Kunnanlääkärijärjestelmän perua vastuu terveydenhuollosta on Suomella kunnilla. Vaikka erikoissairaanhoitoa varten on sairaanhoitopiirit, kunta maksaa tästäkin hoitomaksut. Kunta toimii siis erikoissairaanhoidossa tavallaan kuntalaisten vakuutusyhtiönä. Suomen kunnat ovat aivan liian pieniä kantamaan taloudellista vastuuta niin satunnaisesta asiasta kuin terveydenhuolto. Kahdesta pienestä kunnasta toinen selviää terveydenhoidosta pienellä budjetilla ja sillä on silti varaa esimerkiksi kunnolliseen hammashoitoon, toisella paljon isompi budjetti ei riitä oikein mihinkään. Syynä voin olla muutama kallis potilas, joka romuttaa pienen kunnan budjetin perinpohjaisesti. Vaihtelu ei ole vain satunnaista, jolloin se tasoittuisi pitkän ajan kuluessa. Erityisesti syrjäisillä seuduilla geneettinen perimä saattaa altistaa kallishoitoisille perinnöllisille sairauksille.
Kunnat on kyllä pakotettu yhteistyöhön perusterveydenhuollossa siten, että terveyskeskuksen asukaspohjan on oltava vähintään 20 000 asukasta, mutta laskut potilaista menevät edelleen peruskuntiin. Samalla on muodostettu kankeita hallintohimmeleitä, jotka puurouttavat päätöksenteon ja johtavat raha haaskaukseen.
Moni on esittänyt, että erikoissairaanhoito pitäisi siirtää valtion maksettavaksi, terveyskeskuksen ennustettavammista menoista pienetkin kunnat selviävät. Näin ei pidä tehdä missään tapauksessa. Monikanavainen rahoitus on jo nyt terveydenhuoltomme ongelma. Yksi lisäkanava pahentaa vain asiaa. Kunnan ei kannata panostaa perusterveydenhuoltoon vaan lähettää potilaat mahdollisimman herkästi erikoissairaanhoitoon, jos samalla saa vastuun siirretyksi valtiolle. Juuri näin on käynyt Norjassa, joka siirsi erikoissairaanhoidon valtiolle. Kun raja-aitaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä pitäisi madaltaa, tuo järjestely tekisi raja-aidasta kivimuurin.
Todettakoon, että yksityinen terveydenhuolto ja erityisesti työterveyshuolto on vähän samassa asemassa suhteessa erikoissairaanhoitoon kuin kunnat Norjassa. Ne voivat lähettää potilaita mielin määrin erikoissairaanhoitoon maksamatta siitä mitään. HYKS:n helsinkiläisistä lähetteistä tulee asiakasmääriin suhteutettuna enemmän yksityissektorilta kuin terveyskeskuksista. Tuskin kuitenkaan työterveyshuollon asiakkaat ovat sairaampia kuin esimerkiksi työttömät.
Terveydenhuolto tulee ottaa kunnilta pois kokonaan ja siirtää maakunnan kokoiselle yksiköllä, siis lähinnä sairaanhoitopiirille, jonka nimi varmaankin muuttuisi sosiaali- ja terveyspiiriski tai vaihtoehtoisesti maakunnaksi. Mukana siirtyisi suuri osa sosiaalihuoltoa, esimerkiksi vanhustenhoito, lastensuojelu, päihdehuolto, mutta ei lasten päivähoitoa, joka tulee säilyttää paikallisesti päätettävänä lähipalveluna. Jatkossa kutsun tätä yksikköä maakunnaksi, mutta se voi tietysti olla myös erillinen kuntien muodostama sairaanhoitopiirin kaltainen organisaatio.
Monikanavaisuudesta aiheutuvien ongelmien poistamiseksi maakunnalle tulee siirtää myös Kelamaksut lääkkeistä, potilaiden kuljetuksesta ja sairauspäivärahoista.
Terveydenhuolto rahoitettaisiin joko antamalla maakunnille verotusoikeus, kuten on tehty Ruotsissa tai jonkinlaisella asukaslukuun ja kunnan maksukykyyn perustulvalla maksulla, kuten on tehty Kainuun maakunnassa. Jos maakunnat saavat verotusoikeuden, kunnallisveron määrä tietysti alenee samalla dramaattisesti. Asukaslukuun perustuva rahoitus veisi kunnilta motivaatio savustaa paljon palveluita tarvitsevat asukkaat naapurikuntien vastuulle.
Terveyskeskuksissa pelätään siirron sairaanhoitopiireihin johtavan erikoissairaanhoidon ylivaltaan. En usko. Tunnen useimmat sairaanhoitopiirien johtajat. He kyllä ymmärtävät toimivan ja korkeatasoisen perusterveydenhuollon merkityksen – jopa kuntapäättäjiä paremmin.
Niinpä:
Terveydenhuolto ja valtaosa sosiaalihuoltoa tulee siirtää kunnilta maakunnille tai sairaanhoitopiireistä muodostettaville sosiaali- ja terveyspiireille. Samalla kelalta siirtyisivät korvaukset lääkekuluista, matkoista ja yksityisestä hoidosta sekä sairauspäivistä. Terveydenhuolto rahoitettaisiin joko antamalla maakunnille verotusoikeus kuten Ruotsissa tai samaan tapaan asukasluvun ja maksukyvyn mukaan kuin Kainuun maakunnassa.