Laman seurauksena valtiontalous on pahasti sekaisin. Tulot eivät riitä peittämään menoja, ellei menoja leikata kipeästä, veroja koroteta roimasti tai saada aikaan voimakasta talouskasvua niin, että työttömien määrä vähenee ja työssä käyvien määrä lisääntyy. On myös pidennettävä työuria. Yhä useamman pitäisi siis tehdä töitä.
Kannatan työllisyyden lisäämistä voimakkaasti. Toisaalta olen kirjoittanut kirjan ”Vauraus ja aika”, jossa suosittelen työnteon vähentämistä ja tuottavuuden kasvun ulosmittaamista vapaa-aikana mieluummin kuin yhä suurempana tavarapaljoutena. Miten voin kannattaa molempia asioita yhtä aikaa?
Esitän, että tulee tehdä kuin Ruotsissa. Ruotsin työllisyysaste on niin paljon parempi kuin Suomessa, että meillä pitäisi 250 000 ihmisen enemmän olla töissä, jos työllisyysasteemme olisi sama. Silloin rahaa riittäisi kaikkeen, niin kuin Ruotsin julkisella sektorilla riittääkin. Ruotsalaiset tekevät henkeä kohden kuitenkin yhtä paljon töitä kuin suomalaiset. Heidän keskimääräinen työaikansa on vastaavasti lyhempi. Näin on paljon parempi. Vähemmän työttömyyttä, enemmän vapaa-aikaa ja vankempi julkinen talous!
Parikin ammattijärjestöä on kysynyt jäsenistöltään, kumpaa nämä arvostavat enemmän, kahden prosentin palkankorotusta vai viittä työpäivää vuodessa vähemmän. Enemmistö kannattanut lisää vapaa-aikaa, mutta niitäkin on, jotka arvostavat rahaa enemmän kuin vapaa-aikaa. Eikö voitaisi toteuttaa molempien tahto ja antaa jokaisen valita itse?
Suomessa vanhemmilla on oikeus lyhentää työaikaansa omalla kustannuksellaan, jos heillä on koulua aloittelevia lapsia. Oikeus ei ole ehdoton. Sitä ei tarvitse hyväksyä, jos lyhennetty työaika tuottaa työnantajalle kohtuuttomia vaikeuksia. Ulotettakoon tämä oikeus kaikkiin.
Siispä:
Jokaisella olkoon periaatteellinen oikeus lyhentää työaikaansa pitäen tuntipalkka ennallaan, ellei tästä aiheudu työnantajalle kohtuuttomia vaikeuksia.
Kuten itsekin Satakomiteassa toteat, niin Suomen ja Ruotsin vertaaminen on ongelmallista, koska ruotsalaisista 85% asuu uusia työpaikkoja synnyttävillä alueilla, suomalaisista 65% (luvut ulkomuistista). Ruotsissa ovat syrjäseudut tyhjentyneet asujista kasvukeskuksiin ja niiden liepeille aivan eri määrissä kuin Suomessa. Siksi meillä esimerkiksi on Keskusta suuri puolue ja Ruotsissa pieni.
En nyt muista täysin listaasi vaaliteemoista, mutta aluepolitiikka ei tainnut olla listattuna käsiteltäväksi teemaksi. Siitähän voisit kirjoittaa analyysin Suomen ja Ruotsin eroista. Satakomiteassa se jäi toteamisen tasolle, mikä teki siitä mielestäni yhden kirjan heikkouksista. Suomen ja Ruotsin vertaaminen edellyttäisi tämän solmun avaamista ja analysoimista. Muutoinhan jää pimentoon, mitä tekijöitä todella tarkoitetaan jos kehotetaan Suomea ottamaan mallia Ruotsista.
Kannatan sinänsä ajatusta, mutta en näe yhtälöä kovin toimivaksi: jos työntekijän siirtyminen osa-aikaiseksi ei haittaisi työnantajaa, niin tokihan työnantaja sallisi tämän nytkin eikä mitään lakia tarvita.
Näinhän tämä ei käytännössä juurikaan kuitenkaan ole, joten oikeus osa-aikaiseen töihin voitaisiin toteuttaa vain lain nojalla yritysten toimintaedellytyksiä huonontaen. Siksi tuntuukin huonolta ajatukselta, varsinkin kun “kohtuuttoman vaikeuden” määritelmästä epäilemättä saataisiin aika monta riitaa aikaiseksi.
