Valtiovarainvaliokunta sai selvityksen Portugali-paketista. Ennen kokousta luulin ymmärtävänä asiasta jotain, mutta erehdyin. Yhä kinkkisemmäksi on menossa. EU-asioiden käsittely on Suomessa avoiminta ja demokraattisinta, mutta valiokunnan kokouksessa jaetuista tiedoista en kuitenkaan voi kertoa – ei siksi, että asiassa olisi mitään salattavaa suomalaisilta, vaan Suomen kantoja ei sovi levitellä muiden maiden neuvottelijoille.
Kepulaiset nyt sentään sanoivat äänestävänsä tukipaketin puolesta, mutta demarit panttaavat kantaansa. On hyvin harmillista, että asiasta päättäminen hyvää tuponeuvotteluperinnettä noudattaen venyy perjantaille. Jos silloin esitetään jotain muutoksia esitettyihin sopimuksiin, virkamiehemme Brysselissä eivät ehdi myydä näitä muille maille.
Teoriassa Portugalin tuki voitaisiin hyväksyä suuressa valiokunnalla myös ilman perussuomalaisia ja demareita, mutta outoa olisi, jos meillä olisi hallitus, jonka enemmistö ei hyväksyisi maassa noudatettavaa politiikkaa. Ei tästä nimittäin sillä pääse, että hoidetaan asia ensin alta pois ja sitten tapahtuneen jälkeen muodostetaan hallitus, jonka enemmistö on juuri tehtyjä päätöksiä vastaan. Näitä äänestyksiä tulee nimittäin myös syksyllä. Aikovatko hallituspuolueiden kansanedustajat äänestää silloinkin vastaan? Ja vaikka demarit eivät äänestäisi, mitä tekevät perussuomalaiset, kun hallitus, jossa he istuvat, antaa eduskunnalle tiedonannon EU:n pysyvästä vakausmekanismista. Esittävät epäluottamuslausetta omalle hallitukselleen?
Yhä useampi ihmettelee eduskunnan käytävillä, onko tarkoitus ottaa perussuomalaiset hallitukseen ja onko näillä edes tarkoitus tulla. Ryhmä on kävellyt Timo Soinin ylitse jo niin monta kertaa, että jos näin jatkuu, siihen muodostuu polku. Ehkä Soini ei enää itsekään kuvittele voivansa hallita tilannetta. Siitä vasta umpikuja tulisi, jos jouduttaisiin tekemään hallitus ilman perussuomalaisia. Vaalitulos huomioon ottaen se olisi outoa, mutta ei maahan voi myöskään tehdä hallitusta, joka ei pysty toimimaan.
Muuten talossa on aika löysää. Ei hallitusta, eikä siis hallituksen esityksiä eikä valiokunnilla töitä.
Järjestetään vaalisulkeiset: Pidetään niin monet eduskuntavaalit, että saadaan eliitille mieluinen Eduskunta.
Tämähän on EU:n maan tapa.
Irlantikin joutui äänestämään useaan kertaan ennen kuin saatiin johtajille sopiva vaalitulos.
Mutta ei se silti estänyt Irlantia saamasta tukipakettia
Mitäpä mieltä tästä tekstistä?
http://blog.hse-econ.fi/?p=3833
Niin ja sitten vielä EU:n johto jää kiinni valheesta, jolle koko muu maailma nauraa, mutta jota valhetta jostain syystä ei Suomessa uutisoida:
http://online.wsj.com/article/SB10001424052748703730804576313360278770694.html?mod=WSJEurope_hpp_LEFTTopStories#articleTabs%3Darticle
Soinihan alkoi varmuuden vuoksi pelata itseään ulos hallituksesta jo ennen vaaleja ottamalla jyrkän kielteisen kannan euro-alueen tukipaketteja vastaan. Hankalaksi asia meni, kun persut saivat heidät itsensäkin yllättäneen tuloksen. Nyt näyttäisi oudolta, jos Soini ei edes näyttelisi haluavansa hallitukseen (ja taitaa se Soinia jo vähän kutkutellakin, puhumattakaan Kikestä ja muista). Mutta kasvoja menettämättä se ei ihan helposti onnistu. Ja toisaalta, olisi aika herkullista huudella oppositiosta neljän vuoden ajan, kuinka kansan (lue: 19,8 % äänestäneistä) tahto sivuutettiin hallitusneuvotteluissa. Siis mitä tässä nyt tekisi; olisi se komeaa olla hallituksessa (mutta hankalaa), mutta niin helppoa huudella puskistakin.
