Myönnän, että minäkin olin vähän hämmentynyt Saksan ydinvoimapäätöksestä. Pelkäsin sen sotkevan Euroopan sähkömarkkinat ja romuttavan ilmastopolitiikan tavoitteet. Jos katsoo pelkästään Saksan energiantuotantoa, on selvä, että ydinvoima korvautuu suurelta osin kivihiilellä, koska tuskin ydinvoiman alasajon takia Saksaan syntyy niin paljon uusiutuvaa energiaa ja säästöä yli sen, mitä olisi tullut muutenkin.
Periaatteessa Saksan ydinvoimapäätöksen ei pitäisi lisätä Euroopan tasolla hiilidioksidipäästöjä grammallakaan, koska sähkön tuotanto on päästökaupan alaista. Jos päästöoikeuksia ei lisätä, niiden hinta vain nousee ja tämä synnyttää säästöä tai päästötöntä tuotantoa jossain muualla, myös Suomessa.
Se mitä pelkäsin oli, että päästöoikeuksien hinta nousee niin paljon, että teollisuus alkaa lobata – ja onnistuu siinä – päästöoikeuksien määrän lisäämistä Saksan aiheuttaman aukon verran. Aika vähäiseksi on hinnannousu kuitenkin jäänyt. Uutisen jälkeen päästöoikeuksien hinta nousi vajaalla eurolla tonni. Ehkä markkinat olivat siis odottaneet tätä uutista? Jos pannaan ydinvoiman piikkiin koko se päästöoikeuksien hinnannousu, joka on tapahtunut Fukushiman onnettomuuden jälkeen, ei sekään ole kovin dramaattinen ollut.
Tuskin paljastan mityään hallitusneuivottelusalaisuutta, kun kerron, että teollisuus lobbaa kovasti sen puolesta, että pääsisi eroon sähköverosta, kuten teollisuus on päässyt Ruotsissa. Hanke voi menettää merkityksensä. Jos päästöoikeuksien hinta nousee kovasti ja kun siirrytään huutokaupattaviin päästöoikeuksiin, koko erillinen sähkövero käy tarpeettomaksi.
Tietysti Saksan päätös voi vaikeuttaa pyrkimyksiä kiristää EU:n päästöjen vähennystavoitetta 20 prosentista 30 prosenttiin.
Toinenkin vaikutus päätöksellä voi Suomeen olla. Olen pitkään epäillyt, pystyykö Fennovoima toteuttamaan oman hankkeensa, koska erillinen, yhden voimalayksikön laitosalue perusinvestointeineen ei näytä miltään kultakaivokselta. Jos sähkön hinta nousee, Fennovoiman hanke voi muuttua kannattavaksi.
Jos Saksa ilmoittaa luopuvansa ydinvoimasta kymmenen vuoden aikataululla, millä logiikalla sen pitäisi nostaa reilummin tämän vuoden päästöoikeuksien hintaa?
Tv-uutiset maanantaina oli varsinainen älyn riemuvoitto. Reportteri madalsi ääntään ja kertoi kuinka Saksa aikoo korvata ydinvoimaa muunmuassa sähköllä.
Osmo:
tai sitten tätä:
Sunkin olis hyvä noudattaa tätä viisasta neuvoa: never reason from a price change.
Kuinka pitkään nuo kaupan olevat päästöoikeudet ovat voimassa? Ajattelin vain, että sillä, että Saksa nyt päättää luopua ydinvoimasta, ei ehkä ole vielä mitään merkitystä vuoden 2011 päästöoikeuksien hintaan.
Se tulee näkymään niissä tulevaisuuden päästöoikeuksien hinnoissa ja tietenkin siellä tulee sitten näkyviin myös se teollisuuden lobbaus, josta mainitsit.
Onko Fennovoima tosiaan sanonut, ettei se missään tapauksessa tule rakentamaan lisää voimalaitosyksiköitä tulevaisuudessa? Jos jotkut mainitsemasi supergridit tulevat taloudellisesti kannattaviksi, niin kylmässä harvaanasutussa P‑Euroopassa ydinvoiman tuottaminen voi olla hyvinkin järkevää. Siis oletuksella, että Keski-Eurooppa on valmis maksamaan preemiota siitä, että voimalaitokset ovat jossain poissa heidän omilta nurkilta (kuten Saksa näyttää nyt haluavan tehdä).