Luulen, että nykyään moni työ vain on sellaista ettei sitä voi niin helposti jakaa. Mitä mieltä itse olet oman työkokemuksesi kautta esim. mahdollisuudesta jakaa ministerin työtä?
Ministereitä on tietysti vähän, mutta vaativaa asiantuntijatyötä ja esimiestyötä yleisesti on kuitenkin paljon.
Tuo kohtuuton vaikeus on jouduttu jo nyt määrittelemään niiden koululaisten vanhemnpien kohdalla.
Kirjoitit “Ruotsalaiset tekevät henkeä kohden kuitenkin yhtä paljon töitä kuin suomalaiset. Heidän keskimääräinen työaikansa on vastaavasti pidempi. Näin on paljon parempi. Vähemmän työttömyyttä, enemmän vapaa-aikaa ja vankempi julkinen talous!”, en oikein ymmärtänyt miten tämä yhtälö toimii. Muuten komppaan kyllä ajatuksiasi.
Kannatan sitä periaatetta, että yksilöille tajotaan entistä paremmat mahdollisuudet säädellä työaikaansa. Tämän sovittaminen yrityksen tarpeisiin voi vaatia viilaamista.
“Jokaisella olkoon periaatteellinen oikeus lyhentää työaikaansa ”
Onko jokaisella oikeus myös pidetää tai palauttaa työaikansa ennalleen? Jos on, niin miten menettelee yritys, jossa kaikki työntekijät ovat vähentäneet työaikansa puoleen, ja uusia työntekijöitä on siksi palkattu, mutta sitten kaikki päättävätkin palata täyteen työaikaan? Jos lisätöitä ei ole, irtisanotaanko puolet?
Yksi tyyli olisi antaa työntekijöille oikeus korvata osa työajastaan vastaavalla pätevällä työvoimalla. Työntekijä voisi vaikkapa siirtyä toimimaan jonkin työntekijöitten oman resurssifirman kautta, joka takaisi työnantajalle vain tietyn tuntimäärän työtä. Työntekijät voisivat sopia tuntimäärät keskenään. Työnantajalla olisi kai oikeus hyväksyä käytetyt työntekijät ammattitaitoisiksi tai vaatia tietty ammattitaito. Työnantajalla olisi kai oikeus kieltäytyä järjestelystä, jos kyseinen työtehtävä perustuu nimenomaan tuon työntekijän henkilökohtaisiin erityisominaisuuksiin eikä yleiseen kyseisen tehtävätyypin hallintaan (esim. pääjohtaja, näyttelijä, ohjelmiston x ylläpitäjä). Jatkossa tuollainen henkilökohtaisuus työsuhteesa ja vaadittu minimituntimäärä ja oikeutettu maksimityömäärä voitaisiin merkitä työsopimukseen. Henkilökohtaisuus voisi nostaa myös palkkaa.
Nämä olivat vain esimerkkejä. Tarkemmat säännöt tarvitaan.
Ihan kannatettavalta ajatukselta kuulostaa. Työtä on jaettava, koska työtä ei tule missään tapauksessa riittämään kaikille — varsinkaan sille määrälle akateemista työvoimaa, jonka nykyiset korkeakoulut puhaltavat ulos vuosittain.
Toisaalta 700 000 suomalaista työskentelee jo nykyisin erilaisissa tilapäisissä työsuhteissa. Ja vaikka Osmo ja vihreät eivät tätä halua kuulla eivätkä myöntää, niin heistä valtaosa tekee tätä joustotyötä vasten tahtoaan.
Vanhemmilla on oikeus lyhentää työaikaa siihen saakka, kunnes perheen nuorin lapsi menee kolmannelle. Myös siis kaikkien alle kouluikäisten vanhemmilla ei vain koulua aloittelevien vanhemmilla. Poikkeus tähän ovat uudessa työpaikassa aloittavat: puoli vuotta on tehtävä täyttä päivää ennen kuin oikeus työpäivän lyhentämiseen Osittaista hoitorahaa maksetaan vain, jos joku lapsista on alle kolmevuotias tai koululainen (ekalla tai tokalla).
