Jokainen on Helsingin kantakaupungissa törmännyt auki revittyyn katuun, jossa kuopan reunalla kerrotaan, että rakennamme kaukojäähdytysverkkoa. Olin tilaisuudessa tutustua tuohon toimintaan.
Kaukojäähdytyksen ideana on toimittaa kestä talvet kiinteistölle kylmää vettä, noin kahdeksanasteista. Tätä kylmyyttä voi käyttää kytkemällä se vaikka koneelliseen ilmastointiin ja jäähdyttää tiloja, jotka muuten lämpenisivät liikaa tai sitä voi käyttää vaikkapa kaupan kylmälaitteiden lauhduttamiseen, jolloin niiden hyötysuhde paranee olennaisesti verrattuna siihen, että lauhdutin olisi jossain lämpimissä ulkotiloissa.
Jäähdytettäviä tiloja löytyy esimerkiksi tietokonesaleista, mutta onpa muutama asuintalokin päätynyt hankkimaan kaukokylmää kesän helteiden varalle. Tai ties mitä viinikellareita niissä nyt sitten on.
Suurin asiakas on Stockmann, joka paitsi viilentää Hullujen Päivien hektistä tunnelmaa myös tukee elintarvikemyymälänsä kylmälaiteita kaukojäähdytyksellä.
Kylmyyttä tehdään kolmella tavalla: otetaan ilmaiseksi merestä silloin kun meri on kylmää, siirretään lämpöpumpulla kaukojäähdytyksen paluuvedestä lämpöä kaukolämmön paluuveteen sekä tuotetaan kylmyyttä viemäriveden tai kaukolämmön lämmöstä absorbtiojäähdytyksellä. Tämä viimeinen keino on liikaa valtiotieteilijän fysiikantiedoille. Näitä tuotantotapoja kombinoidaan sen mukaan, mikä milloinkin on edullisinta. Absorbtiota käytetään eniten kesällä, kun kaukolämmöstä on ylitarjontaa ja meri lämmin. Keskimäärin hyötysuhde on viisinkertainen paikalla toteutettuun jäähdytykseen verrattuna
Toiminnan volyymia kuvannee parhaiten se, että Helen myy kaukojäähdytystä nyt noin kymmenellä miljoonalla eurolla. Tämänhetkinen liittymisteho on noin 100 MW. Kaukojäähdytys on jo nyt huomattava energiansäästöinvestointi ja sen potentiaali jatkossa on vielä suurempi, kunhan suurten markettien ohella myös pienemmät kaupat saadaan alentamaan sen avulla kylmälaitteidensa sähkölaskua. Viime kesänä pieni viilennys olisi varmaan kelvannut kotonakin monelle.
Valtiovalta tukee tätä toimintaa sakkoverolla, joka syö sen taloudellista kannattavuutta pahoin. Veron takia kaukokylmästä pumpattu lämpö kannattaisi itse asiassa ajaa mereen sen sijaan, että se hyödynnetään kaukolämpönä. Terveisiä vaan sinne valtiovarainministeriöön! Energiaverojen piti olla hiattaveroja eikä hyötyveroja.
Kaukokylmä on fiksu ratkaisu, ja varmasti Helenille (siis Helsingin kaupungille) oiva rahasampo noista veroista huolimatta, monopolituote kun on helppo hinnoitella sopivasti vain vähän normaalin kiinteistökohtaisen jäähdytyksen kustannuksia alemmas, tai niiden tasolle. Paremminkin tuo moittimasi verotus on windwall veroa kuin “hyötyveroa”, valtio siinä vain ottaa osan ansiottomasta arvonnoususta. Mutta toki ympäristön kannalta kaukokylmä on ehdottomasti hyvä ratkaisu.