Ja ilman tätä kuviota olisi luultavasti Portugali-kysymys jo ratkaistu ja hallitusohjelmaakin jo kirjoitettaisiin.
Pysyvä vakautusmekanismi on mielestäni jo ihan eri juttu kuin Portugalin tuet.
- Portugalin tuet on selvästi vanhan hallituksen ajama (ja kai epävirallisesti lähes sopima) asia, kun taas pysyvän mekanismin tulee kuulua nimenomaan tulevan hallituksen agendalle, koska tuo ehdotus on vasta valmisteilla.
- Perussuomalaisten kannalta katsoen Portugalin paketissa heitä sitovat vaalilupaukset. Siinä on kyse ensisijaisesti (vain) rahasta ja sen hukkaamisesta (tai järkevästä investoinnista stabiilimpaan talouteen).
- Pysyvässä mekanismissa sen sijaan puhutaan EU:n tulevaisuudesta. Kyse on EU:n sääntöjen muuttamisesta, ja asiassa vaaditaan yksimielisyys. Perussuomalaisten suhteen mielenkiintoista on katsoa riittääkö heillä asennetta estää EU:n vallan kasvaminen (tavoitteidensa mukaan), vai lipsahtavatko he mukaan “mörön” vallan kasvattamiseen (heti herrakerhoon ja ministerin palkoille päästyään). Tässä asiassa ei kai ole mitään taloudellista ja ajallista pakkoa edetä, vaan nsikassa on vain vain jo aloitetun prosessin, toisten valtioiden ja keskusjohdon paine.
Tilannetta voisi verrata vähän vihreiden dilemmaan ollako mukana hallituksessa, joka myöntää lisää ydinvoimalupia. Perussuomalaisilla kysymys on siitä mennäkö mukaan hallitukseen (ja hyväksyäkö hallitusohjelma) joka aikoo syventää EU:n integraatiota / liittovaltiokehitystä ja keskusjohdon valtaa. Vaikka pysyvän vakausmekanismin luonnokset on jo esitetty, kai kyseessä on paletti, josta voi vielä leipoa mitä tahansa — myös jotain perussuomalaisten periaatteisiin paremmin sopivaa.
Minua häiritsee tässä pelissä vähän se, että pysyvä vakausmekanismi on jo esitetty siinä valossa, että ei kai vain Suomi aio tässäkin kiusata muita maita ja tuhota edistystä asettumalla poikkiteloin. Koska kyse on EU:n ja euroalueen perustavien sääntöjen muuttamisesta, kai oletusarvon pitäisi vielä olla status quo, eikä automaattinen muutosten hyväksyminen.
Suomi voi siis perustellusti joko kannattaa muutoksia tai pitäytymissä vanhassa. Ja muutokset voivat olla vapaasti joko taloudellista valtaa ja vastuita keskittäviä tai valtioiden omaa vastuuta ja vaikeuksiin varautumista korostavia. Perussuomalaisten kannalta vastauksen luulisi olevan selvä (mutta en osaa arvata mitä tulevassa hallitusohjelmassa tulee lukemaan). Kokoomus ja demarit ovat olleet enemmän kallellaan integraatioon päin. Katsotaan kuka voittaa kädenväännön, vai väännetäänkö kättä ensinkään. Ajaako tuleva hallitus keskusvallan kasvattamista, keventämistä vai entistä linjaa?
Osmon kirjoituksesta — niin kuin useimmista muistakin asiaa koskevista kannanotoista — paistaa se asenne, että ainoa ajateltavissa oleva ja oikea ratkaisu on Suomen hyväksyntä paketille. Kysymys on siis vain siitä, ketkä tuon hyväksynnän taakse hoidellaan, jotta enemmistö syntyy.
Jotenkin tätä Osmon kirjoitussarjaa Portugalista lukiessa jää kovin epäselväksi se, mikä häntä eniten asetelmassa harmittaa. Sekö, että persut kehtaavat “pakettia” vastustaa ja demaritkin teeskentelevät kriittisyyttä? Vai se, että persut ylipäätään ovat asemassa, jossa heidän mielipiteellään on jotakin aitoa poliittista merkitystä? Vai ehkä se, että Vihreät ovat vastaavan aseman menettäneet?
