Hankintalaki ei sovi sosiaali- ja terveyspalveluihin

Tämä on osa eduskun­tavaalio­hjel­maani, jota kehitetään inter­ak­ti­ivis­es­ti koti­sivuil­lani.

Merkit­tävänä esteenä yksi­ty­is­ten ostopalvelu­jen käytölle on liian puh­da­sop­pinen han­k­in­ta­la­ki – tai ken­ties vain sen tiukkapipoinen tulk­in­ta.  Sosi­aali- ja ter­veyspalveluis­sa laadun määrit­telem­i­nen on vaikea­ta. Usein han­k­in­tak­il­pailun voit­taa kil­pail­i­joista huonom­pi, kos­ka sen tar­jous vas­taa parhait­en puut­teel­lista tar­jous­pyyn­töä. On ylivoimaista määritel­lä juristin pitävästi, mil­laista laat­ua halu­taan. Moni EU-maa onkin rajan­nut sosi­aali- ja ter­veyspalve­lut han­k­in­ta­lain ulkop­uolelle. Mitenkähän laatukri­teer­it kir­joitet­taisi­in tar­jous­pyyn­töön, jos kaupun­ki tilaisi sin­fon­ian vuosi­juh­lien­sa kunniaksi?

Aina on ris­ki, että kil­pailun hävin­nyt valit­taa markki­natuomiois­tu­imeen ja tämä panee han­k­in­nan jäi­hin odot­ta­maan juristien kan­nan­ot­toa, vaik­ka viivästyk­ses­tä aiheutu­vat kus­tan­nuk­set ylit­täi­sivät riidan arvon moninker­tais­es­ti. Kun­nat pelkäävät kil­pailu­tuk­sen seu­rauk­sia ja vält­tävät sen takia ostamista eikä syyttä.

Tavanomainen vas­taus han­k­in­ta­lain kri­ti­ikki­in on, ettei kil­pailut­tamista ole vielä opit­tu. Voidaanko oppi­akaan? Ongel­mana on laadun määrit­te­ly järkevästi. Sen tekem­i­nen aukot­tomasti olisi kohtu­ut­toman työlästä ja kallista, jos ylipään­sä mah­dol­lista lainkaan. Ainakin Helsingis­sä han­k­in­ta­lakia tulk­i­taan niin, että osta­jan aiem­paa mainet­ta ei saa käyt­tää kri­teer­inä, kos­ka se vaikeut­taisi alalle pääsyä. Tämä on tui­ki jär­jetön­tä. Nyt kan­nuste­taan tekemään hyvä hake­mus. Jos mainet­ta saisi käyt­tää, se kan­nus­taisi pitämään maineesta huol­ta ja toim­i­maan hyvin.

Han­k­in­ta­laista vas­tu­us­sa ole­vat vas­taa­vat esimerkki­ta­pauk­si­in, että kun­nat tulk­it­se­vat lakia väärin eivätkä tunne kaikkia sen antamia mah­dol­lisuuk­sia. Laki, jota ei ymmär­rä sitä läpi luke­mal­la on lak­i­na huono. Väite liian tiukas­ta tulkin­nas­ta voi sinän­sä pitää paikkansa. Kun kun­nan lakimieheltä kysyy, saako näin tehdä, hän vas­taa var­muu­den vuok­si että ei saa, jot­ta ei tek­isi virkavirhet­tä. Toden­näköis­es­ti myös tuo kiel­to käyt­tää van­ho­ja meri­it­te­jä on kaupunki­le­gen­da, mut­ta sel­l­aine­na hyvin vahingollinen.

Oli miten oli, puh­da­sop­pinen han­k­in­ta­la­ki nos­taa ostopalvelui­hin liit­tyviä riske­jä ja transak­tiokus­tan­nuk­sia usein kohtu­ut­tomasti ver­rat­tuna kil­pailu­tuk­sen tuomi­in hyötyihin.

Jos tar­joa­jien tas­a­puo­li­nen kohtelu ja poti­laiden etu joutu­vat ris­tiri­itaan, poti­laan edun on voitet­ta­va. Kun­nal­liset palve­lut ovat ole­mas­sa kun­ta­laisia, eivät palvelun­tar­joa­jia varten. Uusi alalle tule­va yrit­täjä voi pitää epäreilu­na sitä, että annetaan pis­teitä hoito­suh­teen pysyvyy­destä, mut­ta hoito­suh­teen pysyvyys on tärkeä laatukri­teeri. Tärkeä laatukri­teeri on myös van­hus­ten palve­lu­talon sijain­ti, vaik­ka se antaakin etu­lyön­ti­ase­man sille, jon­ka palve­lu­ta­lo on hyväl­lä paikalla. Ei tämä ole sen kum­mallisem­paa kuin se, että Stock­man­nin tavarat­alolle on etua sijain­nista Helsin­gin Kol­men sepän pat­saan vieressä.

Han­k­in­ta­lain määräyk­siä ja tulk­in­taa on väl­jen­net­tävä huo­mat­tavasti sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­ja ostet­taes­sa tai jos mah­dol­lista, ne on kumot­ta­va kokon­aan, kuten jotkut EU-maat ovat tehneet.

 

47 vastausta artikkeliin “Hankintalaki ei sovi sosiaali- ja terveyspalveluihin”

  1. Ei Stock­man­nille ole etua sijain­istaan, kau­pathan ovat jo pitkään hakeu­tuneet sinne, mis­sä ihmiset halu­a­vat ostok­sen­sa tehdä. Siis jät­timer­ket­tei­hin ja ‑kaup­pakeskuk­si­in keskus­to­jen ulkop­uolel­la, sinne kun pääsee käteväm­min. Stock­mannkin on men­nyt Jum­boi­hin ja Itäkeskuk­si­in asi­akkaiden paineessa

    Stock­man­nille olisi sijain­nista etua vain, jos Helsin­ki kil­pailut­taisi kaupunki­lais­ten osto­spaikat ja tärkeäk­si val­in­takri­teerik­si laite­taan sijain­ti Kol­men Sepän pat­saan vieressä.

    Tuo onkin se julkisen kil­pailu­tuk­sen ongel­ma. Val­in­takri­teer­it laa­di­taan (usein poli­it­tis­es­ta pain­os­tuk­ses­ta) niin, että kil­pailu ei voi olla tas­a­puo­li­nen. Jopa selkeis­sä tekni­sis­sä han­k­in­nois­sa tyritään, Suomen­lin­nan uusi laut­ta menet­ti ohjat­tavuuten­sa ja sitä joudut­ti­in kor­jaile­maan use­aan otteeseen, mata­lalat­tiaratikoiden telit oli­vat väärän tyyp­pisiä Helsin­gin jyrkkäkaarteisille raiteille jne. Han­k­in­nois­sa ei osa­ta lait­taa pain­oa edes tuol­laisille tar­jous­pyyn­nössä hel­posti määritet­täville asioille, kuin­ka siis palvelu­jen laat­ua osat­taisi­in määritellä. 