Osittaisen hoitorahan maksaminen on tehty muutenkin monimutkaiseksi. Sitä saa vain jos nimenomaa lyhentää työaikaa. Hakeutuminen äitiysloman jälkeen suoraan osa-aikatyöhön ei käy.
Näin ollen oikeus osittaiseen hoitorahaan ja työpäivän lyhentämiseen on lähinnä hyväosaisten vakityössä olevien oikeus. Ns. muista syistä osa-aikatyötä tekevä jää ilman osittaista hoitorahaa vaikka todellinen syy hakeutua osa-aikatyöhön olisi se, että näin jää enemmän aikaa lapsille. Samoin oikeus puuttuu kaikilta, jotka tekevät pätkätöitä.
Hieno ajatus varmaan. Mikä on kohtuuton?Ymmärrän prosessiteollisuuden ja tietyt palvelualat, mutta jos määrittely on tommonen, vaikeuksia tiedossa.
Ymmärtääkseni joissakin työpaikoissa on liukuva työaika ja niissä työaika “nollataan” tietyin välein, jolloin hlö pitää mahd. ylitunnit lomana ja vajaukset vähennetään palkasta. Joissain on tietty rajat/kausi, mutta ainakin alku.
Eikös muuten niissä vuokratyöfirmoissa hlö voi valita haluamansa työmäärän?
Vaikka tällainen oikeus annettaisiinkin, niin eihän se poista kitkaa työpaikoilla. Iso osa ihmisistä (pahoittelen, en tiedä kuinka suuri osa) on töissä pienissä yrityksissä, joissa osa-aikaisuudesta on joka tapauksessa haittaa vaikka se ei “kohtuutonta” olisikaan. Onko joku syy miksi et halua kytkeä kaikkia henkilöstön pitämisestä koituvia kuluja työaikaan, niin että työajan pituus olisi työnantajan kannalta täysin kustannusneutraali asia? Siis niin että kustannukset kahdesta puolipäiväisestä olisivat täsmälleen yhtä suuret kuin yhdestä kokopäiväisestä.
Luulisin että tuossa Ruotsin mallissa Suomen tolkuttomat asumiskustannukset olisivat esteenä suurelle osalle ihmisiä.
Alkuperäisessä tekstissä ollut virhe (punaisella merkitty nyt korjatussa versiossa) kannattaisi korjata pikaisesti myös muissa blogipalveluissa, esim. Uudessa Suomessa se on jo aiheuttanut hämmennystä:
http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/62462-oikeus-lyhentaa-tyoaikaansa
Yksinkertaisin (ei välttämättä paras) tapa tehdä tuo sääntö toimivaksi myös työajan lisäämisen kannalta voisi olla työaikaansa vähentäneiden työntekijöiden asettaminen etusijalle silloin, kun työnantaja haluaa lisätä tehtävän työn määrää. Työntekijällä ei siis olisi oikeutta palata entisiin työtunteihin automaattisesti, ja työnantajalla ei olisi oikeutta palkata uusia tekijöitä, jos vanhojakin halukkaita työajan lisääjiä on.
“Ruotsalaiset tekevät henkeä kohden kuitenkin yhtä paljon töitä kuin suomalaiset. Heidän keskimääräinen työaikansa on vastaavasti lyhempi. Näin on paljon parempi. Vähemmän työttömyyttä, enemmän vapaa-aikaa ja vankempi julkinen talous!”
Ruotsissa ikääntyneiden työllisyys on korkeampi, koska pitkään palvelleita ei voida sanoa ensimmäisenä irti.Työsopimuslaissa on irtisanomisjärjestys.
Suomessa valtio taas kannustaa iäkkäitten irtisanomisin tukemalla nuorten työllistämistä erilaisin tuin ja sallimalla ilmaisen työn tekemisen
Samoin ay-liike tukee iäkkäitten korvaamista nuorilla sallimalla nuorten alennetut palkat.
Myöskin yleinen työajan lyhentäminen loppui Suomessa 1980-luvulla. Työtunnit ovat siitä huolimatta vähentyneet , mutta työttömyysjaksojen määrä on moninkertaistunut.