Kirjoituksissa on kyllä ihan ansiokkaita havaintoja aiheeseen liittyvistä faktoista — sikäli kun sellaisia tästä koko sopasta on ylipäätään saatavissa.
Sakari Aaltonen
“Ja ilman tätä kuviota olisi luultavasti Portugali-kysymys jo ratkaistu”
Ratkaistu jo siihen Soininvaarankin viittaamaan seuraavaan ja sitä seuraavaan lypsykierrokseen asti siis. Mitään ratkaisua sanan normaalimerkityksessä ei EU:n puolella ole ollut tarjolla. Lainaanpa hieman tuoretta Financial Timesia:
————-
The eurozone’s journey to defaults
By Martin Wolf
A story is told of a man sentenced by his king to death. The latter tells him that he can keep his life if he teaches the monarch’s horse to talk within a year. The condemned man agrees. Asked why he did so, he answers that anything might happen: the king might die; he might die; and the horse might learn to talk.
This has been the eurozone’s approach to the fiscal crises that have engulfed Greece, Ireland and Portugal, and threaten other member states. Policymakers have decided to play for time in the hope that the countries in difficulty will restore their creditworthiness.
[…]
If restructuring is ruled out, members must both finance and police one another. More precisely, the bigger and the stronger will finance and police the smaller and the weaker. Worse, they will have to go on doing so until all these horses can talk. Is that the future they want?
———
http://www.ft.com/cms/s/0/f3f54cd6-7b36-11e0-9b06-00144feabdc0.html#axzz1M0p0aMbE
Perussuomalaiset hukkasivat etsikkoaikansa. Toista tilaisuutta ei ehkä enää tule. Ensi eduskuntavaaleissa voidaan jo hävitä paikkoja.
Sen täytyy olla hyvin turhauttavaa Soinille, joka hallituksen alkutunnustelujen aikana oli valmis kompromisseihin. Sellaista reaalipolitiikka on.
Mutta Soini palautettiin nopeasti ruotuun, äänestäjiä ei saa pettää millään muotoa. Kaikki vaalilupaukset kun on pidettävä pienintä piirtoa myöten.
Soini on oman puolueensa “mielipidevanki” niin hassua kuin se onkin.
Oppositiossa PerusS ei tosin taida päästä toteuttamaan ensimmäistäkään vaalilupaustaan… Äänestäjät siis oikeastaan petettiin jäämällä pois hallituksesta. (Olettaen että näin käy.)
Vaalivoitosta tuli turha. Ja jos RKP ja Vihreät saavat vielä ministerinsalkut, niin se vasta on karvas kalkki.
OS: “Teoriassa Portugalin tuki voitaisiin hyväksyä suuressa valiokunnalla myös ilman perussuomalaisia ja demareita, mutta outoa olisi, jos meillä olisi hallitus, jonka enemmistö ei hyväksyisi maassa noudatettavaa politiikkaa.”
Eikö hallitukseen olisi syytä laittaa tuon enemmistön muodostavat puolueet?
Täytyy muuten sanoa, että Soinilla on sana hallussa englanniksikin, tai ainakin hyvä kirjoittaja palkkalistoillaan. Artikkeli Wall Street Journalissa oli ainakin itsestäni puhutteleva.
Siitä tuleekin mielenkiintoista, jos pienet puolueet pääsevät vaa’ankieliasemaan.
Suurempi ongelma on kuitenkin Kataisella eikä Soinilla koska myös demarit vastustavat EU-tukia. Tai ainakin demarit sanelevat niin tiukoja ehtoja että ne on mahdottomia toteuttaa.
Kataisella on seuraavat vaihtoehdot:
1) Viedä ecofin-kokoukseen tuliaisina Suomen EI-kannan. Silloin hän voi yrittää muodostaa hallituksen mutta toisensa löytäneet demarit ja perussuomalaiset nauraisisivat hänen selkänsä takana. Jos tukipaketin kaatuminen aiheuttaa Euroopan lajuisen pankkikriisin niin se alkaa näkyä ennemmin tai myöhemin Suomessakin, kärsijöinä teollisuus, kansalaiset, asuntovelalliset jne. Koska Katainen on pääministeri häntä tullaan syyttämään vääristä päätöksistä. Kenestäkään kokoomuslaisesta ei tule presidenttiä 2012 pressanvaaleissa vaan joko Soinista tai Heinäluomasta. Suomi ajautuu EU:n kanssa muutenkin sukset ristiin kun kansanrintama jyrää.