    Syy on virkamieskun­nan osaa­mat­to­muudessa, kapun­gin ja val­tion virkoi­hin hakeu­tuu, tai ajau­tuu, se osa ammat­ti­lai­sista, joka ei pär­jää julkisel­la sek­to­ril­la. Kun virkamiehelle on tur­val­lisem­paa olla tekemät­tä mitään kuin ottaa pien­täkään riskiä, niin touhu on juuri sel­l­aista kuin kuvailit

    Han­k­in­nois­sa pitäisi ulkois­taa ensim­mäisenä itse han­k­in­ta­toi­mi, ostaa se palvelu­na ja lakkaut­taa julk­isy­hteisö­jen omat hankintatoimet

  2. Jos ulkop­uolelta oste­taan, jol­lain tapaa pitää arvioi­da palvelun laatu riip­pumat­ta siitä, onko palvelu han­kit­tu kil­pailut­taen vai ei. Jos palvelun todel­lista laat­ua pitää joka tapauk­ses­sa arvioi­da, mik­sei hin­ta voi riip­pua siitä?

    En ole var­ma, kan­nat­taako han­k­in­ta­lakia jät­tää kokon­aan sovelta­mat­ta sosi­aali- ja ter­veyspalveluis­sa. Suurista transak­tiokus­tan­nuk­sista olen samaa mieltä ja sik­si kil­pailu­tus­ra­jan pitäisi joka tapauk­ses­sa olla huo­mat­tavasti nyky­istä korkeammalla.

    Joka tapauk­ses­sa niin kauan kuin nykyi­nen lain­säädän­tö on voimas­sa, omas­sa työssäni yritän loba­ta sitä, että asum­is­palvelu­iden laat­ua arvioitaisi­in (myös) ver­tais­arviointi­na ja että ver­tais­arvio vaikut­taa myös palvelus­ta mak­set­tuun korvaukseen.

    (Vertaisarvioinnista/kokemustutkimuksesta ASPA-säätiön Suun­taa­jas­sa sivul­la 18: http://www.aspa.fi/digijulkaisut/suuntaaja/Suuntaaja12011.pdf)

    1. Jotenkin pitäisi rikkoa se käytän­tö, että kil­pailu­tuk­ses­ta kuin kil­pailu­tuk­ses­ta valite­taan ruti­ini­no­mais­es­ti ja markki­natuomiois­tu­in panee ruti­ini­no­mais­es­ti han­k­in­nan jäihin.

  3. Ei ole ihan noin yksioikoista. Nimeno­maan ter­veyspalveluis­sa on paljon palvelui­ta jot­ka nor­mitet­tuina sopi­vat kil­pailutet­tavak­si poikkeuk­sel­lisen hyvin, ja markki­natuomiois­tu­imeen pää­tymi­nen edel­lyt­tää eri­ty­istä kädet­tömyyt­tä tar­jous­pyyn­nön laadin­nas­sa. Suosit­te­len tutus­tu­maan vaik­ka HUS:in toimen­piteit­täin yksilöi­ty­i­hin tarjouspyyntöihin

    Kil­pailut­tamista sinän­sä ei voi täy­del­lis­es­ti oppia, mut­ta laki joka ei sal­li vähäistä poikkea­maa (ts. talon­poikaisjär­jen käyt­töä tai käytän­nössä merk­i­tyk­setön­tä muo­tovirhet­tä) on huono, ja sitä pitäisi tältä osin muut­taa. Tämä helpot­taisi osta­jan työtä oleellisesti.

    Hoito­suh­teen pysyvyys on aidosti han­kala kysymys, kos­ka jos se hyväksytään kri­teerik­si, se johtaa automaat­tis­es­ti palvelun­tar­jon­nan keskit­tymiseen kos­ka sil­loin markki­nao­suuk­sia voidaan ostaa vah­val­la taseel­la ja nos­taa tak­so­ja kun pienem­mät itsenäiset yrit­täjät on saatu tak­tikoitua ali­hankki­jan ase­maan, lop­putu­lok­se­na kallis oli­gop­o­li (vrt työter­veyshuolto). Ei min­ul­la ainakaan ole tuo­hon muu­ta ideaa kuin han­k­in­to­jen pikkomi­nen alka­en siitä että vähin­tään seinät ja sub­stanssi han­ki­taan eri paikasta.

    Sinän­sä has­sua että han­k­in­ta­la­ki aiheut­taa sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­iden ostamises­sa noin paljon ongelmia, IT-puolen pienehköis­sä han­k­in­nois­sa lain rikkomi­nen on pikem­minkin sään­tö kuin poikkeus, ja jos pistey­tyk­set las­kee auki, huo­mataan usein ettei edes anta­mal­la tuote ilmaisek­si ole mitään mah­dol­lisuuk­sia täyt­tää osta­jan sub­jek­ti­ivisia kriteerejä.

  4. mil­läs ilveel­lä jotkin eu-maat eivät nou­da­ta han­k­in­nois­sa ey-lain­sääsän­töä? Kun meinaan väi­tit että jotkin eu-maat eivät nou­dat­taisi han­k­in­tamääräyk­siä sos­terin puolella.

    En suo­raan san­ot­tuna usko väitet­täsi. Ja luulen että olet nyt sit­ten ottanut ohjel­maasi yhteisölain­säädän­nön muut­tamisen Eduskun­nas­ta käsin. Täl­laisille ner­ouk­sille­han Vihreät kovasti nau­reske­li­v­at per­su­jen ohjel­man yhteydessä.

    1. Nyt ollaan alueel­la, jota en ole voin­ut itse tark­istaa. (Käykää huviksenne kat­so­mas­sa asianomaista direk­ti­iviä. Se ei käy enää edes par­i­o­di­as­ta, kos­ka liitoit­telu pilaa par­o­di­an) Ne ovat ilmeis­es­ti neu­votelleet itselleen poikkeuksen.

