Sosiaalista asuntotuotantoa on harjoitettu kaikissa eurooppalaisissa hyvinvointivaltioissa, erityisesti Saksassa ja Ruotsissa. Asuntomarkkinoihin on muuttovoittoalueilla pakko puuttua, sillä vaikka vapaat markkinat pääsisivät siedettävään tasapainoon jo 50 vuodessa, siinä välissäkin on elettävä.
Arava-vuokratalojen idea perustui siihen, että niiden rahoittamiseksi raivattiin tilaa korko- ja luottosäännöstelyjen aikana. Tuolloinhan oikeastaan Suomen Pankissa päätettiin, mitä Suomessa voitiin investoida ja mitä ei. Yksityisetkin saivat asuntolainaa, kun olivat ensin säästäneet puolet. Tavallinen asuntolainan pituus oli viisi vuotta. Aravavuokratalot saivat lainaa 40 vuodeksi kohtuullisella korolla. Se oli merkittävä etu.
Nyt kuka vain saa vaikka 50 vuoden bulkkilainan asuntoonsa. Korkokin on suunnilleen sama kuin aravavuokra-talojen maksama. Aravataloja ei siis subventoida mitenkään, lukuun ottamatta sitä, että niille on tapana antaa tontti alehinnalla. Valtio ei tue mitenkään.
Vuokratalojen fuusio on toinen tapa subventoida uusia vuokrataloja. Vanhoissa taloissa inflaatio on syönyt lainat ja vuokrataso olisi hyvin matala. Pääomafuusiolla pääomakulut tasataan.
Tosiasiallinen asukkaiden subventio perustuu vuokrasäännöstelyyn. Vuokra koostuu talon hoitokuluista, koroista ja lyhennyksistä, mutta varsinaista voittoa ei saa periä.
Omistus-HITAS saa kaikki nämä samat subventiot: tontti asevelihintaan. maksettavaksi jää asuntolaina, joka on yleensä 40 vuotta lyhyempi, tyypillisesti 25 vuotta. Kosko on suunnilleen sama, mutta valtio maksaa siitä 28 % omistusasumisen tukena. Tätä tukea ei makseta vuokra-asuntoihin. Koska lyhennysaikataulu on nopeampi, kuukausittaiset lainanhoitokulut ovat samaa luokkaa. Ero näkyy 25 vuoden kuluttua. Kun laina on maksettu, asunto on oma ja velaton. Kun vuokratalon laina on maksettu, asunto ei ole oma. Siksi on kannattavampaa asua omistusasunnossa kuin aravavuokra-asunnossa. Toisaalta vuokratalon asukas saa asumistukea myös siihen lainan lyhennysosaan (sehän ei koidu hänen hyödykseen), omistusasuja ei saa. Siksi sosiaalisten asuintalojen omistajiksi on kovasti tunkua. Omaa rahaa ei tarvita juuri lainkaan, mutta 40 vuoden kuluttua omistaa velattoman talon.
Mihin tarvitaan enää erillisiä vuokrakasarmeja? Jos ainoa todellinen tuki on vuokrasäännöstely, eikä sitä Eikö vuokrasäännöstelyä voisi toteuttaa ilman erillisiä taloja? Eikö yhteiskunta voisi ostaa vuokra-asuntoja sieltä täältä asunto-osakeyhtiöistä?
Helsingin asuntohankinta on tätä pienessä mittakaavassa tehnytkin. Sillä on nyt noin 3500 vuokra-asuntoa, pääasiassa yksiöitä ja kaksioita. En ole tähän järjestelyyn täysin syytön.
Asukkaat eivät tarvitse erillisiä vuokra-taloja, mutta naapurit kaipaavat niitä. Vuokra-asukkaita ei haluta naapureiksi. Helsingin asuntohankinnan vilkas ostotoiminta toi lunastuspykälät takaisin asunto-osakeyhtiöiden yhtiöjärjestyksiin. Pelätään niin sanottuja vaikeita asukkaita.
Luulen, että jos asuntopolitiikka luotaisiin puhtaalta pöydältä, aravavuokra-taloja ei siihen sisällytettäisi.
Osmo:
Aravalainoitusta käytettiin myös sosiaaliseen omistusasuntotuotantoon. Jos sai valtion aravalainaa, omarahoitusosuus oli merkittävästi mainitsemaasi 50% pienempi. Muistelen, että 1970-luvulla se saattoi olla n. 10%. Kerrostaloyksiön sai 1970-luvun puolivälissä n. 3000 markan omarahoitusosuudella. Aravalainassa oli tarveharkinta (tulorajat) ja valtio myös säänteli asuntojen laatua (pinta-alanormi ja laatunormit, esimerkiksi parkettilattia kaltainen ylellisyys ei ollut sallittua 🙂 )
mikä on bulkkilaina?
“Nyt kuka vain saa vaikka 50 vuoden bulkkilainan asuntoonsa”
Onko se joku tusinatavaraa oleva lainamuoto?
“Eikö yhteiskunta voisi ostaa vuokra-asuntoja sieltä täältä asunto-osakeyhtiöistä?”
Hyvä tyyli. Tämä jakaa vuokra-asunnot tasaisemmin kaupunkiin. Vuokrakasarmeilla on sen verran huono maine, että niitä ei ehkä ole hyvä rakentaa senkään vuoksi.
Yhteiskunnan pitää taata jonkinlainen asunto kaikille. Seuraava askel hajallaan olevista vuokra-asunnoista eteenpäin voisi olla vuokra-asuntojen vuokraaminen niitä tarvitseville ihmisille vapailta markkinoilta. Tässä mallissa on se etu, että näitä asuntoja voisi kierrättää, ja näin vuokra-asunto ei jäisi pysyväksi rasitteeksi naapuriasunnoille.
(Hyvät vuokra-asukit voisivat pysyä paikallaan. Hankalia asukkaita pitäsis ehkä silloin tällöin kierrättää uusiin paikkoihin tasapuolisuuden takaamiseksi.)
Unohdat, Osmo, varmaan tarkoituksella Arava-omistusasunnot. Periaatteessa tämäkin järjestelmä on olemassa, mutta se on ilmeisesti tarkoituksella jätetty uinumaan. Kun hintoihin ja tulorajoihin ei ole tehty inflaatiotarkistuksia, on järjestelmästä tullut lähes mahdoton hyödyntää.
Nelihenkinen ruokakunta saa tienata yhteensä kuukaudessa bruttona 3060 euroa (Helsingin ulkopuolella), jotta kelpaisi korkotukilainan piiriin. Tällöin korkotukilainalla saa rakentaa enintään sadan neliömetrin omakotitalon.