2) Erota hallitusmuodostelijan tehtävästä ja antaa demareiden ja perussuomalaisten perustaa kansanrintamahallitus vasemmistoliiton ja mahdollisesti kd:n kanssa, ja yrittää oppositiosta käsin kaataa hallitus, ja saada uudet vaalit. Uusien vaalien mahdollisesta tuloksesta ei voi sanoa mitään, mutta on pieni mahdollisuus että Kokoomus kasvatta kannatustaan, toki valitettavasti vihreiden, keskustan ja RKP:n kustannuksella. Toinen mahdollisuus on että kokoomus häviää vaalit ja demari-peruss parivaljakosta tulee entistä vahvempi.
3) Ilmoittaa että perussuomalaisten osalta neuvottelut on käyty ja heidän tilalleen otetaan hallitukseen Vihreät ja RKP. Tällöin on vaarana että yhteiskuntarauha tietyiltä osin järkkyy ja Kataista syytetään vihan lietsomisesta ja kansan kuulematta jättämisestä. Vaarana ovat viharikokset maahanmuuttajia, “viherhippeja”, “juppeja” ja ruotsinkielistä väestöä vastaan.
Eivät demarit oikeasti halua Suomen vastaavan ei.
Demareiden johtotroikka (Urpilainen, Heinäluoma, Tuomioja) on antanut ymmärtää että hommasta ei tule mitään jos he eivät saa 6 kohtaansa läpi. Että joku “pankkiverokin” pitää keksiä. Keneltäköhän se pankkivero viime kädessä peritään, yleensä lainanottajille kulut vyörytetään, siitähän tulisi hyvin suosittu vero!
Aika alkaa yksinkertaisesti loppua kesken ja jos Katainen suostuu ottamaan molemmat riitapukarit hallitukseen niin helppoa ei hänellä tule olemaan. Mutta eivät ne muutkaan vaihtoehdot tule olemaan helppoja.
Sauli
Oppositiossa PerusS ei tosin taida päästä toteuttamaan ensimmäistäkään vaalilupaustaan… Äänestäjät siis oikeastaan petettiin jäämällä pois hallituksesta. (Olettaen että näin käy.)
No enpä tiedä. Persuille se tukipaketin vastustaminen oli vaaliase numero 1 jolla he vielä voittivat, joten siitä luistaminen olisi kyllä päivänselvä takinkääntö.
Osmo:
Kokoomuksen verkkolehdessä on useita kirjoituksia (jopa päätoimittajan kolumni), joista saa käsityksen, että kokoomuksen piirissä on alkanut voittaa ajatus muodostaa hallitus EU-tukipakettiin myönteisesti suhtautuvien puolueiden pohjalta.
Onkohan tämä vain peliä, jolla yritetään painostaa Soinia, vai onko Perussuomalaiset oikeasti tippunut Kataisen hallituskaavailuista.
Linkkejä:
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=54605:maekinen-demarit-pelasivat-perussuomalaiset-ulos&catid=70:toimituksen-blogi-uusin-blogi&Itemid=15
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=54614:uutisanalyysi-hallituspalikat-loksahtivat-kohdilleen&catid=6:politiikka-paeaeuutinen-&Itemid=30
En ymmärrä miltä pohjalta Sauli arvelee paikkojen vähenevän jos PerusS jää oppositioon. Seuraavat neljä vuotta eivät tule olemaan hallitukselle tai suomen kansalle mitenkään helppoja vuosia ja veikkaisin, että jos PerusS on oppositiossa niin seuraavissa vaaleissa he ovat suurin puolue, ellei kansa ole kaduilla jo ennen sitä.
En itse äänestänyt PerusS mutta en myöskään käsitä miten EU voi olla hyväksymässä mitään pysyviä vakautus(lue:laina)mekanismeja. Senkun alkavat sitten samantien painaa vaan seteleitä lisää. Mielestäni Euron tulisi muutenkin olla arvoltaan lähempänä US dollaria, kuin mitä se nyt on, joten setelipainatus voisi olla vain pelkästään hyvä asia.
