Vihreiden vaalikampanjasta näkyivät ulospäin teemat, joita vihreiden kannattajakunta sinänsä tuki, mutta jota monet pitivät aika marginaalisina. Sukupuolineutraali avioliitto esimerkiksi on ihan hyvä asia, mutta harvan kohdalla ihan keskeisimpiä kysymyksiä. Vaaliteemojen julkistustilaisuudessa varsinainen limbo oli naimisiinmenolakko, jolla piti vauhdittaa avioliittolain säätämistä. Moni koki myötähäpeää. Pahinta kuitenkin oli, että tämä teema vei julkisuuden kaikilta muilta, paljon keskeisemmiltä teemoilta.
Moni jäi kaipaamaan kannanottoja budjettivajeeseen, sosiaalipolitiikkaan, köyhyyteen, kaupunkien kehitykseen ja niin edelleen. Näistä teemoista oli ihan asialliset kannanotot. ne oli asiantuntevasti laadittu, eikä niissä siksi ollut mitään kummallisuuksia. Niinpä lehdistö ei näitä levittänyt eteenpäin. Vähän pontevammin niistä olisi kuitenkin voinut puhua. Lehdistöä ei voi syyttää siitä, ettei se tee uutista asiasta, jossa ei ole mitään uutisoitavaa.
Omat, elämänmuotoa haastavat teemat puuttuivat tyystin – tai ne eivät puuttuneet. Eivät vain olleet kunnolla esillä. Enemmän aikaa – vähemmän roinaa – leppoistamisteema on vihreiden peruskauraa. Ei siitä olisi pitänyt vaieta vain siksi, että muutkin puhuvat nyt leppoistamisesta. Hyvä, ei vaiettukaan, mutta ei pidetty erityisemmin esillä.
Kun vihreissä on niin paljon kaupunkilaisia, kaupunkipolitiikasta olisi pitänyt puhua paljon enemmän.
En tapaa käyttää huutomerkkejä, mutta tämän kerran, JOO!
Suomessa on seitsämän puoluetta jotka eivät sano kaupungeista yhtään mitään ilmeisesti sen takia että tämä jotenkin vinksahtaneesti tulkitaan “valtakunnallisuuden” vastaiseksi. Emme tarvitse kahdeksatta.
Kyllä! Vihreillä oli varmaan parikymmentä teemaa jotka kaikki esitettiin ikäänkuin samanarvoisina. Ei se voi niin olla. Varamasti lähes kaikkien vihreiden kannattajien mielestä esims. just homojen oikeudet ovat kaikin tavoin puolustettavia ja tärkeitä asioita, mutta montako naimisiin haluavaa homoparia Suomessa edes on?? 60? Jopa 100?
Montako akateemista työtöntä?
Montako sikahintaisiin junalippuihin kypsynyttä?
Montako rakentamisen turhiin detaljeihin törmännyttä?
Tuo marginalisointi on aito ilmiö. Se ei kuitenkaan ilmene pelkästään seksuaalivähemmistöjen asioiden ajamisena. Myös maahanmuuttopolitiikka oli marginalisoivaa. Tai oikeastaan noista puhuminen oli sellaista.
Mielestäni se varsinainen ongelma nimittäin oli käytetyssä retoriikassa eikä niinkään ajettavassa politiikassa. Ehkä sukupuolineutraaleja avioliittojakin olisi pitänyt ajaa ennen kaikkea linjalla, että vastustamme yhteiskunnan puuttumista siihen kuka saa olla avioliitossa kenenkin kanssa. Eli olisimme ajaneet vapautta yleisemmällä tasolla.
Itse oletan, että vihreillä olisi potentiaalista kannattajakuntaa ehkä 15% kannatukseen saakka, mutta olemme miltei tieten tahtoen pudottaneet tuosta joukosta pois suuren osan miehiä ja haja-asutusalueen väkeä.
Vihreisiin suhtaudutaan usein samalla tavalla kuin isoihin puolueisiin, vaikka Vihreät ovat (vielä) pieni puolue. Vaaditaan sellaisia ohjelmia ja sen mittaluokan vaikuttamista, joihin ei yksinkertaisesti näillä kannatusmäärillä ole rahkeita.
Toisaalta Vihreiden saama julkisuus on suurempaa kuin mitä se suhteellisesti ottaen oikeasti ansaitsisi. Ehkä joskus kannatuskin on yhtä suurta. Toivottavasti.
Tässä on taas yksi vihreiden dilemma: vähemmistöjen uhriutta korostamalla saa sympatiaääniä. Mutta suuret joukot eivät välttämättä ole vähemmistöistä niin kiinnostuneita.
Eli marginaaliin keskittymällä saa paljon huomiota ja pisteitä poliittisesta korrektiudesta, mutta ääninyöryjä ei ainakaan toistaiseksi ole näköjään tullut.
Sinnemäki on ollut marginaalipolitiikan ykköshahmo, koska hänen ulosantinsa johtaa marginalisoitumiseen. Marginaalissa olette myös ydinvoimassa. Ei auta sanoa, että meillä on hyviä ohjelmia, jos julkisessa esiintymisessä ajaa itsensä sivuun. Hyvää analyysiä Soininvaaralta.
Ilmeisesti koko keskustelun sukupuolineutraaleista avioliitoista aloitti ev.luth. kirkon vanholliset ryhmittymät ja heitä tukevat Kristillisdemokraatit. Vihreät ja muutamat muut menivät siis heidän virittämäänsä ansaan. Asia ei mielestäni kuulu valtakunnanpolitiikaan vaan kirkon sisäiseen politiikkaan. Samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröintihän on sama asia kuin sukupuolineutraali avioliitto sillä erotuksella että se ei onnistu kirkossa.
Se oli kylläkin julkisuudessa naimalakko, minkä vuoksi ehdinkin jo kokea myötäiloa kaikkien vihreiden naisten aviomiesten puolesta.
Vihreät voisivat olla oikeasti kiinnostuneita myös ympäristöasioista. Vihreät ovat yhteiskunnan hyväosaisia, joista on kiva harrastaa erilaisia “tärkeitä” asioita.
Haluaisin nähdä sen vihreän, joka oikeasti on enemmän kiinnostunut ympäristöstä kuin keskiverto kuluttaja.
Omat, elämänmuotoa haastavat teemat puuttuivat tyystin – tai ne eivät puuttuneet. Eivät vain olleet kunnolla esillä. Enemmän aikaa – vähemmän roinaa – leppoistamisteema on vihreiden peruskauraa.
Näissä elämänmuotoon liittyvissä teemoissa kannattaa mielestäni tulokulmaa miettiä tarkkaan. Itselläni ainakin napsahtaa defenssit päälle, jos arvoliberaaliksi julistautuva puolue markkinoi kovin voimallisesti tiettyä elämänmuotoa — oli sitten kyseessä leppoisuus vs. raadanta, kasvissyönti vs. lihansyönti, kaupunkiasuminen vs. haja-asuminen tai julkiset vs. yksityisautoilu. Erityisen ärsyttäväksi koen, jos sävy on sellainen ylemmyydentuntoisen syyllistävä tai halveksiva näitä “vääriä” elämäntapavalintoja kohtaan tai jos tavoitteena on selkeästi ajaa rangaistuksia näistä vääristä valinnoista. Mielestäni parempi linja olisi sellainen mahdollistava, eli ajetaan asioita, jotka mahdollistavat leppoistamisen, kohtuuhintaisen kaupunkiasumisen jne heille, jotka näitä arvostavat. Valinnat tulisi kuitenkin jättää ihmiselle itselleen ja niitä tulisi kunnioittaa.
Kaupunkilaisten eli oman ydijoukon etujen korostettu ajaminen tai esillä pitäminen voi olla myös marginalisointia. Ainakin suurimpien kaupunkinen ulkopuolella tuo linja voi vahvistaa ennakkoluuloja vihreiden kaupunkikeskeisyydestä ja luonnosta vireraantuneisuudesta.
Leppoistamisteemankin vääntyy helposti (median tai tavisten käsissä) vihreiden marginaalismiksi.
Jos vastaisin vihreiden linjasta, yrittäisin ehkä vetää kaikki nuo vähänkin marginalismiin viittaavat asiat läpi vain yleisempien, koko kansaa koskevien teemojen kautta. Sukuouolineutraali avioliitto olisi tasa-arvopolitiikan harvoin mainittu alateema. Leppoistaminen olisi kansalaisten yleisten oikeuksien ja yleisen elintason alateema. Jne.
Sauli. “Toisaalta Vihreiden saama julkisuus on suurempaa kuin mitä se suhteellisesti ottaen oikeasti ansaitsisi. Ehkä joskus kannatuskin on yhtä suurta. Toivottavasti.”
Vihreiden julkisuus johtuu siitä että se on kehäkolmosen sisäpuolen kunnallispolitiikassa iso tekijä jota kuunnellaan. Lisäksi hyvin moni media-alan ihminen on vihreä tai ainakin kaappivihreä. Karrikoiden juuri se “etelän metia” ja vihreät nähdään provinsseissa samana asiana.
Paradoksaalista oli se että kun “etelän metia” luuli saaneensa kepulaisjuntin vihdoin kesytettyä ja omaan laatikkoonsa, niin se ponnahti esiin uudestaan kuin vieteriukko perussuomalaisen vaatteissa.
R. Silfverberg, toivoisin että keskustelua käytäisiin faktapohjalta.
Sivulta http://ranneliike.net/teema/suomen-parisuhdelaki-pahkinankuoressa?srt=0&cid=15&aid=369
“Erot avioliittoon verrattuna:
Parisuhteen rekisteröinti ei automaattisesti oikeuta yhteiseen sukunimeen. Toinen voi kuitenkin anoa maistraatilta sukunimensä muuttamista. Muutokseen vaaditaan perusteltu syy. Rekisteröityä parisuhdetta pidetään perusteltuna syynä. Kaksoisnimen käyttäminen ei ole mahdollista rekisteröidyssä parisuhteessa. Sukunimen muuttaminen on kuitenkin maksullista.
Parisuhteen osapuolet eivät voi ottaa yhteistä ottolasta.”
En myöskään ymmärrä miksi asia kuuluu kirkolle jos vihkimisoikeus on nykyään vaikka millä uskonnollisilla yhdyskunnilla, sekä maistraatilla. Miksi ateistien avioliitto kuuluisi yhtään enempää kirkolle?
Monille vihreiden kannattajille sukupuolineutraali avioliitto muut arjen kannalta aika vähäpätöiset kysymykset ovat tärkeitä symbolisia viestejä siitä, että vihreät on edelleen se kaikkein suvaitsevaisin puolue. Ehkä tällainen identiteettipolitiikan ylikorostaminen vieraannuttaa joitain ajattelevia äänestäjiä, mutta tämä tuskin on kovin suuri tekijä vihreiden vaalitappiossa.
Kaupungit ovat vihreille erinomainen teema. Suurin osa vihreiden kannatuksesta on kaupungeissa, enkä usko, että tämä muuttuu pitkään aikaan. Tässä maassa voisi olla tilausta rehelliselle kaupunkipuolueelle, joka ei pokkuroisi maajussien ja erilaisten aluepoliittisten intressien edessä.
“Enemmän aikaa – vähemmän roinaa – leppoistamisteema on vihreiden peruskauraa. Ei siitä olisi pitänyt vaieta vain siksi, että muutkin puhuvat nyt leppoistamisesta. Hyvä, ei vaiettukaan, mutta ei pidetty erityisemmin esillä.”
Köyhäksi ja passiiviseksi kyykänneenä henkäisin joskus herneitä nenäontelooni leppoistamispuheita lukiessani. On näet niin, että nykyisellä hintatasolla leppoistamispuuhat ovat elämässä tukevasti seisovien huvia, ja näiden ihmisten määrä laskee koko ajan.
Pätkätöiden pienillä ja ennustamattomilla palkoilla joka ikinen sentti menee kulutukseen. Samalla joutuu pelkäämään yllättäviä kuluja ja esimerkiksi sitä, onko sairastuessaan oikeutettu terveyspalveluihin ja jos on, niin millaisiin.
Jos ihmiset oikein toden teolla rupeavat leppoistamaan, niin riittääköhän köyhälle enää sitäkään hoitoa, mikä vielä toistaiseksi on tarjolla?
Vihreiltä on kaiketi jäänyt huomaamatta yhteiskunnallisen pelon kehittyminen. Se pelko siivitti Perussuomalaiset menestykseen. Yhä useampi on pakotettu mietiskelemään mielensä perukoilla, miten tulevaisuus kantaa ja miten siihen pitäisi varautua. Tähän ilmapiiriin akateeminen syyllistävä idealismi sopii huonosti. Erityisen surkeaa on se, että idealismi ei edes tähtää todellisiin ratkaisuihin. Se on pelkkää idealismia.
Kysykää itseltänne, mitä teillä on tarjota kansalle, myös heikompiosaiselle kansalle. Kansa äänestää konkretiaa, ei idealismia. Jos koko ajan viette kansalta ja erityisesti köyhiltä pois, ei teitä äänestetä.
Tämä on nykypäivää, MOLlista:
- HYMYILEE!
— haluaa pitää hauskaa töissä
— antaa osan itsestään, antaa energiaa ja levittää iloa ympärilleen
— pitää ihmisistä ja haluaa toisille vain hyvää
— on huumorintajuinen ja nöyrä
— on joustava ja taipuisa
— osaa työskennellä vauhdikkaassa työympäristössä
— ratkaisee ongelmatilanteet ja omaa “No problem” asenteen
— asettaa vaatimuksia ja haluaa oppia uutta
— on kilpailuhaluinen ja voitontahtoinen
— pitää vaatteista ja muodista
Oletko sinä etsimämme henkilö? Lue ihmeessä lisää…
Myyjä, osa-aikainen (5h/vko)
Missä on muuten blogi, jossa Keskusta avoimesti kansalaisten kanssa erittelee vaalitappiotaan ja sen syitä? Kuten Vihreillä, varsinkin myös heillä olisi siihen nyt syytä. Lukisin mielelläni.
Keskustan blogeja ei ole toukokuussa päivitetty lainkaan.
http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Ajankohtaista/Blogit.iw3
Siinä tapauksessa pyydän anteeksi että en ole huomannut eroja sukunimikäytännössä parisuhderekisteröinnissä ja avioliitossa. Mutta kun sen sukunimen kerran saa muullakin tavalla muutettua niin melkein sama asia se on silloin.
Se adoptoiminen ja vanhemmuuskysymys on vaikeampi asiakokonaisuus koska myös naimisissa olevilta heteropareilta voidaan tietyissä tilanteissa evätä adoptio-oikeus. Samoin vanhemmat voivat tietyissä tilanteissa menettää oikeutensa olla vanhempia biologisille lapsilleen jne.
En minäkään ymmärrä miksi kuuluu kirkolle mutta kirkko joka tapauksessa pyrkii vanhollistn ryhmittymiensä kautta vaikuttamaan valtakunnanpolitiikkaan esim kieltämällä avioliittoon vihkimisen jos pari ei ole heidän mieleisensä ja koska avioliittolakimme ovat samat kirkossa ja maistraateissa vihityille, niin asia ei liikahda eteenpäin ennenkuin kirkko hyväksyy ne. Ymmärsinkö oikein?
R. Silferberg:
Tosiaan toimittajien keskuudessa vihreiden osuus on huomattavan suuri. Aamulehti on varmasti yksi Suomen oikeistolaisimmista lehdistä ja sielläkin vihreitä äänestäneitä oli viime vuoden tutkimuksen mukaan 37%.
Muualla mediassa asiaa ei ole tutkittu, mutta ei ole vaikeaa arvella, että jossain Hesarin kaltaisessa talossa vihreiden osuus on vielä suurempi.
Linkki aamulehden tutkimukseen:
http://www.aamulehti.fi/extrakuvat/al_arvokysely06112010.pdf
Muistaakseni Kääriäinen on joskus todennut, että vaalit voittaa aina aloitteellisin puolue. Eli se joka johtaa keskustelua uusilla näkemyksillä, ehdotuksilla ja vaatimuksilla, määrittelee sen mistä keskustellaan ja “omistaa” sekä asiat että julkisuuden.
Marginalisointiin ei siis liity pelkästään asioiden priorisointi, vaan myös kyvykkyys minkä tahansa asian nostamiseen tärkeäksi eli julkisen keskustelun johtaminen. Juuri tämän vuoksi on välttämätöntä vaihtaa puheenjohtaja eikä puolueen asiakysymyksiä.
Leppoistaminen on huono sana. Se kuulostaa rikkaan eliitin hedonistiselta harrastukselta, josta on varaa puhua sitten, kun ei millään saa enää rahojaan tuhlatuksi.
Voisiko sen korvata kohtuullistamisella? Samalla kun osaa ajetaan riippumattoihin makaamaan, patistetaan opiskelijoita valmistumaan nopeammin, pätkäduunilaisia repimään murusista leipänsä ja senioreita pidentämään työuraansa.
Todella hyvää analyysia.
Marginalisointiin liittyi myös, että välttämättmättömiä, mutta epämiellyttäviä vihreän veotuksen teemoja ei kyetty perustelemaan ymmärrettävästi.
Ennen vaaleja misään vihreiden kampanjoinnissa ei näkynyt tätä Pekka Haaviston vaalien jälkeen kirjoittamaa ajatusta terävöittää
“vihreiden ympäristö- ja luonnonsuojeluviestiä, nostaa esiin uuden yrittäjyyden ja siihen liittyvän sosiaaliturvan teemoja sekä korostaa vihreiden roolia eurooppalaisena ja globaalina liikkeenä. Suomi voi pärjätä maailmassa uudella, ympäristöystävällisellä teknologialla, cleantechilla, sekä uusilla innovaatioilla ja niiden tuotteistamisella.”
Hallitusohjelmassa Vihreät voisivat vaihteeksi olla myös innovaatiopuolue, joka myös mahdollistaisi laadukasta hyvinvointia.
Suurin syy vihreiden täydelliseen romahtamiseen vaaleissa oli verotus. Erityisesti energiaverotus säikäytti monet. Energiaverutus nousi vuoden alussa. Vuodenvaihteen kohonneet sähkölaskut kertoivat paljon enemmän ja totuudenmukaisemmin vihreiden politiikasta kuin paraskaan propaganda. Turhä tälläisten kulutusverojen ajajien on haikailla kannatusta yhteiskunnan pieneläjien parista.
SDP:n Erkki Tuomiojan avautuminen demareiden syvästä inhosta kaikkea vihreää politiikkaa kohti on enemmän kuin silmiä aukaiseva.
Toivottavasti sosiaalivihreiden porukka tässä vaiheessa tajuaa, että oleminen demarien naisjaostona ei ole mikään järkevä sijaintipaikka puoluekartalla.
SDP tunnetusti sementoi saavutetut edut hinnalla millä hyvänsä ja sijaistee henkisesti lähellä Persuja. Tuomiojan avautuminen myös kertoo, että demareissa edelleen haikallaan pääministeripuolueen asemaa ja yhteistyötä Perujen kanssa. Ilmeiseti Tuomiojaa haittaavat Suomen sisun mielipiteet vähemmän kuin teollisuutta uudistavat ympäritölait ja pyöräilyn edistäminen.
“Hallitusohjelmassa Vihreät voisivat vaihteeksi olla myös innovaatiopuolue, joka myös mahdollistaisi laadukasta hyvinvointia.”
Tämä on tekstiä, jota puolisyrjäytyneenä liki inhoan, koska sillä ei ole katetta. Ryömikää kammioistanne ja mullatkaa kätenne. Abstrakti pyörittely on epäuskottavaa.
Paljonko annatte köyhille lisää rahaa ja mistä sen otatte?
Millaiset jonotusajat ovat oikeudenmukaisia terveyspalveluihin ja millä rahalla ne toteutetaan?
Mitä on tehty, mitä on tekeillä, mitä on suunnitteilla ja mihin on rahoitus luonnon suojelemiseksi?
Perussuomalaiset kertovat, että he tahtovat siirtää rahaa maahanmuutosta esimerkiksi vanhustenhoitoon. Totta on, että summat ovat pieniä eikä niillä ongelmia ratkota, mutta ehdotus on sentään realistinen. Otetaan rahaa jostain ja siirretään sitä toisaalla. Tällainen puhe on paljon kouriintuntuvampaa kuin “innovaatiopuolue, joka myös mahdollistaisi laadukasta hyvinvointia”.
Vihreiden itsemarginalisointi arvoliberalismissa perustui yksinkertaiseen ajatusvirheeseen.
Vihreät ajattelivat ja ajattelevat ilmeisesti yhä, että yhteiskunnassa olisi nyt käynnissä valtava murros, jossa uusi arvoliberalismi on syrjäyttämässä vanhaa arvokonservatismia. Vihreät ilmeisesti kuvittelivat, että suomalaiset valitsevat puolensa vaaleissa tässä kysymyksessä, ja joko äänestävät persuja / kridejä tai vihreitä. Ja nyt vihreät tekevät vaalien jälkeen sen virhepäätelmän, että arvokonservatismi olisi voittanut, joten arvoliberalismia pitää ajaa vain entistä äänekkäämmin. Tämä tie vie vihreät marginaaliin.
Todellisuudessa suomalaiset ovat jo pari vuosikymmentä olleet hyvin arvoliberaaleja. Suomalaiset sietävät, ehkä vähän naureskellen mutta kuitenkin, varsin hyvin sekä arvokonservatiiveja raittiusihmisiä että arvoradikaaleja riettausteoreetikkoja. Suomalaiset ovat keskimäärin myös aika ylpeitä tästä asenteestaan, että ihmiset nyt saavat omissa oloissaan tehdä kutakuinkin mitä heitä huvittaa. Sitä suomalaiset sietävät huonosti, että heitä aletaan leimata joksikin, mitä he eivät koe olevansa. Vihreiden ongelmaksi muodostui se, että ohjelma suomalaisten arvoliberalisoimiseksi ja kansainvälistämiseksi toteutui jo yli vuosikymmen sitten. Se oli hieno kamppailu, ja oli hienoa olla siinä mukana. Muistan kun 1980-luvulla homojen puolustaminen vielä edellytti heterolta hieman rohkeutta. Siinähän saattoi itsekin leimautua homoksi tai ties miksi kummajaiseksi. Mutta kun projekti saatiin päätökseen, joillekin arvoliberalismin esitaistelijoille jäi vanha levy soimaan. Suomalainen kulttuuri ei tarjonnut homofobiaa ja rasismia alkuunkaan riittävästi kysyntään nähden. Niinpä näiden syntien tunnusmerkistöä väljennettiin niin, että kaikki muut paitsi aivan arvoradikaaleimmat ja absurdeimmin kärjistetyt suvaitsevaisuuskannat mahtuivat suvaitsemattomuuden, homofobian ja rasismin määritelmän sisään.
Konservatiiveja tämä ei häiritse millään lailla. Tuo pieni vähemmistö on ylpeästi impivaaralaista eikä heitä todellakaan hävetä olla torjumassa kaikkea sitä helvetillistä riettautta, mitä pervoliberaalit vihreät heidän mielestään edustavat.
Mutta niitä tavallisia maltillisia suvaitsevia ja arvoliberaaleja suomalaisia, sellaisia joita näkee Abc:llä tankkaamassa kuuluisissa tuulipuvuissaan, tai siis näkisi jos pertti perusvihreä liikkuisi jossain sellaisissa paikoissa, tuo vihreiden päälle jäänyt levy kyllä häiritsee. Tällainen tavallinen normisuomalainen, kutsutaan sellaista vaikkapa “perussuomalaiseksi”, on omassa arkielämässään nähnyt, että maahanmuutto ei ole vastaanottavalle yhteiskunnalle pelkästään rikastuttavaa, vaan se on joissakin tapauksissa lähinnä neutraalia ja joissakin tapauksissa haitallistakin. Tällainen perussuomalainen on ehkä myös kiinnittänyt huomiota siihen, että naapurin homomies, joka on muuten ihan mukava ja kunnollinen työssäkäyvä tyyppi, yrittää kerätä uhripisteitä vähemmistöläisstatuksellaan. Nämä havainnot ärsyttävät perussuomalaista. Ärsytys olisi voinut jäädä poliittisesti vaille seurauksia, jos niistä olisi voinut vähän siellä Abcilla wieninleikettä syödessä rauhassa marmattaa, ihan samalla tavalla kuin marmatetaan siitä että nykyään nuoret sanovat telkkarissa ja radiossa ihan liian usein niinku. Mutta ei. Kun näitä perussuomalaisen arkihavaintoja alettiin pitää siis ihan hirveänä RAZZZIZZZMINA ja HOMOFOBIANA ja voi kuulkaa IMPIVAARALAISUUTENA, ei kai sellainen ihminen voi äänestää sitä poliittista eliittiä, joka hänen päällensä sylkee. Vihreät olivat pahimpia syljeskelijöitä, mutta koska vihreiden peesissä oli sitten käytännössä koko muu poliittinen eliitti, perussuomalaiselle jäi jäljelle puolue nimeltä perusuomalaiset. Timo Soini ei sanonut potentiaalisille äänestäjilleen, että te ette kelpaa minulle sellaisena kuin te olette. Soinille ihmiset kelpasivat synteineen, huolineen ja tuulipukuineen. Siitä, että kristillisdemokraatit eivät saaneet tästä poliittisen järjestelmän murtaneesta jytkystä muruakaan, voi päätellä että todellista arvokonservatismia tässä jytkyssä ei ollut mukana ollenkaan.
On paljon ihmisiä, jotka olisivat voineet äänestää vihreitä ympäristösyistä, siksi että vihreät on ainoa todellinen kaupunkilaista elämänmuotoa edistävä puolue, tai vaikka siksi että sillä oli maan ensimmäinen asiantunteva tietoyhteiskuntapoliitikko. Mutta ei kai kukaan äänestä puoluetta, jonka johto halveksuu äänestäjän huolenaiheita leimaten äänestäjän fasistiksi?
Ironista on se, että mitään ei välttämättä olisi tarvinnut tehdä toisin. Sukupuolineutraalin avioliiton oikeusvaikutukset olisi voinut ajaa läpi parisuhdelain teknisinä muutoksina ilman, että kukaan olisi jaksanut kiinnostua koko asiasta. Humanitaarinen maahanmuutto olisi voinut jatkua kaikkine ongelmineen, jos ihmisten huoliin olisi suhtauduttu vakavasti ja pidetty maahanmuuttajien rikollisuutta vähintään yhtä suurena ongelmana kuin kantaväestön rasismia — edes retorisella tasolla. Velaksi eläneiden valtioien pelastaminen olisi ollut helpompi hyväksyä jos olisi todettu että eurojärjestelmässä on bugi, kuten kansalaiset ovat huomanneetkin, mutta nyt on kansallisesti itsekästä kuitenkin estää kriisiä syvenemästä. Katainen yritti tällaista alkuun mutta sitten tästäkin aiheesta alkoi poliittisen eliitin kilpailu siitä, kuka törkeimmin pilkkaa jämptisti raha-asiansa hoitaneita Abc-suomalaisia impivaaralaisiksi tai vastuuttomiksi.
Esitin oleellisen osan tästä analyysistä jo ennen vaaleja.
http://www.tiede.fi/blog/2011/04/10/lapsesi-ei-aanesta-vihreita
Näyttää siltä että vihreät eivät tähän viikkoon mennessä ole ymmärtäneet yhtään mitään. Pää on yhä säkissä, eikä tynnyristä ole löytynyt vielä edes kurkistusreikää todellisuuteen. Suomen maajoukkueen vastuuttaminen siitä että joku känniöyhöttäjä on melunnut ratikassa on epätoivoinen yritys ylläpitää myyttiä rasistisista suomalaisista, jotka pysyvät herran nuhteessa vain braxilais-orwellilaisin pakkokeinoin. Tällä viikolla on selvinnyt sekin tilastotieto, että bussikuskeista kantasuomalaiset ovat moninkertaisesti yliedustettuina pahoinpitelyjen uhreina ja maahanmuuttajat taas moninkertaisesti yliedustettuina näiden rikoksien tekijöinä. Tällaiset tilastot ovat yhtäpitäviä Abc-suomalaisten arkihavaintojen kanssa. Vihreät ovat tiellä viiden prosentin kannatukseen — sen verran niitä kokonaan tynnyrissä kasvatettuja tyttöjä varmaan on — ellei puolueen johto lakkaa pilkkaamasta ihan tavallisten, suvaitsevaisten ja liberaalien ihmisten arkisia huolia ja havaintoja.
Kuinka suuri on riski, että seuraavaksi aletaan puuhata moniavioisuuden sallimista? Jos nimittäin luopuu “alkuperäisestä” kristillisestä — jos ei peräti geeneihin kirjoitetusta — avioliiton ideasta (yksi nainen ja yksi mies), askel muidenkin yleisten ja haluttujen suhteiden laillistamiseksi on tai voi olla lähellä. Olen huomannut joidenkin feministien jo päätyneen moniavioisuuden sallimisen puolelle. Homoliitot suomalainen elämäntapa kestää tai voi niistä jopa hyötyä, mutta ei moniavioisuutta.