“Ehkä markkinat olivat siis odottaneet tätä uutista? Jos pannaan ydinvoiman piikkiin koko se päästöoikeuksien hinnannousu, joka on tapahtunut Fukushiman onnettomuuden jälkeen, ei sekään ole kovin dramaattinen ollut.”
Markkinat tietävät, että päästöoikeuksia on lisättävä. Kilpailu maailmanmarkkinoilla on sen verran kovaa ja Kiina, Intia nousussa, joten Saksalla ja EU:lla ei ole varaa menettää markkinoita verojen/päästöoikeuksien vuoksi.
Ja markkinoiden mielestä muutenkin on kysymyksessä Merkelin hätästys estää vaalitappio . Ruotsissakin ydinvoima sai jatkoluvan kun tosipaikka tuli eteen mutta sitä ennen ydinvoiman sulkemisella ehtivät ratsastaa niin demarit kuin porvarit
“Tietysti Saksan päätös voi vaikeuttaa pyrkimyksiä kiristää EU:n päästöjen vähennystavoitetta 20 prosentista 30 prosenttiin.”
Niinpä. Ja kun tuo 30 % olisi sekin vasta hyvä alku, eikä tosiaankaan mikään riittävä tavoite.
Nythän päästöoikeuksien hinta on alhaalla talouslaman vuoksi. Mutta kiintiöiden kiristäminen ei kyllä ainakaan helpottunut!
Henkilökohtaisesti turhauttaa todella paljon. Taas pitäisi syksyllä luennoida ympäristöystävällisestä, kestävästä, kulutusta vähentävästä tuotekehityksestä. En tiedä, miten pystyn sen vakavalla naamalla tekemään, kun yhdellä populistisella päätöksellä lisättiin päästöjä Norjan tai Sveitsin verran. Kts.
http://www.reuters.com/article/2011/05/31/us-german-nuclear-carbon-idUSTRE74U2Y220110531
Ydinvoimalla tuotetaan koko EU:ssa noin 14% sähköstä, ja saksalaisilla ydinvoimaloilla noin 2%. Kahden prosentin tuotantokapasiteetin pudotus kymmenen vuoden aikana tuskin heilutttaa eurooppalaisia markkinoita suuntaan tai toiseen.
Saksan hallitus teki kaksi päätöstä: ajaa alas ydinvoimalat vuoteen 22 mennessä ja jättää uudelleenkäynnistämättä ne kahdeksan Fukushiman jälkeen tarkastuksen takia suljettua. Jälkimmäinen päätös tarkoittaa, että Saksan pitää ensi talvena keksiä jostain noin Suomen sähkötuotantoa vastaava määrä korvaavaa tuotantoa. Jos eivät pysty ostamaan (lähinnä Ranskan ydinvoimaa), joutuvat pitämään hiilivoimaloiden pannut punaisina.
En ymmärrä, miten tämä sysimusta tuotanto voitaisiin korvata esimerkiksi Suomen päästötöntä tuotantoa lisäämällä. Onko Suomessa joku merkittävä päästöttömän tuotannon reservi talvisin käyttämättä?
ad antti: Saksa sulki aiemmin tänä vuonna n. 40 % ydinvoimakapasiteetistaan. Nyt se päätti pitää nuo voimalat kiinni pysyvästi tästä päivästä lukien. Kyllä sen pitäisi päästöoikeuksissakin näkyä.
ad Saarelma: päästöoikeuksien määrää verrataan vuosittain toteumaan, mutta markkinoilla on myös futuureita ja optioita esim. vuoden 2014 eli tulevan päästökauppakauden oikeuksiin, siinä mielessä samanlainen markkina kuin monet muut. Suurin volyymi kuitenkin on yleensä saman vuoden lopussa lunastettavissa oikeuksissa.
Fennovoima ei ole missään sanonut, ettei se olisi edelleen rakentamassa voimalaansa, päinvastoin. Spekuloidahan aina voi. Osmo muuten sanoi yllä vähän eri tavalla sen, mitä epäilit 🙂 (Ydinvoiman sulkeminen maassa X voi tehdä kannattavaksi rakentaa sitä maassa Y, jos vain siirtoyhteyksiä niiden välillä on tarpeeksi.)
ad Liian vanha: Merkelin puolueen poliittista tulevaisuutta edes parin vuoden tähtäimellä tuskin parantaisi se, että hallitus aivan kategorisesti sulkee nyt päätöksen avaamisen koskaan tulevaisuudessa missään olosuhteissa pois ja sitten taas avaa sen parin vuoden päästä. Eiköhän tämä päätös nyt ollut lopullinen, piti sitä sitten hyvänä tai huonona.