  5. Soin­in­vaara:
    “Stoc­ka taitaa kyl­lä olla liike­vai­h­doltaan Suomen suurin kauppa.”

    Muis­taak­seni tot­ta, tosin onko Stock­an myyn­ti suur­ta (etupäässä), kos­ka se on Helsin­gin keskip­is­teessä, vai onko monien käsi­tys siitä, mis­sä Helsin­gin keskip­iste on, seu­raus­ta siitä mis­sä Stock­an pää­sisäänkäyn­ti on? 

    (sinä­naä kan­natan ohjel­mako­hdan toeteuttamista)

  6. Mik­si vain sosi­aali- ja ter­veyspalvelui­ta ostet­taes­sa, vaik­ka han­k­in­ta­meno nyky­malli­in tulkit­tuna toimii ihan yhtä huonos­ti mon­es­sa muus­sakin asi­as­sa. Käytän­nössä se usein pakot­taa val­it­se­maan vai­h­toe­hdon, joka tiede­tään huonok­si, tai tuo pros­es­si­in niin paljon lisää kus­tan­nuk­sia tai epä­var­muut­ta, että kun tar­joa­jat otta­vat sen huomioon tar­jouk­sia laaties­saan, veron­mak­sa­jan rahaa palaa lisää.

  7. Mitähän jos annet­taisi­in ihan kansalais­ten päät­tää mihin (vero)rahansa kiikut­ta­vat. Aluk­si vaik­ka se, että erveyskeskuk­set saisi­vat samoista perus­tutkimuk­sista ja lääkärikäyn­neista saman kor­vauk­sen, kuin yksi­tyiset lääkäriasemat. 

    HUS ja erikois­sairaan­hoito sit­ten erikseen.

    1. Ville, tulisi hirveän kalli­ik­si. Siis jos asi­akas­mak­sut pysy­i­sivät nyky­is­inä. Tämän tietää jokainen ter­veystalousti­eteil­i­jä. Jos lääkäris­säkäyn­ti ei mak­sa asi­akkaalle mitään ja tuot­taa lääkärille voit­toa, käyn­tien määrä kas­vaa liki rajat­ta. Tätä kokeilti­in lapsivakuutuksessa.

  8. Viimeisin val­i­tus joka pisti silmään. HKL val­it­si viidestä tar­joa­jas­ta yhden tekemään uusien Transtechin raitio­vaunu­jen, tut­taval­lisem­min tran­su­jen, muo­toilun. Neljä valit­ti. Miten ihmeessä muo­toilu kil­pailute­taan juristinkestävästi?

  9. tpyy­lu­o­ma:

    Viimeisin val­i­tus joka pisti silmään. HKL val­it­si viidestä tar­joa­jas­ta yhden tekemään uusien Transtechin raitio­vaunu­jen, tut­taval­lisem­min tran­su­jen, muo­toilun. Neljä valit­ti. Miten ihmeessä muo­toilu kil­pailute­taan juristinkestävästi? 

    Tätäkään ei tarvit­sisi ihme­tel­lä, jos kaupun­git ja muut julkisen val­lan öhöt­täjät tyy­ty­i­sivät vain osta­maan palvelui­ta (kuten joukkoli­iken­net­tä) oikeil­ta yri­tyk­siltä tai tuk­i­si­vat joko kaikkia tai vain tuen tarvit­si­joi­ta palveluseteleil­lä, eivätkä olisi jatku­vasti sotke­mas­sa markki­noi­ta kil­pailul­ta suo­ja­tu­il­la ja päin prinkalaa johde­tu­il­la liikelaitoksillla.

    Ilmeis­es­ti val­ta mais­tuu kuitenkin kun­nal­lispoli­itikoista niin makeal­ta, että kaik­ki puolueet Sekoomus­ta myö­den ovat vain jatku­vasti tur­vot­ta­mas­sa julkisen sek­torin osu­ut­ta kaikesta mah­dol­lis­es­ta. Ja sit­ten kehdataan ihme­tel­lä jotain kestävyysvajetta…

    1. Bus­sili­ikenne kil­pailute­taankin, mut­ta ratikoiden osalta kil­pailu­tus on mah­do­ton­ta, kos­ka tar­joa­jia ei olisi riit­tävästi. Ratikkakalus­toa ei kovin monel­la yhtiöl­lä olisi tarjota.

  10. kse:
    “Tätäkään ei tarvit­sisi ihme­tel­lä, jos kaupun­git ja muut julkisen val­lan öhöt­täjät tyy­ty­i­sivät vain osta­maan palvelui­ta (kuten joukkoli­iken­net­tä) oikeil­ta yri­tyk­siltä […] eivätkä olisi jatku­vasti sotke­mas­sa markki­noi­ta kil­pailul­ta suo­ja­tu­il­la ja päin prinkalaa johde­tu­il­la liikelaitoksillla.”

    Muo­toilu ei olle kil­pailu­on­gle­ma sen enem­pää liken­nelaitok­selle kuin ostopalvelu­uyri­tyk­sen kanssa asioidessa samal­la reunae­hdol­la: jos ei ole kiin­nos­tunut muotoilusta.

    Yleisem­mäl­lä tasol­la (ajat­te­len lähin­nä mui­ta kuin sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­ja), eikö näitä kil­pailu­tu­songelmia saisi ainakin lieven­net­tyä vaa­ti­mal­la tar­jous­pyyn­nössä vaku­ut­ta tai vakavaraisu­ut­ta, jos­ta mak­saa reip­paat sopimus­sakot jos kil­pailun voit­ta­ja ei kykenekään toimit­ta­maan, mitä hän lupasi?

  11. Yri­tyk­semme osal­lis­tui taan­noin onnet­tomasti muo­toil­tu­un kun­nal­liseen tar­jouskil­pailu­un, jon­ka ain­oan kri­teerin joku oli osaa­mat­to­muut­taan tai laisku­ut­taan laat­in­ut niin, että kaik­ki kil­pailu­un osal­lis­tuneet pystyivät sen täyt­tämään. Toki hake­mus oli samaan aikaan niin mon­imutkainen ja vaa­di­tut näyt­teet sekä ref­er­enssit niin laa­jo­ja, että tar­jouk­sen tekemiseen meni par­il­ta ihmiseltä use­ampi päivä.

    Kos­ka työläästä pros­es­sista huoli­mat­ta kaik­ki täyt­tivät sen ain­oan merkit­tävän kri­teerin, voit­ta­ja valit­ti­in lop­ul­ta arpomalla.