Mitä jos yhdistäisitte leppoistamisen ajatuksen yhteen konkreettisten toimien kanssa:
perheen ja työn yhteensovittaminen
omaishoitajan arjen helpottaminen
opiskelupaineiden alla oleville (pitää nopeasti valmistua ja nopeasti töihin…)
pätkätöissä epävarmoissa oloissa stressaaville
Vihreillä on hyviä ajatuksia. Ne pitää “myydä” paremmin! Leppoistaminen ilman konkreettisia ehdotuksia tuntuu elitistiseltä. Ikäänkuin se on mahdollista vain harvoille ja valituille. Väläyttäkää mahdollisuutta nille jotka sitä todella tarvitsevat.
Leppoistaminen (tai kohtuullistamisen, kuten salusjärvi yllä osuvasti esitti) ajatus yhdessä työuran pidentämisvaatimusten kanssa kuulostaa ristiriitaiselta. Onko se sitä oikeasti? Vai voisiko työuraa pidentää leppoisasti jollakin toimilla kummastakin päästä? (ja näin ollen olla myös realistisempaa?)
Esim. minkälainen on leppoisampi työpäivää/-aika ennen vanhuseläkkeelle siirtymistä? Miten kohtuullistamalla voitaisiin estää monen ahkeran opiskelijan loppuunpalaminen ja/tai masentuminen?
Päivi,
Ruotsalaiset leppoistavat näin. Työura on pidempi ja tyllisyysaste sen vuoksi korkeampi, mutta työviikko lyhyempi. Lopputuloksena he tekevät yhtä paljon työtä henkeä kohden kuin suomalaiset, mutta järkevämmin.
Puolueeton tarkkailija:
>Turhä tälläisten kulutusverojen ajajien on haikailla kannatusta yhteiskunnan pieneläjien parista.
http://www.sak.fi/suomi/vaalit.jsp?id=34539&location1=7&sl2=2&ao=ajankohtaista&lang=fi
“SAK:n laskelmien mukaan vasemmistoliiton ja vihreiden ehdottamat muutokset kulutus- ja ansiotuloverotukseen suosisivat selkeimmin pienituloisia.”
Eikä tässä edes oteta huomioon pääomaveron korotuksia taikka perusturvan nostoa.
Huomattavaa sekin, että siinä missä Vasemmiston verolinjat _laskisivat_ verotuloja arviolta noin reilulla 1,1 miljardilla (hohhoijaa), nostaisi Vihreiden veropolitiikka niitä vastaavalla summalla, siis 1,1 miljardilla. Summa on suunnilleen sama kuin Kepulla ja Kokoomuksella, joiden verolinja sen sijaan kohdistuisi suhteellisesti koviten pienituloisiin. Persujen (-50 milj. € verotuloja) ja demarien linjat (+500 milj. €) kohdistaisivat vaikutuksensa tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin.
Tällaisia tutkimuksia soisi tehtävän ennen vaaleja enemmänkin.
Olet varmasti oikeassa siitä, että energiaverotus säikytti monia, mutta mielikuva Vihreästä uhasta pientuloisille on yksiselitteisesti väärä. Viestintä?
Marko Hamilo, mainio analyysi! Kirjoituksesi sai minut lievän idealistisen kiihkon valtaan, joten päätin alle hahmotella, millainen puolue vihreiden pitäisi olla.
Suomen poliittiselta kartalta puuttuu tällä hetkellä liberaali rationaalipuolue, joka ajaisi oikeudenmukaisuutta ja kavahtaisi eturyhmäajattelua. Eli yrittäisi kaiken kaikkiaan saada yhteiskuntaan tasapuoliset ja kestävät säännöt, mutta ei kontrolloisi silloin, kun se ei ole tarpeen. Puolue, joka voisi yhdistää vasemmistolaisen solidaarisuuden siihen, että kakkua kannattaa kasvattaa, jotta on, mitä jakaa. Puolue, joka ei yrittäisi maksattaa tulevilla sukupolvilla nykyisyyden kustannuksia. Puolue, joka aidosti ymmärtäisi, että eri ihmiset voivat haluta eri asioita. Puolue, joka suhtautuisi teknologiaan mahdollisuutena, mutta ei sokean uskovasti. Puolue, joka käyttäisi uusinta tieteellistä tietoa rationaalisesti, ei kiihkoillen eikä vääristellen omien tarkoitusperiensä mukaisesti.
Uskon, että tällaiselle puolueelle olisi Suomessa suuri tilaus ja juuri Vihreät voisi olla tällainen.
Tää Vihreiden verotusjuttu on kyllä siinä mielessä vähän itteensä ampumista jalkaan, että vaikka noi energiaverot yms. voi olla ihan ok, niin mulle on ainakin tullu se kuva, että Vihreet ei yleensä oo vaatinu et jotain vanhoja veroja korvattas uusilla paremmilla, vaan että uudet verot tulis vanhojen päälle. Jos tää vaikutelma on oikee, niin se varmaan karkoittaa niitä äänestäjiä, jotka sinänsä tykkää järkevistä veroista, mutta ei veroasteen nostamisesta.
Hamilo, sanotaan nyt vaikka niin että istun elintapojeni ja varmaan mauttoman huumorinkin puolesta paremmin ihan oikeaan rasvanhajuiseen huoltikseen baariin kuin ABC Delissä brownien kera cappucinoa pahvikupista naukkaileva perushetero, joka kokee karmeaa elintapasyyllistämistä viherituhippielitistien toimesta. Ja mä en koe. Ja vietän jopa aikaani viherituhippielitisten kanssa, joskus jopa femakkosellaisten. Ehkä mä en vaan tajua.
En aivan hahmota: miksi lukumääräneutraali avioliitto olisi jotenkin pahempi kuin sukupuolineutraali avioliitto? Ainakin jos katsotaan koko maailmaa, niin yhteiskunnallisena instituutiona se on vanhempi ja yleisemmin hyväksytty.
Nähdäkseni moniavioisuuden juridinenkin hyväksyminen on vain ajan kysymys, kun ottaa huomioon vallitsevan maahanmuuttopolitiikkamme.
tpyyluoma:
“Ja vietän jopa aikaani viherituhippielitisten kanssa, joskus jopa femakkosellaisten. Ehkä mä en vaan tajua.”
Kokeile joskus olla femakkoviherituhippielitistin kanssa eri mieltä jostakin. Kyllä se itkupotkuraivari sieltä lähtee.
tpyyluoma, mistä löydät rasvanhajuisen huoltiksen baarin? Senhän on ympäristötarkastaja sulkenut (investointi jakelukentän eristämiseen olisi ollut liian iso), kaavoittaja marginalisoinut (huoltsikka jäänyt ilman liittymää kuten Sulo Vilenin asema konsanaan), terveystarkastaja sulkenut (keittiön seinässä ei ollut oikeanlaiset kaakelit), ja tuhkakupitkin on takavarikoitu (meillä on oikeus puhtaaseen hengitysilmaan!).
Aika monet näistä rajoituksista menevät ihmisten mielissä vihreiden piikkiin, vaikka muutkin puolueet ovat toki olleet aktiivisesti maailmaa parantamassa.
Niin, tämä tosiaan taitaa olla niitä asioita joita kaikki eivät vaan tajua, mutta tavallisten, maltillisten ihmisten nimittäminen rasisteiksi ja fasisteiksi ja basisteiksi sen vuoksi, että he eivät halua toistaa Oikeaa Liturgiaa, on juuri perusvihreyttä. Sillä politiikalla voi saada sen 10–15 % äänistä niiltä ihmisiltä, jotka haluavat olla muita parempia tällä tavalla.
onko tässä jotain epäselvää:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/niiniston-vastaus-jytkyyn-sai-yleison-ulvomaan-naurusta/art-1288390299330.html
Ei varmaankaan ole.
Te vain olette siellä vihreissä todellä häilyväisiä vasureita, kuten tuosta puheenjohtajapaneelistakin ilmenee.
Turha siinä on enää mitään muita syitä miettiä, tuossa linkissä ne on kaikki.
Tpyyluoma,
Joo, et vaan tajua 🙂
En väitä itsekään tajuavani, mutta me olemmekin vähemmistön vähemmistö…
Kari
Artturi,
Vähennettiinhän niitä muita veroja, ainakin samassa paketissa.
Kari
Ja yleisenä kommenttina. Epäilen tämän blogin olevan heikohko kanava sen selvittämiseen, miksi puolueen X menestys oli sitä tai tätä. Otos on hyvin kaukana edustavasta.
Kari
Jaakko Särelä: “Suomen poliittiselta kartalta puuttuu tällä hetkellä liberaali rationaalipuolue, joka ajaisi oikeudenmukaisuutta ja kavahtaisi eturyhmäajattelua.”
Sitä kai tässä odotellaan että Osmo ja samanmieliset saisivat puoluekentän päivitettyä tälle vuosituhannelle. Voisi olla parempi ajatus kuin yrittää kammeta vihreitä johonkin suuntaan.
Jos vaalitulos jotain osoitti, niin sen että äänestäjät ovat liikkuvampia kuin kukaan osasi odottaa, ja kun sokea Reettakin näkee urbaaniliberaalin puolueen mentävän aukon puoluekentässä, olisi kaikkien etu että se täyttyisi täysipäisillä ihmisillä alusta saakka.
Niin ja Osmolle vielä sinne Eduskuntaan:
http://kemppinen.blogspot.com/2011/05/ruotsin-laki.html
Asiasta on paljon täälläkin puhuttu, mutta jos nyt pienin askelin?
Kari
Marko, käsittääkseni nuo sinun perusjärkevät perusliberaalit ihmisesi irtisanoivat Johanna Korhosen.
Hamilon teksti on hyvin kirjoitettu ja siinä on varmasti tottakin.
Minua vain jäi askarruttamaan muutama asia. Perussuomalaisten kannatus oli 4,1 % vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Onko nyt siis todella niin, että vihreät ja muut puolueet omaksuivat tavallista ihmistä suuresti halveksuvan puhe- ja lähestymistapansa vasta sen jälkeen? Moinen väite vaikuttaa kovin hämmentävältä sikäli, että vaikkapa ne maahanmuuttokriitikot, joihin Hamilo suhtautuu kovin kritiikittömästi, veivasivat sitä samaa levyään vihreiden pahuudesta jo reilusti ennen noita vaaleja.
Helmikuussa 2010 perussuomalaisten gallupkannatus oli 6,3 %, josta se lähti keväällä kunnon nousuun. Onko siis niin, että koko tämä hirvittävä arvoliberaalin äänestäjän halveksumisen tsunami iski päälle vasta keväällä 2010, vuotta ennen vaaleja? Aina vain omituisemmaksi menee. Sattumoisin silloin keväällä 2010 tehtiin myös ensimmäinen päätös Kreikan tukemisesta, se jota seurasi Irlannin tuki ja niin edelleen. Voisiko millään olla, että persujen kannatuksen nousu johtui suurimmalta osin aivan muista syistä kuin “braxilais-orwellilaisesta” “fasistiksi leimaamisesta”?
Luulen, että jos Hamilo ja minä menemme sinne Äänekosken ABC:lle ja alamme tingata ihmisiltä, että eikös se vihreiden braxilais-orwellilainen fasistiksi leimaaminen olekin aivan kamalaa, mitäh, niin etupäässä meitä katsotaan hyvin hitaasti, ja aivan aiheesta.
Sitten vielä. Tällä viikolla on Hamilon mukaan selvinnyt tilastotieto, että maahanmuuttajat ovat moninkertaisesti yliedustettuina helsinkiläisten bussikuskien pahoinpitelyjen tekijöinä. Minusta se ei todellakaan ole uutinen, koska jokainen mediaa seuraava tietää, että maahanmuuttajat ovat Helsingissä yliedustettuna väkivaltarikoksissa. Tämä johtuu sosiaalisista, demografisista ja vaikka mistä tekijöistä.
Kyseessä on ongelma, joka mielestäni on yritettävä ratkaista. Kannatan kuitenkin inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa. Toistaiseksi suomalaiset puolueet ovat tarjonneet näihin yksinkertaisiin reunaehtoihini sopivia politiikkaratkaisuja hyvin vaatimattomasti. Vihreät on ollut tässä suhteessa heikohkoista vaihtoehdoista paras (maahanmuuttolinjaukset: http://www.vihreat.fi/node/5441). Siksikin äänestin huhtikuussa vihreitä ja ajattelin myös tulevaisuudessa äänestää.
Hyvää analyysiä: viestintä ja marginalisaatio vaikuttavat olevan vihreiden ongelmia. Siitä kertoo mm. Hamilon vuodatus, jossa loihditaan esiin myyttisiä “uhripisteitä keräileviä” homoja, fasistiksi leimaavia kaikenkieltäjiä ja elintapasyyllistäviä tynnyrityttöjä. Vihreiden inhoajissa näkyy paljon juuri tätä retoriikkaa, joka kertoo että nämä asiat heitä todella häiritsevät — riippumatta näkemysten todenperäisyydestä. On siis vain viestinnästä kiinni osata esittää asiat siten, että ne eivät tuollaisina näyttäydy.
Ongelmaa on tietysti siinä, että ei paljon auta mitä vihreät virallisesti viestivät, jos maine on tuollainen ja media välittää asiat niin että ne voidaan tuolla tavoin tulkita. Pitäisikö palkata Bob Helsinki parantamaan imagoa?
Marko Hamilon analyysi oli hyvä. Olen aina pitänyt itseäni suvaitsevaisena, mutta Panu Laturin muutamia kommentteja lukiessani koin tulleeni syytetyksi hyljittäväksi rasistiksi.
Olen myös pitänyt itseäni EU myönteisenä. Mutta koska olin kriittinen euroalueen ongelmien ratkaisutapoja kohtaan, koin tulleeni syytetyksi myös takaperoiseksi juntiksi.
En viihdy rasvanhajuisissa huoltiksissa, enkä naukkaile cappucinoja, mutta tankkaan joskus ABC-asemilla.
Tpyyluoma ei selvästikään ole käynyt ABC huoltoasemilla. Ei siellä naukkailla browneja. Siellä kesämökille ja mummolaan menijät syövät perusruokaa ja käyvät samalla kaupassa.
En äänestänyt perussuomalaisia, vaikka mieli teki antaa kaikille vanhoille puolueille kunnon näpäytys ihan vaan siksi, että heräisivät. Mutta tällä kertaa en myöskään äänestänyt vihreitä. Annoin ääneni kuitenkin pakolaisena maahan muuttaneelle henkilölle.
Hamilon kirjoitus oli oikean suuntainen, mutta minusta kärjistävä. Siinä oli minusta tärkeimpänä pointtina se, että suomalaisten enemmistö on melko liberaalia porukkaa. Asenneilmapiirin muuttaminen kovin radikaalisti on hankalaa, ja suomalaisen sielunmaiseman muutos 80-luvulta tähän päivään on ollut huikaiseva, siinäkin Hamilo on oikeassa.
On ihmisiä, joille Vihreät yksinkertaisesti edustaa kaikkea sitä, mikä tässä muutoksessa on heidän mielestään pielessä. Hamilon tekstistä tämä ei näy, mutta tosiasiassa se ei ole edes Vihreiden vika, siis ainakaan siinä mielessä, että Vihreät olisivat tästä muutoksesta vastuussa.
Jos lukee Perussuomalaisten kirjoittajien tekstejä, niin niistä huokuu viha ja inho. Siellä Vihreät esitetään suunnilleen verikouraisiksi fasisteiksi, jotka syövät lapsia. Koomisimpana esimerkkinä Hirvisaari, jolla oli vielä otsaa rutista Persu-sanan halventavuudesta. Otan tämän esimerkiksi siksi, että vaikka Hamilo on oikeassa, hän myös sivuuttaa kokonaan sen tosiasian, että Vihreät on joutunut nimenomaan syntipukiksi, osaksi omaa syytään, osaksi ilman syytä.
Omaa syytä löytyy esimerkiksi siitä, miten paljon jotain näitä Hannosen rasismihuutelujen tapaisia juttuja tehtaillaan. Sellaiset ärsyttävät juuri sillä tavalla ja siitä syystä, jonka Hamilon teksti esittää: ihmiset eivät pidä siitä, että heitä syyllisestään asioista. Olen itse vastustanut rasismia koko ikäni, ottanut muutaman kerran kunnolla pataan skinheadeiltä sen takia nuorempana, enkä koe että minun pitäisi puolustella omia näkemyksiäni tässä suhteessa, minäkin koen näissä jotain tavattoman ärsyttävää ja ylimielistä. Eivät ne tietenkään puolueen vika sinänsä ole, mutta tapaukset assosioituvat kuitenkin siihen aika voimakkaasti.
“Mielestäni parempi linja olisi sellainen mahdollistava, eli ajetaan asioita, jotka mahdollistavat leppoistamisen, kohtuuhintaisen kaupunkiasumisen jne heille, jotka näitä arvostavat.”
Pääkaupunkiseudulla olisi tärkeää lisätä asuntorakentamista ja niin, että se on sekä liikenteellisesti kestävää että työpaikkojen kannalta saavutettavaa. Täällä ei tulojen lisääntymisestä ole mitään iloa kun asunnoista ei ole tarjontaa, kaikki ylimääräinen raha menee seiniin. Kukaan, ei kukaan muu ole asiaan tarttunut. Siinä meni vaalien suuri tilaisuus.
Markolta hyvä kirjoitus. Itse voisin lisätä yhden pienen, mutta mahdollisesti ratkaisevan tekijän sadoille, tai ehkä jopa tuhansille äänestäjille. Nimittäin sadomasokistien seksuaalisuuden kriminalisointi. Pienikin ilonpito nykyään on yleisen syyttäjän alainen rikos — kiitos Tuija Braxin. Hän oli kyllä tietoinen asiasta, mutta ei ilmeisesti välittänyt seksuaalisista vähemmistöistä riittävästi tehdäkseen mitään asialle lakia muokatessaan.
On se nyt niin vaikeaa ymmärtää, että ihan niinkuin jokainen yhdyntä ei ole raiskaus, jokainen lyönti ei ole pahoinpitely. Tämä vieläpä puolueelta, joka neljä vuotta sitten ratsasti eduskuntaan piiskoja heiluttelevia homomiehiä mainoksissaan hyödyntäen. Aikamoinen kontrasti.
Ei vihreiden ongelma ole siinä, että viesti ei olisi mennyt perille. Vihreiden katastrofi oli siinä, että viesti todella meni perille.
Uhriutuminen ei ole lainkaan myyttistä. Pride-kulkueeseen tapahtuneen iskun jälkeen luin ties kuinka monta valitusta siitä, kuinka Suomi on homojen oikeuksissa ja yleisissä asenteissa homoihin lähes Venäjän tasolla. Iskun kuitenkin tuomitsivat välittömästi kaikki (moraalisesti), ja poliisi otti tekijät kiinni, syyttäjät syyttivät, ja tuomioistuin tuomitsi.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/sadomasokistit-pelastyivat-lakimuutosta-eiko-enaa-saa-piiskaa/art-1288351491796.html
SM-seksissä laillisesti oleellista on ennakkoon annettu suostumus. Jos se on, ei ole merkitystä sillä onko pahoinpitely asianomistajarikos vai ei.
Mutta kun jotenkin pitää lavastaa se tilanne että yhteiskunta tukahduttaa seksuaalisuutta, jotta voisi jatkaa herooista kapinointia, niin onhan siinä kaikki keinot tietysti käytettävä.
Päädyin samaan ratkaisuun kuin Seppo S ja pääosin samoin perustein. Näin sitä 53-vuotias autoileva heteromies tekee hiljaista kapinaa (mitähän vastaan ?:)).
Jos oikein aamun lehteä luin, niin vihreiden ydinjoukko vastustaa ydinvoimaan edelleen hyvin tarmokkaasti ja pitää yhtenä tärkeänä syynä vaalitappioon viime hallituskaudella myönnettyä lupia. Soininvaara on jo käsitellyt tätä teemaa tässä vaalitappioanalyysien sarjassaan, mutta nostaisin sen kuitenkin vielä esille, koska se tuntuu olevan asia, jossa puolueen aktiivit ja iso osa potentiaaleista kannattajista on aika lailla eri linjoilla. Ja tietenkin tämä kysymys hyvin symbolisoi puolueen ongelmaa. Kuinka pragmaattinen voi (tai pitää) olla.
Hamilon analyysi oli oikeansuuntainen, vaikkakin kärjistävä.
Vihreiden ongelma ei kuitenkaan ehkä ole niinkään politiikan tavoitteissa kuin viestinnässä. Tavoitteista pitää osata viestiä niin, että kerrotaan, mitä konkreettisia kansalaisten elämää parantavia asioita ajetaan.
Ja se syyllistävä diskurssi pitää tosiaankin jättää vähemmälle. Välillä tuntuu, että mitä tahansa yhteiskunnassa tapahtuu — esimerkiksi että joku voittaa urheilukilpailuissa maailmanmestaruuden — niin johan siellä jo joku hyperventiloi moraalipaniikissa vaatien rasismin tuomitsemista. Näitä moralisoivia facebook-julkilausumia voisi jättää hieman vähemmälle. Maailma ei tulee yhtään paremmaksi tykkää-nappulaa painamalla.
“Suurin syy vihreiden täydelliseen romahtamiseen vaaleissa oli verotus. Erityisesti energiaverotus säikäytti monet. Energiaverutus nousi vuoden alussa. ”
Vihreiden romahtamiseen on monta syytä, mutta verotus on varsin konkreettinen.
Erityisesti energiaverotus iskee pienituloisiin, sillä mikään indeksi ei kompensoi sitä täydellisesti pienituloiselle, sillä indeksi määräytyy keskituloisen mukaan.
Vihreiden suosimat välilliset verot ovat siirtymistä regressiiviseen verotukseen ja iskee suoraan vihreiden äänestäjiin,
Kyllä ne vihreätkin osaavat laskea miten lompakko tyhjenee.
Toinen syy on vihreiden suvaitsemattomuus . Vaikka he näennäisesti toimivat liberaalisti vanhojen tapojen suhteen niin he ovat valmiita rakentamaan tilalle vielä säännellymmän kyttäysyhteiskunnan, jossa rangaistukset ovat kovia vihreiden arvojen loukkaamisesta.
Vihreiden suvaitsevaisuus on samanlaista kuin laestadiolaisten.Toki eri asioita painottaen
‘Vihreät on joutunut nimenomaan syntipukiksi, osaksi omaa syytään, osaksi ilman syytä.’ (Tiedemies)
Hyvin, hyvin vähäisellä netin seuraamisella oppii sen, että aktivistinäkökulmasta jokainen valkoinen on rasisti, jokainen mies on shovinisti ja jokaisessa kiistassa on oikeassa se, joka on enemmän uhri.
Tällä ei tarvitsisi olla mitään tekemistä Suomen vihreiden kanssa, mutta tietty allergia aktiivisempaan antirasismiin, profeminismiin jnpp. voi syntyä vähäiselläkin altistumisella, ja vihreät on nimenomaan halunnut profiloitua naisten ja muiden vähemmistöjen puolueena.
Vihreät elättävät myös myyttiä nuorten elättämistä suurista ikäluokista.
Todellisuudessa on käymässä päinvastoin, nuorten työllisyyaste on laskenut 80-luvulta lähtien ja meillä on jo yli 100000 nuorta vähemmän työssä kuin 80-luvullla ja kysymys ei ole 2008 lamasta.
Sen sijaan 55–64-vuotiaiden työllisyys on noussut vastaavasti.
Itse asiassa meillä on jo 200000 15–29-vuotiasta jotka eivät ole koulutuksessa tai työssä vaan elävät tukien varassa.
Ainakin 70 % ajasta sillä, työssäoloehdon täyttyminen, 8,5 kuukautta työtä 28 kuukauden aikana, toisi heidät ensisijaisen työttömyysturvan piiriin
Turkka Louekari: juuri tuo sinun kommenttisi on malliesimerkki siitä, mitä Marko tarkoittaa. Jos joku ei ole kanssasi kaikesta samaa mieltä, hän on homovihaaja ja rasisti.
Ja ei, Marko ei puhunut niistä ihmisistä, jotka irtisanoivat Johannan.
Kari, perustetaan joku Enemmistön Vähemmistö yhdistys.
Hamilo:
Muistikuvieni mukaan ei ole lähtenyt sitkeästä härnäämisestä huolimatta. Sen sijaan vaahtosuisimmat raivonpurkaukset saa yleensä terveen järjen tavikseiksi itsensä julistaneilta. Jos olisi marssilainen kulttuuriantropologi niin raportoisin että tavislaisuuteen näyttää liittyvän jotenkin herkkyys, ja teoreettisena spekulaationa jatkaisin että saatta johtua siitä että kun kannat nähdään luonnollisina ja itsestäänselvyyksinä niin mikä tahansa vastaväite on suora hyökkäys ei ainostaan kyseistä kantaa vaan järkeä ja luontoa kohtaan.
Seppo S ja Taipale, valitettavsti ABC-asemilla käymistä on vaikea välttää, ne on harvinaisen steriilejä ja täysin globaalia kuppilamallia muotiruokineen kaikkineen. Ja päinvastoin kuin Sulo Vilen, niin ABC jotenkin kummasti onnistuu saamaan yhteiskunnan rahoilla aina liittymän ja vielä pikkukaupunkirakenteellisesti käsittämättömään paikkaan. Mikäköhän puolue siellä SOK:ssa jyrää?
Mutta kyllä noita rasvanhajuisiakin kuppiloita löytyy. Henk. koht. suosikkini on Stop and Go grilli Lahti — Heinola cjonka nimi on kirjoitettu kolmella eri tavalla väärin kolmeen eri kylttin.
Selvitin myös suurten ikäluokkien eläkkeiden maksajaa, Ruotsiinhan on muuttanut n 600000 henkeä sotien jälkeen ja suurin ryhmä on suuret ikäluokat.Palannut on 350000, joten 250000 on jäänyt Ruotsiin. Mutta he kaikki saavat eläkettä Ruotsista
Mutta yllätys olikin suuri, sillä maastamuuttoa ei ole juurikaan huomioitu huoltosuhteen laskelmissa
Eikä ulkomaiden osuutta eläkkeiden maksussa. Itse asiassa Suomen viranomaiset ETK, EK , SAK, Akava, STTK ym eivät tienneet kuinka moni saa eläkettä ulkomailta.Eikä Suomessa ole laskelmien tueksi edes yritetty selvittää em asiaa.
Verottaja kyllä kertoi, että heillä täytyy olla tieto siitä, mutta kukaan ei ole aikaisemmin pyytänyt em tietoa.
Lukujen valossa näyttäisi siltä, että 40–60-syntyneistä liki 300000 on poissa Suomesta ja 300000–400000 saa eläkkeestä suurimman osan ulkomailta.
Mutta kuten sanoin asiaa ei ole tutkittu, kyseessä on tutkimaton alue , koska se ei tue eliitin levittämää propagandaa
Näyttää siltä, että eläkekeskustelu on hyvin harhaanjohtavaa ja EK lähtöistä.
Eivätkä Vihreätkään kykene tuottamaan lisäarvoa keskusteluun.
Osmo voisi tilata selvityksen verohallinnolta, minä en viitsi maksaa tiedon selvittämisetä pyydettyä 100 euroa tunti, mutta Eduskunnan varoista sen voisi tehdä
Sen sijaan tiedetään tarkasti paljonko eläkkeitä maksetaan ulkomaille. Silmään pisti Marokko, jonne maksetaan suurimmat eläkkeet.
Soitto Aurinkorannikolle kertoi syteemin toiminnan: paperit siirretään ensin Marokkoon, jonka kanssa tehdyn verosopimuksen vuoksi eläketuloa ei voida verottaa. Eläke maksetaan verottomana Marokoon. Kun systeemi on kunnossa muutetaan Espanjaan, jossa on ilmainen terveydenhoito, jonka Suomi kustantaa.
Kun viranomaisten yhteistyötä ei ole Suomessa niin systeemi toimii ilman kiinnijääntiä.
Ja kun on kysymys hyvätuloisista vapaamatkustajista niin eipä ketään kiinnosta selvittääkään asiaa
Marko: sadomasokistien kohdalla ei ole siitä, että halutaan erityisesti olla uhreja. Useakin SM-henkilö on tavannut lain ja yrittänyt selvittää, että jääkö sen seksuaalisuuden harrastaminen nyt sitten lailliseksi vai ei ja on tavattuaan tullut siihen tulokseen, että ei olisi. Positiivista, jos ovat väärässä.
Itse muistelen sitä luettuani, että lakiesityksestä suostumuksesta puhutaan ainoastaan urheilun kohdalla, mutta siitä ei mainita halaistua sanaa parisuhteen kohdalla.
Marko hamilon ja Tiedemiehen kirjoitukset lukemalla ymmärtää varmaankin olennaisimmat asiat vaalituloksesta.
Itse lisäisin vielä sen, että vähänkään pitempään eläneet näkevät varsin hyvin sen huikaisevan muutoksen mitä Suomessa on tapahtunut esim. ympäristöajattelussa ja tasa-arvossa. Kun tätä ei kuitenkaan tunnusteta puheissa vaan kansaa syyllistetään jatkuvasti esim. sovinismilla ja rasismilla niin äänestäjä voi ryhtyä miettimään, että milloinkahan nuo hyväkkäät ovat tyytyväisiä. Kun mikään ei tunnu riittävän, ryhdytään etsimään jarrua. Toki sitä jarrua hamutaan nyt muistakin syistä.