Rakentamiskustannukset ovat kuitenkin nykyään sellaiset, ettei korkotukilainan saajaksi kelvollisella perheellä ole oikein mitään mahdollisuuksia rakentaa itse uutta omakotitaloa. Lisäksi korkotukea ei nykypäivänä edes makseta, sillä ns. “kovan rahan” lainan korko jää yli prosenttiyksikön alle korkotukilainan omavastuukoron.
Sen sijaan asuntolainan valtiontakaus on hieno, tasa-arvoa lisäävä järjestelmä. Asuntolainaa hakevan ei tarvitse pankissa esitellä koko sukunsa luottokelpoisuutta, kun valtio tulee takuumieheksi. Tällä on selkeä säätykiertoa tehostava vaikutus.
“Sen sijaan asuntolainan valtiontakaus on hieno, tasa-arvoa lisäävä järjestelmä. Asuntolainaa hakevan ei tarvitse pankissa esitellä koko sukunsa luottokelpoisuutta, kun valtio tulee takuumieheksi. Tällä on selkeä säätykiertoa tehostava vaikutus”
Eriävä mielipide tähän. Tuo pelkästään ruokkii ylivelkaantumista.
Nykyisin saa lainaa 100 % ilman mitään säästöjä jos vaan saa tuon valtion täytetakauksen.
Näitä otetaan huikeisiin hankkeisiin, joista iso osa, ehkä 30 prossaa, tulee jo rakennusaikana myyntiin. Lainat on sellaisia, joista maksetaan korkoja ekat vuodet ja sitten kun alkaa lyhennykset tulee viimeistään avioero. Unelmalinnaan ei ollutkaan varaa.
Yhteiskunnan varoilla tehtävä asuntotuotanto pitäisi nähdä selkeästi sijoitustoimintana.
Asuntoja ostellaan kaupungin eri puolilta, yksi sieltä toinen täältä. Markkinat hoitavat lisärakentamisen. Tällä tavoin kaupungin vuokralaiset sijoittuvat sinne mihin “tavalliset” ihmisetkin. Kunta toimii siten, että se myy asunnon halukkaalle vuokralaiselle ja ostaa vapautuvalla rahalla uuden sijoitusasunnon vuokrattavaksi.
Miksi kunnan kannattaa rakentaa sellaisia huonolaatuisia asumiskolosseja, jotka omalla rahallaan ostavalle asunnontarvitsijalle eivät kelpaa?
#
ja valtio myös säänteli asuntojen laatua (pinta-alanormi ja laatunormit, esimerkiksi parkettilattia kaltainen ylellisyys ei ollut sallittua
#
Eikä saanut puhkaista seinästä ovea “olehuoneen” puolelle ihan mistä vaan. Rakennustarkastaja kun kävi käynnillään hyväksymässä aravarakennuksen, niin vasta tarkastuksen jälkeen puhkottiin seiniin oven paikat kuten asujilleen olivat parhaat.
Mutta kävipä joillekin aravarakentajille niin, että aravatarkastus suoritettiin toiseen kertaan- ensimmäisen kattavankin tarkastuksen jälkeen.
Että taas ovia aravasäännösten mukaan umpeen muurattiin ja myöhemmin taas seiniä oville avattiin.
Sosiaalinen asuntotuotanto oli jotenkin perusteltavissa sodan jälkeen vielä 50-luvulla. Lopulta kuitenkin asiakas maksaa markkinahäiriön kohonneina asumiskustannuksina. 🙁 Kannattaa tutustua paremmin esimerkiksi ruotsalaiseen järjestelmään ja sen aiheuttamiin lieveilmiöihin, vai oliko Osmon tarkoitus käyttää sitä varoittavana esimerkkinä?
Osmo:
Sä oot kyllä aina välillä Vihreiden Timo Soini.
Erastotenes:
>Nelihenkinen ruokakunta saa tienata yhteensä
>kuukaudessa bruttona 3060 euroa (Helsingin
>ulkopuolella), jotta kelpaisi korkotukilainan
>piiriin. Tällöin korkotukilainalla saa rakentaa
>enintään sadan neliömetrin omakotitalon.
>
>Rakentamiskustannukset ovat kuitenkin nykyään
>sellaiset, ettei korkotukilainan saajaksi
>kelvollisella perheellä ole oikein mitään
>mahdollisuuksia rakentaa itse uutta omakotitaloa
Pahinta ei ole rakennuskustannukset, vaan tonttikustannukset, jotka pääkaupunkiseudulla ovat helposti yli puolet perustasoisen talon rakennuskustannuksista. (Siis esim. tuntemani esimerkki ihan läheltä: tontti 83 000 euroa, talon rakennuttaminen 136 000 euroa kummallistekniikan liittymineen).
Mutta paradoksaalista tuossa on oikeastaan se, että korkotukirajat ovat suunnilleen toimeentulotuen normitasolla (nelihenkinen perhe 1200–1300 € plus asumiskulut). Korkotukea riittää vain niille, jotka ovat yhtä köyhiä kuin kaikkein vähäosaisimmiksi nimitetyt. Tosin, eihän sillä ole enää merkitystä, koska inflaatio ja korot ovat niin alhaiset.
Mainittakoon, että päivän Hesarissa on kiintoisa näkökulma siihen, mitä asuntopolitiikka voisi hyvinvointivaltiossa pahimmillaan olla. Ruotsin vuokrasääntely tuottaa täysin pöljiä tuloksia. Onneksi sääntelystä älyttiin luopua meillä yli 20 vuotta sitten, vaikka kiinteistökuplan kanssa sitten vähän aikaa kärvisteltiinkin.
Nykyisin saa lainaa 100 % ilman mitään säästöjä jos vaan saa tuon valtion täytetakauksen.
Ei tuota lainaa valtion takaamana saa sataan prosenttiin. Valtio takaa enintään 80 prosenttiin saakka. Siitä eteenpäin pitää olla omaa rahaa tai jokin muu pankin hyväksymä vakuus. Lisäksi valtio takaa enintään 250 000 euron lainoja. Paljonhan tuokin on, mutta jos joku hullu menee hankkimaan talon kokonaan velkarahalla, ei syy ole valtion vaan pankin ja pöljän yksilön. Valtio ei sitä mahdollista.
Itse en kyllä ymmärrä, miten joku uskaltaa ostaa asunnon tai rakentaa talon ilman kunnollista omaa rahoitusosuutta. Riski siitä, että joutuu huonona aikana myymään asunnon eikä pääse edes nollille, on valtaisa, jos asunto on ostettu pelkällä velalla.
Pankin tehtävä on sitten katsoa, riittävätkö lainan hakijan tulot lainan lyhentämiseen. Siinä on suuri vastuu, joka nykyään hoidetaan todella huonosti.
Olisikohan tämä vähiten kivuliasta hoitaa näin:
1. Kaupunki vuokraa tontin asunto-osakeyhtiölle. Oletetaan että tontinvuokra vastaa noin 20% kokonaisasumiskustannuksista.
