Kannattaako tehdä tahallaan huonoa?

Olin eilen varsin mie­lenki­in­toises­sa Asun­torak­en­tamisy­hdis­tyk­sen (ARY) asun­topoli­it­tises­sa paneelis­sa. Kun minä ja Vapaavuori puol­simme rak­en­tamisen keskit­tämistä hyvien joukkoli­iken­ney­hteyk­sien var­teen, vas­ta-argu­ment­ti­na esitet­ti­in metropolin pohjois­laidal­ta, että sil­loin asun­noista tulisi kalli­ita, eikä Sari Sairaan­hoita­jal­la olisi varaa niis­sä asua.

On aivan per­verssi aja­tus, että asun­to­ja pitäisi rak­en­taa huonoi­hin paikkoi­hin, jot­ta niistä tulisi halpo­ja. Jos siis rak­en­taisimme korkei­ta ker­rostalo­ja Ämmäs­suon kaatopaikan viereen. Oli­si­vat ainakin halpoja.

Jos meil­lä on ykkös­lu­okan, kakkoslu­okan ja kol­moslu­okan  aluei­ta, aja­tus, että pitäisi rak­en­taa kol­moslu­okan alueille ja jät­tää par­jaat alueet rak­en­ta­mat­ta liian kalli­ina johtaisi vain siihen, että asun­to­jen hin­nat kakkoslu­okan alueil­la nou­se­vat. Jos taas raken­netaan eri­tyisen paljon ykkös­lu­okan alueelle, näistä tulee kalli­ita, mut­ta kakkoslu­okan asun­not halpenevat.

Huonoon paikkaan rak­en­t­a­mi­nen on yksinker­tais­es­ti vain haaskausta.