Suomessa työaika ajetaan työttömyyden ja syrjäytymisen kautta
Mikä on se rahamäärä jolla saavutetaan tämä “vankempi julkinen sektori”? Tällä hetkellä Suomalaisesta työväestä 1/3 osa on työssä julkisella sektorilla ja heidän työpanoksellaan emme kykene takaamaan esim. kaikille vanhuksillemme ihmisarvoista vanhuutta. Auttaisiko julkisiin palveluihin kaadetut lisäeurot tämänkaltaisiin asioihin? Jos tämä määrä tuplattaisiin ja 2/3 osaa meistä työskentelisi julkisella sektorilla asiat eivät välttämättä olisi juurikaan paremmin, ellei palveluita kohdenneta oikein. Vaipanvaihtoa odottavan vanhuksen tilannetta ei paranna se, että sairaalan hallintolääkäreiden määrä on kaksinkertaistettu viimeisen vuoden aikana. Toivon että Osmon kaltaiset järkevät poliitikot avaavat tämän tabuksi muodostuneen kysymyksen: voisiko julkisia palveluita parantaa kohdistamalla resurssit peruspalveluiden tuottamiseen? Kun tähän on saatu vastaus olisi veroja maksavien kansalaisten helpompi hyväksyä se, että heitä verotetaan enemmän. Jos siihen vielä olisi tarvetta.…..
“että työttömien määrä vähenee ja työssä käyvien määrä lisääntyy. On myös pidennettävä työuria. Yhä useamman pitäisi siis tehdä töitä.”
Nykyisen hallituksen ajamalla mallilla on tarkoitus vaihtaa eläkeläiset työttömiksi.
Se merkitsee myöskin työurien lyhenemistä, sillä työaika jaetaan sittne useamman kesken.
Tuosta eläkeiän nostosta tule mieleen elokuva Gekko.
siinä yritysjohatja kapapsi eläkevarat ja jakoi työntekijöille ns minimit.
Samasta asiasta on tässäkin kysymys..
Useimmat maat aikovat ratkoa vajeongelmansa julkisten alojen palkkojen leikkauksilla,esim Viro, Latvia, Liettua, Irlanti, Kreikka ‚Espanja etcmonet USA:san osavaltiotkin ovat päätymässä tähän samaan ratkaisuun .
Tuntuu kummalta , että Suomi ei halua olla tässä asiassa perässähiihtäjä ??
Osmo:
Tämä on oikein hyvä idea, jos kohtuuttomat vaikeudet määritellään silleen, että työntekijän on päästävä sopimukseen työnantajan kanssa työajan vähentämisestä ja että ne saa sopia myös silleen, että tuntipalkka muuttuu ylös tai alaspäin.
Jos taas Osmo tarkoittaa sitä, että työntekijä saa vaan ilmoittaa työnantajalleen tekevänsä tästä lähin lyhyempää työpäivää tämä on yks typerimmistä ideoista mitä Osmo on tällä blogilla esittänyt.
Työelämään pitäsi lisätä työntekijän ja työnantajan mahdollisuuksia sopia keskenään joustoista, eikä missään nimessä lisättävä sääntelyä.
Mitä huonommaks nämä sopimisen edellytykset tehdään sitä vaikeampaa pienten yritysten on palkata työntekijöitä ja sitä useampi ala joutuu palkkaamaan työnvuokrausfirmojen kautta, jotka erikoistuu näiden keinotekoisesti luotujen riskien kantamiseen.
On ihan älytön ajatus, että byrokraatit alkaa tutkimaan jonkun yrityksen toimintaa ja päättää siitä onko jostakin työajan lyhentämisestä haittaa vai ei. Eiköhän sillä yrittäjällä itsellään oo ihan riittävät kannustimet tietää mistä on yritykselle hyötyä ja mistä haittaa.
vph:
On, se että yritykset ja työntekijät eivät halua. Se taho kantaa riskin joka on parhaiten kykenevä riskin kantamaan, kun markkinat saa itte allokoida sen riskin. Jos taas valtio allokoi riskin se ei jakaudu parhaalla mahdollisella tavalla.
Minusta on kans älyllisesti aika laiskaa olettaa, että tämä ehdotus vaikuttaisi siten, että työ jakaantuisi tasaisemmin väestön kesken. On ihan yhtä hyvin mahdollista, että tämä lisäjäykkyys työmarkkinoilla lisää työttömyyttä ja palkataan enemmän niitä, jotka arvioidaan sellaisiks, jotka ei käytä yksipuolista oikeuttaan lyhentää työaikaansa.