Tukholmassa monen tietokonesalin, kaupan tai muun liikalämpöään jäähyttävän lauhdelämpö otetaan (ostetaan) talteen kaupungin kaukolämpöverkkoon, Helsingissä näin ei haluta tehdä. Kaukolämpö kun on Helsingin Energialle sähköäkin tuottoisampaa kaupattavaa. Meillä edelleen siis lauhdittemet hyrrää kauppojen ja tietokonesalien katolla siirtäen lämmön harakoille. Mitähän jos te Helsingin päättäjät asettaisitte nuo ympäristötavoitteet Helenin tuottoja tärkeämmiksi, ja patistaisitte Helenin kehittämään järjestelmiään niin, että mahdollisimman moni nyt harakoille lauhduttava voisi siirtää hukkalämmön helsinkiläisten kotien lämmitykseen. Kaukolämpöverkko kun kattaa koko kaupungin toisin kuin kaukokylmä.
Jos kivihiilen polttaminen on niin halpaa että jonkun veron vuoksi ilmainen energia kannattaa mieluummin pumpata mereen, vika ei ole kaukojäähdytyksen verotuksessa vaan hiilenpolton verotuksessa, jota kannattaisi kiristää niin paljon ettei jäähdytyksen lämmön pumppaus mereen enää kannata.
Kannattaa katsella nordpoolin :
http://www.nordpoolspot.com/
ja fingridin sivustoja :
http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi
ennen kuin edes ryhtyy tykönään termodynamiikan ja sähkönsiirron perussääntöjä mielessään
miettimään ja toisiksi agitoimaan.
On sen verran pitkälle vietyä tiedettä yo.
oleva, että tuohon kenelläkään tulisi olla
nokan koputtamista ja aihetta ryhtyä arvostelmaan.
Vai onko niin, että kansantaloslisenssit tarvitsevat omat laskemansa niistä laskelmista mitä tekniikan insinöörit ovat jo vuosikymmeniä sitten taloudellisesti toteuttaneet.
KariS, Helsingissä nimenomaan tehdään kaukokylmää uusiin konesaleihin ja samalla tulee tietenkin hukkalämmön hyötykäyttö. Näin mm. siksi että se on teknisesti erinomainen ja kustannustehokas ratkaisu. Julkista tietoa on uusi konesali Uspenkin katedraalin alla, monia muitakin on jo tehty ja uusia tulossa. Ruotsalaiset vaan osaa markkinoinnin. Suomi on konesalille erinomainen sijainti siinä kuin Ruotsikin, on kylmää, maa ei tärise, pölyä on vähän, yhteiskunta on vakaa, sähköverkko luotettava, kalliotila halpaa ja maa syrjemmällä ylipäänsä, voidaan käyttää tehokkaita keskitettyjä lämmitys- ja jäähdytysratkaisuja, jne. Ruotsin vienninedistäjät on tehnyt tästä oikein hyvät markkinointimateriaalit, mites meillä?
Olisikohan muuten mahdollista korvata Hanasaaren voimala isolla pumppulaitoksella joka tuottaa lämpöä ja kaukokylmää? Kun tuon ei välttämättä tarvitsisi olla edes kauhean kannattava, jos se korvaava voimala tehdään Vuosaareen niin sieltä pitää tehdä Hanasaaren kaukolämpöverkkoon kai satojen miljoonien kalliotunneli, eli tuolta investoinnilta välttyminen olisi säästöä.
Helenillä kaupungilla on 66 megawatin lämpöpumppu jo nyt. Laitoksen asiantuntijoiden mukaan tästä tuleva energia on heidän patteristostaan omisnaispäästöiltään huonointa. (Eivät varmaankaan laske Porin kivihiilivoimalaa omakseen)
“Jos kivihiilen polttaminen on niin halpaa että jonkun veron vuoksi ilmainen energia kannattaa mieluummin pumpata mereen, vika ei ole kaukojäähdytyksen verotuksessa vaan hiilenpolton verotuksessa, jota kannattaisi kiristää niin paljon ettei jäähdytyksen lämmön pumppaus mereen enää kannata.”
Kun juttu ei ole siinä, ettäkö kivihiilen polttaminen olisi halpaa, vaan siinä, että veropäätöksillä sähköntuotannon yhteydessä syntyvän lämmön käytöstä kaukolämpöön tai ‑jäähdytykseen sakotetaan, pahimmillaan niin, että tulee kannattavammaksi puskea lämmöt mereen kuin käyttöön.