  12. Vaik­ka Osmo tässä ottaa kohteek­si vain sosi­aali- ja ter­veystoimen, niin toden­näköis­es­ti vas­taavaa palautet­ta saataisi­in kaik­il­ta muil­takin alueil­ta. Kuitenkin per­im­miltään kil­pailu­tus­la­ki on varsin selvä — osta­jan pitää ker­toa etukä­teen mitä osta ja mil­lä kri­teereil­lä päätös tehdään. Jos tätä lakia ei tarvitse nou­dat­taa, niin mitä se sit­ten tarkoit­taa? Että nämä palve­lut saa ostaa ihan miten sat­tuu? Sosi­aali- ja ter­veystoi­mi kat­taa kuitenkin varsin ison osan julkisen sek­torin han­k­in­noista, olisiko oikeasti fik­sua pala­ta malli­in, jos­sa virkamiehillä on täysin vapaat kädet tehdä han­k­in­to­ja “hyvä veli” yms. perusteilla?

    Vaik­ka Osmo tun­tui suh­tau­tu­van kri­it­tis­es­ti oppimiseen, niin itse kyl­lä uskon, että tässä voidaan men­nä paljon eteen­päin. Ensim­mäi­nen askel voisi olla oival­taa se, että Suomes­sa tuskin on tarvet­ta >400 eri­laiselle han­k­in­ta­mallille, toden­näköis­es­ti muu­ta­ma kymme­nen riit­täisi var­masti. Samankaltais­ten osta­jien pitäisi vaan lyödä päät yhteen ja miet­tiä, miten hei­dän kan­nat­taisi omat palvelun­sa oikeasti ostaa. Sosi­aali- ja ter­veystoimen palveluis­sa eri­tyisen tärkeää on miet­tiä etukä­teen se, miten kau­pal­liset toim­i­jat voivat toimia julk­ista sek­to­ria tehokkaam­min. Jos kil­pailu­tamme yhden lääkärin työ­panos­ta paikkakun­nan X ter­veyskeskuk­seen, var­masti vahvim­mal­la on paikkakun­nal­la jo toimi­va lääkäri, joka vain siir­tyy virkamiehestä yrit­täjäk­si — mut­ta palvelu ei muu­tu kuin kalli­im­mak­si. Sen sijaan, jos tarvi­taankin lääkäri tasaa­maan kiire­huip­pu­ja use­am­man kun­nan alueel­la tai hoita­maan kaik­ki lak­isääteiset lääkäri­palve­lut yhden kun­nan alueel­la, niin yksi­tyisel­lä yri­tyk­sel­lä voi olla mah­dol­lisuuk­sia organ­isoi­da toim­inta tehokkaam­min kuin julkisel­la sektorilla.

    Eri­tyisen tärkeää onkin ottaa alan toim­i­jat mukaan keskustelu­un ajois­sa pohti­maan, mil­lä toim­i­na­mallil­la he pystyvät parhait­en toim­intaa kehit­tämään. Kut­su­taan tätä sit­ten teknisek­si vuorop­uheluk­si tai neu­vot­telumenet­te­lyk­si, niin tämä on oikea tapa viedä kil­pailu­tus­ta eteen­päin. Nyt liian usein näkee sitä, että alan yksi­ty­istä palve­lu­tuotan­toa tun­tem­at­tomat osta­jat yhdessä alaa tun­tem­at­tomien juristien kanssa laa­ti­vat kri­teere­itä, jot­ka ovat palvelun tuot­ta­jien näkökul­mas­ta järjettömiä.

    Pahim­mil­laan tilanne on se, että vahin­gos­sa vaa­timuk­si­in jää sel­l­ainen ehto, joka lisää rehellis­es­ti toimi­van yri­tyk­sen kus­tan­nuk­sia merkit­tävästi, mut­ta jon­ka agres­si­ivis­es­ti toimi­va kil­pail­i­ja jät­tää tar­jouk­ses­saan huomiotta luot­taen siihen, että pystyy itsen­sä siitä myöhem­min puhu­maan irti.

    Sum­ma sum­marum, enem­män yhteistyötä sekä osta­jien välil­lä että poten­ti­aal­is­ten toimit­ta­jien kanssa ja han­k­in­ta­la­ki on paikallaan. Myöskään maail­ma ilman han­k­in­ta­lakia ei näytä houkuttelevalta.

    1. Ajatel­laan­pa, että kaupun­ki tilaa 500-vuo­tispäivän­sä kun­ni­ak­si säveltäjiltä sin­fo­ni­akon­sertin. Miten teet tar­jous­pyyn­nön — eri­tyis­es­ti jos säveltäjän aiem­pia tekemisiä ei saa ottaa huomioon? Miten ajat­telin luon­nehtia tilat­ta­van kon­sertin laat­ua ja miten arvioit eri­laisia ver­baal­isia tarjouksia?
      On helpom­pi kil­pailut­taa sata kuu­tio­ta soraa kuin sin­fo­ni­akon­sert­te­ja tai vanhustenhoitoa.

  13. Hyvä jos pystyt kor­jaa­maan type­r­ää laisäädän­töä, vaikeaa se voi kuitenkin on. Ver­taa vaik­ka ain­os­taan suomes­sa ole­vaan eu-direk­ti­ivin tulk­in­taan jos­sa kiel­letään ponin-kakka/kut­ter­in­pu­ru-pal­lukan lait­tamisen kaminaan.

  14. Olisko yhtään mah­do­ton­ta että OS tutus­tu­isit aiheeseen ennenkuin esität kärke­viä parannusehdotuksiasi.

    Tuos­sa on nopea ja help­po tapa

    http://www.pirkanmaa.fi/fileadmin/pirkanmaa/pdf/Materiaali_05052010_Buetzow.pdf

    saa­da pin­tasi­laus aiheesta.

    Esit­tämäsi ongel­ma sin­fo­ni­akon­sertista löy­tyy esi­tyk­ses­tä sivul­ta 13.

    Liian usein tässä blo­gis­sasi toteu­tuu nykyään van­ha totea­mus ‘yksi tyh­mä kysyy enem­män kuin kymme­nen viisas­ta ehtii vastata’.

    1. juge
      1) Tähän olen pere­htynyt varsin paljon kysyen eri toim­i­joil­ta, mitä nämä kuvit­tel­e­vat lain vaa­ti­van. Se mitä lain sovelta­jat kuvit­tel­e­vat on käytän­nön kannal­ta rel­e­vantim­paa kujin mitä laki oikeasti tarkoit­taa. Sik­si kir­joitin, että lakia tai sen tulk­in­taa on väjennettävä.
      2) Olen tietoinen, että sin­fo­ni­akon­sertin osalta voidaan nou­dat­taa suo­ra­hank­in­taa (ei tosin sen takia, että tar­joa­jia olisi vain yksi). Halusin vain ver­ra­ta sitä sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon tilaamiseen. Eikö siinäkin voisi nou­dat­taa suo­ra­hank­in­taa sil­loin, kun tas­a­puo­li­nen kil­pailu ei edes teo­ri­as­sa voi johtaa järkevään lopputulokseen.

