Eikä tämä koske vain asiantun­ti­joi­ta vaan laa­jem­minkin ihmisiä. Eli ihmi­nen ker­too aina tari­nan, jol­la hän voi tavoitel­la aivan muu­ta kuin sanomas­ta voi päätellä.

    Toinen ongel­ma on asiantun­ti­jan huo­raami­nen eli hän tekee rahas­ta tilaa­jan toiveen mukaisen asiantun­ti­jalausun­non tai vaike­nee tärkeistä näkökohdista.

    Hyvä esimerk­ki nykyaikaises­ta asen­teel­lis­es­ta dis­in­for­maa­tios­ta on keskustelu työurien piden­tämisetä. Johdon­mukaises­ti on esitet­ty vain yksi näkökul­ma ratkaisuk­si ja se on eläkeiän nos­t­a­mi­nen eikä sen vaiku­tuk­sia tai mui­ta vai­h­toe­hto­ja ole tuo­tu esille.

    Tosi­asi­as­sa työurien piden­tämi­nenä merk­it­see, että työ­paikko­jen määrä on nos­tet­ta­va 2,3 miljoonas­ta 3,2 miljoon­aan ja se taas vaatii kasvun nos­tamista 7–10 % iin mitä samat asiantun­ti­jat pitävät mahdottomana.

    Lisäk­si eläkeiän nos­to aiheut­taa vain suun­nat­toman kohtaan­to-ongel­man eli työvoiman tar­jon­ta lisään­tyy 60–70-vuotiaissa ja kysyn­tä kohdis­tuu 25–40-vuotiaisiin.

    Samoin on tarkoin vai­et­tu muista vai­h­toe­hdoista todel­lisi­na ratkaisuina:
    Nuorten työl­lisyysaste on 60-luku­un ver­rat­tuna 20 % alem­pi ja 80-luku­unkin 15 % . Tämä merk­it­see n 100000–140000 nuoren puut­tumista työelämästä.
    Yksi syy on se , että työelämää ja koulu­tus­ta ei halu­ta yhteenso­vit­taa vaan jääräpäis­es­ti halu­taan erot­taa opiskelu ja töi­den teko

    “Koulu­tusjär­jestelmien rakenne vaikeut­taa työkoke­muk­sen han­kkimista koulu­tuk­sen ohes­sa. Ajat­telemme hel­posti, että työelämä alkaa valmis­tu­misen jäl­keen. Myöskään koulu­un palaami­nen ei Euroopas­sa ole toden­näköistä myöhem­mässä vai­heessa. Teo­ri­as­sa tämä on tietenkin mah­dol­lista, mut­ta siihen ei juuri kan­nuste­ta. Anglosak­si­sis­sa mais­sa kuten Yhdys­val­lois­sa, Kanadas­sa ja Aus­tralias­sa on tavanomaista työsken­nel­lä opin­to­jen ohes­sa tai käy­dä välil­lä töis­sä ja pala­ta takaisin koulun-penkille.. (Vesa Puoskarin artikke­li on julka­istu Tilas­tokeskuk­sen Tieto&trendit-lehdessä 2/2011.)”

    OECD arvoi Suomen koulu­tusjär­jestelmän arvioin­nis­sa heikkoudek­si saman asian esim OECD:n työl­lisyy­teen keskit­tyneen pääosas­ton ekon­o­mistin Glen­da Quin­tinin käsi­tys “Varhainen osal­lis­tu­mi­nen työelämään paran­taa työl­listymistä ja madal­taa työelämään siir­tymisen kynnystä ”

    Toine asia mitä on tarkoituk­sel­la pidet­ty piilos­sa on työelämän jous­to­jen aiheut­ta­ma työvu­osien mene­tys , se merk­it­see nykyään jo 4 vuo­den mene­tys­tä työurasta.

    Eli vaiken­e­m­i­nen tai asian sivu­ut­ta­mi­nen sivu­lauseel­la merk­it­see aina kan­nan­ot­toa ja pal­jas­taa kenen juok­supoi­ka “asiantun­ti­ja” on

  64. “mitä Rogue kir­joit­ti. Sä alat paini­maan vähän samas­sa pain­olu­okas­sa ku liian van­ha. Fak­tana esite­tyt väit­teet on joko väärin, cher­rypikat­tu tai esitet­ty väärin.

    Tässä (epäi­lyt­tävässä linkissä) brit­ti­julki­nen sek­tori suh­teessa bkt:hen 1980 n 44% ja 1990 n. 35%.”

    Etpä sinäkään kykene parem­paan, julkisen sek­torin menot eivät ole ver­tailukelpoisia mait­ten välil­lä ja miden sisäl­läkin vuodet eivät ole veljiä keskenään laskentametodeiltaan.

  65. jlbl,

    Jos luit mitä kir­jotin, niin point­ti oli nimeno­maan kri­ti­soi­da tarko­tushakus­ta ja vääris­televää tilas­to­jen käyt­töä. Uschanov sitä pait­si puhu 2000-luvus­ta, joten oli luon­nol­lista vali­ta siihen esimerkki­in 2000–2010.

  66. Uschanov:

    Sil­loin oli käytän­nössä täystyöl­lisyys, kos­ka Suomen sil­loinen elinkeino­rakenne mah­dol­listi sen ilman eril­listä puut­tumista asi­aan poli­ti­ikalla. Täl­löin sama hyv­in­voin­ti­t­u­los vaati aikaansaamisek­seen olen­nais­es­ti vähem­män rahaa kuin korkeam­man työt­tömyy­den aikana

    Joo en mä meinan­nu, et noista luvuista sel­l­ase­naan vois vält­tämät­tä hirveesti päätel­lä. Ihmettelin vaan, et miks pienet vuosit­taiset heilahte­lut BKT-osu­udessa olis sun mielestä mil­lään taval­la merkit­täviä kun on ker­ran mah­dol­lista tarkastel­la myös pidem­pi­en aikavälien tren­de­jä. Jot­ka nekään ei vält­tämät­tä ker­ro kauheesti siitä, onks BKT-osu­u­den muu­tok­set poli­ti­ikan tulosta vai seu­raus­ta suh­dan­nevai­hteluista yms.