On se joo päästöiltään suurta kun se on erillistuotettua sähköä. Yleisesti ottean lämmön erillistuotanto ei ole järkevää, mutta tässä tapauksessa yhtälö menee näin uusi voimala + lämpötunneli > lämpöpumppu + päästötön korvaava sähkön erillistuotanto, ja kysymys on siitä kummin päin tuo nuoli on?
tpyyluoma: en tarkoittanut ihan tuota, vaan että siellä missä ei ole kaukokylmää, siis isoimmassa osassa kaupunkia, siellä olevien kauppojen, atk-salien ym. hukkalämpö siirrettäisiin kaukolämpöverkkoon paikallisten lämmönvaihtimien kautta sen sijaan että kiinteistöt lauhduttaa ne ilmaan.
Kaukokylmä on tietysti saman asian parempi sovellus, mutta kun sitä ei ole tarjolla kuin keskustasta Pasilaan, kaukolämpöverkko taas kattaa koko kaupungin.
Nuo tunneleihin sijoitettavat konesalit ovat ihan hyvä juttu, mutta kun Helsingissä on paljon olemassa olevia tietokonesaleja ja etenkin kauppakeskittymiä (mm. Itäkeskus) kaukokylmän ulkopuolella, niiden hukkalämpö voitaisiin hyötykäyttää paremmin kaukolämpöverkon avulla.
Meillä on syntyessään vanhentuneet ja alati väärään suuntaan kiristyvät tietoyhteiskuntalait, huonosti kehitetyt tietoverkkoyhteydet, sekä kaksi naapurimaata, joista toinen täysin avoimesti ja toinen vain oletettavasti mutta varsin suurella todennäköisyydellä kuuntelee kaikkea maastamme tulevaa tietoliikennettä ja jolta viralliset tahot ummistavat silmänsä.
Suomi ei tässä eroa mistään muusta paikasta maailmassa. Tietysti kansainvälisen yrityksen sijoittaessa konesalejaan on varmaan väliä sillä, kuka minkäkin rajan takana kuuntelee ja mihin valtiojohtoon itsellä on hyvät ja luottamukselliset suhteet.
Tulee mieleen se taannoinen haloo siitä, että Nokia Siemens toimitti Iraniin vaalijupakan aikaan matkapuhelinverkkoa, jossa oli kuuntelumahdollisuus isoveljelle. Toimintoa ei takuulla ollut kehitetty Iranin valtiota varten ja vastaava järjestely on aivan varmasti käytössä muuallakin ja muidenkin valmistajien rakentamissa verkoissa. Mm. Yhdysvalloista on tiedossa, että valtion turvallisuuselimillä on suorat piuhat isojen teleoperaattoreiden verkkoihin.
Selitys lämmön hyödyntämisen veroille ja huonolle CO2-taseelle: Lämpöpumput kuluttavat todella paljon sähköä (esim. Katri Valan lämpöpumppulaitos on kaupungin suurin yksittäinen sähkönkäyttäjä), peräti sen verran, että kun Helen tuottaa sähkönsä pääosin hiilellä, alkaa ilmaisenkin lämmön hiilidioksiditase kääntyä huonoon suuntaan.
“kun Helen tuottaa sähkönsä pääosin hiilellä, alkaa ilmaisenkin lämmön hiilidioksiditase kääntyä huonoon suuntaan.”
höpöhöpö
Helen tuottaa lämpönsä pääosin yhteistuotannolla, minkä sakottaminen nyt vain on tyhmää.
Helenin käyttämä pääasiallinen polttoaine on maakaasu, ei hiili.
Lämmön ja sähkön yhteistuotannolla saadaan energiasta hyötykäyttöön luokkaa 90 %, sähkön erillistuotannolla lauhteella jotain 30–40 %.
Tonni hiiltä tuottaa ihan yhtä paljon hiilidioksidia riippumatta siitä käytetäänkö se yhteistuontantovoimalassa vai lauhdevoimalassa.
Näinollen hiilenpolttoa pitää sakottaa ihan yhtä kovaa tuotantotavasta riippumatta. Jos yhteistuotannossa hyötysuhde on parempi, sellaisen voimalaitoksen tuotto on parempi tai se voi myydä sähköä ja lämpöä edullisemmin. Hiilen verotusta per hiilitonni ei sen vuoksi tarvitse muuttaa. Mitä tehokkaammin voimala toimii, sitä vähemmän veroa on per tuotettu energiayksikkö.
