Heikki Aittokoski katsoi Helsingin Sanomissa minun olevan täysin vailla historian tajua, kun luonnehdin perussuomalaisia parasiiteiksi. Ankara moite olisi todella ollut paikallaan, jos olisin näin tehnyt. Aittokoski on lukenut väärin. Olen luonnehtinut puoluetta nimeltä Perussuomalaiset rp. parasiitiksi, mutta en ole sanonut mitään sen kannattajista tai edes jäsenistä.
Aittokoski ei ole ainoa väärin lukenut. Myös moni perussuomalainen on kuvitellut, että pidän heitä parasiitteina: ”kyllä perussuomalaisten äänestäjät ovat veronsa maksaneet.” Sekaannus on syntynyt siitä, että puolueen nimi on monikollinen. Sekaannuksia siitäkin syntyisi, jos Kokoomuksen nimi olisi ”Kokoomuslaiset”.
Kerrattakoon, että pidän puoluetta parasiittina, koska se hyötyy taitavasti epäluottamuksesta päätöksentekijöiden ja kansan välillä, mutta ei esitä mitään realistista niiden epäkohtien poistamiseksi, joista tyytymättömyys kumpuaa. Sinänsä tämän epäluottamuksen aktivointi voi ennen pitkää johtaa johonkin myönteiseenkin.
Sovitaan, että kyse oli väärinkäsityksestä. Jos Aittokoski kuitenkin vaatii koko sanaa pois Suomen kielestä, olen erimieltä. Miksi köyhdyttää kieltä poistamalla siitä kokonainen käsite vain, koska Hitler on käyttänyt sitä.
Olen aiemmissa kirjoituksissani käyttänyt parasiitti-sanaa ennekin veroparatiisivaltioista ja kermankuorijakunnista, mutta kukaan ei ole ennen vetänyt natsikorttia esille. Olisi erittäin loukkaavaa käyttää ilmaisua parasiitti ihmisistä, mutta organisaatioista sitä voi mielestäni käyttää. Se on ilmaisuna tehokas.
Parasiitti voidaan toki korvata muilla ilmaisuilla, mutta ne eivät ole yhtä tehokkaita. Siipeilijä ja vapaamatkustaja ovat sinne päin, mutta eivät tarkoita samaa. En voisi mitenkään luonnehtia Perussuomalaiset rp:tä vapaamatkustajaksi.
Parasiittikunta on kuvaavampi kuin kermankuorijakunta, koska jälkimmäinen viittaa vain kunnan haluun valikoida itselleen edulliset asukkaat, mutta sivuuttaa sen, että tällainen kunta yleensä elää ilmaiseksi keskuskaupungin palvelujen varassa. Veroparasiittivaltio on minusta paljon kuvaavampi kuin veroparatiisivaltio, koska se luonnehtii sitä että tällainen valtio elää muiden kustannuksella eikä vain tarjoa suojaa veroja pakoileville. Alunperin käytin sitä tosin sanaleikkinä.
Parasiitin suomenkieliset käännökset ovat ”loiseläjä” ja ”loinen”, jotka eivät mielestäni ole käyttökelpoisia siinä merkityksessä, jossa minä parasiittia käytän. On aika vaikea kutsua Ceymansaaria ”loiseläjäksi”, koska ”eläjä” viittaa ihmiseen. Vahvasti eliöön viittaa myös ”loinen”.
En aio siis luopua parasiitti-termistä, mutta lupaan olla huolellisempi, ettei kukaan voi saada käsitystä, että kutsun joitakin ihmisiä parasiiteiksi.
voisitko.tuoda vähän konkretiaa tuohon parasiittikuntaan. Kerro vaikkapa esimerkki kunnasta joka saa ilmaiseksi palveluita keskuskunnalta ja mielellään voisit myös kertoa mitä ne palvelut ovat.
Voimakkaasti subventoituja
Työpaikkojen vaatima infrastruktuuri ja työpaikat noin yleensä, teatterit, uimahallit, lukiot, konsertit ja niin edelleen.
Osmon ja muidenkin täällä kirjoittajien ongelma on, he yrittävät lähestyä persujen menestystä älyllisestä suunnasta. Ilmansuunta on väärä. Persujen menestys on tunneasia, siinä ei äly ratkaise. Toni Halme, yhden sortin sekopää, keräsi käsittämättömän määrän ääniä. Ainoa viesti häneltä oli, jumala antaa anteeksi, minä en.
Olen sata varma, että persujen äänestäjät tajuavat, että Soini ei köyhyttä poista eikä EU:sta päästä eroon. Oleellista on, että herrat saavat ison muistutuksen. Näin se menee.
Minusta on ikävää, tehotonta ja kaikin tavoin turhaa, että osa ihmisistä keskittyy poliittisissa keskusteluissa (ja elämässä yleensä) loukkaantumiseen ja loukkaamiseen.
Nämä loukkaantujat vetävät tähän suohon mukanaan nekin, jotka yrittävät keskittyä asiapohjaiseen kommunikaatioon, koska kaikenlaista voi halutessaan tulkita loukkaamistarkoituksessa sanotuksi. Esimerkiksi Elina (jota monessa mielessä arvostan keskustelijana) tarttuu usein kärkkäästi Osmon aivan arvoneutraaleiksi tarkoitettuihin luonnehdintoihin, koska Elinalle ne ovat ylimielisiä, halveksuvia ja milloin milläkin tavalla loukkaavia, kanssaihmisten ihmisarvoa määrittäviä lausuntoja. Samoin käy, jos joku (mm. minä) tavalla tai toisella arvostelee Suomea ja suomalaisuutta. Elinalle tällainen on ylimielistä haukkumista, vaikka tarkoituksena olisi ihan vain neutraalisti tuoda jokin havaittu epäkohta esiin. Loukkaantujien maailmassa suorapuheista, rehellistä ja neutraalia rakentavan kritiikin esittämistä ei näytä voivan esiintyä – ei ainakaan silloin kun loukkaantuja itse on aiheesta eri mieltä.
Kun ihminen elämässä tai politiikassa loukkaantuu, luontevin reaktio on pyrkiä vuorostaan loukkaamaan vastapuolta (onneksi esimerkkinä käyttämäni Elina osaa tässä suhteessa hillitä itseään monia muita paremmin). Tähän näyttäisi persujenkin kansansuosio perustuvan. On aivan sama, saavatko persut mitään todellista rakennettua tai yhteiskuntaa vietyä eteenpäin. Tärkeintä on, että heidän avullaan loukkaantuja pääsee näpäyttämään ylimieliseksi kiusantekijäksi olettamaansa eliittiä, jollainen on jossain pienessä mitassa varmaan oikeastikin olemassa, mutta jonka uskon kyllä pääosin olevan kuviteltu.
Loukkaantuminen vaikuttaa myös siten, että vaikka loukkaantujalle olisi suotu hyvinkin runsaasti analyyttista erottelukykyä, hän ei loukkaantumisen vallassa ollessaan kykene enää tätä kykyään käyttämään. Tällaiset persujen kannattajat ovat ehkä sitä huolestuttavinta kategoriaa. Itsensä fiksuksi todennut ihminen kuvittelee usein ajattelevansa fiksuja ajatuksia poikkeuksetta, eikä havaitse, kuinka oma analyyttinen rehellisyys ja suhteellisuudentaju suuttumuksen myötä katoaa.
Demokratiassa pitää kyllä loukkaantujilla olla samanlainen mahdollisuus mielipiteensä ilmaisemiseen kuin muillakin. Mutta erään tyypillisen loukkaantujan elämää sivusta seuranneena minusta vaikuttaa selvältä, että asenteellaan hän sahaa ensisijaisesti omaa jalkaansa. Siksi olisi niin huiman kiva, jos ihmiset malttaisivat miettiä hieman tarkemmin ennen kuin ryntäävät tuomitsemaan ja vastustamaan kaikenmoista.
(Vielä disclaimer: pidän tässä tekstissä ”loukkaantujiksi” nimeämiäni ihmisiä yhtä hyvinä kuin muitakin. Pointtini on yksinkertaisuudessaan, että loukkaantuminen aiheuttaa keskustelussa ja päätöksenteossa suunnatonta tehottomuutta. Loukkaantuja-termin käytöstä ei siis saa vetää hernettä nenään!)
aha. Eli ei mitään oikeata ilmaista palvelua kunnasta. Lukionkin maksaa valtio.
Valtio maksaa lukiosta osan, kunta loput.
Voiko muuten Turkua luonnehtia parasiittikunnaksi? Sieltähän käy tuhansia ihmisiä Salossa töissä ja uimassa käyvät Raisiossa.
Voiko Helsinkiä sanoa parasiittikunnaksi kun käyttävät kaiken kesää mökkipaikkakunnan palveluita eivätkä maksa mitään? Kerrankin kävin mökkipaikkakunnallani uimassa ja kirjastossa harvase päivä. Taidan olla parasiitteja sitten.
Nyt pohditaan sitten parasiitti-sanaa. Vaalinaluskeskustelun taso on jopa alhaisempi kuin osasin edes kuvitella voivan olevan mahdollista.
Kyllä maahanmuuton rajoittaminen ja pakollisen ruotsin poistaminen on ihan konkreettisia juttuja joita moni kaipaa mutta vain PS ajaa yksiselitteisesti. Ja heti perään huomautus: en aio äänestää persuja ja koko persuilmiö lähinnä tympii, vähän samaan tapaan kuin tämä hemmetin takatalvi.
En ihmettele yhtään, että joku hermostui alkuperäisestä kommentistasi:
”Perussuomalaiset puolueena on kokonaan eri asia. Minä pidän sitä politiikan parasiittina, joka kylmäverisesti laskelmoiden käyttää hyväkseen vallitsevaa tyytymättömyyttä tarjoamatta tilalle mitään toteuttamiskelpoista.”
Olet muuttanut uusimpaan postaukseesi laskelmoidun kylmäverisyyden eräänlaiseen taitavuuteen.
Ja yritit korjata tilannetta tällä:
”Olen luonnehtinut puoluetta nimeltä Perussuomalaiset rp. parasiitiksi, mutta en ole sanonut mitään sen kannattajista tai edes jäsenistä.”
Perussuomalaiset puolueena koostuu sen kannattajista ja jäsenistä. Kannanotto ko. puolueen toimintatavoista on kannanotto sen tukijoiden arvomaailmaa ja valintoja kohtaan. Voidaan kaiketi olettaa, että kylmäverisesti ja laskelmoivasti toimiva henkilö kannattaa vastaavan kaltaisia arvoja?
Kaiken kukkuraksi parasiitti assosioituu ainakin meikäläisellä automaattisesti loiseen, joka elää muiden kustannuksella jne. Soppa on valmis.
Osmo, pitäydy kylmäverisesti ja laskelmoidusti asialinjalla, koska se sinulta luonnistuu. Jätä tulkinnanvaraisten metaforien käyttö jollekin toiselle.
”Kerrattakoon, että pidän puoluetta parasiittina, koska se hyötöö taitavasti epäluottamuksesta päätöksentekijöiden ja kansan välillä, mutta ei esitä mitään realistista niiden epäkohtien poistamiseksi, joista tyytymättömyys kumpuaa.”
Ei puolue esitä mitään, vain siinä toimivat ihmiset esittävät jotain eli Perussuomalaiset tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka toimivat puolueessa tai kannattavat sitä.
Puoluetta tai mitään organisaatiota ei ole ilman ihmsiä
On ehkä hieman varomatonta käyttää parasiitti- ja loinen-termejä persuja vastaan, sillä hehän nimenomaan ovat veronmaksajia, jotka vaativat kuria ja järjestystä verovarojen käyttöön.
Mitä sitten sanottaisiin, jos persut hallitukseen päästyään vaatisivat lopettamaan verovarojen tuhlauksen parasiittien ja heidän hyysääjiensä elättämiseksi.
Jokohan sitten sana julistettaisiin kielletyksi?
valtio maksaa lukiolaisesta sen summan millä palvelu pitäisi pystyä järjestämään. Jos se jossain kunnassa maksaa enemmän niin eiköhän se ole kunnan oma valinta. Olikos tuo lukiolaisen valtionmaksu jotain vajaassa kymppitonnissa nykyisin, muistelen että 8 000 suurinpiirtein. Jollei tuollaisella summalla saa järjestettyä lukiota niin sitten oma toiminta on huonoa.
Jonkinlaisen lukiokoulutuksen saa aikaan silläkin rahalla, jonka valtiolta saa. Helsingissä on paljon erikoislukioita, esimerkiksi Sibeliuslukio, joiden opetus on huomattavasti kalliimpaa kuin valtion maksama avustus. Ulkokuntalaisilla on suurta hinkua niihin. Ja Helsinki maksaa.
Lundqvist:
Tuo olisi jotenkin tehokkaampaa kun herrat vielä tietäisi että mistä. Osa muistuttajista haluaa lisää rahaa pienituloisille, tai ainakin jos ne viljelee maata, osa taas tuet ylipäänsä pois ja varsinkin pakolaisilta. Kyseessä on köyhän kansan ääni, jota ei saa sanoa köyhäksi koska se kuulostaa jotenkin syrjäytyneeltä. Energiankulutusta ei saa verottaa, eikä sitä saa myöskään normiohjata. Asioista pitää puhua suoraan ja ymmärrättävästi, mutta kuitenkin sellaisin sanoin ettei kellekään vaan tule paha mieli, paitsi jos ne muslimeja niin kyse on sananvapaudesta…
Ja Sibeliuslukio sitten oikeuttaa kutsumaan esim Espoota parasiitiksi?
Ei oikein vakuuta.
juge
Ei oikeuta. Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat sopineet, että ympäryskunnat korvaavat lukiossa käynnin Helsingille. Keskuskaupunki – kermankuorijakunta -asetelmia on muuallakin.
ja parasiitti-lapsi tulee Osmon kustantamaan viulunsoitto-lukioon…
Yksi näkyvä parasiittikunnan keino hyötyä keskuskunnasta on olla kaavoittamatta vuokra-asuntoja ja siten työntää kaikki kunnan tukea tarvitsevat asujat keskuskuntaan. Toinen ilmiö – ei niinkään parasiittikunnan aktiivisilla toimilla aiheuttama – on että vanhukset jotka tarvitsevat paljon palveluja muuttavat keskuskuntaan kun hoitoa oikeasti tarvitaan.