Nykyisen ja jo päätetyn päästökaupan oloissa ydinvoiman alasajo ei tosiaan vaikuta EU:n päästöihin. Se voi kuitenkin vaikuttaa päästöjen vähentämisen hintaan, tuleviin päästökiintiöihin ja hiilivuodon riskiin. Aika usein keskustelua käydään akseleilla hiilivuoto on nolla tai sata prosenttia, eiköhän se todellisuudessa ole jostain siltä väliltä. Asia on aika pirullinen tutkia, mutta esim. IEA:n kauppavirtoihin perustuvissa arvioissa hiilivuodon prosenttiosuudeksi (=kuinka suuri osa EU:ssa vähennetyistä päästöistä/Kioton päästöistä siirtyy muualle juuri päästökaupan vuoksi) on saatu aika pieniä lukuja.
Vaikka päästöoikeuden hinta kohoaisi “vain” eurolla, kertomalla se päästöoikeuksien määrällä päästään kyllä ihan hauskaan laskuun Euroopassa. Päästöoikeuden hinnan kohoaminen on sinänsä hyvä asia päästöjen vähentämisen näkökulmasta (vähennystoimet tulevat keskimäärin halvemmiksi suhteessa oikeuksien ostamiseen), mutta lähinnä vain, *jos* se johtuu päästökaton kiristämisestä. Tietysti se voi itsessään johtaa myös teknologian halpenemiseen skaalaetujen noustessa, mutta periaatteessa samaan päästäisiin kyllä myös polttamalla kotipihalla kivihiiltä taivaan tuuliin huvin vuoksi.
Näyttää nuo päästökaupat olevan yhtä humpuukia, kuin tuulella totettu sähkö. Tuskin Saksan entisillä moottoriteillä ajetaan ilman hiilivoimaa ladatuilla sähköautoilla. Ei näinkään lujaa. Uusi vesivoimalaitos, puoliluvan Suomessa saanut, lupaa 5000 talon vuotuiset sähköt. Paljonko se tekee jenkkien öljytynnyreissä ja saksalaisesessa infrassa ? Teollisuuden ympärille ei yleensä muodostu tyhjiötä. Ei myöskään muodostunt Rhurin alueelle. Teräs tarvitsee hiiltä. Ja hiiltä on kerrostenuin maaperään maailma täynnä. Me suomalaiset omistamme maailman jotenkin nyt saatavilla olevasta turvemassasta kymmenen prosenttia. Se vain on myrkyllisempää kuin kivihiili ?!!?
Saksa sai kaasuputkensa Itämeren pohjaan, kiitos mm. Lipposen, joten sillä on energialähde turvattu, se voi huoletta luopua ydinvoimasta ja polttaa kaasusta sähköä edullisemmin.
Historiasta tietysti voi miettiä mitä yleensä Venäjän ja Saksan yhteistyöstä on lopulta seurannut…
Ainakin tässä saatiin saksalaisille insinööreille, ekonomisteille ja poliitikoille aitoa painetta luoda uutta vihreää teknologiaa. Tähän asti koko ala on ollut puuhastelun ja unelmoinnin asteella. Nyt on selvä tavoite ja aikaraja olemassa, joten maan on pakko nostaa panostuksiaan.
Ydinsähkön korvaaminen muiden maiden ydinsähköllä ei mene läpi sisäpoliittisesti vuosikymmeniä jatkuneen ydinvoiman vastustamisen jälkeen. Sama paine kääntää kiihiilen käytön laskuun ja pakottaa siirtymään ja panostamaan uuteen teknologiaan ja säästämiseen. Kun panostukset uuteen kasvavat miljardeilla, niin pannu viheltää.
Suomessa tuntuu vain usko loppuneen uusiin energiamuotoihin ja ajatellaan että ne eivät voisi kehittyä merkittävästi tehokkuudeltaaan nykyisestä. Olisi hauska tietää mikä on vienyt useimpien päättäjien uskon teknologian kehittämiseen. Varsinkin kun elämme maassa, joka ei itse ole päässyt edes oikein alkuun koko asiassa. Teollisuuden lobbaajat vai vain laiskuus ottaa asioista selvää? Ainakaan täällä ei tunnu olevan kenelläkään painetta luopua vanhasta ja luoda uutta. Jotkut Pelle Pelottomat ovat toki pitkällä omilla hankkeillaan, mutta sitten valtiovalta tekee viherpestyjä risupakettejaan.