Ja muistutuksena että myös maakaasu on fossiilinen polttoaine.
Aivan erinomainen ajatus. Nyt verotetaan enemmän jos tuottaa samasta kivihiilimäärästä sekä sähköä että lämpöä ja vähemmän, jos ajaa lämmön mereen.
T. ”Hiilen verotusta per hiilitonni ei sen vuoksi tarvitse muuttaa.”
Onko sellaistakin? Minä kun olen ollut jäänyt siihen käsitykseen, että sähkön tuotannossa hiili on verotonta ja lämmön tuotannossa verollista ja sitä verotetaan luovutetun lämpöenergian perusteella — ja yhteistuotantoa verotetaan lähes kuin pelkkää lämmön tuotantoa (kertoimella 0,9), vaikka energiatehokkuus on per tuotettu on aivan toista.
http://www.ek.fi/yritysten_energiaopas/fi/energiaverotus/index.php
Osmolle tiedoksi: Katri Walan lämpöpumppu, joka on lajissaan maailman suurin, tuottaa 90 MW kaukolämpötehoa tai vaihtoehtoisesti 60 MW kaukojäähdytystehoa. Kaukojäähdytyksen tuotantomenetelmistä (joista muut ovat vapaajäähdytys merivedellä ja absorptio, jossa yhteistuotannon kesällä muutoin hukkaan menevä lämmön energiasisältö muunnetaan kylmäksi) tämä on “huonoin” eli eniten päästöjä tuottava. Muuta energiaa toki tuotetaan suuremmillakin päästöillä.
Paljonko Helenin kaukojäähdytysverkosto on tullut/tulee maksamaan, sisältäen siis koko infran, jota on vuosikaudet rakennettu.
Joa OS:n juttu on oikea, niin joku tai jotkut pitäisi viedä saunan taakse. Millä ihmeen perusteella tommonen verolaki on voitu tehdä/hyväksyä???????
Kyllä olis .……lä töitä.
Onko tosiaan niin, että vero ei ole hiilidioksidipäästöille, vaan lämmölle ja sähkö on vielä kaiken päälle verotonta?
Kuka tällaisen systeemin on oikein luonut ja mikä sille on oikein ollut perusteena? Luulisi olevan päivänselvää, että energiaverotuksen pitäisi olla kohdistettu haittoihin ja sen jälkeen antaa jokaisen valita parhaan tavan tehdä rahaa joko tuottaen energiansa niin, ettei synny haittoja tai tuottamalla energiansa niillä haitallisilla menetelmillä mahdollisimman tehokkaasti verot minimoidakseen.
Samuli Saarelma:
hihihihi… jotenkin liikuttavaa, että oot ihan shokissa, että poliitikot ja byrokraatit on tehny hölmöjä päätöksiä. (ja MIVa tietysti kans…)
Artturi, en ole mitenkään shokissa sen suhteen, että on tehty energia-asiassa typeriä poliittisia päätöksiä. Etenkään asiasta, jonka negatiiviset haittavaikutukset ovat globaaleja, on hyvin helppo tehdä paikallisella tasolla erittäinkin typeriä päätöksiä. Biopolttoaineiden subventiot ovat tästä samanlainen esimerkki.
Yleensä kuitenkin päätöksille esitetään jonkinlaiset perustelut (eikä siis ihan avoimesti myönnetä oltavan lobbaritahojen kumileimasimia). Olin kiinnnostunut siitä, minkälaiset perustelut tälle päätökselle on annettu.
Mitä itse julkinen vs. yksityinen ‑vääntöön tulee, niin olisin varsin kiinnostunut, miten ilmakehään hiilidioksidin tupruttamiselle markkinat löytäisivät “oikean” hinnan ilman valtioiden byrokraattien apua. Paljonko Helsingin hiilivoimalan pitäisi maksaa nyt hiilitonnin polttamisesta Tuvalulle sen riskin lisäämisestä, että 100:n vuoden kuluttua Tuvalu on ilmastomuutoksen vuoksi kokonaan meren alla? Onko markkinoilla jokin valtioista riippumaton tapa hinnoitella tämä?