Miksi äänestän Perussuomalaisia?
1.Suomen poliittinen eliitti käyttää veronmaksajien varoja omien ideologisten fantasioidensa toteuttamiseen. Mielestäni kehitysapu on törkeää tuhlausta, mikäli samalla vajaa miljoona suomalaista elää syvässä köyhyydessä! Kehitysapuun syydetään 1 000 000 000 euroa vuodessa! Mielestäni oman maan ongelmat tulisi hoitaa ensin ja vasta sitten mällätään ulkomaille! (Sdp:n raivokkaasti vastustama takuueläke maksaa 119 miljoonaa vuodessa, valtaeliitti Sdp mukaan lukien haluaisi korottaa kehitysapua 0.70 prosenttiin bkt:stä, nykyään 0,55 %)
2.humanitäärinen maahanmuuton kustannukset paisuvat vuosi vuodelta ja kukaan ei tiedä kuinka paljon tähän kuluu…Ja suomalainen köyhä kärsii… Poliittiselle eliitille suomalainen köyhä on vääränvärinen, joten tuodaan tänne lisää köyhiä…
3.valtaeliitti vähättelee ongelmia. Tosiasioita ei myönnetä vaikka tilastot ja muiden Euroopan maiden esimerkit kertoisivat muuta. Valtaeliitin monikulttuurisuususkonto olettaa kaikkien maailman ihmisten olevan yhtä älykkäitä ja erään uskonnon olevan kristinuskoa tai sekularismia parempi. Poikkeuksellisesti valtaeliitti kuitenkin uskoo, että perussuomalaiset ovat heikkolahjaisia, ennakkoluuloisia ja parasiitteja. Maahanmuuttajataustaisten rikollisuus ei monikultturisuususkonnon mukaan eroa suomalaisista, kuitenkin ajatellaan, että persuissa keskivertoa enemmän kriminaaleja…
4.Valtaeliitti ajaa tasaveroa kulutusverojen muodossa. Köyhä maksaa ja työnteko ei kannata.
Mun mielestä monikulttuurisuus hyvä asia mikäli tänne tulee lähtökohdiltaan sopeutumiskykyisiä ihmisiä…
Nyt alkaa ihmetyttämään entistä enemmän. Ainoa keksimäsi Sibeiuslukio ei olekaan esimerkki parasiittikuntien käyttämästä palvelusta?
Ja joku puhui vuokralaisista, jotka tulevat rasittamaan keskuskunnan taloutta. Kyllä kai keskimäärin voi väittää että keskuskunnissa on paremmin tienaavat kuin kehyskunnissa. Tuo on mielikuvamarkkinointia joka ei vaan pidä paikkaansa väittää että puolimaaseutu houkuttelisi varakkaat omakotitaloon. Sinne muuttaa ne joilla ei ole varaa asua keskuskunnassa.
juge,
Tämä parasiittikuntakäsite ei koske vain Helsingin seutua vaan toimi tehokkaammin esimerkiksi Turun, Tampereen ja Oulun seuduilla.
Espoolla on jopa oma teatteri.
Tietääkseni Sipoossa ei ole yhtään kunnallista vuokra-asuntoa eikä kunta maksa lukioista mitään.
Minua huvittaa persujen loukkaantuminen. Eivätkö persut muka toitota kovasti, että pitäisi puhua suoraan?
Esimerkiksi Halla-Aho on toivonut että jos joku raiskataan, niin mieluiten vihreiden kannattaja ja että monikulttuurisuuden kannattaminen on kollektiivista mielisairautta.
Joten jos Osmo haukkuisi kokoomusta parasiittipuolueeksi suuttuisin itsekin, koska kokoomuslaiset eivät ole käyttäneet normaalista poliittisesta retoriikasta eroavia ilmauksia vihreistä, mutta persuilla ei kyllä tässä asiassa ole tasan ja tarkkaan minkäänlaista varaa vetää herneitä nenuunsa!
Joku roti se pitää olla perussuomalaisillakin! Ihan yhtä naurettavaa kuin opposition mukaloukkaantuminen Kiviniemen epäisänmaallisuuspuheista.
No otetaan vaikkapa Turku sitten lähempään tarkasteluun.
Esim. Raisiossa on iso lukio, joka on Suomen parhaita, hieno kirjasto, seutukunnan paras uimahalli, vanhustentaloja, vuokra-asumista, voimakasta elinkeinoelämän rakentamista eli työpaikkojen luomista, Suomen suurin pienvenesatama, kaikenlaista seudullista toimintaa jota käyttävät myös turkulaiset. Raisiossa on jopa tämä teatteri joka sinulle näyttää olevan niin tärkeä.
Onko Raisio parasiittikunta?
Ja jos tarvitset kunnan vuokra-asunnon Sipoosta, niin ota ihmeessä yhteyttä
http://www.sipoo.fi/fi/palvelut/tekniikka_ja_ymparisto/asuntoasiat/vuokra-asunnot
Sorry, olen pahoillani väärästä tiedosta. Kuulopuheet pitäisi aina tarkistaa. Ilmeisesti alkuperäinen tieto on koskenut asuntojen rakentamista.
Vähän tuo 330 asuntoa sinänsä on kunnan kokoon suhteutettuna. Helsingissä niitä on yli 50 000.
Mielenkiintoisesti minusta valtio on parasiitti joka ei tuota mitään ja Suomessa Osmonkin edustama Vihreät parasiittipuolue, joka haluaisi valtion ottavan isänniltään vieläkin enemmän.
Poliitikot ja valtion työntekijät taas elävät täysin symbioosissa tuon parasiitin kanssa, joten varmasti asiaa on vaikeaa nähdä samalla tavalla.
jarkko
Valtio ei tuota MITÄÄN!
Yliopistot, tiet, poliisi, puolustusvoimat, kansaneläkkeet, …
Puolueen ehdokkaat hyötyvät. Puolue nimeltä Perussuomalaiset rp koostuu ihmisistä. Nämä ihmiset hyödyntävät tyytymättömyyttä päästäkseen eduskuntaan, saadakseen statusta jne. Miksi et kutsu heitä parasiiteiksi?
Olisi absurdia sanoa: ”Kokoomus on itsekäs ja kylmä puolue! Kokoomuksen poliitikot ja kannattajat eivät kuitenkaan ole itsekkäitä ja kylmiä. Puhun puolueesta nimeltä Kansallinen Kokoomus rp. Ihmisiä en koskaan nimittelisi itsekkäiksi ja kylmiksi.”
Tämä erottelu ei toimi. Leima vuotaa väkisinkin organisaatiosta sen jäseniin. Kyllä se nyt vain loukkaa niitä satoja ihmisiä, jotka tekevät kovaa työtä perussuomalaisten vaalivoiton eteen, kiertävät kampanjoimassa, puhuvat kansalaisille, uskovat aidosti asiaansa jne.
Jos joku sanoisi maahanmuuttoa yhteiskuntamme leviäväksi syöväksi (parasiittiin verrattava ilmaisu), niin tulkitsisin sen nimenomaan maahanmuuttajiin eli ihmisiin kohdistuvaksi kovaksi kielenkäytöksi, vaikka hän kuinka yrittäisi tähdentää puhuvansa maahanmuutto-nimisestä ilmiöstä.
Demokratiassa kaikilla on oikeus esittää erilaisia mielipiteitä eri näkökulmista ja pyrkiä vaikuttamaan asioihin. Kaikkien ei tarvitse olla oikeassa. On demokratian hengen vastaista kutsua jotain yksittäistä, suuren kansanjoukon kannattamaa puoluetta parasiitiksi.
Olen jo kymmenen vuotta noudattanut periaatetta, etten muodosta kantaani poliitikon sanomisista sanomalehtien perusteella, jos kerran voi tarkistaa sen sanoman poliitikon omasta blogista. Halla-aho pari vuotta sitten ja tämä Oden parasiittiteksti todisivat tas kerran, että periaatteesta kannattaa pitää kiinni.
Osmo:
Nyt olis osoittanu parempaa tilannetajua ottaa esimerkiks Vihreet…
Artturi. Puolueen nimi on Vihreä liitto.
Hyvät sivistyneistön edustajat. Eiköhän tämä Hitlerin Saksaan ja kunnallispolitiikaan mennyt parasiittikeskustelu alkaisi jo riittää. Politiikan mestari Timo Soini kannattajineen naureskelee tällaiselle keskustelulle ja kannatus vain kasvaa. Siirtykää keskustelussa todellisiin vaaliteemoihin, joita perussuomalaisetkin ovat nostaneet agendalle vaikka kuinka paljon. Jos vielä joku parasiittikunta pitäisi mainita, niin se on Kauniainen.
Minunkin lapseni käy H:kissä lukiota olenko siis loinen? Vai onko kunta jossa asun, Imatra loiskunta ? Pikkasen olen pettynyt, tähän keskustelun tasoon mihin suuntaan tällä blogilla on menty. Aluksi tykkäännyin tuohon Osmon loogiseen tapaan ajatella asiat mutta nyt sieltä on alkanut paistaa jonkinlainen näsäviisaus ja ilkeily kilpakumppaneita kohtaan sekä helsingin ulkopuolella asuvia kohtaan.
Saara,
Näkemykseni Osmon maailmankuvasta ja ihmiskäsityksestä on muodostunut niin tämän blogin kuin mediaesiintymisten kautta, mutta myös henkilökohtaista reittiä.
Osmon ajattelu on mielestäni hyvin teknokraattista, elitististä ja polarisoitunutta. En voi parhaalla tahdollanikaan pitää esim. ilmaisuja päähän potkitut ja järkyttävän matala koulutustaso arvoneutraaleina kannanottoina perussuomalaisten kannattajien rakenteesta.
En kuitenkaan kiistä, ettenkö olisi joskus sortunut ylilyönteihin ja tulkinnut liiankin kärkkäästi asioita oman paradigmani valossa tai varjossa.
Sen sijaan kiistän, että loukkaantumisesta olisi kyse tai sitten ymmärrämme tämän käsitteen aivan eri tavoin. Voin vastustaa rasististakin maailmankuvaa ilman että itse olisin tämän ajattelumallin konkreettinen uhri. Loukkaantumiseen tarvitsen hyvin henkilökohtaisen syyn. Lähinnä kuvaisin tunnetilaani närkästykseksi tai lieväksi ärtymykseksi.
Heh Osmu,
Artturi. Puolueen nimi on Vihreä liitto.
Oletpa nyt logiikkaohjus… Kokoomuksenkin nimi on Kansallinen Kokoomus.
Eikös tämä nyt ole juuri sellainen lausuma, minkälaisesta sinäkin olet joskus ihan oikeutetusti suuttunut. Tuo väärintulkinta on väärintulkinta vain, jos asiaa ajattelee puhtaan lingvistisesti eikä lainkaan suhteuta sitä ympäröivään todellisuuteen. Et ole itse useinkaan tämmöiseen tulkintaan tyytynyt muiden sanomisista. Näin ollen on aika kaksinaismoralistista yrittää puolustella tuota. Asian olisi voinut esittää toisinkin.
Jos Nokiaa (yhtiö tai kunta, aivan sama) sanoo parasiitiksi, se ei välttämättä tarkoita että nokialaiset olisivat parasiitteja, koska Nokialla on nokialaisista eroavia tarkoituksia jne.
Nokia != nokialaiset.
Jos sen sijaan sanoo puoluetta tai kansalaisjärjestöä parasiitiksi, sanoo sen jäseniä parasiitiksi, sillä järjestöt ovat vain ja ainostaan jäseniensä tarkoitusperien jatkeita.
Perussuomalaiset r.p. = puolueen jäsenet.
Syltty, se loukkaantujahan oli tässä Hesarin Heikki Aittokoski, joka tuskin on persu. Voi olla, että jotkut persutkin ovat loukkaantuneet, en tiedä. Esimerkiksi Homma-forumilla, joka on persujen kansoittama, Soininvaaran kommentti aiheutti lähinnä naureskelua ja sitä pidettiin vihreiden paniikkireaktiona: http://hommaforum.org/index.php/topic,46146.0.html
Soininvaara on hiljattain moittinut persujen Halla-ahoa törkeästä kielenkäytöstä, joten kai Soininvaaralta itseltäänkin voi odottaa tunnettujen natsimetaforien käytön välttämistä. Tuo Osmon selittely, että ”vaikka sanoin PS-puoluetta parasiitiksi, en tietenkään tarkoittanut ketään yksittäistä perussuomalaista” on saivartelua, josta tulee mieleen Halla-ahon selitykset monille verbaalisille rimanalituksilleen.
Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet kannattajineen esittävät loukkaantumista silloin, kun katsovat sen itselleen edulliseksi. En näe mitään syytä näille ”kuka aloitti” ja ”no itse ne…” -tyylisille hiekkalaatikkoselityksille. Niissä on hieman tyhjän moralisoinnin maku.
Lienee tarpeellista vain hyväksyä, että media- ja keskustelukulttuurimme laadusta johtuen sitä ”benefit of doubtia” ei ole syytä kenenkään odottaa saavansa. Surullista sinänsä, täyttä pelleilyähän tämä tietysti on. Yhtä harkitsematonta sanavalintaa vatvotaan päivätolkulla.
Yhteiskunta koostuu ihmisistä, mutta yhteiskuntaa voi sanoa huonosti organisoiduksi, vaikka käytännössä kaikki sen jäsenet pitäisivät tavaransa hyvässä järjestyksessä. Yhteiskuntaa voi nimittää tehottomaksi, vaikka kaikki sen jäsenet ahkeroisivat hurjan paljon. Ja niin edelleen.
PS voi puolueena olla parasiitti, vaikka kaikki sen kannattajat louhisivat omalta tontiltaan rautamalmia, sulattaisivat sen teräkseksi ja rakentaisivat laivat omassa telakassaan käsin. (Otin tämän esimerkin, koska raskas teollisuus on ollut PS:n retoriikassa ainoata oikeata työtä, ja kaikenlaiset insinöörit, parturikampaajat ja muut palveluammatit lähinnä homojen ja muiden vihreiden hommia.)