      Esimerk­ki tilanteesta, jos­sa kil­pailu ei edes teo­ri­as­sa voi johtaa oikeaan tulok­seen löy­tyy vaikka­pa van­hus­ten­palvelun kil­pailu­tuk­ses­ta Rau­mal­la. Siel­lä per­in­teinen palvelun­tar­joa­ja hävisi kil­pailun suurille ketjuille. Näin voi käy­dä, mut­ta tässä tapauk­ses­sa palve­lu­ta­so huononee niin paljon, että suo­ra­hank­in­ta van­hal­ta tar­joa­jal­ta olisi johtanut parem­paan tulok­seen. Täl­lä nimit­täin on talon­sa keskel­lä Van­haa Rau­maa, jos­ta van­hus­ten on kiva köpötel­lä käve­lykadulle kahvi­laan. Uusil­la tar­joa­jil­la on tar­jo­ta paik­ka jostain etäältä pitkän tien päästä, jol­loin van­huk­set ovat vankeina asun­nois­saan. Jos laatukri­teerei­hin olisi laitet­tu ehdok­si sijain­ti Van­has­sa Rau­mas­sa, tar­joa­jia olisi ollut vain yksi, ja hin­ta sen mukainen. Jos sijain­nista olisi annet­tu hyvi­tys­tä niin paljon kuin olisi pitänyt, hin­ta olisi sil­loinkin muo­dos­tunut kohtu­ut­tomak­si. Nyt siis raken­netaan palve­lu­talo­ja paikkaan, jos­ta van­huk­sil­la ei ole mitään pääsyä ulos.

  15. Esimerkik­si pyyk­in­pe­su­palvelu­iden ost­a­mi­nen on aika help­poa, kos­ka ei ole ole­masasa eri­taval­la puh­tai­ta paito­ja. Jot­ta voisi ostaa vaik­ka sit­ten sitä ratikkali­iken­net­tä palvelu­na pitäisi olla selkeä palvelu jol­la on yksinker­taiset mit­tar­it ja markki­nat jos­sa on kil­paile­via toimit­ta­jia tuolle.

    Ver­tailun vuok­si, HKL käytän­nössä suun­nit­teli uudet ratikat itse kos­ka markki­noil­ta ei vaan löy­dy meitin eril­liskum­malliseen rataverkkoon sopivia. Bus­sipuolel­la kil­pailu­tuskri­teerei­hin ei ole edel­lenkään kek­sit­ty esimerkik­si ajo­tavoista oikein mitään, ja ne nyt vaikut­taa matkus­tus­mukavu­u­teen ja sitä kaut­ta matkus­ta­jamäärin olennaisesti.

    Byrokra­ti­aa tulee vält­tää vaik­ka tarkoi­tus olisikin hyvä, ja kun kil­pailu­tus tuot­taa byrokra­ti­aa niin kil­pailu­tus­ta tulee vältää.

  16. Yllä olev­as­ta otsak­keesta voinee köpötel­lä aasin­sil­taa pitkin ver­taa­maan eri aate­su­un­tausten myymää samaa palvelua. Eilisessä Hesaris­sa oli kiva artikke­li jos­sa ver­rat­ti­in lib­er­aalin pyörit­tämää kahvi­laa ja saunaa, Kuusijärvellä.

    Siinä yrit­täjä han­k­ki toimeen­tu­lon itselleen ja joukolle työn­tek­i­jöitä. Alueen käyt­täjät sai­vat hyvää palvelua ja kaik­ki oli yhtä idylliä.

    Politruk­it jäivät kuitenkin ilman omaa osu­ut­taan, joten poli­isit kävivät pistämässä lib­er­aalin konkur­si­in kun ehtivät mopoil­i­jo­den sakottamis-kiirteiltään.

    Tämän jäl­keen vero­tusy­hteiskun­ta on yrit­tänyt pyörit­tää toim­intaa, katas­tro­faal­isin seurauksin.

  17. Minus­ta ongel­ma ei ole kil­pailu­tus sinän­sä, vaan se, että tar­jous­pyyn­nöis­sä pitää men­nä niin syvälle yksi­tyisko­hti­in. Kun “oike­as­sa elämässä” pyy­de­tään tar­jouk­sia, niin ker­ro­taan tarpeet ja sit­ten tar­jouk­sista val­i­taan se, mikä nyt vain tun­tuu parhaal­ta. Ei minus­ta julk­i­sis­sakaan han­k­in­nois­sa tar­jouk­sen tek­i­jän tarvitse tar­jous­ta laaties­saan tietää ihan jokaista kri­teer­iä, mil­lä päätös sit­ten lop­pu­vi­imek­si tehdään. Tärkein­tä on, että oma tuote on kun­nos­sa ja sitä kel­paa markkinoida. 

    En tiedä, miten tämän laki­in kir­joit­taisi niin, että yleen­sä se paras tar­jous tulisi val­i­tuk­si eikä kukaan pää­sisi vetämään koti­in­päin. Tärkeää olisi kuitenkin voi­da jät­tää tilaa tar­jousten vas­taan­ot­ta­jan oma­lle harkin­nalle siinä vai­heessa, kun tar­jouk­set ovat sisällä.

  18. tpyy­lu­o­ma: “HKL val­it­si viidestä tar­joa­jas­ta yhden tekemään uusien Transtechin raitio­vaunu­jen, tut­taval­lisem­min tran­su­jen, muo­toilun. Neljä valit­ti. Miten ihmeessä muo­toilu kil­pailute­taan juristinkestävästi?”

    Asi­aa lainkaan tun­tem­at­ta kuu­lostaa tar­jouskil­pailuk­si muo­toil­lul­ta kut­sumenet­te­lyltä. Yhtä hyvin voi ampua itseään jalka­an. Jos desig­nia tai arkkite­htu­uria halu­taan kil­pailut­taa, siihen on ole­mas­sa suun­nit­teluk­il­pailumekanis­mi, jon­ka luon­teeseen kuu­luu ver­tais­arvioin­nin korost­a­mi­nen val­in­takri­teer­inä ja use­am­man voit­ta­jae­hdo­tuk­sen lunastus.