Suomessa oli 1990-luvun puoliväliin kattava hiilidioksidivero, joka koski myös sähkön tuotantoa. Tämä vero ei kuitenkaan sopinut lainkaan pohjoismaisen sähköpörssin periaatteisiin, koska muiden maiden sähköverot olivat “kotimaisia” ja maksettiin kulutetusta sähköstä. Niinpä tanskalainen kuluttaja olisi maksanut suomalaisesta kivihiilisähköstä veroa kahteen kertaan ja suomalainen kuluttaja ei olisi maksanut tanskalaisesta kivihiilisähköstä veroa lainkaan. Siksi säädettiin niin, että sähköstä maksetaan sähkövero, joka oli kooltaan kovin sen suuruinen, joka olisi sisältynyt kivihiilisähkön kivihiileen. Vastaavasti sopivasti valitut uusiutuvat energialähteet saivat palautuksen sähköverosta. Lämmön tuotannosta taas piti maksaa vero polttoaineen hiilipitoisuuden mukaan.
Tämä meni suunnilleen oikein, kunnes alettiin (alue)politikoida.
Sähkövero ei ole enää seurannut suoraan hiilidioksidiveroa eivätkä nuo uusiutuvien palautukset ole vastanneet sähköveron suuruutta. Turve on saanut erityissuosinnan ja kaupunkien yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannolle on leivottu oma kateusvero ja sitten kehitettiin vielä tämä kaukokylmän hyötyvero.
Kansalla on sellaiset päättäjät kuin se valitsee.
Uh, siis koska muissa Pohjoismaissa oli typerä järjestely, niin Suomen piti liittyä siihen sen sijaan, että olisi toteutettu systeemi, jossa maksettaisiin tosiaan veroa siitä hiilen polttamisesta ja sen jälkeen sillä energialla saisi jokainen tehdä, mitä huvittaa. Minusta tuntuu aika lailla väärältä, että tanskalainen hiilivoimala tupruttaa saasteet tanskalaisten niskaan (tai syö tanskalaisten kioto-kiintiöitä) ja Suomen valtio sitten kerää verotulot, kun suomalainen terästehdas käyttää sen tuotetun sähkön. Tässä Suomen valtion insentiivinä ei ole lainkaan kannustaa terästehdasta vähentämään sähkönkulutustaan, koska kerää siitä verotulot. Systeemissä, jossa vero kohdistuu tuotantoon, jokaisella maalla on insentiivi suitsia sekä kulutusta että tuotantoa. Tuotantoa siksi, että Kioto-kiintiöt eivät riitä. Kulutusta siksi, että siinä valuu rahaa naapurimaiden kassaan.
Kun siis ollaan yhteisillä markkinoilla, niin verosysteemien olisi myös järkevää olla yhtenäisiä, tämän hyväksyn. Järkevintä olisi se, että sähköntuotannossa Pohjoismaat keräisivät yhdessä veroja “pahoilta” tuotantotavoilta ja jakaisivat rahat sitten jotenkin oikeudenmukaisesti (vaikka väestöjen suhteessa). Lämpö voisi tietenkin olla edelleen jokaisen itsensä verotettavissa, koska siinä ei olla yhteisillä markkinoilla. Toki tässäkin voidaan huomioida sitten se, että jos vaikkapa yhteistuotannossa jo maksaa sitä sähköön liitettyä hiilidioksidiveroa, niin lämmön saa sitten “ilmaiseksi”. Pelkässä lämmön tuotannossa luonnollisin hinta hiilitonnille olisi tietenkin sama kuin yhteispohjoismaisen hiilisähkön kohdalla.
Uusiutuvien subventointi taas ei ole erityisen järkevää (ehkä perustutkimukseen tehtävä yhteiskunnan satsaus on tästä poikkeus). Ei ole haitantonta energiamuotoa. Siksi energian kulutuksen vähentämisen pitää aina olla kannattavampaa kuin se, että vaihdetaan yksi energiamuoto toiseen.