Saaran sanomaa:
Kiistän edelleen loukkaantuvani, vaikka mitäpä pahaa siinäkään sinänsä olisi. Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä tunteissa ei koskaan ole mitään hävettävää — vain teoissa on.
Mutta tästä siteeraamastani pätkästä tuli mieleen:
Sanoit jossain ketjussa sivujuonteena, että suomalaiset ovat erityisen kateellista kansaa. Toivottavasti itse muistat tämän, koska etsiminen on työlästä. Olen kuitenkin varma tästä.
Tämänhän kovin hellityn myytin kuulee ja näkee tavan takaa. Olen joskus yrittänyt tivata tähän jotain evidenssiä — saamatta. Ehkä sinä osaat vastata?
Miten kateus operatioinalisoidaan? Miten asiaa on tutkittu, jotta on voitu todeta, että suomalaiset ovat kateellisempia kuin vaikkapa venäläiset tai kolumbialaiset?
Kateus on perustunne siinä missä ilo, suru, pelko ja viha. Onko näiden jakauma eri kansakuntien kesken erilainen? Siitä minulla ei ainakaan ole mitään tietoa.
Tälle suomalaisuuden halventamisen diskurssille on tyypillistä argumentoimattomat heitot, joita ei mitenkään voi todentaa. Ja ennenkaikkea niillä osoitetaan vahvasti omaa ylemmyyttä. Muuta funktiota en oikein keksi.
Mitä neutraalia, puhumattakaan rakentavasta on kuvailla suomalaisia kaikilla mahdollisilla negatiivisilla määreillä ilman mitään asiallisia perusteita? En ymmärrä…
Jonkin myytin täällä olenkin murtanut. Linkitin esimerkiksi johonkin ketjuun kansainvälisen vertailun miesten väkivaltaisuudesta parisuhteessa. Ylläri pylläri — Suomi ei edes länsieurooppalaisittain ollut läheskään kärkipäässä puhumattakaan itäisemmästä Euroopasta.
Olen totuuden rakastaja ja siksi kaiken kyseenalaistaja, mikä ei tarkoita, etteikö minullakin olisi tukku ”oikeita” käsityksiä, jotka ovat vain pääni tuotoksia. Otan kuitenkin aina haasteen vastaan, jos jotain väitän.
Ota sinäkin ja taidat ottaakin.
Halla-ahokin näkojään kommentoi Osmoa blogissaan.
Pakko sanoa, että eräs hienoimmista näyistä mitä olen nähnyt, oli talviöinen erittäin sakea lumipyry, aamuyö. Tietä ei erottanut, ajamaan pystyi vain kävelyvauhtia.
Tässä elämää suuremmassa pyryssä takaani tuli iso kuorma-auto valtavaa pitkäsiipistä lumiauraa työntäen, lujaa, koko tien leveydeltä. Kohdallani vähän koukkasi, tuskin edes hiljensi. Hieno näky.
Jotenkin epäilen, että ratissa ei istunut hintahtava, tiedostava profeministi vegaani.
Alkuperäinen sanavalinta oli kieltämättä todella onneton, mutta aktiivinen väärinymmärtäminen ei ainakaan paranna asiaa. Tuntuu että poliittinen keskustelu nykyään on suurelta osaltaan pelkästään sitä että otetaan joku kilpailijan lausahdus, tulkitaan miten halutaan ja sitten närkästytään, ”haluaako X todellakin että Y, tämähän on kuin Neuvostoliitossa”.
Minä ymmärsin (toisella lukemisella) Osmon pointin niin, että perussuomalaisia puolueena määrittää häikäilemätön muiden puolueiden ongelmilla ratsastaminen ilman omaa substanssia. Siitä ei seuraa, että perussuomalaisten äänestäjät olisivat parasiitteja sanan missään merkityksessä, eikä että edes puolueen sisäpiiri ja aktiivit olisivat parasiitteja siinä merkityksessä kuin tässäkin lähes kaikki tuntuvat sanan ymmärtävän. (Ja siksi sanavalinta oli todella huono.)
Parasiittikunta-analogia tekee parasiittipuolueen käsitteen ymmärrettävämmäksi, mutta joku muu ilmaisu olisi ehkä viestinyt samaa asiaa selkeämmin ja vähemmän provosoivasti, ja joku loukkaantuu parasiittikunta-käsitteestäkin kun ei ymmärrä että siinäkin kritisoidaan lähinnä kuntapäättäjiä, ei tavallisia kuntalaisia. (Luultavasti suurin osa äänestäjistä ei tajua hölkäsen pöläystä siitä miten heidän kuntansa toimii tässä suhteessa ja vika on viime kädessä huonosti säädetyissä laeissa eikä yksittäisissä päättäjissä.)
Jos olisin Osmon PR-päällikkö, ehdottaisin tuoretta blogipostausta, jossa perussuomalaiset äänestäjät saisivat ansaittua kiitosta niistä asioista joissa he sitä ansaitsevat. Esimerkiksi pienyrittäjiä perussuomalaisten äänestäjäkunnassa on paljon, heitä tuskin voi pitää parasiitteina ellei satu olemaan todella änkyrävasemmistolainen.
Pikemminkin on kyse saaliista.
Elina,
Ensinnäkin: <3
Loukkaantua voi mielestäni myös muiden puolesta; närkästys olisi ihan yhtä hyvä sana kylläkin.
Kun minä arvostelen jotakuta tai jotakin, en todella tee sitä itseäni ylentääkseni. Minun maailmassani itsensä ylentämisellä ei oikein tee mitään, koska en ylipäänsä pyöri sellaisten ihmisten kanssa joille ihmisten asettaminen paremmuusjärjestykseen olisi millään tavoin keskeistä. Kun toisinaan satunnaisesti ajaudun sellaiseen sosiaaliseen kontekstiin, jossa arvojärjestyksiä selvästi mittaillaan ja niihin kiinnitetään huomiota, tunnen olevani aivan väärässä ympäristössä enkä osaa enkä liioin halua sopeutua siihen. Siksi tuntuu aina erityisen tympeältä, jos sanomiseni tulkitaan tällaiseksi sosiaalisen pelin pelaamiseksi. Samoin Osmon kohdalla, jos ja kun muitakin tulkintavaihtoehtoja olisi. Kokenukseni mukaan tehokkain keskustelutyyli on sellainen, jossa keskustelukumppani nähdään niin myönteisessä valossa kuin mihin hänen sanansa antavat mahdollisuuden.
Otan siis kielteisiksi kokemiani asioita esille ihan pragmaattisista syistä: mahdollistaakseni tilanteen kehittymisen parempaan suuntaan. Ensimmäinen askel muutoksessa on nykytilan tunnistaminen ja tunnustaminen. Tästä lienemme yhtä mieltä.
Tuo todentamista koskeva mainintasi sai minut ymmärtämään paremmin ajatteluasi. Ilmeisesti pidät asiallisena vain sellaisista ongelmista puhumista, joita on mahdollista objektiivisesti mitata/tutkia. Tavallaan kyllä ymmärrän tällaisen rajauksen, mutta oma lähestymistapani on hyvin erilainen. Olen alalla, jolla toimiminen edellyttää juuri niiden ilmiöiden havaitsemista ja tarkastelua, joita tieteelliset menetelmät eivät tavoita. Siksi puheeksi ottamani aiheetkin ovat tyypillisesti tässä kategoriassa.
Olen tosiaankin kokenut suomalaiset monia muita kateellisemmiksi, ja tiedän että en ole kokemuksineni yksin. Jostainhan se kertoo, että monilla on vastaava kokemus, eikä ole hedelmällistä lähtökohtaisesti olettaa että kyseessä on silkka kokijoiden harhakuvitelma. ”Kateellisuus” on kuitenkin vain nimi sille asenteiden ja reaktioiden kokomaisuudelle, joita havaitsen Suomessa ja en yhtä paljon havaitse ulkomailla (poikkeuksena Kreeta, jossa yhden käynnin perusteella vaikutti olevan samaan tapaan kateellinen ja kyräilevä fiilis). Kokemustani varmasti värittää oma persoonallisuuteni, ja sama meno voi toisenlaisen persoonan näkökulmasta olla ihan kannatettavaa ja toisenlaisen nimityksen ansaitsevaa. Mutta minun (ja kanssani samoin kokevien) kokemus on uskoakseni yhtä tosi/epätosi ja yhtä arvokas/arvoton kuin muidenkin.
Catilina:
Vau, kuulostaa sellaiselta, mistä minäkin olisin tykännyt (toivottavasti en näin sanomalla pilannut nautintoasi)!
Tykkään kyllä myös monien hintahtavien vegaanien aikaansaannoksista.
Kateus operationalisoidaan vaikka Haluatko miljonääriksi -ohjelman yleisökäyttäytymisen kautta. Venäläiset ovat todella kateellinen kansa. Ikävä kyllä suomalaisen version data ei ole saatavilla. Kateus ei siis ole, Elina, perustunne samalla tavalla kuin vaikka ilo tai suru (jos nyt perustunteita edes on olemassa siinä mielessä, että niiden esiintyminen olisi vakio).
Kansallista kateutta ehkä selittää parhaiten oikeiston diskurssin penetraatio. Mitä useampi kansalainen uskoo, että oikeudenmukaisuuden vaatiminen on kateellisuutta, sitä useampi uskoo kansainväliseen oikeistoretoriikkaan joko tyhmyyttään tai viisauttaan. Sen jälkeen myytti muuttuu totuudeksi. Tämä oli tietysti kärjistys.
Suomessa, muuten, yrittäjiä arvostetaan kyselytutkimusten mukaan poikkeuksellisen paljon. Operatinalisointia?
Mitä tulee perheväkivaltaisuuden kansainväliseen operationalisointiin, se onnistuisi kyselytutkimuksilla kohtuullisen hyvin. Sellaisia tutkimuksia vain ei ole tehty. Asiaa sivuavien kyselyjen perusteella voi kuitenkin päätellä, että suomalaisten (miesten) poikkeuksellinen väkivaltaisuus — josta esimerkiksi ehdokas Thomas Wahlgren äsken mesosi — on poikkeuksellisen valtava myytti.
Suomalainen mies on oikeasti lallukka ja nyhverö suhteessa naisiin, vaikka heti en keksi miten tämän väitteen operationalisoisin.
PerSujen parasiittiluonteen pitkälti hyväksyn Soininvaaran esittämällä tavalla. Ei kaikkea tarvitse tai edes voi operationalisoida. Etenkään politiikassa.
Elina:
Samaan henkeen on arvosteltu sitäkin (en muista olitko arvostelijana sinä), kun minä puhuin ”köyhistä” *gasp!*. Olen itse köyhä, eikä minulla ole mitenkään huono itsetunto, joten kyseessä ei ollut mikään muu kuin arvoneutraali ja keskustelun kannalta tarpeellinen faktan ilmaiseminen. Eikö totutta (tässä tapauksessa ihan mitattavaa sellaista) saisi sanoa ääneen, jos se voi yhdenkin yksilön mielestä olla häpeällinen? Eikö hyssyttelyllä nimenomaan uusinneta tätä häpeäkokemusta? Minä haluan voida ihan kiertelemättä kertoa kenelle tahansa ja missä tahansa tilanteessa, että olen köyhä. Jos en voisi tehdä niin, implikaatio olisi että minulla on jonkinlaista aihetta hävetä.
Jos perussuomalaisten kannattajat, kuten näyttää, ovat keskimäärin päähänpotkittuja ja väärin kohdeltuja, kyllä se täytyy voida sanoa ääneen. Ei haukkumistarkoituksessa, vaan tarkoituksessa ymmärtää mikä tilanne on tällä hetkellä, ja mihin suuntaan sen haluttaisiin muuttuvan (= vähemmän kokemuksia päähänpotkituksi tulemisesta).
Matalasta koulutustasosta olisi kyllä voinut puhua ilman tuota yllä lainaamaasi tarkennetta. Se olisi ollut selvemmin arvoneutraalia. Mutta vaikka Osmo pitäisikin tietyn tason alittavaa koulutusta ”järkyttävänä”, tästä ei seuraa että hän pitäisi matalasti koulutettuja ihmisiä jotenkin ala-arvoisina. Järkytyshän voi kummuta vaikka itsesyytöksistä (”Miksi en ole poliitikkona tehnyt enemmän sen eteen, että ihmiset saisivat paremman koulutuksen?”) tai mistä vain. Vain kyynisesti tulkitsemalla voi automaattisesti olettaa tuon lausuman olevan ylimielinen.
Eiköhän se ole Osmo niin, että äänestäjän ”kuluttajansuoja” on kovin kehno aivan kautta linjan. Äänestämällä vaikkapa sinua saatan edesauttaa eduskuntaan henkilöä, jota en suurin surminkaan eduskuntaan haluaisi.
Ja kun eduskuntatyö alkaa, käyttelevät puolueiden äänivaltaa puoluekoneistoon etabloituneet kiipijät. Tämän piirin ulkopuoliselle – tiedoista, taidoista ja ymmärryksestä riippumatta – jää tehtäväksi vain jupista takarivistä ja painaa nappia ryhmän mukana.
Väittäisin, että äänestyspäätös tehdään lähes aina mielikuvapohjalta. Sillä (ja vain sillä) perusteella moni äänestää myös sinua.
Kiitos Elinalle ja Saaralle jonka (sinänsä derailaava) keskustelu on kiinnostavaa seurattavaa.