  19. kun kyse on EU-tasois­es­ta lain­säädän­nöstä niin mil­lä konkreet­tisil­la toimil­la ajat­telit vaikut­taa asi­aan Eduskunnasta?

    1. juge,
      alka­mal­la soveltaa sitä niin kuin muual­la, vaikka­pa Ranskassa.
      Olin erään kan­sain­välisen kon­sult­tiyri­tyk­sen haas­tatelta­vana. He ker­toi­vat, että esimerkik­si Tan­skas­sa lain­säädän­töä sovel­letaan aivan eri taval­la, eikä siel­lä oikein ymmär­retä suo­ma­lais­ten ylitulkintoja.
      Muuten, tuo Helsin­gin ratikoiden muo­toiluk­il­pailu on mielestäni hyvin lähel­lä tuo­ta sin­fo­ni­akon­sert­ties­imerkkiä, muit­ta ainakaan Helsingis­sä ei kat­sot­tu mah­dol­lisek­si soveltaa suorahankintaa.

  20. Jos esim. muo­toilu tai lääkärin val­in­ta kil­pailute­taan, niin mik­sei myös kaupun­gin johdon valintaa.
    Järkevä ehdo­tus Odelta; toivoisi myös tule­val­ta lain­säätäjältä pidem­mälle menevää näke­mys­tä hallinnon rukkaamisen lisäksi.

  21. Jos palvelun sisältöä ja laat­ua ei kyetä kuvaa­maan han­k­in­ta­dokkari­in niin eipä sitä palvelua osa­ta tehdä itsekään.

    Toinen ongle­ma näyt­tää ole­van valvonta,kunnat eivät osaa hoitaa sitäkään vaan luot­ta­vat palvelun toimit­ta­jan sanaan.Tällöin ei syn­ny myöskään osaamista , kos­ka ei pere­hdytä käytän­nön ongelmi­in eikä opi­ta virheistä.Eikä syn­ny hyviksi koet­tu­ja käytäntöjä

    Kol­mas ongel­ma on 350 kun­taa, joista pääos­al­la ei ole minkään­laisia valmiuk­sia ostaa palveluita.Oma ongel­mansa on, että mik­si samo­ja asioi­ta pitää ostaa 350 yksikössä? Mikään järkevästi toimi­va organ­isaa­tio ei hajau­ta han­k­in­to­jaan näin paljon.

    Mon­et ter­vey­den­hoidon palve­lut ovat suo­raan kelvol­lisia ostet­tavak­si esim mon­et kirur­giset toimen­piteet ‚lonkkaleikkauk­set etc voidaan tuot­teis­taa niin, että ne voidaan ostaa ilman kiistoja.

    Mut­ta hark­in­taakin ulkois­tuk­seen tarvi­taan: Tuskin­pa orvos­ta on hauskaa eikä kasvullekaan suo­tavaa, että isä ja äiti vai­h­tu­vat joka kol­mas vuosi

  22. Osmo,

    Olemme ilmeis­es­ti kaik­ki samaa mieltä siitä, että vika ei ole lais­sa, vaan tavas­sa, jol­la sitä sovel­letaan? Täl­löin minus­ta olisi syytä kat­soa enem­män sinne ostavien organ­isaa­tioiden suun­taan kuin eduskun­taan — ei kai hyvää lakia tarvitse muut­taa vain sik­si, että sitä sovel­letaan väärin?

    Miten muuten itse ideaal­i­maail­mas­sa toteut­taisit tuon 500-vuo­tisjuh­las­in­fon­ian hankkimisen?

    1. Laki on niin epä­selvä, että sen tulk­it­sem­i­nen on silkkaa salatiedet­tä. Joko laki olisi kir­joitet­ta­va selkeäm­min tai siitä olisi annet­ta­va selkeät soveltamiso­hjeet. Nyt kun­tien juris­tit tulk­it­se­vat sitä var­muu­den vuok­si liian ankarasti.

  23. tpyy­lu­o­ma; pai­datkin voi pestä monel­la eri taval­la (tai jät­tää pesemät­tä). Aika lail­la on muu­ta­mat viro­laiset pesu­lafir­mat olleet medi­an ham­pais­sa viime aikoina; kateel­lis­ten kyräi­lyä vaiko pesuaineet­to­mia pesuja?

  24. Psykoter­a­pi­oiden ostopalvelu on usein toteutet­tu niin, että val­i­taan kelpo­ja palvelun­tuot­ta­jia eli yksit­täisiä psykoter­apeut­te­ja, joil­la on vaa­dit­tu pätevyys ja hin­noit­telu ja joista asi­akas val­it­see itselleen sopi­van. Tämän pitäisi olla tavoitteena.

    Syr­jäseuduil­la on yleistä, että ter­veyskeskuk­sis­sa on ostopalveluina eri erikois­lääkärien vas­taan­ot­to­ja, yksit­täi­nen lääkäri myy työn­sä ter­veyskeskuk­selle. Sen sijaan, että kylän mum­mot suhaa­vat tak­sil­la maakun­takeskuk­seen, tulee lääkäri paikalle ker­ran kuus­sa tai viikos­sa. Erikois­lääkärin tak­sa on usein halvem­pi kuin sairaan­hoitopi­irin kun­ta­lasku­tus. Kaik­ki hyötyvät.

    Täl­lainen ammat­in­har­joit­ta­jien kil­pailut­ta­mi­nen olisi fik­sua ja hal­paa, mut­ta kun­tapäät­täjille sietämätöntä.

  25. Juuri “pehmeis­sä” han­k­in­nois­sa seka­va laki toimii surkeim­min ja sen on moni asian ympäril­lä puuhastel­e­va myön­tänyt. Markki­naoikeudessa pure­taan sään­nöl­lis­es­ti mm. Kelan eri­lais­ten mas­sak­il­pailu­tusten valitussatoa.

    Entäpä jos tämä kil­pailu­tus hoidet­taisi­in toisin päin: “Mak­samme kak­si miljoon­aa euroa, mitä palvelu­ja tar­joat­te?” Aja­tus ei ole omani, ja ehkä juuri sik­si kuu­lostaa käyttökelpoiselta.

    Ihmette­len myös käsi­tys­tä, että kun­nis­sa osa­taan kaik­ki huonom­min kuin muual­la. Joh­tuisko siitä, että kun­tien han­k­in­nat ovat läpinäkyviä — yksi­ty­is­ten eivät?

  26. Eduskun­nal­la on aika vähän san­omista siihen miten markki­natuomiois­tu­in tekee päätök­siä, ja se taasen määrit­telee sen kuin­ka han­k­in­ta­lakia oikeasti sovelletaan.