Tanskalainen hiilivoimala saastuttaa meidän yhteistä ilmakehää eikä syö mitään Kiotokiintiöitä, koska se kuuluu päästökauppasektoriin.
Yhtenä ratkaisumallina lämmön verotukseen on esitetty hukkalämpöveroa, jota pitäisi maksaa, jos lämpöä ei käytetä hyödyksi. Kokoomuksen Sanna Perkiö teki tästä joskus eduskunnassa aloitteen, mutta ei saanut sitä etenemään. Jotain tämän kaltaista kannattaisi varmaan selvittää.
Monet teollisuuslaitokset tuottavat suuret määrät hukkalämpöä, jonka voisi hyödyntää esim. läheisen kaupungin kaukolämmitykseen. Mutta hankkeet etenevät kovin jähmeästi. Toki teollisuus ei halua sotkea prosessejaan, mutta eiköhän synergiaetuja löytyisi. Suurin esimerkki on tietysti Nesteen Kilpilahden jalostamo, 1000 MW lämpötehoa.
Minun käsittääkseni Kioton sopimuksessa sovittiin niin, että maat vähentävät jonkun määrän päästöjä vuoden 1990 tilanteesta. Tämä alennettava taso oli se, mitä kutsuin Kioto-kiintiöksi.
Tämän ne käsittääkseni toteuttivat sitten niin, että jakoivat (ilmaiseksi/rahaa vastaan?) kiintiön energiafirmoilleen, jotka sitten joko vähensivät tupruttelua kiintiönsä mukaisesti, vähensivät enemmän kuin kiintiönsä ja myivät ylijääneet muualle tai sitten eivät vähentäneet ja ostivat tarvitsemansa kiintiön muilta.
Joka tapauksessa Tanskan valtiolla oli siis X määrä hiilikiintiötä.
Korjatkaa, jos olen väärässä.
Sopijapuolena oli EU, joka on jakanut alueensa kiintiöt päästökaupan ulkopuolisten sektorien osalta maittain, myös Tanskalle, ja päästökauppasektorin osalta yhteiseen kiintiöön.
Vähän Samulin kuvailema järjestelmä onkin olemassa, EU:n päästökauppa. Hyvää systeemiä vain on menty ronkkimaan erilaisilla vapautuksilla päästökaupasta, veroratkaisuilla ja edellisiä kompensoivilla uusilla vapautus- ja veroratkaisuilla. Lämmön hyötykäytön sakottaminen on yksi havaittavista lieveilmiöistä.
Rolle on oikeassa. Kun päästöoikeuksien hinta nousee realistiselle tasolle ja voimme luopua energiaveroista päästökauppasektorilla, koko tämä sotku purkautuu. Odottelen kieli pitkällä.
Ok, olin siis väärässä. 😉
Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, niin jos hiilikiintiöistä joutuu jo nyt maksamaan päästöoikeuksissa EU:lle, niin mihin hiilisähkön lisäverotusta (muihin energiamuotoihin verrattuna) enää sitten tarvitaan? Eikö EU:n myymä päästöoikeus vastaa juuri markkina-arvoa sille hiilitonnille?
Päästöoikeuksien hinta on vielä niin alhaalla, ettei oikein kannusta vaihtoehtoisiin investointeihin. Nyt taso on suuruusluokkaa 14 e/tonni. Oikeuksia taisi olla jaossa liikaa, ainakin joillekin teollisuudenaloille.
Vuonna 2013 alkavalla seuraavalla kaudella EU:n päästökauppajärjestelmä menee parempaan suuntaan, sillä oikeudet aletaan jakaa sektoreittain (ei maittain), ja energia-ala joutuu ostamaan omat oikeutensa (huutokaupalla?). Ei siis enää ilmaisjakoa. Yhteistuotanto on poikkeus, sitä tuetaan vielä ilmaisilla kiintiöillä. Monet teollisuudenalat saavat jatkossakin ilmaisia kiintiöitä, koska pelätään hiilivuotoa. Voimalat eivät kuitenkaan karkaa Kiinaan.
Piia J Häkkinen:
Eivät tietenkään voimalat, mutta sähköä käyttävä teollisuus kylläkin entistä kiihtyvällä vauhdilla.