  67. Tuo­mas:

    “Käsit­tääk­seni jenkit menevät Kuubaan saa­maan hyvää hoitoa, kos­ka eivät sitä koti­maas­saan saa”

    Michael Moore on saat­tanu vähän jekut­taa sua täl kertaa.

  68. Rogue:

    Olis kiin­nos­tavaa, jos joku tekis joskus tutkimuk­sen siitä, et miks äärim­mäisen har­vaa naista kiin­nos­taa keskustel­la tosis­saan poli­ti­ikas­ta, vaik naiset on kuitenkin suun­nilleen yhtä innos­tunei­ta osal­lis­tu­maan poli­it­tiseen päätök­sen­tekoon ku miehet.

    Ton tutkimusen tek­i­jäl­lä ei olis lois­tavaa tule­vaisu­ut­ta Har­vardin rehtorina. 😉

    Tom­mi:

    Nuo vas­taa­vat niitä yleen­sä esitet­tyjä luku­ja. Tämä läh­es mitätön viiden pros­ent­tiyk­sikön muu­tos on juuri se, mitä tarkoitin “pysymisel­lä käytän­nössä samana”.

    1!?!?! tilt! en tiiä itkeäkkö vai nauraa.

    Eli sun mielestä olis ihan ok, jos nyt julk­ista sek­to­ria supis­tet­tas 5% Suomes­sa, ku eihän täl­lasel­la mität­tömäl­lä muu­tok­sel­la oo mitään välii? Vai meneeks tää silleen, että tot­takai sil­lä on sulle paljonkin välii, mut­ta niille Tatcherin buus­taa­jille sil­lä ei saa olla?

    Dou­ble­standard much?

    Sil­loin oli käytän­nössä täystyöl­lisyys, kos­ka Suomen sil­loinen elinkeino­rakenne mah­dol­listi sen ilman eril­listä puut­tumista asi­aan politiikalla.

    Mille perus­teel­la tää korkea työl­lisyys joh­tui nimen omaan elinkeino­rak­en­teesta? (En siis kiistä. Kyse­len vaan perusteita.)

    Suomes­sa on valitet­tavasti ide­ol­o­gis­es­ti kiel­let­tyä hoitaa poli­ti­ikalla työt­tömyyt­tä – toisin kuin mui­ta asioi­ta, esimerkik­si vien­ti­te­ol­lisu­u­den hin­tak­il­pailukykyä tai tehdastyöläis­ten tuloke­hi­tys­tä – jol­loin Suomen työl­lisyysaste lie­nee tuomit­tu jäämään ilmeisen pysyvästi alem­mak­si kuin muualla.

    Just näin. Sen lisäks olis hyvä lopet­taa työt­tömyy­den aiheut­ta­mi­nen poli­ti­ikalla ihan ekana.

  69. mitä Rogue kir­joit­ti. Sä alat paini­maan vähän samas­sa pain­olu­okas­sa ku liian van­ha. Fak­tana esite­tyt väit­teet on joko väärin, cher­rypikat­tu tai esitet­ty väärin.

    Tässä (epäi­lyt­tävässä linkissä) brit­ti­julki­nen sek­tori suh­teessa bkt:hen 1980 n 44% ja 1990 n. 35%

    Ilmeis­es­ti Art­turil­ta uno­h­tui lukea koko tilasto
    Thatcerin ajal­ta , julk­isten meno­jen taso ei ollut tasais­es­ti laske­va vaan vai­hteli aika paljon. Tuo­ta parin viimeisen vuo­den laskua selit­tää enem­mänkin lasken­tata­van muu­tos kuin todel­linne leikkaus,mitään sel­l­aista ei Thactcerin uran lop­pu­vai­heesta löydy 

    1979–80 44.6 %, 1980–81 47.0 % 1981–82 47.7 %
    1982–83 48.1 %, 1983–84 47.8 % 1984–85 47.5 %
    1985–86 45.0 %, 1986–87 43.6 % 1987–88 41.6 %
    1988–89 38.9 %, 1989–90 39.2 %

    Kon­ser­var­ti­iv­it oli­vat siihenkin aikaan virkamiespuolue ja Thatch­er kävi sotaa enem­mänkin yksi­tyisen puolen duunare­i­ta vas­taan lor­di­en ja virkami­esten rin­tamssa . Julkisen sek­torin rajut leikkauk­set oli­si­vat olleet kohtalokas isku kannatukselle.

    Ei Suomes­sakaan Kokoomus esitä palkko­jen leikkauk­sia ja palkka­jous­to­ja julkiselle­sek­torin väelle vaan yksi­tyisen sek­torin duunareille

    Thatch­er erosi 1990, mut­ta sitä ennen hän oli jo muut­tunut ram­mak­si ankak­si, joten lop­puaikanaan hän ei vaikut­tanut paljoakaan.

    Kysessä on enem­mänkin erot lasken­tatavois­sa kuten Art­turi itsekin ansioituneesti esit­tää useil­la eri­laisil­la luvuil­la eri lähteistä haettuna

  70. Tom­mi U
    Tämä läh­es mitätön viiden pros­ent­tiyk­sikön muu­tos o

    Tom­mi, Tom­mi, taas sor­ruit retoriseen kikkailuun.