Markus: “Päädyin samaan ratkaisuun kuin Seppo S ja pääosin samoin perustein. Näin sitä 53-vuotias autoileva heteromies tekee hiljaista kapinaa (mitähän vastaan ?:)).”
Minä taas 50-vuotiaana autoilevana ja lihaa syövänä heteromiehenä päädyin kuitenkin äänestämään taas vihreitä. 😉
Eivät minua mitkään “telaketjufeministivegaaniautonpotkijoiden” ylilyönnit ihmeemmin häiritse, sen sijaan minuakin riipii juuri tuo Vihreiden epärationaalinen suhtautuminen ydinvoimaan. Osittain sen takia päädyin vaalien jälkeen liittymään Vihreiden jäseneksi kannattamaan Osmon ja muiden pragmaattisesti energiantuotantoon suhtautuvien aktiivien toimintaa (sen verran kuin nyt puolueen rivijäsenillä on sananvaltaa.)
Pekka Taipale, juuri juridisesti sukupuolineutraali avioliitto ei vaadi juuri mitään muutoksia, koska se on kahden henkilön liitto siinä, missä heteroavioliittokin. Kaikki nykyavioliiton asemaa koskevat lait pätevät sellaisenaan sukupuolineutraaliin avioliittoon.
Sen sijaan lukumääräneutraali avioliitto vaatisi selviä muutoksia lakiin ainakin seuraavissa asioissa:
— Miten avioliitto solmitaan? Jos X suostuu avioliittoon Y:n kanssa, mutta jo X:n kanssa avioliitossa oleva Z ei, niin voidaanko liitto solmia?
— Ja sama juttu avioeron kanssa. Jos X haluaa erota Y:stä, muttei Z:sta, mitä tehdään liiton kanssa?
— Lasten huoltajuuden kohdallakin pitäisi säätää lakeja siitä, ovatko kaikki liitossa olevat automaattisesti lapsen huoltajia vai vain biologiset vanhemmat.
Voi siis olla, että lukumääräneutraali avioliitto on vanhempi instituutti, mutta nykyajan lainsäädäntöön se on paljon vaikeammin sovitettavissa kuin sukupuolineutraali avioliitto.
No, on tosiasia, että seksuaalivähemmistöjen (eritoten homojen ja lesbojen) oikeuksissa on tapahtunut viimeisen parin vuosikymmenen aikana valtavia edistysaskeleita. Samalla mielestäni arvoliberaali edistysmielinen agenda on joutunut monessa muussa suhteessa alakynteen. Esimerkiksi ihan se perinteinen kysymys sukupuolten tasa-arvosta on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, ja erityisesti identiteettien monimuotoisuuden tunnustaminen on aivan lapsenkengissään. Ja tuntuu, että jos “edistyksellisten” voimien huomio hetkeksikin herpaantuu jostain yksittäisestä asiasta, taantumus ottaa välittömästi vallan, yksinkertaisilla, helposti sisäistettävillä tunteisiin vetoavilla argumenteillaan.
Kaipaisin myös kiihkotonta yhteiskunnallista keskustelua esimerkiksi päihdekieltolakien kustannus-hyöty-suhteesta, samoin muista erilaisista hyvää tarkoittavista täyskielloista. Ei se nyt niin voi olla, että vähänkään hankalampia ja monimutkaisempia asioita ei saa edes julkisesti ottaa puheeksi.
Samuli: samalla erityisesti lapsiin liittyvät ongelmat on pakko ratkaista muutenkin. Nyky-Suomessa yllättävän harva lapsi kuuluu kahden biologisen vanhemman ydinperheeseen.
Parempaa lainsäädäntöä tarvitsevat niin sateenkaariperheet, jossa parin lisäksi se toinen biologinen vanhempi haluaa olla lapsen vanhempi kuin uusperheet, jossa lapsella ei ole minkäänlaista oikeusturvaa siinä tapauksessa että lähivanhempi kuolee — lapsella ei ole edes tapaamisoikeutta siihen bonusvanhempaan, joka on saattanut vaihtaa kakkavaipat ja pitää lapsesta huolta pienestä pitäen.
Perhelainsäädäntö on joka tapauksessa pakko päivittää perheisiin, joissa on vanhempia enemmän kuin kaksi. Lukumääräneutraali avioliitto on tässä aika pieni lisä.
Pekka Taipale, minulla ei tule mieleen yhtäkään hyvin toimivaa moniavioisuuden sallivaa yhteiskuntaa (tai pikemmin monivaimoisuuden sillä sitähän moniavioisuus käytännössä tarkoittaa joitain marginaaleja lukuun ottamatta). Syy lienee kyseisen instituution eriarvoistavasta vaikutuksesta — vaikka voi kausaliteetti toki mennä toisinkin päin. Olen joka tapauksessa varma, että polygynia poistaa yhteiskunnasta sellaista oleellista dynamiikkaa, joka saa huono-osaisemmatkin miehet tavoittelemaan onnea ja osallistumaan yhteiskunnan rakentamiseen.
Odotankin kauhulla tulevaa vääntöä moniavioisuuden sallimisen puolesta. Puoltava argumenttihan on todella suosittu vaikkakin ääliömäinen: ei ole valtion asia valvoa, miten ihmiset yksityiselämänsä järjestävät.
Lisäksi tarvitaan hyviä ihmisiä uhriutumisprojektin vetäjiksi ja manekiineiksi. Tähän tarkoitukseen saattavat vähitellen kelvata mainitut maahanmuuttajat, joiden lukuisat vaimoparat kärsivät muslimimaan kauhuja vain siksi, että Suomen lainsäädäntö ei salli lukumääräneutraalia avioliittoa.
Mutta on toinenkin ryhmä, joka saattaa vuosien vieriessä muuttaa asennettaan: suomalaiset naiset.
Tässä maassahan on menossa kansainvälisten vertaillen voimakas sukupuolten välistä tasa-arvo heikentävä trendi. Se näkyy vaikkapa poikkeuksellisen suurina ja kasvavina eroina kuolleisuudessa, syrjäytymisessä ja koulutuksessa. Tämä trendi on johtanut siihen, että Suomi-Neidon on vuosi vuodelta vaikeampi löytää kelvollista kumppania eli sellaista, jonka voi kokea vähintään vertaisekseen. Suomalaiset naiset ovatkin jo kärjessä vanhojenpiikojen maailmantilastossa taannoisen uutisen mukaan.
Tähän voi yhdistää naisten taipumuksen moniavioisuuteen. Sellaisen taipumukseen olemassaoloon viittaa monet epäsuorat todisteet eläinmaailmasta, biologiasta ja psykologiasta — ja arkipäivästä.
Lopputuloksena naiset pariutuvat yhä harvempien miesten kanssa epävirallisesti jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän.
Epävirallisen suhteen haittapuolet ovat taas tulleet ilmi homoliittokeskustelussa ja argumentit ovat siirrettävissä lähes suoraan moniavioisuuden hyväksymiseen liittyvään keskusteluun. Ja, totta tosiaan, mitä se valtiolle kuuluu, miten ihmiset haluavat yksityiselämäänsä elää!
Vihreät on tai ainakin yrittää näyttää olevansa arvoliberalismia ajava puolue. Käytännössä se tarkoittaa usein Hamilon kuvailemaa uhrien kiihkeää puolustamista ja sitä seuraavassa moraalisäteilyssä paistattelua. Kannattaisi varmaan pitää mielessä, että kaikki arvoliberalismi ei ole hyvää ja kaunista kuin pintapuolisesti ja konservatiivisilla instituutioilla on tapana olla olemassa muistakin syistä kuin kärvistelläkseen hyvien ihmisten paheksunnan kohteena.
S‑ryhmän osuuskauppojen hallintoelimiin kuuluu toki sen yhden maakunnallisen arvovaikuttajan lisäksi monien muidenkin puolueiden edustajia, varsinkin pääkaupunkiseudulla…
http://www.hok-elanto.fi/index.php?id=245
Lyhyt paluu aiheeseen.
Ns. arvokeskustelu on luontaantyötävää puppua joka tuo esiin ihmisten koomisimmat ja hysteerisimmät piirteet, ja siitä ei seuraa yhtään mitään. Siihen ei kannata lähteä, ja se puretaan palauttamalla kysymykset maanpinnalle konkretisoimalla. Jos ajaa jotain arvoja niin ajaa sitä että niiden eteen tehdään jotain, ja voi samantien puhua siitä mitä pitäisi tehdä.
Otetaan esimerkki otsikon aiheesta.
Helsingin Vihreiden vaaliohjelmasta:
http://helsinginvihreat.fi/eduskuntavaalit/vaaliohjelma/
Kokonaisuuten huomattavasti paremmista selkokielikäännöksestä:
http://helsinginvihreat.fi/eduskuntavaalit/vihreiden-vaaliohjelma-selkokielella/
Tuossa on jo kiitettävästi tiputettu diipadaapa “yhteiskuntaa rakennettaessa on lähdettävä siitä… Mutta edelleen abstraktia haluamista.
Mutta konkreettisemmin:
Efektiivinen asiasisältö kaikissa kolmessa sama sikäli kun asiaa ymmärrän.
Samuli Saarelma: Eiköhän se lukumääräneutraali avioliittolaki olis suht helppo tehdä silleen, että sen saman kahdenvälisen avioliiton voi vaan solmia useita kertoja?
Eli siis jos haluu sellasen liiton missä kolme tyyppiä on ristiin naimisissa niin sit kaikilla on kaks avioliittoa. Jos taas haluaa sellasen suhteen, missä kaks tyyppiä on naimisissa saman tyypin kanssa, niin sit sillä yhdellä on kaks avioliittoo ja niillä kahdella kummallakin yhdet avioliitot.
Lasten huoltajuus määriteltäs sit noiden perusteella.
“Voi siis olla, että lukumääräneutraali avioliitto on vanhempi instituutti, ”
Kirjallisuudessa, mitä minä olen lukenu, yksiavioisuutta pidetään aika yleisesti vanhempana ja ikään kuin normaalitilana. Todistelu tapahtuu lähinnä myöhempien metsästäjä-keräilijöiden perusteella. Jos heimo on tasa-arvoinen, kuten ne yleisesti ovat, ei vaimojakaan voi olla kuin yksi per mies. Muuten ei hyvä seuraa. Noissa ryhmissähän valvotaan tasa-arvon toteutumista muutenkin varsin tehokkaasti. Esimerkiksi poikkeuksellisen metsästäjän ei pidä leuhkia saavutuksillaan, jos ei halua joutua naurun ja pilkan kohteeksi.
Se, että monimiehisyys, polyandria, on harvinaista, johtuu, muuten, biologiasta eli siitä, että mies ei voi tietää, onko lapsi oma toisin kuin nainen.
“Sadomasokistisen seksuaalisuuden kriminalisoinnista”: Kyseessä on ihan puhdas urbaanilegenda. Suora lainaus rikoslain kokonaisuudistuksen esitöistä (HE 94/1993 vp):
“Pahoinpitelyn ulkopuolelle jäisivät tilanteet, joissa pahoinpitelyn kohde on sallinut teon. Loukatun suostumus poistaa pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttävän teon rangaistavuuden. Useissa tilanteissahan aiheutetaan jollekulle kipua, ilman että kysymys voisi olla pahoinpitelystä. Esimerkkinä voidaan mainita hoitotoimet. Vaikka lain sanonnat viittaisivat siihen, että tällaisetkin voisivat olla pahoinpitelyä, teon rangaistavuuden poistaa yleensä loukatun suostumus tai jokin muu oikeuttamisperuste.”
Tämä on edelleen voimassaolevaa oikeutta ja suostumusperiaate on muutenkin hyvin vakiintunut osa rikosoikeutta (riittävän vakavissa pahoinpitelyissä se ei välttämättä päde, mutta se ei liity tähän). Koska lainsäädäntö on kokonaisuus eikä vallitseva oikeustila useinkaan tule täydellisesti ilmi jotain yksittäistä lakia tavaamalla, kannattaa epäselvässä tilanteessa yleensä kysyä juristilta. Myös järkeä saa toki käyttää, esimerkiksi tatuoijia ja lävistäjiähän raahattaisiin Särelän tulkinnan mukaan linnasta linnaan pahoinpitelijöinä as we speak.
Ja vihreät muuten ratsasti niillä sadomasohomoilla kunnallisvaaleissa 2008 eikä suinkaan eduskuntavaaleissa 2007.
Ylivoimaisesti yksinkertaisin tapa moniavioisuuden “sallimiseksi” olisi poistaa avioliiton juridiset vaikutukset. Kirkko sitten vihkii ketä vihkii, ja muut elementit hoidetaan normaalin sopimusoikeuden ja testamentin avulla. Lasten asema hoidetaan kuten nytkin avoliitoissa.
Kari
Minusta lukumääräneutraali avioliitto voidaan sallia ehdolla että kuka tahansa joka haluaa useamman puolison ohjataan välittömästi hoitoon saamaan apua itsetuhoisuuteensa.
Mikko Särelä:
En voi tietää, mikä sinulle on yllätyksellistä, mutta yli 70 prosenttia lapsista on em. asumismuodon piirissä.
Lopuista suurin osa asuu äitinsä kanssa. Vain alle 15 prosenttia jäljelle jäävästä kolmanneksesta asuu pääsääntöisesti isänsä kanssa. Paljon on nykyään myös fifty-fifty ‑ratkaisuja.
On vielä huomattava, että osa lapsiksi laskettavista on huostaanotettu ja pieni osa 16–18 ‑vuotiaista asuu jo omillaan.
Sanoisin, että yllättävän vähän tähän möykkään nähden on ns. uusioperheitä. Ja niistäkin häviävä osa sateenkaariperheitä.
Mutta yhtä kaikki. Kannatan toki tasa-arvoa perheiden välillä, mutta vihreiden jargonista saa usein käsityksen kuin muita kuin homoja ja lesboja (jotka aivan välttämättä haluavat naimisiin ja adoptoida lapsia jne. ) ei olisikaan.
Minusta on ilmeistä, että vihreät on joutunut paljosta syntipukiksi, myös sellaisesta, johon heillä joko ei ole ollut mitään osaa, tai jossa heidän roolinsa on ollut vähäinen.
Hyvinä esimerkkeinä ovat erilaiset ympäristöverot ja ‑kysymykset, osin kansalaisoikeus‑, erityisesti sananvapauskysymykset.
Erityisesti näiden vihreitä täysin patologisesti vihaavien mielissä elää sitkeästi käsitys, että nimenomaan vihreät ovat olleet vastuussa siitä, että energiaveroja on nostettu, että vihreät ovat vastuussa paljon parjatusta jätevesilaista jne. Siis näissä on osittain kyse siitä, että ihmiset eivät viitsi ottaa selvää siitä, miten joku päätös on tehty, vaan jos se jotenkin haiskahtaa ympäristönsuojelun yrittämiseltä, niin syyllisen kerta kaikkiaan on pakko olla Vihreät.
Sama pätee osin kyllä kansalaisoikeuskysymyksiin. Niissä syntipukkius on jossain mielessä ansaittuakin, ja olen itsekin tähän syyttelyyn osallistunut oikeusministeri Braxin osalta. Osmo puhuu aivan varmasti aivan totta siitä, että Vihreät ovat siltä osin lähinnä epäonnistuneet viestinnässään, mutta sitä ei pääse pakoon, että näissä hommissa vihreät eivät ole laisinkaan irtisanoutuneet puolueena mielipidevainoista tms. Ymmärrän tilanteen vaikeuden, todellakin, se on itsellenikin tuskallinen, mutta tässä kohtaa “hyvien ihmisten puolue” voisi pintaliitävän tekopyhyyden sijaan ottaa todellisen moraalisen korkean maan aseman ja oikeasti puolustaa myös “rasistien” yms. kansalaisoikeuksia.
Piraatit esimerkiksi oli ainoa puolue vaaleissa, joka aivan selvästi teki sananvapauskysymyksestä ison jutun. Okei, he saivat vain puoli prosenttia kaikista äänistä, mutta monessa vaalipiirissä heidän äänensä olisivat vaikuttaneet. Piraateille menneet äänet ratkaisivat todennäköisesti Kasvin putoamisen, tosin nekään äänet eivät pikaisen laskutoimituksen perusteella olisi tuoneet uudella maalla menetettyä paikkaa. Sensijaan Pirkanmaalla piraattien äänet vihreille olisi tuonut yhden lisäpaikan. Tosin rehellisyyden nimissä äänestäjäsegmentit tuskin menivät ihan kohdakkain, joten tämä on aikamoista spekulaatiota.
Mikko, ihan tavalliset ihmiset saattavat syrjiä homoja ja maahanmuuttajia. He eivät välttämättä ole mitään äärihörhöjä, ja saattavat teoriassa kannattaa kaikkia ympäripyöreitä korrekteja julistuksia. Uskon, että Alma Median johdossa oli tällaista väkeä.
Meillä on myös eduskunta, joka ei luultavasti tule antamaan homoille samoja oikeuksia kuin heteroille. Avioliitto-sana ei ole tässä se kiinnostavin asia. Adoptio on, ja se asenne, joka on pinnan alla.
Ratkaisu ei varmastikaan ole se, että korrekteja hymnejä veisataan kansalle entistä enemmän. Mielestäni homojen ja maahanmuuttajien pitäisi itse tulla enemmän näkyviin kertomaan syrjintäkokemuksistaan. Toisaalta uhrirooli ei ole palkitseva, eikä rohkaise toisia saman vähemmistön jäseniä.
Asia ei ole loppuunkäsitelty.
Artturi B tuossa jo vastasikin aika hyvin siihen, miten lukumääräneutraali avioliitto tullaan toteuttamaan: käytännössä voidaan solmia useita yhtaikaisia kahdenvälisiä avioliittoja.
Sehän muuten tullaan toteuttamaan; tähän mennessä meillä on hyväksytty virallinen moniavioisuus vain sarjamuodossa, mutta se siis tulee myös rinnakkaisena.
Uusperheet onnistuvat järjestämään lastensa huoltajuudet ja sen sellaiset nykyäänkin, eikä tuo ole mikään uusi ongelma moniavioisuudellekaan.
Schwa:
En tiedä, miten sinä elämääsi elät, mutta useimmilla siihen liittyy jonkinlainen inertia, joka on toisaalta sitä, että päätösten kanssa ollaan helposti ns. myöhässä siihen nähden, mikä jälkikäteen katsoen näyttäisi järkevältä, mutta toisaalta myös sitä, että annetaan tehtyjä virheitä anteeksi ja annetaan armon käydä oikeudesta sillä ajatuksella että a) ei ole itse ehkä ymmärtänyt oikein tai b) annetaan aikaa kurssinkorjaukseen.
Schwa:
Kieltäydyn uskomasta, että kyse on yksittäisestä asiasta. Jälkikäteenhän on aina kiva kehitellä yksinkertaista narratiivia etenkin silloin, kun kyse on omista tekemisistä, jolloin on vähemmän korjattavaa. Kyse on monen asian summasta, josta muodostui ihmisille välittyvä kokonaisasenne.
Vertaa Kokoomukseen, joka myös kannatti tukipaketteja, mutta kannatus vain kasvoi. Osa toki reaktiota persuihin.
Eli siis lyhyemmin:
Kyse on kamelin selästä ja viimeisestä pisarasta.
tpyyluoma:
Tai kenties tavis näkee keskustelun keskusteluna kun taas toinen osapuoli kärjistää sen sodankäynniksi ja on varustautunut siihen tilastoin ja retorisin keinoin. Tuolla tavalla saa ihmisen vihaiseksi erittäin nopeasti.
Tapio Peltonen:
Jep, varsinkin miesten osalta.
Artturi B:
Mitä lakimiesyhteiskuntaa oikein ajat?
Kyllä, tuo olisi helppo tapa, mutta systeemi ja suhteiden selvittely muuttuisi niin sotkuiseksi että ei kannata.
Lisäksi nostaisin esiin moraalinäkökulman siltä osin, että jos A ja B jakavat jo elämänsä keskenään avioliitossa, eikö tällöin A:n päätös edelleen jakaa elämäänsä muiden kanssa myös aika oleellisesti kuulu myös B:lle, koska kyse on nyt molempien elämästä (“avioliittosopimuksen” mukaisesti)?
Itse lähtisin lukumääräneutraalissa avioliitossa liikkeelle siitä, että avioliiton on oltava eettisten ja käytännöllisten näkökohtien vuoksi symmetrinen ja transitiivinen. Myös nimellisesti.
Ja avoliiton automatisointi ja sen rinnastaminen avioliittoon on lopetettava. Maistraatissa käyminen suhteen virallistamiseksi ei ole noin merkittävässä asiassa mitenkään suuri vaiva.
Mikko Särelä, olet oikeassa siinä, että lapsiin liittyvä lainsäädäntö on jo nykyisinkin vaikeuksissa, eikä lukumääräneutraali avioliitto sitä juuri sotkisi lisää. Siksi se kohta olikin minulla vasta kolmantena.
Artturi, pelkkä kahdenvälisen avioliiton solmiminen useaan kertaan ei minusta ratkaise niitä mainitsemiani kohtia. Jos X menee Y:n kanssa naimisiin ollessaan samaan aikaan Z:n kanssa naimisissa, mutta Y ei halua mennä Z:n kanssa naimisiin, niin mikä on Y:n ja Z:n suhde esimerkiksi omaisuuden suhteen? X:llä on oikeus Z:n omaisuuteen ja Y:llä X:n. Onko Y:llä tätä myöten oikeus Z:n omaisuuteen?
Entä mitä tehdään omaisuuden jaolle avioerotilanteessa, jossa Y haluaa eron Z:sta, muttei X:stä?
Samoin sosiaaliturva menee varsin sekavaksi. Sanotaan jälleen, että X on naimisissa Y:n ja Z:n kanssa, mutta Y ja Z eivät keskenään. Kaikki asuvat samassa taloudessa. X ja Y ovat työttömiä, mutta Z käy töissä. Oletetaanko Z:n elättävän kaikki kolme vai vain X itsensä lisäksi? Mitä tehdä hakemukselle, jossa X ja Y hakevat toimeentulotukea?
Hyvä huomio anonyymiltä. Avioliittoon instituuttina kuuluu eksklusiivisuus, eli A:n avioliitto B:n kanssa on A:lta samalla lupaus B:lle, ettei mene kenenkään muun kanssa naimisiin. Tämän vuoksi minusta tämä sopimus pitää ensin purkaa ennen kuin A voi omin päin mennä tekemään vastaavia sopimuksia muiden kanssa.
Kuten joku täällä kirjoitti valtion puuttumisesta ihmisten elämään, niin valtio ei tietenkään tule puuttumaan kenenkään seksielämään aivan riippumatta siitä, kuka on kenenkin kanssa naimisissa. Avioliitto on kuitenkin yhteiskunnan rakenne, eikä vain mikä tahansa kahden tai useamman ihmisen välinen mielivaltainen sopimus. Niinpä valtiolla kuuluu olla sana siihen, mitä tämän instituutin säännöt ovat. Tämä ei tietenkään estä ketään tekemästä keskenään minkälaisia yksityisiä sopimuksia sitten haluaakin, vaikka liittyen moniavioisuuteen. Valtio ei siis nytkään estä mitenkään sitä, että joku mies elää yhdessä kahden naisen kanssa aivan kuten ei estänyt ennen parisuhdelakia sitä, että kaksi samaa sukupuolta olevaa asui yhdessä.
Turkka, ei se homma voi noin mennä.
a) Suomessa on tietenkin varmaan merkittävä määrä ihmisiä, joiden suhtautuminen homoihin tms. on negatiivista, ja tämän on syytä muuttua, siinä en ole eri mieltä.
b) Meillä on oikeusjärjestelmä, jossa näyttäisi olevan “homoautomaatti”, eli jos homoseksuaali saa fudut, niin se on heti syrjintää.
Kohta b vaikuttaa kohtaan a negatiivisesti. En tunne case Korhosta oikeasti, mutta itselleni jäi mielikuva siitä tapauksena, jossa ei ole mitään syrjintää, mutta oikeus päättää niin, koska kyseessä on homoseksuaali. Ja se riittää. Tämä voi olla olematta totta, mutta jos mielikuva tästä on näin vahva, niin kaikki ei ole kunnossa.
Olen joskus ollut kiertämässä Helsingin yötä somalitaustaisen kaveriporukan mukana. Suosittelen, varsinkin niille jotka pitävät suomalaista rasismia vain ilkeän suvaitsevaiston keksimänä leimana.
Marko Hamilo, kokeilepa joskus olla eri mieltä hommafoorumilaisten kanssa. Aloita vaikka blogillasi.
Seuraavan laskin päässälaskuna YLE:n tulossivulta, joten se ei ole aivan tarkka. Vihreiden naisehdokkaat saivat puolueen kokonaisäänimäärästä n. 59% ja miesehdokkaat siten n. 41%.
Eli karkeasti 5:stä vihreiden äänestäjästä 3 äänestää naisehdokasta.
Muistaakseni vihreiden naisehdokkaiden ääniosuus oli kunnallisvaaleissa 2008 yli 60%, joten siihen nähden tilanne on hieman tasoittunut.
Tuolloin yksi miespuolinen kunnallisvaaliehdokas kommentoi hieman suivaantuneesti naispuolisten kavereidensa näkemyksiä, jotka olisivat häntä kyllä hyvänä ehdokkaana äänestäneet, jos hän olisi ollut nainen.
Vihreät voivat tällä saralla helposti marginalisoida itseään valtavirran suuntaan, jos puolue profiloituu naisehdokkaiden itseisarvoisen äänestämisen kautta. Tämä ei ole yhtä kuin naisten saama suurempi ääniosuus, vrt. miesten saama suurempi ääniosuus useimmissa puolueissa. Vaan nimenomaan äänestäjän kohdalla oman ehdokkaansa hakemista rajatusti naispuolisten ehdokkaiden joukosta.
Ilmiö lienee hieman heikentynyt, mutta vaikuttanee silti tuntuvasti nuorten (hetero)miesten asemaan vihreissä. (Heteronormatiivisuutta karsastavasta queer-näkökulmasta kun myös homoseksuaalin äänestäminen käy ideologisesti oikeaoppisesta teosta.)
Toisaalta tämä blokki voi olla niin merkittävä osa vihreiden vakituisista äänestäjistä (vaikka olisivatkin vain muutaman prosentin kansasta, voivat hyvin olla ~20% vihreiden kannattajista), että sukupuolineutraaliavioliittolaki ei suinkaan ole marginaalinen kysymys näiden äänestäjien vankan tuen säilyttämiselle ja sen sivuuttaminen hallitusohjelmasta hyvinkin syönee kannatuksesta prosentinkymmenyksiä seuraavissa vaaleissa.
Vihreiden kannattaisi keskittyä ihmisten arkikokemuksiin vihreän ideologian sijaan.
Paljonko kotitalouksien CO2-päästöt vähenevät energiaveron noston myötä? Oma arvaus on pyöreät nolla.
Sen sijaan 70-luvulla päästöt vähenivät massiivisesti kun otettiin käyttöön ydinvoimaa. Vihreän ideologian mukaan köyhien tulee kuitenkin maksaa enemmän veroja ja ydinvoimaa ei saa rakentaa.
anonyymi:
Öh, kokoomus menetti 6 kansanedustajanpaikkaa ja sen kannatus laski 1,9 prosenttiyksikköä, absoluuttisesti enemmän kuin vihreillä.
En siis mitenkään väittänyt, että vihreiden vaalitappio olisi johtunut pelkästään tai edes olennaiselta osin tukipaketeista. Sen sijaan arvostelin Hamilon teesiä siitä, mistä perussuomalaisten kannatuksen kasvu johtui.
Vihreiden tappio johtui lukuisista tässäkin blogissa antaumuksella analysoiduista syistä, joista osa on helposti ja osa vaikeammin korjattavissa. Kuten sanoin, Hamilokaan ei ollut sataprosenttisen väärässä.
Itse saan kuitenkin pahasti paiseita yrityksistä laatia vaalien perusteella suuria kertomuksia, joissa monimutkaiset syy-seuraussuhteet ja satunnaisuudet pelkistetään yksinkertaiseen ja arvolatautuneeseen maailmanselitykseen. Samoin monet vaalitappion kommentoijat tuntuvat elävän maailmassa, jossa vihreät putosi eduskunnasta, eivät sellaisessa jossa puolue menetti 1,2 %-yksikköä eli noin 15 % kannatuksestaan.
Jos saisin valita moniavioisuuden tai oinosmaisen eläinavioliiton sallimisen välillä, sallisin oinosmaisen. Perusteena on, että avioliitot eläinten kanssa eivät uhkaisi länsimaista elämäntapaamme läheskään siinä määrin kuin haaremit.