2. Vuokrasopimuksen ehtona on että 20% asunnoista on taloyhtiön hallitsemia vuokra-asuntoja. Niiden tuotto on siten suurinpiirtein sama kuin kaupungin tontinvuokra, eli pääomakustannukset suhteessa ostotontille rakennettuun eivät nouse.
3. Jos vuokralainen osoittautuu ongelmatapaukseksi niin taloyhtiö voi häätää ko. vuokralaisen koska se on vuokranantaja.
“Vuokratalojen fuusio on toinen tapa subventoida uusia vuokrataloja. Vanhoissa taloissa inflaatio on syönyt lainat ja vuokrataso olisi hyvin matala. Pääomafuusiolla pääomakulut tasataan.”
Eli maksetaan rakennusyhtiöiden voitot vuokrallaasujien pussista. Ohjataan vuokratulot rakennusyhtiöille asunnoista, joita he eivät ole itse edes rakentaneet. Tai sitten rahastavat jo ajat sitten rakentamansa toiseen kertaan.
Aravavuokrataloja eivät omista “rakennusyhtiöt” vaan yleensä kunnat tai “yleishyödylliset rakennuttajat”, jotka tosin ovat muuttuneet vähemmän yleishyödyllisiksi. Ne eivät ole saaneet jakaa voittoa omistajilleen, mutta ovat tätä oikeutta jatkuvasti tavoitelleet. En ole pystynyt seuraamaan, ovatko tässä pyrkimyksessä onnistuneet.
Tämä on uskomatonta. Rakennusyhtiöt nostavat vuokratuloja asunnoista, mitä eivät edes omista.
Suomi on luopunut omasta valuutasta (ja Ruotsimaisen ripeästä talouskasvusta) mutta saanut tilalle kohtuullisen luottokelpoisuuden. Ehkä jopa vähän paremman kuin Ruotsi. Maallikolle tulee mieleen kysyä, eikö valtion asuntotuotannon voisi arvopaperistaa ja myydä sijoittajille?
Eikö yhteiskunta voisi ostaa vuokra-asuntoja sieltä täältä asunto-osakeyhtiöistä?
Hiipii pelko, ettei asia toimi yhtä kauniisti toteuttavalla tasolla. Kun hienot periaatepäätökset sosiaalisen asumisen puolesta on tehty alkaa kaupungin asuntotoimi tms. säätiö miettimään käytetäänkö annetut rahat pieneen määrään asuntoja hyviltä seuduilta vai suureen määrään halvoilta seuduilta. Kun sosiaalisen asumisen periaate vaatii pitämään vuokrat kohtuullisina, eikä kaupunki myönnä hyvältä paikalta tonttia asevelihintaan koko kiinteistölle, on päätös helppo. Lopputuloksena on tilkkutäkki asuntoja kaupungin halvimmilta alueilta asuntokohtaisten hallintokulujen ollessa jotain muuta kuin koko kiinteistöjä omistettaessa. Jos tehdään jotain periaatepäätöksiä (esim. tukia) joilla tämän kaltainen kehitys halutaan estää, olisi toivottavaa että systeemi rakennettaisiin siten, ettei seuraavan kerran leikkauslistoja tehdessä olisi aivan ilmeistä vaihtoehtoa tarjolla.
Toisekseen, kun nyt lama alkaa hellittää, niin toivottavasti ei pääse unohtumaan, että tämäkin lama sai alkunsa asuntolainojen tyrkyttämisestä ihmisille, joilla ei niiden maksamiseen ollut varaa.
Aha. Se olisikin aika ihmeellistä, jos rakennusyhtiö nostaisi maankorkoa maasta mitä se ei omista.
Tai ehkä he luulevat tuottavansa maankoron? Kuin taikuri tekevät arvottomasta “raakamaasta” kultasäkkejä…
Osmo: “Aravavuokrataloja eivät omista “rakennusyhtiöt” vaan yleensä kunnat tai “yleishyödylliset rakennuttajat”…”
Jep, ja kun kustannukset keskiverto ihmiselle halutaan alas, on nuo markkinahäiriköt saatava pois. 😉
Kunnan harjoittama sosiaalinen asuntotuotanto voidaan kunnan näkökulmasta nähdä myös sijoittamisena.
Jos vuokratalojen asukkaat maksavat kiinteistöjen hoitokulut sekä aravalainojen lyhennykset, kunnan kiinteistöomaisuus karttuu vuosien saatossa melkoisiin mittasuhteisiin. Toki nykyisen lain mukaan omaisuus on siinä mielessä arvotonta, ettei siitä saa osinkoa tai muuta juoksevaa tuottoa kuntien rahoitustarpeisiin.
Kyse on kuitenkin optiosta. Yksinkertaisella lakimuutoksella vuokratalot joko kokonaan tai osittain muuttuvat joko vapaasti myytäviksi tai vuokrattaviksi markkinahintaan. Kunta nettoaa tässä tilanteessa sievoisen summan.
Osa kunnan maksamista sosiaaliavustuksista ei tästä näkökulmasta ole tuensaajien tukemista, vaan kunta sijoittaa tätä tukirahaa oman kiinteistöomaisuutensa kartuttamiseen vuokralaisten maksamien vuokrien muodossa.
Asuimme perheeni kanssa tovin kerrostalossa, jossa asui “sekalaista sakkia”. Miltei joka viikonloppu rapussa lasit pihalla ja hissi töhritty.
Muuttoauto kävi ahkeraan. Mekin katsoimme parhaaksi kerätä kamppeemme ja muuttaa pois. Talosta lähtivät kunnolliset asukkaat ja remuavat jäivät. Normaalisti tilanne on päin vastoin.
Tuossa yllä “tpyyluoma kirjoitti 6.2.2011 kello 13:05” viisaan ehdotuksen : as-oy velvoitettaisiin ITSE pitämään 20% asunnoista vuokra-asuntoina ja annoinkin jo peukun siitä — mutta saatoin tulla katumapäälle.
Eli kävisikö siinä sittenkin niin, että asunto-osakeyhtiöiden sisäpiiri kohtuullisen nopeasti junailisi vuokra-asunnot lähipiirilleen? Mikä voisi tarkoittaa sitä, että nykyiset vuokra-asunnot slummiutuisivat entisestään ja uudet vuokra-asunnot muuttuisivat osakkeenomistajien tyttärien opiskelija-asunnoiksi.
JOs asukasvalinta jätettäisiin kunnalle, varmaan kävisi niin, että hyvämaineiseen taloon muuttaisi myös hankalaa porukkaa. Kun kuitenkin naapurikontrolli olisi tiukkaa ja normaalit irtisanomisperusteet voimassa, voisi kuvitella, että yksikään kovanrahan asuja ei joutuisi vuosia jatkuvaan häiriöön. Toki ymmärrän, että viikkokin voi olla paljon, jos alakerran parvekeella on nuotio. Tällä tavoin kuitenkin kunnolliset vuokralaiset saisivat hyvän mahdollisuuden — erityisesti heidän lapset.