    Jot­ta saataisi­in kokolu­okat kohdilleen, tarkastel­laan­pa tuon 5-% yksikön mitätön­tä muu­tos­ta esimerkik­si Suomessa:

    Tuol­lainen vähen­nys tarkoit­taisi 8,5 mil­jardin euron leikkaus­ta kun­tien ja val­tion vuosi­bud­jet­tei­hin vuo­den 2009 BKT:lla.

    Jos koko sum­ma pitäisi nyhtää val­ti­ol­ta, se tarkot­taisi että vuo­den 2009 val­tion 46 mil­jardin bud­jetista pitäisi leika­ta melkein 20% pois.

    [70-luvus­ta]
    Täl­löin sama hyv­in­voin­ti­t­u­los vaati aikaansaamisek­seen olen­nais­es­ti vähem­män rahaa kuin korkeam­man työt­tömyy­den aikana. 

    Nykyi­nen julkisen sek­torin rahoi­tus riit­täisi yllin kyllin 70-luku­laisen hyv­in­voin­ti­val­tion ylläpitämiseen.

  71. Asiantun­ti­ju­u­den ongel­ma on juuri se, että asiantun­ti­jat ovat asiantun­ti­joi­ta vain oma­l­la alal­laan (talousti­eteil­i­jöi­den huonos­ti onnis­tuneesta yri­tyk­ses­tä yleisas­iantun­ti­joina jo tpyy­lu­o­ma kommentoikin). 

    Bin­go!

    Siihen sitä poli­ti­ikkaa sit­ten tarvi­taan, että mitkä kaik­ista hyvistä asioista pystytään toteut­ta­maan. Ongel­mana tun­tuu ole­van se, että kun kaikkea ei nyt vain ole mah­dol­lista toteut­taa parhaal­la mah­dol­lisel­la taval­la, niin sit­ten ale­taan väit­tämään, että se huonom­pi tapa olisikin parempi.

  72. Point­ti oli oikeas­t­aan se, että näp­pitun­tu­mal­la ei pidä tehdä päätök­siä, jos mitenkään on mah­dol­lisu­us analysoi­da niiden seurauksia.

    Jos meil­lä on arvo, että päästöjä pitää vähen­tää, ja tältä poh­jal­ta tehdään arvopäätön päästö­jen kieltämis­es­tä (Suomes­sa), voi lop­putu­los olla jotain aivan muu­ta (ei, en ole analysoin­ut seu­rauk­sia, enkä jak­sa etsiä tähän linkke­jä analyyseista).

    Ja sit­ten kun vielä porukalla on kaiken­laisia “hid­den val­ues”. Väitetään, että päätös tehdään joltain yksit­täiseltä arvopo­h­jal­ta ja oikeas­t­aan aje­taankin jotain aivan muu­ta tavoitetta.

    Asiantun­ti­joi­ta tarvi­taan anta­maan arvio seu­rauk­sista. Perustel­lus­ta arvios­ta on myös helpom­pi keskustella.

  73. tpyy­lu­o­ma ja Rolle: “Eipä nyt her­ja­ta ekon­o­mis­te­jakaan. Taloudel­lisen jär­jestelmän ymmärtämi­nen aut­taa näkemään syy-seu­raus-suhtei­ta. Arvope­rusteisel­la valin­nal­la, ymmärtämät­tä kokon­aisu­ut­ta, voi varsin hel­posti tehdä omien arvo­jen­sa kanssa varsin ris­tiri­itaisia valintoja.”

    Tämä on hyvä kom­ment­ti. Näitä itsekkin mietin usein.

    Tämä “arvoperustainen”-sanan syväl­lisem­pi pohtimi­nen varsinkin on kiinostavaa. 

    Ettei vaan olisi niin, että arvo­ja ei ole ollenkaan; on vain mielip­iteitä joi­ta joku tuput­taa toisille?

    Kun vähänkin jonkin arvon pin­taa raa­put­taa, sieltä ei ehkä löy­dykkään mitään var­teenotet­tavaa… Löy­tyy vain ihmisen exis­ten­ti­aa­li­nen kuole­man­pelko ja ikuisen elämän tavottelu?

    Tätä envi­ron­men­tal­ist-uskon­non fun­da­men­tal­is­tit eivät ehkä tule ajatelleek­si, kun ovat tuhoa­mas­sa Suomen teol­lisu­u­den selkäran­gan energia‑, yms. veroil­laan ja kielto-politiikallaan?

    Lisäk­si uno­hde­taan, että KP-sek­torimme käy jokapäiväistä darvin­is­tista elonjäämiskamppailua. 

    Nykyi­nen veron­nos­to-poli­ti­ik­ka köy­hdyt­tää maamme PK-yri­tys­ten pop­u­laa­tio­ta, sen diversiteettiä.

    Selkäran­gat­tomien poli­itikko­jen pop­u­laa­tio sen sijaan näyt­tää kasvavan.

    Pitää muis­taa, että arke­olo­gia tun­tee viisi bio­di­ver­si­teetin mas­sat­uhoa, jol­loin mm. kaik­ki yli 20 kg paina­vat eläimet kuo­li­vat sukupuuttoon.

    Toiv­otaan, että uusi hal­li­tu­so­hjel­ma ei aiheuta PK-yri­tys­ten massatuhoa!

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä ja luonnonystävä-skeptikko

  74. Rogue

    “Michael Moore on saat­tanu vähän jekut­taa sua täl kertaa.”