Eurooppalainen yksipuolinen päästökauppa on aivan älytön ilmiö, jolla hiilivuodon takia ei oikeasti vähennetä CO2-päästöjä. Päästökauppa toimisi, jos se olisi globaali, mutta nykyinen malli vain antaa teollisuudelle yhden lisäsyyn poistua Euroopasta.
Päästökauppa on älytön myös siksi, että se ei suinkaan nosta vain päästöjä tuottavan, vaan kaiken (myös päästöttömän) sähkön hintaa.
On esitetty malleja, jossa päästökaupan hintarasite kohdistettaisiin vain saastuttavalle tuotannolle, mutta se ei kelpaa esimerkiksi tämän blogin isännälle (aiheesta käytiin keskustelua viime vuonna). Vihreiden tavoitteena näyttää olevan tehdä kaikesta (myös päästöttömästä) energiasta sietämättömän kallista.
Teollisuudella on Mankala-malli, jolla voidaan tuottaa omakustannushintaan puhdasta sähköä ilman päästökaupparasitetta, mutta vihreät MEPit Hassi ja Hautala yrittävät EU:n avulla tehdä tämän mahdottomaksi.
Pekka,
Mihinkähän sähkövaltainen teollisuus Euroopasta lähtisi halvan sähkön perässä?
Piia, eivät kai vaihtoehtoiset investoinnit ole itsetarkoitus. Ne ovat järkeviä, jos ne ovat halvempia kuin se haitta, mikä niillä korvattavasta hiilipäästöstä syntyisi. Tälle taas ei ole oikein muuta mittaa kuin se, mitä poliitikot suuressa viisaudessaan Kiotossa kiintiöille sopivat. Jos päästöoikeuksien hinta on liian alhainen siksi, että niitä on paljon tarjolla, tämä kertoo sen, maailman poliitikot eivät pitäneet niistä koituvaa haittaa kovin suurena.
OS: “Mihinkähän sähkövaltainen teollisuus Euroopasta lähtisi halvan sähkön perässä?”
Arabiemiraatteihin esimerkiksi, tai Islantiin joka on Eurooppaa vain teknisesti. Ei ole pelkästään huono asia.
Jos päästöoikeuksia ei suoranaisesti ole jäämässä käyttämttä (jossa tapauksessa hinnan kuivttelisi olevan vielä lähempänä nollaa), niin silloinhan päästöjen määrä on yhtä kuin päästöoikeuksien määrä, ja lisäverot Suomessa, jos ne vähentävät kulutusta täällä, tekevät päästöistä vielä halvempia ja runsaampia muualla — vai olenko ymmärtänyt jotain päästökaupan perusteista väärin?
Risto on ymmärtänyt asian aivan oikein. Päästökauppasektoriin kohdistuva energiavero ei vaikuta päästöjen kokonaismäärään mitään.
Pekka, Mankalan malli on käytännössä veronkiertoa eli subventio. Mikä ei tee siitä vielä sinänsä automaattisesti väärää tai huonoa, mutta puhutaan nyt asioista oikeille nimillä.
tpyyluoma
Minä en näe Mankala-mallissa mitään veronkiertoa, koska tulo siirtyy vain verotettavaksi seuraavassa yhtiössä. Myönnettäköön, että siltä osin, kun omistaja ei ole verovelvollinen (kunta) veroa onnistutaan kiertämään, mutta kunnallisen yhtiön saa verottomaksi myös lainajärjestelyin, koska kunta ei maksa veroa myöskään korosta.
Manakan Oy:n hallituyksen varapuheenjohtaja
Tämä päästöoikeuksien ominaisuus niissä onkin kaikkein hölmöin, että (sikäli kun olen ymmärtänyt oikein) niiden tarjonta ei jousta niiden hintatason mukaan.
Jos öljyn kysyntä (ja siis hinta) romahtaa, saudit vähentävät tuotantoa. Sen sijaan päästöoikeuksien “tuotantoa” ei ilmeisesti vähennetä sen mukaan, mitä ne oikeudet maksavat, vaan jonkin ennalta sovitun aikataulun mukaan.