Tiedemies jo sen selittikin, mutta yritän vielä tyhmänä selittää, kuinka organisaatio voi olla ominaisuutta x toteuttava vaikka sen kannattajat eivät olisi. Organisaatio toimii omassa toimintaympäristössään siihen kuuluvilla säännöillä, jotka ovat poikkeavat ihmisten toimintaympäristöistä ja niiden säännöistä. Säännöt voivat muodostua (kenenkään yksilöiden erityisesti siihen pyrkimättä) sellaisiksi, että organisaation asiaa ajavien yksilöiden kannattaa toimia tavalla, joka saa kokonaisuutena organisaation toiminnan toteuttamaan ominaisuutta x, vaikka yksilöt (organisaatiossa toimijat tai sen kannattajat) eivät itse sitä toteuttaisi. Osmon usein mainitsema osaoptimointi on samankaltainen ilmiö: kaikki pyrkivät tahoillaan tehokkuuteen, mutta koska järjestelmä (eli organisointi ja säännöt) on tietynlainen, kokonaisuus on tehoton. Lopputuloksena järjestelmä on tehoton, mutta yksilöt eivät.
Juge kyseli 28.3.2011 kello 8:30, että onko Raisio parasiittikunta.
Googlasin Raision työpaikkaomavaraisuuden ja huomasin, että se on 2000-luvulla noussut n. 80%:sta lähes 90%:iin, eli ainakin tällä mittarilla se on nyt vähemmän parasiittikunta kuin kymmenen vuotta sitten. Toisaalta taitaa olla niin, että nuo uudet työpaikat ovat syntyneet Turun rajalle ohikulkutien varteen sijoitettuihin kauppakeskuksiin (Prisma, Bauhaus, Ikea jne.) ja kun on hyvinkin luultavaa, että nuo kaupat saavat hyvin suuren osan liikevaihdostaan n. 300 metrin päässä olevasta Turusta, niin sanoisin että kyllä, Raisio on parasiittikunta.
Jos Turun kaavoitus onkin kohtuuttoman hidasta, niin Raision kaavoitus on kyllä kohtuuttoman nopeaa: Kun Prismalla oli vaikeuksia löytää tonttia Turusta, Raisio löysi sen yhdessä viikossa. Näinhän kuntapäättäjien pitää kilpailutilanteessa toimia, mutta onko se ostoshelvetti Haunisissa todella mietitty kokonaisuus vai onko se vain Raision ex-kunnanjohtajan (Rauno Saari) pikavoitto tilanteessa, jossa Turussa ehkä yritettiin miettiä rauhassa kokonaisuutta?
Touko Mettinen
Mikä hyvänsä puolue, joka esittää tunteisiin vetoavia toiveita konkreettisten toimintamallien sijaan, on jollakin tapaa parasiittinen suhteessa niihin, jotka esittävät toimia ja käyvät avointa debaattia näiden toimien konkreettisesta luonteesta. Käytännössä kaikissa puoleissa on parasiittisia piirteitä.
Luku sinänsä on se, että peliteknisesti Soinin kohortin tarvitsee vain vältellä pallon menettämistä ja teknisiä virheitä turvatkseen sen tuloksen, jota he tavoittelevat. Onko se väärin, mene ja tiedä. Rasittavaahan se toki on, etenkin, jos itse tahto pallon ja päästä peliä tekemään.
Väärin saattaa olla Timo Soinin vapaamatkustsus mediassa. Maisterisjätkän imago kantaa riittävän korkeaan hattaraan, jotta ei tarvitse välittää pikkuseikoista, kuten faktasta, että hän on juurti sellainen poliittinen broileri ja populisti, kuin ne, joita hän esittää kritisoivansa. Vai onko hän ollut sellaisissa töissä, joita hänen kohderyhmänsä kiistatta kutsuisi ”oikeiksi”?
Saara:
”Olen tosiaankin kokenut suomalaiset monia muita kateellisemmiksi, ja tiedän että en ole kokemuksineni yksin. Jostainhan se kertoo, että monilla on vastaava kokemus, eikä ole hedelmällistä lähtökohtaisesti olettaa että kyseessä on silkka kokijoiden harhakuvitelma”
Mut ihan hyvin voi olla, et kokijoita yhdistää jokin sellainen merkityksellinen tekijä, joka erottaa kokijat vertailuryhmästä. Täs tapauksessa se vois olla triviaalisti vaikka ”suomalaisuus”. Ts. sun ystäväpiiris koostuu luultavasti pääasiassa suomalaisista samoin ku sun ystävies ystäväpiirit. Nyt jos olis niin, et kateus tulee oleellisesti esille lähinnä kohtalaisen läheisissä ihmissuhteissa(kaveri, sukulainen, työkaveri yms.) niin olis luonnollista, et suomalaisten kateuskokemukset liittyis pääosin muihin suomalaisiin. Kyse ei olis siis ”harhakuvitelmasta” vaan siitä, et empiirisesti kateuskokemuksia ei ehkä oo muista ku suomalaisista. Fiilispohjalta voi siis olla aika turha tehdä tällasta vertailua, ellei oo tosi kosmopoliittinen tyyppi, joka on asunu pidempiä aikoja monissa eri maissa ja solminu läheisiä ihmissuhteita monen maalaisiin.
”Mutta minun (ja kanssani samoin kokevien) kokemus on uskoakseni yhtä tosi/epätosi ja yhtä arvokas/arvoton kuin muidenkin”
Jos se on yhtä arvokas/arvoton ku muidenkin, ts. sen arvoa ei voida mitata, ei oo kohtuutonta epäillä, et sulla olis joku taka-ajatus sen esille tuomisessa. Jos siis sanot, et sun mielestä suomalaiset on kateellisempia ku muut samalla myöntäen et sul ei oo väitteelle mitään tukee ja mikä tahansa muu näkemys on yhtä hyvä, sun väitteen pointtina näyttäis olevan lähinnä suomalaisten saattaminen negatiiviseen valoon?
Lueskelin Vihreiden vaaliohjelmaa tuossa äsken ja tuli heti mieleen tämä kirjoitus.
Vihreät mm. puhdistavat Itämeren ja suot ja järvet, sitten he edustavat eurooppalaista avoimuutta eikä vain Suomea, lisäksi he haluavat kansalaispalkan kaikille jotta voisi harrastaa mitä huvittaa jne jne.
Jäi vähän vaikutelma että Vihreillä sitä vasta unelmahöttöä on, ei mitään konkretiaa ja ne missä on ei kerrota kuka sen maksaa.
Keneltä ajattelitte saada rahat esim kaikkien järvien ja meren putsaamiseen?
Rogue,
En ehkä ihan tajunnut, mutta yritän jotenkin kommentoida.
Ensinnäkin ystäväpiiristäni, myös läheisimmistä ystävistäni, huomattava osuus on muita kuin suomalaisia, ja ei-suomalaisten kokemus suomalaisten ”kateellisuudesta” (jolla sanalla siis kuvataan joukkoa erilaisia ilmiöitä ja asenteita) on saman tyyppinen kuin omani. Olen myös itse asunut ja työskennellyt Suomen ulkopuolella.
Sillä, kohdistuuko suomalaisten koettu kateellisuus vain suomalaisiin, ja onko muissakin maissa vastaavaa omiin kansalaisiin kohdistuen, ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole väliä. Tarkoituksenani ei ole, että Suomi jotenkin kilpailisi muiden kanssa, ja että parannusta näihin asenteisiin haettaisiin lähinnä siksi, että voisimme olla ”muita parempia”. Toivoisin meidän kateellisuutemme vähentyvän ihan muiden tilanteesta riippumatta, koska meillä kaikilla olisi sen jälkeen parempi olla. Tästä olotilasta voi saada maistiaisen kokeilemalla elämistä ja toimimista yhteisössä, jossa mainittua kateellisuutta ei ilmene – riippumatta siitä, ilmeneekö sitä siinäkin yhteisössä johonkin toiseen ryhmään kohdistuen.
Kokemukseni arvokkuudella/arvottomuudella tarkoitin, että henkilö, jolla tätä kokemusta ei ole, ei voi väittää minun kokemustani tyhjäksi vain siksi, ettei hän itse ole sattunut kokemaan samoin. Kuten minäkään en voi väittää, että tämä henkilö vastoin ilmoitustaan on kokenut vastaavaa kuin minä. Kun suomessa kuitenkin elää käsittääkseni ihan huomattava määrä ihmisiä, joilla tällainen kokemus on, niin kuten sanoin: jostain se kertoo. Asian ohittaminen vain sillä perusteella, että kyse ei ole helposti mitattavasta piirteestä viittaa joko älyllliseen laiskuuteen tai sitten sellaiseen uskomukseen, että tiede on juuri meidän elinaikanamme saavuttanut kaiken olennaisen tiedon elämästä (jolloin voidaan ajatella, että kaikki sen ulkopuolelle jäävä on turhaa, eikä edellytä minkäänlaista käsittelyä).
”onko se ostoshelvetti Haunisissa todella mietitty kokonaisuus vai onko se vain Raision ex-kunnanjohtajan (Rauno Saari) pikavoitto tilanteessa, jossa Turussa ehkä yritettiin miettiä rauhassa kokonaisuutta?”
Turun ehdottama vaihtoehto, Kaapelitehdas oli kävelymatkan päässä keskustasta, mutta autojen kanalta huono eli helposti ruuhkautuva. Osuuskauppa ja muut osakkaat taas olivat kiinnostuneita suurista asiakasvolyymeistä koko talousalueelta. Ei ole vaikea arvata, kumpi ”kokonaisuus” ratkaisi, kun tarkoitus oli tehdä bisnestä eikä edistää Turun keskustan asukkaiden palveluita ja viihtyvyyttä.
Kateellisuudesta vielä: Suomihan on siitä outo maa, että täällä ei tarvitse pelätä kateellisten naarmuttavat Mersun tai vandalisoivan hienostoalueen talot toisin kuin monissa muissa maissa. Kateuteen perustuva kerskakulutuskin on hyvin vaatimatonta verrattuna sivistysmaihin. Keeping up with the Rahikainens on aika tuntematon ilmiö. Ajatus aina vain hienomman grillin ostamisesta, joka on todellisuutta moniaalla muualla, Suomessa lähinnä naurattaa.
Voisin jatkaa ”operationalisoinitia” mutta antaa olla. Itse olen aika varma, että Suomessa kateellisuutta on kansainvälisesti pikemmin vähemmän kuin enemmän. Ehkä jotain erikoismuotoja lukuun ottamatta.
Suuri osa ”kateellisuuspuheesta” siis johtuu käsittääkseni oikeistolaisesta poliittisesta näkemyksestä ja retoriikasta. Se ilmiö ainakin tunnetaan hyvin kansainvälisesti.
Joskus tulee mieleen, että kateellisuutta saisi Suomessa olla enemmänkin, jos se nimittäin tuottaa myönteistä dynamiikkaa politiikkaan ja talouteen.
Touko.
Taitaa olla niin että Raisio tai mikään muu kuin keskuskunta ei voi olla parasiitti mielestäsi. Raisio teki Myllyn alueelle seutukunnalle noin 2000 työpaikkaa, joka hyödyttää koko aluetta. Mutta jos sekin on parasiittilöintiä niin mikäs siinä sitten.
Jotenkin tyntyy että täällä kuvitellaan kaupungin pyörittävän bisnestä ja nettoavan siitä jotain.
Myllyn alueella on suurin osa työntekijöistä Turusta. Mylly on siinä missä on koska se on seutukunnalla paras paikka ko toimintaan. se hyödyttää kaikkia.
Ja jos joku kuvittelee että Mylly on kaupungille joku rahasampo niin mietttikääs uusiksi. Työpaikat on se joka noissa aluetta hyödyttää.
Mutta ilmeisesti on niin, ettei muut kuion keskuskaupungit voi tehdä mitään muuta kuin kermankuorintaa. Joko rakentavat sikamaisesti työpaikkoja tai sitten rakentavat asuntoja. Ja kaikkein sikamaisinta on jos ei tee mitään kuten Sipoossa.
Saara,
Jos sä väität mutulla suomalaisten olevan muita kateellisempia, niin ei siitä oikeen voi jäädä muuta fiilistä, kuin että jostain syystä haluut nähdä tai haluut saada muut näkemään suomalaiset huonossa valossa. Sä ehkä ymmärrät tän paremmin jos ajattelet tilannetta, jossa joku heittää negatiivisen kommentin vaikka afrikkalaisista. Sellasille heitoillehan yleensä oletetaan automaattisesti rasistinen motiivi, vaikka heitolle sattuis jopa olemaan tueks näyttöäkin.
Kun sä nyt heität vailla näyttöä väitteen, jonka mukaan suomalaiset on kateellisempia ku määrittelemättömät ”ulkomaalaiset”, niin sanoisin et Elinalla on ihan kohtuullinen syy epäillä sun kuuluvan niihin tyyppeihin, joilla on patologinen tarve mollata suomalaisia. En väitä et välttämättä olisit sellanen, mut ton väitteen jälkeen epäilys ei oo perusteeton.
”Kun suomessa kuitenkin elää käsittääkseni ihan huomattava määrä ihmisiä, joilla tällainen kokemus on, niin kuten sanoin: jostain se kertoo.”
Jostain se kertoo joo. Mut se jokin voi yhtä hyvin olla niiden kokijoiden taipumus haluta ajatella jonkin negatiivisen piirteen olevan tyypillinen suomalaisille ku että se olis paikkansapitävä havainto todellisesta ilmiöstä. Tätä tukis se, että noita negatiivisia kokemuksia suomalaisuudesta esiintyy etenkin vihervasemmiston piirissä, mutta ei vastaavassa määrin vaikka porvarillisissa oikeistopiireissä, perussuomalaisissa tai Suomen Sisun porukoissa. Se, että näiden ryhmien kokemukset suomalaisuudesta eroo niin selkeesti toisistaan viittais siihen, että kyse olis ainakin paljolti kokijoiden omista ominaisuuksista eikä niinkään todellisesta ilmiöstä.
Toki siis vois olla niin, et suomalaiset on muita kateellisempia. Mut jonkun tietyn ryhmän omat kokemukset ei riitä oikeen minkäänlaiseks tueks sille väitteelle.