Tuuli- ja aurinkoenergian alalta tulee jatkuvasti uusia hankkeita joissa on pystytty nostamaan kymmenillä prosenteilla tehokkuutta, mutta täällä eräät eivät ole huomaavinaankaan tätä. Katsellaan vain asiaa tämän päivän lukujen valossa ei katsota tippaakaan tulevaisuuteen.
Samaa puuhastelun ja viherpesun aatetta harrastetaan Helsingissä. Esimerkiksi uuden Helsingin rakentamisessa yhdestä korttelista (Low2no) tullee puurakenteinen ja uusinta ajattelua edustava. Loput kerrostalokortteleista rakennetaankin enempi vähempi vanhaan tapaan betonista ja teräksestä. Paine muuttaa kerralla suuntaa puuttuu.
Vihreiden pitäisi olla yhtä agressiivisia kuin Säätytalon varikset puolustamassa itselleen tärkeimpinä pitämiään. Varikset pääsivät jo touhuillaan näkyvästi Hesariin, kun taas Vihreiden epäiltiin törmänneen lasikattoon. Toiset hyökkäilevät omasta pesästään tukistamaan pölhöinä pitämiään, mutta vihreät ovat tiukasti omassa pesässään sukimassa toisiaan. Jokunen ruma ankanpoikanen tässä tosiaan olisi vihreiden pesään kuoriuduttava tai kannatuksen pysähtyminen nykyiseen on realismia.
Juhani Salovaaran kannattaisi ottaa ne ruusunpunaiset lasit silmiltään ja havahtua siihen todellisuuteen, että mikään ympäristöliike ei ikinä tule pystymään torppaamaan kivihiilen käyttöä.
Lisäpäästöoikeuksia ei tarvitse lobata nyt, koska päästöoikeudet ovat likimain ilmaisia. Mutta niitä tullaan lobbaamaan ja niitä tullaan saamaan. Lopulta, sellaiset muuttujat kuin työllisyys, kansantalous, vaihtotase ja huoltosuhde ovat inhimillisten aikapreferenssien vuoksi tärkeämpiä asioita kuin pitkän aikavälin vaikeasti hahmotettavat ilmastoseuraamukset.
Totta kai tuuli- ja aurinkovoimaan pitää panostaa, ja myös julkista rahaa. Tosin syöttötariffit ovat katastrofaalisen huono tapa tukea näitä tuotantomuotoja, suorat investointituet olisivat paljon tehokkaampia ja vähemmän vääristäviä. Mutta ydinvoima on silti ainoa valmis teknologia, joka skaalautuu edes kohtuullisesti ja joka nykyteknologialla pystyy edes likimain kilpailemaan kustannuksissa fossiilisten kanssa, ja näin tarjoaa mahdollisuuden aktiivisesti supistaa päästöoikeuksien määrää, ainakin kunnes ydinvoima saavuttaa kestävän maksimitasonsa.
Vihreäthän tällaista eivät voi ajaa, mutta minusta juuri nyt olisi hyvä sauma aidolle ydinvoimarenessanssille Suomessa. Sen verran lisää ydinvoimaa Suomeen, ettei Saksan tarvitse lisätä kivihiilen polttoaan.
Tuleva energiakriisi (etenkin siinä vaiheessa kun Euraasian maakaasuvarat alkavat toden teolla käydä vähiin) on niin vakava, että kaikki vaihtoehdot pitää pitää auki. Myös kivihiili, ehkä ei turvetta sentään. Ydinvoiman hylkääminen sen vuoksi että sitä ei ymmärretä ja se on siksi pelottavaa, on vakava virhe. Ja sähkön hinta tulee väkisinkin olemaan tarpeeksi korkea kattamaan ydinvoiman investointikulut. Ja tarjoamaan insentiivejä sähkön säästämiseen.
Merkeliltä täydellistä älyllistä epärehellisyyttä, kun ei kerro, mihin päätös johtaa. Vaihtoehdot:
‑ydinsähkön osto naapurista
‑hiilivoiman lisäys
‑teollisuuden pako maasta “rosvovaltioihin”
= elintason lasku. Väistämätöntä. Mutta kertoa se pitäisi.
Mielenkiintoista nähdä, millaisia innovaatiota vaihtoehtoisten energialähteiden saralla saavutetaan. Parempi myöhään, kuin ei koskaan.
Fuusioenergia jäänee haaveeksi, kuten ikiliikkujakin.
Whops, tuplat tuli.