Näille hepuille, joille asuminen täyspäisten joukossa on mahdotonta, pitäisi myöskin löytää asunto. Silloin olisi mielestäni tällainen kunnallinen tuettu asuminen paikallaan, eli talossa olisi sitten paloturvalliset tekstiilit, sosiaalityöntekijä joka talossa. Näitä taloja olisi sitten hyvä olla myös Töölössä.
Näin opettajana välillä myös ihmetyttää se, että eikö todellakaan voi velvoittaa ihmistä, esimerkiksi alaikäisen huoltajaa, pysyttelemään selvin päin. Lähes poikkeuksetta esim. huostaanotto johtuu vanhemman holtittomasta päihteiden käytöstä. Onko päihteiden jatkuva käyttö todellakin oikeus?
Touko Mettinen
vuokratalossa lapsuus ja nuoruus
#
Näille hepuille, joille asuminen täyspäisten joukossa on mahdotonta, pitäisi myöskin löytää asunto.
#
Sikäli huvittava tuo Toukon lausahdus kun minä satun asumaan Vantaalla sellaisessa vuokrakerrostalossa, mihin 1990-luvun alkupuolella sijoitettiin pelkästää sosiaalisin perustein asumaan pääseviä.
Sitten kun kaupungilta vietiin oikeus sijoittaa asukkejaan VAVin asuntoihin, alkoi asumistilanne useimpien vuokralaisten mielestä parantumaan tässäkin yksikössä.
Harvemmin oli enää ulko-ovien lasit särjettyinä eikä maksoittuneita verijälkiäkkään seinistä tavattu. Ja kun tarpeeksi monta kertaa poliisi kävi tutkimassa talossa tapahtuneita murhia, niin alkoipa kaiketi päättäjienkin päissä raksuttamaan, että jotakin tilanteelle on tehtävä.
Ja nyt ollaan tässä tilanteessa tässä Vantaan vuokrakerrostalossa, että ainoastaan pihamummot ovat huolissaan siitä, että vanha ei palaisi vuokrakasarmiimme. Tosin korvatulpat ovat edelleenkin työpöydälläni, kun silloin tällöin nuoriso jympyttimiään kaakkoon raottavat.
hitas-tonttien alennus on kyllä lähinnä laskennallinen ( ja lisäksi muistaakseni pienempi kuin arava-kohteiden ale) Hitas-tonteista sanotaan perittävän 20% alempaa vuokraa kuin käypä taso. Kuitenkin hitas-talot maksavat käytännössä Helsingin korkeimpia tontinvuokria. Osin tämä johtuu siitä että näissä on uudemmat, ja siten ajantasaisemmat, sopimukset. Mutta kun pari vuotta sitten kovasta vastustuksesta huolimatta vanhojen talojen tontinvuokria nostettiin, on taso alhaisempi kuin lähellä olevien hitas-kohteiden vuokra. Näin on esim Herttoniemessä vrs Herttoniemenrannassa. Lisäksi vanhat taloyhtiöt saivat 10v siirtymäajan korotuksiin, vaikka vuokrataso on vuosia ollut täysin muuta kuin käypä vuokra. Ja näissä vanhoissa taloissa ei ole mitään myyntirajoituksia.
Minerva,
Jos HITAS-tonttien vuokra kilpailutettaisiin — tai jos vuokra olisi tuolla tasolla mutta vuokra-oikieuys myytäisiin — ilman hintarajoituksia, tonttien arvo osoittautuisi olennaisesti tätä säädeltyä hintaa korkeammaksi. Tähän voidaan tutustua Jätkäsaaressa, kun osa tonteista kilpailutetaan.
Tähän varman sopisi jonkinlainen pisteytysjärjestelmä, niin että kaikki lähtisivät alkuun samalta viivalta, mutta jos hölmöilyllään hankkii häädön yhdestä kohteesta, seuraavassa olisi tarkemmin suurennuslasin alla ja jos törttöily jatkuu riittävän pitkään, siirrettäisiin tuollaiseen ongelma-asujille suunnattuun kohteeseen. Joku tie sieltäkin pitäisi olla takaisin normaaleihin taloihin jos parantaa tapansa. Sosiaalityöntekijän suositus tms.?
Yleisesti ottaen tämä idea että hankittaisiin kaupungin vuokra-asunnot yleisestä asuntokannasta sieltä täältä erillisten vuokratalorykelmien sijaan vaikuttaisi erinomaiselta idealta estää segregaatiota ja tarjota asiansa hyvin hoitaville vähävaraisille parempaa asumisen laatua kuin nykytilanne, jossa vuokrataloissa kunnollisesti käyttäytyvä enemmistö on pienehkön asumisviihtyvyyttä terrorisoivan porukan panttivankina. Kun kaupungin vuokra-asuntojen osuus per talo olisi suhteellisen pieni, vaikkapa juuri tuo 20 % ja häiriökäyttäytymiseen puututtaisiin suhteellisen nopeasti, eivät tästä järjestelystä ”tavallisetkaan” asukkaat joutuisi juuri kärsimään.
Touko Miettinen
Ainakin riski tuntuu ilmeiseltä.
Toisaalta:
Miten normaalit irtisanomisperusteet ovat voimassa, jos asukasvalinta on kunnalla? Kenenkä tässä olisi tarkoitus olla de facto vuokranantaja, asunto-osakeyhtiön vai kunnan?
Shakeem:
Tosin kaikki kai niissäkään eivät asu tukien varassa(?) Sääliksi käy niitä, jotka tukia eivät saa, mutta joutuvat maksamaan niiden pöhöttämän vuokran.
Helsingin Asuntohankinnan ostamat normaalit asunnot eivät ole ihan sitä mitä itse ymmärrän sosiaalisella asuntotuotannolla;
“Yhtiö vuokraa itse omistamansa vapaasti vuokrattavat asunnot. Vapaasti vuokrattaviin asuntoihin ei ole tulo- eikä omaisuusrajoja, mutta asunnon hakijalta edellytetään säännöllisiä tuloja ja kunnossa olevia luottotietoja.”
Ovien paikat aravataloissa kuulostaa mielenkiintoiselta; mikä hieno sääntö näitä ohjeisti?