    En oo pahem­min kat­tonu sen pul­lean pikku pop­ulistin tuotan­toa. Saa­mani infor­maa­tio on peräisin Kuuban omil­ta pro­pa­gan­da­sivos­tol­ta. Kuubas­sa hoide­taan kouralli­nen köy­hiä jenkke­jä ihan maan maineen vuok­si. Vähän sama jut­tu kun Venezuela toimit­taa läm­mi­tysöljyä USA:n köy­hille, joista Oba­ma leikkasi.

  75. ‘Väitän että vihreil­lä on se pul­ma nyt että kaik­ki ajat­tel­e­vat että onhan ne kovin vii­sai­ta, mut­ta epä­selvää niin vasem­mal­la kuin oikeal­la on, että mitä mieltä he itse ovat.’ (T.Rantanen)
    Minä en näe tätä pul­maa. Läh­eskään kaik­ki vihreät eivät vaiku­ta poikkeuk­sel­lisen vii­sail­ta, ja ne, jot­ka vaikut­ta­vat, osaa­vat ilmaista mielip­i­teen­sä riit­tävän selkeästi (ks. tämä blogi).

  76. Val­tion meno­jen osu­us BKT:sta voi heilahdel­la rajusti suh­dan­tei­den myötä; raju heilahtelu on jo itsessään merk­ki siitä, että val­ti­ol­la on val­taisen suuri rooli taloudessa. En sano mitään siitä, onko tämä hyvä tai huono tai tarkoituk­sen­mukainen asia, mut­ta esimerkik­si tulon­si­ir­rot ja kat­ta­va työt­tömyys­tur­va mitä ilmeisim­min saa­vat tätä aikaan.

    Teo­ri­as­sa itseasi­as­sa pro­gres­si­ivisen vero­tuk­sen pitäisi toimia jonkin­laise­na key­ne­siläisenä sta­bi­laat­to­ri­na, jos val­tion toim­inta muuten olisi pitkäjän­teistä; pro­gres­sio pitäisi huolen, että nousukaudet ovat yli­jäämäisiä, ja laskukaudet ali­jäämäisiä. Poli­it­ti­nen paine kuitenkin tun­tuu estävän tätä, kos­ka jos val­ti­ol­la on yli­jäämiä, on vasem­mis­to heti nurku­mas­sa niiden syömistä etukä­teen, ja sille on vaikea sanoa vas­taan. Vas­taavasti tästä seu­raa, että mata­la­suh­dan­tei­den aikana vai­h­toe­hdot­to­muus on sit­ten paljon todel­lisem­paa, kun velka­an­tu­mis­lu­vut alka­vat näyt­tää punaista. Tässä kohtaa voi sit­ten taas syyt­tää ide­ol­o­gis­es­ta kurit­tamis­es­ta, vaik­ka Thatcherismistä.

    Viina­nen oli muuten aika huono Mar­garet Thatch­erin kopio noiden luku­jen perus­teel­la, ottaen huomioon, että hänen VVM-kaudel­laan tuo julk­isten meno­jen BKT-osu­us kasvoi ensim­mäis­ten kol­men vuo­den aikana 16 pros­ent­tiyk­sikköä, ja putosi sit­tem­min vaivaiset neljä. 

    16 pros­ent­tiyk­sikköä; ver­tailun vuok­si jonkin­laise­na lip­poslaisen oikeis­tode­marin utopi­ana voidaan pitää Sin­ga­porea, jon­ka julk­isten meno­jen osu­us BKT:sta on 17 pros­ent­tia. Sil­lä rahal­la ko. maa tuot­taa maail­man pien­im­män lap­sikuolleisu­u­den, kade­hdi­tun ter­vey­den­huol­lon ja koulu­tuk­sen. Tätä ei nyt pidä ymmärtää väärin, tarkoituk­se­nani on vain tode­ta, että julk­isten meno­jen osu­us on Suomes­sa hyvin korkea edelleen, vaikkei se Viinasen kau­den 63 pros­ent­tia vielä lähentelekään.

  77. Tuo­mas sel­ven­si aja­tus­taan argu­men­taa­ti­ol­la, jos­ta olen kovin eri mieltä:

    “Teknokra­tia tekee poli­ti­ikan tarpeet­tomak­si. Demokra­ti­as­sa on kyse avoimes­ta kamp­pailus­ta siitä, minkälaiset arvot kul­loinkin vas­taa­vat kansalais­ten – vähem­mänkin oppinei­den – tulk­in­taa parhaas­ta mah­dol­lis­es­ta maailmasta.”

    Pikeem­minkin teknokra­tia mah­dol­lis­taa politiikan.

    Perus­suo­ma­laiset käyt­tävät men­estyk­sekkäästi argu­men­taa­tio­ta, jos­sa he ker­to­vat ihmis­ten toivei­den ole­van tot­ta ja ikävätkin asi­at ovat kek­sit­tyjä ongelmia: ilmas­ton­muu­tos, ikään­tymi­nen, glob­al­isaa­tio ja maa­han­muut­to, kun ne kiel­letään niin ei ongelmaa.

    Tuo­mak­sen ajat­telu menee samaan suuntaan.

    Tiedon käyt­tämi­nen tarkoit­taa sitä, että Paasikiviläisit­täin tun­nuste­taan tosiasiat.
    Sen jäl­keen vas­ta minus­ta on mah­dol­lista tehdä politiikkaa.

    Surkein­ta touhua on käyt­tää verovaro­ja sel­l­aisi­in asioi­hin, jot­ka eivät ylipäätään toi­mi. Maat­alouden ympäristö­tu­ki lie­nee help­po esimerk­ki: annetaan tukea niin ongel­ma pois­tuu vaik­ka mitään muu­ta ei tapah­du. kaikil­la on kivaa ja mukavaa.