“Mutta eivät ne muutkaan vaihtoehdot tule olemaan helppoja.”
Eivät niin, Kepulla on pakkotarve olla eri mieltä Kokoomuksen kanssa kaikesta tai ainakin monesta merkittävästä asiasta.Vanhasen ja Kiviniemn johdolla Kepu siirtyi Kokoomuksen tontille ja erot hävisivät. Nyt on pakko ottaa hajurakoa Kokoomukseen , mutta ideologisesti se tulee oleman vaikeata, joten on turvauduttava selkkauspolitiikkaan
Vihreät ja RKP taas voisivat kiristää vaan kielinä mitä haluavat
R.Silfverberg:
No siitä tulis epäilemättä ihan todella suosittu, koska juuri kukaan ei tajua, että veroa ei maksa se, joka sen “virallisesti” maksaa. Jengi olis aivan kiimassa, että vihdoin saatiin pankkiirit maksumiehiks. (Ihan samalla tavalla kuin työnantajat maksaa vaikka sosiaaliturvamaksuja jne.)
Tässä yksi esimerkki minkä takia vihreät ovat liian innokkaasti ajamassa itseään oppositioon: Perussuomalaiset saavat tolkuttoman hyvät neuvotteluasemat, koska ilman heitä ei ole tahtoa riittävään hallituspohjaan.
Vihreillä ei olisi mitään hävittävää siinä, että sanoisivat olevansa valmiita hallitusvastuuseen. Ei se kansanedustajien määrä siitä enää putoa vaikka tekisi minkälaisia päätöksiä hallituksessa.
“Jengi olis aivan kiimassa, että vihdoin saatiin pankkiirit maksumiehiks. (Ihan samalla tavalla kuin työnantajat maksaa vaikka sosiaaliturvamaksuja jne.)”
Mutta aivan samalla tavalla he maksavat myös yritysjohtajien ylisuuret palkat, palkkiot kuin eläke-edutkin.
Sen vuoksi maksajalla pitäisikin olla suurempi valta yritysten asioihin
“Jengi olis aivan kiimassa, että vihdoin saatiin pankkiirit maksumiehiks. (Ihan samalla tavalla kuin työnantajat maksaa vaikka
sosiaaliturvamaksuja jne.)”
Kilpailun vuoksi pannkivero rasittaa eri tavalla erilaisia busineksen tekijöitä eli se osuu eniten niihin , jotka siirtävät rahaa useiten eli spekulantteihin.
Tavallinen pullianien , joka siirtelee varojaan kerran kolmessa vuodessa maksaa sitä vähiten.
Täsmentämällä sääntöjä se voidaan juuri kohdistaa juuri spekulantteihin ja tekee heidät kilpailukyvyttömiki.
Esim Argentiinan kohdalla yhdeksi kriisiytymisen syyksi mainittiin valtion liika riippuvuus ulkomaisista sijoituksista. Sijoitukset ovat luonteeltaan usein lyhytaikaisia ja spekulatiivisia, näitä liikkeitä tuolla verolla hillitään
Artturilla kiima voitti järjen
Sekä Keskusta että Vihreät molemmat hävisivät kolmanneksen edustajapaikoistaan ja molemmat ilmoittivat, että näillä luvuilla ei hallitukseen mennä. Minusta tämä on oikea johtopäätös. Olisi äänestäjien kannalta aika kummaa jos tämmöisten vaalien jälkeen samat naamat pompahtavat ministereiksi.
Sinänsä hieman huvittavakin tämä kiire, joka on finanssijättien vakiomenetelmä tukiaisten läpiajamisessa. Yhdysvalloissa valtiovarainministeriö ja pankkien lobbaajat uhkailivat kongressiedustajia melko avoimesti suunnilleen maailmanlopulla elleivät he hyväksyisi TARP-pakettia hetipaikalla syksyllä 2008. Monisatasivuista lakia ei vissiin ollut monella edes teoreettista mahdollisuutta lukea. Sama meno EU:ssa. Kauhia kiire jonnekin, mutta luonnoksia ei saa luettavaksi edes kansanedustajat. Ei Portugali Atlanttiin liukene ensi viikonloppuna, eikä Deutsche Bank. Joku voisi vaatia työrauhaa asian selvittämiseen.