    Ei sitä voi vali­ta mie­len­sä mukaan.

  27. Paljon kil­pailut­ta­neena voin tode­ta että on han­k­in­ta­laista iloakin. Ilmoit­tau­tu­mis­menet­te­ly tuo kil­pailutet­ta­vat tilaa­jan tykö, kokon­aisku­va tar­joavien ken­tästä muo­dos­tuu kattavammaksi.
    Tosin sil­loin täy­tyy jo olla markki­nat, ja riit­tävä määrä markkinatoimijoita.

    Ongel­mallista tilaami­nen on ilman kil­pailut­tamis­takin, jos ei oikein ole käsi­tys­tä sitä mil­laista laat­ua halu­aa. JA jos halu­aisi jotain muu­ta kuin mitä tar­joa­jat ovat tot­tuneet tar­joa­maan sit­ten se vas­ta han­kalak­si menee. 

    Nyt ovatkin sit­ten muo­toil­i­jat keksi­neet aivan uuden tavan toteut­taa palvelu­iden tuot­tamista. Palvelu­muo­toilus­ta on tul­lut jopa World Desing Cap­i­tal 2012 vuo­den keskeinen ismi. Kaik­ki mis­sä vähänkin muo­tol­laan palvelua on desingia. 

    Mut­ta on kyl­lä myön­net­täväå että meil­lä on paljon tarvet­ta totut­tu­jen toim­intat­apo­jen muut­tamiseen. Kil­pailulli­nen neu­vot­telumenet­te­ly, jon­ka han­k­in­ta­la­ki tun­tee, on oikeas­t­aan palvelu­muo­toilua kil­pailut­tamis­vai­heessa. Sovel­tuu suuri­in han­kekokon­aisuuk­si­in, jois­sa menetelmän edel­lyt­tämäå työmäärä on suh­teessa han­k­in­nan kokoon. Tavanomai­sis­sa han­k­in­nois­sa stan­dard­is­oin­ti ja tois­to ovat keskeisiä kus­tan­nuste­hokku­ut­ta tavoitataessa.

    Ja vaik­ka min­un koke­muk­seni ovat rakennusalalta,jonka luulisi ole­van peru­aka­maa kil­pailut­tamisen sar­al­la, on pakko myös sanoa, että raken­nusalal­la kil­pailut­ta­mi­nen ja sopimuk­si­in tui­jot­ta­mi­nen on viety jo läh­es äärim­milleen. Laatu­ta­son määrit­te­ly on sil­läkin sar­al­la vaikeaa. Pilkun­vi­ilaus­ta ja mieletön­tä vään­töä sopimuk­sen­mukaisen tuot­teen saamisek­si. Laadun­varmis­tus­menet­te­lyt paisu­vat ener­giate­hokkaan rak­en­tamisen myötä entisestäänkin.

    Oman lisän­sä asi­aan tuo raken­nusalan osa Suomen waste man­age­ment businek­se­na. Kivaa on.

  28. Hyvää asi­aa han­k­in­ta­laista. Samaa jär­jet­tömyyt­tä esi­in­tyy eri muodois­saan myös muual­la kuin sosi­aali- ja terveysalalla. 

    Osmo on täysin oike­as­sa kom­men­tis­saan virkavirheestä. Asia on juuri näin. Han­k­in­tavirkamies ei uskalla poike­ta piiru­akaan han­k­in­ta­lain tur­val­lisil­ta vesiltä tun­tem­at­tomille vesille, kos­ka oleel­lista on, ettei vain tee “virhet­tä”. Virhe on heit­tomerkeis­sä, kos­ka ei tulkin­nan­varaises­sa asi­as­sa minus­ta voi tehdä mitään puh­das­ta virhettä. 

    Minä uskon, että juuri tästä syys­tä kun­nat eivät esimerkik­si raken­nushankkei­ta kil­pailut­taes­saan ole hylän­neet ilmi­selvästi ali­hin­taisia tar­jouk­sia. Virkavirhe pelottaa. 

    Minus­ta kyl­lä voidaan ihan yhtä hyvin kysyä, mik­si esimerkik­si raken­nushankkeessa ei laadulliset kysymyk­set voisi nous­ta ihan yhtä merkit­tävään ase­maan, kuin sosi­aali- ja ter­veysalal­la? Onhan raken­nushankkeessakin kysymys jopa ihmisen elinikäi­sistä asioista. Sopi­iko han­k­in­ta­la­ki sit­ten raken­nushankkeisi­in puh­taana ja ahtaasti tulkit­tuna? Minus­ta ei.

  29. Tpyy­lu­o­man näke­mys kil­pailut­tamis­es­ta sil­loin, kun ei osa­ta tai halu­ta kek­siä laadullisia ele­ment­te­jä kil­pailu­tuk­seen, ja kil­pailut­tamisen vält­tämis­es­tä sil­loin, kun laadullisia ele­ment­te­jä osa­taan ja halu­taan kek­siä, johtaa usein sel­l­aisen työn ulkois­tamiseen, jota tekevät heikoim­mis­sa ase­mis­sa ole­vat työntekijät. 

    Kil­pailu­tuk­sen hyödyt näis­sä tehtävis­sä rajoit­tuvat kuitenkin usein siihen, että yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la on joko lail­liset tai lait­tomat keinot tin­kiä työe­hdoista. Näil­lä keinoin esimerkik­si siivoustyöstä on tul­lut silp­putyötä. Sit­ten taivastel­laan Helsin­gin sanomien pääkir­joituk­ses­sa, kuin­ka siivoo­jia tarvi­taan eikä suo­ma­laisia hom­ma kiinnosta.

    Näis­sä ulkois­tami­sis­sa ja kil­pailu­tuk­sis­sa on usein kyse myös arvo­valin­noista. Kun­nat ulkois­ta­mal­la näitä peruste­htäviä tule­vat itse asi­as­sa itse vaikut­ta­neek­si työurien lyhen­tämisen puoles­ta. Ulkois­tamiset kun johta­vat van­ho­jen ja vak­i­tu­is­ten työn­tek­i­jöi­den kor­vaamiseen nuo­ril­la ja osa-aikaisil­la työn­tek­i­jöil­lä, jot­ka vieläpä työsken­televät vuokrat­tuina. Näin alas­ta tulee julkises­sa keskustelus­sa ns. “ohi­menoala”, jota tekevät vain opiske­li­jat ja kesä­työn­tek­i­jät eikä työelämän paran­tamisen sik­si tarvitse koskea siivoojia.

