Yleisön pyynnöstä yritän analysoida Portugali-pakettia. Tässä on se riski, että tulen paljastaneeksi sen, että en minäkään oikein hahmota asiaa, kuten eivät keskeiset talousasiantuntijatkaan.
Ennen kuin aletaan määrätä lääkettä, yritetään hahmottaa, mikä on sairaus. Esitän kolme eri diagnoosia. Joko voi sanoa, että ne ovat saman sairauden eri kuvia, vähän niin kuin uudenvuoden tila näyttää erilaiselta riippuen siitä, mistä suunnasta sitä katsoo. Sardiinivaltiolla ja Irlannilla sairauden syyt painottuvat vähän eri tavoin.
Jääminen globalisaation jalkoihin
Välimeren maat eivät pärjää globalisaatiossa lainkaan. Parhaimmillaan globalisaatio on teollisuusmaiden kohdalla sitä, että yksinkertaiset työt siirtyvät halpatuontimaihin ja korkeaa osaamista vaativat työt jäävät teollisuusmaihin. Kansakuntina molemmat voittavat, vaikka teollisuusmaiden sisällä tietysti suorittavaa työtä tekevien yhteiskunnallinen asema heikkenee. Sardiinivaltioissa ei ole mitään erityisempää korkeampaa osaamista. Siksi halpatuontimaiden kilpailu iskee niissä koko kansantalouteen. Matalan koulutuksen teollisuusmaissa tulevaisuus näyttää huonolta.
Tolkuton luottoekspansio
Euroon liittyminen avasi halvan rahan markkinat, jolloin rahaa tulvi ovista ja ikkunoista. Se tuotti korkean talouskasvun mutta ennen kaikkea valtaisan pääomahyödykkeiden (=asunnot) inflaation. Kaikki osaavat varoittaa siitä, että huonosti käy, jos valtio elää rahaa painamalla, mutta aivan saman saa aikaan pankkisektorin luottoekpansio. Näin kävi Suomessakin 1980-luvun lopulla, kun luotonsäännöstelyn jälkeen siirryttiin vapaisiin rahamarkkinoihin. Lainoihin suhtauduttiin meillä silloin kuin halpaan viinaan etelän aurinkorannoilla. Huonosti siinäkin kävi. Vähän aikaa revalvoitunut Suomen markka johti tilanteeseen, jonka mukaan Suomen BKT/nenä ylitti Yhdysvaltain vastaavan, eikä kukaan nähnyt tässä mitään hälyyttävää. Tämä on erityisesti Irlannin ongelma. ”Irlantilaiset tuntuivat uskovan, että maa voi rikastua sillä, että irlantilaiset myyvät kiinteistöjä toisilleen kohoavin hinnoin velaksi.”
Kun Yhdysvaltain asuntokuplan puhkeamisen jälkeen EKP alkoi työntää tolkuttomasti rahaa markkinoille, saksalaiset pankit ottivat lainaksi halpaa rahaa EKP:sta ja lainasivat sitä erityisesti Kreikan valtiolle huomattavalla voitolla. Jos EKP olisi rahoittanut Kreikkaa suoraan, sitä olisi pidetty paheksuttavana setelirahoituksena, mutta kun se tapahtui liikepankkien kautta, se oli vain vastuullista pankkitoimintaa. Minusta on väärin, että tämän rahapumpun tuotto on jäämässä pankkien voitoksi.
Populistista politiikkaa
Tämä ongelma ei koske Irlantia, mutta koskee kaikkia sardiinivaltioita. Populistinen politiikka on johtanut tolkuttomaan valtion velkaantumiseen, jota on voitu rahoittaa yllä mainitulla rahapumpulla. Lamanajan yli on järkevää mennä yli voimakkaasti elvyttävällä politiikalla, mutta näiden valtioiden ongelma on, että huippusuhdanteen aikana ne ovat korkeintaan täpärästi tasapainossa ja laskusuhdanteiden aikana tietysti pahasti alijäämäisiä. Populistinen politiikka ei merkitse vain yli varojen elämistä. Se merkitsee myös talouden vanhanaikaisten rakenteiden sementoimista. Naomi Kleinin ihannoimat peronistit tuhosivat aikanaan vauraan ja hyvinvoivan Argentiinan, sama on menossa Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa.
===
PS.
Portugalilaiset näyttävät lähettäneen terkkuja Suomeen You Tubessa