Tässä varsin synkkä, mutta mielestäni aika realistinen näkemys tulevaisuuden kehityskulusta Hiili / Ydinvoima / uusiutuvat akselilla.
http://bit.ly/ii5Bm4
Kova veto saksalaisilta. Heillä on teknologista osaamista ja teollisuutta sekä kasvava talous hyvässä kunnossa.
Varmaan aikovat nyt ottaa etumatkan uusiutuvan energian teollisuudessa — ensimmäisenä maailmassa puuhastelun lopettaen ja tosissaan hommiin ryhtyen.
Aurinkoenergian viimeaikaisen kehityksen myötä siitä tulee nyt oikeasti vahva energialähde. Tähän liittyvän teollisuuden taitavat saksalaiset haluta itselleen.
Energiamuodot ovat sen verran toisillaan korvattavissa, että tämä tarkoittaa sähkön hinnan nousua tulevaisuudessa muissakin maissa — ja siten saksalaisille aurinkovoimaratkaisuille hyviä markkinoita 🙂
Jos saksalaiset olisivat päättäneet puolittaa hiilenpolton (noin sen verran ydinvoima tuottaa) 2022 mennessä, niin sillä olisi ollut energian hinta nostava ja uusiutuvien kannalta yhtä suuri tukivaikutus kuin ydinvoiman käytön lopettamisella. Samalla olisivat kasvihuonekaasupäästöt pudonneet ehkä noin 20%.
Tehdyllä päätöksellä kasvihuonekaasupäästöt eivät ainakaan pienene, jopa suurenevat. Silti vihreät hihkuvat riemusta. En voi ymmärtää.
Teemu
Varmaan aikovat nyt ottaa etumatkan uusiutuvan energian teollisuudessa
Hehhehhheee. Tuulivoiman hinnan oletettu alentuminen perustuu suurelta osin veikkaukseen, että ennenpitkää niidenkin tuotanto siirtyy halpamaihin ja näin saadaan valmistuskustannukset alas.
Se on sitten bye bye Saksan teollisuudelle.
Teemu:
Miten Saksan päätös luopua ydinvoimasta ja sitä kautta aiheuttaa sähkön kallistuminen omassa maassaan nostaisi saksalaisen aurinkoenergiateollisuuden kilpailumahdollisuuksia?
Tämän logiikan mukaan syy siihen, miksi Kiina on kaapannut maailman lelutuotannon itselleen, on se, että Kiinassa on leluista tehty keinotekoisesti kalliita (ja vielä samaan aikaan nostettu lelutuotannon kustannuksia). Äly hoi!
Kertokaa joku minulle, miksei kuka tahansa (ainakin EU:n tullimuurien sisällä oleva) voisi lypsää saksalaisia aurinkopaneeliostajia siinä, missä Saksan omatkin tuottajat? Ja siis etenkin, kun Saksan omat tuottajat joutuvat kärsimään siitä, että heidän energiakustannuksensa nousevat.
Saarelma, saatat olla oikeassa kotimarkkinoiden vaikutuksesta kilpailukykyyn aurinkovoimasssa. Kysymys on vaikea ja mielenkiintoinen. Tuoreen tutkimuksen mukaan näyttää toimivan tuulivoiman osalta kun taas aurinkoenergian kysyntä valuu vientiin mutta ylipäänsä riippuu ennen kaikkea markkinoiden koosta ja muusta teollisuusrakenteesta. Eli jos maassa on teollisuutta jolla on jo osaamista esimerkiksi aurinkokennoihin liityviltä muilta aloilta niin voi luoda teollisuutta ja toisinpäin:
http://www.bruegel.org/publications/publication-detail/publication/556-green-exports-and-the-global-product-space-prospects-for-eu-industrial-policy/
Suomenkin uusiutuviin tuo on ihan mielenkiintoinen näkökulma. Tavallaan buupioon satsaamista tuo kai tukisi. Mutta tulisi tehdä vastaavaa tutkimusta Suomessa enkä osaa sanoa kuinka pätevä tuo läheisten alojen tarkastelu on.
Tähän liittyen, yksi projekti mitä olen seurannut että mahtaisiko toimia on kelluvat tuulivoimalat. Hywindin demoasennus on nyt tuottanut sähköä kaksi vuotta ja seuraavaksi luultavasti tulee pilottilaitos Skotlantiin. Ja se kelluva jalusta on muuten tehty Porissa. http://en.wikipedia.org/wiki/Hywind#Hywind
Ensinnäkin taitaa turha olla puhua edes niin “positiivisesta” skenaariosta, kuin kivihiilen polton lisäämisestä. Saksan omat kivihiilivarat ovat kalliisti hyödynnettäviä, mutta sen sijaan lähes turpeen veroista ruskohiiltä riittää vaikka kuinka ja paljon.