    Toimi­vaa poli­ti­ikkaa on luon­nol­lis­es­ti antaa toivoa ja mah­dol­lis­taa asioi­ta — ja se taas vaatii ratkaisu­jen esit­tämistä. Jos kus se vaatii todel­lakin sen, että ote­taan sata insinööriä — teknokraat­tia — hom­mi­in ja tehdään jotain valmiiksi. 

    Vihrei­den ongel­mat kyl­lä kumpua­vat siitä, että ensin ekr­ro­taan ongelmista ja sit­ten painu­atan shaman­is­tiseen istun­toon paukut­ta­maan rumpua. Yleisö kat­soo ihmeisessään, että joo ongel­ma , mut­ta pelle­joukos­ta ei tai­da olla niitä ratkomaan.

    Vähän kat­set­ta eteen­päin, kiitos, teknor­ta­ian avsutuksella.

  78. Art­turi:

    “Ton tutkimusen tek­i­jäl­lä ei olis lois­tavaa tule­vaisu­ut­ta Har­vardin rehtorina”

    No ei vält­tämät­tä olis joo. Pait­si jos se tulos olis, et naiset on niin hyvii, ettei niit­ten tartte keskustel­la mis­tään. Kuhan painelee nappe­ja eduskun­nas­sa. Pisti vaan eri­tyis­es­ti silmään täs tapauk­ses­sa, kun Vihreis ei kuitenkaan nai­sista mitään pulaa oo. Noh, voihan olla et ne sit keskustelee jos­sain muual…

  79. Viina­nen oli muuten aika huono Mar­garet Thatch­erin kopio noiden luku­jen perus­teel­la, ottaen huomioon, että hänen VVM-kaudel­laan tuo julk­isten meno­jen BKT-osu­us kasvoi ensim­mäis­ten kol­men vuo­den aikana 16 pros­ent­tiyk­sikköä, ja putosi sit­tem­min vaivaiset neljä.

    Itse asi­as­sa tein rin­nas­tuk­sen juuri sik­si, että se on mielestäni osu­va täs­mälleen tämän val­os­sa. Myös Thatch­erin kau­den alus­sa oli nousu ja myöhem­min taas vähämerk­i­tyk­sisek­si jäänyt lasku. (Ymmär­rän kyl­lä, jos näi­den mit­talu­okkaa pitää riit­tävän eri­laise­na, jot­ta se riit­tää omas­ta mielestä pilaa­maan tämän rinnastuksen.)

    Tätä ei nyt pidä ymmärtää väärin, tarkoituk­se­nani on vain tode­ta, että julk­isten meno­jen osu­us on Suomes­sa hyvin korkea edelleen, vaikkei se Viinasen kau­den 63 pros­ent­tia vielä lähentelekään.

    Sen korkeu­den tärkein yksit­täi­nen osatek­i­jä on ali­työl­listyneisyys, jon­ka juuret taas — kuten jo totesin — ovat Suomen poli­it­tisen kult­tuurin idiosynkra­siois­sa. Suomes­sa on poli­it­tis­es­ti mah­dol­lista kerätä vero­ja työt­tömille jaet­tavak­si melkein kuin­ka paljon tahansa, mut­ta samaan aikaan ei ole juuri lainkaan mah­dol­lista kerätä vero­ja työt­tömyyt­tä vähen­tävi­in toimi­in tai ylipään­sä koet­taa vähen­tää sitä juuri mil­lään tietoisil­la poli­it­tisil­la päätök­sil­lä. Osmon koke­muk­set SATA-komite­as­sa ovat eräs aika raadolli­nen osoi­tus tästä.

    Tuol­lainen vähen­nys tarkoit­taisi 8,5 mil­jardin euron leikkaus­ta kun­tien ja val­tion vuosi­bud­jet­tei­hin vuo­den 2009 BKT:lla.

    … 12 vuo­den aikana, ja bud­jetin oltua osan tästä 12 vuodes­ta lähtöar­voa isom­pi eikä pienem­pi. (Siis suh­teessa BKT:hen; raha­sum­mana se kasvoi Thatch­erinkin aikana, vaik­ka tehtäisi­in inflaatiokorjauskin.)

    Nykyi­nen julkisen sek­torin rahoi­tus riit­täisi yllin kyllin 70-luku­laisen hyv­in­voin­ti­val­tion ylläpitämiseen.

    Niinkö? Mitä on tapah­tunut Bau­molin taudille, joka yleen­sä kaive­taan pus­sista tässä vai­heessa sen todis­tamisek­si, että asia on täs­mälleen päinvastoin?

  80. Tom­mi U
    12 vuo­den aikana

    Sou?

    20% on 20% vaik­ka se tehtäisi­inkin jäädyt­tämäl­lä menot nykyiseen tasoon.

    Val­tion meno­jen jäädyt­tämi­nen nykyiselle tasolle tarkoit­taa de fac­to leikkauslin­jaa, kos­ka menot paisu­vat koko ajan.

    Niinkö? Mitä on tapah­tunut Bau­molin taudille, joka yleen­sä kaive­taan pus­sista tässä vai­heessa sen todis­tamisek­si, että asia on täs­mälleen päinvastoin?

    1970 julkisen sek­torin osu­us BKT:sta oli 31,6% eli aika paljon vähem­män mitä nyt. 

    Mikäli palat­taisi­in 70-luku­laiselle hyv­in­voin­nin tasolle, säästet­täisi­in aika paljon rahaa esimerkik­si ter­vey­den­huol­losta, kos­ka moni hoito jäisi yksinker­tais­es­ti anta­mat­ta. Ei olisi myöskään nykyisenkaltaisia äitiys­lo­mia, ei opin­tora­haa, eikä yliopis­to­ja tai ammat­tiko­rkeak­oulu­ja jokaises­sa niemessä ja notkelmassa.