Ajattelitko samalla verottaa myös sitä vapaaehtoista vapaa-aikaa? Progressiivisen verotuksen ansiostahan 20 % lyhennys työaikaan tarkoittaa useille vain 15 % vähennystä nettotuloihin. Se sopisi esimerkiksi minulle loistavasti. Maksetut verot sen sijaan pienenisivät 30 %, joka voisi aiheuttaa valtiolle ongelmia.
Progressiivinen verotus aiheuttaa suuria taloudellisia kannusteita hyvätuloisten osa-aikatyölle. On valtion talouden onni, että työmarkkinat ovat niin jäykät ettei osa-aikatyötä ole asiantuntijoille tarjolla. Tällä hetkellä tuloeroja voidaan tasata verotuksen avulla tehokkaasti, koska valtaosa hyväpalkkaisista ei voi juurikaan vaikuttaa työntarjontaansa. Jos tämä muuttuu, ei 50 % veroasteet enää toimi. Se tarkoittaa korkeampia veroja kaikille pienipalkkaisille.
Ongelma tässä on että työnanatajan kustannukset työntekijästä eivät ole tuntipohjaisia vaikka työntekijän palkka usein onkin. Eli työnanatajalla on valtava määrä kiinteintä kustannuksia työntekijästä varsinkin toimihenkilötyössä. Terveydenhuolto, koulutus, työpiste, atk, esimiesten palkat ym. ym. Tästä syystä työnantajalle on halpaa teettää ylityötä korotettuun hintaan mutta hyvin kannattamatonta antaa lyhennettyä työaikaa vaikka edes lasketulla tuntipalakalla.
Nuo alat jolla työntekijän kustanukset ovat niin tuntikohtaisia että tuo työajan lyhentäminen oikeasti onniistuisi ovat todella harvass.
Ruotsi on huono esimerkki. Siellähän on maailman sairain työväki, ainakin tilastojen mukaan. Missään muualla ei sairaspoissaoloja ole työntekijää kohden yhtä paljon kuin Ruotsissa.
Hieno aloite!
Kummastelin tilannetta itse viime taantuman aikaan. Työnantajat valittivat, etteivät huonon menekin takia voi hyväksyä palkansaajapuolen palkankorotustoiveita. Lopputulos taisi olla joku minikorotus. Mikseivät liitot tuolloin todenneet, että ok, pidetään palkat paikallaan, mutta leikataan kuukausittaisia työtunteja?
OS: “Laman seurauksena valtiontalous on pahasti sekaisin.”
Minäpä väittäisin, että valtiontalous ei ole sekaisin laman seurauksena, vaan nousukauden ja silloin päätetyn rahankäytön seurauksena.
Kun menot mitoitetaan aina noususuhdanteen mukana, mutta laskusuhdanteessa on tulopuolella paha nyhjäistä tyhjästä, tuloksena on ongelma.
Lama ei ole tässä syy eikä aiheuttaja — vaan väärät rakenteet, väärät odotukset.
ilkka: Älä ammu ittees jalkaan!
OS: “Jokaisella olkoon periaatteellinen oikeus lyhentää työaikaansa pitäen tuntipalkka ennallaan, ellei tästä aiheudu työnantajalle kohtuuttomia vaikeuksia.”
Työnantajalle ei siis saa aiheuttaa kohtuuttomia vaikeuksia, mutta kohtuullisia vaikeuksia kuitenkin. Kerta toisensa jälkeen, vaikeus toisensa päälle — ajatuksena: kyllähän se kamelin selkä tuon edellisen korren kesti, joten kyllä se kestää tämänkin.
Vaikka yksittäiset askeleet otetaan hyvillä aikomuksilla kivettyä tietä, tämä matka ei minusta johda pitkän päälle mihinkään hyvään.
Ajatus olisi hieman kohtuullisempi, jos asia muotoiltaisiin vaikkapa näin:
“Jokaisella olkoon periaatteellinen oikeus lyhentää työaikaansa pitäen tuntipalkka ennallaan, mikäli tämä ei aiheuta vaikeuksia työnantajalle, tai mikäli aiheutuvat vaikeudet voidaan kompensoida työnantajille valtion varoista.”