”PS voi puolueena olla parasiitti, vaikka kaikki sen kannattajat louhisivat omalta tontiltaan rautamalmia, sulattaisivat sen teräkseksi ja rakentaisivat laivat omassa telakassaan käsin”
Tässä ollaan niin syvällä relavitismin metasuossa ettei ylös päästä omista hiuksista kiskomallakaan. Ei löydy yhtään puoluetta, asiaa, ryhmää, ”rotua” tai ketään eri mieltä olevaa jota ei vois tolla leimakirveellä heittää. Todellinen swissknife for all purposes…
Kateellisuus liittyy oman heikkouden, pienuuden ja huonommuuden havaitsemiseen, mikä on tuskallinen ja vältelty tapahtuma.
Yhteiskunnassa toiset saavat enemmän rahaa ja varallisuutta. Tämä väistämättä herättää kateutta. Kateus voidaan katsoa oikeutetuksi kateudeksi ja oikeutetuksi tunteeksi, jos tuloerot ovat vailla todellista perustetta.
Mutta kuka määrittelee sen, milloin ero palkoissa ja varallisuudessa on oikeutettua ja milloin ei. Toisaalta kateus usein kohdistuu vain hieman parempiosaiseen, eikä kaikkein suurituloisimpiin.
Suomi on omalla tavallaan kateuden ja kateellisten maa. Suomalaisia on useissa kirjoituksissa luonnehdittu kansaksi, jolle rikkauden ja menestyksen julkinen esittäminen, esimerkiksi luksusautot, luksusvaatteet, ym. on ollut kielletympää, kuin etelä-eurooppalaisille kansoille, jotka ovat vuosisatojen ajan tottuneet suuriin tuloeroihin. Täällä ei voi olla ”erilainen”.
Suomalaisessa kulttuurissa on individuaalisesti pärjättävä, perhe ja ystävä piiri-siteet ovat heikompia, ihmiset ovat ”omillaan” hyvin nuoresta eivätkä kaikki pärjää. Kokonaisuudessa suomalaisten kateus on vähän toista laatua kuin muualla ja hyvin vahvasti osa suomalaista kulttuuria.
Kognitiivinen biaksesta tiedetään esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyistä tutkimuksista, että koetilanteessa arviotavaksi annetun mielipidekirjoituksen arvioon vaikuttaa hyvin ratkaisevasti se mainitaanko mielipiteen ilmaisijaksi demokraatti vai republikaani, vaikka mielipide itsessään ei tästä tietenkään mitenkään muutu. Koetilanteen todellisesta tarkoituksesta tietämättömät vapaaehtoiset alkavat etsiä vahvasti puoluekantansa mukaisesti asettuvalle vasteelle järkiperusteita, eivätkä he tiedosta, mikä tätä ns. järkeilyä todellisuudessa vahvasti ohjaa. Tämä on yleismaailmallisesti tunnettu ilmiö. Sen tunnistamiseen pyrkiminen omalla kohdalla on objektiivisuuteen pyrkimisen ehdoton perusedellytys.
Tämän tulisi käydä nyt keskustelussa olevassaan yhteydessä selväksi, kun yläviite perussuomalaiset korvataan jollakin toisella yläviitteellä. Kokeile itse.
Esimerkiksi: Islam on globaalin sivilisaation parasiitti, joka häikäilemättömästi käyttää hyväkseen väkivallan pelkoa ja uhriutumista. Tämän lausuman arvosteleminen olisi perusteltua vain, jos olisin puhunut muslimeista. Islam voi olla parasiitti, vaikka kaikki muslimit louhisivat takapihallaan rautamalmia. Tuohtuisin kyllä, jos kristinuskoa kutsuttaisiin parasiitiksi, mutta Islam ansaitsee sen. Mietitään esimerkiksi, mitä Abu Hamza tai Mahmud Ahmadinejad ovat lausuneet. Muslimien on siten aivan turha vetää hernettä nenään. On sääli, jos muslimit tällaisesta loukkaantuvat ja vetävät mukanaan muutkin, jotka haluavat vain asiapohjaista kommunikaatiota. Tunnen tällaisen loukkaantujan lähipiiristäni.
Ei tunnisteta rationaalista itsestään selvyyttä, koska lähtökohtainen suhtautuminen (bias) Perussuomalaisiin on tunnetasolla vastaava kuin teapartylaisten arvoliberaaleihin demokraatteihin.
Tarkoitus nimenomaan on kutsua perussuomalaisia poliittisina ihmisinä parasiiteiksi. Ajattelematon haksahdus olisi ollut tämän mahdollinen vaihtoehto. Tämä puolustelu vahvistaa ihmisiin viittamisen parasiitteina. Tämäkin on selvää vähänkään pohdittaessa.
Elinan toisessa ketjussa antama byrokratiavertaus ei toimi. Jokin pitkä byrokratian ketju esimerkiksi terveydenhoidossa ei vastaavalla tavalla rakennu osiensa tarkoitushakuisesta toiminnasta, vaan esimerkiksi huonosta informaation kulusta, päällekkäisyyksistä jne.
Tämä käy heti ilmi alkuperäisestä virkkeestä, jossa toinen lause viittaa ensimmäiseen ja määrittää ihmistoimijan. Eli ”Minä pidän sitä politiikan parasiittina, joka kylmäverisesti laskelmoiden käyttää hyväkseen vallitsevaa tyytymättömyyttä tarjoamatta tilalle mitään toteuttamiskelpoista.
Yhteiskunnan rakenteellinen, ei-toivottu loismainen vaikutus on hyvin eri asia kuin ”kylmäverisesti laskelmoitu parasiittius”.
Tämän ihmistoimijan suoran viitteellisen parasiittiuden pois selittäminen on tyhjä lingvistinen ele. Mitä on/ovat perussuomalaiset? Tiedemies, käsitteet eivät ole todellisuutta vaan viittaavat todellisuuteen. Koeta esimerkiksi piirtää paperille kuinka Perussuomalaiset puolueena voivat olla laskelmoidusti parasiittisia, ilman että perussuomalaiset ihmisinä ovat laskelmoidusti parasiittisia.
Tämän valossa, torjuessaan termistä luopumisen perussuomalaisten kuvaamisessa, Osmo haluaa edelleen vähintäänkin implikoida ihmisiin parasiitteina, sillä yläkäsitteen ja sen alaisten ihmisten välille tehdyn eron perusteet ovat olemattomia (kuten yllä perusteltu). Samaa tasoa Halla-ahon jaarittelujen kanssa, miksi kamelikuski tai ihmissaasta eivät ole herjaavia termejä ja hänet on vain ymmärretty väärin.
Kyvyttömyys myöntää selkeimpiäkään virheitään ei ole politiikassa lopulta kovin toivottava piirre. Johtuu se sitten kunniasta, aivan kuin kyseessä olisi kasvojen menettäminen tai jostakin muusta syystä, kuten kritiikin kohteen koetusta vastenmielisyydestä, jonka suuntaan ei haluta tehdä vähäisiäkään myönnytyksiä.
Jos tämäkään ei vielä vakuuta niin otetaan toinen esimerkki. Feministit ovat feminisminä tasa-arvopolitiikan parasiitteja, jotka kylmäverisen laskelmoidusti pyrkivät ajamaan vain naisten etuja, eivätkä välitä miesten hyvinvoinnista lainkaan. Feminismi voi olla parasiittista, vaikka kaikki feministit louhisivat takapihallaan rautamalmia. Tämä ei mitenkään loukkaa feministejä. Sitä paitsi he ansaitsevat tulla näin kutsutuksi, koska muistammehan Valerie Solanaksen. Turha vetää hernettä nenään. Ei hyväksyttävää feministien tästä myöskään loukkaantua, loukkaantujat vain estävät asiapohjaista kommunikaatiota.
Tai kolmas, riittävän epäkorrekti, jotta varmasti menee perille: Homoaktivismi on yhteiskunnallisen seksuaalikeskustelun perversoija, joka kylmäverisen laskelmoidusti pyrkii vääristämään hyväksytyn rajoja. Tämän kritisoiminen olisi perusteltua, jos olisin puhunut homoseksuaaleista. Puhuin kuitenkin homoaktivismista. Homoaktivismi voi olla perversoija, vaikka kaikki homot louhisivat takapihallaan rautamalmia. Ei ole hyväksyttävää loukkaantua, se vain pilaisia asiapohjaista kommunikaatiota.
Ruvetaan kaikki viljelemään tällaisia. Siitäkös poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelukulttuuri saa tervettä rakennusainetta.
Perussuomalaisten kohdalla tätä täysin selvää asiaa ei nähdä, koska perussuomalaisten epäinhimillistämisestä on tullut hyväksyttyä, kannatettua ja laajalti tuettua. Edellisen puolen vuoden aikana tämä on vain kiihtynyt ja lisääntynyt. Kirjaimellisesti sadoissa laajalevikkeisten lehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa perussuomalaisia on kuvattu milloin kouluttamattomiksi, milloin junteiksi, milloin sisäänpäin kääntyneiksi, milloin vihaajiksi, milloin peräkammarinpojiksi jotka pelkäävät että heiltä viedään naiset, suvaitsemattomiksi, rasisteiksi, sulkeutuneiksi, pelokkaiksi, vihanlietsojiksi, taantumuksellisiksi, uhaksi Suomen naisille ja listaa voisi jatkaa hyvin pitkään.
Tämä yhteen puolueeseen suunnattu eksessiivinen negatiivinen kampanjointi on ainakin oman politiikan seuraamiseni aikana ollut jotain täysin poikkeuksellista ja vailla edeltäjää. Perussuomalaisia puolustelevat kirjoitukset ovat olleet hyvin harvassa.
Vihreät ovat olleet tässä etulinjassa. Usein Sinnemäen puheissa vihreiden tärkeimmältä omalta poliittiselta sanomalta on vaikuttanut, että vihreät eivät ole perussuomalaisia. Nimenomaan siten, että on painotettu omien hyvien arvojen kautta vastapuolen huonoja arvoja tavalla jolla on tietoisesti peitetty myös asiakeskustelu arvokeskustelun alle, vaikka nämä tulisi pitää erillään.
Osmon aiemmat kuvailut järkyttävän kouluttamattomista ja huono-osaisista perussuomalaisista ovat osa samaa alaspäin puhumisen ilmiötä, joka ei pysty peittämään halveksuntaansa. Toisten alentamista mukamas-ymmärtämisen kaavussa ja täysin läpinäkyvää. Toinen ei ole tasaveroinen kumppani poliittisessa vaan jotain alempaa, jolle ei tule puhua silmien korkeudelta.
Median eksessiivinen negatiivinen kampanjointi on sisältänyt toistettujen halventavien karakterisointien lisäksi myös valtavasti pyrkimystä tietoisen vääristelevään ja epärehelliseen uutisointiin Perussuomalaisista. Tämä ei ole mikään salaliittoteoria, sillä esimerkkejä on kymmenittäin, tiheämmällä kammalla todennäköisesti sadoittain.
Otetaan eilinen räikeä esimerkki yhteisrahoitetulta ja ”puolueettomalta” YLEltä.
YLEn haastattelija kysyi Soinilta, miten tämä suhtautuisi, jos tarjottaisiin mahdollisuutta päästä hallitukseen niin, että Perussuomalaisilla olisi erivapaus äänestää EU:n uutta tukipakettia vastaan. Soini vastasi, että silloin asiaa harkittaisiin. Miten tämä uutisoitiin? Soini vaatii erivapauksia! Soini pyörsi aiemman kantansa! jne. vaikka oli kysytty, että miten Perussuomalaiset toimisivat vastapuolen mahdollisuutta tarjotessa ja Soini oli puhunut harkinnasta, eikä vastannut kyllä. YLE jopa risti tämän uutisissaan Soinin linjaksi. Jatkoa tuli Urpilaiselta, joka haukkui Soinin hallituskipeäksi, kaikista periaatteista luopuvaksi seteliselkärankaiseksi. Katainen tulkitsi Soinin perääntyneen ehdottomasta EU-tukien vastustamisestaan (vaikka Soini samassa haastattelussa kielsi tämän täysin selvästi). Lisäksi kaikki kolme suurta monine taustaäänineen totesivat, ettei ”Soinin vaatimukseen” voida suostua, vastuullinen politiikka edellyttää yhteistä linjaa jne.
Tämä oli YLEn pääuutisaihe koko päivän. Uutisen lähetyksessä jätettiin toistamatta aito haastattelupätkä ja korvattiin se omasanaisella tulkinnalla (jossa Soinin suuhun laitettiin sanat ”Kriisirahastoja voi vastustaa hallituksessakin”), olisivathan katsojat muutoin heti nähneet räikeän vääristelyn lävitse.
YLE jopa kirjoitti uutisen ”Soinin kommentit ärsyttivät nettikommentoijia”, johon oli valikoitu useiden sivujen viestitulvasta 100% vain Soinia parjaavia kommentteja, vaikka kommenteista suurin osa oli tietenkin puolustanut Soinia ja haukkunut YLEä. Tällä ilmeisesti haluttiin viimeistellä vaikutelma siitä, että kansakin oli järkyttynyt Soinin väitetystä periaatteettomuudesta. Kaikki vain yhdestä ”harkittaisiin” sanasta.
Toisena esimerkkinä voisi mainita abortin, josta Soinilta kysytään jokaikisessä välissä, vaikka hän on yhtä monta kertaa linjannut, että PS ei tule aborttia puolueena vastustamaan ja kyseessä on hänen oma eettinen kantansa. Vastaus tiedetään, mutta kysymys toistetaan silti loputtomiin johtuen sen arvosta negatiivisessa kampanjoinnissa.
Jonkinlaisen huippunsa tämä sai Iltalehden päivän suurimmassa lööpissä Soini sai Raivokohtauksen. Suuttui koululaiselle. Ei hän mitään suuttunut, kieltäytyi vain enää vastaamasta kysymykseen. Perusteenaan, ettei muiltakaan kysytä koko ajan vastaavaa.
Peruste on pätevä. Tätä voisi verrata siihen, että Sinnemäeltä kysyttäisiin koko ajan hänen myöntämästään kannabiksen käytöstä. Kerta toisensa jälkeen, vaikka Sinnemäki ei ole sen enempää laillistamassa kannabiksen myyntiä kuin Soini kieltämässä aborttia. Tätä yksittäistä esimerkkiä voisi ehkä pitää vain normaalina lööppijournalismina, ellei se laajemmin olisi niin yksipuolisesti yhteen puolueeseen kohdentuvaa.