  30. “Laki on niin epä­selvä, että sen tulk­it­sem­i­nen on silkkaa salatiedet­tä. Joko laki olisi kir­joitet­ta­va selkeäm­min tai siitä olisi annet­ta­va selkeät soveltamiso­hjeet. Nyt kun­tien juris­tit tulk­it­se­vat sitä var­muu­den vuok­si liian ankarasti”

    Sopimus­toimin­nas­sa tun­netan myös sel­l­ainen ter­mi kuin “alal­la yleis­es­ti val­lit­se­va käytäntö”.
    Se on usein se sopimus­ta täy­den­tävä lisä, jol­la paikataan sopimuk­sen aukkoja .

    Se on juridis­es­tikin pätevä ellei muu­ta ole olemassa.
    Raken­nusalal­la , maan­raken­nuk­ses­sa on toimivia kon­septe­ja ja papere­i­ta lue­taan vain kun syn­tyy riitoja

    Kun­nal­lisin ostopalvelui­hin ei ole syn­tynyt käytän­töjä, joten alan toim­i­jatkaan eivät osaa tehdä tarjouspyyntöjä/tarjouksia ja viedä pro­jek­te­ja läpi ilman ongelmia.
    Kun­nat käyt­tävät vielä tar­jous­pyyn­tö­jen tekoon kon­sult­te­ja, jotak eivät tunne kun­nan a)palveluita b) toim­intaa c) tar­jous­pyyn­nön aluetta

  31. Osmo:

    Ville, tulisi hirveän kalli­ik­si. Siis jos asi­akas­mak­sut pysy­i­sivät nyky­is­inä. Tämän tietää jokainen ter­veystalousti­eteil­i­jä. Jos lääkäris­säkäyn­ti ei mak­sa asi­akkaalle mitään ja tuot­taa lääkärille voit­toa, käyn­tien määrä kas­vaa liki rajat­ta. Tätä kokeilti­in lapsivakuutuksessa.

    Mik­si työter­veysjär­jestelmä ei ole kokenut saman­laista kri­isiä kuin lap­si­vaku­u­tuk­set? Työter­veysjär­jestelmässäkään asi­akas ei mak­sa mitään, mik­sei käyn­tien määrä ole kas­vanut rajatta?

  32. pekka
    Työter­veysjär­jestelmässäkään asi­akas ei mak­sa mitään, mik­sei käyn­tien määrä ole kas­vanut rajatta?

    Arvelisin että työter­veysku­lu­jen perus­teet­toman kasvun tapauk­ses­sa palvelun­tar­joa­ja menee vai­h­toon. Ainakin itse työ­nan­ta­jan ase­mas­sa vai­h­taisin palvelun­tar­joa­jaa heti, jos epäil­isin teetet­tävän tarpeet­to­mia toimenpiteitä.

    Luulem­pa tuos­sa Rau­man tapauk­ses­sa, että jos yht­enä laatu­vaa­timuk­se­na olisi ollut esimerkik­si käve­ly­mat­ka R‑kioskiin tai johonkin vas­taavaan palvelu­un, muut kuin yksi tar­joa­ja olisi tipah­tanut pois. Olen melko var­ma että on täysin mah­dol­lista suun­nat­tu tar­jous, jos osta­ja vain osaa hommansa.

    Yleen­sä kuitenkin pääsee helpoim­mal­la jos laite­taan kri­teerik­si pelkkä hin­ta. Ei tarvi virkami­esten päätän­sä vai­va­ta laatuasioilla.

  33. Osmo:

    Kos­ka työ­nan­ta­jal­la on keinot rajoit­taa sitä. Jois­sakin yri­tyk­sis­sä se kuitenkin on räjähtänyt. 

    Kaveri ker­toi, että hei­dän fir­mansa työter­veyshuolto siir­tyi 300 metrin päähän ja siitä oli seu­rauk­se­na se, että fir­man työter­veyshuoltokus­tan­nuk­set puto­si­vat merkittävästi.

  34. Aikoinaan eräässä fir­mas­sa oli antelias työter­vey­den­huolto, joka piti sisäl­lään peruster­vey­den­huol­lon, labrat ym. Ongel­mana oli­vat suuret työter­veyshuoltokus­tan­nuk­set ja yri­tyk­sessä oli myös paljon aiheet­toman oloisia pois­saolo­ja. Ensin käyti­in Mehiläisessä kysymässä mik­si, mut­ta lääkäri heilut­teli vain käsiä ja tote­si asioiden ole­van salaisia. 

    Poli­ti­ikkaa muutet­ti­in siten, että työter­veyshuolto ostet­ti­in julkiselta sek­to­ril­ta. Pois­saolot puto­si­vat alle puoleen ja työter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­set kym­menyk­seen. Suosittelen!

  35. Olen melko var­ma että on täysin mah­dol­lista suun­nat­tu tar­jous, jos osta­ja vain osaa hommansa. 

    Ainakin viran petaami­nen sopi­valle hak­i­jalle on hyvin taval­lista julkisel­la puolel­la (oli sit­ten kyse opet­ta­jan viras­ta tai pro­fes­su­urista). Aina joskus ilmestyy vielä parem­pi hak­i­ja kuin se, jolle vir­ka on pedat­tu, mut­ta hänen val­it­semisen­sa on sit­ten kaikkien etu. Kieltääkö han­k­in­ta­la­ki tar­jous­pyyn­tö­jen räätälöimisen niin, että se sopii eri­no­mais­es­ti jollekin tiedos­sa ole­valle hyvälle palveluntarjoajalle?

  36. “Syr­jäseuduil­la on yleistä, että ter­veyskeskuk­sis­sa on ostopalveluina eri erikois­lääkärien vas­taan­ot­to­ja, yksit­täi­nen lääkäri myy työn­sä ter­veyskeskuk­selle. Sen sijaan, että kylän mum­mot suhaa­vat tak­sil­la maakun­takeskuk­seen, tulee lääkäri paikalle ker­ran kuus­sa tai viikos­sa. Erikois­lääkärin tak­sa on usein halvem­pi kuin sairaan­hoitopi­irin kun­ta­lasku­tus. Kaik­ki hyötyvät.”

    Ei vält­tämät­tä. Monien maakun­takeskus­sairaaloiden tärkein “tuote” ei ole erikois­lääkärin ajan­va­raus­vas­taan­ot­to, vaan päivystys- esimerkik­si leikkaus­valmi­u­den ja kiireel­lis­es­ti henkeä uhkaavien sairauk­sien tutkimi­nen ja hoito.

Vastaa käyttäjälle JS Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.