Miksi hallitus pitäisi valita paikkaluvuissa tapahtuneiden muutosten perusteella? Oleellista lienee on se, kuinka paljon milläkin puolueella on paikkoja ja minkälaiseen joukkuepeliin nämä puolueet pystyvät. Puolueiden ei pidä jättää valtaansa käyttämättä populismin pelossa vaan uskoa omaan asiaansa ja ajaa sitä.
Mikko H, Verkkouutisten (kok.) analyysi on aika mielenkiintoinen:
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=54614:uutisanalyysi-hallituspalikat-loksahtivat-kohdilleen&catid=1:politiikka&Itemid=30
Haavisto samassa aviisissa sitten vaati Persuja hallitukseen eikä Vihreitä, http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=54660:haavisto-haluaa-perussuomalaiset-hallitukseen&catid=6:politiikka-paeaeuutinen-&Itemid=30
Jos se kuuluisa Kansa on sitä mieltä että politiikasta on tullut kokolailla käsittämätöntä niin taidan ymmärtää vaihteen vuoksi sen Kansan mielipiteitä.
Ne ehdot joita SDP esittää merkitsisivät niin suurta muutosta pankkien toimintaympäristöön että eivät tule menemään EU:ssa läpi kuin korkeintaan kannanottoina. Sijoittajavastuu siinä muodossa että pankkeja alettaisiin sosialisoimaan yhteiskunnan omistukseen jos jotkut sijoitukset epäonnistuvat on täysin mahdoton toteuttaa. Ei kukaan täysjärkinen sijoita pankkeihin enää mitään jos on vaara että sijoitukset sosialisoidaan.
Suomessa 1990-luvulla pankkien kaatuessa osa niistä päätyivät valtiolle, mutta niiden talous oli silloin niin kuralla että niistä ei ollut valtiolle tai veronmaksajille mitään hyötyä. Saatavat mitä pankeilla oli olivat niin arvottomia että valtio joutui maksamaan päästääkseen niistä eroon. Omistajat olivat putsanneet omansa pois ja kadonneet veroparatiiseihin.
EU:ssa kiire johtuu siitä että Portugalilla eräänty jokin iso lainaerä maksettavaksi kuun vaihteessa eli ne rahat on oltava, muuten alkavat viivästyskorot juosta pääomalle ja Portugalin valtiota uhkaa todella selvitystila ja IMF:n valvonnan alle joutuminen. Mahdollinen Eurosta eroaminen merkitsisi kansalaisten nostamien lainojen pääomien kohoamista koska mahdollinen uusi valuutta ajautuisi kellumaan ja suuntana tällaisissa tapauksissa useimmiten alaspäin. Se Portugalin kultavaranto on muuten juuri sen varalla olemassa että jos Eurosta joutuu luopumaan niin ei olla pelkän mikkihiirirahan varassa. Suomellakin on vastaavaa tilannetta varten oltava kultaa.
Ehkä maahan saadaan pitkästä aikaa vähemmistöhallitus? Jos persut eivät voi olla hyväksymässä Portugali-pakettia niin jääkööt ulos. Hallituksen muodostaa kokoomus ja demarit ja ehkä RKP. Päätökset tehdään hallituspuolueiden ja vihreiden/vassareiden tuella.
Hallitus tuskin istuisi koko kautta mutta eihän sen tarvitsekaan.
Haavisto:
Osmon kannattaisi vähän katsoa sitä puku- ja kravattitilannetta, voi olla pian tarvetta. 😉
Heikki:
Kyllä on. Vihreillä on jo nyt (mielestäni pääosin epäonnistuneesta viestinnästä johtuen, mutta se nyt on toissijaista) maine takinkääntäjänä ydinvoimapäätöksestä huolimatta hallituksessa pysymisestä ja nyt tästä viimeisimmästä ”äänestämme ehkä Portugal-pakettia vastaan” ‑linjasta johtuen. VIhreät sanoi ennen vaaleja selväsanaisesti ettei lähde hallitukseen ellei vaalitulos parane ja on samaa linjaa vetänyt johdonmukaisesti vaalien jälkeenkin. Edes poliittisen taktikoinnin vuoksi ilman todellisia aikeita mennä hallitukseen ei pidä nyt syventää tätä käsitystä.