Mutta onko avioliitto eläimen kanssa luonnoton ja siksi ylittää jonkun sallittavuuden rajan? Luonnollisuus ei käsittääkseni ole hyvä argumentti puolesta tai vastaan, koska luonnollinen avioliittoikä sukukypsyydellä mitattuna on 12-vuoden hujakoilla ja joskus alle kymmenessä, mutta lapsiavioliitto on silti todettu vahingolliseksi.
Sanottakoon vielä, että hyväksyn homoliitot ihan fiilispohjalla, kunhan kirkkoa tai edes sen yksittäisiä jäseniä ei pakoteta olemaan samaa mieltä. Siis kirkollisen vihkimisen suhteen. Toisaalta olen varma, kuten on jo varmaan käynyt ilmi, että valtiolla on oikeus ja ehkä myös velvollisuus vetää raja johonkin myös silloin, kun se suojelee jotain niin abstraktia kuin länsimainen sivilisaatio.
Turkka, (homona) oma näppituntumani on se, että vaikka syrjintää varmastikin jossain määrin esiintyy, on voimakas syrjintä nykyään suhteellisen harvinaista. Ja lievästä syrjinnästä tuskin koskaan päästään täysin eroon, oli kyse sitten homoista tai vaikka blondivitseistä. Yhteiskunnassa on paljon tärkeämpiäkin ja kauaskantoisempia asioita, kuten kymmenien miljardien velat tai erilaiset muutokset väestörakenteessa.
Sen sijaan minua pelottaa, että muslimiväestön nopea kasvaminen väestössä ajan mittaan voi aiheuttaa Suomessakin selvän väkivallan vaaran, niin kuin on käynyt jo useassa Euroopan maassa, jossa on suuri muslimiväestö. Väkivallantekoja homoja vastaan muslimivähemmistön taholta on esiintynyt jo hieman Englannissa ja Ruotsissakin. Puhumattakaan nyt esimerkiksi Ranskasta, Hollannista tai Saksasta. Ja myös muut kuin homot ovat alkaneet saada osaansa. Esimerkiksi liian vähäpukeisiksi katsotut naiset ovat myös listalla ja se vähäpukeisuus tarkoittaa osalle jopa sitä, että kasvoja ei ole peitetty.
Tiedemies, on muuten hyvä muistaa se, että moni esimerkiksi Perussuomalaisia protestiksi äänestäneistä olisi voinut hyvin — tai jopa mieluummin äänestää myös esimerkiksi Piraatteja tai Muutos 2011:sta, jos noilla puolueilla olisi ollut suurempi kannatus. Itsekin päädyin äänestämään Perussuomalaisia, koska en halunnut ääneni joutuvan hukkaan, vaikka linjoiltaan nuo puolueet olisivat ehkä olleetkin monin osin lähempänä omiani.
Hieman vastaava ilmiö esiintynee osalla vaikkapa Vihreistä Kokoomuksen kannattajista loikanneista. Isointa vastaehdokasta äänestäminen lienee tehokkaampi tapa pistää kampoihin Perussuomalaisille kuin jonkun selvästi pienemmän puolueen äänestäminen.
Samuli Saarelma, minua lukumääräneutraalissa avioliitossa mietityttää eniten omaisuuden jakaminen erotilanteissa. En mitenkään dogmaattisesti vastusta lukumääräneutraaleja avioliittoja, mutta minusta niiden kannattajien pitäisi esittää jotkut selkeät lakiehdotukset, joista näkyisi esimerkiksi, että keiden hyväksyntää liittoja solmittaessa tarvitaan, ketkä olisivat liitossa suoraan keskenään ja miten omaisuus jaetaan erotilanteessa.
Jos esimerkiksi rikkaat A ja B menevät ensin avioliittoon ja myöhemmin B haluaa tämän lisäksi mennä vielä avioliittoon köyhän C:n kanssa, mutta A ei ole C:stä kiinnostunut, niin saako A estää B:n avioliiton C:n kanssa? Entä jos C myöhemmin päättääkin erota, niin kuuluuko osa A:n omaisuudesta C:lle, vaikka A ei olisi missään vaiheessa ollut kiinnostunut C:stä, vaan olisi ollut lukumääräneutraalissa avioliitossa vain sen vuoksi, että B on (kenties vastoin A:n tahtoa) solminut avioliiton myös C:n kanssa.
Voi olla, että olen ymmärtänyt näiden suhteiden dynamiikan aivan väärin, mutta siinä tapauksessa noiden liittojen kannattajien varmaan kannattaisi vähän selkiyttää sitä, että mitä he oikein ehdottavat.
TM:
Täh? Minun mielikuvani on että Alma potkaisi Korhosen ulos kun heille selvisi että hän on lepakko mikä ei Lapissa heidän mielestään oikein lennä. Ja sen jälkeen ruvettiin keksimään aivan pimeitä meriselityksiä.
Samuli,
Niin, valtion kannalta se lakkaa olemasta minkäänlainen instituutio heti kun sitä koskeva lainsäädäntö poistuu. Kaikki muut eturistiriidat voidaan periaatteellisesti ratkoa samoin kuin muillakin elämän alueilla olevat sopimusriidat (ja turha väittää, ettei niitä olisi). Tarkemmin mietittyäni, jotain muutoksia pitäisi kyllä tehdä testamentteja koskevaan lainsäädäntöön, ehkä. Silti, mielestäni tämä on ainoa edes jotensakin toimiva lähtökohta, jos moniavioisuuden haluaa sallia.
Ja ei, en nyt ottanut kantaa siihen, olisiko moista syytä tehdä.
Kari
a_l:
On myös ehdotettu, että maahanmuuttajien tulisi puhua avoimemmin kokemuksistaan, jotta tieto leviäisi. Mutta ilmeisesti sekään ei näille “Suomessa ei ole rasismiongelmaa” ‑ihmisille käy. Umayya Abu-Hannan yritystä on ainakin Elina tässä blogissa paheksunut. Pitäisi “ymmärtää olla hiljaa”, vai miten se menikään (Elina tarkentanee, jos huomaa tämän)? Siis rasismia ei ole, jos ihmiset saadaan vaikenemaan siitä?
Kyllä kai islamilaista maahanmuuttoa pahempi uhka seksuaalivähemmistöille on kotoinen uskonnollinen fundamentalismi. Se ei välttämättä manifestoidu fyysisenä väkivaltana vaan henkisenä näiden eheyttämisvideoiden tapaisesti. Tai pahimmillaan ‘epätoivoisille’ vanhemmille myytävänä korjauspalveluna. Sateenkaariväkeen vihamielisimmin tuntuu suhtautuvan kristinuskoa läheltä lainaava rastafariliike. Sen piirissä syntyvä musiikki tuntuu olevan suosittua myös kantaväestön parissa.
Halla-ahon muslimipedofiilipelottelut asettuvat omaan kontekstiinsa kun googlailee ‘lestadiolaisuus’ tai ‘katolilaisuus’
Yleensä ottaen vihreiden kannattaisi kiinnittää ja kiinnityttää enemmän huomiota niihin ongelmiin, joita maahanmuuton sanotaan aiheuttavan oikeina erillisinä ongelminaan. Eikä hommalaisesti yhtenä pakettina joka ratkeaa kun rajat laitetaan kiinni. Ghettoutuminen, viharikokset, kunniaväkivalta, uskonnollinen fundamentalismi ovat ongelmina tuttuja vuosikymmenten takaa. Niihin on kaikkiin ollut toimivia ratkaisumalleja, joita varmaan kannattaisi käyttää nytkin.
Hamilolle kiitos,
säästyi vaiva kirjoittaa, mitä ajattelin.
Sitten täällä kuitenkin on hirveätä, ettei voi saada kahta/useampaa vaimoa/miestä tai saada adoptoida lasta homo/lesboparille. Voi itkevä p–kele. Kyllä on niin väärin.Minä kyllä ymmärsin aika nuorena, että luonnon mukaan lapsen tekoon tarvitaan molempia puolia. Onhan se tietysti valtion vika, ettei lapsia voi ostaa kaupasta.
Onkohan nää todella oikein isoja ja suuria joukkoja koskettavia juttuja???? Muuten jättäkää homot/lesbot kirkko rauhaan. Ajakaa avioliittonne valtion jutuksi, ei kirkon. Kirkkoon ei tartte kenenkään kuulua. Pienen vähemmistön kumma meteli kirkosta on aivan syvältä. Maistraatit hommiin ja lait halutuiksi, jos onnistuu. Ajatus pappia vihkimässä homo/lesboparia kirkossa on minulle liikaa. Kyllä mä olenkin vanha.
Suomen (ja länsimaiden) suurin rasismiongelma on, että täällä on julkisesti kuin ongelmajätettä, jos ilmaisee rasistisiksi nähtyjä näkemyksiä. Itse en ole hirveän kiinnostunut väittelemään rasismin määritelmästä, voin hyväksyä, että omalla maailmankatsomuksellani olen rasisti useimpien suomalaisten silmissä. Eikä se sinänsä häiritse.
Siihen ei liity vihan tunteita, eikä se ole arvovalinta, lähinnä rationaalisuuteen pyrkivä tulkinta tieteellisestä aineistosta ja johtopäätöksien arvioidusta todennäköisyydestä.
Asia on yhtä paljon valinta, kuin on valinta uskoa evoluutioon kuuden päivän luomisteorian sijaan.
En minä ihmettele, jos ihmiset välttelevät somaleja Helsingin yössä. Aika moni suvaitsevakin tyttö, joka yksin saapuu Helsingin rautatieasemalle paikallisjunalla klo 23:30 illalla, kiertää somalinuorten porukan muutaman askeleen kauempaa kuin suomalaisnuorten.
Euroopasta ja Amerikasta tiedämme hyvin tarkasti, ettei myöskään white flight erittele suvaitsevaisia ja “rasisteja”.
Kehitysavunkin suhteen ovat usein kaikkein kyynisimpiä ne suvaitsevaiset, jotka ovat paikan päällä Afrikassa henkilökohtaisesti pidempään aikaa viettäneet.
Näin se “vain” on. Jos et ymmärrä tätä “vain” merkitystä, niin varmasti sitä kamalaa rasismia näkee vähän puolella ja toisella. Täällä nyt ei kuitenkaan ole mitään jumalaa, eikä mitään reilua ja oikeudenmukaista universumin hiukkasten jakoa jotakin ennalta määrättyä arvovaadetta tyydyttämään.
Valtavirtaistuva “rasismi” on länsimaiden täysin väistämätön pidemmän aikavälin tulevaisuus, vaikka kuinka haluaisi anella todellisuutta muuksi kuin mitä se vain on.
Kirjoitin edellisen vähän turhan kiireessä. Siis, tapaus Korhonen oli mitä oli, en väitä, etten luottaisi oikeuslaitokseen. Korhosen tapaus oli epäselvä, minusta ei ole mitenkään ilmeistä, että Alma Median selitykset olivat valetta. Hovioikeus näin päätti, ja siihen on tyytyminen, mutta tämä ei poista mielikuvia.
Jos ja kun ihmiselle, jolla on negatiivinen suhtautuminen homoseksuaalien oikeuksiin, tulee voimakas mielikuva siitä, että oikeuslaitosta käytetään erioikeuksien hankkimiseen, tämä negatiivinen suhtautuminen voimistuu.
Asenteiden muuttuminen tapahtuu hitaasti ja erilaisten vaiheiden kautta. Ongelmaksi muodostuu se välivaihe, jossa lailliset oikeudet ovat kunnossa, mutta asenneilmapiiri ei vielä täysin. Silloin “edistyksen” nimissä mennään mielellään vielä vähän pidemmälle. Tämä ei kuitenkaan minusta ole rakentavaa. Syyt ovat sekä pragmaattiset että periaatteelliset.
Pragmaattinen syy on se, joka minusta kuvastuu esimerkiksi tapaus Korhosessa (joka voi olla toki huono esimerkki) mutta minusta myös laajemmin kaikenlaisessa viharikos- ja antirasismihääräilyssä. Se synnyttää voimakkaan vastareaktion, joka alkaa lopulta faktisesti hidastaa tasavertaisen kohtelun etenemistä.
Periaatteellinen syy taas on vähän makuasia. Minusta nyt vaan ihmisten pitäisi olla oikeasti tasa-arvoisia lain edessä, eikä niin että joku on tasa-arvoisempi kuin joku muu. Jos jonkun heteron puoliso olisi ollut mukana poliittisessa toiminnassa ja tämä olisi päätoimittajan paikalta siksi erotettu, ei mitään keissiä olisi voinut tästä nostaa. Eikä tietty olisi pitänytkään. Sääntöjen pitäisi olla kaikille samat.
Huomaa, että minä en väitä ettei näitä negatiivisia asenteita tai esimerkiksi rasismia olisi, kyllä niitä on. Mutta vetäminen överiksi ei vaan auta siihen. Ei niistä skinheadeistäkään tullut nyrkillä hakkaamalla suvaitsevaisia.
Saara,
Kiinnitin Umayya Abu-Hannaan huomiota jo 90-luvun alussa. Ei tuntunut löytyvän lehteä, jossa hän ei olisi saanut palstatilaa kitisemällä ja rutisemalla Suomesta, suomalaisuudesta ja suomalaisista.
Vähintään kaksi kertaa vuodessa tapahtuva ilmaston ja pimeyden voivottelu kuului vakiorepertuaariin. Ja tietysti rasismin kokemukset, jotka tuntuivat olevan jokapäiväisiä vähintään piilorasismin muodossa.
Saahan sitä rutista, mutta kyseessä on kuitenkin ihminen, jolle täällä on kaikki langennut kuin kultalautasella. Eli luulisi joskus jotain hyvääkin sanottavaa löytyvän?
Tuli siis välillä mieleen, että ottaisi nyt vain ritolat jonnekin mielestään parempaan paikkaan ja näinhän siinä parinkymmenen vuoden sitkeän odotuksen jälkeen kävikin.
Vertasin siis Abu-Hannaa Husein Muhammediin, jolla vastaavaa asennetta ei esiinny. Tarkoittanet ketjua Osmon suosittelemista kansanedustajaehdokkaista?
En sano, että hiljaa pitää kokemuksistaan olla, mutta kokemukset ovat pitkälti korvien välissä. Se pitäisi jokaisen muistaa ihan kaikista kokemuksistaan. Paljon enemmän rasisminvastaisuutta edistävät kotoutuneet ja suomalaiseen kulttuuriin myönteisesti suhtautuvat maahanmuuttajat kuin kaikesta alati valittavat marisijat.
Uskon optimistisesti, että edellisiä on kuitenkin suurin osa.
“Vihreiden kannattaisi keskittyä ihmisten arkikokemuksiin vihreän ideologian sijaan.
Paljonko kotitalouksien CO2-päästöt vähenevät energiaveron noston myötä? Oma arvaus on pyöreät nolla. ”
Energiaveron nostolla on tarkoitus nimenomaan kannustaa energian käytön vähentämiseen. Korkeampi energian hinta tarkoittaa sitä, että energiaa säästävien investointien takaisinmaksuaika on lyhyempi.
Toisaalta, jos energian hintaa pitää tällä hetkellä korkeana, niin kyllä siitä vielä aika paljon korkeampi tulee tulevaisuudessa. Öljy hupenee, ja euroopan sähköverkkojen yhdistäminen tarkoittaa sitä, että halpaa norjalaista vesivoimaa (ja miksei halpaa suomalaista ydinvoimaakin) on ostamassa parisataa miljoonaa uutta ostovomaista asiakasta. Eli jos veropolitiikan keinoin saadaan energiatehokkuus Suomessa hyvälle tolalle jo nyt, kiitetään siitä myöhemmin kun energian hinta nousee oikeasti korkeaksi.
Toisaalta, valtio tarvitsee toimintaansa tietyn määrän tuloja, ja nämä tulot pitää kerätä jostakin. Mielestäni energiavero on näiden tulojen keräämiseen todella paljon parempi kuin vaikkapa arvonlisävero. Populistithan olisivat tietenkin keräämässä kaikki verot “eliitiltä”, mutta ei siitä lähteestä kovin paljoa nykyistä enempää irtoa.
Tiedemies:
Tässä vaiheessa mulla paloi suhun hermot. Oletko tosissasi?
Muistaakseni sinä repesit yleistä liberaalisuuttasi esim. useamman blogikirjoituksen verran siitä että Halla-ahon sanomisia tutkittiin ja osa niistä johti jopa pieniin sakkohin. Ja nyt sinusta on ihan OK että ihmisiä potkitaan töistään sen takia että heidän puolisonsa on aikonut osallistua poliittikaan peräti kunnallisvaaliehdokkaana, samoin kuin noin prosentti tai kaksi Suomen kansalaista per kunnallisvaalit.
Käytännössä, tilastollinen todennäköisyys että kukaan jolla on edes jonkinlaista yhteiskunnalista kompetenssia mitä päätoimittajan tehtävään vaaditaa ei omaa poliittisia kytkyjä vaikkapa lähipiirinsä kautta on nolla. Alman kriteeri on absurdi. Almalle ei ollut mikään ongelma että heidän virallisesti riippumattoman päälehtensä Aamulehden ex-päätoimittaja Apunen on käytännössä kokoomuslainen, olkoonkin että Apuselle tuntui olevan ettei toimittajakunta ole. 🙂
Perustuslaki takaa yhdistymisvapauden: “Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan.” Tämä on kansalaisoikeuksien kovaa ydintä, päinvastoin kuin esimerkiksi se että kuinka rumaa kieltä voi käyttää muslimeista. Kyse on vapaudesta osallistua demokratiaan ja poliittiseen toimintaan. Päätoimittajien riippumattomissa lehdissä on tapana olla ainakin muodollisesti riippumattomia ja tämäkin on ehdottamana vaatimuksena ongelmallinen, puhumattakaan siitä että se laajennetaan vielä perheeseen.
Eli joko Alma valehtelee, tai sitten he syrjii poliittisen vakaumuksen perusteella, ja vielä puolison sellaisen, kriteerillä joka johdonmukaisest sovelluttuna takaa että heillä on noin nolla hakijaa sekä toimii aktiivisesti kaikkia niitä arvoja ml. sananvapaus vastaan jota vapaa demokraattinen lehdistö edustaa. Valitsee siitä.
teekkari:
Kyllä, mutta silti energiaveron nosto kurittaa vähävaraisia.
Luuletko että pesukoneen hajotessa kolmen lapsen yh-äiti Kontulasta vertailee kaupassa uusien laitteiden sähkönkulutusta mielessään muutaman euron säästö tulevassa sähkölaskussa?
Kyllä hän ostaa sen johon on varaa, eli halvimman. Tai käytetyn sähkösyöpön jonka joku Priuksella ajeleva vihreä idealisti on vaihtanut uuteen A‑luokan malliin.
Kannatan energiansäästöä, mutta pienituloiset kotitaloudet on väärä paikka aloittaa.
Homojen oikeuksien edistäminen tavalla tai toisella on aina jonkun mielestä provokaatio, joka vain pahentaa asioita. Liberaali yhteiskunta on rohkeampi kuin nuo äänet.
Jälkijättöisesti kiitokset Marko Hamilolle hienosta pitkästä kirjoituksesta sekä muille kirjoittajille keskustelusta, joka liennyttää vihamielisten kääpiöintiaanienkin Vihreitä kohtaan tuntemaa vihaa jopa siinä määrin, että saatan asettaa nimimerkin kirjaimet järjestykseen.
Hamilon kanssa olen puoliksi samaa mieltä. Verrattuna 1980-luvun lähtö- ja paluutilanteeseen Suomessa Suomi on muuttunut paljon ja parempaan suuntaan, mitä tulee erityisesti seksuaalisuuden moninaisuuteen ja ihmisten värikkyyteen, mutta ei tämä silti mikään metronormativiteetin globaali mekka ole. Muualla meininki, normit ja keskustelut ovat aivan erilaisia ja samat nimetkin tarkoittavat jotakin muuta ja usein päinvastaista. Jos ensimmäinen paluu Tanskasta 1980-luvun alun Suomeen oli lamauttavaa, kahdeskymmenes paluu on jo silkkaa syrjäytymistä, mutta aina se on ankeata.
Perussuomalaisten kannatus maakunnissa oli ensisijaisesti ja edelleen ”Ei EU:lle”, kuten vuonna 1995, eivätkä Vihreiden tekemiset tähän juuri vaikuttaneet.
Vihreiden itsemarginalisoinnin logiikkaa voi hahmottaa myös osana Vihreiden identiteettipoliittista reviiriajattelua ja omittujen teemojen kiinnittämistä, kehystämistä ja kaventamista. Siis itse aiheen marginaalisuus ei välttämättä haittaa, vaan Vihreät marginalisoivat itseään kiinnittämällä kunkin teeman kapea-alaisesti. Dialektisesti tarkasteltuna Vihreät marginalisoivat itsensä sitä kautta, että he liiaksi valtavirtaistavat luonteeltaan marginaalisia teemoja.
Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on yksi teema, jonka edustajiksi Vihreät mielellään asettuvat. Mikäs siinä, mutta Vihreät kiinnittävät koko laajan kentän parisuhdelakiin, sukupuolineutraaliin avioliittoon ja samansukupuolisten pariskuntien adoptio-oikeuteen. Joka näitä kritisoi, vastustaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta. Näinhän se ei ole.
Vihreät haluavat kannattaa rasismin ja rotusorron vastaista arvokasta ajatusta, siis Mandelaa ja Martin Luther Kingiä maailmalla tai Ray Charlesia Georgiassa, mutta he kiinnittävät tämän pyrinnön monikulttuurisuusideologiaan, joka on jotakin muuta ja mainituissa tapauksissa täysi vastakohta. Se, joka kritisoi monikulttuurisuutta, aiheuttaa rasismia, ja tämä tulee kriminalisoida. Näin ei ole, ja tästä ei avoimen tiedonkulun maailmassa tule mitään.
Viime juhannuksena istuskelin eräässä kansainvälisessä queer- ja kulttuuritutkimuksen konferenssissa, ilman erityistä identiteettipoliittista tai akateemista perustetta, abject Position ohne Universitätsanbindung. Konferenssissa dynaaminen amerikkalaisprofessori pilkkasi vahvoin sanakääntein niitä homonormatiivisia homoja ja lesboja, jotka haluavat avioon, papin siunausta ja adoptio-oikeuksia päästääkseen perimään perintöjä.
Edellisenä viikonloppuna filosofi Judith Butler samassa kaupungissa kieltäytyi vastaanottamasta hänelle torjuttua kansalaisrohkeuden palkintoa: ”Minähän en teidän homonationalistien ja rasistien palkintoa huoli, antakaa se vaikka mustien lesbojen yhdistykselle!” Tästähän tietysti Vihreät naiset ja Tuija Brax innostuisivat kriminalisoimaan noita viharikollisia rasisteja. Tässä on kuitenkin sellainen pieni seikka, että sitä palkintoa Butlerille tyrkytti paikallinen vihreä Die Grüne –poliitikko ja lesbofeministi.
Viime syyskuussa hengailin toisessa konferenssissa, jonka päätteeksi ihmistieteenalan toinen Judith, Jack Halberstam sivusi loppupuheessaan myös suomalaisten synnynnäisen (homo)natsiuden vaikutusta sotahistoriaan ja postmodernin yhteiskuntaan tieteen nykytilaan, erityisesti Lee Edelmanin No Future –teokseen (2004) sekä sen myötä kehkeytyneeseen antisosiaaliseen käänteeseen – syyttää kansakuntaamme siitä, että aiheutamme maailmanlaajuista rasismia. Ei ole minun asiana ryhtyä puolustamaan kansakunnan kunniaa tai häpeää, saati omaa kalastajan tai koskenlaskijan ulkomuotoani Hegelin entisessä luentosalissa. Jos olisin ryhtynyt puolustamaan, ketä Vihreät naiset siinä kriminalisoisi? Jos mielipiteitä ja ilmauksia kriminalisoimaan ruvetaan, se loputon suo upottaa tekijänsä.
Olenko ainoa, jonka mielestä nyky-Vihreät on sisäisesti poikkeuksellisen samanmielinen puolue? Ei ole puolueessa marginaalihörhöjä ja kannabiksen kannattajia (kiitos Soininvaaran) mutta ei myöskään Vihreitä NATO-kannattajia, ydinvoiman kannattajia, prostituution laillistajia, monikulttuurisuuskriitikoita, maahanmuuttokriitikoita. Viime mainittua pidetään saavutuksena ja puhdistusta edistyksenä, kuten aina, mutta hinta näkyy ehkä vaaleissa. Muualla maailmassa on toisin.
MIVa, <3
Ollos huoleton, ei tuollaista tule Suomessa tapahtumaan. Tämä nyt on tällaista asioiden pyörittelyä.
Kari
Az:
Millä perusteella juuri tämä on Se Yksittäinen Kaikkein Suurin rasismiongelma? Väitätkö lisäksi, että koska meillä (sinun mukaasi) on tällainen ongelma, niin minun mainitsemaani ongelmaa ei ole olemassakaan? Vai että koska mainitsemani ongelma ei ole Suurin Ongelma, siitä ei tule välittää?
Voisitko täsmentää?
Kyllä minäkin kierrän somalitaustaiset ihmiset kauempaa kuin geneettisesti enemmän itseni kaltaiset. Myös päiväsaikaan. Johtuu ihan jo liikeratojen erilaisuudesta; somalien kanssa on vaikeampaa välttyä yhteentörmäykseltä, jos ajautuu lähietäisyydelle (ainakin omalla kohdallani huomasin näin olevan, kun jäin kerran miettimään, mikä ärsytyskynnystäni mahtaa nostaa kun ohitan somaliporukoita: siihen menee enemmän energiaa). En silti huutele heille loukkauksia, pidä heitä ihmisinä itseäni vähempiarvoisina, enkä hyväksy heihin kohdistettua väkivaltaa.
En tajunnut. Oma suhtautumiseni ei edellytä kummankaan mainitsemasi olettamista.
Pyytäisin sinua nyt kuitenkin määrittelemään, mitä tarkoitat rasismilla. Väitellä määritelmistä ei tarvitse; haluaisin vain ymmärtää, mistä puhut.
Vihreät ovat leimallisesti kaupunkilainen, liberaali ja erittäin vahavasti “homomyönteinen” puolue. Koska olen itse kaupunkilainen, liberaali ja homo, tekee mielini kirjoittaa muutama sana tästä “marginalisoitumisesta”. En tietenkään kirjoita kaikkien homojen puolesta, vain oman näkemykseni.
1) Ensinnäkin haluan todeta, että vihreät ovat tehneet paljon hyvää työtä homojen oikeuksien ajamisessa esim silloin kun parisuhdelakia ensimmäistä kertaa vietiin eteenpäin. Tunnustus siitä, mutta:
2) Itsekin koen ongelmallisena vihreiden leimautumisen vähemmistöpuolueeksi. Itseäni ensisijaisesti kiinnostavat ympäristökysmykset ja sosiaalipolitiikka. Haluan äänestää vapaamielistä, edistyksellistä ja aidosti vihreää sosiaaliliberaalia puoletta. Siksi olen äänestänhyt vihreitä. Mitään gay-puoluetta ei Suomessa tarvita, enkä sellaista edes äänestäisi. Siis on aivan turhaa ja puoleen taktiikan ja strategian kannalta vahingollista ottaa riipaakseen mitään marginaalileimoja.
3) Edellä sanottu ei tarkoita etteikö homojen oikeuksia tulisi ajaa. Mutta ensisijaisesti haluan että puoleeni ajaa yhtäläisia ja tasaveroisia oikeuksia kaikille. Homojen oikeuksia siinä samalla luontevana osana.
4) Suomalaiset ovat jo nyt kohtalaisen suvaitsevia. Suurelle enemmistölle ei tarvitse moralisoiden opettaa mitään. Toki on homofoobikkoja mutta he ovat vähemmistö. Yleensä minun elämänkokemuksni mukaan ihmiset sietävät/suvaitsevat poikkeavuutta aika paljon mutta ärsytyskynnys ylitetään silloin, kun jotakin “poikkeavuutta” yritetään väkisin tuputtaa. Usein on vain tyyli ja esitysmuotokysymys milloin jokin koetaan tuputukseksi. Vihreät ovat minusta naimalakkoineen ja muulla vouhkauksellaan aina silloin tällöin astuneet tämän kynnyksen yli. Tämä on ihan turhaa eikä edistä sinänsä hyvää asiaa.
“Kyllä, mutta silti energiaveron nosto kurittaa vähävaraisia.
Luuletko että pesukoneen hajotessa kolmen lapsen yh-äiti Kontulasta vertailee kaupassa uusien laitteiden sähkönkulutusta mielessään muutaman euron säästö tulevassa sähkölaskussa?”
Ja huvittavintahan koko asiassa on se, että köyhä äiti elää lapsinensa todennäköisesti paljon ekologisemmin kuin akateeminen “eettisiä valintoja” tekevä vihreä. Ainakin tuntemani vihreät kulkevat samassa kulutusvirrassa kuin kaikki muutkin vakavaraiset, vaikka he yrittätkin pestä kulutusvalinnat moraalisesti puhtaiksi.
Kulutusverot ovat todellakin köyhien kurittamista. Ei niillä sen kummempaa maailmanpelastuksellista vaikutusta ole. Ja enemmän kuin kulutukseen kannattaisi kaiketi kiinnittää huomiota koneiden kestävyyteen. Runsaampikulutuksinen 10 vuotta kestävä kone lienee ekologisempi valinta kuin vähäkulutuksinen 5 vuotta kestävä.