Juuso Koponen:
“Tähän varman sopisi jonkinlainen pisteytysjärjestelmä, niin että kaikki lähtisivät alkuun samalta viivalta, mutta jos hölmöilyllään hankkii häädön yhdestä kohteesta, seuraavassa olisi tarkemmin suurennuslasin alla ja jos törttöily jatkuu riittävän pitkään, siirrettäisiin tuollaiseen ongelma-asujille suunnattuun kohteeseen”
Jos tollasen systeemin sais toimimaan, se jeesais paljon niitä kunnollisia vuokra-asujia. Tällä hetkellä tilanne taitaa vaan olla se, että häädön saamiseksi joutuu ihan tosissaan tekemään töitä.
Olin muutama vuosi sitten oman vuokralähiöni kiinteistöyhtiöllä kesäduunissa. Silloin ilmeni, että niistäkin harvoista, joille vuosien terrorisoinnin jälkeen oli saatu häätömääräys aikaiseksi, monet siirrettiin vain toiseen rappuun saman alueen sisällä. Ongelma siis yksinkertaisesti siirrettiin yksiltä naapureilta toisille. Toki sinänsä ihan ok jakaa haitta, jos muuta mahdollisuutta ei ole.
Mut pääongelma on tietty se, että sitä häätöä on ylipäätään todella vaikea saada aikaiseksi. Kaksi kertaa terroristi pääsee varoituksella, jonka senkin saamiseen vaaditaan vähintään muutaman naapurin todistus vakavasta terrorisoinnista. Käytännössä perushäiriköintiä voi harrastaa lähes miten paljon tahansa ja lisäksi pari kertaa saa vetää totaalisen överiksi, esim. käydä fyysisesti naapuriensa kimppuun tms. Vasta sen jälkeen joutuu edes harkitsemaan tapojensa muuttamista.
On myös paljon sellaisia tapoja tuottaa naapureilleen haittaa, joista on todella vaikea antaa virallisesti varoituksia. Esim. omassa naapurissani asuva alkoholisti aiheutti aikoinaan jatkuvasti voimakasta tupakansavun ja virtsan hajua rappuun suoraan oveni eteen ja välillä sitä aromia tulvahti eteiseenkin asti. Voi kuulostaa pikkujutulta, mut pidemmän päälle rasittaa aika reippaasti…
Ad Rogue,
kyllä tuohon hajuunkin jokin roti saadaan, jos tahtoa löytyy. Eräässä aiemmassa asuintalossani aktiivinen taloyhtiön hallituksen pj. järjesti huoneiston haltuunoton, kun huoneiston omistajan haju kävi häiritseväksi. Siihen tarvittiin kyllä terveystarkastajan lausunto.
Ko. puheenjohtaja hoiti noin vuosikymmenessä omaan rappuuni kaksi vuokralaisen häätöä ja lisäksi tuon yhden haltuunoton. Ei voinut kuin ihailla hänen tahtoaan uurastaa yhteisen elinympäristön hyväksi.
Olihan tuo neiti-ihminen joskus vähän rasittava: “Hyvää päivää ja tervetuloa taloon. Painavan näköinen sohva. Oletteko huomanneet, että järjestyssäännöt kieltävät hissin käytön muuttoon?”
“kyllä tuohon hajuunkin jokin roti saadaan, jos tahtoa löytyy. Eräässä aiemmassa asuintalossani aktiivinen taloyhtiön hallituksen pj. järjesti huoneiston haltuunoton, kun huoneiston omistajan haju kävi häiritseväksi”
Ilmeisesti kyse oli siis omistusasunnosta. Vähän eri tilanne kuin kaupungin vuokra-asunnoissa, joista ei oikeastaan ole enää paikkaa, mihin näitä ongelmatapauksia heittää. Tai siis on varmaan jotain asuntoloita, muttei niihin kaikkia saada mahtumaan. Siks kaupungin kämpistä on varmaan aika korkee kynnys heittää häiriköitä ulos, kun periaatteessa kodittomia ei sais hirveesti olla.
Helsingin kaupunki on merkittävä vuokra-asuntojen rakentaja ja omistaja. Joka kuudes helsinkiläinen asuu kaupungin omistamassa vuokra-asunnossa. Asuntoja on 57.000, joista suurin osa on arava-vuokrataloja ja loput vapaarahoitteisia asuntoja.
Kaupungin kannattaa jatkossakin ylläpitää näitä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, koska kukaan muu ei sitä näytä tekevän. Niitä kannattaa rakentaa myös lisää.
Arava-vuokra-asuntojen vuokrat ovat omakustanteisia ja ne tasapainottavat vapaiden markkinoiden vuokria. Kaupungin vuokra-asunnot ovat tärkeitä myös tänne työn perässä muuttaville ja asumisuraansa aloittaville nuorille ja nuorille perheille. Yli 60% kaupungin asuntoa hakevista on alle 35-vuotiaita.
Kaupungin vuokra-asunnoilla ja tarkemmin ottaen myös niiden sijainnilla on merkitystä. Monet arvostavat sitä että meillä ei ole slummeja eivätkä autot ole lähiöissä palaneet, kuten vaikkapa naapurimaassa Ruotsissa.
Rogue
Vähän eri tilanne kuin kaupungin vuokra-asunnoissa, joista ei oikeastaan ole enää paikkaa, mihin näitä ongelmatapauksia heittää.
Niin, ongelma-asujan oikeudet asuntoon menevät normaalien ihmisten kotirauhan edelle.
En ymmärrä miksei noille ongelma-asujille voi yksinkertaisesti rakentaa teollisuusalueelle muutaman neliömetrin kokoisia happoteräsyksiöitä. Saisivat sitten valita, asuvatko tuollaisessa vai ovatko rehellisesti kodittomia.
Tiedän kyllä että joissakin paikoissa pahimmille ongelmatapauksille rakennettu asuntoja, jotka voidaan pestä puutarhaletkulla. Miksei tämä voisi olla ihan standardiratkaisu?
Aivan kuten Suomessa yleensäkin, venkuloiden oikeudet menevät kaikkien muiden edelle, juopoillakin on suurempi oikeus lapsiin ja ryyppäämiseen, kuin lapsilla normaaliin lapsuuteen tai edes elinikäistä vammaa tuottamattomaan sikiökauteen.
Joskus kyllä melkein toivon, että täällä kohdeltaisiin juoppoja kuten sen kirotun viiksivallun valtakunnassa, toisesta tai kolmannesta perheen heitteille jätöstä passitettiin keskitysleirille.
Vesa Peipinen:
?! Siis väitätkö, että näissä lähiöissä joissa autot palaa olis merkittävästi yksityisessä omistuksessa olevia asuntoja?
Mä oon ollu siinä käsityksessä, että nämä ongelmat keskittyy enimmäkseen sosiaalisen asuntotuotannon alueille. Tämä ei tietenkään tarkoita että sosiaalinen asuntotuotanto olis syyllinen näihin ongelmiin, mutta aika älytöntä tämän perusteella olis väittää, että sosiaalinen asuntotuotanto on ratkaisukaan.