Kansalaisten reagointi tähän median toimintaan on ollut hyvin positiivinen valonpilkahdus. Suomalaiset eivät ole lainkaan niin helposti johdettavia ja moraalittomia kuin perussuomalaisia koulukiusaavat heistä, tavallisia ihmisiä halveksuen ja pelinappuloinaan käsitellen, ajattelevat.
Suomalaiset tuntevat empatiaa epäreilusti ja suurella joukolla lyötyä ja potkittua kohtaan, näkevät valheiden lävitse ja menevät kiusaajia reilumpina ja empaattisempina kiusatun puolelle. Kiusaaja ei tätä asetelmaa ymmärrä, vaan ajattelee, että hän omaa vihaansa levittämällä voi helposti tartuttaa sitä muihin.
Perussuomalaisetkin ovat toki heittäneet lokaa mutta mittasuhteet kalpenevat.
Suomalaisten Perussuomalaisille osoittamasta kasvavasta empatiasta huolimatta, yksi negatiivisen kampanjoinnin huolestuttava piirre on ollut, kuinka laajalti viha on tarttunut myös persuja vastustaviin ”tavallisiin” ihmisiin, minkä on voinut huomioida erilaisissa sosiaalisissa medioissa, kuten facebookissa. Huolestuttavaa on nimenomaan, miten laajalti vihareaktio nähdään vain oikeutettuna.
Tästä ilmiöstä oli eräältä eläkeläiseltä naiselta erittäin sympaattinen kirjoitus Uudessa Suomessa. Sairaseläkkeelle jäätyään hän oli ruvennut käyttämään aikaansa netin sosiaalisissa medioissa ja liittynyt kaikenlaisiin mahdollisiin rasismin vastaisiin ryhmiin. Aikaa myöten hän oli ruvennut miettimään, että eikö vastapuolellakin ole yhtä lailla ihminen ja eivätkö hekin ansaitse tulla kuulluiksi. Näiden, pelkästään inhimillisten katsantakantojen ilmaiseminen johti siihen, että hän rupesi itse saamaan vihaista palautetta ”rasistien puolustelusta” jne.
Lopputulos oli se, että nyt hän antaa äänensä protestina perussuomalaisille, koska ei voi hyväksyä heihin kohdistetun haukkumisen määrää. Kuinka paljon tätä ilmiötä on Perussuomalaisten kasvussa 10%:sta 18%:iin, minkä koko ajan heitä on mediassa päivästä toiseen haukuttu, pyrkimyksenä heidän suosionsa taittaminen!
Tämän johdostahan esimerkiksi hommafoorumilla jokaiseen persuja haukkuvaan kirjoitukseen vain tyytyväisinä nauretaan ”sataa persujen laariin”, eikä suinkaan loukkaannuta. Tässä voi hyvinkin olla vahva totuuden siemen. Jos näin, niin hieno osoitus tavallisten suomalaisten reiluuden ja empatian tunnosta.
Substanssin puutteesta perussuomalaisia on myös turha syyttää ja sekin on enemmän osa negatiivista kampanjointia kuin todellista kritiikkiä. Jos äänestäjien muisti yltää vaalikausien ylitse, niin he muistavat Sari Sairaanhoitajat ja lonkalta heittäen luvatut sadattuhannet uudet työpaikat. Esimerkiksi perusteollisuuden tukeminen on konkreettinen substanssikysymys. Perussuomalaisten kanta on tämän kysymyksen suhteen paljon selkeämpi kuin heidän vastustajiensa. Vastapuoli nimenomaan ei äänien menettämisen pelossa halua sanoa, mitä vaalien jälkeen ovat tekemässä. Samalla perusteella hyvin todennäköisesti siirrettiin EU-tasolla päätöstä tukirahastosta. Pohjimmiltaan peruste on tietoinen äänestäjien sumuttaminen. Toiveena, ettei tämän todellisuus välity äänestäjille asti.
Ylipäänsä kysymyksestä ollaan kyvyttömiä EU:ssa puhumaan substanssitasolla, koska pelätään markkinasignaaleja. Merkelin sanojen vaikutus viime vuodelta on muistissa.
Myöskään Perussuomalaisille tärkeästä maahanmuuttokysymyksestä ei juuri asiakeskustelua ole näkynyt, vaikka negatiivisessa kampanjoinnissa se on kyllä nostettu toistuen esille (sulkeutunut, pelko, vihanlietsonta jne.) Tietoisen tahallista käsitteiden sotkemista ja kysymyksen mittaluokan mitätöintiä esimerkiksi kylläkin.
Useista muistakin substanssitason kysymyksistä löytyy vastaava asetelma, jossa nimenomaan Perussuomalaiset eivät ole saaneet vahvan asiapohjaisille näkemyksilleen muilta asiapohjaista vastetta.
Asiakysymyksissä parasiittisuutta lähimmäksi on ehdottomasti päästy yrityksessä hyötyä poliittisesti Fukushiman onnettomuuden synnyttämiä pelkoja lietsomalla. Tästä eivät kuitenkaan ole vastuussa Perussuomalaiset.
Vielä pitää mainita ns. asiantuntijoiden rooli mediassa Perussuomalaisten haukkumisen välikäsinä, kaikki erilaiset dosentit, professorit ja väitöskirjatutkijat, heidän ilmeisen tosissaan esitetyt käsittämättömät käsityksensä. Ne ovat olleet puhtaasti parjaavaa mielipidekirjoittelua auktoriteetin kaavussa. Ne ovat olleet tilattuja ja valikoituja. Ne ovat myös paljastaneet kuinka huonosti perussuomalaiset ymmärretään ilmiönä. Esimerkiksi vertaukset ulkomaalaisiin maahanmuuttokriittisiin puolueisiin eivät toimi, koska perussuomalaiset ovat hyvin paljon muutakin.
Perussuomalaiset ovat omanlaisensa puolue, jonka todellista kannatuspohjaa ja merkitystä alamme vasta tuntemaan. Puolueen nousun kontekstissa Suomella on keskeinen merkitys omanlaisenaan maana. Maantieteellisesti, aluepoliittisesti, kansanluonteeltaan ja poliittiselta kulttuuriltaan.
Perussuomalaisten synnyttämän räikeän henkilöidyn ja asiasisällöttömän reaktion seuraaminen on pettymyksiltään ollut jonkinlainen poliittisen nihilismin sikiövaihe. Sen huomaaminen, kuinka helposti 1/5 omaa kansaa voidaan alentaa jonkinlaiseksi poliittiseksi alaluokaksi, joita ei tule kuunnella tasaveroisina, joiden huolille voidaan lähinnä naureskella, joiden pelkoja pilkata. Samaan aikaan syyttäen näitä toisia vihasta ja suvaitsemattomuudesta, suostumatta heitä aidosti kuuntelemaan, suostumatta heitä tasaveroisina silmien tasolta katsomaan.
Saara,
Älylliseen laiskuuteen mielestäni viittaa pikemminkin se, että hyväksyy totuuksina omat subjektiiviset kokemuksensa ja jopa yleistää ne kokonaisia etnisiä ryhmiä koskeviksi. Kauhistelemasi rasismin juuret ovat tässä ilmiössä.
Hyväksyisitkö tämän hypoteettisen väittämän: somalit ovat laiskoja ja röyhkeitä. Perustan tämän somalikokemuksiini ja olen kuullut muiltakin vastaavia kokemuksia.
Olisiko sinusta myös oikein, että toitottaisin tätä havaintoani julkisilla sivustoilla?
(tässä välissä on huomautettava apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalskeelle, että kyseessä on keksitty esimerkki eli turha kiihottua käräjävalmiuteen)
Minusta olet oikeutettu sanomaan, että sinulla on enemmän kokemuksia kateuden kohteeksi joutumisesta suomalaisten kuin muunmaalaisten taholta ja olet kuullut muidenkin näin raportoivan. Sen sijaan on liikaa sanoa, että suomalaiset ovat erityisen kateellinen kansa.
Kuten Rogue toteaa havaintoosi voi olla monta syytä. Yksi on tämä erilaisuuden ilmeneminen kansallisuuksien kesken. Kateus koskee lähinnä saman viiteryhmän sisällä toimivia — raaimmat muodot ovat yleensä sisarusten tai työtovereiden välillä.
Toinen syy voi johtua siitä, että olet todennäköisesti elänyt lapsuutesi ja nuoruutesi Suomessa ja oppinut lukemaan tämän kulttuurin ilmeitä, eleitä ja kielen sävyjä huomattavasti tarkemmin kuin muiden. Näet herkemmin kateuden merkkejä itsellesi tutussa kontekstissa. Osaat yksinkertaisesti ”lukea” suomalaista paremmin.
Tästä ei nyt pelasta, vaikka olisit kuinka asunut ulkomailla. Nämä asiat piirtyvät alitajuntaan jo paljon aiemmin, varhaislapsuudesta alkaen.
Et ole kovin koherentti eri kommenteissasi. Varusmiespalvelus-ketjussa käytät sanaa defenssi kuvaamaan sitä, että ihminen muokkaa omia kokemuksiaan hyvin paljon mieleisekseen. Sinulle jostain syystä mieluista on nähdä suomalaisissa ikäviä puolia ja muissa mukavia puolia. Tämä on tullut monessa puheenvuorossasi esiin.
Tämä defenssi on psykologian termein splitting.
Btw.Kaikenlaista on tähän ikään mennessä tullut kuultua, mutta on kyllä ensimmäinen kerta, kun älyllisestä laiskuudesta syytetään.
Juanito,
Jokainen voi aina valita paletista itselleen mieluisimman selityksen. Sinulle luksuksen puuttuminen tai vähintäänkin piilottelu kertoo kateudesta.
Yhtä hyvin voin väittää, että se kertoo vaatimattomuudesta. Pröystäilyä pidetään täällä kiusallisena, jopa hävettävänä. Tässä voisi olla pohjana pohjoismaille tyypillinen vahva käsitys ihmisten välisestä tasa-arvosta. Ei haluta ulkoisesti erottua kovin paljon keskiverrosta. Ei tähän kateutta tarvitse sekoittaa, ellei halua.
Miten muuten selität sen, että missimaailmassa kansainvälisissä kisoissa eteläeurooppalaiset osallistujat — puhumattakaan latinalaisamerikkalaisista tytöistä — repivät usein silmän välttäessä kilpasiskojensa esiintymisvaatteet, varastavat meikit, tärvelevät hiustenhoitotuotteet jne. Pohjoismaisilla tytöillä ei vastaavaa käyttäytymistä esiinny lainkaan.
Tämä henkilökohtaisesti pari vuosikymmentä missiemona toimineelta kuultua. Mutta kai tämäkin on jonain muuna nähtävä kuin kateutena. Onhan kyseessä ihanat aina toisiaan kannustavat ulkomaalaiset.
Rogue ja Elina: <3
Elina:
En ole sanonut hyväksyväni nämä tieteellisinä totuuksina, vaan että on aihetta miettiä mistä tällaiset kokemukset kertovat, ja että on älyllisesti laiskaa tuomita ne muitta mutkitta yksinomaan kokijoiden harhakuvitelmaksi.
Jos noin sanoo joku, joka on elänyt somalialaisessa kulttuurissa pidempään, hyväksyisin sen hänen kokemuksenaan (en tieteellisenä faktana). Jos näin sanoo joku selvästi ulkomaalaisvihamielinen suomalainen (en viittaa tällä sinuun), joka ei ole käynyt Somaliassa saati välittänyt tutustua somalialaisiin tarkemmin, suhtautuisin kriittisemmin, koska arvelisin sanomisen motiivina olevan somalialaisten toimittaminen takaisin Somaliaan – ei pyrkimys parantaa somalialaista kulttuuria.
Jos olisimme Somaliassa, kyllä. Kun olemme Suomessa, missä somalialaisilla on jo valmiiksi hankala asema, ja kun suurin osa lukijoista on muita kuin somalialaisia, näkisin tämän tyylivalinnoista riippuen enemmän tai vähemmän ongelmana, koska teksti vaikuttaisi olevan suunnattu suomalaisille eikä somalialaisille.
Olet oikeassa, ja näin pyrinkin yleensä tekemään. Mutta kun tekstini on pitkää, polveilevaa ja ilmeisesti monen mielestä vaikeaselkoista, joskus jonkin asian kohdalla (etenkin jos se on vain sivujuonne pääasiaan nähden) tulee oiottua mutkia. Kaikkia ei näköjään tosiaan voi miellyttää!
Mistä tiedät, että se on minulle mieluista? Teen säännöllisesti paljon muutakin epämieluisalta tuntuvaa. Ilmeitäni ja eleitäni et voi netin välityksellä tarkastella. Voitaisiin myös sanoa, että koska sinulle on epämieluista kuulla/lukea suomalaisuutta koskevaa arvostelua (jonka olet siis taipuvainen tulkitsemaan haukkumiseksi), tulkitset minun motiivini vihreellisesti.
Miksi et (ainakin kunnes toisin todistetaan) hyväksyisi yksinkertaisinta selitystä toiminnalleni: koen puutteita suomalaisessa kulttuurissa (kukapa ei kokisi; eihän mikään kulttuuri voi olla täydellinen?), ja otan niitä esiin, koska rakastan Suomea ja toivon sen kehittyvän hyvään suuntaan. Somaliaa en arvostele samalla tavalla, koska minua egoistisista syistä (en asu siellä enkä haluakaan asua) kiinnostaa paljon vähemmän, miten se kehittyy. Mutta jos asuisin siellä, todellakin arvostelisin minkä kerkiäisin/pystyisin.
Tuo ei ollut kohdistettu juuri sinuun, vaan puhuin siinä vaiheessa asiasta yleisellä tasolla. Sinut näkisin tyyppinä, joka korostaa tieteellistä mitattavuutta sen kustannuksella, mitä ei voi mitata. Siksi puhumme toistemme ohi (sinä ”totuudesta”, minä subjektiivisista havainnoista, jotka ovat arvokkaita vaikka eivät olekaan ”totuus”).