Jos ajatellaan että “valtiolla ei ole varaa”, niin miksi ajatellaan, että jollakulla muulla tätä varaa olisi?
“Työelämään pitäsi lisätä työntekijän ja työnantajan mahdollisuuksia sopia keskenään joustoista, eikä missään nimessä lisättävä sääntelyä.”
Nyt on lähes rajattomat mahdollisuudet sopia työajan joustoista, ongelma on, että harva työnantaja tai työntekijä osaa hyödyntää mahdollisuutta.
Minä olen tehnyt joustotyösopimuksia jo 80-luvun lopulta ja täysin työehto-ja työsaikalakien mukaisia.
Esim sesonkiaikoina on tehty 12 tunnin päivää ja hiljaisena aikana pidetty vapaapäiviä tai lyhyempiä päiviä
Periaatteessa hieno idea, käytännössä ei toimi.
Monella työpaikalla lisääntyvät osa-aikaisuudet eivät lisäisi työntekijöiden määrää vaan ylitöitä. Mahdollisella yt-kierroksella omasta halustaan osa-aikaiset olisivat ensimmäisten lähtijöiden joukossa.
“Eli työnanatajalla on valtava määrä kiinteintä kustannuksia työntekijästä varsinkin toimihenkilötyössä. Terveydenhuolto, koulutus, työpiste, atk, esimiesten palkat ym. ym. Tä”
Tämä on totta, mutta tuotannonsuunnittelulla voidaan tilanne muuttaa edulliseksi.
Esim luopumalla koppikonttorista ja henkilökohtaisista työpisteistä etc saadaan työpisteen kuormitus korkeaksi myös joustotyössä.
Etenkin julkinen sektori suosii koppikonttoria ja henkilökohtaisia työvälineitä.
Kaikkea ei voi kompensoida esim työterveyshuollon kulu on per pää ei per tunti.
Ajattelitko samalla verottaa myös sitä vapaaehtoista vapaa-aikaa?
Hassua, mietin aikanaan ihan samaa, kun luin Soininvaaran Vapaus ja Aika- kirjaa. Neutraali verotus, jota Osmo muualla kannattaa, olisi tässä se, että vero ei saisi kannustaa sen paremmin lyhentämään kuin pidentämään työaikaansa, vaan tekemään sitä vain sen verran kuin on “hyödyllistä”.
Tm,
Vapaus ja aika?
Syvenny kirjaan ja ota uusiksi…!
Miksi et Osmo ehdottaisi siirtymistä kiinteään nuppikohtaiseen verotukseen?
Silloin marginaaliveroprosentti olisi nolla eikä kukaan voisi vaikuttaa omilla valinnoillaan verovelvollisuuteensa.
Ei tarvitsisi tehdä muuta kuin jakaa opiskelupaikat 16-vuotiaille älykkyystestien mukaan…
Vero toimisi eräänlaisena urheilukilpailujen tasoituksena. Jokainen saa juosta omalla vauhdillaan, mutta lähtöpistettä on siirretty henkilön ominaisuuksien mukaan.
Eli yhteistö odottaisi kyvykkäimmiltä jäseniltään enemmän ja vastaavasti tukisi verotuksen kautta vähemmän lahjakkaita.
Tässä mallissa raskasta ruumiillista työtä tekevä työläinen voisi saada paremmat nettoansiot kuin yliopistossa lusiva professori jo ilman mitään erityiskorvauksia.
Vapaa-aikaa voisi jokainen ottaa niin paljon kuin haluaa eikä se maksaisi valtiolle mitään kun palkka ei suoraan vaikuttaisi verovelvollisuuteen.
Austrian,
Itseasiassa kirjassa Sata-komitea esitän teoreettisena, mutta käytännössä mahdottomana mallina henkilökohtaisen pääveron.
“Yhä useamman pitäisi siis tehdä töitä.Kannatan työllisyyden lisäämistä voimakkaasti. Toisaalta olen kirjoittanut kirjan ”Vauraus ja aika”, jossa suosittelen työnteon vähentämistä ja tuottavuuden kasvun ulosmittaamista vapaa-aikana mieluummin kuin yhä suurempana tavarapaljoutena. Miten voin kannattaa molempia asioita yhtä aikaa?”
