Mikä meni vikaan?

Vaal­i­t­u­lok­ses­sa olisi paljonkin analysoitavaa. Aloi­tan siitä, mik­si vihreil­lä meni niin huonos­ti Helsingis­sä ja Uudel­la­maal­la, jois­sa puolue on ollut per­in­teis­es­ti vah­va. Tarkem­pi ana­lyysi vaatisi äänestysalueko­htaista tarkastelua, mut­ta aloite­taan yleisel­lä tasol­la. Kir­joi­tan tämän pika-ana­lyysin lähin­nä saadak­seni kom­men­toi­jil­ta palautetta

Ydin­voima on vihreille kah­den­su­un­tainen ongel­ma. Toisaal­ta moni on pet­tynyt siihen, että vihreät jäivät hal­li­tuk­seen, joka päät­ti kahdes­ta uud­es­ta ydin­voimalu­vas­ta. Toisaal­ta moni on pet­tynyt siihen, että vihreät niin yksi­tu­umais­es­ti vas­tus­ta­vat ydin­voimaa. Niis­sä Jyr­ki Kasvin äänestäjis­sä, jot­ka hylkä­sivät hänet näis­sä vaaleis­sa, saat­toi olla monia, jot­ka tekivät sen kos­ka kan­nat­ta­vat ydinvoimaa.

Arhin­mä­ki vei Helsingis­sä paljon sel­l­aisia ääniä, jot­ka ennen oli­si­vat tulleet vihreille. Jokin meni vikaan aivan viimeis­inä päivänä, kos­ka tätä siir­tymää ei näkynyt ennakkoäänis­sä yhtä vah­vana. Tele­vi­siokeskusteluis­sa Arhin­mä­ki oli hyvä. Kun eduskun­taan tuli myös Sil­via Modig (mis­tä olen sinän­sä hyvin ilah­tunut), vihreil­lä on vasem­mal­la puolel­laan yllät­täen nuorekas ja vihertävä kil­pail­i­ja entisen huru-ukkop­uolueen sijasta.

”Vasem­mistofem­i­nistien” maine karkot­ti kokoomuk­seen niitä, jot­ka hor­jui­v­at kokoomuk­sen ja vihrei­den välil­lä. Vihreis­sä toimi­vat naiset ovat tältä osin paljon mainet­taan parem­pia, mut­ta maine on se, joka ratkaisee. Tämä selit­ti ehkä senkin, että oma ään­imääräni jäi pienem­mäk­si kuin kun­nal­lis­vaaleis­sa, jois­sa sen­tään ehdokkai­ta on paljon enem­män. Tässä ei ole kyse vasem­mis­to­laisu­u­den pelosta, sil­lä jotkut käyt­tivät tätä argu­ment­ti­na äänestää Arhin­mäkeä (!). Tämä saat­toi olla yht­enä syynä myös Jyr­ki Kasvin tappioon.

Perus­suo­ma­lais­ten tor­jun­nas­sa moni luot­ti enem­män suuri­in puolueisi­in kujin vihreisi­in. Kauhuku­vaa Timo Soin­ista päämin­is­ter­inä ei voin­ut tor­jua vihre­itä äänestämäl­lä, kos­ka moni kuvit­telee, että Suomes­sa suurim­mal­la puolueel­la olisi automaat­ti­nen oikeus päämin­is­terin paikkaan.

Ympäristöpuolueen leima oli samal­la tavoin kak­sisu­un­tainen. Joidenkin mielestä vihreät ovat liian vähän ja tois­t­en mielestä liian paljon ympäristöpuolue. Se näkyy vaikka­pa Öster­sun­domin kaavoituk­ses­sa, jos­sa tois­t­en mielestä vihreät sal­li­vat sinne liikaa rak­en­tamista ja tois­t­en mielestä pilaa­vat hyvän kaupungi­nosan liial­la suojelulla.

Vääräl­lä kohdal­la oikeis­to-vasem­mis­toak­selil­la Tois­t­en mielestä vihreät ovat pelkkä kokoomuk­sen puis­to-osas­to ja siir­tyneet liiak­si oikealle, tois­t­en mielestä taas päin­vas­toin vihre­itä ehdokkai­ta voisi yksilöinä äänestääkin, mut­ta puolue ajaa liian vasem­mis­to­laista politiikkaa.

Huono lop­pukiri Jotain meni vikaan viimeis­inä päiv­inä, sil­lä vaalipäivän tulos oli selvästi vielä huonom­pi kuin ennakkoäänten.

Äänestyspros­ent­ti ja vaal­i­matem­ati­ik­ka. Vihreät menet­tivät noin 20 000 ään­tä edel­lisi­in eduskun­tavaalei­hin ver­rat­tuna. Tämä olisi oikeut­tanut korkein­taan kah­den paikan tap­pi­oon, mut­ta huono tuuri vaal­i­matem­ati­ikas­sa pudot­ti paikkamäärän viidestä­toista kymme­neen. Äänio­su­us las­ki enem­män kuin ään­imäärä, kos­ka äänestyspros­ent­ti nousi. Tämä osu­us äänio­su­u­den laskus­ta ei ollut vihrei­den vika vaan perus­suo­ma­lais­ten ansio.

________________________________

18.4. Maikkarin aamu-TV:n haastattelunauhoite.