Olipa Marko Hamilolla erityisen hyvin kirjoitettu kommentti. Itsekin reilu kymmenen vuotta sitten mietin, että vihreitä äänestämällä takaan lapsilleni paremman tulevaisuuden ilman ympäristön mielivaltaista tuhoamista. No myöhemmin sitten alkoikin homot ylipursuileen telkkarista ja media toitottamaan monikultturismin ihanuutta. Tätä ihanuutta onkin sitten koettu meidänkin perällä mm. raiskauksina tai sen yrityksinä (huomaa monikko). Sinänsä on ollut onnea että nämä meijän perän flikkojen rikastuttajat painuvat Helsinkiin jne, heti kun asiat antavat myötä
Enää en ota pienintäkään riskiä, siitä että lapsillani on tulevaisuudessa täällä sama tilanne, kuin vaikkapa entisen Jugoslavian alueen monikullttuurisessa ihanneympäristössä, jossa rikkautta jaetaan väkivalloin.
Miten se Saskan maatuska teoria menikään?
Ympäristöaktivistin sisällä
vihreä poliitikko jonka sisällä
arvoliberaali jonka sisällä
vihannes
Minustakin Tiedemies nyt aika reippaasti on irtautunut itselleen tyypillisestä “derivaatat on dissonanssissa” ‑tyylistään ja (tamperelaisena?) löytää Alman toiminnasta sellaisia ihmisyyden sävyjä, joita tavallinen mediakriitikko ei ole huomannut. Eli esim. että potkut eivät tulleetkaan siitä lesbo-syystä. Huoh. Palm-face.
Touko Mettinen
Ilari Kiema,
Kiitokset mielenkiintoisesta kommentista. Mielestäni kuvasit ongelman monipuolisemmin kuin Hamilon lopulta hieman yksiulotteinen (vaikkakin ihan ansiokas) kirjoitus ylempänä.
Yritän jatkaa tätä pohdintaa eteenpäin toisenlaisesta näkökulmasta. Olkoon tämä itseltäni nyt myös jonkinlainen pidempi yhteenveto aiheesta, josta tälläkin blogilla on tasaiseen keskusteltu neljän vuoden aikana ja joka vaalituloksen myötä suomalaisessa julkisessa keskustelussa näyttää nousseen ajankohtaisemmaksi kuin milloinkaan aiemmin.
Mainitsemasi Judith Butler on yksi oma esimerkkinsä kasvavasta arvojen ja käsitysten sekoittamisesta. Mitä rasistilla tai nationalistilla nykyään tarkoitetaan? Queer nation oli alkujaan radikaali, eräänlainen identiteetillinen liike. Sittemmin siitä näyttää tulleen joillekin myös lokeroiva lyömäase, jossa merkitystä on laajennettu omien tarkoitusperien mukaan.
Amsterdamilainen homoseksuaali, joka pelkää (rikostilastojen valossa perustellusti, ja hyvin mahdollisesti myös omien kokemustensa valossa) Amsterdamin kasvavan muslimiyhteisön joidenkin jäsenten (nuorten miesten) väkivaltaista uhkaa avoimesti homoseksuaaleille ihmisille, ja tuo esille tämän huolensa, saakin pian kuulla joiltakin entisiltä tovereiltaan olevansa nationalisti tai jopa rasisti.
Tällaisessa dekonstruktiossa käsitteet kääntyvät aivan nurinniskoin. Suvaitsemattomuuden kasvusta huolestunut saa kuulla, että tämä hänen huolensa on suvaitsemattomuutta. Samoin Hollannissa on saanut kuulla suvaitsemattomuudestaan mm. Ayaan Hirsi-Ali, kertoessaan oman kulttuurinsa vaietusta väkivallasta.
Näitä esimerkkejä löytyy lukuisia. Saksalaiset (ex-)muslimifeministit, jotka pyrkivät vapautumaan vanhan Anatolian väkivaltaisesta patriarkaatista, kokevat usein saavansa torjuvaa kohtelua ja kylmää olkapäätä huolilleen. Ranskassa nuorisojengien äärimmäisen väkivallan kohteeksi joutunutta nuorta maahanmuuttajanaista evästettiin televisiossa lieventämään kokemustensa kuvausta, jotta ei synnytettäisi vääränlaisia stereotypioita. Eli !rehellisyys. Hänen kirjansa englanninkielisen käännöksen johdantona on 20 sivun sosiologinen puolustelu, ettei kirjassa kuvattu lähiöiden todellisuus ole näiden lähiöiden todellisuutta, koska moinen ajatus voisi ruokkia rasistisia stereotypioita.
Hyväksyntää sydämen pohjasta kerrotun elämänkuvauksen mitätöimiselle ei tarvinut pyytää, koska nainen oli kuollut käännöksen ilmestyessä.
Valheellisten mielikuvien ylläpitäminen (esimerkiksi kulttuurien tasa-arvosta suhteessa sivistyksen, väkivallattomuuden edellytyksiin) tuntuu monille tosiasiallisesti tärkeämmältä kuin todellisen väkivallan, eli suhteessa väkivaltaisten kulttuuripiirteiden vastustaminen.
Koko keskustelu, kuten myös Suomessa nyt vaalien jälkeen, on usein mennyt tällaiseksi käsitteillä lokeroivaksi metakeskusteluksi, jonka osallistujat mediassa paikkaavat omaa olematonta tietopohjaansa sitäkin suuremmalla varmuudella pintapuolisen näkemyksensä oikeutuksesta. Taneli Heikka tai Anne Moilanen tai useampi tusina muita kolumnisteja kirjoittavat tuohtuneinan siitä, mikä on rasisti tai ketkä ovat rasisteja.
Oman mielikuvien rakentelun tueksi haetaan symboleita. Sellaiseksi kelpasi nyt yksittäinen bussikuskin pahoinpitely (välittömästi monikkoon siirrettynä, yleiseksi suomalaisen yhteiskunnan piirteeksi), jonka yksittäistapauksenkaan todellisista motiiveista ei ole mitään tietoa. Tuhannen suomalaisen / Suomessa asuvan tytön äärimmäisen väkivaltaisesta silpomisesta ei tällaiseksi symboliksi ole, koska siinä symboliikassa syyllisyyspositio ei asetu oikein.
Tähän viittasin yllä. Jos keskustelun taso on tätä, että väärään syyllisyyspositioon viittaaminen induktiivisen järkeilyn tukemana on rasismia, niin ollaan sitten ylpeästi rasisteja. Voitaisiinko pakollisen rasismi-rituaalin jälkeen sitten keskustella asiakysymysten konkretiasta? Mitkä tekijät ovat turvallisen ja väkivallattoman yhteiskunnan edellytyksiä? Esimerkiksi kulttuuriset tekijät?
Onko mainittu Amsterdam, kaupungista pois muuttaneiden homonationalistien entinen kotikaupunki, nyt turvattomampi homoseksuaaleille kuin mitä kaupunki oli 30 vuotta sitten? Jos näiden homoseksuaalinen kokemukset juontuvat havainnoitavasta todellisuudesta, niin miten asiaan pitäisi suhtautua?
Kun Euroopan kolmen suurimman valtion päämiehet yllättäen ja odottamatta toteavat yhteen ääneen, että monikulttuurisuus on kuollut, kun Euroopassa on 20 miljoonaa muslimia, niin mitä Euroopassa vielä saatetaan odottamatta todeta, kun muslimeita on 40 tai 60 miljoonaa, jos emme ole pystyneet rasismin peloltamme tarttumaan aiheeseen ‘pehmeästi laskeutuen’, eli asteittain avaamaan keskustelua toimivan ja turvallisen sivistysyhteiskunnan jäseniltä edellytetyistä kulttuurisista arvoista ja muista edellytyksistä?
Oikein rajattuna tämä keskustelu on tavoitearvoltaan pidettävissä perinteisen humanismin ihanteiden sisällä. Tämän avoimen keskustelun pyrkimyksen pitäisi olla klassista humanismia kannattavien velvollisuus.
Ongelman ytimessä on siirtymä konkreettisesta todellisuudesta mielikuvalliseen identiteeteillä pelaamiseen. Ehkä voisi kärjistäen todeta, että monikultturismi on post-modernin viimeinen linnake klassista humanismia ja induktiota vastaan. Post-modernismi taasen on eräänlaista keskenkasvuista narsismia, jossa oma itse mieltymyksineen asetetaan tiedollisen todellisuuden yläpuolelle, sen mielivaltaiseksi määrittäjäksi. X=Y, koska minä haluan ajatella niin.
X=Y:n itseisarvoon takertuvan kollektiivisen puolustustaistelun käydessä yhä epätoivoisemmaksi, koska rationaalinen argumentointi lainalaisuuksiensa tähden jo määritelmällisesti puuttuu puolustuksen aseistuksesta, tulee yhteiskunnallisen todellisuuden ‘mitä on’ asettumaan yhä alisteisemmaksi sille, ‘mitä olen/olemme’ ja ‘miten haluaisin/haluaisimme lähtökohtaisesti todellisuuden olevan’. Jo pelkästään siitä syystä, että puolustuksella ei yksiselitteisesti ole muita yhteiskunnallisesti tehokkaita välineitä.
Eli tulemme Euroopassa näkemään yhä kiivaampaa valehtelua (a:n väittämistä b:ksi, perusteena b:n tiedollisen todellisuuden yläpuolelle asetettu asema) ja kääntäen; tuolle toivotulle todellisuudelle vastakkaisen toden peittelyä, yhä henkilöön käyvempää ja kieleltään väkivaltaisempaa tämän peitetyn todellisuuden näkyville asettamisen torjumista ja siitä juontuvien arvollisesti(!empiirisesti) väärien johtopäätösten ehdotonta kieltämistä.
Kunnes linnoitus sortuu omaan mahdottomuuteensa, onhan se hiekalle ja hiekasta rakennettu. Linnoituksen sorruttua Eurooppa tulee olemaan valtavirtaisesti “rasistinen”. Siinä mielessä “rasistinen”, miten tuo termi tällä hetkellä halutaan laajentaen mielikuvallisena lyömäaseena tarkoitushakuisesti ymmärtää.
Olisin humanistina huolissani siitä, että mitä pidempään väistämätöntä vastareaktiota pyritään patoamaan, sitä ikävämpiä piirteitä reaktio tulee reuna-alueillaan paineen kasautuessa saamaan. Kauan ja pitkään padotulla on ikävä tapa usein purkautua väkivaltaisesti.
Esimerkki, ettei tämä ole kuviteltua: Hollannissa käydään oikeutta sellaisten mielipiteiden osoittamiseksi oikeuden tuomiolla laittomiksi, jotka saivat puolueena yli 15% kannatuksen. Tämä historiaa vasten, jossa on reaktiona (T. van Gogh) ollut pahimmillaan väkivaltaisia hyökkäyksiä moskeijoihin, mm. tuhopolttoja.
Kasaantuvien jännitteiden purkamiseksi Euroopassa pitäisi ensimmäiseksi pystyä siirtämään syrjään loputon metakeskustelu rasismista ja lopettamaan ei-toivottujen aihealueiden määrittely julkisessa asiakeskustelussa. Tällöin, nyt väistämättömästi kasautuva, paine rupeaisi parhaimmillaan purkautumaan hallitusti ja rakentavasti. Ei vain tiukennettuna sisäänpääsynä, vaan mm. integraatiopolitiikan toteuttamisena.
Tässä ei lopulta ole kyse sen monimutkaisemmasta, että kun esitetään X:lle kriittinen asiaväite tai havainto, niin siirrytään käymään keskustelua näiden esille nousevien aiheiden tasolla, eikä loputtomasti toistaen käännetä keskustelua takaisin näkemysten esittäjiin (“rasisti”, “nationalisti”) ja lähtökohtaisesti pyritä erilaisin keinoin X:stä käytävän kriittisen keskustelun tukahduttamiseen ei-toivottuna.
Marko Hamilon vihreinä kuvaamien keskustelijoiden (kuvaus sopinee politiikassa myös vasemmistoliittoon, ja rajatusti muihinkin puolueisiin) keskeinen ongelma ei ole niinkään sen oman suvaitsevan identiteetin korostaminen, meitä muita (erityisesti perussuomalaisia) suvaitsemattomiksi haukkumalla, johon Hamilo viittaa, vaan sen ulkokuoren alla olevan oman syvemmän identiteetin haavoittuvaisuus kosketuksissa ristiriitaisen todellisuuden kanssa. Se ulkokuori ei ole itsessään keskeinen perusta, vaan enemmän syvemmän pohjatason ilmiön projisointi.
Pohjalla on perimmäinen usko paljon parempaan maailmaan, kuin mihin paljaasta todellisuudesta löytyy perusteita. Tätä omaa minuuteen juurtunutta ja kietoutunutta lapsenuskoa halutaan tunnetasolla suojella, koska sen rikkominen oikeasti satuttaa henkisesti ja hyvinkin voimakkaasti. Seuraamuksena empiirisen ja henkilökohtaisen erottamaton sekoittuminen, miksi keskustelu on niin vaikeaa ja tulee olemaan vaikeaa.
Ehkä ateismiin on otettava kaksi askelta, eikä vain yhtä. Luopuminen uskosta tuonpuoleiseen paratiisiin, sen jälkeen luopuminen uskosta maanpäälliseen paratiisiin. Katse on irrotettava ihanteista, voidakseen suunnata katseen todellisuuteen.
Jokin tällainen uskonnoille (ja seurannaisilmiönä tribalismille) luonteenomainen, rationaalista karttava, psykologinen pohjavirtaus kaikessa keskustelussa yhteiskunnan tavoittelemasta ‘hyvästä’ on.
Läntiselle kulttuurillemme ei ole helppokulkuista tietä eteenpäin.
“Enemmän aikaa – vähemmän roinaa – leppoistamisteema on vihreiden peruskauraa. ”
Leppoistaminen vaatii rahaa ja niinpä se onkin vain varakkaiden huvia.
Köyhät tekevät tunnetusti eniten töitä maailmassa.
Eikä köyhä rahaa ylimääräiseen tuhlaa: 70 % kuluu asuntoon, 25 % ruokaan ja 5 % voi sitten tuhlat vaikka vaatteisiin, jotka nekin kyllä ovat tärkeitä täällä kylmässä pohjolassa
“Maistraatit hommiin ja lait halutuiksi, jos onnistuu. Ajatus pappia vihkimässä homo/lesboparia kirkossa on minulle liikaa. Kyllä mä olenkin vanha.”
Ei parsi suhteen solmimiseen tarvita valtiota eikä kirkkoa. Jo aikojen alusta avioliitto on perustunut yksityisoikeudelliseen sopimukseen.
Kirkko tuli mukaan vasta 1700-luvulla ja Suomi on niitä viimeisiä jäänteitä, jossa valtio ja valtiokirkko , muualla yhteydestä on luovuttu ja kirkko on yksityisen yhdistyksen asemassa.
Avioliiton voi korvata sopparilla, jonka täysivaltaiset eli 18-vuotiaat ihmiset voivat sopia siten kuin parhaaksi näkevät.
Tuo täysivaltaisuus rajaa ulos lapsiavioliitot kuin myös avioliitot eläinten kanssa.
Jos halutaan jotenkin puuttua sopimukseen niin voidaan määritellä, mitkä asiat pitää sopia sopimuksessa esim omaisuus ja sen jakaminen sopimuksen päättyessä, sopimuksen päättäminen, minkä valtion lainsäädännön mukaan riidat ratkotaan ja missä oikeudessa ‚vastuu lasten ja puolison elätuksesta ja kasvatuksesta etc
Avioliitto on vapaaehtoinen yhdessä elämisen muoto, joten siihen sopivat normaalit yksityisoikeudellisen sopimustoiminnan käytännöt.
Mikä tässä on niin vaikeaa ??
En oikein ymmärrä, minkä takia te muutamat yritätte ilmeisen tahallanne ymmärtää kommenttini väärin.
Minä en väittänyt, että oikeuden päätös oli Korhosen tapauksessa väärä. Päätöksen oikeellisuus tai vääryys on täysin epäolennaista. Tapaus oli, täysin riippumatta siitä mitä lopulta tapahtui ja riippumatta siitä, mitä oikeus päätti yksinomaan haitallinen homojen oikeuksien ja tasavertaisen kohtelun etenemisen kannalta.
Juuri tämä on minusta aivan olennaista ja keskeistä siinä, mitä yritin tuoda esille, ja siinä, mikä liittyy Vihreiden “marginalisointiin”, kuin myös siihen, mita Hamilo sanoi. Meillä on tilanne, jossa homoseksuaalien tasavertaisuus lain edessä on etenemässä hyvää vauhtia ja sen eteen on syytä tehdä töitä edelleen, koska esimerkiksi parisuhdelait ja adoptio-oikeudet ovat vieläkin puutteelliset. Asenneilmapiiri on myös vieläkin osittain huono.
Lakeja voi muuttaa siten, että kansan valitsemat edustajat päättävät siitä yhdessä ja säätävät lain. Asenteita ei kuitenkaan voi muuttaa näin. Kun kuuntelen välillä juttuja siitä, miten esimerkiksi jotkut nuorten kanssa työskentelevät suhtautuvat homoseksuaalisiin nuoriin joilla on lähipiirinsä suhtautumisen kanssa ongelmia, niin hiukset välillä nousevat pystyyn. Joillain vanhemman polven ihmisillä esimerkiksi elää hyvin sitkeässä sellainen käsitys, että homoseksuaalisuutta mainostetaan ja että se on “muotia”, ja näitä nuoria kohdella ihan sen mukaisesti.
Case Korhostakin olen kuullut käytettävän argumenttina tästä, siis että “olisi munkin työpaikkani turvassa jos olisin homo”. Tällaisten asenteiden lisääntyminen on oikeasti ongelma. Ne on tietysti tavattoman helppo kuitata sellaisilla olankohautuksilla, että joo, urpot nyt puhuvat tuollaisia, tai että tarvitaan rohkeutta ja että prosessi nyt vaan vaatii uhreja.
Minua aivan tavattomasti nyppii tämä puhdasoppisen moraalisäteilyn esittely. Siitä tulee vähän samanlainen fiilis kuin niistä jotka tekevät Osama Bin Ladenista jotain ihmisoikeusmarttyyriä, vedetään tärkeää asiaa lokaan viemällä homma överiksi ja haukkumalla suuri enemmistö ihmisiä “suvaitsemattomiksi”. Asenneilmapiirin kehittyminen positiivisempaan suuntaan on herkkä prosessi. Se on vähän liian tärkeä jotta voisin ilosta hihkuen tuulettaa kun taas on saatu vähän vääräoppisia leivättömän pöydän ääreen.
Tätä voi verrata myös Fukushimaan. Siinäkin kohtaa joidenkin äänekkäimpien ydinvoiman vastustajien, eritoten Vihreiden, suoranaisen riemun kykeni aistimaan. Nimittäin, ihmisellä on kurkunpäässä tiettyjä lihaksia, jotka jännittyvät kun ihminen innostuu. Se saa äänen kuulostamaan tietynlaiselta, tunnetta ei voi helposti piilotella. Kun joku puhuu sillä äänellä ydinvoimaonnettomuuksista, syrjinnästä, ihmisoikeusrikkomuksista, jne, niin uskottavuus koko asian suhteen menee välittömästi. Ja silloin tehdään lähes poikkeuksetta hallaa koko asialle.
TM:
Mitä ihmeen uhreja? Ongelma on nimenomaan se olankohauttelu, jos me liberaaliosastolla ollaan älyllisesti niin laiskoja ettemme vaivaudu vastaamaan tuohon että kysymys on tasa-arvoisesta kohtelusta ylipäänsä. Eli sama laki suojaa jos työntekijä lihoo, kääntyy uskoon, tms. Ihmiset haluaa että on työelämä ja yksityiselämä, ja työnantajalla ei kuulu mitä tehdään vapaa-aikana. Samalla perusteella periaattelisista syistä vastustan myös huumetestejä työntekijöille ilman hyvin päteviä perusteita, siis poikkeuksena esim. lennonvalvoja muttei pankkivirkailija.
Minä olen ilmeisesti rasisti, ainakin vihreiden ja muiden “suvaitsevaiston” mielestä ja se suoraan sanoen ottaa päähän, koska en sitä omasta mielestäni ole. Minulla on hieman epäileväinen suhtautuminen kaikkeen outoon, mutta omasta mielestäni siedän paljon asioita, joita en kannata. Ihmiset saavat harjoittaa outoja uskontoja, tapoja ja pukeutua ihmeellisesti. Hiukan voin kummeksua, mutta en minä niitä ole kieltämässä. Mutta kun mennään pakottamisen ja väkivallan puolelle, niin siinä menee raja.
Minä en ymmärrä miksei väkivaltarikoksiin syyllistynyttä maahanmuuttajaa voida karkoittaa. En ymmärrä miksi maahanmuuttajien annetaan vapaasti painostaa omaan ryhmään kuuluvia ihmisiä, jotka haluavat elää länsimaalaisesti ja jopa seurustella länsimaalaisen kanssa. Etenkin naiset ovat “kunniaväkivallan” vaarassa ja niille ei anneta mitään apua.
En ymmärrä miksei sosiaaliturvan väärinkäyttäjää voi sanoa sosiaalipummiksi, vaikka hän olisikin ulkomaalainen enkä etenkään sitä voi ymmärtää, että miksi kiinnijääminen ei aiheuta maasta pois potkimista. Meillä on omatkin rikolliset, ei niitä tarvitse varta vasten tuoda lisää ulkomailta.
Sanotaan vielä, että minulla ei ole mitään niitä ulkomaalaisia vastaan, jotka eivät käytä järjestelmää väärin ja jotka eivät vaadi jatkuvasti suomalaisilta jotain, joko lisää rahaa, oikeuksia tai tapojemme muuttamista.
Mutta koska olen ilmeisesti paatunut rasisti ja vihreät rinnastavat minut johonkin skinheadiin, joka pesäpallomailan kanssa etsii kaduilta vääränvärisiä ihmisiä hakkaakseen heidät sairaalaan, niin pitäkää tunkkinne. Onneksi Suomessa on nyt ainakin yksi puolue, joka ottaa asian esille ja saa kaikkialta paskaa niskaansa. Rohkeata touhua, koska itse en julkisesti uskalla sanoa mitään leimaamisen pelosta.
Vihreät ovat kommenttiautomaatti, joka on kerännyt todella vankan vastustajajoukon.
Lyttyyn on haukuttu ainakin seuraavat henkilöt jotka:
- Omaavat käsittämättömän heikon koulutustason
(persut kuulemma, noin 19%. Tyhmemmällekin kävi selväksi että huonosti koulutetun ääni ei teille edes kelpaa — poikkeustapaukset tiedättekin)
— Asuvat omakoti- tai erillistalossa
— Asuvat Espoossa, Nurmijärvellä tai muussa kehyskunnassa
— Omistavat henkilöauton
— Ajavat leasing-autolla
(on vielä halveksuttavampaa kun on ilmainen auto rajattomilla kilometreillä)
— Haluavat tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa
Listaa varmaan voisi vielä jatkaa aikalailla. Mutta on aika selvää että jos yksikin määritelmä osuu kohdalle ääni ei tipahda vihreiden laariin.
Summa summarum, enemmistöä vastaan käyty inhopolitiikka saa suuren enemmistön vihreitä vastaan. Onko se todellakin yllätys?
No, ilmaisten asian aika tylysti ja epäreilusti, niin uhreina ovat ne kymmenet tai sadat nuoret homot, joiden seksuaalisuuteen suhtaudutaan vähän nuivemmin “muoti-ilmiönä” ja pelkkänä yrityksenä päteä, ja voidaan ottaa mandaatti nuijia ja aukoa päätä.
Liberaaliudessa on minusta monta eri tasoa, joilla pitää asiaa tarkastella. Meillä on lait, on käytännöt, asenteet, jne. Erityisesti vasemmalla suhtaudutaan työnantajien päätöksiin antaa fuduja niinkuin poliisiin tai oikeuslaitokseen, eli jos se tekee jotain epäreilua, se on koko yhteiskunnan asia. Minusta se on ennemminkin asenteen ilmenemistä; asennetta pitäisi saada muutettua, eikä laki voi minustakaan sallia ihmisen potkimista pois vain sen takia, että kyseessä on homo.
Minä vaan en jaksa itkeä korhosten ja muun eliitin oikeuksien perään niinkauan kun urheiluseuroissa junnutasolla homoilla ei ole asiaa joukkueisiin, tai kun kunnan nuorisotyöntekijät selittävät teini-ikäiselle homoseksuaalille, että koittaisit nyt olla hetero, ettei vanhempien tarvi hävetä. Lainsäädäntöpuoli on kunnossa, mutta asenteet ei, ja joku Alma Median johdon asenne on (jos nyt lehtien sisältökysymykset unohdetaan) aika vähäpätöinen asia joidenkin tällaisissa vaikuttavien tyyppien asenteiden rinnalla.
Tässä on sama juttu kuin feministeillä, ja samalla mekanismilla. Eli, huomio kiinnitetään johonkin yhteiskunnan hyväosaisiin ja siellä niihin kaikkein kovimmin tienaaviin ja niiden oikeuksiin ja sinne halutaan saada muutosta, vaikka oikeasti merkitykselliset asiat tapahtuu ruohonjuuritasolla. Niinkuin sukupuolikysymyksissä, todellinen tasa-arvo-ongelma löytyy siltojen alta, jossa ei ole naisia, ei yritysten johtoportaista. Samaan tapaan, ei se homojen oikeuksien ongelma löydy päätoimittajakunnasta tai ministeriöistä, vaan futis- ja lätkäjoukkueiden pukuhuoneista. Mikä tahansa “oikea toiminta”, mikä pahentaa tätä oikeaa ongelmaa, on minun mielestäni ulkokultaista moraalisäteilyä ja ansaitsee pelkkää halveksuntaa.
Az:
Tjaa.
Tunnistan tuon todellisuudesta vieraantuneen utopiaan sitoutuneen ihmistyypin, jota kuvailet, mutta huomauttaisin että vieraantua voi myös dystopian suuntaan. Ne, joiden mielestä ihminen on pohjimmiltaan yksinomaan paha ja julma, ja häntä tulee siis kohdella sen mukaisesti (paitsi tietenkin oman maan kansalaisia, geneettisesti tarkasteltuna suomalaisia, omaa lähipiiriä, tai mikä nyt kenelläkin on rajauksena) ovat suunnilleen yhtä väärässä kuin pilvilinnoissa elävät hattarapäätkin.
Avoin ja tosiasiat tunnustava keskustelu olisi tietenkin ihanteellista; sitä vain ei tunnuta osaavan kummallakaan puolella. Toisaalla meillä on ongelmat kieltäviä monikultturalisteja, toisaalla taas Halla-aho kannattajineen, joka ei jätä käyttämättä tilaisuuksia tilastotiedon tarkoitushakuiseen väärinkäyttöön (tai sitten vahingossa tapahtuvaan — lopputuloksen kannalta aika samantekevää), asioiden analyyttiseen sotkemiseen ja kielteisten ilmiöiden paisutteluun. Niinpä hänen pintapuolisesti faktapohjaiselta näyttävä argumentointinsa on sitä samaa, tunnereaktioista kumpuavaa ja tyhjää mouhoamista, josta hän vastapooliaan arvostelee, ja jota olisi kaiken järjen nimissä parasta pyrkiä vähentämään.
Saammeko käytännön esimerkin? Mikä olisi sellainen havainto, jonka tulisi olla maahanmuuttopolitiikkamme pohjana, ja millaisia poliittisia linjauksia toivoisit sen perusteella tehtävän?
Jos nyt tulkitsin oikein, niin Tiedemiehen argumentti on pragmaattinen. Pienistä vääryyksistä ei ole järkevää pitää suurta meteliä, koska se vaikuttaa kielteisesti asenteisiin koko vääryyksiä kärsivää ihmisryhmää kohtaan. Onhan tässä pointti, mutta pitääkö se paikkansa? Vai onko tällainen suurta julkisuutta saanut syrjintätapaus, jolle vääryyttä kärsinyt osapuoli uskaltaa antaa kasvot, voimakkaampi signaali, muistutus yhteiskunnalle siitä, että syrjintä esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen perusteella ei ole ihan okei? Kumpi vaikutus asenteisiin on voimakkaampi?
Julkisuus on tässä keskeinen tekijä. Tällaiset kielteiset asenteet yhteiskunnassa, jotka aiheuttavat monille kärsimystä, ovat suurelta osin piilossa. Niiden seurauksia ei käsitellä julkisuudessa, koska ne harvoin kiinnittyvät yksilöihin. Uhrit, etenkin jos kyseessä ovat lapset tai nuoret, eivät halua nimellä tai naamallaan julkisuuteen, ja hyvästä syystä.