Todellisuus on siis se, että “siistien” maanalaisten kivihiilikaivosten sijaan saksalaiset tuelvat näkemään entistä enemmän neliökilometrien laakuisia avolouhoksia, joissa valtamerilaivan kokoiset kahmarit syövät kuutio kaupalla per sekunti ruskohiiltä maaperästä.
Maakaasu tulee muös syömään “usiutuvien” energianlähteiden markkinoita. Ja tässä Nordstreamin osuus tulee olemaan aika pieni, koska liuskekaasu, jota löytyy ainakin Puolasta, Pohjois-Saksasta, Tanskasta ja Etelä-Ruatszita tulkee romauttamaan kaasun markkinahinnait Euroopassa ja mullistamaan energiapelin aika totaalisesti.
Kelluvat tuulivoimalat voivat toimia jossain Skotlannissa, mutta Itämerelle en niitä lähtisi tuomaan. Käsittääkseni keskimäärin kerran seitsemässä vuodessa tulee sellaiset ahtojäät, että ne vievät kaiken mukanaan.
Ydinvoimakeskustelu on valitettavan voimakkaasti kahtiajakautunut. Sekä ydinenergian kannattajilla että vastustajilla on hyvät perustelut. Sellaiseen ajatustenvaihtoon minun on ollut hankala osallistua. Koko keskustelu tuppaa olemaan lähinnä juupas-eipäs-väittelyä. Tarvittaisiin kolmas näkökulma – voidaanko saavuttaa kompromissi? Kannatan ydinvoimaa mutten ehkä aivan sellaista ydinvoimaa, jota Suomessa ja muuallakin maailmassa yleensä on. Ehdotan, että Suomeen rakennettaisiin pienitehoisia, julkisen sektorin toteuttamia ja hoitamia ydinvoimaloita.
Eräs kritiikin aihe ydinvoimassa on sähköntuotannon keskittyneisyys suuriin yksiköihin, tietynlainen haavoittuvuus. Suomessa käytössä ja rakenteilla olevat ydinvoimalat ovat keskisuuria tai suuria, noin 500‑1500 megawatin tehoisia. Maailmalla on kuitenkin käytetty ja tutkittu monenkokoisia ydinvoimayksiköitä. Ainakin USA:ssa, Venäjällä, Kiinassa, Argentiinassa, Koreassa ja Afrikassa on (toiminnassa tai lähes valmiina) reaktoreita, joiden sähköteho on “vain” noin 20–300 megawattia, ja osalla niistä tuotetaan samalla kaukolämpöä. Vastaavia reaktoreita on käytetty myös merialuksissa. Vieläkin pienitehoisempaa ydinteknologiaa on käytössä esimerkiksi lääketieteessä ja avaruustutkimuksessa: reaktorien teho on murto-osa megawatista.
Miksi Suomessa ei juurikaan puhuta mahdollisuudesta pieniin ydinvoimaloihin? Monien tutkimusten mukaan pienet ydinvoimalat (10–100 MW) ovat halvempia rakentaa, myös hinta/teho-suhteella laskettuna. Edullisuudessa on paljolti kyse jäähdytystekniikan yksinkertaistumisesta. Helpompi jäähdytys tarkoittaa myös parempaa turvallisuutta. Voisi kuvitella, että myöskään kantaverkon (Fingrid) kapasiteetin kannalta ei tarvita niin paljon investointeja, jos käytetään pieniä reaktoreita eri puolilla Suomea yhden ison uuden asemesta. Yksi pieni reaktori voisi karkeasti arvioiden riittää sähkön ja mahdollisesti lämmönkin osalta muutamalle pienelle kaupungille ja teollisuuslaitokselle.
Pieniä ydinvoimaloita kannattaisi harkita rakennettaviksi kaupunkeihin tai niiden välille. Ajatukseni on lyhyesti, että julkinen sektori suunnittelisi, rahoittaisi ja rakentaisi voimalan sekä huolehtisi siitä. Tähän astihan on toimittu lähes päinvastoin eli yksityisten yritysten johdolla rakennettu isoja yksiköitä. Rahoituspuolen hahmotelmani olisi, että valtion ohella muutama lähellä oleva kaupunki rahoittaisi pääosan suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta. Arvelen, että julkinen toteutus auttaisi turvallisuuden lisäämisessä, sillä mahdollisia rakennus- ja suunnitteluvirheitä ei pimitettäisi niin pahasti kuin joissakin maissa on sattunut. Toisaalta pienissä voimaloissa ei niin helposti virheitä sattuisikaan yksinkertaisemman rakenteen ansiosta.