Pelkään pahoin, että niiden tarjonta kyllä joustaa ylöspäin siinä vaiheessa kun hinta nousee tarpeeksi korkeaksi. EU:n talouden pelastaminen on prioriteettilistalla korkeammalla kuin mikään ympäristöseikka, ja todennäköisesti hyvästä syystä, ainakin EU:n lähtökohdista. Ilman toimivaa (ja kasvavaa) taloutta EU:lla ei ole mahdollisuuksia pitää itseään koossa eikä näin ollen tehdä esimerkiksi ympäristöpolitiikkaa.
Päästöoikeuksien idea on kai siinä, että siten saadaan hiilitonnin hinnaksi sama paikasta riippumatta. Toinen syy niiden käyttöön on siinä, että sopimukset ovat sellaisia kuin ovat. Sopimuksissa tahot lupaavat vähentää päästönsä tasolle X, mutta eivät tippaakaan sen alle. Siksi mistään X:n alle menevistä päästövähennyksistä ei palkita ketään. Tämä on tietenkin typerä lähestymistapa, koska ei päästöissä ole mitään tarkkaa rajaa, johon asti voi tupruttaa rauhassa ja sen jälkeen onkin yhtäkkiä kyse isosta ongelmasta.
Mikä olisi vaihtoehto? Globaali vero, joka koskee jokaista hiilitonnia? Tämä ainakin ratkaisi sen ongelman, että hiilipäästöjä kannattaisi alentaa niin alas kuin mahdollista, eikä vain johonkin tiettyyn päästöoikeus-rajaan asti.
Sen ongelma olisi varmaan ainakin siinä, miten tuon veron suuruudesta sovittaisiin. Minun on vaikea nähdä, että a) asiasta olisi mitenkään mahdollista päästä konseksukseen maailman valtioiden välillä ja b) tämä poliittisena kompromissina sovittava taso olisi missään tekemisissä sen kanssa, mikä hiilitonnin “oikea” haitta on.
Samuli Saarelma:
clip…
Eurooppalainen päästöoikeuskauppa ei siis mitenkään saa aikaiseksi hiilitonnin hintaa globaalisti samaksi.
Päästökaupan ja globaalin veron rinnastaminen ei siis toimi.
Päästökauppa rikastuttaa vain eurooppalaisia energiayhtiöitä ja rikollisia (joku kuukausi sitten tuli ilmi valtavat päästökauppaan liittyvät ALV-rikokset ja tällä viikolla mittavat päästöoikeuksien varkaudet)
Osmo:
Ei teollisuus tietenkään tee sijaintipäätöksiä yhden kustannustekijän pohjalta.
Kun esimerkiksi Kiinassa valtaosa kustannuksista on merkittävästi Eurooppaa edullisempia, Euroopan kohoava energian hinta on yksi lisäseikka joka kiihdyttää teollisuuden pakoa täältä.
Ilmeisesti viittaat siihen aiemminkin esittämääsi väitteeseen, että Kiinassa on Suomea korkeampi sähkön hinta teollisuudelle.
Ei sinulla olisi lähdettä väitteellesi?
En löytänyt 10 minuutin googleamisella ilmaista luotettavaa sähkönhintatilastoa (IEA:lla on 2010 ilmestynyt tutkimus aiheesta, mutta se on maksullinen. En ehtinyt vielä katsoa löytyykö se TKK:n kirjaston sähköisistä kokoelmista).
Mutta kun ei tilastoa löytynyt, niin spekuloidaan sitten. Valtaosa Kiinan sähköstä tuotetaan kivihiilellä. Kun Kiina on maailman suurin hiilen kuluttaja voitaneen arvioida, että he saavat hiilensä ostettua edullisemmin kuin me. Myöskin muut voimalaitosten kustannukset ovat edullisempia, kuin Suomessa. Heidän hiilisähköään ei myöskään rasita päästökauppa, joten sen tuotantokustannus ei voi olla paljoakaan meidän ydinvoimaloidemme kustannuksia suurempi.
Sähkön hinta Kiinassa on säännöstelty, ja paljonko siitä veloitetaan miltäkin teollisuuslaitokselta on myös politiikkaa.