Reagoimme kuitenkin huonosti tällaisiin “ikäviä asioita tapahtuu” ‑tyyppisiin ilmiöihin, koska ne eivät kiinnity yksilöihin; human interest jää puuttumaan. Yhden yksilön tarina koskettaa syvemmin ja jää paremmin mieleen kuin tilastot. Tarina saattaa vaikuttaa arvoihin myönteisesti tai kielteisesti. Itse uskon, että myönteinen vaikutus on suurempi, ottaen huomioon myös sen vaikutuksen, joka tällaisella tarinalla on näihin ikävää kohtelua kokeviin nuoriin. Se voi jopa antaa jollekin nuorelle rohkeutta vaatia reilua kohtelua omassa elämässään.
Saammeko käytännön esimerkin? Mikä olisi sellainen havainto, jonka tulisi olla maahanmuuttopolitiikkamme pohjana, ja millaisia poliittisia linjauksia toivoisit sen perusteella tehtävän?
Ensiksikin, minun mainittava, että tässä ei ole kyse omasta mielipiteestäni, sillä minä en pidä tilastollista kysymystä tällä tavalla kovin relevanttina. Mutta väite, ettei tällaista olisi esitetty, on täysin tuulesta temmattu. Olen käyttänyt paljon aikaa sellaisten argumenttien kumoamiseen ja toimenpite-ehdotusten kritisoimiseen, mutta on niissä joitain näkökulmia, joissa minullakaan ei ole vastaansanomista.
Esimerkiksi ns. maahanmuuttokriittiset tahot ovat kyllä esittäneet, että yksi tällainen havainto on tiettyjen maahanmuuttoryhmien suhteeton yliedustus tietyntyyppisissä rikoksissa, niin epäilyjen kuin tuomioidenkin osalta. Yhtenä esimerkkinä suhteeton yliedustus bussikuskien pahoinpitelyissä ja suhteeton aliedustus pahoinpitelyjen uhreina. Näihin tosiasioihin pitää vastata, ja ne vastaukset eivät ole helppoja, eikä niitä voi toisaalta ohittaa olankohautuksellakaan. Pelkkä tosiasian kiusallisuus ei voi tarkoittaa, että a) tosiasian julkituova taho on rasisti (vaikka olisikin, ei se muutu vähempää tosiasiaksi) tai b) että jos asialle ei voi tehdä mitään “korrektia”, asialle ei voisi tehdä ylipäätään mitään.
Monet ovat esittäneet näihin suoraviivaisen poliittisen linjauksen, jota en hyväksy, mutta joka pitäisi argumentoida kumoon jotenkin muuten kuin yltiökorrektilla diibadaaballa (olen yrittänyt, mutta koen olevani tässä yksin, joten olen luovuttanut). Se linjaus on, että kun tilastoissa joku maa on yliedustettuna rikosten suhteen, niin sanotaan yksinkertaisesti “ei” kaikille muille näistä maista tuleville, tai tiukennetaan muulla tavalla suhteessa kriteereijä näiden maiden tulokkaille.
Kuten sanottua näen tässä erinäisiä ongelmia, mutta kyllä niitä linjauksia on ehdotettu ja niitä tosiasioita on esitetty. Niihin vaan ei reagoida, ja niiden esittäjiä leimataan.
Tiedemies, älä anna niiden ihmisten heiluttaa tahtipuikkoa, jotka syrjivät homoja milloin milläkin tekosyyllä. Se tie on aivan varmasti umpikuja.
Johanna Korhonen antoi kasvot vakavan syrjinnän uhrille, ja jaksoi samalla olla vahva, positiivinen ja esiintymiskykyinen. Kyllä siinä on tähti, joka auttaa sitä pikkukylän nuortakin suunnistamaan. Tällaiset ihmeet usein syntyvät eliitin sisältä. Myös esim. suomalainen ja työväenluokkainen identiteetti ovat hyvin etuoikeutettujen ihmisten muotoilemia ideoita.
TM, tuota tämä menee siis sinusta jotenkin niin että muuten hyvinvoivien ihmisten syrjimistä ei pidä tuoda julkisuuteen, koska oikeasti sympaattisten uhrien pitäisi olla jotenkin muutenkin kurjia. Tässä on mm. sellainen käytännön ongelma että julkisuudessa näkyvät ihmiset joidenka syrjintä siis saa julkisuutta ovat noin keskimäärin muutenkin paremminvoivia, eli jos joku takakylän potkupallohomo saa kutosdivarijoukkueesta kenkää niin se ei ylitä uutiskynnystä.
Enkä myöskään ymmärrä ajatus että täytyy jotenkin poistaa root cause eli asenteet eikä puuttua seurauksiin eli irtisanomisiin. Tuo itseasiassa kuulostaa siltä kukkahattuhorinalta että puututaan rikollisuuden syihin eikä lisätä järjestyksenvalvontaa, ikäänkuin nämä olisivat jotenkin toisensa poissulkevia tai vaikuttaisivat samaan asiaan tässä ja nyt.
Mitä tulee mamujen rikollisuuteen, niin minusta pitää puuttua mitä tarmokkaimmin niihin mamuihin jotka rötöstelevät. Tämä tarkoittaa jo tehokkuussyistä että toimet kohdistetaan joukkoon somalijengi asemalla, eikä joukkoihin somalit, afrikkalaiset tai ulkomaalaiset.
Ja jollekin muulle tuossa yllä, se karkottaminen on ongelmallista esimerkiksi siksi että seuraamusten tulisi olla jossain suhteessa tekoon. Täytit väärin toimeentulohakemuksen ja ehkä vielä tarkoituksella, tossa on lentolippu? Laki sinänsä sallii karkottamisen jo pelkästä rikosepäilystä, minun tietääkseni toimeenpanon esteenä on yleensä siteet maahan. Tätä voi huutaa kukkahattuiluksi, mutta kyllä peruskyyninenkin virkamies tai tuomari miettii kahteen kertaan että mitä jos sillä roistolla on kuitenkin esimerkiksi puolen tusinaa alaikäistä lasta Suomessa, heitetäänkö nekin samaan koneeseen? Ihan yleisesti ottaen, lähes aina kun vaivaudun lukemaan tuomion perusteluineen jostain mieliä kuohuttaneesta asiasta niin päädyn joko tuomioistuimen kannalle tai ainakin ymmärrän sitä.
Johanna Korhonen antoi kasvot vakavan syrjinnän uhrille, ja jaksoi samalla olla vahva, positiivinen ja esiintymiskykyinen.
Korhosen tapaus oli äärimmäisen valitettava. En syytä Korhosta itseään mistään, häntä kohdeltiin törkeästi ja Alma Media mokasi isosti, riippumatta siitä, oliko oikeassa vai ei. Minä käsittelin yllä vain ja ainoastaan sitä mielikuvaa joka lehdistössä on, ja joka on monella asiaa kommentoineella tuntunut olevan, kun olen siitä keskustellut. Jos tämä ei yllä käy ilmi siitä, mitä sanon, niin tätä on syytä korostaa. Minä en keissiä tunne kovin hyvin, ja se, tunnenko vaiko enkö, on sikäli epäolennaista, koska mielikuva syntyy julkisesta keskustelusta, joten sitä on syytä käsitellä sellaisena kuin se on syntynyt.
Mielikuvan kohdalla ongelma tässä on se, että niille ihmisille, joiden asenteiden pitäisi muuttua, mielikuvien tasolla Korhonen antoi kasvot sille, että homoseksuaalinen nainen saa tahtonsa läpi kun valittaa ja rutisee, ja että “lesbofeministit” ovat kiinnostuneita vain kovarahaisista duuneista joita heidän omansa saavat. Tämä mielikuva on älyttömän vastenmielinen ja tekee pilaa kaikista niistä asioista, jotka homoseksuaalien oikeusissa on vielä parannettavaa. Joo, toivottavasti siitä saa joku pienen kylän tyttö vähän rohkeutta olla oma itsensä, mutta se, mitä pelkään on, että näissä se “hiljainen enemmistö” (joka on oikeasti äänekäs vähemmistö, mutta kumminkin) saa vain lisää vettä myllyynsä kauhistelleessaan “homomuotia” ja muuta kuvitteellista sekoilua.
Minusta meidän kaikkien tasavertaiseen kohteluun uskovien velvollisuus on nimenomaan esimerkillä ja asiallisella asennoitumisella johtaa tätä asennemuutosta. Näistä jutuista tulee liian usein väärämielisten julkisia teilaamisia, joissa olennaista on päästä pätemään sillä, kuinka kauheasti paheksuu niitä kamalia asenteita.
Kuten sanoin, rahakkaaseen päätoimittajan duuniin valittu nainen, jolla on muutenkin hyvä duuni ja näyttävä työura, on huono esimerkki syrjitystä ja kaltoinkohdellusta henkilöstä. Ei sillä, Korhosen tapaus olisi voinut olla vaikutukseltaan positiivinen, mutta ainakaan toistaiseksi se ei silti minusta sitä ole ollut. Se oli kuitenkin huono esimerkki puuttua, myönnän sen, koska kun asiaan viitsi vähän perehtyä, se väärä mielikuva joka siitä oli syntynyt (kun yllä kirjoitin “en tunne tapausta” en todellakaan tiennyt siitä mitään muuta kuin otsikot ja grillillä kuultua jupinaa) oli helppo nopeasti hälventää.
Turkka Louekari:
Älä nyt loukkaannu Turkka, mutta tämä kirvoitti täällä päässä remakan naurunkohtauksen.
En ole viitsinytkään kommentoida koko asiaa, koska Tiedemiehen näkökulma on vain minulle niin itsestäänselvä, että mitäpä siihen lisäämään.
Sen sijaan mitään itsestäänselvää ei ollut oikeudenkäynnissä. Seurasin ihan sisäpiirijuttunakin keissiä. Tähteyteen tietysti viittaa, että lesbostatuksella irtosi 80 000 euroa korvausta.
Kelpaisi varmasti monelle heterollekin. Mutta turha toivo.…
Tiedemies:
Ei ollutkaan tarkoitukseni väittää, ettei olisi esitetty. Olin ensisijaisesti kiinnostunut, miten az tällaisia kysymyksiä hahmottaa ja millä perusteella (pelkään hänellä olevan mm. eri kansojen keskimääräiseen älykkyysosamäärään liittyviä argumentteja, mutta toisaalta toivon olevani väärässä). Ja pidän toki kysymystä myös sekä yleisesti kiinnostavana että hyvin hankalana, kuten näemmä sinäkin.
Itse tapaan hahmottaa makrotason ilmiöitä mikrotason kautta. Mainitsemiasi raggarimaahanmuuttajia koskevaksi analogiaksi voisi sopia vaikkapa suhtautumisemme kotimaan ongelmanuoriin, jotka eivät joko omien tai perheensä ongelmien vuoksi (ja yleisimmin sekä että) voi asua kotonaan. Paremmin pärjäävät perheet sitten ottavat näitä nuoria kotiinsa asumaan ja sitoutuvat sietämään heidän rettelöintiään, koska rettelöinti nähdään elämän vakavista ongelmista kumpuavaksi eikä niinkään kyseisten ihmisten pysyväksi ominaisuudeksi. Sen siis uskotaan/tiedetään oikeanlaisessa ympäristössä vähenevän. Mutta miksi tähän annetaan mahdollisuus? Sijaiskodin omasta näkökulmasta syy on varmaankin lähinnä halu auttaa. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta syynä lienee parempi yhteiskuntarauha.
Jos maahanmuuttajien kohdemaat sulkevat kaikki raggarimuuttajat ulkopuolelleen (vaikkapa nationalismiin tai hyötynäkökohtiin vedoten), heiltä evätään mahdollisuus elää ympäristössä, jossa raggarointi ei ole kannattavin mahdollinen elämänasenne. Samalla he kuitenkin jatkavat elämäänsä kanssamme samalla planeetalla. Tällainen poissa silmistä, poissa mielestä ‑strategia ei vaikuta minusta pitkällä tähtäimellä kovin fiksulta. Netissä pyörii pelkoa lietsovia (usein liioittelevia) arvioita koskien mm. länsimaiden muslimiväestön syntyvyyttä. Mutta miksei kukaan puhu siitä, millaiset tulevaisuudenkuvat ovat todennäköisiä, jos jokaisen kansan/valtion ikävät tyypit vangitaan omaan maahansa keskenään juonimaan, alistamaan naisiaan ja lapsiaan, ja vihaamaan liberaaleja yhteiskuntia? Takaisin mikrotasolle: Pekka-Eric Auvinen rajattiin sosiaalisesti yhteiskunnan ulkopuolelle tarkkailemaan touhua sivusta ja hautomaan sisällään kytevää vihaa. Minusta vaikuttaa selvältä, että hyljeksintä ei ole oikea tapa torjua ihmisiin kohdistuvan vihan haittoja.
Jos puolestaan otamme vastaan kaikki halukkaat tulijat, heidän houkuttimensa — nykyinen elämänmuotomme, vaurautemme ja yhteiskuntarauhamme — voi tulijoiden aallon voimasta kadota kokonaan. Ja jos/kun otamme vastaan ongelmatapauksia vaikka rajallisenkin määrän, saamme tietenkin siedettäväksemme myös ongelmia. Uhraukset, joita joudutaan tekemään pitkän tähtäimen hyötyä tavoitellessa, voivat länsimaisessa yhteiskunnassa varttuneen individualistin mielestä hyvinkin tuntua kohtuuttomilta. Siksi ymmärrän kyllä maahanmuuttopolitiikan kriitikoitakin.
Jonkinlainen keskitie näiden ääripäiden välillä olisi hyvä löytää. Mitään lopullista näin hankalasta aiheesta on vaikea sanoa, mutta siitä olen ainakin itse suht. vakuuttunut, että tulijoiden rajaaminen pelkästään yhden parametrin avulla (esim. hyöty, jota nyt kovasti pusketaan) ei ole oikea ratkaisu. Sekin väittämä, että maahanmuuttopolitiikkamme viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana olisi ollut liian löysää, joutuu outoon valoon kun meillä kuitenkin on Gilbert Adin tyyppisiä tapauksia. Ehkä olisi parempi sanoa sen olleen epäonnistunutta?
Tosiasiat on hyvä tunnistaa ja tunnustaa. Se, miten niitä tulisi hyödyntää päätöksenteossa, on tässä maahanmuuttokysymyksessä kuitenkin itselleni varsin haasteellinen kysymys. Mitään tiivistä ja koherenttia kantaa minulla ei asiaan ole. Jos jollakulla toisella (asiapohjalta suhtautuvalla) on, olisin enemmän kuin kiinnostunut lukemaan siitä.
tpyyluoma:
Mulla on sama käsitys asiasta, mutta mun mielestä tää on kyllä osoitus tiedemiehen kohdasta a, koska jos vaikka joku Korhosen uusnatsimenneisyys olis tullu jälkikäteen ilmi ja se olis saanu potkut sen takia, niin tuskin sille olis mitään korvauksia ruvettu makseleen.
Muutenkin jotenkin omituista, että jos seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaa työn tekemiseen, niin sitä ei silti sais ottaa huomioon työhönottopäätöksessä.
anonyymi:
En yhtään sen ihmeellisempää lakimiesyhteikuntaa kuin mitä nykyisellä avioliittolaillakaan…
Millä perusteella?
Tottakai kuuluu. Se B voi tietysti ottaa avioeron, jos A:n päätökset ei miellytä.
Samuli Saarelma:
Ihan sama kuin kahden muunkin ihmisen välinen suhde, joiden välillä ei oo avioliittoo. (Esim. siis samanlainen kuin sinun ja minun suhde tai kahden veljeksen suhde.)
Jos eivät ole naimisissa, niin ei ole.
Jos Y:llä ka Z:llä ei oo avioehtoo, niin sit laitetaan Y:n ja Z:n omaisuus yhteen pinoon ja jaetaan kahtia. Jos jompikumpi on tahollaan toisissa naimisissa, niin sit laitetaan 2/3 sen omaisuudesta siihen pinoon.
No onhan se ihan hyvä, jos tykkää kehäpäätelmistä. Vähän sama ku sanos, että avioliittoon instituuttina kuuluu, että se solmitaan kahden eri sukupuolta olevan henkilön välille.
Eli sun mielestä toi sun käsitys avioliiton instituutista pitää vaan ottaa annettuna, eikä sitä voi muuttaa mitenkään, esim. silleen, että avioliitto vois olla sukupuolineutraali tai lukumääräneutraali?
Valtio voi puuttua muullakin haitallisella tavalla ihmisten elämään kuin puuttumalla seksielämään. Se voi esim. säädellä sitä minkälaisissa suhteissa ihmiset on keskenään (avioliitto).
Varmasti on yhteiskunnan rakenne, mutta siitä ei tietenkään seuraa, että valtiolla olis mitään oikeutta ruveta sitä säätelemään.
No kyllä se sattuu estämään. Kukaan ei voi tehdä avioliittosopimusta monen ihmisen kanssa.
No tässä ei olla nyt kyllä puhuttu yhdessä elämisestä, jos et oo sattunu huomaamaan. Kukaan ei kiistä etteikö monta ihmistä vois elää yhdessä.
tpyyluoma:
!?!? No mitä tekemistä tällä on sen kanssa minkälaisia työntekijöitä joku haluaa palkata? Ei siitä, että mulla on mielipiteen vapaus seuraa se, että mun pomolla ei olis oikeus antaa mulle kenkää, jos mun mielipide sattuu oleen, että se on täys idiootti. (Ja siis joo mä oon sun kanssa samaa mieltä, että toi kriteeri keksittiin siks, että ei voitu sanoo, että annetaan sille kenkää, koska paljastu, että se tykkää naisista.)
tpyyluoma:
No jos se mitä tehdään vapaa-aikan vaikuttaa siihen miten suoriutuu työstään, niin kyllä se varmaan vaika monen mielestä on ihan ok, että se vapaa-aika kuuluu työnantajalle ja ihan riippumatta siitä miten monen mielestä se on ok tai ei, niin sen kannattas antaa kuulua sille työnantajalle.
Vihreät, ja esim. Jyrki Katainen, puhuvat homoadoption puolesta. Konservatiivien reaktiot kaikkiin muihin homoasioihin ovat kevyttä kauraa tämän rinnalla. (No, Antti Tuisku saattaa olla vielä pahempi juttu.)
Elina:
Epäilen vahvasti tuota kelpaamista, jos paketissa tulisi mukana myös se, että oman kumppanin sukupuoli on useille suhteen ulkopuolisille ihmisille siinä määrin oudoksuttava, huvittava tai jopa vihattava asia, että sitä on parasta kaikenlaisissa arkisissa tilanteissa piilotella, ellei halua joutua muiden huomion keskipisteeseen taistelemaan oikeuksistaan. Joko laillisista tai inhimillisistä, joko paikallisesti tai — kuten tässä tapauksessa — valtakunnallisesti. Tätä jatkuisi koko elämän ajan, eikä sille voisi tehdä juuri mitään.
Kyse ei ole lesbostatuksesta, vaan väärin kohdelluksi tulleen henkilön statuksesta.
Artturi, poliittisin perustein tehty irtisanominen ihan tasan varmasti johtaa tuntuviin korvauksiin, toteennäyttö on vaan tietenkin vaikeaa. Jos haluat saivarrella, niin kyllä tähänkin toki joku poikkeus tai kimurantti tapaus löytyy tyyliin eläinsuojeluaktiivi Turkistuottajien liitossa. Korhosen tapauksessa erikoista ja tulkinnanvaraista oli se että kyseessä oli ns. johtajasopimus, toimitusjohtajan voi hallitus erottaa ilman mitään syytä ja irtisanomisaikaa, jos kyseessä olisi normaali työntekijä asia olisi ollut selvempi.
“…jos A ja B jakavat jo elämänsä keskenään avioliitossa, eikö tällöin A:n päätös edelleen jakaa elämäänsä muiden kanssa myös aika oleellisesti kuulu myös B:lle…”
“Jos X menee Y:n kanssa naimisiin ollessaan samaan aikaan Z:n kanssa naimisissa, mutta Y ei halua mennä Z:n kanssa naimisiin, niin mikä on Y:n ja Z:n suhde esimerkiksi omaisuuden suhteen?”
Tämähän on vielä helppoa, mutta entäs sitten kun nuo aakosten loppupään X, Y, Z, kenties vielä Ö:kin haluavat avioon aakkosten alkupään ABC-eliitin kanssa? Ja jos sekin tilanne saadaan säädeltyä laissa, niin seuraavaksi varmaan %, ? ja ! aakosten ulkopuolelta alkavat vaatia “merkkineutraalia avioliittoa”.
No, huumori sikseen… mutta olisin kuvitellut ainakin Artturin olevan sillä kannalla että tässä aletaan viimeistään olla alueilla joista valtion olisi syytä pitää näppinsä erossa. Itseäni ainakin hirvittivät jo taannoin esitetyt suunnitelmat säädellä avolittoja.
Saara:
Miksi tämä olisi pelon kysymys? Tätäkin aihetta on aiemmin käsitelty, mutta käydään nyt vielä kertaalleen:
Katsonko älykkyyden ja useamman muun ihmisen henkiseen toimintaan vaikuttavan ominaisuuden olevan vahvasti perinnöllisiä, biologisia ominaisuuksia? Kyllä.
Katsonko näiden perinnöllisten ominaisuuksien jakauman varioivan etnisten klustereiden välillä? Kyllä, hyvin selkeästi.
Korreloivatko useat em. ominaisuuksista, ml. älykkyys, läntisessä yhteiskunnassa tilastollisesti mm. väkivaltaisuuden, rikollisuuden ja jengiytymisen kanssa? Kyllä, hyvin selkeästi.
Katsonko korrelaation viittaavaan kausaliteettiin? Kyllä, hyvin vahvasti.
Kerro nyt, jos olisin vastannut joka kohtaan “En”, niin muuttaisiko tämä mitenkään sitä, mikä todellisuus näiden osalta on? Entä muuttaako pelkosi sitä suuntaan tai toiseen?
Se on “vain”, mitä se on. Sitä ei voi toiveillaan muuttaa muuksi, kuin mitä se on. Sillä, mitä uskon asian suhteen, tai minkään muun vastaavan kysymyksen suhteen, ei ole mitään merkitystä siihen, miten asia on. Kuten ei pelollasikaan. Ei yhtään mitään. Tämän ymmärtäminen ja sisäistäminen on “toinen uskosta luopuminen”. Ei näiden todellisuutta voi uskoa muuksi kuin mitä todellisuus on.
Tällä sanon, ettei parempaan todellisuuteen, kuin mitä todellisuus on, uskovien osuus ole vain marginaalinen hippien segmentti. Monen tällaisen kysymyksen suhteen se on sosiaalisen konvention voimalla länsimaissa selkeä enemmistö.
Ei oma asenteeni ole kyyninen, vaan realismiin ainakin pyrkivä (kyyninen korkeintaan merkityksessä: on kyynistä olla uskomatta jumalaan / kauniiseen valheeseen). Viittaan nyt tähän yllä kuvattuun asenteeseen abstraktisesti, se mitä joku on yleisemmin yksilönä, on irrallinen kysymys.
Lisätään tähän vielä muutama anekdootti ja niiden pohjalta lisäpohdintaa: Toinen DNA:n rakenteen löytäjistä (ja löydöstä 1962 Nobel-palkituista) James Watson joutui 2007 julkisen ajojahdin kohteeksi ja erotetuksi 35 vuotta johtamansa laboratorion leivistä, koska kommentoi yhdessä sivulauseessa afrikkalaisten älykkyyttä. Luin juuri Watsonin työparin ja DNA-rakenteen löytämisessä merkittävimmän työn tehneen Francis Crickin elämäkerran. Hänen näkemyksensä Amerikan mustien keskimääräisestä älykkyydestä oli hyvin pessimistinen. En ole varma, sanoiko hän sitä koskaan julkisesti, mutta ainakin henkilökohtaisessa kirjeenvaihdossa tiedemiestuttaviensa kanssa. Crick oli perinnöllisyyden tutkimuksen ohessa koko uransa hyvin kiinnostunut ihmisaivojen tutkimuksesta, erityisesti tietoisuudesta ja keskittyi tähän kysymykseen uransa viimeiset kolme vuosikymmentä, näistä elämänsä viimeiset 18 vuotta Caltechissa yhteistyössä alan nykyisiin kärkinimiin kuuluvan Cristof Kochin kanssa.
Tuntemani tutkija, joka oli muutaman vuoden ajan post-doc tutkijana em. Kochin johtamassa Caltechin tutkimusyksikössä, ja jonka kanssa mailailin tietoisuudesta useamman vuoden ajan hyvin ahkerasti, piti tabukysymyksen vastausta itsestään selvänä. Hivenen luulen, että siten voi ajatella kovin moni relevanteilla kovan tieteen aloilla. Mutta kuten Watsonin tapaus osoittaa (tai Arthur Jensenin kohtelu tai jopa E.O. Wilsonin) niin ei oman uransa takia kannata puhua ääneen. Vaikka olisit relevantin alan nobel-palkittu johtava tutkija, tai perustelisit näkemyksesi tuhatsivuisella tiiliskivellä (kuten Jensen) niin julkisuudelta tulee ulkotieteellinen tuomio. Kyse ei siis niinkään ole tieteellisestä näkemyksestä, vaan kielletyn alueelle menemisestä.
Ihmisillä on illuusio, että kysymys olisi jotenkin selkeästi ratkaistu tieteellisesti “Ei” ‑kannalle, vaikka todellisuus on, että selkeä enemmistö tutkimuksesta mitä on tehty, on viitannut päinvastaiseen suuntaan (samoin kuin hyvin johdonmukainen evolutionaarinen järkeily).
Tosiasiassa “Ei” on päätetty (pitkälti toisen maailmansodan jälkeisessä*, ihan ymmärrettävässä, moraalikrapulassa) sosiaalisesti ja asian tutkiminen on jo vuosikymmenien ajan ollut tabuaihe, johon koskeminen on ammatillinen itsemurha.
(*Mainittakoon tästä: Korrektin tutkimuksen ikoni, so. historiallinen valehtelija, Margaret Mead oli ennen toista maailmansotaa kiinnostunut mm. aiheesta, kuinka mustat amerikkalaiset voisi kouluttaa kansalaiskelpoisiksi. Sodan jälkeen yksi perinnöllisyyden merkityksen kieltäneen vahvan sosiaalisen konstruktivismin kovimmin moralisoineita äänitorvia. Näkemys ei kuitenkaan ulottunut omaan tyttäreeseen, jonka älykkyyttä kommentoi privaatisti itseltään periytyneeksi.)
Etnisten klusterien välisten keskimääräisten perinnöllisen jakaumien erojen kysymys olisi tieteellisesti selvitettävissä hyvin luotettavasti useamman ominaisuuden osalta. Vaikuttavista ympäristötekijöistä on kattavasti tietoa ja tätä tietoa voidaan yhä täydentää. Nämä ympäristötekijät on tutkimuksessa hyvin pitkälle rajattavissa ulos riittävällä otannalla ja metodivalikoimalla, niin että saadut tulokset perinnöllisen tekijän osalta ovat hyvin luotettavia. Kattava tutkimus ei olisi edes kovin kallis.
Kiistämätön vastaus tullaan saamaan, kun mm. älykkyyteen vaikuttavia geenejä ja geeniyhdistelmiä kyetään tunnistamaan. Tällöin voidaan tilastollisesti verrata em. tietoa erilaisiin keskimääräisiin etnisiin jakaumiin. Ja joku vertaa, vaikka muut eivät haluaisi. Tämä on väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin.
Kyse ei ole siitä, että tämä olisi alkeellisemmillakaan menetelmillä tieteellisesti vaikea toteuttaa, tai tieteellisesti kovin kontroversaalia. Kyse on siitä, että me emme yhteisönä ole henkisesti lainkaan valmiita kohtaamaan ja käsittelemään todennäköistä vastausta.
Siksi kiellämme koko kysymyksen ja samaan aikaan pidämme kysymyksen vastausta, ilman osoitettavaa tieteellisten perusteiden pohjaa, jotenkin itsestään selvästi ratkaistuna. Vahvistukseksi vielä tukahdutamme implisiittiset epäilyksemme ja stigmatisoimme rankasti niiden esille nostamisen.
Huono puoli tässä ulkotiedollisessa suhtautumisessa on, että todellisuutta ei voi paeta. Watsonin sivulauseessa ollut kommentti koski Afrikan kehitystä. Tieto sen suhteen ei ole mm. kehitysyhteistyön (jonka menestys on ollut, mitä on) toteutuksen kannalta merkityksetön, kuten Watson viittasi. Edessä on.
(Ennen kuin mahdollisesti kiirehdit, niin edellä olevasta et pysty johtamaan käsitystä universaalista ihmisarvosta, etkä maahanmuuttopolitiikan kriteereistä. Ne ovat käsitellyistä tiedollisista kysymyksistä irrallisia arvokysymyksiä. Arvolähtökohdista (kuten vastauksessa kysymykseen: Mitä minulle on hyvä Suomi?) tehtäviin loogisiin johtopäätöksiin tieto toki voi vaikuttaa.)