Tarvittaisiin tietysti myös ainakin yksi suomalainen, valtio-omisteinen ydinvoimayhtiö, joka suunnittelee ja rakennuttaa voimalan suomalaisten ihmisten voimin. Osaamistahan meillä olisi, mutta sitä ei ole juurikaan hyödynnetty. Työllisyyskin paranisi sekä rakentamis- että valvonta- ja huoltotehtävssä. Pienen voimalan suhteelliset ylläpitokustannukset kasvaisivat jonkin verran, mutta tuskin merkittävästi. Pitäisi olla julkista koordinaatiota korkeakoulujen, teknologialaitosten ja rakennusteollisuuden yhteistyön helpottamiseksi. Sekä valtio että kaupungit rahoittaisivat siis pieniä ydinvoimaloita ja vastaavasti keräisivät kohtuullista voittoa toiminnasta. Tuloja voidaan sitten käyttää vaikkapa tieteiden ja taiteiden opetuksen kehittämiseksi sekä julkisten palveluiden parantamiseksi. Mieluusti näkisin myös tutkimuspanostusta uusiutuviin energianlähteisiin sekä neljännen sukupolven ja thoriumpohjaisten ydinvoimaloiden tutkimukseen. Näistä voisi hyvinkin tulla uusia merkittäviä kasvuyrityksiä suomalaiselle kansantaloudelle.
Omavaraisuus on tärkeimpiä perusteluitani: Suomeen tarvitaan omavarainen perusvoima, ja ydinvoima ja uusiutuvat energianlähteet ovat siinä avainasemassa. Suomen kallioperässä on omavaraisuuden kannalta riittävästi uraania, mutta tällä hetkellä voimaloiden “polttoaine” tuodaan ulkomailta. Tarvittavaa raaka-aineen rikastamistakaan ei Suomessa tehdä, mutta molemmat puutteet voisi varmaankin melko helposti korjata: onhan meillä kotimaistakin osaamista, teknologiaa ja teollisuutta. Todennäköisesti uusiutuvilla energianlähteillä ja energiansäästöllä voitaisiin toteuttaa omavaraisuus myös, mutta pahoin pelkään, että ne eivät riitä. Tulevaisuudessa voi olla ennakoimattomia mutta merkittäviä sähkönkäyttötarpeita. Elinkeinorakenteenkin kehityksen suunta on epäselvä. Palvelinkeskukset, teollisuus ja tutkimuslaitokset kuluttavat paljon sähköä, ja hiilivoiman osuus Suomen energiantuotannosta (myös pelkästä sähköstä) on edelleen hyvin suuri. Hiilivoimalat aiheuttavat mm. merkittäviä saasteongelmia eivätkä ole ollenkaan omavaraisia Suomen olosuhteissa, joten olisi syytä panostaa kivihiilestä riippumattomaan energiantuotantoon. Energiansäästö on mitä parhainta omavaraisuuden kasvattamista ja helpointa isänmaallisuutta, mutta on hankala arvioida, kuinka paljon energiaa voitaisiin säästää. Teollisuuden osalta on paljon puhuttu esimerkiksi taajuusmuuttajista ja prosessilämmön talteenotosta, ja niihin kannattaisikin investoida; ensin mainittu taitaa olla merkittävä vientiteollisuudenkin osanen. Julkisella sektorilla voisi älykkäillä tietojärjestelmillä, koordinaatiolla ja järkevällä ohjeistuksella säästää paljon sähköä ja lämpöäkin, samoin kotitalouksissa. Hieman tarvittaisiin myös ihmisten aktiivisuutta ja elintottumuksien tarkistamista.