Kateuden määrittely aiheuttaa ongelmia sitä koskevassa keskustelussa. Juaniton kuvailema kateus on sellaista, jota itsekin olen havainnut. TomiA:n mainitsemalla Haluatko miljonääriksi -mittarilla en puolestaan usko suomalaisten olevan mitenkään erityisen kateellisia. Se, että autoja ei naarmuteta, ei puolestaan välttämättä kerro kateuden poissaolosta, vaan naarmutusintoa voi hillitä mm. auktoriteettiuskoisuutemme tai se, että häpeämme kateellisuuttamme ja siis ymmärrämme suitsia sen joitakin muotoja.
Ei näitä varmaan pystytä vielä kunnolla mittaamaan. Mistä ei seuraa, etteivät mainitut ilmiöt olisi olemassaolevia ja relevantteja.
Juha:
Vihreiden ohjelmassa ja veropoliitikassa on omat ongelmansa, en nyt esimerkiksi ole vakuuttunut että ”kasvis- ja luomuruuan” alempi ALV-kanta on järkevä tai edes toteutettavissa, ja isommin se että sellaisen kokonaispaketin saaminen läpi jossa verotuksen rakennetta muutetaan ja sitä samalla kiristetään on vaikeaa. Yleensä verotuksen rakennemuutokset Suomessa on tehty veronalennusten yhteydessä, koska näin voidaan tehdä pareto-optimaalisia ratkaisuja. Mutta perusteellisuuden puute ei kyllä ole se ongelma, kts. esim. http://www.vihreat.fi/files/liitto/Veropoliittinen2010.pdf
”Sinulle luksuksen puuttuminen tai vähintäänkin piilottelu kertoo kateudesta.”
En sanonnut niin. Jos päätät ymmärtää sen sillä tavalla, olkoon. Se että joutuu ”piilottelemaan” kertoo jo paljon
Täällä kuten muualla kyllä halutaan ulkoisesti erottua kovin paljon keskiverrosta mutta ei vaan uskalleta kateuden pelosta. Rikkaat suomaliset näyttävt sitä avoimesti ulkomailla mutta ei suomessa.
Suomessa monet ihmiset vetävät hyvin herkästi kateuskortin esiin. Olen kohtanut kateutta opiskeluajalta lähtien, työssä ja eri piireissä. Se on hyvin konkreettinen kateus, hyvin suomalainen, mutta kateus.
En usko että misseydessä olisi suuria eroja etelässä ja suomessa, samoilla kortilla pelataan, ehkä se että etelässä missi tuskin pääse kansanedustajaksi.
Sori että se sinua häiritsee, mutta halusin ainoastaan antaa omaa mielipidettäni oman kokemukseni pohjalta, ja se on: suomalaset ovat kateellisempia, samoin kuin ovat rehellisempiä määrätyllä tavalla ja politiikassa myöskin vaikka usein kuulee toisin verrattuna etelään huomattavasti rehellisempiä.
Suomi on kyllä muuten varsin mallikas maa mutta joskus ottaa päähän tämä kansakunnan perisynti eli kateus.
’valtio on parasiitti joka ei tuota mitään’ (Jarkko)
Valtiota ei tosiaan tarvita mihinkään, jos eletään kivikautisessa metsästäjä-keräilijä -yhteisössä tai hoidetaan kaikki politiikka (järjestäytynyt vallan ja väkivallan käyttö) heimopohjalta (vrt. Afganistanin ja Somalian sisäpolitiikka). Minä en pärjäisi kovin kauaa metsäläisenä, ja poliisi on minusta verikostoa kivempi tapa hoitaa oma turvallisuus. YMMV.
’Tälle suomalaisuuden halventamisen diskurssille on tyypillistä argumentoimattomat heitot, joita ei mitenkään voi todentaa.’ (Elina)
Tämä voi olla jonkinlainen pohjoismainen kulttuurinen erikoispiirre. Ruotsalaisilla on sama oman kulttuurin vähättely ja jopa sen olemassaolon kiistäminen. Samalla oman kulttuurin hyvinkin erikoisia ominaisuuksia pidetään itsestäänselvinä ja universaaleina. Ks. Karl-Olov Arnstbergin tuotanto. Erityisen hauskaa on Arnstbergin analyysi suomalaisen romanikulttuurin ja perusruotsalaisen kulttuurin kohtaamisesta, jossa sivistyneen ruotsalaisen on oman kulttuurinsa arvostusten pohjalta pakko tulkita kaikki ongelmat aiheutuviksi ruotsalaisten rasismista.
’Jostainhan se kertoo, että monilla on vastaava kokemus, eikä ole hedelmällistä lähtökohtaisesti olettaa että kyseessä on silkka kokijoiden harhakuvitelma.’ (Saara)
Kaikki stereotyypit perustuvat kokemuksiin, ja kertovat jostakin.
totanoin, kertokaas nyt mitä pahaa on kateudessa? Eiköhän ihmiskunta olisi edelleen puussa jos ei olisi kateutta. Maailma pyörii kateuden varassa. Jos kukaan ei kadehtisi mitä toisella on niin miksi se tavoittelisi itse mitään?
Kateushan on juuri se voima joka saa ihmiset pinnisttelemään ja haluamaan olemaan parempia kuiin muut.
Jos kaikki ajattelisi vain että ok mulle riittää tämä ihan hyvin niin puussa popsittais banskuja edelleen.
lurkki:
”Kaikki stereotyypit perustuvat kokemuksiin, ja kertovat jostakin”
Niin siinä tapauksessa, että kokemuksia on riittävällä otoksella vertailtavista ryhmistä eikä ole erityistä halua/motiivia nähdä esim. negatiivisia ominaisuuksia tietyssä ryhmässä.
Jos nyt ajatellaan vaik ns. vihervasemmistolaisten omaamia negatiivisia stereotypioita suomalaisista ja suomalaisesta kulttuurista, niin ne saattaa suunnilleen yhtä hyvin kertoa jotain vihervasemmistolaisista itsestään ku suomalaisista. Tän osottaa se, että muut suomalaiset ku vihervasurit ei useinkaan jaa näitä samoja stereotyyppisiä käsityksiä. Vastaavasti jonkun rasistin stereotypia ”arjalaisista” ylivertaisena rotuna saattaa kertoa enemmän rasistista itsestään kuin ympäröivästä todellisuudesta. Stereotypialla on sellaisenaan enemmän uskottavuutta, jos sen jakaa laajempi porukka kuin joku tietty saman ideologian omaava ryhmä.
@juge
On kateutta ja kateutta. Mansaarelaisessa anekdootissa turisti katselee satamalaiturilla matalassa saavissa olevia rapuja ja kysyy kalastajalta, eikö tämä pelkää niiden karkaavan laidan yli. Kalastaja vastaa, että ne ovat manxilaisia rapuja: jos joku niistä näyttää olevan pääsemässä pois saavista, toiset kyllä kiskovat sen porukalla takaisin. Tämä on yleinen stereotyyppi monistakin kulttuureista, mutta mistä se kertoo…
Elina Juanitolle:
Jos ja kun ulkoisia menestyksen tunnusmerkkejä pidetään ihmisarvon mittarina, tasa-arvopyrkimykset tosiaan johtavat siihen, että näiden tunnusmerkkien esiintymiseen suhtaudutaan paheksuvasti. Samoin kuin sen paheksumiseen, että puhutaan köyhistä köyhinä, kiertelemättä (koska tällöinhän se implikoi, että he ovat köyhyytensä lisäksi arvottomampia kuin muut).
Mutta tämä tällainen ihmisten mittailu ja arvostaminen ulkoisten seikkojen perusteella juuri edustaa tai aiheuttaa sitä tarkoittamaani ”kateutta” (ehkä asia pitäisi nimetä jotenkin paremmin, kun näemmä kateuden voi ymmärtää niin monilla tavoilla). Olisi hyvä ymmärtää, että muitakin vaihtoehtoja on.
Minulla on ihan suomalaisiakin kavereita ja tuttuja, joita ei voisi vähempää kiinnostaa muiden varallisuus, menestys, näiden puute, tai se minkä verran niitä tai niiden puutetta tuodaan esiin mm. pukeutumisella tai kulutusvalinnoilla. Ihmisen persoonallisuus ratkaisee. Pidän tällaisesta kulttuurista, koska se sallii ihmisten keskittyä olennaiseen tarpeettoman kinastelun, keskinäisen nokittelun ja loukkistelun sijasta. Se on kuitenkin kokemukseni mukaan Suomessa vähemmistössä (ja uskon, että monissa muissakin maissa, mutta tarkoitukseni ei olekaan tehdä maiden välistä paremmuusvertailua, vaan osoittaa mikä meillä voisi olla paremmin kuin nyt on).
Vaatimattomuus voi mielestäni olla vain itseen suuntautuvaa. Vaatimaton henkilö ei vaadi muitakin olemaan yhtä vaatimattomia, eikä siis suhtaudu paheksuvasti niihin, jotka tästä odotuksesta poikkeavat. Miksi sinä, Elina, nimittäisit sitä asennetta, joka odottaa kaikkien muidenkin ihmisten olevan yhtä vaatimattomia kuin itse? Olisiko sosialismi parempi nimitys, vai onko silläkin niin kielteinen kaiku että pidät sanan käyttämistä haukkumisena?
lurkki:
Nimenomaan. Minua harmittaa sellainen ihmisten kokemuksia vähättelevä kulttuuri, jossa ihmistä ei kuunnella eikä oteta todesta vaan tyrmätään suoralta kädeltä. Olipa sitten kyseessä maahanmuuttokriittinen perussuomalaisten kannattaja tai maassamme rasismia kokenut maahanmuuttaja, vain pari esimerkkiä ottaakseni. Toisilleen vastakkaisia kokemuksia ja kantoja ei kai sitten vain osata käsitellä samanaikaisesti, vaan pyrkimys on päättää, kumpi kanta edustaa ”totuutta” ja tyrmätä sitten kaikki ”totuuden vastaiset” äänet. Tympeää.
Juge:
Kateus ei ole ainoa eteenpäin vievä voima. Luova aikaansaavuus ei synny haluamalla jotakin, jota joku muu jo tekee/omistaa, vaan voimasta olla oma itsensä ja haluta jotakin aivan muuta.
Onhan siinäkin pointtia, että kateuden voimalla tapahtuu monia asioita, enkä olekaan pyrkimässä kokonaan poistamaan kateutta (enpä usko sen olevan edes mahdollista). Kateellisuudessa on kuitenkin myös halvaannuttava puoli: kun ihmisten menestystä ja pärjäämistä tietyssä yhteisössä oikein paheksutaan, siellä elävät ihmiset eivät varmasti pyri yhtä aktiivisesti eteenpäin kuin sellaisessa yhteisössä jossa menestyminen on hyväksyttyä.
Voisi kai sanoa, että yksityisenä tunteena kateus vie eteenpäin, mutta yhteisöllisenä halveksuntana ilmetessään se jarruttaa kehitystä.
az:
Sanoin, että loukkaantuminen aiheuttaa tehottomuutta. En, ettei se olisi hyväksyttävää.
Saara:
”Nimenomaan. Minua harmittaa sellainen ihmisten kokemuksia vähättelevä kulttuuri, jossa ihmistä ei kuunnella eikä oteta todesta vaan tyrmätään suoralta kädeltä”
Mut ei se oo mitään vähättelyä, jos antaa teoreettisia syitä sille, miks ne subjektiiviset kokemukset saattaa hyvinkin olla ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Sä esitit, että sun kokemus, jonka mukaan suomalaiset olis kateellisempia ku ulkomaalaiset jotenkin lisäis tän väitteen totuusarvoa. Mä esitän, että sun ja sun ystäväpiiriskokemukset on biasoituneita ja niin pieni pisara meresseä, ettei ne riitä näytöks. En vähättele kokemusta, vähättelen sen kokemuksen kontribuutiota väitteen totuusarvolle.
Jep Juge – pikku kommentit vielä siitä parasiittikunta-aiheesta. Taidan tosiaan ajatella niin, että nää ympäristökunnat on aika lailla parasiitteja, jotka elävät sen keskuskunnan siivellä.
Aste-eroja toki on, mutta sanotaan nyt, että kun työpaikkaomavaraisuus voi jäädä hyvinkin pieneksi ja kaavoitus on tommosta haulikolla ammuttuja ostoshelvettejä ja pellot on täynnä omakotitaloja, joista käydään kahdella autolla tukkimassa keskuskaupungin (ehjät) sillat, niin
en nyt pitäisi tätä parasiitti-sanaa ihan ylimitoitetuna.
Tiedätkö muuten, mikä on Turun Vehon osoite?
Touko Mettinen
Työssäkäyntialue on kunnan oikea koko
Italiassa pääsee kyllä ministeriksi asti kaikenlaisia missejä.
JL, On meilläkin päässyt missi ministeriksi.
Osmo, toki, en muuta väittänytkään, mutta kun Juanito oli sitä mieltä, että missit voivat menestyä politiikassa vain Suomessa.
En oikein usko, että yksityisenä tunteenakaan se on mikään kaikkein rakentavin tunne. Yleensä pisimmälle pääsee, kun keskittyy vain omaan suoritukseen eikä kyttää muita.
Rogue:
Kuten Osmon parasiitti-kommentti ei ollut haukkumista, mutta sellaiselta se kuitenkin monista tuntui.
Toki silloin, kun joku kuvittelee oman kokemuksensa olevan samalla yleistettävissä oleva fakta, on paikallaan käsitellä syitä, miksi näin ei välttämättä ole (en nyt sano mitään siitä, että sinä näköjään kuvittelet tämän olevan paikallaan minun suhteeni). Silloinkin kuitenkin kannattaa hyväksyä subjektiivinen kokemus, koska tämä tehostaa keskustelua huomattavasti (jos sitä ei hyväksy, ja vastapuoli on vähänkin herkkä loukkaantumaan, ajaudutaan nokitteluun ja yhteisymmärryksen syntymisen mahdollisuus sulkeutuu).