Jos se rakennuttaminen kerta on niin hyvä bisnes, niin mulla ei oo mitään sitä vastaan, että kaupunki rakennuttaa, mutta miks sen pitäs vielä vuokratakin?
Artturi B, ymmärsit väärin. Tarkoitin sitä että Helsingissä noudatettu eri hallintamuotojen rakentaminen kaikille asuinalueille (ns. sosiaalinen sekoittaminen) on ollut hyvä malli.
Sosiaaliset ongelmat esim. Ruotsissa ovat keskittyneet juuri alueille joihin on yksipuolisesti rakennettu pelkästään sosiaalista asuntotuotantoa.
Tässäkin on eroja. Esim. Tukholmassa ei ole ollut Göteborgin tai Malmön kaltaisia sosioekonomisesti erityneitä asuinalueita. Tämä selittyy sillä että Tukholman asuinalueet ovat kaupunkirakenteessa kiinni eivätkä eriytyneitä saarekkeita.
Vesa Peipinen:
Esim. Tukholmassa ei ole ollut Göteborgin tai Malmön kaltaisia sosioekonomisesti erityneitä asuinalueita.
Unohtanet Rinkebyn? Tällä hetkellä n. 90 prosenttia asukkaista on ulkomaalaistaustaisia.
Käsittääkseni Ruotsissa on aivan samalla tavoin yritetty “sekoittaa” eri sosiaaliryhmiä keskenään. Tulos kuitenkin on ollut, että kovan rahan (eiväthän ne sitä enää tietenkään ole) taloja seisoo tyhjillään juuri Rinkebyssä, koulujen oppimistulokset ovat ala-arvoisia ja ambulanssikaan ei voi paikalle mennä ilman poliisisaattuetta.
Näin, jos ruotsalaiseen mediaan on uskomista.
Mutta ehkä ei ole… rasistien propagandaa tietysti.
Peipinen onkin käynyt Rinkebyssä työnantajan laskuun ja mukavaa oli, ihkuja basaareita ja silleesti mukavia monitoimitiloja:
http://kaupunkiasuminen.wordpress.com/2010/02/26/tukholman-rinkeby-ei-ole-hassumpi-paikka
Mikähän taho tämä työnantaja muuten oli?
Hyvä Ode!
On ihan totta, mihin erillisiä vuokrataloja enää tarvitaan? Ainoastaan siihen että rahalla voisi valita naapurinsa. Käytännössä kuitenkin omistustalotkin muuttuvat vähitellen sekataloiksi, kun asukkaat vaurastuvat ja jättävät asuntoonsa sijoittamansa roposet uloslunastamatta ehkä vain sentimentaalisista syistä. Kun ei ole maalta kotoisin eikä ole muuta kotipaikkaa kuin entinen koti, tunneside voi olla rahoja tärkeämpi.
Mutta totta tosiaan! Jatkossa vuokra-asunnot tullee laittaa Ruoholahden tavoin sekataloihin. Siinä on sekin hyvä juttu, että se laskee viereisten asuntojen hintakehitystä. Ihan oikeasti hyötyisimme kaikki siitä, jos asuntomme olisivat kertaluokkaa halvempia. Säästyisi rahaa palveluyhteiskunnan rakentamiseen seinien sijaan. Nyt rakennusala kiittää ja kumartaa, matkustaa ympäri maita ja mantuja ihmettelemässä muiden maiden rakentamista, ja kaikki tämä yhteisillä rahoillamme.
O tempora, o mores!
Vesa Peipinen:
Ok. Pahoitteluni väärinymmärtämisestä. Tuosta lainaamastani lauseesta ja sosioekonomisen sekoittumisen kommentistasi olen samaa mieltä.
Olen toki myös siinä luulossa, että ilman asunto- ja maankäyttöpolitiikkaa nämä ongelmat eivät pahenisi verrattuna nykymenoon.
Oletan myös, että etninen eriytyminen asuinalueisiin ei ole missään nimessä pahasta, vaan enemminkin hyvästä. Usein tiiviit yhteisöt pystyvät auttamaan jäseniään paremmin kuin niiden maahanmuuttajien muodostamat yhteisöt, jotka eivät pysty löytämään työtä tai asuntoa avoimilta. markkinoilta.
Osmon ajama yhteinäiskulttuuri ei pitäisi olla tavoitteena vaan hyväksyä se, että Suomessa voi ihan hyvin asua, vaikka ei ole kansalainen, ei osaa kieltä, eikä ole tekemisissä kantasuomalaisten kanssa ja silti olla hyvä suomalaisen yhteiskunnan jäsen.
Rinkebystä on myös hiukan vähemmän mairittelevia näkemyksiä: http://www.youtube.com/watch?v=-AXKQW8Lhqg
Totuus lienee sitten jossain tuolla välillä.
Mutta Rinkeby ei myöskään ole ainoa Tukholman seudun “sosioekonomisesti eriytynyt asuinalue”, vaikka Peippinen ehkä niin ajattelee. Esimerkiksi Tenstassa asukkaista 85 % ulkomaalaistaustaisia, koulujen oppilaista ulkomaalaistaustaisia >95 %, työttömyys > 40 %.
Eikös Rinkebyn hurja maine ole vähän jo vanhentunutta tietoa, samoin kuin vaikka Jakomäen vastaava? Onhan Ruotsissa toki oikeitakin ongelmalähiöitä, mutta ainakin minulle on jäänyt käsitys, että Rinkebyssä on menty viime vuosin parempaan suuntaan.
Onhan näitä — Tukholman (Botkyrkan) Alby on muuttunut lyhyessä ajassa ulkomaalaislähiöksi.
1970 luvun lopussa joku Helsingin kaupunginjohta halusi siivota kaupungin ja sijoittaa asunnottomat, pultsarit yms. katukuvaa rumistavat Suomenlahden saarelle.
Syntyi melkoinen mediakohu ja ko. henkilöä syytettiin fasistiksi ja ties miksi.
Samalla tavalla kuin Tukholma, PK-seutu on siivonnut/keskittänyt sosiaaliasujat lähiöihin, eikä kukaan ole nostanut mediakohua tästä keskittämisestä.
Rinkeby-Kistan työttömyysprosentti on kaksinkertainen Tukholman keskiarvoon nähden.
Työttömyys on myös aikavälillä 2006–2009 noussut ko. alueella 16,6 prosenttia, kun koko kaupungin keskimääräinen nousu on ollut 2,1 prosenttia.(Lähde on)
Neljäsosa peruskoulun päättäneistä jää ilman jatkokoulutuspaikkaa. Tämän lisäksi on todettu maahanmuuttajavaltaisten koulujen antavan liian hyviä numeroita todelliseen osaamiseen nähden ja näin ollen jatko-opintojen keskeyttäminen on yleistä.