(pelkään hänellä olevan mm. eri kansojen keskimääräiseen älykkyysosamäärään liittyviä argumentteja, mutta toisaalta toivon olevani väärässä)
Olen käsitellyt tätäkin näkökulmaa useaan otteeseen. Eri kansojen älykkyyserot ovat melko huono argumentti jo ihan aluksi siksi koska älykkyyseron ollessa kansojen välillä keskihajonnan, ei tämä vielä kerro paljoa siitä, mikä se ero on niiden osalla jotka maahan tulevat. Mutta tämä on epäolennaista; ero, jos se ilmenee myös maahantulijoiden osalta, voi olla argumentti sitä vastaan, että tarvitsemme lisää “osaavaa työvoimaa”. Tähän argumenttiin pitää reagoida niin, että sen argumentin virheellisyys tai epäolennaisuus osoitetaan.
Ei ole mielekästä vastata argumentteihin teilaamalla esittäjä siksi, että tämä esittää tosiasian, joka on kiusallinen. Esimerkiksi ero kansojen välisisssä älykkyyksissä on kiusallinen, jos arvolähtökohta siitä, että ihmiset ovat yhdenvertaisia, perustuu (virheellisesti) käsitykselle, että kaikki ihmiset ovat yhtä hyviä kaikessa. Ihmisten yhdenvertaisuuden ei voi kuitenkaan väittää perustuvan siihen, että nämä olisivat yhtä älykkäitä.
Yksi ongelma, joka vihreitäkin koskettaa, on arvokysymysten ja tosiasioiden täydellinen sotkeminen. Jos halutaan välttää epäluuloa muukalaisia kohtaan, ei ole silti mielekästä kiistää muukalaisia koskevia faktoja. Tpyyluoma esitti oikein hyviä näkökohtia yllä. En tosin ymmärrä hänen tyyliään, koska joka kerta kun hän noita (fiksuja) näkemyksiä esittää, ne tulevat jonkinlaisen ärtymyksen saattelemana. Ikäänkuin ne olisivat itsestäänselvyyksiä, joita lapsille pitää selittää uudestaan ja uudestaan. Sellaisia näkökulmia pitäisi tuoda enemmän esille, koska tähän mennessä julkisesti on puhuttu ihan liikaa kaikenlaista “antirasistista” diibadaabaa, joka yksinomaan polarisoi keskustelua.
tpyyluoma:
Siis tarkoitat tota uusnatsimenneisyyttä? Oon aika varma, että siinä tapauksessa ei olis maksettu korvauksia, mutta ollaan sovissa erimielisiä.
? No ei kai toi esimerkki nyt oo yhtään saivartelua? Jos on syytä olettaa, että mielipiteet vaikuttaa työn tekemiseen, niin tottakai ne mielipiteet pitäis saada ottaa huomioon rekrytoinnissa ihan samalla tavalla kuin uskonto, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen jne. (Luterilainen kristitty pappina, mies homobaarin työntekijänä jne.)
heh… aika hauskaa, että saa erottaa ilman mitään syytä, mutta ei saa erottaa väärästä syystä. Toisaalta ei oo eka kerta, kun valtio puuttuu ihmisten keskenään tekemiin sopimuksiin.
OP:
No tottakai mä oon sitä mieltä, että valtion pitäs pitää näppinsä erossa avioliitoista! Mä vaan vänkään Samulin kanssa huvikseen, kun sen perustelut on vähän niin ja näin.
Saara,
Jos Alma Mediassa on katsottu, että Korhosen valinta heikentää lehden levikkiä, niin en ymmärrä miksi heidän pitäisi valita henkilö, jonka uskovat vaikuttavan tuotteen myyntiin negatiivisesti.
Monissa työtehtävissä homous jää täysin yksityiselämän piiriin, mutta maakuntalehti profiloituu pitkälle päätoimittajansa persoonan kautta.
Oliko lesbous sitten edes tapahtumien kulun syynä vai ei, jäi sana vastaan sana tilanteeksi. Oikeus piti Korhosen todistelua vakuuttavampana kuten tiedämme. Mutta jos näin oli, niin syynä tuskin ovat Alma Median johdon kivikautiset asenteet, vaan yrityksen perustehtävän toteuttamiseen pyrkiminen. Ja sehän on paras mahdollinen tulos osakkeenomistajille.
Homoudesta on maahanmuuttaja-/muslimitaustan lisäksi tullut eräänlainen superominaisuus, joka oikeuttaa yhteiskunnalliseen erikoiskohteluun aina kun tielle osuu elämän tavanomainen vastoinkäyminen.
Tällaisten kaikkien elämään kuuluvien kompastuskivien jälkeen tavallinen ihminen joutuu nuolemaan haavansa ihan itse. Lähes jokaiselta on joskus jokin työpaikka jäänyt saamatta syystä joihin itse ei ole voinut vaikuttaa sen enempää kuin sukupuoliseen suuntautumiseensa.
Az,
Ei minulle ole millään tavalla epäselvää, että eri geneettisten klustereiden välillä voi olla ja todennäköisesti onkin keskimääräisiä eroja mm. loogis-matemaattisessa älykkyydessä. Kysyin, miten tällaisen havainnon (tai jonkin toisen valitsemasi havainnon) tulisi sinun mielestäsi vaikuttaa maahanmuuttopolitiikkaamme.
Tiedemies:
Kuten ylempänä sanoin, on ikävää että (suuri) osa keskustelijoista käyttäytyy näin. Minulla ei kuitenkaan ole houkutusta toimia heidän sijaisenaan tässä ketjussa.
Yllä mainitsemasi tilastotiedon soveltamista koskeva huomio on yksi muistamisen arvoinen asia, jos az:n tielle lähdetään, ja toinen on sitten se, että loogis-matemaattinen älykkyys on ylipäänsä vain yksi osa sitä laajaa inhimillisisten ominaisuuksien kirjoa, jotka voivat koitua yhteiskunnalliseksi hyödyksi (ja joiden puute korreloi haittojen kanssa).
Jos argumenttina on, että tarvitsemme nimenomaan keskimääräistä älykkäämpiä muuttajia, ja että tietyt ryhmät tulee tämän vuoksi käännyttää, tulee perustella: a) Millä perusteella yksinomaan älykkyys on se, mitä tarvitsemme?, b) Miksi olisi järkevintä ottaa vastaan ainoastaan sellaisia ihmisiä, joita tarvitsemme?, c) Miksi tehokkain tapa suorittaa tällainen valinta olisi niiden kansojen käännyttäminen kokonaisuudessaan, jotka ovat keskimäärin meitä vähemmän älykkäitä?
Ylipäänsä tämä maahanmuuttajien vikojen etsiminen muistuttaa minusta kaikille tuttua mikrotason ilmiötä: parisuhteessa elämistä. Kun ongelmia tulee, on helpointa reagoida etsimällä toisesta ne ominaisuudet, jotka näyttävät johtaneen näihin ongelmiin (yleensä juuri ne, joiden suhteen kumppani eroaa itsestä eniten), ja päätellä että syy on hänessä. Osassa tapauksista tämä päättely johtaa lopulta eroon. Sitten, jos ollaan loppuun asti rationaalisia, etsitään kumppani, jolla ei näitä edellisen kumppanin “vikoja” ole, mutta kaikkien suureksi yllätykseksi uusikaan suhde ei useimmiten ole täysin ongelmaton. Todellisuudessa se, mikä toisessa osapuolessa näyttää vialta, on useimmiten ihan vain yksinkertaisesti erilaisuutta — ei parempaa eikä huonompaa, vaan laadullisesti poikkeavaa. Tällöin fiksuinta ei ole ottaa eroa vaan opetella olemaan yhdessä, vaikka se prosessina onkin kivulias ja paneutumista vaativa. Psykologiassa käsittääkseni tavataan jopa ajatella, että itsestä poikkeavaan persoonaan rakastuminen on mekanismi, joka pakottaa meidät kohtaamaan erilaisuutta, ja että tällaisilla kohtaamisilla on suuri merkitys henkilökohtaisen kasvamisemme kannalta. Jos kohtaaminen päättyy vetäytymiseen ja toisen osapuolen näkemiseen viallisena, olemme epäonnistuneet kasvamisen tehtävässä.
TM:
Moitin sinua tuossa yllä, ja tämä sinun moitteesi osu ja uppos, eli olet täysin oikeassa. Tuskastun kun mielestäni nuo ovat itsestäänselvyyksiä, mutta se ei ole mikään puolustus, vaan kertoo huonosta itsekontrollista.
Artturi moniavioisuudesta toteutettuna usealla yksittäisellä avioliitolla:
Mutta eihän tuossa (X on avioliitosssa Y:n ja Z:n kanssa, mutta nämä eivät ole keskenään liitossa) ole kyse samasta. Y:llä on oikeus X:n omaisuuteen, ja X:llä puolestaan Z:n. Kahdella tuntemattomalla ihmisellä ei ole tällaista linkkiä toistensa omaisuuteen. Esim. mainitsemallasi veljellä ei ole oikeutta edes veljensä omaisuuteen, vielä vähemmän veljen vaimon omaisuuteen.
No, kukas sitten säätelee yhteiskunnallisia rakenteita, jos ei valtio? Ei yhteiskunnallisia rakenteita voi säädellä yksityisillä sopimuksilla, koska silloin ne eivät ole enää yhteiskunnallisia vaan yksityisiä rakenteita.
Tässä artikkelissa on hyviä perusteluja sille, mihin avioliittoa tarvitaan yhteiskunnassa:
http://www.jonathanrauch.com/jrauch_articles/gay_marriage_1_the_case_for_marriage/
Tuo myös perustelee sen, miksi avioliitto instituuttina ja sen positiiviset vaikutukset yhteiskuntaan vahvistuisivat siitä, että homot pääsisivät sen piiriin.
Sen sijaan mikään ei perustele moniavioisuuden puolesta. Koska se lähes poikkeuksetta (kun sitä on ihmiskunnan historiassa kokeiltu) on yksi mies + usea nainen, seurauksena on välttämättä ylijäämä miehiä, joilla ei ole puolisoa. Tästä on yhteiskunnallista haittaa. Kauhulla odotan, mitä Kiinassa tulee tapahtumaan lähivuosina, kun yhden lapsen politiikan vuoksi luokkaa 40 miljoonaa nuorta miestä tulee jäämään ilman vaimoa. Tämä olisi seurauksena sielläkin, missä harrastettaisiin moniavioisuutta. Avioliiton yksi tärkeä funktio on rauhoittaa nuoret miehet. Jos miehille ei riitä puolisoa, seurauksena on levottomuuksia.
Pekka Taipale puhui sarjamuotoisesta moniavioisuudesta, jota jo nykyisin harrastetaan ja johon nykyinen laki mahdollistaa, mutta ensinnäkin tämä on suhteellisen harvinaista ja joka tapauksessa on rajallista, kuinka monta vaimoa pystyy tuolla tavoin käymään läpi. Moniavioisuudessa ei mitään tällaista rajaa ole.
Mistä ihmeestä tuon käsityksen sait? Minusta se voi hyvinkin olla sukupuolineutraali, koska avioliiton yhteiskunnallinen funktio ei liity sukupuoleen. Se ei voi olla lukumääräneutraali, koska se menettää silloin yhteiskunnallisen tehtävänsä ja jopa pahentaa sitä asiaa, mihin sen pitäisi auttaa.
Avioliiton eksklusiivisuudesta:
Logiikkasi ei toimi. Kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välisen avioliiton salliminen ei muuttaisi piirun vertaa sitä avioliittosopimusta, mikä kahden eri sukupuolta olevan välillä on nyt. Sen sijaan avioliiton eksklusiivisuuden poisto muuttaisi jokaisen Suomessa voimassa olevan avioliiton asemaa. Jokainen niistä on solmittu eksklusiivisuuden oletuksella ja sen varaan on jokainen niihin suostunut laskenut.
On eri asia muuttaa sitä, mitä uusia sopimuksia jotkut saavat tehdä kuin muuttaa sitä, mitä jo tehdyt sopimukset tarkoittavat.
Kysymys kuuluu, voidaanko näitä eroja mitata älykkyystesteillä? Toisin sanoen, ovatko erot niin suuria, että ne voitaisiin havaita Flynnin efektistä huolimatta? Muutamassa vuosikymmenessä tulokset älykkyystesteissä ovat nousseet pari-kolme keskihajontaa. Ovatko suomalaisten geneettiset ominaisuudet jotenkin ratkaisevasti muuttuneet 1800-luvulta? Jos syynä kasvavaan eroon suomalaisten älykkyystestien tuloksissa eivät ole geneettiset ominaisuudet, onko jotain syytä olettaa, että geneettiset ominaisuudet olisivat syynä pienempiin eroihin eri “geneettisten klustereiden” välillä?
Minä tarjoaisin nollahypoteesiksi Flynnin efektiin nopeasti kehittynyttä koulujärjestelmää ja yhteiskuntaa, joka edellyttää kirjoitetun kielen käyttöä.
SS
Sen sijaan avioliiton eksklusiivisuuden poisto muuttaisi jokaisen Suomessa voimassa olevan avioliiton asemaa. Jokainen niistä on solmittu eksklusiivisuuden oletuksella ja sen varaan on jokainen niihin suostunut laskenut.
Onpa vaikeata ulottaa laki koskemaan vain uusia avioliittoja.
Tpyyluoma, en viitannut sinuun henkilökohtaisesti, vaikka tekstissäsi oli ärtymystä. Viittasin yleisesti siihen, että jos ja kun joku vaivautuu esittämään esimerkiksi noita sinun esiintuomiasi mielekkäitä näkökohtia ns. maahanmuuttokriittisiin argumentteihin, niitä ei käytännössä koskaan esitetä mitenkään muuten. Joku tässä asiassa on sellaista, että se herättää ärtymystä.
Ongelma tästä tulee siksi, että kun kaikki eivät lopulta sitten kykene esittämään niitä asiallisiakaan näkökohtia, vaan paahtavat välittömästi kyselijän ja tilastojen esittelijän rasismista ja muusta. Sama pätee moneen muuhun juttuun, jos nyt vaikka esitetään se minun alkuperäinen mielikuvatason tulkinta case-korhosesta. Se mielikuva on väärä — sitä en kiistänyt alunpitäenkään — mutta siitä mielikuvasta puhuminen herättää jo suuttumusta niissä, joiden mielestä se on väärä tai valitettava.
Sitoakseni tämän kaiken siihen, mitä Osmo tuossa analyysissä kirjoittaa, niin juuri se suuttumuksen, ylimielisyyden, halveksunnan, jne osoitukset, joita näissä “marginaaliasioissa” tulee, ovat omalta osaltaan haitallisia. Sanon vielä tässä siihen liittyen yhden asian, eli sen, että kyse on myös poliittisten kysymysten legitiimeydestä.
Ei poliittinen puolue voi oikein kovin pitkälle pötkiä, jos se esiintyy elämäntapapuolueena. Politiikka liberaalissa demokratiassa on sellaisten yhteisten asioiden hoitoa, joita voidaan ohjailla yhtäältä niillä pelisäännöillä, joita perustuslain tms puitteissa voidaan säätää ja toisaalta sillä, miten valtio tulojaan käyttää ja miten se niitä kerää. Leppoistamisteemat sun muut pitää voida ilmaista tällä kielellä; toki niistä voidaan kampanjoida muuten, mutta ei politiikkaan ole mielekästä tuoda sellaisia kysymyksiä, joista ihmiset kuitenkin päättävät itse, ellei kyse ole pelisääntöjen muuttamisesta siihen suuntaan, että päätösvaltaa siirretään jompaan kumpaan suuntaan.
On syytä. Useiden tutkimusten perusteella Flynnin efektistä johtuvat sukupolvien väliset erot ja saman sukupolven sisällä esiintyvät rotu- ym. ryhmäerot ovat laadullisesti erilaisia. Yhdysvalloissa, josta asiasta on parasta dataa, rotuerot ovat säilyneet hyvin samanlaisina jo vuosisadan ajan, vaikka samaan aikaan Flynnin efekti on nostanut kaikkien tuloksia runsaasti.
Tämä on paras tutkimus aiheesta: http://wicherts.socsci.uva.nl/wicherts2004.pdf. Siinä todetaan mm. seuraavaa:
Se, heijastavatko ÄO-erot eroja todellisissa älyllisissä kyvyissä vaiko vain eroja kyvyssä tehdä testejä, on kysymys, jonka tutkimiseen on olemassa vakiintuneet menetelmät. Yhdysvalloissa tiedetään, että maan rotuerot ovat todellisia eroja älyllisissä kyvyissä, mutta esimerkiksi Lynnin ja Vanhasen keräämässä maailmanlaajuisessa aineistossa tällaista analyysiä ei ole ja aihetta ei juuri ole tutkittu.
Elina:
Jos tämä asia vaikuttaa lehden levikkiin niin ratkaisevasti, että muuten kaikin puolin sopivaksi todettu henkilö täytyy valinnan tekemisen jälkeen erottaa asian paljastuttua, niin työnantajan olisi pitänyt ottaa asiasta selvää jo etukäteen. Itse en oikein jaksa uskoa, että Lapin Kansan tilaajat vaihtaisivat tilauksensa vaikkapa Hesariin ihan vain siksi, että päätoimittajana on lesbo. Kyllä lukijoilla vaakakupissa varmasti enemmän painaa lehden laatu ja se, että siinä käsitellään heille alueellisesti tärkeitä kysymyksiä.
Jos nyt kuitenkin olet oikeassa, ja lehden levikki olisi kääntynyt hurjaan laskuun Korhosen aloitettua tehtävässään, siinä olisi ollut ihan oikea syy erottaa päätoimittaja. Jos Telanne todella uskoi, että päätoimittajan lebous on lehden tuho, hänen olisi kannattanut odottaa näyttöä asiasta, eikä irtisanoa palkkaamaansa henkilöä sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Näin hän ei kuitenkaan toiminut, vaan erottaminen oli pelosta/inhosta/ties mistä impulsiivisesta tunnereaktiosta johtuva virhe, ts. Telanne kohteli Korhosta kaltoin. Tästä virheestä johtuen emme koskaan saa tietää, mikä Korhosen lesbouden mahdollinen vaikutus lehden levikkiin olisi ollut.
Siis vaikkapa erottaminen? Itse tiedän kyllä lähipiiristäni useammankin homoseksuaalin, joka on saanut ihan tavanomaiset fudut ilman mitään erikoiskohtelua.
Siis nytkö väität, että on aivan tavanomaista ja “kaikkien elämään kuuluvaa” saada potkut työtehtävästä ennen kuin on ehtinyt edes aloittaa? Ja ettei siitä ihan kenen tahansa kohdalla nousisi haloo (julkkiksen kohdalla valtakunnallinen ja tuntemattoman ihmisen kohdalla lähipiirin laajuinen)?
Az, sinun on pakko kehystää tuollaisia väitteitä eräillä rauhoittavilla sanoilla. Jos väittäisit, että sveitsiläiset ovat väkivaltaisempia kuin itävaltalaiset, niin muistuttelisit samalla, että sveitsiläisistäkin toki enemmistö on kunnon ihmisiä jne. Tämä on ihan minimi, mitä voi pyytää.
Syltty:
On. Yksi syy sille, miksi nykyiset rekisteröidyt parisuhteet pitäisi saada avioliiton nimikkeen alle on juuri siinä, että se selkeyttää lainsäädäntöä, kun ei aina tarvitse erikseen mainita avioliittoa ja rekisteröityä parisuhdetta. Laki, jossa pitäisi kantaa mukana kahta eri asiaa tarkoittavaa avioliittoa, vaikka niistä käytettäisiin samaa nineä, olisi vielä lisää sekoittava asia.
Toiseksi, tuo tarkoittaisi sitä, että uusia avioliittoja solmivat yksiavioisuutta haluavat eivät voisi enää solmia avioliittoa, johon liittyy eksklusiivisuus. Sukupuolineutraalius taas ei vaikuta kenenkään heteroliittoa solmivan liittoon mitenkään.
Näin siis, kun puhutaan juridiselta kannalta. Se, että sukupuolineutraalius voi muuttaa etenkin uskonnollisten ihmisten mielikuvaa siitä, mitä avioliitto on, on toinen juttu, mutta sen voi minun puolestani erottaa uskontojen omaksi sisäiseksi asiaksi. Ne uskonnot, joiden mielestä Jumala ei hyväksy homoliittoja, olkoon järjestämättä niille samoja riittimenoja kuin järjestävät heteroliittojen vihkimiselle. Tähän ei valtiolla pitäisi olla mitään nokan koputtamista.
toinen on sitten se, että loogis-matemaattinen älykkyys on ylipäänsä vain yksi osa sitä laajaa inhimillisisten ominaisuuksien kirjoa, jotka voivat koitua yhteiskunnalliseksi hyödyksi (ja joiden puute korreloi haittojen kanssa).
Tätä toistellaan niin paljon, että göbbelsmäisesti olemme alkaneet uskoa sen olevan paitsi täysin totta, myös todempaa kuin mitä siinä itseasiassa sanotaan. Jos ihmiset oikeasti pysähtyisivät miettimään, mitä tämä tarkoittaa, ei tässäkään keskustelussa tarvitsisi mitään sen ihmeellisempää polarisaatiota esiintyä.
Tarkoitan sitä, että vaikka on paljon muitakin vaikuttavia tekijöitä, eikä sitä kukaan kiistä, on myös täysin kiistatonta tilastollista evidenssiä, että nämä muut tekijät ovat vielä vaikeammin mitattavissa kuin älykkyys. Näinollen näihin “muihin tekijöihin” viittaaminen on yleensä, jos mahdollista, vielä huomattavasti epätäsmällisempää ja riskialttiimpaa kuin älykkyyteen.
Kuten yllä sanoin, voidaan kyseenalaistaa koko tällaisen tarkastelun mielekkyys ylipäätään, siis se, että tilastollisin perustein tehtäisiin päätöksiä siitä, kuka saa ja kuka ei saa tulla maahan.
Eikä kai ole merkitystä sillä, onko jokin mekanismi “geneettinen” tai millä tavalla se periytyy. Tilastollinen yhteys vanhempien ominaisuuksiin on vahva, ja vaikka mekanismi olisi kasvatus tms, ei siihen ole oikein keinoja puuttua. Niitä voidaan tietenkin koettaa tarjota, mutten oikein näe mitään kovin mielekästä ja etenkään mitään kovin liberaalia keinoa niin tehdä.
Saara:
Minä en ottanut mitään kantaa tähän levikin mahdolliseen laskuun enkä aiokaan ottaa. Mutta jos lesbous oli syynä irtisanomiseen Korhosen tapauksessa, niin varmastikin takana oli huoli lehden levikistä, ei lesboudesta jonkin moraalisen paheksunnan kohteena Alma Mediassa.
Nythän muuten käräjäoikeus on hylännyt työsyrjintäsyytteen eli ottanut eri kannan kuin vahingonkorvausjutussa. Tämä osoittaa oikeaksi näkeymykseni siitä, että asia ei suinkaan ole selvä.
Telanne pysyy väitteessään, että Korhonen valehteli työhaastattelussa ja sinäkään et voi olla sitä mieltä, etteikö se olisi pätevä peruste irtisanoa, kun valhe myöhemmin paljastuu. Oletetaan, että olen valehdellut puhuvani täydellistä ranskaa ja osoittautuu ensimmäisessä Pariisin palaverissa, että osaan hädin tuskin perussanastoa.… Miten luulet käyvän?
Kyllä näin voi hyvinkin käydä, jos valehtelee työhaastattelussa. Ehkä ei ole tavanomaista valehdella työhaastattelussa, mutta jos näin tekee niin on syytä varautua fuduihin.
Jos Korhonen ei olisi lesbo, niin tähän olisi ollut tyytyminen. Mutta koska lesbokortti oli takataskussa, niin onkin 80 000 euroa rikkaampi. Tätä tarkoitan erityisasemalla.
Samuli Saarelma:
häh? Mikä tässä nyt on vielä epäselvää. Kahdella ihmisellä, jotka ei oo naimisissa keskenään ei oo oikeutta toistensa omaisuuteen ja kahdella ihmisille jotka elää avioliitossa on.
huoh… ei kukaan? Kukas nyt sit suunnittelee ekosysteemin, jos ei jumala?
koska yhteiskunta = valtio? Vai voisko sittenkin olla niin, että yhteiskunta syntyy niistä ihmisten välisistä vuorovaikutuksista, eikä siihen tarvita mitään valtiota siunaamaan?
Onks joku ollu sitä mieltä, että avioliittoo ei tarvita yhteiskunnassa?
Niin kai se riippuu vähän siitä mitä arvostaa. Et jos ei pidä ihmisten itsemääräämisoikeutta minkään arvoisena, niin sit joo mikään ei välttämättä perustele moniavioisuuden puolesta.
Ai sä oot tätä Osmon koulukuntaan, että kun tiedetään mieluisa lopputulos, niin laskuihin otetaan mukaan vaan haitat ja jätetään ne hyödyt laskematta.
Eli kai siitä moniavioisuudesta hyötyy ne miehet jotka haluaa useita vaimoja ja ne naiset, jotka haluaa mieluummin miehen, jolla on muita vaimoja kuin jonkun jäljelläolevan naimattoman?
Joo mä oon kans ihan kauhuissani, että Kiinassa naisten asema paranee tulevaisuudessa huimasti ja siellä ei enää abortoida / tapeta tyttölapsia.
No tuskin nyt sentään. Avioliitto on ollu käytössä aika hiton monessa yhteiskunnassa missä miehet ei oo nainu nuorena (esim. tällä hetkellä Suomessa.)
Minä väitän, että avioliiton “tehtävä” on turvata naiselle ja lapselle vakaa tulevaisuus.
Voi olla tai sitten ei. Väitän, että naimattoman miehen elämä on nykyään aika paljon parempa kuin kymmenen vuotta sitten.
Saara:
!? Eikös ne yrittäny selvittää tätä etukäteen, mutta Korhonen ei ollu suostunu kertomaan ja sit potkut tuli ku asian oikee laita selvis. Eiks ton etukäteen selvittäminen muuten oo laitonta?
Ja mersuja ei ostettas enempää, jos niiden hinta laskis, koska tärkeintä on laatu?
häh? No eiks ne just erottanu Korhosen, ku ne sai vihiä sen puolison sukupuolesta? Vai olisko se pitäny käyttää jossain lesbotestissä? Ilmeisesti kuitenkin tarkoitit sitä, että niiden olis ekana pitäny antaa lehden kuihtua ja vasta sitten toimia. Eiköhän se oo parempi antaa kapitalistien yrittää ennakoida tulevaa eikä pakottaa niitä ajamaan miinaan.
Koko tää juttu on vähän hassu, ku tässä on taas tätä pahat kapitalistit on pahoja mieninkiä. Ihan ku ne siellä Lapin kansassa vihais rahaa ja lesboja. Eiköhän se menny enemminkin niin, että niillä ei ollu mitään muuta Korhosta vastaan, ku että ne oletti, että se tulee niille kalliiks.
Samuli Saarelma:
No voi hyvä sylvi… kutsutaan niitä sit vaikka lukumääräneutraaleiks avioliitoiks tai jotain, että ei mee lakimiehet sekasin.
!½?!!? Onks tässä joku ollu kieltämässä eksklusiivisia avioliittoja? Sulla on kyllä ihan ihme käsitys sanasta neutraali. Sukupuolineutraali avioliittokaan ei tarkota sitä, että pelkästään samaa sukupuolta olevat saa mennä keskenään naimisiin.
SS
Toiseksi, tuo tarkoittaisi sitä, että uusia avioliittoja solmivat yksiavioisuutta haluavat eivät voisi enää solmia avioliittoa, johon liittyy eksklusiivisuus.
No eksklusiivisuushan on hyvin rajoittunutta toimintaa, kai nyt kunnon liberaalin pitää semmoista vastustaa henkeen ja vereen? Sitäpaitsi eihän aviorikostakaan ole enää olemassa eikä ihmistä voi omistaa sekä eroaminen on helppoa, niin miksi ihmeessä avioliitossa pitäisi olla ekslusiivisuutta?
Eli miksi tuo olisi muka mikään erityisen painava asia? Voidaanhan sitä helposti vaikkapa vaatia kaikkien avioliitoissa olevien osapuoluen hyväksyntää uusille liitoille. Tällöinhän laki voisi koskea myös vanhoja avioliittoja.
Eli en näe tuossa kyllä mitään varsinaista ongelmaa juristerian kannalta. Hyvä perustelu on tietenkin ettei moniavioisuus kuulu suomalaiseen kulttuuriin, mutta hei, millä persuteella muka homojen avioliitot kuuluvat siihen?
Ne uskonnot, joiden mielestä Jumala ei hyväksy homoliittoja, olkoon järjestämättä niille samoja riittimenoja kuin järjestävät heteroliittojen vihkimiselle. Tähän ei valtiolla pitäisi olla mitään nokan koputtamista.
No hehheh, samat henkilöt joiden mielestä uskontoa ei pidä sekoittaa politiikkaan, pitää aivan varmasti poliittisesti määrätä kristittyjen sakramenteista.
Näinhän on käynyt naispappeuden kanssa, naispappien välttely on syrjintää josta rapsahtaa sanktiot. On päivänselvää että avioliittolain jälkeen homoseksuaalisten vihkiminen tulisi kirkolle jossain vaiheessa aivan varmasti pakolliseksi eli de facto valtio päättäisi uskonnon sisällöstä.