Missä esitin näin? (En ainakaan tietoisesti ole väittänyt näin, enkä usko että löydät tällaista väittämää teksteistäni – itse en ryhdy nyt selailemaan.)
Kuten sanottu, subjektiivisen kokemuksen voi ja se kannattaa hyväksyä subjektiivisesti totena, mikä on eri asia kuin sen hyväksyminen faktana. Kokemus (siis kokijalle tullut tunne) on kuitenkin useimmiten todellinen (aivokemiallinen, todennettavissa oleva tila). Jos kokemus on ikävä, voidaan varmaan olla yhtä mieltä siitä, että on ikävää että moinen kokemus on syntynyt. Se, mistä sen syntyminen johtuu, on sitten asia erikseen.
Jos (kun) ympäristön kateellisuutta ja paheksuntaa kokeneita – tai muulla tavalla sen esiintymistä todistaneita – ihmisiä on lukumäärällisesti paljon, voidaan ihan faktatasollakin sanoa yhteiskuntamme systeemisesti olevan sellainen, jossa osa ihmisistä kokee esiintyvän kateutta (käytettävää termiä voi edelleen tarkentaa, itse en heti keksi parempaakaan). Tämä voi johtua siitä, että yhteiskunnassamme joistakin ihmisistä tulee sellaisia, jotka saavat tällaisia kokemuksia perusteettomasti. Tai voi olla, että joistakin ihmisistä tulee sellaisia, jotka aiheuttavat tällaisia kokemuksia kanssaihmisilleen tahtomattaan. Tai sekä että. Itse uskon, että vain harvassa sosiaalisessa ristiriitatilanteessa vikaa on yksinomaan vain toisessa osapuolessa.
En muuten myöskään ole sanonut: ”Suomalaiset ovat kateellisempia kuin ulkomaalaiset”, vaan että suomalaiset ovat (tai vaikuttavat minusta olevan) kateellisia. Siis kateellisempia kuin voisivat olla. Pointti ei siis ole mikään kansallisuuksien välinen kilpailu (minua ei todella kiinnosta paremmuuskilpailu yksilöiden välillä, eikä liioin kansallisuuksien välillä), vaan olen käyttänyt kokemuksiani ulkomailta esimerkkeinä siitä toisenlaisesta kokemuksesta, jonka tiedän olevan a) mahdollinen ja b) hedelmällisempi. Tämän kokemuksen arvoa ei vähennä se, että joku toinen saattaa kokea nämä aivan samat esimerkkiympäristöt kateellisiksi.
Jos tämä ulkomaihin vertailu vihastuttaa tai hämmentää, voin yhtä hyvin vertailla niihin tuntemiini suomalaisiin, jotka eivät ole mainitsemallani tavalla kateellisia. Enpä kyllä tiedä, tuntuuko sellainen vertailu sitten yhtään lempeämmältä ihmisestä, joka alitajuisesti (tai tietoisesti) havaitsee ylläpitävänsä mainitsemani kaltaista arvojärjestyskilpailua ja sen myötä tätä puheena olevaa ”kateellista” asennetta. Tällainen tyyppi varmaankin ottaa kritiikin ihmisarvoaan alentavana, mistä seuraa närkästyminen, minkä jälkeen sen ymmärtäminen, mitä todella olen sanonut, hankaloituu. Mutta no.
Luulisi useammastakin aiemmasta viestistäni käyvän ilmi, että en väitä kokemustani yleiseksi totuudeksi. Siitä, että väittämän totuusarvo ei ole 1, ei kuitenkaan seuraa että sen totuusarvo olisi 0.
Mutta siis väitätkö sinä, että jos poikkeuksellisen menestyneiltä tai muulla tavalla yleisesti tavoiteltavaan suuntaan poikkeavilta suomalaisilta kysyttäisiin, i) kokevatko he maassamme itseensä kohdistuvaa kateellisuutta ja ii) kokevatko he sen häiritseväksi, vain virhemarginaaliin mahtuvan kokoinen osa vastaisi molempiin kohtiin myöntävästi?
Jospa vielä tiivistäisin sanottavani, ettei tule enempää väärinkäsityksiä: Suomessa esiintyy yhteisöllistä kateutta (= yksilön menestymistä ja erottumista muista paheksutaan) vähintäänkin siinä määrin, että sitä voidaan sanoa esiintyvän. Tämäntyyppinen kateus on pahaksi yhteiskunnalliselle kehitykselle, mistä syystä toivoisin sen vähentyvän.
Touko, voisit perustella miksi edustamasi sosialistinen kuntamalli olisi parempi kuon nykyinen jossa joudutaan kilpailemaan.
Äläkä vastaa että kilpailu on epätervettä.
Edustamassasi mallissa ei mielestäni tarvita kuntia lainkaan.
Kilpailu on tervettä jos säännöt ovat terveet, mutta jos säännöt ovat epäterveitä, kilpailu ei ole tervettä. Kun kaupunki jaetaan kunnallisen itsehallinnon saaneisiin kaupunginosiin, joista jotkut hyväksyvät asukkaikseen vain rikkaita ja terveitä, kilpailu ei ole tervettä.
Tuo valikointi voidaan tehdä esimerkiksi niin, että kaavoitetaan asuntojen vähimmäiskooksi useita satoja neliöitä (Sipoo/Karhusaari) siten, että laiminlyödään lakisääteiset vammaispalvelut ja kerrotaan, että kaupungista niitä kyllä saa (useita esimerkkejä) lähetetään asunnottomat naapurikuntaan (Espoo) jätetään joukkoliikenne järjestämättä, jotta köyhillä ei olisi kuntaan asiaa (Juna tuo huumeet/Nurmijärvi) ja niin edelleen.
Minä olen kyllä ymmärtänyt kilpailun idean niin, että eri syistä johtuen tulos ei olekaan tasapuolinen. Maaliin ei ole tarkoituskaan tulla yhtä aikaa, eivätkä kaikki voi voittaa.
jep, valtio on lykännyt kunnille liikaa jobia josta voi tulla Oden mainitsemia ongelmia. Kuntaliitokset ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu, vaan palvelukentän miettiminen uusiksi.
Jatkossakin tarvitaan omaleimaisia kuntia, joista ihmiset voivat valita mieleisensä. Ihmiset tarvitsevat jonkin paikan johon voi idcentifioitua. Niin typerältä kuin se kuulostaakin ihmisten vakiokeskusteluaihe tavatessa uusi heppu on ettäl mistä olet kotoisin. On se kai sitten melkoisen tärkeä juttu.
Juge – edustamani (sosialistinen – heh) malli (työssäkäyntialue on kunta) mahdollistaisi sen, että terveet kunnat voisivat keskenään kilpailla siitä, mikä kunta pystyy tarjoamaan asukkailleen laadukkaimmat palvelut verotuloillaan. Nykymalli kannustaa työntämään naapurille kaiken, mikä maksaa. Espoo näkyy ulkoistaneen rikollisuutensakin.
Kyllä tämän Kaarinassa ja Maskussa elävä omakotiasujakin myöntää. Olen huomannut ymmärrettävää katkeruutta siitä, että heillä ei ollut aikoinaan (~80-luvulla) mitään mahdollisuutta rakentaa omaa taloa Turkuun. Silloin kaikki rakennusmaa taisi mennä rakennusliikkeille ja mukavaa kassavirtaa se taisi tietää kokoomuksen ja demareitten kunnallisjärjestöillekin. No, siihen aikaan toki jääkiekkoilijat saivat omakotitontteja Turusta.
Mutta oikeesti – et kai sä tosissas pidä sitä Haunisten aluetta ”hienona paikkana”? Sehän on ihan kuin jenkeissä olisi – ainoat kävelijät on syrjäytyneitä – esim. Turun Vehosta ei oikein voi kävellä toiselle puolelle tietä Prismaan – ainoastaan autolla.
Touko Mettinen
OS kirjoitti: ”jotkut hyväksyvät asukkaikseen vain rikkaita ja terveitä, kilpailu ei ole tervettä.”
Kunnathan ovat pitkään kilpailleet aktiivisesti hyvistä työpaikoista ja hyvistä veronmaksajista. Kilpailuun on voinut joskus kuulua myös huonojen veronmaksajien ja kalliita palveluita tarvitsevien asukkaiden välltely.
Näistä ongelmakohdista saisi suurimman osan eliminoitua siten, että verot keräisi pääasiassa valtio, ja kunnille maksettaisiin näistä tuloista osuuksia arvoidun tarpeen mukaan (tietty summa per koululainen jne.).
Olen sanonut saman mielipiteen jo pari kertaa. Toivottavasti toisto ei vielä häiritse ketään. Ei voi kuin toistaa, kun ei ymmärrä mitä parempia keinoja olisi, siis jos kuntien välistä epätervettä kilpailua halutaan vähentää. Onko parempia / tehokkaampia ehdotuksia?
Näiden toimien jälkeen kilpailu toivottavasti tapahtuisi enemmänkin asukkaiden palveluiden hyvän toteuttamisen merkeissä. Tai ehkä kyse ei olisi aina edes kilpailusta (hvistä asukkaista ja työnantajista), vaan vain kuntalaisten paikallisdemokratian puitteissa valitsemien, heitä itseään miellyttävien linjausten toteuttamisesta.
miksi Touko ei pysty kävelemäään Veholta Prismaan? Onko pyörätie liian huono Toukoa varten? Vai 700 mmatka liian pitkä?
Kilpailu on ”tervettä” vain, jos voittajat voittavat enemmän kuin häviäjät, enkä viittaa pelkästään siis kilpailun osapuoliin. Esimerkiksi kun tavaran tms. tuottajat kilpailevat, he joutuvat painamaan kustannuksiaan ja parantamaan laatua. Tällöin voittajakin ”häviää”, mutta kuluttajat voittava jotain.
Tässä yhteydessä ”epäterve” kilpailu on siis jotain sellaista, jossa poltetaan kilpailijan tehdas tai muuten heitetään kapuloita rattaisiin, jotta päästään edelle.
Kuntien kilpailu ns. hyvistä veronmaksajista voi olla tai olla olematta tervettä. Jos kilpailu on sitä, että maksetaan puliukoille että nämä muuttavat naapurikuntaan, niin siinä nyt ainakin näyttäisi olevan muutama mekanismi, jolla tämmöinen epäterveys realisoituu, kun oman kunnan asukkaat menettävät vähän, mutta naapurikunnalle tulee täysi lasku.
eikö tiedemiehelle ole vielä selvinnyt että talous ei ole nollasummapeliä jossa joku asia on automaattisesti toiselta pois. Näinhän ei ole. Ei ole koskaan ollut.
Ja joku kirjoitti Kaarinasta kermankuorijana. Nehän on ihan lirissä lapsiperheiden kanssa. Ei se halpaa huvia ole. Kuntaan muuttava lapsiperhe siirtyy maksumiehen osaan noin 15 vuoden päästä muutosta, siihen asti kasvatetaan miinuskakkua. Sitten toiset 15 vuotta niin tase on nollilla. Varsinaista kermankuorintaa.
En tiedä yhdenkään kunnan jakaneen vielä osinkoja. Sitten kun semmoinen tulee vastaan niin voidaan alkaa puhumaan kermankuorijakunnasta.
Valtionosuudet päivähoidosta ja erityisesti peruskoulusta ovat aika isot. Kaarina on ehkä joutunut liriin investointitarpeiden vuoksi.
Juge, onko luetunymmärtämisessä jotain vikaa? Juurihan kirjoitin, että kaikki ei ole nollasummapeliä. Mutta osa kilpailusta on, ja pahempaakin kuin nollasummapeliä.
Jos kunnat syytävät rahaa tuottamattomaan toimintaan (siis sellaiseen, joka ei oikeasti hyödytä kuntalaisia, tai hyödyttää merkittävästi vähemmän kuin rahan käyttäminen johonkin muuhun) siinä toivossa, että saavat ns. hyviä veronmaksajia, käy niin, että kunta voi ”voittaa”, siis saada verotuloina enemmän kuin tuhlaamansa rahat takaisin, mutta se kunta, joka häviää, häviää täysimääräisenä ne verotulot.
Eli, jos kunta X käyttää miljoonan saadakseen kaksi miljoonaa verotuloja, se ”voittaa” miljoonan, mutta joku toinen kunta menettää kaksi. Sama pätee puliukkoesimerkkiin. Jos kunta maksaa puliukoille tonnin, jotta säästyy kolmen tonnin kustannuksilta, se voittaa kaksi tonnia, mutta joku toinen kunta häviää sen kolme tonnia.
Sensijaan osa kilpailusta on hyödyllistä. Jos vaikka kunta hoitaa terveyspalvelut halvemmalla ja tehokkaammin kuin naapurikunta, ja siten keskiluokkaiset hyvät veronmaksajat muuttavat asumaan, niin kuntalaiset voittavat enemmän kuin toiset häviävät.
jugelle,
Juu, ei ole talous nollasummapeliä. Sitähän se Tiedemieskin tuossa sanoi. Epäterveessä kilpailussa summa on negatiivinen.
päivähoitopaikan kustannus kunnalle on kai tonnin per kakara per kk. Tästä asiakas maksaa 0-240 euroa, keskimäärin ehkä sitten parinsadan paikkeilla.
Paljonko valtion tuki tuosta on?
Jännä sinänsä että Ode mielestäsi täysmaksettu lukio on liian vähän Helsingille mutta pieneltä osiltaan valtion rahoitta a päivähoito on liikaa Kaarinalle.
Ja tuleepa niistä lapsiperheistä muitakin menoja.
Saman tuskan ovat läpikäyneet kaikki liian nopeasti kasvaneet kunnat. Kaarinassa kuitenkin kasvetaan olemasxsa olevan yhdcyskuntarakenteen perään eikä minään erillisenä saarekkeena kuten Helsingin aikomus on Sipoossa.
Sipoon rakentaminen on ympäristörikos, josta pitäisi luopa.
Kallistakin se on.
Helsingissä ei kasva ruokaa, ei energiaa, ei raaka-aineita, parasiitti?
Maunon aivot taitaa myös täyttää hänen parasiitti-määritelmänsä.