  81. Vaar­al­lista vihreää teknokra­ti­aa on se, jos ideat henkilöko­htaisu­ud­es­ta, yhteisöl­lisyy­destä ja elämän­ta­pa­muu­tok­ses­ta jäävät kokon­aan tek­nol­o­gis­ten ekoin­no­vaa­tioiden ja ekoteknisen edis­ty­suskon jalkoihin.

    “Teknologi­nen ekoin­no­vaa­tio ja ekotekni­nen edis­ty­susko” eivät ole osoi­tus teknokra­ti­as­ta. Usein hihas­ta vede­tään jokin siihen suun­taan ole­va argu­ment­ti, että “no ei tämä vielä nykyte­knolo­gial­la, mut­ta 20 vuo­den kulut­tua”, jota ei perustel­la mil­lään. Yleen­sä argu­ment­ti on sel­l­ainen, että teknolo­gian kehi­tyspros­es­sista ja luon­non­ti­eteistä per­il­lä ole­val­la asiantun­ti­jal­la nou­se­vat niskakar­vat pystyyn.

    Teknousko on yksi eko­hai­hat­telun muo­to. On paljon helpom­pi uskoa, että teknolo­gia tulee ja pelas­taa kuin koh­da­ta ilkeät tosi­asi­at. Kat­e­go­ria on sama kuin luon­non­ti­etei­den pitämi­nen neu­vot­telu­asiana. Teknokraat­ti kavah­taa kumpaakin.

    En muuten ole saanut Soin­in­vaaraa kiin­ni näistä syn­neistä, joten sikäli nuoli meni väärään osoitteeseen.

    Tai se, jos sosi­aa­li­nen empa­tia ja osal­lisu­us nujer­tu­vat tyystin markki­noiden ja hallintorak­en­tei­den viher­pesty­jen tehostamis­puhei­den alle.

    Tässä on kak­si eri asi­aa. Puhumi­nen sosi­aalis­es­ta empa­ti­as­ta ja osal­lisu­ud­es­ta on kysymys arvoista. Viher­pe­su taas on jotain, mitä tapah­tuu kun ei kuun­nel­la asiantun­ti­joi­ta. (Toisaal­ta viher­pe­sus­ta syyt­täjän on syytä olla varus­tau­tunut hyvil­lä asia-argumenteilla.)

    Arvois­sa saadaan hyvinkin aikaan ihan järkevä vas­takkainaset­telu. Minä esimerkik­si olen sitä mieltä, että vihreän liik­keen ykkösa­sia on ajaa sel­l­aista poli­ti­ikkaa, joka mah­dol­lis­taa meille tule­vaisu­udessakin elämän ilman rajal­lis­ten luon­non­va­ro­jen ehtymisen aiheut­tamia kohtu­ut­to­mia rysäyksiä.

    Tässä kuvas­sa yhteisöl­liset ryh­mähalit, sosi­aa­li­nen oikeu­den­mukaisu­us tai muut kivat ja pehmeät jutut ovat tois­si­jaisia. Olen ihan tyy­tyväi­nen markki­na­t­alouteen ja vaadin, että jokaisen yksilön kohdal­la oman pon­nis­telun pitäisi voi­da tuot­taa parem­paa hyvinvointia.

    Vai­h­toe­hto­bileet ovat kiva jut­tu jonkun mielestä, mut­ta minä istun mielu­um­min rauhal­lises­sa rav­in­to­las­sa syömässä hyvää ruokaa. Yhteisöl­lisyys kuu­lostaa kival­ta — mut­ta en ole tavan­nut suvait­se­vaista yhteisöä.

    Tässä näkyy var­masti jako per­in­teisel­lä oikeis­to-vasem­mis­to ‑akselil­la. Jakolin­ja ei kuitenkaan taivu lib­er­aalien ja kon­ser­vati­ivien välisek­si, kos­ka kaikki­han me olemme lib­er­aale­ja omas­ta mielestämme. Mut­ta ehkä tässä on myös jako teknokraat­tien ja hip­pi­en (anteek­si pejo­rati­ivi­nen ilmaisu, tar­jotkaa jotain neu­traalimpaa tilalle!) välillä.

    Ehdot­tomasti arvokeskustelun paik­ka. Oikeal­la on tar­jol­la kokoomuk­sen puis­to-osas­ton sta­tus, vasem­mal­la kil­pailu vasem­mis­toli­iton kanssa. Ja jos fokus laite­taan sat­apros­ent­tis­es­ti luon­non­suo­jelu­un, kan­nat­taa jutel­la Linkolan kanssa, kos­ka hän on uskaltanut ajatel­la sen tien lop­pu­un asti.

    Yksi aja­tus voi olla se, että kun aja­tus rajal­li­sista resurs­seista vih­doin saavut­taa kaik­ki merkit­tävät poli­it­tiset voimat, vihreä liike on vapaa val­it­se­maan suun­tansa. Quo vadis?

  82. Kumpaa edus­taa Suomen pankin pääjo­hta­ja Erk­ki Liika­nen; asiantun­ti­jaa vai poliitikkoa.

    Hän on kehuskel­lut, että eurol­la saa ja hevosel­la pääsee tyyli­in ja asun­to­jen hin­nat ovat pilvissä.

    Tänään hän sanoi, että palvelu­jen hin­nat ovat nousus­sa, mikä on merk­ki kil­pailun puutteesta?

    Olisiko hin­to­jen nousus­sa jotain yhteyt­tä vaikka­pa siihen, että ener­gian hin­ta on nous­sut 25 pros­ent­tia vuodessa ja se menee palvelu­iden hintoihin.