Ateistina en näe tässä kehityskulussa mitään järkeä, etenkään kun se ei koske tiettyjä, tiukkuudestaan tunnettuja, uskontokuntia.
Ehdoton ei homoseksuaalisille avioliitoille ja ehdoton kyllä heidän rekisteröityneelle parisuhteelle. Kyllä tähän hommaan pitää joku roti saada.
Minulla kesti kauan ennen kuin ymmärsin ettei naisvaltaisen puolueen naispuheenjohtaja tarkoittanutkaan perinteistä feminiinistä painostuskeinoa naimalakkoa ehdottaessaan. Tämä blogi oikeastaan vasta avasi asian minulle.
Korhosen asia on loppuun käsitelty. Seksuaalisella suuntautumisella ei ollut mitään tekemistä potkujen kanssa. Olisihan se nyt ollutkin naurettavaa, että joku pitäisi homoseksuaalisuutta esteenä päätoimittajan pestin hoitamiselle.
Eniten potuttaa Lapin Kansan lukijoiden puolesta. Kuka keksi, että heitä harmittaisi lehden lukijoina se, mitä lehden päätoimittaja tekee ja kenen kanssa makuuhuoneessa vapaa-ajallaan?
Ei kai tässä purkautunut ennakkoluulot lappalaisia kohtaan?
Einsten, Helsingin hovioikeus tuomitsi keväällä 2010 Korhos-jutun riitahaarassa Alma Median maksamaan Korhoselle 80 000 euroa vahingonkorvausta perusteettomasta työsuhteen päättämisestä. KKO ei myöntänyt Almalle valituslupaa ja tuomiosta tuli lainvoimainen. Siltä osin asia onkin tavallaan loppuunkäsitelty ja lopputulema oli, että potkuilla oli hyvinkin paljon tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa.
Nyt käsitellyssä rikoshaarassa käräjäoikeus vapautti Alman tj Telanteen työsyrjintäsyytteestä. Rikosoikeudessa tuomitsemiskynnys on tietysti korkeampi kuin riitajutuissa eivätkä nämä kaksi tuomiota sikäli ole totaalisessa ristiriidassa, vaikka tämä jäisi lopulliseksi kannaksi rikoshaarassa. Silti minusta olisi tapauksen saaman julkisuudenkin takia paikallaan viedä asia vielä hoviin. Kannattaa muuten muistaa, että käräjäoikeus tuomitsi myös riitahaarassa Alma Median hyväksi.
Minusta se, että riita-asiassa käräjäoikeus ja hovioikeus olivat eri mieltä, on aivan selvä osoitus siitä, että asia ei ole missään nimessä itsestäänselvä. So. Korhosen keissi on ilmiselvästi siinä rajalla, kuinka laki pitäisi tulkita, ja se vaatii miettimistä niiltäkin, jotka ovat lain asiantuntijoita.
Koska kansalaiset jakautuvat eri leireihin sen suhteen, miten he haluaisivat lakia luettavan, on ilmeistä, että on täysin legitiimiä olla eri mieltä siitä, mikä tuomion pitäisi olla. Kyse on arvokysymyksestä. Omasta näkökulmastani tasavertaisuus on äärimmäisen tärkeä arvo. Katson että se on niin tärkeä, että mikä tahansa laajempaa yhteiskunnallista kahtiajakoa edistävä prosessi tulisi pysäyttää pikemmin kuin edistää sitä.
Oman “kritiikkini” kohteena ei yllä olekaan laki, joka takaa tasavertaisen kohtelun, vaan oikeastaan suhtautuminen tällaisiin kiistanalaisiin kysymyksiin. Se, että legiitimistä erimielisyydestä tehdään “hyvät vs. pahat” kysymys, on juuri mainitsemani negatiivisen prosessin eskaloimista, eikä sellaisena ole mielekästä. Tottakai Korhosen oikeuksia tulee puolustaa, ja hovioikeuden lainvoimaisen päätöksen mukaan hänen sopimuksensa purettiin oikeudettomasti.
On kuitenkin eri asia puolustaa jonkun oikeuksia kuin iloita tai juhlia tällaista päätöstä. Monet homoseksuaalien oikeuksia puolustavat näkevät langettavan tuomion sinänsä positiivisena asiana, jonkinlaisena oikeuksien puolustamisena. Minusta tällainen näkökulma on absurdi. Se on vähän samanlainen kuin tilanne, jossa ajatellaan jokaisen raiskaustuomion olevan naisten oikeuksien puolustamista. Oikeuslaitoksen tehtävänä on taata, että lakia ja sopimusoikeutta noudatetaan. Ei minusta ole mitään syytä iloita siitä, että lakia ei ole noudatettu.
Tämä ja vain tämä on keskeistä näiden mielikuvien syntymisen kannalta. Yritän ottaa toisenlaisen esimerkin: Oletetaan, että maahanmuuttajataustainen nuori kuolee epäselvässä tilanteessa. Emme tiedä tarkalleen mitä on tapahtunut, mutta porukka epäilee rasistista rikosta. Joku suomalainen nuori otetaan kiinni todennäköisin syin ja juttu viedään oikeuteen. Käräjäoikeus toteaa nuoren syylliseksi, mutta hovioikeus katsoo, että näyttöä ei ole ja vapauttaa.
Minusta Korhosen voitosta hovioikeudessa iloitseminen “voittona” homoseksuaalien oikeuksille, on analogista sille, että tässä hypoteettisessa tapauksessani hovioikeuden vapauttava päätös katsotaan “rasismin” oikeuttamiseksi. Oikeuden tehtävänä ei ole valvoa ihmisten arvoja, vaan lakia.
Siksi minusta on erittäin vaarallista ja valitettavaa, jos joku ottaa oikeustapauksia esimerkeiksi siitä, miten jonkun “oikeudet” vaativat enemmän (tai vähemmän) puolustamista.
Schwa,
Mä hain tässä sarkasmia tai jotain sellaista, ilmeisesti laihoin tuloksin.
Homman nimi on kuitenkin se, että asiassa saadaan tuskin koskaan tietää mitä oikeasti tapahtui syrjinnän osalta. En usko, että tuomio tulee hovissa muuttumaan. Näyttöä syrjinnästä on vaikeaa todentaa, etenkin kun on Korhosen sana Telanteen ja kahden muun sanaa vastaan. Lain mukaan homma meni ihan oikein. Perusteettomista potkuista oli näyttöä ja siitä tuomittiin, syrjinnästä ei ole näyttöä, eikä siitä tuomittu.
Ulkopuolinen tarkkailija voi tässä tilanteessa ainoastaan retostella ajatuksella, että mitä jos SE olisikin vaikuttanut Korhosen potkuihin? Potkujen syynä olisi siis ollut se, että Lapin Kansan lukijat eivät kestä lesbon päätoimittajan tuotoksia. Mitä tämä olisi kertonut Lapin Kansan lukijoista?
Telanne itsekin pitänee potkujen antamista seksuaalisen suuntautumisen perusteella naurettavana ajatuksena. Telannehan totesi: “Tämä oli odotettu päätös, emme me ole aiheuttaneet syrjintää tässä asiassa. Meillä on selvä kuva siitä, mitä tässä on tapahtunut. Työsuhteen päättämiselle ei ole ollut muita syitä kuin luottamuspula.”
“Emme aiheuttaneet syrjintää”, on ehkä hiukan kryptinen lausahdus, mutta eihän meillä ole mitään syytä olla uskomatta Telannetta, eihän?
Artturi B:
Ihan sillä perusteella, että asioita voidaan käsitellä ns. könttänä niin että ne ovat kaikki pyödällä, jos kaikki ovat naimisissa kaikkien kanssa.
Jos avioliitot olisivat erillisiä, asioita pitäisi käsitellä erillisinä ja ketjuuntuneina. Ketjun toisessa osassa olevia ihmisiä ei voitaisi välttämättä käsitellä asianosaisina muissa asioissa vaan ulkopuolisina, jolloin heillä olisi erilainen suoja asioiden suhteen ja tärkeitä asioita jäisi helposti käsittelemättä. Kaikki asiat kuitenkin vaikuttaisivat kaikkeen.
Jos kyseessä olisi useampi “samaan porukkaan” liittyvä juttu, juttujen käsittelyä ei välttämättä voisi yhdistää, koska kyseessä olisivat eri ihmiset, vaikka samasta sotkusta olisi kyse.
Lisäksi tietysti ketjuuntumisen salliminen saattaisi (itsemääräämisoikeuden perusteella tms.) poistaa avioliiton eksklusiivisen luonteen, jonka varmaan monet (ainakin minä) katsovat oleelliseksi osaksi avioliittoa.
Tällä sitten on ihan omistusoikeuteenkin liittyviä vaikutuksia, koska A voisi tällöin vuotaa B:n kanssa yhteistä omaisuutta C:lle ainakin puolilaillisesti.
Luulen että tiedemies osaisi perustella tämän paremmin ainakin systeemin tehokkuuden osalta. En tosin tiedä hänen kantaansa asiaan.
Syltty:
Eksklusiivisuus katsotaan silti puolisolle kuuluvaksi moraaliseksi oikeudeksi. Kyse on yhdessä elämisestä eikä elämisestä kaikkien muiden kanssa. Jälkimmäiseenhän ei tarvita minkäänlaista liittoa.
Lisäksi asiaan on olemassa taloudellisia ja kai muitakin lakiin liittyviä näkökulmia. Avioliitto ei ole pelkkä ajatus yhteisestä elämästä vaan siinä määritellään myös käytännön lakiteknisiä asioita.
Syltty:
Ongelmana on valtionkirkon olemassaolo ja uskonto kouluaineena jne. Koska valtio ei saa syrjiä, valtionkirkkokaan ei saa syrjiä.
Minä itseasiassa näen huomattavia etuja siinä, että kirkko ei saa syrjiä ja että koulussa opetetaan liberaalia uskonnontulkintaa. Tällöin kirkko ja yleisesti hyväksytty uskontulkinta ei voi radikalisoitua.
Syltty:
Jep. Molemmille valtionkirkoille samat säännöt.
Muiltakin uskontokunnilta olisi hyvä vaatia samaa, mutta ne ovat enemmän kirkonsisäisiä asioita.
Syltty:
Tuo on ongelma. Nykyään lomakkeissa ja yleisessäkin kielenkäytössä erotetaan rekisteröity parisuhde ja avioliitto toisistaan — samaten lakitekstissä. Lakitekstissä on selvästi kyse seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvasta syrjinnästä, koska oikeudet eivät ole samat kaikille.
Lomakkeiden ja kielenkäytön osalta taas ongelma on siinä, että seksuaalinen suuntautuneisuus on yksityisasia, joka pakotetulla sanavalinnalla vuodetaan julkisuuteen ja milloin mihinkin. Aivan kuin se ei jo riittäisi, niin sen perusteella sitten voidaan myös syrjiä sekä näkyvästi että salassa.
Joko siis avioliiton käsite on poistettava lakitekstistä, jolloin kaikilla on rekisteröity parisuhde, tai sitten se avataan kaikille, jolloin rekisteröidyn parisuhteen käsite poistetaan lakitekstistä.
Käsitteistä voidaan myös tehdä toistensa synonyymeja, mutta tällöin varmasti termit jäävät elämään nykyisen kaltaisina ainakin tietyissä piireissä, mahdollisesti jopa yleisessä kielenkäytössä ja lomakkeissakin asti, jolloin ongelma jää jäljelle.
Artturi:
Ihmisten väliset vuorovaikutukset eivät pysty kirjoittamaan kaikkia päteviä lakeja. Juuri tähän tarvitaan valtiota.
Ei, vaan hyödyt ovat haittoja suuremmat. Pelkästään jo se, että avioliitto muuttuisi ei-ekslusiiviseksi laskisi sen arvoa, vaikka vain hyvin harva moniavioisuutta käytännössä harrastaisi.
Sinustako aikuisten miesten ylijäämä on tulee olemaan syynä siihen, että tulevaisuudessa ei abortoida tyttölapsia? Tämäkö Suomessa pitää tyttölapsiabortit kurissa? Toiseksi tyttölasten aborttien lopettaminen nyt ei korjaa mitenkään sitä epäsuhtaa, että on naimaikäisiä miehiä liikaa naisiin verrattuna.
Todellisuudessa vaikutukset eivät tietenkin ole nuo, vaan se, että tyttöjä kidnapataan vaimoiksi ja maahan syntyy väkivaltaisia toivottomassa asemassa olevista nuorista miehistä koostuvia jengejä. Tuota edellistä tapahtuu jo nyt. Jälkimmäinen on pysynyt kurissa sillä, että maassa talouskasvu on ollut huimaa ja maassa on hyvin vahva poliisi. Jos talous jossain vaiheessa yskähtää, tuo on seurauksena.
Ensinnäkin mikä on “nuorena”? Juuri siinä vaiheessa miesten riehuminen kääntyy alaspäin, kun he menevät naimisiin, eli jossain 25:n vuoden tienoilla.
Toiseksi, tuo mainitsemasi ei ole ulkoisvaikutus, vaan toisen osapuolen saama hyöty. Nuorten miesten riehumisen loppuminen on juuri ulkoisvaikutus, josta muu (siis niiden aviopuolisojen ulkopuolinen yhteiskunta) hyötyy ja juuri siksi yhteiskunnan kannattaa ylläpitää kyseistä instituuttia. Jos kaikki hyöty tulee aviopuolisoille itselleen, ei siihen tietenkään muuta yhteiskuntaa tarvita.
Kolmanneksi, toinen ulkoishyöty avioliitosta on vanhuuden turva. Aviopuoliso kantaa yleensä suuren osan siitä taakasta, mikä huonokuntoisen vanhuksen huolehtimisesta koituu. Jos muu yhteiskunta joutuisi kustantamaan kaiken sen, minkä aviopuolisot nykyisin tekevät vanhusten huolehtimisessa, tästä koituisi huimat kustannukset.
Ai, niin sinä olitkin äärilibertaari, joten sinusta huonokuntoisten vanhusten voi antaakin kitua pois, jos heillä itsellään ei ole varaa hankkia itselleen huolenpitoa, joten sinun yhteiskunnassasi tätä säästöä ei tietenkään näy.
Mihin tuo väitteesi perustuu? Mitä kymmenen vuotta sitten naimattomilta miehiltä puuttui?
Kyllä, juuri tuo oli Syltyn ehdotus.
Syltty:
Minusta ekslusiivisuus on juuri se, mitä ihmiset avioliitosta hakevat. Juuri uskollisuuttahan he julkisesti vannovat koko hääväen edessä.
Mihin koko avioliittoinstituuttia edes tarvitaan, jos siitä poistetaan eksklusiivisuuden oletus? Yhdessähän ihmiset voivat asua ilmankin avioliittoa.
Mitä uskontoihin tulee, niin nyt sinun on huomattava se, että puhut Suomen valtionkirkosta. Muita uskontoja ei mitkään valtion naispappeusvaatimukset koske. Minun puolestani jos ev lut kirkko haluaa täyden itsenäisyyden valtion vaikutuksesta, sille voisi sen antaa. Jos se kuitenkin haluaa roikkua valtion yhteydessä, niin sitten se saa siitä maksaa sen, että valtio puuttuu myös siihen, miten se toimii.
Tiedemies:
Viimeisin oli mielenkiintoista luettavaa. En ole seurannut mitä olet asiasta aikaisemmin kirjoittanut tässä ketjussa, mutta muutamaa kohtaa en aivan sisäistänyt:
Kirjoitat näin:
“On kuitenkin eri asia puolustaa jonkun oikeuksia kuin iloita tai juhlia tällaista päätöstä. Monet homoseksuaalien oikeuksia puolustavat näkevät langettavan tuomion sinänsä positiivisena asiana, jonkinlaisena oikeuksien puolustamisena. Minusta tällainen näkökulma on absurdi. Se on vähän samanlainen kuin tilanne, jossa ajatellaan jokaisen raiskaustuomion olevan naisten oikeuksien puolustamista. Oikeuslaitoksen tehtävänä on taata, että lakia ja sopimusoikeutta noudatetaan. Ei minusta ole mitään syytä iloita siitä, että lakia ei ole noudatettu.”
Voisin kuvitella, että homot eivät iloitse sitä, että lakia on rikottu Korhosen kohdalla, vaan sitä, että lakia noudatetaan siinä mielessä, että rikokseen syyllistynyt sai rangaistuksen ja oikeus tapahtui. Kuten itsekin kirjoitat, he juhlistavat (heidän vinkkelistään oikeudenmukaista ja laillista) päätöstä, ei itse rikostapahtumaa. Tässä on vissi ero. Ei kai kukaan murhamiehen elinkautisesta kuultuaan mässäile itse teoilla, vaan sillä että kyseinen henkilö ei ole ainakaan vähään aikaan tekemässä kaduilla murhia?
Tässä tulee myös tunne, että jollain tapaa itse teet asiasta hyvä vs. paha ‑jaottelua, mistä kirjoitat aluksi ja jota ilmoitat vastustavasi. Mun mielestä homoilla on edellä mainituin perustein syytä juhlia langettavaa tuomiota ja ymmärrän sen täysin. En ymmärrä miksi asia olisi automaattisesti “valitettavaa” tai “vaarallista” niin kuin kirjoitat aivan lopuksi. Kai se riippuu vähän tapauksesta. Yritän tätä perustella myöhemmin.
“Oikeuden tehtävänä ei ole valvoa ihmisten arvoja, vaan lakia.”
Mun mielestä lait ovat nimenomaan kodifioituja arvoja. Tässä mielessä oikeus valvoo viime kädessä arvoja.
“Siksi minusta on erittäin vaarallista ja valitettavaa, jos joku ottaa oikeustapauksia esimerkeiksi siitä, miten jonkun “oikeudet” vaativat enemmän (tai vähemmän) puolustamista.”
Ei välttämättä. Oikeustapauksia vertailemalla voi hyvinkin päästä sisälle tietyn yhteiskunnan hegemonian lainalaisuuksista, kun tarkkailee sitä, minkälaisissa tilanteissa oikeutta jaetaan ja minkälaisissa tilanteissa sitä jätetään jakamatta.
Eikö Halla-aho käyttänyt tätä logiikkaa kirjoittaessaan ei-kantasuomalaisesta etnisestä ryhmästä samaan sävyyn kuin mitä tehtiin supisuomalaisista? Oikeuslaitos reagoi Jussin kirjoitukseen välittömästi, mutta kantasuomalaisia koskevaan loukkaukseen ei reagoitu lainkaan. Sama homma tapahtui islamia koskevan kirjoituksen kanssa, jossa vertaavuutta haettiin kantasuomalaisten uskoa koskeviin kirjoituksiin.
Toisessa tapauksessa “oikeustapaus” tai pikemminkin oikeuden puute ja sen kaksinaismoralistinen luonne paljasti sen, että vähemmistöjen oikeuksista pidettiin tiukemmin kiinni kuin enemmistön oikeuksista. Toisessa tapauksessa syytteet hylättiin ja ainakin minä iloitsin siitä.
Tiedemiehellä oli hyvä pointti tuossa yllä: vaikka Korhosen tapaus sinänsä onkin tuomittava, on ikävää että jotkut ilakoiden mehustelevat tuomiolla, koska tämä todella luo turhaa yhteiskunnallista vastakkainasettelua, vaikka tuomitsemisen tarkoitus on hillitä tätä efektiä.
Itse olen jopa niin tosikko, että minua ihmetyttää kuinka jotkut voivat ilakoida esim. lätkäottelun voitolla. Voitto kun määritelmällisesti merkitsee, että samassa ottelussa toinen joukkue hävisi. Omassa mielessäni tämä yleensä neutraloi toisten voittoon liittyvän ilon tunteen, joten suhtautumisekseni jää, että koko homma on aika typerää nollasummapeliä (ei maaleissa mitattuna vaan voitto/häviö ‑akselilla). Ymmärrän toki, että vika on itsessäni ja että joukkueurheilu on oikeasti vain hauskaa leikkiä, jota en vain jostain syystä osaa käsitellä riittävän kevyesti.
Osa ihmisistä puolestaan tuntuu suhtautuvan oikeusjärjestelmämme toimintaankin lätkäotteluna, jossa asetutaan kannattamaan jompaa kumpaa kiistan osapuolta, ja tämän voittaessa hierotaan omaa voitonriemua vasten vastapuolen kasvoja. Telanteen taannoisessa tuomiossa ei ollut mitään riemuittavaa. Ilon aihetta olisi ollut siinä tapauksessa, ettei koko erottamista olisi ensinkään tapahtunut. Tosin silloin tilanteen riemukkuus olisi ollut vaikeampaa havaita. Ihmistä ei kai oikein ole rakennettu riemuitsemaan siitä, että asiat sujuvat niin kuin pitääkin.
“Tiedemiehellä oli hyvä pointti tuossa yllä: vaikka Korhosen tapaus sinänsä onkin tuomittava, on ikävää että jotkut ilakoiden mehustelevat tuomiolla, koska tämä todella luo turhaa yhteiskunnallista vastakkainasettelua, vaikka tuomitsemisen tarkoitus on hillitä tätä efektiä.”
Mä en nyt jotenkin saa asetettua tätä “ongelmaa” oikeisiin mittasuhteisiin. Okei, joissain lapsenhuoltajuuskiistassa vois olla kohtuutonta tuulettaa “voittoa” vasten “häviäjän” naamaa (toki tässäkin on varmasti poikkeuksia), mutta sitten on taas tapauksia, joissa “juhlinta” voi olla paikallaan. Tietysti kohtuus tässäkin, mut emmä nää tätä kyllä minkäänlaisena ongelmana suhteessa yhteiskunnalliseen kahtiajakoon.
Ja ennen kaikkea mitä tarjota ratkaisuksi? Kaikki stoalaisuuden peruskurssille tunteitaan kätkemään? Puretaan oikeusvaltion periaatteet, että kenelläkään ei tule pahamieli? Ziisus.
“Osa ihmisistä puolestaan tuntuu suhtautuvan oikeusjärjestelmämme toimintaankin lätkäotteluna, jossa asetutaan kannattamaan jompaa kumpaa kiistan osapuolta, ja tämän voittaessa hierotaan omaa voitonriemua vasten vastapuolen kasvoja.”
Siis onks tää nyt oikeesti joku olemassa oleva ongelma?
“Telanteen taannoisessa tuomiossa ei ollut mitään riemuittavaa. Ilon aihetta olisi ollut siinä tapauksessa, ettei koko erottamista olisi ensinkään tapahtunut.”
Nyt sä unohdat sen toisen osapuolen kokonaan. Tässä surku olisi tullut sille porukalle, jonka mielestä Korhonen kärsi luottamuspulasta.
Ensi viikon launtaina on sukulaisen yo-juhlat. En tiedä onko oikein juhlia niitä, koska todellisuudessahan juhlin niiden puolesta, jotka reputtivat kokeessa. Toki voisin ehdottaa, että juhlisimme valkolakkia hiljaa mielissämme, ettei homma mene liian groteskiksi. Hmm.
Minun argumenttini oli paljon tuollaista yksinkertaisempi. Oikeusjutun voittaja varmaan juhlii voittoaan, mutta jos joku voittaa oikeudessa syrjintäjutun, siinä ei ole mitään juhlimista, ja vielä vähemmän on jutun häviämisessä murehtimisen aihetta, olettaen, että oikeuslaitos toimii oikeasti lain mukaisesti.
Nimittäin, se, että oikeus toteaa syrjintää tapahtuneen, tarkoittaa oikeuden todenneen, että (lainvastaista) syrjintää tapahtui, ei se tarkoita, että oikeus päättää, että syrjintä on väärin. Se ei ole signaali siitä, mikä on väärin, vaan siitä, että lakia on rikottu. Tässä ei ole mitään “juhlimisen” aihetta.
Vastaavasti se, että oikeus toteaisi ettei syrjintää ole tapahtunut, on hölmöä tulkita jonkun oikeuksien kannalta negatiiviseksi asiaksi. Jos laki on ajan tasalla, ja oikeuslaitos toimii moitteettomasti, vapauttava tuomio tarkoittaa, että syrjintää tms. ei ole tapahtunut, ei että syrjiminen on jotenkin oikeuden mielestä sallittua. Vrt. murhasyytteestä vapauttaminen tai murhaamisen hyväksyminen.
Aivan liian usein ihmiset sekottavat nämä. Lisäksi, epäselvissä tapauksissa tämä on molempiin suuntiin kavala asia. Jos meillä on jokin tulkinta asiasta, niin me tietenkin tulkitsemme vapauttavan tai langettavan tuomion sen oman käsityksemme kautta, ikäänkuin olettaen, että syytetty tai kanteen vastaaja on tehnyt teon, josta häntä syytetään.
Tässä kohtaa erityisesti ns. feministeillä on kammottava track-record, koska heidän mielestään jokainen vapauttava tuomio raiskaussyytteestä on lisenssi raiskata ja jokainen tuomio, vaikka kuinka tekaistulla syyttellä, on juhlimisen arvoinen asia. Nyt tätä näytetään laajentavan syrjintätuomioihin joissain piireissä.
Einsten:
Kyllä mä väittäisin, että etenkin vähemmistöjen oikeuksia ajettaessa tuo “juhlinta” on omiaan kärjistämään niiden ihmisen mielipidettä, jotka ajattelevat mm. homoilla olevan jotenkin paremmat oikeudet kuin muilla. Siis jos (kun) juhlinta on näissä tilanteissa näkyvämpää kuin sellaisen ihmisen kohdalla, joka ei edusta vähemmistöä. Yhdeksi juhlinnan ilmenemismuodoksi voinee laskea lehdistön kiinnostuksen määrän ja uutisointitavat.
Mitään ratkaisua ainakaan minulla ei ole tarjota. Kyllä kai se me/muut ‑jaon kokeminen ja empatian rajautuminen enemmän omaan porukkaan suuntautuvaksi on meissä niin syvällä, että ei ihminen sille mitään voi, ainakaan poliittisesti. Yksilö kyllä voi opetella tunnistamaan, erittelemään ja käsittelemään omia tunnereaktioitaan, ja kyseenalaistamaan niiden yhtenevyyttä todellisuuden kanssa. Psyka pakolliseksi oppiaineeksi jo ala-asteelle?
Yo-kirjoituksia ei ymmärtääkseni koeta siinä määrin kaksitahoisen vastakkainasettelun kautta kuin vaikkapa lätkäottelut koetaan. Vaikka kokeen pääasiallinen pointti tavallaan onkin läpi pääseminen, selvästi tärkeämpänä moni tuntuu pitävän sitä, minkä arvosanan on mistäkin aineesta saanut.
Samuli Saarelma:
No en menis vannomaan + mitä tekemistä tällä nyt on tän avioliittoasian kanssa?
Voi olla, mutta tätä ei lasketa silleen, että jätetään hyödyt huomiotta.
Ei. Sä väitit jotain Kiinasta ja mä vastasin väitteeseen. Eli en oo kauhuissani, että Kiinassa naisten asema paranee.
<blockquote<Toiseksi tyttölasten aborttien lopettaminen nyt ei korjaa mitenkään sitä epäsuhtaa, että on naimaikäisiä miehiä liikaa naisiin verrattuna.
1?!?! ööööö… eiku kyllä se korjaa.
Ootko sä se Teksasilaisen pastorin porukoita, vai mistä nää maailmanloppuennustukset oikein tulee? Jos näin ei käy, niin vetootko johonkin henkisellä tasolla tapahtuvaan sortumiseen?
Olisko nuorena vaikka 15–25? Siitä, että miehet menee Suomessa 25-vuotiaana naimisiin ja 25-vuotta täyttäneet miehet on rauhallisempia kuin nuoremmat ei voi päätellä, että miehet on rauhoittuneet, koska ne on menny naimisiin.
öööö… niin onkin. Kuka sitä on väittänyt ulkoisvaikutukseks?
Ja tää on enemmän ulkoishyöty ku turva lapselle ja vaimolle ennen vanhuutta?
netti.
öööö… voisko tämä johtua siitä, että nykyinen avioliitto ei oo lukumääräneutraali? Olis ehkä vähän vaikee hakea avioliitosta jotain muuta kuin eksklusiivisuutta, kun se ei tarjoo muuta kuin sitä. Vähän sama ku väittäisit, että ei väkeviä viinoja kannata alkaa myymään kaupoissa, kun ei niitä kukaan sieltä tällä hetkelläkään osta.
Ihan siihen mihin nytkin, eli turvaamaan yhteinen tulevaisuus perheelle.
Se on tullu selväks, että sulle eksklusiivisuus on tärkee juttu avioliitossa. Jollekin toiselle se tärkee juttu voi olla sukupuolinen suuntautuminen tai mikä ikinä.
Olisko sun mielestä sukupuolineutraali avioliittolaki hyvä panna jäihin, jos joku Samulo Saarelmi olis sitä mieltä, että avioliitosta menee maku, jos homotkin pääsee naimisiin?
Alma Median tarina oli epäuskottava. Oikeusjärjestelmä ei voi todeta kaikkia epäuskottavia tarinoita epätosiksi. Tämä ei tee niistä uskottavia.