Työttömyysluvut ja koulutustaso ovat ne faktat, joita tässä monikulttuurisuusdiskurssissa tulee katsoa. Ei kaiken maailman imagonkohotuskampanjat, joita ilmeisen menestyksekkäästi Rinkebyssä on viety läpi.
Toki viihtyvyyden ja turvallisuuden lisääminen on myös olennaista. Jos näitä on pystytty Rinkebyssä parantamaan, niin hyvä toki niin. Rikostilastoita en kaivanut esiin.
Sinänsä on minusta aivan hyödytöntä mennä ihmettelemään, kun ihmiset paikan päällä kehuvat omien projektiensa tuotoksia ja vetelehtimään keskellä arkipäivää etnisille kauppakaduille.
Jos jotain haluamme Ruotsista monikulttuurisuuden saralla oppia, niin jotain ihan muita metodeja olisi syytä ottaa käyttöön.
Tässä rikostilasto:
Väkivaltarikokset vuonna 2009 100 000 asukasta kohden
-Tukholma 1995 kpl
‑Rinkeby-Kista 2751 kpl
‑Rosengård 2172
seksuaalirikokset vuonna 2009 100 000 asukasta kohden
-Tukholma 244
‑Rinkeby-Kista 661
‑Rosengård 94 (!!!)
Tässä sivusto, josta löytyy myös aikavertailut:
http://www.brottsportalen.se/index.php?curPage=29&kommun=110&stadsdel=8
“ei ole kansalainen, ei osaa kieltä, eikä ole tekemisissä kantasuomalaisten kanssa ja silti olla hyvä suomalaisen yhteiskunnan jäsen.”
Tuollainen yksilö saattaa olla hyvä Suomen valtakunnan alamainen. Sen sijaan hän ei ole yhteiskunnan jäsen. Yhteiskunnan jäsenyys tarkoittaa nimenomaan osallisuutta kansalaisten keskinäiseen vuorovaikutukseen.
“Toki viihtyvyyden ja turvallisuuden lisääminen on myös olennaista. Jos näitä on pystytty Rinkebyssä parantamaan, niin hyvä toki niin. Rikostilastoita en kaivanut esiin. ”
Eivät nämä länsimaitten ongelmalähiöt ole mikään suuri erikoisuus ja poikkeus maailmanmenosta.
Aivan samalla tavalla ihmisten nokkimajärjestys näkyy ns lähtömaissakin esim Rion faveloissa, Jakartan slummeissa, Johannesburgin Sowetossa , Nairobin Kibera etc.
Näissä ongelmalähiöissä näkyy se, mitä ryhmää syrjitään, mikä yhteiskunnan ryhmistä on nokkimajärjestyksen pohjalla .
Syntymekanismi on kummassakin sama vaikka täällä länsimaissa katto onki parempi.
Taustalla on ihmisen laumaeläimen perimä, joka vaatii nokkimajärjestyksen ylläpitämiseen yhteisössä .
Itä-Helsingin väestökin on vaihtumassa maalta muuttaneista maahanmuutajiin.Eli suomalaiset ovat saaneet nokkimajärjestyksensä pohjalle uuden ryhmän: köyhät ja kouluttamattomat värilliset maahanmuuttajat
Elina
seksuaalirikokset vuonna 2009 100 000 asukasta kohden
‑Tukholma 244
‑Rinkeby-Kista 661
‑Rosengård 94 (!!!)
Tuo ei mitenkään voi tarkoittaa että Rosengårdissa tapahtuisi vähemmän raiskauksia, niistä vaan ei luonnollisesti ilmoiteta kenellekään.
(vrt. muutama sitten Pressiklubissakin esitetty näkemys, jonka mukaan ulkomaalaiset eivät raiskaa yhtään sen enempää kuin suomalaisetkaan, suomalaisten tekemisiä ei vaan ilmoiteta, kai tämä perustelu toimii myös toisinpäin?)
Taas tuli tuo kumma ilmiö eli kun etsin tuota kommenttiani niin sitä ei näkynyt, mutta kun kirjoitin uudestaan ja painoin kommentoi niin alkuperäinenkin ilmaantui ???
Tarkistin moneen kertaan avamaalla blogin useaan kertaan ja katsomalla että tuo Elinan kommentti oli viimeinen kun näkyi eikä sen perässä ollut minun hyväksymättömiä ??
Seksuaalirikostilastot ovat tunnetusti hyvin epäluotettavia, koska tapahtuneista rikoksista ilmoitetaan niin pieni prosentti. Ruotsissa käsittääkseni isompi kuin missään muualla maailmassa, mutta se on edelleenkin aika pieni. Kun ilmoitusherkkyyteen vaikuttaa vielä uhritutkimusten mukaan uhrin ja tekijän ns. sosiaalinen etäisyys, maahanmuuttajaryhmien sisällä tuttujen kesken tapahtuvat seksuaalirikokset jäävät hyvin todennäköisesti enimmäkseen ilmoittamatta kun taas entuudestan tuntemattoman maahanmuuttajan kantaväestöön kohdistama rikos todennäköisesti ilmoitetaan.
Jänniä tilastoja silti. Rosengård ei noiden valossa näyttäisi ollenkaan niin pahalta paikalta kuin uutisista kuvittelisi, Rinkebyn renessanssi taas taitaa olla vielä pahasti kesken.
Itse asiassa, kun noita lukuja tarkemmin katsoo, niin tuo ero Rinkebyn ja Rosengårdin välillä voisi kyllä kokonaan selittyä seksuaalirikosten ilmoitusherkkyydelläkin. Jos vähennetään kokonaisrikosmäärästä seksuaalirikokset, näyttää aika tasaiselta:
Tukholma 1751
Rinkeby-Kista 2091
Rosengård 2078
Artturi B:
“Oletan myös, että etninen eriytyminen asuinalueisiin ei ole missään nimessä pahasta, vaan enemminkin hyvästä. Usein tiiviit yhteisöt pystyvät auttamaan jäseniään paremmin…”
Hyvä kysymys on se että tulisiko Helsingissäkin sallia joidenkin kaupunginosien jonkinasteinen etnistyminen ja missä menee mahdollinen raja? Asumispreferenssit ohjaavat asuinpaikkojen valintaa myös maahanmuuttajataustaisilla asukkailla.
Helsingissäkin voitaisiin sallia etnistyminen, tai joidenkin asuinalueiden erilaistuminen, millä en tarkoita sosiaalisten ongelmien kasautumista.
“Seksuaalirikostilastot ovat tunnetusti hyvin epäluotettavia, koska tapahtuneista rikoksista ilmoitetaan niin pieni prosentti.”
Myös väärien ilmoitusten määrä on suuri.
Ruotsissa on vielä luotu oikeudellisia mekanismeja, jotka lisäävät väärien ja kohtuuttomien ilmoitusten määrää.