    Kan­nat­taa tutus­tua pro­fes­sori Arto Jokisen kri­it­tiseen kir­joituk­seen ekon­o­mistien sil­li­parveen Aamule­hdessä 14.6. Hän lukee Liikasen euro-eliittiin:
    http://tinyurl.com/5sx4brj

    Tiis­tain pääkir­joituk­ses­sa lehden lin­jat näyt­tävät muut­tuneen suh­teessa ongel­ma­mai­hin ja lehti on tul­lut järkiinsä:
    http://tinyurl.com/6ghdz4k

    Todel­liset asiantun­ti­jat ja poli­it­tiset sil­li-asiantun­ti­jat ovat vah­vasti kahdessa leiris­sä ja poli­itkoil­la on sor­mi suussa.

  83. TIETÄMÄTTÖMYYSVALTA kuu­lostaisi varsin kum­malliselta lähtöko­hdal­ta yhtään mihinkään. 

    Niin­hän se kuu­lostaa, mut­ta siihen mei­dän on kuitenkin tyy­dyt­tävä. Ihmis­ten välis­ten suhtei­den, yhteiskun­nan, suuret lin­jat perus­tu­vat aina arvoihin ja asen­teisi­in, joil­la ei ole tiedol­lista pohjaa.

    Ongelmia tulee, kun luul­laan tiedet­tävän. Esimerkik­si, monis­sa mais­sa ihmis­ten väliset suh­teet rak­en­tu­vat ”tiedoille”, joi­ta erinäi­sis­sä uskon­nol­li­sis­sa kir­joituk­sis­sa on tosik­si esitet­ty. Siten täl­laises­sa yhteisössä val­taa saa­vat ne, jot­ka ovat parhai­ta asiantun­ti­joi­ta kyseis­ten kir­joi­tusten tulkkeina. Eikä tämä koske vain mus­lim­i­maail­maa. Myös use­assa län­si­maas­sa uskon­nol­lis­ten asioiden asiantun­ti­joil­la on ollut ja vieläkin on suuri merk­i­tys ja val­ta yhteisi­in asioihin. 

    Merkit­tävämpi tietämät­tömyys­val­ta vaikut­taa tänään kuitenkin taloudessa. Vaikut­tavin on ”tieto” siitä, että talouskasvu on ihmiskun­nalle vält­tämätön­tä ja sen edis­täjät ovat hyviä ja epäil­i­jät paho­ja. Näin ilman että kenel­läkään on tosi­asial­lista tietoa siitä, mihin kil­pailu talouskasvus­ta tulee johta­maan. Voiko kasvu jatkua iäisyy­teen ja mil­laise­na? Lisääkö talouskasvu maa­pal­lon elinkelpoisu­ut­ta vai vähen­tääkö se sitä? Johtaako pyrkimys kasvu­un myös tulo­ero­jen kasvu­un ja johtaako se kas­vavi­in sosi­aal­isi­in ongelmi­in, ter­ror­is­mi­in ja soti­in? Ovatko nykyiset lev­ot­to­muudet ara­bi­mais­sa, Kiinas­sa jne. ohimeneviä vai vas­ta alkua rikkaiden ja köy­hien välisessä maailmansodassa?

    Kun täl­laiset kysymyk­set sivu­ute­taan ja uskon­va­rais­es­ti ”tiede­tään” kasvun siu­nauk­sel­lisu­us, sen ”tiedon” asiantun­ti­jat saa­vat val­taa ja alka­vat muoka­ta yhteiskun­taa sel­l­aisek­si, että kyseinen ”tieto” alkaa vahvis­taa itseään. Näin käy aina. Esimerkik­si Raa­mat­tuun tai Koraani­in tai Marxi­in usko­vas­sa yhteisössä on mah­do­ton­ta men­estyä, ellei muiden mukana todista oikeaa uskoaan, käytän­nössä siis lojaal­i­ut­taan asiantun­ti­joille ja johta­jille. Näin ”tieto” muut­tuu tiedok­si siitä, että usko­vaiset men­estyvät parhait­en, mikä todis­taa hei­dän ole­van oikeassa. 

    Tämä ei tietenkään päde kuin kyseisen uskon­rak­en­teen sisäl­lä. Näin on myös kasvu-uskon kanssa. Talouskasvu on vält­tämätön­tä yri­tys­ten men­estymiselle ja ole­mas­saololle, mut­ta vain taloudessa, joka on rak­en­tunut pyrkimyk­sille kas­vat­taa yhteistä talout­ta ja jos­sa val­ta on parhail­la kasvuasiantun­ti­joil­la, pankki­ireil­la ja suuryri­tys­ten omis­ta­jil­la ja johtajilla. 

    Jos ja kun kasvu­talous tör­mää ylivoimaisi­in vaikeuk­si­in ja kasvupyrkimys­ten seu­rauk­set kään­tyvät kasvua vas­taan, kun tulee suuren velan­mak­sun aika, koko maail­man­talouden tarkoi­tus on ajatelta­va uudelleen. On ajatelta­va, ettei taloudel­la ole mitään yhteistä päämäärää vaan että jokainen yksilö on vapaa osal­lis­tu­maan talouteen ja kas­vat­ta­maan tai ole­maan kas­vat­ta­mat­ta omaa talout­taan. Tämä vas­taa taval­laan maal­lis­tu­mista uskonnossa.