***
Villi heitto hallituspohjaksi, jos kaikki muu menee pieleen: Epäpoliittinen virkamieshallitus, jota sitoutuvat tukemaan EU-takauksia kannattavat puolueet, ja ennenaikaiset vaalit parin vuoden päästä.
R. Silfverberg:
Hmm? Eikös nyt kyse ole ihan siitä, että pankeille ei annetaisi rahaa vastikkeetta vain koska ne ovat ”too big to fail”? Ts. jos iso pankki mokaa niin pahasti, että vaihtoehdoiksi jää vain konkurssi tai valtion raha, rahaa kyllä saa, mutta sen vastineeksi otetaan osakkeita käypään hintaan (joka vaikeuksissa olevalla pankilla lienee halpa).
En tiedä miksi sijoittajat vastustaisivat tällaista jos vaihtoehtona on pankin konkurssiin päästäminen.
Meikäläisen käsitteistössä populismi on poliittista huorausta. SDP pelasi vaalikampanjaa “sijoittajavastuukortilla” ja sai viime metreillä pari prosenttia lisää kannatusta. Nyt tämä SDP möi vaalilupauksensa Kataiselle…
Populismilla haukkuminen on kautta aikojen kuulunut demarien retoriikkaan. Taitaapi olla niin, että demarit pelasivat ja huorasivat itsensä viimeiseen hallitukseensa.
“Sijoittajavastuu siinä muodossa että pankkeja alettaisiin sosialisoimaan yhteiskunnan omistukseen jos jotkut sijoitukset epäonnistuvat on täysin mahdoton toteuttaa. Ei kukaan täysjärkinen sijoita pankkeihin enää mitään jos on vaara että sijoitukset sosialisoidaan.”
Tämähän on ollut todellisuutta jo pitkään
esim uutinen HS:ssa Bushin hallinnon ajoilta vuodelta 2008
“Yhdysvaltain suurin säästöpankki Washington Mutual eli WaMu on rahoitusmarkkinakriisin uusin, suuri uhri. Liittovaltion viranomaiset ottivat pankin torstai-iltana haltuunsa”
Eikä tämä ollut ainoa, myöhemmin muitakin pankkeja ja niiden osuuksia on päätynyt valtion omistukseen.Uuden Suomen uutinen vuodelta 2008 eli edeleen Bushin hallinnon toimenpiteitä
“Washington Post –lehden mukaan yhdeksää amerikkalaispankkia odottaa osittainen kansallistaminen, kun Yhdysvallat ostaa niiden osakkeita ennen vuoden loppua. Joukossa on maan suurimpia pankkeja, kuten Citigroup, Wells Fargo, JPMorgan Chase, Bank of America ja Morgan Stanley.”
“Miksi hallitus pitäisi valita paikkaluvuissa tapahtuneiden muutosten perusteella? ”
Mihin hallitusta ja eduskuntaa edes tarvitaan ?
Sehän on vain kallis ja tehoton käännöstoimisto, joka kääntää EU:lta ‚yrityksiltä, EK:lta etc tulleet määräykset Suomen lain muotoon.
Belgia on tullut toimeen toimitusministeriöllä jo vuoden.
Se osoittaa, että ei poliittisella päätännällä ole enää mitään merkitystä, sillä sitä ei enää ole.
Olemme päätyneet samaan kuin aikoinaan NL:On vain yksi vaihtoehto, jonka pieni eliitti määrittelee
Jos joku yhteiskunnan sektori on mahdotonta toteuttaa niin, että voittojen lisäksi myös tappiot yksityistetään, niin silloin tuo sektori on otettava kokonaisuudessaan valtion haltuun.
(Eikä tässä sijoituksia olla sosialisoimassa. Ne ovat muuttuneet arvottomiksi jo ennen sosialisointia.)
“Jengi olis aivan kiimassa, että vihdoin saatiin pankkiirit maksumiehiks. (Ihan samalla tavalla kuin työnantajat maksaa vaikka sosiaaliturvamaksuja jne.)”
Maksulla katetaan nuo tuet joita nyt saannölliseti 10 vuoden välein joudutaan antamaan pankeille.
Maksu kohdituu pankkipalvelujen käyttäjään toisin kuin nyt jossa kohderyhmänä ovat veronmaksajat riippumatta pankkinpalvelun tarpeesta ‚käyttömäärästä ja riskistä.
Se joka käyttää myös maksaa, eikö se ole oikea periaate ??