Voisiko olla niin, että investoimalla tuottavuuden kasvuun julkishallinnossa ja muuallakin parannamme itse asiassa työllisyytta ja erityisesti laadullisesti parempaa työllisyyttä kestävästi.Väitteeni (epätieteellinen) perustuu siihen, että talouskasvu (= uusien palveluiden ja liiketoiminnan synnyttäminen) edellyttää riittävien henkisten voimavarojen olemassaoloa. Esimerkiksi 1970–1990-luvun kasvun eräänä moottorina oli ehkä suuren ikäluokan, ja aikaisempaa koulutetumman, suuri määrä työmarkkinoilla. Jatkossa käytettävissämme on suhteellisen pienet voimavarat ikäluokan siirtyessä pois työelämästä.Vaarana on negatiivinen kierre: pienet voimavarat eivät ole riittävät uusien palveluiden, liiketoiminnan, kasvun synnyttämiseen,heikko tuottavuus julkishallinnossa rasittaa entisestään niin valtiota kuin yksityistä liiketoimintaa, työllisyys heikkenee entisestään.
Ja kysymys ei välttämättä ole niinkään tavarapaljoudeen lisäämisestä kuin parempien palveluiden aikaansaamisesta ihmisten arkeen.
Osittaisella hoitovapaalla olevien kohdalla tuo yt-riski on otettu huomioon työlainsäädännössä. Siellä lukee jotenkin niin, että jos irtisanottaessa ei muuta osoiteta, niin irtisanomisen katsotaan johtuvan osittaisesta hoitovapaasta. Ajatteliko Osmo laajentaa tämän suojan kaikkiin työpäiväänstä lyhentäviin?
Ei sitä mikään “byrokraatti” tutki. Marssijärjestys on se, että työntekijä pyytää lupaa lyhentää työpäiväänsä. Jos lupaa ei tule, työntekijä pyytää perustelut. Jos perustelut eivät tyydytä, työntekijä haastaa työnantajansa oikeuteen.
Käytännössä tuota viimeistä kohtaa ei kukaan tee itse, vaan sen hoitaa liiton lakimies.
Olisi kyllä varsin hyvä, jos entistä useampi voisi vapaammin ja ongelmitta valita työaikansa. Sääntelyn lisääminen ei kuitenkaan mielestäni ole oikea toteutustapa. Tai vähintään pienyritykset tulisi vapauttaa sääntelystä (hyvin suurien yritysten kohdalla, joissa työntekijöiden hyväksikäyttö ja painostus onnistuu helpommin, ymmärrän paremmin sääntelyn tarvetta).
Vaaliohjelmaasi ehdotetut helpotukset (pien)yrittäjyyteen ja parannukset yrittäjän sosiaaliturvaan toisivat varmaankin osaratkaisun tähänkin ongelmaan. Kun entistä useampi alkaisi tehdä töitä itselleen, eli myydä työsuoritustaan tuntiveloituksella haluamilleen tahoille, työn määrääkin voisi itse säädellä joustavammin. Samalla saisi kantaakseen osan työnantajien riskistä.
Minusta vapauksia ei pitäisi lisätä ilman että vastuukin lisääntyy oikeassa suhteessa.
Markkinatalous toimisi ehkä teoriassa täydellisesti, jos kaikki olisivat yrittäjiä ja myisivät omaa työtään tai tekemiään tuotteita. Sen sijaan näyttää siltä, että vapaasti toimivat markkinat johtavatkin aina isompiin, keskusjohtoisesti toimiviin yrityksiin — jos uskomme Williamsonia ja Ostromia, ja miksi emme uskoisi 😉 — ja helposti vielä monopoleihin, ellei lainsäädännöllä sitä estetä — eli iso osa markkinataloudesta onkin itse asiassa keskusjohtoista taloutta… Kaikkein nurinkurisinta on, että lainsäädännöllä voidaan “pienille ja keskisuurille” yrityksille määrätä kaikenlaisia velvoitteita, joita ei auta kuin totella — mutta jos aiotaan vaatia jotain isolta yritykseltä, sen lobbarit pitävät kyllä huolen, että ehdotukseksi vain jää…
Riitta:
?! Mitä ihmeen hiustenhalkomista sä nyt oot tänne tullu harjotteleen?
Elina, näpyttelin tuon kännykällä, jossa on ennakoiva tekstinsyöttö, se teki tuon korvauksen näköjään automaattisesti.