Taksinkuljettajan mieliharmi

(Tek­sti on julka­istu kolumn­i­na Vihreässä langassa)

Taksinkul­jet­ta­jat valit­ta­vat paljon liiken­neval­oista. Joutuu alati pysähtelemään, kun ne toopet eivät lai­ta vihreää aal­toa. Kyse on sala­juon­es­ta autoil­i­joi­ta vas­taan tai silka­s­ta osaa­mat­to­muud­es­ta. Yleen­sä kul­jet­ta­ja kuitenkin ymmärtää, kun selit­tää rauhal­lis­es­ti, että on matemaat­tis­es­ti mah­do­ton­ta saa­da vihreä aal­to kulke­maan ruu­tukaavas­sa yhtä aikaa neljään suun­taan. Sik­si ris­ti­in rasti­in ajavalle tak­sille valo on usein punainen.

Kukaan ei ole vain ongel­maa kul­jet­ta­jalle aiem­min avan­nut. Ehkäpä liiken­nesu­un­nit­telu­osas­to voisi ker­toa liiken­neval­o­jen ohjel­moin­nista selkeäsanais­es­ti sen sijaan, että alis­tuu sylkykupik­si sulkeu­tu­mal­la julkisuudelta.

Taksinkul­jet­ta­jis­sa on paljon perus­suo­ma­lais­ten kan­nat­ta­jia. Hei­dän lisäk­seen puoluet­ta kan­nat­ta­vat mon­et ammat­timiehet, joiden käsi­tys poli­itikoista on vähän saman­lainen kuin tak­simi­esten käsi­tys liiken­nesu­un­nit­telijoista. Perus­suo­ma­lais­ten kan­natuk­sen huikea nousu osoit­taa poli­it­tisen eli­itin vakavaa epäon­nis­tu­mista. Merkit­tävä syy on poli­ti­ikan kielessä. Johtavien poli­itikko­jen puheista ei asi­aan vihkiy­tymätön saa mitään selvää. Puhe on tekoab­strak­tia sil­loinkin kun asi­at ovat täysin konkreet­tisia. Niin yksinker­taisen asian sanomiseen kuin että val­ti­ol­la tulot eivät riitä kat­ta­maan meno­ja tarvi­taan outoa käsitet­tä ”kestävyys­va­je”.

Puheet ovat joskus myös tahal­laan epä­selviä. Puolueet yrit­tävät tavoitel­la kaikkien ääniä yhtä aikaa. Selkeä mielipi­de rajaisi aina joitakin äänestäjiä ulos tai puolueen seu­raavas­ta hal­li­tuk­ses­ta. Poli­itikot oli­si­vat paljon suosi­tumpia, jos he puhuisi­vat avoimesti poli­ti­ikan vaikeista asioista.

Perus­suo­ma­laiset ovat kaikessa eri­laisia kuin vihreät. Tyyp­illi­nen vihreä on arvolib­er­aali, aka­teemis­es­ti koulutet­tu nainen, tyyp­illi­nen perus­suo­ma­lainen ammat­tik­oulun käynyt arvokon­ser­vati­ivi­nen mies. En silti pidä siitä, että vihreät ovat julk­ista­neet perus­suo­ma­laiset pää­vas­tus­ta­jik­seen. Pystym­me­hän me yhteistyöhön arvokon­ser­vati­ivis­ten kepu­lais­tenkin kanssa. Ulko­maalais­vas­taiset ovat asia erik­seen, mut­ta hei­dän osuuten­sa puolueen kan­nat­ta­jakun­nas­ta on vähäinen.

Perus­suo­ma­lais­ten kan­natuk­sen taustal­la on aito yhteiskun­nalli­nen ongel­ma. Alun perin puolue perustet­ti­in ahdinkoon joutunei­den pienvil­jeli­jöi­den tuek­si. Nyt natisee savupi­ip­pute­ol­lisu­us. Tekni­ikan kehi­tys yhdis­tet­tynä kylmään talous­lib­er­al­is­mi­in suis­taa ahdinkoon perus­suo­ma­lais­ten ydin­joukkoa. Tätä ongel­maa on pyrit­tävä hoita­maan, ei vain hei­dän hyväk­seen vaan myös hei­dän kanssaan.

===

PS.

Tämä kir­joi­tus on uuti­soitu julk­isu­udessa niin, että vaatisin vihrei­den pyrkivän hal­li­tusy­hteistyöhön perus­suo­ma­lais­ten kanssa. Kir­joituk­ses­sa ei edes maini­ta sanaa hallitus.