Assangen kohdalla esimerkiksi kävi joidenkin selostusten perusteella niin, että väitetyt uhrit eivät välttämättä menneet poliisin pakeille rikosilmoitus mielessään vaan pikemmin kysymään neuvoa, tukea tms. Ruotsalaisen systeemin mukaan poliisin oli kuitenkin pakko viedä asia syyttäjälle, koska syyttämiskynnys on säädetty niin alas. (Suomessahan on liikuttu samaan suuntaan nyt naisjärjestöjen edustajan toimiessa oikeusministerinä.)
Poliisitilastoissa ilmoitusherkkyys siis vääristää kahteen suuntaan ja varmasti vielä niin, että voimakkuus vaihtelee esimerkiksi juuri kaupunginosasta toiseen.
“Oletan myös, että etninen eriytyminen asuinalueisiin ei ole missään nimessä pahasta, vaan enemminkin hyvästä. Usein tiiviit yhteisöt pystyvät auttamaan jäseniään paremmin…”
Kuten vaikka Pikku-Italia New Yorkissa (ks. Kummisetä II).
Etnisesti rakentunet yhteisöt selittävät tosiaan aika hyvin uusien maahanmuuttajien pärjäämistä. Suomalaiset ovat pärjännet Amerikassa selvästi huonommin kuin ruotsalaiset. Ilmiötä on selitetty juuri jo maassa asuneiden yhteisöjen erilaisuudella: suomalaisia oli suhteellisen vähän ja heistäkin suurin osa jossain takametsissä.
Italialaisia taas oli paljon ja he jäivät mielellään kaupunkeihin. Vahva yhteisö auttoi tietysti uusia tulokkaita elämän syrjään kiinni.
Mutta kolikolla oli toinen puoli. Esimerkiksi Nykin Pikku-Italiassa he pystyivät jopa haastamaan valtion väkivaltamonopolin. Tilalle tulivat eteläitalialaisille tutut “kunnian miehet” — jotka olivat kaikkea muuta kuin kunnian miehiä vaikka Niro ja Brando ovatkin suht sympaattisia hahmoja Vito Corleonena.
New York on tänään joissakin tilastoissa turvallisempi kuin Lontoo. Kunnian miehet eli niin kutsuttu Mafia on joutunut antamaan periksi valtiolle ja toimii marginaalissa muiden rikollisten tapaan.
Rosengård on kaukana jenkkislummeista, mutta selvästi sielläkin on väkivaltamonopolia ryhdytty katuväkivallalla haastamaan.
Voisivatko ruotsalaiset — tai helsinkiläiset — ottaa oppia New Yorkista?
Itse tiedän kaksi mekanismia, joita Nykissä käytettiin menestyksekkäästi: Poliisi puhdistettiin korruptiosta ja luotiin liittovaltion poliisin, FBI:n, sisälle osasto taistelemaan “järjestäytyneitä rikollisia” vastaan. Toiseksi, etnisille ryhmille annettiin tilaisuus järjestäytyä ja vaikuttaa kaupungin hallintoon ja päätöksentekoon (ja lobbaamalla korkeampiinkin tahoihin).
Vesa Peipinen:
Tasan samaa mieltä.
“Jos HITAS-tonttien vuokra kilpailutettaisiin – tai jos vuokra olisi tuolla tasolla mutta vuokra-oikieuys myytäisiin – ilman hintarajoituksia, tonttien arvo osoittautuisi olennaisesti tätä säädeltyä hintaa korkeammaksi. Tähän voidaan tutustua Jätkäsaaressa, kun osa tonteista kilpailutetaan.”
Voikin hyvällä syyllä kysyä, keneltä rahat tähän korkeaan tonttivuokraan otetaan? Kohonnutta tonttivuokraa ei maksa rakennusliike, vaan asukkaat.
Meillä on varmaan täysin eri lähestymistapa maanvuokraan. Itse en voi ymmärtää, miksi kaupungin pitäisi tehdä suuret rahat tonttimaallaan ja ottaa raha asukkailtaan. Eikö asuminen olekaan perustarve, jonka pitäisi olla kohtuuhintainen ja kaikkien saatavilla?
Helsingin ongelma on tunnetusti rakennusliikkeiden suuri valta kaupunkisuunnitelussa. Keskikokoiset rakennusliikkeet on pääkaupunkiseudulta syöty jo ajat sitten, ja muutama suuri rakentaa lähinnä mitä haluaa. Siksipä kaupungin uusien asuntojen rakentamistavoite ei ota toteutuakseen.
Tässä tilanteessa tarvitaan ehdottomasti kaupungin omaa rakentamisyksikköä. Minun on vaikea ymmärtää myös tonttivuokrien raju korotustahti, mutta jos Soininvaara ajattelee ja ajaa kaupunkia voiton maksimointiin pyrkivänä yhtiönä, pystyn ymmärtämään kommentin sisäisen logiikan, vaikka en tavoitetta pysty suin surminkaan hyväksymään.
Kalle,
Nythän Helsinki antaa tontit asukkaille alehintaan. Tuo huomautukseni siitä’, että jos neiille määrättäisin markkinahinta huutokaupalla, hinnaksi tulisi paljon suurempi. Mutta Helsinki ei näin tee, vaan antaa edun asukkaille. Tätä käytäntöä on täällä moni kritisoinut.
Helsingillä on oma takennuttajayhtiöä, ATT, joka kilpailuttaa urakat maanlaajuisesti, ellei jopa euroopanlaajuisesti.
Hei,
Kiitos vastauksesta!
Varmastikin menee niin, että jos yksittäisiä tontteja kaupataan huutokaupalla, niiden hinnat voivat kohota pilviäkin ylemmäksi.
Tonttimaan “markkinahinnalla” on kuitenkin sellainen pieni “ongelma”, että Helsingin kaupungilla on kaavoitusmonopoli Helsingissä. Helsingin kaupunki voi tarjonnalla säädellä tonttimaan “markkinahintaa” lähes mielensä mukaan.Jos kaupunki haluaisi mahdollisimman korkean markkinahinnan maasta, kannattaisi sen tarjota mahdollisimman vähän rakennusmaata. Tämä taas on ristiriidassa asumistarpeen kanssa.
Toinen asia on se, että kaupunki on kyllä valmis tinkimään tonttivuokrista pörssiyhtiöiden hyväksi, tästä esimerkkinä valtuuston siunaama alennus Technopolis-kiinteistösijoitusyhtiön tonttivuokriin joulukuussa.
Olen kyllä tietoinen ATT:n olemassa olosta. Sille ei ole liukuhihnalta tarjouksia sadellut, kun kyse on ollut sosiaalisesta asuntotuotannosta. Kovan rahan asuntoihin urakoitsijoita kyllä on saatu.