    Täl­löin on myös markki­na­t­alouden tarkoi­tus ja rakenne arvioita­va uudelleen. Kasvuide­olo­gian asiantun­ti­jat tulk­it­se­vat markki­na­t­alout­ta yri­tys­ten vapaut­e­na laa­je­ta ja kas­vaa kaikkialle. Jot­ta talous kas­vaisi, tuot­ta­jil­la on olta­va val­ta ohja­ta talout­ta mm. kaup­po­ja ja niitä koske­via tieto­ja säätelemäl­lä. Eri asi­akkaille annetaan eri etu­ja ja tiedot pide­tään salas­sa. Lisäk­si tuotan­toa kan­nuste­taan eri­laisia kau­pal­lisia oikeuk­sia myön­tämäl­lä, joista olen aiem­min Soin­in­vaarankin blo­gis­sa kirjoittanut.

    Kasvu­pakos­ta vapaas­sa taloudessa markki­nat tulk­i­taan alhaal­ta päin ohjau­tu­viksi. Se edel­lyt­tää, että jokaisel­la on vapaa pääsy kaikki­in kau­pal­lisi­in, siis tuotan­non omis­tuk­sia, tuot­tei­ta, hin­to­ja ja kaup­po­ja koske­vi­in tietoi­hin. Kasvu­pakos­ta vapaas­sa yhteiskun­nas­sa ei tuotan­toa tue­ta eri­ty­isin rak­en­teel­lisin kan­nustein vaan ajatel­laan, että se määrä tuotan­toa on riit­tävä, joka vapaas­sa, alhaal­ta päin ohjau­tu­vas­sa markki­na­t­aloudessa syn­tyy. Tähän suun­taan on talouden kehi­tyt­tävä seu­raavas­sa suures­sa murroksessa.

  84. Infor­maa­tio-ongel­man ratkaisemisek­si asiantun­ti­javal­ta on yksi ratkaisu, mut­ta heitäkin vaivaa mon­et biak­set. Usko omien mallien yliv­er­taisu­u­teen on tavanomaista.

    Meil­lä pitäisi olla ennustemarkki­noi­ta, ja huo­mat­taisi­in ketkä “asiantun­ti­jat” puhuisi­vat läpiä päähän­sä. Halu­aisin oikeasti nähdä miltä Suomen poli­ti­ik­ka näyt­täisi, jos poli­itikoil­la olisi omaa omaisu­ut­ta huo­mat­tavasti pelis­sä. Tai ehkäpä jotkut poli­itikko­ja paljon viisaam­mat oli­si­vat näil­lä markki­noil­la voit­ta­jia, ja poli­itikot vai­h­taisi­vat alaa.

  85. Olen vuosien ajan kuun­nel­lut ja tun­nustel­lut val­tiomme vaikut­tavien henkilöi­den kan­nan­ot­to­ja ja huo­lia yhteisömme/yhteiskuntamme polt­tavis­sa ongelmis­sa, että turha poli­ti­ikoiden on asioi­hin sotkea sormi­ansa, ellei sit­ten löy­dy asi­as­sansa min­is­ter­iön virkamiehen tasoista ja sel­l­aista osaamista, että ainakin ne turhim­mat työkkärin virkail­i­jat osoitet­taisi­in kykyjään parem­pi­in tehtävi­in — kuten aikoinaan Microsoft Offi­cel­laan syr­jäyt­ti paljon kont­tori­henkilökun­taa luovem­pi­in työtehtäviin.

  86. Minä väitän ja minä tiedänkin, että val­toin ja kun­tien tietotekni­ikka­hankeet ovat nie­le­neet sato­ja miljoo­nia ja men­neet pieleen sen takia, että johtavil­la paikoil­la on poli­it­tis­es­ti valit­tu­ja henkilöitä. Mikä tahansa tieto­jär­jetelmä syn­tyy het­kessä, jos toim­inta tai tavoiteti­la tiede­tään ja määri­tyspros­es­si onnistuu.

    Poli­it­tis­es­ti valit­tu, sub­stanssista tietämätön johto näkee tieto­jär­jestelmäpro­jek­tit toim­intapoli­it­tisi­na pro­jek­teina ja rupeaa säätämää asioi­ta. He änkeävät itsen­sä jär­jestelmän­pro­jek­tin johto­ryh­män puheen­jo­hta­jak­si. Sit­ten he käsit­tävät koko johto­ryh­män edun­valvon­tae­limek­si ja sekoit­ta­vat koko pro­jek­tin niin perus­teel­lis­es­ti kuin olla ja voi. Sem­i­naari sem­i­naar­il­ta asi­at vain mon­imutkaistu­vat ja valmista ei tule koskaan.

  87. Kansan tietämyk­ses­tä energia-asioista:
    Eihän poli­ti­ikkaa tehdessä tarvitse tietää mikä on parem­pi ener­gia­muo­to mil­loinkin, ja on parem­pi ettei sitä yritetä tietääkkään. 

    Parem­pi että asete­taan yhtälaiset ehdot kaikille (verote­taan päästöjä jne.) ja annetaan niit­ten joil­la on omaa rahaa pelis­sä päät­tää mitä rakennetaan.

  88. tuli mieleen tästä RAY:n nimityksestä:kun palkkiovirko­ja jae­taan poli­it­tisin perustein ‚niin ovatko viran saa­neet sitoutuneet mak­samaan palka­s­taan jotain hyvi­tys­tä oma­lle puolueelleen?
    (esim 5%-nettopalkastaan jollekin yhdistykselle)

    onko Odel­la tietoa vai onko hakuammuntaa?

  89. mut min­ul­la on oikeesti asi­aa tämä mail­ma on menos päin hel­vettii et tarvi­taa johta­jaa joka hoitaa oikeest jotain näit ihmis­ten­ki asioit eikä vaa lel­lit­tel noit vitu mulkkui eli! eu tai jotain hoho­ho porukkaaa

Vastaa käyttäjälle vittuuntunu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.