Terrorismia on aiheellisesti pelätty uhkaksi ydinvoimaloiden käytössä, mutta vaaraa pidän melko vähäisenä (riippuu tietysti alueesta, käytetystä teknologiasta ja turvallisuusjärjestelmistä). Pieniä ydinvoimaloita ei tarvitse rakentaa merien tai jokien äärelle, joten vedenpinnan nousukaan ei ole ongelma. Luonnononnettomuuksia ei Suomessa oletettavasti satu siinä määrin, että niistäkään olisi oleellista haittaa, kunhan valvonta ja turvallisuustarkastukset tehdään säännöllisesti ja avoimesti. Inhimillisten virheiden riskit puolestaan on jo suunnitteluvaiheessa minimoitu uusissa voimaloissa. Kunnat, valtio ja muut osakkaat voisivat perinteistä ydinvoimayhtiötä paremmin sitoutua ns. rajoittamattomaan vastuuvakuutukseen mahdollisen ydinonnettomuuden varalta. Julkisella sektorilla on todennäköisesti suurempi intressi hoitaa kunnollisesti ydinvoima, koska voittojen lisäksi riskit jaetaan samojen tahojen kesken. Toisaalta suurien voittojen tavoittelu ei olisikaan tavoitteena vaan luotettava, turvallinen, kohtuuhintainen ja vähäpäästöinen sähköntuotanto. Uskon myös, että ydinjätteiden käsittely voidaan hoitaa turvallisesti, ja tuskin niitä pienissä voimaloissa tulisikaan vaivaksi asti kuten joissakin isoissa ja vanhoissa laitoksissa, joissa alkaa nykyään välivarastoinnin tila loppua.
Virheitä ja onnettomuuksia sattuu: en kiellä, etteikö ydinvoima olisi vaarallista, mutta maailmanlaajuisesti ja erityisesti Suomessa ydinvoima näyttää olevan merkittävästi turvallisempaa (ja tehokkaampaa) melkein millä tahansa mittarilla kuin muut energiamuodot keskimäärin. Lisäksi pienvoimaloita voi helposti sammuttaa esimerkiksi hätätilanteessa tai kesäajaksi tarpeen vähentyessä: taloudellinen tappio lienee oleellisesti pienempi kuin olisi Olkiluodossa ja Loviisassa, joissa vuotuinen käyttöaste on 90 prosentin yläpuolella. Tietysti sähkön varastoiminen tai myyminen ulkomaille voisi olla parempi kuin voimalan seisottaminen. Energiantuotannossa pidän mahdollisimman monipuolista järjestelmää parhaana vaihtoehtona, painotuksena fossiilisisten polttoaineiden käytön nopea vähentäminen. Ehdottamani hajautettu ydinvoima ei vie uusiutuvilta energialähteiltä kehitysmahdollisuuksia, pikemminkin päinvastoin.
Olen ohittanut joitakin poliittis-yhteiskunnallisia ja tieteellis-teknisiä yksityiskohtia ja ongelmia, joita ehdotukseeni eittämättä sisältyy. Pyrin palaamaan niihin ja selvittämään lähdeviitteitä myöhemmin. En ole alan asiantuntija mutta pyrin yleisellä tasolla tuomaan mielestäni tärkeitä näkökulmia esille. Hajautettu, kotimainen ydinvoima on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää ja oikeudenmukaista energiaa.
Tässä kävi juuri kuten odotettiinkin: sikäläisten vihreiden ylistämä Saksan ydinvoiman alasajo saa aikaan 20GW:n fossiilisen kapasiteetin lisärakentamisen ja kymmenien miljoonien CO2-tonnien vuosittaiset päästöt.
Mitä päästökauppaan tulee, niin kannattaa muistaa että nyt rakennettavat hiilivoimalat tulevat olemaan toimintakuntoisia pitkälle 2060-luvulle, kun taas päästökaupasta ei tiedä selviääkö se seuraavien vaalien yli.
Talikka: mielenkiintoisia ajatuksia varsinkin kun tuollaiset pienet, ei raskasvesi-tyyppiset voimalat ovat huomattavasti turvallisempia. Kriittisen jäähdytysjärjestelmän pettämisen tapauksessa on viikkoja aikaa miettiä ennen kuin mitään vahinkoa tapahtuu. Lisäksi pitäisi panostaa ydinvoiman jälleenkäsittelyyn alikriittisillä reaktoreilla jolloin käytetyn polttoaineen puoliintumisaika saadaan laskettua huomattavasti nykyisestä.
Julkinen sektori ei vain ole kovin tehokas tekemään yhtään mitään. Se näkyy julkisessa terveydenhuollossa, yliopistoissa, yms. Valtio on yleensä kaikkein pahin työehtojen polkija ja harmaan talouden käyttäjä, joten en usko että valtiollinen ydinvoimayhtiö olisi kovin hyvä ratkaisu miltään kannalta. Infrastruktuuri on toinen asia.